Jack London: Klondyken kuningas

Jack London: Klondyken kuningas,  Burning Daylight 1910, suomentanut Rauni Kanerva, Karisto 1979, Uusi Kirjakerhon -painos, sivumäärä 321.

Jack Londonin Klondyken kuningas kertoo karskin miehen taistelusta ensin Alaskan hyisessä erämaassa, sitten kapitalistisessa maailmassa. Teoksen päähenkilö Elam Harnish eli Polttava Päiväsäde tulee teoksen alussa tulee pelamaan Circkle Cityn Tivoliin rahasta, ja häviää pokerissa  kaiken, kultahiekkansa, valtauksensa ja omistamansa postilinjan. Hänellä oli neljä kuningatarta ja ässä, mutta voittajalla oli neljä kuningasta. Elam Harnish eli Polttava Päivänpaiste on positiivinen. Häviön jälkeen yö juhlitaan. Päivänpaisteelle on jäänyt vain koirat, joista hän ei luovu. Uskollisen intiaanin Kaman kanssa hän lähtee postimatkalle, josta lyödään vetoa. Päivänpaiste lupaa tulla takaisin 60 päivässä, hyisessä erämaassa matkaa kertyy 3000 km. Matkanteko on vaikeaa, sillä pakkasta on 50 astetta. Kaikesta selvitään ammattitaidolla ja sisulla. Koiria vaihdetaan ja Päivänpaiste saapuu sovittuun aikaan, ja saa vedoista muutama tuhat dollaria. Hän lähtee talven selkään kahden toveruksensa kanssa etsimään kultaa. Talvella, kun muut miehet viettävät aikaa juoden ja pelaten, Päivänpaiste haluaa löytää kultasuonen. Päivänpaiste on kuolemassa hyiseen veteen, mutta lopulta löytää kultasuonen, mutta Päivänpaiste ainoana ei ala kaivamaan, hän haalii valtauksia, kuljetusreittejä, elintarvikkeita, ja tontteja. Kaiken liikenevän rahan hän sijoittaa uhkayrityksiin. Käydään kamppailu markkinoiden hallinasta. Päivänpaisteen asenne elämään ja peliin on samanlainen, hän näkee sen sattuman aikaansaamana, millaiset kortit on jaettu, ja kuinka hyvin pystyy korteillaan pelaamaan, ratkaisee lopputuloksen. Armoa ei pyydetä, eikä sitä anneta, vahvin ja ovelin voittaa. Päivänpaiste siis haalii, ostaa, myy ja keinottelee. Kultaryntäyksen aikaan tulee etelästä keinottelijoita, Päivänpaiste päihittää upporikkaan lopuksi keinottelija Guggenhamerin. Päivänpaiste pärjää miesten maailmassa, mutta kokee naiset pelottavaksi menninkäisiksi, eikä päästä heitä lähelleen. Muutama ilmeisen siveä kapakkatyttö yrittää lähestyä Päivänpaistetta, mutta turhaan. Molemmat tekevät itsemurhan, toinen vanhan rakkauden vuoksi, toinen Päivänpaisteen vuoksi. Päivänpaiste myy kaiken omaisuutensa, ja lähtee miljoonineen San Franciscoon.

Romaanin toisen osan alussa etelän suursijoittajat Leon Guggenheimer, Nathaniel Letton ja John Dowsett ottavat Päivänpaisteen mukaan kuparikaivoskeinotteluun. Tarkoitus on ostaa osakkeita, ja kun ilmoitus ylimääräisestä osingosta tulee, niin myydä. Yhtiö ilmoitus on kuitenkin täysin päinvastainen. Päivänpaistetta petetään ja hän häviää miljoonia. Hän tajuaa, että herrasmiesten sanaan ei voi luottaa. San Franciscon kapitalistinen kerma on vaarallisempi vastustaja kuin Alaskan karu luonto, jossa nyt omaisuutensa hävinnyt Elam Harnish on karaistunut. Konnakolmikon pitäessä voitonjuhlia, Päivänpaiste tulee tekemään pesänselvitystä Colt 44:n kanssa. Tilanteessa löytyy "sopu". Loppuosa kirjasta on hyvin teennäistä, ennalta arvattavaa ja pateettista pölinää.

Päivänpaiste keinottelee keinoja kaihtamatta. Hänen toimistossaan on siveä konekirjoittaja Dede Mason, jonka Päivänpaiste tapaa sunnuntairatsastuksilla. Päivänpaiste kosii Dedeä, joka ei suostu ja antaa monet rukkaset Päivänpaisteelle, joka on naimisissa rahan ja mammonan kanssa, peli on hänen himonsa. Hän on saanut valtaa, jolla kostaa kilpailijoilleen. Monien pitkäveteisten juonenväänteiden kautta, Päivänpaiste ostaa pienen maatilan läheltä ratsastuspaikkaa, ja luopuu omaisuudestaan. Hän saa köyhään elämäänsä vain yhden kultahipun, Dede Masonin rakkauden:
 "Päivänpaiste veti Dede huulet omilleen ja suuteli häntä kiivaasti ja intohimoisesti.
- Millainen rakastaja Dede sanoi ja hänen äänessään kaikui ylpeys sekä miehestä että omasta naisellisuudesta", ss 320-321.

Jack Londonin (1876 - 1916) kirjat ovat parhaimmillaan karskien miesten, tai armottoman luonnon kuvausta, sekä eloonjäämistaistelun läpikäyntiä. Londonin lapsuuden perhe ei ollut varakas. Jack luki kirjastossa tarinoita ja jäljensi Rudyard Kiplingin tekstejä. London kävi myös ”oppikoulua”, joka jäi kesken. Jack otti 17-vuotiaana pestin hylkeenpyyntikuunarille, joka suuntasi Japanin rannikolle. Tämä on pohjana myös Merisusi –romaaniin. Merisusi  on myös darwinistinen taistelu elonjäämisestä Susi-Larsenin Ghost -laivalla, jossa runoilija Humphrey van Weyden joutuu miehistymään. Jack London tunnetaan erityisesti eläinten ystävänä Erämaan kutsussa päähenkilö on Buck-koira, joka palveltuaan ihmisten katalassa maailmassa, muuttaa villieläinten joukkoon luontoon.

Jack London lähti Klondykeen kultaryntäyksen mukana, joka on pohjana tähän romaaniin, kuten myös elämä San Franciscossa. Jack Londonilla on ajatuksia rikkaiden rappiosta, darwinistisesta eloonjäämisestä, eläinten ja ihmisten samankaltaisuudesta, ja köyhyyden ihannoinnista. Lisäksi hänen päähenkilönsä ovat voimiltaan, älyltään ja kyvyiltään ylimittaisia muihin. Jack London oli suosittu kirjailija, aikanaan ainakin  USA:n käännetyin kirjailija. Jack London julkaisi 51 kirjaa, 500 artikkelia sekä 191 novellia. London sairasteli ja lääkitsi itseään, nämä sekä myrskyisä yksityiselämä sekä kova työtahti edesauttoivat Jack Londonin ennenaikaista kuolemaa, joka tämän kirjan alkusanojen mukaan tapahtui oman käden kautta. Tässä kirjassa Alaskassa kaksi naista tekivät itsemurhan. Päivänpaiste suunnittelee itsemurhaa, ja eräs hänen liikekumppaninsa tekee itsemurhan, kun joutuu vararikkoon. Jack London rakensi isoa kotiaan, jonka oli ristinyt Sudenpesäksi. Vuonna 1913 se paloi maantasalle, ennen täydellistä valmistumistaan, talo oli vakuuttamaton.

Jack Londonin Klondyken kuningas on minusta alkuosiltaan mestarillinen teos, mutta lässähtää sentimentaaliseksi ja pateettiseksi, sekä ihannoi köyhyyttä ja sosialistisia haihatteluja.

Jack London: Erämaan kutsu

Jack London: Erämaan kutsu, Call of the Wild, 1903, suomentanut Heimo Pihlajamaa, Arvi A. Karisto OY 1979, sivumäärä 105.

Tarinan päähenkilö on Buck, kiltti tuomarin 63,5-kiloinen ja nelivuotias perhekoira, jonka isä on bernhardilainen ja äiti skotlanninpaimenkoira. Buck on reipas ulkokoira, jonka kohtalo muuttuu, kun Klondyken kultaryntäys vuonna 1897 alkaa. Pelivelkainen palvelija varastaa ja myy Buckin koirien välittäjille. Syynä on hepun menot "jälkipainosten jokapäiväisiin rahantarpeisiin". s.27 Tämä on Pihlajamaalta oiva käännös, alkuperäinen teksti Gutenbergissä on seuraava "and because Manuel was a gardener's helper whose wages did not lap over the needs of his wife and divers small copies of himself. "

Buckia rääkätään ja retuutetaan kohti pohjoista. Buck myydään Perraudille, joka on hallituksen kuriiri.

Buck joutuu totuttelemaan valjakkokoirien arkeen, jossa vallitsee vahvimman laki ja armoa ei tunneta. Buck näkee kun sen "ystävä" Curly purraan kuoliaaksi. Buck saa ihmisiltä nuijaa, ruoskaa, ja vetokoirilta kulmahammasta.

"Buck oli valmis selviytymään vihamielisissä Pohjolan oloissa. Se oli merkki sen sopeutumiskyvystä, sen kyvystä mukautua muuttuviin oloihin. Ilman sitä se olisi ollut tuomittu pikaiseen ja kauheaan kuolemaan. Se oli myös merkkinä sen moraalin rappeutumisesta, hyödyttömästä ominaisuudesta ja taakasta arvottomassa olemassaolontaistelussa" s.25

Buck karaistuu pohjoisessa, sen moraalisuus katoaa, se varastaa ruokaa selviäkseen hengissä.  Se joutuu taistelemaan monesti olemassa olostaan. Villiintynyt koiralauma hyökkää ruuan toivossa leiriin, taisto on ankaraa. ja tuimaa se on myös, kun Buck haastaa Spitzin johtajakoiran. Käydään verinen taisto elämästä, Luin nuorena tämän kirjan ja tämän kohtauksen muistan "elävästi". Kamppailu on kiivas, mutta Buck selviää voittajana, ensin se puree toisen etutassun poikki ja sitten toisen. Spitz luonnollisesti kuolee. Jostain syystä en muistanut kirjasta mitään muuta kohtaa tai juonta, meillä oli koira kun luin tämän pikku poikana.

Alaskassa valjakko myydään ja se lähtee postirekenä etelään. Koirista ruoskitaan 1800 mailin aikana mehut pois. Etelässä vaihtuvat taas omistajat. Kerta kerralta omistajat ovat raaempia ja hakkaavat loppuun ajettuja koiria verille ja vaativat enemmän, lopulta koira ammutaan tai nuijitaan hengiltä, kun se ei jaksa vetää.

Kirjan ydin on minusta kapitalismin tai paremminkin (pahemminkin) ihmisen raadollisuus. Buckin villiintyminen on aluksi uskottavaa, joskin Buckin käytös kuvaa enemminkin ihmistä, jolta otetaan pois sosiaalinen status ja vangitaan.

Loppuosassa kirjaa hyvä John Thornton pelastaa koirat pahoilta omistajilta. Buck on henkihieverissä, mutta Thornton on eläinystävä, ja Buck voimistuu ennalleen hänen hoidossaan. Buckin villit vaistot ovat heränneet, ja se (hän) opettelee metsästämään.

Jatkossa kerronta menee liian uskomattomaksi. Buck pelastaa Thorntonin hengen kahdesti ja tienaa juoksullaan hänelle rahat velkojen maksuun. Kun intiaanit tappavat Thorntonin ja hänen muut koiransa, Buck kostaa ja raatelee intiaanijoukon hengiltä. Suden vaisto voimistuu, Buck laumautuu susiin ja taistelee itsensä laumaan, ja johtoon, pian pikkususien turkkeihin ilmestyy viiruja ja täpliä.

Jack Londonin Erämaan kutsu on minusta alkuosiltaan mestarillinen teos ja toimii myös aikuisten kirjana. Kirja lässähtää lopussa, mutta on silti ydinsanomaltaan ajaton.

*****
Jack London (1876 - 1916) oli tuottelias kirjailija, Jack London julkaisi 51 kirjaa, 500 artikkelia ja 191 novellia, ja lienee tai on ainakin ollut USA:n käännetyin kirjailija. Londonin lapsuuden perhe ei ollut varakas. Jack luki kirjastossa tarinoita ja jäljensi Rudyard Kiplingin tekstejä. London kävi myös ”oppikoulua”, joka jäi kesken. Jack otti 17-vuotiaana pestin hylkeenpyyntikuunarille, joka suuntasi Japanin rannikolle. Tämä on pohjana myös Merisusi –romaaniin. Merisusi  on myös darwinistinen taistelu elonjäämisestä Susi-Larsenin Ghost laivalla, jossa runoilija Humphrey van Weyden joutuu miehistymään. Tavallaan siis sama tarina kuin yllä, tosin Buckin muinaiset vaistot heräävät henkiin ja se palaa susien joukkoon. Merisudessa nynny runoilija miehistyy ja unohtaa lyyriset luritukset ja kihlaa naisen. Klondyken kuningas keinottelee itselleen omaisuuden, mutta luopuu siitä, kihlatessaan sihteerinsä.

Jack London lähti Klondikeen kultaryntäyksen mukana, joka on pohjana tähän romaaniin.

Jack alkoi kirjoitella tarinoita moniin lehtiin ja alkoi tienata hyvin. Hän oli ahkera kirjoittaja, ja hänen piti kirjoittaa vähintään 1000 sanaa päivässä, useimpina päivinä enemmän.

Sudenpoika ilmestyi vuonna 1900, Erämaan kutsu 1903 ja Merisusi vuonna 1904.

Jack London, joka oli suuri eläinten ystävä, rakennutti kotitalokseen Sudenpesää, joka paloi ennen valmistumistaan. Jack London kuoli ennenaikaisesti "väärän lääkityksen" vuoksi.

Jack London: Merisusi

Jack London: Merisusi, alkuteos Sea-Wolf, 1904, suomentanut Helmi Krohn, Valitut Palat, Maailman Parhaat Kertojat, 1993, teoksen sivumäärä 302. Teksti sivuja 294, suomennos on lyhentämätön, lopussa on John L. Cobbsin jälkisanat.

Varoitus, sisältää otteita juonesta
Jack Londonin Merisusi kertoo Humphrey van Weydenin laivamatkasta Ghost-laivalla, jonka armottomana kapteenina on Susi-Larsen. Kirjan jännite syntyy raa'an, arvaamattoman ja omavaltaisen Susi-Larsenin ja "kirjatoukka" Humphrey van Weydenin välille. Humphrey van Weyden on menossa San Franciscosta lautalla ystävänsä tyköön, kun lautta uppoaa törmäyksen takia. Hänet pelastetaan Susi-Larsenin Ghost-alukseen, joka on menossa hylkeenpyyntiin Japanin rannikolle. Humphrey van Weyden on koroillaan elävä kirjatoukka, joka ei ole elämässään tehnyt mitään hyödyllistä eikä ainakaan ruumiillista työtä. Hän vaatii itseään vietäväksi lähimpään satamaan tai ohi ajavaan laivaan. Susi-Larsen ei suostu vaan pitää miehen laivassa.

Teoksen alkuasetelmassa on jonkin verran samankaltaisuutta Rudyard Kiplingin Meren urhoihin, jossa hemmoteltu miljonäärin poika Harvey Cheney tippuu valtamerilaivasta ja pelastetaan pieneen kalastusalukseen, joka ei palauta Harveyta satamaan vaan Harvey joutuu selviytymään kalastuskaudesta ja miehistyy. Harvey Cheney syyttää miehistöä rahojensa varastamisesta. Miehistö on syytön, tässä kertojalta on hävinnyt 180 dollaria, josta syyttää kokkia. Kumpikaan merestä pelastettu hienohelma ei ole erityisen kiitollinen pelastumisestaan. Tässä Humphreyn palautus olisi ollut mahdollista. Susi-Larsen on karski kapteeni, jonka johtamiskeinot ovat yksiulotteisia, pelottavia ja mies toimii paljolti pakkomielteiden ohjaamana, toisin kuin Meren urhoissa, jossa kapteeni Disko Troopin päätökset perustuvat ajatteluun, kokemukseen ja järkeen.

Koska Humphrey van Weyden on kertojana, saadaan laivaväestä aluksi turhankin tyly kuva. Ruikuttava kertoja loukkaa polvensa ja häntä aletaan kutsua Humpiksi (Hump tarkoittanee kyttyrää tai kuhmua). Hump näkee perämiehen kuoleman ja tunteettomat hautajaiset. Susi-Larsen valitsee uuden perämiehen miehistöstä ja "pestaa" Humpin laivapojaksi. Humpin asenne työntekoon ja laivalla oloon on kuin Eustace Clarence Ruikun (teoksessa Kaspianin matka maailman ääriin). Hump ei ole tottunut työhön eikä osaa tehdä töitä. Hän toisaalta arvostelee sisimmässään Susi-Larsenin kovia ja ihmisarvoa loukkaavia puheita, mutta toisaalta tuntee kokkia Thomas Mugridgeä kohtaan vihaa ja murhanhimoa ja pohtii onko raakuus jo tarttunut häneenkin. Susi-Larsen, vaikka omistaakin Shakespearen ja muiden mestareiden teoksia, puhuu, että vahvat syövät heikot ja nopeat hitaat. Susi-Larsenin mukaan Hump on kuin fregattilintu, eli elää muiden hankkimasta omaisuudesta. Hump on elänyt koko elämänsä työtä tekemättä isänsä omaisuudella.

Ghostin määränpää on Japanin rannikon lähellä olevat hyljeyhdyskunnat, johon miehistö menee teurastamaan hylkeitä, niiden nahkojen takia. Laivamatka on raakuuksia täynnä. Miehistö vihaa Susi-Larsenia, joka puolestaan halveksii miehistöään. Lisäksi pyyntialueella on Susi-Larsenin veli Surma-Larsen Macedonia -laivallaan. Veljesten välit ovat "kireät". He eivät mahdu samalle pyyntialueelle, vaan yrittävät tuhota toisensa. Laivamatkalla van Weyden kohoaa aina perämieheksi asti, lähinnä Susi-Larsenin suorittamien puhdistusten vuoksi.

Kirjan käännös on lyhentämätön ja teoksessa on paljon raakoja keskusteluja elämän tarkoituksesta, armosta ja  kuolemattomuudesta kertojan ja kapteenin välillä. Kirjassa tapahtuu lisäksi kaksi yllättävää käännettä. Ensiksi haaksirikon takia laivalle astelee runoilija ja arvostelija neiti Maud Brewster, jonka van Weyden tuntee aiemmasta elämästään henkilönä, joka on myös kirjoittanut kritiikkejä. Susi-Larsen iskee silmänsä Maudiin, johon myös van Weyden tuntee sielullista vetoa. Toisessa käänteessä Susi-Larsen alkaa saada päänsärkykohtauksia ilmeisesti, joko aivokasvaimen tai aivoinfarktien vuoksi. Maud ja van Weyden pakenevat laivalta ja päätyvät autiolle saarelle, jossa joutuvat selviämään ja metsästämään hylkeitä. Ghost -laiva päätyy samalle saarelle ilman mastoja, vain kapteeni mukanaan. Lasti on ryöstetty, miehistö on mennyt Surma-Larsenin laivaan, veli on ollut veljelle todellinen susi. Surmakin koittaa, mutta sitä ennen Susi-Larsen yrittää hankkiutua van Weydenistä ja laivasta eroon. Pahaksi onneksi pääkivut ovat vieneet Susi-Larsenin näkökyvyn.
*****
Tätä kirjaa en nuorena lukenut. Se sisältää poikakirjan ainekset eli selvitymis- ja kasvutarinan. Humphrey van Weyden, isänsä perinnöllä elänyt laiskanpullea lukutoukka ja jo aikuinen hienostohaihattelija, joutuu tulikasteeseen, josta selviää. Lisäksi tarinaan tupsahtaa kaunis neito ja koetaan vieno rakkaustarina.

Mutta kirjan pääpaino on kuitenkin Susi-Larsenin henkilössä ja ajatuksissa sekä van Weydenin ja Susi-Larsenin keskusteluissa. Lisäksi tämä on minusta jopa darvinistisen kilpailun kuvaus. Susi-Larsen pitää voimillaan ja älyllään vahvimman oikeudella kaikki kurissa, laivalla noudatetaan vahvimman lakia. Jos joku yrittää haastaa Susi-Larsenin, hän joko tappaa tai hankkiutuu vastustajasta eroon. Van Weyden kuvaa häntä individualistiksi, materialistiksi ja loogiselta kannalta hedonistiksi. s. 65. Minä sanoisin, että hän on sen lisäksi narsisti ja manipuloijakin. Hänessä on minusta samanlaista äkkipikaisuutta ja väkivaltaisuutta ja toisaalta charmia kuin Sopranoksen Tony Sopranosissa.

Susi-Larsen on kotoisin Norjasta, mutta tanskalaisista vanhemmista. Hän on päätynyt pienenä merille. Hän on sivistänyt itseään ja laivallakin hänellä oli muhkea kirjasto, missä oli Shakespearea ja Darwinia, ja paljon muuta. Shakespearesta Hamlet on suosikki, syytä ei selvitetä, mutta Hamlet oli Tanskan prinssi. Susi-Larsen leikittelee ihmisillä, eikä tunne lainkaan empatiaa. Susi-Larsen on ironinen ja ihmettelee, että jos elämä on ikuista, miksi ihmiset pelkäävät niin paljon kuolemaa. Larsen ihmettelee, miksi vain se elämä, joka on ihmisessä "sisällä" on pyhää ja kuolematonta, mutta ei se elämä, joka on eläimissä. (Jack London pohti asiaa paljonkin ja oli eläinten oikeuksien puolesta puhuja).

Van Weydenin ja Susi-Larsenin suhteessa on paljon muutakin. Van  Weyden pitää itseään elämän kunnioittajana ja humanistina, mutta laivalla hän oppii pitämään puolensa, myös tikarilla. Varsinkin petollista kokkia kohtaan "humanisti-Hump" tuntee vain murhanhimoa. Kokki oli varastanut 185 dollaria Van Weydeniltä, jotka rahat Susi-Larsen pelaa itselleen. Hän ei anna rahoja Humpille, mutta kehottaa pitämään puolensa. Kun Susi-Larsen iskee kyntensä Maudiin, purkautuu uudestaan van Weydenin hillitön murhanhimo. Ihastumisen Maudiin Hump on peittänyt Susi-Larsenilta. Saarella välit Humpin Maudiin lämpenevät, mutta suudelmien aika on vasta, kun Susi-Larsen on kuollut. Miesten suhteita hallitsee siis pitkälti asema ja voima. Van Weyden pääsee lopulta niskan päälle ja vasta tällöin pystyy kohtaamaan Maudin naisena. Hän tajuaa matkan aikana, että hän on 35 vuotta ollut hautautuneena kirjoihin, eikä ole ymmärtänyt oikeasta elämästä oikeastaan mitään.

Matkan aikana ruikuttava, nilkuttava ja avuton Hump ensin laivapoikana oppii huolehtimaan itsestään, kohoaa miehistössä herra van Weydeniksi, joka selviää itsenäisesti ja kykenee ottamaan vastuun myös toisesta ja naisesta, ja tuntee ensimmäistä kertaa rakkautta. Tämä on käytännön tilannekohtaista Maslow'n tarvehierarkiaa, vaikka Abraham Maslow syntyi neljä vuotta tämän kirjan julkaisun jälkeen. Miehistö tyydyttää ensin fysiologiset tarpeensa ja turvallisuuden tarpeitaan lähinnä tappelemalla. Voi olla, että Maud Brewster ja  herra van Weyden ovat olleet maissa Maslowin tasolla viisi eli toteuttaneet itseään runoilemalla, mutta uudessa ympäristössään heidän on taisteltava ensin "pääsystä" tasolle yksi, eli heidän elossa pysyminenkään ei ole taattua.

Susi-Larsen on armoton muille ja itselleen. Minusta kirjassa on miehistön dynamiikka esitetty hyvin. Eräät työyhteisöt toimivat samoin, tosin kuvainnollisesti. Liian autoritäärinen johtaminen toimii näin. Susi-Larsen on oikkuja täynnä. Hän nostaa miehistöstä suosikkeja, tarjoilee viskiä, ajaa miehiä laivalta muutaman päivän päästä, kun suosio on ohi. Miehistön mitta on täysi, mutta voimalla ja pelolla Susi-Larsen sementoi valtansa, kunnes riittävän suuri ulkoinen voima tulee. Veljesten yhteydenottoa ei kirjassa kuvata vain seuraukset.

Aikalaiskuvauksena tässä on paljon hienoa. Surma-Larsen hylkeennahkojen lisäksi vie aseita Kiinaan ja oopiumia Yhdysvaltoihin. Hylkeiden pyytäminen on pelkkää veristä teurastusta. Vain nahka otetaan talteen, ja sekin vain naisia varten (tätä erityisesti korostetaan, tapetaan vain siksi, että nahka päätyy hienostonaisten olkapäille).

Jack Londonin Merisusi on moniuloitteinen seikkailukertomus, jonka päähenkilö on kapteeni Susi-Larsen, jonka Ghost-laivalla on darvinistinen elonjäämiskamppailu. Kirjan alkuosa on unohtumatonta hyvän ja pahan, oikean ja väärän pohdintaa. Juonen kuljetus hajottaa lopussa vastakkainasettelun lemmenlepertelyihin. Merisusi on kuitenkin lukemistani poikakirjoista kuitenkin yksi parhaimmista. Miten olisin siihen pikku poikana suhtautunut jää arvailujen väliin. Tässä on paljon teemoja, joita pikku poikana en olisi ymmärtänyt.
****
Jack London (1876 - 1916) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Merisusi eli Sea-Wolf on julkaistu 1904. John L. Cobbsin jälkisanojen mukaan Susi-Larsenissa olisi ripaus Jack Londonia, joka vietti varsin vaihtelevaa elämää. Jack London toimi monessa ammatissa, mutta opiskeli myös yliopistossa, mutta opiskelut kariutuivat varojen puutteeseen. Jack Londonin tunnetuimmat teokset lienevät Erämaan kutsu ja Valkohammas. Wikipedian mukaan  Jack London olisi USA:n käännetyin kirjailija.
Jack London julkaisi 51 kirjaa, 500 artikkelia sekä 191 novellia. Hän sairasteli ja lääkitsi itseään, nämä sekä myrskyisä yksityiselämä sekä kova työtahti edesauttoivat Jack Londonin ennenaikaista kuolemaa, Jack London rakensi isoa kotiaan, jonka oli ristinyt Sudenpesäksi. Vuonna 1913 se paloi maantasalle, ennen täydellistä valmistumistaan. Klondyken kuningas kertoo Alaskan karuista oloista ja toisaalta kapitalismin vielä karuimmista lainalaisuuksista.