perjantai 1. elokuuta 2014

Nadine Gordimer: Hyppy




Nadine Gordimer: Hyppy ja muita kertomuksia, Wsoy 1991, alkuteos Jump and other stories, suomentanut Seppo Loponen, sivumäärä 274.

Nadine Gordimer (1923 -2014) syntyi ja asui Etelä-Afrikassa, mutta vaikutti myös Yhdysvalloissa luennoitsijana. Hänen tuotantonsa tuomitsee rasismin ja kuvaa väärää vallankäyttöä. Hyppy ja muita kertomuksia on julkaistu hänen Nobel-palkintovuotenaan 1991.

Hypyn lisäksi teoksessa on viisitoista lyhyttä tarinaa, joissa avataan 1900-luvun eteläisen Afrikan todellisuutta, jonka jokapäiväisestä olemassaolosta emme oikeastaan juurikaan tiedä täällä pohjoisessa Euroopassa, emmekä edes haluaisi tietää. Tarkka paikka tosin jää useinkin määrittämättä, mutta timanttikaivoksista ja sissisodista voi jotain päätellä. Jutut luettuaan ymmärtää kuitenkin edistyksellisten valkoisten ongelman, heitä hyljeksivät valkoiset asenteiden vuoksi ja mustat ihonvärin vuoksi. Valkoisten elintaso ja elinolosuhteet ovat olleet erilaisia kuin mustien edistyksellisyydestä riippumatta.

Hyppy -tarina on lyhyydestään huolimatta itsenäistyneen siirtomaan valtataistelun raa'asti paljastava kertomus, jonka kertoja on poismuuttaneiden valkoisten lapsi, joka harrasti laskuvarjohyppyä ja pestautui vastavallankumouksellisiin. Hän oleskelee hotellissaan ja soittelee äidilleen. Kertomus sisältää varsin raakoja ja kuvottavia välähdyksiä sissisodasta. Kirjaa (enkä tätä bloggausta) suosittele ainakaan alle 16-vuotiaille.

Olipa kerran on satu kaupungissa, jossa murtojen pelossa hankitaan korkeampia aitoja, parempia hälytysjärjestelmiä ja terävämpiä sahalaita-aitoja. Kerrassaan karmea tarina, mihin kaikki tämä voi johtaa.

Ylivertainen safari on kyyninen nimi tarinalle, perheen isä joutuu sotaan rosvoja vastaan, äiti katoaa, luultavasti tapetaan. Nuori tyttö ja poika lähtevät isovanhempiensa kanssa pois, isoisäkin katoaa. Päädytään puistoon telttaan asumaan jonkinlaiselle pakolaisleirille. Valkoinen nainen tulee haastattelemaan, selviää, että  safaria on kestänyt, teltta-asumistakin on ollut yli kaksi vuotta. Tässä lähtömaakin on määritetty, Mosambik.

Löytö on kyynisempi tarina, mutta kevyt ja onnellinen. Eronnut, petetty mies löytää safiirisormuksen lomallaan. Lehti-ilmoitukseen tulee vastauksia. Hän päättää antaa sormuksen naiselle, josta tulee hänen kolmas vaimonsa. Molemmat tietävät, ettei sormus ole naisen.

Isäni lähtee kotoa -tarinassa on sisäkkäin monta tasoa, kuten monessa muussakin Gordimerin tarinassa. Isän lähtö nuorena kotoa, hänen kellokauppansa, vapaamuurariutensa ja kaksois- tai paremminkin kolmoiselämä rakastavana isänä ja valkoisen yhteisön jäsenenä, työelämässä mustien kanssa komentajana ja auktoriteettina sekä avioelämä, jossa nainen kokee ja näyttää olevansa ylempänä miestään.

Jonkun sydän riemuin lyö on eräs päätarina, novellin nimi perustuu William Blaken (1757 - 1827) Endless night -runon kohtaan:
Every night and every morn
Some to misery are born
Every morn and every night
Some are born to sweet delight
Some are born to  sweet delight
Some are born to endless night,

se on suomennettu ainakin Agatha Christien Ikiyössä (kirjan suomentaja on Anna-Liisa Laine) seuraavasti:
Yö ja aamun jokainen
jollekin tuo kurjuuden

joka aamu, joka yö
jonkun sydän riemuin lyö
jonkun sydän riemuin lyö
jonkun osa ikiyö

Tämäkin tarina (kuten Christien Ikiyö) on kamala. Tässäkin naista, joka on vilpitön ja viaton, vedätetään ja petetään ja murhataan ja samalla kuolee koko lentokoneellinen ihmisiä joidenkin epämääräisten syiden vuoksi. Alun tarina tuntuu kauniilta romanttiselta rakkaustarinalta viattoman Veran ja ahkeran ja nöyrän Radin, joka asuu alivuokralaisena Veran vanhempien tykönä. Lopussa selviää, että Rad on ollut Rat. Tarinassa on eräs vielä kamalampikin näkökulma, jota en tähän kirjaa. Vaikuttava novelli.

Toverit -tarinassa valkoinen toveri rouva Telford kohtaa mustia tovereita ja vie kotiinsa syömään. Sisustuksesta lähtien hän valkoinen naistoveri elää eri maailmassa kuin köyhät mustat toverit. Tarina osoittaa eri toverimaailmojen rosoisia ja epätasaisia rajapintoja.

Teraloyna -tarinassa teemoina ovat ainakin saarten ekologian täydellinen sekoittaminen ja armeija.

Hetkeä ennen kuin ase laukesi -tarinassa valkoinen maanomistaja on ampunut vahingossa mustan renkipoikansa. Asiasta alkavat tutkimukset ja asia on suuri, jopa YK:n pakotteista (tai niiden tiukentamisesta) puhutaan. Kysymys on kuitenkin ollut vahingosta ja maanomistaja ei ole ampunut vahingossa vain renkipoikaansa vaan poikansa.

Koti -novellissa ruotsalainen Nils kokee vierautta afrikkalaisen vaimonsa Teresan kanssa. Tässä puhutaan vangitsemisista, kidutuksesta, vankilasta ja kuulusteluista, Näitä ei Tukholmassa ole, ainakaan mielivaltaisia pidätyksiä ja kidutusta.

Matka -tarinassa  on isän ja äidin kiistoja ja lasten. Hyvä novelli.

Saalis -tarinaa en avaa, mutta otan lainauksia avajaissivulta s.175
"Vuoteen lämmössä oma pieru tuo sieraimiin mätänevän lihan lemun" ...
"Poika, joka kivitti poliiseja, jolta he katkaisivat molemmat käsivarret ja jonka vangit rai*ka*ivat, sellissä tyttö, joka valeltiin petturina bensiinillä ja poltettiin ..."

Turvataloja -tarina esittää miehen ja naisen suhteen ja sitä, että aktivistin pitää olla aina varuillaan. Myös aidsiin viitataan. Mitä unta sinä näit? -tarina kertoo myös eteläisen Afrikan todellisuudesta. Kuten tarina Kuntoilua, juoksulenkkikin sisältää riskin.

Amnestia -tarina päättää kirjan ja se on yksi päätarinoista. Vaimo odottaa miestään kotiin. Hänet on armahdettu ja tulee kotiin. Mies on ollut ay-liikkeessä, pidätetty, tuomittu ja ollut Saarella. Hänet on armahdettu. On toivoa paremmasta.
*****
Etelä-Afrikka siirtyi enemmistövaltaan 1990-luvulla. Ulkopuolisen silmin varsinkin Nelson Mandelan panos oli korvaamaton. Myös presidentti F.W. de Klerk laittoi uransa ja arvovaltansa peliin. Maassa toiminut Totuuskomissio oli myös toimiva ratkaisu.

*****
Nadine Gordimer (1923 – 2014) oli siis eteläafrikkalainen kirjallisuuden naisnobelisti vuodelta 1991. Hän syntyi Springsissä kaivoskaupungissa Johannesburgin lähellä. Nobelin kirjallisuuden palkinto -sivuilla hänen palkintoaan on perusteltu näin: "who through her magnificent epic writing has - in the words of Alfred Nobel - been of very great benefit to humanity".

Nadine Gordimerin Helsingin Sanomien muistokirjoitus tiivistää Gordimerin vaikutuksen ja teemat, täällä.

Kirjasähkökäyrässä on blogattu Gordimerin teoksesta Poikani tarina täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti