keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa



Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa, Karisto 2012, sivumäärä 188.

Umbroviassa on tehty vallankumous, jonka vuoksi kuninkaallinen perhe on maanpaossa Keloburgin slummissa.  Päähenkilö ja tarinan minäkertoja Gigi on perheen kuopus ja hänen ystävänsä on katupoika Henry Delafordie. Kuninkaallisen perheen olinpaikka on vuotanut ja kämppä räjäytetään taivaan tuuliin.  Näin vauhdikkaasti alkaa Magdalena Hain Gigi ja Henry -trilogian avausosa Kerjäläisprinsessa.

Eletään 1860-lukua kuvitteellisessa Euroopassa, Keloburg on Vihreällä saarella nykyisessä Grönlannissa, joka  on vihreä ja koostuu saarista. Gigi ja hänen perheensä, isä Umbrovian kuningas Konstantin IV, äiti kuningatar Sofia, vanhemmat sisaret Katerina, Elliina ja Lillibeta asuvat Keloburgissa Kelpepperinkadulla Alhaistossa, Gigi koko nimeltään Gregorovia Anastassija Ludovica Konstantina keräilee roskia. Räjäytyksen jälkeen meno on niin huikea, että perhe hajoaa tai hajaantuu eri paikkoihin. Vallankaappauksen takana on Andros Epirikos eli Andreas Luopio, hän on saanut osan henkivartijoista puolelleen, mutta kuuliainen ihmissusi Arren Mussovits on kuninkaan puolella, valitettavasti hänen paha veljensä Rufus on Luopion kätyri.

Tapahtumat etenevät vauhdikkaasti, ja loppuselvittelyt  käydään salakuljettajien saaren linnassa.

Seuraavaa osaa silmällä pitäen tilanne jää auki. Luopio jatkaa konnantekojaan, eikä Umbroviaan saada laillista monarkiaa. Gigi ja Henry selvisivät, mutta eivät aivan ehjinä. Henry avaa taustaansa, äiti on kuollut oopiumin orjana ja hänen isänsä on pelätty salakuljettaja. Gigin isä kuningas on ollut vätys, mutta oiva keksijä, joskin keksinnöt ovat olleet vain lentohärveleitä ja pommeja.

Magdalena Hain Kerjäläisprinsessa on hyvää kesälukemista alakoulun päättäville. Henkilöhahmot ovat  yllättävän vahvoja. Gigi perheen kuopus, Henry salakuljettajan poika, äiti kuollut oopiumin orjana. Andros Luopio työläistaustainen nousukas. Mussovits uskollinen mutta hyljeksitty ihmissusi.

Kerjäläisprinsessa oli sen verran vauhdikas avausosa, että luin myös jatko-osat:
Kellopelikuningas (bloggaus 23.7.2020)
Susikuningatar (bloggaus 6.8.2020).

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa


Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa, alkuteos How to win friends and influence people 1937, suomentanut Väinö Jaakkola, WSOY, 1974. Sivumäärä 354.

Dale Carnegie (1888 - 1955) on kuuluisin tästä kirjasta, Miten  saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Kirja on hyvin amerikkalainen, jossa ystävien menestyksen ja vaikutusvallan lisäksi halutaan myös rahaa, tai rahalla saa vaikutusvaltaa ja raha henkii menestystä. Suomessa, jossa on hyvä sosiaaliturva, ystäviä arvostetaan paljon ilman halua saada sitä kautta menestystä ja vaikutusvaltaa.

Kirjan alussa Dale Carnegie kertoo kymmenen asiaa, mitä saavutat kirjan lukemalla. Ensimmäinen on totunnaisuudesta irrottaminen, sitten olet kykenevä hankkimaan ystäviä, lisäämään kansansuosiotasi, voittamaan ihmisiä puolellesi, saamaan lisää asiakkaita, ansioita (dollareita). Lisäksi sinusta tulee parempi työntekijä, osaat lisäksi käsitellä valituksia, opit välttämään väittelyjä, ja herätät innostusta työkavereissasi.

Teoksen loppuun on kerätty 34 ohjetta tiivistykseen. Näin helppoa se on.

Tämä kirja, vaikka on yli 80-vuotias kuvaa hyvin amerikkalaisuutta, mutta minusta myöskin behaviorismia. Ihminen oletetaan varsin yksinkertaiseksi, valitaan tietty toimintatapa, ja saadaan haluttu lopputila. Ei aina onnistu.

Teoksessa on valaisevat lukuohjeet: selaile ensin kirja, lue sitten ajatuksella, ja alleviivaa, havainnoi ympäristöä ja harjoittele ahkerasti. Minusta varmasti tepsivät ohjeet.

Dale Carnegie esittelee neuvonsa runsain esimerkein, jotka itse sivuutan. Carnegien mukaan ihminen pitää itseään tärkeimpänä ja tolkuissaan olevana hyvänä tyyppinä. Ihmisen saa toimimaan halutulla tavalla, kutsumalla häntä etunimellä, olemalla kiinnostunut hänestä, hänelle pitää antaa arvostusta, välttää antamasta moitteita ja olla vastavuoroinen. Omat virheet pitää myöntää heti ja osoittaa toisen virheet vuolaiden kehujen jälkeen. Kannattaa myös huomata, että jokainen on jossain suhteessa parempi kuin itse on.

Carnegie käyttää paljon kuvainnollista kieltä, "hunajaa saa parhaiten mehiläisenpesästä, mutta ei niin että kaataa sen kumoon". Tämä tarkoittaa monia asioita. Hunajapesästä pitää ottaa hunajaa, ja laittaa sokeria tilalle mehiläisten ravinnoksi. Harvoin mikään työ onnistuu,  jos työ ei ole hauskaa tai anna jonkunlaista tyydytystä, eli ihminen näkee työnsä tärkeäksi. Sisäistä motivaatiota tarvitaan.

Moite saa ihmisen puolustuskannalle. Muutos pitää aikaansaada muuten. pitää arvostaa toista, ja sitten antaa hänelle korjaavaa palautetta. Muutosidea pitää myydä toiselle niin, että hän luulee sen olevan hänen oma idea. Kannattaa joskus jopa dramatisoida ja haastaa. Ihmiset haluavat säilyttää kasvonsa ja tuntea itsensä tärkeäksi. Ihmiset harvoin pitävät käskyistä, mielummin pyydä tai kyselemällä saat toisen tajuamaan mitä pitää tehdä. Anna edistymisestä positiivista palautetta.

Lopussa Dale Carnegie antaa neuvoja kotionnen lisäämiseksi. Nalkuttamista pitää välttää, ja arvostaa kumppania. Rakasta, ja huomioi, anna toisen olla sellainen kun on, hyväksy hänet. Ole kohtelias ja huomaavainen , ja loppuun Dalen viimeinen vinkki: lue sukupuoliasioiden käsikirja.

Vanhahtavasta kirjoitusasusta huolimatta Dale Carnegien teos Miten  saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa on hyvä perusteos, jos haluaa ymmärtää ihmisten reaktioita. Se ei minusta sovellu kuitenkaan näin kaavamaisesti eikä ryhmäilmiöihin.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

A.I Routio: Hurjapää puussa



A.I Routio: Hurjapää puussa, WSOY 1964, NTK 156, sivumäärä 110.

Ahti Ilmari Routio (1925 - 2014) kirjoitti kolme nuortenkirjaa, joista tämä Hurjapää puussa  on toinen. Tarina alkaa kun päähenkilö pojanviikari Jakke Sorahuhta muuttaa isän rakennuttaman kymmenkerroksisen kerrostalon ylimpään kerroksen asuntoon, josta on merinäköala. Ympäristössä on uusien kerrostalojen lisäksi ränsistynyt kartanorakennus, jossa asuu Tossu eli maisteri Silverstöfvel, Tossu ottaa upeita kuvia ja on avulias ja näppärä mutta köyhä. Viereisessä hökkelissä asuu 70-vuotispäiviä viettävä Johanssonska, jonka tyttärenpoika on orvoksi jäänyt Samuli eli Saukis. Saukis ja Jakke tappelevat ja ottavat mittelön futiksensa ja tulevat Tossun ohjauksessa parhaiksi kavereiksi. Bubi on kolmas poikajoukon jäsen ja pojat tekevät majan laudoista puuhun ja lukitsevat oven. Kummallista o,n kun majaan on päässyt pieni hurja tyttö. Tossu joka osaa kieliä, tajuaa että tyttö puhui espanjaa. Hän on kaltoinkohdeltu sirkustyttö, eikä suostu palaamaan.

Tämä tapahtuma on tarinan käännekohta. Miranda on etsintäkuulutettu, karannut sirkuksesta. Tossu on sommitellut aikoinaan Haukkaprinsessa-sadun. Hän ottaa kuvia Mirandasta joka osaa käsitellä eläimiä. Miranda aiotaan adoptoida Espanjaan rikkaaseen perheeseen. Aika kuluu ja asioita järjestellään. Tossu voittaa kirjallaan suuren kansainvälisen palkinnon ja Miranda haluaa jäädä Tossun luo.

Tämä oli reipashenkinen lasten ja nuorten kirja, jonka juoni on nuorille riittävän omaperäinen, mutta ei niin hyvä, että olisi noussut nuortenkirjallisuutemme eturiviin.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Tytti Parras: Rakkaat


Tytti Parras: Rakkaat 1970, Otava Salamanteri, 1981 sivumäärä on 185.

Tytti Parras jatkaa Rakkaat -romanissaan esikoisromaaninsa Jojon teemoja ja tarkastelee nuorten aikuisten vapaita sotkuisia suhteita ja ajelehtiessaan samalla luotaa päähenkilön lapsuuteen häivemäisten muistojen avulla.

Tytti Parras kirjoittaa henkilönsä nykyhetkeen, mutta hän on tavallaan Suomen Patrick Modiano, koska sen verran päämäärätöntä nykyhetken toiminta on. Tytti Parras ei tosin kirjoita henkilöään yksin haaveilemaan kaduille vaan ajelehtimaan turtana muiden joukkoon.

Rakkaat-romaanin päähenkilö nuorehko naisopiskelija tarkastelee rakkaitaan, hänellä on suhde naimisissa olevaan 40-vuotiaaseen Esaan, ja avoliitossa olevaan Santtuun. Nainen on muuttanut Esan vuokraamaan asuntoon Santun ja tämän avovaimon Tarjan luota, parilla on kaksi lasta tyttö kuusivuotias Mikki ja kaksivuotias poika Markku. Tarja on viimeisillään raskaana, koska on perunut abortin viime hetkellä. On äitienpäivä.

Rakkaat tarkastelee siis päähenkilön suhdetta Tarjaan, Santtuun ja Esaan, sekä porautuu Tarjan lapsuuden kesiin.
Esa on köyhästä kodista, suorittaja, joka on päässyt kovalla työllä eteenpäin, hän on ollut oppikoulussa vapaaoppilas, ja suorittanut kaksi tutkintoa ja virassa. Hänellä on vaimo Raili ja tytär Lilli. Avioliitto ei ole vahvalla pohjalla. Hän kutee vieraan naisen kanssa asunnossaan, ja ajeluttaa tätä pitkin Suomea. Esalle ilmenee, että hän saa kenkää virastaan.

Santtu on tuonut päähenkilön taksilla pubista ränstyneeseen Pappilaan, jossa hän asuu avovaimonsa ja lastensa kanssa.  Suhde alkaa päähenkilön kanssa. Santulla on kaksi naista, joista Tarja saa ensin keskenmenon ja sitten lapsen. Päähenkilö popsii e-pillereitä. 

Kirjassa luodataan suhteiden alkuun ja historiaan, mutta avain päähenkilön ajelehtimisessa on lapsuuden kesissä, missä traktorikuski  vieraili piikojen aitassa, ja hyönteis- ja kasvitutkija Boman vei päähenkilöä luonto- ja veneretkille.

Tytti Parraksen kerronta on monitasoista ja samalla nykylukijalle paljastetaan mistä hippiaikana kohistiin. Nykyisin kirja henkii ajankuvaa. Tapahtumapaikkoja ovat Tampere, Lohja ja ilmeisesti Turku, jossa tuolloin oli vielä raitiotie. Päähenkilön äiti muuten polttaa poskisavuja holkilla pilliklubistaan (Klubi -tupakka).

Rakkaat on ihan kelpo kirja, mutta ei yllä mielestäni Jojon eikä Hyvin kasvatetun tytön tasolle.

Maija on blogannut myös Rakkaista ja Maija jäi kaipaamaan enemmän perusteluja ja tunteita täällä.

****
Tytti Parras (1943 - 2018) oli suomalainen kirjailija.
Tytti Parraksen kirjat olivat hyvin moderneja ja rohkeita hänen tuotannostaan olen blogannut

torstai 18. kesäkuuta 2020

Margaret Friskey: Pikku Nopsajalka ja hänen hevosensa



Margaret Friskey: Pikku Nopsajalka ja hänen hevosensa, alkuteos Indian Two Feet and His Horse 1959, suomentanut Kerttu Piskonen, WSOY 1964, sivumäärä 60. Kuvitus Katherine Evans.

Tarina alkaa "Oli kerran pieni intiaanipoika, joka olisi tahtonut ratsastaa".

Mutta hänellä ei ollut hevosta. Hänen piti aina vain kävellä, ja kävellä ja kävellä.

Tarina kertoo pikku Nopsajalan halusta saada hevonen ja samalla esitetään puuhia mitä intiaanit touhuavat. Lopulta hänen isänsä sanoo pojalleen, että "Jos haluat löytää hevosen, sinun täytyy ajatella kuin hevonen. Lähde nyt etsimään". Niin Nopsajalka lähti. Aikuinen tietää, että tarina päättyy onnellisesti, niin tässäkin. Nopsajalka opettelee hevosten tavat ja taivaltaa preerialla, mutta ei löydä hevosta. Hevonen löytää Nopsajalan. Hevosen jalka on kipeä ja Nopsajalka hoitaa hevosta, ruokkii sitä heinällä ja kantaa hevoselle vettä ja Nopsajalka hoitaa jalan kuntoon, sitten Nopsajalalla on hevonen, jolla voi ratsastaa.

Mukava tarina, joka nykylapselle osoittaa, että kaikkea ei saa pyytämällä, vaan pitää olla itse aktiivinen, pitkäjänteinen, nöyrä, ahkera ja tehdä työtä saavuttaakseen tai saadakseen jotain.

Margaret Friskey (1901 - 1995)oli yhdysvaltalainen lastenkirjalija

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Christer Boucht: Hiihtäen halki Grönlannin



Christer Boucht: Hiihtäen halki Grönlannin, alkuteos Grönland tvärs, suomentanut Klaus Karttunen 1978, Kirjayhtymä, sivumäärä 242.

Hiihtäen halki Grönlannin kertoo ensimmäisestä suomalaisesta retkikunnasta, joka hiihti halki Grönlannin mannerjäätikön.


Kirjassa kuvattu taival kesti runsaan kuukauden käynnistyen 19.5.1966 Grönlannin itäosasta Ammassalikista päättyi Grönlannin länsiosaan Kangerlussuaqiin. Ammassalikissa asui tuolloin 800 ihmistä, siellä oli neljä kauppaa ja kaksi kapakkaa.

Matka oli tuolloin ensimmäinen suomalaisten tekemä ja hengenvaarallinen. Retkikuntaan kuului viisi miestä.  Christer Boucht, 54-vuotias lakimies ja hänen poikansa Peter Boucht (24 v) lakimies, Kangasniemen kunnan rakennusmestari Viljo Haapala (50 v), Kangasniemen kunnanlääkäri Eero Varonen (45 v) sekä tavaratalon urheiluosastolla työskennellyt  Erik Pihkala (49 v), josta oli tehty lehtijuttu. Christer Boucht luki lehtijutun, jossa aiheema oli Pihkalan halu hiihtää Grönlannin halki.

Eero ja Viljo olivat retkeilijöitä, ja olivat pyytäneet hylkeitä. Joukossa oli suunnistajia, ja epäsuorasti ilmenee, että ainakin osa miehistä (Peteriä lukuunottamatta) oli ollut sodassa. Miehet valmistautuvat hyvin, hankkivat tavaraa, kokemuksia, ja karaisevat itseään (nukkumalla parvekkeella talvella). Christer Boucht  kirjoittaa, että hän oli valmistautunut siihen, että ei pääse hiihtotaipaleelta perille, arvioi säilyvänsä hengissä 75%:n todennäköisyydellä. Vaikka Grönlannissa on kesä, voi pakkasta olla nelisenkymmentä astetta, ja mannerjäätikön 3000 metrin korkeudessa on myrskyjä, tuulee todella  kovin, ja jäässä on railoja. Lisäksi on riski paleltua, uupua henkisesti tai fyysisesti. Tapaturmien ja onnettomuuksien mahdollisuus on aina olemassa. Retkikunnalla oli radio, mutta tuolloin sillä ei saanut yhteyttä kehenkään keskellä Grönlannin mannerjäätä. Koirat ovat olennainen osa retkeä.

Vuonna 1997 menehtyi Grönlannin kaksi suomalaista kolmesta, joten matka on hyvin vaarallinen (Polarin kirjasta bloggaus Kirjarikkaassa elämässä). Keväällä 2019 yhdentoista miehen retkikunta hiihti ja selvisi ilman koiria.

Tuolloin 1964-1966  matkavalmisteluja tehtiin noin kaksi vuotta, ja Grönlantiin matkattiin Islannin kautta. Hiihtomarssille tarvittiin paljon tarvikkeita, jotka kuljetettiin reessä. Rekiä vetämään tarvittiin koiria. Tuona keväänä Grönlannin irrallaan olevat koirat oli teurastettu, vaikka koirien irrallaan pitäminen kirjan mukaan oli paikallisten tapa. Retkikunta oli hyvin varustautunut, sekä tiedollisesti että varustein. Tavaraa ja ruokaa oli todella paljon. Koiria saatiin 28, jotka vetivät rekiä. Jonkin verran tapahtui haavereita, myös koirille. Koiria jouduttiin ampumaan ja syöttämään muille.

Koiria pidettin kiinni, sillä ne haistoivat ruuan, repivät pakkauksia, ja tappelivat keskenään. Koirista selvisi muutama matkasta, mutta nekin jouduttiin ampumaan, koska ne oli niitä irrallaan olleita koiria. Muutama koira pääsi vapaaksi, ja Goku koira annettiin eräälle paikalliselle. Kun koiria menehtyi, jouduttiin tavaraa jättämään matkalle. Kun mannerjäältä lopulta päästiin lopen uupuneina, miehet kantoivat kaiken tavaran itse. Koirien kohtelusta oli tuolloin juttuja, nykyisin ehkä vielä enemmän.

Kirja kertoo matkan etenemisestä. Alkuun päivämarssit ovat vaatimattomia vain 5 km, mutta alussa noustaan mannerjäälle aina 3000 metriin asti. Pakkasta on joka päivä, ja yöt ovat kylmiä, monesti noin -40 astetta. Teltta pitää pystyttää hyvin ja kaivaa lumeen. Monesti aamulla on haastavaa päästä teltasta sataneen tai tuiskunneen lumen vuoksi pois.

Matkaa  idästä Ammassalikista länteen on 700 kilometriä.  miehet mittaavat päivämatkat ja kokonaismatkan juoksupyörällä. Suunnistaminen on hyvin haastavaa kompassin erannon vuoksi. Eranto johtuu magneettisen pohjoisnavan ja pohjoisnavan erosta, ja vaihtelee 37:sta asteesta 53 asteeseen. Käytössä on iso kartta ja "tarkempi" 1: 250 000 kartta.

Päiväohjelma on aina samanlainen, herätys, aamutoimet, leirin pakkaus, päivämarssi, ruokailut, leiripaikan teko ja yöpyminen, kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei tietenkään ole sitä. Tämä vaatii äärimmäistä tarkkuutta ja ponnistelua, ja yhteen hiileen puhaltamista. Pakkasen ja tuulen armoille ei voi jäädä. Miehillä on untuvamakuupussit. Teltassa on miltei 20 astetta pakkasta. Miehillä on kahvia, sissimuonaa, hylkeenrasvaa, säilykelihaa, säilykkeitä, keittoja, vellejä  ja voita 30 kg. Patjoina miehillä on puhallettavat kumipatjat. Miesten huulet kuoriutuvat ihosta, ja nenät palavat auringossa. Radiosta ei ole mitään hyötyä, ja se on pelkkä painolasti. Miehillä on kiväärejä, priimuskeitin ja sekstantti.

Miehillä oli yksi välietappi, amerikkalaisten ylläpitämä tutka-asema Dye-2, jossa oli amerikkalaisia sotilaita, myös yksi intiaani, ja musta sotilas, ja tanskalaisia. Yhdysvaltalaiset sotilaat palvelevat asemassa puolisen vuotta eivätkä käy tutka-aseman ulkopuolella. Dye 2-aseman johtaja ihmettelee vilskettä, kun juuri vuonna 1955 oli ranskalainen retkikunta ja muutama vuosi sitten skotteja. Minulle tuli tutka-aseman kuvauksesta mieleen Lost tv-sarjan Dharma-asema. Tutka-asemalla on paljon ruokaa, baari, pesukoneita ja suihkut, ja huoneita. Miehet eivät poistu asemalta.

Jäätiköltä laskeutuminen on myös haastavaa, ja reet liukuvat alamäessä liikaakin. Miehet kuitenkin selviävät väsyneinä Grönlannin länsirannikolle, josta Kööpenhaminaan ja Helsinkiin.

Ylen sivuilla on tekstiä matkasta ja filmiklippi, kannattaa ehdottomasti katsoa,

Nautin teoksen lukemisesta ja se oli äärimmäisen kiinnostava ja vertasin tätä taivalta myöhempiin retkikuntiin.
*****
Christer Boucht (1911 - 2009) oli vaasalainen lakimies, joka tutki myös arktisia kansoja, ja hiihti myös Etelämanterella (lähde: Wikipedia)
Grönlannin mannerjäätikkö on paksuimmilta kohdin 2 km - 3,2 kilometriä paksu, ja se paksuuntuu edelleen, ongelmana on reuna-alueiden sulaminen, joka on kiihtynyt viime vuosina.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Rex Stout: Sampanjaa yhdelle




Rex Stout: Sampanjaa yhdelle, alkuteos Champagne for one, suomentanut Eero Ahmavaara, SAPO WSOY

Salapoliisi Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin saa kutsun rouva Robilottin järjestämiin päivällisiin, jotka järjestetään hänen edesmenneen rikkaan aviomiehen Albert Granthamin muistoksi. Albert Grantham on lahjoittanut rahaa naimattomien äitien auttamiseen, ja päivällisillä on valittu neljä naimatonta äitiä, joiden asioita on laitettu tällä rahalla kuntoon. Nuoria naimattomia äitejä päivällisillä ovat ovat Faith Usher, Helen Yarmis, Ethel Varr ja Rose Tuttle, jolla on "peräti" kaksi aviotonta lasta. Miehiä on kutsuttu naisten "seuralaisiksi" Paul Schuster, Austin Byne, Beverley Kent ja Edwin Laidlaw, miesnelikkoa yhdistää Harvard-tausta, osa on lakimiehiä ja Kent on diplomaatti. Paikalla ovat myös edesmenneen Albert Granthamin kaksoset Cecil ja Celia, sekä emäntänä rouva Robilotti ja hänen nykyinen aviomies Robert, jonka rouva on tuonut kotiinsa Italiasta. Lisäksi paikalla on hovimestari Hackett.

Archie Goodwin tanssittaa naisia, ja kuulee Rose Tuttlelta, että Faith Usher pitää syanidia käsilaukussaan, ja on uhkaillut itsemurhalla. Goodwin seuraa Faith Usherin edesottamuksia. Kun Faith saa samppanjassaan syanidia ja kuolee, Goodwin tajuaa, että se on murha (koska Faith ei ole laittanut siihen itse mitään). Muut läsnäolijat ovat täysin vakuuttuneita itsemurhasta. Goodwin selittää näkemyksiään murhaosaston ylitarkastajalle Cramerille, joka ei usko teoriaa. Nero Wolfen palkkaa eräs läsnäolijoista, koska haluaa peittää elämänsä salaisuuksia.

Nero Wolfe -dekkareista
Rex Stoutin dekkareiden salapoliisi on New Yorkin asunnossaan viihtyvä iso ja lihava (seitsemäs osa tonnia on painoa eli laskennallisesti 142 kg) Nero Wolfe, joka ratkaisee kerättyjen tietojen ja älykkyytensä avulla rikokset. Dekkareiden kertojana ja kenttätyössä olevana 'salapoliisina' on Archie Goodwin, joka hoitaa myös Wolfen talousasiat. Wolfe tarvitsee paljon rahaa, eli isoja shekkejä, jotka Goodwin tallettaa pankkiin. Nero Wolfella on kaksi intohimoa orkideoiden ihaileminen ja kulinaristiset nautinnot. Wolfen orkideoita, joita on yli 10 000,  hoitaa Theodore Horstmann.  Keittiössä herkkuja loihtii sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Brenner vie aamiaisen Wolfelle kello 8.15, Wolfe menee hissillä kasvihuoneeseen kello 9 ja viipyy siellä ihailemassa orkideoja  kello 11 asti, jonka jälkeen Nero Wolfe siirtyy toimistoonsa. Wolfe on saanut juuri uuden orkidean Burmasta, ja seuraavaa kauppaa hierotaan Uudesta Guineasta. Toisessa kirjassa mainitaan, että orkideamuunnelmia olisi parisataa, tässä mainitaan, että orkideoja olisi 10 000, iso kasvihuone siis New Yorkissa asunnossa. Tässä eletään  vuoden 1958 maaliskuuta. Rikos ratkeaa joutuisasti, kenttätyöhön Archie Goodwin palkkaa etsivät, tässä Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather. Wolfe paljastaa rikoksen kulun lavastamalla illallisen, ja kertomalla rikoksen kulun läsnäolijoille.

Samppanjaa yhdelle (älä lue, joskaan murhaajaa ei paljasteta, mutta asetelmaa)
Albert Granthamilla oli talo naisille, jotka ovat pulassa, koska heillä on naimaton lapsi. Dekkarissa pöyhitään kenellä on ollut suhde kehenkiin, ja kuka on kenenkin lapsi tai lapsen vanhempi. Motiivin kannalta halutaan tietää, ketkä ovat Faith Usherin vanhemmat, ja toisaalta kuka on Faith Usherin lapsen isä. Se, onko se motiivi, en paljasta.

Aihe 1950-luvulla
Aiheena naimaton äiti on ollut 1950-luvulla naisesta puhutaan neitsyenä ja huuhkajana, ja minusta sillä vihjaillaan, että hän ei erityisesti pidä miehistä. Miesten baarissa sen sijaan vierailee eräs mies.

Kokonaisuuten Rex Stoutin Sampanjaa yhdelle oli hyvä dekkari, ja kesti hyvin ainakin kertalukemisen. Pidän dekkareista ehkä siksi, että niissä ei ole brittidekkarien monesti varsin staattista asetelmaa, joka sekin on hyvä, mutta vaihtelu virkistää, samppanja ei. Tässä kirjassa ei tarjottu sampanjaa, vaan sekoitusta, jossa oli sampanjaa, soodavettä, katkeroa ja sokeria, ei kuullosta samppanjalle.

Nero Wolfe -teosten bloggaukset
 Liian monta asiakasta 
Kadonnut ääni
Löytölapsi
Samppanjaa yhdelle

****
Yhdysvaltalaisen Rex Stoutin (1886 – 1975) Nero Wolfe -sarjaan kuului yhteensä peräti 47 dekkaria, jotka oli kirjoitettu pääosin vuosien 1934 ja 1975 välillä.

Osallistun Dekkariviikko 2020 kirjablogeissa, linkki TÄÄLLÄ.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Goethe: Faust





Johann Wolfgang von Goethe: Faust, murhenäytelmän ensimmäinen osa, julkaistu 1808, suomentanut Otto Manninen, Otava 1936.  Sivumäärä 232.

Faustin legenda on peräisin 1500-luvulta, siinä Faust myy sielunsa paholaiselle. Goethe tarttui tarinaan, ja muokkai siitä runoteoksen, jonka tämä ensimmäinen osa ilmestyi 1808 ja toinen hänen kuolemansa jälkeen 1832.

Faustin asia nousee esille, jossa paholaisen asiamies Mefistoteles, puhuu asiasta Herran kanssa oppinut mies halajaa enemmän, ja Mefistoteles haluaa viekoitella Faustin ja ohjata omaan tihen. Herra myöntyy sallimaan tämän elinpäivikviksensä.

Heinrich Faust, filosofian, lääke-, ja lainopin taitaja ja tohtori, on opettanaut oppilaitaan, mutta kokee jääneensä paitsi rikkauksista ja arvostuksesta. Nyt on vankina kiroyussa tympeässä tyrmässä, jota kirjapinot piirittää, rintaa painaa, ahdistaa ja lukee Nostradamusta. Pääsiäinen on tulossa.

Faustilla on Wagner-opiskelija auttamassa, ja he ovat kaupungin ulkopuolella. Faust tunnustaa että hänen isänsä on ollut salatieteilijä, ja Faust itse haaveilee lentämisestä. (Wagner haaveilee kirjoista ja lukemisesta). Faust hätkähtää mustaa villakoiraa, joka kotona paljastuu Mefistotelekseksi, joka lupautuu palvelijaksi, orjaksi ja oppaaksi. Ensin he lentävät Leipzigiin viinikellariin ja sieltä noita-akan keittiöön, missä Faust saa pikarillisen rohtoa ja Mefistoteles lupaa naisten ihanimman ilmaantuvan, ja puhuu itsekseen, että Faust näkee juoma ruumiissaan ihanan Helenan siellä missä vaan hameenhelma liehuu.

Faust tapaa Margareetan, viattoman nuoren impyen, joka lienee viisitoista, kuten Faust kiimaisena toteaa, ja vaatii Mefistotelestä vaikuttamaan siihen, että saisi sulkea hänet syliinsä jo tänä yönä. Mefistoteles järjestää tapaamisen Margareetan naapurin Martan luo, ja Faust ja Margareeta vaihtavat ensisuudelmat puutarhamajassa, ja myöhemmin tapaavat. Margareeta kammoaa Mefistotelestä. Yhteisen yön esteenä on vaativa Margareetan äiti, jota varten Faust antaa pullon lääkettä, jota kehottaa antamaan kolme tippaa, jotta uni tulee. Margareetan veli Valentin joutuu miekkatappeluun kanssa Mefistoteleen, ja Valentin kohtaa kuolon suudelman.

Mefistoteles ja Faust lentävät Valpurin yönä luudillaan Kyöpelinvuoren karkelointeihin, sillä aikaa Margaret joutuu vankilaan, ja pian pyövelin eteen, nukutettuaan äitinsä ikiuneen. Faust saapuu tapaamaan Margaretia, joka kuitenkin nähtyään Mefistoteleksen tajuaa, että Faust on paha, ja haluaa kuolla.

Dein bin ich, Vater! Rette mich!
Ihr Engel! Ihr heiligen Schaaren,
Lagert euch umher, mich zu bewahren!
Heinrich! Mir graut’s vor dir.


Mefistoteles ja Faust jatkavat matkaa ...

Johann Wolfgang von Goethe runomittainen Faust on huikea teos, ja käännettynäkin upea. Runomitasta johtuen jotkut tapahtumat eivät aukene kovinkaan suoraan. Faust-hahmo esiintyy myös Christopher Marlowen ( kuoli 1593, kastettiin 1564) versiona The Tragicall History of the Life and Death of Doctor Faustus ja musiikissa useassa teoksessa. Faustin kohtalo vaihtelee eri versioissa pelastuuko hänen sielunsa vai joutuuko Helvettiin.
Marlowen näytelmän viimeisen vuorosanan alkua:
Faustus:
O Faustus, Now hast thou but one bare hour to live, 
And then thou must be damn'd perpetually! 
Stand still, you ever-moving spheres of heaven, 
That time may cease, and midnight never come; 
Fair Nature's eye, rise, rise again, and make 
Perpetual day; or let this hour be but 
A year, a month, a week, a natural day, 
That Faustus may repent and save his soul!
*****


Johann Wolfgang von Goethe (1749 - 1832) on saksalainen aikansa monitoimimies,  poliitikko, lakitieteilijä, ja kirjailija. Hänen esikoisteos oli Nuoren Wertherin kärsimykset.

Otto Manninen (1872 - 1950) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä ja Anni Swanin aviomies.

torstai 4. kesäkuuta 2020

Jukka Parkkinen: Suvi Kinoksen seitsemän enoa


Jukka Parkkinen: Suvi Kinoksen seitsemän enoa,  WSOY 1995, sivumäärä 209.

Jukka Parkkisen nuortenkirja Suvi Kinoksen seitsemän enoa, "pikkutytön hulvattomat muistelmat" on vitsisikermä. Kirjan kannen kokonaisuus kertoo kirjan sisällöstä  paljon. Suvi Kinos menettää vauvana vanhempansa auto-onnettomuudessa, ja joutuu enojensa hoitoon. Enot ovat poikamies-tiedemiehiä. Enojen sukunimi on Turakainen, Rupu, Tenunenä, Kaksoset (Simo ja Leevi) ja Pikkuveli asuvat yhteistaloudessa, ja alkavat hoitaa pikkutyttöä kodissaan Villa Landella. Kaksi enoista on jo kuollut mutta toimivat Suvin suojelusenkeleinä.

Kirja on muistelmateos, ja sen tapahtumat liittyvät lapsiarkeen, Nallikallion kunnan sosiaaliviranomainen Kaisa Kotivalo eli Himatuikku käy vierailuilla. Enot pelkäävät alkuun Kaisaa, mutta yhteistyö alkaa toimia. Turakaiset palkkaavat hoitajia ja niitä tulee ja menee, Yksi hoitajista Helmi Kurikka on ankara, ja ahne lastenhoitaja, mutta myös salajuoppo.

Etsin netistä arvioita, ja Ahmu Vinttikamarissa on pitänyt tästä näin paljon. Kirja on kepeä, ja helppolukuinen, mutta minusta se taiteilee falskin ja hauskan ohuella nuoralla. Muutenkin lapsen kasvattaminen, huostaanotoista puhuminen kulkee hyvän maun rajamailla.

Oikealla asenteella kirja on hyvinkin helppolukuinen ja hauska.

Draamaa tuovat hampaiden puhkeaminen, vesirokko ja koulukypsyystestit, jossa Suvi päihittää tiedollaan testaajan. Lapsi on oppinut paljon enoiltaan. Lopussa käydään huoltajuustaistoa enojen ja Suvin tädin välillä. Täti oli alkuun neiti Kinos, joka oli Kaljunen Oy:llä töissä, joten hän ei voinut ottaa lasta itselleen, mutta siviilisääty muuttuu rouva Kaljuseksi ja hän haluaa Suvin huoltajuuden.

- Olen Kaljunen Oy:n sihteeri. Joudun matkustamaan paljon.
- Naisen paikka on kotona Rupu sanoi vakavasti
-ettehän ole isokuovi 
-en todellakaan, täti sanoi ja nosti  Nokkansa pystyyn. s 19.

Isokuovi-uros hoitaa muuten poikasia, kun ne ovat pieniä.

Suvi käy enojensa kanssa syvällisiäkin keskusteluja
Länsimaalaiset ihmiset vain ajattelevat usein että heidän kulttuurinsa on parempaa kuin toisten.
Se on kulttuurirasismia. 
Jokaisen pitäisi saada opetus omalla äidinkielellään. s. 93

Jukka Parkkisen Suvi Kinoksen seitsemän enoa on  hyvän maun rajoilla taiteleva hauska kasvutarina, joka tempaa mukaansa. Rattailta putoaa ne, jotka eivät osaa ummistaa silmiään tuonaikaisesta tavasta tehdä aroista asioista huumoria.

*****
Jukka Parkkinen (s.1948) on syntynyt Kuopiossa, ja opiskellut Turussa, jossa on ollut myös työssä.

Jukka Parkkiselta olen lukenut aiemmin Kaupungin kaunein lyyliOnnenpoika ja pelienkelin, sekä Viekas mies tuli taloon. Parkkisella on sujuva kynä, ja paljon huumoria, mutta minusta hänen paras teos on dystooppinen Sinun tähtesi, Allstar

Parkkisesta on ollut tällainen juttu Aamusetissä, ja Elisa-kirjassa tällainen.

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Karl Ove Knausgård: Taisteluni neljäs kirja



Karl Ove Knausgård: Taisteluni neljäs kirja, Min kamp Fjerde bok 2010,  suomentanut Katriina huttunen, Like-pokkari 2016 sivumäärä 534.

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa)  Taisteluni -sarja on jatkunut jo neljänteen osaan,.
Ensimmäisessä kirjassa (bloggaus) ilmenee, että norjalainen kirjailija on toista kertaa naimisissa, nyt ruotsalaisen Lindan kanssa ja parilla on kolme lasta, ja isä on kuollut, ja käsitellään vanhempien eroa, isän kuolemaa, sekä lukio-aikaa. Toisessa osassa pääpaino on kirjailijan muuttamisella Ruotsiin, ja Lindan ja hänen pariutumisessa, ja ensimmäisen lapsen saannissa, sekä lapsiperheen arjessa. Kolmatta osaa en ole lukenut. Tässä neljäs teoksessa käydään taas läpi lukioaikaa, vanhempien eroa, isän uutta avioliittoa, juomista, mainitaan isän kuolema, sekä nyt uutena asiana vuosi nuorena opettajana. Kirjasarja tuntuu tallaavan samoja aineksia yhä hienommaksi ja hienommaksi, joka kerta tulee muutama uusi kirjallinen viinirypäle, jota tallotaan entisten päälle. Vauhti kirjoittamisessa on ollut kova, tätä kirjoitetaan 25.11.2009, kirjailija on 40-vuotias ja  asuu edelleen Malmössä ja perheessä on vaimo Linda, lapset Vanja, Heidi ja John. Tapahtumia läpikäydään yhä uudestaan, ja kirjallinen liemi naputetaan paperille ilman turhaa kypsyttelyä.

Tämän teoksen alussa Karl Ove on 18-vuotias ja lähtee Pohjois-Norjaan pikkukylään Håfjordiin opettajaksi. Karl Ovea eivät kiinnosta jatko-opinnot eikä armeijaan meno, ja hän kirjoittaa olevansa vasemmistolainen, anarkisti ja ateisti. Hänen isänsä on muuttanut myös Pohjois-Norjaan lukioon opettajaksi, pohjoiseen töihin menevät saavat verohelpotuksia. Håtford on pieni paikkakunta, lähellä on Finnsves ja Tromssa (en löytänyt Håtfordia kartasta), ja siellä on kalankäsittelylaitos, ja koulu, johon palkataan etelästä nuoria sijaisopettajia (muita ei saada?).

Karl Ove opettaa peruskoulussa yhdysluokkia, ja on yhden yhdysluokan luokanvalvoja. Opettajahuoneessa on rehtori, muutama pätevä opettaja, ja nuoria ylioppilaita, jotka viihtyvät seudulla vuoden ja lähtevät pois. Seudulla ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat, vaikka kaikista ei ehkä pidetä. Kynnystä vierailuihin ei ole,ja oppilaat käyvät myös opettajien luona. Knausgård ei ole opettanut päivääkään, mutta suhtautuu alussa pedagogiikkaan ja tuntien valmisteluun vakavasti. Rehtori paimentaa Knausgårdia, joka asiasta ei erityisemmin pidä. Lisäksi on kiertävä pedagoginen tuki saatavilla, mutta ilmeisesti se ei kaikkitietävälle Karl Ovelle sovi. Suhteellisen varhaisessa vaiheessa hänen opetuksensa supistuu vain luokassa oloon, tunteja ei valmistella, vaan Knausgård, juo, kirjoittaa öisin novelleja tai on nuoressa naisseurassa. Knausgårdilla on sama päämäärä, kuin koulukaverillaan Jøggellä: "haluan panna naista, mitään muuta en halua". s 338.

Opettajavuoden kuvailu katkaistaan hyvinkin pian, ja tarkastellaan taas Karl Oven lukioaikaa, Knausgårdin levyjen kuuntelua, lehtikirjoittelua, jalkapalloharrastusta, ja pelimatkoja. Tanskassa Knausgård pääsee melkein tavoitteeseensa Lisbethin kanssa. Lisbeth on syvästi ihastunut Knausgårdiin, ja kirjoittelee, mutta ei saa vastakaikua eikä vastaa kirjeisiin. Knausgård viihtyy lukioaikana Hannen kanssa, joka siirtyy toiselle paikkakunnalle, on uskovainen ja seurustelee toisen kanssa, eikä edes välitä Knausgårdista kuin ystävänä. Pohjoisessa on omanlaiset naiset, ja etelässä ilmenneet Knausgårdin intiimit pulmat pahenevat, enkä niitä tässä lähde puimaan, ne voi jokainen itse bongata moneen kertaan kirjasta. Kaikki tapahtuu liian nopeasti Karl Ovelle, noin lyhyesti ilmaistuna, useimmin on vaatteet vielä päällä.

Isän ottama avioero, uusio-avio, ja viinan juonti ovat tässäkin tapetilla. Uutta ovat isä tilaamat tietyt kuvalliset lehdet, joita poika paheksuu, mutta ilmenee että poika on tutustunut alan julkaisuihin itsekin. Äiti lunastaa perheen talon, puskee kahta työtä, ja selviytyy.

Pohjoisessa Knausgårdilla on nuoresta iästä johtuen vaikea pitää välimatkaa oppilaisiinsa, josta rakennetaan draamaa. Toisin kuin Marile vihjailee näin bloggauksessaan, minusta mitään ei oikeasti tapahdu. Pusu diskossakin on luultavasti juopuneen unta.

Tiettyjä intiimejä miehen ongelmia siis kuvataan, mutta teksti on minusta asiallista, ainoa tarkempi alapään kuvaus on sivulla 409:"avasin sepaluksen ja aloin kusta. Suuntasin suihkun posliinia vasten, jotta opettajanhuoneessa olijat eivät kuulisi lorinaa". Tyypillistä, niin tämä ei vie mitään eteenpäin, onpahan vain elämisen kusista kuvaamista.

Lukuvuosi loppuu, ja Håfjord jää taakse, seuraavan kesän Roskilden festivaalit tarjoavat Knausgäårdin haaveiden täyttymyksen.

Olen lukenut ykkösosan lisäksi kakkososan, ja tilanteet tuntuvat toistuvan hieman eri näkökulmasta tarkateltuna.

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

C.S Lewis: Taikurin sisarenpoika

C.S. Lewis: Taikurin sisarenpoika, alkuteos The Magigian Nephew 1955, suomentanut Kyllikki Hämäläinen, Otava 1959, sivumäärä 160.

Taikurin sisarenpoika on  Narnian tarinoiden kronologisesti ensimmäinen osa, mutta joka on kirjoitettu jälkikäteen avausosaksi näin Lewis sai sopivan lähtökohdan myös Narnian tarinoiden päättöosaan Narnian viimeinen taistelu.

Kirja alkaa "Tämä on hyvin tärkeä kertomus koska tästä käy selville, kuinka yhteys meidän maailmamme ja Narnian maan välillä sai alkunsa". s.3

Taikurin sisarenpoika -tarina ajoittuu 1890- ja 1900-luvun vaihteeseen, koska "noina päivinä Sherlock Holmes vielä asui Baker Streetin varrella". Olen aina pitänyt Taikurin sisarenpojasta, se on sävyltään eniten lastenkirja, ja siinä henkii aikakauden tuulahdus.

Kirjan päähenkilöllä Digory Kirkellä on vaikeaa, sillä hänen isänsä on Intiassa hankkimassa rahaa ja äitinsä Mabel on kuolemansairas. Digory ja äiti ovat enonsa ja tätinsä hoivissa. Leikkiessään ullakolla ystävänsä Polly Plummerin kanssa lapset menevät tyhjän asunnon ullakolle, jossa onkin Digoryn enon Andrewin salahuone. Eno on taikuri, joka on saanut kummitädiltään mystistä pölyä Atlantiksesta, josta hän on tehnyt keltaisia ja vihreitä sormuksia, jotka siirtävät eläimiä ja ihmisiä maailmojen välillä. Digoryn eno pakottaa heidät kokeisiin antamalla ensin sormuksen Pollylle, Polly katoaa. Eno pakottaa Digory hakemaan Pollyn pois. Lapset tutkivat paikkaa maailmojen välillä, jossa jokaista maailmaa vastaa lammikko.  Lapset matkaavat Charniin, joka on autioitunut. Charnin palatsissa on vahanuken tapaisia ylhäisiä ihmisiä, Pollyn vastustelusta huolimatta Digory soittaa kumistinta ja herättää pahan velhon Jadiksen (tämä velho on nainen toisin kuin Harry Pottereissa). Ilmenee, että kuningatar Jadis tuhosi koko planeetan sanomalla "tuhoavan sanan" (lienee vertaus 1950-luvun kilpavarusteluun ja atomipommiin). Jadis kuulustelee lapsia ja lyöttäytyy heidän mukaansa Englantiin, missä hänen loitsunsa eivät toimi, mutta muut voimat ja röyhkeys aiheuttavat mellakoita.  Digory saa sormuksilla Jadiksen pois Lontoosta, mutta lammikkopaikassa he hyppäävät väärään lammikkoon. ja niin he vievät Velhon vahingossa Narniaan, jossa Aslan on juuri luomassa maailmaa laulamalla. Ensin syttyvät tähdet, sitten Aurinko nousee, ruoho ja kasvit muotoutuvat sitten eläimet, joista osa luodaan puhuviksi ja kääpiöt, satyyrit, faunit, puhuvat puut, veden jumalat. Digoryn, Pollyn, Jadiksen lisäksi Narniaan joutui Andrew-eno, Mansikka-hevonen ja ajuri.

Aslan on luonut Narnian puhuville eläimille. Koska maan lapsi toi pahan soittamalla kumistinta kuolleella planeetalla, niin pahan pitämiseksi loitolla Aslan lähettää Digoryn hakemaan maailman ääreltä hedelmän. Digory ottaa mukaansa Pollyn, ja Mansikka, josta on tehty  puhuva siivekäs hevonen kantaa heitä selässään. Matka on vaivalloinen, Digory joutuu kestämään kylmää, janoa ja nälkää. Kun Digory on puutarhassa, Jadis on jo siellä, hän on syönyt omenan. Jadis houkuttelee Digorya syömään omenan, joka toisi hänelle ikuisen elämän tai viemään sen äidille, jotta tämä paranisi. Tällä kertaa Digory pysyy lujana ja vie omenan Aslanille. Omena istutetaan ja omenapuu suojaa Narniaa. Velho on saanut kuolemattomuuden, mutta ei voi sietää puuta eikä sen tuoksua. Aslan antaa puusta yhden omenan Digorylle, ja saattaa lapset (ja enon) takaisin ja äiti paranee oikein annetusta omenasta. Digory Kirke istuttaa siemenistä puun kotipihaansa, joka kaatuu aikanaan, ja josta Digory tekee vaatekaapin, ja josta tulee Lucylle ja hänen sisaruksilleen portti Narniaan.

C.S Lewis kirjoitti tämän teoksen  siis Narnia-sarjan alkuun, ja tämä johtaa myös Narnian viimeiseen taisteluun, jossa kirjassa myös Digory ja Polly esiintyvät. Narnia luotiin eläimille, puille, veden hengille, kääpiöille, ja muille olennoille. Digory toi maahan pahan. Aslan valitsee ajurin ja hänen rouvansa valtiaiksi, ja pariskunta kruunataan Narnian ensimmäiseksi kuninkaaksi ja kuningattareksi (nimellä Frank ja Helena).

Kirjassa on voimakkaita ennustuksia. Aslan näyttää lapsille Charnin kuivuneen lammikon, ja ennustaa, että ihminen tulee tuhoamaan maapallon ja kehottaa vastuuseen.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjalija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Narnia -sarja:
Velho ja leijona 1950
Prinssi Kaspian 1951
Kaspianin matka maailman ääriin 1952
Hopeinen tuoli 1953
Hevonen ja poika 1954
Taikurin sisarenpoika 1955
Narnian viimeinen taistelu 1956

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Margaret Atwood: Uusi maa




Margaret Atwood: Uusi maa, alkuteos MaddAddam 2013, suomentanut Kristiina Drews, Otava  2015, sivumäärä  559.

Uusi maa päättää MaddAddam -trilogian.

Aiemmissa osissa Oryx ja Crake ja Herran tarhurit on koettu globaali katastrofi, kun hulluksi tullut narsistinen nero Crake päästi tappavan viruksen vapaaksi. Hän on suunnitellut oman kuolemansa, Jimmy  - Craken yksinkertainen ystävä -  jää pitämään huolta Craken suunnittelemista ihmisenkaltaisista alastomina laiduntavista olennoista. Jimmy eli Lumimies on loukkaantunut ja koomassa.

Ennen katastrofia sikoihin on tehty geenisiirtoja tai geenimanipulaatiota siten, että niissä kasvatetaan varaosia ihmiseen, ns. gemakoihin on siirretty myös ihmisen isoa aivokuorta. Gemakot ovat päässeet vapaaksi.

Pandemian jälkeen maailmassa on hyvin vähän ihmisiä, crakelaiset, muutamia jäseniä Herran tarhurit lahkosta,  MaddAddam -biohakkeriyhteisön jäseniä, sekä muutama Verikuulan veteraani, eli hyvin paatuneita rikollisia, jotka crakelaiset päästävät vapaaksi. Luontoa asuttavat lisäksi geenimuunnellut ja geenimanipuloidut elikot. Virus on tappanut miltei koko ihmiskunnan, yhteiskunta ja kaikki muukin on romahtanut.

Tarina alussa eloonjääneet hyvikset kokoontuvat yhteen. Toisesta osasta tutun Tobyn silmin katsotaan uutta maailmanjärjestystä, ja Jimmyn sairastaessa Toby joutuu kaitsemaan crakelaisista, ja kertomaan heille tarinoita. Näistä Tobyn tarinoista kasvaa crekelaisten tietoisuus maailmasta ja tavat.  Crakelaiset ovat paljolti lastenkaltaisia, ja kertomukset heistä pehmentävät tunnelmaa. Jimmy herää koomastaan  ja painajaisistaan, ja kiroilee Voi vittu, hän samalla tunnustaa, että Oryx ja Crake ovat kuolleet. Crakelaiset eivät hahmota tilannetta, ja kysyvät kuka tämä Vittu on. Toby selittää, että Vittu on Craken ja Lumimies-Jimmyn ystävä. "Vittu on taivaassa! Mustaparta julistaa voitonriemuisesti, Craken kanssa" s.206. "Ne uskovat, että  on olemassa näkymätön olento nimeltä Vittu. Craken pelastus hädän hetkellä.... Ne tahtovat kuulla tarinan Vitusta." s.230.

MaddAddam-yhteisö on selviytynyt viruksesta ja he vihaavat Crakea, joka teetti heillä pääosan työstä, ja petti kaikki. He eivät pidä myöskään Craken juoksupojasta Jimmystä, joka on sairas ja sekaisin.  Aiemmista kirjoista tuttu Amanda on kokenut verikuulamiesten brutaaleja raiskauksia, ja on masentunut, mutta odottaa lasta. Turvapaikkaan tulevat tarhureista tutut Zeb ja Rebecca. Toby on rakastunut Herran tarhureista tuttuun Zebiin. Toby pohtii paljon suhdettaan Zebiin, kokee rakkautta ja mustasukkaisuutta.

Menneisyyteen luodataan Zebin tarinoiden kautta. Herran tarhureiden Aatami ensimmäinen ja Zeb ovat varttuneet ankaran (ja hullun) pastori-isän kotona. Pastori on pyörittänyt kaupallista PetrOleumin kirkkoa, joka on ollut öljyfirmojen rahoittama markkinointijärjestö, joka on verhottu hölynpölyllä. Zebin kertomissa tarinoissa lähestytään katastrofia kolmannesta näkymästä.  Zeb joutuu pakenemaan kotoaan, ja häntä siirretään tekaistujen henkilöllisytensä kanssa Zeb on myös TerveysTehtaassa töissä, jossa on myös nuori Glenn, ja Pilar. Glennin isä saa selville TerveysTehtaan epäeettisen huijauksen, se tartuttaa tauteja, jotta voi parantaa niihin. Glennin isä tyrkätään kaiteelta kuolemaan. Zeb on ollut myös MaddAddam -yhteisiössä kuten hänen puoliveli Aatami ensimmäinen Herran tarhureiden johtaja.

Katastrofin jälkeen sikalaiset eli gemakot hakevat yhteistyötä ihmisten ja crakelaisten kanssa, verikuulamiehet uhkaavat kaikkien hyvinvointia, ja elonjäämistä. Voimat yhdistetään ja verikuulamiesongelma on ratkaistava....

Toby kertoo tarinoita crakelaisille, joista nuori Mustaparta seuraa intensiivisesti Tobya, ja opettelee kirjoittamaan. Crakelaisten kulttuuri ja uskonto alkavat muotoutua, tarinoiden kautta. Tarinoiden kertomiseen liittyy kertojalla oleva punainen Red Soxin lippis, ja kalan syönti, joka on crakelaisille hankalaa, sillä  crakelaiset tulevat toimeen pelkällä lehdillä ja ruoholla.

Margaret Atwoodin MaddAddam -trilogia on vaikuttava lukukokemus. Dystopia osoittaa, mihin yritysten voitontavoitteluja geenimanipulaatio voivat johtaa. Narsistiset nerot ovat yhä isompi ongelma. Trilogia ei anna vastausta Craken toimintaan, eikä ratkaisua muuhunkaan, mutta Uusi maa antaa sentään toivoa tuhon keskelle, mutta uudet uhat odottavat oven takana.

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Atwoodin kuuluisin romaani on Orjattaresi

Osallistun tällä scifi-haasteeseen.

tiistai 19. toukokuuta 2020

Fred & Geoffrey Hoyle: Viides planeetta



Fred & Geoffrey  Hoyle: Viides planeetta, Alkuteos Fifth Planet 1963, suomentanut Kalevi Nyytäjä, WSOY 1975. sivumäärä 238.

Fred ja Geofrey Hoylen Viides planeetta vie meidät 2000-luvulle. Linnunradan liikkeet tunnetaan paremmin, ja aurinkokuntaamme lähestyy Helios-tähti. Kirjan päähenkilö Hugh Conway löytää Helioksen viidennen planeetan Akhilleuksen, jossa on ilmakehä.

Professori Hugh Conway on naimisissa kauniin Cathyn kanssa, jota rakastaa syvästi. Cathy on rahanahne lumppu, Cathy palaa kotiin Hughin luo vain syrjähyppyjensä jälkeen, pari on ollut yhdessä vuosikymmenen. Nyt Cathyllä on suhde astronautti  Mike Fawsettiin.

Viides planeetta on kirjoitettu aikana, jolloin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kilpajuoksu kuuhun oli alkanut. Kirja heijastelee 1960-luvun asetelmia. Länsi lähettää oman raketin planeetalle, ja Neuvostoliitto omansa. Kirjassa kuvaillaan paljon rakettimoottoritekniikkaa, ja avaruudessa oloa. Neuvostoliitto lähettää yhdeksi astronautiksi naisen Tara Iljanan, jolle kehkeytyy menomatkalla suhde kapteeni Pitojanin kanssa. Yhteydet maahan katkeavat täysin. Neuvostoraketti saapuu ensin planeetalle, mutta lasku epäonnistuu pahasti ja he pyytävät apua, lännen miehistöltä, joka saapuu muutamia päiviä myöhemmin.

Akhilleus on kaunis planeetta, ruohoa, ja lammikoita, suotuisa ilmasto. Miehistö alkaa kuitenkin käyttäytyä hyvin oudosti. Mike Fawsett näkee hallusinaatioita Cathystä, ja sekoaa. Osa miehistöstä eksyy ja ajaa ympyrää. Puolet miehistöstä pääsee rakettiin, ja yksin seonnut kuolee raketissa. Tara Iljana on lyöttäytynyt aluksen amerikkalaisen kapteenin Fisken kanssa.

Jos et halua tietää juonipaljastuksia, voit lopettaa lukemisen tähän.
Raketti laskeutuu Yhdysvaltoihin Fiske, Iljana, Pitojan ja pahasti sairas Fawsett. Fiske ja Iljana jäävät Yhdysvaltoihin, he peittelevät matkan todellisia vaikeuksia, mutta kertovat likipitäen totta. Neuvostoliittoon kiidätetty kapteeni Pitojan valehtelee kaiken, hän väittää amerikkalaisten hyökänneen heidän kimppuunsa. Suurvaltiot alkavat uhitella toisilleen ja maailma on ydinsodan partaalla.

Kirjan yllätys ja syvin sanoma on kuitenkin, mitä planeetalla tapahtuu, ja miksi. Planeetalla on elämää, vaikka astronautit ja kosmonautit näkevät vain ruohoa. Fawsettin mukana tulee vieras olento maahan, samasta syystä kuin ihminen meni Akhilleukseen, uteliaisuudesta. Cathy menee katsomaan kuolevaa Fawseetia, ja olento siirtyy Cathyyn.

Kirja on heijastaa minusta sovinismia. Iljana on kosmonautin salarakas, ja astronautin avokki, ja Cathy on miehiin menevä typerä nainen. Koska Cathy ei oikeastaan ajattele mitään, akhilleuslainen sulautuu häneen eikä Cathy halua vastustella. Olennolla on tiettyjä voimia. Loppu, jota en paljasta, on hyvinkin jännittävän yllättävä ja monta juonenkäännettä tapahtuu ennen loppua.

Fred ja Geoffrey Hoylen Viides planeetta kuvaa kilpajuoksua avaruuteen, mutta jää muistiin lopulta syvän ja ikuisen rakkauden kuvauksena.

*****
Fred Hoyle (1915 - 2001) oli brittiläinen tähtitieteilijä ja kirjailija, Geoffrey (s. 1941) on hänen poikansa. Hoylet visioivat tulevaisuutta. Englanti jää pois yhdistyneestä Euroopasta, johon Sveitsikin on liittynyt. Saksa on onnistunut yhdistymään 1990-luvulla. Neuvostoliitto on lännen vastapuoli, ja Hoylet esittävät sen propagandaa suoltavana ihmisoikeuksia rajoittavana maana.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

C.S. Lewis: Hevonen ja poika


C.S. Lewis: Hevonen ja poika, alkuteos The Horse and His Boy, 1954, suomentanut Kaarina Helakisa, Otava 1977, sivumäärä 188

Hevonen ja poika on suhteellisen itsenäinen osa Narnian tarinoissa ja on hyvin erityylinen mutta opettavainen seikkailuromaani, joka tapahtuu, kun Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat Narnian hallitsijoita Cair Paravelin linnassa (teoksessa Velho ja leijona). Narniassa eläimet osaavat puhua mutta maan kuningas / kuningatar on ihminen tai lapsi ja Narnian todellinen jumala ja luoja on iso puhuva leijona Aslan.

Hevonen ja poika -kirja esittelee paljon Kalormenian elämää, kalormenialaiset kuvataan tummempi ihoisiksi, sotaisiksi, ja he palvovat eri jumalaa, tätä teemaa käsitellään Narnia-sarjan päättöosassa Narnian viimeinen taistelu enemmän.

Hevonen ja poika -tarinan sankari on Sastra, joka asuu köyhän kalastajan luona Kalormeniassa, jota johtaa yksinvaltainen Tisrok. Kalastaja on myymässä Sastraa orjaksi tarkaanille, kun tarkaanin hevonen ori Riia alkaa puhua Sastralle. Riia haluaa paeta Sastran kanssa ja Riian määränpää on Narnia. Riia opettaa ensin Sastran ratsastamaan, ja matka etenee. Pakomatkan aikana pariksi tulee puhuva tamma Hvinna sekä nuori tarkaanitar Aravis joka on määrätty pakkoavioon vanhan irstailija tarkaani Ahostan kanssa, lisäksi Araviksen äitipuoli vihaa Aravista. Tasbanin kaupungin ohittaminen on iso haaste, kaupunki on  muureilla ympäröity eivätkä retkikunnan uimataidot paikan kiertämiseen.

Sastra poimitaan Tasbanin kadulta Narnian kuninkaallisten seurueeseen, ja häntä luullaan Arkkimaan kruununprinssi Kooriniksi. Tasbanissa ovat Susan, Edmund ja fauni Tumnus. Susania yritetään pakkonaittaa Tisrokin vanhimmalle pojalle prinssi Rabadasille, joka tekisi Susanista lähinnä orjan. Sastra on narnialaisten kanssa kunnes oikea Koorin palaa, ja Sastra suuntaa sitten kaupungin ulkopuolelle tapaamispaikkaan, joka on hautakummut. Samaan aikaan narnialaiset ovat vankeina, mutta Tumnus keksii, että he kutsuvat Rabadasin juhliin heidän laivalleen. Narnialaiset kuitenkin puikahtavat juhlavalmistelujen lomassa laivaan, ja suuntaavat kohti Narniaa

Aravis on puolestaan joutuu tarkaanitar Lasaraleenan vaunuihin. Myöhemmin Aravis kuulee Tisrokin, Rabadasin, ja tarkaani Ahostan sotasuunnitelmia. Tisrok haluaisi vallata Arkkimaan ja Narnian, mutta pelkää edelleen Narniaa sen taikavoimien vuoksi. Rabadas tajuttuaan joutuneensa huijatuksi haluaa hyökätä ensin Arkkimaahan ja sieltä Narniaan, ja kaapata Susanin itselleen. Tisrok antaa poikansa toteuttaa tämän, jos poika kuolee, on hänellä vielä 18 omaa poikaa,. Tisrokin mielestä Rabadas on liian vallanhaluinen, jos taas Rabadas voittaa, pystyy Kalormenia ja Tisrok laajentumaan ja hallitsemaan Arkkimaata ja Narniaa. Narnialla rauhantahtoisena maana on omat puolustushaasteensa. Ylikuningas Peter on pohjoisrajalla taistelemassa jättiläisiä vastaan. Kalormeniassa jumalana on Tars ja valtiaana Tisrok, jonka nimen yhteydessä pitää sanoa -iäti hän eläköön. Hyökkäys Narniaan voi onnistua vain meritse tai autiomaan halki. Vain harvat tietävät kulkukelpoisen salareitin aavikon läpi.

Sastra odottelee hautakummuilla Aravista, kun välillä kissa pitää hänelle seuraa, ja välillä murisee leijona. Aravis onnistuu pääsemään hevosten kanssa kummuille, ja pakomatka jatkuu, ja sitä vauhdittaa lopussa leijona. Joukkio päätyy erakon luokse, mutta Sastran on jatkettava matkaa Arkkimaahan varoittamaan kuningas Lunusta, ja edelleen matka jatkuu Narniaan, jossa Sastra lähettää sanan Cair Paravelliin, jossa joukot järjestetään puolustukseen ...
*****
Juonesta alla vielä enemmän.

Sastra on todellisuudessa Arkkimaan krunnunprinssi Koor, jonka kaksoisveli on Koorin. Leijona,  joka on ohjannut matkaa, on Aslan. Aslan kurittaa Aravista, koska tämä karatessaan oli saattanut palvelijattarensa ruoskittavaksi. Aslan osaa olla ankara epäuskoisille tai jos on tehnyt väärin. Kentauri oli ennustanut Koorin ja Koorinin syntyessä, että Koor pelastaa Arkkimaan suuresta vaarasta. Ennustus on vuotanut, ja Kalormenian kätyri oli yrittänyt päästä Koorista eroon. Aslan on ohjannut Koorin veneen kalastajan luo.

Hevonen ja poika -tarina on vauhdikas, ja nuorille opettavainenkin. Tarinan merkitys koko Narnian tarinoiden kannalta se, että siinä esitellään Kalormenia, jossa palvotaan sotaista jumalaa Tarsia, jota käsitellään enemmän Narnian viimeisessä taistelussa. Asiat tapahtuvat niin kuin on ennustettu, ovatko tapahtumat ennalta määrättyjä, vai tapahtuvatko ne Aslanin ohjailussa, jää lukijan pohdittavaksi.

Pevensin lapsista Lucy uskoo Aslaniin varauksetta, ja rakastaa tätä. Edmund on ottanut opiksi virheistään, ja on Aslanille kuuliainen kuten Peter. Tässä kirjassa Susan ei osallistu taisteluun, sillä hän on aikuisen kaltainen. Susan on lisäksi Pevensin lapsista turhamaisin. Tosin tässä kirjassa Susan kuten Narniakin säilyttää alueellisen koskemattomuutensa ahdisteluista huolimatta.
*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 
Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950. jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena  sitten Kaspianin matkat maan ääriin, Hopeinen tuoli,  ja tämä on sarjan viides osa, julkaistiin vuonna 1954, Lewis meni naimisiin vuonna 1956.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Margaret Atwood: Herran tarhurit



Margaret Atwood: Herran tarhurit, alkuteos The Year of  The Flood 2009, suomentanut Kristiina Drews, Otava Seven-pokkari 2014, sivumäärä 523. (Kannen kuva Corbis / SKOY, yläkuva skannattu vinoon ja rajattu).

Herran tarhurit on Margaret Atwoodin Oryx ja Crake -romaanin sisarteos, joka sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen. Maailma on suuryritysten kontrolloima paikka, jossa rikkaat asuvat omissa kuplamaailmoissaan, köyhät alistettuina rahvaan mailla. Yhteiskunnassa ei ole demokratiaa eikä perusoikeuksia. Kirjan nykyhetkessä kaikki on romahtanut, kun  vedetön tulva ( =pandemia) on tappanut ihmiset. Kirjassa kaksi selvinnyttä naista Toby ja Ren kertovat tarinaansa jonka keskiössä on uskonnollinen lahko Herran tarhurit, joka on myös voimaton, muttei neuvoton  tuhon edessä. Herran tarhurit on pelottavan ajankohtainen dystopia.

Älä lue eteenpäin, ellet ole lukenut Oryx ja Crake tai tätä Herran tarhurit teosta (voisisältää juonipaljastuksia).
Herran tarhureiden kertojina tai kokijoina vuorottelevat naiset vuoroin nuori Ren ja aikuisempi Toby. Herran tarhurit on uskonnollinen yhteisö, joka elää luontaistaloudessa pilvenpiirtäjien katoilla. He ovat saaneet karrelle palaneet paikat vihertämään, he kasvattavat myös sieniä, ja tarhaavat mehiläisiä. Hartaushetkiä järjestetään usein. Järjestön perimmäinen oppi nojaa Raamattuun ja lahkoa johtaa Aatami ensimmäinen. He odottavat vedetöntä tulvaa Nooan lailla. Järjestön vastuuhenkilöt nimetään aatameiksi ja eevoiksi, ja jokaisella eevalla on joku oma erityis osaamisalueensa, ja vastuu. Herran tarhurit viettävät usein pyhimysten päiviä pyhimyksiä ovat esimerkiksi kuulu gorillatutkija Dian Fossey (1932 - 1985) merentutkija Jacques Cousteau (1910 - 1997)  ja Euell Gibbons (1911 - 1975), joka oli terveellisen ruuan puolesta puhuja.

Ympäröivä maailma on valtavien yritysten ja korporaatioiden hallinnassa. Korporaatioilla on oma poliisi TurPo. Päähenkilöistä Tobyn äiti on sairastunut ollessaan TerveysTehtaalla töissä. TerveysTehdas järjestää potilaalle kalliit hoidot, koska TerveysTehdas ei halua vaivojen alkusyyn selviävän. Äiti kuolee, ja isä on menettänyt rahansa hoitomaksuihin, ja kun töistä tulee kenkää, isä ampuu itsensä. Toby joutuu pakenemaan. Hän ajautuu töihin SalaBurgeriin, jossa joutuu brutaalin omistajan Blancon mielitietyksi, joka tarkoittaa väkivaltaisia raiskauksia. Toby pelastetaan tarhureihin, jossa hän elää lahkon normien mukaan, ja kohoaa opettajaksi, ja lopulta Eevaksi.

Ren puolestaan on tullut Herran tarhureihin äitinsä Lucernen rakastuttua Zebiin, joka on karismaattinen lahkon jäsen. Ren saa ystävän Texasista paenneesta Amandasta, jolla on hurja tausta. Joidenkin vuoden päästä Lucerne riitautuu Zebin kanssa, ja palaa takaisin Renin kanssa TerveysTehtaalle ja palaa miehensä luo, sanoo, että hänet on kaapattu. Ren ristimänimeltä Brenda menee paikalliseen kouluun, jossa ovat Oryxista ja Crakesta tutut Glenn alias Crake  ja Jimmy alias Lumimies. Ren on pihkassa Jimmyyn, mutta teinirakkaus särkyy Jimmyn menohaluihin.

Teoksen Oryxin ja Craken lukeneet tietävät, että Craken kehittelemä virus on tappanut miltei kaikki maailman ihmiset. Virus levitettiin SuperOnni pillerien avulla, rutto pyyhki ihmiset kuoliaaksi.

Ren ja Toby kertovat tarinaansa vuodessa 25, kun tuho on tapahtunut. Blanco ei jättänyt rauhaan Tobya, joka joutui jättämään tarhurit, ja työskenteli UusiOlo -hoitolassa. Ren on ajautunut eroottiseksi tanssijaksi Pyrstömaailmabordelliin ja toimi myös prostituoituna. Kun tuho alkaa sekä Toby että  Ren selviävät. Kirja kertoo paloittain ja vuorotellen Tobyn ja Renin tarinaa, ja nykyhetkessä Amanda, Toby ja Ren joutuvat taistelemaan villiintyneiden gemakoiden, ja varsinkin paenneiden verikuulamiesten myös Blancon kanssa. Teos päättyy samaan kohtaan, kuin Oryx ja Crake.

Tarinaa jatkaa trilogian päätös osa Uusi maa.

Maailma on epäoikeudenmukainen ja viheliäinen paikka
Herran tarhureita ympäröivä yhteisö on jakautunut. Suuryritykset ovat perustaneet alueita, jotka ovat rahvaalta suojattuja ja suljettuja. Yritykset ovat perustaneet oman turvallisuusorganisaation TurPo:n, joka vakoilee yritysten työntekijöitä, ja pitää järjestystä yllä rahvaan mailla. Yritysten tuotteet perustuvat geenimuunteluun ja geenitekniikkaan. Voiton tavoittelu on mennyt äärimmilleen. Tuotteita testataan köyhillä, mutta myös omilla työntekijöillä. Lääkefirmat kehittävät tauteja ja sitten niihin lääkkeitä. Juppikuplissa eletään täysillä ja suoritetaan, pelataan tietokonepelejä, katsotaan tv:tä vapaa-aikana, ja paiskitaan töitä omatunto turrutettuna, elämällä ei lopulta ole mitään sisältöä. Jos kuplan asukki herää todellisuuteen, hän masentuu, tai alkaa pullikoida. Pullikoinnista seuraa ikävyyksiä, TurPo järjestää onnettomuuden. Opiskelupaikoista on kova kilpailu, että ei tipu oravanpyörästä. Geenimuuntelulla ja geenisiirroilla synnytetään uusia lajeja, niillä on hyvin arvaamattomia vaikutuksia.

Naisen asema
Naisen asema on alisteinen. Kuplissa naiset ovat työelämässä, mutta kuplien ulkopuolella naiset ovat alttiina hyväksikäytölle, raiskauksille ja väkivallalle. Kirjassa tämä tulee karusti ilmi. Toby on joutunut myymään munasoluja elääkseen, ja Tobyn lisäksi Ren ja Amanda on joutunut moneen hyväksikäyttötilanteeseen

Herran tarhurit on hyväntahtoinen lahko
Herran tarhurit on pohjimmiltaan uskonnollinen lahko, joka elää luontaistaloudessa kerrostalojen raunioituneilla katoilla, he kutsuvat paikkaa Eedenin puutarhaksi. Tarhurit syövät kasvisruokaa, kierrättävät, eivätkä tarvitse yhteiskunnan apua eikä yritysten tuotteita. Lahko värvää jäseniä, järjestössä voi edetä opettajaksi, eevaksi tai aatamiksi. Järjestö uskoo vedettömään tulvaan. Maailmassa on muitakin lahkoja, jotka useat ovat anarkistisia, ja jotka taistelevat korporaatioita vastaan.  TurPo alkaa hajottaa lahkoja, ja myös Herran tarhurit joutuu painumaan maan alle. Aatami ensimmäinen johtaa lahkoa yhä uusiin piilopaikkoihin.

MaddAddaM
MaddAddam on hakkerijoukko, joka kommunikoi Sukupuutio nimisen pelin kautta. Crake on yksi pelin suurmestareista, mutta lahkon piirissä Geb on myös (muut eivät tiedä tätä) yhteisön jäsen. Mikä MaddAddam on ja mikä sen rooli on? Järjestö on höynäytetty avittamaan Craken suunnitelmaa, MaddaAddam osallistui myös geenimuunteluun ja innovoin Craken lapset. Mutta Crake petti heidät ja koko maailman.

Glenn ja Jimmy
Oryxin ja Craken päähenkilöt Glenn alias Crake ja Jimmy eli Lumimies esiintyvät tässäkin. Molempien koti kärsii yritysten moraalittomuudesta. Jimmyn äiti lähtee moraalisista syistä pois, ja hän on Tarhureiden suojassa jonkun aikaa. Glennin isä on tapettu tämän saatua selvyyden yritysten toiminnasta. Ilmenee, että Craken äiti ja Pete-setä olisivat ilmiantaneet Craken isän? Tämä tuo Craken motiiveja henkilökohtaiselle tasolle. Crake käy myös Tarhureiden luona, sillä hän tunsi yhden järjestön Eevan. Crake kuitenkin näyttää olevan narsistinen oman erinomaisuuden vallassa oleva joukkotuhontaja. Kirjassa kuvataan Jimmyn sekoilua koulussa, Martha Graham collegessa ja Paradise-projektissa ollessaan NuoRenesanssissa töissä. Craken suunnittelema SuperOnni -pillerin piti tehdä ihmisistä äärimmäisen onnellisia, seksistä nauttivia immuuneja ihmisiä. Lääkkeeseen istutettiin tappava hidasvaikutteinen virus. Samalla Crake kehitti geenimuunneltuja rauhantahtoisia olentoja, jotka ovat pienen ihmisen kaltaisia kasvissyöjiä, heidät on ristitty Craken lapsiksi tai crakelaisiksi.

Teemat
Herran tarhurit sisältää monta teemaa ja varoituksia. Maailma on ylikansoitettu ja saastunut. Rikkaat ovat eristäneet itsensä suljettuihin alueisiin. Suljetuilla alueilla kehitetään uusia lääkkeitä, geeniteknologialla varaosia ihmisiin. Yrityksille voitontavoittelu aiheuttaa turhia tuotteita. Ihmisten moraalinen selkäranka katkeaa. Maailman ihmisten polarisaatio aiheuttaa kitkaa, kurjuutta, levottomuuksia, mutta myös massiivisia hakkerointeja ja ei-toivottua geenimanipulaatiota. Viruksilla tehdään laboratorioissa salaisia kokeita.

Margaret Atwoodin Herran tarhurit kertoo vaihtoehdosta elää dystooppisessa kulutusyhteiskunnassa, se kertoo naisten alistamisesta, mutta myös selviämisestä.

Margaret Atwoodin MaddaAddam-trilogia
Oryx ja Crake
Herran tarhurit
Uusi maa

Scifi-kirjallisuudessa ennustetaan globaalia ekokatastrofia ja tässä lisäksi pandemiaa, joka tuhoaa sivilisaatiota. Jokainen voi miettiä, onko yhtäläisyyksiä, missä ollaan ja pandemian jälkeen varmaan juostaan entiseen suuntaan yhä nopeammin.
*****
Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Tunnetuin Atwoodin teos on  Orjattaresi .

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Frederik Pohl, CM. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet


Frederik Pohl, CM. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet, alkuteos The Space Merchants 1952, suomentaja Ari Koskinen, WSOY 1975, sivumäärä 206.

Avaruuden kauppamiehissä eletään lähitulevaisuutta. Maailma on ylikansoittunut ja suuryritysten hallinnassa. Mainostoimistot manipuloivat ihmisiä kuluttamaan, tuotteissa on riippuvuutta aiheuttavia ainesosia. Sanoilla hallitaan ihmisiä.

Alkutilanne
Päähenkilö Mitchell Courtney on hyväpalkkaisessa työssä Fowler Shockenin johtamassa mainostoimistossa, jonka alkaa uusin projekti saada houkuteltua 1800 aikuista asuttamaan Venus-planeettaa. Yllättäen Mitch nimitetään projektin johtoon. Samalla Mitch kuulee, että projekti on kaapattu toiselta mainostoimistolta Tauntonilta. Mainostoimistojen ja yritysten välillä on ollut verisiä sotia, ja Fowlerilla ollut taistelu Tauntonin kanssa Antartiksesta. Venus-diiliin kuuluu asuttamisen lisäksi täysi verotusoikeus. Yhtiön pääpaikka on New Yorkissa. Toimiluvan on myöntänyt senaatti, jossa valtaa käyttävät yhtiöiden edustajat.

Mitchillä on solmittu järjestetty koeavioliitto kirurgi Kathy Nevinin kanssa. Kathy ei lämpene Mitchin kuherteluille. Mainostoimistosta käsin yhteiskunnan suurin uhka on  Konsukat, järjestö joka vastustaa nykymenoa.

Juonen alkuasetelma, en paljasta mitä monipolvisessa juonessa lopulta tapahtuu
Itsekeskeinen, kunnianhimoinen ja ahkera, mutta myös pohjimmiltaan rehellinen  Mitch Courtney paneutuu projektiin, ja suunnittelee kampanjaa, ja pyytää siihen mukaan Venuksessa käyneen lyhytkasvuisen (87 cm, 30 kg) Jack O'Shean, joka on Venuksessa käytyään naisten suuri lemmikki. Mitch huomaa projektissa laiminlyöntejä, ja lähtee niitä selvittämään San Diegoon ja  Antarktikselle, jossa hän joutuu yllätetyksi. Mitch herää orjalaivalla matkalla Costa Ricaan, jossa hän joutuu leväplantaasille orjaksi. Hänen henkilökohtainen tatuointinsa on muutettu ja hän on William Groby alemman tason kuluttaja ja  täysin leväyhtiön armoilla. Hän joutuu maksamaan jokaisesta palveluksesta, ja elintarvikkeesta, ja vaikka työläiset saavat palkkaa palvelukset, ja riippuvuutta aiheuttavat tuotteet maksavat enemmän, joten velka yhtiölle ja nokkamiehille kasvaa. Mitch alkaa tajuta, että yritysten hallitsema maailma ei olekaan niin hyvä ...

Teemoja, aiheita ja analyysia
Maapallo on pahoin saastunut, ylikansoittunut, energiavarat ja ruokamulta on vähissä. Yritykset hallitsevat kokonaisia valtioita. Leväyhtiö Chlorella maksaa koko Costa Rican valtion budjetin, ja määrää kaikesta, yhtiö on senaatissa, ja oikeuslaitos tekee yhtiön edun mukaisia päätöksiä.
Yhtiöille sopimukset on pyhiä, niiden rikkomisesta ei saa puhua. Alalla on kuitenkin verisiä sotia. Mainosyhtiöt luovat ihmisille tarpeita kuluttaa, se tehdään niin että ihminen ei itse ymmärrä sitä. Tuotteissa on ainesosia, jotka aiheuttavat riippuvuutta.
Maailma on oikeasti rujo paikka. Kuitenkin yritysten tasolla suurin ongelma on Konsukat, järjestö, joka pohjimmiltaan ajaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, ja luonnonvarojen järkevää käyttöä. Maa on ylikansoittunut, ja saastunut.
Kuussa on siirtokunta, nyt halutaan asuttaa Venus, jotta maa saisi sieltä energiaa, ja raaka-aineita.
Mitch on sanaseppo, mainostoimistojen ykkösluokkaa, hän pitää itseään hyvin älykkäänä ja terävänä. Monessa kohtaa hän joutuu toteamaan, että hän ei tajua eikä näe, mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Kirja on perusteemoiltaan hieno, ja varsinkin sen alkuosasta pidin. Minun makuuni juonenkäänteitä on liikaa, ja ne ovat huikeita. Kirja on hyvin tiivis ja koko ajan tapahtuu, lisäksi se sisältää varoituksen ekokatastrofista ja yritysten vallasta ja siitä kuinka helppo ihmisten mieltä on manipuloida.

Korona-pandemian aikana on kylmäävä lukea scifiä, jossa hmiset ovat ylikansoittaneet ja pilanneet planeettansa.

****
Frederik Pohl (1919 - 2013) oli amerikkalainen kuulu tieteiskirjailija, jonka ensimmäisiä tuotoksia tämä loistava romaani on. Pohl toimi sodan aikana mainos copyrighterinä.

Cyril M. Kornbluth (1923 - 1958) oli kuuluisa scifi-kirjailija, joka menehtyi sairaskohtaukseen  1958. Kornbluth oli rintamalla toisessa maailmansodassa. Sekä Pohl että Kornbluth kuuluivat Futurians -ryhmään, jonka tunnetuin jäsen oli Isaac Asimov, jonka kanssa Pohl teki kaksi julkaisua.

Pohlilla oli idea kirjaan ja hän oli kirjoittanut alun, mutta hylkäsi sen. Pohl kirjoitti uudestaan alun. Kornbluth kirjoitti keskimmäisen osan ja loppuosa kirjoitettiin yhdessä. Teos julkaistiin ensin osina Galaxy Science Fiction lehdessä ja sittemmin romaanina.

Osallistun tällä scifi-haasteeseen.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Stanislaw Lem: Solaris


Stanislaw Lem: Solaris, suomentaja Matti Kannosto,  Kirjayhtymä 1981, sivumäärä 250.

Psykologi Kris Kelvin saapuu avaruusaluksella Maasta Solaris-planeetan läheiselle avaruusasemalle. Maasta on löydetty runsas sata vuotta sitten kaksoisaurinkoa kiertävä Solaris-planeetta, joka on musteen näköisen plasmameren peitossa. Maan ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, onko planeetalla elämää. Tutkimuksia on tehty, mutta yhteyttä mihinkään älylliseen ei ole saatu. Planeetta on kuitenkin hyvin outo ja kiehtova. Solaris kiertää kaksoisaurinkoja, ja sen rata on epäsymmetrinen ja radan pitäisi muuttua epävakaaksi. Planeetan plasmameri "estää" kaikki  tutkimusyritykset.

Kelvinin tullessa asemalla pitäisi olla kolme tohtoria Shaut, Giberian ja Sartorius. Giberian on kuitenkin kuollut, Shaut on kauhuissaan ja Sartorius sekaisin. Kelvin tutkii aluksen ja Giberianin huoneessa musta nainen. Kelvinin huoneeseen ilmestyy nainen Harey, joka teki maasa kymmenen vuotta sitten itsemurhan. Kelvin arvelee olevansa hullu, mutta tutkii Hareytä, hänen ihonsa on liian nuorta ja tämä tietää uusia asioita. Kelvin lukitsee naisen rakettiin, jonka lähettää pois. Pian nainen on tullut takaisin.

Tiedemiestrio tajuaa olevansa vankeja. Matka maahan kestää puolitoista vuotta, he ovat yksin ja oudon planeetan ilmiöiden kuristamia. Päähenkilö Kelvin ei paljasta ajatuksiaan Hareylle, ja neuvottelee Shautin kanssa. Hän tutustuu raportiin, jossa on kirjattu ylös kuolemantapauksia, plasmameren purkauksia ja harhanäkyjä. Kelvin tutkii myös Hareyn verta, se ei näytä koostuvan molekyyleistä eikä atomeista, vaan neutriinoista ja valosta.

Kirjan teemat ovat Stanislaw Lemille tyypillisiä, ihminen tulee ja haluaa valloittaa avaruuden, levittää reviriään, ja arvojaan. Planeetalla on  mystinen voima, elämänmuoto, ihmiskunta kokee sen ongelmaksi ja uhaksi ja koettaa päästä siitä perille sen herraksi, valjastaa plasmameren energian. Näin ihmiskunta toimii, pitää päästä luonnon herraksi ja hyötyä siitä.

Stanislaw Lemin Solaris on hyvin ajankohtainen, moderni ja perustematiikaltaan iätön teos.

Jos haluat lukea kirjan, lopeta tähän, en tosin paljasta juonta, enkä lopputulosta, vaan pohdin kirjan teemoja ja hieman tapahtumiakin.

Kris Kelvin on ymmällään, ei erityisen peloissaan. Hän tajuaa pian, että Harey on hänen ajatustensa ilmentymä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Koska alkuperäinen Harey on päätynyt itsemurhaan, eivät uudessakaan hahmossa Hareyn kaikki ajatukset ole myönteisiä. Ajatusten kopio tarvitsee isäntäänsä. Kelvin opiskelee koko Solaris-projektin vaiheet. Tutkimus on ollut aluksi innokasta, mutta kun lopullista läpimurtoa ei ole saavutettu, siitä on tullut epäsuosittua, myös sen takia, että planeetasta ei ole voinut hyötyä mitenkään.

Ihmiskunnan historia ei ole maassa mairitteleva, ja varmasti se olisi avaruuden herrana vielä ongelmallisempi.  Sartorius suunnittelee antimateriaheittimen käyttöä, tuhoamaan plasmamerta. Snautilla on omat tuhosuunnitelmat, ja Kris haluaa olla entisen vaimon uuden ruumiillistuman kanssa. Näistä koostuu yhtälöryhmä, jolla ei ole onnellista ratkaisua.

Kirjan lopussa pohditaan myös jumaluutta, elämän syntymistä, evoluutiota ja jumalia, kirjan hienouteen kuuluu se, että kaikki jää auki, eikä oikeastaan mihinkään kysymyksiin anneta vastauksia. Meilläkään ei ole vastauksia galaksimme syntyyn, alkuräjähdykseen, pimeään aineeseen, toisiin universumeihin,  eikä kuoleman jälkeiseen elämään....

Vaikuttava teos.


*****
Stanislaw Lem (1921 - 2006) oli puolalainen kirjailija, joka on kuuluisin scifi-teoksistaan. Suomennettuja teoksia on 12, aiemmin bloggasin Voittamaton teoksesta, joka on minusta scifi kirjana voittamaton.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

C.S. Lewis: Hopeinen tuoli


C.S. Lewis: Hopeinen tuoli, alkuteos The Silver Chair, suomentanut Kaarina Helakisa,  Otava 1976, sivumäärä 178.

Narnian tarinoiden näyttämönä on Aslanin luoma Narnia, maa jossa eläimet osaavat puhua. Kirjoissa lapset siirtyvät tai'anomaisesti Englannista Narniaan. Narniaa hallitsee ihminen kuninkaana. Aika kuluu Narniassa nopeammin kuin meidän maailmassa, eli lapset palaavat Narniasta samaan ajanhetkeen. Sarjan neljännessä osassa Hopeinen tuoli Aslan lähettää Eustace Clarence Ruikun ja Jill Pölkyn etsimään kuningas Kaspianin kadonneen pojan kruununprinssi Rilianin.  Tehtävä on hyvin vaikea, vaivalloinen ja vaarallinen mutta onnistuu. Kaspian näkee poikansa ja kuolee mutta Kaspian pääsee vierailemaan englantilaisessa kokeilukoulussa.

Hopeinen tuoli  -tarina alkaa Jillin ja Eustacen englantilaisesta kokeilukoulusta, jossa on kiusaajia, joiden kanssa johtajaopettajatar hoitaa asiat puhumalla, mutta kiusaaminen vaan yltyy. Eustace on ollut serkkujensa Lucyn ja Edmundin kanssa narnialaisella laivalla Sarastuksella (Kaspianin retket maailman ääriin). Eustace karaistui ja järkevöityi matkalla. Jill ei ole ollut Narniassa. Välitunnilla Jill ja Eustace pakenevat kiusaajiaan muuriiin tulleeseen reikään ja päätyvät Aslanin vuorelle. Jill, jolla ei ole korkean paikan kammoa toisin kuin Eustacella, aiheuttaa Eustacen putoamisen. Aslan puhaltaa Eustacen Narniaan, jossa vanha Kaspian lähtee etsimään poikaansa Riliania meriltä. Aslan ohjeistaa Jillin, ja antaa hänelle tarkat ohjeet ja merkit, joita on seurattava, jotta Rilian löytyy:
1. Eustacen pitää puhua vanhan ystävän kanssa, ja hänen neuvonsa auttavat
2. On lähdettävä pohjoiseen jättiläisten rauniokaupunkiin
3. On noudatettava löytyvän kirjoituksen ohjetta
4. Ensimmäinen, joka pyytää tekemään jotain Aslanin nimeen, on etsitty prinssi.
Merkit  eivät ole Aslanin mukaan helppoja tulkita, ja Jillin on niitä harjoiteltava päivitäin.

Matka alkaa huonosti, sillä Eustace ei tunnista Narniaa eikä myöskään merille lähtevää vanhaa Kaspiania. Sijaishallitsija kääpiö Piipari ei halua Riliania etsittävän, sillä kymmeniä ritareita on kadonnut. Jill ja Eustace viedään Cair Paravelin linnaan, lapset ovat jumissa, josta puhuva pöllö Sulkatakki hakee heidät pöllöjen kokoukseen. Pöllöt selittävät Rilianin tarinan. Kaspian avioitui  Ramandun tyttären kanssa ja saivat kruununprinssi Rilianin. Kuningattaressa oli tähtiverta, mutta hän joutui vesilähteellä vihreän käärmeen puremaksi ja kuoli. Rilian etsi äitinsä tappanutta käärmettä, ja joutuu puolestaan kauniin vihreäpukuisen naisen lumoihin. Drinian (Kaspianin ystävä) huomaa asian, mutta ei ehdi kertoa asiaa Kaspianille, ja Rilian häviää seuraavana päivänä. Rilian on ollut kateissa yli kymmenen vuotta.

Jill ja Eustace saavat oppaakseen suolla asuvan suistokaisen, jonka nimi on Rapanhapakko. Rapanhapakko on pessimistinen optimisti, joka ennustaa aina vastoinkäymisiä, ja on tyytyväinen, kun niitä ei tulekaan. Matkalla vastaan tulee jättiläisiä, ja myös kaunis nainen ja mustassa haarniskassa ratsastava ritari. Nainen neuvoo kolmikon Harfangin jättiläisten syysjuhliin. Matkalla jättiläisten . linnan sataa lunta ja on kylmä. Jill putoaa kummaan muodostumaan, mutta kolmikko saapuu jättien vieraaksi. Vastaanotto on lämmin. Jill näkee unen, jossa on teksti ALAPUOLELLANI. Aamulla ikkunasta Jill näkee raunioissa saman tekstin. He ovat unohtaneet seurata merkkejä. Lisäksi ilmenee, että jättiläisten syysjuhlien erikoisherkku on ihmispiiras, ja rapanhapakkokin aiotaan syödä.

Imartelemalla kolmikko pääsee pakoon, ja pelastautuvat maan alle. Vaikeuksien kautta he pääsevät maileja alaspäin, ja joutuvat innottomien maahisten pidättämäksi, ja heidät viedään alamaan valtiattaren luo. Valtiatar on poissa, mutta haarniskaritari on paikalla. Kaveri vaikuttaa ylimieliseltä, ja kehuu valtiatarta, jonka kanssa aikoo vallata ylämaasta oman valtion. Pian ritari selittää, että valtiatar on parantanut hänet harhoista, mutta hänen pitää olla joka päivä tunnin sidottuna hopeiseen tuoliin, eikä häntä saa päästää pois, vaikka hän sitä vaatisi. Ritari on siteissä, mutta tempoo ja vaatii päästä pois hopeiosesta tuolista. Kolmikko katsoo välinpitämättömänä, mutta sitten ritari pyytää Aslanin nimeen. Rapanhapakko ehdottaa ritarin vapautusta, sillä aiemmat merkit ovat jääneet huomaamatta. Ritari päästetään pois, hän ottaa miekkansa, ja hyökkää hopeisen tuolin kimppuun ja pirstoo sen. Ritari on Rilian, joka on ollut äitinsä tappajan lumouksessa. Nelikko  ei pääse pötkimään pakoon, sillä vihreä vosu saapuu paikalle. Hän heittää vihreää pulveria takkaan, ja soittaa harppua, ja kietoo kuulijat lumoukseen. Rapanhapakko uskoo Aslaniin, ja puolustaa tämän olemassa oloa, polkee räpylöillään takkatulen, mutta vosu muuttuu suureksi käärmeeksi,  Eustace ja Rilian hakkaavat tältä pään pois.

Vihreän vosun kuoltua lumous särkyy, maahiset pääsevät apatiastaan ja suuntaavat alemmas magmakerrokseen. Valtiatar oli kaivauttanut tunnelin Narniaan, jota myöten nelikko saapuu Narniaan. Rilian onnistuu näkemään isänsä viime hengäykset.

Aslan vie Eustacen ja Jillin vuorelle, jossa on kuolleen Kaspianin ruumis. Eustace pistää okaalla Aslanin tassua, ja Aslanin veripisara herättää Kaspianin "henkiin". Kaspian pyytää päästä pikku vierailulle Englantiin. Kokeilukoulun kiusaajat saavat tuntea Kaspianin, Eustacen ja Jillin kurinpalautuksen. Johtajatar kutsuu virkavallan paikalle, mutta Aslan ehjää muurin, ja viranomaiset saavat selville kokeilukoulun arjesta laittomuuksia.

Kokeilukoulu on selvästi C.S Lewisin hampaissa. Hän ei pidä siitä että tytöt ja pojat käyvät samaa koulua. Koulussa ei opeteta uskontoa, joten Jill eikä Eustace tiedä, keitä olivat Aatami ja Eeva. Suurimmat kiusaajat saavat keskustella johtajaopettajan kanssa, ja jatkavat puuhiaan, ja ovat johtajan suosikkioppilaita. Kokeilukoulun kiusaajat jahtaavat Jilliä ja Eustacea, mutta kun Kaspian tulee vastaan, kiusaajat alkavat huutaa fasistia. Jotenkin aika tyypillistä nykyaikanakin. Rajattomuuden ongelma? Itse en usko ruumilliseen kuritukseen, mutta en hyväksy jatkuvaa jaaritteluakaan ilman, että toisen pahoinpitely loppuu. Kiusaajat pitää laittaa kuriin. Miten? Sitä en tiedä. Väkivaltaa en hyväksy, mutta omaa henkeään saa hätävarjeluna puolustaa.

Kaarina Helakisa on kääntänyt paikoin hyvin, puhuu Rapanhapakosta jääräpäisenä pötynikkarina, tai Jill sanoo niin, pötynikkari on hyvä ilmaus. Rapanhapakko on myös hyvä käännös. Helakisa on jättänyt kääntämättä Trumpkinin, jonka Kyllikki Hämäläinen on kääntänyt Piipariksi. Helakisa on kääntänyt myös kirjan Hevonen ja poika, mutta hän on kääntänyt nimet eri lailla tähän Cor myöhemmin Koor, sekä Bree myöhemmin Riia, kaikkein ihmeellisintä kuningas Peterin kääntäminen  Pietariksi. 

C.S Lewisin Hopeinen tuoli on jännittävä lasten seikkailuromaani.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Ensimmäinenjulkaistu  Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950. jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena  sitten Kaspianin matkat maan ääriin, tämä Hopeinen tuoli vuotta myöhemmin. Tarina alkaa teoksella Taikurin sisarenpoika 

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Maurice Maeterlinck: Kuolema


Maurice Maeterlinck:  Kuolema, alkuteos La Morte, suomentanut Eino Palola, Arvi Karisto Oy 1918, sivumäärä 161.

Kirja on sangen merkillinen tutkielma kuolemasta. Aluksi todetaan, että vain  kuolemalta pitää kysyä neuvoa elämästä. Todetaan, että on vain yksi ajanmitta eli kehdosta hautaan. Kirjailija ei etsi totuutta, mutta aikoo listata mikä ei ole totta.

Kirjailija toteaa, että kuolinkamppailu kuuluu elämään ei kuolemaan. Elävä pohtii kuoleman kauhua, ja tuntemattomuutta.

Edelleen belgialainen vuoden 1911 nobelisti Maurice Maeterlinck (1862 - 1949) pohtii, että kuoleman jälkeen on eri vaihtoehtoja:
1. Jälkielämä nykyisellä tietoisuudella
2. Jälkielämä ilman tietoisuutta
3. Jälkielämä uudenlaisella tietoisuudella

Maailmankaikkeudessa  ei ole rajaa ajassa eikä avaruudessa, toisaalta hän pohtii, että voi olla miljardeja ajan ja paikan rajoittamia maailmoja.

Eipä tähän ole minulla mitään kommentoitavaa, eikä oikeastaan lisättävää, hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja olen blogannut aiemmin vuoden 1911 nobelistilta Mehiläisen elämän sekä Haudatun temppelin.