sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Camilla Grebe: Lemmikki

 


Camilla Grebe: Lemmikki, alkuteos Husdjuret 2015, suomentanut Sari Kumpulainen, Gummerus 2020, sivumäärä 507.

Vuonna 2009 Malin asuu perämetsässä Ormbergissä humaltuu keskioluesta ja hurmioituu poikaystävä Kennyn  suukoista. Ryyppysession jälkeen Malin löytää kivikasasta pääkallon. Kahdeksan vuotta myöhemmin Malin on poliisi, ja värvättynä ryhmään, joka uudelleen tutkii tuon noin 5-vuotiaan lapsen murhan. Tutkijaryhmässä on Malinin lisäksi Anders Bork, ja edellisestä Kun jää pettää -kirjasta Manfred Olsson, profiloija Hanne Lagerlind-Schön ja rikospoliisi Peter Lindgren. Hanne on jättänyt miehensä ja toteuttanut elinikäisen haaveensa, ja oleillut Peterin kanssa Grönlannissa. Grönlannista pari on suunnannut Ormbergiin tutkimuksiin.

Ormberg on sisäänpäin lämpenevä taantunut peräkylä. Teollisuus on siirtynyt  Kiinaan ja ihmisiä on muuttanut muualle Ruotsiin. Viranomaiset elvyttävät aluetta vastaanottokeskuksella, mistä paikalliset eivät pidä. Ormbergissa asuvat tietävät toisensa, viina maittaa, vaimoja hakataan, rikoksista istuu muutama vankilassa, ja osa on psykiatrisessa hoidossa. Nuoriakin on, heidän vanhempansa kuvataan epäonnistuneiksi alkoholisteiksi. Molemmat varsinaiset päähenkilöt Malin ja Jake ovat kylästä kotoisin.

25-vuotias naispoliisi Malin Brundin on varttunut kylässä, josta on halunnut pois. Malin asuu leski-äitinsä kanssa, hänellä ei ole sisaruksia, mutta kylähullu serkku Magnus, joka asuu äitinsä Margaretin kanssa, joka on auttanut Malinin äitiä. Malin seurustelee tukholmalaisen vakuutusjuristi Maxin kanssa, heillä on eri arvot.

Jake Olsson on 15-vuotias teinipoika, joka etsii identiteettiään. Hän haluaa pukeutua naisten vaatteisiin. Hän kiinnostuu luokatoveristaan Sagasta, jonka kanssa kokee ensirakkauden, halailut ja suudelmat. Jaken isä on vuoden leskenä ollut  48-vuotias Stefan, Jakella on isosisko  Melinda. Jake  on herkkä poika, jota kiusataan, hänen isän kaljatölkeistä tekemä Eiffeltorni hajotetaan. Tarinan kuluessa Jake kasvaa henkisesti ja laittaa pääkiusaajan kuriin. Sen sijaan jatkaa vaatekokeilujaan, jonka harrastuksen aikana, Jake keimailee naisena metsässä kun profiloija Hanne  Lagerlind-Schön pyytää apua. Jake poistuu paikalta, mutta hänelle jää Hannen päiväkirja. Hanne on Greben "Flickorna och Mörkret" -sarjan päähenkilö. Hannella on alkava alzheimer, ja hän kirjoittaa asioita päiväkirjoihinsa. Jake lukee päiväkirjaa, ja tajuaa, että murhasta epäillään myös hänen isäänsä Stefania. Jake ja myöhemmin Saga lukevat päiväkirjaa ...

Hanne pelastui siis fyysisesti, mutta ei muista mitään. Hannen kumppani rikospoliisi Peter Lindgren on kadonnut. Tutkimukset jauhavat eteenpäin, yksi nainen murhataan ja ...

Dekkari on varsin uusi, joten en avaa juonta eteenpäin. Tajusin suurimman "sensaation" heti, kun se oli arvattavissa ja tajusin myös rikosten motiivin ja tekijätkin, mikä on osin ollut tarkoituskin.

Hannen taistelu muistamattomuutta vastaan on liikuttavaa, hän pohtii paljon minuutta, ja muistin hämäryyttä. Jake puskee läpi nuoruuden angstin, ja Malin tekee tiliä Ormbergin juuristaan. 

Osa syy ratkaisun arvaamiseen oli, että -nyt seuraa epäsuora juonipaljastus- että olen lukenut seuraavia dekkareita Cilla ja Rolf Börjlindin Nousuvesi, Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia, sekä Åsa Larssonin dekkareita. Toisaalta kaikki juonet on jo keksitty ja tässä on paljon hyvää omaa tarinan vientiä, mutta jännärinä tämä on loistava, mutta dekkarina varsin arvattava, mikä on ehkä tarkoituskin, sillä selviääkö päähenkilöt, jännittää sivu sivulta enemmän.

Leena Lumi on pitänyt kovin TÄÄLLÄ.

****

Camilla Grebe (s.1968) on ruotsalainen dekkaristi. 

Flickorna och Mörkret -sarja 
Kun jää pettää alta
Lemmikki 
Horros 
Varjokuvia

7 kommenttia:

  1. Jännärinä loistava: kyllä!
    Jämpti teos autioituvasta, pysähtyneestä kylästä sen asukkaista, pakolaisuudesta ja nuoren pojan angstista, rohkeudesta ja kehityskaaresta.

    Pariinkin kertaan sai nielaista ja räpytellä useampaan kertaan, sillä viiltävän herkästi ja todesti Grebe kuvaa muistisairauden etenemistä, ja sen poikimia katoamisen ja avuttomuuden tuntemuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tämä oli parempi kuin sarjan avausosa, mutta Horros oli vielä hyytäävämpi

      Poista
  2. Hanne on kyllä ollut tämän dekkarisarjan lempparihahmo.
    Sarja on todella hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen lukenut lisäksi Horroksen, mutta Varjokuvia en vielä.

      Poista
  3. No eipä ole idyllinen paikka tuo peräkylä. Laatudekkarilta kuulostaa. 🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat ovat idylliset, sielunmaisemat eivät. Tuolla ihmiset ovat eripuraisia, epävarmoja ja epäluuloisia tulevaisuuden suhteen.
      Kiitos kommentista.

      Poista
  4. kirjaa kehuttu, en lukenut, en tykkää kannesta...

    VastaaPoista