Henrik Tikkanen: Henrikinkatu

Henrik Tikkanen: Henrikinkatu alkuteos Henriksgatan, suomentanut Kyllikki Härkäpää, WSOY 1976, sivumäärä 153.

Henrik Tikkanen oli pakinoitsija ja piirtäjä, ja kirjailija. Kulosaarentie 8 Kulosaari Puh. 35 oli avausosa osoitetrilogiaan, jota täydennettiin vielä kahdella lisäteoksella viiteen niteeseen, joista Henrikinkatu oli viimeinen.
Henrik Tikkasen teos Henrikinkatu kertoo viidenkymmenenpäivän karanteenista, kun Helsingin Sanomien piirtäjä on suostunut presidentin valitsijamiesvaalien ehdokkaaksi. Toisaalta vakava sairaus aiheuttaa karanteenin tarpeen.

Presidentinvaalit ja sairaus kehystävät siis tarinat, joiden kulmakiviä ovat edelleen suvun tarinat, sotakokemukset, naisseikkailut. Tässä mainitaan ensimmäisestä huorakokemusta 24-vuotiaana, ja puhutaan rakastajattaresta enemmän kuin vaimosta.

Tarina sävy on lakonista, liioittelevaa, ihmisiä ei mainita nimeltä. Hyvin pystyy päättelemään, että Henrik Tikkanen on asettunut Mauno Koiviston taakse. Vaalit on varmasti järjestetty nopeasti, sillä Urho Kekkonen on eronnut virasta 27.10 ja valisijamiehet valittiin 17 - 18 tammikuuta 1982, ja Mauno Koivisto valittiin 26.1.1982 ensimmäisessä äänestyksessä 167 äänellä, kun SKDL:n enemmistö oli myös Koiviston puolella, vähemmistö ei. Kertoja toteaa, että hän ei petä kolmannella kierroksella. Vaaleista povattiin taktisia, puhutaan Kapselista, ja kolmannesta kierroksesta, kumpikaan ei toteutunut. Keskustapuolue "myllytyksestä" huolimatta ei valinnut Ahti Karjalaista ehdokkaaksi, vaan Johannes Virolaisen. Koska kertoja on ruotsinkielinen, on demari Koiviston taakse asettuminen herättänyt närää, ja vitsaillaan Linnan kutsuilla. Kirjasta kumpuaa rintamakokemukset, joita Koivistolla oli sotamiehenä, ja pasifismi. Ydinasesta puhutaan paljonkin. Aiemmista presidenteistä viitataan UKK:hon ja Ståhlbergiin, mistä on aiemmissa osissa ollut puhetta. Stählbergit asuivat Kulosaaressa. Mauno Koivistio astui virkaansa 27.1.1982

Se valittiinko kertoja valitsijamieheksi, jää auki, enkä löytänyt kaikkien valitsijamiehien nimiä. Sen siis tiedämme, että Mauno Koivisto nousi presidentiksi.

Kertoja viittaa vaimonsa teokseen Vuosisadan rakkaustarinaan, ja on ylpeä hänen kirjailijan urasta. Märta Tikkanen oli julkaisuust myös teoksen Miestä ei voi raiskata.

Henrik Tikkasen osoitetrilogia päätös on apeanoloinen kertomus presidentinvaalien ja leukemian varjostamasta elämästä. Virtaa on ollut jäljellä, mutta itsenäisenä teoksena tätä en suosittelisi, mutta muut osat lukeneille, kyllä.
*****

Georg Henrik Tikkanen (1924 - 1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija.

Osoitetrilogia
1. Kulosaarentie 8. Kulosaari puh. 35
2. Majavatie 11, Herttoniemi, puh. 78 035.
3. Mariankatu 26, Kruunuhaka

Jatko-osat ovat   Yrjönkatu sekä tämä  Henrikinkatu.

Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on blogattu NÄIN ja Vuosisadan rakkaustarina NÄIN.

Henrik Tikkanen: Yrjönkatu

Henrik Tikkanen: Yrjönkatu,  alkuteos Georggatan, suomentanut Kyllikki Härkäpää, WSOY 1980, sivumäärä 138.

Yrjönkatu jatkaa ja täydentää Henrik Tikkasen Osoitetrilogiaa, se on edeltäjistään poiketen eniten nykyhetkessä, vaikka poimii edelleen asioita menneisyydestä. Teos alkaa vertailemalla vuotta 1939 ja 1979, ja hän mainitsee, että vuonna 1939 oltiin paremmin varustauduttu katastrofiin kuin vuonna 1979.

Kirjailija on tajunnut, että vaimo ei häntä enää rakasta. Samalla hän tunnustaa, että hän on esittänyt vanhempansa epäedullisessa valossa Osoitetrilogiassa, josta on saanut arvostusta, mutta on nyt inhottu. "Lehdet olivat myös olleet auliita kehujen antamisessa ja oltuaan tarpeeksi auliita ne olivat katsoneet oikeudekseen hieman jarruttaa ja kunnioittaneet minua arvonimillä juopporatti, huoripukki, potenssikerskuri, paljastaja ja oman pesän likaaja." s.50

Hän pohtii miehenä elämistä, 1930-luvulla mies ei saanut itkeä, 1940-luvulla mies ei saanut pelätä, 1970-luvulla miehen tuli tiskata, itkeä, istua kotona odottamassa vaimoa kotiin, ja todeta  tyynesti, että hän on liian väsynyt nussimaan. Oma vaimonsa on kesyttänyt lukiolaiset, ja tantit Työväenopiston rehtorina, lapsia on kasvatettu, mutta myös runoteos paljastava Vuosisadan rakkaustarina on jo kirjoitettu.

Kirjan pysäyttävin uutinen, ja pääasia on kuitenkin kyhmy kirjailijan kaulassa, ja sitä seuraavat tutkimukset sekä diagnoosi, eli leukemia, ja elinaikaodote enintään 120 kuukautta. Diagnoosi saadaan Yrjönkadulla, samalla kadulla on ollut lapsuuden koulu. Yrjönkadulla on myös näyttely ja kirja päättyy kuvaukseen Yrjönkadulta.

Henrik Tikkasen kirjoja on hankala kuvata, sillä suhtautuminen tapahtumiin on vähättelevä, ilkeä, ja hyvin pelkistävä ja paljas. Loppuosassa kirjaa kuvataan juominkeja mökillä, mihin kuuluu rivoja ehdotuksia ja ku11itusten yritystä, mutta siihen samaan on paketoitu traaginen oman tyttären sairastuminen, ja sen vertailu omaan tilanteeseen, ja siihen, aiheutuiko isän juomisesta stressiä, joka laukaisi sairauden. Se, kuinka autenttinen kuvaus kirja on, en tiedä. Näin kuvattuna kirjoittajalla on minusta hyvin huono itsetunto, jota hän kompensoi ivalla ja kylmyydellä ja kullijutuilla, näin kuvattuna sietämätön mies, joka tässä lyttää myös suomalaista kulttuurikenttää, eli myös muita kuin omia pesiä liataan. Mies juo yleensä yksin kotona, mutta käy toisinaan Kosmoksessa: "Sillä kertaa Kosmoksessa ei näkynyt suuruuksia. Ainakaan ei ketään niistä jotka olivat käsittääkseni suuruuksia ... Kosmoksen "suuruudet" kuuluivat minua nuorempaan polveen. Siitä huolimatta he olivat jo huonossa jamassa. Heillä reistaili paikka jos toinenkin, maksa, haima, aivot ja ku11i. Pahiten reistaili luomiskyky, ..." s.71 Kuvailua jatkuu luvun verran...  kaipasivat kritiikitöntä ihailua itsensä ja keskinkertaisuutensa väliin s.74. Kuvauksesta päätellen Kosmoksessa oli paljon miehiä. Sivulla 79 naiskirjailija syyttää syövästään deodorantteja, väriaineita, ehkäisyvälineitä ja televisiota, ja sivulla 80 nainen sanoo "että hänen syöpänsä oli miesten syytä, miehet eivät pesseet jalkoväliään kunnolla" .. "siinä hän oli oikeassa. Minäkin useimmiten jätin ku11in pesemättä yhdynnän jälkeen ..."

Kaiken tämän jälkeen kirja on omalla tavalla mestariteos ja kuvaa jostain hieman vinksahtaneesta kulmasta tätä vinksahtanutta maailmaa. Kirjan teemoja ovat siis  kulli, konjakki, kuolema ja kynä, jonka vedoista tässä teokseessa on ehkä hieman enemmän kuin aiemmissa. Näissä neljässä kirjassa mainitaan useasti Oscar Wilden teos Dorian Grayn muotokuva: Rakkaus on ahdistuksen sukua siinä että sekin pysäyttää ajan vaatiessaan rakastetun kuvalta muuttumattomuutta. Oscar Wilde ymmärsi tämän kirjoittaessaan Dorian Grayn muotokuvan, siinä esiintyvät kauhu ja itserakkaus kaksosina". s.123.

Kirjan loppu tekee - kirjan sivuilla ja siis ajatuksissaan - sovinnon äidin kanssa, hän lähetti kirjeitä rintamalla joka päivä, ja ne auttoivat kestämään sen kaiken. Kaikista näistä Tikkasen kirjoista minusta henkii tragedian syyt, vanhempien perheriidat, alkoholin käyttö ja ero, sekä traumaattinen rintamapalvelus.

*****

Georg Henrik Tikkanen (1924 - 1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija.

Osoitetrilogia
1. Kulosaarentie 8. Kulosaari puh. 35
2. Majavatie 11, Herttoniemi, puh. 78 035.
3. Mariankatu 26, Kruunuhaka

Jatko-osat ovat  tämä Yrjönkatu sekä Henrikinkatu.

Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on blogattu NÄIN ja Vuosisadan rakkaustarina NÄIN.

Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruununhaka

Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruununhaka, alkuteos Mariegatan 26 Kronohagen, suomentanut Elvi Sinervo, WSOY 1977, sivumäärä 158.

Henrik Tikkasen osoitetrilogian kolmas osa Mariankatu 26 Kruununhaka, jatkuu Majavatie 11:n tunnelmista. Kertojan rakastama nainen on mennyt tahollaan naimisiin, mutta rakastavaisten keskeistä naimista tapahtuu edelleen, molemmista avioliitoista huolimatta. Edessä on päätöksiä, niiden perumista ja sitten ratkaisu. Sen ratkaisun seurauksena omaisuus jää, mutta rakkaus voittaa. Elämä uusioperheessä Mariankadulla ei kuitenkaan ole edelleenkään helppoa. Kirjailijan mukaan suvun yllä leijuu kirous. Minusta kirous on alkoholinkäyttö, alkoholismi, joka saa yhä enemmän tilaa tässä. Kakkososan teema oli konjakki, ku??i ja kynä. Tässä jo puhutaan paljon konjakkiku??ista. "Mikäpä olisi petollisempaa kuin konjakkiku??i" s.32  Tässä kirjassa se  kyllä toimii, mutta konjakki alkaa haitata koko elämää. Uusioavio ei tuo rakkaudesta ja vaimon hyvyydestä huolimatta rauhaa eikä onnea, vaan yllä vaanii maskuulininen kontrollin ja mustasukkaisuuden leima. Kirjassa summataan myös lapsuuden ankeus, ja viimeinen perheenjäsen liikemieskaksonen kuolee. Kirjailijan vatsahaava pahenee varmasti konjakista, mutta on alunperin se on aiheutunut rintamapalveluksesta, jonne vielä palataan tummissa tunnelmissa.

Teos päättyy Venetsian matkaan, jossa nähdään unia, ja on jopa miestenvälistä eroottista unta tai kuvittelua, joten minulle tuli tässä mieleen Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa. Tämä ei pääty kuolemaan, mutta sairaskohtaukseen.

Kirjan nimi tulee uusioperheen kodista, joka sijaitsee Kruunuhaassa Mariankatu 26:ssa ja tämä teos on trilogian paras, tässä puretaan syyllisyyttä ensinnä rakastetusta, jota hän kutsuu langenneeksi Luciaksi, eli näkee viattoman tytön vetämistä omaan vaikutuspiiriin. Tässä podetaan huonoa omaatuntoa myös oman avioliiton särkymisestä, ja lasten jättämisestä, uuden vaimon kohtelusta, ryyppäämisestä. Moni asia nostetaan uudelleen esiin, isän juominen ja kohtalo, ja verrataan sitä omaan juomiseen ja avioeroon, samoin kertoja kokee sodan kauhuja uudestaan Pohjois-Irlannissa. Sen sijaan kynä sauhuaa seksi stimuloi, ja aforismit pulppuavat, ja viiva luo karikatyyrinsä.

Minusta kirja muuten on pahansuopa, johtuen siitä, että useista tapahtumasta tai ihmisestä esitetään joku puoli, kuvataan lyhyesti, painetaan leima, ja siirrytään seuraavaan asiaan.  Varsinkin suomenruotsinkielisiä piirejä esitellään, usein vähemmän maireasti, positiivisimman kohtelun saa Jörn Donner (s. 1933) ja Claes Andersson (1937 - 2019). Työpaikoista tulee kumma kuva, mainostoimistosta, ja Hufvudstadbladetista, jonka hän sanoo liukuneen RKP:n  haltuun. Erästä päätoimittajaa (tai lehteä yleensä?) kuvatessaan hän toteaa "taloudellinen ja älyllinen nollapiste yhtyivät". Kertoja ilmoittaa saaneensa potkut lehdestä, minusta on kyse siitä että hänen vaatimuksiinsa ei suostuttu, ja hän vaihtaa Helsingin Sanomiin. Oletettavaa on, että hän ei ole kovin johdettavissa oleva toimittaja, ja ehkä joku on kokenut hänet hankalaksi alaiseksi?
Sama pätee varmasti myös aviomiehenä oloon, kirjan minä esimerkiksi väittää vaimolleen, että  'muistaa joka ainoan pi??un vaikken tyttöjä'. Herttaisesti sanottu, eikö totta?

Henrik Tikkasen osoitetrilogian päättöosa Mariankatu 26 Kruununhaka, on kaikkein inhimillisin, se käsittelee rakkautta, syyllisyyttä, siinä puhutaan menettämisestä ja tuskastakin. Kuitenkin kirjan tyyli on edelleen nihilistinen, vähättelevä ja yksipuolinen.

****
Georg Henrik Tikkanen (1924 - 1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija.

Osoitetrilogia
1. Kulosaarentie 8. Kulosaari puh. 35
2. Majavatie 11, Herttoniemi, puh. 78 035.
3. Mariankatu 26. Kruununhaka

Jatko-osat ovat Yrjönkatu sekä Henrikinkatu. Yrjönkatu kirjassa todetaan (Osoitetrilogiasta), että "lehdet olivat myös olleet auliita kehujen antamisessa ja oltuaan tarpeeksi auliita ne olivat katsoneet oikeudekseen hieman jarruttaa ja kunnioittaneet minua arvonimillä juopporatti, huoripukki, potenssikerskuri, paljastaja ja oman pesän likaaja",

Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on blogattu NÄIN ja Vuosisadan rakkaustarina NÄIN.

Henrik Tikkanen: Majavatie 11 Herttoniemi

Henrik Tikkanen: Majavatie 11 Herttoniemi, puh 78 035,  alkuteos Bävervägen 11 Hertonäs Tel. 78 035, suomentanut Elvi Sinervo, WSOY 1976, sivumäärä 182.

Henrik Tikkasen teos Majavatie 11 jatkuu Kulosaarentie 8:sta  suoraan. Isä on kuollut, tuhkattu, ja nyt jaetaan olematonta omaisuutta, kaksoset saavat Kulosaaren asunnon, ja kertoja nipun tauluja, joita ei voi myydä, ja hopeisen hedelmäkorin, jonka kertoja myy myöhemmin lähtiessään kommunistirunoilija Arvo Turtiaisen kanssa Eurooppaan, kostealle reissulle. Turtiainen luonnehtii kertojaa nihilistiksi, ja kirjan alkusivulla on motto  "Nihilistille ei-mitään on sentään jotain". Teoksen sävy on varmasti nihilistinen. Italiassa kertoja lähtee omille teilleen, kun Turtiainen kuuntelee sosialistijohtajaa. Kertojalla on Italiassa on fyysinen suhde yleisen naisen kanssa, joka ei pääty hyvin.

Kirjan täyttää kolme K:tä eli ku??i, konjakki ja kynä. Ensimmäinen K on toimessa Italiassa, ja Suomessa, ennen omaa hääpäivää. Sen sijaan aviossa hieman vähemmän (ainoa mitä hän aviossa tarjosi oli erektio), lopussa ensimmäisellä K:lla on taas enemmän toimia. Myös muiden elimestä, ja elimen vierailukohteista on mainintoja. Konjakki ja muutenkin väkijuomat ovat paljon muisteltuja ja maisteltuja. Luultavasti kirjailija teki elämänuransa etupäässä kynällä (tai siveltimellä), tästä on vähemmän mainintoja. Kynä viuhuu kuitenkin Hufvudstadbladetin sivuilla, ja kuvia tekstittää Benedict Zilliacus.

Osoitetrilogian kakkososa aikana kirjailija asuu vaimoineen Majavatiellä Herttoniemessä kerrostalossa, mutta Kulosaari on keskiössä. Yhteiskunnan nokkamiehiä, taiteen huippunimiä esiintyy, mutta usein heidät esitellään epäonnistumisten kautta, kuka tekee konkurssin, kenen vaimo pettää, kenen äiti on kännissä.

Onnesta on yksi maininta: "Mikäli onnen voi sijoittaa johonkin maisemaan, oli onni tuossa edessäni sata metriä pitkällä hiekkarannalla, jossa me kävimme lapsina uimassa ... Hiekka oli lämmintä, kun kääntyi vatsalleen, tuntui reisien välissä lämminkutina ja  pieni tappi jäykistyi kovaksi".

Kirjan loppuosissa hän puhuu rakkaudesta, jopa hulluuteen asti, kohde ei ole tosin oma vaimo, mutta on vähän ajan päästä toisen vaimo.

Miljöö häilähtää taustalla, sota on jättänyt miehiin näkyviä ja näkymättömiä arpia. Lapsuus varjostaa kertojan kaksoisveljien elämää, eikä heilläkään mene hyvin, he menettivät äitinsä synnytyksessä. Tässä osassa kerrotaan myös kertojan äidin kuolemasta, välit eivät ole lämpimät. Perheen yllä leijuu kirous.

Kynän jäljestä puhutaan vähemmän, Tikkanen mainitsee Roomasta kertovat teokset, joista valmistettiin kirja, sekä piirrokset sanomalehteen. Kirjasta voi päätellä, että konjakkia juodaan, ja se aiheuttaa vatsaongelmia, mutta juovuksissa hän ei työskentele.

Henrik Tikkasen osoitetrilogian toinen teos Majavatie 11 Herttoniemi, jatkaa ja kertaa avausosan teemoja, ja on katsaus sodan jälkeisiin vuosiin, joitain tapahtumia kerrotaan jo vuodesta 1963. Kerronta on vähättelevää, välillä tarkkaa ja välillä palataan lapsuuteen ja sota-aikaan. Aikansa silmää tekeviä on paljon ja heistä mainintoja, henkilötietojen vuoksi en niitä lähde tähän kirjaamaan, mutta on mielenkiintoisia tapahtumia. Ainoa, jonka mainitsen, on presidentin puoliso Ester Stählberg, josta kirjan yleiseen kerrontaan nähden puhutaan vain hyvää, ja arvostavasti. Ester Ståhlberg perusti Pelastakaa lapset -järjestön, jonka kautta tässäkin hankitaan lapsia ilmeisesti adoptioon.

****
Georg Henrik Tikkanen (9.9.1924 - 19.5.1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija. Olen kokenut yllä olevan romaanina, en autenttisena (totena, aitona ja tyhjentävänä) kuvauksena Tikkasen perheestä, perheystävistä tai suvusta. Tikkanen tunnustaa teoksessa Yrjönkatu, että on tuonut vanhempiensa huonot puolet esiin, koska he itse näyttivät hyvät puolet vain. Todellisuudessa Henrik Tikkasen isä oli arkkitehti (lähde Wikipedia), mikä ei tule mitenkään tässä ilmi, Isä sai olympiapronssia Pariisin olympiakisoista, sekä hopea- ja pronssimitalin Antwerpenissa, tosin kaikki joukkuelajissa. Henrik Tikkasen isänisä oli taidehistorian professori J.J. Tikkanen, jonka isä Paavo puolestaan perusti Suomettaren. Henrikin äidinisä oli Lahden piirilääkäri ja valkoinen, ja veli tolstoilainen, en laita nimiä henkilötietojen takia.

Osoitetrilogia
1.Kulosaarentie 8. Kulosaari puh. 35
2. Majavatie 11, Herttoniemi, puh. 78 035.
3. Mariankatu 26, Kruunuhaka

Jatko-osat
Yrjönkatu sekä
Henrikinkatu.

Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8 Kulosaari Puh. 35

Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8 Kulosaari Puh. 35 alkuteos Brändövägen 8 Brändö Tel. 35, suomentanut Elvi Sinervo, WSOY 1976, sivumäärä 166.

Henrik Tikkanen oli pakinoitsija ja piirtäjä, ja kirjailija. Kulosaarentie 8 Kulosaari Puh. 35 on avausosa Osoitetrilogiaan, jota täydennettiin vielä kahdella lisäteoksella viiteen niteeseen. Takakannessa puhutaan muistelmista. Henrik Tikkanen kuului kulttuurisukuun, josta bloggauksen alla tarkemmin.
Henrik Tikkasen teos Kulosaarentie 8 on siis trilogian ensimmäinen osa. Sen tyyli on hyvin pisteliäs ironia ja huomiot ovat vähätteleviä. Kyyninen katse pyyhkii läpi lähipiirin ja porautuu myös itseen. Muistelmat alkavat Pariisin olympiakisoista 1924, jossa Henrikin vanhemmat olivat, isä osallistui ammuntaan, äiti juhlintaan. Henrik syntyi syksyllä ja alkaa ".. karmea tarina synnillisestä elämästä, äkkikuolemasta, haureudesta ja viinasta". Avausosa loppuu isän uurnan laskuun, hänen kuoltua viinaan. Ensimmäinen osa käy läpi pojan varttumisen mieheksi tiettyine kipupisteineen, mutta tarkastelee etenkin isän ja äidin alamäkeä. Isän ensimmäinen avioliitto oli päättynyt kertojan isoveljien syntymään ja heidän äitinsä kuolemaan. Kertojan äiti liehui aika paljon ja pian pois perheen päivittäisestä elämästä.

Perhe asui Kulosaaressa. Aluksi kertoja lähetetään maalle ja kristilliseen kesäsiirtolaan, jossa vasta kummaa touhua oli. Useimmat kirjan asiat on kuvattu oudoiksi mutta kuvaus on lakonista jopa steriiliä, niistä välittyy välinpitämättömyyttä.

Asuinpaikka Kulosaari on suomenruotsalaisten asuttama, jota Tikkanen kuvaa "Ken on asunut Kulosaaressa, hänet on tuo näennäistodellinen yhteisö ikiajoiksi merkinnyt väärien arviointiensa leimasimella s.62. "Kulosaari oli epäilemättä luokaton yhteiskunta jossa vallitsi vahvasti vaihteleva tasa-arvo" s.63. Rahojen menettäminen on paha asia, niin tapahtui Henrikin isälle, ja hän möi jopa mattoja Stockmannilla. Kirjan mukaan hänet potkitaan Pörssiklubista, jota perustamassa hän oli. Kulosaarta kuvataan yhdyskunnaksi, jossa vallitsi (tuolloin) omahyväisyys. "Isä varustautui suuren halveksunnan asein ympäristön rajoittuneisuutta vastaan, ja se heijastui hänessä syvänä itsehalveksuntana. Ei ihme, että hän joi liikaa." s.66.

Äidin suhteita, ja alamäkeä tarkastellaan, isän kohtalo oli viina, joka äidillekin maittoi kieltolaista huolimatta, ja sen jälkeen äidillä on rakkaushuolia. Poika tuntuu kiintyneen isovanhempiinsa, ja perheen koiraan Innaan, joka jäi Kulosaareen, kun äiti lähti. Innan kuolemaa surraan.

Kirja on kuolemaa täynnä, on onnettomuutta, oman käden kautta tapahtuvaa kuolemaa, ja viinalla vauhditettua loppua. Viina, häpeä ja epätoivoiset teot värittävät avausosaa, mutta asiat on kuvattu niin, että tätä oli mielenkiintoista lukea.

Koska kirja kertoo pojan kasvusta mieheksi, on käsitelty myös niitä ekoja kertoja. Eka kerta olisi pitänyt olla kesämökillä talvisaikaan, mutta kaikkea voi tulla eteen. Kristillisen kesäsiirtolan kokemukset ovat myös sarjassa, 'kokemuksia, joita itse en ole onneksi kokenut, ja kuulostaa kyllä lievästi sanoen omituiselta, 12-vuotiaat pojat toistensa jalkovälissä kiinni.

Sota on läsnä. Vanhemmat veljet astuvat armeijaan, esikoisen tie oli lyhin ja traagisin, kaksoset touhusivat taisteluissa löytäen kutsumuksensa, kertojan mukaan heidän kasvatuksensa sopii armeijaan, koska heitä oli lapsuudessa nöyryytetty, loukattu, kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja siihen oli tyytyminen. Kertoja astui sotaväkeen vapaaehtoisena tajuten, kuten ilmeisesti järkevimmät jo Stalingradin jälkeen, että sota hävitään, mitä mielipidettä komppanian päällikön kanssa puidaan. Sodassa sotilaista tulee miltei aina pasifisteja (tai kuolleita).

Kirja on nopealukuinen, mutta syvällinen, ja kerronta on vailla omakehua. Tarinassa vilisee merkkihenkilöitä, kuten Wäinö Aaltosesta ja presidentti Ståhlbergistä, joista huomiot jätän jokaisen itse luettavaksi.

Henrik Tikkasen osoitetrilogia alkaa teoksella Kulosaarentie 8 Kulosaari Puh. 35, se on tiivis ja  kyyninen katsaus vuosiin 1924 - 1947.
*****
Georg Henrik Tikkanen (9.9.1924 - 19.5.1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija. Olen kokenut yllä olevan romaanina, en autenttisena (totena, aitona ja tyhjentävänä) kuvauksena Tikkasen perheestä, perheystävistä tai suvusta. Tikkanen tunnustaa teoksessa Yrjönkatu käsitelleensä yksipuolisesti asioista. Todellisuudessa Henrik Tikkasen isä oli arkkitehti (lähde Wikipedia), mikä ei tule mitenkään tässä ilmi, osoitetrilogian toisessa osassa on maininta, että isä oli pula-aikana Stockmannilla töissä, ei siis ollut siellä kuolemaansa asti. Isä sai olympiapronssia Pariisin olympiakisoista, sekä hopea- ja pronssimitalin Antwerpenissa, tosin kaikki joukkuelajissa. Henrik Tikkasen isänisä oli taidehistorian professori J.J. Tikkanen, jonka isä Paavo puolestaan perusti Suomettaren. Henrikin äidinisä oli Lahden piirilääkäri ja valkoinen, ja veli tolstoilainen, en laita nimiä henkilötietojen takia.

Osoitetrilogia
1. Kulosaarentie 8. Kulosaari puh. 35
2. Majavatie 11, Herttoniemi, puh. 78 035.
3. Mariankatu 26, Kruunuhaka

Jatko-osat
Yrjönkatu sekä
Henrikinkatu.