Anssi Kela: Aukio

Anssi Kela: Aukio, Sony Music, kesto 41:22.

Anssi Kelan neljäs levy Aukio, julkaistiin tasan kymmenen vuotta sitten, eli 090909 eli 9.9.2009. Levy täyttää siis kymmenen vuotta.

Aukio on tarinaltaan hyvin ehyt ja se on myös erittäin hieno levy, jonka levyvihko täydentää sanomaa, levyvihon kuvituksen  on tehnyt Sami Makkonen, jonka oletan olevan tämä ansioitunut taiteilija (klik).

Itse omistan kaikki Anssi Kelan CD-äänitteet, ja tämänkin, pidin tästä paljon, mutta myynti oli alle 5000 kappaletta, kun Nummelaa myytiin yli 150 000 kappaletta, minulla levyjä on kaksi sekä alkuperäinen Nummela, että se, jossa on Milla-sinkku.

Aukio -levy kertoo kaivos-paikkakunnalla asuvasta avioparista,tai oikeastaan nuoresta mainariperheenisästä. Avausraidasta eli Huuto -biisistä voi päätellä hänen olevan kolmissakymmenissä, ja nuorena hän on kapinoinut kaivostyötä vastaan, mutta rakastunut postinkantajaan. Elämä on raiteillaan, intti on käyty, häävalssi on takana, oma talo on, ja vaimo odottaa esikoista, mutta nyt alkavat taloudelliset paineet motivoida miestä.

Menin töihin kaivokseen, nyt olen kaikkea mitä ennen halveksin
Viime vuonna rakensin
Talon metsän kupeeseen

Velkaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin
Töissä kuulee juttuja: väkeä ehkä karsitaan
Vaimokin on pieniin päin
Mies kokee että hänen kaltaisten ääni jää kuulumatta.

Aukio-levyn tapahtumat voi kuvitella muutamaan päivään. Tapahtumat etenevät nopeasti, mutta levyyn on kytketty unenomaisia kappaleita, ja vanhaa legendaa. Kappaleiden tempo, ja laulutapa vaihtelee seesteistä, vimmaan. Ensimmäinen kappale on "sähköinen", ja seuraava akustinen.

Kakkosbiisi Uni on hyvin taianomainen ja lyhyt kappale, jossa päädytään auringossa kylpevälle aukiolle. 

Aamu -biisi jatkaa kertomusta, uni haihtuu ja taloudelliset realiteetit vyöryvät radiosta: 

Avaan radion // Väkeä on taas sanottu irti. // Valtavia firmoja kaatuu. 

Biisissä korostetaan kaunista kiiintymystä:

Vierellä hiuksesi tuoksuvat kesältä, Sillä sinä olet syy, joka saa minut heräämään ja lähtemään, ja sinä olet syy, joka saa minut palaamaan. (tarkoittaa varmasti kaivsta).

Biisi on hyvin enteellinen, sillä jokapäiväinen lappu kirjoitetaan, mutta todetaan, että mitään ei ole tapahtunut vuosiin. Lisäksi mainitaan, että "toinen meistä lähtee, toinen jää//Valkoisia tulppaaneja//Aion tänään tuoda sinulle".

Tulppaani symboloi täydellistä rakkautta, valkoinen symboloi viattomuutta, puhtautta, mutta myös kuolemaa. Kappale on hyvin reipas ja optimistinen.

Tässä biisi Allas Sea Poolissa Anssin ja bändin esittämä (Deekoo 311:n lataus)

Paikkakunta elää kaivoksesta. Biisi Kaivos selittää sen merkitystä ihmisille, jotka päivittäin laskeutuvat kaivoksen syvyyksiin. He ovat syntyneet mainareiksi, ja kirkossa rukoillaan kuparin puolesta. Olisi ollut mahdollisuus valita toisin, mutta täällä tie vie kaivokseen. Biisissä pohditaan unohdetetuista, pimeyden lapsista, jotka kuuluivat syvyyksiin. Kappale soitettuna on surumielinen. Täällä olen, ja tänne jään.

Albin Stenman oli kaivoksen esimies, jonka syyksi sälytettiin aikoja sitten kaasuvuodon aiheuttama räjähdys. Albin Stenman kuoli sen mukana. Huhutaan, että hänen aaveensa kulkee kaivoskäytävillä. Albin Stenman biisiä soitetaan keikoillakin harvakseltaan. Kuten myös Aamu -biisiä.

Haaveilu -biisi syventää miehen kaipuutta vaimoonsa, ja rakkautta. Hän haaveilee jo aiemmin mainituista tulppaaneista. "Voin kuvitella ilmeesi kun saat tuomani tulppaanit// Vain yhtä en voi kuvitella//Elämää ilman sua." Biisi on akustinen, henkii rakkautta.

On olemassa vastoinkäymisiä, joillekin romahdus on taloudellinen, toisille se on kaivoskuilun romahtaminen. Romahdus -biisissä, johtaja on saanut merten takaa viestin, että kaivosta ylläpidetään vain vuoden loppuun. Työnvuoroon menevät mainarit pohtivat ahdistuneina, kuinka talot maksetaan. Mies toteaa:
Rakensin juuri talon//Jonka pankki omistaa//Laskettu aika lähestyy//
Ja nyt kaukana täältä joku tekee päätöksen//Tietääkö hän edes mitä tuhoaa?

Ja kaikki romahtaa: Kallio vapisee, valot pimenee, katto romahtaa. Biisi on hyvin pahaenteinen, ahdistuneen maaninen, se alkaa kosketinsoitolla ja rummutuksella, sitten alkaa laulu..

Sitten ollaan Loukussa. Kappale alkaa pianon soitolla. Kauanko ilma riittää? Tuleeko apua, liu'un toiseen maailmaan, kuvittelen olevani luonasi? Tapahtuuko Ihme? Tunnelin perältä tulee lyhtyä kantava mies. Onko mies Albin Stenman, itse olen aina luullut:

Sen ei pitäisi olla mahdollista//Mutta kun seuraan vanhaa miestä// Jotenkin tie vain avautuu// Tunnen raittiin ilman kasvoillani//Tarvitsen ihmeen// Kappale on "akustinen".

Ja saan mitä tarvitsen. Sitten on Paluu, joka on kauniin traaginen kappale. 

"Vedän ulko-oven auki... Laitan valot// Huomaan että olet hankkinut// Valkoisia tulppaaneja lasimaljakkoon".
Rakkaus korventaa, ja surun näkeminen, ja tajuaminen että ulottuvuus on toinen, tämä biisi kannattaa kuunnella. Levy loppuu Aukio -biisiin.

Uni biisissä päädyttiin Aukiolle, biisi alkaa kiransoitolla ja naisen "hyräilyllä".

Astun puiden joukkoon
Laulu houkuttelee syvemmälle
... 

Jota Aukio siis jatkaa ja päättää tarinan.
Astun aukiolle
Muutun tuhanneksi perhoseksi
Myös levyvihkon kuvassa on perhosia.

Ja päästän irti
Lähden laulun matkaan
****
Anssi Kela (s.1972) on hieno artisti ja  laurulyriikoistaan ja levyistään, mutta on hän romaaninkin kirjoittanut.
Kesä Kalevi Sorsan kanssa on blogattu TÄÄLLÄ
Mutta olen blogannut Anssi Kelan Matkamuistoja kirjasta TÄÄLLÄ.
Jean Ramsayn ja  Kalle Björklidin teoksesta Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä on bloggaus TÄÄLLÄ.

Pata-symboli (pata-ässä?) on jokaisessa Anssi Kelan levyssä, tämän levyn takakannesta se löytyy, (näkyy kuvan vasemmassa reunassa).

Anssi Kela: Kesä Kalevi Sorsan kanssa

Anssi Kela: Kesä Kalevi Sorsan kanssa, Teos 2008, sivumäärä 283.

Anssi Kelan "nummelalaisen" muusikon esikoisromaani oli Kesä Kalevi Sorsan kanssa. Nummelalainen on lainausmerkeissä, koska Anssi ei ole syntynyt Nummelassa, eikä asu siellä enää.

Kirjan päähenkilö on 31-vuotias onnettomuudessa ollut Johannes Palorinne, jonka kaveri Markus Häkkinen on toinen päähenkilö. Vahvojen lääkkeiden ja niska- ja päävamman vuoksi Johannes näkee edesmennyttä valtiomiestä Kalevi Sorsaa (1930 - 2004) ja käy kiintoisaa dialogia hänen kanssaan, muisti on mennyt ja välillä Johanneksen jutut ovat hieman sekavia.

Anssi Kelan muiden fanien harmiksi totean, että tämä ei ole suuri romaani, eikä kokonaisuutenakaan kovin hyvä, vaikka omalla tavalla pidin siitä paljon. Kalevi Sorsa -dialogin lisäksi Johanneksen ja Markuksen tarina nivoo ja sitoo kirjaa. Juoni on sarja tapahtumia Hangossa, Johanneksen tyttöystävystymistä, sekavaa sekoilua kännissä, pankkiryöstön selvittelyä, ja Markuksen kummia kuvioita. Henkilötkin on aika huonosti pohjustettu. Kuitenkin kirja on sympaattinen ja kesäisen kevyt ja lopputulemaltaan sangen yllättävä, ja traagisuuden lisäksi kirja on hyvinkin lohdullinen.

Kirjaa lukiessa aloin miettiä Anssi Kelan biisien sanoja.

Faijan haamu -biisissä lauletaan:
Mut mä tiesin et jotain on pielessä

Faija nimittäin seisoi mun vieressä
...

Mä olen mennyt kai sekaisin
Mut äijä tullut on takaisin
En koskaan uskonut aaveisiin
Ei niitä ole
Kaikki tietää sen...

Kirjassa parasta on tämä Kalevi Sorsan hahmo, ja rakentavat keskustelut hänen kanssaan. Johannes on intin käynyt lakimies, jolla on onnettomuuden vuoksi niskakauluri. Kalevi Sorsa ilmestyy paikalle, piiputtelee ja puhuu hyvin valtiomiesmäisesti ja on Johanneksen mentori. Tämä osa on toteutettu oivasti.

Kirjassa tapahtumapaikkoina on Helsingin puistoja. Biisissä Rakkaus on murhaa, eräs paikka on Ruttopuisto, joka tässä kirjassa on useimmin mainittu puisto. Muita mainittuja puistoja on Koffin puisto, Tehtaanpuisto ja Keskuspuisto.

Anssi Kelan kappaleessa Rouva Ruusunen ollaan hississä, ja kuvaillaan Ruususen äijää. Tässä hissillä ajelee Uitto, pieni mies hänkin, kuten rouva Ruususen mies. Biisissä kustaan hissiin, tässä kirjassa lorotellaan sentään ulko-oveen.

Markuksen äidin nimi on Aino, nimi joka esiintyy Anssin biisissä Rock unelma:

Kuulijoista toinen on kaunis Aino, hän näkee Jayn
Jay hymyilee
Ja Ainon sukat pyörii
Vielä puoli vuotta eteenpäin
Jay kulkee Ainon kanssa käsikkäin
Ainon vatsa pyöristynyt on
Jay tuntee olevansa onneton

Kirjan hahmoista minusta Johanneksen rakastettu Heidi Nurminen muistuttaa Anssi Kelan julkista hahmoa, eli on kasvissyöjä, järkevä ja pukeutuu mustaan, "musta tuntuu multa"

Kirjassa on lisäksi Tom Selleckin, Magnum-tv-sarjan ja Havaijin ystäville monta ekstraa.

Kalevi Sorsa laukaisee pahuudesta varmasti oivan viisauden: "Pahuus on kuin pyörremyrsky: sen silmässä voi olla täysin tyyntä, vaikka ympärillä kaikki tuhoutuu" s.130

Anssi Kelan esikoisromaani Kesä Kalevi Sorsan kanssa on kevyttä kesälukemista vaikka Karhusaareen.
****
Anssi Kela (s.1972) on tunnetumpi laurulyriikoistaan ja levyistään. Mutta olen blogannut Anssi Kelan Matkamuistoja kirjasta TÄÄLLÄ. Jean Ramsayn ja  Kalle Björklidin teoksesta Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä on bloggaus TÄÄLLÄ. Anssi Kelalta tulee uusi levy syksyllä, ja konserttikiertue. Liput on jo varattu yhteen keikkaan.

Jean Ramsay, Kalle Björklid: Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä

Jean Ramsay, Kalle Björklid: Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä, Docendo Oy 2017, sivumäärä 208.

"Kosketusetäisyydelläkin Anssi Kela jää pienen välimatkan päähän".  lainaus teoksen sivulta 194.
Tässä kiteytetään hyvin artisti Anssi Kelan julkinen minä, jota olen seurannut jo Nummela-levystä lähtien itsekin hieman etäältä. Vaikka kuuntelen Anssi Kelan musiikkia, en halua erityisesti tietää hänen yksityiselämästään. Kirjassakaan ei yksityiselämää sivuta vaan tässä käsitellään uraa, esikuvia, solmukohtia, sekä ylä- ja alamäkiä. Kirja alkaa Tennispalatsin katolta toukokuun alussa 2016, kun 50 000 Facebook-tykkäystä oli ylitetty ja maestro esiintyy. Kirjan mukaan nykynousu kuitenkin alkoi Eric Claptonin lämppärinä olosta 6.6. 2011. Rumban artikkeli keikasta on täällä. Lainaus jutusta "Clapton tuntui (Anssi Kelan lämmittelyaktista huolimatta) toimivan itse omana lämppärinään: hän säästi toivotuimmat kappaleensa ja isot hittinsä keikan jälkipuoliskolle ".

Oma suhteeni Anssi Kelan musiikkiin on paljolti kirjan kuvauksen mukainen, ostin levyt Nummelan, Suuria kuvioita, joka oli minusta hyvä levy, sen  sijaan en pitänyt levystä Rakkaus on murhaa, biisit levyllä olivat hyviä, kokonaisuus ei toimi, mikä todetaan kirjassakin. Sen sijaan pidin eheästä levystä Aukio, joka möi huonosti. Kun artisti alkoi osallistua erään presidenttiehdokkaan kampanjaan, oma kiinnostukseni lopahti, kyse ei artistin kannattamasta ehdokkaasta vaan minusta väärällä tontilla mestaroinnista. Minulle Anssi Kelan nousu alkoi biisistä Levoton tyttö, eheästä Vain elämää -kaudesta sekä Petri Ruusunen singlestä. Minut houkuteltiin uudestaan Kelan keikoille, ja samalla ostin Singlelevyt cd:n ja Nostalgia ja Anssi Kela levyt.

Kosketusetäisyydellä kirja sisältää paljon kuvia, ja minusta parhaat ovat ne kuvat, joissa yleisön kasvoista näkyy ilmeitä esimerkiksi sivulla 161, myös sivun 187 sivun kuvan peukkua näyttävä kuva lapsesta on mainio. Kansikuvan sormien yhdistyminen on koskettavaa.

Kirjan tarina ei etene lineaarisesti, mutta kirja kattaa oikeastaan kelavuodet 1986- 2016. Kaikki musiikilliset ja bändilliset yhteydet tulevat ilmi, Anssin gospel-tausta, coutryvaikutteet, esikuvat eli Raymond Carver,  Bruce Springsteenin Born in the USA, Anssin bändin Yhdeksäs hetki, sittemmin Pekka ja Susi, jonka singlellä Karhun elämää radiosoitto oli kohtalaista, mutta levy ei myynyt. Yllätti Anssi Kelan yhteydet Mikko Rimmiseen, jonka Pussikaljaromaani on loistava ja blogattu täällä. 

Asko Kallonen oli alkuun tärkeä, ja hänestä on kerrottu, jo Nummela -kirjassa. Bändissäkin on tapahtunut muutoksia. Kelly Ketonen eli rumpali lähti, ja Tuomas Wäinölä kitaristi tuli. Eron saundissa huomaa, olen ollut keikalla molempien kokoonpanojen aikana, ja molemmat ovat hyviä, mutta Wäinölä on tuonut paljon uutta potkua. Antti Karisalmesta ja Saara Metsbergistä on omat tarinansa, jotka jokainen voi lukea kirjasta. Kalevi Sorsaakin sivutaan,  valtiomies oli kummastellut Nummelan sanoja, mun täytyy kävellä näin. Anssi on kirjoittanut myöhemmin kirjoittanut teoksen Kesä Kalevi Sorsan kanssa, jossa ei oikeasti ole Kalevi Sorsaa, vaikka hänen kanssaan käydään dialogia. Anssin keikkavarusteisiin kuuluu muuten Urho Kekkosen pienoispatsas.

Jäähallikeikan 6.5.2017 Helsingissä Anssi nostaa tärkeäksi, ja se on minustakin paras Anssi Kelan keikka, missä olen ollut, myös akustinen Anssi on hyvä.

Yllä valokuva Jäähalli-keikalta, takana basisti Antti Karisalmi.

Olin myös 17.8.2017 katsomassa miltei kosketusetäisyydellä Turun Samppalinnassa, oli erityisen hyvä keikka.

Kirjan viimeiset sanat kerrotaan tärkeästä henkilöstä Anssin takana, eli nykyisin rumpuja paukuttavasta Ville Kelasta. Pidän Villen asenteesta. Hän trimmaili rumpuja Samppalinnassa, ja on kovan luokan ammattilainen, ja myös hän on elänyt samaa lapsuutta, kuin kirjan päähenkilö.

Olen lukenut viime aikoina näitä artistikirjoja, JVG:stä, Yöstä, mutta bloggauksen tasolle en ole niitä tuonut. Minusta Jean Ramsay tekstein ja  Kalle Björklid valokuvin ovat onnistuneet pääsemään  Anssi Kelaan kosketusetäisyydellä, mutta ei liian lähelle.

Minusta kirja on hyvä.

Olen blogannut myös Anssi Kelan kirjasta Matkamuistoja, joka oli tehty ennen uutta nousua, bloggaus löytyy TÄÄLTÄ.

Anssi Kela: Matkamuistoja

Anssi Kela: Matkamuistoja, Kustannusosakeyhtiö Teos 2012, sivumäärä 232.

Anssi Kela (s. 1972) on suosittu suomalainen lauluntekijä, joka voitti Rock-SM:n yhtyeessä Pekka ja Susi vuonna 1993, sekä teki läpimurron soolourallaaan vuonna 2001 ensimmäisellä sooloalbumillaan Nummela.

Olen käynyt Anssi Kelan keikoilla, viimeksi Helsingin jäähallissa Anssi Kelan 30-vuotiskeikalla. Kirjoitusajankohta Matkamuistoille oli vuosi 2012 eli vuosi ennen uutta nousua, ennen Levotonta tyttöä. Kaikki tapahtuu aaltoina. Huipusta seurasi suosion hiipuminen. Tässä kirjassa Anssi Kela pohtii asiaa: "Seuraavat pari vuotta ovat ratkaisevia; jos urani sooloartistina ei piakkoin lähde uuteen nousuun, niin täytyy alkaa vakavastikartoittaa vaihtoehtoja tehdä työkseen jotain muuta. En näe itseäni viisikymppisenä rämpyttelemässä pubeissa vanhoja hittejäni kaljatuoppeihinsa nojaileville ihmisille." s.202.

Onneksi uusi nousu alkoi, eikä ajauduttu kirjassa mainittuun titteliin "Takavuosien suosikkilaulaja" s.188.

Itse kirja on hyvin anssimainen. Olen fanittanut Anssia niin paljon, että kirjassa ei ole oikeastaan mitään uutta, mutta hyvin kiinnostavia tuokiokuvia, lapsuudesta. bändin perustamisesta, keikoilta, keikkabusseista, hotelleista ja tapaamisia ihmisten kanssa.

Anssi Kelan takana on keikoilla soittanut bändi, jonka rummuissa on Anssin pikkuveli Ville Kela, koskettimissa Saara Metsberg. Lemonatorin basisti Antti Karisalmi on ollut Anssi bändissä ja on, kirjan kirjoitusajankohtana rumpalina on ollut Lemonatorin Kelly Ketonen. Lemonator on lopettanut toimintansa, viimeisen levynsä se julkaisi vuonna 2010.

Keikkabussi on oma maailmansa, sieltä ja hotellista on tunnelmia. Anssi on raitis, mutta iloa on ilman viinaakin erilaisten kilpailujen ja visailujen kautta, yllättäen viitataan jopa Narnian vaatekaappiin.

Teoksen luvut käsittelevät eri asioita, on kipeitäkin. Ikävintä on auto-onnettomuus, ja perheen hajoaminen, josta lööpit ilakoivat. Julkkismuusikko saa oman osansa taksijonoissa, ja keikkojen jälkeen. Osa haluaa vain lytätä.

Kiinnostavaa nykynuorille on lukea entisajan musiikin fanituksen vaikeudesta. Kirkonkylältä piti matkata Helsnkiin musiikkikauppaan kuuntelemaan levyjä, ja kuulla, mitä Soundin, Rumban tai Suosikin sivuilla ollut bändi kuulosti.

Teoksessa on valokuvia ja lopussa humoristinen tiivistys "Anssi Kela - Elämä ja teot".

Nyt näyttää siltä, että Anssi Kela ei rämpyttele viisikymppisenä vanhoja hittejä pubeissa.

Anssi täyttää 45 vuotta. Voi olla, että uusi albumikin on tulossa. Biisit Petri Ruusunen ja Musta tuntuu multa, on tehty viimeisimmän albumin julkaisun jälkeen. Valokuvan otin Anssin juhlakonsertista Helsingin jäähallista toukokuussa 2017.

Anssi Kela: Nummela, erään albumin anatomia

Omistan kirjan anssi kela/nummela erään albumin anatomia miltei kymmenen vuoden takaa. 

Anssi Kela nousi julkisuuteen soololevynsä  Nummelan ansiosta vuonna 2001. 

Nummela-levyä myytiin 157 000 kappaletta, ja sitä on alkuperäinen versio, ja versio, jossa mukana on Milla -sinkku.

Tässä kuvassa on levy. Kuva on otettu Anssi Kelan Mun täytyy kävellä näin -kiertueelta 2020.

Nummela oli poikkeuksellinen albumi aikanaanja tämä kirja Nummela, erään albumin anatomia täydentää sitä hyvin. Anssi Kelan www-sivuilla oli forum, jonne voi esittää kysymyksiä, ja kirjassa on kysymyksiä ja vastauksia ja tärkein eli koko albumin tarina, sen teko alkaen Pekka ja Susi yhtyeen hajoamisesta ja tuottaja Asko Kallosen tapaamisesta, ja biisien synnystä ja biisien tarinat. Lisäksi biisesistä on sanat ja sävelet.

Levyllä on monta helmeä, Kaksi sisarta, Puistossa, Mikan faijan BMW, mutta yleisölle viimeiseksi tehty biisi on  se  BIISI ja myös kunnianosoitus Nummelalle, jossa Anssi Kela varttui ja asui nuorena aikuisena.

Tuskin terapeuttisempaa biisin loppua on kuin Anssi Kelan Nummelan

"Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan", 

Onnea kesti aikansa, koska mikään ei ole ikuista ja tätä asiaa Anssi Kela avaa Täytyy kävellä näin -elämänkertakiertueella. Kuitenkin hän allekirjoittaa biisin rivin: "Mä taidan kuulua tänne".

Minusta Suuria kuvioita CD on vielä parempi, mutta sen myynti hieman piiputti. Rakkaus on Murhaa levyllä pidin vain nimibiisistä ja Rock-unelmasta, Aukio -levy on kokonaisuutena hyvä, mutta kappaleista ei mikään nouse ylitse muiden. Levy kertoo kaivosyhtiön ja päähenkilön lopun

Anssi Kela -fanina olen lukenut hänen kirjansa Kesä Kalevi Sorsan kanssa, jossa onnettomuuden, niskakaulurin ja rautarangan (A.K oli itse auto-onnettomuudessa), sekä pienen hyytymän vuoksi, minäkertoja (Johannes Palorinne) käy väiillä keskusteluja entisen pääministerin ja ulkoministerin kanssa. Tässä sympaattisessa kirjassa on mukava loppu. Kirjan suola on dialogi Kalevi Sorsan kanssa ovat hauskoja. Myös Ruttopuisto (jota paikkaa en tiedä vaikka Helsingissä olen asunut) esiintyy monesti, kuten myös Rakkaus on murhaa -kappaleessa.

*****

Anssi Kela (s.1972) on hyvin taitava muusikko, hyvä live-laulaja, ja oiva laurulyriikoissaan ja levyillään. Anssi keikkailee yksin ja bändin kanssa.

Olen blogannut Anssi Kelan Matkamuistoja kirjasta TÄÄLLÄ. Jean Ramsayn ja Kalle Björklidin teoksesta Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä on bloggaus TÄÄLLÄ.