torstai 2. huhtikuuta 2026

15 vuotta kirjabloggausta, entä sen jälkeen?

 



Aloitin viisitoista vuotta sitten kirjabloggauksen.

Täsmälleen 15 vuotta sitten 2.4.2011 klo 10:24  julkaisin ensimmäisen blogitekstin , joka ei mullistanut blogimaailmaa, mutta se mullisti kirjojen lukemiseni.

Lyhyt kertaus 15 vuodesta. 

Vaikka keväällä 2011 oli monia kirjablogeja., perustin oman oikeastaan sattumalta tai vain hetken mielijohteesta. Olin lukenut kirjoja säännöllisesti, mutta en jäänyt niitä pohtimaan. Blogin perustaminen tuntui hyvältä ajatukselta, mutta en arvannut, kuinka hyvä se oli. Tiedän nyt paljon enemmän lukemisesta.

Viisitoista vuotta on pitkä aika, ja tässä jotain linjojani.

Ensimmäisenä bloggausvuonna (2.4.2011 - 1.4.2012)  aloin lukea Keskisuomalaisen sadan kirjan listaa. Koko blogitouhu ja lukuharrastus oli alkuun innostunutta hapuilua ja rönsyilyä, lisäksi Koska Keskisuomalaisen listassa oli joitain hyvin haastavia kirjoja, listasta lukeminen unohtui pitkäksi aikaa, mutta Keskisuomalaisen listan sain valmiiksi blogin kymmenvuotispäiväksi.

Toisena blogivuonna (2.4.2012 - 1.4.2013) aloin lukea nobelisteja. Erityisesti jäi mieleen Camus'n Sivullinen luin myös Solohovin Hiljaa virtaa Don trilogian, sekä ei-nobelisti Leo Tolstoita. Sota ja rauha on häneltä parasta. Dostojevskiltä luin Rikoksen ja rangaistuksen

Haasteet on osa blogitouhua, olen osallistunut moneen  ja 1.1.2013  lanseerasin oman ensimmäisen 13 haasteen, missä piti kirjoittaa bloggaukseen 13 sanaa, kuten tarttua, hykerryttävä, herkullinenpäälleliimattu. Haaste  ilahdutti, pelkäsin että kukaan ei osallistu, mutta osallistuttiin.

Kolmantena vuonna (2.4.2013 - 1.4.2014)  bloggasin Montgomeryn Runotyttötrilogiasta, ja aloin blogata Dorothy L. Sayersin dekkareista, projekti, joka kesti muutaman vuoden, osa kirjoista piti ostaa englanniksi. Ensimmäinen blogattu oli Kuolema vierailee kerhossa. Jatkoin nobelistien lukemista ja haastoin muutkin 14 haasteessa. Haaste oli suosittu.

Neljäntenä vuonna (2.4.2014 - 1.4.2015) aloin blogata järjestelmällisesti Agatha Christien dekkareista. Luin myös Volter Kilven Alastalon salissa.

Viidentenä vuonna (2.4.2015 - 1.4.2016)  bloggaus jatkui tutuin uomin ja sain Agatha Christie -projektin valmiiksi täällä.

Kuudentena vuonna (2.4.2016 - 1.4.2017) kaikki jatkui ennallaan, luin, bloggasin ja ohjelmoin bloggauksia sopiviin paikkoihin luin scifiä, ja ruotsiksi dekkareita esimerkiksi Lapiduksen Vip-Rummetin 
Uljas uusi maailma tuli luettua ensimmäisen kerran.

Seitsemäntenä vuonna (2.4.2017 -  1.4.2018) luin Arne Dahlin A-ryhmän kirjat, ja katsoin  tv-sarjaa ruotsiksi. Bloggaus oli jo urillaan, jotka olivat jo aika syvässä. Haastoin bloggarit mukaan hiilidioksidihaasteeseen (siis tarkoituksena vähentää hiilidioksidia tai pohtia miten asiaa on käsitelty kirjallisuudessa). Liityin twitteriin, ja tajusin kuinka eri mieltä ihmiset ovat kaikesta. Twitterissä lähdetään helposti laukalle. (Nykyisin Twitter on X ja rinnalle on tullut BlueSky, Threads, jonne vouhottajia on siirtynyt X:stä).

Kahdeksantena vuonna bloggasin uudestaan kaikista Harry Pottereista

Yhdeksäntenä vuonna bloggasin paljon Ursula Le Guinin kirjoista, ja Henrik Tikkasen Osoite-trilogiasta (5 kirjaa =). Haastoin bloggarit mukaan 75 vuotta Toisesta maailmansodasta. Tavoitteena oli  ymmärtää sodan pahuus ja turhuus, ja arvostaa rauhaa. Mitä nyt tapahtuukaan vuonna 2026, sotia ja ilmaiskuja todella monessa paikassa. Drooneja lentänyt jo Suomeenkin.

Liityin instagramiin, siellä on lähinnä kuvia, mutta myös kirjoista postauksia. Olen nyttemmiin lopettanut miltei kokonaan kirja-arviot Instagrammissa.

Kymmenes vuosi meni puuttuvien Keskisuomalaisen listan kirjojen hankkimiseen, lukemiseen, ja bloggaamiseen. Samalla haastoin muut mukaan täällä. Luin täyteen myös Karl Ove Knausgårdin Taisteluni sarjan.

Yhdennentoista vuoden kunniaksi haastoin bloggarit lukemaan Gutenbergistä. 

Kahdestoista vuosi kului joiden Nuorten toivekirjojen parissa, luin suomennettuja  Simone Buchholtzin dekkareita. Aloitin komisario Beck-sarjan, jonka sain seuraavana vuonna "valmiiksi".

Seuraavana vuonna aloitin lukea Nero Wolfe -dekkareita ja Finlandia palkinnon saaneita kaunokirjallisia teoksia (alkuun myös runot olivat mukana).

Neljästoista vuosi meni Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkarien parissa täällä, aloin lukea P.D. Jamesin komisario Dalgliesh sarjaa.

Viidestoista vuosi on mennyt P.D Jamesin ja Charles Dickensin parissa, toki olen lukenut muutakin.

Tulevana blogivuonna postaukset vähenevät, sillä olen alkanut lukea hyviä ja kiinnostavia kirjoja uudelleen, mm. Komisario Beck -sarjan, Agatha Christien dekkareita. Luen myös joitain palkittuja kirjoja ja Ellery Queenin alkupään dekkareita, joista postaankin. Hankin myös muutaman puuttuvan Nero Wolfe kokoelman, joita ei ole suomennettu.

Mitä blogin tulevaisuuteen tulee, jää itsellenikin arvoitukseksi, mutta en tietenkään lopeta lukemista enkä kirjoittamista mutta määrä ei ole merkitsevä, eikä tämän blogin kohdalla laatukaan. 

Bloggaaminen on hyvä harrastus, ja sääli, että, kirjojen luku on vaihtumassa kuunteluksi, blogien kirjoitus "podcasteiksi", asioita nousee ja laskee, mutta uskon, että lukeminen pitää pintansa ja kannattaa aina, vaikka olisi mitkä tekoälyt vallalla. Koitin muuten tekoälyllä tiivistää Tom Sawyerin seikkailut ja pelottavan hyvää tuli. Koska kirja on internetissä kokonaan, sen voi syöttää tekoälyyn ... kiinnostavaa nähdä, miten tekoäly vaikuttaa lukemiseen, kirjoittamiseen ja asioihin perehtymiseen.

Isot kiitokset kaikille lukijoilleni, kommentoijille, ja muille kirjabloggaajille vai pitääkö käyttää sanaa sisällöntuottajille, joka tapauksessa lukemisiin.

torstai 19. maaliskuuta 2026

Minna Canth: Spiritistinen istunto

 


Minna Canth: Spiritistinen istunto, ilveily yhdessä näytöksessä, 1894.

Minna Canthin näytelmä Spiritistinen istunto on kevyt ja Canthin tuotannossa hauska, ei siis ankea.

Näytelmän keskuhahmo on nuori nainen neiti Helmi Vesterholm, joka asuu tätinsä rouva Tallqvistin luona. Helmi on mieltynyt ylioppilas  Renne Hammariin, josta täti ei pidä, koska tämä ei usko spiritismiin. Täti sen sijaan on hurahtanut istuntoihin, joita vetää Amerikasta tullut herra Orell. Näytelmä on lyhyt ja se alkaa, kun  Helmi ja palvelijatar Liisa leipovat. Liisa on näkevinään enteitä aviosta, mutta Helmi kertoo tädin penseydestä Renneä kohtaan. Täti haluaa naittaa Helmin meedio Orellille.

Spritististä istuntoa johtaa herra Orell ja joukkio koostuu emännän ystävistä. Istunnossa käsitellään kihloja. Helmin täti haluaa tietää, onko Helmi salakihloissa. Herra Orellilla on siis oma kiinnostus Helmiä kohtaan.  "Henki" tulee peliin ja antaa myönteisen vastauksen kihlaukseen  ja saa lupauksen, ettei täti vastusta sitä, kun henkilö tulee esittelemään itsensä.

Renne Hammar oli ilveillyt istunnon henkenä mutta saa helmen omakseen eli Helmin. Orell jää nuolemaan näppejään.


Hyvää Minna Canthin päivää.

*****

Minna Canth (1844-1897) oli kuuluisa näytelmäkirjailija, jota liputetaan tänään. Canth bloggauksiani löytyy täältä

sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

 

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä, Otava 2024, sivumäärä 279.

Pajtim Statovci voitti toistamiseen kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2024 tällä teoksellaan Lehmä synnyttää yöllä. Ensimmäinen voitto tuli vuonna 2019 romaanilla Bolla. Bollan tapahtumat nivoutuivat Kosovon sisällissotaan, joka sota nivoutuu tähänkin tarinaan.

Lehmä synnyttää yöllä romaanin päähenkilö on Jugoslaviassa nykyisessä Kosovossa syntynyt kirjailija Kujtim. Kujtimin perhe pakenee Suomeen, mutta vierailevat aika ajoin Kosovossa, jossa asustavat isoisän kodissa, missä Kujtimille tapahtuu paljon eikä erityisen hyvää. Toisaalta Suomessa köyhänä pakolaisperheen lapsena ei elämä näytä parhaita puoliaan.

Romaani on sirpalemainen ruma mosaiikki, jonka tapahtumat ovat oikeastaan kaikki ongelmallisia. Päähenkilö Kujtim kokee ongelmia kaikissa aikatasoissa ja on aikamoinen antisankari. Teos on poikkeuksellinen sikäli, että se valottaa ongelmia kaikista suunnista, niin Kosovossa, Suomessa, pakolaisten ja valtaväestön piirissä. Meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka.

Lehmä synnyttää yöllä on rujoista paloista kokoon kursittu sisällissodan jälkimainkien likaviemäreistä ja sen liemissä marinoiduista perheistä. Kirjan Suomessa pakolaiset ovat kakkosluokan porukkaa, ja rasistien  päähänpotkimia. Varmasti aivan oikeassakin Suomessa.

Alla enemmän romaanin henkilöistä, tapahtumista ja teemoista.

Kirjan tapahtumat jakautuvat useille vuosille, mutta tärkeimmät aikatasot ovat 1996 ja nykyhetki, missä kirjailija Kujtim luovii labyrintissa, jossa seininä ovat kirjailijan työ, perhevelvoitteet, tilinteko menneisyyden mörköjen kanssa ja nykyisyyden mt-ongelmat. 

Vuonna 1996 perhe suuntaa isoisän tiluksille. Tilaa on riittävästi, mutta talo on suomalaisen mittapuun mukaan asumiskelvoton, mutta siellä kuitenkin asutaan. Navetassa on lehmä, jonka kanssa Kujtim puhuu. Mullistava tapahtuma on lehmän poikiminen (mikä minusta ei tapahdu yöllä). Isoisä osallistuu poikimiseen varsin väkivaltaisesti. Odotettu vasikka on kolmi-jalkainen, mikä saa isoisän raivoihinsa, ja johtaa vasikan väkivaltaiseen kuolemaan. Vastaavia rumia väkivaltaisia tapahtumia riittää ja niistä romaanin kerronta koostuu. Kirjassa on lisäksi päähenkilön kirjeitä kuolleelle isälle, ehkä kirjeet olisi pitänyt lähettää elävälle isoisälle?

Isoisän metsässä Kujtim tapaa Kimeerin. Kimeeri eli Khimaira on kreikkalaisessa mytologiassa oleva taruhahmo, jolla on leijonan pää, vuohen ruumis ja häntänä käärme. Teoksen nimi voisi Kimeeri isoisän ullakolla, jonne Kujtim sen kuvittelee. 

Koulussa Kujtim kokee suomalaisen rasismin monessa sen iljettävimmissä muodoissa, koulu tai Kujtimin opettaja saa tuta Kujtimin isäb väkivaltaiset purkaukset sen stereotyyppisimmissä muodoissa. Perhe-elämää vaikeuttaa isän poissaolot mutta myös läsnäolo hänen bisnesten ja väkivallan vuoksi. Juurtumiseen on vähän mahdollisuuksia. Köyhyys Suomessa leimaa ja eristää. 

Kosovossa sota loppuu, mutta ongelmat jatkuvat eri muodoissa. Lopussa on totuuden aika.

Romaanin eri aikatasot vaihtelevat, mutta menevät eteenpäin. Lisäksi poika kirjoittaa kuolleelle isälleen. Teoksessa on hyvin luettavia kohtia ja välillä on aika sumeaa, tai en ymmärtänyt kaikkien tapahtumien liittymistä kokonaisuuteen.

Olen vain kirjabloggari, joten jätän syvemmän analysoinnin ammattilaisille, mutta nostan joitain asioita, jotka kiinnostavat minua.

Kujtimin opettaja (tai yksi heistä) on rasisti. Hän ei osaa kohdata kosovolaista, ja ilkeys paistaa kaikesta toiminnasta. Lehmän synnyttämisestäkin hän suuttuu. Lehmä nimittäin poikii.

Kirja osoittaa, kuinka eri olosuhteita eri maissa on, uskonto, tavat, yhteiskunnan toiminta ja lasten kasvatus. Suomessa halutaan, että kaikki ovat "yhdenvertaisia", ja se tulkitaan, että kaikkien pitää olla samanlaisia. Vaikka erilaisuudesn hyväksymisestä  puhutaan, sitä erilaisuutta minusta aika huonosti Suomessa siedetään. Kirjassa mainitaan, että Suomessa koulutus on ilmaista, perheille maksetaan asumistukea. Lääkkeetkin on edullisia. Suomalaiset eivät ymmärrä tätä, kuinka hyvin meillä on (ja kaikki on maksettu 18 vuotta velalla).

Teoksen päähenkilö on kirjailija. Teoksessa käsitellään myös kirjailijan saamaa palautetta, mistä kirjoittaa ja miten.

Aivan yksittäinen heitto, on "kaltoinkohdeltujen velvollisuus anteeksiantoon". Miksi päähän potkitun pitää antaa anteeksi ihmisille, jotka ovat yhteiskunnan hyväosaisia, ja isolla kengällä on monotellut toista pannuun? Miksi?


****

Pajtim Statovci (s. 1990 Podujevo Jugoslavia) Statovci on muuttanut Suomeen 2-vuotiaana, ja saanut romaaneillaan positiivista huomiota ja palkintoja. Hän korostaa että tarinoidensa päähenkilöt eivät kuvaa häntä vaan ovat fiktiota.

Kosovossa käytiin sota 1998-1999. Jännitteet kasvoivat albaanien ja serbien välillä jo Jugoslavian hajottua 1991, alueen halutessa eroon Serbiasta. Sisällissota loppui Naton pommitettua Serbiaa. (Lähde: Kosovon sota Wikipediassa). Kosovo on julistautunut itsenäiseksi, mutta Serbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä, mutta Kosovon ja Serbian välillä on solmittu "sopimus".

sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

Jarkko Sipilä: Rikospaikka Takamäki 7-8

 


Jarkko Sipilä: Rikospaikka, Takamäki 7-8, Gummerus 2013, sivumäärä 502. 
Sisältää Takamäki-dekkarit:  Kylmä jälki ja  Mitään salaamatta

Jarkko Sipilä: Kylmä jälki Gummerus, 2007, sivumäärä 261. Takamäki #7

Elinkautisvanki vaimonsa murhatuomiota istuva Timo Ruoste karkaa isänsä hautajaisten aikana Perhon ravintolasta.

Takamäen nuorempi poika Joonas joutuu auton yliajamaksi Espoon Sellon vieressä. Auto pakenee paikalta.

Suhonen tekee atari-poliisin hommia huumehörhö Jose Saarnikankaan ja vakiovasikka Eero Salmelan kanssa. 

Kylmä jälki on sujuva dekkari, joka käsittelee peruspoliisityötä sekä vanhempien ja lasten suhteita. Se valottaa myös tuomareiden julkisia mielipiteitä ja sitä, että heillä ei ole vastuuta vääristä tuomioista.

Tähän kirjaan enemmän juonesta ja tapahtumista... 

Kari Takamäki joutuu selvittelemään Joonaksen yliajajaa, hän yrittää hakea valvontakameran kuvia. Siitä tulee monenlaistakin kitkaa poliisien kesken, tutkintavastuu on Espoon poliisilla, jolla on paljon tehtäviä, ei Helsingin "murharyhmällä". Takamäen vaimo Kaarina haluaisi tekijän kiinni. Tekijä ajoi punaista päin, ja lanasi Joonaksen, joka pyöräili, ja piti pyöräilykypärää. Hänellä murtui käsi ja hän sai aivotärähdyksen. Lätkän harrastamiseen tulee tauko.

Kirjassa kuvataan Timo Ruosteen pakomatkaa, joka suuntautuu ensin futiskentälle, missä hänen huostaanotettu poika pelaa. Sitten Ruoste alkaa toteuttaa omaa kostoaan, joka suuntautuu tuomari Fredbergin asuntoon. Fredbergin mielestä "vankila ei paranna", mikä kaappaustilanteen kärjistyessä pitää hyvin paikkaansa. Timo Ruoste sekoittaa asioitaan. Toisaalla Anna Joutsamo huomaa paljon ristiriitaisuuksia  murhatutkinnassa....

Suhosen yhteiselo naisystävänsä Raijan kanssa on muuttunut hyvin kitkaiseksi.

 


Jarkko Sipilä: Seinää vasten, Gummerus 2008, sivumäärä 300. Takamäki #8.

Tarina alkaa kun Suikkanen alias ataripoliisi Suhonen on kiipelissä selvittäessään Pääkalloprikaatin kakkosmiehen Tapani Larssonin asioita. Larsson pidätetään ja joutuu linnaan. Linnassa on myös Suhosen lapsuuden ystävä ja vasikka Eero Salmela.

Rikollinen Jerry Rissanen ammutaan, ja rikollinen Jose Saarikangas määrätään hävittämään ruumis, Jose tunnistaa Jerryn, eli konna tuntee konnan ja Jose kutsuu poliisit paikalle.

Näistä aineksista keitetään mukiinmenevä Takamäki-seikkailu. Konnagalleriaan lisätään ekonomi Kalevi Kohlström ja hänen apukätensä Marko "Mörkö" Kylmäkoski, jonka konnailua yrittää rajoittaa vaimo ja poika. Jerry Rissaseen liittyy linkki tulliin, missä Rissanen kiristää tyttöystävänsä isää tullivirkamies Nyholmia. 

Henkilökatras on tuttu ja samoin heidän tapansa. Kari Takamäki juoksee 7-8 km:n mittaisia lenkkejä. Anna Joutsamo penkoo töissä teletietoja ja on korvaamaton osa tiimiä. Kirsi Kohonen ja Mikko Kulta tekevät enemmän kenttätöitä, joskin Joutsamo on myös kentällä. Työt tiimissä jaetaan oikeudenmukaisesti. Suhosen suhde Raijaan on katkennut. Raija vielä soittelee, mutta Suhonen ei vastaa. 

Kulta puhuu muille vaimoehdokkaastaan.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan. Mitään salaamatta on sarjan kakkososa. 

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)
10. Katumurha (Gummerus, 2010)
11. Muru (Crime Time, 2011)
12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)
14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)
21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)
22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

sunnuntai 22. helmikuuta 2026

Ilkka Karisto: Vuosi ilman nettiä

 


Ilkka Karisto Vuosi ilman nettiä, WSOY 2021, sivumäärä 224.

Toimittaja ja kirjailija Ilkka Karisto huomasi, että internetin käyttö oli todellinen aikasyöppö. Ihmisiä koukutetaan klikkiotsikoilla, sähköpostitulva on loputon, lisäksi Karisto uppoutui twitter-ketjujen syövereihin.  Ilkka Karisto päätti olla vuoden 2020 ilman nettiä. 

Päiväkirjamuotoon kirjoitetut kirjat on helppo jakaa kahteen osaan: hyvät ja huonot. Tämä oli hyvä. Teoksessa oli omakohtaisia havaintoja ja mielenkiintoisia ilmiöitä, joita avattiin ja pohdiskeltiin.

Nyky-yhteiskunnassa ilman internettiä on hyvin vaikea selviytyä tai elää "helppoa elämää", koska miltei kaikki työelämässä toimii internetissä: sähköpostit, verkossa olevat foorumit, tiedostot. Palkka maksetaan pankkiin, ja kaikki laskut hoidetaan verkkopankissa, tai sitten jonotetaan tuntitolkulla pankin tiskille. Sama pätee verotoimistoon. Työtunnit raportoidaan internetissä, anomukset ja matkalaskut tehdään verkossa. Arjessakin ei pääse netistä. Lasten koulujen yhteydenpito on wilmassa. Lasten harrastustoiminnassakin on omat foorumit netissä. Myös liikkeiden aukioloajat, kartat eli miltei kaikki on netissä.

Netissä surffaillaan tunti tolkulla ja somea selaillaan. Jos se loppuu, ihmiselle jää paljon aikaa, jolloin voi tehdä jotain muuta: liikkua, lukea kirjoja, tehdä ristikoita, pelata ja leikkiä lasten kanssa tai puhua puolisolle. Aikaa voi kulua teksti-tv:n selailussa. Ylen teksti-tv on edelleen käytössä, mutta MTV3 luopui omastaan.

Vuosi 2020 oli toki hyvin erilainen, kun alkuvuonna alkoi kuulua oudoista tartunnoista, ja Suomessa alkoi Korona-sulku maaliskuussa 2020, joka siirsi lasten koulunkin Teamsiin.

Maailma on 1900-luvulta muuttunut. Kaikki on online. Ennen oli vain lankapuhelin. Ylen klo 20.30 uutisissa Heiiki Kahila, Arvi Lind ja Eva Polttila kertoivat maailman tapahtumat. Sanomalehti luettiin joka aamu. Nyttemmin on internet, jossa on myös outoja salaliittoteorioita. 

Ihmiset ostivat (ja lukivat?) tietokirjoja, nyt ihmisten tietokirja löytyy googlaamalla. Älypuhelimessa on kaikki. Jos verkko pätkii tai jonnekin ei pääse, ihmiset raivostuvat. Keikkalippujen jonotus on siirtynyt internettiin. Liput myydään muutamassa sekunnissa loppuun, mutta niitä tulee uudelleen myyntiin, kun "netti takkuilee". Jos puhelin ei toimi tai sitä ei voi hipelöidä, tulee vierotusoireita. Somen nopeus ja tykkäykset koukuttavat.

Kerroin yllä aika vähän kirjasta, koska en käsittele ihmisten henkilötietoja. Mutta yllä olevia aiheita pohditaan, ja pohditaan myös sanomalehden tulevaisuutta, ja somejättien kasvavaa valtaa.

Mielenkiintoinen kirja.

lauantai 14. helmikuuta 2026

Heidi Köngäs: Hertta

 


Heidi Köngäs: Hertta, Otava 2015, sivumäärä 285.

Takakansi lupaa "säkenöivän romaanin palavan poliittisesta liitosta, sen noususta ja tuhosta sodan ja vaaran vuosina".

Romaani ei minusta säkenöi, on perusvireltään ankea, vaikka kuvaa rakastumista, rakkautta ja sen loppumista. Romaani on etenkin loppua kohti paraneva punatilitys kahden johtavan kommunistin liitosta ja sen nolosta lopusta ja Hertan todellisesta rakkaudesta, joka on kommunismi

Kirjan ymmärtämäksi on hyvä tietää ainakin kansalaissodan päävaiheet (ketkä olivat esimerkiksi Kullervo Manner, Hanna Malm, Edvard Gylling, Otto-Wille Kuusinen ja Arvo "Poika" Tuominen), lisäksi on hyvä tietää itsenäisen Suomen historiaa vuoteen 1948 asti. Pohjustan alla asetelmaa, mutta en käsittele juurikaan itse romaania.

Kirjan päähenkilöt 
Hertta Kuusinen (1904 - 1974) oli Otto-Wille Kuusisen tytär. Kirjan päähenkilöistä toinen, ja osa luvuista on kirjoitettu hänen näkökulmaansa (Hertta).

Yrjö Leino (1897-1961) oli sisäministeri toisen mailmansodan jälkeen 1945-1948 kolmessa hallituksessa. Hän joutui eroamaan, eduskunnan päätöksellä. Hänen näkökulmansa luvuissa, joissa lukee Leino.
Esko Riekki (1891-1973) on kolmas minä-kertoja. Riekki oli etsivä keskuspoliisin johtaja, joka teoksen mukaan oli saanut Leinon kätyrikseen Leinon vekselien vuoksi. Leino oli tuolloin toisissa naimisissa, ja hänellä oli kaksi lasta, yksi päättyneestä ja yksi sen jälkeisestä avioliitosta. Hertan ja Leinon avioliitto, jonka alusta ja lopusta esitetään kyynisiä huomioita, oli lapseton. 

Kuusisten perheessä oli kuusi lasta. Otto-Wille Kuusinen (1881-1964) oli sosialidemokraattien puheenjohtaja (1911-1913), joka pakeni kansalaissodan jälkeen Neuvosto-Venäjään. Otto-Wille kuului Suomen ja Neuvostoliiton kommunistisiin puolueisiin. Kuusinen kohosi NKP:n hierarkiassa, selvisi puhdistuksista. Hän oli Neuvostoliiton masinoiman Terijoen nukkehallituksen pääministeri 1939-1940. Hertta Kuusinen oli Moskovassa 1922-1934, josta tuli Suomeen "isän asioille" josta romaani alkaa. Hertta tuli pidätetyksi ja kärsi vankeusrangaistuksen, vapautui, kunnes otettiin uudelleen säilöön. Sodan jälkeen Hertta Kuusinen oli ministerinä ja kansanedustajana 1945-1972.
Yrjö Leino oli sisäministeri toisen maailmansodan jälkeen 1945-1948 kolmessa hallituksessa. Hän joutui eroamaan, eduskunnan päätöksellä, luovutti ihmisiä Neuvostoliittoon.

Romaani antaa oman äänen ja näkökulman kahdelle kommunistille. Riekki on porvari ja puolestaan juuri päinvastaista mieltä kuin Hertta ja Leino, mutta kirjan mukaan mukaan käyttää hyväksi Leinoa, ja asettaa hänet uuteen painetilanteeseen (saavatko kommunistit tietää hänen petturuudestaan?).

Hertta-romaani on kirjallisuuden lajia, josta en lähtökohtaisesti pidä. Faktaa fiktioidaan ja ihmisten ajatukset luotaavat menneisyyteen. Kirja kuitenkin yllätti minut, ja loppuun luettuna antaa paljon perspektiiviä ihmisten vaikeisiin elämäntilanteisiin, taistelua vallasta, hallinnasta ja henkilökohtaisista menetyksistä. Itse kirjan luettuani, ihmettelin, kuinka ihmiset pystyivät jatkamaan elämää toisen maailmansodan jälkeen ja mitä se on itse kuhunkin vaikuttanut.

Romaanin juonesta muutama sana
Teos alkaa, kun Hertta Kuusinen  35-vuotiaana pääsee pois vankilasta keväällä 1939. Kun Hertta lähti Otto-Willen asioille, poika Juri jää Moskovaan. Pojan kohtalo on yksi romaanin teema tai aihe. Hertta kuulee romaanin aikana Neuvostoliitosta asioita, joita ei alkuun usko, eli puhdistuksista. Romaanin mukaan Hertta on uskollinen isälleen.
Kirjan alkaessa Yrjö Leino on "hyvissä naimisissa" ja pariskunnalla on lapsi. Leinokin on kärsinyt punavankeuden 1930-luvulla. Leino on absolutisti. Leinon ongelma on yhä kiihtyvä vekselikierre, jota Esko Riekki käyttää hyväksi. 
Kommunistit ihmettelevät erityisesti 1939 Hitlerin ja Stalinin solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta. Eihän Hertan mukaan heillä ole mitään  yhteistä ainakaan ideologisesti, jälkikäteen ajatellessani oli ehkä paljonkin, eli valta ja diktaatuuri.
Kun suhde Hertan ja Leinon välillä alkaa, Hertta hommaa Leinon Hella Wuoliojan kartanoon pehtooriksi. Siellä pari lupsuttelee, kun Leinon vaimo puskee arkea kansakoulunopettajana Kirkkonummella poikansa kanssa. Leinon lapset vierailevat isänsä luona pehtoorin asunnossa.
Jatkosodan aikana Leino piileskelee ja Hertta on vangittu ja on kolme vuotta  päämäärättömässä vankeudessa. Leino on maanalaisten kommunistien johdossa.
Sodan aikana teloitettiin Martta Koskinen (1896 -1943), asiaa käsitellään teoksessa, kuten Leinon ministeriyyttä, Hertan ja Leinon avioitumisen syytä ja eroa, Leinon luisua alkoholismiin. Kremlin ja Otto-Willen vaikuttamiskeinoja. 

Teoksessa mainitaan, että Otto-Willellä olisi ollut oma datsa Mustalla merellä, uusi vaimokin oli, ilmesesti avioliitto ei ollut virallinen, sillä toinen vaimo Aino oli vankeudessa.

Hertta ei ole herttainen teos vaan apea kurkistus kommunistien arkeen. 
###
Kun Leinosta tuli sisäministeri, se sai oikeiston takajaloilleen. SKDL sai sodan jälkeen vaaleissa 49 kansanedustajaa.

sunnuntai 8. helmikuuta 2026

Satu Rämö: Tinna

 


Satu Rämö: Tinna, WSOY 2025, sivumäärä 406.

Satu Rämön Islantiin sijoittuvan Hildur-sarja on ehtinyt jo viidenteen osaan.

Päähenkilö on Islannin Länsivuonoilla asuva rikosetsivä Hildur Runarsdottir. Hänen pomonaan on Elisabet Baldursdottir eli Beta. Hildurin apuna on suomalainen Jakob Johansson. Jakobilla oli huoltajuusriita norjalaisen ex-vaimonsa  Lenan kanssa. Lenalle käy huonosti ja poika Matias yrittää nyt sopeutua Islantiin isänsä kanssa.

Hildur on nelikymppinen sinkku ja kokenut syvän trauman, hänen pikkusiskonsa Rosa ja Björk katosivat vuonna 1994. Hildurin vanhemmat Runar ja Rakel kuolivat auto-onnettomuudessa ja Hildur kasvoi tätinsä Tinnan kanssa. Tinna on heikkonäköinen. Aiemmissa osissa Rosa ja Björk ovat löytyneet Färsaarilta, jossa Tinnan toinen täti Hulda asui. Traumaattiset tapahtumat perheessä jatkuivat. Rosa ja Björk joutuvat vaikeuksiin Islannissa ja nyt Björk istuu vankilassa syyttömänä. Lisävaloa on saatu Hildurin vanhempiin Runariin ja Rakeliin, joka piti perhettä pystyssä. Jokaisessa osassa käydään Hildurin ja myös Jakobin traumoja läpi.

Tämä kirja luotaa Tinnan elämän kipupisteisiin, joista selvittämättä on Huldan nopea lähtö kotoa. Lisäksi Tinnan sokeutumista käsitellään. 

Dekkarin alussa saksalainen valokuvaaja Paula Wolf murhataan vuorilla ja kuolema lavastetaan itsemurhaksi. Reykjavikissa Hildur tapaa Jamesin, joka oli hänen harjoitteluaikojensa mentori ja myös sänkyseuralainen. James jätti Hildurin kylmästi, mistä paljon traumoja kokenut Hildur ei ole päässyt yli. Hildur myös muistelee Jamesin kanssa tutkimaa murhaa, joka kuitattiin itsemurhaksi tai onnettomuudeksi.

Uutuuskirja kun Tinna on, niin en avaa oikeastaan lainkaan juonta, mutta siihen liittyy Paulan murha, omituiset uhkaavat kirjeet. Huumekaupasta Suomessa kiinni jäänyt Disa, joka esiintyi sarjan toisessa osassa, saa oman roolinsa. Jakob hakee tytön Islantiin. Samalla Jakob voisi auttaa äitiään, johon hänellä ei ole kovinkaan hyvät välit. Jakob asuu reippaan Gudrunin luona. Gudrunin biologinen kello tikittää, hän haluaisi perheenlisäystä. Jakob on nihkeä, koska ex-vaimon Lenan kanssa oli hyvin hankalaa.

Minusta teos oli sarjan paras. Tinnalle (ja Hildurille) selviää syy Huldan lähtöön.

Teoksessa on useita selvitettäviä rikoksia. Osan motiivit ja tekijät ovat yllättäviä, Tinna -teos toimii dekkarinakin.

Rikoksia on siis huumekaupasta, ja alaikäisten raiskauksista murhiin, eli rikoskimara on sinänsä ahdistava, mutta kirja ei kokonaisuudessaan ole ankea, koska syyllisiä jää kiinni.

Kirjassa oli tieto, että ulkomaisia alumiinitehtaita on runsaasti Islannissa halvan energian vuoksi. Alumiinitehdas on aika potentiaalinen saastuttaja. Tekstin mukaan Islannin pankkikriisin vaikutukset ovat piensijoittajien riesana edelleen.

Suuremmitta juonipaljastuksitta voin todeta, että pidin lukemastani. Varasin tämän kirjastosta, ja oli jonossa sijalla 2701. En odottanut omaa vuoroani, sillä sain tämän lahjaksi. Hyvä lahja, joskin ostos oli 30 euron suuruinen.

*****

Satu Rämö ( s. 1980 ) on suomalainen Islannissa asuva dekkaristi. 
Hildur-sarja
1. Hildur
3. Jakob
4. Rakel
5. Tinna

Neloselta tulee TV-sarja ykkösosasta.  Hildur Rúnarsdóttir’ia näyttelee Ebba Katrín FinnsdóttirJakob Johansonia Lauri Tilkanen. Poliisiasemalla on myös toinen poliisiharjoittelija Rick Okon Saksasta, häntä näyttelee Florian Herrmann Hildurin pomoa Betaa näyttelee Nína Dögg Filippusdóttir. Jakobin uusi tyttöystävä on muutettu suomalaiseksi Anna Virtaseksi, jota näyttelee Oona Airola. Norjalainen Lena on muuttunut Iina Kuustosen myötä suomalaiseksi Leena Pesoseksi, jonka siskoa Saritaa näyttelee Iinan sisko Minka. Freysiä näyttelee Oddur Júlíusson ja Tinnaa Halldóra Geirharðsdóttir. Freysin ammatti on vaihtunut, eikä sarjassa ole koronaa.