Veijo Meri: Manillaköysi

Veijo Meri: Manillaköysi, 1957, seven pokkari 2015, sivumäärä 172 (Kannen suunnittelu Jukka Kaskinen), skannattu tarkoituksella vinoon.

"Keppilän Joose löysi köyden keskeltä huoltotietä" näin alkaa Veijo Meren esikoisromaani Manillaköysi. Eletään toisen maailmansodan aikaa ja Suomen jatkosotaa, ja ollaan Karjalassa. Joose tykästyy löytämäänsä köyteen, tuo sen korsuun ja aikoo viedä kotiin Viiralle pyykkinaruksi ja se kiedotaan Joosen ympärille, kun Joose lähtee lomille.

Muiden mielestä Joose näyttää lihonneen, ja köysi hiertää, ja Joosella on monia vaikeuksia matkan aikana. Kirjan lopussa kotona Joosen vaimo Elviira irrottaa köyden, ja se on hiertänyt Joosen haavoja. Köyden pätkät Elviira nakkaa lantakasaan.

Kirjan sisältö koostuu lomamatkan aikana ja kotona kerrotuista yksittäisistä sotatarinoista, jotka antavat mosaiikkimaisen karskin, joskin hauskan, mutta paikoin irvokkaan kuvan sodasta, ja jutuissa käsitellään hulluutta, ruumiita, sotilaiden luita, kuolemista, ja  saksalaisia, eikä kaikkia tarinoita kerrota täysin vakavana, vaan niissä liioitellaan..

Junamatka on Kannakselta pitkä, ja junassa vinoillaan sotapoliiseille. Erikseen mainitaan Laguksen alikersantti. Ruben Lagus, (1896 - 1959) oli  jääkärikomppanian komentaja ja jääkärikenraalimajuri, hyvä sotilas, jonka joukot valtasivat Äänislinnan, mistä yksi tarinakin kertoo, kun Lagus vie huonosti käyttäytyviä sotilaita putkaan, laihoin tuloksin. Joosella on hankaluuksia junassa, myös köysien vuoksi. Junassa pelataan korttia ja juodaan viinaa.

Eräässä tarinassa kokonainen pelto on täynnä mätäneviä ruumita. Maatalon siat ovat vapaana ja syövät pellolla, eikä ketään haluta syödä enäänäitä sikoja (siisti lyhyt versio), toisessa tarinassa lääkäri kerää ruumiin luut laatikkoon.

Kolmannessa tarinassa mies hakee vainajilta saappaita, jos saappaat ovat tiukassa, hän hakkaa ne kirveellä irti. Mies kuolee, ja myöhemmin kuuluu kirveellä hakkaamista.

Eräs vääpeli, jota pidetään lievästi hulluna, vie joukkoja aina eteenpäin."Eiköhän pojat mennä vähän vielä eteenpäin". Toinen vakiomaneeri on "kyllä minä hulluja osaan käsitellä". Vääpeli saakin hullun pois katolta, uhkaamalla muuten kaatavansa koko talon. Seuraavaksi hullu ampuu harhoissaan vääpelin. Lisäksi on tarina saksalaisen junan alle jäämisestä, ja räjäytystöistä, jonka kertoo Joosen naapuri ja hänen kummisetänsä, Joosen isän mieliharmiksi. Teos loppuu kummisedän mainintaan naisen pyllyn haistelusta.

Veijo Meri lopettaa tähän tarinansa jättäen Joosen vaimoineen lyhyelle lomalleen kolmen poikansa (4 v, 6 v, ja 8 v) ja kahden tyttönsä (3 v ja vauva) kanssa.

Manillaköyden kuvitusta on kehuttu, ja kirjaa on pidetty Meren parhaana.
*****
Veijo Meri (1928 - 2015) oli suomalainen kirjailija, joka oli syntynyt Viipurissa. Meren toinen teos ja ensimmäinen romaani oli kenties hänen tunnetuin eli tämä Manillaköysi.  Meren viimeinen julkaistu romaani oli Jääkiekkoilijan kesä vuodelta 1980.
Olen blogannut myös kirjoista: Everstin autonkuljettaja sekä Peiliin piirretty nainen

Osallistun tällä omaan Rauhan haasteeseen joka on lanseerattu täällä ja jossa luetaan toiseen maailmansotaan liittyviä teoksia.

Sofokles: Kuningas Oidipus

Sofokles: Kuningas Oidipus, suomentanut Veijo Meri, Otava 1988, sivumäärä 96.

Kuningas Oidipus on tragedia, jonka perusjuonikuvion luultavasti kaikki ovat kuulleet, eli Oidipus surmaa isänsä ja nai äitinsä, tämä on kuitenkin vain pintatietoutta.

Näytelmän kirjoittaja oli antiikin kreikkalainen Sofokles, joka kuoli 406 eKr. Kuningas Oidipus -näytelmää ei ole erikseen jaettu näytöksiin eikä kohtauksiin, vaan se koostuu runon muotoisista vuorosanoista, joista jotkut ovat varsin pitkiä, eli tämä on näyttelijöille ollut hyvin vaikeaa. Kuoroa käytetään kertojana, ja asioiden selventäjänä.

Näytelmän alussa Apollo on lähettänyt ruttoepidemian Thebaan, ja Kreonin mukaan ruton hävittämiseksi kuningas Oidipuksen pitää selvittää, kuka on murhannut edellisen kuninkaan Laioksen. Murhaaja on tarkoitus toimittaa oikeuden eteen. Oidipus tapaa Teiresiaan, sokean tietäjän.

Kansikuvassa Oidipuksen silmistä valuu veri, ja Oidipus tosiaan totuuden paljastuttua puhkaisee silmänsä itsemurhan tehneen vaimonsa ja äitinsä Iokasteen rintaneuloilla.

Alkuvaiheessa hän siis tapaa sokean tietäjän, ja näkemis-teema korostuu vuorosanoissa.

Kreon: Aikoja sitten meillä oli maan päämies Laios ennen sinun tänne tuloa.
Oidipus: Hänestä olen kuullut, koskaan en nähnyt

Oidipus syyttää Teiresisasta murhan suunnittelusta ja toteutuksesta, mutta "jos olisit nähnyt, olisit selvinnyt siitä itsekin" Teiresias kuittaa itse sinä saastutit tämän maan. sinulla on rakkaimpiisi suhde, joka häpäisee. Et näe näkevillä silmillä, kuka asuu kanssasi tässä alhossa ... Ketään kuolevaista ei tulla raatelemaan kuin sinua. Tulee sokea näkevästä ja kerjäläinen rikkaasta.

Oidipus vikisee Iokasteelle, että hänen veljensä  Kreon näkee Oidipuksessa Laioksen murhaajan. Iokasteen mukaan pitää ymmärtää, että yksikään kuolevaisista ei osaa nähdä silmillä. Iokaste tunnustaa, että hänen ja Laioksen pojasta ennustettiin tulevan isän murhaaja. Siksi poika vietiin nilkat sidottuina metsään tapettavaksi.

Hiljalleen todistustaakka kasvaa rutsaiseen ja murhaisaan päätepisteeseensä. Lapsena Oidipus on löydetty nilkat tohjona, hän ei olekaan Polybosin ja  Meropemin lapsi, vaan Laioksen ja Iokasteen. Vieläkin Iokaste haluaa kiistää totuuden, ja minusta päästää suustaan kumman lauseen, ja vielä valheellisen "niin monet miehet ovat naineet unissaan äitiään", tuskinpa kukaan voin ounastella, en minä ainakaan. Oidipus oli kavahtanut Korintissa huhuja, jonka mukaan hän ei olisi Polybosin poika, ja lähti Thebaan, matkalla hän on surmannut kimppuun käyneen Laioksen. Oidipuksen kuultua vanhaa palvelijaa, totuus on paljas. Iokaste tekee omat johtopäätöksensä ja surmaa nuoralla itsensä. Oidipus mylvii ja puhkoo silmänsä, vaimoäitinsä kultaisilla hiusneuloilla.

Teeemat
Oidipuksen tekemä isän tappo on minusta ihmisen tappo itsepuolustuksessa, sillä Oidipus ei tiedä miehen olevan isänsä. Hän ei myöskään voi tietää Iokasteen olevan äitinsä. Kohtalo siis on määräävämpi kuin vapaa tahto?  Itse pohdin enemmän äidin Iokasteen roolia. Hämmästyttää lisäksi seikka, miksi kuningas haluaisi naida itseään vanhemman kuningattaren, joka on ollut toisen vaimo. Itseäni säälittää myös lasten Antigonen ja Ismenen kohtalo. Teemoina on vapaa tahto, kohtalo, ja kärsimys sekä häpeä.

Näytelmän Veijo Meren käännös päättyy: "Siksi älkää kuolevaista ennen viime hetkeään arvioiko, ylistäkö, onnen vuoksi ainakaan, ennen kuin on loppuun päässyt kärsimättä kertakaan".

Onnen kadehtiminen on siis turhaa, kohtalo paiskaa yleensä onnen jälkeen onnettomuutta.

Oidipus Kolonoksessa kertoo Oidipuksen tarinan loppuun ja näytelmä Antigone Oidipuksen lasten.
******
Thomas Mann on kirjoittanut teoksen Pyhä syntinen, joka on muunnelma Oidipuksen tarinasta, mutta Pyhän syntisen rutsamies ei silmiään puhko vaan kärsii kammottavan itselangettamansa askeesirangaistuksen ja saa vielä uuden "elämän". Thomas Mannin tarina pohjautuu Von Auenin runoteokseen, joka siis pohjautuu Oidipukseen. Freudin "teorioiden" kautta Oidipuskompleksi on sanana tuttu useimmille, Freudin mukaan 3-6-vuotias poika rakastuu äitiinsä, ja kadehtii isäänsä, vastaava tytöillä on Elektra-kompleksi. Sofokles (n.496 eKr - 406 eKr), joka oli antiikin yksi suurimmista näytelmäkirjalijoista, kirjoitti myös Elektrasta, joka surmauttaa äitinsä kostoksi isän murhasta aikuisena. Sekä Oidipus että Elektra toimivat näytelmässä aikuisena, Oidipus tietämättä, Elektra tietäen. Freudin teoria siis koskee lapsuusaikaa.

Veijo Meri: Peiliin piirretty nainen

Veijo Meri: Peiliin piirretty nainen, alkuteos 1963 Otava, Suuri Suomalainen kirjakerho 1970, sivumäärä 267.

Veijo Meren Peiliin piirretty nainen kertoo  yhden viikonlopun (tai yön) tapahtumista. Kuten kaikissa (lukemissani) Veijo Meren romaaneissa tarinassa kerrotaan tarinoita, puhutaan sotajuttuja, juodaan viinaa, ja miehet ja naiset harrastavat fyysisiä aktiviteetteja, joita kuvataan riittävän selvästi ja paljaasti.

Juoni ja päähenkilöt
Romaanin ensimmäisen osan alussa nuorten päähenkilöiden Einon ja Eilan tilannetta kartoitetaan. Eino ajaa omaa taksiaan, omistaa perintöasunnon Katajanokalla, jonne hän on majottanut nuoria juopottelevia alivuokralaisia. Omalla saunamatkallaan Eino saa ajon kahdelta kännikalalta, lihavalta kirjailijalta ja laihalta insinööriltä, joita Eino  kyyditsee taksillaan taidemaalari Eino Kukkakosken luo Rautajärvelle saunomaan. Saunomisreissua kuvataan romaanin toisessa osassa.

Ensimmäisessä osassa Eila, kauppiaan 16-vuotias tytär ihmettelee oksentelevien ja hölmöilevien koiraspuolisten kännikalojen joukossa Katajanokan asunnossa, minne Eino on kadonnut. Hänet saattaa kotiin Kauko, joka on käynyt työstämässä omaa tyttöystäväänsä Marja-Terttua erään toisen kihlaparin luona. Eila pyytää Kaukoa jäämään ja he puhuvat Eilan vanhempien kaupassa ja ryystävät Eilan keittämää kahvia.

Eino ajaa insinöörin ja kirjailijan Kukkakosken luo saunomaan. Kirjailija juo kaljaa, ja paiskoo autosta pulloja pirstoiksi kadulle, ja ylipäätään joka paikkaan, luontoonkin. Kukkakoski ottaa vieraat vastaan, ja Rautajärvellä veneillään ja saunassa saunotaan, viskiä juodaan, sotajuttuja kerrotaan, novelleja luetaan ääneen, ja runoja lausutaan. Einolla on hellät hetket Kukkakosken naapurin Kaisan kanssa. Kukkakoskellakin on nainen luonaan.

Teoksessa ennakoidaan kuolemaa. Kirjailija puhuu tappamisesta useampaan kertaan. Lopulta taiteilija Kukkakoski tappaa ampumalla itsensä. Aiemmin on vihjattu hänellä olevan vatsasyövän, jota varten taiteilija on pyytänyt "lopullista pilleriä", mahdollisesti kysymyksessä oli vain vatsahaava?

Tämä juoni on vain murto-osa kirjan sisällöstä, joka koostuu erilaisista tarinoista ja tapahtumista. Poliisikuulustelujen jälkeen lopulta Eino palaa Eilan luo, ja vannoo rakkautta Eilalle (vaikka on ollut juuri Kaisan kanssa intiimisti), ja kertoo Eilan isälle vievänsä Eilan vihille runsaan kuukauden päästä, kun Eila täyttää 17 vuotta. Kerronnassa on aiemmin kuvattu myös Einon ja Eilan karkelointi.

Ajankuva ja miljöö
Ajankuva on tallentunut kirjaan osuvasti, Tapahtumavuosi on 1963. Kaupassa myydään pilsneriä, erilaisia säilykkeitä, sokeria, jauhoja, kermaa, ja maitojauhetta. Tavarat pakataan pahvilaatikkoon. TV:stä puhutaan, ja se on kallis hyödyke, maksaa yli 1000 markkaa, joka oli rahauudistuksen alettua suuri raha mustavalkoteeveestä.
Eino väittää mersun maksavan 18 000 markkaa, mutta saaneensa sen ammattikäyttöön 14 000 markalla, ja vaihtavansa autoa vuosittain. Einolla on perintöasunto yli 200 neliön lukaali Katajanokalla. Asunto kaipaa varmastikin alivuokralaisten touhujenkin vuoksi remonttia, asunnossa on gramofoni. Useimmissa asunnoissa on kylpyamme, ainakin Einon ja Eilan vanhempien.
Helsingin keskustassa liikutaan paljon ja miljöö on tallentunut hyvin.


Peileistä puhutaan paljonkin, naisten ja miesten alastomuutta, ja karkelointia kuvataan jonkin verran. Peileistä puhutaan aika mntakin kertaa, ensiksi sivulla 25.
"Eteisessä oli hieno valonhämy. Siellä oli suuri peili, joka oli niin paljon kallellaan, että siitä näki  itsensä kokonaan". s 25.
Eila ja Kaukokin kulkevat peilin ohi
"...korkeat peilit, jotka olivat hyvin kirkkaat. Hekatsoivat niistä kuvansa, tyttö (siis Eila) pysähtyi olikein peilaamaan". s.84.

Kauko muuten oli rautakaupan myyjä, jota työtä Eila luulee raskaaksi, on siis itsekin vanhempien kaupassa töissä. Eila on laskujeni mukaan syntynyt 1946, Eino 1937, ja Kukkakoski 1900. Insinööri on syntynyt 1920-luvulla.

Martti Mykkänen on tehnyt päällyksen ja varmastikin myös takakannen. Kansikuvat liittyvät teoksen sisältöön minusta hyvin epäsuorasti.

Veijo Meren Peiliin piirretty nainen on laadukas teos, jossa on kertomuksia toistensa sisällä.

****

Veijo Meri (1928 - 2015) oli suomalainen kirjailija, joka oli syntynyt Viipurissa, kirjoittanut ylioppilaaksi Hämeenlinnassa, opiskellut ja ollut töissä Helsingissä. Meren toinen teos ja ensimmäinen romaaninsa oli kenties hänen tunnetuin Manillaköysi
Jääkiekkoilijan kesä vuodelta 1980 oli viimeinen julkaistu Meren romaani.

Veijo Meri: Everstin autonkuljettaja

Veijo Meri: Everstin autonkuljettaja, Otava 1966, sivumäärä 165.

Veijo Meren teoksen Everstin autonkuljettajan juoni on lyhyesti selitetty. Sotamies Peltola saa majurilta armeijan auton ja käskyn hakea eversti Siltasen Helsinkiin Vääksystä. Peltola ajaa Vääksyyn, odottaa rannassa everstiä, tuo hänet Helsinkiin pääesikuntaan, ja lähtee hakemaan everstin unohtunutta salkkua.

Romaanin todellinen sisältö on automatkan ja odotuksen kuvaus lähinnä Peltolan silmin. Kun Peltola saa käskyn hakea everstin salkun, hän piipahtaa kotona Sörkässä ja kuvaa urbaania todellisuutta 1960-luvulta. Vanhemmat ovat työläisiä, ja kotona asuu vielä alivuokralaisia.

Peltola on siis varusmies, hänellä on 75 aamua jäljellä. Peltola havainnoi etenkin tyttöjä, hän on itse 164-senttinen, ja tyttöjä lyhempi. Hän katsoo mustan tytön (en ole aivan varma oliko tyttö todella musta luultavasti oli) rintamusta, kotinurkkien kahvilassa hän tiiraa ja yrittää saada mukaan kahvilassa tarjoilevaa  Lisbetiä, mutta tytöt eivät huomaa Peltosta.

Anita Ekberg (1931 - 2015) esiintyy kirjassa useasti ensin elokuvajulisteessa ja sitten Peltolan fantasioissa sekä ajatuksissa. Anita Ekberg oli alkuun missi ja malli, mutta teki uransa näyttelijänä. Yllättäen ensimmäinen viittaus Ekbergiin tulee kulahtaneen perheen lapsen kuvauksesta:
"Lapsen pää oli kuin Anita Ekbergin rinta, joka oli nuljahtanut liivistä ulos. Perheenemännällä oli maksoittuneet kasvot ja väsynyt ilme. Perheenpää oli kalju ja sillä oli silmälasit". s.17
Seuraavaksi kuvaillaan elokuvamainosta sivuilla 17 - 18:
"Se ei ollut värikäs, se oli kuin sanomalehden sivu, jossa oli iso Anita Ekbergin kuva. Anita Ekberg antautui käsissään mustat hansikkaat ...."
Peltola on kova poika kuvittelemaan, jo odottaessaan hän kuvittelee filmikohtauksen, jossa vaalea filmitähti jää sotajoukon vangiksi, nainen kylvetetään ja sidotaan sänkyyn ...  Todella sairasta fantasiaa.
Sivulla 129 hän kuvittelee "Bill Martin julkeaa vielä ottaa tupakan ja liekinheittimen muotoisen tupakansytyttimen, jota käyttelee kypärään pukeutunut Anita Ekberg, mutta liekki polttaa tupakan ja miss Ekberg suuntaa liekin Bill Martinin tukkaan ...". Minulla ei leikkaa, kuka on Bill Martin, tiedän, että Dean Martin ja Anita Ekberg esiintyivät vuonna 1963 samassa filmissä 4 for Texas.

Luullakseni Meri valaisee tällä Ekberg -tietoudellaan Peltolan ajatuksia. Peltola havainnoi Vääksyssä seurustelevia pareja, ja tyttöjä, sekä everstin perhettä, joka tulee veneellä Vääksyyn. Peltola pyytää avomiehensä nyrkin pehmittämää Lisbetiä mukaansa Vääksyyn hakemaan everstin salkkua ja uimaan ilman uimapukua. Tämä kummastutti paljon. Peltola on nimittäin varusmiespalveluksessa, ja oletukseni mukaan rassukka on siis 20-vuotias sotamies. Ihmetytti, miksi hänen ei pitänyt mennä kasarmille yöksi, eikä hakemaan uutta komennuspaperia. Tämän lisäksi ei ole varmaankaan luvallista ottaa jotakin irtovosua puolustusvoimien autoon, joka lienee ollut chevrolet.

Ajankuva on taltioitunut nautittavan hyvin kirjan sivuille. Peltola kuvaa Sörkän kulmia, kauppahallia, Hämeentietä.... 

Kirjassa puhutaan hopeamarkoista, ja veikkauskupongeista.

Yllättävää kyllä myös markan seteleitä käytetään.

Markan kolikkoa käytettiin vuodesta 1964 jälkeen, hopeamarkkoja lyötiin 1968 asti, sitten siirryttiin nikkelimarkkoihin.

Veijo Meri kuvaa myös hyvin sotajuttuja, joita kirjassa viljelee eversti, rintamakokemuksia tihkuu tekstistä muitakin.

Veijo Meren Everstin autonkuljettaja on laadukas teos, joka porautuu sotamies Peltolan niukkoihin ja erikoisiin sielunmaisemiin.

****

Veijo Meri (1928 - 2015) oli suomalainen kirjailija, joka oli syntynyt Viipurissa. Meren toinen teos ja ensimmäinen romaaninsa oli kenties hänen tunnetuin Manillaköysi
Jääkiekkoilijan kesä vuodelta 1980 oli viimeinen julkaistu Meren romaani.

Veijo Meri: Jääkiekkoilijan kesä

Illun hevonen Ison vaaleen kuplavolkkarissa kiinni

Veijo Meren Jääkiekkoilijan kesä, alkuperäinen 1980, tämä opus 2008, 170 sivua, ja Jyrki Nummin "Romaanin käänteismuunnokset" 17 sivun analyysi.

Jääkiekkoilijan kesä  kertoo kesästä sodan jälkeen vuonna 1954 luultavasti Hämeenlinnassa, jossa kesää vietetään sodassa käyneiden miesten ja jääkiekkoilijoiden juodessa alkoholia ulkoterasseilla ja puheet koskevat sotaretkiä ja naisia.

Ihmisiä kuvataan minimalistisesti, vaatteita ja eräitä viettitoimintoja kuvataan hyvinkin laveasti, mutta naturalistisesti. Naisia kuvataan joko vaatteiden kautta, valkoinen vekki hame tai valkoinen housupuku tai paljaiden ruumiin osien kautta. Parakin keittäjän rouva Heinosen eräitä ruumiin osia kuvataan hyvinkin lähietäisyydeltä ja tarkasti, muttei kasvoja lainkaan. Ruumiin osien liikettä voidaan kuvata esimerkiksi näin "Ne poukkoilivat kuin pelästyneet lampaat karsinassa" s.73. Miehen katse ei ole ensin kasvoissa vaan alempana "Illu katsoi naisen ruskettuneita naarmuuntuneita pohkeita ja paljaita jalkateriä. Sillä oli pyhähame päällään, tukka hyvin kammattu". s.99

Kirjassa on seitsemän lukua. Juoni on sarja tapahtumia: muutamassa ensimmäisessä luvussa Illu eräs päähenkilö on jääkiekkoilijoiden ja sodan käyneiden miesten porukassa, jotka jauhavat sodasta ja naisista. Keskeinen puheenaihe on Uti, alkoholisoitunut sodan käynyt mies, joka löydetään muutama luku myöhemmin kuoliaaksi hakattuna, tekijä ei romaanissa selviä.

Illulla (noin kaksikymmenvuotias) on hyvin realistisesti ja loistavasti kuvattu "tapaaminen kahdessa näytöksessä" parakin keittäjän 35-vuotiaan yksinäisen rouvan kanssa. Kuvailu sisältää koko toimituksen ämpärillä käynnistä alkaen ja kestää 16 sivua. En muista moista intiimin toimituksen "ruumiinkieltä" muussa suomalaisessa proosateoksessa, tulee mieleen Hannu Salaman Otto-poika.

Kirjan toinen keskeinen henkilö on Iso vaalee, Salme Isola, jonka ceevee on täynnä miehiä, ja jonka kanssa Illu pikakihlautuu. Kirjassa on lukuisia muita henkilöitä, joista annetaan joko sukunimi Koivula, Salminen, Kurjenmutka, Lempinen tai etunimi Timi, Reko tai vain asema Utin äiti ja sisar, tarjoilija, tai lempinimi Lankku ja Illu, jossain yhteydessä voi sitten olla koko nimi.

Jääkiekkoilijan kesän juoni on samalla tavalla sivuseikka kuin Juhannustansseissa, tärkeämpää on Veijo Meren (1928 - 2015)  omintakeinen tyyli, jonka mukaan hän kuvaa myös eräitä ruumiin toimintoja, ajatuksia ei juuri paljasteta vaan henkilöiden motiivit tulevat ilmi pääosin puheissa, dialogissa tai toimintana

Kirja ei ala mistään tietystä tapahtumasta eikä pääty mihinkään, romaanilla ei siis ole määrättyä alkua eikä loppua formaalina päivämääränä tai tapahtumana. Henkilöiden tulevaisuus jää siten auki, eli elämän virrasta on otettu kuvaukseen määrämittainen osuus. Henkilöiden suhteet ovat häilyviä varsinkin seurustelun suhteen viettien voima on suuri, eikä uskollisuus yllä kihlasormusten vaihdon jälkeen edes yhtä iltaa pidemmälle. Ne joilla on jotain jaettavaa, jakavat sitä.

Erilainen kesäromaani, josta on tehty elokuva Iso Vaalee vuonna 1983, wikipedian mukaan Utia esitti legendaarinen Risto Salmi.

***
Romaanin käänteismuunnoksista
Veijo Meren romaanin jälkeen on Jyrki Nummen selitys osa "Romaanin käänteismuunnoksista", tämä on sangen kiinnostavaa. Siinä verrataan asiaa matematiikan vastaaviin. Matematiikan saralla tiedän toki käänteisfunktion ja sen määrityksen, ja integraalimuunnokset, mutta sillä tiedolla en päässyt Nummen tekstin tasolle "käänteismuunnoksella tarkoitetaan matematiikassa sitä, että funktiosta voidaan tehdä muunnos ja käänteisoperaation avulla muunnoksesta saadaan takaisin alkuperäinen funktio" ja jatkuu ... "Jos henkilön peilikuva vastaa funktiota ja peilin kuvan peilikuva funktion muunnosta, niin käänteismuunnos tekee peilikuvan peilikuvasta alkuperäisen peilikuvan"  ... Meri on kotiuttanut sen suomalaiseen proosaan". Ansiokas kirja siis, tästä asiasta en ole aivan samaa mieltä tai en ymmärtänyt. Integraalimuunnoksilla ja käänteisfunktioilla on matematiikassa luultavasti tarkoitus helpottaa operaatioita tai mahdollistaa ne, ei peilailla ja muuntaa peilailun vuoksi, joskin voidaan taiteessakin saada ihmisen kuva monesta "peilistä", ja peilikuvien peilaamisesta, reflektion reflektio, ja sen reflektoinnin reflektointi. Utista eli Untosta tulee peilikuvaa monesta suunnasta, hänen toimintansa on muiden puheiden ja näköhavaintojen varassa. Illu, Salme, ja keittäjärouva sen sijaan näkyvät minusta enemmän suoraan tosin osin myös ajatusten heijastumina puheessa tai Veijo Meren naturalistisena kuvauksena.
Peiliteoria on siksi huvittava, että kuudennessa luvussa Salme ja Illu puhuvat eräästä paikasta ... Illu tokaisee, että et sä voi nähdä sitä. Salme toteaa: Enkö peilissäkään. Mulla on kaapin oven sisäpuolella oven kokoinen peili ... Siitä mä näen mitä tahansa, jopa sen millainen sää on ulkona
***
Jääkiekosta 1950-luvulla
Jääkiekkoilijalle ei tuolloin Illun sanoi maksettu "penniäkään". Eikä jääkiekkolijan varmasti olisi tarvinnut näin paljon lomaillakaan. Illu puhuu demareiden leiristä, ja toisissa yhteyksissä puhutaan Hämeenlinnasta. Oma oletukseni, joka voi osoittautua vääräksi, on se, että Illu olisi voinut pelata Hämeenlinnan Tarmossa. Tuolloin jääkiekkoa pelattiin ulkojäillä karuissa otteluissa, ja oltiin sään armoilla. Miehet luultavasti kävivät päivätöissä ja olivat amatöörejä. Hämeenlinnan Tarmo oli tuona aikana jääkiekon SM-sarjassa saavuttaen 2 kultaa vuosina 1948 ja 1949, seitsemän hopeaa ja kaksi pronssia. Tiedot poimin Jääkiekko-kirjasta kaudelta 2004-2005. HPK sai tuolloin "vain" hopean ja pronssin.

Kaudella 1951-1952 Jääkiekon SM-sarjassa Ilves Tampereelta voitti ja Hämeenlinnan HPK oli toinen ja Hämeenlinnan Tarmo kolmas. Kaudella 1952-1953 jääkiekon SM-sarjan lopputilanne oli 1. TBK, Tampere, 2. Hämeenlinnan Tarmo, 3. HIFK, Helsinki ja 4. TPS, Turku

Kaudella SM-sarjassa 1954-1955 Hämeenlinnan HPK oli kolmas TBK voitti. Pistepörssin voitti Yrjö Hakala HPK:sta 10 ottelua 22 maalia ja kolme syöttöä eli 25 pistettä sekä 4 minuuttia jäähyjä, toinen oli Hämeenlinnan Tarmon Matti Karumaa kahdeksan ottelua 13+4=17  ei jäähyjä. Eli joukkueet pelasivat kahdeksan ottelua ja finalistit pelasivat kymmenen ottelua. Mestarijuokkueessa Tampereen TBK:ssa pelasi kaksi maalivahtia ja 12 kenttäpelaajaa eli miehiä ei riittänyt edes kolmeen kenttään. Koska pelaajia oli vähän, myös tehot olivat varsin hyviä Yrjö Hakala teki keskinmäärin yli kaksi maalia ottelussa. Vuonna 1952 pelattiin SM-sarjassa vain neljä kierrosta ja kaksi osainen loppuottelu eli yhteensä vain kuusi ottelua.

Vuonna 1980 romaanin  syntyaikana pelattiin SM-liigassa 36 ottelua ja playoffit.

Nykyisin pelataan 60 ottelua ja kattavat playoffit.

***

Kannessa on naisen kehon päällä on jääkiekkokaukalo.

*****
Veijo Meren (1928 - 2015)  toinen teos ja ensimmäinen romaaninsa oli kenties hänen tunnetuin Manillaköysi