Anni Polva: Tiinaa harmittaa

 

Anni Polva: Tiinaa harmittaa, Karisto kuudes painos 1982, alkuperäinen julkaisuvuosi 1968, sivumäärä 167. Kansi Maija Karma.

Anni Polvan (1915-2003) Tiina-kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta. 

Uusia painoksia otetaan, tälläkin hetkellä Suomalainen kirjakauppa myy ensimmäisen Tiina-kirjan selkomukautusta vuodelta 2022

Kansikuvan tyyli on  kuudessakymmennessäkuudessa vuodessa muuttunut, ensimmäisen kannen on tehnyt Anna-Stina Ketonen (lähde: Kirsin kirjanurkka sekä Lastenkirjainstituutti) ja toisen kannen on suunnitellut Anne Muhonen. Samalla on myös maailma muuttunut. Tiinan perheellä ei ole edes tv:tä, nyt jokaisella on lapsella älykännykkä ja some. Kirjassa taloissa on talonmiehet, lapsia kuritetaan, lauantaisin käydään koulua, viisipäiväinen kouluviikko "alkoi" syksyllä 1971, kirja julkaistiin 1968.

Tiinaa harmittaa kannen on tehnyt Maija Karma (1914-1999). Kansikuvassa ihmetyttää se, että lapset ovat noin nuoria, Tiinahan käy oppikoulua. 

Kirjan pauloissa-blogissa on selvitetty juonta ja arvioitu kirja ja pidetty kovasti.

Juoni on yksinkertainen. Hiihtoloman ajaksi äiti on päättänyt lähettää Tiinan serkkunsa Emman luo. Tiinalle Emma-täti on siivousintoinen nipottava vanhapiika. Tuleva matka rassaa Tiinaa, joka on aivan suunniltaan. Tiinaa harmittaa. Tätä harmitusvaihetta kestää puolet kirjasta, ja Tiinalle sattuu aika paljon kommelluksia, ja Tiinan kissakin saa niistä kärsiä. Tiina tuittuilee ja myöhästyy koulusta. Lähtöpäivänä Tiina pääsee ystäviensä Elvin ja Juhan saattamana linja-autolle, ja Emma ottaa hänet kirkonkylän asemalla vastaan. Emman luona Tiina pelastaa pienen Heikki-pojan ja tämän koiran Rakin tulvivasta ojasta. Kevät on tulossa, sillä leskenlehden kukkia on tien pientareilla. Heikki on isätön, eli hän ei itse tiedä, kuka hänen isänsä on. Häntä kutsutaan m-sanalla, nykyilmaisu on romani.

Heikki ja Tiina karkeloivat ulkosalla. Kun Heikin yksinhuoltaja-äiti joutuu sairaalaan umpisuolen tulehduksen vuoksi, Tiinan onnistuu majoittaa Heikki Emma-tädin luo. Kun lapset syövät leipää ilman lupaa, Emma syyttää heitä varkaiksi, ja huutaa Tiinalle omia romani-ennakkoluulojaan ("sehän on mu5talain3n"). Lapset lähtevät käpälämäkeen ...

Tiinaa harmittaa on Tiina-sarjassa 13 osa, ja minusta se ei ole aivan kärkiteoksia, mutta kuten mainitsin Kirjan pauloissa se oli saanut hyvät arviot. Minusta juonen käänteitä tekaistaan tyhjästä. Oudoin on Emman lapsuuden ystävän Martin tulo vieraisille. Lasten perässä juokseminen saa parin lähentymään ...  Luin ehkä huonosti, mutta minulle ei selvinnyt, mistä Emma sai elantonsa.

Emma käy apteekissa ja siivoaa ahkerasti. Tiinaa kuvataan monesti puolinuhaiseksi. Tiinan ystävä Elvi joutuu hoitamaan yh-äitinsä kaksosia. Äidillä on kiire, rahahuolia ja hän ilmeisesti pieksää Elviä. Tiinan mukaan  Tiina puhuu "nykyaikaisesta kasvatuksesta" ja luonnehtii sitä henkiseksi kidutukseksi, jota ilmeisesti edustavat Tiinan luettelemat keinot: sisäll määrääminen, katuminen ja virkkaamiset.

Heikin koiralla ei ole veromerkkiä, joka tuolloin oli kaulapannassa. Tuskin sitä oli rokotettukaan? Sama pätee hänen kissapoikaiseen.

Tiina löytää hopeamarkan tieltä, kirjan ilmestymisvuosi 1968 oli viimeinen vuosi, kun markassa oli hopeaa, vuoden 1964-1968 olivat seosta, jossa oli hopeaa, vuoden 1969 markka oli nikkeliä, näitä kolikkoja painettiin 1993 asti. 

Yhden markan seteleihin painovuodeksi laitettiin 1963.

Sote näytti toimivan kirjassa hyvin. Kun Heikin äiti oli sairas, haettiin terveyssisar, joka ajoi polkupyörällä (paikattuaan ensin polkupyörän kumin) kotikäynnille. Hän tutki potilaan, Tiinan avustuksella lievitti kipuja, sitten potilas siirrettiin sairaalaan ja leikattiin.

Tiinan mielitiettynä pörrää edelleen Juha, joka on tällä kertaa sivuosissa.

Oppilaat jaksoivat koulussa, vaikka ei ollut kuin opettajat ja rehtori, ei ollut kuraattoria,  psykologia, psykiatrista sairaanhoitajaa, laumaa nuorisotyöntekijöitä, uraohjaajia, yhteisöpedagogeja, oppilaskunnan ohjaajia, opinto-ohjaajia, koulunkäynnin ohjaajia eikä edes etsiviä nuorisotyöntekijöitä. Oli rajat, eikä sitä rajatonta vapautta, kuten nyt. Jos harmitti, niin harmitti, eikä sitä sanallistettu erilaisissa viranomaispalavereissa. 

Tiina menee ja tekee, vaikka harmittaa ja Tiina selviää.

Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus

 

Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus alkuteos The French Powder Mystery 1930, suomentanut Aulis Rantanen, WSOY 1978, SaPo-sarja 223, sivumäärä 336.

Sormenjälkijauheen arvoitus on Ellery Queen -sarjan toinen dekkari ja sarjan parhaimmistoa.

New Yorkin French-tavaratalon näyteikkunasta löytyy ruumis. Ruumis retkahtaa näkyviin keskipäivällä, kun siivooja avaa seinällä olevan sängyn mekanismin. Vainajaa on ammuttu kahdesti revolverilla. Tästä alkaa murhaajan jahti. Murhattu on tavaratalon omistajan upporikkaan Cyrus Frenchin vaimo Winifred Marchbanks French. Frencheillä on asunto tavaratalorakennuksen ylimmässä kerroksessa. 

Paikalle singahtaa ensin tavaratalon etsiviä ja sitten New Yorkin poliisi mukanaan Richard Queen ja hänen poikansa Ellery Queen. Ellery havaitsee näyteikkunan esittelytilasta monta ratkaisevaa johtolankaa. Poliisin tutkimukset alkavat, ja jokaista kuullaan, tarkastetaan alibeja ja lopussa Ellery Queen selittää kaikki johtolangat ja niistä seuraavat päätelmät. Tietenkin rikollinen jää kiinni. 

Sormenjälkijauheen arvoitus -dekkari on varsin yllättävä ja kuten mainitsin sarjan parhaimpia.

Alla enemmän dekkarista sen juonesta ja ratkaisustakin, syyllistä enkä motiivia en kuitenkaan paljasta.

Teos alkaa 1930 päivätyllä esipuheella, jossa selvitetään, että Richard Queen on  ollut New Yorkin poliisissa. Ellery kirjoittelee dekkareita salanimellä  ja ratkoo rikoksia. Tämä tarina on siis jo tapahtunut.

Teoksen alussa johtokunta on koolla, French valmistelee fuusiota. Koska johtokunnan jäsenet ovat paljon tavaratalossa ja asunnossakin, heitä epäillään, kuten vainajan aviomiestä, tytärtä, veljeä ja johtokunnsn jäseniä, kaikista on esittely dekkarin alkulehdillä.

Ellery Queen kerää johtolankoja ja tajuaa oikeastaan heti, että ruumis on siirretty näyteikkunan sänkymekanismiin, ja murhapaikka on muualla, itse asiassa Frenchin asunnossa. Sieltä löytyy paljon uusia johtolankoja, kuten onyx-kirjatukien tahrat ja sormenjälkijauhe, josta tulee dekkarin nimi. Huulipunapuikko on tärkeä johtolanka. Lisäksi asunnossa on kokoelma erikoisia kirjoja. Missä tai kenellä on asunnon kuudes avain?

Loppuluku on 37 sivua pitkä, ja siinä Ellery Queen käy läpi kaikki johtolangat ja niistä tekemänsä päätelmät, deduktiivisen päättelyn seurauksena murhaaja jää kiinni aivan lopussa, viimeisessä lauseessa.

Tämä on 1930-luvun klassinen dekkari, mutta amerikkalainen. Keskiössä on murha, jonka salapoliisi selvittää omalla älyllään. Rikoksen motiivia ja syyllistä ei alkuasetelman perusteella voi arvata, eli johtolankoja kertyy. 

Kirjoitusajankohdasta ja suomennoksen ajankohdasta johtuen kieli on alussa varsin rasistista. Siistijä on musta, ja hänestä käytetään sekä nimitystä n33k3risiivooja ja lyhyemmin n3kru, ja hänen hysteriaansa liioitellaan ja kuvataan hyvinkin paljon epäedullisessa valossa.

Tavaratalon kirjaosastoa johdetaan huonosti. Johtokunnan sihteeri nuori Ellery Queenin tuttu Westley Weaver oli saanut Frechiltä tehtävän tutkia, miksi kirjaosaston tuotot olivat vähentyneet. Westley havaitsee tutkimuksissaan outojen kirjojen ilmestyvän tiettyyn hyllyyn. Hän kerää  viisi kirjaa talteen ja vielä kuudennenkin. Mikä on kirjojen tarkoitus? 

No. Siinä on viestijärjelmä ennen tor-verkkoa ja telegrammia, joilla levitetään huumeita. Cyrus French on muuten Paheiden vastustajien puheenjohtaja. Kirjan aivan alussa poliisit ja syyttäjä Samson pohtivat huumesyndikaatin röyhkeää toimintaa. Tavaratalon kirjaosasto toimi syndikaatin viestijärjestelmän solmukohtana. Valitut kirjat ovat eksoottisia ja fiktiivisiä, tai en löytänyt niitä, kuten Stani Wedjowski: 1300-luvun kaupankäynti, A. I. Thoromorton Hassutusten antologia ....

Minusta lajityypissään oiva teos.

*****
Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, tämä Sormenjälkijauheen arvoitus on vuodelta 1930.

Alkusanojen mukaan Queenit, myös Elleryn poika ja vaimo, ovat Italian vuoristokodissa ja nämö ovat kertojan kirjoittamia. Taloudessa ahertaa Djuna, joka on  kokki ja  palvelija. Ellery Queen puolestaan dekkareita omalla nimelln. 

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten bloggamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos.

Jarkko Sipilä: Takamäki 9-10 Prikaatin kosto ja Katumurha

Takamäki 9-10

Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto, Gummerus 2009, sivumäärä 340.

Pääkalloprikaatin kakkosmies Tapani Larsson pääsee vankilasta hovioikeuden lyhennettyä tuomiota. Larsson ottaa Pääkalloprikaatin johdon. Prikaatin pitää huolta vankilassa olijoiden perheistä. Larsson sanoo että pitää tarvittaessa uhrata itsensä Prikaatin puolesta. Todellisuudessa Prikaati harrastaa huumekauppaa, ihmisten pahoinpitelyä ja tappamista.

Myös Eero Salmela on päässyt linnasta ja on velkaa Prikaatille. Hän yrittää tuoda piriä Virosta, mutta epäonnistuu ja on lisää velkaa. Salmela soluttautuu Prikaatiin. Alkaa iso poliisioperaatio, jossa on monia vaiheita.  Prikaati saadaan aisoihin, ja osa konnista linnaan, mutta Suhonen ja Salmela joutuvat tulilinjalle, ja kiipeliin.

Jännittävä ja viihdyttävä dekkari. 

Tarina tapahtuu lokakuun lopussa 2009. Vakiokaarti on ennallaan. Poliisesita Kirsi Kohonen lomalee Australiassa. Joutsamo puurtaa asemalla. Kari Takamäki on 48-vuotias, ja on naimisissa Kaarinan kanssa. Vanhempi poika Kalle keskityyy kouluun. Joonas käy lätkäharjoituksissa, mutta ei pelaa junnujen ykkösjoukkueessa. Joonas haluaisi iPhone 3G:n ja käy isänsä kanssa filosofisia keskusteluja. Varastettuja iPhoneja saisi ostettu koulukaverilta. Taklamäellä on Nokia Communicator eli kommari. 

Rikostoimittaja Sanna Römpötti on ollut neljäs Tanssii Tähtien Kanssa. Prikaatilainen Sami Rahja haluaisi hänet sänkyynsä, mutta Römpötti onnistuu  välttämään sänkyilyn.

Kulmapubissa soi Happoradion Che Guevara, joka on julkaistu 2008.

Jarkko Sipilä: Katumurha, Gummerus, 2010, sivumäärä, sivumäärä 275. Takamäki #10.

Dekkari alkaa rajusti ja rujosti: moottoripyöräilijä ampuu iltapäiväruuhkassa mersua ajavan Mikael Nymanin. Takamäen velvollisuus on viedä Raakel-vaimolle suruviesti. Parilla on lapsi Jonathan, Takamäen mukana on myös  pappi Kaarina Silvennoinen.

Takamäki on kokenut suuren menetyksen itsekin. Vaimo Kaarina on kuollut auto-onnettomuudessa toukokuussa ajaessaan työmatkaa. Porintiellä oli tapahtunut nokkakolari vastaantulijan kanssa. Kaarina kuoli, toisen auton ajaja sai vaikean aivovamman. Keväällä oli hautajaiset ja vanhempi poika Kalle pääsi ylioppilaaksi ja lähti opiskelemaan Vaasaan. Joonas asuu isänsä luona kotona.

Nymanin murhaajan etsintä kulkee sipiläismäisiä uria, eli Joutsamo penkoo puhelintieoja (paikkoja, kontakteja ja ajankohtia), muut  etsivät puurtavat eri tehtävissä. Suhonen on saatellut vinkkimies Salmelan turvaan Ouluun Pääkalloprikaatin kostotoimien vuoksi. Salmela on kuullut nuoruuden rakasteltultaan Marika, että Salmela on 20-vuotiaan Sallan isä. Salmelan poika Lauri kuoli vuonna 20006 vain 18-vuotiaana.

Mikael Nyman on syntynyt Amerikassa ja alkuperäiseltä nimeltä Michael Newman, Yhdysvallatkin on kiinnostunut murhasta. Mikael on kaksoiskansalainen. Hänellä oli perheen lisäksi rakastajatar. Tutkinta on kuitenkin aika tyypillinen. Teoksesa on konnia moneenlähtöön ja niin myös poliiseja. Yksi pidätys tapahtuu Vantaan Koivukylässä. Myös Tapiolaa kuvataan. Kauppakeskus oli jo tuolloin kulahtanut. Stockmannilla oli kahvila, jossa oli varsin hulppeat hinnat.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)
9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Ellery Queen: Silinterihatun arvoitus

 

Ellery Queen: Silinterihatun arvoitus alkuteos The Roman Hat Mystery, A Problem in Deduction.  Frederick A. Stoke Company, New York, MCMXXIX, suomentanut Leena Karasjärvi, Saga Egmont, sivumäärä 369.

Silinterihatun arvoitus on ensimmäinen dekkari Ellery Queen -sarjassa, joka jatkui aina vuoteen 1971 asti. Sarjan avausosassa Silinterihatun arvoituksessa on vanhan klassisen  kulta-ajan dekkarien patinaa. Selvitettävä murha tapahtuu vuonna 1921 teatterinäytöksen aikana. Poliisi saapuu paikalle, myös isä ja poika eli poliisipäällikkö Richard Queen ja hänen älykköpoikansa Ellery Queen. Teatteri suljetaan, suoritetaan henkilöiden alustava kuuleminen, kerätään henkilötiedot ja ihmisten hallussa olevat tavarat kirjataan ylös. Yllätys on se, että mitään epäilyttävää ei löydy. 

Murhattu mies on kiero lakimies Monte Field. Hänen vihamiehiään on samassa näytöksessä monia. Poliisi haparoi pimeässä, murha tuntuu "täydelliseltä". Ellery Queen kuitenkin löytää joukon johtolanganpätkiä, joita pitkin päättelemällä hän ratkaisee mysteerin. Ratkaiseva vihje on vainajan kateissa oleva silinterihattu.

Silinterihatun arvoitus on Ellery Queen sarjan avausosa, ja perinteisten dekkarien aatelia.

Enemmän murhasta, ja sen ratkaisusta, mutta en paljasta motiivia, enkä murhaajaa, mutta asetelmaa avaan.

New Yorkin Broadwayn Roomalaisessa teatterissa esitetään syyskauden sensaatiota loppuunmyydylle yleisölle, näytelmää nimeltä Pyssyleikki, joka kertoo gangstereista. Sen toisen väliajan jälkeen murhataan rikollinen lakimies. Poliisi aloittaa heti tarmokkaat tutkimukset. Ovet laitetaan kiinni. Ensin kuulustellaan teatterin henkilökuntaa, vahtimestareita, paikannäyttäjiä, juomien myyjiä. Kukaan ei ole poistunut teatterista. Kuolinsyyksi paljastuu myrkytys. Ainoa johtolanka on vainajan puuttuva silinterihattu.

Dekkari on julkaistu 97 vuotta sitten ja kertomus tapahtuu 105 sitten. Tavat ovat erilaiset. Jokaisella katsojalla on paperilippu. Miehillä asuun kuuluu hattu esimerkiksi silinteri tai knalli. Ellery Queen saa selville murhaajan, ratkaisemalla ensin silinterihatun arvoituksen. Miksi hattu oli varastettu? Missä hattu on? Kuka sen otti ja miksi? Tätä arvoitusta en avaa lainkaan, koska se on dekkarin ydin.

Kun Elleryllä on selvillä kenellä hattu voisi olla, tutkintaa suunnataan motiiviin, ja murhatapaan. Tyypillisen dekkarin tapaan kartoitetaan väärien henkilöiden taustoja ja tekemisiä. Monte Field oli varsinainen mätämuna.

Perimmäinen motiivi on hyvin yllättävä, mutta 105 vuotta sitten hyvin ymmärrettävä.

 *****

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee,  salanimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky,  loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, Ellery Queen -dekkareita alettiin julkaista 1929 ja ensimmäinen oli Silinterihatun arvoitus. Pitkiä tarinoita julkaistiin 33 ja lisksi lyhyt juttuja.  

Kirjoissa Ellery Queen on salapoliisi, joka merkitsee seikkailunsa "ylös". Hänen isänsä on poliisi Richard Queen. Alkuosan kirjoissa Queenit asuvat Italiassa, Richard on jäänyt eläkkeelle ja Elleryllä on vaimo ja poika. Ellery on kirjannut tapahtumia ylös ja tämäkin julkaistaan kustantajan Italian matkan jälkeen, kun hän on saanut Elleryltä muistiinpanot. Ellery taas kirjoittaa itsekin dekkareita omalla nimellään, joka ei ole Ellery Queen, minusta monimutkaista. Sarjan edetessä Ellery tuntuu olevankin poikamies ja isä on taustalla.

Olen blogannut sarjan myöhemmistä osista Kymmenes rikos ja Vastapeluri jotka minusta eivät kuitenkaan yllä aivan alkupään tasoon.

Mikael Agricola ja Abckiria

 

Mikael Agricola ja Abckiria, toimittanut Aarni Penttilä, eri painosten säilyneistä katkelmista.

Mikael Agricolaa, joka syntyi Pernajasssa vuoden 1510 tienoilla, pidetään suomen kirjakielen luojana.

Mikael Agricolan alkuperäistä Abckiriaa (jatkossa Abc-kirja) ei ole säilynyt nykypolville. Kielitieteilijä ja professori Aarni Penttilä (1899-1971) on valottanut Abc-kirjan kohtaloa yllä olevassa Abc-kirjan näköispainoksessa. Kolmesta eri alkuvuosien painoksesta on kuitenkin säilynyt osia, joiden perusteella on pystytty päättelemään Abc-kirjan sisältö. Yksi näistä osista on löydetty Upsalasta 1851, toinen Tukholmasta 1904, ja kolmas Västeråsista vuonna 1966. Abc-kirja on julkaistu luultavasti 1543. Kaikki on epävarmaa, ja myös Mikael Agricolan syntymävuosikin on epäselvä. Mikael Agricolan päivää vietetään hänen kuolinpäivänään yhdeksäs huhtikuuta.  Mikael Agricola menehtyi vuonna 9.4.1557.

Abc-kirjan lukeminen on hankalaa. Kirjasin on outo. Lisäksi jotkut kirjainvalinnat ovat vanhahtavia. Latinassa käytettiin c-kirjainta, joka ääntyi k:na kuten sanassa Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää.

Latinassa ei ollut j-kirjainta vaan oli i, ja sananlaskussa "alea iacta est" i-kirjain ääntyy ainakin suomen kielessä j:nä. Nimessä Tiberius, luonnollisesti i:nä. Oheinen lainaus on Julius Caesarin Gallian sodasta: "Gallia est omnis divisa in partes tres, quarum unam incolunt Belgae, aliam Aquitani, tertiam qui ipsorum lingua Celtae, nostra Galli appellantur. Hi omnes lingua, institutis, legibus inter se differunt. ", josta näkee q-kirjaimen  käytön.

Yllä olevassa Abc-kirjassa parhaiten pääsee tekstistä kärryille, kun lukee Isä meidän -rukousta, joka Agricolalla on muodossa: "Se Rucus" "Ise meinen ioca olet taiuasa ...". Huomaa u- ja i-kirjaimen käyttö.

Suomen kieli on kehittynyt tästä ja Abc-kirjakin. Ilmeisesti 1800-luvulla alettiin käyttää Aapinen nimeä. Nykyään aapisissa on paljon värikuvia. Otavan Aapiskukon yhteydessä mainitaan myös Aarni Penttilä kirjoittajana. Aapiskukko on vanha symboli (1700-luvulta?)  lukemaan opettelemiselle ja oppimiselle.

M. Tela on kirjoittanut lyhyen katsauksen Mikael Agricolasta kirjassa Isien töitä: Piirteitä suurmiestemme elämästä (huomaa maskuliininen nimi). Teoksen on kustantanut WSOY vuonna 1916. Siinä oli ensimmäisenä kirjoitus Mikael Agricolasta. Mikael Agricolan elinajalle osuu uskonpuhdistus, sillä Martin Luther julkaisi 95 teesiään vuonna 1517.  Mikael Agricolan isä oli Telan mukaan köyhä kalastaja. Wikipediassa mainitaan, että Mikael otti sukunimekseen Agricola (=maanviljelijä), koska isä oli maanviljelijä. Joka tapauksessa Mikael kävi koulua Viipurissa. Hän muutti Turkuun opettajaksi ja pääsi piispa Martti Skytten sihteeriksi. Agricola oli vaikuttunut Pietari Särkilahden saarnoista. Piispa lähetti Agricolan Wittenbergiin yliopistoon. Agricola palasi maisterina ja nimitettiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Pesti päättyi, koska 1848 kuningas nimitti "toisen miehen" rehtoriksi. Agricola kuitenkin pääsi Turun piispaksi. Tela mainitsee Agricolan tuloista seuraavaa: Hänen tulonsa lienevät vähentyneet, ja olivat ne ennen piispan virkaan astumista 150 tynnyriä ruista, 57 tynnyriä ohria, 19 tynnyriä kauroja, vähän vehnää ja herneitä sekä 84 leiviskää voita.

Tela kirjoittaa, että Abc-kirjasta "Aakkosten lisäksi on siinä kymmenet käskyt, uskonkappaleet, Isämeidän rukous, enkelien tervehdys Maarialle sekä kasteen-, ripin ja alttarinsakramentit". 

Agricola työsti myös katekismuksen ja Rucouskirian, jossa Agricola neuvoo pappeja: "se on sangen heiy (=häijy) Pappi, ioca waan etzi watzans tarpet. Ja eij catzo HERRAS caria, jakain Opin Winja maria (=viinimarjaa) Quin Reeskan (=rieskan) Nahan ja Lihan wie ja sijtt eij Lauma wartioijtze.

Agricolan suurin ponnistus oli Uuden Testamentin suomennos.

Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää.

15 vuotta kirjabloggausta, entä sen jälkeen?

 

Aloitin viisitoista vuotta sitten kirjabloggauksen.

Täsmälleen 15 vuotta sitten 2.4.2011 klo 10:24  julkaisin ensimmäisen blogitekstin , joka ei mullistanut blogimaailmaa, mutta se mullisti kirjojen lukemiseni.

Lyhyt kertaus 15 vuodesta. 

Vaikka keväällä 2011 oli monia kirjablogeja., perustin oman oikeastaan sattumalta tai vain hetken mielijohteesta. Olin lukenut kirjoja säännöllisesti, mutta en jäänyt niitä pohtimaan. Blogin perustaminen tuntui hyvältä ajatukselta, mutta en arvannut, kuinka hyvä se oli. Tiedän nyt paljon enemmän lukemisesta.

Viisitoista vuotta on pitkä aika, ja tässä jotain linjojani.

Ensimmäisenä bloggausvuonna (2.4.2011 - 1.4.2012)  aloin lukea Keskisuomalaisen sadan kirjan listaa. Koko blogitouhu ja lukuharrastus oli alkuun innostunutta hapuilua ja rönsyilyä, koska Keskisuomalaisen listassa oli joitain hyvin haastavia kirjoja, listasta lukeminen unohtui pitkäksi aikaa, mutta Keskisuomalaisen listan sain valmiiksi blogin kymmenvuotispäiväksi.

Toisena blogivuonna (2.4.2012 - 1.4.2013) aloin lukea nobelisteja. Erityisesti jäi mieleen Camus'n Sivullinen luin myös Solohovin Hiljaa virtaa Don trilogian, sekä ei-nobelisti Leo Tolstoita. Sota ja rauha on häneltä parasta. Dostojevskiltä luin Rikoksen ja rangaistuksen. 

Haasteet on osa blogitouhua, olen osallistunut moneen  ja 1.1.2013  lanseerasin oman ensimmäisen 13 haasteen, missä piti kirjoittaa bloggaukseen 13 sanaa, kuten tarttua, hykerryttävä, herkullinen, päälleliimattu. Haaste  ilahdutti, pelkäsin että kukaan ei osallistu, mutta osallistuttiin.

Kolmantena vuonna (2.4.2013 - 1.4.2014)  bloggasin Montgomeryn Runotyttötrilogiasta, ja aloin blogata Dorothy L. Sayersin dekkareista, projekti, joka kesti muutaman vuoden, osa kirjoista piti ostaa englanniksi. Ensimmäinen blogattu oli Kuolema vierailee kerhossa. Jatkoin nobelistien lukemista ja haastoin muutkin 14 haasteessa. Haaste oli suosittu.

Neljäntenä vuonna (2.4.2014 - 1.4.2015) aloin blogata järjestelmällisesti Agatha Christien dekkareista. Luin myös Volter Kilven Alastalon salissa.

Viidentenä vuonna (2.4.2015 - 1.4.2016)  bloggaus jatkui tutuin uomin ja sain Agatha Christie -projektin valmiiksi täällä.

Kuudentena vuonna (2.4.2016 - 1.4.2017) kaikki jatkui ennallaan, luin, bloggasin ja ohjelmoin bloggauksia sopiviin paikkoihin luin scifiä, ja ruotsiksi dekkareita esimerkiksi Lapiduksen Vip-Rummetin 

Uljas uusi maailma tuli luettua ensimmäisen kerran.

Seitsemäntenä vuonna (2.4.2017 -  1.4.2018) luin Arne Dahlin A-ryhmän kirjat, ja katsoin  tv-sarjaa ruotsiksi. Bloggaus oli jo urillaan, jotka olivat jo aika syvässä. Haastoin bloggarit mukaan hiilidioksidihaasteeseen (siis tarkoituksena vähentää hiilidioksidia tai pohtia miten asiaa on käsitelty kirjallisuudessa). Liityin twitteriin, ja tajusin kuinka eri mieltä ihmiset ovat kaikesta. Twitterissä lähdetään helposti laukalle. (Nykyisin Twitter on X ja rinnalle on tullut BlueSky, Threads, jonne vouhottajia on siirtynyt X:stä).

Kahdeksantena vuonna bloggasin uudestaan kaikista Harry Pottereista. 

Yhdeksäntenä vuonna bloggasin paljon Ursula Le Guinin kirjoista, ja Henrik Tikkasen Osoite-trilogiasta (5 kirjaa =). Haastoin bloggarit mukaan 75 vuotta Toisesta maailmansodasta. Tavoitteena oli  ymmärtää sodan pahuus ja turhuus, ja arvostaa rauhaa. Mitä nyt tapahtuukaan vuonna 2026, sotia ja ilmaiskuja todella monessa paikassa. Drooneja lentänyt jo Suomeenkin.

Liityin instagramiin, siellä on lähinnä kuvia, mutta myös kirjoista postauksia. Olen nyttemmiin lopettanut miltei kokonaan kirja-arviot Instagrammissa.

Kymmenes vuosi meni puuttuvien Keskisuomalaisen listan kirjojen hankkimiseen, lukemiseen, ja bloggaamiseen. Samalla haastoin muut mukaan täällä. Luin täyteen myös Karl Ove Knausgårdin Taisteluni sarjan.

Yhdennentoista vuoden kunniaksi haastoin bloggarit lukemaan Gutenbergistä. 

Kahdestoista vuosi kului joiden Nuorten toivekirjojen parissa, luin suomennettuja  Simone Buchholtzin dekkareita. Aloitin komisario Beck-sarjan, jonka sain seuraavana vuonna "valmiiksi".

Seuraavana vuonna aloitin lukea Nero Wolfe -dekkareita ja Finlandia palkinnon saaneita kaunokirjallisia teoksia (alkuun myös runot olivat mukana).

Neljästoista vuosi meni Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkarien parissa täällä, aloin lukea P.D. Jamesin komisario Dalgliesh sarjaa.

Viidestoista vuosi on mennyt P.D Jamesin ja Charles Dickensin parissa, toki olen lukenut muutakin.

Tulevana blogivuonna postaukset vähenevät, sillä olen alkanut lukea hyviä ja kiinnostavia kirjoja uudelleen, mm. Komisario Beck -sarjan, Agatha Christien dekkareita. Luen myös joitain palkittuja kirjoja ja Ellery Queenin alkupään dekkareita, joista postaankin. Hankin myös muutaman puuttuvan Nero Wolfe kokoelman, joita ei ole suomennettu.

Mitä blogin tulevaisuuteen tulee, jää itsellenikin arvoitukseksi, mutta en tietenkään lopeta lukemista enkä kirjoittamista mutta määrä ei ole merkitsevä, eikä tämän blogin kohdalla laatukaan. 

Bloggaaminen on hyvä harrastus, ja sääli, että, kirjojen luku on vaihtumassa kuunteluksi, blogien kirjoitus "podcasteiksi", asioita nousee ja laskee, mutta uskon, että lukeminen pitää pintansa ja kannattaa aina, vaikka olisi mitkä tekoälyt vallalla. Koitin muuten tekoälyllä tiivistää Tom Sawyerin seikkailut ja pelottavan hyvää tuli. Koska kirja on internetissä kokonaan, sen voi syöttää tekoälyyn ... kiinnostavaa nähdä, miten tekoäly vaikuttaa lukemiseen, kirjoittamiseen ja asioihin perehtymiseen.

Isot kiitokset kaikille lukijoilleni, kommentoijille, ja muille kirjabloggaajille vai pitääkö käyttää sanaa sisällöntuottajille, joka tapauksessa lukemisiin.

Minna Canth: Spiritistinen istunto

 

Minna Canth: Spiritistinen istunto, ilveily yhdessä näytöksessä, 1894.

Minna Canthin näytelmä Spiritistinen istunto on kevyt ja Canthin tuotannossa hauska, ei siis ankea.

Näytelmän keskuhahmo on nuori nainen neiti Helmi Vesterholm, joka asuu tätinsä rouva Tallqvistin luona. Helmi on mieltynyt ylioppilas  Renne Hammariin, josta täti ei pidä, koska tämä ei usko spiritismiin. Täti sen sijaan on hurahtanut istuntoihin, joita vetää Amerikasta tullut herra Orell. Näytelmä on lyhyt ja se alkaa, kun  Helmi ja palvelijatar Liisa leipovat. Liisa on näkevinään enteitä aviosta, mutta Helmi kertoo tädin penseydestä Renneä kohtaan. Täti haluaa naittaa Helmin meedio Orellille.

Spritististä istuntoa johtaa herra Orell ja joukkio koostuu emännän ystävistä. Istunnossa käsitellään kihloja. Helmin täti haluaa tietää, onko Helmi salakihloissa. Herra Orellilla on siis oma kiinnostus Helmiä kohtaan.  "Henki" tulee peliin ja antaa myönteisen vastauksen kihlaukseen  ja saa lupauksen, ettei täti vastusta sitä, kun henkilö tulee esittelemään itsensä.

Renne Hammar oli ilveillyt istunnon henkenä mutta saa helmen omakseen eli Helmin. Orell jää nuolemaan näppejään.

Hyvää Minna Canthin päivää.

*****

Minna Canth (1844-1897) oli kuuluisa näytelmäkirjailija, jota liputetaan tänään. Canth bloggauksiani löytyy täältä