Charles M. Schulz: Tenavat, Parhaat sarjat, 1970-1979

 

Charles M. Schulz: Tenavat, Parhaat sarjat, 1970-1979, Like 2021, sivumäärä 192.

Charles M. Schulzin Tenavat, parhaat sarjat on päässyt jo 1970-luvulle (bloggaukset 1950-luvusta ja 1960-luvusta), suomalainen kustantaja on vaihtunut Otavasta Likeen.

Teos alkaa artikkelilla Tenavista ja Charles M. Schulzista, joka syntyi 100 vuotta sitten 26.11.1922. Charlesin isällä oli oma parturiliike. Isä oli hyvin ahkera ja niin oli myös poika, hän piirsi Tenavia elämänsä loppuun asti. Charles M. Schulz kuoli  13.2.2000. Charles M. Schulz kutsuttiin ikäluokkansa mukana armeijaan toisen maailmansodan aikana, ja Charles oli sodan lopulla 1945 keväällä Euroopassa, mutta ei sotinut. Tenavissa muistellaan usein Veteraanipäivää, joka on USA:ssa 11.11

Tenavia alettiin siis julkaista lokakuusta 1950 alkaen. Tässä osassa on 1970-luvun vuosilta sarjaa. Sarjan piirrosasu ja hahmot ovat vakiintuneet, myös tietyt tapahtumat toistuvat, vuosittain Tellu vetää jalkapallon Jaska Jokusen edestä. Tähän liittyen Charles M. Schulz täsmentää, että Jaska Jokunen ei ole häviäjä, koska hän ei luovuta. Eikä luovuta muutkaan. Tellu roikkuu edelleen Amedeuksen pianolla, ja Amadeus soittaa Beethovenia, jota beethovenia Kutri luulee juomaksi. Amadeus ei välitä Tellusta vaan pianon soitosta. Tellu pihistää Amadeuksen pianon, mutta tämä hankkii uuden. Charles M. Schulz rakasti klassista musiikkia.

Sarjassa on muutamia muutoksia. Ressun ystävä, lintu saa 1970 nimekseen Woodstock, suomeksi Kaustinen. Ressulla ja Kaustisella on alkuun erimielisyyksiä, mutta vuosien kuluessa särmät hioutuvat.

Kesäleirikuvaukset alkavat. Piparminttu-Pipsa ja Maisa tulevat sarjaan. Piparminttu-Pipsa on ihastunut Jaskaan, joka taas on pohjattoman rakastunut pieneen punatukkaiseen tyttöön. Pipsa on haka kaikessa urheilussa, etenkin baseballissa, mutta hän haluaisi olla "nätti" ("en ole yhtään nätti"). Pipsa asuu isänsä kanssa, ja äiti on kuollut. Maisalla on silmäläsit, ja hän on älykkö, mutta samalla hieman naiivi.  Maisakin on ihastunut Jaska Jokuseen. (Tämä on minun tulkintani, tuntuu että tenavien tunteet eivät kohtaa vastakaikua).

Ressuun, Jaska Jokusen bohemiin Beagle-koiraan, liittyy paljon muutoksia. Ressulla on eri "hahmoja": pääbeagle, Jake Jäyhä, ja Ressu käy partiossa. Ressu kirjoittaa muistelmansa, on ollut Päiväkummussa, josta koira on ostettu "lohtukoiraksi" Jaska Jokuselle. Ressu tapaa 1970-luvulla siskonsa Reginan ja Neulalassa asuvan Remppu-veljensä.  Charles M. Schulz asui Needlesissä vuosina 1929 - 1931, jossa hänen isällään oli parturiliike. Ressun lentäjäsankari-leikit jatkuvat ja Ressu aloittaa golfin ja tenniksen pelaamisen. Charles M. Schulz pelasi tennistä, golfia ja keilasi. Pipsa kaunoluistelee, pojat mailoineen yrittävät hätistää häntä kentältä pois, mutteivat onnistu. Pojat pyytävät lopulta Pipsaa keskushyökkääjäksi. Pipsa on paras Tenevista urheilussa, ja huonoin koulussa. Pipsa on äärimmäisen kiltti ja hyväntahtoinen.

Eppu on edelleenn filosofinen tyyppi, joka on isosiskonsa Tellun komennossa. Perheeseen syntyy vauva, jota sarjassa kutsutaan Toistoksi (Rerun). Eppu odottaa edelleen Suurta kurpitsaa, ja saa vuorollaan jonkun mukaansa Halloween yönä. Ressukin kokee asian noloksi.

Salli Jaskan pikkusisko on lääpällään Eppuun. Salli käy koulua ja puhuu koulurakennukselle. Sallikaan ei pidä leirielämästä, mutta yhdellä leirillä löytää ystävän Ellenin, jota rohkaisee. 

Tellu lupaa edelleen pitää amerikkalaista jalkapalloa paikallaan. Jaska Jokunen potkaisee, ja Tellu ottaa pallon pois. Jaska Jokusen oltua sairaalassa Tellu ei otakaan palloa pois, mutta Jaska Jokunen potkaisee hudin, ja jalka osuu Tellun käteen.

Ressu ottaa yhteen naapurin aggressiivisen kissan kanssa. Kissaa ei koskaan piirretä, kuten ei aikuisiakaan.

Ressun kirjallinen ura jatkuu, ja hieman vaihtelevammin, kuin synkästä ja myrskyisestä yöstä. Ilmeisesti mitään ei julkaista 1970-luvulla. Ressu muuten oppii lentämään käyttämällä korviaan roottoreinaan. 

Jaska Jokunen edelleen yrittää baseballjoukkueensa kanssa, joka aina häviää. Leijan lennätys ei luonnista, mutta Jaska Jokunen ei ole häviäjä, hän yrittää aina uudestaan. Jaska haluaisi olla suosittu, Jaska ei jostain syystä ymmärrä, että sekä Pipsa että Maisa ovat ihastuneita häneen. 

Sarjassa on monia syvällisiä teemoja: ujous, jännittäminen, vastakaiuton rakkaus, inhimilliset heikkoudet, erilaisuus, kiusaaminen, epävarmuus, ystävyys, vastuunotto, sarjassa on paljon huumoria. 1970-luvulla sarja kuvaa minusta aikuisia, vaikka tenavat ovat lapsia, (jotka ovat siis luonteeltaan jo aikuisia).

Tenavat on väkivallaton ja ajaton piirros-sarja, jota voi lukea kaikenikäiset.

***

Vaikka kirja on upea, sen nimi on tylsä, eli Helmet-kohta 8

Charles M. Schulz: Tenavat, Parhaat sarjat 1960-1969

Charles M. Schulz: Tenavat, Parhaat sarjat, 1960-1969, Otava 2016, sivumäärä 192.

Olen aina lukenut Tenavia, meillä lapsuuden kodissa oli luultavasti kaikki ilmestyneet Tenava-albumit. Tenavia on alettu nyt julkaista vuosikymmenittäin eli  sain nimipäivälahjaksi edellisen albumin eli sarjat 1950-1959. jonka bloggaus täällä. Sain syntymäpäivälahjaksi tämän Tenavat Parhaat sarjat 1960 - 1969.   Kirjassa on Tenavista kaikenlaista tietoa ja puhutaan Tenavista ilmiönä, sitten on valikoituja sarjakuvia.

Sarja jatkuu entisin teemoin. Yliärsyttävä Tellu ei tunne empatiaa eikä kukaan aseta hänelle rajoja.

Tellu kiusaa varsinkin Jaska Jokusta. Vuosittain toistuva tilanne on se, missä Tellu lupaa pitää amerikkalaista jalkapalloa paikallaan. Jaska Jokunen potkaisee, ja Tellu ottaa pallon pois. Tellu pitää itseään muita parempana ja hän pitää vielä psykiatrin kojua! Tellu on myös fyysisesti vahva, jota käyttää rökittäessään muita myös pikkuveljeään Eppua. Kädenväännössä Tellu on mestari, ainoastaan Ressu pystyy hänet voittamaan antaessaan "pusun". Tellun isä saa työpaikan muualla, mutta palaa pian takaisin, eikä perhe muuta lopullisesti.

Tellun veljeä Eppua yritetään vierottaa rievusta, mutta turhaan. Yhtä sitkeänä pysyy Epun usko Suureen kurpitsaan, jota hän joka vuosi odottaa, ja mikä ei koskaan tule. Minusta Eppu on hyvä tyyppi.

Salli Jaskan pikkusisko on lääpällään Eppuun. Salli on hermoilija ja aloittaa koulu-uransa 1960-luvun aikana.

Kutri tulee myös sarjaan. Hän leuhkii luonnonkiharalla tukallaan, ja patistaa Ressua ajamaan jäniksiä. Hänellä on myös kissa.

Amadeus jatkaa soittamistaan ja on maailman surkeimman baseball-joukkueen sieppari. Tellu on rakastunut häneen, mutta rakkaus ei koskaan saa vastakaikua. Minusta Amadeus on kunnon kaveri. Hänen itsehillintänsä on pääosin kunnossa.

Piparminttu Pipsa tulee sarjaan. Hän on reilu ja varsin urheilullinen tyttö. Pipsa ei ole erityisen hyvä koulussa, mikä ilmenee vasta seuraavina vuosikymmeninä. Pipsa ei edes ymmärrä, että Ressu on koira. Pipsa on hyvin reilu ja avulias henkilö. Minä pidän Pipsasta hahmona, myös sarjaan tuleva Maisa, joka on Pipsan luokkakaveri, on kiltti, avulias ja järkevä.

Sarjassa piipahtaa tumma Sami, jonka isä on joutunut Vietnamiin sotaan. Charles Schulz ei ollut kasvanut mustien kanssa, joten hän ei halunnut keksiä tälle väkisin ajatuksia ja ominaisuuksia. Tämä oli oikea ratkaisu. Takakannessa Barack Obama kertoo lukeneensa Tenavia.

Sarjan käännekohta on vuosi 1965, jolloin Ressu (Jaska Jokusen koira) alkaa jahdata Sopwith Camelillaan Punaista paronia, ja leikkii ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankaria. Alkuun tämä oli parodia, ja keksittiin Charles Schulzin pojan leikeistä ja kirjoista. Vaikka idea on älytön, se on nerokas. Minä olen aina pitänyt tätä hienona juttuna, kuten myös Ressun kirjailijan uraa.

Ressu kirjoittaa aina "samaa" eli jokainen teos alkaa "Oli synkkä ja myrskyinen yö". Ressu kirjoittaa koirankoppinsa katolla, matkakirjoituskoneella. Ressun koirankoppi on yleellinen, siellä on biljardipöytä, arvotauluja loisteputkia ja muuta. Koirankoppi palaa, ja se on vakuuttamaton, mutta se rakennetaan uudestaan. Sisäpuolta ei koskaan ole piirretty, se on Schulzin mukaan asia, jota hän ei halua (tai voi) piirtää, kuten Jaskan ihastus Pieni punatukkainen tyttö, Ressu etsii juuriaan. Hän oli alkuun Lilan koira, mutta perhe luopui koirasta ja sen jälkeen se myytiin Jaska Jokuselle. Ressu käy Lilan luona, koiratarhassa, ja sukulaisten luona. Hän myöskin rakastuu luistinradalla, mutta suhde ja Ressun sydän särkyy. Ressu käy myös kuussa, ja Apollo 10:n laskeutumismodulien nimet olivat Charlie Brown ja Snoopy.

Sarjan päähahmo on Jaska Jokunen, yksinäinen poika, joka haluaisi olla suosittu, mutta joka ei koskaan saa ystävänpäiväkortteja, ja jonka baseballjoukkue ei koskaan voita. Leijan lennätys ei onnistu, eikä jalkapallon potkaiseminen. Jaska on usein apea. Hän kuitenkin aina yrittää, hoitaa ja ruokkii Ressua, eikä kiusaa muita. Hänen rakkautensa Punatukkaiseen tyttöön on yksipuolinen. Minusta onnellisimmillaan Jaska Jokunen on silloin, kun hän on isänsä parturiliikkeessä. Charles Schulzin isä oli parturi. Jaska Jokunen on hyvin ylpeä isänsä ammatista, ja itsekin olen sitä mieltä, että kaikki ammatinharjoittajat ja yksityisyrittäjät ansaitsevat ihailuamme.

Sarjassa on monia syvällisiä teemoja: vastakaiuton rakkaus, inhimilliset heikkoudet, erilaisuus, kiusaaminen, epävarmuus, ystävyys, vastuunotto, sarjassa on paljon huumoria. Tällä vuosikymmenellä Ressu alkoi seurustella lintujen kanssa, ja pian sarjaan tulee yksi suosikkini Kaustinen.

Tätä hienoa sarjaa on tulossa jatkossakin ja tulen ne kirjat hankkimaan. kuten jo edellisessä Tenavat-postauksessani kirjoitin, Tenavat koskettaa minua hyvin syvältä.

*****
Charles M Schulz (26.11.1922 - 13.2.2000) oli Tenavat -sarjakuvan isä, Tenavat ilmestyi 2.10.1950 - 13.2.2000.
Kuvat ovat tarkoituksella huonoja räpsäisyjä. Tenavat 1970-luvun sarjat on ilmestynyt ja blogattu täällä.

Charles M. Schulz: Tenavat. Parhaat sarjat, 1950-1959

Charles M. Schulz: Tenavat, Parhaat sarjat, 1950-1959, Otava 2015, sivumäärä 191.

Olen aina lukenut Tenavia, meillä kotona oli luultavasti kaikki ilmestyneet Tenava-albumit. Minulla on tätä ennen ollut vain yksi, eli Me Tenavat, joka on kokoelma vuosilta 1965 - 1987. Jonkin moinen bloggaus siitä on täällä.

Sain nimipäivälahjaksi tämän Tenavat Parhaat sarjat 1950 - 1959, ja se on ollut iltalukemisena, muutama sivu kerrallaan. Olen ottanut näytteeksi muutamista ruuduista kuvia ja yhdistellyt niitä.

Jaska Jokunen ja Ressu ovat näyttäneet alkuun hieman erilaiselta. Tellu on tullut sarjaan melkein "valmiin näköisenä". Eppu syntyi sarjan aikana ja oli aluksi vauva. Tellu on alusta saakka oma erinomainen itsensä, jonka turvin hän pompottaa muita. Tellun ainoa heikkous on hänen ihastuksensa Amadeukseen, joka ei saa koskaan vastakaikua.

Amadeus tulee sarjaan alkuvaiheessa ja hän on soittaja jo vauvana. Hän soittaa Beethovenia, joka nimi on ollut Schulzin mieleen. Nuotit on ollut vaikea piirtää. Schulzin lempisäveltäjä on Brahms.

Viikonloppuina 1952 alkoi sarja ilmestyä värillisenä ja vähän pidempänä. Tenavien lempihahmoni on aina ollut Ressu, tässä Ressu saa luultavasti oman koirankopin. Koska albumissa ei ole kaikkia sarjakuvia, en voi päätellä, onko tämä Ressun kopin ensimmäinen versio. Vuosikymmenen loppupuolella Ressu alkaa harjoitella kopin katolla nukkumista.

Tämä Tellun jalkapallon poisveto sen sijaan on lajissaan ensimmäinen, tapahtuma joka toistui vuosittain. Tellu on ilkeä, hän tokaiseekin yhdessä kuvassa, että ihan pakko loukata loukattua.

Henkilökohtaisesti en osaa sanoa, mikä Tenavissa oikeastaan viehättää. Jaska Jokunen, alkaa muotoutua melko varhaisessa vaiheessa itsekseen, pojaksi, joka haluaisi olla suosittu ja hyvä, mutta on usein kiusattu, ei kutsuta syntymäpäiville, ei saa Ystävänpäiväkortteja, joka häviää aina.

Luultavasti meissä kaikissa on Jaska Jokusta. Itse olen harrastanut montaa lajia, mutta useimmissa olen täysi tumpelo. Kuitenkin olen jaksanut yrittää. Jaska Jokusen isä on parturi. Jaska Jokusella menee mönkään leijan lennätys, jalkapallon potkaiseminen ja baseball. Jaska Jokunen itsekin toteaa, että hänellä on paljon henkisiä arpia. Minusta Jaska Jokunen huolehtii pikkusiskostaan, koirastaan, baseball-joukkueestaan kuitenkin hyvin, mutta ei ole erityisen karismaattinen eikä suosittu.

Eppu, joka on itseään täynnä olevan kiusaaja-Tellun, pikku veli on taitava kaveri. Hän kuitenkin kulkee riepunsa kanssa, tämä on ehkä ensimmäinen kuva, jossa Eppu on riepunsa kanssa. Eppu imee myös peukaloaan, mutta hän on terävä. Epun rievusta käydään kamppailua. Tellu haluaa tuhota rievun, mutta Ressu janoaa myös riepua.

Mutta jos Epun riepu katoaa, Ressun korva saa olla korvikeriepu.

Useimmilla Tenava-hahmoilla on oma heikkoutensa. Amadeus soittaa liiaksi (onko ongelma? Minusta ei =),

Raparipa on aina likainen. Myöhemmin sarjaan tuleva Piparminttu-Pipsa on erikoisen huono koulussa. Hänen ystävänsä mukava Maisa on huono urheilussa. Useimmat tytöt on kuvattu virheettömiksi ja myös ärsyttäviksi. Tellun lisäksi Lippe ja muut tytöt kiusaavat rankasti Jaska Jokusta.

Ressussa on jotain arvoituksellista ja majesteettisuutta. Ihailen Ressua hänen itsenäisyytensä vuoksi, ja siksi, että Ressu uskaltaa tehdä ja yrittää asioita. Tosin Ressullakin on omat heikkoutensa, Ressun kaveri Kaustinen tuli sarjaan vasta 1960-luvun lopussa ja Ressun veli Remppu tätäkin myöhemmin 1970-luvulla. Ressu on oikeastaan ainoa joka uskaltaa haastaa Tellua.

Tätä hienoa sarjaa on tulossa jatkossakin. Seuraava vuosikymmen teki Tenavista todella suositun. Ressu pääsi kuuhun. Tärkeämpää on minusta kuitenkin Ressun kamppailut Punaisen paronin kanssa, ja Ressun kirjan kirjoitukset, jotka alkavat aina "Oli synkkä ja myrskyinen yö". Sarjan vakiohahmoksi  tulee vuonna 1959 syntynyt  Jaskan pikkusisko Salli, Epun ja Tellun pikkuveli Toisto, myös tumma Sami, Piparminttu Pipsa ja Maisa, jotka ovat minusta ihastuneita Jaska Jokuseen. Jaska Jokunen ihastuu punatukkaiseen tyttöön, jota ei näytetä, mutta rakkaus ei saa vastakaikua ja rakkaus jääkin Tenavissa ilman vastarakkautta. Tenavat koskettaa minua hyvin syvältä..

*****
Charles M Schulz (26.11.1922 - 13.2.2000) oli Tenavat -sarjakuvan isä, Tenavat ilmestyi 2.10.1950 - 13.2.2000.

Sarja on edennyt 1970-luvulle, jonka Tenavista bloggaus täällä.

Tenavat

Kirja A3-kokoa

Tenavat (engl. Peanuts) on ollut tärkeä sarjakuva minulle.

Hahmoina on pieniä lapsia ja koira. Sarjakuva on muutaman kuvan mittainen, jotkut pidempiä. Tällä hetkellä ainoa kirja, joka minulla on Me Tenavat eli jonkinlainen yhteenveto Tenavavuosista 1965-1987, sarja alkanut vuonna 1950 ja piirrettiin aina Charles M. Schulzin kuolemaan asti vuoteen 2000. En tiedä mistä kirjani on hankittu, mutta sitä on paljon luettu. Suhteeni Tenaviin on syvällä ja piilossa. Sarja toimii mustavalkoisena ja värillisenä ja siitä on tehty piirrettyjäkin. 

Sarjan idea on minusta seuraava:

Jaska Jokunen (Charlie Brown) on pyöreäpäinen poika, joka tarkoittaa hyvää ja yrittää paljon, mutta epäonnistuu aina. Jaskan isä on parturi. Jaska Jokusella on pikkusisko Salli, joka on ihastunut Jaskan naapuriin ja kaveriin Eppuun. Salli (Sally Brown) ei erityisemmin arvosta eikä ihaile Jaska Jokusta. Salli on hieman "hölmö" ja odottaa Jaska Jokuselta enemmän, mutta minusta Salli on sympaattinen hahmo. Jaska on perussuorittaja hän hoitaa hyviin koiraansa Ressua, mutta Ressu ei ole erityisen kiintynyt Jaska Jokuseen. Myös Tellu ja muut tytöt kiusaavat Jaska Jokusta. Pojat ovat sarjassa reppanoita, Jaska Jokunen epäonnistuu aina, Epulla on riepu, Rapa-Ripa tuo mukanaan pölypilven ja Amadeus pimputtaa minipianoaan, hänellä tosin on taitoa ja unelma. 

Eppu (Linus) on rautaa ja on filosofinen kaveri, mutta hän imee peukaloaan ja raahaa riepuaan. Eppu on Jaska Jokusen paras kaveri ja asuu naapurissa. Eppu yleensä onnistuu, jos on sen paikka. Tellu (Lucy) on Epun isosisko, ja minusta Tellu on vastenmielinen tyyppi. Hän on äkäinen besserwisser aina mollaamassa Jaska Jokusta. Tellu on kyllä älykäs ja aikaansaava ja useasti onnistuu. Tellu eli Tellervo on tyttöjen jengin johtaja. Tytöt yleensä voittavat pojat esimerkiksi leirikilpailuissa lähinnä yhteishengen ja reippauden vuoksi. Lippe (Violet) ja muut tytöt ovat minusta ärsyttäviä, kuten luonnonkiharat kutrit omistava tyttö, jolla oli minusta kissa, josta Ressu ei pitänyt.

Piparminttu Pipsa (Peppermint Patty) ja Maisa (Marcie) ovat sen sijaan mukavia hahmoja, eivätkä kiusaajia kuten Tellu ja Lippe. He käyvät toista koulua. Piparminttu Pipsa on poikatyttö, joka on baseballissa ja urheilussa hyvä. Hän on joillain tasolla ihastunut Jaska Jokuseen. Pipsa on minusta ok-näköinen, mutta tyttöporukassa ei se kaikkein kaunein. Maisa hänen ystävänsä on minusta koko porukan älykkäin ja fiksu. Piparminttu-Pipsa ei ole älyn jättiläinen, ei edes tunnista Ressua koiraksi. Piparminttu Pipsa on kyllä hyväntahtoinen eikä kiusaa muita niin kuin useimmat muut tytöt. Maisa on kiltti ja saattaa olla ihastunut Jaskaan, riippuu sarjakuvasta. Tellu pitää psykiatrin kojua joissain sarjoissa. Neuvot eivät ole kaksisia, mutta rahat hän kynii. Minusta hän on "paraskin" psykiatri. Kädenväännössä Tellu on paras. Ainoa joka pistää kampoihin Tellulle on Ressu, ja Epun riepu. Käden väännöt ovat päättyneet  Ressun pusuun, joka ei Tellua ole miellyttänyt. Tellu yrittää vierottaa Eppua rievusta. Myös tv-ohjelmien katselusta käydään keskusteluja. 

Amadeus (Schroeder) on nuori pianisti, joka ei arvosta Tellua. Tellu roikkuu Amadeuksen pianon vieressä. Amadeus haluaa olla huippupianisti, suomalainen nimi Amadeus viitannee Wolfgang Amadeus Mozartiin, mutta Amadeus soittaa vain Beethovenia, mutta englanniksi nimi on Schroeder Telluhan on Lucy  van Pelt, on olemassa säveltäjä Hermann Schroeder (1904-1984). Amadeus pelaa baseball joukkueessa on se pallon kiinniottaja, ei varmasti ole työllistävä työ, sillä Jaska Jokusen syötöistä tulee aina juoksuja.

Rapa-Ripa (Pig-Pen), jonka hahmoon liittyy pölypilvi on mukava sivuhahmo. Tumma Sami, punatukkainen tyttö, johon Jaska on niin lätkässä ovat myös sivuhahmoja. En muista punatukkaista tyttöä nähneeni, niin kun en aikuisiakaan.

Ressu (Snoopy) on Jaska Jokusen koira ja minun lempihahmoni. Ressussa on paljon arvoituksellista. Hän uskaltaa ja hän pystyy, hän kirjoittaa aina samaa kirjaa, joka alkaa oli ”Oli synkkä ja myrskyinen yö”, Ressu kuvittelee olevansa ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankari, joka Sopwith Camelillaan oli Punaisen Paronin perässä, ja yleensä altavastaajana. Ressu on Jaska Jokusen baseballjoukkueen* ainoa kelvollinen pelaaja, hänellä on välillä yleellinen koirankoppi välillä ja ihailijoitakin. Ressu myös kokee intohimoisia, mutta tuhoontuomittuja rakkauksia, kissoja hän inhoaa. Ressun paras ystävä lienee pieni keltainen lintu Kaustinen (Woodstock). Ressu muistelee koiratarhaansa, josta kotoisin. Hänellä on myös veljiä esim. Remppu, joka asuu kojoottien kanssa ja Remppu on myös omituinen. Ressulla on monia vaiheita välillä on lainelautaa, kerran ainakin koirankoppi tuhoutui tulipalossa. Ressu makaa koirankopin päällä, ja ystävänä keltainen lintu Kaustinen (Woodstock :). Ressu ei näy kiintyneeltä Jaska Jokuseen, joka ruokkii häntä, eikä myöskään Salliin. Ressu on hyvin itsellinen beagle.

Tellulla ja Epulla on myös pikkuveli Toisto (Rerun), jonka tulo sarjakuvaan tapahtui äidin tarakalla. Siellä oli varsin pelottavaa. Aikuisia sarjakuvassa ei nähdä. Jaska Jokusen isä on parturi, hän käy koulua, ja osallistuu tavauskilpailuihin, ja käy kesäleireillä. Eppu on Jaska Jokusen kaveri, joka ei ole vieroittautunut rievustaan. Hän uskoo Suureen Kurpitsaan.

Minusta Tenavat on mukava sarjakuva, joka ei ole valtavan hauska, mutta on asenteiltaan oikea, ja on hyvää luettavaa. Kaikista oudoista lapsista tulee sympaattisia. Erilaisuus on rikkautta ja se pitää hyväksyä. Tenavissa ollaan ”pienen ihmisen puolella”. Tenavat ei sisällä mitään, mitä lapsi ei voisi lukea. Jotkut asiat ymmärtää ehkä hieman vanhempana.

Takakannen kuva

Takakannen kuvassa on päähahmot. Tellu, joka ei esimerkiksi, koskaan anna Jaska Jokusen potkaista jenkkifutispalloa, Eppu, joka tässä ilman riepua, mukava Jaska Jokunen, pirtea Piparminttu-Pipsa, sympaattinen Salli ja Kaustinen ja lempihahmoni Ressu.

***
Baseball-juttu ei ehkä aukea suomalaiselle, vaikka täällä pesäpalloa  pelataankin. Jaska Jokunen on syöttökummulla. Joukkue on aivan rupusakki. Epulla on riepu, Ressu on koira, Tellu ja Lippe ja muut tytöt eivät ole kiinnostuneita. Amadeus ei ole urheilullinen. Joskus Rapa-Ripakin pelasi. Jaskalla yleensä lähtee vaatteetkin pois syötön jälkeen  ja kaatuu kummulle. Aina seuraava kausi on toiveissa parempi, mutta on huonompi, sama kuin leijan lennätyksessä tai amerikkalaisen jalkapallon potkaisemisessa ...