sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Henning Mankell: Valkoinen naarasleijona



Henning Mankell: Valkoinen naarasleijona, Den vita lejoninnan 1993, suomentanut Laura Jänisniemi, Otava 2005, sivumäärä 620.

Kirjan prologi näytellään buuripiireissä Etelä-Afrikassa vuonna 1918, Buuritrio Henning Klopper, Werner van der Merwe sekä Hans du Pleiss päättävät, että he eivät alistu englantilaisten ylivallalle, ja perustavat salaisen veljeskunnan.Vuodet vierivät ja apartheid syrjii värillistä valtaväestöä, mutta kansainvälisen painostuksen vuoksi tuuli kääntyy. Vähemmistövalta on murtumassa. Robben Islandilta on vapautumassa kansallissankari Nelson Mandela, joka tulee voittamaan vapaat presidentin vaalit (ja voittikin). Mandela sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993 yhdessä toisen sankarin presidentti Frederick de Klerkin kanssa. Frederick de Klerk ja Nelson Mandela tekivät lähes mahdottoman poliittisen uroteon 1990-luvun alussa. Tämä fiktiivinen kirja avaa hyvin jännitteisiä ja salaliittojen täyttämää kulissia ja tuo varsinkin Frederik de Klerkin vaikean aseman esiin, ei Mandellallakaan helppoa, ole, ja Mandelan ansiota oli minusta se, että vallansiirto tapahtui rauhanomaisesti.

Ystadissa metodisti ja kiinteistönvälittäjä Louise Åkerblom katoaa 24.4.1992 kartoittaessaan myytävää kohdetta maaseudulla. Louisea etsitään ja syyllistä haetaan lähipiiristä. Louisen alalaatikosta löytyvät käsiraudat herättävät epäilyksiä uskonnollisisessa perheessä. Käsiraudat ovat kuitenkin muisto Louisen isästä, joka oli kahlekuningas.

Lukija tietää, että Louise on saapunut mökille, jossa on asiattomia, ja Louise on tullut ammutuksi. Mökki on sittemmin poltettu, ja paikalta on löytynyt "musta sormi". Louise Åkerblom on siis murhattu, siksi että hän näki jotain, mitä ei olisi pitänyt. Lopulta Louise Åkerblom löydetään kaivosta kuolleeksi ammuttuna.

Etelä-Afrikassa kiihkomielinen Jan Kleyn (joka kuuluu salaiseen järjestöön) on palkannut mustan palkkamurhaajan Victor Mabashan eliminoimaan erään vaikutusvaltaisen ihmisen. Mabasha kuljetaan maasta pois Konovalenkon "valmennukseen". Piilo (ja valmennuspaikka) on Ruotsin Ystadissa. Kaikki kuitenkin menee vikaan, Åkerblom tulee paikalle ja ammutaan, ja sitten Mabasha yrittää tehdä kouluttajastaan selvää, mutta epäonnistuu ja karkaa sormipuolena Tukholmaan. Konovalenko lähtee perään, ryöstää pankin ja tappaa poliisin. Poliisit yhdistävät Konovalenkon Åkerblomin murhaan ballistisella tutkimuksella. Mabasha nappaa Wallanderin kiinni löytääkseen Konovalenkon....

Tässä kirjassa tapahtumien polttopiste on kuitenkin Etelä-Afrikassa. Presidentti de Klerk voi luottaa vain muutamiin ihmisiin. Pieter van Heerdenin salamurha varmistaa, että valkoisilla buureilla on salaliitto, mutta minkälainen. De Klerk valikoi syyttäjälaitoksesta Georg Scheeprsin tutkimaan murhaa ja salaliittoa. Murhasuunnitelma ei mitenkään ole vesittynyt Victor Mabashan karkaamiseen, uusi mies astuu Mabashan tilalle koulittavaksi...

Koko kirja huipentuu siihen, onnistuuko attentaatti ja kuka on aiottu maalitaulu. Itse asiassa Etelä-Afrikassa poliisi Bortslap ja syyttäjänviraston Scheepers saavat tietää Wallanderilta, kuka on palkkamurhaaja...

Teoksen loppu on Scheepersin mietteitä, hän ymmärtää olevansa afrikkalainen.

Poliisilaitos ja Wallanderin henkilökohtainen elämä.
Tämän osan pääpaino on Etelä-Afrikassa. Ystadissa Kurtin asuntoon murtaudutaan stereot ja ooppera-cd:t varastetaan. Kurt ikävöi kollega Rydbergiä, ja soittelee Baiballe. Kurtin isä on 80-vuotias ja ilmoittaa avioituvansa taloudenhoitajansa Gertrud Anderssonin kanssa. Kurt Wallander lounastaa Lindan kanssa Tukholmassa. Linda on leikannut tukkansa ja värjännyt sen tummaksi. Linda toimii sanansaattajana ex-puolisoiden välillä. Mona on lähentymässä golfaavan miesystävänsä kanssa. Lindan mukaan Wallanderit erosivat, siksi, että heidän elämänsä kääntyi sisälle päin, puheet puutarhastakin hiipuivat puiden ja pensaiden kasvettua täyteen mittaansa. (Minusta Wallanderit erosivat siksi, että Mona ei ole voinut sietää Kurtin pientä palkkaa, työntekoa, ja myöhästelyä. Mona osoittaa tämän kaiken haukkumalla, nalkuttamalla ja olemalla ilkeä Kurtille, epäoikeudenmukainen hän ei ole, mutta saa Kurtin tuntemaan syyllisyyttä).

Henning Mankellin Valkoinen naarasleijona on minusta sarjan erilaisin teos, hyvin jännittävä, ja minusta toimiva dekkari pitkästä mitastaan huolimatta ja avaa fiktiivisesti mutta antoisasti Etelä-Afrikan ratkaisevia vuosia.

Demokratia on niin vahva, kun se todellisuudessa on. Etelä-Afrikan presidentti (2009 - 2018) Jacob Zuma (s.1942) joutui eromaan lopulta helmikuun 14:s päivänä 2018, häntä syytettiin mm. korruptiosta.

****
Henning Mankell (1948-2015) on Wallander-sarjan isä.

Wallander-sarja:
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)

Tanssinopettajan paluu (kertoo poliisi Stefan Lindmanista, joka alkaa seurustella Lindan kanssa, Linda on Rauhattomassa miehessä toisen miehen "oma")

2 kommenttia: