tiistai 15. syyskuuta 2020

Sirpa Kähkönen: Graniittimies



Sirpa Kähkönen: Graniittimies, Otava, 2014, Seven-pokkari 2015, sivumäärä 334.

Sirpa Kähkösen Graniittimies piirtää herkin punaisin värein nuoren suomalaisen naisen ja hänen lähipiirinsä kohtalon Neuvosto-Venäjällä loikkarina 1920- ja 1930-luvulla. Kähkönen onnistuu vähäeleisesti tavoittamaan inhimillisyyden ja idealismin, ja sen hukkumisen raadolliseen realismiin. Kähkösen kaunis kieli pehmentää tarinan tylyyttä, Minun mielestäni Graniittimies on Kähkösen tuotannon paras.  (Bloggauksen lyhyt versio, alla oleva paljastaa enemmän kirjasta).

Sirpa Kähkösen Graniittimies alkaa kun Suomen Kansalaissotaan osallistuneet Ilja ja Klara kevättalvella 1922 loikkaavat rajan yli Suomesta Neuvosto-Venäjälle, Iljan päästyä vankileiriltä. He kokevat että heillä ei ole sijaa Suomessa ja haluavat paikkaan, missä työläinen saa elää vapaana. Ilja ja Klara  pääsevät sisälle Petrogradin (Pietarin)  toveripiiriin. Sirkuksessa esiintyvä Tom Velikanovits Mehr tarjoaa apuaan sairastuneelle Klaralle, ja ystävyys alkaa. Tom on muuttanut Viipurista, Tomin apulaisena on 16-vuotias tyttö Shura, jonka isä on klovni Massimo Rastrelli oikealta nimeltä Osip Solovei.

Ilja paneutuu ruumiillisiin korjaustöihin, konemestari kun oli ja menee insinöörioppiin ja hän uppoaa puna-aatteen teoriaan ja Klara, joka menettää odottamansa lapsen jää yksin.  Klara ystävystyy Suomesta loikanneen, lapsensa jättäneen Suomeen jättäneen Jelenan kanssa. Jelena haaveilee kauniista vaatteista ja mallin urasta. Tom lahjoittaa Klaralle, Jelenalle ja Iljalle vapaalippuja sirkukseen, ja he pääsevät näkemään sirkuslaisten juhlia, jossa samppanja virtaa ja kaviaaria kuluu.

Venäjällä Lenin kuolee, Petrograd muuttuu Leningradiksi, Ilja liittyy NKP:hen. Klara, joka pohtii sosialismin ja kommunismin ydintä, menettää lapsen, ja pohtii aatteen oikeutusta. Klara liittyy mukaan katulapsityöhön. Kaupungissa elää paljon hyväksikäytettyjä lapsia. Klara adoptoi tytön ja pojan Dunjan ja Genjan. Klaran toveripiiri rakentaa elämäänsä. Jelena menee naimisiin Henrik Gustafssonin kanssa. Tom joutuu onnettomuuteen,ja jättää sirkuksen, hän on selviytyjä ja politikoi. Klaran ja Iljan välit kiristyvät. Ilja on tyly myös pikkuveljelleen Lavrille, joka käy upseerikurssia. Lavr katoaa. ...

Kirja on kauniisti kirjoitettu, arkisista tapahtumista tulee sosiaalista ja sosialistista elämää. Aatteesta varsinkin Ilja paasaa, muut vähemmän....

Kirja on lopulta hyvin raadollinen. Ihmisiä vangitaan ja vuonna1935 alkavat puhdistukset ja ilmiannot, kuulustelut ovat arkipäivää. Varsin yllättävät henkilöt ovat tunnustaneet omia mutta varsinkin muiden syntejä (joita nämä useimmiten ei ole tehneet), leirikomennuksia sataa, ja teloituksiakin on....

Kommunistinen neuvostojärjestelmä rappeutui ja raaistui, sama käy pienten ihmisten kanssa. Lopussa avataan mitä todellisuudessa tapahtui. Alussa Klara on minäkertojana, hän näkee ihmiset hyvinä. Hänellä ei ole ollut kykyä nähdä tosiasioita, ja arvata rappeutuneisuuden määrää.

Kirjan teho on sen kauniissa kielessä ja vähäeleisyydessä. Ihmiset jotka lähtivät parantamaan maailmaa, eliminoitiin suurelta osin. Järjestelmä vinksahti utopiasta dystopiaksi, mutta usea ihminen oli alusta alkaen rappiolla irstaillen ja porsastellen, mitä Klaran minäkerronnasta ei voi suoraan päätellä. Teos on jaettu neljään osaan, ja kerrontatyyli muuttuu.

Pohdin, että loikkarin asema ei ole kehuttava. Vanhaan ei ole helppo palata. Lavr uskalsi lähteä takaisin. Muut joutuivat katkomaan siteet kotimaahan, mutta kestämään epäilyn ja vainon. Helsingin Sanomien mukaan "Suomalaisten kommunistien suureksi onnettomuudeksi koituivat 1930-luvun Stalinin puhdistukset, joissa arvioidaan likvidoidun kansanvihollisena jopa 20 000 suomalaista". Stalinin vainoista  on Wikipedian artikkeli TÄÄLLÄ.

Graniittimiehestä ovat bloganneet
Kirsi Kirjanurkassaan  NÄIN
Jaana Toisen tähden alla  NÄIN
Ennen ja nyt, Jaana NÄIN
Essi-Elina  NÄIN.

Olen itse blogannut Kähkosen teoksista
Vihan ja rakkauden liekit.
Jään ja tulen kevät,
Tankkien kesä
Muistoruoho

perjantai 11. syyskuuta 2020

Juhani Aho: Papin tytär


Juhani Aho: Papin tytär, romaani 1885.

Juhani Ahon Papin tytär kertoo Ellin, papin tyttären lapsuus- ja nuoruusvuosista. Romaani jatkuu teoksella Papin rouva (1893).

Papin tytär on kertomus uteliaasta ja rohkeasta tytöstä Ellistä, joka pakotetaan jäämään tytön ja naisen muottiinsa. Lapsena Elli kiipeilee katoilla ja koivun latvassa nähdäkseen maailmaa. Varsinkin äiti, joka näkee Ellissä itsensä, ohjaa Elliä perinteisen kiltin tytön rooliin. Elli on rohkea ja  spontaani, mutta alistuu kerta toisensa jälkeen. Elli on kuitenkin erilainen, kun pappilassa on saman ikäinen Tyra (11 v), Elli soutelee, ja koulua käyvä Tyra puhuu nukelleen. Isä pohtii ja  päättää lähettää Ellin kaupunkiin kouluun. 

Koulussa maalaistytön on vaikea saada ystäviä. Elli ystävystyy kuitenkin luokkatoverinsa Sigridin kanssa, joka on aristokraattiperheestä. Elliä ihmetellään, kun hän Puijon näkötornissa hurmioituu. Sigrid kaveeraa kuitenkin kaikesta huolimatta.

Elli luulee, että Sigridin ystävyys on vilpitöntä. Elli ihastuu Sigridin veljeen Arthuriin, joka ihailee Ellin rajua poikamaista kelkkailua. Mäenlaskut huipentuvat illan tanssiaisiin, joissa Elli jää seinäruusuksi, ja Arthur tanssittaa Iidaa. Tanssiaisten jälkeen Elli kuulee koulussa sattumalta, että Sigrid on panetellut Elliä, eikä Arthur välitä Ellistä. 

Elli käy koulunsa loppuun, eikä Elli saa jatkaa lukujaan, ja saapuu kotiin, missä isä on vanhentunut. Kesäksi Pappilaan saapuu kaksi nuorta miestä, silmälasipäinen kuivahko maisteri ja vetreä ja impulsiivisempi ylioppilas Olavi Kalm, joka soutelee Ellin kanssa. Isä kertoo pian Ellille, että maisteri on valmistunut papiksi. Maisteri kosii Elliä, mutta Elli ilmoittaa, että ei rakasta maisteria, eikä aio naida tätä.

Elli lukee äidin vastustuksesta huolimatta Runebergin Hannaa, jossa Pappilan Hanna aiotaan naittaa viisikymppiselle rikkaalle kosijalle. Hannan veli tuo ystävänsä pappilaan, ja Hanna rakastuu tähän, ja saa isältään suostumuksen rakkausavioliittoon (lyhyt tulkinta :) Elli ei toisinna Hannan ratkaisua. Ylioppilas puhuu runoista, ja vapaudesta, mutta häipyy ulkomaille. Elli on ollut rakastunut ylioppilas Kalmiin.

Elämä jatkuu, ja Elli päättää mukautua vanhempiensa tahtoon, ja lupautuu maisterille, pastori Aarniolle.

Juhani Ahon Papin tytär  ankeasta lopustaan huolimatta hyvä romaani, ja aikansa kuvaus, missä rakkaus ei ollut ensisijainen motiivi avioliitolle. 

Juhani Aho jatkaa Ellin tarinaa teoksessa Papin rouva. Viisi vuotta on kulunut häistä, ja Olavi Kalm tulee pappilaan Aarnion vieraaksi. Ellin sisin on horroksessa, mutta Kalm herättää tunteet henkiin ...

Kirjan kansi on oma kyhäelmäni ja kuvaa Ellin näkemiä upeita maisemia, mutta arjen todellisuus runtelee Ellin unelmat torsoiksi, rakkausavioliitto kuihtuu kuin kukka syksyllä. Elli taipuu säätyläisavioliiton järkevyyden kaapuun. Järjestetty avioliitto kahlii Ellin tunteet ja spontaanit halut.
*****
Juhani Aho (ristimänimi Johannes Brofeldt), syntyi Lapinlahdella 11.9.1861 ja kuoli Helsingissä 8.8.1921.  Tasan vuoden päästä  ilmestyy bloggaus Papin rouvasta. 
Olen blogannut Juhani Aholta teokset Rautatie sekä romaanin Juha.

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Thomas Harris: Uhrilampaat



Thomas Harris: Uhrilampaat, alkuteos The Silence of the Lambs 1988, suomentanut Hanna-Liisa Timonen, Gummerus 2007, sivumäärä 350.

Thomas Harrisin menestysromaani Uhrilampaat on tunnettu kirjana, mutta vielä tunnetumpi se on elokuvana, jossa sarjamurhaaja Hannibal Lecteriä esittää Anthony Hopkins, ja FBI-harjoittelija Clarice Starlingina on Jodie Foster.

Teoksen juoni on lyhykäisyydessään seuraava. Nuori nainen Clarice Starling kouluttautuu FBI-agentiksi, hän on lukenut aiemmin yliopistossa kriminologiaa ja psykologiaa. FBI:n väkivaltarikollisten tutkimusohjelmasta Jack Crawford pyytää Claricea tekemään profiilin eristysvangista, sarjamurhaaja Hannibal Lecteristä, joka on tappanut uhrinsa ja syönyt osia uhreistaan. Tohtori Lecter on toisaalta huippuälykäs psykiatri, ja toisaalta mielisairas paatunut sadisti, manipulaattori ja murhaaja. Lecter on kaltereiden ja nylonverkkojen takana vankimielisairaalassa jota johtaa omavaltainen ja omahyväinen Frederick Chilton. Lecter suostuu puhumaan Clarice Stalingin kanssa mutta kysymyksiin hän ei vastaa. Lecter käy laajaa kirjeenvaihtoa sellissään, ja kirjoittaa alansa lehtiin, vangeilla kun on omat oikeutensa. Lecter utelee Buffalo Billistä, joka on jo murhannut viisi naista ja nylkee uhrinsa. Kyse on psykologisesta pelistä. Lecter pääsee keskustelukumppaninsa pään sisälle, siksi hänen luokseen lähetetään nuori, myös sukupuolella on väliä. Tämä on Jack Crawfordin pelitaktiikka. Lecterin taktiikka on saada puhumisestaan etua, mutta myös vahingoittaa tarvittaessa Crawfordia, ja etenkin Chiltonia, jonka "hoidosta" hän haluaa päästä. Frederick Chilton haluaa mainetta, ja kunniaa. Menemättä iljettäviin yksityiskohtiin, niin Lecter antaa vihjeen  Clarice Starlingelle Raspailin autosta. josta löytyy murhatun ihmisen pää. Seuraavaksi siepataan senaattorin tytär Catherine Baker Martin. Lecter tuntee tekijän, ja Clarice yrittää saada sen selville. Valtapelin sekottama Chilton, estää tämän ja kiikuttaa Lecterin senaattorin luo. Hän valehtelee tekijän olevan Billy Ruby.

Menemättä jokaiseen juonen käänteeseen, ja hyvin  iljettäviin yksityiskohtiin, niin Clarice joutuu syrjäytetyksi tutkimuksista, ja  häntä uhkaa vuosikurssilta putoaminen FBI:n koulutuksessa. Hän kuitenkin Lecteriltä saamistaan vihjeistä onnistuu selvittämään vyyhdin, ja pääsemään hullun murhaajan kätkölle, ja joutuu taistelemaan elämästään.

Kirjan kannessa oleva perhonen on Acherontia styx eli Pääkallokiitäjä, joiden koteloita on löytynyt uhrien kurkusta.

Kirja on menestysromaani, koska siinä on niin monta tasoa. Iljettävät murhat, takaa-ajo, senaattorin tyttären elämä, murhaajan sairas maailma, Claricen päätelmät, mutta myös Hannibal Lecterin kohtalo. Hän onnistuu hyvin väkivaltaisessa paossa, ja onnistuu livahtamaan ...

Lopussa hän kirjoittelee kirjeitä romaanin päähenkilöille.

Kirjassa Hannibal Lecter ei ole niin hallitseva hahmo kuin elokuvassa, myöskään Uhrilampaat ei ole niin hallitseva teema. Uhrilampaat liittyy Claricen lapsuuden sijaisperheen lampaiden tappamiseen, ja niiden kiljumiseen. Kirjassa Clarice säälii myös teurashevosten kohtaloa, ja lähtee pakoon. Pakomatka päättyy lopulta lastenkotiin. Claricen isä on kuollut virantoimituksessa luotiin. Lecter havaitsee Claricen lapsuuden traumat, mutta filmissä asiaa pureskellaan enemmän.

Thomas Harrisin Uhrilampaat on kuvottavan kiehtova ja maailmaansa vangitseva teos.

*****
Thomas Harris (s. 1940) on amerikkalainen kirjailija, joka on työskennellyt toimittajana. Uhrilampaat on hänen suuri menestys.

torstai 3. syyskuuta 2020

Pentti Vuorio, Rolf Haikkola (toimittaneet): Lasse Virén kullatut sekunnit



Lasse Virén kullatut sekunnit, Weilin+Göös 1973, sivumäärä 224.

Lasse Virén (s. 1949) voitti ensimmäisen neljästä olympiakullastaan Münchenin olympiakisojen 10 000 metrin juoksussa tasan 48 vuotta sitten 3.9.1972, matkalla, jota hän ei ollut ajatellut juosta.

Lasse Viren kullatut sekunnit -kirja käsittelee Lassen valmistautumista vuoden 1972 olympiakisoihin. Kirjan ovat koonneet Pentti Vuorio (s. 1930), joka oli toimittaja ja päätoimittaja ja urheilijakirjailija sekä Lassen valmentaja  Rolf Haikkola (s.1927),  joka  oli yleisurheilija (5000 metrin ennätys 14.14.2), ja yleisurheiluvalmentaja. Kansikuvan kullattu teksti on kirjan selkämyksestä, ja kuva on sivulta 149, tällöin Lasse oli kaatunut kympillä mutta nousi ylös, juoksi muut kiinni, voitti uudella maailmanennätysajalla 27.38,4.

Vaikka Lasse Viren voitti vuoden 1976  Montrealin olympiakisoista myös kaksi kultaa vitosella ja kympillä, tulostasollisesti vuosi 1972 on ollut Lassen paras, sillä vuonna 1972 hän juoksi parhaat aikansa 3000 metrillä (7.43,2 SE), vitosella 13.16,3 (oli hetken aikaan ME ja vieläkin SE), ja kympillä tuon  27.38,4, joka oli ME, Suomen ennätys on Martti Vainiolla 27.30,99 EM-kulta juoksusta Prahan EM-kisoista. Lasse Viren  juoksi 1500 metrillä ennätyksensä 3.41,8 vuonna 1976.

Teos käy läpi Lassen juoksu-uran ja valmistautumista olympiakisoihin. Merkille pantavaa on se, että Lasse ei hermostunut huonoistakaan tuloksista eikä takaiskuista. Lasse jäi Juha Väätäisen varjoon Helsingin EM-kisoissa 1971. Julma-Juha voitti kympin ja vitosen. Vitosen mestaruus lohkesi ajalla 13,38,6 ja siinä kisassa Lasse Viren oli seitsemäs, kympin voittoaika oli 27.52,78.

"Oikeastaan osanottoni olympiakisoijen 10 000 metrille oli päähänpisto" s.18!
Näin siksi, että Lassen harjoittelu tähtäsi vitoselle. Suomessa oli tuolloin juoksuissa kova taso, mutta kesän aikana Lassen kunto kehittyi, ja onneksi Lasse valittiin kympille, ja hän osallistui molemmille matkoille.

Lasse Viren syntyi tavalliseen kotiin, ja eli aivan tavallista "pikkupojan" elämää. Perheen isä oli yrittäjä, ensin virvoitusjuoma-alalla ja sitten hänellä oli kuljetusliike. Lasse harrasti monipuolisesti urheilua talvisin hiihtoa ja kesällä juoksua. Lasse juoksi kesällä 1964 tuhat metriä aikaan 3,00,5. Seuraavana vuonna Lasse osallistui piirin mestaruuskilpailuihin maastojuoksussa ja hiihdossa, ilman mainittavaa menestystä. Lasse on edustanut aina Myrskylän Myrskyä. Harrastus jatkui ja vuonna 1967 Lasse oli A-poikien 6 km:n maastojuoksun SM-kilpailussa hopealla Aulis Viitalan jälkeen. Tapio Kantanen oli pronssilla. Kantanen voitti 1972 olympiakisoista pronssia 3000 m esteistä, ajalla 8,24,8 jäätyään niukasti taktikoineille kenialaisille. Aulis Viitalalla on Laukaan urheilijoiden ennätys 10 000 metrillä ajalla 30,48,4.

Lasse suoritti armeijan, jossa harjoiteltiin kovaa, mutta tuloskunto taantui. Ura meni kuitenkin eteenpäin. Lasse joka keskeytti ammattikoulun, ja meni isän yritykseen töihin,  mutta hän myös opiskeli Utahissa Brigham Young -yliopistossa, ja juoksi. Harjoittelu yliopistossa oli kovaa, ja kilpailtiin paljon, mutta tulokset eivät parantuneet. Suomessa Lasse luki itsensä  poliisiksi Otaniemessä, ja poliisina hän tei kolmivuorotyötä, joka ei tuloskunnon kannalta ollut paras vaihtoehto.

Aiemmin  oli paljon yleisurheilumaaotteluita eri läntisen Euroopan maiden kanssa, startteja oli kesäisin paljon.  Vuonna 1970 Lasse pyysi valmentajakseen Rolf Haikkolaa, ja harjoitusmenetelmät muuttuivat, ja pitkäjänteisimmiksi. Lasse aloitti myös talviharjoitukset etelässä. Silti vuoden 1971 EM-kisat oli pettymys, vaikka Lasse oli siis vitosella peräti seitsemäs, mutta saavutus jäi Julma-Juhan tuplakultajuhlien varjoon (mitä ei kirjassa sanota, vaan päättelen itse).

Kirjan parasta antia itselleni on lukea Lassen valmistumisesta 1972 olympiakisoihin, ja kympin mukaan tulo ohjelmaan. Lasse suuntasi ensin Etelä-Amerikkaan, jossa hän osallistui Sao Paolon yöjuoksuun. Sitä ennen harjoiteltiin Etelä-Afrikassa, ja myöhemmin Espanjan Los Pacosissa. Jo tuolloin oli Fuengirolassa suomalaisyhteisö.

Matkustaminen tuolloin oli eri tyyppistä, tosin lentokoneella. Espanjassakin suomalais "rouva" teki urheilijoille ruokaa. Vuoden aikana Kanarian saarilla ja Pyreneillä käytiin harjoittelemassa. Pyrenein matka tosin epäonnistui kylmyyden ja lumen vuoksi. Kesällä oli paljon kilpailuja, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, ja Lasse kohtaa tulevia vastustajiaan ja yrittää päästä olympiakisoihin. Viralliset tulosrajat olivat vitosella 13.35 ja kympillä 28.20, ja lisäksi pitää olla jossain lajissa kolmen joukossa Kalevan kisoissa.

Lasse teki ensimmäisen maailmanennätyksen kahden mailin ME-yrityksessä, jota tavoitteli etenkin britti David Bedford. Juoksu oli Tukholmassa ja Kalevan kisojen kanssa päällekkäin. Lasse juoksi Kalevan kisoissa 1972 vain 1500 metriä, ja säntäsi Tukholmaan seuran suostumuksella. Viren hyydytti sekä Bedfordin ja Puttemansin ja teki uuden ME:n 8.14.0. Puttemans oli toinen ja Ruotsin 1976 olympialaisten estemestari Anders Gärderud kolmas. Viren kertoo saaneensa itseluottamusta ennätyksestä.

Lasse valittiin olympiakisoihin, mutta Rolf Haikkolaa ei. Apu-lehti kuitenkin maksoi Rollen matkan paikan päälle. Kympillä juostiin pitkästä aikaa alkuerät, ja Lasse pääsi erästään neljäntenä jatkoon ajalla 28.04.4.
Loppukilpailusta tuli sellainen kuin aavisteltiin tai alku oli sellainen. Bedford lähtee pitämään vauhtia, ja nyki. Juoksun käännekohta oli Lassen kaatuminen, samaan aikaan tunisialainen Mohammed Gammoudi kaatui. Gammoudi lopulta keskeytti, mutta oli vitosella hopealla, hän oli voitanut Meksikossä kultaa vitosella ja Tokiossa 1964 hopeaa kympillä. Lasse nousi radalta, ajoi muut kiinni, ja voitti.

Lasse pääsi vitosen loppukilpailuun, kuten Juha Väätäinen. Väätäisellä oli ilmeisesti noidannuoli, ja hän jäi sijalle 13. Lasse tunnetusti kypsytti muut ja sai toisen kultamitalin.

Suomi sai Münchenin kisoista 3 kultaa Lassen tuomat kullat ja 1500 metriltä Pekka Vasalan kulta. Tapio Kantanen voitti 3000 merin esteissä pronssia. Hopeaa toi Reima Virtanen nyrkkeilyssä, ja pronssia saatiin nykyaikaisen viisottelun joukkuekipailussa (Risto Hurme, Veikko Salminen ja Martti Ketelä)  sekä kreikkalais-roomalaisessa painissa Risto Björlin, sekä jousiammunassa Kyösti Laasonen.

Kisojen jälkeen Lasse teki maailmanennätyksen 5000 metrillä, aika oli 13.16,3. Sitä ennen oli lentoasemalla vastaanotto, ja tasavallan presidentti Kekkonen tapasi mitalistit presidentin linnasta. Voittojen myötä Lassen yksityisyys kaventui.

Kirjassa Lasse mainitsee monesti hyvässä Seppo Tuomisen (s. 1943), jonka kanssa Lasse ilmeisesti harjoitteli ja kilpaili. Tuominen oli Helsingin EM-kisojen kympillä kahdeksas, loistava sijoitus nykyisin ajateltuna.

Vuonna 1972 oli Virenillä oli 46 starttia, 1 hiihdossa, 2 maastojuoksussa, 7 maantiellä tai katujuoksussa, loput 36 radalla, näistä vain 4 kympillä ennen olympiakisoja.

Lasse Virén kullatut sekunnit oli hyvin elävä ja hyvä kirja Se luettuani arvostan Lassen urotekoja yhä enemmän. Silloin ei ollut palkkioita, eikä sponsoreita, vaan opiskeltiin, mentiin armeijaan ja käytiin töissä. Stipendin kanssa oli mahdollisuus lähteä ulkomaille leirille, mutta kaikki piti hoitaa itse. Ei ollut kännykkää tai manageria.

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Ilkka Remes: Kremlin nyrkki


Ilkka Remes: Kremlin nyrkki, WSOY 2019, sivumäärä 428.

Kremlin nyrkki on Ilkka Remeksen Robert Forsten -sarjan nopeatempoinen trilleri, jossa tarkastelukulma vaihtuu ja jännitys kiristyy. Suomen itsenäisyyttä horjutetaan, ja Ahvenanmaan demilitarisointia puretaan, lisäksi Kremlin nyrkki moukaroi Viroa Narvan suunnalla, Huippuvuoret saavat pivosta sipaisunsa, mutta myös idän silkkitien rakentajat eli kiinalaiset haluavat saada omat askelmerkkinsä arktisiin alueisiin. Kremlin nyrkissä Remeksen ajankohtaiset vakioainekset iskevät idästä ja lännesta lukijan tajuntaan.

(Tämä oli lyhyt selostus kirjasta, alla ei ole lopullisia juonenkäänteeitä  kirjasta mutta huomioita teemasta ja Forsteneista)

Kremlin nyrkki jatkaa siis CIA-agentti Robert Forstenin (ja hänen perheensä) tarinaa teoksesta Perikato.  Päähenkilö CIA-agentti Robert Forsten on teoksen alussa Maarianhaminassa, kun Venäjä alkaa militarisoida yksipuolisesti ja salaa aluetta. Tapahtumien ytimessä vaikuttaa myös Forstenin entinen heila M15-agentti Lily Ayar, jolla on brittien agendan lisäksi omia henkilökohtaisia intressejä. Robert Forstenilla pitää kiirettä, kun hän matkustaa myös Suomen mantereelle, Huippuvuorille, ja takaisin Suomeen, Ruotsiin ...

Forstenin yksi tietolähde on edellisestä osasta tuttu Amir Nuristani, joka on todellisuudessa venäläisten soluttama agentti, ja Suomessa vale-turvapaikanhakija. Robertin sisar Anna, joka seurustelee Amirin kanssa, saa selville isänsä murhaajan. Asiaan liittyy salaisia asioita aina natsitutkimukseen asti. Seuraavien osien varaan jää, mitä Robertin ja Annan isä teki tai oli tekemättä, ja mitä heidän äitinsä Vera puuhaili, mielenkiintoinen perhe.

Ilkka Remes ymppää juonipuuhun paljon pistokkaita, eli kirja pursuilee eri teemoja ja henkilöitä ja paikkoja, milloin Kiinassa puuhaillaan pahoja, milloin Saksassa ilkeitä, milloin USA:ssa saadaan ihminen unohtamaan.  Remes tapansa mukaan irvii suomalaisten hyväuskoisuutta laittaa avoimille www-sivuille turvallisuuteen liittyviä tietoja. Lisäksi Vilja nuori tyttö joutuu turvapaikanhakijan hyväksikäyttämäksi. Vilja vanhemmat ovat raivoissaan.

Kirjan ytimessä on Suomen geopoliittinen asema, ja suurvaltojen kiinnostus Itämeren herruudesta. Suomen alueellista koskemattomuutta rikotaan. Koska Remeksen Suomessa kaikki on hyväuskoisen avointa vihollinen pystyy operoimaan myös datayhteyksiä katkomalla, ja monin muunlaisin tavoin. Presidentti pitää tolkun, ja myöntyy, mutta Remeksen esittelemä hallitus on kuin kuuluisa lintulauta, pihalla. Nato ja Venäjä kalistelevat aseitaan.

Remes kuvaa kuinka Kremlin nyrkki moukaroi pieniä itsenäisiä valtioita tahtoonsa, mutta myös sitä, että isojen iskujen lomassa voi muut toimia Sunzin oppien mukaan taitavamminkin.

Minusta Ilkka Remeksen kirjat alkavat toistaa itseään. Tässä laukataan natsien painovoimatutkimusten perässä. Juonilankojen välistä vilahtelee tarpeen mukaan muutama entinen teekkari, pari intin käynyttä toimintatoopea ja muuta sekalaista seurakuntaa. Tämän vuoksi henkilöt jäävät  ohuiksi.

Ajankohtaisista asioista tulee ilmiö deepfake videot joilla ihmisiä höynäytetään sekä uudet miehittämättömät tekoälyllä toimivat sotakoneet.

Katsotaan, miten Remes kirjoittaa koronan tähän sarjaan, ja mikä salaliitto koronapandemiaan liittyy.

****
Pseudonyymi Ilkka Remeksen (s.1962) kirjojen bloggauksia Jokken kirjanurkasta löydät täältä.

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Margaret Atwood: Testamentit


Margaret Atwood: Testamentit, alkuteos, The Testaments 2019, suomentanut  Hilkka Pekkanen, Otava, Bon-pokkari  2017, sivumäärä 496.

Tämä on jatko- ja täydennysosa Atwoodin teokselle Orjattaresi jossa romaanissa kuvataan erään orjatar-naisen kokemuksia dystooppisessa vanhan testamentin oppeihin perustuvassa Gileadin diktatuurissa, joka on syntynyt USA:n sydänmailla verisen vallankumouksen jälkeen. Orjattaren tehtävä Gileadissa on synnyttää lapsi komentajalleen. Naisten hedelmällisyys on saasteiden ja säteilyn vuoksi alentunut ja lisäksi syntyy epälapsia joiden ei anneta varttua. Gileadin valtaa vastustaa Mayday-liike. Orjattaren tavoite on paeta maasta.

Testamentit kertoo kolmen naisen näkökulmasta patriarkaalisen epädemokratian Gileadin synnystä, arjesta ja romahduksesta:
Lydia-täti on vaikutusvaltaisin nainen Gileadissa ja esiintyi jo Orjattaressa. Lydia kirjoittaa Ardue Hallissa muistelmiaan salaa. Lydia on ollut tuomari ennen kiihkouskovaisten miesten veristä vallankumousta, jonka vallankumouksen seurauksena Gileadissa on naisten maailma erotettu miesten maailmasta, Lydia on noussut Gileadissa naisten täti-yhteisön johtoon. Täti ei avioidu, ja hän  kouluttautuu ja kontrolloi osaltaan naisten yhteisöä ja tyttöjen kasvatusta, joka naisten kohdalla on ompelua ja talouden hoitoa. Tyttöjä ei opeteta lukemaan. Vaikka miehillä on valta, niin tädeillä on valta naisten yhteisön sisällä ja vaikutusvaltaa miehiin. Lydia omaa vaikutusvaltaa komentaja Juddiin, joka Orjattaressa aiheutti Presidentinpäivän verilöylyn ja on patriarkaatin nokkamies.
Agnes on nuori orjattaren synnyttämä lapsi, joka naitetaan Gileadin vanhalle johtajalle komentaja Juddille, joka pitää nuorista tytöistä. Juddin ottamat vaimot kuolevat nopeasti. Lydia pelastaa Agnesin avioliitosta, ja Agnesista koulutetaan Victoria-täti. Nuoret tädit voidaan lähettää ympärysvaltioihin lähetyssaarnaajiksi värväämään nuoria naisia orjattariksi Gileadiin synnyttämään lapsia.
Daisy asuu vaatekauppiaspariskunnan kanssa Kanadassa. Pariskunta murhataan, ja 16-vuotiaana Daisy saa tietää todellisuudessa olevansa Nicole, lapsi joka salakuljetettiin turvaan Gileadista. Seikka jota Gilead ei hyväksy, he haluavat Nicole-vauvan takaisin keinolla millä hyvänsä. Kasvattivanhempien murhan jälkeen Mayday-vastarintaliike aikoo soluttaa Nicolen takaisin Gileadiin kanadalaisena käännynnäisenä Helmi-tyttöjen mukana. Helmitytöt ovat nuoria tätejä Gileadista, jotka toimivat lähetyssaarnaajina. Nicole matkaa helmityttöjen kanssa Gileadiin nimellä Jade. Jadea aletaan kouluttaa tädiksi, mutta hänen on vaikea olla kuuliainen, nöyrä ja gileadilainen.

Tarinat on limitetty toisiinsa, kerronta on minä-muodossa. Kyse on voimakkaasta välien selvittelystä ja Gileadin tulevaisuudesta, vaikka ulkopinta ei juurikaan väreile. Gileadissa joku maydaylainen järjestelee asioita, ja on yhteydessä sekä helmityttöihin että Kanadan maydaylaisiin. Tätien yhteisössä on kova mutta näkymätön valtataistelu. Gileadin teloitukset jatkuvat. Miehet edelleen käyttävät nuoria tyttöjä hyväkseen. Johtavat miehet elävät omien naisia alistavien sääntöjen mukaan.

Juonesta 
Lydian tarinasta ilmenee vallankumous ja yhteiskunnan synty. Lydia on päässyt asemaansa uhrausten kautta mutta vanhan Lydian elämän tarkoitus on uudistaa ja parantaa Gilead. Hänellä on laajat verkostot ja saa toiset toteuttamaan suunnitelmat. Hänellä on kärsivällisyyttä, viisautta, kykyä vaikuttaa ihmisiin. Lydia on kova ja periksi antamaton. Tätikoulutuksessa Agnes kuten Daisy saavat pieniä vinkkejä, kun lukevat Raamattua. Heille ujutetaan myös tietoja heidän oikeista vanhemmista. Kuka on kaiken takana???

Kirjan on kiinnostava ja jännite kasvaa lähes sietämättömäksi, onnistuuko maydaylaisten suunnitelma ja jääkö joku kiinni. Miten käy Agnesin, Nicolen, ja Lydian? Saavatko Agnes ja Nicole nähdä äitinsä? Ensimmäisen kirjan Orjattaren?

Margaret Atwoodin teos Testamentit on jännittävä ja herättävä teos, toivoa ei saa menettää, mutta voiton eteen pitää uhrautua. Mainio jatko-osa Orjattaren tarinaan.

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Tästä on tehty tv-sarja, joka on lisännyt kirjan suosiota. Itse en ole sarjaa katsonut.

Margaret Atwoodin MaddaAddam-trilogia on myös hyytävän hyvä:
Oryx ja Crake
Herran tarhurit
Uusi maa

lauantai 22. elokuuta 2020

Ray Bradbury: Fahrenheit 451


Ray Bradbury: Fahrenheit 451, ilmestynyt 1953, suomentanut Einari Aaltonen, Sammakko 2019, sivumäärä 223.

Fahrenheit 451 -lämpötila jossa painopaperi leimahtaa tuleen ...

Fahrenheit 451 -romaanin päähenkilö Guy Montag on palomies, yhteiskunnassa, jossa palomiehen tehtävänä on sytyttää ja polttaa kirjat.  Guy Montag on 30-vuotias, ja toiminut isänsä ja isoisänsä tavoin palomiehenä. Kymmenen vuotta palomiehenä on takana, kerosiinin haju on tarttunut ihohuokosiinkin. Vaimo Milred on kotona ja nauttii näköseinän lähetyksistä. Parilla ei ole lapsia.

Kirja on jaettu kolmeen osaan.

Ensimmäinen kertoo orastavasta muutoksesta. Kaikki alkaa, kun sankarimme Guy Montag kotiin tullessaan tapaa naapuriin muuttaneen perheen herttaisen tytön Clarisse McClennanin, joka toisin kuin muut ihmiset, kävelee ulkona, havainnoi kukkia, ja hyönteisiä. Clarisse kysyy Guylta, onko tämä onnellinen. Samana iltana Montagin vaimo Milred yrittää itsemurhaa popsimalla purkillisen unilääkkeitä. Guy soittaa ambulanssin, ja Milredin vatsa imetään kuivaksi ja veri vaihdetaan. Milredin muisti resetoituu eikä hän muista mitään itsemurhayrityksestään, ja jatkaa näköseinäsarjojen töllöttämistä.

Eletään modernissa yhteiskunnassa, jossa tavoitellaan onnellisuutta. Massaviihde turruttaa ihmisiä. Kirjat pitää polttaa, sillä ne voivat pahastuttaa jota kuta. Idea on tullut aluksi ihmisiltä itseltään, mutta nyt diktatuuri ylläpitää urkintajärjestelmää, ja ihmisten kirjat poltetaan, ja kirjojen omistaja viedään saamaan hoitoa tai vankilaan.

Toisessa osassa ilmenee, että Montag on ottanut joitain kirjoja haltuunsa, hän yrittää jatkaa kerosiininkatkuista arkeaan, mutta on yhä tietoisempi elämänsä tyhjyydestä, vääryydestä ja moralittomuudesta. Hän jää pois töistä, ja lueskelee kirjoja. Hänen pomonsa Beatty tulee kertomaan totuuden palokunnasta. Ihmisille on sepitetty valehistoria, että palokunta olisi perustettu polttaamaan kirjoja. Beatty antaa Montagille vuorokauden aikaa tulla töihin ja tuhota kirjat.

Menemättä jokaiseen juonen käänteeseen, niin varo kuitenkin jatkossa juonipaljastuksia.

Montag palaa töihin, mutta muuttuneena miehenä. Hän lähtee vastentahtoisena polttokeikalle, joka kohdistuu  hänen omaan taloonsa. Milred on ilmiantanut hänet. Montag tekee ratkaisunsa, liekinheitin laulaa, ja mies lähtee kolmannessa osassa epätoivoiseen käpälämäkeen, sähköinen hurtta perässään. Montagin pelastaa suora tv-lähetys, joka vaatii nopeaa loppuhuipennusta, kun Montagia ei saada riittävän nopeasti kiinni, väärä mies likvidoidaan.

Syttyy kolmas ydinsota joka pyyhkii kaupungin pelkäksi tomuksi. Paetessaan Montag on löytänyt yhteisön, joka pitää mielessään kirjoja, ja aikoo rakentaa sodan jälkeistä maailmaa.

Teoksen lopussa lainataan Ilmestyskirjaa (Johanneksen ilmestys 22:2)
"Keskellä hänen katuansa ja molemmilla puolilla virtaa seisoi elämän puu, joka kantoi kaksitoistakymmeniset hedelmät, ja antoi hedelmänsä kunakin kuukautena, ja puun lehdet pakanain terveydeksi".

Teoksessa mainitaan Nicholas Ridley, joka poltettiin protestanttina Oxfordissa roviolla 1555.

Maailma
Montagin maailma on voittanut kaksi ydinsotaa, ja 2000-lukua eletään. Ihmiset ovat itse kritisoineet kirjoja, ja niiden aiheuttamia epämukavia ajatuksia, tai niiden on ajateltu "solvaavan" jotain. Yhteiskunta on pinnallistunut ja ihmiset seuraavat tv-lähetyksiä kotien seinätelevisioista. Sarjahenkilöistä on tullut perheenjäseniä. Kymmenet yrittävät itsemurhaa. Monen huvina on ajaa maaseudulla, ja ajaa kulkureiden yli.
Palomiehet polttavat taloja, jossa on kirjoja. Ihmiset ilmiantavat toisiaan. Ohjelmoidut konehurtat etsivät ei-toivottuja ihmisiä ja antavat heille kuolettavan ruiskeen. Takaa-ajoja seurataan suorassa tv-lähetyksessä.
Maapallolla on kilpavarustelu, uutiset on manipuloituja. Presidentti on vallassa ja on nimeltään Winston Noble, mutta todellista demokratiaa ei ole. Tiede on muuttunut lähinnä ydintutkimukseksi. Kirjallisuuden ja taiteen professorit on pantu viroiltaan.

Näytelmäkirjailijoista mainitaan Bernard Shaw, Luigi Pirandello, ja tietenkin William Shakespeare, ja kirjailijoista Faulkner.

Fahrenheit 451 tipahti myös Oksan hyllyltä NÄIN
****
Ray Douglas Bradbury (22.8.1920 - 5.6 2012) oli kuuluisa yhdysvaltalainen scifi-kirjailija. Fahrenheit 451 ilmestyi kirjana 1953, ja siitä on tehty myös elokuvaversioita 1966 ja 2018. Bradbury kirjoitti teemasta eri novelleja, joita julkaistiin lehdissä.

tiistai 18. elokuuta 2020

Thomas A. Harris: Minulla menee hyvin, entä sinulla?



Thomas A. Harris: Minulla menee hyvin,  entä sinulla? alkuteos I'm OK – You're OK 1967, suomentaja Mirja Rutanen,  Otava 1973, sivumäärä 323.

Thomas A. Harrisin teos Minulla menee hyvin, entä sinulla? perustuu Eric Bernen (1910 - 1970) kehittämään transaktioanalyysiin.

Bernen mukaan ihmisen minätilat ovat jakautuneet kolmeen osaan vanhempaan, aikuiseen ja lapseen.  Vanhempi ja lapsi -tilat perustuvat varhaislapsuuden kokemuksiin ja ne ovat tallentuneet muistiin jo 1-5-vuotiaana. Lapsi-tilan 'tallenteet' ovat paljolti tunteita. Kirjasta päättelen että jokaisella on nämä kolme minätilaa eri tavalla kehittyneinä.

Toinen perustavanlaatuinen analyysi on oma asenne ja toisen asenne, eli "minä olen OK" tai "minä olen ei-OK".
1. Minä en ole OK, sinä olet OK, pieni lapsi tuntee näin, sillä lapsi on riippuvainen vanhemmastaan, jota pitää esikuvanaan.
2. Minä en ole OK, sinä et ole OK, eli jos vaikka vanhempi kaltoinkohtelisi lasta, niin silloin lapsi tajuaa, että vanhempikaan ei ole OK.
3. Minä olen OK, sinä et ole OK. Tämä myös pätee väkivallan kokeneeseen nuoreen
4. Minä olen OK, sinä olet OK.

Neljäs porras tapahtuu "aikuinen" -tilassa. Tämä ei ole automaattinen, eli vaikka olisin OK, ja suhtaudun, että sinäkin olet OK, mutta toinen voi luiskahtaa aikuisen tilasta, lapsen tai vanhemman käytökseen.

Jokaisen minätilaan liittyy tyypillinen kaavamainen käytös, ja ilmeet. Tämä tapahtuu varmasti huomaamatta usein konfliktitilanteissa ja stressissä, puuskahdukset ei tästä tule mitään, minä en ala, minusta ei ole mihinkään, luovutan, ovat tyypillisesti lapsen reaktioita. Vanhempi vastaavasti tarttuu kaavoihin, meillä tehdään aina näin, sinuun ei voi luottaa, et osaa, anna minä teen, ennen oli paremmin, mihin nuoriso on menossa.

Minätiloista lapsi ja vanhempi ovat varmoja, aikuinen on epävarma. Aikuinen on ainoa minätila, missä voi kestää epävarmuutta ja saada objektiivista tietoa.

Harris pohtii, miksi ihmiset muuttuvat?
-heihin koskee riittävästi
-hidas epätoivo tai ikävystyminen
-oivallus että haluan muuttua
Kaikki eivät oivalla tai eivät halua muuttua, mutta aikuinen pystyy (ehkä) muuttumaan.

Harris käy läpi erilaisia transaktioita käyttäen tiloja V, A ja L. Keskustelijan ikä ei ole ratkaiseva, keskustelut voivat olla aviopuolisoiden välisiä. Harris tarkastelee yhden luvun verran aviokriisejä, jotka johtuvat hänen mukaansa transaktio-ongelmista, jotka taas johtuvat siitä, että puolisoiden lapsi, vanhempi tai aikuinen  on erilainen.
Jotkut keskustelut tapahtuvat vanhemmalta vanhemmalle, ja se jatkuu tyyliin: 
-Linja-auto on myöhässä
-Minun nuoruudessani kulkivat. 
Kaikki menee huonommaksi  jne
Vanhemman minätilassa päivitellään nykymenoa. 

Vanhempi viestii lapselle ja hän takaisin. Kaikki transaktiot eivät ole symmetrisiä.


Kaikki transaktiot eivät täyty, jos vanhempi huutaa lapselle, voi jopa lapsi  vastata vanhemmalleen kuten aikuinen aikuiselle, ja kommunikaatio sammuu. Harrisin mukaan kommunikaatio sammuu, jos transaktiovektorit leikkaavat. Transaktiovektori on Jokken keksintö.
Isä (vanhemman tilassa) voi huutaa pojalle, että sääntöjä pitää noudattaa, eikä sinusta tule mitään, kun on luistimesi eivät ole sovitussa paikassa
Poika (Aikuisen tilassa) vastaa. Isä vein ne teroitettavaksi, ja saan ne tänään. Maksoin teroituksen viikkorahoistani
Kommunikaatio sammuu, koska transaktiovekroeit leikkaavat. Aikuinen isä sanoisi, hienosti toimittu, mutta luultavasti käy kuten Harris ennustaa: kommunikaatio sammuu.
Harris käyttää nobelisti Sinclair Lewisin Babbittin dialogia  esimerkkinä monessakin kohtaa.

Transaktioita on erilaisia
Vetäytyminen on yleinen taktiikka. 
Rituaaleissa ollaan  yhdessä, mutta ilman mitään todellista syvällistä yhteyttä aikuinen -aikuinen -tasolla. 
Eräs yleinen transaktioiden muoto ovat pelit:
Pelit ovat jatkuvien ja täydentävien motiiveiltaan salattujen vuorovaikutusten sarja, joka johtaa selvästi määrättyyn ja ennustettavaan päämäärään. Pelissä on salattu motiivi, se on siksi pohjimmaltaan epärehellinen transaktio, pelillä haetaan etua, ja se on monesti dramaattinen.
Minun on parempi -pelin salattu motiivi on se, että sisimmäni pelaaja todellisuudessa tuntee, että minä olen huonompi kuin sinä, ja pelaaja hakee Ei-OK -tunteelleen dialogissa lievennystä tai pönkitystä. Onko siis kehuskelun motiivi se, että itsetunto on huono?
Kirja ei paljoa  käy läpi pelejä, ilmeisesti Berne on käynyt ne läpi.
Harris mainitsee Mikset sinä -pelin jossa kieltäydytään tekemästä mitään.
Kyllä mutta -peli  on tuttu kaikille, ja sen salattu motiivi on torpata toisen ehdotus.

Harris käy läpi terapia- ja hoitotapauksia, jotka kokonaan sivuutan. Mainitsen, että avioliittotapauksessa Harris analysoi puolisoiden kommunikaatioita, ja teorioi  eri minätiloista. Vaikeuksia tuottaa (lapsuudessa) hemmotellun pojan, ja monilapsisen perheen tyttären avioliitto. Lapsena hemmotellun miehen lapsi-minätila on kontaminoitu aikuisen minätilaan. Yhteensopivuusongelmia on kyseisellä parilla paljon, eikä avioliitto onnistu.

Teoksessa kuvataan normaalia tilannetta perheessä, jossa jaetaan lapsille pikkuleipiä. Nelivuotias saa oman pikkuleipänsä, josta on pala poissa. Hän huutaa, että se on rikki, ja heittää sen maahan, jolloin se on lopullisesti rikki. Harrisin tarinasta päättelen, että lapsi jää tällöin ilman pikkuleipää. Vaikka lapsen OK-tunnetta voidaan kasvattaa, Harris mainitsee, että lasta pitää valmentaa kestämään vastoinkäymisiä, sillä elämässä tulee vastaan loputon sarja pettymyksiä.

Kirja on kirjoitettu 1960-luvulla, Harris on ollut julkaisuhetkellä 57-vuotias, ja siinä näkyy selvästi 1960-luvun tilanne USA:ssa. Vietnamin sodasta puhutaan. Harris toteaa, että aasialaiset saavat aika erikoisen kuvan siitä demokratiasta, mitä Vietnamiin tuolloin vielä yritettiin väkisin viedä. Ajankuva tulee mielestäni esiin puhuttaessa avioliitosta, seksistä, ja parinmuodostuksesta. Harrisin mukaan esiaviolliset suhteet voivat olla joillekin hyvin haitallisia, ja alentaa itsekunnioitusta, ja vaikeuttaa avioliittoa. Harrisin mukaan myös avioton raskaus on ollut todella häpeällistä. Samalla Harris tuo esiin sen, että vaikka puhutaan rodullisesta tasa-arvosta tuolloin "valkoisen" seurustelu "mustan" kanssa on ollut vielä häpeällisempää. Varmasti totta, vaikka sitä on vaikea lukea. Harris selittää sitä minä-tilalla vanhempi, jossa on muinaisia sääntöjä.

Muutamia hajahavaintoja. 
Harris käsittelee lasten kehitystä, hänen mukaansa adoptiolapsella tai kasvattilapsella tulee helposti voimakkaampi Ei OK -tunne, vaikka vanhemmat hoitaisivat leiviskänsä hyvin. 
Avioerolapsi helposti pohtii omaa syyllisyyttään, lisäksi hänen Vanhempi-tilaan tallentuu epäsopua. Raskaus ja synnyttäminen  on naiselle herkkää aikaa, jolloin puolison pitäisi erityisesti rakastaa häntä.

Huojentavaa on toisaalta Harrisin sanoma, että emme voi muuttaa menneisyyttä, eli tässä hetkessä elämme ja tulevaisuutta voimme kommunikaatiollakin muuttaa.

Thomas A. Harrisin kirjoittama bestseller Minulla menee hyvin, entä sinulla? on edelleen kiinnostava katsaus transaktioanalyysista ja siitä kuinka voisimme kokea, että minä olen kunnossa, ja myös sinä olet kunnossa.
*****
Thomas Anthony Harris (1910 - 1995) oli amerikkalainen psykiatri, joka muistetaan juuri tästä teoksesta.

lauantai 15. elokuuta 2020

Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys


Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys, kasvun paikkana Nokia, Otava 2013.
Miki-taskukirja, sivumäärä 995.

Nokian pääjohtaja Jorma Ollila (s.15.8.1950) on kirjoittanut ja osin sanellut muistelmansa, toimittaja Harri Saukkomaa (s.1957) vastaa kirjallisesta lopputuloksesta. Teoksen pääpaino on tietenkin Ollilan Nokia-vuosissa, tarina itse asiassa alkaa siitä kun 16.1.1992 Jorma Ollila nimitetään yhtiön toimitusjohtajaksi. Pääjohtajaa pidettiin liian nuorena, hän oli 41-vuotias. Pörssikurssi laski 10 %. Nokia oli syvässä kriisissä, ja sitä oltiin yritetty myydä Ericssonille, mutta ei ollut kelvannut, sillä Nokiassa oli tappiollinen kulutuselektroniikka ja monia pulmia. Kuten kirjan alussa todetaan Suomi ja Suomen talous olivat romahduspisteessä, mutta sitten Ollilan tarinaa käydään kronologisesti läpi.

Tämän kirjan alkuosa on antoisaa, eli muistoja Jorma Ollilan elämänvaiheista. Tarina tavallisen perheen esikoisesta, ja siitä miten hiljalleen noustaan hierarkiassa ylöspäin yhä vaativimpia tehtäviä. Jorma Ollila on kotoisin hyvin tavallisesta suomalaisesta perheestä Kurikasta. Jorma Ollila  asui Pohjanmaalla lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa, jolloin isä oli töissä Turussa Vihannon sähkössä ja Ollila kävi Vasaramäen ja Kähärin kansakoulua lyhyen aikaa, kunnes perhe muutti Vaasaan. Ollilla pääsi stipendillä lukioikäisenä Atlantic Collegeen Walesin, missä oli kansainvälisiä opiskelijoita, Suomesta Ollilan lisäksi  Pentti Kouri. Ollila keskittyi  Walesissa matematiikkaan, fysiikkaan ja taloustieteeseen. Suomeen tultua hän pyrki Otaniemeen, ja pääsi Teknilliseen fysiikan osastolle, ja myöhemmin Helsingin yliopiston Valtiotieteelliseen tiedekuntaan lukemaan kansataloustiedettä. Ollila meni naimisiin, ja perheeseen syntyi lapsia, Uran kannalta on mielenkiintoista, että Ollila oli SYL:n puheenjohtaja,  SYL oli tuolloin tärkeä aitiopaikka, puheenjohtajan valinta oli  poliittiisten ylioppilaskuntien edustajien väännön tulos. Ollila sai kutsun myös tuolloin Tamminiemeen SYL:n edustajana ja Linnan juhliin. Tätä opiskelijapoliitikan perua on varmasti vuoden 1999 presidentinvaalitunnustelut, jolloin Jorma Ollilaa pyydettiin porvariehdokkaaksi. 

Jorma Ollila rekrytoitiin Citibankiin, mistä häntä kosittiin SYP:iin ja EVA:an, mutta hän menee Nokiaan rahoitusjohtajaksi. Nokia oli tuolloin Kari Kairamon johtama. Kairamolla oli visio, mutta hänelle ei käynyt hyvin. Yhtiö joutui käymään Suomen laman myötä raskaita aikoja, Nokian paperi myytiin Yhdysvaltoihin. Yhtiössä oli kulutuselektroniikkaa, joka piristyi Saksojen yhdistyessä, mutta joka myöhemmin 1990-luvulla jouduttiin myymään. Jo ennen Suomen totaalista lamaa Nokialla oli vaikeaa. Mustasta maanantaista 19.10.1987 alkoi ongelmavyyhti, ja 1988 vuosi oli kauhea. Kairamon kuoleman jälkeen tilalle astui Vuorilehto. Ollila siirretään matkapuhelindivisioonan johtajaksi. Tuolloin matkapuhelin markkinoita hallitsi yhdysvaltalainen Motorola. Kun Ollila aloitti toimitusjohtajana 1992 oli Nokian ja Suomen talous kuralla. Ollila oli 1990-luvun loppuun toimitusjohtajana, sitten pääjohtajana, ja lopulta vuoteen 2012 asti hallituksen puheenjohtajana.

Nokian kehitys ei ole ollut lineaarista eikä, jatkuvaa nousua, ja sitten laskua, vaan hyvin vaihtelevaa. Itse asiassa Nokia oli monesti hyvin ahtaalla, ja Ollilan asema vaakalaudalla. 1990-luvulla matkapuhelinyleistyi ja 2000-luvulla se oli yhä useammalla. Kun puhelin oli vain puhelin ilman kunnon kameraa, ja nettiä, sillä puhelimella soitettiin ja lähetettiin tekstareita. 

Jorma Ollilan tekstistä päättelin, että hänellä oli hyvä tiimi ympärillään. Olli-Pekka Kallasvuo, joka valittiin Ollilan tilalle 2006 toimitusjohtajaksi, oli tullut 1980 yhtiöön lakimieheksi. Muita avaintoimintoja johtivat kauppatieteilijä Sari Baldauf, tekniikan tohtori Matti Alahuhta, kauppatieteilijä Anssi Vanjoki,  ja kauppatieteilijä  Pekka-Alapietilä. Dream-Team tai Viisikko kävi paljon vaikeita aikoja. Tehtävt muuntuivat, ja ongelmat ratkaistiin. Nokialla oli siis paljon ongelmia. Se oli monialayhtiö, jossa oli tappiollisia osia, joista ei oletu haluttu luopua, tai se olisi ollut liian kallista. Nokia kuitenkin keskittyi puhelimiin ja verkkoihin. Salossa Ollila ajoi läpi siirtymisen kolmivuorotyöhön. Matkapuhelimet ja verkot ovat globaalia liiketoimintaa, eli yhtiön piti kansainvälistyä. Lisäksi myöhemmin oli ongelmia komponenttien saamisessa ja logistiikassa.

Nokian arvoista, ja arvojen mukaan toimimisesta on hedelmällistä tarinaa. Slogan Connecting People oli kyllä todella hyvä, ironista ehkä, että Applen i on todella nerokas. I on minä, mutta tarkoittaa vielä lisäksi internet, individual, instruct, inform, ja inspire. Apple lanseerasi vasta 2007 ensimmäisen iPhonen, eikä Nokian Symbian-pohjaiset puhelimet pystyneet haastamaan, ja MeeGo kortti jäi kääntämättä, kun Nokia valitsi Olli-Pekka Kallasvuon jälkeen toimitusjohtajaksi kanadalaisen Microsoft-taustaisen Stephen Elopin. Elopin tarinaa ei kerrota kirjassa, mutta se oli Nokian puhelimien hautajaissaatto. Mutta Nokia myi miljoonia puhelimia, ja nousi Ollilan aikana maailman ykköseksi, hallitsi Kiinan markkinoita. Yrityksen kasvussa oli monta kriisiä. Kassakriisi, monialayhtiökriisi, logistiikkakriisi, ja ongelmat operaattorien kanssa. Nokian menestyksen salaisuus oli oikea ajoitus digitalisaatiossa, eli GSM:stä tuli standardi. Nokia panosti digitaaliseen tulevaisuuteen, ja oli aivan ykkönen. NGage-puhelimen idea oli loistava, mutta se ei lyönyt läpi vuonna 2003. Kun internet kunnolla löi läpi, iPhonet valtasivat alaa, ja android-puhelimet. Nokia jäi sivuraiteille, Nokiasta ei Ollilan mukaan kehittynyt ohjelmistotaloa. Ollila antaa itselleen, ja tiimilleen puhtaat paperit, mutta rivien välistä voi päätellä, olisiko voitu tehdä toisia valintoja, toimitusjohtajanimityksissä, uudistamisessa? Menneisyyttä ei voi kuitenkaan muuttaa. Ollilan tekstistä kyllä voi päätellä, että palaverikulttuuri muuttui, nälkä uudistaa muuttui.

Jorma Ollila, joka tänään täyttää 70 vuotta,  tunsi henkilökohtaisesti Microsoftin Bill Gatesin, ja Applen Steven Jobsin. Jobsin jo Pixar-ajalta. Gatesin kanssa ei ryhdytty yhteistyöhön, eikä Microsoft ole saanut samaa asemaa langattomassa viestinnässä, kuin tietokoneissa. 

Nokia on nyt verkkoyhtiö, sen liikevaihto oli 2019 edelleen 23,3 miljardia euroa. Osakkeen hinta oli vuonna 2000 65 euroa. Tosin teknokupla puhkesi vuonna 2001, mutta Nokian osake on laskenut, mutta se on viime vuosina pyörinyt 4 euron molemmin puolin, ja oli alimmillaan noin kaksi euroa.

Varmasti kirjan luettuaan voi pohtia, onko Nokian menestys ollut mahdottomuus, näin pienessä maassa, noin loistava yritys. Menestys oli kuitenkin mahdollista yli vuosikymmenen, ja tuotti paljon vientituloja, veroja kunnille, ja valtiolle. Nokian optio-ohjelmat tekivät miljonäärejä.

Kirjan lukeminen oli antoisaa. Hyvin antoisaa oli lukea ylä- ja alamäistä, sekä Ollilan johtamisopeista, joiden yksi kulmakivi on viestintä.

Oma suhteeni Nokiaan on tyypillinen suomalaisen suhde yritykseen.

Kuvassa on Nokia 3310:n laatikko, ja kaksi vielä toimivaa puhelinta, toisessa "erikoiskuoret".


Nokian laatikoissa on Nokia motto "Connecting People".


Connecting People oli hyvä ohjenuora. Joka toimi ja Nokia menestyi.

Perus-Nokioita oli enemmänkin. 

Olin Nokialle uskollinen hyvin pitkään, minulla oli vielä Nokia Symbian 720 , työkännykkänä Nokia Lumia 630. Nyt olen ostanut Samsung Galaxy S9:n. 

Ulkoa päin katsottuna Nokian firmaa vaivasi se, että kun menestyttiin, kaikki halusivat osalliseksi menestyksestä.  Menemättä henkilötasolle niin ihmettelin monia johtajarekrytointeja, poliitikkotaustaisiakin ihmisiä meni Nokialle johtajiksi, mikä oli heidän lisäarvo ja motivaatio, verrattuna oikeasti avoimen rekrytoinnin kautta valittuihin? Myöhemmin poliitikot rehvastelivat, että Suomella menee hyvin, ja jakoivat mittavia verotuloja valtion budjettien kautta. Finanssikriisi paljasti Suomen talouden lahot tukijalat, ja vuotta aikaisemmin Apple oli tullut puhelinmarkkinoille. Kaikki arasivat, miten Elopin kanssa kävi. Huonosti. Eikö Nokiassa huomattu, että internetin myötä maailma muuttui. Kuvia, videoita jaettiin, ja eri chattisovellukset olivat yhä yleisempiä. Facebook perustettiin jo2004, Youtube alkoi pyöriä 2005. Nintendo julkaisi käsipelikonsoleita 2000-luvu alussa, joissa oli kosketusominaisuus (tikku), kuinka tästä ei tullut mieleen, että kännykästä tulee koskettelukone ja teinien elämän keskipiste, Nykyisin älykännykkä on miltei kaikilla hipelöitävänä vauvasta vaariin. Yhdessä kännykässä, on koko netti, insta, vanhemmille Facebook, twitter, pankki- ja  parkkisovellukset...

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Johannes Linnankoski: Pakolaiset


Johannes Linnankoski: Pakolaiset, 1908, WSOY 1949, sivumäärä 163.

Johannes Linnankosken Pakolaiset kuvaa vanhan hämäläisen talollisen, lapsettoman leskimiehen  Juha Uutelan avioliittoa Keskitalon Mantan (23 v) kanssa. Uutela, joka lähenee 70-vuotispäiviään, on ollut 45 vuotta naimisissa, eikä hän tiedä, että Manta kantaa toisen lasta, eikä Mantan isä Kustaa Keskitalo kestä kyläläisten puheita. Naimakaupoista sovitaan ja Uutelan rahoin maksetaan Keskitalon perheen velat, ja ostetaan tila Savosta, jonne vävypojan kanssa muutetaan.

Juha Uutela puhkuu tarmoa ja hän menee kääntämään syksyllä savolaista maata:
Hän itse ohjasi toista auraa, hämäläishevoset edessä ja ohjakset pitkänä kaarena niskalla riippuen. Toisen takana seisoi Vihtori. Se oli juhlallinen hetki, kun kumpaisenkin auran takaa kuului yhtaikaa »soh!» ja he lähtivät ensimäistä vakoa viilettämään. s.72
Keskitalon kiirastuli on kertoa Mantan raskaudesta. Uutela ei ole päässyt vaimonsa vakoa viillettämään, ja Savossa nuori vaimo pulskistuu. Savossakin hymyillään, kun vävy on appea vanhempi. Keskitalo pohtii, ja lopulta kertoo Uutelalle totuuden, joka raivostuu ja joutuu tolaltaan, ja väliltä tyyntyy. Poika syntyy ja Kustaaksi kastetaan.

Uutelan ajatusten kiirastuli on, miksi? Miksi häntä höynäytettiin, ja miksi hän ei ajatellut. Hän erittelee motiivejaan. Uutela päätyi siihen, että rikkoi elämänlakia vastaa ja nai nuoren. Hän janosi nuoruutta. Toiseksi kehä umpeutui. Juha Uutela oli alunalkaen äpärä ja renkipoika, äpärä, joka omalla ahkeruudellaan oli nostanut itsensä talolliseksi. Nyt hänen poikansa ja perijänsä olisi äpärä ja vielä rengin äpärä.

Teos päättyy Uutelan kuolinkorinoihin, hän tekee testamentin poikansa, ja vaimonsa hyväksi, ja jättää sisarelleen 7000 markaa, ja Kustaalle 1000 mk, ja mahdollistaa Keskitalojen muuton takaisin Hämeeseen.

Pakolaiset on hyvä romaani ja lainaan tähän loppuun V.A Koskenniemen arvioinnin lopun:
Se eetillinen ilmakehä, joka ympäröi kertomusta hämäläisen korvenraatajan sieluntaistelusta, panee yhdessä romaanin harvinaisten taiteellisten ansioiden kanssa toivomaan, että tämä hieno ja vakava kirja ajasta aikaan, vuosikymmenestä toiseen löytäisi tiensä sinne, mistä se on lähtöisinkin: Suomen kansan sydämeen.
1927    V.A. Koskenniemi.

******
Johannes Linnankoski (1869 - 1913) ristimänimeltä Vihtor Johan Peltonen oli suomalainen kirjailija, jonka tunnetuimmat teokset ovat Pakolaiset ja Laulu tulipunaisesta kukasta.

torstai 6. elokuuta 2020

Magdalena Hai: Susikuningatar



Magdalena Hai: Susikuningatar, Karisto Oy 2014, sivumäärä 448.

Susikuningatar päättää Magdalena Hain Gigi ja Henry -trilogian.

Umbroviassa on tehty vallankumous, jonka vuoksi kuninkaallinen perhe on ollut maanpaossa. Susikuningattareksi mielivä minäkertoja Gigi on perheen kuopus ja hänen ystävänsä on katupoika Henry Delafordie ovat muuttaneet pois Vihreältä saarelta. Henry on ulkomaan toimittaja ja Gigi on mestari Oniwakan valmennuksessa Pariisissa tavoitteena on taistella Umbrovian valtaistuimesta. Gigin uskollisin tuki on ihmissusi Aren Mussovits, joka varjelee Gigin henkeä. Vallan anastaja Andros Epirikos lähettää Gigin perään tappajia ja vimeisempänä Mussovitsin toisen veljeksen Rufuksen. Miksi veljekset ovat toistensa verivihollisia?

Ne lukijat, jotka ovat lukeneet sarjan aiemmat osat, kahlaavat helposti 448 sivua hurmeenhohtoisen päättösaagan läpi, missä valmentaudutaan, lähdetään matkalle läpi Euroopan Umbroviaan, missä  Gigin pitää lunastaa asemansa Varcolacien johtajana. Sitten alkaa taistelu Umbrovian hallinnasta, ihmissusien olemassaolosta, ja vietetään verirituaaleja, sillä Gigin perimässä on monta pisaraa ihmissutta.

Itse luen aika vähän tällaisia kirjasarjoja, mutta luin tämän uteliaisuuttani, ja yllätyin positiivisesti. Trilogia oli ehyt tarina, ja riittävän omaperäinen, lisäksi tarinaa oli mukavasti maustettu tutuilla fantasia-genren kliseillä, kuten ihmisten tosinimillä (Maameren tarinat), mekaaniset osat (Tähtien sota), soturien jalostus (Taru Sormusten herrasta) ja monella muulla mitä en tiedä. 

Gigi kasvaa johtajuuteen, ja Henry on assistentti, joka antaa hyvän neuvon väijytyksen  jälkeen  "Älä ole marttyyri, ole kuningatar". Ihmissusien kuningatar onkin jatkossa varsin raju johtaja ja tappokone naginatansa (kirjan kannen kuvassa?) kanssa, mekaaninen silmä näkee pimeässä, ja muutenkin ihmisen auran, veri Gigille maittaa ja homma etenee. En olisi päättöosaa suosittelemassa  alakoulu-ikäisille, mutta tämä on päättöosa. Meno on verenkarvaista ja raakaa  mutta kuuluu genreen. Sodan keskellä nuori saa pohdittavaksi ikiaikaista hyvän ja pahan taistelua.

Magdalena Hain Susikuningatar on erinomaista kesälukemista teini-ikäisille ja sitä vanhemmille verifantasian ystäville.

Henry ja Gigi -trilogia:
Kerjäläisprinsessa (1.7.2020)
Kellopelikuningas (23.7.2020)
Susikuningatar

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Erin Hunter: Soturikissat, villiin luontoon



Erin Hunter: Soturikissat, villiin luontoon, alkuteos Warriors Into the Wild 2003, suomentaja Vesa-Matti Paija, Art House 2014, sivumäärä 271.

Soturikissat on kuuden eri kirjoittajan luoma fantasiakirjasarja. Sarjasssa on viisi saagaa, ja jokaisessa saagassa on kuusi osaa. Villiin luontoon on ensimmäisen saagan ensimmäinen kirja. Päähenkilöt ovat metsässä asuvia villikissoja. jotka ovat kukin omassa klaanissaan. Klaaneja on neljä Myrskyklaani, Jokiklaani, Tuuliklaani sekä Varjoklaani. Klaaneilla on reviirinsä, joista taistellaan. Klaanit asuttavat metsää, reviirit leikkaavat Nelipuun kohdalla, jonne kokoonnutaan rauhanomaisesti täyden kuun aikaan, muulloin jokainen klaani turvaa omaa reviiriään tarvittaessa voimatoimin.

Klaanilla on päällikkö, varapäällikkö ja parantaja. Klaanilla on soturit, oppilaat, joista tulee sotureita. Kuningattaret ovat naaraita, jotka ovat tiineinä tai hoitavat pentuja. Klaaninvanhimmat elävät kissanpäiviä.

Villiin luontoon
Kirjan päähenkilö on kotikissan pentu Ruska. Ruska näkee unta hiiren pyydystämisestä. Myöhemmin kun Ruska kulkee metsässä, Myrskyklaanin oppilas Harmaatassu hyökkää Ruskan kimppuun. Ruska pitää puoliaan. Myrskyklaanin kissanpäivät ovat ohi, sillä se on muiden klaanien ahdistama ja pelottavin on Varjoklaani. Klaanilla on vähän soturioppilaita, eikä poikasiakaan synny. Klaanin parantaja Täplälehti on saanut merkin Tähtiklaanilta tähdenlennon muodossa, tuli on ainoa, joka pelastaa. Niin punaruskea pikkukolli pääsee klaaniin klaanipäällikkö Sinitähden päätöksellä. Klaanissa Ruska joutuu puolustamaan kunniaansa ja paikkaansa. Ensimmäisessä taistelussa hänen kaulapanta lähtee, ja hän on vapaa ihmisten ikeestä. Jatkossakin Ruskan kotikisu-taustasta ja  hajusta vinoillaan, ja Ruskaa aliarvioidaan. Ruska aletaan kouluttamaan soturiksi, ja hänen oppilasnimensä on Tulitassu.

Tulitassu aloittaa koulutuksensa ja syö ensimmäisen hiirensä, oppii saalistamaan, hänelle opetetaan klaanin rajat, joita puolustetaan ja lopulta soturin vala.

Kirjassa on kyse sankarisaagasta ja Tulitassun kasvutarinasta sankariksi vaikeuksien keskellä.
"Tulitassu sähähti: Hän tunsi muinaisten kissahenkien heräävän syvällä hänen sisimmässään: Kaikki merkit kotikissasta olivat nyt poissa. Hänen soturiverensä kuohui, Hän janosi taisteluun - puolustamaan reviriiän sekä suojelemaan klaaniaan." s.90

Ymmärrän Soturi-kissojen suosion:Tässä on hieno kasvutarina. vaikeudet voitetaan, ahtaasta asemasta selvitään, ja kasvetaan haasteiden mukaan. Jännittäviä juonenkäänteitä on paljon. Minusta klaanielämä muistuttaa Ruohometsän kansan vastaavaa, jossa villikanit asuvat yhteisöissän, ja puolustavat reviirejään, ja väistelevät ihmistä.

Tulitassu etenee koulutuksessaan ja löylyttää erakoksi karanneen Keltahampaan Varjoklaanin parantajan. Hän rikkoo soturivalaansa ruokkiessaan Keltahammasta. Tulitassu on siis siis saagojen kaksijakoinen sankari, tekee urotekoja, mutta rikkoo klaanin perinteitä. Keltahammas tuodaan Myrskyklaaniin, mutta saa pitää henkensä, mutta rangiastukseksi Tulitassu joutu hoitamaan tätä.

Klaanien välillä on ollut tasapaino, jota Varjoklaanin päällikkö Rikkotähti vaatii muutettavaksi. Syntyy klaanien taisteluita, mutta myös Myrskyklaanin sisällä on epälojaaliutta ja kieroilua. Myrskyklaani joutuu hyökkäyksen kohteeksi, ja Tulitassu joutuu pitämään puoliaan, mutta on vapauttamassa kaapattuja pentuja. Tulitassu ja Harmaatassu korotetaan sotureiksi, soturinimillä Tulisydän ja Harmaaraita.

Tulisydän joutuu jatko-osissa ratkaisemaan ongelman, koska tietää, että klaanin vastavalittu varapäällikkö Tiikerinkynsi tappoi oman klaaninsa varapäällikön Punahännän. Tiikerinkynnen kieroilu Soturikissojen jatko-osassa jatkuu  ja lopulta se nousee Tiikerintähti nimisenä Varjoklaanin johtajaksi.  Harmaa on myös jatko-osissa, mutta solmii rakkaussiteet Jokiklaanin nartun kanssa, ja siirtyy poikasten vuoksi Jokiklaanin.
Klaanien kitka kasvaa ja muodostuu uusia klaaneja. Tulisydän nousee klaaninsa hierarkiassa ja on lopulta klaanin päällikkö, klaanin päällikkö saa yhdeksän henkeä Tähtiklaanilta.

perjantai 31. heinäkuuta 2020

E.Nesbit: Rautatielapset


E.Nesbit: Rautatielapset, alkuteos The Railway Children, 1906, suomentanut Laila Järvinen, Lasten toivekirjasto WSOY 1962, sivumäärä 144.

Tarina kertoo kolmesta reippaasta sisaruksesta, jotka joutuvat voittamaan vastuksia. Perhe on onnellinen, kunnes isä joutuu 'lähtemään' ja  perhe muuttaa maalle ankeisiin olosuhteisiin. Perheen äiti elättää perheen kirjoittamalla lehtiin. Arki on ankeaa, mutta lasten reippaus ja läheinen rautatie kääntävät elämän iloiseksi. Lapset ystävystyvät kyläläisten kanssa, ja estävät junanonnettomuuden, ja lopulta isä saadaan vapaaksi. Tuossa juoni pähkinänkuoressa. Kirjan teho ei ole juonessa vaan siinä, että perheen ja kyläläisten kohtalo koskettavat syvästi jopa aikuista lukijaa.

Perheen vanhin lapsi Roberta on harkitseva ja järkevä, toiseksi vanhin poika Peter haaveilee insinöörin urasta. Perheen kuopus on hyväntahtoinen Ann, joka on alkuteoksessa Phyllis. Isä on valtion virassa, perhe on alkuun varakas ja taloudessa on palvelijoita. Eräänä päivänä Peterin pienoisveturi räjähtää, ja isän hakee kaksi miestä. Tapaukset eivät liity toisiinsa, mutta kuvaavat epäonnea. Peter saa maalla korjautettua veturinsa, ennen kuin isä vapautuu vakoilusyytöksistä.

Maalle muutto ankeaan taloon, jossa ei ole edes hiiliä ei lannista lapsia. Peter lainaa hiiliä läheiseltä rautatieasemalta. Teko ei ole laillinen, mutta lapset selvittävät väärinkäsityksen, ja ystävystyvät aseman henkilökunnan kanssa. Lapset hakevat tukea toisistaan, kun äiti salaa isän kohtalon. Vakoilusyytökset ilmenevät kirjan loppupuolella. Isän vapautus on lasten ansiota, he ystävystyvät erään vanhan herran kanssa. Roberta kertoo vanhalle herralle isän kohtalosta. herra saa selville, että isän alainen on lavastanut lasten isän syylliseksi.

Lapsilla on muitakin seikkailuja, he pelastavat takaa ajetun äitinsä menettäneen Jim-pojan. Vanha herra osoittautuu Jimin isoisäksi, joka alkaa huolehtia Jimistä, samainen vanha herra saa myös isän vapaaksi. Isä tulee kotiin kirjan viime sivuilla.

Kirjassa on toinenkin poliittinen teema. Asemalle tulee mies, joka ei osaa englantia. Lapset saavat selville, että hän osaa ranskaa, jota äiti puhuu hyvin. Mies on vainottu kirjailija Venäjältä, joka on saanut vankeustuomion Siperiaan, ja karannut. Mies etsii perhettään Englannista, ja luonnollisesti perhe yhdistyy.

Kirjan koskettavimmat hetket ovat minusta arkisemmissa asioissa. Perks on köyhä, mutta hyväntahtoinen isäntä, jonka kanssa lapset ystävystyvät. Lapset keräävät Perksin syntymäpäivää varten kyläläisisltä lahjoja, ja valmistavat itsekin Perksille tavaroita. Lapset vievät Perksin perheelle yllätyksen. Perks tulistuu, ajaa lapset pois ja katkaisee välit. Roberta ei anna periksi, vaan kertoo äitinsä ennustaneen, että Perks kokee lahjat almuna. Roberta selittää, mitä kyläläiset ovat kertoneet antaessaan lahjoja: hunajaa, lasten vaatteita, lasten rattaat ja muuta. Kyläläiset pitävät Perksiä miehenä, joka tekee, mitä lupaa, hoitaa kaikki velvollisuutensa, ja on aina valmis auttamaan muita. Koko luku on hyvin tunteikas, ja Perks lopulta ottaa lahjat vastaan, eikä menetä itsekunnioitustaan eikä "ylpeyttään".

Kirjan kannessa on kuva lapsista, jotka heiluttavat punaisia lippuja. Lapset ovat keräämässä kirsikoita, kun huomaavat maanvyörymän tukkineen junaradan. Lapset tajuavat, että junaa pitää varoittaa, he repivät punaiset alushaamensa, ja tekevät lipuille "tangot", ja pysäyttävät junan. Alushameille löytyy käyttöä myös kun Jimin jalka pitää paketoida. Silloin oli käytössä sentään valkoiset alushameet. Kannen kuvassa tytöillä on hameet ja Peterillä housut. Perheen isä on sitä mieltä, että tyttökin voi olla töissä rautateillä, ja perheen äiti elättää perheensä myymällä tarinoita, eli kirja, joka on siis julkaistu 1906, on ollut aikaansa edellä. Perheen lapsista Roberta ottaa eniten vastuuta, hän myös näkee sanomalehden, jossa on uutinen isän tuomiosta. Roberta huolestuu asiasta. Lapset pelkäävät myös äitinsä jaksamista, ja huseeraavat paljon itsekseen, osin tämä johtuu äidin sairastumisesta influenssaan. Lapset saavat järjestettyä lääkkeet, ja äiti tulee kuntoon.

Edith Nesbitin Rautatielapset on tiivistunnelmainen, jännittävä ja tunteita nostattava lastenkirja, joka kasvaa sivu sivulta suurteokseksi.

Osallistun tällä teoksella Klassikkohaasteeseen. E. Nesbit on tärkeä lastenkirjailija, ja ollut esikuvana myös J.K Rowlingille, ja Washington Postin  otsikko Edith Nesbitistä  the Washington Postissa: "A favorite of J.K. Rowling, Edith Nesbit was a pioneer of children’s books and so much more". J.R.R Tolkien ja C.S Lewis ovat pitäneet Nesbitiä esikuvanaan. Myös Agatha Christien Aikataulukon arvoituksen konna ihailee tätä Nesbitin kirjaa, eli siksi osallistun juuri tällä teoksella klassikkohaasteeseen.

Kirjan kirjoittaja E. Nesbit oli koko nimeltään Edith Nesbit (1858–1924). Edith oli brittiläinen lastenkirjailija, joka avioituessaan oli Edith Bland. Rautatielapset on hänen tunnetuin teoksensa, Nesbit julkaisi yli 50 teosta, nelisenkymmentä lapsille, mutta myös aikuisille ja runoja.  Nesbit osallistui Fabian Societyn toimintaan, joka on lähellä Labour-puoluetta. Fabian Society on edelleen toiminnassa.  Nesbitiltä on tiettävästi suomennettu toinenkin lastenkirja eli Yksitoista toivumusta.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Dale Carnegie: Miten päästä eroon turhista huolista





Dale Carnegie: Miten päästä eroon turhista huolista, elämisen taidon opastusta. Alkuteos How to stop worrying and start living 1948, suomentanut J.A Hollo, WSOY, 1986. Sivumäärä 322.

Yhdysvaltalainen Dale Carnegie (1888 - 1955) on kuuluisin kirjastaan, Miten  saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Kirja on hyvin amerikkalainen. Teos Miten päästä eroon turhista huolista on esitystavaltaan samanlainen. Kerronta on laveaa ja perustuu kirjoittajan omaan kasvamiseen. Ohjeet ovat helppoja kirjoittaa ja lukea, mutta vaikeampi toteuttaa (suluissa on omat kommenttini):

Elä päivä kerrallaan (idea älä murehdi etukäteen)

Varaudu pahimpaan (kun se ei tapahdu, on helpompaa)

Ota selvää tosiasioista, punnitse eri vaihtoehtoja ja tee päätös (tämä on usein juuri vaikeaa, etsiä tosiasioita ja olla viileä analysoimaan ja kovahermoinen päättämään, tulevaisuutta kun ei tiedä)

Dalen ohjeet ovat kirjoitettu hauskasti esim "Kun kohtalo tarjoaa meille happamen sitruunan, yrittäkäämme tehdä siitä virkistävä juoma" (Sangen hyvä neuvo).

Muutenkin ohjeet ovat hyödyllisiä, kuten ei kannata kostaa, täyttäkää mielenne "rauhan, rohkeuden, terveyden ja toivon ajatuksilla".

Yleensä menestyjiä kritisoidaan, mutta Dale antaa tähänkin ohjeet

"Epäoikeudenmukainen kritiikki on monesti peiteltyä kiitosta, Se merkitsee usein sitä, että olette virittänyt toisten mieleen kateutta".

Dale myöskin kehottaa avaamaan "sateenvarjon" josta päälle satava kritiikki valuu pois.

Rentoutuminen on tärkeää, sitäkään Dale ei unohda. Levätkää, ennen kuin väsytte, oppikaa rentoutumaan kun teette työtä. Hyviä perusohjeita.

Lisäksi kannattaa tyhjentää työpöydältä turhat paperit
Suorittakaa tehtävät tärkeysjärjestyksessä
Jos teille tulee ongelma, se pitää ratkaista heti, jos kaikki tarvittava tieto on olemassa
Oppikaa organisoimaan ja delegoimaan.

Vanhahtavasta kirjoitusasusta huolimatta Dale Carnegien teos Miten päästä eroon huolista on hyvä perusteos, jos haluaa päästä eroon turhista huolista.

Joku on toisaalta sanonut, että huolien määrä on vakio ja kun on huolia ja kipua tietää elävänsä. Toisaalta tällä tekee elämästä mielekkäämmän. Ei kannata tuhlata aikaansa turhaan murehtimiseen ja märehtimiseen.

torstai 23. heinäkuuta 2020

Magdalena Hai: Kellopelikuningas


Magdalena Hai: Kellopelikuningas, Karisto 2013, sivumäärä 330.

Kellopelikuningas jatkaa päähenkilön Gigin perheen tarinaa teoksesta Kerjäläisprinsessa.  Umbroviassa on tehty vallankumous, jonka vuoksi maan kuninkaallinen perhe on maanpaossa Vihreän saaren Keloburgin slummissa. Tarinan minäkertoja Gigi on perheen kuopus ja hänen ystävänsä on katupoika Henry Delafordie. Edellisessä osassa kuninkaallisen perheen murju on räjäytetty ja lopputaisteluissa perheen vastustaja Andros Luopio ampui Gigiä päähän, jonka vuoksi Gigillä on silmälappu ja kuoppa ohimossa.

Vimmaisella taistelulla Luopiota vastaan on ollut monia seurauksia. Perhe saa taloutensa kuntoon ja he pääsevät muuttamaan Alhaistosta Rahastoon, isä suunnittelee ja rakentaa vallanpitäjille lentävää alusta yhdessä keksijä Barnabas Volmontin kanssa. Gigi on hyvin tunnettu ja Alhaiston lapsien ihailema mutta häntä vihaa miesten johtama kiihkouskonnollinen Sokean jumalan veljeskunta, jota taas vastustaa ryhmä Maanalaiset eli Keloburgin slummin lapsijengi, johtajina Naseem (poika) ja Nikanor (tyttö).

Eletään edelleen kuvitteellista 1860-lukua Euroopassa ja Vihreällä saarella (Grönlannissa). Grönlanti on vihreä ja koostuu saarista. Gigin isä on Umbrovian vallasta syösty kuningas Konstantin IV, mutta kiinnostunut vain keksinnöistä. Gigin äiti kuningatar Sofia haluaa naittaa tyttäret oikein, eikä suvaitse Katerinan sulhaseksi Barnabasta, ja ajaa Henryn pois Gigin kintereiltä. Gigin muut vanhemmat sisaret Elliina ja Lillibeta aiotaan naittaa aatelisille.

Tarinassa ihmissusi Mussovits kertoo Umbrovian ensimmäisen kuninkaan Gregorius I:n ja ihmissusien sopimuksesta. Mussovitsin mukaan Sofia on hylännyt susikaartin ja Umbroviankin, Mussovitsin mukaan Katerina ei pysty hallitsemaan ja pitää Gigiä tulevana susikuningattarena. Gigin äiti riitelee Mussovitsin kanssa, ja tylyttää Gigiä, ja pitää tätä rumana silmälappuisena pikkutyttönä.

Kirjan kaava on samanlainen kuin Kerjäläisprinsessan. Sokean jumalan veljeskunta toimii Andros Luopion rahoin. Luopio on tekemässä Umbroviassa ihmissusien puhdistusta.

Edessä on yhteenotto, jossa Gigi, Henry, maanalaiset lapset Naseemin ja Nikanorin johdolla vastaan Luopion soturit ja lahko, taistelu on tuima, ja Gigi ja perhe taistelevat hengestään, Mussovits ihmissusien olemassa olosta. Lisäksi lahko haluaa tuhota Gigin isän ja Barnabasin keksinnöt. Lisäksi kyse on siitä, kuka kuninkaallisesta perheestä on valmis taistelemaan Luopiota vastaan ja astumaan Umbrovian valtaistuimelle.

Kellopelikuningas on sujuvasti kerrottu trilogian väliosa, juoni on vauhdikas ja välillä on jännittävää, ja välillä on romantiikkaa ilmassa. Naseem on ihastunut Gigiin, Henrykin on mutta pystyy hyväksymään Gigin ja Naseemin orastavan suhteen, jonka lopputulos selviää päättöosassa? Loppu on minusta muutenkin omasta mielestäni aika hurja, sillä Gigi saa lisää vammoja, ja isä asentaa mekaanisen tekosilmän, ja olkavartta ja kättä Gigille. Kaikesta huolimatta Magdalena Hain Kellopelikuningas on hyvää kesälukemista alakoulun päättäville mutta myös aikuisillekin. Henkilöhahmot ovat  riittävän vahvoja ja meno erityisjännää.

Henry ja Gigi -trilogia:
Kerjäläisprinsessa (bloggaus 1.7.2020)
Kellopelikuningas (tämä bloggaus)
Susikuningatar (bloggaus 6.8.2020)

*****
Osallistun tällä TuijaTan Naisten viikon haasteeseen TÄÄLLÄ.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Sirpa Kähkönen: Muistoruoho




Sirpa Kähkönen: Muistoruoho, Otava 2019, sivumäärä 348.

Sirpa Kähkösen (s.1964) Kuopio-sarjan romaani Muistoruoho jatkaa Tankkien kesästä Anna Tuomen  ja hänen lähipiirinsä tarinaa ja nyt eletään kesää 1972, jolloin Vietnamin sodan kauhut näkyvät televisiossa.

Anna Tuomi on jäänyt leskeksi Lassin kuoltua. Anna asuu kerrostalossa, ja Helvi on hänen tukenaan. Anna suree miestään, ja Helvi on rakastunut.  Kolmannelle luokalle menevä Hilla pitää isoäitinsä seurasta, vanhemmilla ei ole aikaa Hillalle, ja Hilla asuu Annan luona. Hilla osallistuu ensi kertaa pioneerien kesäleirille ja saa siellä pioneerikasvatusta, ja ystävän:

Ida, joka on Hillan toinen isoäideistä, asuu Siirin kanssa. He ovat lapsuuden ystäviä Sortavalasta ja hiljalleen paljastuu Idan nuoruuden salaisuus ja elämän riippakivi.

Helvi Martiskainen tukee Annaa leskeydessä ja samalla Helvi on löytänyt kypsän iän rakkauden, josta hänen tyttärensä Mari on joko mustasukkainen tai kateellinen. Marin Tankkien kesänä alkuunsa saanut lapsi Sole leikkii Hillan kanssa.

Kähkönen vie tarinaa eteenpäin, kirjallinen ote on kevyt ja luotaa paljon menneisyyteen.

Minulle kirjan suurin anti oli tutustua tuon ajan (minulle outoihin) ilmiöihin. Hillan mukana tutustutaan pioneerileiriin, ja sen arkeen. Olen itse ollut aktiivi partiolainen, ja pioneerileirilläkin nukuttiin teltassa, mutta jo lipunnostossa nostettiin Suomen lipun lisäksi myös punalippu. Pioneereilla tuntuu olevan oma hierarkia: "Toveri kylänvastaava pioneeri. Teltta kipinät valmiina ruokailuun. Vahvuus viisi". s.214

Hilla puhuu myös spiketspanista, jota käytetään kumihanskojen kanssa. Kyse on Spic & Span puhdistusjauheesta, jota laitetaan veteen. Lisäksi tuolloin Ajax on räjäyttänyt lian pois ainakin mainoksessa. Bensaa tankataan Gulf-bensa-asemasta, Idan ja Siirin muistoissa palataan  Sortavalaan ja Laatokan rannoille, ja jatkosodan aikaiseen Sortavalan Seurahuoneelle

Lukijana samastuin ehkä eniten on herkän Hillan asemaan. Nuori Hilla suree myös syvästi ukkinsa Lassin kuolemaa, vaikka ei sitä näytäkään. Hän myös ahdistuu Vietnamin sodasta, ja pyrkii aikuisena turvaamaan maailmanrauhaa. Anna pohtii Lassia, ja hänen puna-aatteen värittämää elämäänsä.

Kirjan nimi Muistoruoho tulee kasvista thymus serpyllum, jota kirjassa nimetään ajuruohoksi.  Netissä puhutaan Kangasajuruohosta, jota on käytetty rohtona, ja yskänlääkkeenä, ja morsiamen houkutteluun.

Olen blogannut Kuopio-sarjan teoksista Jään ja tulen kevät, jossa eletään välirauhan aikaa ekä yllä mainittu Tankkien kesä, joka päätti Prahan kevään. Tämän lisäksi olen blogannut Kähkosen teoksesta Vihan ja rakkauden liekit

Sirpa Kähkösen paras teos on minusta Graniittimies.
*****
Osallistun tällä TuijaTan Naisten viikon haasteeseen TÄÄLLÄ.

torstai 16. heinäkuuta 2020

C.S. Lewis: Narnian viimeinen taistelu


C.S. Lewis:  Narnian viimeinen taistelu, alkuteos The Last Battle 1956, suomentanut, Kaarina Helakisa, Otava 1979, Seven pokkari, sivumäärä 288.

Narnian viimeinen taistelu päättää Narnian tarinat. Narnia luotiin Aslanin laululla teoksessa Taikurin sisarenpoika , jolloin Digory Kirke  ja Polly Plummer päätyivät Narniaan Digoryn enon sormuksilla, ja Digoryn mukana tuli Valkea Velho Jadis. Valkean Velhon kukisti Aslan kirjassa Velho ja leijona, ja Valkean velhon kukistamisessa avustivat Pevensin lapset Peter, Susan, Edmund ja Lucy ja astuivat Cair Paravelin linnan neljälle valtaistuimelle. Nelikko auttoi Kaspianin karkoittamaan telmarilaiset teoksessa Prinssi Kaspian. Lucy, Edmund ja Eustace auttoivat Kaspiania selvittämään setänsä karkottamia aatelisia teoksessa Kaspianin matka maailman ääriin. Eustace ja Jill auttoivat Rilianin lumouksen särkemisessä teoksessa Hopeinen tuoli. Tars-jumalaa, ja Kalormeniaa käsitellään teoksessa Hevonen ja poika.

Narnian viimeinen taistelu alkaa Lyhtykorvessa, missä apina Metku ja aasi Pulma elävät. Metku pakottaa Pulman tekemään kaikki työt, mistä vain Metku hyötyy. Eräänä päivänä Metku pakottaa Pulman hakemaan virrasta leijonan taljan. Metku käskee Pulma-aasin esiintymään Aslanina.

Narnian viimeinen kuningas Tirian  näkee, kun Narnian puita kaadetaan, kalormenialaismiehiä on työssä piiskaten Narnian puhuvia hevosia. Kaikki tapahtuu kuulemma Aslanin käskystä. Tirian ja yksisarvinen Päärly  hyökkäävät kalormenialaisten kimppuun ja Tirian joutuu vangituksi. Tirian rukoilee Aslania, ja toivoo lasten tulevan pelastamaan Narnian. Tirian on Rilianin jälkeläinen seitsemännessä polvessa.

Metku-apina on kerännyt rikkauksia näyttelemällä Aslania. Metku uskottelee muille olevansa ihminen. Hän hallitsee Aslanin pelolla Narnian asukkaita. Pulma-Aasi toimii Leijonan korvikkeena räsyisen nahan avulla. Metku tulkitsee teologisia kysymyksiä. Hän selittää, että Tars ja Aslan ovat sama hahmo, Tarslan. Narniasta aiotaan kaataa puut, valjastaa virrat, ja maa modernisoidaan. Puhuvat eläimet ja kääpiöt lähetetään Kalormeniaan orjiksi.

Tirianin avuksi tulevat  Eustace ja Jill. Kolmikko naamioituu kalormenialaisiksi ja vapauttavat yksisarvisen Päärlyn ja Jill saa mukaan Pulma-aasin leijonannahkoineen. Epäusko on kuitenkin levinnyt Narniaan. Kalormenia on tekemässä Narniasta siirtomaata. Lopun ajat ovat käsillä. Narniassa pomppii myös kauhea Tars. Kalormenia hyökkää mereltä ja valtaa Cair Paravellin.

Tallin edessä tapahtuu viimeinen taistelu. Meno on sekavaa ja yliluonnollista. Tirian, Eustace ja Jill kuolevat, heille talli sisusta on miellyttävä. Tallissa ovat myös Narnian ystävät Digory, Polly, Peter, Edmund ja Lucy, jotka ovat kuolleet junaonnettomuudessa. Susan ei ole enää Narnian ystävä, hän haluaa olla aikuinen ja on kiinnostunut nailonsukista ja huulipunasta.

Aslan tulee taiastelu taukoaa, aurinko himmenee, ja tähdet sammuvat. Tulee pimeys. Aslan tekee oven, siitä pääsevät todelliseen Narniaan vain Aslaniin uskovat. Todellisesta Narniasta päästään portin kautta Aslanin maahan, missä ovat jo Narnian ensimmäinen kuningaspari Frank ja Helena, Fauni Tumnus,  puhuvat majavat, Koor, Koorin ja Lunus, Riia, Hvinna,  Piipari,  Jurmukas, Kaspian, Rilian,  Drinian  ja tietenkin urhoollinen puhuva hiiri Riipitsiip.

Aslan sanoo että lukukausi on loppu ja loma alkoi ja tarkentaa kaikkien kuolleen siinä junaonnettomuudessa.

Narnian viimeinen taistelu on alkuosaltaan ankea, se on raju teos, ja lohdutonkin, vaikka lopulta kaikki on hyvin. Teos osoittaa sen, minkä usko loppuminen aiheuttaa. Usko Aslaniin on Narnian perusta. Romahdus on nopea. Lopulta on mahdoton sanoa, mikä on oikeaa, ja mikä ei. Totuus ja valhe kietoutuvat sekavaksi vyyhdiksi. Ongelmakierre ruokkii itse itseään ja johtaa kaiken loppumiseen.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Narnia -sarja:
Velho ja leijona 1950
Prinssi Kaspian 1951
Kaspianin matka maailman ääriin 1952
Hopeinen tuoli 1953
Hevonen ja poika 1954
Taikurin sisarenpoika 1955
Narnian viimeinen taistelu 1956

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja



D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja alkuteos Lady Chatterley's Lover 1928,  suomentaja Marja Alopaeus, WSOY 2007, sivumäärä 387

D. H. Lawrencen romaani Lady Chatterleyn rakastaja oli aikansa kohuromaani avoimen seksuaalisuuden kuvauksen vuoksi. Lady Chatterleyn aviomies sir Clifford on vammautunut sodassa ja on kyvytön. Lady hankkii rakastajaksi alemman luokan miehen eli riistanvartija Mellorsin. Aktit tapahtuvat luonnossa tai metsän keskellä mökissä. Karkeloinnilla on seurauksensa ja kirja huipentuu vaikeisiin ratkaisuihin.

Teatteri Jurkka esittää näytelmää syyskuussa 2020, ja teatterista haastettiin kirjabloggareita lukemaan kirja. Jurkassa näytetään "Pasi Lampelan kahteen päähenkilöön keskittyvä sovitus ja se on teoksen suomenkielinen kantaesitys." Jos ja toivottavasti kun menet Jurkkaan, ei kannata lukea alla olevaa, tekstiä pulppuaa, jokainen ymmärtää lopettaa lukemisen ajoissa, kommentoin kirjan teemoja, mutten paljasta, miten lopulta aivan lopussa käy.

Alkuasetelma ja juoni
Keski-Englannin Wrangby Hallin sir Clifford Chatterley avioituu ensimmäisen maailmansodan aikana Constance Reidin kanssa. Pari Clifford ja Connie viettää kuherruskuukautensa, ja sitten sir Clifford palaa rintamalle Flanderiin jossa haavoittuu ja halvautuu lantiosta alaspäin. Kuntoutuksen jälkeen pari muuttaa Wrangby Halliin.  Clifford liikkuu rullatuolilla. Clifford kirjoittaa tarinoita joita julkaisee saaden mainetta ja rahaa kirjoituksistaan. Conniella on alkuun pari syrjähyppyä Michaelsin Cliffordin taiteilijaystävän kanssa. Cliffordin hoitaminen on vaativaa, joten  sairaanhoitaja leskirouva Bolton palkataan Cliffordin avustajaksi.

Cliffordilla on hiilikaivos, jossa on paljon työläisiä. Työläiset asuvat ankeissa hökkeleissä, ja kylän yleisilme on musta ja nuhruinen. Lähellä on myös metsää, jossa Connie havainnoi luonnon ihmeitä. Clifford on palkannut metsänvartijaksi Mellorsin, joka kasvattaa fasaaneja ja vartioi Cliffordin tiluksia. Connie törmää mieheen, joka tuntuu luotaantyöntävältä ja tylyltä. Mies on ollut maailmansodassa, ja on naimisissa, mutta vaimo Bertha Coutts on lähtenyt pois. Parin tytär on Mellorsin äidillä hoidossa.

Clifford kompensoi puuttuvaa kykyään pätemisellä, ensin kirjoituksillaan. Clifford halveksii työläisiä, ja luontoa ja ihailee konevoimaa. Hänellä on ulkokäyttöön moottoroitu rullatuoli. Mellors arvostaa metsätilkkkua ja luontoa, ja tuntuu arvostavan bolsevismia. Mellors on älykäs ja olisi edennyt armeijassa, mutta hän on palannut takaisin ja puhuu taas paikallista murretta. Mellors on tylyn ja uppiniskasen tuntuinen.

Connie tutustuu luontoon ja Mellorsiin, ja pian hän piehtaroi Mellorsin kanssa, lähinnä metsämökissä, mutta myös sammalten päällä. Suhde syvenee mutta vain fyysisen lupsuttelun tasolla.  Connien ja Mellorsin sessioiden kuvaus on ollut todella suoraa julkaisuajankohtana, nyt lähinnä haukotuttavaa. Connien piehtaroidessa Mellorsin kanssa rouva Bolton hyysää Cliffordia, joka itsekeskeisyydessään ei tajua kuviota, jonka rouva Bolton aavistaa.

Seksillä on seurauksia, ja Connie alkaa odottaa lasta ja hän pystyy puhumaan Mellorsin kanssa, joka kertoo elämästään ja haaveistaan. Connie lähtee Venetsiaan. Mellors aikoo järjestää itselleen avioeron. Connien Venetsian matkan aikana Mellorsin vaimo Bertha tulee kylille vihapuhumaan, ja paljastaa myös Mellorsin ja Connien suhteen. Conniella on edessä ankea kotiinpaluu ja vaikeita ratkaisuja edessään.

Taustaa
Connie oli kotoisin vapaamielisestä perheestä, ja hän jo Dresdenissä opiskellessaan harrasti seksiä silloisen kumppaninsa kanssa, kunnes ensimmäinen maailmansota alkoi. Connie on verevä, tukevahko ja ruskeatukkainen. Hänellä on hyvät välit isäänsä, ja sisareensa Hildaan, joka kuitenkin menee naimisiin rakkaudettomaan ja vähäseksiseen avioliittoon ja asuu Skotlannissa.

Mellorsilla on pitkät vaaleat hiukset, hän  27-vuotias ja vaimo lähteneyt 1915, jolloin Mellors pestautui armeijaan ja yleni  upseeriksi. Nyt hän pitää sähkövaloja kavalina, ja koneet kalskahtelevat hänestä kavalasti. Miehellä on pieni elinkorko armeijasta, ja hänen palkkansa maksaa sir Clifford, joka omistaa kaiken. Mellorsilla on ollut paljon naisia, ja hän pitää useimpia pihtareina.

Sir Clifford on vanhoillinen, eikä hänellä ollut kokemuksia naisen kanssa ennen kuherruskuukautta.  Connie suhtautuu rahaan ja työläisiin vapaammin kuin Clifford, joka inhoaa työläisiä. Conniekin ymmärtää. että vapaus edellyttää tietyn määrän rahaa. Clifford haluaa huomiota, rahaa ja valtaa, valtaa hän saa hallitsemalla hiilikaivosta. Omistaminen nimittäin on valtaa. Bolsevismi on Cliffordista kuin kone, jossa ihminen on koneen osa, bolshevismin käyttövoima on viha. Mellors näkee asian päinvastoin.

Kirjan yksi pääkohtauksista on sir Cliffordin ja Connien  luontomatka moottoroidulla pyörätuolilla. Aluksi Clifford on koppava kukko. Hän väittää Connielle, että hiilikaivosmiehet eivät vihaa häntä.
"Eivätpä vihaa Clifford vastasi, Äläkä haksahda erheisiin, sinun antamassasi merkityksessä he eivät ole miehiä. He ovat eläimiä, joita sinä et ymmärrä. ..." s. 252. Clifford uskoo koneisiin, mutta sitten rullatuolin moottori pettää. Mellors saapuu paikalle, ja Mellors ja Connie saavat työntää raskaan pyörätuolin, jossa kököttää Clifford metsästä. Clifford ei tajua Connien ja Mellorsin suhdetta, koska ei ole kiinnostunut alun alkaenkaan seksistä. Hän vertaa seksin harrastamista cocktailin juomiseen, Cliffordin ystävät vertaavat seksiä vessassa käyntiin, jota ei ole tarpeen edes kuvata. Clifford ja Connie etäääntyvät yhä kauemmas toisistaan, jonka seurauksena Connie antautuu Mellorsille, ja pian molemmat koikkelehtivat alasti luonnossa harrastaen intohimoisesti ja intensiivisesti seksiä.

Clifford siis uskoo rahan valtaan, hän pitää työläisiä työläisinä, ei sivistyneinä ihmisinä. Clifford jossain vaiheessa haluaisi pojan, ja toivoisi sen olevan omalla tasollaan, muttei normaalia älykkyystasoa alempana olevaa. Kun hän kuulee Connien olevan raskaana Mellorsille, hän kihahtaa lopullisesti, SE MOUKKA! Muutenkaan hän ei arvosta Mellorsia, pitää tätä pohjasakkana. Maanisen ihmisen tavoin Clifford ei havaitse mielipuolisuuttaan.  Hän puhuu että työläiset siittävät lapsia, muttei tarkenna, miten aatelisten lapset syntyvät. Tuolloin avioliitossa syntynyt lapsi jää isälle, ainakin kuvatunlaisessa tilanteessa. Nykyisinkin avioliitossa syntynyt lapselle isäksi merkitään äidin aviomies.

Päähenkilöiden välillä on ristiriitoja. Connie ja Clifford alusta alkaen suhtautuvat aistillisuuuteen eri tavoin. Connie on nautiskelija, ja Clifford pingottaja. Mellors kapinoi modernia yhteiskuntaa, koneita ja sähköä vastaan. Hänen maailmankuvansa on lähempänä Connieta, kuin Cliffordin. Mellors ennustaa kuinka käy, hän on älykäs, mutta suhteellisen passiivinen. Clifford puuhaa ja pätee ja hän vaipuu omaan maailmaansa, jossa empatialle ei ole tilaa, siten hän ei myöskään pysty ymmärtämään muita. Clifford sanoo vaimolleen, että "sinä et ole normaali, et  ole järjissäsi". Vaimo on miehestään samaa mieltä.

Rouva Bolton on kaivosmiesten sairaanhoitajana havainnut, että  mies on pohjimmiltaan vauva. Tämä liittyy Cliffordin ja Boltonin suhteen loppuvaiheeseen. Kun Connie on lähtenyt niin Clifford ja Bolton kokevat eroottisia hetkiä, joissa Clifford imee rouva Boltonin rintoja. D. H. Lawrence pitää tätä perverssinä, ja ivaa Cliffordia lapsimieheksi, joka näin voi olla liikemies. Muutenkin Lawrencella tai kirjan henkilöillä on omituisia mielipiteitä. "rakkaus oli tätä naurettavaa pakaroiden pompahtelua", "useat naiset haluavat miehen muttei seksiä" ja yhä vain omituisempaa Mellorsin analyysia "on ällistyttävää kuinka lesbolaisia naiset ovat tietoisesti tai tiedostamatta". Onkohan kirjailijalla ollut itsellään ennakkoluuloja?

D.H Lawrencen Chatterleyn rakastaja on hyvin kiinnostava romaani. Sen naturalistinen kuvaus kiehtoo, mutta romaaniksi sen tekee kerronta. Juonen alla väreilevät kirjan  teemat, ristiriidat ja ihmisten pakkomielteet kietovat verkkoonsa.

Mikähän on Teatterri Jurkan kulma lady Chatterleyhyn?


*****
Englantilainen D. H. Lawrence (1885 - 1930) oli kiistelty kirjailija, jonka arvo modernistina on tunnustettu vasta hänen kuolemansa jälkeen. Lady Chatterleyn rakastaja julkaistiin Italiassa, ja Englannissa vasta 1960.