sunnuntai 28. elokuuta 2022

Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta


Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, alkuteos vuonna 1981 What We Talk When We Talk About Love, suomentanut Seppo Lahtinen, Sammakko 2015. Sivumäärä 159.

Raymond Carver (1938 -1988) oli merkittävimpiä amerikkalaisnovellisteja ja -runoilijoita. Carver syntyi Oregonissa sahatyöläisen ja tarjoilijan perheeseen. Hän avioitui 1956, mutta erosi. Hän eli viimeiset vuodet runoilija Tess Gallagherin kanssa, jolle kokoelma on omistettu.

Novellikokoelmassa on 17 novellia. Niminovelli Mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta on toiseksi viimeisenä, se on pisin ja kahteenkymmeneen sivuun Carver on saanut tiivistettyä paljon. Kaksi uusiopariskuntaa naukkailee giniä, ja puhuvat rakkaudesta, joka saa tarinoissa erikoisia muotoja, kun kyseessä on entisten puolisoiden maaniset kostoyritykset. Melin uusiovaimon Terrin mielestä hänen exänsä Ed, oli rakastanut niin, että yrittänyt tappaa hänet retuuttaamalla jaloista, ja huutamalla "rakastan sinua huora".  Ed on sittemmin kuollut oman käden kautta. Mel sen sijaan kertoo toisenlaisesta rakkaudesta, kun  iäkäs pariskunta jouduttuaan auto-onnettomuuteen alkoi toipua vasta, kun tiesivät toisen selvinneen hengissä, ja näkivät toisensa. Kun gini loppuu, huone pimenee. Tarina jää ilmaan väreilemään tunnelmana, kuten monissa muissakin kokoelman novelleissa. 

Luin arvion tästä, ja siellä mainittiin, että giniä kuluu paljon, totta muutamassa tarinassa, mutta se ei ole hallitseva teema, joita minusta ovat parisuhde, ero, suhteet ex-puolisoon ja lapsiin, väkivalta ja toisen aiheuttama kuolema motiivina himo, häpeä, tai mustasukkaisuus. Myös pettäminen on teemana useammassa tarinassa. 

Tämä kokoelma kertoo paljon miehen vaikeuksista pysyä järjissään ja erojen ja takaiskujen tullessa tolkuissaan.

Miljööt vaihtuvat pihakirppiksistä, motelliin, rautatieasemalla isä ja poika puivat isän syrjähyppyä ja eroja. Monessa tarinassa kalastetaan tai metsästetään, usein ollaan asunnoissa, joissa tosiaan naukkaillaan giniä ja poltetaan tupakkaa. Traagisia tarinoita on paljon, on taistelua lapsista, jopa murhia.

Useammassa  novellissa mennään toisen asuntoon tai talolle, katsomaan myytäviä tavaroita, kädetön mies tulee myymään talosta kuvia. Naapuri piipahtaa käymään.

Yhdessä novellissa leski-äidillä on  poikakaveri, jonka oli löytänyt AA:sta. Mies kuvataan ontuvaksi työttömäksi avaruusinsinööriksi, jolla on elatusriitoja ja sivusuhteita. Toisessa novellissa kirjamyyjä tapaa isänsä, joka kertoo oman versionsa, miksi lankesi rekkamiehen vaimoon.

Kylpy-novellissa äiti tilaa pojalleen Scottylle 8-vuotispäivän kunniaksi syntymäpäiväkakun. Scotty jää koulumatkalla auton alle... 

Eniten pidin kuitenkin novellista "Kolmas juttu joka nitisti isäni". Isää harmitti Pearl Harbour, mutta hänet romahdutti Dummyn juttu, joka novellissa kerrotaan. Dummy istuttaa bassi-kaloja lampeensa. Hän alkaa käyttäytyä omituisesti, eikä anna kenenkään kalastaa niitä vaan lammikosta tulee hänen elämänsä keskipiste. Syystulvien tultua Dummyn kalat huuhtoutuvat lammesta ja mies sekoaa. Vaimo lähtee toisen matkaan. Dummy tarttuu vasaraan ...

Raymond Carverin novellikokoelma Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta on mojova pläjäys elämän sivuraiteilta, sisältää hyvin karheita tarinoita, mutta on ehyt kokoelma ja hyvin suomennettu, suosittelen.

torstai 25. elokuuta 2022

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies joka hävisi savuna ilmaan #MartinBeck2

 


Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Mies joka hävisi savuna ilmaan (Martin Beck #2), alkuteos Mannen som gick upp i rök, 1966, suomentanut Kari Jalonen, Karisto 2005, sivumäärä 224.

Martin Beckillä alkaa kesäloma elokuun alussa ja hän menee perheensä luo saareen, jossa on valitettavasti myös lankapuhelin. Beckin pomo Hammar soittaa, ja Beck palkataan Ulkoministeriön leipiin etsimään Unkarissa kadonnutta ruotsalaista lehtimiestä Alf Matssonia. Unkari oli tuolloin osa itäblokkia. Beck tutkii ensin Mattssonin asunnon, matkustaa Budapestiin ja aloittaa tutkimukset hotellista. Kollberg nuuskii Mattssonin liikkeitä ja asioita Ruotsissa. Alf  Mattson oli käynyt monessa itäblokin maassa ja oli ollut myös toukokuussa Budapestissä. Beck seuraa jälkiä aloittaen hotellista, puhuen poliisin kanssa, ja Alfin kontaktien. Mies tuntuu hävinneen aivan ilman jälkiä. 

Maj Sjöwallin ja Per Wahlöö ovat onnistuneet dekkarissaan Mies joka hävisi savuna ilmaan. Unkarin miljöön kuvaus ja Martin Beckin tutkimukset ovat nautinnollisesti kerrottu.

Alle avaan dekkaria hieman enemmän. Minusta tässä teoksessa viitataan lähestystösihteeri Raoul Wallenbergiin, joka järjesti juutalaisille suojapasseja Ruotsiin. Wallenberg joutui ilmeisesti Neuvostoliiton vangitsemaksi, ja kuoli mahdollisesti 1947. Alf Mattsson on lehtimies eikä omaa samoja hyveitä kuin Wallenberg, mutta ulkoministeriö haluaa löytää hänet. Matka Budapestiin, ja etsintä on minusta kuvattu hienosti miljöössä, jota enää ei ole. Martin Beckin tutkimukset joutuvat umpikujaan, mutta onneksi Ruotsissa saavutetaan läpimurto, ja konna joutuu kiinni.

Martin Beckin perhe on viettänyt kesää saaressa jo heinäkuun alusta ja saa sitä viettää isän loman alussakin. Kun hän viimein saapuu saareen lomalle, vaimo ottaa alasti aurinkoa ja narisee miehelleen. Tässä osassa Ingrid on 15-vuotias, ja Rolf 11-vuotias. Ruotsissa siirryttiin aiemmin peruskouluun kuin Suomessa, ja viisipäiväiseen kouluviikkoon, mutta ilmeisesti yleisesti vasta 1968. Viisipäiväinen työviikko tuli vasta 1970-luvun alussa.

Poliisilaitoksella Hammar on pomona, Melanderista puhutaan kuin reikäkorttikoneesta hänen muistinsa vuoksi. Tietokoneitahan ohjattiin reikäkortein tuolloin. Lennart Kollberg on Beckin aisapari. Nuorimpana häärää Åke Stenström. Sisällä tupakoidaan, ja Beck polttelee Florida-merkkistä tupakkaa, jota Unkarista ei saa. 

Vetävä dekkari.

*****
Ruotsalainen avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat  Martin Beck -hahmon kymmenessä dekkarissa 1965-1975.
Dekkarisarja oli mullistava ja Martin Beck oli lähtölaukaus Nordic Noirille, uudenlaiselle dekkarille.
Martin Beck -sarja
1. Roseanna, 1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975 
Henning Mankell on ihaillut Beck-sarjaa. Myös Mankellin Wallander-sarjassa toisessa osassa Riian verikoirat käydään ulkomailla Latviassa, ja kolmannessa osassa Valkoinen naarasleijona juuret on Etelä-Afrikassa, mutta sen jälkeen Wallanderit näyteltiin Ruotsin Ystadissa.

WSOY:n uusimpaan dekkaripainokseen ovat kirjoittanut alkusanat Roslund-Hellström, eli ruotsalainen kirjoittajapari Anders Roslund (s. 1961) ja Börge Hellström (1957-2017). Heidän mukaansa Sjöwall ja Wahlöö ovat saaneet kirjoihinsa sisältymään rikosmysteerin, yhteiskuntakritiikin ja ajankuvan. Kaksikon Roslundin ja Hellströmin  luoma rikoskomisario Ewert  Grens asuu Tukholmassa, ja on imenyt vaikutteita Beckiltä. Parivaljakko pitää Unkarissa katoamista linkkinä Wallenbergiin, kuten aavistelin itsekin yllä. Luin WSOY:n esittelyn vasta luettuani Gummeruksen painoksen.

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Simone Buchholz: Mexikoring

 


Simone Buchholz: Mexikoring, 2018, suomentanut Anne Kilpi, Kustantamo Huippu 2021, sivumäärä 302.

Saksalaisen Simone Buchholzin dekkari Mexikoring jatkaa Hamburg Noir -sarjaa. Ympäri Saksaa (ja Eurooppaa) autot palavat soihtuina, mutta Hampurissa niin, että Nouri Saroukhan on auton sisällä ja kuolee. Käytännössä poliisina toimiva syyttäjä Chastity Riley saapuu rikospaikalle ja soittaa paikalle myös Ivo Stepanecin. ".... tunnelin päähän on pysäköity Ivo Stepanecin ruskea Mercedes. Kumpikin, komisario sekä auto on jo parhaat päivänsä nähnyt. Toisella roikkuvat silmäluomet, toisella ajovalot". s.23.

Chastity Riley, Ivo Stepanec, Anne Stanislawski ja Lennart Rocktäschel alkavat tutkia tapausta. Uhri Nouri Saroukhan on syntynyt 1990 Bremenissä, ja perhe on mhallameita Libanonista. Kaikesta kuvauksesta päätellen juuuri tämä heimo ei ole kotoutunut perusoikeuksia kunnioittavaan yhteiskuntaan. Elanto hankitaan rikoksilla, tytöt myydään vaimoiksi, naisilla ei ole oikeuksia, poliisin kanssa ei puhuta, vaan loukkaukset kostetaan. Nouri on tutustunut eri klaanin samanikäiseen Aliza Anteliin, joka pakenee kotoa, kun viimeinenkin isosisko naitetaan 15-vuotiaana. Aliza katoaa, mutta on paennut Hampuriin, minne Nouri lähtee opiskelemaan myöhemmin lakia.

Erillisesti viedään eteenpäin Nourin ja Alizan haaveiden roihua, ja toisaalla Chastityn tiimin yrityksiä selvittää Nourin kuolemaa. Dekkarisarjan luonteeseen kuuluu, että lopussa on tukku yllätyksiä myös rikoksen, tekijän ja motiivin suhteen. 

Buchholzin Hamburg Noir -sarja nostaa yhteiskunnallisia asioita esiin, tässä rikollisjengien toiminnan. Osa Saksaan tulijoista ei tämän kertomuksen mukaan edes yritä kotoutua, vaan jatkaa jo lähtömaassa rikollista elämäntapaansa Euroopassa. Poliisi on aika voimaton rikosten suhteen, eikä viranomaiset pysty puuttumaan tyttöjen kohteluun. Sitä, kuinka realistista tämä kuvaus on, voi jokainen tykönään pohtia.

Dekkarisarja peilaa myös Chastityn elämää. Krokotiiliyön  jälkeen Chastityn ystävä Inceman on menettänyt kätensä etnisjengin kostoiskussa. Carla ja Rocco jatkavat kapakointiaan, ja Blau Nachtiin kokoontuvat oluille Chastity, Ivo ja Faller, Rocco passaa. Calabretalla on Roccon antama porttikielto, kun Carla on ollut kiinnostunut aiemmin herrasta. Chastityn naapuri Klatche on muuttanut pois ja saanut perheenlisäystä. Chastity on yksinäinen ja kärsii unettomuudesta. Chastityn äiti on muistanut tyttärensä olemassaolon 40 vuoden poissaolon jälkeen ja piipahtanut passautettavana jouluna. Välit eivät ole edelleenkään kunnossa, eivätkä koskaan tule olemaan. Chastity lääkitsee neuroosejaan viinalla, tupakalla, ja miehillä.

Pidän sarjasta, ja luin suomennetut teokset nopeasti. Dekkareissa on katujen kuonaa, mutta myös välittämistä  ja huumoria, kuten Ivon soittaessa Rocktäschelille: "Iltaa Rocktäschel, Ivo tässä, voisinko saada tyttöystäväsi puhelinnumeron?" (Punkkarityttöystävä saattaa tietää missä Aliza Anteli on).

Jalkapallosta puhutaan mutta tässä vain Werden Bremenissä pelanneesta Ailtonista (s. 1973), hän pelasi joukkueessa vuosina 1998 - 2003. Ailton teki Bundesliigassa yli 100 maalia. Nouri pelasi silloin e-junioreissa. Teoksen nimi tulee parkkihallista, mutta nuori pari haaveilee paosta Meksikoon.

Takkutukan bloggaus teoksesta TÄÄLLÄ.

Hampurilaisen Simone Buchholzin (s.1972)  Chastity Riley -sarja 
1.  Revolverherz 2008, suomennettu Revolverisydän, 2019
2. Knastpralinen, 2010
3. Schwedenbitter, 2011
4. Eisnattern, 2012
5. Bullepeitsche, 2013
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019
7. Beton Rouge 2017, suomennettu Verikuu 2020
8. Mexikoring 2018, suomennettu vuonna 2021.
9. Hotel Cartagena 2019. Ilmestyy syksyllä 2022.

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Juuse Tamminen: Varjagien aarre

  


Juuse Tamminen: Varjagien aarre, WSOY 1954,  Nuorten toivekirjasto NTK no: 49, sivumäärä 147. 

Juuse Tammisen nuortenkirja Varjagien aarre on jännittävä ja hyvä nuortenkirja, joka sai Topeliuspalkinnon 1955. Tarinan päähenkilöt ovat 16-vuotias Tero Haukkavuori ja hänen naapurinsa ja ystävänsä 15-vuotias Merja Isopää. He asuvat kylässä joen varrella. Teron vanhemmilla on vuohia ja lehmiä. Kaskiviljelystä saadaan ruista ja ohraa. Elantoa saadaan myös kalastamalla ja metsästyksellä. Kauppaa käydään varjagien ja novgorodilaisten kanssa, etenkin suolaa vaihdetaan nahkoihin. Rikalan kauppapaikasta puhutaan. Rikala on nykyistä Saloa Halikossa.

Eletään aikaa jolloin palvotaan Ukko-jumalaa. Päähenkilö Tero on hyvin tehokas, hän korjaa laidunaitoja, kalastaa ja metsästää, mutta etenkin hän keksii parempia tapoja tehdä asioita, kuten metsästää ja kalastaa. Hän on punonut kaksinieluisen katiskan, ja tehnyt itselleen jalkajousen, jolla hän saa kaadettua karhun, joka syö perheen uuhia. Tero kaataa tarinan aikana lisäksi kolme sutta, hirven ja ilveksen. Merja on yhtä reipas, ja hän on lähtee usein Teron matkakaveriksi. Eräällä matkalla  Tero tekee savesta padan, ja keittää siinä merivettä, ja saa hieman suolaa jäämään. Enemmän he saavat vaihtokaupoissa. Tero ja Merja näkevät kesällä uponneen veneen järven pohjalla. Talvella Tero keksii tavan päästä veneeseen käsiksi. Hän alkaa "kaivaa isoa kuoppaa  jäähän" ja saa jään kasvamaan alaspäin. Veneestä löytyy "varjagien aarre" aseita, koruja ja erilaisia rahoja, myös kultarahoja, joita voi käyttää isoissa markkinapaikoissa. Varjagit vaikuttivat pääosin ennen 1000-lukua, ja olivat sknadinaaveja ehkä viikinkejä, ja suuntasivat retkillään itään.

Kesällä Tero kehittää "snorkkelin", jolla pystyy piiloutumaan veden alle. Eräällä matkalla kyläläiset ottavat peuroja kiinni, ja kesyttävät peurat vetämään rekiä.

Elämä on turvatonta ja myös Haukkavuoren isäntä näkee muutoksen merkit. Kylä on kauppareittien varrella, ja Haukkavuori vaatii, että peltoa raivataan lisää, jotta kylää pystytään puolustamaan. Metsästys- tai kalastusretkillä olevat miehet eivät ehdi apuun hyökkäyksen tullen. Linnavuori on kyläläisten paikka tähyillä tulijoita, puolustautua ja suojautua vihollisia vastaan. Vaikeuksia onkin tulossa. Ensin itäläiset tulevat Isopään talolle ja heitä ruokitaan, he kaappavat Merjan "kalakeiton keittäjäksi". Tero lähtee vimmattuun takaa-ajoon. Merja pääsee pakenemaan ryöstäjiä, ja upottautuu veteen. Rosvot luulevat Merjan hukkuneen, mutta Merja käyttää Teron tavoin snorkkelia. Merjan saadaan kotiin, ja miehet saavat pitää henkensä. Lisää vaikeuksia ilmaantuu kun novgorodilaiset hyökkäävät. Kyläläiset joutuvat taistelemaan olemassaolostaan, mutta kukistavat tunkeutujat.

Loppu jää auki, mutta koska Tero antaa aarteesta ottamansa varjagi-soljen Merjalle, he varmaankin avioituvat.

Yllä kerrottu juonikyhäelmä ehkä tiivistää liikaa, sillä minusta teos on oikeasti hyvä, ja siinä on paljon suvantopaikkoja, missä kuvaillaan elämää ja askareita, paikoin kertomus on jännittävä, ja varmasti on ansainnut vuoden 1955 Topelius palkinnon.

*****

Juuse Tamminen (1888 - 1962) oli kansakoulunopettaja, mutta kirjoitti tukun kirjoja. Nuorten toivekirjastossa julkaistiin neljä historiallista teosta eli  Ensimmäinen Marathon (no:5), Salamiin voittajat (no:13), lisäksi Varjagien aarre (no: 49) ja  Rapolan kuninkaan vangit (no: 61). 

torstai 11. elokuuta 2022

Åsa Larsson: Isien pahat teot

 


Åsa Larsson:  Isien pahat teot, alkuteos Fädernas missgärningar 2008, suomentanut Kirsi Kokkonen, Otava 2022, sivumäärä 567.

Åsa Larssonin (s. 28.6.1966) Rebecka Martinsson -sarja on tullut päätepisteeseen. Sarja alkoi vuonna 2003 teoksella Aurinkomyrsky  jossa lahkosaarnaaja murhataan. Päähenkilö Rebecka Martinsson on uupunut verojuristi Asianajotoimisto Meijer & Ditzingerillä, mutta Rebecka tulee selvittämään murhaa, koska tuntee epäillyn, joka on uhrin vaimo, joka pyytää apua. Paikallispoliiseista esitellään monilapsisen perheen äiti Anna-Maria Mella ja hänen poliisiparinsa Sven-Erik Stålnacken. Oikeuslääkärinä on  Lars Pohjanen. Syyttäjän valtuuksilla kukkoilee ongelmallinen Carl von Post.  Jatko-osissa mukaan tulevat poliisit Fred Olsson, ja Tommy Rantakyrö. Rebeckan naapurina on leskimies Sivving. Sarja jatkui teoksilla Suden taival (2004), Musta polku (2006), Kunnes vihasi asettuu (2008) sekä Uhrilahja (2011) ja nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen Isien pahat teot (2021). Näissä Rebecka Martinssonin tilanne on sama. Rebeckaa kositaan takaisin Tukholmaan, mutta hän haluaa olla pienellä palkalla ja kiusattunakin Kiirunan seuduilla syyttäjänä. Rebecka ei pysty sitoutumaan parisuhteeseen ja häilyy entisen pomonsa Måns Wenngrenin ja tulipalossa vammautuneen koirapoliisi Krister Eriksson välillä. 

Tässä osassa selviää Rebecka Martinssonin äidin Virpin taustasta lisää. Virpi on ollut kasvattilapsena Pekkarin perheessä. Pekkarin perheessä on ollut isä, äiti, vanhin poika Olle, Ragnhild, Virpi ja hulttiopoika Henry, jolle on jätetty saareen maatila, kun perhe on muuttanut Kiirunaan. Kasvattilapsi Virpi on tullut perheeseen kolmivuotiaana ja heitetty ulos 14-vuotiaana. Virpi on avioitunut Rebeckan isän Mikon kanssa, synnyttänyt Rebeckan, muuttanut kotoa pois Rebeckan ollessa 7-vuotias ja jäänyt kuorma-auton alle, kun Rebecka on ollut 12-vuotias. Koska myös Rebeckan isä on kuollut, isän äiti kasvatti Rebeckan. 

Isien pahat teot alkaa, kun eläkkeellä oleva sairaanhoitaja Ragnhild Pekkari on päättänyt kuolla ja menee hiihtämään kevätjäille. Mieli muuttuu ja hiihtäessään saareen hän löytää alkoholisoituneen veljensä Henryn kuolleena. Siivo on kauhea. Ragnhild perkaa paikkoja, ja perimmäisestä pakastimesta löytyy ihmisen jäätynyt ja muumioitunut ruumis. Uhri on kesäkuussa 1962 kadonnut Raimo Koskela. Rikos on vanhentunut, mutta uhrin poika nyrkkeilijä Björn Ström haluaa tietää, kuka isän on ampunut. Rebecka saa ylipuhuttua eläköityneen poliisin Sven-Erik Stålnackenin tutkimaan tapausta. Tutkinta laajenee viralliseksi, kun havaitaan, että Henry Pekkari on murhattu, ja läheltä löytyy kahden silvotun naisen ruumiit. 

Dekkarissa selviää veritöiden tekijät, ja motiivit, sekä aiempien sukupolvien syntien heijastumat nykyisyyteen, sekä kurjuuden ainainen jatkuminen. Teos sisältää rankkoja tapahtumia, jotka tällä kertaa pääosin masinoidaan yhteisön ulkopuolelta rahanahneudesta, mutta osa on kotikonnien pahailuja. 

Isien pahat teot on pitkät jäähyväiset Rebecka Martinssonille, ja hänen maailmalleen, johon kuuluvat kaikki yllä mainitut poliisit, naapurit, poikaystävät ja kollegat. Poliisiyhteisössäkin on pikkukaunansa, mutta kun  rikollisuus raa'istuu, on poliisien pidettävä yhtä.

Kuten kanssa-bloggarit tietänevätkin, alkaa nyt pidempi oppimäärä, missä avaan kirjan henkilöiden suhteita, mutta rikoksiin syyllisiä en kommentoi enkä paljasta. Juoni pääosiltaan kannattaa itse selvittää.

Rebecka Martinsson maailma on epäoikeudenmukainen. Kouluissa lapsia kiusataan, perheiden suhteet säilyvät ennallaan sukupolvien vaihtuessa. Yläluokkainen mies Carl von Post työpaikkakiusaa rankasti Rebecka Martinssonia, jolle laittaa liikaa töitä, ja omiaan, joita ei viitsi tehdä. Kun Carl von Post on poissa, Rebecka alkaa tutkia murhamysteeriä. Rebecka tekee nopeita ratkaisuja, mutta Carl von Post kostaa, kun rotary-ystävä Olle Pekkari ottaa yhteyttä. Rebecka siirretään sivuun, sillä Pekkarit ovat sukua, vaikkakaan eivät biologisesti, mutta Rebecka jäävätään. Se, että Carl von Post tuntee Pekkarit rotareiden kautta, ja pelaa Ollen pojan Andersin kanssa höntsäsäbää, ei aiheuta jääviyttä, vaikka Anders soittelee asioistaan.  Sen sijaan pelkkä vuosia sitten kuolleen äidin kasvattilapsena olo on jääviyttä ja näinhän se on. Yksi osoitus hyväveliverkostoista ja niiden toiminnasta. Toinen ikävä verkosto on pahaveliverkosto. Kiirunassa on Puolukkakuningas, joka on pyörittänyt pimeitä kuvioita jo 70 vuotta. Puolukkakuningas on ysikymppinen, valtaa pitää itävaimo, ja kuria itämafian miehet. Keinot on brutaaleja, eivätkä sivistysvaltion oikeuskeinot pysty patoamaan pahaa, ennen kuin veri roiskuu ja rahat katoavat.

Anna-Maria Mella on uudessa tilanteessa, kun  hänen poliisiparinsa Sven-Erik Stålnacken. on eläköitynyt. Hän tuntee itsensä syrjäytetyksi, kun Stålnacken tutkii Raimo Koskelan murhaa. Anna-Mari Mella tuntee kaunaa Rebeckaa kohtaan, kun ei syytä hänen jutussaan liian hataran näytön vuoksi. Mella -kuten oikeastaan kaikki viranomaiset- uivat syvissä pohjavirroissa. Mella on tähtäimessä muutenkin.
Lars Pohjanen, oikeuslääkäri on ollut myös aina syrjitty. Hän on siksi keskittynyt vaan tekemään ruumiinavaukset hyvin. Ruumiit eivät enää voi kiusata, elävät kyllä. Pohjanen on itsekin kuolemansairas.
Krister Eriksson on katkaissut suhteen Rebeckaan, joka on ollut Tukholmassa Månsin kanssa lakanoiden alla. Kristerin luona asuu kasvattipoika Marcus, jota on myös rankasti koulukiusattu. Krister seurustelee ylireippaan Maritin kanssa. Marit Törmä keskittyy pinnallisiin asioihin ja omaan instaprofiiliin. Kuinka kauan tämä ruokkii tervettä parisuhdetta?

Isien pahat teot kirjan yksi päähenkilö on nyrkkeilijä Björn Ström, jonka isä katoaa kesämökiltä. Björn itse asiassa piiloutuu, kun isä haetaan pois. Björn on avioton lapsi, ja Björnin äiti inhoaa Raimoa, ja selittää että isä on vain kadonnut, ettei tarvitse huolehtia velvollisuuksistaan. Björn ihailee isäänsä, ja alkaa isänsä tapaan nyrkkeillä, mutta salaa sen äidiltään. Björnin tie olympiavoittajaksi on vaikea, kuten koko lapsuus ja elämä. Äiti on lestadiolaisperheestä, ja hänellä on avioton lapsi. Hankalaa, kun veljien perheet ovat uskossa. Kun nyrkkeily paljastuu, enot yrittävät myös lopettaa Björnin nyrkkeilemisen, mutta Björn on päättänyt jatkaa. Tarinan aikana Björnille selviää myös isänsä pahoista teoista, mutta haudattuaan isänsä, ja murhan selvittyä, hän voi aloittaa  (tai jatkaa) ilman taakkoja. Björn käy muuten juniorina nyrkkeilemässä Suomessakin. Björnin uraa seurataan olympialaisiin ja raadolliseen ammattilaisuuteen.

Teoksessa käsitellään myös Kiirunan siirtoa kaivoksen tieltä. Kiirunan alla on suuret rautamalmivarat. Markkinavoimat siirtävät Kiirunaa.

Rebeckan äiti Virpin tarina (tai miksi hän karkasi) kerrotaan. Virpi muuttaessaan saaresta 7-vuotiaana ei osannut ruotsia. Kouluissa tämän mukaan suomenkielisiä kiusattiin. Virpi oppi ruotsia, mutta 14-vuotiaana oli toisia haasteita.  Haasteita ja valintoja on myös Rebeckalla. Mihin hän päätyy? Sen loppu valottaa.

Kirjasarja valottaa myös Kiirunan haasteita, ja kuvaa pohjoisen kaamosaikaa. Kirjasarjan miltei joka luvussa mainitaan joku koira. Koirat ovat hyvin keskeisiä, tässä Rebeckalla on koira jonka nimi on Rääpäle, mutta myös muilla on omat koiransa. Tätä sarjaa koirista huolimatta ei voi haukkua.

****
Åsa Larsson (s. 28.6.1966) on Uppsalassa syntynyt ja Kiirunassa varttunut ruotsalainen entinen verojuristi ja nykyisin  kirjailija.
Rebecka Martinsson -sarja:
Aurinkomyrsky (2003)
Suden taival (2006)
Musta polku (2007)
Kunnes vihasi asettuu (2008)
Uhrilahja (2012)

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Annie Ernaux: Min far & Kvinnan



Annie Ernaux: Min far & Kvinnan alkuteokset La place 1983 ja Une femme 1987, översättning Katja Waldén, Norstedts, 220 s.

Annie Ernaux (s. 1940) on ranskalainen kirjailija, joka on innoittanut monia muita kirjailijoita ja on voittanut monia palkintoja. Annie Ernaux on 1980-luvulla kirjoittanut vanhemmistaan ensin isästään ja sitten äidistään. Esipuheessa painotetaan että Ernauxin teoksissa hän on tunteissaan rehellinen.

Molemmat osat alkavat kuolemasta. Isä kuolee vuonna 1967 sydänkohtaukseen, kun kertoja on valmistunut yliopistosta. Hautajaiset vietetään suvun kesken. Äiti suree, mutta pääsee elämään kiinni. Romaanin toinen osa alkaa "Min mor är död". Äiti on ollut hoitokodissa muistisairaana ja kuolee. Tytär suree, ja purskahtelee itkuun. Hän hyvästelee äidin ruumiin, yhdessä poikiensa ja ex-miehensä kanssa. Sitten pidetään hautajaiset ja taas elämä jatkuu.

Isän ja äidin tarinat ovat erillisiä, mutta sisältävät paljon yhteistä. Isovanhemmat ja vanhemmat asuivat Normandiassa, isä ja äiti olivat  monilapsisista perheistä. Sekä isä että äiti saivat käydä koulua (ainoastaan) kaksitoistavuotiaiksi ja sitten mentiin töihin, isä ensin maatilalle ja sitten tehtaaseen. Isä, joka oli vanhempi (syntynyt 1899), oli ensimmäisen maailmansodan aikana "kotirintamalla". Vanhemmat isä ja äiti tapasivat köysitehtaalla, ja menivät naimisiin. Hääkuvassa äidillä oli "niin lyhyt hame, että polvet näkyivät". Vanhemmat ostivat luotolla sekatavarakaupan ja kahvilan Yvetotista. Työ liikkeessä on miltei ympärivuorokautista, mutta ei elätä perhettä, jolloin isä jatkaa työtä tehtaassa, joten äiti joutuu neuvottelemaan kaikki sopimukset, palvelemaan asiakkaita, ja pitämään kirjaa, ja hoitamaan viranomaisasiat. Tällöin kertoja ei ole vielä syntynytkään, mutta syntyy toisen maailmansodan aikana, jolloin lähdetään ensin evakkoon, mutta sodan aikana liiketoiminta jatkuu, sodan jälkeen on säännöstelyn takia vaikeaa, ja toiminta aloitetaankin uudestaan toisessa paikassa.

Äiti vie tytärtään museoon ja kirjastoon, myöhemmin ilmenee, että äiti ei ole sivistynyt, mutta tuntee nimeltä maalareita ja kirjailijoita, ei heidän teoksiaan. Isä pitää sirkusmusiikista, ja saattaa tytärtään kouluun. Isästä puhutaan vähemmän ja isän ajatuksista. Isä myöhemmällä iällä nikkaroi paljon ja puuhaa puutarhassa. Isä on hävennyt ranskankieltään tai ilmeisesti Normandian murrettaan, mutta hän puhuu sunnuntaisin kahvila-asiasta, ja on vapautunut sunnuntaisin, ja hänen ranskansa on ranskaa.

Äidillä on kahdet kasvot, asiakaspalvelijana hän on kärsivällinen ja ystävällinen, mutta kotiminä on erilainen. Äiti ei tee kotona mitään ja tiuskii. Pahimmat kiukunpuuskat tulevat, kun tyttären puberteetti alkaa, mitään järkevää keskustelua seksuaalisuudesta ei pystytä käymään. Äiti on huolissaan, että tytär tulee raskaaksi. Äidin pituutta ei kerrota, mutta paino on 89 kiloa. Äiti juo iltaisin muutaman lasillisen, ja syö sokeria. Äiti on aina pingottunut, ja asiakaspalvelijana on "naamio päällä".

Isä, joka oli äitiä kymmenisen vuotta vanhempi, kuolee 1967, kun kertoja valmistui yliopistosta. Äiti kuoli geriatrisella osastolla 1980-luvulla. Hautajaisjärjestelyt olivat sangen identtiset ja surusta toipuminen. Äidin kuolema kuitenkin nostaa mieleen enemmän omaan kasvamiseen liittyviä ajatuksia. Äiti luopui kahvilasta, ja asuu tyttärensä luona, lopulta Pariisissa. Äiti ei kuitenkaan sopeudu isoäidin harmaaseen arkeen, vaan muuttaa takaisin Yvetotiin. Hän joutuu auton yliajamaksi, mutta selviää, mutta se kenties jouduttaa Alzheimerin tautia, jota Annie Ernaux kuvaa pelottavan tarkasti. Taudissa mennään vain alaspäin, potilas on lisäksi varsin ilkeä eikä lopulta tunne läheisiään.

Annie Ernaux kysyy Kvinnan-osion alussa "Äiti, Mitä hänestä tiedän?" 

Mitä tiedämme vanhemmistamme? He ovat olleet eri sukupolvea? Annie Ernaux kertoo opiskeluajastaan, hän omaksui toisenlaisen elämänkatsomuksen ja "tavat" kuin äiti, ja suhtautumisen uskonnollisuuteen. Tuntuu, että jonkunlainen pysyvä juopa on äidin ja tyttären välillä, tai vähintään kommunikaatio-ongelma.

Miksi luin kirjan? Annie Ernaux oli Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja veikkailussa 2021 mukana, joten luin tämän. Annie Ernauxilta on ilmestynyt hiljattain teos Tunnit suomeksi, siitä on moni blogannut.

Helmet-kohta 2022 kohta 37, kerrotaan kolmesta sukupolvesta

keskiviikko 3. elokuuta 2022

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna, Martin Beck -sarja, osa#1

  

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna (Martin Beck #1), alkuteos Roseanna 1965, suomentanut Kari Jalonen, WSOY 2021, sivumäärä 263.

Maj Sjöwallin  ja Per Wahlöön dekkari Roseanna käynnistää legendaarisen Martin Beck -sarjan. Roseanna-dekkari alkaa, kun Motalan kanavaa ruopataan. Kaivinkoneen kauhassa nousee ylös alastoman naisen ruumis. Motalan poliisi pyytää virka-apua ja Martin Beck määrätään Tukholmasta tutkimaan murhaa. Tutkinnan lähtökohtana on vain ruumis, jolle tehdään ruuminavaus. Motalassa asiaa tutkii Ahlberg, joka esittää teorian, mistä ruumis on tullut. Teoria ei saa kannatusta, mutta on oikea. Ruumiin henkilöllisyys saadaan lopulta selvitettyä, hiljalleen järjestelmällisesti päästään eteenpäin. En lähde paljastamaan juonta, mutta uhri on Roseanna McGraw, yhdysvaltalainen Nebraskan Omahasta, ammatiltaan kirjastonhoitaja.

Rikostutkinnnalla oli 1960-luvun alussa vähemmän teknisiä apuvälineitä kuin nykyään, ei ollut DNA-tutkimusta, ei kännyköitä, ei nettiä, eikä tietokoneita. Valokuvat olivat filmeinä, paperikuvina tai diakuvina, ne piti kehittää ja katsella yksitellen. Valokuvilla on tutkinnan kannalta hyvin ratkaiseva merkitys, kuten kuulusteluilla, jotka on "litteroitu".  Seuraavassa taustakuulustelua Yhdysvalloista (K = kuulustelija, M on kuultava, Kuulustelijan nimi on muuten Kafka):
K: Milloin tutustuitte Roseanna McGrawiin?
M: Lähes kaksi vuotta sitten
K: Toisin sanoen syksyllä 1962?
M: Kyllä marraskuussa --

....
Kuulustelua yksitoista ja puoli sivua

Kuulustelu on kiinnostava, lukija pystyy päättelemään varsin hyvin Roseannan tavat ja käyttäytymisen. Roseanna on töissä kirjastossa, asuu yksin, lukee kirjoja, ja hänellä on säännöllisiä suhteita kuulusteltavaan mieheen, mutta vain sängyssä. Suhde oli katkennut, kun mies paljasti rakastuneensa Roseannaan, ja kertoi sen hänelle. Tämän jälkeen mies oli mennyt naimisiin, eikä ole siis syyllinen veritekoon. Dekkari ei muutenkaan arvuuttele tekijää, vaan Martin Beck -sarjan avausosa Roseanna on mullistava dekkari sen realistisen arkipäiväisen näkökulman vuoksi, jossa pusketaan tutkimuksia eteenpäin. Dekkari sai minut hankkimaan kaikki saatavilla olevat muut osat. Olen nyt jo lukenut koko sarjan, ja olen ohjelmoinut bloggaukset.

Alle avaan Martin Beckin persoonaa, dekkarin tutkinnan vaiheita, ja koko sarjan merkitystä
Martin Beck oli sodan aikana armeijassa ja aloitti sen jälkeen passipoliisina, mutta kävi poliisikoulussa rikostutkimuksen kurssit, ja on nyt rikoskonstaapelina. Beck asuu Tukholmassa, vaimo Inga on hapan ja takakireä, parilla on tyttö Ingrid ja nuorempi poika Rolf. Lapset käyvät koulua. Beckiä usein väsyttää, hänellä on huono olo tai flunssa. Beck on uskollinen, eikä hypi vieraissa, mutta salailee taksin käyttöä vaimoltaan. Beck ei aina halua matkustaa täydessä metrossa. Beck ei viihdy kotona, jossa hänellä on usein vatsa kipeä.

Rikostapauksessa uhrin henkilöllisyys pysyy pitkään salaisuutena. Lopulta kansainväliset kyselyt johtavat läpimurtoon. Kun Roseannan henkilöllisyys selviää, yhdysvaltalainen poliisi nimeltä Kafka kuulustelee Roseannan entistä "poikaystävää" ja naiskämppäkaveria. Tutkintaan saadaan vauhtia, sillä pystytään varmistamaan, että Roseanna oli risteilyllä, joka ajoi sulkualueen läpi. Laivan henkilökuntaa ja matkustajia kuullaan. Ongelmana on henkilöiden tavoittaminen, matkustajia on ollut useasta eri maasta. Tutkimukset polkevat paikallaan, kunnes aletaan keräämään matkustajilta, ja risteilylaivaa kuvanneilta valokuvia. Tämänkään jälkeen ei tule lopullista läpimurtoa, mutta ratkaisemalla yhden pulman, tulee seuraava ja lopulta rikollinen on selvillä ja vielä silloinkin poljetaan paikalla, mutta lopulta syyllinen on satimessa.

Martin Beck oli minulle tunnetumpi uudemmasta 2000-luvulla näytetystä tv-sarjasta, mutta ruotsalainen avopari Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat alkuperäisen Martin Beckin hahmon kymmenessä dekkarissa 1965-1975, joista ensimmäinen on tämä Roseanna. Tuolloin dekkareista tehtiin myös elokuvat. Dekkarisarja oli mullistava sen kerronnan ja näkökulman vuoksi. Martin Beck oli lähtölaukaus Nordic noirille, uudenlaiselle dekkarille, jota moni - myös  Henning Mankell jatkoi Wallander-sarjalla. WSOY-pokkareissa on huikeita saatesanoja. Henning Mankell on kirjoittanut tähän osaan avaussanat. Tajusin ne luettuani, kuinka paljon Mankell arvosti sarjaa, ja tajusin samalla kuinka paljon Wallander-sarjan  ensimmäinen osa Kasvoton kuolema muistutti tätä kerronnan ja ajan suhteen. Kurt Wallanderilta kestää kauan ennen kuin pääsee syyllisten jäljille. Mankell nostaa itse aika-kysymyksen Roseanna-dekkarin kerronnassa etusijalle. Minusta Beck-sarja muistuttaa Wallander-sarjaa, mutta Wallanderin pohdinnat ovat toisenlaisia, koska Ruotsin tilanne on erilainen. Wahlöö ja Sjöwall sekä Mankell olivat "vasemmistolaisia" minusta, mutta analyysi (tai kritiikki) nojaa huomioihin, ei niinkään mielipiteisiin.  Wallanderissa on oma hahmokatraansa. Wallanderin ja Rydbergin ammatillinen suhde on samantapainen kuin Beckin ja Kollbergin suhde. Muitakin yhteyksiä on. Beck sauhuttelee Virginiaa, Wallander John Silveriä. Molemmilla on usein huono olo tai flunssa. Wallander oli sarjassa jo eronnut vaimostaan  Monasta, ja tytär Linda oli vanhempi, kuin Beckin lapset. Sarjan kuluessa Beck eroaa aina tyytymättömästä vaimostaan. Vaimo voi olla tyytymätön samasta syystä kuin Walladerin vaimo, eli poliisin työaika venyy, palkka ei, lisäksi työn arvostus on pientä. Kotona ei jää aikaa rakentaa perheidylliä. Wallander on aina myöhässä. Beck yrittää vältellä vaimoaan. 

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3.  Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975
Sarjan yhdeksännessä osassa Poliisimurha palataan tähän, sillä Etelä-Ruotsissa tehdystä seksuaalimurhasta epäillään Roseannan tappajaa, joka on päässyt vapaaksi vankilasta. Hän on jo parantanut tapansa, mutta joutuu vangituksi, mutta pääsee vapaaksi.