Mauri Sariola: Susikosken kuuma loma, Viihdeviikarit oy, 1983.
Susikoski suuntaa lomalle Mallorcalle, kun työt KRP:ssa taukovat kesäloman ajaksi. Lentokentällä lihava rähisevä pääjohtaja Paalu kiinnittää huomiota. Paalu on ensimmäisellä ulkomaan matkalla ja ottanut firmansa avainhenkilöt mukaan: tekninen johtaja insinööri Aava, Paalun yksityissihteeri rouva Lind, ja hänen miehensä talouspäällikkö ekonomi Lind, markkinointipäällikkö Soronen. Suuntana on Palma de Mallorca, jossa oppaana on Westergren.
Kirja on todella mukava ehkä ajankuvauskin, se sijoittuu 1950-luvun Mallorcalle, jonne matkustetaan pienessä koneessa, runsaita voileipiä syöden ja tupakoiden. Perillä porukka majoittuu hotelli Miramariin (hotelli toimii edelleen ja perustettu 1912 klik). Paalu haluaa kokea kaiken muiden kanssa ja seurue kiertää matkakohteita niin Valldemossan luostarin, uimarannat, katsovat härkätaistelua ja lopulta käyvät konsertissa Drachin tippukiviluolassa, jonne pääjohtajan Paalun maallinen vaellus päättyy. Tikari on tunkeutunut hänen niskaansa.
Verityötä on pohjustettu pitkään. Seurueessa on paljon ristiriitoja. Paalu on hyvin määräilevä, häntä inhotaan. Paalulla on vispilänkauppaa rouva Lindin kanssa, jolle ostaa lahjoja ja kähmii tätä. Insinööri Aava on lyöttäytynyt rouva Paalun käsikynkkään ja suudelmiakin vaihdetaan. Markkinointipäällikkö Soranen vetää koko ajan viinaa kuin sieni. Ennen verityötä Paalu saa sähkeen Suomesta ja hän pyytää Susikoskea henkivartijaksi, mihin Susikoski ei suostu.
Veritekoa aletaan tutkia Mallorcalla, mutta teon motiivin ja tekijän ratkaisee Susikoski vasta Helsingissä.
Mainio ajankuva tämä Susikoski ja hyvää kesälukemista.
^^
Mauri Sariola (1924 - 1985) oli tuottelias kirjailija, joka joutui ikäluokkansa mukana rintamalle, ^missä Sariola toimi radistina. Susikoski -sarja alkoi ilmestyä vuonna 1956 dekkarilla Laukausten hinta. Tämä Kuuma loma ilmestyi kirjana 1983, mutta ilmestyi Seura-lehden jatkokertomuksena 1959 (lähde Sariolan-seuran keskustelu, klik). Wikipedian mukaan Susikoski-dekkareita on 33, ja 11 lähinnä jatkokertomuksista tai lyhytjutuista koostuvaa kirjaa. Olen itse blogannut teoksista. Minä Susikoski (1963) ja Susikoski virittää ansan (1970).
Voi että; tästä tuli ihanan nostalginen olo jo kannen kuvineen ja Susikoskineen sekä noine Keihäsmatkojen aikoineen päivineen, kiitos Jokke!
VastaaPoistaSariola tarjoaa tosiaan mainiota kesälukemista(kin) ja kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden teoksia löytyy myös omasta hyllystä;)
Kiitos kiitoksista, itsekin viihdyin ajankuvassa, ja oli tässä se perinteinen "arvaa murhaaja, ja motiivi" -aspektikin.
PoistaSariolan kirjat ovat lukematta. Äiti osti isälle muutaman lahjaksi, mutta isä ei lukenut romaaneja, hän luki tietokirjoja.
VastaaPoistaSariola oli luullakseni aika suosittu kirjailija, tiedän muutaman vanhemman mieshenkilön jotka ovat keränneet ja lukeneet kaikki Sariolat.
PoistaMauri Sariolaa en ole koskaan lukenut mutta tämän postauksesi luettuani mietin että kyllä pitäisi, juuri tuon ajankuvan takia. Susikoski on tuttu nimi 70-luvun lapsuudesta, isänikin taisi näitä lukea.
VastaaPoistaOlen lukenut itse nämä kolme, mistä olen blogannut, ja nuorena ehkä viisi lisää. Nämä ovat helppolukuisia, kuten Maigretit, vaikka on hieman erilaisia muuten. Kiitos kommentista.
PoistaSusikoski - tosi hyvä nimi. Tupakkaa, viinaa, etelänmatka... Kirja rentoa kesälukemista kaipaaville. Tekee mieli lukea :) Olen pitänyt Sariolasta, kauan sitten lukenut jotain.
VastaaPoistaKiitos kommentista juuri näin.
Poista