sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Margaret Atwood: Uusi maa




Margaret Atwood: Uusi maa, alkuteos MaddAddam 2013, suomentanut Kristiina Drews, Otava  2015, sivumäärä  559.

Uusi maa päättää MaddAddam -trilogian.

Aiemmissa osissa Oryx ja Crake ja Herran tarhurit on koettu globaali katastrofi, kun hulluksi tullut narsistinen nero Crake päästi tappavan viruksen vapaaksi. Hän on suunnitellut oman kuolemansa, Jimmy  - Craken yksinkertainen ystävä -  jää pitämään huolta Craken suunnittelemista ihmisenkaltaisista alastomina laiduntavista olennoista. Jimmy eli Lumimies on loukkaantunut ja koomassa.

Ennen katastrofia sikoihin on tehty geenisiirtoja tai geenimanipulaatiota siten, että niissä kasvatetaan varaosia ihmiseen, ns. gemakoihin on siirretty myös ihmisen isoa aivokuorta. Gemakot ovat päässeet vapaaksi.

Pandemian jälkeen maailmassa on hyvin vähän ihmisiä, crakelaiset, muutamia jäseniä Herran tarhurit lahkosta,  MaddAddam -biohakkeriyhteisön jäseniä, sekä muutama Verikuulan veteraani, eli hyvin paatuneita rikollisia, jotka crakelaiset päästävät vapaaksi. Luontoa asuttavat lisäksi geenimuunnellut ja geenimanipuloidut elikot. Virus on tappanut miltei koko ihmiskunnan, yhteiskunta ja kaikki muukin on romahtanut.

Tarina alussa eloonjääneet hyvikset kokoontuvat yhteen. Toisesta osasta tutun Tobyn silmin katsotaan uutta maailmanjärjestystä, ja Jimmyn sairastaessa Toby joutuu kaitsemaan crakelaisista, ja kertomaan heille tarinoita. Näistä Tobyn tarinoista kasvaa crekelaisten tietoisuus maailmasta ja tavat.  Crakelaiset ovat paljolti lastenkaltaisia, ja kertomukset heistä pehmentävät tunnelmaa. Jimmy herää koomastaan  ja painajaisistaan, ja kiroilee Voi vittu, hän samalla tunnustaa, että Oryx ja Crake ovat kuolleet. Crakelaiset eivät hahmota tilannetta, ja kysyvät kuka tämä Vittu on. Toby selittää, että Vittu on Craken ja Lumimies-Jimmyn ystävä. "Vittu on taivaassa! Mustaparta julistaa voitonriemuisesti, Craken kanssa" s.206. "Ne uskovat, että  on olemassa näkymätön olento nimeltä Vittu. Craken pelastus hädän hetkellä.... Ne tahtovat kuulla tarinan Vitusta." s.230.

MaddAddam-yhteisö on selviytynyt viruksesta ja he vihaavat Crakea, joka teetti heillä pääosan työstä, ja petti kaikki. He eivät pidä myöskään Craken juoksupojasta Jimmystä, joka on sairas ja sekaisin.  Aiemmista kirjoista tuttu Amanda on kokenut verikuulamiesten brutaaleja raiskauksia, ja on masentunut, mutta odottaa lasta. Turvapaikkaan tulevat tarhureista tutut Zeb ja Rebecca. Toby on rakastunut Herran tarhureista tuttuun Zebiin. Toby pohtii paljon suhdettaan Zebiin, kokee rakkautta ja mustasukkaisuutta.

Menneisyyteen luodataan Zebin tarinoiden kautta. Herran tarhureiden Aatami ensimmäinen ja Zeb ovat varttuneet ankaran (ja hullun) pastori-isän kotona. Pastori on pyörittänyt kaupallista PetrOleumin kirkkoa, joka on ollut öljyfirmojen rahoittama markkinointijärjestö, joka on verhottu hölynpölyllä. Zebin kertomissa tarinoissa lähestytään katastrofia kolmannesta näkymästä.  Zeb joutuu pakenemaan kotoaan, ja häntä siirretään tekaistujen henkilöllisytensä kanssa Zeb on myös TerveysTehtaassa töissä, jossa on myös nuori Glenn, ja Pilar. Glennin isä saa selville TerveysTehtaan epäeettisen huijauksen, se tartuttaa tauteja, jotta voi parantaa niihin. Glennin isä tyrkätään kaiteelta kuolemaan. Zeb on ollut myös MaddAddam -yhteisiössä kuten hänen puoliveli Aatami ensimmäinen Herran tarhureiden johtaja.

Katastrofin jälkeen sikalaiset eli gemakot hakevat yhteistyötä ihmisten ja crakelaisten kanssa, verikuulamiehet uhkaavat kaikkien hyvinvointia, ja elonjäämistä. Voimat yhdistetään ja verikuulamiesongelma on ratkaistava....

Toby kertoo tarinoita crakelaisille, joista nuori Mustaparta seuraa intensiivisesti Tobya, ja opettelee kirjoittamaan. Crakelaisten kulttuuri ja uskonto alkavat muotoutua, tarinoiden kautta. Tarinoiden kertomiseen liittyy kertojalla oleva punainen Red Soxin lippis, ja kalan syönti, joka on crakelaisille hankalaa, sillä  crakelaiset tulevat toimeen pelkällä lehdillä ja ruoholla.

Margaret Atwoodin MaddAddam -trilogia on vaikuttava lukukokemus. Dystopia osoittaa, mihin yritysten voitontavoitteluja geenimanipulaatio voivat johtaa. Narsistiset nerot ovat yhä isompi ongelma. Trilogia ei anna vastausta Craken toimintaan, eikä ratkaisua muuhunkaan, mutta Uusi maa antaa sentään toivoa tuhon keskelle, mutta uudet uhat odottavat oven takana.

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Atwoodin kuuluisin romaani on Orjattaresi

Osallistun tällä scifi-haasteeseen.

tiistai 19. toukokuuta 2020

Fred & Geoffrey Hoyle: Viides planeetta



Fred & Geoffrey  Hoyle: Viides planeetta, Alkuteos Fifth Planet 1963, suomentanut Kalevi Nyytäjä, WSOY 1975. sivumäärä 238.

Fred ja Geofrey Hoylen Viides planeetta vie meidät 2000-luvulle. Linnunradan liikkeet tunnetaan paremmin, ja aurinkokuntaamme lähestyy Helios-tähti. Kirjan päähenkilö Hugh Conway löytää Helioksen viidennen planeetan Akhilleuksen, jossa on ilmakehä.

Professori Hugh Conway on naimisissa kauniin Cathyn kanssa, jota rakastaa syvästi. Cathy on rahanahne lumppu, Cathy palaa kotiin Hughin luo vain syrjähyppyjensä jälkeen, pari on ollut yhdessä vuosikymmenen. Nyt Cathyllä on suhde astronautti  Mike Fawsettiin.

Viides planeetta on kirjoitettu aikana, jolloin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kilpajuoksu kuuhun oli alkanut. Kirja heijastelee 1960-luvun asetelmia. Länsi lähettää oman raketin planeetalle, ja Neuvostoliitto omansa. Kirjassa kuvaillaan paljon rakettimoottoritekniikkaa, ja avaruudessa oloa. Neuvostoliitto lähettää yhdeksi astronautiksi naisen Tara Iljanan, jolle kehkeytyy menomatkalla suhde kapteeni Pitojanin kanssa. Yhteydet maahan katkeavat täysin. Neuvostoraketti saapuu ensin planeetalle, mutta lasku epäonnistuu pahasti ja he pyytävät apua, lännen miehistöltä, joka saapuu muutamia päiviä myöhemmin.

Akhilleus on kaunis planeetta, ruohoa, ja lammikoita, suotuisa ilmasto. Miehistö alkaa kuitenkin käyttäytyä hyvin oudosti. Mike Fawsett näkee hallusinaatioita Cathystä, ja sekoaa. Osa miehistöstä eksyy ja ajaa ympyrää. Puolet miehistöstä pääsee rakettiin, ja yksin seonnut kuolee raketissa. Tara Iljana on lyöttäytynyt aluksen amerikkalaisen kapteenin Fisken kanssa.

Jos et halua tietää juonipaljastuksia, voit lopettaa lukemisen tähän.
Raketti laskeutuu Yhdysvaltoihin Fiske, Iljana, Pitojan ja pahasti sairas Fawsett. Fiske ja Iljana jäävät Yhdysvaltoihin, he peittelevät matkan todellisia vaikeuksia, mutta kertovat likipitäen totta. Neuvostoliittoon kiidätetty kapteeni Pitojan valehtelee kaiken, hän väittää amerikkalaisten hyökänneen heidän kimppuunsa. Suurvaltiot alkavat uhitella toisilleen ja maailma on ydinsodan partaalla.

Kirjan yllätys ja syvin sanoma on kuitenkin, mitä planeetalla tapahtuu, ja miksi. Planeetalla on elämää, vaikka astronautit ja kosmonautit näkevät vain ruohoa. Fawsettin mukana tulee vieras olento maahan, samasta syystä kuin ihminen meni Akhilleukseen, uteliaisuudesta. Cathy menee katsomaan kuolevaa Fawseetia, ja olento siirtyy Cathyyn.

Kirja on heijastaa minusta sovinismia. Iljana on kosmonautin salarakas, ja astronautin avokki, ja Cathy on miehiin menevä typerä nainen. Koska Cathy ei oikeastaan ajattele mitään, akhilleuslainen sulautuu häneen eikä Cathy halua vastustella. Olennolla on tiettyjä voimia. Loppu, jota en paljasta, on hyvinkin jännittävän yllättävä ja monta juonenkäännettä tapahtuu ennen loppua.

Fred ja Geoffrey Hoylen Viides planeetta kuvaa kilpajuoksua avaruuteen, mutta jää muistiin lopulta syvän ja ikuisen rakkauden kuvauksena.

*****
Fred Hoyle (1915 - 2001) oli brittiläinen tähtitieteilijä ja kirjailija, Geoffrey (s. 1941) on hänen poikansa. Hoylet visioivat tulevaisuutta. Englanti jää pois yhdistyneestä Euroopasta, johon Sveitsikin on liittynyt. Saksa on onnistunut yhdistymään 1990-luvulla. Neuvostoliitto on lännen vastapuoli, ja Hoylet esittävät sen propagandaa suoltavana ihmisoikeuksia rajoittavana maana.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

C.S. Lewis: Hevonen ja poika


C.S. Lewis: Hevonen ja poika, alkuteos The Horse and His Boy, 1954, suomentanut Kaarina Helakisa, Otava 1977, sivumäärä 188

Hevonen ja poika on suhteellisen itsenäinen osa Narnian tarinoissa ja on hyvin erityylinen mutta opettavainen seikkailuromaani, joka tapahtuu, kun Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat Narnian hallitsijoita Cair Paravelin linnassa (teoksessa Velho ja leijona). Narniassa eläimet osaavat puhua mutta maan kuningas / kuningatar on ihminen tai lapsi ja Narnian todellinen jumala ja luoja on iso puhuva leijona Aslan.

Hevonen ja poika -kirja esittelee paljon Kalormenian elämää, kalormenialaiset kuvataan tummempi ihoisiksi, sotaisiksi, ja he palvovat eri jumalaa, tätä teemaa käsitellään Narnia-sarjan päättöosassa Narnian viimeinen taistelu enemmän.

Hevonen ja poika -tarinan sankari on Sastra, joka asuu köyhän kalastajan luona Kalormeniassa, jota johtaa yksinvaltainen Tisrok. Kalastaja on myymässä Sastraa orjaksi tarkaanille, kun tarkaanin hevonen ori Riia alkaa puhua Sastralle. Riia haluaa paeta Sastran kanssa ja Riian määränpää on Narnia. Riia opettaa ensin Sastran ratsastamaan, ja matka etenee. Pakomatkan aikana pariksi tulee puhuva tamma Hvinna sekä nuori tarkaanitar Aravis joka on määrätty pakkoavioon vanhan irstailija tarkaani Ahostan kanssa, lisäksi Araviksen äitipuoli vihaa Aravista. Tasbanin kaupungin ohittaminen on iso haaste, kaupunki on  muureilla ympäröity eivätkä retkikunnan uimataidot paikan kiertämiseen.

Sastra poimitaan Tasbanin kadulta Narnian kuninkaallisten seurueeseen, ja häntä luullaan Arkkimaan kruununprinssi Kooriniksi. Tasbanissa ovat Susan, Edmund ja fauni Tumnus. Susania yritetään pakkonaittaa Tisrokin vanhimmalle pojalle prinssi Rabadasille, joka tekisi Susanista lähinnä orjan. Sastra on narnialaisten kanssa kunnes oikea Koorin palaa, ja Sastra suuntaa sitten kaupungin ulkopuolelle tapaamispaikkaan, joka on hautakummut. Samaan aikaan narnialaiset ovat vankeina, mutta Tumnus keksii, että he kutsuvat Rabadasin juhliin heidän laivalleen. Narnialaiset kuitenkin puikahtavat juhlavalmistelujen lomassa laivaan, ja suuntaavat kohti Narniaa

Aravis on puolestaan joutuu tarkaanitar Lasaraleenan vaunuihin. Myöhemmin Aravis kuulee Tisrokin, Rabadasin, ja tarkaani Ahostan sotasuunnitelmia. Tisrok haluaisi vallata Arkkimaan ja Narnian, mutta pelkää edelleen Narniaa sen taikavoimien vuoksi. Rabadas tajuttuaan joutuneensa huijatuksi haluaa hyökätä ensin Arkkimaahan ja sieltä Narniaan, ja kaapata Susanin itselleen. Tisrok antaa poikansa toteuttaa tämän, jos poika kuolee, on hänellä vielä 18 omaa poikaa,. Tisrokin mielestä Rabadas on liian vallanhaluinen, jos taas Rabadas voittaa, pystyy Kalormenia ja Tisrok laajentumaan ja hallitsemaan Arkkimaata ja Narniaa. Narnialla rauhantahtoisena maana on omat puolustushaasteensa. Ylikuningas Peter on pohjoisrajalla taistelemassa jättiläisiä vastaan. Kalormeniassa jumalana on Tars ja valtiaana Tisrok, jonka nimen yhteydessä pitää sanoa -iäti hän eläköön. Hyökkäys Narniaan voi onnistua vain meritse tai autiomaan halki. Vain harvat tietävät kulkukelpoisen salareitin aavikon läpi.

Sastra odottelee hautakummuilla Aravista, kun välillä kissa pitää hänelle seuraa, ja välillä murisee leijona. Aravis onnistuu pääsemään hevosten kanssa kummuille, ja pakomatka jatkuu, ja sitä vauhdittaa lopussa leijona. Joukkio päätyy erakon luokse, mutta Sastran on jatkettava matkaa Arkkimaahan varoittamaan kuningas Lunusta, ja edelleen matka jatkuu Narniaan, jossa Sastra lähettää sanan Cair Paravelliin, jossa joukot järjestetään puolustukseen ...
*****
Juonesta alla vielä enemmän.

Sastra on todellisuudessa Arkkimaan krunnunprinssi Koor, jonka kaksoisveli on Koorin. Leijona,  joka on ohjannut matkaa, on Aslan. Aslan kurittaa Aravista, koska tämä karatessaan oli saattanut palvelijattarensa ruoskittavaksi. Aslan osaa olla ankara epäuskoisille tai jos on tehnyt väärin. Kentauri oli ennustanut Koorin ja Koorinin syntyessä, että Koor pelastaa Arkkimaan suuresta vaarasta. Ennustus on vuotanut, ja Kalormenian kätyri oli yrittänyt päästä Koorista eroon. Aslan on ohjannut Koorin veneen kalastajan luo.

Hevonen ja poika -tarina on vauhdikas, ja nuorille opettavainenkin. Tarinan merkitys koko Narnian tarinoiden kannalta se, että siinä esitellään Kalormenia, jossa palvotaan sotaista jumalaa Tarsia, jota käsitellään enemmän Narnian viimeisessä taistelussa. Asiat tapahtuvat niin kuin on ennustettu, ovatko tapahtumat ennalta määrättyjä, vai tapahtuvatko ne Aslanin ohjailussa, jää lukijan pohdittavaksi.

Pevensin lapsista Lucy uskoo Aslaniin varauksetta, ja rakastaa tätä. Edmund on ottanut opiksi virheistään, ja on Aslanille kuuliainen kuten Peter. Tässä kirjassa Susan ei osallistu taisteluun, sillä hän on aikuisen kaltainen. Susan on lisäksi Pevensin lapsista turhamaisin. Tosin tässä kirjassa Susan kuten Narniakin säilyttää alueellisen koskemattomuutensa ahdisteluista huolimatta.
*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 
Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950. jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena  sitten Kaspianin matkat maan ääriin, Hopeinen tuoli,  ja tämä on sarjan viides osa, julkaistiin vuonna 1954, Lewis meni naimisiin vuonna 1956.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Margaret Atwood: Herran tarhurit



Margaret Atwood: Herran tarhurit, alkuteos The Year of  The Flood 2009, suomentanut Kristiina Drews, Otava Seven-pokkari 2014, sivumäärä 523. (Kannen kuva Corbis / SKOY, yläkuva skannattu vinoon ja rajattu).

Herran tarhurit on Margaret Atwoodin Oryx ja Crake -romaanin sisarteos, joka sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen. Maailma on suuryritysten kontrolloima paikka, jossa rikkaat asuvat omissa kuplamaailmoissaan, köyhät alistettuina rahvaan mailla. Yhteiskunnassa ei ole demokratiaa eikä perusoikeuksia. Kirjan nykyhetkessä kaikki on romahtanut, kun  vedetön tulva ( =pandemia) on tappanut ihmiset. Kirjassa kaksi selvinnyttä naista Toby ja Ren kertovat tarinaansa jonka keskiössä on uskonnollinen lahko Herran tarhurit, joka on myös voimaton, muttei neuvoton  tuhon edessä. Herran tarhurit on pelottavan ajankohtainen dystopia.

Älä lue eteenpäin, ellet ole lukenut Oryx ja Crake tai tätä Herran tarhurit teosta (voisisältää juonipaljastuksia).
Herran tarhureiden kertojina tai kokijoina vuorottelevat naiset vuoroin nuori Ren ja aikuisempi Toby. Herran tarhurit on uskonnollinen yhteisö, joka elää luontaistaloudessa pilvenpiirtäjien katoilla. He ovat saaneet karrelle palaneet paikat vihertämään, he kasvattavat myös sieniä, ja tarhaavat mehiläisiä. Hartaushetkiä järjestetään usein. Järjestön perimmäinen oppi nojaa Raamattuun ja lahkoa johtaa Aatami ensimmäinen. He odottavat vedetöntä tulvaa Nooan lailla. Järjestön vastuuhenkilöt nimetään aatameiksi ja eevoiksi, ja jokaisella eevalla on joku oma erityis osaamisalueensa, ja vastuu. Herran tarhurit viettävät usein pyhimysten päiviä pyhimyksiä ovat esimerkiksi kuulu gorillatutkija Dian Fossey (1932 - 1985) merentutkija Jacques Cousteau (1910 - 1997)  ja Euell Gibbons (1911 - 1975), joka oli terveellisen ruuan puolesta puhuja.

Ympäröivä maailma on valtavien yritysten ja korporaatioiden hallinnassa. Korporaatioilla on oma poliisi TurPo. Päähenkilöistä Tobyn äiti on sairastunut ollessaan TerveysTehtaalla töissä. TerveysTehdas järjestää potilaalle kalliit hoidot, koska TerveysTehdas ei halua vaivojen alkusyyn selviävän. Äiti kuolee, ja isä on menettänyt rahansa hoitomaksuihin, ja kun töistä tulee kenkää, isä ampuu itsensä. Toby joutuu pakenemaan. Hän ajautuu töihin SalaBurgeriin, jossa joutuu brutaalin omistajan Blancon mielitietyksi, joka tarkoittaa väkivaltaisia raiskauksia. Toby pelastetaan tarhureihin, jossa hän elää lahkon normien mukaan, ja kohoaa opettajaksi, ja lopulta Eevaksi.

Ren puolestaan on tullut Herran tarhureihin äitinsä Lucernen rakastuttua Zebiin, joka on karismaattinen lahkon jäsen. Ren saa ystävän Texasista paenneesta Amandasta, jolla on hurja tausta. Joidenkin vuoden päästä Lucerne riitautuu Zebin kanssa, ja palaa takaisin Renin kanssa TerveysTehtaalle ja palaa miehensä luo, sanoo, että hänet on kaapattu. Ren ristimänimeltä Brenda menee paikalliseen kouluun, jossa ovat Oryxista ja Crakesta tutut Glenn alias Crake  ja Jimmy alias Lumimies. Ren on pihkassa Jimmyyn, mutta teinirakkaus särkyy Jimmyn menohaluihin.

Teoksen Oryxin ja Craken lukeneet tietävät, että Craken kehittelemä virus on tappanut miltei kaikki maailman ihmiset. Virus levitettiin SuperOnni pillerien avulla, rutto pyyhki ihmiset kuoliaaksi.

Ren ja Toby kertovat tarinaansa vuodessa 25, kun tuho on tapahtunut. Blanco ei jättänyt rauhaan Tobya, joka joutui jättämään tarhurit, ja työskenteli UusiOlo -hoitolassa. Ren on ajautunut eroottiseksi tanssijaksi Pyrstömaailmabordelliin ja toimi myös prostituoituna. Kun tuho alkaa sekä Toby että  Ren selviävät. Kirja kertoo paloittain ja vuorotellen Tobyn ja Renin tarinaa, ja nykyhetkessä Amanda, Toby ja Ren joutuvat taistelemaan villiintyneiden gemakoiden, ja varsinkin paenneiden verikuulamiesten myös Blancon kanssa. Teos päättyy samaan kohtaan, kuin Oryx ja Crake.

Tarinaa jatkaa trilogian päätös osa Uusi maa.

Maailma on epäoikeudenmukainen ja viheliäinen paikka
Herran tarhureita ympäröivä yhteisö on jakautunut. Suuryritykset ovat perustaneet alueita, jotka ovat rahvaalta suojattuja ja suljettuja. Yritykset ovat perustaneet oman turvallisuusorganisaation TurPo:n, joka vakoilee yritysten työntekijöitä, ja pitää järjestystä yllä rahvaan mailla. Yritysten tuotteet perustuvat geenimuunteluun ja geenitekniikkaan. Voiton tavoittelu on mennyt äärimmilleen. Tuotteita testataan köyhillä, mutta myös omilla työntekijöillä. Lääkefirmat kehittävät tauteja ja sitten niihin lääkkeitä. Juppikuplissa eletään täysillä ja suoritetaan, pelataan tietokonepelejä, katsotaan tv:tä vapaa-aikana, ja paiskitaan töitä omatunto turrutettuna, elämällä ei lopulta ole mitään sisältöä. Jos kuplan asukki herää todellisuuteen, hän masentuu, tai alkaa pullikoida. Pullikoinnista seuraa ikävyyksiä, TurPo järjestää onnettomuuden. Opiskelupaikoista on kova kilpailu, että ei tipu oravanpyörästä. Geenimuuntelulla ja geenisiirroilla synnytetään uusia lajeja, niillä on hyvin arvaamattomia vaikutuksia.

Naisen asema
Naisen asema on alisteinen. Kuplissa naiset ovat työelämässä, mutta kuplien ulkopuolella naiset ovat alttiina hyväksikäytölle, raiskauksille ja väkivallalle. Kirjassa tämä tulee karusti ilmi. Toby on joutunut myymään munasoluja elääkseen, ja Tobyn lisäksi Ren ja Amanda on joutunut moneen hyväksikäyttötilanteeseen

Herran tarhurit on hyväntahtoinen lahko
Herran tarhurit on pohjimmiltaan uskonnollinen lahko, joka elää luontaistaloudessa kerrostalojen raunioituneilla katoilla, he kutsuvat paikkaa Eedenin puutarhaksi. Tarhurit syövät kasvisruokaa, kierrättävät, eivätkä tarvitse yhteiskunnan apua eikä yritysten tuotteita. Lahko värvää jäseniä, järjestössä voi edetä opettajaksi, eevaksi tai aatamiksi. Järjestö uskoo vedettömään tulvaan. Maailmassa on muitakin lahkoja, jotka useat ovat anarkistisia, ja jotka taistelevat korporaatioita vastaan.  TurPo alkaa hajottaa lahkoja, ja myös Herran tarhurit joutuu painumaan maan alle. Aatami ensimmäinen johtaa lahkoa yhä uusiin piilopaikkoihin.

MaddAddaM
MaddAddam on hakkerijoukko, joka kommunikoi Sukupuutio nimisen pelin kautta. Crake on yksi pelin suurmestareista, mutta lahkon piirissä Geb on myös (muut eivät tiedä tätä) yhteisön jäsen. Mikä MaddAddam on ja mikä sen rooli on? Järjestö on höynäytetty avittamaan Craken suunnitelmaa, MaddaAddam osallistui myös geenimuunteluun ja innovoin Craken lapset. Mutta Crake petti heidät ja koko maailman.

Glenn ja Jimmy
Oryxin ja Craken päähenkilöt Glenn alias Crake ja Jimmy eli Lumimies esiintyvät tässäkin. Molempien koti kärsii yritysten moraalittomuudesta. Jimmyn äiti lähtee moraalisista syistä pois, ja hän on Tarhureiden suojassa jonkun aikaa. Glennin isä on tapettu tämän saatua selvyyden yritysten toiminnasta. Ilmenee, että Craken äiti ja Pete-setä olisivat ilmiantaneet Craken isän? Tämä tuo Craken motiiveja henkilökohtaiselle tasolle. Crake käy myös Tarhureiden luona, sillä hän tunsi yhden järjestön Eevan. Crake kuitenkin näyttää olevan narsistinen oman erinomaisuuden vallassa oleva joukkotuhontaja. Kirjassa kuvataan Jimmyn sekoilua koulussa, Martha Graham collegessa ja Paradise-projektissa ollessaan NuoRenesanssissa töissä. Craken suunnittelema SuperOnni -pillerin piti tehdä ihmisistä äärimmäisen onnellisia, seksistä nauttivia immuuneja ihmisiä. Lääkkeeseen istutettiin tappava hidasvaikutteinen virus. Samalla Crake kehitti geenimuunneltuja rauhantahtoisia olentoja, jotka ovat pienen ihmisen kaltaisia kasvissyöjiä, heidät on ristitty Craken lapsiksi tai crakelaisiksi.

Teemat
Herran tarhurit sisältää monta teemaa ja varoituksia. Maailma on ylikansoitettu ja saastunut. Rikkaat ovat eristäneet itsensä suljettuihin alueisiin. Suljetuilla alueilla kehitetään uusia lääkkeitä, geeniteknologialla varaosia ihmisiin. Yrityksille voitontavoittelu aiheuttaa turhia tuotteita. Ihmisten moraalinen selkäranka katkeaa. Maailman ihmisten polarisaatio aiheuttaa kitkaa, kurjuutta, levottomuuksia, mutta myös massiivisia hakkerointeja ja ei-toivottua geenimanipulaatiota. Viruksilla tehdään laboratorioissa salaisia kokeita.

Margaret Atwoodin Herran tarhurit kertoo vaihtoehdosta elää dystooppisessa kulutusyhteiskunnassa, se kertoo naisten alistamisesta, mutta myös selviämisestä.

Margaret Atwoodin MaddaAddam-trilogia
Oryx ja Crake
Herran tarhurit
Uusi maa

Scifi-kirjallisuudessa ennustetaan globaalia ekokatastrofia ja tässä lisäksi pandemiaa, joka tuhoaa sivilisaatiota. Jokainen voi miettiä, onko yhtäläisyyksiä, missä ollaan ja pandemian jälkeen varmaan juostaan entiseen suuntaan yhä nopeammin.
*****
Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Tunnetuin Atwoodin teos on  Orjattaresi .

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Frederik Pohl, CM. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet


Frederik Pohl, CM. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet, alkuteos The Space Merchants 1952, suomentaja Ari Koskinen, WSOY 1975, sivumäärä 206.

Avaruuden kauppamiehissä eletään lähitulevaisuutta. Maailma on ylikansoittunut ja suuryritysten hallinnassa. Mainostoimistot manipuloivat ihmisiä kuluttamaan, tuotteissa on riippuvuutta aiheuttavia ainesosia. Sanoilla hallitaan ihmisiä.

Alkutilanne
Päähenkilö Mitchell Courtney on hyväpalkkaisessa työssä Fowler Shockenin johtamassa mainostoimistossa, jonka alkaa uusin projekti saada houkuteltua 1800 aikuista asuttamaan Venus-planeettaa. Yllättäen Mitch nimitetään projektin johtoon. Samalla Mitch kuulee, että projekti on kaapattu toiselta mainostoimistolta Tauntonilta. Mainostoimistojen ja yritysten välillä on ollut verisiä sotia, ja Fowlerilla ollut taistelu Tauntonin kanssa Antartiksesta. Venus-diiliin kuuluu asuttamisen lisäksi täysi verotusoikeus. Yhtiön pääpaikka on New Yorkissa. Toimiluvan on myöntänyt senaatti, jossa valtaa käyttävät yhtiöiden edustajat.

Mitchillä on solmittu järjestetty koeavioliitto kirurgi Kathy Nevinin kanssa. Kathy ei lämpene Mitchin kuherteluille. Mainostoimistosta käsin yhteiskunnan suurin uhka on  Konsukat, järjestö joka vastustaa nykymenoa.

Juonen alkuasetelma, en paljasta mitä monipolvisessa juonessa lopulta tapahtuu
Itsekeskeinen, kunnianhimoinen ja ahkera, mutta myös pohjimmiltaan rehellinen  Mitch Courtney paneutuu projektiin, ja suunnittelee kampanjaa, ja pyytää siihen mukaan Venuksessa käyneen lyhytkasvuisen (87 cm, 30 kg) Jack O'Shean, joka on Venuksessa käytyään naisten suuri lemmikki. Mitch huomaa projektissa laiminlyöntejä, ja lähtee niitä selvittämään San Diegoon ja  Antarktikselle, jossa hän joutuu yllätetyksi. Mitch herää orjalaivalla matkalla Costa Ricaan, jossa hän joutuu leväplantaasille orjaksi. Hänen henkilökohtainen tatuointinsa on muutettu ja hän on William Groby alemman tason kuluttaja ja  täysin leväyhtiön armoilla. Hän joutuu maksamaan jokaisesta palveluksesta, ja elintarvikkeesta, ja vaikka työläiset saavat palkkaa palvelukset, ja riippuvuutta aiheuttavat tuotteet maksavat enemmän, joten velka yhtiölle ja nokkamiehille kasvaa. Mitch alkaa tajuta, että yritysten hallitsema maailma ei olekaan niin hyvä ...

Teemoja, aiheita ja analyysia
Maapallo on pahoin saastunut, ylikansoittunut, energiavarat ja ruokamulta on vähissä. Yritykset hallitsevat kokonaisia valtioita. Leväyhtiö Chlorella maksaa koko Costa Rican valtion budjetin, ja määrää kaikesta, yhtiö on senaatissa, ja oikeuslaitos tekee yhtiön edun mukaisia päätöksiä.
Yhtiöille sopimukset on pyhiä, niiden rikkomisesta ei saa puhua. Alalla on kuitenkin verisiä sotia. Mainosyhtiöt luovat ihmisille tarpeita kuluttaa, se tehdään niin että ihminen ei itse ymmärrä sitä. Tuotteissa on ainesosia, jotka aiheuttavat riippuvuutta.
Maailma on oikeasti rujo paikka. Kuitenkin yritysten tasolla suurin ongelma on Konsukat, järjestö, joka pohjimmiltaan ajaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, ja luonnonvarojen järkevää käyttöä. Maa on ylikansoittunut, ja saastunut.
Kuussa on siirtokunta, nyt halutaan asuttaa Venus, jotta maa saisi sieltä energiaa, ja raaka-aineita.
Mitch on sanaseppo, mainostoimistojen ykkösluokkaa, hän pitää itseään hyvin älykkäänä ja terävänä. Monessa kohtaa hän joutuu toteamaan, että hän ei tajua eikä näe, mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Kirja on perusteemoiltaan hieno, ja varsinkin sen alkuosasta pidin. Minun makuuni juonenkäänteitä on liikaa, ja ne ovat huikeita. Kirja on hyvin tiivis ja koko ajan tapahtuu, lisäksi se sisältää varoituksen ekokatastrofista ja yritysten vallasta ja siitä kuinka helppo ihmisten mieltä on manipuloida.

Korona-pandemian aikana on kylmäävä lukea scifiä, jossa hmiset ovat ylikansoittaneet ja pilanneet planeettansa.

****
Frederik Pohl (1919 - 2013) oli amerikkalainen kuulu tieteiskirjailija, jonka ensimmäisiä tuotoksia tämä loistava romaani on. Pohl toimi sodan aikana mainos copyrighterinä.

Cyril M. Kornbluth (1923 - 1958) oli kuuluisa scifi-kirjailija, joka menehtyi sairaskohtaukseen  1958. Kornbluth oli rintamalla toisessa maailmansodassa. Sekä Pohl että Kornbluth kuuluivat Futurians -ryhmään, jonka tunnetuin jäsen oli Isaac Asimov, jonka kanssa Pohl teki kaksi julkaisua.

Pohlilla oli idea kirjaan ja hän oli kirjoittanut alun, mutta hylkäsi sen. Pohl kirjoitti uudestaan alun. Kornbluth kirjoitti keskimmäisen osan ja loppuosa kirjoitettiin yhdessä. Teos julkaistiin ensin osina Galaxy Science Fiction lehdessä ja sittemmin romaanina.

Osallistun tällä scifi-haasteeseen.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Stanislaw Lem: Solaris


Stanislaw Lem: Solaris, suomentaja Matti Kannosto,  Kirjayhtymä 1981, sivumäärä 250.

Psykologi Kris Kelvin saapuu avaruusaluksella Maasta Solaris-planeetan läheiselle avaruusasemalle. Maasta on löydetty runsas sata vuotta sitten kaksoisaurinkoa kiertävä Solaris-planeetta, joka on musteen näköisen plasmameren peitossa. Maan ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, onko planeetalla elämää. Tutkimuksia on tehty, mutta yhteyttä mihinkään älylliseen ei ole saatu. Planeetta on kuitenkin hyvin outo ja kiehtova. Solaris kiertää kaksoisaurinkoja, ja sen rata on epäsymmetrinen ja radan pitäisi muuttua epävakaaksi. Planeetan plasmameri "estää" kaikki  tutkimusyritykset.

Kelvinin tullessa asemalla pitäisi olla kolme tohtoria Shaut, Giberian ja Sartorius. Giberian on kuitenkin kuollut, Shaut on kauhuissaan ja Sartorius sekaisin. Kelvin tutkii aluksen ja Giberianin huoneessa musta nainen. Kelvinin huoneeseen ilmestyy nainen Harey, joka teki maasa kymmenen vuotta sitten itsemurhan. Kelvin arvelee olevansa hullu, mutta tutkii Hareytä, hänen ihonsa on liian nuorta ja tämä tietää uusia asioita. Kelvin lukitsee naisen rakettiin, jonka lähettää pois. Pian nainen on tullut takaisin.

Tiedemiestrio tajuaa olevansa vankeja. Matka maahan kestää puolitoista vuotta, he ovat yksin ja oudon planeetan ilmiöiden kuristamia. Päähenkilö Kelvin ei paljasta ajatuksiaan Hareylle, ja neuvottelee Shautin kanssa. Hän tutustuu raportiin, jossa on kirjattu ylös kuolemantapauksia, plasmameren purkauksia ja harhanäkyjä. Kelvin tutkii myös Hareyn verta, se ei näytä koostuvan molekyyleistä eikä atomeista, vaan neutriinoista ja valosta.

Kirjan teemat ovat Stanislaw Lemille tyypillisiä, ihminen tulee ja haluaa valloittaa avaruuden, levittää reviriään, ja arvojaan. Planeetalla on  mystinen voima, elämänmuoto, ihmiskunta kokee sen ongelmaksi ja uhaksi ja koettaa päästä siitä perille sen herraksi, valjastaa plasmameren energian. Näin ihmiskunta toimii, pitää päästä luonnon herraksi ja hyötyä siitä.

Stanislaw Lemin Solaris on hyvin ajankohtainen, moderni ja perustematiikaltaan iätön teos.

Jos haluat lukea kirjan, lopeta tähän, en tosin paljasta juonta, enkä lopputulosta, vaan pohdin kirjan teemoja ja hieman tapahtumiakin.

Kris Kelvin on ymmällään, ei erityisen peloissaan. Hän tajuaa pian, että Harey on hänen ajatustensa ilmentymä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Koska alkuperäinen Harey on päätynyt itsemurhaan, eivät uudessakaan hahmossa Hareyn kaikki ajatukset ole myönteisiä. Ajatusten kopio tarvitsee isäntäänsä. Kelvin opiskelee koko Solaris-projektin vaiheet. Tutkimus on ollut aluksi innokasta, mutta kun lopullista läpimurtoa ei ole saavutettu, siitä on tullut epäsuosittua, myös sen takia, että planeetasta ei ole voinut hyötyä mitenkään.

Ihmiskunnan historia ei ole maassa mairitteleva, ja varmasti se olisi avaruuden herrana vielä ongelmallisempi.  Sartorius suunnittelee antimateriaheittimen käyttöä, tuhoamaan plasmamerta. Snautilla on omat tuhosuunnitelmat, ja Kris haluaa olla entisen vaimon uuden ruumiillistuman kanssa. Näistä koostuu yhtälöryhmä, jolla ei ole onnellista ratkaisua.

Kirjan lopussa pohditaan myös jumaluutta, elämän syntymistä, evoluutiota ja jumalia, kirjan hienouteen kuuluu se, että kaikki jää auki, eikä oikeastaan mihinkään kysymyksiin anneta vastauksia. Meilläkään ei ole vastauksia galaksimme syntyyn, alkuräjähdykseen, pimeään aineeseen, toisiin universumeihin,  eikä kuoleman jälkeiseen elämään....

Vaikuttava teos.


*****
Stanislaw Lem (1921 - 2006) oli puolalainen kirjailija, joka on kuuluisin scifi-teoksistaan. Suomennettuja teoksia on 12, aiemmin bloggasin Voittamaton teoksesta, joka on minusta scifi kirjana voittamaton.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

C.S. Lewis: Hopeinen tuoli


C.S. Lewis: Hopeinen tuoli, alkuteos The Silver Chair, suomentanut Kaarina Helakisa,  Otava 1976, sivumäärä 178.

Narnian tarinoiden näyttämönä on Aslanin luoma Narnia, maa jossa eläimet osaavat puhua. Kirjoissa lapset siirtyvät tai'anomaisesti Englannista Narniaan. Narniaa hallitsee ihminen kuninkaana. Aika kuluu Narniassa nopeammin kuin meidän maailmassa, eli lapset palaavat Narniasta samaan ajanhetkeen. Sarjan neljännessä osassa Hopeinen tuoli Aslan lähettää Eustace Clarence Ruikun ja Jill Pölkyn etsimään kuningas Kaspianin kadonneen pojan kruununprinssi Rilianin.  Tehtävä on hyvin vaikea, vaivalloinen ja vaarallinen mutta onnistuu. Kaspian näkee poikansa ja kuolee mutta Kaspian pääsee vierailemaan englantilaisessa kokeilukoulussa.

Hopeinen tuoli  -tarina alkaa Jillin ja Eustacen englantilaisesta kokeilukoulusta, jossa on kiusaajia, joiden kanssa johtajaopettajatar hoitaa asiat puhumalla, mutta kiusaaminen vaan yltyy. Eustace on ollut serkkujensa Lucyn ja Edmundin kanssa narnialaisella laivalla Sarastuksella (Kaspianin retket maailman ääriin). Eustace karaistui ja järkevöityi matkalla. Jill ei ole ollut Narniassa. Välitunnilla Jill ja Eustace pakenevat kiusaajiaan muuriiin tulleeseen reikään ja päätyvät Aslanin vuorelle. Jill, jolla ei ole korkean paikan kammoa toisin kuin Eustacella, aiheuttaa Eustacen putoamisen. Aslan puhaltaa Eustacen Narniaan, jossa vanha Kaspian lähtee etsimään poikaansa Riliania meriltä. Aslan ohjeistaa Jillin, ja antaa hänelle tarkat ohjeet ja merkit, joita on seurattava, jotta Rilian löytyy:
1. Eustacen pitää puhua vanhan ystävän kanssa, ja hänen neuvonsa auttavat
2. On lähdettävä pohjoiseen jättiläisten rauniokaupunkiin
3. On noudatettava löytyvän kirjoituksen ohjetta
4. Ensimmäinen, joka pyytää tekemään jotain Aslanin nimeen, on etsitty prinssi.
Merkit  eivät ole Aslanin mukaan helppoja tulkita, ja Jillin on niitä harjoiteltava päivitäin.

Matka alkaa huonosti, sillä Eustace ei tunnista Narniaa eikä myöskään merille lähtevää vanhaa Kaspiania. Sijaishallitsija kääpiö Piipari ei halua Riliania etsittävän, sillä kymmeniä ritareita on kadonnut. Jill ja Eustace viedään Cair Paravelin linnaan, lapset ovat jumissa, josta puhuva pöllö Sulkatakki hakee heidät pöllöjen kokoukseen. Pöllöt selittävät Rilianin tarinan. Kaspian avioitui  Ramandun tyttären kanssa ja saivat kruununprinssi Rilianin. Kuningattaressa oli tähtiverta, mutta hän joutui vesilähteellä vihreän käärmeen puremaksi ja kuoli. Rilian etsi äitinsä tappanutta käärmettä, ja joutuu puolestaan kauniin vihreäpukuisen naisen lumoihin. Drinian (Kaspianin ystävä) huomaa asian, mutta ei ehdi kertoa asiaa Kaspianille, ja Rilian häviää seuraavana päivänä. Rilian on ollut kateissa yli kymmenen vuotta.

Jill ja Eustace saavat oppaakseen suolla asuvan suistokaisen, jonka nimi on Rapanhapakko. Rapanhapakko on pessimistinen optimisti, joka ennustaa aina vastoinkäymisiä, ja on tyytyväinen, kun niitä ei tulekaan. Matkalla vastaan tulee jättiläisiä, ja myös kaunis nainen ja mustassa haarniskassa ratsastava ritari. Nainen neuvoo kolmikon Harfangin jättiläisten syysjuhliin. Matkalla jättiläisten . linnan sataa lunta ja on kylmä. Jill putoaa kummaan muodostumaan, mutta kolmikko saapuu jättien vieraaksi. Vastaanotto on lämmin. Jill näkee unen, jossa on teksti ALAPUOLELLANI. Aamulla ikkunasta Jill näkee raunioissa saman tekstin. He ovat unohtaneet seurata merkkejä. Lisäksi ilmenee, että jättiläisten syysjuhlien erikoisherkku on ihmispiiras, ja rapanhapakkokin aiotaan syödä.

Imartelemalla kolmikko pääsee pakoon, ja pelastautuvat maan alle. Vaikeuksien kautta he pääsevät maileja alaspäin, ja joutuvat innottomien maahisten pidättämäksi, ja heidät viedään alamaan valtiattaren luo. Valtiatar on poissa, mutta haarniskaritari on paikalla. Kaveri vaikuttaa ylimieliseltä, ja kehuu valtiatarta, jonka kanssa aikoo vallata ylämaasta oman valtion. Pian ritari selittää, että valtiatar on parantanut hänet harhoista, mutta hänen pitää olla joka päivä tunnin sidottuna hopeiseen tuoliin, eikä häntä saa päästää pois, vaikka hän sitä vaatisi. Ritari on siteissä, mutta tempoo ja vaatii päästä pois hopeiosesta tuolista. Kolmikko katsoo välinpitämättömänä, mutta sitten ritari pyytää Aslanin nimeen. Rapanhapakko ehdottaa ritarin vapautusta, sillä aiemmat merkit ovat jääneet huomaamatta. Ritari päästetään pois, hän ottaa miekkansa, ja hyökkää hopeisen tuolin kimppuun ja pirstoo sen. Ritari on Rilian, joka on ollut äitinsä tappajan lumouksessa. Nelikko  ei pääse pötkimään pakoon, sillä vihreä vosu saapuu paikalle. Hän heittää vihreää pulveria takkaan, ja soittaa harppua, ja kietoo kuulijat lumoukseen. Rapanhapakko uskoo Aslaniin, ja puolustaa tämän olemassa oloa, polkee räpylöillään takkatulen, mutta vosu muuttuu suureksi käärmeeksi,  Eustace ja Rilian hakkaavat tältä pään pois.

Vihreän vosun kuoltua lumous särkyy, maahiset pääsevät apatiastaan ja suuntaavat alemmas magmakerrokseen. Valtiatar oli kaivauttanut tunnelin Narniaan, jota myöten nelikko saapuu Narniaan. Rilian onnistuu näkemään isänsä viime hengäykset.

Aslan vie Eustacen ja Jillin vuorelle, jossa on kuolleen Kaspianin ruumis. Eustace pistää okaalla Aslanin tassua, ja Aslanin veripisara herättää Kaspianin "henkiin". Kaspian pyytää päästä pikku vierailulle Englantiin. Kokeilukoulun kiusaajat saavat tuntea Kaspianin, Eustacen ja Jillin kurinpalautuksen. Johtajatar kutsuu virkavallan paikalle, mutta Aslan ehjää muurin, ja viranomaiset saavat selville kokeilukoulun arjesta laittomuuksia.

Kokeilukoulu on selvästi C.S Lewisin hampaissa. Hän ei pidä siitä että tytöt ja pojat käyvät samaa koulua. Koulussa ei opeteta uskontoa, joten Jill eikä Eustace tiedä, keitä olivat Aatami ja Eeva. Suurimmat kiusaajat saavat keskustella johtajaopettajan kanssa, ja jatkavat puuhiaan, ja ovat johtajan suosikkioppilaita. Kokeilukoulun kiusaajat jahtaavat Jilliä ja Eustacea, mutta kun Kaspian tulee vastaan, kiusaajat alkavat huutaa fasistia. Jotenkin aika tyypillistä nykyaikanakin. Rajattomuuden ongelma? Itse en usko ruumilliseen kuritukseen, mutta en hyväksy jatkuvaa jaaritteluakaan ilman, että toisen pahoinpitely loppuu. Kiusaajat pitää laittaa kuriin. Miten? Sitä en tiedä. Väkivaltaa en hyväksy, mutta omaa henkeään saa hätävarjeluna puolustaa.

Kaarina Helakisa on kääntänyt paikoin hyvin, puhuu Rapanhapakosta jääräpäisenä pötynikkarina, tai Jill sanoo niin, pötynikkari on hyvä ilmaus. Rapanhapakko on myös hyvä käännös. Helakisa on jättänyt kääntämättä Trumpkinin, jonka Kyllikki Hämäläinen on kääntänyt Piipariksi. Helakisa on kääntänyt myös kirjan Hevonen ja poika, mutta hän on kääntänyt nimet eri lailla tähän Cor myöhemmin Koor, sekä Bree myöhemmin Riia, kaikkein ihmeellisintä kuningas Peterin kääntäminen  Pietariksi. 

C.S Lewisin Hopeinen tuoli on jännittävä lasten seikkailuromaani.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950. jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena  sitten Kaspianin matkat maan ääriin, tämä Hopeinen tuoli vuotta myöhemmin.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Maurice Maeterlinck: Kuolema


Maurice Maeterlinck:  Kuolema, alkuteos La Morte, suomentanut Eino Palola, Arvi Karisto Oy 1918, sivumäärä 161.

Kirja on sangen merkillinen tutkielma kuolemasta. Aluksi todetaan, että vain  kuolemalta pitää kysyä neuvoa elämästä. Todetaan, että on vain yksi ajanmitta eli kehdosta hautaan. Kirjailija ei etsi totuutta, mutta aikoo listata mikä ei ole totta.

Kirjailija toteaa, että kuolinkamppailu kuuluu elämään ei kuolemaan. Elävä pohtii kuoleman kauhua, ja tuntemattomuutta.

Edelleen belgialainen vuoden 1911 nobelisti Maurice Maeterlinck (1862 - 1949) pohtii, että kuoleman jälkeen on eri vaihtoehtoja:
1. Jälkielämä nykyisellä tietoisuudella
2. Jälkielämä ilman tietoisuutta
3. Jälkielämä uudenlaisella tietoisuudella

Maailmankaikkeudessa  ei ole rajaa ajassa eikä avaruudessa, toisaalta hän pohtii, että voi olla miljardeja ajan ja paikan rajoittamia maailmoja.

Eipä tähän ole minulla mitään kommentoitavaa, eikä oikeastaan lisättävää, hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja olen blogannut aiemmin vuoden 1911 nobelistilta Mehiläisen elämän sekä Haudatun temppelin.

torstai 23. huhtikuuta 2020

Tove Jansson: Vaarallinen matka



Tove Jansson: Vaarallinen matka, alkuteos Den farliga resan 1977, suomentaja Panu Pekkanen.

Tove Janssonin Vaarallinen matka on upeasti runomuotoinen maalauksin kuvitettu kertomus Sannan ja hänen kissansa seikkailuista. Sanna manaa laiskaa kissaa, ikuista tylsyyttä, ja uhoaa nauravansa vaaraa.

Sitten Sanna hukkaa ruohikkoon lasinsa, ja näkee uusien silmälasiensa läpi kissansa eri tavoin. Sanna ja hänen laiska kissansa joutuvat vaaralliseen seikkailuun, ensin mangrovesuolle.

Mangrovesuon jälkeen Sanna tapaa Hemulin, Surkun, Tiuhdin ja Viuhdin, ja kertoo näköhavainnoistaan, maailman muutos ei johdu silmälasista, koska Hemuli kertoo, että mikään ei täsmää entiseen.

Fåglar flyger upp och ner
och blåbären är gula
fånigheter var jag ser
de är rent ohemulen.

Tiuhti ja Viuhti yhtyvät kuoroon, ja hattivatit ryntäilevät pois tulivuorenpurkauksen tieltä, jota pakenee myös Nipsu.

Tulivuorenpurkauksen jälkeen tulee lumimyrsky, jonka jälkeen joukkio saa sipulikeittoa Nuuskamuikkuselta (ja vatsa menee sekaisin Nipsulta, koska sipulit ovat raakoja).

Lopulta joukko pääsee perille Muumilaaksoon Tuutikin kuumailmapallolla.

Muumilaaksossa kaikki on hyvin, siellä juhlitaan ja sitten Sanna ja Kissa lähtevät kotiinsa.

Tarina on runomuodossa, teksti rimmaa, päähenkilön nimi on ruotsiksi Susanna. Tässä Surku tulee Sannan "syliin" lämmittelemään. Surkun nimi on ruotsiksi Ynk von Jämmerlund.
Han kom i Susannas famn
så värmde de varandra
Ynk var hundens första namn
von Jämmerlund det andra

Vaarallinen matka on huikea seikkailu, jonka teho on Tove Janssonin upeissa jopa surrealistissa kuvissa ja runomuotoisessa kerronnassa.


Osallistun tällä Luetaanko tämä? -blogin Kian haasteeseen Suojellaan Itämerta lukemalla Muumikirjoja. Kuva on Myllärin Muumimamman kaurapuuro -paketista, josta menee 2 senttiä paketilta #meidänmeri -kampanjaan.




Drontti-hahmokin pulikoi Kailon rannassa Muumimaailmassa Itämeressä, jonka toivoisin olevan sinilevätön.

Muumit ja Itämeri on minulle ovat henkilökohtaisesti tärkeitä ja lahjoitan mielelläni rahaa tähän.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Isaac Asimov: Robotit ja imperiumi




Isaac Asimov: Robotit ja imperiumi, alkuteos Robots and Empire 1985, suomentanut Pekka Markkula, WSOY 1989, sivumäärä 475.

Robotit ja imperiumi on vauhdikas ja jännittävä scifi-seikkailu joka on kirjoitettu yhdistämään Isaac Asimovin  Robotit- ja Säätiö-sarjat toisiinsa ja jatkaa romaania Aamunkoiton robotit.

Robotit ja imperiumi tapahtuu Linnunradalla. Maasta on aikoinaan asutettu maailmoja, joiden ihmiset ovat jalostaneet itsensä pitkäikäisiksi ja sivistyneiksi avaruuslaisiksi. Avaruuslaisten 50 planeettaa pitävät avaruutta ja avaruusmatkailua tiukasti hallussaan ja hallinnassaan. Avaruuslaiset ovat pakottaneet teknisellä ylivallallaan muun ihmiskunnan jäämään maahan, joka on ylikansoitettu ja asuu teräsluolissa maan alla. Avaruuslaiset ovat valjastaneet robotit palvelemaan itseään, avaruuslaiset eristäytyvät, heidän on vaikea kohdata ihmisiä, koska he pelkäävät tarttuvia tauteja, joihin heillä ei enää ole vastustuskykyä. Aiemmissa osissa tilanne on muuttunut, ja maan asukkaista osa on päässyt ulos teräsluolistaan, ja asuttavat uusia maailmoja. Siirtolaismaailmojen ja avaruuslaisten välillä on kasvavia ristiriitoja, joita teoksen päähenkilöt yrittävät liennyttää ja ratkoa. Asimov tempaa lukijansa mukaan huikeille matkoille Aurorasta hylättyyn Solariaan, siirtolaisten Baleyn maailmaan, ja lopulta Maahan. Asimovilla on kyky luoda uskomattomia seikkailuja, poliittisia vastakkainasettelua, härskejä juonitteluja. Näkökulmat vaihtuvat ja jännitys nousee. Tarina päättyy lopulta Maassa, jossa lukijalle selviää tarinan suurin sankari.

Robotit-sarjasta
Kaksi avausosaa tähän sarjaan kirjoitettiin 1950-luvulla. Sarjan avausosa oli Teräsluolat, siinä auroralainen Han Fastolfe pyytää maalta apua murhatutkimuksessa. Ihmisen kaltainen robotti R. Daneel Olivaw ja maan etsivä Elijah Baley ratkaisevat murhan Maassa. Teräsluolat on kirjoitettu 1950-luvulla kuten sen jatko-osa Alaston aurinko, missä Elijah Baley ratkaisee murhan Solariassa, avaruuslaisten planeetalla, missä eristäytyminen on pisimmällä. Matkalla mukana on Daneel. Baleyn tutkimukset vapauttavat syytteistä Gladia Delmarren, joka muuttaa Auroraan.
Asimov kirjoitti 1980-luvulla kaksi lisäosaa. Aamunkoiton robotit jossa maan ihmiset Han Fastolfen politiikan, Elijah Baleyn neuvokkuuden, ja robottien Daneelin ja Giskardin toiminnan seurauksena pystyivät aloittamaan siirtolaisuuden Linnunradalla.

Juoni ja henkilöitä (älä lue sisältää juonipaljastuksia)
Robotit ja imperiumi -teoksessa Gladia on asunut Aurorassa 200 vuotta. Han Fastolfe on kuollut ja testamentannut tilansa ja kaksi robottiaan Daneelin ja Giskard Reventlovin Gladialle. Daneel on ihmisenkaltainen pitkälle suunniteltu robotti, (lähes) täydellinen luomus. Giskard on ollut Fastolfen lapsen Vasilian robotti, Giskard on metallinhohtoinen, huomaamaton ja syrjässä.

Auroralaiset ovat pitkäikäisiä, mikä ei ole pelkästään siunaus. Koska heidän ei tarvitse tehdä mitään robottitaloudessa, he ovat alttiita keskinäiselle kinastelulle, ja masennukselle. Poliittiset riidat jatkuvat vuosisatoja. Han Fastolfen vastustaja Kelden Amadiro hautoo kostoa, ja hänen luokseen tulee Levular Mandamus, jolla on uhkarohkea suunnitelma Maan tuhoamiseksi. Levular Mandamus on Gladian jälkeläinen viidennessä polvessa, ja haluaa tietää Gladialta, oliko Gladian tyttären isä Elijah Baley. Gladian elämään tulee säpinää, sillä siirtolaiset haluavat Gladian matkalle Solariaan. Aluksen kapteeni on DG (eli Daneel Giskaard) Baley. DG on Elijah Baleyn jälkeläinen viidennessä polvessa myös. Solaria, joka vaikuttaa hylätyltä planeetalta, mutta Solariaan laskeutuvat avaruusalukset tuhotaan. Gladia viedään entisen tilansa alueelle, paikalla on vain robotteja sekä niiden valvoja vähäpukeinen "nainen", valvoja on kuitenkin ihmisen näköinen robotti, joka tottelee vain Solarian murretta puhuvaa Gladiaa. Retkikunta pääsee pinteestä, mutta samaan aikaan auroralaisten alus tuhotaan toisaalla planeettaa. Daneel ja Giskard tajuavat, että solarialaisia robotteja on uudelleen ohjelmoitu. sillä robotiikan päälait ovat:
1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä tai laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä, paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan, niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen ja toisen pääsäännön kanssa.
Aurorassa, joka on vanhin avaruuslaisten planeetta ja johtava mahti, ihmisten suhde robotteihin on 1:50, Solariassa, joka nuoresta iästään huolimatta haluaa valtaa, suhdeluku on 1:100000. Solariassa on robotiikan lait  kierretty vain niin, että ihminen on määritelty solarialaiseksi.

Gladia viedään Baleyn maailmaan, maailmaan, jonka Elijah Baleyn Bentley poika oli perustamassa kaksivuosisataa sitten, ja jossa Elijah kuoli. Planeetalla vihataan avaruuslaisia ja robotteja. Gladia lupaa kuitenkin esiintyä heille ja  saa yleisön valtaansa. Hän vetoaa tunteisiin korostamalla Elijah Baleyn ystävyydestä Daneelin kanssa, ja Elijah Baleyn kuolemasta, jota oli todistamansa Daneel. Hän vetoaa siirtolaisiin, että menneisyyden vääryyksiä ei tulevilla omilla vääryyksillä voida hyvittää. Kuitenkin poliittinen kuvio on epäselvä, ja siirtolaisplaneettoja on muitakin. Onnistuuko Maan tuhoaminen? Vasilia haluaa kiihkeästi takaisin Giskardin ... en lähde kertaamaan juonta enempää.

Robotit- ja Säätiösarja (sisältää juonipaljastuksen )
Kirja yhdistää Robotit sarjan Säätiö-trilogiaan, johon Asimov kirjoitti alkuun kaksi kirjaa ja loppuun kaksi kirjaa, ja sarjan päättää Säätiö ja Maa jossa selviää totuus Solariasta. Itse olisin ollut "onnellisempi", jos sarjoja ei olisi yhdistetty. Minusta on lapsellista, että -varo juonipaljastus- yksi auroralainen robotti pyörittää koko universumia. Tämän kirjan loppu petaa tulevan tilanteen. Daneelin robotti ystävä Giskard omaa kyvyn lukea ihmisen tunteita ja säädellä niitä. Tämän kirjan sankari on Giskard Reventlov. Teoksessa on hyvin paljon Daneelin ja Giskardin pohdinnoista ihmiskunnan kehityksestä, poliittisesta tilanteesta, ja robotiikan pääsäännöistä.  Vasilia Fastolfe on edellisessä osassa tahattomasti suunnitellut Giskardille kyvyn lukea ja säädellä ihmisen ajatuksia. Vasilia tulee vaatimaan Giskardia itselleen, koska tajuaa, että se on telepaattinen robotti.
Robotiikan pääsäännöt hillitsevät ajatusten säätelyä, ja se koituu lopulta Giskardin tuhoksi. Hän siirtää kykynsä Daneelille, ja samalla he ovat kehittäneet nollannen pääsäännön, jossa ihminen on korvattu ihmiskunnalla.

Asimov julkaisi ensin novellikokoelman Robotit 1982 sekä jatkoi 1983 Teräsluolia ja Alastonta aurinkoa  teoksella Aamunkoiton robotit 1983 ja tämä Robotit ja imperiumi päättää sarjan. Asimov kirjoitti teoksen Säätiö ja Maa 1986, ja teos päättää Säätiön tarinan, mutta viimeisenä Asimov kirjoitti teokset Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä näissä kaikissa "robotti-romaaneissa" on R. Daneel Olivaw.

Hän (Daneel)  oli yksin - ja hänen oli huolehdittava koko Linnunradasta.

****
Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut TeräsluolistaAlastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensinja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Richard The Lion Heart



Richard The Lion Heart, tekstit L. du Garde Peach ja kuvitus John Kenney, Wills & Hepworth 1965, sivumäärä 52.

Richard Leijonamieli (1157 - 1199) oli Englannin kuninkaana Richard I:nä vuosina 1189-1199. Kolmas ristiretki, johon Richard Leijonamieli osallistui oli vuosina  1189 - 1192 (tämän kirjan mukaan).

Teoksen alussa kerrotaan, että Ristiretket olivat eurooppalaisten sotilaiden yrityksiä ottaa "takaisin" Jerusalem, jossa on Jeesus Kristuksen hauta (Jeesus on ylösnoussut, eli "Holy City that the body of Jesus Christ was laid in the tomb". Kolmas ristiretken tarkoituksena oli vallata Jerusalem Saladinilta. Kansikuvassa on englantilaissotureita, eli kaikilla oli asussaan risti merkkinä.

Richard oli Henry II.n kolmas poika, syntynyt Englannissa, mutta puhui Ranskaa ja asuikin Ranskassa äitinsä kanssa, ja kapinoi isäänsä vastaan yrittäen saada vanhinta veljeään valtaan. Richard oli kookas mies ja äkkipikainen. Sattumien summana Richardista tuli Englannin kruunun valtias, mutta kuninkaana oli hallituskaudestaan vain 7 kuukautta Englannissa, Richardilla oli nuorempi veli John (eli Juhana Maaton). Richard lähti mielellään Ristiretkelle yhdessä Saksan Frederickin ja Ranskan Philipin kanssa. Frederick tosin hukkui, mutta ristiretkeä jatkettiin. Palestiinassa oli Englannin, Ranskan ja Itävallan armeijat ja vastapuolella Turkin. Eurooppalaisilla oli omat välienselvittelynsä, kirjan mukaan herttua Leopold Itävallasta, ja Philip pelkäsivät ja vihasivat taitavaa taistelijaa Richardia, ja Philip palasi Ranskaan. Richard onnistui valtaamaan Jaffan, mutta Jerusalem jäi valtaamatta. Juhana aiheutti huolia Englannissa, ja Richard lähti paluumatkalle. Leopold pidätti hänet Itävallassa. Richard pääsi lunnaita vastaan vapaaksi ja palasi Englantiin ja pian kahinoi Ranskan kanssa.

Toisin kuin Robin Hoodissa annetaan ymmärtää, Richard ei ollut hyvä kuningas.

*****
Lawrence du Garde Peach (1890 - 1974) oli englantilainen käsikirjoittaja, tämä Adventure from History -kirjasarja lapsilukijoille, oli hänen käsialaansa vuosilta 1957 -1974.

perjantai 10. huhtikuuta 2020

James Joyce: Odysseus


James Joyce: Odysseus, alkuteos Ulysses 1922, suomentanut Pentti Saarikoski, toinen painos, Tammi Keltainen kirjasto 1964, sivumäärä 722.

Irlantilaisen James Joycen eepos Odysseus on aikaansa mullistanut teos. Se kertoo Dublinin tapahtumista yhden päivän ajan (16.6.1904), kirjassa on satoja henkilöitä, mutta päähenkilö on Leopold Bloom, juutalainen mainoshankkija. Teoksessa on kahdeksantoista eri jaksoa, joissa näkökulmat ja kirjoitustyyli vaihtelevat, jaksot on symbolisella tasolla linkitettävissä Ilian Odysseiaan. 

Kirjassa on todella paljon mainintoja Irlannin historiasta, vuosisadan alun tilanteesta, mutta myös vertauksia Mooseksen kirjaan, Troian Helenaan, ja Shakespearen Hamletiin. Teos julkaistiin alkuun jatkokertomuksena, ja sitten kokonaan. Se sisältää aikakauteensa nähden rivojakin kielikuvia, siinä tarkastellaan hyvin läheltä myös ihmisten ruokailutapoja, vatsantoimintaa, ja toinen päähenkilö Stephen Dedalus (taiteilijan omakuva) asettaa katolisen kirkon tapoja puntariin, hän ei ole uskossa, eikä halua näytellä uskovaa. Teos sisältää välillä täysin mahdotonta runonpunontaa, ja tajunnanvirtaa, että sitä on mahdotonta kuvata, toisaalta teoksessa on myös loogisia eri dublinilaisten näkökulmia. Leopold Bloom on naimisissa Marion Molly Tweedin kanssa, ja heillä on 15-vuotias tytär Millicent (Milly), Miilly on poissa kotoa, opiskelee valokuvausta. Poika Rudy on kuollut. Molly on syntynyt Gibraltarilla, ja hänen isänsä on ollut upseeri. Paddy Dignamin hautajaiset ovat tapahtuma, mihin viitataan useasti. Stephen Dedalus, on kirjailijan alter ego ja hän on kirjoittanut saman romaanin kuin Joyce, eli  A Portrait of the Artist as a Young Man. Jos Bloom on Odysseus, niin Molly on Penelope, ja Stephen on Telemakhos, vaikka hän ei siis ole Bloomin poika. Joycen Odysseusta on helpompi lukea, kun ymmärtää, että se on jaettu kahdeksaantoista eri jaksoon, jotka symbolisella tai muulla tavoin vastaavat Odysseuksen kotiinpaluuta. Kirjasta olisi ollut uusi Leevi Lehdon suomennos. Luin itse rinnan kuvassa olevaa englanninkielistä alkuteosta ja Saarikosken suomennosta. Minusta teos on mosaiikki eri tyyleistä ja tapahtumista. Useasti side antiikin Odysseukseen on hyvin löyhä.

Kirjan avauskohtauksessa lääketieteen opiskelija Buck Mulligan ajaa partaansa tornin luona, jonka kuva on englanninkielisen kirjan kannessa. Buck kiusoittelee kynäilijä Stephen Dedalusta, jonka äiti on kuollut. Buck tekee pilaa uskonnosta. Hänen mukaansa irlantilaiset ovat brittiläisessä ja italialaisessa imperiumissa, jota edustaa roomalaiskatolinen kirkko. Pojat asuvat tornissa, lisäksi siellä on Buckin ystävä Oxfordista brittiläinen Haines.

Toisessa kohtauksessa Stephen Dedalus opettaa koulussa historiaa, oppitunnin jälkeen hän opastaa Cyril Sargent nimistä poikaa tekemään numerot 11 - 15. Opetustyössä Stephen Dedalus joutuu ajoittain rikkaiden poikien ylenkatsomaksi, mutta saa rehtori Garrett Deasylta palkkansa (kaksi seteliä ja kolikon). Deasy panettelee juutalaisia, hänen teoriansa mukaan Englanti on rappiolla, ja juutalaiset ovat ottaneet vallan talouselämässä ja muuallakin.

Kolmannessa kohtauksessa Stephen Dedalus menee rannalle ja pohtii elämäänsä, äitiään, opiskeluitaan, ja seuraa koiraa, joka nuuhkii koiran raatoa, ja kuseskelee. Teoksen ensimmäinen osa sisätää nämä jaksot.

Toisen osan alussa neljännessä kohtauksessa tarkastellaan toisen päähenkilön Leopold Bloomin aamutoimia, hän pitää nelijalkaisten eläinten ja lintujen sisäelimistä. Tyttäreltä Millyltä kirje ja kodissa on kissa. Bloom mouskuttaa munuaista. Viidennessä kohtauksessa Bloom menee postitoimistoon. Henry Flowerin valenimellä on tullut kirje Martha Cliffordilla. Bloom pohtii katolista jumalanpalvelusta. Bloom suuntaa Paddy Dignamin hautajaisiin. Bloomin isä on kuollut, ilmeisesti oman käden kautta. Myös Bloomin Rudy-poka on kuollut jo vauvaikäisenä. Isä Dedalus on hautajaisissa, hän halveksii poikaansa ja pitää myös Buckia retkuna. Jo teoksen alussa Stephen Dedalus on paljastanut, että on hylännyt katoliset tapansa, eikä ole rukoillut äitinsä kuolinvuoteella, tämän pyynnöistä huolimatta.

Seitsemäs jakso kuvaa sanomalehden toimitusta. Kaikenlaisia erilaisia toimintoja kuvataan hyvinkin tarkasti. Bloomin hankkimia mainoksia, ja ilmoituksia painetaan. Joyce kuvaa Dublinia ajoin hyvinkin tarkasti, tuolloin oli raitiovaunu, ja puhelin, ja eräällä rikkaalla pojalla on automobiili. Hevosten kilpa-ajot (ravit, tarkasti niin ainakin kerran tarkoitettiin raveja ei laukkakisoja). Toimitukseen tulee myös Stephen Dedalus, joka  tuo rehtori Deasyn suu- ja sorkkatauti kirjeen.  Toimituksessa tunnetaan rehtori Garret Deasy, "ai minä tunnen hänet, Myles Crawford sanoi, -ja tunsin hänen vaimonsa myöskin. Julmetuin raivotar mitä Jumala milloinkaan on luonut. Jeesus, sillä naisella oli suu- ja sorkkatauti eikä epäilystäkään! Se ilta kun hän heitti keiton tarjoilijalle päin naamaa Star and Garterissa. Ooh!" s. 129.
Välillä tuodaan Troija ja Odysseus lähelle:
"Nainen toi synnin maailmaan. Helenan, Menealaoksen karanneen vaimon takia kreikkalaiset kymmenen vuotta.  O'Rourke, Breffinin ruhtinas. 
- Onko hän leski? Stephen kysyi. 
- On kesäsellainen ... "ss. 129-130.
Tästä ei puutu sanoja, eli alkukielinen lainaus on:
A woman brought sin into the world. For Helen, the runaway wife of Menelaus, ten years the Greeks. O’Rourke, prince of Breffni.
—Is he a widower? Stephen asked.
—Ay, a grass one

Kahdeksannessa kohtauksessa Bloom kulkee kadulla ja kuulee Mina Purefoyn synnytyksestä, samalla hänen itsensä pohtii hänen ja Mollyn suhteen ensiaskeleita, hän oli 28-vuotias, ja Molly 23-vuotias. Bloomin avioliitto on nyt, johon on voinut vaikuttaa Rudyn kuolema. Bloom menee kapakkaan aikeenaan syödä, mutta häntä etoo ruuan tuoksu, miesten mässäily ja röyhtäily.

Yhdeksännessä kohtauksessa Stephen on kirjastossa, luennoi ja puhe kääntyy William Shakespeareen, ja luodataan aika syvälle William Shakespearen näytelmiin, ja puhutaan hänen avioliitostaan Ann Hathawayn kanssa. Eniten näytelmistä tarkastellaan Hamletia, mutta myös Richard III:aKuningas Learia, Venetsian kauppiasta sekä  OthelloaKeskustelussa Hamlet saa siis pääroolin. Miehet pohtivat oliko Hamlet hullu, vastaus on ilmeisesti että ei. Myös Ofelian itsemurhaa pohditaan. Hamletin hulluus liittyy ainakin haamun kanssa puhumiseen. Hamlet ei ole mikään kummitusjuttu. Shakespearella oli poika Hamnet, joka kuoli 11-vuotiaana. Kirjan kannalta olennaista on isä- poika -asetelma, ja toisaalta Hamletin isän kuolema, toisaalta Hamnetin Shakespearen pojan kuolema. Keskustelussa todetaan, että miehen pääasialliset viholliset olisivat omasta perheestä, tämän mukaan Shakespeare olisi käyttänyt konnien niminä ilkeiden sukulaisten nimiä. Kaikki keskustelu ei kuitenkaan ole korkealentoista, vaan Buck puhuu tippuritautisista naisista, ja hiilisataman huorista. Huorista myös Shakespeare kirjoitti, tai useimmin ne olivat kai portoiksi kutsuttuja. Kiirastuleen viitataan Stephenin kommentista Hamletin isästä "Our Father who art in purgatory "

Kymmenes osa esittelee kuvauksia Dublinista, hyvinkin tarkkaa kuvausta, sivuhenkilöistä Mulligan ja Haines ovat mukana pienessä roolissa. 

Yhdettätoista jaksoa on nimetty seireeneiksi, en tiedä ovatko kapakkatytöt Mina Kennedy ja Lydia Douce seireeneitä, ainakin he tarjoilevat miehille kapakassa juomia, ja ruokaa, ja sen jälkeen maksusta vielä muutakin. He ilkkuvat ja panettelevat Bloomia, joka syö. Tässä jaksossa lauletaan, soitetaan ja puhutaan rivoja; "halkaiset tuon naisen korvakalvot, eräästä toisesta kalvosta puhumattakaan"

Kahdennessatoista jaksossa  nimetön mies vaahtoaa pubissa. Hän kommentoi myös pubiin saapuvaa Leopold Bloomia, jonka juutalaisuutta rienataan. Tässä kohtauksessa mainitaan myös Sinn Feinin, joka on kirjassa mainittu kuudesti.

Kolmastoista kohtaus on sävyltään kaksijakoinen, alkuun se on hyvin kaunis, viaton ja "ilmava". Kohtaus alkaa kun kaksi äitiä Cissy Caffrey ja Edy Boardman ovat rannalla. Boardmanilla on vauva ja Caffreyllä on nelivuotiaat kaksoset. Gerty MacDowell on Cissyn ja Edyn ystävätär. Kaksoset leikkivät, ja Gerty on neitseellinen, ihana ja kaikin puolin ihana neito. Hän haaveilee avioliitosta. Tuttu poika tähtää lääkikseen. Tulee ilta ja hämärä. Gerty alkaa tuijottaa miestä, joka osoittautuu Bloomiksi. Bloom kuolaa Gertyn perään, ja koskettelee itseään. Gerty aikoo tulla seuraavina päivinä tuijottamaan miestä, näyttelemään sääriään. Bloom jää yksin rannalle, housut ovat limaiset. Tämä kohtaus on nimetty Nausikaan mukaan. Nausikaa odotteli Odysseusta rannalla, Odysseus ja Nausikaa tunsivat rakkautta toisiaan kohtaan. Nausikaa oli nuori. Odysseus jatkoi matkaansa kotiin. Kieli on tässä jaksossa helppoa, ja kerronta suoraa, kuten jossain rakkausromaanissa.

Neljästoista kohtaus ja  Leopold Bloom menee synnytyssairaalaan, jossa Mina Purefoy on synnyttämässä, saa pojan. Bloomin poika on kuollut vain yhdeksän päivän ikäisenä, Bloom pohtii sitä. Joycen kerronta vaihtelee, mutta on vanhahtavaa, ja samalla hauskaa.

Viidestoista kohtaus on teoksen pisin, se on unenomainen ja sekava, mutta rietas näytelmä, jossa esiintyy teoksen henkilöitä, keskushenkilönä kuitenkin Bloom. Kohtauksen alussa Bloomin isän haamu tulee arvostelemaan Bloomia. Kohtaus päättyy Bloomin kuolleen pojan esiintymiseen. Muuten näytelmä on sekava, ajoittain rietas, ja hyvin vaihteleva. Bloom on oikeudenkäynnissä syytettynä riettaudesta, välillä hän on keisaripresidentti. Näytelmässä Stephenin äiti ilmestyy Stephenille. Stephen pyytää äitiä vahvistamaan tiedon, että hän ei tappanut tätä, vaan syöpä. Äiti rukoilee pojalle pelastusta.

Leopold Bloom ja  Stephen Dedalus lähtevät yhdessä (kuten Odysseus ja Telemakhos?) pitkin Dublinia, ja Stephen antaa puolikruunusen kodittomalle kulkijalle Corleylle, hyvin epävarma saatava. Bloomin isä oli jo kääntynyt "kristityksi", kirjassa Bloom kertoo kaiken olennaisen, myös sen, että Jeesuksen 'perhe' oli juutalainen, ja Jeesus syntyi juutalaiseksi. Bloom kertoo Stephenille, että juutalaisia syytetään rappiosta, joka usein on kuitenkin alkanut, kun heidät on karkotettu. (Tämä pätee minusta myös 1930-lukuunkin, joka johti sitten holokaustiin).

Toiseksi viimeisessä osuudessa Bloom tulee Stephenin kanssa kotiinsa, avaimet ovat hukassa, mutta sisälle päästään. Tässä osiossa on kysymyksiä ja niihin vastauksia, kuulostaa selvältä, mutta ei ole. Tässä yksi lyhyimmistä kysymys-vastaus -pareista.
Miksi häntä (Bloomia) häiritsi valon puuttuminen vähemmän kuin melun olemassaolo? (Why did absence of light disturb him less than presence of noise?)
Koska hänen lujan täyteläisen maskuliinisen feminiinisen passiivisen aktiivisen kätensä kosketusaisti oli niin varma. (Because of the surety of the sense of touch in his firm full masculine feminine passive active hand).
Tämä on erinomainen, ja informatiivinen osa. Bloomin isä on surmannut itsensä ukonhatun yliannostuksella Leopoldin ollessa kymmenvuotias. Lisäksi puhutaan Mollystä, hänellä on ollut ainakin 25 rakastajaa, myös isä Dedalus.

Viimeinen osa on Mollyn yksinpuhelu. Aiemmin Mollysta on ilmennyt, että hän on Gibraltarilta, isä on irlantilainen majuri. Aiemmin Mollya on kommentoitu: "Bloom nai sen rasvakasan, jonka perse oli leveä kuin pallokenttä" s.300. Bloom on paljastanut, että Mollyn sukkanauhat ovat sinipunaisia. Uninäytelmässä Bloom seuraas Mollyn ja hänen rakastajansa Blazes Boylanin touhutteluja avaimenreiäistä. Osaa on kutsuttu Penelopeksi, Odysseuksen vaimo Penelope oli kilpakosijoiden piirittämä harharetkien ajan. Mollyn vuodatus on pääosin yhtä lausetta kertoen ne miesseikkailut, joihin aviomies on jo viitannut, siinä oli kirkonmiestä, naapuria, pormestaria, ja jutut ovat sangen ruokottomia, ja ilmeisesti monipuolista touhuttelua on harrastettu varsin estottomasti ja moneen reikään, ja loppuun luettuna ilmenee, että Marion on vasta 33-vuotias. Marion ei haikaile lasten perään, ja ilmeisesti touhuttelukin on alkanut ja jatkunut paljon ennen avioliittoa ja Bloomia. Rouvan CV on vaikuttavan pitkä ja monipuolinen.

Ulysses ja Suomi
Kirjan tapahtumapäivä torstai 16.6.1904 oli myös päivä jolloin Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia, ja tähän viitataan kirjassa Sanomalehtikohtauksessa (eli seitsemäs osa),  kello on tuolloin 12 Irlannin aikaa. Bobrikovia ammuttiin Suomessa kello 11, joten tieto olisi voinut tulla Dubliniin, mutta Bobrikov kuoli vasta seuraavana päivä:
- Paris, past and present, he said. You look like communards.
- Like fellows who had blown up the Bastile, J. J. O’Molloy said in quiet mockery. Or was it you shot the lord lieutenant of Finland between you? You look as though you had done the deed. General Bobrikoff.
- We were only thinking about it, Stephen said.
Toisaalla puhutaan suomalaisesta koivusta
And in the castle was set a board that was of the birchwood of Finlandy and it was upheld by four dwarfmen of that country but they durst not move more for enchantment. And on this board were frightful swords and knives that are made in a great cavern by swinking demons out of white flames that they fix then in the horns of buffalos and stags that there abound marvellously

Värit.
Kiinnitin alkuun huomioita väreihin. Alkuun mainittiin räänvihreää, ja puhuttiin vihreän limaisesta valaanlihasta (hacking in green blubbery whalemeat). Värimaailma muuttuu siniseksi ja punaiseksi, Mollyn sukkanauhat ovat violetit. Etsin nettitekstistä sanoja (välilyönti väri välilyönti) ja sain tulokseksi valkoinen (white) 141, musta (black) 127, punainen (red) 96, vihreä (green)  75, sininen (blue) 69,  ruskea brown 51, keltainen (yellow) 40 vaaleanpunainen (pink)17, violet 15, purple 4 kertaa, ei oranssia väriä.

Loppuun yksinkertainen mietelmä, mutta tosi: "olemme lojaaleja menetetyille asioille, emme menestyville"

Mika Kukkonen on blogannut Ulysses-projektistaan (klik) joka vei kesäloman 2012. Minulla meni kesä 2019, mutta Mika Kukkosen bloggauksissa (useita) on monia hyviä pointteja.

James Joycen Odyusseus -kirja on äärimmäisen haastava, ajoin se on ruokoton, usein vaikeaselkoinen, mutta siinä on oma hohtonsa, aikaansa edellä ollut teos.

*****

James Joyce (1882 - 1941) oli kuuluisa irlantilainen kirjailija. Hänen ainoa puhtaasti romaani on taitelijan omakuva nuoruuden vuosilta (A Portrait of the Artist as a Young Man, tuossa nimessä puhutaan vain potretista, kuvasta ei omakuvasta, kuten käännöksessä). Joycen kuuluisimpia teoksia on novellikokoelma Dublinilaisia (1914) sekä tämä eepos Odysseus vuodelta 1922. Joycen teoksissa on paljon ironiaa muiden tyyleistä, omatakeisia sanoja, ja todellisuudesta napsittuja henkilöitä.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

C.S. Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin



C.S. Lewis: Kaspianin matka maailman ääriin, alkuteos The Voyage of the Dawn Treader, 1952, suomentanut Kyllikki Hämäläinen, Otava 1963, sivumäärä 188.

Kaspianin matka maailman ääriin jatkaa Narnian tarinoita Prinssi Kaspianista. Narnia on lumottu maa, jonka Aslan suuri leijona on luonut laululla ja jossa eläimet osaavat puhua, ja jossa asuu puiden, vesien henkiä. Maata hallitsee kuningas, joka on ihminen. Velhossa ja leijonassa Peter, Susan, Edmund ja Lucy vapauttivat yhdessä Aslanin kanssa Narnian Valkean velhon vallasta. Prinssi Kaspianissa sama nelikko kutsutaan syrjäyttämään vallananastaja Miraz. Tarinat jatkuvat ja Lucy ja Edmund saavat seurakseen Narniaan  serkkunsa Eustace Clarence Ruikun. Peter ja Susan eivät ole enää mukana. Kaspianin matkoilla koetaan uskomattomia seikkailuja, ja joudutaan moniin vaaroihin, joista selvitään. Pulmat ratkaistaan ja matkalta kuningas Kaspian löytää elämänsä naisen, josta tulee kuningattaren. Kirjassa on monta iätöntä teemaa. Tämä on ollut lapsuudesta lähtien lempikirjani, jonka vuoksi alla on pitkähkö sepustus lähinnä juonesta.

Lucy ja Edmund ihailevat serkkunsa  luona taulua, jossa on narnialainen laiva, ilkiöserkku Eustace Clarence Ruikku yllättää heidät, mutta sitten he ovat meressä, ja taulun Sarastus-laiva poimii heidät merestä, narnialaisesta merestä. Lucy ja Edmund ovat innoissaan, koska laiva on kuningas Kaspianin. Ruikku vaikeroi merisairaana ja valittaa, ja vaatii pääsyä brittien konsulaattiin. Sarastus-laivan kapteenina on Drinian, ja perämiehenä Rynelf. Tuulet ovat suotuisat, mutta Eustace valittaa ja vaatii erityiskohtelua, ja inhoaa kaikkea, mutta eniten puhuvaa hiirtä Riipitsiipiä.

Kaspian on luvannut kuninkaaksi tultuaan etsiä isänsä ystävät seitsemän lordia Revilianin, Bernin, Argozin, Mavramornin, Octesianin, Restimarin ja Ruupin jotka Miraz lähetti Yksinäisten saarteen suuntaan..

Ensimmäinen etappi on Yksinäiset saaret. Kaspian, Lucy, Edmund, Eustace ja Riipitsiip haluavat maihin Yksinäisiin saariin kuuluvassa asumattomassa Felimothissa, jossa viisikko joutuu orjakauppiaitten vangiksi. Lordi Bern ostaa Kaspianin, joka ystävystyy isänsä ystävän kanssa. Kaspian kertoo kuka on. Bern laatii ovelan taktiikan, ja saaren kuvernööri Gump laitetaan viralta, ja orjakauppa lopetetaan. Orjamarkkinoilla olleet pääsevät vapaaksi. Eustacea ei huolinut kukaan edes ilmaiseksi. Orjat olisivat päätyneet Kalormeniaan ja Telmariin. Kaspian nimittää lordi Bernin Yksinäisten saarten herttuaksi, ja olot vakiinnutetaan laillisiksi.

Yksinäisiltä saarilta lähdetään tuntematonta kohti myrskyssä. Myrskyn jälkeen makea vesi ja muona loppuvat, mutta he löytävät maata. Laivan masto on katkennut, joten laivaa pitää korjata. Eustace välttelee töitä, ja lähtee yksin saareen keskiosiin, jossa hän näkee kuolevan lohikäärmeen. Eustace menee suojaan luolaan ja hullaantuu lohikäärmeen aarteista ja oman ahneutensa vuoksi muuttuu itsekin lohikäärmeeksi. Eustacen taistelu itseään vastaan alkaa, Eustace alkaa muuttua paremmaksi ja  auttaa laivaväkeä, mutta on murheellinen, kun muut ovat lähdössä. Aslan pelastaa Eustacen, ja samalla kuorii lohikäärmeennahkan vereslihaa myöten.  Prosessi Eustacelle on kivulias, mutta parantava. Saarella selviää lordi Octesianin kohtalo, joko hän muuttui lohikäärmeeksi, tai lohikäärme söi hänet.

Retkikunta jatkaa matkaa, ja joutuu suuren merikäärmeen puristukseen. He selviävät hakkaamalla perän pois. Tämän jälkeen he tutkivat  saaren, jossa maaginen  lampi muuttaa kaiken kultaiseksi. Ihmisen heikkoutena on ahneus, mutta Aslanin  näyttäytyminen palauttaa joukkoon järjen ja sovun. Yksi lordeista on lammen pohjassa täysin kullattuna, myöhemmin ilmenee, että hän oli lordi Restimar.

Retkikunta tutkii  saaren, joka näyttää hoidetulta, jossa ei näy asukkaita, mutta äänien perusteella siellä on. Saaren näkymättömät asukkaat saartavat miehistön ja painostavat Lucyn menemään taikurin huoneeseen, lukemaan loitsukirjaa, ja muuttamaan kaikki taas näkyviksi, he olivat itse muuttaneet kaikki näkymättömäksi. Lucy menee sydän pamppaillen taikurin huoneeseen, ja selaa ihmeellistä kirjaa, ja muutaman kerran ylittää uteliaisuuden rajan, mutta lopulta tekee taian, jolla hyppelipompelit tulevat näkyviksi. Hyppelipompelit eli monopodit ovat yksijalkaisia kääpiön kokoisia hauskoja olentoja, jotka luottavat paljon johtajaansa, ja tukevat häntä lausunnoissaan, niin olemme päällikkö, niin olemme, sinäpä sen sanoit. Ainoastaan Lucy saa samankaltaista palautetta, vaikka on eri mieltä kuin johtaja. Hyppelipompelit rationalisoivat asioita tiskaamalla astiat ennen ruokailua, ja istuttavat keitettyjä perunoita maahan, heiltä ei mielikuvitus lopu. Aslan on laittanut taikuri Koriakinin paimentamaan heitä. Hyppelipompelit ovat mainioita, taikuri ehjää laivan, ja loihtii matkustetusta matkasta upean kartan, ja Kaspianin laivamatka jatkuu.

Laiva menee kohti pimeyttä, jonka he päättävät tutkia, pimeyden keskeltä he ottavat neuroottisen miesraunion joka anelee armoa, hän on lordi Ruup. Pimeydessä kaikki unet, painajaisetkin muuttuvat todeksi. Koko laiva on pimeyden, ahdistuksen ja äänien ympäröimä. Lucy rukoilee Aslania, ja hän albatrossin hahmossa  ohjaa laivan pois

Laiva rantautuu saarelle, jossa on Aslanin pöytä, tuoleilla puuttuvat kolme lordia ovat lumotussa unessa. Lordit Revilian, Mavramorn  ja Argoz ovat joutuneet sanaharkkaan, ja joku miehistä oli tarttunut kiviveitseen. Kiviveitsi oli sama jolla Valkea velho surmasi Aslanin (kirjassa Velho ja leijona, mutta Aslan nousi kuolleista). Jotta lumous raukeaa, vähintään yhden on matkattava maailman ääriin, ja jäätävä sinne, ja se on hiiri Riipitsiipin tarkoitus. Kaiken tämän selittää Ramandu, vanha mies, jolle linnut tuovat jokapäivä tulimarjan, mies on sammunut tähti Ramandu. Hänellä on kaunis tytär, jota Kaspian kosii takaisintulomatkalla, ja josta tulee kuningatar Cair Paraveliin. Ramandu selittää, että myös taikuri Koriakin on entinen tähti. joka kurinpidollisista syistä paimentaa saarella hyppelipompeleita.

Maailman äärtä kohti lähtevät kaikki paitsi Vesivelli -niminen mies, joka vanhoilla päivillään Kalormeniassa selittää matkastaan maailman ääriin. Sarastus kyntää merta ja seudut muuttuvat valoisimmiksi ja kauniimmiksi. Lopulta vesi muuttuu makeaksi, ja lapset, sekä Riipitsiip jatkavat matkaa Aslanin maahan. Kaspian haluaisi mukaan, ja saa raivokohtauksia, mutta Aslanin puhe saa hänet järkiinsä, Kaspianilla on velvollisuuksia Narnia kohtaan, ja lupaus Ramandun tyttärelle,

Kun lapset saapuvat Riipitsiipin kanssa maalle, Aslan on karitsan muotoisena, mutta muuttuu leijonaksi. Tarina päättyy Aslanin ilmoitukseen, että Lucy ja Edmund eivät enää palaa Narniaan, mutta mahdollisesti Eustace, ja niin tapahtuu seuraavassa osassa Hopeinen tuoli, jossa Kaspian on jo vanha, mutta hänen poikansa Rilian on kadonnut, ja valtaistuin on jäämässä tyhjäksi.

Kaspianin matka maailman ääriin on monipuolinen seikkailukirja, ja minusta sarjan paras teos.

****
Elokuvassa Kaspianin matka maailman ääriin Sarastus-laiva on kuvattu hyvin, yläkuvan kaltainen hieno alus. 3D-efektit toimivat suhteellisen hyvin. Tapahtumien järjestystä on muutettu, ja juoneen on ympätty minusta liikaa sivukäänteitä, esimerkiksi Vihreä sumu. Tämä on viimeinen filmi, joka on valmistunut.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 
Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950, jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena ja tämä kolmantena, sarjaa jatkuu kirjalla Hopeinen tuoli, jossa Kaspianin poika Rilian on kadonnut. Hevonen ja poika -teoksessa seikkaillaan Kalormeniassa, Arkkimaassa ja Narniassa