sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Maria Augusta Trapp: Trappin perhe



Maria Augusta Trapp: Trappin perhe, alkuteos The Sound of Music, 1949, suomentanut Anna-Liisa Laine, WSOY 1992, sivumäärä 382.

Trappin perhe on tunnettu elämäkerta, jonka alkuosasta on tehty suosikkimusikaali The Sound of Music. Kirjoittajana on Maria Augusta Kutschera (1905 - 1987), joka kirjan alussa on benediktiiniläisluostarissa noviisina. Luostarin abbedissa määrää Marian paroni von Trappin luo kotiopettajaksi yhdeksän kuukauden ajaksi. Marian on tarkoitus opettaa Trappin lasta Mariaa, joka oli sairastellut. Paroni  Georg Trapp (1880 - 1947) oli ollut aviossa, mutta vaimo oli kuollut tuhkarokkoon 1922, jolloin paroni jäi leskeksi ja yksin seitsemän lapsensa kanssa. Trappien linnassa asuu paljon henkilökuntaa. Kapteeni Trapp oli tehnyt uransa laivastoupseerina ja osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan, sekä kehittänyt sukellusveneitä. Trapp on aikeissa avioitua uudestaan prinsessa Yvonnen kanssa. Lasten kotiopettajattaret olivat vaihtuneet usein.

Maria Trapp aloittaa tarinansa kertomalla abbedissan määräyksestä ja kertoo, että tarina on rakkauden ja kiitollisuuden sanelema. Nunnakokelas Maria luottaa Taivaan isän apuun, ja sitä tässä huikeassa tarinassa monta kertaa tarvitaankin, eikä Maria menetä uskoaan missään vaiheessa.

Maria saapuu linnaan ja tunnelma kodissa on outo, lapset toimivat kuin robotit, on paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Leikki ja laulu puuttuvat. Maria laajentaa reviiriään, ja alkaa soittaa ja laulaa lasten kanssa lähinnä kansanlauluja. Ulkoilua varten tehdään sopivia vaatteita. Tunnelma kotona alkaa muuttua. Georg ei avioidu prinsessan kanssa, ja haluaa avioitua Marian kanssa, joka ei tunne rakkautta, mutta siirtää päätöksen luostarille. Häitä tanssitaan, rakkaus syttyy, ja syntyy kaksi yhteistä tytärtä, mutta myös keskenmenoja. Elämä on ihanaa, mutta vaihtelevaa. Georg nimittäin menettää rahansa pankkikonkurssissa. Osa ystävistä hylkää, mutta Trappin perhe osallistuu kykyjenetsimiskilpailuihin ja voittaa sen. Syntyy käsite Laulava Trappin perhe, joka esiintyy ja niittää kunniaa.

Kaikki kuitenkin muuttuu. Hitler liittää Itävallan Saksaan. Perheen lääkäriksi valmistuneelle pojalle tarjotaan natsilääkärin paikkaa, ja isälle natsisukellusveneen päällikkyyttä. Kouluissa harjoitellaan Heil Hitler -tervehdyksiä, perheen hovimestari on liittynyt natsipuolueeseen. Perheen miettiessä tulevaisuutta, saapuu kutsu Hitlerin syntymäpäiville esiintymään. Maria väittää kirjassaan heidän nähneen Hitlerin ravintolassa ja nähnet päänatsin syöneen kasvispöperöitä ja juoneen alkoholittomia.

Perhe kuitenkin liukenee Italiaan, ja Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Perheen matkustaessa laivalla, opetellaan englantia, ja amerikkalaisia lauluja. Alku on hyvin hankala,  Maria on viimeisillään raskaana, ja perheen poika Johannes syntyy. Perhe saa ystäviä ja myötätuulta. Esintymisiä on, mutta sitten viisumi vanhenee, ja perhe joutuukin lähtemään Yhdysvalloista. He pääsevät esiintymään Eurooppaan, ja tulevat toiseen kerran Yhdysvaltoihin, jolloin heidät otetaan säilöön. Ystävien avulla he pääsevät maahan, mutta konsertit eivät ota onnistuakseen. Esitykset ovat liian taiteellisia, kappaleet pitkiä, ja heidän imagonsa on jäykkä, eikä kontaktia yleisöön ole. Maassa olo tuo pojille myös velvollisuuksia, ja Rupert ja Werner osallistuvat kutsuntoihin, määrätään vuoristojoukkoihin ja he lähtevät Eurooppaan.

Kirja on minusta hyvä, varsinkin sen Yhdysvaltoihin liittyvä osa. Vaikeudet on tehty voitettavaksi, pitää tehdä töitä, solmia suhteita, ottaa apua vastaan, tehdä työtä, ja yrittää. Maria huomaa hyvin pian eron eurooppalaisen passiivisuuden ja amerikkalaisen aktiivisuuden välillä. Pala palalta asiat menevät eteenpäin. Kuoro ottaa ohjelmistoon jodlausta, ja kerran Marialla menee kärpänen suuhun. Hän kertoo sen yleisölle, ja jää murtuu ja kontakti syntyy. Kuoro menestyy yhä paremmin ja sille on keksitty myyvämpi nimi Laulava Trapin perhe, ja esiintymiset onnistuvat  ilman sodassa olevia poikia. Perhe ostaa maatilan Vermontista, ja rakentaa uuden talon, viljelee maata, hoitaa kotieläimiä, mutta alkuun ei ole mitään, ja tuloja saadaan tekemällä vaahterasiirappia. Trapit pääsevät yhteisöön järjestemällä konsertin, jonka tuotolla saadaan kouluun katto. Perhe myös saa apua yhteisöltä. Perheen pojat palaavat sodasta elävänä, ja Rupert alkaa hankkii myös lääkärin pätevyyttä Yhdysvalloissa. Muu perhe jatkaa uraansa, ja osallistuu miehitetyn Itävallan auttamiseen. Kirja päättyy Marian miehen kuolemaan, luultavasti mies on altistunut sukellusveneissä, ja kuolee ilmeisesti keuhkosyöpään.

Alkaessani lukea Trappin perheestä olin ennakkoluuloinen, odotin The Sound of Musicin kaltaista kokkausta, mutta kirja oli minusta kuvaus vaikeuksien voittamisesta, ja suurin osa siitä tapahtui Yhdysvalloissa.
Kirja rastittaa Helmet kohdan 13, liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin, tässä lähinnä musikaaliin, mutta rastitan tämän. Kirkko ja kaupunki lehden haaste, kohta 25, kirja, jossa ollaan poikkeusoloissa.

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Stephen King: Hohto


Stephen King: Hohto, alkuteos The Shining 1977,  suomentanut Pentti Isomursu tarkastanut Suvi Clarke, WSOY 2020, sivumäärä 651.

Stephen Kingin Hohto on kaikkien aikojen kauhuklassikko, jonka filmiversiossa Jack Nicholson näyttelee päähenkilö Jack Torrancea. Alkuperäinen Kingin kirja eroaa Stanley Kubrikin filmistä. Alla paneudun kirjaan, jossa Jack Torrancen menneisyyttä on käsitelty enemmän, Dannyn mielikuvitusystävä Tony on erilainen, tärkein muutos on, että pahan lähde on toinen.

Jack Torrance on valmistunut New Hampshiren yliopistosta ja julkaissut novelleja, ja sai hyvän paikan Stovingtonin collegesta. Torrancella on alkoholiongelma, hän pystyy raitistumaan, mutta tulistuu oppilaan George Hatfieldin puhkoessa tämän renkaita. Torrance erotetaan koulusta.

Jack Torrance käy työhaastattelussa ja hotellin johtaja Stuart Ullman pestaa Jack Torrancen, koska hänen ystävänsä Alin liikemiesisä suosittelee tätä talvivahdiksi Overlook-hotelliin. Overlook-hotelli sijaitsee Kallovuorten kupeessa, ja hotelli on talvella lumen saartama. Hotellin historia on merkillinen, se on rakennettu 1907- 1908 ja vaihtanut usein omistajaa.

Jackin vaimo Wendy ja poika Danny muuttavat Jackin mukana. Jack aikoo viimeistellä näytelmänsä valmiiksi. Jack on äkkipikainen ja hän on tulistunut aiemmin pojalleen Dannylle, ja puristanut tämän käden poikki. Danny, joka kirjan tapahtumahetkellä on viisivuotias, ei ole huolestunut kädestään vaan avioerosta, joka leijuu perheen yllä. Danny on hyvin erikoislaatuinen poika. Hän pystyy lukemaan toisten ajatuksia. Tony-niminen mielikuvitusystävä näyttää Dannylle kylttejä,  ja Dannyn unet ovat merkillisiä. Hotellissa on tapahtunut useita omituisia kuolemantapauksia. Talvivahtina ollut Grady tappoi vaimonsa, kaksi tytärtään ja lopulta itsensä vuonna 1970. Hotelli on iso, siinä on kolme kerrosta, siipiä lämmitetään isolla painekattilalla. Ruokaa ja juomaa on yllin kyllin.

Kun Jack tuo perheensä paikalle, pääkokki Dick Halloran näyttää paikkoja. Hän tutustuu Dannyyn, ja puhuu lähtiessään tämän kanssa autossa. Halloran on huomannut, että Danny hohtaa. Dannylla on kyky siirtää ajatuksia, lisäksi Danny pystyy lukemaan ajatuksia.

Kirja on hyytävä, ja puistattava, mutta sitä on pakko lukea. Hotellissa tapahtuu kummallisia asioita. Huone 217 on merkillinen, ja siellä on välillä vanhoja ruumiita, huoneessa myös Dannya vahingoitetaan. Tunnelma on hyvin painostava, ja tapahtuu lisää hyvin outoja asioita, tulee ampiaisia, ulkona eläimen malliset pensaat ovat pahoja, kuuluu ääniä, ja näkyy liikkeitä. Hotelli yrittää saada Dannyn voimat haltuun. Jackin kuuppa himmenee, ja hän on tanssisalissa juomassa. Välillä Jack nostaa painekattilan lukemia ...

Danny lähettää avunpyynnön Dick Halloranille, joka lähtee pelastusretkelle....

Vimmaisen hyytävä kirja, joka etovuudessaan ja jännittävyydessään on maaninen manifesti, mille, en tiedä.

Kirja on pahuuden alkuperän suhteen erilainen kuin elokuva. Kirja myös taustoittaa paljon Jackin lapsuutta, nuoruutta, avioliittoa sekä opettajana oloa toisin kuin filmi, joka lepää vääristyneissä kuvissa, ja Jack Nicholsonin näyttelijäsuorituksessa. Kirjassa Jackin isä oli Berliinissä asuva iso kävelykepillä kulkeva vaimonhakkaaja. Jack valmistuu yliopistosta. Kirja antaa ymmärtää että kaikki tapahtumat tuntuu olevan hotellin pahan aikaansaamaa, he haluavat Dannyn Hohdon haltuunsa. Siinä, missä filmissä Jack jahtaa perhettään kirveen kanssa, kirjassa heiluu roque-nuija.

****
Stephen King (s. 1947) on amerikkalainen kirjailija. Olen blogannut häneltä teoksen Carrie.
Tämä kirja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.
Tässä on eri ajanhetkiä, joten tämä sopii Helmet lukuhaasteen kohdan 36 liikutaan ajassa. Kirkko ja kaupunki lehden haaste kohta 38, kirja jossa tapahtuu ihme.

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Camilla Grebe: Varjokuvat

 


Camilla Grebe: Varjokuvat, alkuteos Skuggjägaren 2019,  suomentanut Sari Kumpulainen, Gummerus 2020, sivumäärä 461.

Tarina alkaa, kun vuonna 1944 poliisisisar Elsie Svenns pyydetään mukaan rikospaikalle. Märta Karlsson on tapettu ja naulattu lattiaan. Rikospaikalla Elsie Svenns joutuu hyökkäyksen kohteeksi, hän kuolee saamiinsa vammoihin. Lukijalle kuvataan Märta Karlssonin tappaja, hän on hienostoherra, joka kimmastuu maininnasta elimensä velttoudesta. Karlssonin perheellä on seitsemän lasta. Märtan mies on Karl Karlsson riitapukari ja juoppo, joka tuomitaan murhasta, mutta hänellä on ollut alibi, kun asia selviää Karl Karlsson on jo tuolloin menehtynyt. 

Elsie Svennsin kihlattu Axel on kuollut onnettomuudessa, hän on synnyttänyt lapsen Britt-Marien, jonka on joutunut antamaan pois. Britt-Marie kuulee taustansa vasta täysikäisenä. Hän suuntaa myöhemmin poliisiksi. Britt-Marie on naimisissa, mies Björn on automekaanikko, jonka harrastus on juoda olutta iltaisin. Parille syntyy poika Erik. Poliisilaitoksella Britt-Marie saa tehdä vain sihteerin toimia, lopulta Britt-Marie Odin pääsee tutkimaan tapausta vuonna 1974, jossa neiti Yvonne Billing on naulittu lattiaan, mutta on hengissä. Tekijän kasvot on ollut peitettynä. Yvonnen kaksivuotias Daniel-poika on nähnyt tapauksen. Seuraava naulattu ja raiskattu uhri ei ole yhtä onnekas, hän pääsee hengestään. Britt-Marie joutuu sovittamaan työ- ja kotityöt. Björn on alkuun töissä, mutta työttömänä ollessaan ei tee kotitöitä, vaan Björmin äiti Maj auttaa pojanpojan hoidossa.

Kirjan suuri teema on naisten astuminen työelämään, ja heidän kokema vähättely ja syrjintä.  Elsie Svenss oli "pelkkä" poliisisisar, Britt-Marie on rikospoliisi, mutta pomonsa syrjimä ja väheksymä. Britt-Marie tekee kuitenkin omia tutkimuksia, kunnes katoaa. 

"Flickorna och Mörkret" -sarjan päähenkilö Hanne Lagerlind-Schön astuu poliisin palvelukseen 1984, ja kun naulaajamurhaaja jatkaa murhasarjaansa, Hanne yrittää profiloida tekijää. Tutkimukselle ei löydy resursseja Palmen murhan vuoksi, murhaajasta ei ole edes epäilyksiä. Hannen aviomies Owe on pikkumainen sovinistisika, joka pettää Hannea. Owe ehkä tuntee itsensä psykiatrina alikoulutetuksi, ja aliarvostetuksi, kun Hanne on antropologi ja käyttäytymistieteiden tohtori, ja poliisin profiloija.

Naisten ketju jatkuu, kun sarjamurhaajan vanha ruumis löytyy. Tutkintaa vievät eteenpäin Manfred Olsson ja Malin Brundin vuonna 2019 ja he työskentelevät  naispomonsa alaisuudessa, joka ei voi sietää Malinia naiskateuden vuoksi, ja laittaa Malinin arvopohjaryhmään. Malin löytää itsestään rohkeutta kohdata naispomonsa ilkeys ja tutkimukset voivat jatkua, Malin tapaa Ormbergissa altzheimerin taudin runteleman huippuprofiloija Hanne Lagerlind-Schönin.

Camilla Grebe on dekkaristina taikuri, juonen käänteet ovat aika nopeita ja dramaattisia, mutta perustuvat varsin epätodennäköisiin yhteensattumiin. Ehkä nautittavampaa oli seurata ruotsalaisen yhteiskunnan kehitystä ja naisten aseman kehitystä.  Naiset ovat pääosissa tutkimuksissa, mutta myös rikoksen kohteena. 

Suomikin mainitaan, ja Elsie on Suomesta: Lämpimänä alkukesän päivänä vuonna 1933 Elsie nousee Suomen-laivasta  ensimmäistä kertaa Ruotsin maaperälle  ... s.460.

Varjokuvat on huippudekkari, jossa naiset nousevat varjokuvista eturiviin. Suosittelen.

****

Camilla Grebe (s.1968) on ruotsalainen dekkaristi. 

Flickorna och Mörkret -sarja 
Kun jää pettää alta
Lemmikki

Kirja rastittaa Helmet kohdan 45 pohjoismainen kirjailija, Kirkko ja kaupunkilehden haaste 31, kirja jonka tapahtumat sijoittuvat usealle vuosikymmenelle.

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Christiane Desroches-Noblecourt: Tutankhamon


Christiane Desroches-Noblecourt: Tutankhamon, Faaraon elämä ja kuolema, alkuteos Vie et mort d'un pharaon 1963, suomentanut Jussi Aro, Weilin+Göös 1976, sivumäärä 242.

Paluu menneisyyteen alkaa 23.11.1922, kun lordi Carnavon, hänen tyttärensä lady Evelyn Herbert ja Howard Carter avaavat Kuninkaiden laaksossa Tutankhamonin haudan.  Tutankhamon ei faraona ole merkityksellinen, mutta hänen hautansa on ainoa, joka on jäänyt ryöstämättä (haudassa on mahdollisesti käyty?). Egyptologia on arkeologian ja historian haara, joka tutkii muinaista Egyptiä, ja alkoi 1800-luvulla. Napoleon oli kiinnostunut sotaretkillään monumenteista. Hautalöydön tehnyt lordi Carnavon oli saapunut Egyptiin 1900-luvun alussa, ja Carter oli kaivauksilla jo 1890-luvulla.

Desroches-Noblecourtin teos on upea, siinä on kaivausten ja hautalöytöjen historiaa, kuvausta miten Tutankhamonin hauta löydettiin. Haudan huoneet ja niiden tavaroita kuvaillaan, ja teoksessa on paljon mustavalkoisia ja värikuvia, jotka on ottanut F.L. Kenett. Kirjan takakannen mukaan Kenett on ollut ensimmäinen, jota varten haudan esineistö on otettu esille Kairon museon kokoelmista. Lisäksi teoksessa tehdään selvää Tutankhamonin ajasta ja "poliittisesta" asemasta.

Kun hauta löydettiin Carter luuli eteisen olevan vain "varasto"

Teokseen on Mika Waltari kirjoittanut esipuheen, Tutankhamon innosti häntä, ja hänen kuuluisin romaani Sinuhe egyptiläinen käsittelee aikaa, ja Tutankhamon esiintyy siinä. Tutankhamonin nimi oli alunperin Tutankhaton, koska farao Amenofis IV eli Ekhnaton luopui Amonin palvonnasta ja alkoi suosia Atonia, auringon kehrää, ja vaihtoi pääkaupungin Theban Tell el-Amarnaan. Tämä ajanjakso ajoittuu yli 1300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, joten aivan tarkkaa tietoa ei ole, edes siitä, kuka Tutankhamon oli, mahdollisesti isä oli Ekhnaton, ja äitinsä oli yksi Ekhnatonin äidin tyttäristä, eli on mahdollista, eli Tutankhamon oli sisarusten lapsi, mikä tuolloin oli sangen yleistä. Tutankhamon oli lapsifarao ja hallitsi yhdeksästä ikävuodesta 18 ikävuoteen.
Myöhemmin Haremhab  (Waltarilla Horemheb) pyrki pyyhkimään Ekhnatonin ja Tutankhamonin ja Atonin pois "historiankirjoista" mutta onnistumatta siinä.

Cristianos Desroches-Noblecourt (1913 - 1922) oli ranskalainen egyptologi ja Tutankhamon -teos on hyvin mielenkiintoinen ja pursuaa tietoa, melkein liikaa tavalliselle lukijalle.

HELMET-kohta 36, kirja on käännetty hyvin ja siten että arkeologiasta on ollut erityistietämystä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani



Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani, alkuteos The Clan of the Cave Bear 1980,   suomentanut Erkki Hakala, WSOY 2011, sivumäärä 596.

Kirja kuvaa aikaa tuhansia vuosia sitten ennen maanviljelyksen alkamista, mannerjää on väistymässä pohjoiseen Euroopasta, jota asuttaa vanttera Neandertalinihminen sekä uudempi tulokas  Cro Magnonin ihminen.

Tarina alkaa maanjäristyksestä, ja siitä kun Ayla jää yksin ollessaan viisivuotias, tyttö on maanjäristyksen aikana uimassa ja perhe on kuollut. Ayla harhailee kunnes toisen heimon Luolakarhun klaani päättää ottaa mukaansa luolaleijonan raapiman tiedottoman tytön. Joukon johtaja Brun antaa sisarensa Izan ottaa tytön mukaansa, vaikka hekin ovat kokeneet maanjäristyksen korkeampien voimien rangaistuksena, ja etsivät omille toteemihengilleen uutta kotiluolaa. Aikansa vaellettuaan sopiva luola löytyy ja klaani asettuu luolaan asumaan.

Klaanin jäsenet ovat lyhyitä (140 cm - 150 cm), vantteria, ja pitkäkätisiä. Miesten ja naisten työt ovat eriytyneet, miehet hallitsevat ja naisten on pakko totella. Vain miehet saavat koskea aseisiin kuten keihäisiin ja linkoihin, jolla heitetään kiviä. Klaani pitää Ursusta Luolakarhua päähenkenään, jokaisella yksilöllä on lisäksi joku eläin toteemihenkenään. Kommunikaatio perustuu alkeelliseen puheeseen, johon yhdistyy viittomia. Tiedott siirtyvät perimätietona lapsille ja nuorille. Luoliin ei maalata. Heimo käyttää kiviveitsiä, metallia ei osata käyttää. Tuli on keksitty, ja siirryttäessä hiillosta kuljetetaan suojattuna. Klaani on Neandertalin ihmisiä ja Ayla Cro Magnon.

Luolakarhun klaani on avausosa Maan lapset -kirjasarjalle. Aylan kohtalo on jatkossa olla omiensa Cro Magnonin ihmisten kanssa. Alla huomioita tämän kirjan juonesta ja teemoista.

Juoni (ei lopullisia juonipaljastuksia)
Päällikön vanhempi veli Creb on rujo, ja hän on mahtava tietäjä ja heimon samaani Mog-ur, joka järjestää samanistisia rummutuksella aloitettuja transsiinkin johtavia kokoontumisia. Crebillä ei ole perhettä, ja hän on samalla nuotiolla Izan siskonsa kanssa. Iza on tullut raskaaksi väkivaltaiselle miehelleen, joka kuoli maanjäristyksessä. Iza pitää Aylaa kuin omaa lastaan, ja Creb opettaa hänet puhumaan ja viittomaan. Iza on parantaja, jota taitoa siirtää Aylalle, joka on nopea oppimaan. Iza synnyttää tytön Uban, jota myös Ayla hoitaa. Mog-urille on kaavailtu jatkaja eli nuori Goov.

Ebra on päällikön eli Brunin puoliso, jotka jakavat saman nuotion. Ebran poika Brood on lapsi, mutta varttumassa miehuuteen, hänestä on tulossa päällikkö. Brood ennen miehuusriittiään kaataa uuden luolan lähellä ensimmäisen biisonin, on siitä hyvin ylpeä, ja syö biisonin maksan raakana. Hän läpäisee siirtymäriitin mieheksi, mutta on hyvin kateellinen Aylalle, joka hänen mielestään vie sädekehän häneltä pois. Broodin ja Aylan välillä on vihaa, Brood hyökkää Aylan kimppuun ja hakkaa tämän henkihieveriin. Tämä on heimon normien vastaista, ja päällikkö antaa Broodille varoituksen, että tunteet pitää hillitä, jos haluaa johtaa heimoa. Creb ohjeistaa Aylaa, että naisen pitää totella miestä. Oikeastaan kirjan suurin jännite, ja koko pääasiallisten tapahtumien pääpaino on Broodin ja Aylan välisen vihan ja kateuden kuvaamisessa.

Brood vihaa Aylaa, mutta pystyy pitämään tunteet kurissa, mutta kahnauksia on. Ayla näkee, kun Brood ja nuorukaiset harjoittelevat lingolla. Turhautunut Brood paiskaa lingon maahan ja häipyy saadessaan palautetta, ja piilossa ollut Ayla kokeilee salaa linkoa. Heimon naiset eivät saa käyttää asetta. Ayla kuitenkin tekee hirven nahasta oman lingon ja harjoittelee. Hänestä tulee taitavin (eräiden vastoinkäymisten jälkeen). Hän joutuu toimimaan ja linkoaa hengiltä heimoa uhkaavat petoeläimet. Aylan salaisuus paljastuu vasta mammutin metsästysmatkalla. Hyeena nappaa lapsen, ja Ayla linkoaa kahdella kivellä hyeenan kallon murskaksi, ja lapsi pelastuu.  Ayla on rikkonut heimon ikivanhaa normia ja joutuu tutkintaan, ja Creb joutuu päättämään Aylan kohtalosta. Aylalle annetaan kuoleman kirous mutta määräaikaisena. Aylan vaatteet, tavarat ja yrtit hävitetään ja Ayla karkotetaan klaanista 30 kuunkierroksi keskellä kylmää ja lumista talvea. Ayla selviää toteeminsa suojaamana ja siksi että osaa metsästää tehdä ruokaa ja valmistaa nahasta vaatteita... ja hän palaa. Ayla saa jatkaa heimossa, ja saa olla parantaja, ja käyttää linkoa, mutta ei muuta asetta. Aylalla on jatkuva ylämäki, kun hän kasvaa naiseksi Brood raiskaa hänet, syntyvä lapsi on eri näköinen ja määrätään tapettavaksi. Ayla karkaa ja selviää tästäkin ja takaisin lapsi nimetään Durciksi. Seuraava haaste on voittaa muiden klaanien hyväksyntä.... Brun, Creb ja Iza vanhenevat. Vanhat astuvat syrjään tai menehtyvät. Kun Brood on päällikkö, Aylan on lähdettävä yksin ja uusista seikkailuista kertoo loput kirjasarjan viisi osaa.

Kirjan kerronta on kaunista, ja juonta viedään selkeästi eteenpäin. Jean M. Untinen-Auel osaa huipentaa tapahtumat, ja on varmasti selvittänyt historiallisia tosiasioita jääkauden jälkeisestä ajasta noin 30 000 vuotta sitten. Klaani palvoo luolakarhua, Ursusta, joka sana tarkoitti vasta latinassa karhua. Klaanin johtaja, parantaja ja poppamies paljon erittelevät ja ilmaisevat ajatuksia ja tunteita, aivan kuin nykyajan saippuasarjoissa, vaikka kieli on neandertalilaisilla aika kehittymätön. Varsinkin Ayla pystyy ratkomaan ja oivaltamaan hyvin monimutkaisia ajatus- ja päättelyketjuja.

Klaani joutuu Aylan tulon vuoksi törmäykseen. Klaanin normeista ja säännöistä kiinnipito, vai niiden hylkääminen, siinä klaanin ongelma. Kirjoitustaito kehittyi 5000 vuotta sitten, kirjojen painaminen runsaat 500 vuotta sitten, ja internet 50 vuotta sitten (Arpanet 1969), Twitter 15 vuotta sitten (2006).

Itse pidin kirjaa hyvin viihdyttävänä ja helppolukuisena, ja kirja tarjosi erittäin miellyttävän ja mieleenpainuvan lukukokemuksen.

*****
Jean Marie Untinen-Auel (s.1936) on yhdysvaltalainen kirjailija, hän on tunnetuin tästä upeasta Maan lapset -sarjasta. Tämä kirja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla. Täyttää Helmet-lukuhaasteen  kohdan 12 ollaan metsässäkin sekä Kirkko ja kaupunki -lukuhaaste kohdan 2, kirja, jossa joku kuolee. 

keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Henning Mankell: Leopardin silmä



Henning Mankell: Leopardin silmä, alkuteos Leopardens öga1990, suomentanut Laura Jänisniemi, Otava 2004, Suuri Suomalainen kirjakerho, sivumäärä  319.

Leopardin silmä on tarina ruotsalaisen Hans Olofsonin unelmien murtumisesta Sambiassa ja matkasta itsensä löytämiseen ja afrikkalaisen elämäntavan ymmärtämiseen.

Leopardin silmä on Henning Mankellin tuotannossa ensimmmäinen romaani, joka tapahtuu osittain Afrikassa. Hans Olofson asuu kaksi vuosikymmentä Sambiassa. Olofson saapuu vuonna 1969 ja luulee vierailevansa vain Mutshatsan lähetysasemalla, jossa oli vaikuttanut karismaattinen ruotsalainen lähetyssaarnaaja Harry Johanson, joka on ilmeisen fiktiivinen mutta Sambian alueella vaikutti lähetyssaarnaajana kirjassa mainittu skotti  Fred Arnot (1858 - 1914). Sambia on itsenäistynyt vuonna 1964, maa on riippuvainen kuparista, ja maatilat ovat valkoisilla. Mankell käsittelee tapahtumien kautta tilannetta maassa. Wallander-sarjassa Valkoinen naarasleijona Mankell käsitteli Etelä-Afrikan siirtymistä enemmistövaltaan. Mankellin Comedia infantil (1995) tarkastelee puolestaan Mosambikin historiaa ja katulapsia. Mosambik itsenäistyi 1975.

Romaani Leopardin silmä alkaa ruotsalaisen Hans Olofsonin herätessä malariakohtaukseen maatilallaan Sambiassa, välillä kuumeisessa vainoharhaisessa päässä pyörivät lapsuusmuistot Härjedalenissa, välillä saapuminen Afrikkaan. Kirjassa kolme aikatasoa etenevät rinnan. Nykyhetki, lapsuus- ja nuoruusmuistot, saapuminen Afrikaan kietoutuvat todellisuudeksi, joka on sarja vastoinkäymisiä ja menetyksiä, mutta lopulta päähenkilö aloittaa kotimatkansa Ruotsiin itsensä löytäneenä.

Hans Olofson kasvaa Hjärdedalenissa yksihuoltajaisän kasvattamana. Äiti on lähtenyt, ja merimies-isä on metsuri, joka öisin joko juopottelee tai pesee puulattioita. Hans on yksinäinen, ja hän ystävystyy paikkakunnalle muuttaneen tuomariperheen pojan Sturen kanssa. Sturen kanssa he ystävystyvät lahkolaisten kokouksissa käyvän nenättömän naisen Janinen kanssa. Hans, Sture ja Janine ovat tahollaan kaikki yksinäisiä, eivätkä sulaudu joukkoon. Ensin Sturelle käy huonosti, ja jää vain Hans ja Janine. Janine opettaa Hansin tanssimaan, ja heidän suhde muuttuu vuosien kuluessa fyysiseksi. Hans jatkaa lukioon ja Janinelle käy huonosti. Hans päätyy  oikeustieteen opiskelijaksi, ja lähtee katsomaan Janinen unelmaa Mutshatsan lähetysasemaa. Jo Lusakassa Hans Olofson huomaa, että unelma on paikan päällä kovin toisenlainen. Hans saa kyydin asemalle tilallisilta Werner ja Ruth Mastertonilta, jotka ovat huomattavasti kyynisempiä kuin idealistinen Hans Olofson. Hans lähtee pian kotimatkalle, mutta se kestää kaksi vuosikymmentä. Hän aloittaa leski Judith Fillingtonin kanamuna-tilalla tilanhoitajana. Kun Judithin malariakohtaukset pahenevat, Hans jatkaa tilalla. Hans yrittää tuoda ruotsalaista motivointia tilalle. Hansin on lähes mahdoton ymmärtää, että valkoisen farmarin ajatukset eivät uppoa mustiin maatyöläisiin. Tilalla ramppaa viranomaisia, mutta herra Pihrin kanssa asiat sujuvat, leimat tulevat papereihin, eikä ongelmia synny. Pihri saa riittävästi kananmunia takakonttiinsa, välillä hän saa uuden auton, ja vaimo uuden ompelukoneen. Hans Olofson omaa tasa-arvon ajatuksia, mutta hän ei saa niitä juurtumaan, asiat menevät entistä huonommin. Olot alkavat muuttua levottomaksi, ja Hans luulee saaneensa ensimmäisen mustan ystävän Peter Motombwanen.

Malaria jäytää Hans Olofsonin ruumista, ja mieltä riivaavat painajaiset. Valkoisten tiloihin kohdistuu iskuja. Mastertonit Walter ja Ruth löytyvät tapettuina ja leikeltyinä. Olofsonin saksanpaimenkoira tapetaan, ja paljon muuta tapahtuu. .. mutta selviääkö Olofson hengissä, tai edes järjissään.

Kirjan kolmannessa osassa Leopardin silmä tapahtuu ratkaisuja, mitä osaa näyttelee poppamies Eisenhower Mudenda, toimittaja Peter Motombwane ja ruotsalainen kehitysapuyhteistyömies Lars Håkansson.

Hans Olofson vihdoin oppii luovimaan paikallisten avustuksella, ja tekemään oikeita ratkaisuja, ymmärtämään oman asemansa ja lopulta Hans matkustaa kotiinsa hyväntekijänä, ja hyväksyttynä.

Henning Mankellin Leopardin silmä on laadukas. Hans Olofsonin elämä on sarja menetyksiä ja epäonnistumisia. Äiti on lähtenyt lätkimään, isä katoaa alkoholismiin. Ystävä vammautuu, Janine hukuttautuu. Afrikassa unelmat  karkaavat, ideat vesittyvät, terveys ja kontrolli katoavat, valkoiset lähtevät maasta, tai murhataan. Pahin pohjakosketus on valkoisen hyväntekijämiehen pahantekeminen. Lopulta Olofson uskaltaa. Kirjan teemat ovat pysäyttäviä ja opettavaisia, tarina on jännittävä, mutta minusta pohjavire on melankolinen ja romaani on surullinen.

Olen ollut Mankell-fani, ja luin tämän nyt kolmannen kerran. Mankellin Kennedyn aivot kertoo myös Afrikasta, ja sekin on hyvin raadollinen tarina. Comedia infantil tapahtuu Mosambikissa.
Kirja rastittaa Helmet kohdan 4, joku kertoo muistoistaan, Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaasteen kohdan 18, kirja, joka kertoo isästä ja pojasta.
***
Ruotsalaiskirjailija Henning Mankell (1948 - 2015) on tunnetuin Wallander-sarjastaan
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)


Henning Mankellin kirjoista bloggauksia
Panokset (1973
Comedia infantil (1995)
Tanssinopettajan paluu (2000)
Tässä linkki Kristen Jacobsenin teokseen Mankell.