Margaret Atwood: Testamentit

Margaret Atwood: Testamentit, alkuteos, The Testaments 2019, suomentanut  Hilkka Pekkanen, Otava, Bon-pokkari  2017, sivumäärä 496.

Tämä on jatko- ja täydennysosa Atwoodin teokselle Orjattaresi jossa romaanissa kuvataan erään orjatar-naisen kokemuksia dystooppisessa vanhan testamentin oppeihin perustuvassa Gileadin diktatuurissa, joka on syntynyt USA:n sydänmailla verisen vallankumouksen jälkeen. Orjattaren tehtävä Gileadissa on synnyttää lapsi komentajalleen. Naisten hedelmällisyys on saasteiden ja säteilyn vuoksi alentunut ja lisäksi syntyy epälapsia joiden ei anneta varttua. Gileadin valtaa vastustaa Mayday-liike. Orjattaren tavoite on paeta maasta.

Testamentit kertoo kolmen naisen näkökulmasta patriarkaalisen epädemokratian Gileadin synnystä, arjesta ja romahduksesta:
Lydia-täti on vaikutusvaltaisin nainen Gileadissa ja esiintyi jo Orjattaressa. Lydia kirjoittaa Ardue Hallissa muistelmiaan salaa. Lydia on ollut tuomari ennen kiihkouskovaisten miesten veristä vallankumousta, jonka vallankumouksen seurauksena Gileadissa on naisten maailma erotettu miesten maailmasta, Lydia on noussut Gileadissa naisten täti-yhteisön johtoon. Täti ei avioidu, ja hän  kouluttautuu ja kontrolloi osaltaan naisten yhteisöä ja tyttöjen kasvatusta, joka naisten kohdalla on ompelua ja talouden hoitoa. Tyttöjä ei opeteta lukemaan. Vaikka miehillä on valta, niin tädeillä on valta naisten yhteisön sisällä ja vaikutusvaltaa miehiin. Lydia omaa vaikutusvaltaa komentaja Juddiin, joka Orjattaressa aiheutti Presidentinpäivän verilöylyn ja on patriarkaatin nokkamies.
Agnes on nuori orjattaren synnyttämä lapsi, joka naitetaan Gileadin vanhalle johtajalle komentaja Juddille, joka pitää nuorista tytöistä. Juddin ottamat vaimot kuolevat nopeasti. Lydia pelastaa Agnesin avioliitosta, ja Agnesista koulutetaan Victoria-täti. Nuoret tädit voidaan lähettää ympärysvaltioihin lähetyssaarnaajiksi värväämään nuoria naisia orjattariksi Gileadiin synnyttämään lapsia.
Daisy asuu vaatekauppiaspariskunnan kanssa Kanadassa. Pariskunta murhataan, ja 16-vuotiaana Daisy saa tietää todellisuudessa olevansa Nicole, lapsi joka salakuljetettiin turvaan Gileadista. Seikka jota Gilead ei hyväksy, he haluavat Nicole-vauvan takaisin keinolla millä hyvänsä. Kasvattivanhempien murhan jälkeen Mayday-vastarintaliike aikoo soluttaa Nicolen takaisin Gileadiin kanadalaisena käännynnäisenä Helmi-tyttöjen mukana. Helmitytöt ovat nuoria tätejä Gileadista, jotka toimivat lähetyssaarnaajina. Nicole matkaa helmityttöjen kanssa Gileadiin nimellä Jade. Jadea aletaan kouluttaa tädiksi, mutta hänen on vaikea olla kuuliainen, nöyrä ja gileadilainen.

Tarinat on limitetty toisiinsa, kerronta on minä-muodossa. Kyse on voimakkaasta välien selvittelystä ja Gileadin tulevaisuudesta, vaikka ulkopinta ei juurikaan väreile. Gileadissa joku maydaylainen järjestelee asioita, ja on yhteydessä sekä helmityttöihin että Kanadan maydaylaisiin. Tätien yhteisössä on kova mutta näkymätön valtataistelu. Gileadin teloitukset jatkuvat. Miehet edelleen käyttävät nuoria tyttöjä hyväkseen. Johtavat miehet elävät omien naisia alistavien sääntöjen mukaan.

Juonesta: 
Lydian tarinasta ilmenee vallankumous ja yhteiskunnan synty. Lydia on päässyt asemaansa uhrausten kautta mutta vanhan Lydian elämän tarkoitus on uudistaa ja parantaa Gilead. Hänellä on laajat verkostot ja saa toiset toteuttamaan suunnitelmat. Hänellä on kärsivällisyyttä, viisautta, kykyä vaikuttaa ihmisiin. Lydia on kova ja periksi antamaton. Tätikoulutuksessa Agnes kuten Daisy saavat pieniä vinkkejä, kun lukevat Raamattua. Juoni on koukuttava, sillä koulutettaville ujutetaan myös tietoja heidän oikeista vanhemmista. Kuka on kaiken takana???

Kirjan on kiinnostava ja jännite kasvaa lähes sietämättömäksi, onnistuuko maydaylaisten suunnitelma ja jääkö joku kiinni. Miten käy Agnesin, Nicolen, ja Lydian? Saavatko Agnes ja Nicole nähdä äitinsä? Ensimmäisen kirjan Orjattaren?

Arvio:
Margaret Atwoodin teos Testamentit on jännittävä ja herättävä teos, toivoa ei saa menettää, mutta voiton eteen pitää uhrautua. Mainio jatko-osa Orjattaren tarinaan.

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Tästä on tehty tv-sarja, joka on lisännyt kirjan suosiota. Itse en ole sarjaa katsonut.

Margaret Atwoodin MaddaAddam-trilogia on myös hyytävän hyvä:
Oryx ja Crake
Herran tarhurit
Uusi maa

Margaret Atwood: Uusi maa

Margaret Atwood: Uusi maa, alkuteos MaddAddam 2013, suomentanut Kristiina Drews, Otava  2015, sivumäärä  559.

Uusi maa päättää MaddAddam -trilogian.

Aiemmissa osissa Oryx ja Crake ja Herran tarhurit on koettu globaali katastrofi, kun hulluksi tullut narsistinen nero Crake päästi tappavan viruksen vapaaksi. Hän on suunnitellut oman kuolemansa, Jimmy  - Craken yksinkertainen ystävä -  jää pitämään huolta Craken suunnittelemista ihmisenkaltaisista alastomina laiduntavista olennoista. Jimmy eli Lumimies on loukkaantunut ja koomassa.

Ennen katastrofia sikoihin on tehty geenisiirtoja tai geenimanipulaatiota siten, että niissä kasvatetaan varaosia ihmiseen, ns. gemakoihin on siirretty myös ihmisen isoa aivokuorta. Gemakot ovat päässeet vapaaksi.

Pandemian jälkeen maailmassa on hyvin vähän ihmisiä, crakelaiset, muutamia jäseniä Herran tarhurit lahkosta,  MaddAddam -biohakkeriyhteisön jäseniä, sekä muutama Verikuulan veteraani, eli hyvin paatuneita rikollisia, jotka crakelaiset päästävät vapaaksi. Luontoa asuttavat lisäksi geenimuunnellut ja geenimanipuloidut elikot. Virus on tappanut miltei koko ihmiskunnan, yhteiskunta ja kaikki muukin on romahtanut.

Tarina alussa eloonjääneet hyvikset kokoontuvat yhteen. Toisesta osasta tutun Tobyn silmin katsotaan uutta maailmanjärjestystä, ja Jimmyn sairastaessa Toby joutuu kaitsemaan crakelaisista, ja kertomaan heille tarinoita. Näistä Tobyn tarinoista kasvaa crekelaisten tietoisuus maailmasta ja tavat.  Crakelaiset ovat paljolti lastenkaltaisia, ja kertomukset heistä pehmentävät tunnelmaa. Jimmy herää koomastaan  ja painajaisistaan, ja kiroilee Voi vittu, hän samalla tunnustaa, että Oryx ja Crake ovat kuolleet. Crakelaiset eivät hahmota tilannetta, ja kysyvät kuka tämä Vittu on. Toby selittää, että Vittu on Craken ja Lumimies-Jimmyn ystävä. "Vittu on taivaassa! Mustaparta julistaa voitonriemuisesti, Craken kanssa" s.206. "Ne uskovat, että  on olemassa näkymätön olento nimeltä Vittu. Craken pelastus hädän hetkellä.... Ne tahtovat kuulla tarinan Vitusta." s.230.

MaddAddam-yhteisö on selviytynyt viruksesta ja he vihaavat Crakea, joka teetti heillä pääosan työstä, ja petti kaikki. He eivät pidä myöskään Craken juoksupojasta Jimmystä, joka on sairas ja sekaisin.  Aiemmista kirjoista tuttu Amanda on kokenut verikuulamiesten brutaaleja raiskauksia, ja on masentunut, mutta odottaa lasta. Turvapaikkaan tulevat tarhureista tutut Zeb ja Rebecca. Toby on rakastunut Herran tarhureista tuttuun Zebiin. Toby pohtii paljon suhdettaan Zebiin, kokee rakkautta ja mustasukkaisuutta.

Menneisyyteen luodataan Zebin tarinoiden kautta. Herran tarhureiden Aatami ensimmäinen ja Zeb ovat varttuneet ankaran (ja hullun) pastori-isän kotona. Pastori on pyörittänyt kaupallista PetrOleumin kirkkoa, joka on ollut öljyfirmojen rahoittama markkinointijärjestö, joka on verhottu hölynpölyllä. Zebin kertomissa tarinoissa lähestytään katastrofia kolmannesta näkymästä.  Zeb joutuu pakenemaan kotoaan, ja häntä siirretään tekaistujen henkilöllisytensä kanssa Zeb on myös TerveysTehtaassa töissä, jossa on myös nuori Glenn, ja Pilar. Glennin isä saa selville TerveysTehtaan epäeettisen huijauksen, se tartuttaa tauteja, jotta voi parantaa niihin. Glennin isä tyrkätään kaiteelta kuolemaan. Zeb on ollut myös MaddAddam -yhteisiössä kuten hänen puoliveli Aatami ensimmäinen Herran tarhureiden johtaja.

Katastrofin jälkeen sikalaiset eli gemakot hakevat yhteistyötä ihmisten ja crakelaisten kanssa, verikuulamiehet uhkaavat kaikkien hyvinvointia, ja elonjäämistä. Voimat yhdistetään ja verikuulamiesongelma on ratkaistava....

Toby kertoo tarinoita crakelaisille, joista nuori Mustaparta seuraa intensiivisesti Tobya, ja opettelee kirjoittamaan. Crakelaisten kulttuuri ja uskonto alkavat muotoutua, tarinoiden kautta. Tarinoiden kertomiseen liittyy kertojalla oleva punainen Red Soxin lippis, ja kalan syönti, joka on crakelaisille hankalaa, sillä  crakelaiset tulevat toimeen pelkällä lehdillä ja ruoholla.

Margaret Atwoodin MaddAddam -trilogia on vaikuttava lukukokemus. Dystopia osoittaa, mihin yritysten voitontavoitteluja geenimanipulaatio voivat johtaa. Narsistiset nerot ovat yhä isompi ongelma. Trilogia ei anna vastausta Craken toimintaan, eikä ratkaisua muuhunkaan, mutta Uusi maa antaa sentään toivoa tuhon keskelle, mutta uudet uhat odottavat oven takana.

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Atwoodin kuuluisin romaani on Orjattaresi sille on jatko-osa Testamentit.

Osallistun tällä scifi-haasteeseen.

Margaret Atwood: Herran tarhurit

Margaret Atwood: Herran tarhurit, alkuteos The Year of  The Flood 2009, suomentanut Kristiina Drews, Otava Seven-pokkari 2014, sivumäärä 523. (Kannen kuva Corbis / SKOY, yläkuva skannattu vinoon ja rajattu).

Herran tarhurit on Margaret Atwoodin Oryx ja Crake -romaanin sisarteos, joka sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen. Maailma on suuryritysten kontrolloima paikka, jossa rikkaat asuvat omissa kuplamaailmoissaan, köyhät alistettuina rahvaan mailla. Yhteiskunnassa ei ole demokratiaa eikä perusoikeuksia. Kirjan nykyhetkessä kaikki on romahtanut, kun  vedetön tulva ( =pandemia) on tappanut ihmiset. Kirjassa kaksi selvinnyttä naista Toby ja Ren kertovat tarinaansa jonka keskiössä on uskonnollinen lahko Herran tarhurit, joka on myös voimaton, muttei neuvoton  tuhon edessä. Herran tarhurit on pelottavan ajankohtainen dystopia.

Älä lue eteenpäin, ellet ole lukenut Oryx ja Crake tai tätä Herran tarhurit teosta (voi sisältää juonipaljastuksia).
Herran tarhureiden kertojina tai kokijoina vuorottelevat naiset vuoroin nuori Ren ja aikuisempi Toby. Herran tarhurit on uskonnollinen yhteisö, joka elää luontaistaloudessa pilvenpiirtäjien katoilla. He ovat saaneet karrelle palaneet paikat vihertämään, he kasvattavat myös sieniä, ja tarhaavat mehiläisiä. Hartaushetkiä järjestetään usein. Järjestön perimmäinen oppi nojaa Raamattuun ja lahkoa johtaa Aatami ensimmäinen. He odottavat vedetöntä tulvaa Nooan lailla. Järjestön vastuuhenkilöt nimetään aatameiksi ja eevoiksi, ja jokaisella eevalla on joku oma erityis osaamisalueensa, ja vastuu. Herran tarhurit viettävät usein pyhimysten päiviä pyhimyksiä ovat esimerkiksi kuulu gorillatutkija Dian Fossey (1932 - 1985) merentutkija Jacques Cousteau (1910 - 1997)  ja Euell Gibbons (1911 - 1975), joka oli terveellisen ruuan puolesta puhuja.

Ympäröivä maailma on valtavien yritysten ja korporaatioiden hallinnassa. Korporaatioilla on oma poliisi TurPo. Päähenkilöistä Tobyn äiti on sairastunut ollessaan TerveysTehtaalla töissä. TerveysTehdas järjestää potilaalle kalliit hoidot, koska TerveysTehdas ei halua vaivojen alkusyyn selviävän. Äiti kuolee, ja isä on menettänyt rahansa hoitomaksuihin, ja kun töistä tulee kenkää, isä ampuu itsensä. Toby joutuu pakenemaan. Hän ajautuu töihin SalaBurgeriin, jossa joutuu brutaalin omistajan Blancon mielitietyksi, joka tarkoittaa väkivaltaisia raiskauksia. Toby pelastetaan tarhureihin, jossa hän elää lahkon normien mukaan, ja kohoaa opettajaksi, ja lopulta Eevaksi.

Ren puolestaan on tullut Herran tarhureihin äitinsä Lucernen rakastuttua Zebiin, joka on karismaattinen lahkon jäsen. Ren saa ystävän Texasista paenneesta Amandasta, jolla on hurja tausta. Joidenkin vuoden päästä Lucerne riitautuu Zebin kanssa, ja palaa takaisin Renin kanssa TerveysTehtaalle ja palaa miehensä luo, sanoo, että hänet on kaapattu. Ren ristimänimeltä Brenda menee paikalliseen kouluun, jossa ovat Oryxista ja Crakesta tutut Glenn alias Crake  ja Jimmy alias Lumimies. Ren on pihkassa Jimmyyn, mutta teinirakkaus särkyy Jimmyn menohaluihin.

Teoksen Oryxin ja Craken lukeneet tietävät, että Craken kehittelemä virus on tappanut miltei kaikki maailman ihmiset. Virus levitettiin SuperOnni pillerien avulla, rutto pyyhki ihmiset kuoliaaksi.

Ren ja Toby kertovat tarinaansa vuodessa 25, kun tuho on tapahtunut. Blanco ei jättänyt rauhaan Tobya, joka joutui jättämään tarhurit, ja työskenteli UusiOlo -hoitolassa. Ren on ajautunut eroottiseksi tanssijaksi Pyrstömaailmabordelliin ja toimi myös prostituoituna. Kun tuho alkaa sekä Toby että  Ren selviävät. Kirja kertoo paloittain ja vuorotellen Tobyn ja Renin tarinaa, ja nykyhetkessä Amanda, Toby ja Ren joutuvat taistelemaan villiintyneiden gemakoiden, ja varsinkin paenneiden verikuulamiesten myös Blancon kanssa. Teos päättyy samaan kohtaan, kuin Oryx ja Crake.

Tarinaa jatkaa trilogian päätös osa Uusi maa.

Maailma on epäoikeudenmukainen ja viheliäinen paikka
Herran tarhureita ympäröivä yhteisö on jakautunut. Suuryritykset ovat perustaneet alueita, jotka ovat rahvaalta suojattuja ja suljettuja. Yritykset ovat perustaneet oman turvallisuusorganisaation TurPo:n, joka vakoilee yritysten työntekijöitä, ja pitää järjestystä yllä rahvaan mailla. Yritysten tuotteet perustuvat geenimuunteluun ja geenitekniikkaan. Voiton tavoittelu on mennyt äärimmilleen. Tuotteita testataan köyhillä, mutta myös omilla työntekijöillä. Lääkefirmat kehittävät tauteja ja sitten niihin lääkkeitä. Juppikuplissa eletään täysillä ja suoritetaan, pelataan tietokonepelejä, katsotaan tv:tä vapaa-aikana, ja paiskitaan töitä omatunto turrutettuna, elämällä ei lopulta ole mitään sisältöä. Jos kuplan asukki herää todellisuuteen, hän masentuu, tai alkaa pullikoida. Pullikoinnista seuraa ikävyyksiä, TurPo järjestää onnettomuuden. Opiskelupaikoista on kova kilpailu, että ei tipu oravanpyörästä. Geenimuuntelulla ja geenisiirroilla synnytetään uusia lajeja, niillä on hyvin arvaamattomia vaikutuksia.

Naisen asema
Naisen asema on alisteinen. Kuplissa naiset ovat työelämässä, mutta kuplien ulkopuolella naiset ovat alttiina hyväksikäytölle, raiskauksille ja väkivallalle. Kirjassa tämä tulee karusti ilmi. Toby on joutunut myymään munasoluja elääkseen, ja Tobyn lisäksi Ren ja Amanda on joutunut moneen hyväksikäyttötilanteeseen

Herran tarhurit on hyväntahtoinen lahko
Herran tarhurit on pohjimmiltaan uskonnollinen lahko, joka elää luontaistaloudessa kerrostalojen raunioituneilla katoilla, he kutsuvat paikkaa Eedenin puutarhaksi. Tarhurit syövät kasvisruokaa, kierrättävät, eivätkä tarvitse yhteiskunnan apua eikä yritysten tuotteita. Lahko värvää jäseniä, järjestössä voi edetä opettajaksi, eevaksi tai aatamiksi. Järjestö uskoo vedettömään tulvaan. Maailmassa on muitakin lahkoja, jotka useat ovat anarkistisia, ja jotka taistelevat korporaatioita vastaan.  TurPo alkaa hajottaa lahkoja, ja myös Herran tarhurit joutuu painumaan maan alle. Aatami ensimmäinen johtaa lahkoa yhä uusiin piilopaikkoihin.

MaddAddaM
MaddAddam on hakkerijoukko, joka kommunikoi Sukupuutio nimisen pelin kautta. Crake on yksi pelin suurmestareista, mutta lahkon piirissä Geb on myös (muut eivät tiedä tätä) yhteisön jäsen. Mikä MaddAddam on ja mikä sen rooli on? Järjestö on höynäytetty avittamaan Craken suunnitelmaa, MaddaAddam osallistui myös geenimuunteluun ja innovoin Craken lapset. Mutta Crake petti heidät ja koko maailman.

Glenn ja Jimmy
Oryxin ja Craken päähenkilöt Glenn alias Crake ja Jimmy eli Lumimies esiintyvät tässäkin. Molempien koti kärsii yritysten moraalittomuudesta. Jimmyn äiti lähtee moraalisista syistä pois, ja hän on Tarhureiden suojassa jonkun aikaa. Glennin isä on tapettu tämän saatua selvyyden yritysten toiminnasta. Ilmenee, että Craken äiti ja Pete-setä olisivat ilmiantaneet Craken isän? Tämä tuo Craken motiiveja henkilökohtaiselle tasolle. Crake käy myös Tarhureiden luona, sillä hän tunsi yhden järjestön Eevan. Crake kuitenkin näyttää olevan narsistinen oman erinomaisuuden vallassa oleva joukkotuhontaja. Kirjassa kuvataan Jimmyn sekoilua koulussa, Martha Graham collegessa ja Paradise-projektissa ollessaan NuoRenesanssissa töissä. Craken suunnittelema SuperOnni -pillerin piti tehdä ihmisistä äärimmäisen onnellisia, seksistä nauttivia immuuneja ihmisiä. Lääkkeeseen istutettiin tappava hidasvaikutteinen virus. Samalla Crake kehitti geenimuunneltuja rauhantahtoisia olentoja, jotka ovat pienen ihmisen kaltaisia kasvissyöjiä, heidät on ristitty Craken lapsiksi tai crakelaisiksi.

Teemat
Herran tarhurit sisältää monta teemaa ja varoituksia. Maailma on ylikansoitettu ja saastunut. Rikkaat ovat eristäneet itsensä suljettuihin alueisiin. Suljetuilla alueilla kehitetään uusia lääkkeitä, geeniteknologialla varaosia ihmisiin. Yrityksille voitontavoittelu aiheuttaa turhia tuotteita. Ihmisten moraalinen selkäranka katkeaa. Maailman ihmisten polarisaatio aiheuttaa kitkaa, kurjuutta, levottomuuksia, mutta myös massiivisia hakkerointeja ja ei-toivottua geenimanipulaatiota. Viruksilla tehdään laboratorioissa salaisia kokeita.

Margaret Atwoodin Herran tarhurit kertoo vaihtoehdosta elää dystooppisessa kulutusyhteiskunnassa, se kertoo naisten alistamisesta, mutta myös selviämisestä.

Margaret Atwoodin MaddaAddam-trilogia
Oryx ja Crake
Herran tarhurit
Uusi maa

Scifi-kirjallisuudessa ennustetaan globaalia ekokatastrofia ja tässä lisäksi pandemiaa, joka tuhoaa sivilisaatiota. Jokainen voi miettiä, onko yhtäläisyyksiä, missä ollaan ja pandemian jälkeen varmaan juostaan entiseen suuntaan yhä nopeammin.
*****
Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Tunnetuin Atwoodin teos on  Orjattaresi sille on jatko-osa Testamentit.

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Margaret Atwood: Oryx ja Crake 2003, suomentanut Kristiina Drews, Otava Seven-pokkari 2010, sivumäärä 487.

Oryx ja Crake on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia. Kirja tapahtuu kahdessa aikatasossa, ennen tuhoa ja tuhon jälkeen, missä mystinen yksinäinen Lumimies elää yksin rujossa maailmassa antaen lapsenomaisille crakelaisille neuvoja. Lumimiehen elämä on viheliäistä, ja hän muistelee yltäkylläistä lapsuuttaan Jimmynä. Jimmyn lapsuus on kuitenkin pohjimmiltaan onneton, ja yhteiskunta on vääristynyt. Maailma on  jakautunut rikkaisiin ja köyhiin.

Jimmyn isä on töissä BioYhtymässä huippugeenitutkijana. BioYhtymä kehittää rikkaille elimiä varaosiksi siasta jalostetuissa Gemakoissa. Jimmyn perhe asuu yleellisesti geeniteknologiayrityksen omistamassa yksityisasuntolassa, alueella, jota turvallisuuspoliisi TurPo valvoo, kuten muitakin vastaavia yltäkylläisyyden saarekkeita. Rikkaat ihmiset suojautuvat mikrobeilta, epäpuhtauksilta, ja levottomuuksilta, joita aiheuttaa köyhien laumat rahvaan alueilla, mutta myös vinksahtaneet vauraat. Jimmyn isä vaihtaa töihin NeoKudokseen, joka kehittää ihmiselle uutta aivokuorta Gemakoissa. Kotona on riitoja. Jimmyn  äiti Sharon on jäänyt pois mikrobiologin töistä. Äiti on morkkaava masentunut moralisti, joka häipyy kotoaan. Jimmyn äiti ottaa mukaansa vielä poikansa kymmenvuotislahjaksi saaman geenimuunnellun pesunäädän Killerin, jonka hän vapauttaa luontoon.  Jimmyn isä löytää uuden kumppanin sihteeristään Ramonasta.

Katastrofin jälkeisessä maailmassa Lumimies (siis aikuinen Jimmy) on kontaktissa ihmisenkaltaisiin crakelaisiin, joille Crake ja Oryx ovat jumalia, ja Lumimies on heidän edustajansa.

Margaret Atwoodin Oryx ja Crake on uskottavasti kerrottu dystopia ja osoittaa kuinka pelottavan lähellä tuhoa voimme olla.

Juoni ja henkilöt (älä lue jos aiot lukea kirjan, mahdollisia juonipaljastuksia ei kuitenkaan mitään lopullisia juonenkäänteitä)

Lapsuudessa Jimmyn luokalle tulee erikoinen kaveri Glenn, jonka kanssa pojat pelaavat nettipeli Sukupuutiota, jossa Glennin nimimerkkinä Crake. Peliä hallitsee MaddAddam -yhteisö. Crake on älykäs nörtti, hän kohoaa suurmestariksi.

Näistä asetelmista alkaa tapahtumasarja, joka lopulta aiheuttaa katastrofin. Jimmy ja Crake alkavat  katsella tv:stä ensin teloituksia ja myös pornoa MiniMisuja. Oryx on noin kahdeksanvuotias tyttö, joka esittää osaa irvokkaassa ns. jättiläinen ja kääpiöt kuvaelmassa. Crakenkin perhe on onneton. Isä on tipautettu kaiteelta alas. Välit äitiin ja tämän uuteen mieheen ovat viileät. Crake on  huippuälykäs ja hänet ostetaan Watson Crickin huippuyliopistoon, Jimmy joutuu tyytymään Martha Grahamin  opinahjoon. Martha Graham (1894 - 1991) oli nykytanssin uran uurtaja, kuvitteellinen college on jäänyt 1900-luvulle. Crake pätee myös huippujen joukossa. Pojat valmistuvat, Jimmy pääsee rähjäiseen  UusiOlo -yritykseen tekemään mainoslauseita. Crake taas tekee salaista tutkimusta NuoRenesanssissa, hän on palkannut seurakseen biohakkereita MaddAddaM -yhteisöstä. Tavoitteena on kehittää SuperOnni -pilleri, jota myydään rahvaalle. Lääke tekee seksistä nautinnollista, pilleri lisäänuoruutta ja terveyttä. Lääkeellä on salainen sivuvaikutus, se alentaa syntyvyyttä. Toinen kehittelyn kohde on Paradis, jossa Oryx hoivaa Craken kehittämiä geenimuunneltuja rauhantahtoisia olentoja, jotka ovat pienen ihmisen kaltaisia kasvissyöjiä, heidät on ristitty Craken lapsiksi tai crakelaisiksi. Crake on jäljittänyt Oryxin, joka on tehnyt vaikutuksen myös Jimmyyn. Oryxin äiti on myynyt hänet parittajalle. Oryxin kohtalo on ankea, mutta pinnaltaan hän on herttainen. Oryx luo kolmiopaineita Craken ja Jimmyn välille.

Kirja huipentuu katastrofiin ja sen jälkeiseen elämään, kirjan päätös on monitulkintainen.

Teemat
Oryx ja Crake sisältää monta teemaa ja varoituksia. Maailma on ylikansoitettu ja saastunut. Rikkaat ovat eristäneet itsensä suljettuihin alueisiin. Lapset ovat pitkälti tv-ohjelmien kasvatettavina. Suljetuilla alueilla kehitetään uusia lääkkeitä, geeniteknologialla varaosia ihmisiin. Yrityksille voitontavoittelu aiheuttaa turhia tuotteita. Ihmisten moraalinen selkäranka katkeaa. Maailman ihmisten polaarisaatio aiheuttaa kitkaa, kurjuutta, levottomuuksia, mutta myös massiivisia hakkerointeja ja ei-toivottua geenimanipulaatiota. Firmat kehittävät sairauksia, jotta heidän lääkkeitään tarvittaisiin.

Kirjassa kolmion jännitteet heijastuvat. Yritys, yhteisö ja yksilö. Myös henkilötasolla, eli Crake, Oryx Jimmy, Jimmyn isä, äiti Sharon ja isän sihteeri Ramona, lisäksi Craken isä, äiti ja Pete-setä. Perheet ovat rikkonaisia ja onnettomia, myös rahvaanmailla köyhien keskuudessa. Oryxin äiti myy lapsiaan rikkaille ihmiskauppaa varten. Vanhemmista toinen on kuollut ja  toinen on henkisesti kaukainen, Jimmy ja Crake ovat ainoita lapsia.

Nerouden ja hulluuden tasapaino. Usea huippututkija vinksahtaa. Crake on systemaattinen, ja nero, mutta  maaninen ja hullu. Jimmy on keskinkertainen ja lopulta jossain tolkuissaan. Kukaan ei valvo geenitutkimuksen etiikkaa, ja lajien leviämistä luontoon ei pystytä estämään.

Onnellisuus kirjassa loistaa poissaolollaan. Ehkä crakelaiset ovat onnellisia. Lumimies on onnellisempi kurjuudessa crakelaisten mentorina, ja geeniteknologian hirviöiden maalitauluna ja nälkäisenä kuin kultaisessa kuplassa. Jimmyn äiti oli onneton yltäkylläisyydessä. Hän karkasi mellakoimaan, ja lopulta teloitettiin, ja jota teloitusta TurPo myös Jimmylle näytti,

Yhtymätekijät muihin kirjoihin
Tässä kirjassa on jännityskirjoista tuttuja aineksia. Se, mitä tapahtuu tulee aika yllätyksenä. Dystopia on esitetty hyvin. Maailma on liikakansoitettu, eikä ongelmia ole pystytty globaalisti ratkaisemaan,
Kertojana on Jimmy, joka on tavallinen takarivin tarkkailija, ja Crake ja Oryx ovat hänen ihailunsa kohde, tai häntä välkympiä.
Lopun moniselitteisyyden aiheuttaa osittain jalanjäljet hiekassa. Lumimies reagoi niihin kuten Robinson Crusoe, samalla tajuten, että maailmassa on muitakin ihmisiä. ,,,

Margaret Atwoodin Oryx ja Crake on vaikuttava lukukokemus. Sarja jatkuu sisarteoksella Herran tarhurit ja trilogia päättyy teokseen Uusi maa. Tässä kirjassa puhutaan Herran tarhureista, se on on uskonnollinen lahko, joka on aiheena trilogian toisessa osassa.

Ulla bloggasi tästä näin.
Osallistun tällä Kirjasähkökäyrän Kirjahyllyn aarteisiin ja Niina T:n Scifi-haasteeseen

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Atwoodin kuuluisin romaani on Orjattaresi sillen on myöhemmin kirjoitettu jatko-osa Testamentit.

Margaret Atwood: Orjattaresi

Margaret Atwood: Orjattaresi, alkuteos, The Handmaid's Tale 1985, suomentanut  Matti Kannosto, Tammi, Bon-pokkari  2017, sivumäärä 436.

Tarinan minäkertoja nimetön nainen asuu Gileadin epädemokratiassa. Gilead on kiihkouskonnollinen valtio USA:n tilalla tai alueella, jossa käydään ainakin jonkin asteista sisällissotaa. Ilmenee, että maa on saastunut myrkyistä ja ydinvoimaonnettomuuksien vuoksi se on myös radioaktiivinen. Teos käsittelee suoraan naisten alistettua asemaa, mutta karulla tavalla luotaa myös menneisyyden kulutusyhteiskuntaa ja naisten raiskajaisia. Kirjan loppututkielma tosin  paljastaa välillisesti, ettei tämä ole kuin etuoikeutettujen valtio, rivimiehet ovat pelkkiä sätkynukkeja.

Kirjan kertoja on orjatar. Orjattarien täytyy pukeutua punaiseen, ja peittää kasvot valkoisilla siivillä. Orjatar on arvokasta omaisuutta, hän on synnyttäjä. Synnyttäjät ovat arvossaan, sillä myrkkyjen ja radioaktiivisuuden vuoksi vain harva voi saada lapsia, ja vielä harvempi terveitä.

Päähenkilön kertomuksessa vuorottelee näkökulma entisessä elämässä, missä hänellä on ollut Luke -niminen mies ja oma lapsi. Olot ovat nopeasti huonontuneet ja perhe on päättänyt paeta. Matka tyssää rajalla. Orjattaren huolta lisää se, että hän ei tiedä äitinsä, miehensä eikä tyttärensä olinpaikkaa eikä kohtaloa.

Gilead on diktatuuri. Maa on saastunut myrkyistä ja radioaktiivisista vuodoista. Avointa tiedotusvälineitä ei ole, mutta on käynnissä sekä sisällissota, johon lähetetään miehiä. Lisäksi on siirtokuntia, jonne ihmisiä lähetetään pakolla, siivoamaan myrkkyjä ja kuolemaan niihin.

Gileadissa on komentajia, joiden omaisuutta orjattaret ovat. Muitakin naisia on palveluksessa. Komentaja yhtyy orjattarensa kanssa säännöllisesti rituaalin mukaan päämääränä hedelmöitys. Muun ajan orjattaret käyvät kaupoissa. Kirjoja ei ole, lukea ei saa, eikä saa puhua muiden naisten kanssa. Diktatuurin tapaan urkkijoita ja ilmiantajia riittää. Niskoittelijat tapetaan hirttämällä, ja ruumiit sijoitetaan näkyville. Teloitukset tapahtuvat yhteistilaisuuksissa.

Juonen tapahtumia en avaa kuin yleisellä tasolla. Naisilla on omat maanalaiset verkostot, sekä Mayday-liike. Komentajilla on myös salainen elämä, jonne päähenkilö pääsee mukaan ja se avaa uusia näkymiä Gileadin miesten vapaa-ajan viettoon.

Kirjan päätös jää epäselväksi, haluan itse ajatella että nainen pelastui.

Margaret Atwoodin Orjattaresi on dystopian kuvauksena varsin tavanomainen, mutta sen vahvuus on naisnäkökulmassa. Kirjan naiset ovat aina olleet syrjittyjä. Ennen vallankumousta on ollut yliseksuaalinen kulttuuri, ja paljon joukkoraiskauksia. Gilead toimii ohjenuorana Mooseksen kirjat kirjaimellisesti. Orjattaren idea selitetään jo ennen tarinaa ja on peräisin ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Raakel sanoi (Jaakobille, joka on Eesaun veli): "Tuossa on orjattareni Bilha. Tee hänen kanssaan lapsia, jotka tulevat minun omikseni. Näin minustakin voi tulla äiti". Bilha synnytti lapset, jolle Raakel antoi nimet Dan ja Naftali. Rakelin sisar Lealla oli lapsia Jaakobin kanssa, mutta Lea antoi miehelleen vaimoksi orjattarensa Silpan, joka synnytti myös pojan, mutta vanhana Lea synnytti vielä lapsia Jaakobille.
Teoksessa viitataan myös ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, esimerkiksi siellä lukee "Jos mies tavataan makaamasta toisen miehen vaimon kanssa, molemmat on surmattava, sekä nainen että mies, joka hänen kanssaan makasi. Hävittäkää paha keskuudestanne".

Kirja on siis varsin ajankohtainen naisten oikeuksien vuoksi. Tämän kirjan dystopiassa abortit ovat kiellettyjä, vaikka myös epämuodostuneita lapsia syntyy paljon. Diktatuurin tai vallankaappauksen syitä ovat sota, ja  maapallon saastuminen.

On minusta hyvinkin oletettavaa, että kun ilmastonmuutos pallollamme etenee, myös demokratiaan tulee paineita, myös ihmisoikeudet ovat vaarassa. Meillä on hyvin vähän aikaa....

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Tästä on tehty tv-sarja, joka on lisännyt kirjan suosiota. Itse en ole sarjaa katsonut. Orjattaresi kirja sai jatko-osan mainion Testamentit.

Margaret Atwoodin MaddaAddam-trilogia on myös hyytävän hyvä:
Oryx ja Crake
Herran tarhurit
Uusi maa


Osallistun Naisten viikon haasteeseen täällä.