Paul Heyse: Kleopatra

 

Paul Heyse: Kleopatra suomennettu 1910 Arvi A. Kariston kirjapainossa, luettu Gutenbergistä

Paul Heysen (1830 - 1914) Kleopatra on pitkä novelli (tai hyvin lyhyt romaani). 

Kleopatra -novelli alkaa idyllisesti ja kauniisti, kun nuori komea ja huoleton paroni käyskentelee  kihlattunsa kanssa Berliinissä, esiliinana tulevan morsiamen täti ja kasvattaja. Hääkellojen pitäisi kilistä viiden päivän kuluttua. Paroni nimeltään Archibald on kihlannut Cecilian, joka on ollut ihastunut Archibaldiin jo pikkutytöstä alkaen, koska ovat sukua. Paroni esittelee Cecilialle kaupunkiasuntoaan, ja häiden jälkeen on tarkoitus muuttaa maalle hulppeaan linnaan. Kaupunkiasuntoon on ostettu ja tuotu yllättäen patsas, jota nuoripari tuijottaa:

"Patsas esitti puolessa luonnollista kokoa kaunista naista, joka puolipyörtyneenä näytti vaipuneen matalalle tuolille ja nojasi ruumistaan, joka vain lanteista alaspäin oli peitetty tummalla, poimukkaalla verholla, taaksepäin, aivan kuin olisi hän nukkumaisillaan. Irrallaan olevat hiukset laskeutuivat uhkeina aaltoina otsalle ja niskaan koristettuina helminauhalla, joka kiemurteli pitkin ohimoita kaulalle ja rinnalle. Nainen näytti hyväillen pitävän pientä vihreätä kyykäärmettä rinnallaan..."

Patsas saa katsojat valtaansa, ja tulee kumma tunnelma. Cecilia lähtee kotiinsa, ja Archibald vaipuu epätoivoisena ajatuksiinsa, miksi juuri ennen häitä? Miksi? Tancred, Archibaldin ystävä, piipahtaa käymään, ja Archibald kertoo elämänsä sivupoluista Pariisissa. Hän on törmännyt tummaan naiseen Virginiaan, joka on tarrautunut Archibaldiin, jonka seurauksena he ovat elelleet ilmeisesti susiparina avoliitossa. Kun Archibald on saanut kotoa kirjeen, hän on luikkinut sanaakaan sanomatta pois. Tuo patsas esittää Virginiaa, siitä Archibald on varma.

Tarina on dramaattinen, ja Archibald joutuu kummien tapahtumien keskipisteeseen asunnossaan. Patsas herää henkiin, eikä kyse ole unesta. Tämän jälkeen Archibald lähtee patsaan tekijän kanssa Ranskaan etsimään Virginiaa ...

Miten käy Archibaldin ja Cecilian onnelle?

Minusta tarina kantaa, ja on vaihteleva ja jännittäväkin. Heyse käyttää monipuolista ja kaunista kieltä. Paul Heyse on kuitenkin konservatiivi tai on kirjailijana romanttinen konservatiivi. Archibald tunnustaa kuumehoureisena hairahduksensa Cecilialle, joka antaa kaikki anteeksi, ja hääkellot kilkattelevat.

****

Saksalainen novellisti Paul Heyse (1830 - 1914) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1910. Heyse väitteli tohtoriksi mutta vuonna 1854 Bayerin kuningas Maximilian II rahoitti hänen kirjoittamistaan. Heyse on tunnetuin monista novelleistaan, mutta hän julkaisi myös runoja. 

Aleksis Kivi: Kullervo

 

Aleksis Kivi: Kullervo, näytelmä 1859, luettu Gutenbergistä, kuva Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Kullervon kirous, kuva wikimedia commonsista (täältä)

Aleksis Kivi (10.10.1834 - 31.12.1872) muunsi Kullervon tarinan viisinäytöksiseksi näytelmäksi vuonna 1859, teos voitti SKS:n järjestämän näytelmäkilpailun palkinnon, ja se julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna1864.  

Kullervo on  Kalevalan traaginen hahmo. Kullervo on Kalervon poika, joka tuhoaa Untamon suvun ja surmaa itsensä. Kalervo puolestaan oli Untamon veli, ja veljekset olivat riidassa. Lopulta Untamo tappaa koko Kalervon perheen, mutta ottaa yhden "immen" mukaansa. Impi synnyttää Kalervon pojan. Äiti kutsuu lastaan Kullervoksi. Kalervo vaimoineen kuitenkin elää, minkä siniviitta ilmoittaa myöhemmin (täysikasvuiselle) Kullervolle:

"Ei ole surmattu sukusi,
viel' ei kaatunut Kalervo.
On sulla iso elossa,
maammo maille tervehenä."

Tämä siis Kalevalasta.

Aleksis Kivi on ottanut Kullervon kohtalon näytelmänsä aiheeksi. Näytelmässä Untamo on Unto ja Ilmarinen Ilmari, ja Siniviitta on Sinipiika. 

Kullervo on Kalevalassa väkivaltainen ja vakivahva uros, jonka kädet toistuvasti tahriutuvat hurmeeseen, ja sen lisäksi urho sotkee lähipiirinsä asiat. Aleksis Kivi osoittautuu Kullervon tarinassa taitavansa tragedian tyylilajin. Kullervo on todellinen antimidas joka muuttaa kaiken tuhkaksi, ja myös sen aikainen Raid, eli tappaa talossa ja puutarhassa.

Ensimmäisessä näytöksessä Unto havaitsee Kullervon hakkaavan vimmatusti metsää, toki komennettuna kaskea kaatamaan, ja Unto on nähnyt unta Kalervosta, veljestään ja tämän vaimosta, jotka on veljesvihassa tappanut. Unessa Kullervo sytyttää pirtin palamaan, lisäksi Kalervo vaimoineen liihoittelivat liekeissä. Kullervo surmaa unessa Untamon ja Untamo Kullervon.

Ilmari tulee Untolle, joka myy Kullervon orjaksi Ilmarille, hintana viisi viikatteen terää. Nyyrikki kertoo Kimmolle, että Kalervo elää ja  asuu Nyrjösenä? He päättävät, etteivät hiisku asiasta Kullervolle, ennen kuin Kimmo on tutkinut väitteen todenperäisyyttä. Kullervo tahollaan vannoo kostoa perheensä tappajalle, ja pohtii otsamerkkiään. Kullervo on paimenena. Ilmarin emäntä on leiponut tahallaan kiven leipään, johon Ilmarin veitsi osuu. Kullervo saa taas raivokohtauksen. Paikalle pelmahtanut Ajatar ehdottaa että voisi manata petoja, jotka syövät Ilmarin karjan. Ajatar lupaa auttaa Kullervoa. Toisaalta kiltimpi Sinipiika vakuuttaa Kullervolle, että hänen vanhempansa elävät. Kullervo haluaa karjan kuolevan, ja pedot raatelevat karjan hengiltä.

Kullervo on väkivaltainen, ja menee vihassa Ilmarin luo, jossa Ilmarin vaimo sättii Kullervoa karjan menetyksestä, Kullervolta palavat päreet, ja Kullervo tappaa veitsellä Ilmarin vaimon. Kullervon kujan juoksu alkaa. Hän menee erämaahan, josta löytää Nyrjöset, jotka ovat kuin ovat kuin ovatkin hänen vanhempansa. Kullervo on jo tehnyt murhan, eikä isä-Kalervo ilahdu siitä. Kalervolla ja Kalervon vaimolla on kaksi tytärtä, vanhempi Ainikki on kadonnut. Kullervo lähtee töihin ja tapaa metsässä immen, jonka kanssa karkeloi. Myöhemmin selviää, että impi oli sisko Ainikki, ja Ainikille selviää, että Kullervo on hänen veljensä. Ainikki hukuttautuu. Kalervo tyrmistyy. Kun Kullervo suorittaa pääkostoaan tappaen Unton perheen, käy Kalervo perheessä kuolo.

Näytelmä loppuu Kullervon omiin johtopäätöksiin, ja hän surmaa itsensä miekallaan.

Kivi on näytelmässään kuvannut Kullervon kostoretkeä Untolaan varsin pitkään, mutta lyhentänyt sitä joltain osin, lisäksi sivuhenkilöitä on lisätty, sillä Kalevala ei ole näytelmän vuorosanoja, vaan nelipolvista trokeeta.

*****

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (10.10.1834 - 31.12.1872) tunnetuin teos on Seitsemän Veljestä, mutta hän kirjoitti näytelmiä, tunnetuin on Nummisuutarit. Kivi kuoli unohdettuna veljensä mökissä.

Henrik Pontoppidan: Aave

 

Henrik Pontoppidan: Aave, alkuteos Spøgelser 1888, suomentanut Fanny Johansson, Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiö, 1896, Gutenbergin julkaisu eBook #65281.

Nobelisti Henrik Pontoppidanilta on suomennettu kolme teosta. Aave on sekä Gutenberg- että Projekti Lönnrotissa suomennettuna. Aave -tarina kuvaa senaikaisia oloja hyvin, mutta on tarinanakin hyvä, kryptinen, vaihteleva ja dramaattinen  ja rikkoo tuonaikaisia moraalikäsityksiä. 

Kertomus alkaa, kun pappisperheen orvoksi jäänyt ainoa tytär 18-vuotias Aune (alkuteoksessa Agnete Thorbjörsen) matkaa leskikreivittären seuraneidiksi. Kreivin aviomies, ja vanhempi poika ovat kuolleet onnettomuuksissa, ja toinen lapsi on menettänyt järkensä. Kartanossa kuulopuheiden mukaan kummittelee?

Tarinassa on monta jännitettä. Aunen perhe on inhonnut rikkaita, ja rikkaiden elämäntapaa. Vanha kreivitär on piehtaroinut synnissä, jonka Aunen isä pappina on tuominnut. Leskikreivitär haluaa Aunen seuraneidiksi, että kirous katoaa. Aune on tietämätön tästä, ja monesta muustakin asiasta. Hän alistuu ja muuttaa prameaan kartanoon, jossa viihtyy huonosti. Hän viettää ylimääräisen aikansa käyskentelemällä nummella, jossa tapaa metsänvartijan, joka asuu paikallisen akan ja tämän tyttären Elsan luona.

Aune ja metsänvartija tapailevat ja ihailevat luontoa, ja kun sadesään ja työtehtävien vuoksi muutama karkelontikerta jää väliin, Aune tajuaa olevansa rakastunut metsänvartijaan. Metsänvartija ei ole kuitenkaan sidonnaisuuksista vapaa, tai Elsa häntä kiristää. Metsänvartijalla on lisäksi salaisuuus, eli hän on todellisuudessa hullu kreivi. Hullu ilmeisesti siksi, että asuu kyläläisten hökkelissä.

Rakastavaisten sydämet kärsivät lemmentuskia, ja monesti suhteen jatkuminen tuntuu mahdottomalta, mutta lopulta Aune Thorbjörsen ja kreivi Fredrik löytävät  toisensa ja lähtevät yhdessä vaunuilla pois. 

Aave -tarinassa on monta kohtaa, jossa 1800-luvun moraali asetetaan kyseenalaiseksi. Fredrikillä on ilmeisesti suhde Elsan kanssa. Elsa, kun Fredrik on häipynyt, karkeloi seuraavan nuorukaisen kanssa. Fredrik tunnustaa Aunelle, että äiti ei ole koskaan välittänyt hänestä, eikä rakastanut. Aune seuraa rakkauden kutsua, ja he lähtevät Sevillaan, missä asuvat susiparina ilman hääkellojen kilinää, ilmeisen onnellisena.

Muutama tekstinäte:

Aune on koko elämänsä asunut pikku pappilassa. "Tässä vanhassa olkikattoisessa pappilassa, korkeitten, puuttomien mäkien välissä, pienen, kurjan kylän takatta, oli hän nähnyt päivänvalon eräänä kesäpäivänä ainoastaan kahdeksantoista vuotta sitten. Elämänsä päivät oli hän viettänyt noissa pienissä, matalissa huoneissa, tuossa vähäpätöisessä puutarhassa, siinä pienessä maailmassa, joka ulettui tallista peltoihin, halavasta sorsalampeen, täällä oli hänestä kasvanut rohkea, uljas, pienoinen ruskeaverinen tyttö, joka ensi kerran jätti kotiseutunsa".

Aune on jäänyt orvoksi 18-vuotiaana, kun isä on kuollut yllättäen tultuaan käynniltään sairaiden luona. Äiti on kuollut jo kymmenen vuotta sitten. Isä on ollut köyhä, ja perheessä on ollut halveksuntaa rikkaita kohtaan. Aune saa  hienon huoneen kartanosta: "Vitkallisesti hymyillen katseli hän "nukenkaappiaan" -- kuten hän heti alkoi huonettaan nimittää. Näiden sametti-tuolien, mattojen, kynttiläjalkojen, koko tämän loistavuuden ja ylellisyyden piti vaikuttaman häneen. Välinpitämättömästi silmäili hän silkkisiä patjoja ja kukkavasuja, sekä narrimoista, pitkien vaaleansinisten poimujen takana olevata vuodetta, joka oli yhdellä seinällä jaapanilaisen varjoksen takana. Samalla, kun hän ylenkatsoi kaikkea tätä, ajatteli hän jonkinlaisella ylpeydellä kotona pappilassa olevia jouhitäytteisiä tuolia, honkasia pöytiä, paljaita seiniä ja kylmiä laattioita".

Nørrekjaerin kreivin salaisuus
Kreivi oli vähän aikaa sitten kuollut -- kaatuihan hän hevosen seljästä? -- ja että linnan nykyisenä omistajana oli kreivinnan nuori, heikkomielinen poika, joka, kertomusten mukaan, oli suljettuna linnan yhteen huoneesen eikä kukaan saanut nähdä häntä.

Aunella ja metsänvartijalla on oma tapaamispaikka: 

Olipa hän tavallansa luvannutkin tulla. Edellisenä päivänä olivat he pienestä laaksosta Vejrhöjnin alapuolella, mikä ikäänkuin sopimuksesta oli tullut heidän yhtymis-paikakseen, kävelleet noin puolen peninkulman päässä olevalle korkealle vuorelle, jossa Aune ei ollut ennen käynyt ja jonka huipulta voi nähdä rahtunen mertakin. Ensin ei hän oikein tahtonut siihen suostua, mutta monen houkutuksen jälkeen meni hän kuitenkin -- eikä hän sitä ollut katunutkaan.

*****

Henrik Pontoppidan (1857 - 1943, voitti yhdessä maanmiehensä Karl Kjellerubin kanssa Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1917. Henrik kasvoi 16-lapsisessa pappisperheessä. Teoksessaan Rakkausseikkailu Pontoppidan käsitteli myös susiparin elämän haasteita.

Halldor Laxness: Atomiasema

 

Halldor Laxness: Atomiasema. Alkuteos Atomstödin 1948, suomentanut Irmeli Niemi, WSOY 1956, sivumäärä 211. Kansikuva itse kyhätty.

Halldor Kiljan Laxness (1802 - 1998) on vuoden 1955 kirjallisuuden nobelisti. Hänen pääteos on Salka Valka, joka julkaistiin 1932. Atomiasema on satiirinen ja ilmaisultaan haastava, koska se arvostelee suoraan maan poliittista ja taloudellista eliittiä. Taustalla lienee maan liittyminen Natoon, sotilasyhteistyö Yhdysvaltain kanssa ja yhdysvaltalaisten maassa olo. Laxness tuo molemmissa mainituissa teoksissa esiin uskontoa ja kommunismia, joihin molempiin oli tutustunut.

Atomiaseman päähenkilö on Islannin pohjoisosasta Reykjavikiin tuleva 21-vuotias Uggla, joka haluaa oppia soittamaan urkuja. Tavoitteena on saada kotiseudulle kirkko ja urut. Uggla pestautuu valtiopäivämies Bui Arlandin piiaksi ja Uggla piikoo ja hoitaa perheen huushollia ja  kurittomia lapsia. 

Uggla ottaa urkutunteja kaupungin laidalla ja törmää outoon yhteisöön, jonka jäsenet selittävät jenkkien trokauksesta ja koplauksesta eräiden islantilaisten kanssa. Arlandien luona käyvät ensin amerikkalaiset ja sitten pääministeri esikuntineen. Perheen äiti on pääministerin sisar. Nainen kuvataan ilkeäksi, piikitteleväksi, laiskaksi ja lihavaksi. Nainen pitää pohjoisesta tullutta piikaa vähempiarvoisena ja varoittaa kommunisteista.

Kuten yllä vihjasin Laxness pestautui vuonna 1922 luostariin  mutta jäi pois toiminnasta ja 'hurahti' kommunismiin. Tässä kirjassa kommunistit haluavat pääkaupunkiin nuorisotalon ja päiväkodin. Perheen äiti saa raivokohtauksia ja irtisanoo Ugglan tämän puhuttua hankkeista, myöhemmin äiti lähtee Amerikkaan ja perheen isä jatkaa Ugglan pestiä.

Kirjan juoni ei ole pääasia, mutta Uggla rojahtaa raskaaksi ja menee synnyttämään pohjoiseen. Ugglan lapsen isä piipahtaa pohjoisessa, mutta joutuu haamukaupoista vankilaan. Uggla palaa Reykjavikiin, missä maa myydään atomiasemaksi jenkeille. Tämä Islannin myyminen on teoksen tärkein teema. 

Kirja viittaa lisäksi useisiin maan saagoihin. Ymmärtääkseen yhteyksiä olisi ollut hyvä tuntea runoilija Egil Skallagrimsson (910 - 990) ja  Snorri Sturlosson (1179 - 1241) ja heidän tuotantonsa. Nykyajan maanmyyjiä verrataan Gisdur Thorvaldsoniin, joka kirjan mukaan vuonna 1262 petti maan, netin mukaan vuonna 1264 Islanti päätyi Norjan alaisuuteen.

Toinen maailmansota kummittelee taustalla ja mm. Norjan Quislingin petturuuteen viitataan. Norjan päänatsi teloitettiin sodan jälkeen.

Halldor Kilian Laxnessin Atomiasema on kirjailijan kannanotto jenkkiyhteistyötä vastaan. Atomiasema sisälsi kiintoisia teemoja ja heittoja. Ugglan hoitamat lapset ovat kurittomia ja rajattomia. Eliitin lapset juovat, bilettävät, örveltävät, oksentavat, ja ukkomiehet paneskelevat alaikäisiä. Lapset tekevät pikkurikoksia, jotka painetaan villaisella. Maan eliitti jakaa mannaa keskenään. Pikkurikolliset laitetaan vankilaan.

Minusta tyylilajin valinta ja liian suora osoittelevuus, jota yritetään verhoilla, on huono valinta ja tekee kirjasta epäselvän, ja tylsyttää sanomaa. En voi sanoa pitäneeni teoksen lukemisesta.

Henning Mankell: Ruotsalaiset saappaat

 

Henning Mankell: Ruotsalaiset saappaat, alkuteos Svenska gummistövlar 2015, suomentanut Kari V. Koski, Otava 2015, sivumäärä  495.

Henning Mankellin romaani Ruotsalaiset saappaat jäi kirjailijan viimeiseksi. Kirja jatkaa Italialaisten saappaiden päähenkilö kirurgi Frederick Welinin tarinaa. Welin on vetäytynyt ulkosaaristoon, koska on amputoinut naispotilaan väärän käden. Italialaisissa kengissä nuoruuden rakastettu Harriet on tullut, ja pyytänyt Weliniä täyttämään lupauksensa kuolevalle Harrietille. Harrietilla ja lapsettomalla Frederickillä on myös yhteinen tytär, jonka olemassa olosta  Welin sai vasta kuolevalta Harrietilta tietää.  Italialaiset kengät -nimi tulee suutari Giacomellin tekemistä solkikengistä. Italialaiset kengät -kirja kertoo kuolemisesta. Ulla on postannut Italialaisista kengistä täällä. Ulla oli tai on yksi blogiyhteisömme jäsen, joka kuoli ollessaan vireä bloggaaja, blogi on edelleen jäljellä. 

Ruotsalaiset saappaat alkaa, kun Welin muistelee talonsa syttyneen palamaan vuosi sitten. Welin pelastautuu tulipalosta jalassaan eriparit vasemman jalan ruotsalaiset kumisaappaat. Teoksen nimi tulee uusista saappaista, jotka Welin tilaa ja saa kirjan lopussa. Sain kirjan  joululahjaksi ja luin sen jo 2020 ja naputtelin postauksen, jonka onnistuin poistamaan, kun editoin postausta syyskuun 20:s päivä, joten kaivoin kirjan uudestaan esiin ja kirjoitan nyt vähän erilaisen postauksen. 

Ruotsalaisessa saappaissa on minusta eri teemoja ja kehityskulkuja, yhtenä on se, kuka poltti talon ja miksi. Polttamisesta epäillään Frederikiä itseään, tai siltä ainakin Frederikistä tuntuu. Frederik ei ole sopeutunut saariston sisäänpäin lämpenevään yhteisöön, jossa kyräillään, tai niin hänestä ainakin tuntuu. Frederik joutuu taistelemaan alakuloa vastaan. Frederik alkaa tapailla Lisa Modinia, joka tekee juttuja talopaloista saaristossa. Frederik ei pysty kuin platoniseen rakkauteen, mutta uskottelee itselleen, että kaipaisi edelleen sitä rakkautta, mitä Lisa ei pysty hänelle antamaan, kun minusta kyse on juuri päinvastaisesta? Palanut talo on ollut Frederikin isovanhempien. Frederik luotaa tekstissä suhdettaan etenkin isäänsä, joka on ollut tarjoilijana. 

Frederikin elämään on ilmestynyt toinenkin nainen, nuori (tai kolmekymppinen) nainen Louise, Frederikin biologinen tytär, jota hän ei tunne eikä ymmärrä. Louise vie isänsä Ranskaan, jossa osa Louisen "salaisuuksista" paljastuu. Frederik ei suostu muuttamaan saarelta pois, vaikka talo on palanut, vaan asuu tyttärensä Louisen asuntovaunussa. 

Kirja on aika pitkä ja osin rönsyilee, mutta se on minusta kuvaus vanhasta yksinäisestä miehestä, tilinteosta, joka myös saa päätepisteensä, kun Welin nakkaa stetoskooppinsa mereen.

Frederik saa selville myös talonsa polttajan, on yllättänyt, ja toisaalta ei ole. Elämässä ei saa lopullisia vastauksia. Frederik ei tajua, mikä motiivi tulipalon sytyttäjällä oli tai on. Hän kuitenkin ehkä ymmärtää, että omituisuudet on helpointa kätkeä arkipäiväisyyden alle. Frederik on kuitenkin saaristolainen, hän ei järkytä yhteisöä turhilla paljastuksilla.

Paula on blogannut kirjasta näin. Hänen kanssaan olen samaa mieltä, että "Ruotsalaiset saappaat on samalla kertaa seesteinen ja surullinen kirja. " Frederikin elämä seestyy, tulipalosta jää jäljelle vain Giacomelin kenkien solki, jonka Frederik laittaa uuden talon peruskiven sisälle. Hän jää saaristoon, ja pystyy päästämään menneestä irti. Suruakin kirjassa on, ja se ilmenee paljolti yleistunnelmana. 

Henning Mankellin kaihomielinen Ruotsalaiset saappaat kertoo samanaikaisesti elämästä luopumisesta ja uudesta toivekkaasta alusta.

***

Ruotsalaiskirjailija Henning Mankell (1948 - 2015) on tunnetuin Wallander-sarjastaan
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)

Henning Mankellin kirjoista bloggauksia
Panokset (1973)
Leopardin silmä (1990)
Comedia infantil (1995)
Tanssinopettajan paluu (2000)
Tässä linkki Kristen Jacobsenin teokseen Mankell.

Gosginny Sempe: Nikke vauhdissa

 

Goscinny -  Sempe: Nikke vauhdissa, Pikku Niken uudet seikkailut 3 alkuteos Histoires inédites du petit Nicholas, 2004, suomentanut Anna-Maija Viitanen, WSOY 2005, sivumäärä 365

Nikke on ranskalainen pikku poika, jonka seikkailuista kaverien kanssa Nikke-kirjat kertovat. Tämä kirja alkaa joulusta ja loppuu pääsiäisen viettoon.

Joulu on tulossa ja isä kertoo, että joulupukilla on ollut rekionnettomuus, ja rahat vähissä. Niken pitää olla järkevä, ja toivoa vain muille jotain. Nikke toivoo kirjeessään vanhemmille punaisen auton, Sopalle lomaa, hän muistaa myös opettajaa, Ann-Marieta ja Klokua, jolla on jo keltainen pyörä, jolla treenaa pyöräilyä. Kloku on koulussa huono. Toisessa tarinassa isä toheloi joulukuusen ja koristeiden kanssa, mutta joulu saapuu ajallaan. Sukulaisten häissäkin ollaan, ja kirja päättyy pääsiäiseen. Pääsiäistä lähdetään viettämään Mummin (Niken äidinäidin) luokse maalaistaloon. Niken isä ei haluaisi lähteä, mutta äiti voittaa aina väittelyt. Ruuhkia on ja Niken isän oikoreitti on umpikuja, lisäksi isän auto alkaa savuttaa. Perillä Nikke saa suklaamunia ja isä työlistan. Isä murjottaa ja haluaa lähteä kotiin, mutta ei saa autoa korjattua. Perhe matkaa kotiin junalla ja isä joutuu hakemaan auton Mummin tyköä myöhemmin yksin. Niken isä ei pidä Mummista, ja se on vakioriidan aihe.

Tarinoita on yhteensä 45.

Niken koulussa tapahtuu tarinoissa paljon sattumuksia. Pojat tuovat kouluun tavaroita, jutun mukaan Cyrille on tuonut valkoisen hiiren, Henri nyrkkeilyhanskat ja läiskii muita, Kloku on tuonut väärennetyn lapun, ja Albert tuhkarokon. Kun Jori tuo rullaluistimet, on hulina valmis. Soppa takavarikoi rullaluistimet, kokeilee niitä ja teloo itsensä. Myöhemmin Jori tuo kouluun pelilaudan, monopolin tapaisen pelin, mutta pelaaminen menee tappeluksi. Pojat leikkivät koulun jälkeen usein joutomaalla ja yleensä leikki jää sivuosaan, rugbya pelataan, mutta pojat häipyvät, kun hätäpotkun jälkeen kuuluu älähdys. Joutomaalla kaivetaan lammikkoa, projekti alkaa, mutta varmasti päättyy, kun poikien vaatteet ovat mutaiset.  

Bledurt rouvineen asuu Niken naapurissa, ja toisena naapurina on Lavalin perhe, joiden tyttöön Ann-Marieen Nikke on pihkassa. Bledurtilla ei ilmeisesti ole lapsia. Niken isä ivaa Bledurtia, mutta Bledurt on väleissä Niken äidin ja Niken kanssa. Bledurt hoitaa Nikkeä, kun Niken vanhemmat ovat poissa, Bledurt pelaa jalkapalloa Niken kanssa, ja ikkuna menee rikki, eikä Niken potkusta. Niken isä haukkuu Bledurtia lihavaksi, ja Bledurt tunnustaa, että muutama miseliini on kertynyt vatsan ympärille. Niken isä ja Bledurt lähtevät metsälenkille, ja Nikke tulee mukaan. Sunnuntaisin lenkit saavat jatkua, kun löytyi mukava ruokapaikka, jossa saa lisäksi aperitiiveja.

Tarinoissa pojat ovat aina lopulta iloisia, aikuiset yleensä eivät, ja lapset ainakin ovat onnellisia. Kun Nikke menee parturiin, tulevat kaverit mukaan, ja soppa on valmis. Parturi rastii lopulta asiakasryhmistä lapset pois. Suklaatehtaassa pojat viihtyvät, opettaja ei. Kerran sataa lunta. Vanhemmat eivät yhdy lasten riemuun lumesta.

Nikke-kirjat ovat myös ajankuva lasten kasvatuksesta, mutta myös opetusvälineistä. Kotona ei ole kuin lankapuhelin, ei kameroita, ei nettiä, eikä somea, mutta poikien kaveruus kantaa.  Koulussa on huonosti toimiva projektori. Valokuvat pitää kehittää, ja kaitafilmeissä ei ole ääntä. 

Nikke vauhdissa on mukava kirja Nikke-kirjojen ystäville. Nikke-tarinoiden tekstistä vastaa René Goscinnyn (1926 - 1977) ja ne on kuvittanut Jean-Jacques Sempe (s. 1932). Vuosina 1959-1966 parivaljakko teki viikottain Sud-Ouest Dimanche -sanomalehteen. Aiemmin julkaistiin  viisi hulvatonta Nikke- kirjaa ( Nikke ja kaverit, Nikke ja Nenä,  Nikke ja kostajien sakki, Pikku Nikke, sekä Nikke kesälomalla).

Rene Goscinny kuoleman 5.11.1977 jälkeen 2000-luvulla julkaistiin Nikke-tarinoita, joita aiemmin ei ollut kirjoissa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut tytär Anne Goscinny, Annen äiti kuoli ennen julkaisua, mutta kuvittaja Sempé oli aktiivisesti mukana. Teos Nikke vauhdissa sisältää kolmasosan noista julkaisemattomista tarinoista, ykkösosa oli Nikke palaa lomilta tämä on kolmos osa, kakkososasta bloggaan myöhemmin, se on näistä minusta "huonoin".

Olli Jalonen: Taivaanpallo

 

Olli Jalonen: Taivaanpallo, Otava 2018, sivumäärä 461

Olli Jalosen Finlandialla palkitun romaanin Taivaanpallo päähenkilö on Saint Helenan saarella asuva kahdeksanvuotias poika Angus, joka kertoo elämästään Saint Helenan saarella ja muutosta Englantiin 1680-luvulla. Tarina päättyy, kun Angus on 13-vuotias. Olli Jalonen on onnistunut miljöön luonnissa ja sen kuvaamisessa. Samat inhimilliset ongelmat ovat Saint Helenan siirtomaan arjessa ja Lontoossa, missä on kiireisempi ja kireämpi  elämän tahti, mutta samat syrjinnän mekanismit. Tarinan teemoja on uteliaisuus, itsensä kehittäminen ja sisukkuus, Teos kuvaa suorasti ja etenkin epäsuorasti ennakkoluuloisuutta, vastakkainasettelua, omanedun tavoittelua, syrjintää ja väkivaltaa.

Kuolleen puun Angus kertoo tarkkailevansa päivisin lintuja ja öisin tähtiä ja niiden asentoa saarella vierailleen on Hawleyn apurina. Hawley on opettanut Angukselle numerot ja hän osaa laskea. Saaren pastori opettaa Anguksen lukemaan ja kirjoittamaan, ja luetuttaa omaa pamflettiaan saaren historiasta. Pastori on omalaatuinen, hänen mielestään saarella on paratiisin rippeet.  Angus asuu äitinsä Catherinen ja isosiskonsa Annin kanssa. Äidille ja Annille syntyvät lapset Adam ja Thomas. Isää ei taloudessa ole.

Olli Jalosen tai päähenkilön Anguksen kerronta antaa viitteitä, mitä tulee tapahtumaan eli jotain hyvin ikävää. Angus bongaa linnut ohjeiden mukaan, ja merkitsee puussa kököttäen tähtien asennot, ja merkitsee ne. 

Lukijalle aukeaa tilanne hiljalleen, mutta ei kovinkaan selkeästi, koska kertoja on lapsi, joka ei itsekään ymmärrä tilannetta, joka muuttuu koko ajan. Anguksen  kerronta muuttuu tarinan myötä monivivahteikkaammaksi. Menneeseen liittyy salamyhkäisyyttä, kenen lapsia Adam ja Thomas ovat? Halleynko? Vai hänen apulaisensa Charlesin? Miksi pastori viihtyy Anguksen äidin kanssa? Pastori kirjoittaa pamflettia, jossa pitää kenraalikuvernöriä rappeutuneena. Hän näyttää pamflettia vain Angukselle, mutta vaahtoaa siitä Anguksen äidille, pääkitinä kohdistuu lahkolaisiin, ja kenraalikuvernööriin ja kauppakompaniaan. Julkisesti pastori pitää suunsa kiinni. Arvoituksellinen meno jatkuu, Thomas katoaa. Angus kaapataan, ja uhataan heittää rotkosta alas, jos syntinen meno ei lopu, tappouhkaus  välitetään koko perheelle, lapset ovat siinneet synnissä, Ann ja Catherine ovat huoria. Perhe on muutenkin eristyksissä. 

Angus lähetetään jäniksenä Englantiin. Angus piilotetaan maston märssykoriin. Hän pystyy piilottelemaan korissa aikansa, mutta kiinnijäänyttä nöyryytetään ja alistetaan. Koska Angus osaa lukea, kirjoittaa ja laskea, hän pääsee Englantin, sillä hänestä on laivalla hyötyä.

Englannissakin vastaanotto on tyly. Halley on mennyt naimisiin, ja rouva Halley yrittää heittää Angusta kadulle, ja Angus muuttaa Halley talon katolle asumaan. Angus mukautuu asemaansa, vaikka myös Halleyn Saint Helenalla ollut apuri Charles tulee sortamaan Angusta, jota Charles kutsuu jamssikepiksi, ja Anguksen äitiä lutkaksi. 

Angus on toimittanut viestin Halleylle saaren oloista ja siviilien murhista. Halley on ystävällisen vastentahtoinen hoitamaan asiaa. Siirtokuntiin lähetetään ihmisiä, mutta takaisin muuttolupa on tiukassa. Halley, joka siis oli todellinen henkilö, oli suuri tiedemies. Tässä hänet esitetään kaikkine (oletettuine?)  vikoineen. Halley saa rahoitusta muilta kojeisiin, ja isä, joka on juuri murhattu, on rahoittanut kalliita kojeita. Angus on tehnyt myös kokeita kalanrakoilla, ja havaitsee, että lämmin ilma nostaa kalanrakot lentämään ...

Olli Jalosen teksti aukeaa paljolti rivien välistä, ja lukijan mielessä, en lähde avaamaan yksittäisiä tapahtumia, kirja on parhaimmillaan itse luettuna. Historialliset kehykset ovat Englannin sisällissodan jälkeinen poliittinen ja uskonnollinen tilanne, jossa Cronwellin ja tukijoiden kukistuttua kuninkuus ja anglikaaninen kirkko palautettiin, mutta katoliset eivät tätä "hyväksyneet". Saint Helenalla oli myös levottomuuksia, kuvernööri Field (1674 - 1678) oli Halleyn mukaan vaihdettu Blackmoreen, jota vastaan pastori politikoi. Blackmore oli virassa vuoteen 1690.

Olli Jalosen Finlandia palkittu romaani Taivaanpallo kertoo nuoren pyrkimyksestä kehittää itseään, se kertoo avoimesta mielestä, ja tieteen kiehtovuudesta. Minulle se kertoi rakenteellisesta eriarvoisuudesta, ja ihmisten ennakkoluuloista, hyväksikäytöstä, ja suoranaisesta syrjinnästä.

*****

Olli Jalonen (s.1954) on kaksinkertainen kirjallisuuden Finlandia-palkittu: vuonna 1990 teoksella Isäksi ja tyttäreksi, sekä vuonna  2018 tällä Taivaanpallolla. Olen blogannut häneltä teoksen  14 solmua Greenwichiin.

Edmond Halleyn (1656 - 1742) oli englantilainen luonnontieteilijä ja matemaatikko, joka matkusti St Helenan saarelle marraskuussa 1676 ja palasi tammikuussa 1678. Matkalta hän toi havainnot tähtien ja planeettojen liikkeistä. Halley havaitsi, että 1531, 1607 ja 1682 näkynyt komeetta palaa 1758. Komeetta sai Halleyn mukaan nimen. Komeetta näkyi 1910, ja 1986, ja seuraavaksi 2061.

St Helena on Afrikan länsipuolella oleva saari, noin 2000 kilometriä mantereesta. Saaren kasvisto ja eläimistö oli muuntunutta, mutta ihmisen tuomat lajit (rotat laivoista, ja kissat) ovat sekottaneet lajistoa. Portugalilaiset "löysivät" saaren Pyhän Helenan päivänä 1502. Fernäo Lopez oli ensimmäinen saaren asukas. Lopezin traaginen tarina kerrotaan Taivaanpallossa. Lopezia kidutettiin Portugalin siirtomaassa Goalla. Lopez halusi jäädä saarelle,  koska korvat oli leikattu ja kasvoja silvottu. Lopez "löysi" kuitenkin itsensä tai elämänsä tarkoituksen ja raahattiin ihmisten ilmoille, tarkemmin selostettu kirjassa.

Hollanti piti Saint Helenaa omanaan 1633, mutta brittiläinen siirtokunta asutti sen 1659. Englanti piti hollantilaiset loitolla. Saarta asutettiin, ja sinne tuotiin myös orjia. Saaren merkitys oli tärkeä meritiellä Intiaan. Saari kuuluu Britannialle, ja siellä on kuvernööri. Gregory Field toimi kuvernööronä vuosina 1674- 1678, John Blackmore 1678-1690. Saarella oli Itä-Intian kauppakompaanian asema vahva.

Englannin sisällissota käytiin vuosina 1642 - 1651, mutta Oliver Cromwellin jälkeen monarkia palautettiin, ja Kaarle II astui (tai istui) valtaistuimelle. Mainio vallankumous oli vuonna 1688, ja lujitti protestanttien asemaa. Ilmasto 1550 -1680 oli tavanomaista kylmempää. Kun Angus saapuu Lontooseen, on Thames jäässä. Walesissa on lunta, kun he kiipeävät Snowdonille.

****