Mauri Sariola: Susikosken kuuma loma

 

Mauri Sariola: Susikosken kuuma loma, Viihdeviikarit oy, 1983.

Susikoski suuntaa lomalle Mallorcalle, kun työt KRP:ssa taukovat kesäloman ajaksi. Lentokentällä lihava rähisevä pääjohtaja Paalu kiinnittää huomiota. Paalu on ensimmäisellä ulkomaan matkalla ja ottanut firmansa avainhenkilöt mukaan: tekninen johtaja insinööri Aava, Paalun yksityissihteeri rouva Lind, ja hänen miehensä talouspäällikkö ekonomi Lind, markkinointipäällikkö Soronen. Suuntana on Palma de Mallorca, jossa oppaana on Westergren. 

Kirja on todella mukava ehkä ajankuvauskin, se sijoittuu 1950-luvun Mallorcalle, jonne matkustetaan pienessä koneessa, runsaita voileipiä syöden ja tupakoiden. Perillä porukka majoittuu hotelli Miramariin (hotelli toimii edelleen ja perustettu 1912 klik). Paalu haluaa kokea kaiken muiden kanssa ja seurue kiertää matkakohteita niin Valldemossan luostarin, uimarannat, katsovat härkätaistelua ja lopulta käyvät konsertissa Drachin tippukiviluolassa, jonne pääjohtajan Paalun maallinen vaellus päättyy. Tikari on tunkeutunut hänen niskaansa.

Verityötä on pohjustettu pitkään. Seurueessa on paljon ristiriitoja. Paalu on hyvin määräilevä, häntä inhotaan. Paalulla on vispilänkauppaa rouva Lindin kanssa, jolle ostaa lahjoja ja kähmii tätä. Insinööri Aava on lyöttäytynyt rouva Paalun käsikynkkään ja suudelmiakin vaihdetaan. Markkinointipäällikkö Soranen vetää koko ajan viinaa kuin sieni. Ennen verityötä Paalu saa sähkeen Suomesta ja hän pyytää Susikoskea henkivartijaksi, mihin Susikoski ei suostu.

Veritekoa aletaan tutkia Mallorcalla, mutta teon motiivin ja tekijän ratkaisee Susikoski vasta Helsingissä.

Mainio ajankuva tämä Susikoski ja hyvää kesälukemista.

^^

Mauri Sariola (1924 - 1985) oli tuottelias kirjailija, joka joutui ikäluokkansa mukana rintamalle, ^missä Sariola toimi radistina. Susikoski -sarja alkoi ilmestyä vuonna 1956 dekkarilla Laukausten hinta. Tämä Kuuma loma ilmestyi kirjana 1983, mutta ilmestyi Seura-lehden jatkokertomuksena 1959 (lähde Sariolan-seuran keskustelu, klik). Wikipedian mukaan Susikoski-dekkareita on 33, ja 11 lähinnä jatkokertomuksista tai lyhytjutuista koostuvaa kirjaa. Olen itse blogannut teoksista. Minä Susikoski (1963) ja  Susikoski virittää ansan (1970).

Mauri Sariola: Susikoski virittää ansan

Mauri Sariola: Susikoski virittää ansan, Gmmerus 1970, sivumäärä 195.

Teos alkaa kun konstaapeli Saarinen vie Lakkasuon isännälle Villehart Huhtaselle suruviestin hänen "kasvattipoikansa" Heikki Ahvenaisen kuolemasta. Ahvenainen on Lakkasuon piian ja luultavasti isännän poika. Avioton poika on päässyt opiskelemaan Helsingin yliopistoon, mutta alkanut juoda, hän on kuitenkin saanut jostain rahaa, mutta hypännyt junan alle,

Toisaalla rakennusmestari Severi Åkerblom on myös deekiksellä, mutta yht'äkkiä rikastunut. Sitten hänen yli ajetaan autolla nakkikioskin edessä.

Vasta sivulla 60 tulee rikostarkastaja Olavi Susikoski mukaan tarinaan. Susikoski törmää vierailullaan kunnanlääkäri Oiva Kaarinevan luona sotainvalidi Artturi Niemisen tapaukseen. Nieminen on pudonnut kaivoon. Uudessa kuolemansyyn tutkimuksessa havaitaan, että Niemisen keuhkoista ei löydy vettä, eli hän on ollut hengetön ennen kaivoon joutumista.

Tapahtumat linkitetään yhteen. Susikoski illastaa (ja yöstää?) näpsäkän lääkärin Harriet Ruoholan kanssa. Harriet esittää teorian, mikä sitoisi yhteen uhrit. Susikoski hylkää teorian tai paremminkin jalostaa sen oikeaksi. Susikoski ja Harriet lähtevät ansastusmatkalle. Kirjan nimi nimittäin viittaa tapaan, jolla murhaaja (tai murhaajat) saadaan kiinni. Tarina siirtyy Tangeriin, ja ansa laukeaa Cap de Ferillä. Susikoski on keksinyt seuraavan uhrin ja saa ansaan rikollisen, jonka koodinimi on Zorro.

Kerronta on letkeää ja sariolamaista. Poliisiautona on joskus ollut jopa Volga. Tangeriin mennessä puhutaan näkymättömyydestä ja kirjassa tarinoidaan natsikenraali von Gehlenistä (1902 - 1979), joka sodan jälkeen toimi Länsi-Saksan leivissä edelleen vakoilutehtävissä. Tässä ei vakoilusta ole kylläkään kyse, mutta näkymättömyydestä ja kulisseista olosta. Kuten Susikoski toteaa tämä oli uran omituisin tapaus. Minusta tarinan "juju" tai liikeidea ei kestä kriittistä tarkastelua (raha on motiivi, eikä syyllinen minusta voisi päästä rahoihin käsiksi), mutta laatudekkari tämä on.

****
Mauri Sariola (1924 - 1985) oli tuottelias kirjailija, joka joutui ikäluokkansa mukana rintamalle, Sariola toimi radistina. Susikoski sarja alkoi ilmestyä vuonna 1956 dekkarilla Laukausten hinta, tämä Susikoski virittää ansan on sarjan viidestoista teos, sarjassa lienee 33 teosta. Vuonna 1970 Sariola julkaisi kaksi muutakin teosta Napapiirin prinsessa ja Armeija piikkilankojen takana.

Susikosken kuuma loma on myös hyvä dekkari

Mauri Sariola: Minä Susikoski

Mauri Sariola: Minä Susikoski, Gummerus 1963, viides painos 2010.

Mauri Sariolan Minä Susikoski alkaa jäniksen metsästyksellä. Olavi Susikoski on rentoutumassa ystävänsä nimismies Piispanen vieraana, ja ampuu tahallaan jäniksestä ohi. Piispanen kuitenkin lopettaa jahdin ja jäniksen.

Tämän jälkeen kantautuu tieto kunnanlääkäri Esa Harlammen itsemurhasta. Susikoski lähtee paikallispoliisi Nousiaisen matkaan. Susikosken tarkka silmä huomaa karkean lavastuksen. Harlampi on ammuttu Muserilla päähän. Ampumajäljestä ja vainajan kädestä ja aseen kädessä olosta Susikoski päättelee teon murhaksi.

Vainajan on löytänyt maanviljelijä Kalevi Lokkila, joka on tullut hammassärkyisenä saamaan hoitoa (olisi halunnut että hammas vedetään pois). Harlampi asui yksin, hän oli yli 60-vuotias ja hänellä oli taloudenhoitaja. Vaikka Harlampi oli hyvä lääkäri, hän oli omapäinen eikä kovinkaan suosittu.

Susikoski kutsutaan tutkimaan virallisesti murhaa, hän käy todisteita läpi yhdessä Toivakan ja Piispasen kanssa. Piispasella on vaimo ja kolme lasta. Piispanen vertaa Olavi Susikoskea Maigretiksi, joka toteaa, että "olen yhtä vähän Maigret kuin Susikoski on Simenon". Vaikka miljöö on eri niin tässä Sariolan kerronnan helppoudessa on jotain samaa kuin Maigreteissa. Susikosken ja Maigretin nahkoihin päästään hyvin sisälle.

Susikoski käy tutkimusten aikana tapaamassa Mallorcalla Harlammen kolleegaa, joka oli käynyt tapaamassa Harlammea, naapurin isäntä oli nähnyt kolleegan tohtori Sivakkalan auton. Mies ei ole kuitenkaan murhaaja vaan konsultoi Harlammea ymmärtämään, että eräs Harlammen kyselemä kuolemantapaus oli murha.

Lopulta murhaaja saadaan kiinni, Tässä oli olennaista miettiä ensin, että miksi, vasta tämän jälkeen voitiin päätellä että kuka.

Mauri Sariolan Minä Susikoski on laadukas suomalainen dekkari.

Lainaus: Ilmakin oli ikävä. Kolean intiaanikesän viimeinenkin häive oli haihtunut ja taivas oli kauttaaltaan harmaitten, matalalla riippuvien pilvien kattama" s.97
Kuinka intiaanikesä voi olla kolea, sillä sen määritelmä on "tarkoittaa lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien alettua ", lainaus Wikipediasta täältä.
****
Mauri Sariola (1924 - 1985) oli tuottelias kirjailija, joka joutui ikäluokkansa mukana rintamalle, Sariola toimi radistina. Susikoski -sarja alkoi ilmestyä vuonna 1956 dekkarilla Laukausten hinta, tämä Minä Olavi Susikoski on sarjan kahdeksas teos, sarjassa lienee 33 teosta. Vuonna 1963 Sariola julkaisi kaksi muutakin teosta Punaisen kukon laulu ja Pitkä matka Liverpooliin.

Susikosken kuuma loma on myös hyvä dekkari