Pirkko Saisio: Punainen erokirja

 

Pirkko Saisio: Punainen erokirja, WSOY 2003, sivumäärä 298.

Pirkko Saision (s.1949)  Punainen erokirja voitti vuoden 2003 Finlandian kirjallisuuspalkinnon. Wikipedian mukaan kirjailija lahjoitti voittorahat Setalle. Saision tunnetuin romaani laajasta tuotannostaan huolimatta lienee esikoisteos Elämänmenoa, josta on tehty tv-sarja (oli Yle-areenassa katsottavissa kirjoitushetkellä). Punainen erokirja on paljon kaunokirjallisempi teos ja on ilmaisultaan säiemäisen moderni, jossa lukija saa lyhyistä modernin runon tapaisista kappaleista näkymän muistoihin, jotka valottavat päähenkilön suhteita 1970-luvulla, ja aikaa opiskelussa ja Ylioppilasteatterissa.

Hänet valitaan Ylioppilasteatterin jäseneksi.
Hän ei ymmärrä päätöstä.

Halusiko hän?
En tiedä. Tiedän

Halusi.
Halusin pois varjoista.

Halusin mukaan punertavaan, reunoiltaan paisuvaan myrskyyn. ss. 77-78.

Kirja kertoo hyvin omintakeisesti päähenkilön ajasta ylioppilasteatterissa ja teatterikorkeakoulussa, joita heiluttavat puna-aallot. Ylioppilasteatterin ajasta yksi lainaus:

Hän kylvää ympärilleen paperia, painomustetta, komentoja, vetoomuksia, hikeä, ärtymystä, julkilausumia, piikikästä huumoria, vallankumouksellisia teesejä ja, ennen pitkä, käsikirjoituksia. s. 98.

Näissä puna-aatteen kyllästämissä laitoksissa käydään myös " puna-aatekeskusteluja". Päähenkilö on tosin ainoa, joka on kommunistiperheestä, muut ovat rikkaista perheistä, jotka kapinoivat vanhempiensa arvoja vastaan, tai kuten kuvaavat ovat "yhteiskunnallisesti tiedostavia". Muita kirjan aiheita ovat suhde äitiin, äidin kuolema, keuhkosyöpää sairastavaan tätiin, mutta etupäässä seurustelusuhteet klovnisilmäiseen ja Havvaan ja erot. Päähenkilö kuvaa myös sunnuntailastaan. 

Päähenkilö kertoo itsestään pääsääntöisesti kolmannessa persoonassa, mikään kirjassa ei tosin ole näin suoraa:

Hän juo viiniä, eksyy vahakankaan ääressä istujien kanssa Vietnamiin, napalmpommituksiin ja FNL:n maanalaisiin bunkkereihin.

Seinäkello pudottelee minuutteja huoneeseen, koko Helsinkiin, Moskovaan ja Saigoniin, ja viisareiden välistä hymyilee Vladimir Iljits Lenin iättömänä kuin ikoni. ss. 228-229

Punaista erokirjaa on vaikea kuvata mutta helppo lukea.

Arja on blogannut tästä jo 2012 NÄIN.

Jo Nesbø: Macbeth

                                 

Jo Nesbø: Macbeth, 2028, suomentanut Outi Menna, Johnny Kniga 2019, sivumäärä 569.

Macbeth on William Shakespearen (1564 -1616) tragedia, joka käsittelee vallanhimon tuhoisuutta. Näytelmässä Lady Macbeth yllyttää ja manipuloi Macbethin murhaamaan. Ensimmäisen verityön jälkeen Macbethin  murhanhimo lähtee laukalle ja hänen kätensä tahrautuvat vereen. Macbeth on lyhyt näytelmä.

Norjalainen Jo Nesbø  (s. 1960) on siirtänyt Macbethin tarinan 1970-luvulla nimettömään huumerikosten näivettämään kaupunkiin, kuningas Duncan on muuntunut kaupungin poliisipäälliköksi jonka varamies on Malcolm. Shakespearen ruhtinaat ovat Nesbølla eri poliisiosastojen päälliköitä Henkilöt ovat kuten Shakespearen näytelmässä: Banquo, Lennox, Fleace, Hekate ja Caithness. 

Nesbøn Macbeth alkaa poliisien iskulla moottoripyöräjengi Norse Ridersin huumekauppoihin. Neuvostoalus on tuonut kamaa maihin. Poliisikomisario Duff iskee, mutta heiveröisin eväin vain Macbethin poliisikaartin väliintulo pelastaa operaation. Hekaten ilolinnut ennustavat Macbethille ison pomon paikkaa. Duncan nimittää Duffin harmiksi Macbethin poliisin järjestäytyneen rikollisuuden osaston päälliköksi. Macbeth on yhdessä Kasino Invernessin omistajan Ladyn kanssa. Pian nimityksen jälkeen Lady yllyttää Macbethin raivaamaan Duncanin tieltä, siitä alkaa veriset murhatalkoot, josta Nesbø tiristää satoja sivuja. Jo Nesbø on kylläkin onnistunut syventämään klassikkonäytelmän hahmoja, mutta minun makuuni tarina on liian raaka ja pitkä, mutta varmasti palkitsee norjalaismestarin ystävät.

Pidempi oppimäärä.

Macbethin teemat ovat vallanhimo, ja sen tuhoavuus. Näytelmässä Hekate on noitien päällikkö, noidat ennustavat että Macbeth nousee kuninkaaksi ja toisaalta, että ettei Banquo nouse kuninkaaksi, mutta on kuningassuvun "kantaisä". Nesbølla Hekate on rikollispäällikkö, joka myy huumeita, noidat ovat huoria, jotka ennustuksen lisäksi tarjoavat Macbethille huumeita. Kirjassa Macbeth on lastenkodin kasvatti, joka on ollut huumeriippuvainen. Sekä kirjassa että näytelmässä Ladyn yllytyksellä on suuri rooli ensimmäisessä verityössä. Macbethillä lähtee tappohomma lapasesta. Näytelmässä Sweeno on norjalaisten kuningas kirjassa Norse Ridersin johtaja. Näytelmän Invernessin linna on yleellinen pelikasino, jossa Macbeth ladyn yllytyksestä murhaa Duncanin ja lavastaa teon henkivartijoiden tekemäksi. 

Macbeth alkaa kokea yhä enemmän harhoja, kirjassa se johtuu ehkä myös päihdekoukusta.

Jo Nesbø on minusta onnistunut  siirrossaan. Alkuperäinen näytelmä on hieman vaikealukuinen, samoin kuin  Cajanderin suomennos. Alla olevassa otteessa Lady Macbeth lukee miehensä kirjettä noidista Invernessin linnassa:

LADY MACBETH. "They met me in the day of success, and I have learned by the perfectest report they have more in them than mortal knowledge. When I burned in desire to question them further, they made themselves air, into which they vanished.

Whiles I stood rapt in the wonder of it, came missives from the King, who all-hailed me 'Thane of Cawdor'; by which title, before, these weird sisters saluted me and referred me to the coming on of time with 'Hail, King that shalt be!' This have I thought good to deliver thee, my dearest partner of greatness,
that thou mightst not lose the dues of rejoicing, by being ignorant of what greatness is promised thee. Lay it to thy heart, and farewell."
LADY MACBETH. "He kohtasivat minut voiton päivänä, ja olen täydellisimmästi vakuutettu siitä, että heillä on enemmän kuin ihmisen tieto. Kun haluni paloi heiltä enempää kyselemään, muuttuivat he ilmaksi ja haihtuivat. Tuosta kun ihmeissäni siinä seisoin, tuli kuninkaalta lähettiläitä, jotka minua tervehyttivät Cawdor-thaniksi, jolla nimellä sitä ennen noitasiskot olivat minua tervehtineet ja tulevaan aikaan viitanneet, lausuen: 'terve sulle, kuninkaaks saat kerran!' Tämän olen tahtonut ilmoittaa sinulle, sinä rakkahin osakas kunniastani, ettet, tietämättömänä siitä, mikä suuruus minulle on luvattu, jäisi oikeutettua iloasi vaille. Pane se sydämmellesi, ja hyvästi jää!"

Jo Nesbøn Macbeth on hyvä päivitys Macbethista 2000-luvulle.

*****
Jo Nesbø (s.1960) on norjalainen dekkaristi, tunnetuin suositun Harry Hole -sarjan teoksista, josta olen blogannut teoksen Lepakkomies.

P.G Wodehouse: Ville Valloittaja

P.G Wodehouse: Ville Valloittaja, hänen hyökkäyksensä Englantiin iloiseen kevätaikaan. alkuteos Bill the Conqueror 1924, suomentaja O.A. Joutsen, WSOY 1960, sivumäärä 295.

P.G Wodehousen romaani Ville Valloittaja on ratkiriemukas kuvaelma aviohaikailusta, kirjojen keräilystä,ja yläluokan kummallista elämäntavasta.

Teos alkaa kun Mammutti-lehtiyhtymän johtaja ja miljonääri sir George Pyke kuulee saavansa lordin arvonimen, Pyke miettii, minkä lordi haluaisi olla (myöhemmin hän saa lordi Tilburyn arvonimen). Georgen sisar Frances Hammond saapuu paikalle, ja he pohtivat, miten ja kenelle saisivat naitettua Georgen ja hänen edesmenneen vaimonsa Lucyn pojan Roderickin, jota he pitävät nynnynä. Frances Hammond on toisissa naimisissa arkeologi Sinclair Hammondin kanssa, joka on nuoren ja hehkeän orpotytön Felicia "Flick" Sheridanin huoltaja. Flick on jäänyt orvoksi, kun hänen vanhempansa kuolivat junaonnettomuudessa. Flick on täyttämässä 21 vuotta, ja Frances ja George aikovat naittaa tämän Roderickille. Roderick on isänsä ja tätinsä mielestä saamaton nahjus, ja asemansa vuoksi on päätoimittajana sir Georgen yhdessä lehdessä, jonka nimi on Hienon maailman ryyti.  Lehden jutut ovat suunnattu miehille, ja ne kynäilee lehden toimittaja Percy Pilbeam, joka on pohjimmiltaan pyrkyri.

Hammondeilla määrää Frances, mutta Flick kertoo luottamukselliset asiat Sinclair-sedälleen. Flick muistelee heidän Yhdysvaltain matkaansa viisi vuotta sitten, kun Cooley Paradenen sisarenpoika Bill West pelasti hänet hukkumasta. Cooley Paradenella on paperi- ja sellutehtaita, ja hän on miljonääri. Miljoonista dollareista hänen lukuisat, ahneet ja laiskat sukulaiset haluavat hyötyä. Cooley Paradene kerää vanhoja kirjoja, kuten ystävänsä Sinclair Hammond. Bill West on valmistunut yliopistosta, ja haluisi tehdä sedälleen töitä. Bill Westillä on paljon juhliva ystävä Judson Coker, jonka sisareen Alice Cokeriin Bill on rakastunut. Judson ajaa autonsa ryttyyn juhlittuaan revyytyttöjen kanssa. Bill lupaa Alicelle pitää Judsonista huolta ja poissa väkijuomista. Cooley Paradene puolestaan pitää sukukokouksen, jossa ilmoittaa ottaneensa kasvattipojan Horacen ja laittavansa rahahanat kiinni. Bill West pyytää enoltaan töitä. Eno hämmästyy ja pyytää Billiä selvittämään, miksi yhtiön Englannin tuotot laskevat. Bill ja Judson lähtevät valtamerihöyryllä Lontooseen.

P. G. Wodehouse on todella onnistunut nivomaan yllätyksellisen juonen, henkilöt ovat eläviä, ja kirja on kepeä ja hauska. Loppu on onnellinen, eli hyville käy hyvin, mutta dramaattisia juonenkäänteitä on sopivasti. Judson Coker on rahaton, ja hän lähettää Lontoossa huijauskirjeitä. Flick lukee enolleen tulleen, ja panttaa korujaan, ja menee paikalle ja tapaa Bill Westin, Bill tajuaa että kyse on Judsonin juonista. Flick on ihastunut Billiin, mutta Bill on täysin Alicen lumoissa, ja asuntoa koristaa lukuisa määrä Alicen valokuvia.

Juoni lähtee etenemään ja siinä on jatkuvasti hauskoja sattumuksia. Judson etsii Roderickia käsiinsä, kun hän on julkaissut lehdessä virheellisen tiedon Viidennen Avenuen Silkkiritarien perustajasta, Judson itse ja omatoimisesti on perustanut miesten kerhon. Roderick pakenee treffeiltä Judsonia ja Flick jää  yksin. Flick ei suostu naimisiin vaan karkaa kotoaan, ja Bill ja Judson auttavat häntä. Sir George pestaa Percyn selvittämään Flickin olinpaikan. Kansikuva kertoo autotakaa-ajosta. Flick pakenee New Yorkiin, missä menee Cooley Paradenen luo. Cooley on lähdössä Englantiin koska aikoo laittaa ottopoikansa Horacen sisäoppilaitokseen. Horace on todellisuudessa varaskoplan jäsen. Koplan aikomus on varastaa Paradenen arvokkaimmat kirjat ...

Juoneen ymppäytyy talousrikoksia, murtoja, revyytyttöjä, kultakala-allas ja mainioita hahmoja, ja loppu on onnellinen.

Kirja on julkaistu 1924, ja siinä mainitaan uintilegenda Sybil Bauer (1903 - 1927), joka 440 jaardin selkäuinnissa teki ennätyksen 6.24,8, joka alitti silloin myös miesten maailmanennätyksen. Bauer voitti 1924 Pariisin olympialaisissa 100 metrin selkäuinnin ajalla 1.23,2 voittaen seuraavaa yli neljällä sekunnilla. Sybil Bauer kuoli syöpään 1927. Kirjassa on muutenkin ajankuva tarttunut hyvin. Lehtien pikkuilmoitukset, kirjeet, lennätin ovat käytössä. Yhdysvaltoihin matkustetaan laivalla Southamptonista.

Sir George on tyypillinen miljonääri, joka haluaa päättää kaikesta, ja vaatii onnistumisia: Napoleonia matkivain miesten yleisenä luonteenheikkoutena on se, että he vaativat alaisiltaan pelkkiä voittoja eivätkä kykene sulattamaan näiden mahdollisia tappioita.

Wodehouse on kirjannut yleisen totuuden työn ja vapaa-ajan suhteesta: Toiminta on elämän suola, mutta annos vetelyyden siirappia järkevästi silloin tällöin nautittuna on omiaan tekemään elämän mukavaksi elää.

Wodehousen parhaimmat teokset tekevät totisesti elämän mukavammaksi elää. Ville Valloittaja kutkuttaa etenkin nauruhermoja.

*****

P.G. Wodehouse (1881 - 1975) eli ristimänimeltään Pelham Grenville Wodehouse oli kuuluisa englantilainen kirjailija, joka aateloitiin vasta 1975. Wodehouse muutti 1930-luvulla Ranskaan, ja joutui saksalaisten arestiin ja teki sodan aikana muutamia radiokuunnelmia Berliinissä. Tämä oli shokki Saksan kanssa sodassa olevalle Britannialle. Sodan jälkeen Wodehouse muutti Yhdysvaltoihin.

Wodehousen kirjoja on kirjanurkassa blogattu

Hiiop Jeeves

Pulmallinen viikonloppu

Riku Korkki: Jäätävä kone

 

Riku Korkki: Jäätävä kone, Pekka Koskelan tarina, Tammi 2021, sivumäärä 302.

Urheilutoimittaja Riku Korkin kirja Jäätävä kone kertoo suomalaisesta pikaluistelija Pekka Koskelasta (s.1982), joka urallaan teki 1000 metrin maailmanennätyksen 1.07.00 vuonna 2007. Pekka Koskela saavutti sprintterien MM-kisoissa 2 hopeaa (2007 ja 2013), ja matkakohtaisissa MM-kisoissa 1000 metrillä pronssia 2005, ja 500 metrillä pronssia 2012. Lisäksi Koskela sai EM-joukkuepronssia vuonna 2018, yhdessä Harri Levon ja Mika Poutalan kanssa.

Kirja kuitenkin mainitsee Koskelan veljesten Pekan ja Pasin asuneen ensin Jyväskylässä, ennen muuttoa Seinäjoelle. Pekkaa kiusattiin kovin alaluokilla, mutta se ei estänyt urheiluharrastusta, joka johti nuorten sarjojen kautta aikuisiin. Pekka kävi armeijan, joka ei ole aivan tavallista urheilupiireissä. Urheilijoista hiihtäjä Matti Heikkinen (s. 1983), Olli-Pekka Karjalainen tuntevat Pekka Koskelan ja saavat "puheenvuoronkin", kuten myös Håvard Lorenzen (s. 1992), norjalainen pikaluistelija, jolla on olympiakulta, - hopea ja -pronssi ja joka on tonnin painellut alle 1.07:n.

Kirjan nimi on Jäätävä kone, ja kirjassa on paljon harjoitteita, punttitreenejä, harjoituspäiväkirjoja ja ruokaa, mitä on syöty. Koskela treenasi 18 000 tuntia. Lisäksi on käyty tärkeimpiä kisoja läpi. Pekalla oli voimaa, mutta ilmeisesti välineet eli terät eivät olleet täysin kilpailukykyisiä. Lisäksi käydään läpi urheiluapurahoja ja doping-testejä. Pekka on läpäissyt 400 d-testiä.

Pekan kanssa oli huipulla samaan aikaan Mika Poutala, josta vaietaan, Koskela voitti Poutalan kanssa joukkuepronssia 2018 EM-kisoista.  Lajin  historiasta ei myöskään puhuta. Nykyisin pikaluistelu on sisälaji. Toisin oli 100 vuotta sitten. Pikaluistelu oli olympiakisoissa talvikisojen alusta asti eli Chamonix'stä 1924 alkaen. Clas Thunberg (1893-1973)  saavutti 1924 ja 1928 kisoissa 5 olympiakultaa, hopean ja pronssin, lisäksi hän voitti 5 MM-kultaa ja 4 EM-kultaa ja himmeämpiä mitaleja. Kaija Mustonen (s. 1941) on viimeinen olympiamitalistimme 1968 Grenoblen kisoista, Kaijalla on olympiakulta, kaksi hopeaa ja pronssia. Viimeinen maailmanmestari on tietojeni mukaan Leo Linkovesi (1947 - 2006), joka voitti sprinttereiden MM-kultaa 1972, ja jolla oli 500 metrin ME 38,0.

Koska en harrasta pikaluistelua, enkä ole huippu-urheilija, tämä jätti minut hieman ulkopuoliseksi. En pitänyt myöskään hyppivästä ja ajoin kitkerästä tyylistä. Ostin tämä kahden euron laarista, joten siihen nähden mukava kirja.

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Terroristit Martin Beck #10

 

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Terroristit, Martin Beck #10, alkuteos Terroristerna 1975, suomentaja Margit Salmenoja, Karisto 2005, sivumäärä 332.

Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön kymmenosainen Martin Beck -sarja päättyy pitkään Terroristit teokseen, jossa Martin Beck lähipiireineen vastaa amerikkalaisen kohusenaattorin vierailun turvajärjestelyistä. Terroristijärjestö ULAG on tehnyt vastaavilla vierailuilla pommiattentaatteja, jolloin huippupoliitikkoja ja sivullisia on saanut surmansa. Beckin ryhmä yrittää estää terroristeja iskemästä, ja pyrkimys on pitää vieras koskemattomana.

Terroristit -dekkarissa on poliittisen väkivallan ja terrorismin lisäksi useita juonirihmoja, pornofilmien tuottajan raaka murha, yksinhuoltajaäidin oikeudenkäynti ja turhautuminen yhteiskunnan pompotukseen. Lisäksi kirjassa pohditaan, mihin maailma ja Ruotsi ovat menossa, ja mikä on poliisilaitoksen tehtävä, 

Martin Beck - sarjan päätösosa Terroristit huipentaa sarjan ja näyttää kansainvälisen terrorismin armottomuuden ja uhkan. Samalla Sjöwall ja Wahlöö pitävät tarkastelupisteen tavallisen poliisin, uhrin ja rikollisen tasolla, he syyllistävät rikollisuudesta vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta. Samalla Terroristit on haikeat jäähyväiset Martin Beckille ja hänen kanssaan työskenteleville poliiseille.

Tästä alkaa pidempi oppimäärä, missä tarkastelen teoksen merkitystä, ja juontakin jonkin verran.

Terrorismin uhka ja turvajärjestelyt

Kirjan kirjoitushetkellä ei tarvinnut perustella terrorismin uhkaa. Syyskuussa 1972 Musta syyskuu iski  Münchenin olympialaisissa, jolloin 11 israelilaista siepattiin ja murhattiin. IRA teki iskuja 1973, 1970-luvun alussa oli monia lentokonekaappauksia, yksi myös Göteborgissa. Myös ETA teki iskuja Espanjassa, elettiin hyvin levotonta aikaa.
Teos alkaa neuvonpidolla, joka valmistelee amerikkalaisen kiistellyn oikeistolaisen senaattorin vierailun  turvajärjestelyjä. Gunvald Larsson lähetetään tarkkailemaan presidentin vierailua latinalaiseen amerikkaan. Flunssainen Beck nimittäin ehdotti Gunvald Larssonia, siksi, että hän on yläluokasta, taitaa etiketin ja osaa monia kieliä, myös espanjaa. Stig Malm haluaisi lähteä, mutta on varmasti tyytyväinen, kun hänet jätettiin Ruotsiin. Presidentti onnistutaan murhaamaan voimakkaalla autopommilla, ja Gunvaldkin saa siipeensä. Attentaatista vastuun ottaa ULAG-terroristijärjestö (fiktiivinen). Kyseisen valtion kuvaus on hyvin kyynistä, sillä Larssonin mukaan kaikista eroavaisuuksistaan huolimatta, maa oli "Ruotsin tavoin näennäisdemokratia, jota hallinnoi kapitalistinen elinkeinoelämä ja poliitikot, jotka loivat sosialistisen illuusion". Larssonin matka on hyödyllinen. Hän tajuaa, miten isku tehtiin, pommi oli kaupungin kaasujohdossa, terroristit olivat olleet maassa pitkään. Pommi laukaistiin radiolla, ja kulkueen etenemistä seurattiin suorasta tv- ja radiolähetyksestä. Beck on määrätty turvallisuusryhmän johtajaksi. Hän kerää ympärilleen ryhmän, jossa ovat Gunvald Larsson, Fredrik Melander, Einar Rönn, ja Benny Skacke. He saavat estettyä terroriteon. Lisäksi edellisen osan (Poliisimurha) poliisi Herrgot Nöjd on komennettu turvaamaan osaltaan senaattorin vierailua. 

Tämän jälkeen tulee myös juonipaljastuksia, jotka ovat kylläkin jo internetissä, mutta jos aiot lukea kirjan, jatkoa ei ehkä kannata lukea, ei ehkä muutenkaan.

Teoksen alussa selostetaan pitkälti oikeudenkäyntiä, jossa pankkiryöstöjen syyttäjä Sten "Bulldozer" Olsson syyttää 18-vuotiasta yksinhuoltajaa Rebecka Lindiä pankkiryöstöstä. Hän oli ollut lapsen kanssa hakemassa lainaa, mutta puukko mukana. Puolustusasianajaja Theobald Braxen saa Rebeckan vapaaksi. Rebeckan lapsen isä on Nato-joukoista karannut Jim Cosgrave, joka on pakoillut Ruotsissa, ja jota kehotettiin poistumaan kotimaahansa. Myöhemmin Rebecka häädetään kotoaan ja sosiaaliviranomaiset uhkaavat tämän lasta huostaanotolla. Rebecka saa kuulla kirjeitse Jimin vanhemmilta, että Jim on saanut karkuruudesta neljän vuoden vankilatuomion.

Kirjan alussa Beck, Åsa Torell ja Benny Skacke tutkivat Rotebron esikaupunkialueella tapahtunutta raakaa murhaa. Walter Petrus (62 v) on murhattu rakastajatterensa luona. Mies on pornofilmien tuottaja. Petrus asuu toisaalla upeassa talossa, hän on ollut 28 vuotta naimisissa, hänellä on vaimonsa kanssa kolme lasta, jotka ovat hyvissä asemissa.  Murha selviää, sen oli tehnyt Petruksen talon puutarhuri Hellström. Motiivi on voimakas. Petrus oli houkutellut Hellströmin koulukiusatun tytön elokuviinsa, totuttanut tytön huumeisiin ja hyväksikäyttänyt tyttöä ja tämä oli ollut "elokuvissa". Nyt Hellströmin tytär myy itseään heroiinikoukussa Kööpenhaminassa. Beckin hiostaessa Hellström tunnustaa, sillä myös tytön äiti ja Hellströmin vaimo oli tappanut itsensä synnytyksen jälkeisessä masennuksessaan. Hellström ei näe elämäänsä minkään arvoisena, kun Petrus porskuttaa. Rebecka Lind oli myös joutunut Walter  Petruksen houkutteluiden kohteeksi. Rebecka Lind kuten Hellström on aivan loppu, ja Rebeckan viha suuntautuu kuitenkin yhteiskuntaa kohtaan.

ULAG-terroristijärjestö jää irralliseksi, enkä ymmärtänyt sen motiiveja, muuta kuin, että yritetään saada epäsopua ja kauhua, joskin pääosa uhreista oli "taantumuksellisia". Järjestö soluttaa pitkän ja ankaran koulutuksen saaneet henkilöt maahan erikseen. Terroristi Reynhardt Heydt  puhuu monia kieliä, myös tanskaa, joka oli hänen äitinsä äidinkieli. Hän on syntynyt Etelä-Afrikassa ja koulutettu terroristileireillä Rhodediassa ja Angolassa. Heydt saapuu Tanskan kautta lautalla Malmöhön väärällä passilla. Kaksi japanilaista saapuu Tukholmaan Suomesta laivalla tai kuten teoksessa ilmaistaan "Maarianhaminasta juoppolaivalla". Pohjoismaat ovat olleet "passivapaata" aluetta. Ranskalainen radiospesiaali Levallois tulee yksin. Rajatarkastukset eivät johda kiinniottoihin, mutta Gunvald Larsson arvaa oikein, että terroristit ovat jo maassa. He ovat hankkineet sähkö- ja kaasuverkostojen kuvat, asentaneet voimakkaat pommit. He ovat saaneet tietoa myös kaksoisagentilta. Pohjoismaiseen avoimuuteen kuuluu, että vierailijan reitit ja aikataulut julkistetaan lehdessä, ja tilaisuus lähetetään TV:ssä ja radiossa. Poliisit estävät pommiräjähdyksen. He kartoittivat, mihin pommi on luultavimmin asennettu. Suorat lähetykset eivät olleet suoria, vaan "nauhoitettuja". Poliisiradio, mitä terroristit kuuntelivat, oli mykistetty.

Senaattori ei halua nähdä Vasa-laivaa, vaan laskea seppeleen Kustaa VI Aadolfin (1882 - 1973) haudalle. Juhlallisuuksien aikana paikalle tulee Rebecka Lind ja ampuu Ruotsin pääministerin. Kyse ei ole vahingosta, vaan Rebecka oli saanut kuulla, että lapsensa isä Jim Cosgrove on tehnyt itsemurhan vankilassa. Seuranneessa oikeudenkäynnissä Rebecka todetaan syylliseksi ja mielisairaaksi, ja passitetaan mielisairaalaan, jossa hän tekee itsemurhan. Tällä Wahlöö ja Sjöwall paneutuvat mieliteemaansa siihen, että  rikosten syy olisi yhteiskunnan aiheuttama syrjintä. Tätä itse hieman vierastan. Yhdysvaltain lakien mukaan tuomittu sotilaskarkuri ei ole Ruotsin oikeuspiiriin liittyvä asia, eikä poliitikoilla ole minusta oikeasti tuollaista vastuuta, sillä asioihin vaikuttaa moni asia, ja on vain pysyttävä tolkuissaan.

Terroristeista vain Levallois pääsee maasta.  Japanilaiset pidätetään yllättävässä iskussa. Heydt jää kiinni matkatessaan Tanskaan, tai Heydt kuten japanilaiset puolustautuvat asein, mutta hänet ammutaan. Hänestä oli julkaistu interpolin kuva, hänet oli tunnistettu.

Kirja on hyvin lavea, ja rönsyää, kuten tämä blokkaus. Siinä on ikäviä tapahtumia. Ruotsin pääministeri oikeastikin ammuttiin 11 vuotta kirjan julkaisun jälkeen palatessaan elokuvateatterista, murha on selvittämättä. Myös Ruotsin ulkoministeri sai surmansa 2003 tavaratalossa tapahtuneessa puukotuksessa.  Vaikka kirjassa on paljon hyvää, en allekirjoita kirjassa henkilöhahmojen viljelemiä lausuntoja, kuten : "näennäissosialistisen hallitus" s. 171,  "Sosiaalidemokraatit eivät sosialistisia eikä demokraattisia". Minusta sosialismi on osoittanut olevan huonompi vaihtoehto kuin esim. sosiaalidemokratia. Juuri tähän nuivaan kuvaan porautuu bloggari Kyösti Salovaara bloggauksessaan toukokuussa 2019.

Ajankuvaa esitellään, Barsebäckin ydinvoimalaitos avataan, Barsebäck 1 käynnistettiin 1975, ja suljettiin 1998. Barsebäck kakkonen tuotti sähköä vuosina 1977 - 2005. Kuten kirjailijat toteavat "rojalismi ei ole myötätuulessa" Kaarle XVI Kustaa kruunattiin kuninkaaksi 19.9.1973, isoisänsä Kustaa VI Aadolfin kuoltua. Ruotsin kuningas riisuttiin viimeisestäkin poliittisesta "vallasta" perustuslakiuudistuksessa 1975. Kuninkaan sanasokeus minusta aivan turhaan mainitaan, miksi, sitä en ymmärrä. Kaarle XVI Kustaa on ollut hyvä kuningas, vaikka rapaa lentää edelleen. Myös Natosta puhutaan. Ulkoministeriössä ollessaan Dag Hammarskiöld oli kirjailijoiden mielestä suuntautunut pois Neuvostoliitosta, jonka kokee uhaksi ja lähenee siksi Yhdysvaltoja. Tämä voi kirjan mukaan johtaa siihen että Ruotsi liittyy antisosialistiseen paktiin Natoon. 

Poliisikunta ja Beckin läheiset

Gunvald Larsson on 49-vuotias, pituutta on edelleen 192 cm, mutta painoa on tullut taas lisää. Hänellä on yksi ystävä, Einar Rönn, joka on kaikessa Larssonin vastakohta. Larsson on perheetön. Rönnillä on saamelainen vaimo Unda ja poika Mats. Larsson teettää pukunsa, Rönn pukeutuu maalaisesti.

Kahdeksannessa osassa ollut pankkiryöstöjen syyttäjä  Sten "Bulldozer" Olsson on tässäkin osassa. Ruotsissa syyttäjä johtaa esitutkintaa, toisin kuin Suomessa. Bulldozerista on tehty minusta liian koominen hahmo.

Lennart Kollberg erosi siis viime osassa poliisista ja on osapäivätöissä armeijan museon aseiden hoitajana. Hän on Martin Beckin hyvä ystävä. Beck pyytää häneltä lausuntoa. Lennartilla on vaimo Gun ja kaksi lasta. Lennart tutustui vaimoonsa vasta 41-vuotiaana. Lennartin ero poliisista on tappio, sillä hän on yksi Ruotsin parhaista tutkijoista.

Lennartin tilalle hakeutui Benny Skacke (35 v). Skacke oli jo Stenströmin kuoltua murharyhmässä, mutta oli välillä virassa Malmössä. Hän on naimisissa lääkintävoimistelija Monican kanssa, parilla on yksi lapsi. Skacke on oppinut tutkijan taitonsa Beckin ja Kollbergin yhteistyöstä.

Åsa Torell  (Åke Stenströmin (avo) leski) on rikostutkija ja edelleen sinkku. Suhde Beckiin oli yhden yön mittainen. Beck ja Torell ovat kuitenkin hyvissä väleissä.

Martin Beck (52v) on toipunut rintaan ampumisesta, hän oli pitkään hoidettavana ja terapiassa. Beck asuu Vanhassa kaupungissa Köpmangatanilla. Beck on edelleen useasti flunssainen, mutta vatsaoireet katosivat, kun hän lähti pois huonosta avioliitosta. Tytär Ingrid on 22-vuotias ja seurustelee. Beck asuu Vanhassa kaupungissa Köpmangatanilla. Hän on löytänyt elämäänsä uuden rakkauden Rhea Nielsenin (39 v). Rhea esiintyi ensimmäisen kerran kahdeksannessa osassa. Hän oli jo silloin eronnut tanskalaisesta miehestään ja hänellä on lapsia. Suhde on vakiintunut Beckiin kolmen vuoden jälkeen, mutta intohimoa on paljon. Beckin avioliitto kesti 18 vuotta, poika Rolf on 17-vuotias. Beck tunnistaa, että hänen huono suhde Rolfiin on osittain myös hänen oma vikansa. Beckin luona vierailee edellisen osan poliisi Herrgot Nöjd, hän kertoo, että Folke Bengtsson on käyttäytynyt moitteettomasti (Bengtsson oli Roseannan murhaaja, joka on päässyt vapaaksi, ja muuttanut eteläiseen Ruotsiin).

*****

Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat loivat Martin Beck sarjan ja uuden Nordic-noirin. Maj Sjöwall saattoi tämän kirjan loppuun avomiehensä kuoleman jälkeen. Dekkareita ilmestyi  vain nämä kymmenen, ja tämä oli viimeinen. 

Roseanna oli sarjan ensimmäinen osa, uhri USA:sta, tekijä Ruotsista, viimeinen osa Terroristit, attentaattia suunnittelivat kansainväliset terroristit.

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975

WSOY:n pokkaripainoksessa on yhdysvaltalaisen kirjailijan Dennis Lehanen (s.1965) esipuhe. Hän kiinnittää huomiota ruotsalaisen poliisin epäpätevyyteen, ja Beckin ryhmän pätevyyteen, jonka myös terroristit huomaavat, ja ihmettelevät "Ruotsin kaltaisessa maassa". En tiedä, onko Ruotsin poliisi ollut oikeasti epäpätevä, mutta Suomessa on ihmetelty sitä, että keskeisellä paikalla tapahtunut pääministeri Palmen murha (1986) jäi selvittämättä. Dennis Lehane pitää Rebecka Lindiä uhrina, jota yhteiskunta ei ole pystynyt suojelemaan. Lehane kiittelee vuolaasti myös alun terroriteon kuvausta, ja sanoo että siitä tulee mieleen Jack Ruby ja Lee Harvey Osvald.

Helena Sinervo: Runoilijan talossa

 

Helena Sinervo: Runoilijan talossa, Tammi 2004, sivumäärä 240.

Helena Sinervon (s.1961) romaani Runoilijan talossa voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2004. Romaani on luotauskirjailija-runoilija Eeva-Liisa Mannerin ajatuksiin eri ajankohtina, tämä ei siis ole perinteinen elämänkerta, vaan hyvin epätavanomainen ja häivemäinen, mutta samoihin teemoihin palaava. Helena Sinervo otti projektin vastaan 2001 ja haastatteli Mannerin tunteneita, mutta tajusi, että he "tarjosivat kiiltokuvaa" edesmenneestä, siksi hän tutustui Manneriin muun aineiston kautta.

Kirjaan tähän pohjatietoja, jotka olisi hyvä olla, kun lukee teosta:
Eeva-Liisa Manner (1921 - 1995) oli Suomen johtavia modernisteja, lisäksi Manner käänsi, esimerkiksi  nobelistien teoksia, Arosusi (Herman Hesse) ja  Kioto (Yasunari Kawabata) ovat hänen kääntämiään, kuten Oscar Parlandin Lumottu tie ja Beatrix Potter kääntyi niin ikään. Mannerin lähipiirin kuuluivat Sara Hilden, Harri Kaasalaisen vaimo Marjukka, tamperelainen äidinkielenopettaja Anna-Liisa Mäenpää. Manner kirjoitti vaatimattomissa paikoissa Suomessa ja toisaalta Andalusiassa Espanjassa. Hän oli Tammen kirjailija, ja tässä viitataan usein Jalleen, joka lienee Tammessa vaikuttanut Jarl Helleman.

Helena Sinervo on kirjoittanut teokseensa 68 tuokiokuvaa, ja kirjan kirjoittamisen lähtökohdista. Yhden luvun mitaksi tulee näin runsaat 3 sivua, mutta se on riittävästi, jotta lukija hahmottaa Mannerin aseman, mielentilan, tapahtumat ja yhteydet. Helena Sinervo on onnistunut hyvin luodateessan Mannerin ajatuksia, ja kuvaamalla tuokioita runoilijan elämässä. Tuokiot eivät ole kronologisessa järjestyksessä, mutta lapsuus, ja sen ankeus, sota-aika, rakastumiset, pettymykset ja yksinolo ovat toistuvia tapahtumia.

Manner syntyi 5.12.1921. Äiti kuoli seuraavana päivänä, eikä isä ottanut lasta itselleen, vaan Eeva-Liisa varttui mamman ja papan luona. Kasvatusmetodeina oli kova kuri ja jatkuva piiskaus. Mamma oli lisäksi hyvin uskonnollinen ja uskollinen vitsan antaja, pappa oli veistetty samasta puusta. Sota muutti viipurilaisten elämän, Manner näki sodan kauhut. Manner koki ennen Espanjan aikaansa  esimiehensä elimellistä ahdistelua ja onnettomia suhteita. Tuokioissa Anna-Liisa on eniten läsnä, mutta moneen muuhun ihmissuhteeseen viitataan.  

Kirjassa jatkuva teema on myös Mannerin pulmat mökkien kanssa, kattoremontteja, huijaavia ihmisiä ja varkaita. Runoilijan talossa oli varmasti sitten ankeaa, isompi ongelma on yksinäisyys, katkenneet ihmissuhteet, joita tilitetään ja puidaan. Myös Eros ja Psykhe on monesti esillä, kuten Danten Helvetti.

"Elmirador on lääkettä haavoihini. Täällä minä elän kuin ansaan astunut ja jalkansa irti purrut kettu. Minun on kestettävä yksin, löydettävä parannus omasta lihastani ja verestäni". s. 233

Helena Sinervon teos Runoilijan talossa luotaa modernisti Mannerin sielunmaisemaa, jonka ankeus on lähes pohjatonta.

Reijo Mäki: Mustasiipi

 

Reijo Mäki: Mustasiipi, Otava 2011, sivumäärä 397.

Prologissa Jussi Vares on Korppoon pikkusaarella alkeellisella mökillä, toipuu ja koittaa muistaa. Hänellä on kuristusvaijerin jäljet kaulalla. Jussille on tullut prepaid-liittymästä puhelu Uuteen Apteekkiin. Jussi on lähtenyt ja pari päivää myöhemmin löydetty päähän lyötynä ja vaijerin jälki kaulassa Orikedolta.

Jussi on piiloutunut kyyppäri Korpelan ystävän alkeelliselle mökille. Viereisellä tontilla on öky-huvila, jonka vuokranneeseen naiseen Jussi tutustuu. Saarielämä vaihtuu poliisiasemareissuun, kun Maarian altaalta löytyy naisen päätön ruumis, Jussi haetaan poliisilaitokselle, Jussin muistikirja on kellunut rantavedessä. 

Tässä on Googlen kuva rikospaikasta, eli Maarian altaan ylittävä silta, silta, jolla ei ole mitään käyttöä. Olen suunnistanut Myllyojalla, joten olen kävellyt lähtöön lukuisia kertoja sillan yli. Kuva on google mapsin satelliittinäkymästä.

Jussia epäillään vielä enemmän, kun ruumis paljastuu Ellen Oxbackaksi, Vareksen murhatun ystävän Juhani Oxbackan entiseksi vaimoksi.

Reijo Mäen kahdeskymmenestoinen Vares-seikkailu Mustasiipi pysyy arvoituksellisena hyvin pitkään, ja on erilaisuudessaan hyvä. Lähtökohta on tosin sama kuin sarjan kahdeksannen dekkarin Enkelit kanssain, jossa Jussin liikekumppani on murhattu, ja Jussilla on kolmen päivän muistinmenetys. 

Mustasiivessä murhia paljastuu vielä lisää. Jussi alkaa omissa tutkimuksissa lähestyä konnakoplaa, mutta samalla konnat löytävät uudestaan Jussin. Alun mysteerinainen "Siru" on kiihkeissä loppukahinoissa saaristossa mukana.

Hyvä Vares-sarjan dekkari.