Ulla-Lena Lundberg: Jää, alkuteos Is, 2012, suomentanut Leena Vallisaari, sivumäärä 575.
Ulla-Lena Lundbergin romaani Jää voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2012. Romaanin päähenkilö on nuori pappi Petter Kummel, joka saapuu pastorina Ahvenanmaan luodoille vaimonsa Monan ja yksivuotiaan tyttärensä Sannan kanssa. Eletään 1940-luvun loppua, toisen maailmansodan jälkeistä aikaa.
Romaani kuvaa tarkasti luotojen elämää, yhteisöä, ja miljöötä. Kesäisin on idyllistä, aurinko paistaa, meri on arvaamaton kareineen ja myrskyineen. Talvella yhteisöä ympäröi jää ja meren jää on lujaa mutta hyvin petollista.
KUN MERI JÄÄTYY, on pidettävä korvat auki ja oltava silmä kovana. Miten jää makaa, missä virtapaikat ovat.... II osa alkaa s. 215.
Jää on uskomattoman tarkka miljöön kuvaaja. Ihmiset motivoidaan ja kuvataan tarkasti. Tekstistä huokuu lämpö ja rakkaus. Elämä on toisaalta niukkaa ja kovaa. Monen kohtalo on traaginen. Meri ja jää ovat myös armottomia, joten yhteisö saa suruviestejä, mutta elämä jatkuu.
Suositan romaania, jos aihepiiri kiinnostaa. jota avaan alla tarkemmin.
Romaanin alussa poikamainen Petter Kummel saapuu tarmokkaan Mona-vaimonsa kanssa luodoille Pappilaan. Parilla on tytär Sanna ja parin vuoden aikana syntyy toinen. Naapuriluodolla on hieman kyynisempi pappi Fredrik Berg, jolla on vaimo ja liuta lapsia. Pappilat ovat ränstyneitä, tuloja saadaan kalastamalla, ja maanviljelyllä, ja Mona tuo lehmiä saarelle. Petterin pitää suorittaa pastoraalitutkinto, jotta hänet voidaan nimittää kirkkoherraksi, hän menee mantereelle, missä kohtaa entisen elämänsä.
Osuuskaupan hoitaja Adele Bergman on yhteisön aikaansaava tukipilari. Irina Gyllen on lääkäri, joka toimii kätilönä. Hän on traaginen hahmo, joka suoritti tutkintonsa Venäjällä, jäi Neuvostoliittoon, mutta joutui loikkamaan ja jättämään poikansa rajan taakse. Hän "piileskelee" luodolla, ja yrittää hankkia lääkärin oikeudet Suomessa. Irina puuhaa terveystaloa luodoille, jonka materiaalit Adele Bergman tilaa. Hankkeeseen on saatu lahjoituksia, mutta kyläläiset joutuvat rakentamaan talon talkoilla. Asioita junailee ja jarruttaa myös valtuusto, jossa on omat nahinat.
Pappilassa auttaa Suntio vaimoineen. Lukkari on kylän nokkamiehiä, mutta hänen vaimonsa Francine on elämän ja anoppinsa kolhima.
Tarinaa etenee, ja välillä yhteisön postinkantaja Posti-Anton antaa tilannekatselmuksen, myös 25.12.1947 tapahtuneesta Park Victoryn haaksirikosta.
Kirjasta on hyvin vaikea postata, se kuvaa tarkasti yhteisön elämää, henkilöitä, sosiaalisia suhteita, luontoa, ja sää- ja jää-ilmiöitä. Kirjassa yhteisön jäsenille tapahtuu suuria mullistuksia, jotka kannattaa lukea itse.
Jää on nimensä mukaan jäätävän hyvä romaani.
*****
Ulla-Lena Lundberg (s. 1947) on kökarilainen kirjailija, hän voitti 65-vuotiaana Finlandia-palkinnon teoksella Jää, josta on juttu Suomen Kuvalehden numerossa 4.12.2012 (täällä). Jutun mukaan Ulla-Lena on papin tytär. He asuivat paikallisessa pappilassa, isällä oli iltamenoja, ja äiti hoiti taloutta.
Lukemalla Suomen Kuvalehden jutun ja romaanin, moni palanen loksahtaa paikalleen. Annan jokaisen ihmisen löytää yhteydet ja kokea omat oivallukset.
Olen jotain Lundbergilta lukenut. Ei ehkä ihan olleet mun genreä, mutta eivät huonojakaan. Tätä voisi harkita. Miljöö kuulostaa karulta, mutta elämäntäyteiseltä.
VastaaPoistaTämä oli minusta Lundbergin paras, mutta kolme olen vsin lukenut.
PoistaSamaa mieltä. Jää on jäätävän hyvä.
VastaaPoistaJuuri näin.
PoistaMai yllä jo kiteytti Lundbergin taitavuuden: jäätävän hyvä!
VastaaPoistaLundberg on verraton tarinaniskijä ja tunnelmanluoja, jopa siinä määrin, että lukijana mielihyvin uppoutuu teemaan, tunnelmaan ja miljööseen lukuympäristönsä tyystin unhottaen.
Kyllä ja Lundbergin kirjoissa on mukana myös kuolema, mutta elämä aina jatkuu.
PoistaTämä odottaa kirjahyllyssä oikeaa lukuhetkeä, pistän sen nyt postauksesi luettuani "kiireellisten kirjojen" lokeroon 😊
VastaaPoistaToivottavasti et pety, pidin tästä itse kyllä.
PoistaTeki kyllä vaikutuksen. Mukavalla tavalla vanhanaikainen romaani.
VastaaPoistaJuuri näin. Kiitos kommentista.
PoistaBloggarikaverimme Mai Laakso ainakin tykkää tuosta! 😀 Hyvin esittelit, tekee mieli lukea. Esittelyn perusteella voi jo alkaa eläytyä tuohon maailmaan. Luulen että kirja vie mukanaan. 📘
VastaaPoistaKiitos kommentista.
PoistaMai on blogannut Myrskyluodon Maijasta tai koko sarjasta, sama miljöö.
Hmm. Alko kiinnostaa tämä muaki.
VastaaPoistaKiva.
PoistaTunnen vähän jopa noloutta siitä, että minulla tämä jäi kesken. Pidin alkua jotenkin tosi unettavana, en innostunut. Mietin, olisiko tämä pitänyt lukea ruotsiksi ennemmin. Mutta saatoin luovuttaa liian aikaisin, sillä tup aihepiiri minua kyllä kiinnostaa. Omana löytyy hyllystä, joten ei olisi kovin vaikea tarttua uudelleen.
VastaaPoistaLuin nuo Leo ja Suureen maailmaan ensin, ne olivat osin unettavia, mutta tässä kyllä lopussa oli melodraamaa ja käännettä, eli kyllä tätä pidin noista kolmesta parhaana, ja jälkimaku oli hyvä.
PoistaPidin kovasti kirjasta: se oli jollain hyvällä tavalla vanhanaikainen. Ainoa heikompi kohtaus oli Petterin matka Porvooseen, jonka olisi voinut jättää pois. Näin myös kirjasta tehdyn oopperan, joka oli kirjaa vaatimattomampi, ja lisäksi siinä oli misogyninen juonne.
VastaaPoistaTuosta oopperasta en ole tiennytkään. Samaa mieltä, että tuo Porvoon matka oli turha. Kiitos kommentista.
Poista