Reijo Mäki: Sateenvarjomies

 

Reijo Mäki Sateenvarjomies, Otava 2027, sivumäärä 366. 

Reijo Mäen (s. 1958 Siikainen) Vares-kirja on ilmestynyt joka vuosi, vuodesta 1997:stä lähtien, jolloin ilmestyi 9:s osa Pimeyden tango, Vares-sarja alkoi teoksesta Moukan peli (1986). 

Sateenvarjomies (37:s Vares) ei tee sarjan vakiokaavaan poikkeusta, siinä on useita juonenpätkiä. Jussi palkataan selvittämään liikemies Jalmari Puustisen katoamista Turun Itäharjulla sekä Iisa Isabella Luceniuksen itsemurhaa. Lisäksi Jussi ajelehtii juottoloissa ja puhuu vakiokavereidensa kanssa. 

Edellisen kirjan Tyynysotamiehen sänkyseuralainen Nanna Tapuli ja hänen tyttärensä Kerttuli ovat Iisan jutussa toimeksiantajia. Nanna Tapuli on myös Jalmari Puustisen ex-vaimo.

Minulla on hiljalleen paheneva asenneongelma. Minusta kirjasarja toistaa itseään. Vareksella on sänkyseuraa, hän luuhaa vakioremminsä (Luusalmi, Ruuhio, Moilanen, pastori Alanen, Kyypakkaus) kanssa Uudessa apteekissa tai jossain muussa random-juottolassa. Sitten hän saa yksi, kaksi tai kolme toimeksiantoa, jotka selviävät kuin itsestään. Yleensä ammuskellaan tai kaivetaan vainajia esiin Turun saarilta tai Piikkiöstä tai Paraisilta. Neljä ensimmäistä Varesta oli alle 300-sivuista, sen jälkeen sivumäärä on ollut yli 300 sivua ja pisin on ollut Valkovenäläinen oli 480 sivua.

Iisan kuoleman taustat saadaan selville. Jalmarin katoaminenkin selviää. Kolmas toimeksianto on oikeastaan kiinnostavin ja liittyy toimittaja Jean-Jacques Toissaintin seuraamiseen, joka paljastaa suuren luokan huijauksen, en lähde paljastamaan rikostapausten juonia.

Mäki on hyvä keksimään nimiä ja lempinimiä, niitä tulee liukuhihnalta, ja itse en enää pysy vauhdissa.

Nimiä (lempinimi): Nanna Tapuli, Kerttuli (Kertsi), Veke Esikko (Blomma), Rain Karumägi (Sademies), Harry Kuusama (Dirty Harry), Vettenranta (Vatten biitsi). Lucy Lumikolla on ohjelma The Lucy Show, joka on oikeasti Lucille Ballin legendaarinen ohjelma, jota esitettiin CBS:lla 1962-1968.

Kirjasta minulla ei ole mitään muuta sanottavaa, avaan alla romaanin paikkoja. Siitäkin olen huolissani, koska sivulla 72 lukee Korppolaismäelle kiipeämisestä: "Mutkainen ja kovin kapoinen tie kipusi mäen huipulle". 

Minun mielestäni Maununtyttärenkatu ei ole erityisen mutkainen, eikä edes  erityisen kapoinen.

En löytänyt myöskään Bar Kansleria Patterinhaasta, vaan netissä samassa osoitteessa Kanslerinkatu 10 on nykyään Bar Piilo. Google Mapsissa 2024 juottolan ikkunassa lukee kylläkin Kansleri.

Uusi esitelty ja toimiva juottola on Bar Semafori Juhannuskadulla, alempana kuvia siitä-

Itäharju

Itäharju on ollut yhä enemmän Vareksissa esillä. Turussa voimakkaan muutoksen kourissa. Suuri osa vanhasta Itäharjun rakennuskannasta on purettu. Itäharjulla oli metalliverstaita, autokorjaamoja, lautatarhoja ja puusepän pajoja. Nyt osa rakennuksista on purettu ja uutta on jo rakennettu, kuten Lidl, Turku Energian pääkonttori. Parhaillaan tehdään joukkoliikennekantta ja ammatillisen koulutuksen Taito-kampusta. Kalevanraitin vieressä on IF:n pääkonttori ja siihen tulee yksityissairaala Itäharjulla. Itäharjua todellisuudessa kaavoitetaan "loppuun" ja alue on jo muuttunut "siistiksi", ja suuri osa huonokuntoisista rakennuksista on jo purettu. 

Turussa pääsee ratapihan yli Humaliston siltaa pitkin, eli se on ollut vuosikymmeniä. Miksi Turkuun tehtiin Logomon silta yli 20 miljoonalla?

Humalustonsilta on aivan perumuotoinen kävelysilta.

Silta sopii jopa maisemaan.

Bar Semafori

 Juhannuskatu on hyvin rauhallista seutua.

Vareksista enemmän täällä.

Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani

 

Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani, Maria Kallio- sarjan ensimmäinen osa. 1993 Tammi, sivumäärä 251.

Leena Lehtolainen (s. 1964) ensimmäinen Maria Kallio seikkailu Ensimmäinen murhani ilmestyi vuonna 1993, Maria Kallio on seikkailljut 17 dekkarissa 33 vuoden aikana.

Ensimmäinen murhani dekkarissa oikiksessa opiskeleva Maria Kallio, punapäinen sinkkutyttö on ottanut pestin poliisiin. Pian Maria Kallio on tutkinnan ytimessä, koska Helsingin Vuosaaressa mökin laiturin vieressä kelluu hengettömänä kirveellä tapettu osakunnan kuorolainen naistenmies Jukka Peltonen. Kuorolaiset ovat olleet mökillä. Murhaa tutkintaa sekä hyödyttää että haittaa se, että Maria Kallio tuntee useimmat epäilyksen alaiset, kuten sivari Antti Sarkelan, jonka sormenjäljet komeilevat kirveessä. 

Irveessä on Marian suu, ennenkuin murha ratkeaa. Motiivi ei ole rakkaushuolet eikä mustasukkaisuus vaan useahkot myyntipuuhat. Epäilyillä on hyvä tausta, mutta aborttia tehdään ja seksuaalista toimintaa harrastetaan. Sivistys ei ole muuttanut juppeja. 

Maria Kalliota verrataan (minusta taas ja edelleen virheellisesti) neiti Marpleen. Neiti Marple on vanha vanhapiika, äärimmäisen älykäs, mutta ei poliisi. Ensimmäisessä neiti Marplen jutussa Murha maalaiskylässä, neiti Marplea  sanotaan "rypistyneeksi vanhaksipiiaksi" ja "tuoksi kaameaksi neiti Marpleksi". Neiti Marple sanotaan myös pahimmaksi kissaksi, joka tietää kaiken mitä tapahtuu ja tekee siitä pahimmat mahdolliset johtopäätökset. Neiti Marplen mukaan "pahin on tavallisesti totta". Neiti Marplen viimeisessä jutussa, Marple kertoo, että ei usko, mitä ihmiset sanovat ja se on myös vaarallista. "No, said Miss Marple. You believed what he said. It really is very dangerous to believe people. I never have for years".

Antti Sarkela ja Maria Kallio lähenevät tarinassa toisiansa. Maria jää lopussa Einstein-kissan ja Antin väliin, sillä Antilla on Henry Parlandin teos (oletettavasti siis runokirja) ja pontikkaa.

*****

Sarjan ensimmäinen kirja on tärkein, kakksoosaa ei julkaista, jos ykkönen ei myy. Kuusi ensimmäistä Maria Kallio -kirjaa julkaistiin 1990-luvulla, ja ensimmäinen TV-sarja näytettiin 2003. Sarjassa Mina Haapkylä esitti Maria Kalliota, ja Petteri Summanen Antti Sarkelaa. Ensimmäinen jakso oli Kuolemanspiraali. Toinen sarja julkaistiin vuonna 2021, siinä Maria Kalliota esitti Elena Leeve. Sarja alkoi sarjan ykkösosasta.

Kun kirjasarja täytti 20 vuotta, julkaistiin Maria Kallio extra-kirja. Se olivat toimittaneet  Hannu Harju ja Ismo Loivamaa. Opuksessa on kaksi ennen julkaisematonta novelliakin. Siinä on myös Maria Kallion henkilötiedot, kirjojen henkilöitä ja termejä, kirja-arviot kirjoista kansikuvineen ja paljon muuta analyysia ja eri ihmisten arvioita kirjasta ja ilmiöstä. 

Maria Kallio meni naimisiin Antti Sarkelan kanssa, perheessä on kaksi lasta Iida ja Taneli.

*****

Maria Kallio -sarja
Ensimmäinen murhani (1993)
Harmin paikka (1994)
Kuparisydän (1995)
Luminainen (1996)
Kuolemanspiraali (1997)
Tuulen puolella (1998)
Ennen lähtöä (2000)
Veren vimma (2003)
Rivo Satakieli (2005)
Väärän jäljillä (2008)
Minne tytöt kadonneet (2010)
Rautakolmio (2013)
Surunpotku (2015)
Viattomuuden loppu (2017)
Jälkikaiku (2020)
Pimeän risteys (2024)
Lähtölaukaus (2026)

Kirjan ja Ruusunpäivän 2018 kirjana oli Turman luoti.

Satu Rämö: Disa

 

Satu Rämö: Disa, WSOY 2026, sivumäärä 438.

Islannissa asuva suomalainen Satu Rämö on päässyt Hildur-sarjassa jo kuudenteen osaan. Sarjan kirjoja on myyty ennen tätä osaa 1,5 miljoonaa ja käännösoikeudet oli myyty 29 maahan. 

Kuudes osa on Disa. Disa seikkaili jo kakkososassa ja edellisessä viidennessä osassa. Disa on hieman samanlainen hahmo kuin Stieg Larssonin Lisbeth Salander eli päähän potkittu tyttö, joka taistelee oikeaksi kokemiensa asioiden puolesta väärin ja laittomin menetelmin. 

Pääjuonessa on  Suomesta Islantiin tulevan Veli K. Lehdon raaka murha, jota sarjan päähenkilö rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir tutkii parinsa Einarin kanssa. Suomalainen Jakob Johansson on saanut Islannissa juristin paperit ja on kohonnut poliisipäälliköksi. Jakobin avovaimo Guðrún on raskaana. Jakobin poika Matias on sopeutunut Islantiin. 

Koska kirja on alle kuukausi sitten julkaistu en käsittele juonta, mutta alla pohdintaa tässä ja muissa kirjoissa esiinnousevista asioista.

Sarjan perusvire on hyvin pessimistinen. Hildurilla on pahat traumat. Hildurin 1994 kadonneet kaksoissisaret Rosa ja Björk ovat löytymisensä jälkeen jatkuvasti vaikeuksissa, nyt Björk istuu kakkua rikoksista, joita ei tehnyt. Jakob, joka on minusta vastenmielinen hahmo, sössii säännöllisesti asiansa. Rikolliset kirmaavat vapaina, eikä Islannin poliiseilla ole tehokkaita pakkokeinoja. Saattaa olla, että (oikeankin) Islannin henkirikokset ovat kasvussa. Ennen koronaa maassa oli vuosittain vain muutama henkirikos, sen jälkeen keskimäärin neljä, ja vuonna 2024 peräti 8 henkirikosta. Islannissa on 400 000 asukasta. Minulla kirjoista tulee käsitys, että lintukotoon hiipivät huumeet, vierastyövoimaa kohdellaan huonosti, ja liikemiehet polkevat ihmisten oikeuksia ja pilaavat luontoa. Kiinteistöjen hinnat nousevat, elinkustannukset ovat korkeita ja turismi tuo hotellikiinteistöjä joka vuonon pohjaan painanteeseen.

Vastoinkäymiset lienee yksi sarjan suola. Kukaan ei halua lukea tarinaa, missä kaikilla menee hyvin, sillä niin ei tapahdu reaalimaailmassakaan. Toinen vakiokäänne sarjassa  on jonkun vakiohenkilön epäonni, tai kuolema.

Sarjassa on moninkertainen traumalataus, osalla menee huonosti. Poliisi on rehellinen ja tehokas mutta konnat jäävät harvoin haaviin. Rikollispariskunta Arni ja Maria ovat rötöstelleet aiemmissa osissa ja ovat kunnioitettuja yrittäjiä. Disakaan ei kulje kaitaa tietä.

Uskon, että sarjan ystävät ottavat tämän hyvin vastaan.

Kirjailija oli kirjan ilmestyessä kirjastokiertueella Suomessa. Häntä haastateltiin myös YleTV1:n puoli seitsemässä. Hän vihjaili, että sarja saattaa jatkua. Kannattaa etsiä ohjelma, sillä siinä on miltei puoli tuntia sekä Islannista että kirjoittamisesta.

*****

Satu Rämö ( s. 1980 ) on suomalainen Islannissa asuva dekkaristi. 
Hildur-sarja
1. Hildur
2. Rósa & Björk
3. Jakob
4. Rakel
5. Tinna
6. Disa

Neloselta tuli TV-sarja ykkösosasta.  Hildur Rúnarsdóttir’ia näyttelee Ebba Katrín Finnsdóttir, Jakob Johansonia Lauri Tilkanen. Poliisiasemalla on myös toinen poliisiharjoittelija Rick Okon Saksasta, häntä näyttelee Florian Herrmann Hildurin pomoa Betaa näyttelee Nína Dögg Filippusdóttir. Jakobin uusi tyttöystävä on muutettu suomalaiseksi Anna Virtaseksi, jota näyttelee Oona Airola. Norjalainen Lena on muuttunut Iina Kuustosen myötä suomalaiseksi Leena Pesoseksi, jonka siskoa Saritaa näyttelee Iinan sisko Minka. Freysiä näyttelee Oddur Júlíusson ja Tinnaa Halldóra Geirharðsdóttir. Freysin ammatti on vaihtunut, eikä sarjassa ole koronaa.

Johannes Lahtela: Samuli Edelmann

Johannes Lahtela: Samuli, pimeydestä valoon, Otava 2021, sivumäärä 272.

Samuli Edelmann (s. 1968) suosittu laulaja ja näyttelijä syntyi Porissa, mutta perhe muutti Helsinkiin, jossa Samuli tutustui vanhempien töiden kautta sekä teatteriin että musiikin tekemiseen. Lapsuus oli onnellinen. Tämä kerrotaan Johannes Lahtelan kirjassa, mutta kirjan vahvana pohjavireenä ovat päihteet tai alkoholi, addiktioiden tunnistaminen ja usko.

Olin luonnollisesti tietoinen Samuli Edelmannin muusikon urasta, tv-sarjoista, elokuvista ja alkoholin käytöstäkin. Sen sijaan se oli yllätys, kuinka paljon uran alkuun liittyivät päihteet, mutta vielä yllättävämpää oli minulle se, kuinka kauan Samuli on ollut ilman päihteitä.

TV-sarjoista parhaiten tiedän Irtiottoja sarjan (2003), jossa Samuli Edelmann näyttelee alkoholistinäyttelijä Eero Malmbergiä. Edelmann oli tuolloin jo raitistunut. Hahmo ei ole aivan päähenkilö, mutta loistava suoritus. Sarja oli erinomainen, siinä pääosissa olivat Mikko Kouki, Vera Kiiskinen, Laura Malmivaara, Matleena Kuusiniemi, Auni Tuovinen, Matti Ristinen, Susanna Anteroinen ja Janne Virtanen. Sivuhenkilöinä käsikirjoittaja Paavo Wesrerberg, Hannele Lauri, Jasper Pääkkönen ja Peter Franzen.

Edelmann oli pääosissa Minä ja Morrison -elokuvassa, jossa on myös päihdevire.

Kirjan on kirjoittanut Johannes Lahtela, joka tuntee Samulin hyvin.

En lähde kertomaan kenenkään yksityiselämästä, mutta kirjan sisällöstä löytyy netistä aivan riittävästi tietoa. Minulle kirja oli sekä valaiseva että ahdistava. Kirja on syntynyt varmastikin keskusteluiden pohjalta. 

Kirjan lopussa on Samulin "CV", komea ura. Valokuva-osio on myös erittäin hyvä.

Kirjassa puhutaan Spiritus fortuksesta. Pirtu on Spiritus fortis, eikä Spiritus Fortus.

Kirja löytyi kahden euron laatikosta.

*****

Johannes Lahtela on kirjoittanut muutamia elämänkertoja, olen blogannut näistä vain Redramasta.

V. Tarkiainen: Minna Canth

 

V. Tarkiainen: Minna Canth, Otava 1921, sivumäärä 109.

Viljo Tarkiainen (1879-1951) oli professori ja kirjallisuuden tutkija. 

Minna Canth (1844-1897) on kuuluisa näytelmäkirjailija, hän edustaa realismia ja hän toi teoksissaan esiin naisten aseman ja epätasa-arvon. Hän myös kirjoitti köyhistä ja arvosteli rikkaita. Canthilla on lisäksi kepeitä näytelmiä.

Minna Canthin isä Gustaf Vilhelm Johnson (1816-1877)  oli mestarina Finlaysonin puuvillatehtaalla Tampereella. Äiti Loviisa (1811-1893) oli ilmeisesti kotona. Minna kävi Tampereella Finlaysonin koulua, jossa opetettiin ruotsiksi. Perhe muutti työtilanteen vuoksi Kuopioon ja Minna kävi työväen tyttökoulua. Opetusta annettiin suomeksi. Neiti Johnson ei halunnut mennä naimisiin vanhempiensa suositteleman miehen kanssa, vaan meni 1863 Jyväskylän seminaariin. Minnan aviomieheksi "seuloutui" seminaarilehtori Juhana Ferdinand Canth. Aviomies toimi myöhemmin lehtimiehenä, mutta kuoli 1879. Parilla oli seitsemän lasta, jotka jäivät Minnan hoidettavaksi. Minna Canth kuoli 1897 sydänkohtaukseen. 

Viljo Tarkiainen on kirjoittanut Minna Canthin elämäkerran, jossa mainitaan yllä olevat asiat. Lisäksi analysoidaan Minna Canthin julkaisuja, ja liitetään ne Minna Canthin elämän eri vaiheisiin. Tosin Tarkiainen pohtii alkuun Euroopan kirjallisuutta 1800-luvun  loppu vuosikymmeninä. Romantiikka vaihtuu realismiin. Suomi oli Tarkiaisen mukaan "Norjan kirjallinen alusmaa". Canth luki esimerkiksi  Bjørnstjerne Bjørnsonin (1832 – 1910) teoksia. 

Minna Canth oli jo avioaikana raittiusaatteen puolella, ja kirjoitti lehtijuttuja niin, että hänen miehensä erotettiin Keski-Suomi lehdestä. Lehti perustettiin 1871 ja se lienee pisimmin ilmestynyt yhtäjaksoisesti nykyisinkin olemassa olevista suomenkielisistä lehdistä. Lehden nimi on nyt Keskisuomalainen. Canthin aviomies oli sen päätoimittajana vuosina 1874- 1875.  Potkujan jälkeen Canthin aviomies siirtyi Päijänteeseen. Lehti muuten toimi vain viisi vuotta 1877-1882 ja levikki 600 eli kokoluokaltaan Keski-Suomen kaltainen. Minna Canthin kirjoitukset jatkuivat Päijänteessä. Minna Canth sai siellä kaunokirjallisia töitä, hän suomensi  Bjørnstjerne Bjørnsonin Päivärinteen Synnöven. (s. 21). Tätä suomennosta en ole lukenut vaan linkissä oleva lienee eri suomennos ja nimi on Synnöve Päiväkumpu. Sivujuonteena totean, että Suomessa 1870-luvulla ilmestyi parisenkymmentä lehteä, joita oli suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä. Hufvudstadbladetin levikki oli suurin noin 2000 - 3000.

"Perheenäitinä" Minna Canth tajusi "naiskasvatuksen pintapuolisuuden sekä huomasi elämässä muitakin epäkohtia ja puutteellisuuksia, vaikkei persoonallisesti kovin kirpelöinä". ss 16-17

Leskenä hän huomasi, että useat ansiolähteet ovat naiselta suljetut (s. 17). Minna Canth muutti lapsineen Jyväskylästä  Kuopioon 1880 ja sai julkaistua ensimmäisen näytelmänsä Murtovarkauden. Se on Canthin tuotannossa varsin kepeä. Sama tunnelma on näytelmässä Roinilan talossa. Canthin tuotanto oli alkuun jopa romanttis-ihanteellista. Tarinoissa on onnellinen loppu. Uskonto pelastaa, ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Tämä vaihe loppui 1884. Tähän vaiheeseen viattomuuden aikaan kuului myös nippu novelleja.

Kuopiossa Canthia kiinnosti edelleen raittius ja naisasia. Ibsenin näytelmät "saapuivat" Suomeen. Nukkekoti oli Suomessa teatterissa jo 1880. Tästä alkoi Canthin "aatteiden kausi". Näytelmä Työmiehen vaimo esitettiin vuonna 1885, se on raju tilitys, jossa juoppo mies selviää, perheenäiti ei. 

Hanna ilmestyi vuonna 1886. Hanna kuvaa naisen riutumista, nuori nainen jää vanhaksi piiaksi. Miesten kaksinaismoraali kukkii. Samana vuonna ilmestyi Köyhää kansaa, jossa perheen äiti kuormittuu ja viedään mielisairaalaan köyhyyden viheliäisyyden ja lapsen kuoleman vuoksi. Salakari ilmestyi 1887, siinä hyväosainen vaimo Alma antaa miehensä ystävälle "pesää", mutta hänen käy huonosti, koska saa tulirokon ja kuolee. Kauppa-Lopo (1889) on jo dostojevskimäinen tarina. Kauppa-Lopo on kaupustelija, joka lähinnä juoppouden ja pikkurikosten vuoksi joutuu yhtenään vankilaan. Hän kuitenkin vapauduttuaan auttaa hädässä olevaa rouva Kortmania, joka kuitenkin on hänelle kylmäkiskoinen. Näpisteltyään Kauppa-Lopoa viedään taas vankilaan. Tarinan lyttäsivät Tarkiaisen mukaan sekä Arvi Jännes että Jac Ahrenberg. Noihin aikoina Canthia järkytti myös ystävänsä Eljas Erkon kuolema 1888 ja tyttärensä Hannan kuolema 19-vuotiaana oli kova isku. Canthin muut lapset elivät 1900-luvulle asti, Lyyli Augusta kuoli heistä viimeisenä vuonna 1969.

Canthin loppu-ura irtautuu aiemmista teemoista eli alkoholin kiroista ja köyhyydestä. 

Papin perhe (1891) on enemmän psykologinen katsaus sukupolvien törmäyksestä ja se päättyy sopuun. 

Novelli Agnes on kolmiodraaman tynkä, jossa Pietarin seurapiireissä liikkuva Agnes koittaa vampata entisen koulutoverinsa Liisin aviomiestä. 

Näytelmän Sylvi (1893) Minna Canth kirjoitti ruotsiksi ilmeisesti Kauppa-Lopon palautteen vuoksi. Näytelmä perustuu todelliseen perhesurmaan, jossa nuori aviovaimo tappaa vanhemman aviomiehensä.

Spiritistinen istunto (1894) on hauska hupailu.

Sen sijaan Anna Liisa (1895) on todella rankka kertomus lapsenmurhasta.

Minna Canthin päivää vietetään 19.3. jolloin myös liputetaan. 

Kirjabloggarit ovat aina hienosti huomioineet tämän päivän bloggaamalla Canthin tuotannosta. 

Itse bloggaan 19.3.2027  näytelmästä Hän on Sysmästä, joka on leppoinen pariutumiskomedia.

Puolentoista vuoden päästä 19.3.2028 bloggaan Laulaja-novellista, joka kuvaa ottopojan kiittämättömyyttä ottoperheen vaikeuksissa.

Tämä voi olla myös haaste kaikille canthilaisille kirjabloggareille.

Ani Kellomäki: Sami Kuronen

 

Ani Kellomäki: Sami Kuronen kahden kesken, Otava 2024, sivumäärä 

Sami Kuronen on tunnettu radioääni ja Nelosen Temptation Islandin iltanuotiogrillaaja, mutta hän on ollut muissakin tv-tuotannoissa.

Sami Kuronen oli valinnut muistelmien kirjoittajaksi toimittaja Ani Kellomäen, joka on tehnyt myös tv-töitä, yle-areenassa on esimerkiksi keskusteluohjelma Flinkkilä & Kelloniemi. Juuri julkaisupäivänä Ani Kellomäki jututti Jenni Pääskysaarta ja Laura Hakasta. Ohjelma oli uusinta vuodelta 2022.

Teos Sami Kurosesta kahden kesken on kronologinen ja looginen kertomus Sami Kurosen elämänvaiheista. Teos on jaettu viiteen kymmenen vuoden jaksoon, ensimmäinen 1974 - 1984.

Ostin kirjan kahden euron laarista ja siinä sarjassa se on mukiinmenevä teos.

En paljastele kenenkään henkilötietoja, joten totean, että jos Kuronen kiinnostaa, kannattaa lukea teos. Kirja kertoo Samin lapsuudesta, perheestä ja ihmissuhteista ja töistä. Kirjassa on annettu myös Samia tunteville palstatilaa omaan näkemykseensä.

Muutama nosto Sami Kurosen urasta. Sami ponnisti radiohommiin pikku kzaupungin tiskijukkataustalla, sieltä Auran Aaltoihin ja sieltä Helsinkiin. Kuronen on  nykyään vantaalainen.

Sami Kuronen valittiin Temptation Islandin juontajaksi. Ensimmäinen kausi kuvattiin Thaimaassa 2014 ja näytettiin Liv-kanavalla ja sen jälkeen Nelosella. Ykköskaudella Aki ja Rita olivat yhtenä parina. Koronaan asti ohjelma kuvattiin Thaimaassa, pari kautta koronan aikana Suomessa, ja sen jälkeen Espanjassa. Ohjelman idea on Yhdysvalloista. Houkutusten saarelle viedään neljä paria. Varatut miehet ja naiset erotetaan eri huviloihin. Miesten huvilalla on runsaasti naissinkkuja ja naisten huvilassa on vastaavasti miessinkkuja, joiden kanssa treffaillaan ja iltaisin biletetään uima-altaalla ja pelataan juomapelejä. Näistä koostetaan iltanuotiovideo, joka näytetään toisen villan osallistujille, ja Sami Kuronen "grillaa" eli tivaa vastauksia varatuilta. Minusta videot leikataan muotoon, joka herättää voimallisia tunteita osallistujissa, joita sitten puretaan päivisin treffeillä sinkkujen kanssa. Myönnän, että olen katsonut muutaman kauden, mutta lopettanut sarjan seuraamisen, ja nykyisin Tempparit pyörivät Ruutu+ maksukanavalla. Jossain vaiheessa normaalien jaksojen lisäksi näytettiin Tempparit Extraa, jossa oli Sami Kurosen parina toimittaja Harri Moisio, joka ristittiin Twitterissä (nykyisin X) Analyysisedäksi. Kirjassa käsitellään tosi-tv-ohjelmiin kohdistuvaa kritiikkiä. Ylen MOT käsitteli aihetta 2021 (täällä teksti). Kurosen mielestä osallistujia kohdellaan hyvin. Itse näen asian enemmän MOT:n näkökulmasta. Vaikka osallistujat ovat vapaaehtoisesti mukana, on heilläkin oikeuksia. Lisäksi paheksun viinan tarjoamista bileissä. Mahdolliset vaitiolovelvollisuus ja sopimussakot ovat aika rajoittavia. Tutustukaa halutessanne MOT:n materiaaliin. 

Minusta myös se, että lukuisa joukko kansanedustajia osallistuu tosi-tv-ohjelmiin on todella huolestuttava ilmiö. Hekin allekirjoittavat sopimuksen, joka rajaa esimerkiksi sananvapautta. Minusta eduskunnan pitää itse päättää, että tosi-tv ohjelmiin ei osallistuta. Temppareihin ei sentään ole kukaan vielä osallistunut, mutta Petollisiin, Amazing Raceen, Suureen seikkailuun ja etenkin Erikoisjoukkoihin. Myös  Tanssii tähtien kanssa ohjelma pitäisi rajata kansanedustajilta, sillä se vie paljon aikaa: suoralähetys, ja joka viikkoiset harjoitukset. Viime vuosituhannella oli lähinnä Speden spelit ja Kymppitonni, jossa muistini mukaan oli poliitikkoja ja ehkäpä muutama kansanedustajakin.

Kirja Kurosesta on siis selkeää tekstiä, asiat esitetään aikajärjestyksessä ja kirjassa on paljon asiatietoa, mutta myös perheeseen liittyviä asioita, useat varmasti kipeitäkin. Kirjasta henkii 1970-luvun ikäpolven varttumista YYA-Suomessa C-kasetin ja reippaiden harrastusten parissa. Pihalla lapsia oli enemmän kuin nykyään, kännykkää ei ollut. TV-kanaviakin oli vain kaksi. Mummola oli tärkeä paikka, ja urapolkuja haettiin ennakkoluulottomasti. Kirjassa iän karttuessa on muutama tummempi pohjavire, jotka seestyvät.

 Paikallisradioita alkoi syntyä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla, hiljalleen ne alkoivat keskittyä. PTV4 aloitti 1990, ja Nelonen aloitti 1997, se kuuluu Sanoma-konserniin, jonka leivissä Sami Kuronen on enimmäkseen ollut.

Kirja maksoi alun alkaen 28.40 euroa, minusta kirjan ongelma on sama kuin tämän bloggauksen, se on asiasta huolimatta hieman lattea.

Kirjassa on hyvä kuvakooste.

Amitav Ghosh: Järjen piiri

Amitav Ghosh: Järjen piiri, alkuteos The Circle of Reason 1986, Weilin+Göös 1988, suomentanut Saara Villa, sivumäärä 544. 

Järjen piiri on intialaisen Amitav Ghoshin (s. 1956) esikoisromaani. Se kertoo Nachiketa Bosen eli Alun lapsuudesta ja karkumatkasta pois kotimaastaan, koska häntä aiheetta epäillään terrorismista. Kirja on hyvin runsas sekä henkilöiltään että teemoiltaan. Kirja on maagista realismia, jota on maustettu huumorilla ja hyvin oudoilla hahmoilla.

Alu on syntymästään asti erilainen, hänellä on kuhmuinen perunapää. Alun vanhempien kuollessa, Alu muuttaa 8-vuotiaana setänsä rationalisti Balaram Bosen luo Lalpukuriin, joka on takapajuinen kyläpahanen. Balarem Bose ihailee tiedettä ja erityisesti Louis Pasteuria. Balaram harrastaa myöskin frenologiaa, eli päättelee kallonmuodosta ihmisen ominaisuuksia. Kylässä Balaram edustaa edistystä ja korruptoitunut Bhudep Roy taantumusta, kieroilua ja korruptiota. Roylla on vaimo ja viisi poikaa. Alu käy koulua, mutta hyvästä järjenjuoksusta huolimatta lopettaa koulun ja opettelee kankaankudonnan. Alu opettelee myös kieliä. Bhudeb Roy on myös ilmiantaja ja hän raportoi (valheellisesti) Alun olevan terroristi. Alu karkaa Kalkuttaan ja kakkososassa Al-Ghaziraan (Lähi-Itään Persianlahden tienoille) ja kolmososassa El Ouedin kaupunkiin (Pohjois-Afrikkaan) lähelle Algeriaa.

Kirja on jaettu kolmeen osaan Satwa, Rajas sekä Tamas, jotka kuulu(ne)vat hindulaiseen "perinteeseen", suomeksi ne on käännetty Järki, Intohimo ja Kuolema. Ne lienevät hindulaisen filosofian mukaan luonnon ja mielen kolme perusominaisuutta, ja ne vaihtelevat tilanteen mukaan. Tämän selityksen "googlasin". Länsimaissa hahmotetaan asiat rationaalisesti ja lineaariseti, mutta idempänä elämällä on toisenlainen kiertokulku ja se ilmenee tässä romaanissa.

Kirjan jokaisessa osassa on runsas henkilökatras ja miljöö. Vaikka Alu on päähenkilö, hän jää täysin varjoihin ja hän on hyvä hahmo, joka ajautuu virran mukana, jotenkin taustalla. Juoni on minusta osittain "maaginen", eli sitä ei kannata ajatella järjen kautta

Kirjassa on paljon tietoa postkolonialismista. Balaram on syntynyt 1914 Dhakassa, joka on nykyisessä Bangladeshissä, joka syntyi 1971 sodan jälkeen. Lalpukuriin tulee paljon pakolaisia Itä-Pakistanista nykyisestä Bangladeshistä. Bhudeb Roy rahastaa pakolaisia (ei kuitenkaan rakasta) esimerkiksi kurjista mökeistä.  Valtaosa kylän asukkaista on itsekin evakkoja Brittien Intian "jakaannuttua" Intiaksi ja Pakistaniksi 1948. Alu on syntynyt vuonna 1956, ja tarina etenee 1980-luvulle.

Teemoina ovat pakolaisuus, siirtolaisuus, sen syyt ja siirtolaisten kohtelu. Uskoisin, että romaanissa on teemoja, joita en ymmärrä enkä sen takia halua avata, että kukaan ei pahoita mieltään. Suomalaisia vaivaa yletön mielensä pahoittaminen, eli ei kannata lukea tätä kirjaa, jos pahastuu helposti.

Lopetan kirjan bloggauksen lyhyen version toteamalla  että Järjen piiri on aika maaginen pläjäys ja henkii monituhatvuotista Intialaista ajatusmaailmaa.

Pidempi versio
Alun sedän Balaram Bosen tausta ja toiminta täyttävät romaanin ykkösosan. Hän ihailee tiedettä ja tiedemiehiä, jousta ykkönen on mikrobisti Louis Pasteur (1822-1895). Balaram on hurahtanut mikrobien desinfiomiseen. Hän perustaa Järjen koulun kilpailemaan Bhudeb Royn takapajuisen koulun kanssa. Järjen koulu on jaettu kahteen osaan puhtaan järjen osastoon, joka opettaa lukemista, kirjoittamista ja laskemista  sekä käytännön järjen osastoon, jossa opetetaan ompelua ja kudontaa. Koulu kerää vain pienen lukukausimaksun, valtaosa tuloista saadaan kankaiden myynnillä. Alu on erittäin taitava kutoja.

Balaramilla on Royn kanssa yhä pahenevia riitoja, lopulta Balaramin koulu räjäytetään ja Alu, joka on leimattu terroristiksi lähtee pakomatkalle. Suuntana on kuvitteellinen Al-Ghazira, joka sijaistee Persianlahdella. Venematka on pitkä, vaarallinen ja vaivalloinen. Porukka hitsautuu yhteen. Laivamatkalla syntyy myös vauva, joka ristitään Pomoksi. Katraan vallitseva hahmo on nainen Zinda at Tiffaha. Zinda ottaa Alun ja muut pakolaiset siipensä suojaan ja majoittaa heidät ja hankkii heille töitä, hän hoitaa myös Pomoa. Zinda on jäänyt lapsettomaksi. Poppoo on töissä pilvenpiirtäjän rskennustyömaalla. Talo romahtaa ja Alu, joka auttaa muita pois, jää loukkuun. Alu selviää, mutta se kestää useita vuorokausia. Toisessa osassa käsitellään työläisten oikeuksia ja poliitisia liikehdintöjä, taas "saastaa", likaa sen puhdistamista sekä rahaa. Periksi antamaton poliisi Jyoti Das, joka tiirailee mielellään lintuja on joukon perässä ja karkulaiset kutsuvat häntä lintumieheksi.

Dramaattisen pakomatkan jälkeen rippeet joukosta saapuu Saharan kupeeseen El Ouedin kaupungiin. Joukkio sopii peitetarinasta, sillä "lintumies" on aivan kintereillä. Intialaistaustainen bengali mikrobiologi Uma Verma tutustuu heihin. Hän on kaivannut maanmiehiään tai tarvitsee heitä "näytelmään". Hänen miehensä on lääkäri. Uma Verma on kaivannut bengalilaisia, hindin kieltä ja omaa kulttuuriaan (ja uskontoaan?). Hän viittaa vuoden 1913 kirjallisuuden nobelisti Rabindranath Tagoreen, joka kirjoitti bengaliksi, jota äidinkielenään puhutaan nykyisin Bangladeshissa ja Intiassa, yhteensä 190 miljoonaa.

Lopussa lintumieskin kesyyntyy ...

Laitan loppuun lainauksen: "Intia näyttää elävän monella vuosisadalla yhtä aikaa". s. 542. Kirjassa annetaan ymmärtää, että "Intian karnevaali ei ole helposti hallittavissa", Intia on moninainen, nykyisin Intiassa on 1,47 miljardia ihmistä (arvio). Intia on moninainen. Tässä puhutaan Kalkutasta, jonka nimi on nykyisin Kolkata, siellä asukkaita on arviolta 22,5 miljoonaa. Etnisiä ryhmiä tuhansia, kieliä satoja (wikipediassa 447). Maa koostuu osavaltioista ja maassa on 22 tunnustettua kieltä. Maa on demokratia, käytännössä pääministeri johtaa maata, mutta hallintomuoto on liittotasavalta, eli Intialla on myös presidentti.

*****

Amitav Ghosh (s. 1956) syntyi Kalkutassa, mutta varttuessaan asui Intiassa, Bangladeshissa ja Sri Lankassa, hän opiskeli Englannissa, palasi Intiaan, mutta asuu nykyisin New Yorkissa. Ghosh on hyvin palkittu kirjailija.