Markiisi de Sade: Justine

Markiisi de Sade: Justine, alkuteos Justine ou les Malheurs de la vertu, 1791, suomentanut Heikki Kaskimies, Gummerus 2014, sivumäärä 397.

Justine on markiisi de Saden teos orvon Justinen hirvittävistä vastoinkäymisistä. Teoksen alussa Julietten ja Justinen upporikas pankkiiri-isä tekee konkurssin ja kuolee, ja tyttäret jäävät orvoiksi, kun rahaa ei ole, nunnat heittävät tytöt luostarikoulusta. Juliette on vasta 15-vuotias ja Justine 12 vuotta. Juliette päätyy bordelliin, ja hänen palvelujaan myydään, se kovettaa häntä ja murtaa moraalin. Juliette kuitenkin kieroilee itsensä hyviin asemiin madame de Lorsangeksi. Kun Juliette tai madame de Lorsange on 28-vuotias, tuodaan hänen luokseen Therese, jota syytetään varkaudesta, murhasta, ja murhapoltosta. Therese, joka todellisuudessa on Justine, kertoo tarinansa, jossa on pelkkiä alamäkeä, hyväksikäyttöä, vankina pitoa ja väkivaltaa. Justine onkin kammottava ja kankeasti kyhätty alistamisen tarina, joka kuitenkin piehtaroi - ei Justinen alisteisessa asemassa- vaan minusta alistamisakteissa ja ihailee niitä. Kirja teksti on kankeaa, käännetty muka hyveen tarkasteluksi, mutta todellisuudessa piehtaroi väkivaltaisissa ruoskimis-, alistamis- ja kidutusjaksoissa. Tässä kirjassa en näe mitään ansioita, tämä on kankeasti kirjoitettu, teennäisyydellä kirjoitettu ihmisoikeuksien loukkaamistarina, jossa alistetaan naisia. Alistajat ovat rikkaita aatelismiehiä, jotka perustelevat vahvoilla olevan oikeuden saada nautinto kiduttaen. Naiset ovat heikkoja, ja ovat kidutuksen kohteita, joskin joissain orgioissa on myös nuoria miehiä.

Kirja on niin kankeasti ja kiemurrellen kirjoitettu, joten kirjallisestikaan se ei ole merkkiteos. Lukemalla kuitenkin selviää, että Justinen kerta toisensa jälkeen joutuu paheellisten miesten kontrollin alle. Du Harpinin luona Therese ei suostu varastamaan, joten hänet lavastetaan varkaaksi. Hän päätyy kuolemaan tuomittuna vankilaan. Tulipalon jälkeen hän päätyy huora-Dubuisin joukkoon, jossa häntä kidutetaan. Therese pelastaa Saint-Florentin, jolta on varastettu arvopapareita. Kiitokseksi hän lyö tainnoksiin Theresen ja raiskaa tämän. Näitä sessioita ei onneksi kuvata suoraan vaan kankeiden kiertoilmausten kautta, eli kirjasta on hyvin vaikea saada mitään selkoa. Joka tapauksessa seuraavana vuorossa on kreivi de Bressac, joka kaiken irstailun ohella suunnittelee tätinsä tappamista. Myöhemmin Therese saa syyt niskoilleen tästäkin episodista. Seuraava alistaja on välskäri ja opettaja Rodin, joka ensin hoitaa Theresen kuntoon de Bressacin koirien puremista. Kuitenkin Rodinilla on koulu, jossa oppilaita, ja tämä on yksi oksettavimmista asioista. Rodin polttaa Thereseen tai siis Justineen huoran merkin, joka aina aika ajoin nousee esiin. Tämän jälkeen on edessä kumma luostari, jossa samantyyppistä touhua kuin de Saden Sodoman 120 päivässä. Sitten on vuorossa kreivi de Gernande. Ennen kuin päästään loppuun tulee yksi väärän rahan tekijä, jonka Therese pelastaa, ja joutuu tämän vangiksi ja kidutuksen kohteeksi ja sitten vielä Saint-Florent uudestaan...

Juonipaljastus
Oikeus vapauttaa Justinen, ja Juliette kertoo olevansa Justinen sisko, mutta Justine kuolee salamaniskuun.

*****
Markiisi de Sade (2.6.1740 - 2.12.1814) oli sadismista kirjoittaja, nihilismin ja ateismin kannattaja. Tämä on teos täynnä nöyryyttämistä, alistamista, kiduttamista, ihmisarvon kieltämistä ja kiduttajien ateismia. OMalta osaltani de Saden tekeleet on minun osalta tässä. Kun lukee uutisia on näitä alistajia ja kiduttajia edelleenkin. Länsimainen oikeus on varmasti hyvä, mutta liian hidas ehkäistäkseen tämänkaltaiset rikokset kokonaan. Suomessa seksuaalirikosten tuomiot ovat liian alhaiset. Itse kannatan linjaa, jossa pitäisi tuomita aina ehdotonta vankeutta, jos näyttöä on, eli näyttökynnys ylittyy. Minusta myös todistettavasti perättömistä väitteistä (perätön lausuma tuomioistuimessa, tai viranomaiselle) pitää tuomita ehdoton vankeustuomio.

Markiisi de Sade: Sodoman 120 päivää, esipuhe

Markiisi de Sade: Sodoman 120 päivää, esipuhe, alkuteos Les 120 journées de Sodome ou l'école du libertinage v. 1782-1785, suomentanut Heikki Kaskimies, Like 2010, sivumäärä 118.

Tämä säädyllinen blogi, olen rajannut kirjan kannesta pois alaosan siveellisistä syistä ja kommentoinnissa käytän mahdollisimman siveellisiä ilmauksia tai en ilmaise mitään, joten bloggauksen voi minusta lukea kuka tahansa (joskin bloggauksessa käytetään sanoja irstailla, raiskaus, huora ja iljettävyys, ei muita).

Taustaa
Romaanin nimi viittaa ajanjaksoon, jossa kirjan irstailijat toteuttavat kaikkia ihmisoikeuksia häpäisevän ja alistavan sessionsa erään päähenkilön linnassa Sveitsissä. Raamatussa puhutaan Sodoman ja Gomorran hävittämisestä, Sodoma ja Gomorra olivat kaupunkeja, joiden asukkaat Jumala hävitti tulisateella. Sodoman miesten käytöksestä on mainittu lyhyesti (1. Mooseksen kirjassa 19 luvussa jakeessa 4).

Sodoman 120 päivää -"romaanin" kirjoitti de Sade ollessaan vankeudessa Bastiljissa ilmeisesti siveellisistä syistä, kirjan käsikirjoitus julkaistiin vasta 1900-luvun alussa, Tämä teos sisältää vasta teoksen johdannon, jonka  iljettävyys ja irstailut ylittävät jo oman käsityskykyni, mutta teoksen pystyy kyllä ilman tunnekuohuja lukemaan, sillä kerronta on kaikessa kauheudessaan yliampuvaa, mutta etovaa.

Johdannon alussa esitellään irstailijat. Pääirstailija on upporikas ja täysin häikäilemätön, moraaliton ja mittasuhteiltaan suuri ja elintavoiltaan hillitön herttua de Blangis. Blangisin veli on heiveröisempi, eikä hänen  nimeään paljasteta, mutta hän toimii  piispana,  (oikeuden) presidentti Curval ja Durcet ovat muut irstailijat. Alistavat murhaajat ovat miehiä ikähaarukassa 45 - 60, ja he ovat saattaneet vaimojaan ja vanhempiaan hautoihin myrkyllä, naineet toistensa tyttäriä. Nelikkoa kuvataan kirjan alkuosassa, niin ikään luetellaan heidän tekemänsä murhat, raiskaukset, erityiset tietyt fyysiset mitat sekä  erityisominaisuudet ja -mieltymykset. Piispa ei ole naimisissa, mutta hän on yhden tyttären isä. Nelikon rikollinen ja alistava toiminta on rajatonta, se kattaa myös oman perheen iästä riippumatta, eikä sukupuolellakaan ole väliä. Omat tyttäret on naitettu toisille irstailijoille, toiminnan jatkamiseksi. Herttuan tytär Julie on naitettu Curvalille, Curvalin tytär Adelaide on  Durcetin vaimo, jne, säästän tämän blogin lukijan enemmältä.

Sodoman 120 päivää on siis ulkomailla aiottujen orgioiden mitta, ja niiden järjestelyt ovat monimutkaisia, ja iljettävyydessä menevät yli oman käsityskykyni, vaikka pääosin irstailut ovat siis itse teoksesta, jota en aio lukea, mutta sessiot on jaettu neljään osaan. Yhteensä paikalle tulee 32 henkilöä, neljän rikollisen lisäksi, muut on pakotettu, useimmat raa'alla tavalla. Lisäksi on neljä irstailujen selittäjää, jotka ovat vanhoja huoria. Tietenkään mikään ei ole vapaaehtoista, joten ihmettelen takakannen tekstiä "murskaava kartoitus hallitsevien luokkien paheista: kuvaus orgioista, jossa lain, hallintopiirien, aateliston ja papiston edustajat ...". Minusta henkilöt ovat keksittyjä, ja tämä on enemmän houretta kuin joku läpileikkaus yleisistä käytöstavoista.

Kirjan aiheen liepeiltä voisin sanoa paljonkin, mutta tyydyn toteamaan, että tätä pläjäystä ei nykykirjatkaan iljettävyydessä ylitä, joskaan tässä ei itse tekoja juurikaan kuvata, vaan ovat siinä osassa, jota toivoakseni ei koskaan käännetä. Sen sijaan tämä nide päättyy papin ja kuolevan vuoropuheluun, jossa en juuri järkeä näe. Jos kuolevalle 'hekuma on  jumala', niin eikö se ole myös niille jotka tässä ovat valittu kidutettaviksi orjiksi. Tämä on teos täynnä nöyryyttämistä ja ihmisarvon kieltämistä ja ateismia.

De Sadelta olen blogannut myös vastenmielisen teoksen Justinen.