Rex Stout: Viimeinen siirto

 

Rex Stout: Viimeinen siirto, alkuteos Gambit, 1962 suomentanut Kalevi Nyytäjä, Sapo 392, sivumäärä 243, Nero Wolfe #25.

Tämän Nero Wolfe -dekkarin tapahtuma-aika on helmikuussa 1962. Tekstiiliyhtiön omistajan tytär Sarah "Sally" Blount (22 v) haluaa palkata Nero Wolfen todistamaan, ettei hänen isänsä Matthew Blount ole syyllistynyt shakkinero Paul Jerinin murhaan. Jerin on myrkytetty kaakaossa olevalla arsenikilla 30.1.1962 Gambiittikerholla, jossa hän pelasi simultaanishakkia 12 gambiittikerholaista vastaan. Sally on valmis maksamaan Wolfelle 22 000 dollaria, hänellä on säästöjä ja hän on myynyt tavaroitaan. 

Sallyn sovittu tapaaminen on klo 11.30. Archie Goodwin saa motivoida tapaamiseen isäntäänsä Nero Wolfea, joka repii sivuja Websterin sanakirjan uusimmasta painoksesta, hän on päättänyt polttaa sanakirjan, koska on tuohtunut, kun uusimmanssa painoksessa vihjata -verbin synonyymi on  päätellä. Hän  katsoo uusimman laitoksen turmelevat (amerikan)-englanninkieltä. Nero Wolfe rakastaa ruokaa ja sanoja. Nero Wolfe on montenegrolaistaustainen, joten hän on opetellut amerikan-englannin toisena kielenä. Noah Webster (1758 -1843) alkoi julkaista sanakirjaa vuonna 1828 American Dictionary of the English Language myöhemmin nimellä Webster's ja myöhemmin Merriam-Webster, kun George ja Charles Merriamin yritys osti oikeudet Websterin sanakirjaan.

Gambiittikerholla 12 jäsentä on pelannut Jeriniä vastaan, muutama kerhon jäsen on toiminut lähetteinä ja he ovat vieneet (ja hakeneet) siirrot Jerinille, joka on ollut yksin huoneessa, johon syytetty Matthew Blount, pelaaja pöydässä 6 on tuonut Jerinin lempijuomaa kaakaota. Epäiltyjä on vain yksi, mutta paikalla oli siis 12 pelaajaa, kerhon jäseniä oli lisäksi lähetteinä, keittiössä on kokki ja tarjoilija. Pelaajat ovat liike-elämän kermaa: pankinjohtajia ja sijoittajia, lisäksi on lääkäri ja lakimies. 

Näistä aineksista sukeutuu hyvä Nero Wolfe tarina.

Pidempi oppimäärä
Sally Blountin teoria on se, että syyllinen on Blounttien lakimies Dan Kalmus,  joka on Sallyn havaintojen mukaan rakastunut Blountin vaimoon. Sallyn teoria syyllisestä kariutuu, kun Dan Kalmus murhataan. Nero Wolfe pohtii, kenellä on motiivi murhata Paul Jerin. Jerin on shakkinero, joka on myös taikuri ja väsää loruja ja vitsejä onnittelukortteihin. Nero Wolfe pohtii ongelmaa ja lukee tutkinnan aikana Robert Ardreyn teosta African Genesis.

Pisin oppimäärä

Dekkarin päähenkilöt ovat Blountit, perheenpää Matthew, tekstiilitehtailija (47 v), Harvardin vuosikurssia 1937, syytteessä murhasta, hänen hemaiseva ja noitamainen vaimonsa Anna, tyttärensä Sally, Blountin asianajaja Dan Kalmus (51 v), pankinjohtaja Charles Yerkes, rouva Blountin veljenpoika Morton Farrow, joka on töissä tekstiilitehtaalla, eläkkeellä oleva meklari Ernst Hausman, joka on myös Sallyn kummisetä, tohtori Victor Avery perheen lääkäri, kokki Tony Laghi  ja tarjoilija Bernard Nash, jolla on rahapula.

Yksityisetsivät Saul, Fred ja Orrie kutsutaan apuun. Saul Panzer on näistä terävin, hän on 170 cm pitkä ja painaa 65 kg, Fred Durkin on uskollisin, hänen mittansa ovat 178 cm ja paino 90 kg, Orrie Cather on turhamaisin, 183 cm ja 90 kg.

Wolfe on pitkään väärillä jäljillä, mutta Nero Wolfe tajuaa viimein motiivin. Gambiitti. Gambiitti on shakin pelimuoto, jossa uhrataan pelinappula. Hän tajuaa, että Blountin tuomitseminen murhasta on päätapahtuma, Jerinin murha on vain gambiittia. Archie keksii, kuka voisi olla murhaaja. Hänellä ei ole lainkaan todisteita. Syyllisen kiinnisaanti edellyttää temppuja. Archie saa valepotkut Wolfelta ja valeluopuu jutusta. Archie valekiristää syyllistä, ja nauhoittaa mikrofonilla nauhuriin raskauttavia asianhaaroja. Vuonna 1962 tämä on ollut vielä kovin uutta.

Teoksessa on shakkitarinoita, ja mainitaan tuleva shakin maailmamestari Bobby Fisher (1943 - 2008), joka saavutti shakin maailmanmestaruuden 10 vuotta kirjan julkaisun jälkeen eli vuonna 1972, ja menetti sen, kun ei pelannut MM-ottelua. Fisher erakoitui,  myöhemmin hän pelasi Spasskia vastaan boikotissa olleessa Jugoslaviassa vuonna 1992. Viimeiset vuodet Fisher asui Islannissa.

Nero Wolfe mainitsee muutamia avauksia, mm Ruy Lopezin, joka avaus nykyään tunnetaan paremmin espanjalaisena, jossa ensi siirrot ovat: e4 e5, minulle avaus on liian nopeaa, toisaalta puhutaan  Caro-Kann puolustuksesta eli ensi siirrot ovat e4 c6. Rodrigo "Ruy" López de Segura oli shakin pelaaja, mutta pappi, joka  eli noin 1530 – 1580.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Rex Stout: Lopullinen ratkaisu

 

Rex Stout: Lopullinen ratkaisu, alkuteos The Final Deduction, 1961 suomentaja Kari Nenonen, Jännityksen mestarit 1989, sivumäärä 189. Nero Wolfe #24.

Nero Wolfe saa tehtävän. Äveriäs Althea Vail haluaa että Nero Wolfe hankkii hänen kidnapatun nuoren aviomiehensä Jimmy Vailin hengissä takaisin. Vaimo kiikuttaa puolen miljoonan dollarin lunnaat konna Knapille. Knapp on lähettänyt kirjeitä ja soittanut vaatimuksistaan. Nero Wolfe laatii nerokkaan lehti-ilmoituksen ja sen seurauksena Jimmy Vail palaa ehjänä kotiin. Konnat ovat antaneet uhkauksen, Jimmyn pitää olla puhumatta 48 tuntiin.  Nero Wolfe ja Archie Goodwin piiloutuvat poliisilta, jotta heitä ei pidätettäisi todisteiden salaamisesta. Kun he putkahtavat takaisin, alkaa murhakarkelot, jotka Nero Wolfe selvittää.

Lopullinen ratkaisu on hieman erilainen Nero Wolfe -dekkari ja tarinassa on yllättävyyttä.

Pidempi oppimäärä

Maitotyttö Althea Purcell oli avioitunut äveriään Harold  F. Tedderin kanssa. Kun mies oli kuollut, leski meni naimisiin Jimmy Vailin kanssa. Althealla on yksityissihteeri Dinah Utley. Perheeseen kuuluvat lapset Noel ja Margot Tedder, Althean veli Ralph Purcell osallistuu myös perheen elämään. Kidnappausta selvittäessä Nero Wolfe tajuaa, että Dinah Utley on kirjoittanut lunnaskirjeet. Utley katoaa ja löytyy murhattuna. Seuraavaksi eräs perheenjäsen löytyy kuolleena Benjamin Franklinin patsaan alta. Nero Wolfe epäilee murhaa. Wolfen ensimmäinen toimeksianto tulee valmiiksi, mutta perheen poika pestaa Wolfen etsimään lunnasrahoja. Tästä perhe ei pidä ja Althley saa Goodwinin telkien taakse. Tarkastaja Cramer on käärmeissään, koska Goodwin ja Wolfe painuivat piiloon. He marssivat naapuriin lääkäri Vollmerin luo. Mies majoittaa karkulaiset, eikä esitä ylimääräisiä kysymyksiä.

Loppuselvittelyssä Nero Wolfe kertoo syylliselle, mitä on tapahtunut. Syyllinen kiistää kaiken, mutta ratkeaa motiivin kohdalla. Wolfe on nauhoittanut keskustelun, ja tarjoilee ratkaisun tarkastaja Cramerille. Yllättyvyys liittyy juonen kuljetukseen, mutta syyllisen arvasin itse varsin aikaisin.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Johannes Lahtela: Redrama Liekeistä luovuuteen

 

Johannes Lahtela: Redrama. Liekeistä luovuuteen, Otava 2022, sivumäärä 240.

Redrama (s. 1977) on suomen-ruotsalainen englanniksi laulava rap-artisti, joka on ollut Voice of Finlandin tähtivalmentaja neloskaudesta kauteen 10 ja Vain Elämää -ohjelman kaudella 13. Tämä on bloggaus kahden euron ale-laarikirjasta.

Kirja on erilainen artistin kuvaus kuin yleensä, hyvin erilainen.Se on suoraan sanottuna minusta  kertomus päihteiden käytön syistä ja vertaistuesta, jolla yritetään elää päihteittä. Tästä on ollut myös lehdissä juttua. Kirjan avulla voi nähdä biisien sanoituksien taakse. Kirja on hyvin rankka ja on oikeastaan vaan päihdejuttua. Se tekee kirjasta myös erilaisen ja hyvän, ymmärtää, että julkisuuden artistillakin on ongelmia.

Teoksessa Redrama kertoo ajatuksistaan, lapsuudestaan ja valokuvista suurin osa on lapsuuden kesistä. En avaa kirjaa enempää, on liian yksityistä tilitystä.

Ajatuksia herättävä kirja.

Redraman tulevista keikoista en löytänyt mainintaa. Löysin viime kesältä (2023) Redraman esityksen Raumalta ja Kickstartin alkusäkeet ovat seuraavat:

Not giving up, ain't no way
Shake it off like " Ain't No Thing! "
Just let the haters hate
Shake it off like " Ain't No Thing! "

So now your world broke down
You give it a kick-start
You only see the light when it's pitch-dark
You can't give up on me, we've come this far
You're on, you're on your way...

Rex Stout: Murhaajan tyyliin

 

Rex Stout: Murhaajan tyyliin, alkuteos Plot It Yourself 1959, suomentanut Kristiina Rikman, WSOY 1995, Sapo 383 sivumäärä 229, Nero Wolfe #22

Tämä Rex Stoutin kirjoittama Nero Wolfe tarina Murhaajan tyyliin sukeltaa kirjojen maailmaan. Aivan alussa Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin toteaa, että Nero Wolfe lukee parisen sataa kirjaa vuodessa. Archie Goodwin jakaa Wolfen lukemat teokset neljään luokkaan A, B, C ja D. Kategorian A kirjassa Wolfe käyttää kultanauhaista kirjanmerkkiä ja aloittaa lukemisen ennenkuin tilaa Fritzilta olutta, ja D-kategoriassa, hän kääntää sivun merkiksi, mihin kohtaan on jäänyt, ja Nero Wolfe odottaa, että Fritz Brenner tuo olutta ennen kuin hän aloittaa lukemisen. A-kategorian kirjoja hän lukee vuodessa puolenkymmentä. Nero Wolfella  on kultainen kirjanmerkki Philip Harveyn teoksessa Miksi jumalat nauravat. Teos on kuvitteellinen kuten muutkin dekkarissa mainitut opukset. Philip Harvey soittaa Nero Wolfelle (Archie on luonnollisesti puhelimessa). Harvey haluaa tulla Kansallisen kauno- ja näytelmäkirjailijoiden liiton ja Amerikan kustantajien yhdistyksen kanssa pyytämään neuvoa ja apua Wolfelta. Seitsemän henkilöä saapuu seuraavana päivänä toimistoon Nero Wolfen orkidea-hetken jälkeen. Kysymys on plagiointisyytöksistä. Kun kirjailija on julkaissut menestysteoksen, tulee plagiointisyytös juonen osalta. Myöhemmin kirjailijan luota löytyy salaperäinen käsikirjoitus, jossa on samanlainen juoni ja samat henkilöt. Osa jutuista on sovittu korkeaan summaan eli 85 000 dollaria. Yksi juttu on päätynyt alioikeuteen ja korvaussummaksi on määrätty yli 100 000 dollaria. Tapahtuma-aika on 1958, jolloin nuo summat olivat huomattavia.

Archie Goodwin on mukana tilaisuudessa, hän on ollut katsomassa Mortimer Oshinin näytelmää Tynnörillinen rakkautta. Oshin on saanut plagiaattisyytöksen Kenneth Rennertillä, jonka 6-liuskainen käsikirjoitus Vakallinen lempeä on löytynyt Oshinin arkistokaapista.

Nero Wolfe ottaa tehtävän vastaan ja loppujen lopuksi murhatalkoiden jälkeen ratkaisee plagioijan ja murhaajan lukemalla kirjoja. Murhaajan tyyliin on hyvin mielenkiintoinen dekkari, joka valottaa myös (tuon aikaista) kirjailijoiden ja kustantajien välistä suhdetta. 

Pidempi oppimäärä
Seisemän hengen porukka käy neuvottelut osuuksista, miten Nero Wolfen 5000 dollarin etumaksun osuudet jaetaan. Tilanteen muuttuessa neuvotteluita käydään uudestaan. Teoksessa viitataan myös kirjailijoiden sopimuksiin, esimerkiksi elokuvasovitusten ja käännösoikeuksien suhteen. 

Nero Wolfe lukee alkuun kaikki alkujaan neljä valekäsikirjoitusta, ja tajuaa, että kirjoittaja on sama, vaikka plagiointisyytöksien esittäjiä on neljä, jokaisessa eri henkilö. Valekirjailija käyttää paljon puolipistettä, sanaa vakuuttaa, sekä sanontaa "tyhjän päiten", lisäksi kappalejako on samanlainen.

Plagiointisyytöksiä on ollut neljä ja viides on vireillä Amy Wynnin kirjaan, huijarin piilottamaa valekäsikirjoitusta ei ole vielä löydetty hänen luotaan. Archie Goodwin lähtee jututtamaan plagiaattisyytöksiä tehneitä kirjailijoita ja saa tympeän vastaanoton, hänet heitetään joka paikasta ulos, Ensimmäisen ja viidennen plagiaattisyytöksen on tehnyt Alice Porter, joka on julkaissut heikolla menestyksellä 24 tarinaa lapsille, joista yksi on  Koi joka söi maapähkinöitä. Toinen on yli kuusikymppinen ensimmäisen maailmansodan veteeraani Simon Jacobs, joka on alkuun kirjoittanut roskalehtiin ja julkaissut myöhemmin romaanin Sulkutulta aamunkoitossa jonka myynti on ollut 35000. Jane Ogilvyllä ei ole julkaisuja.  Kenneth Rennert on valmistunut Princetownista 1950, saanut  potkut töistä 1954. Hän on myynyt tv:lle 9 käsikirjoitusta. Tutkimukset ovat jumissa, kunnes päätetään maksaa Simon Jacobsille 20 000 dollaria paljastuksista. Simon Jacobs on väittänyt kirjoittaneensa teoksen Kaikki minun on sinun, joka on juoneltaan ja henkilöiltään identtinen kuin Richard Echolsin romaani Pidä kiinni kaikesta mitä sinulle annan. Toimi käynnistää murhatalkoot, jotka Nero Wolfe loppujen lopuksi selvittää. Nero Wolfella on Archien lisäksi apunaan yksityisetsivät Saul Panzer ja Theodolinda "Dol" Bonner. Nero Wolfen kokki Fritz Brenner epäilee Dol Bonnerin yrittävän tulla hänen keittiöönsä, koska tämä on nainen. Brenner suhtautuu omistavasti omaan huippukeittiöönsä.

Pisin oppimäärä

Philip Harvey on asian alkuunpanija (eikä syyllinen). Hän on kirjoittanut laatuteoksen Miksi Jumalat nauravat, jota on myyty vain 9000 kappaletta, viittä aiempaa on myyty vielä vähemmän. 

Nero Wolfe antaa myönteistä palautetta murhaajalle tämän nokkeluudesta. Nero Wolfe lopulta pääsee jäljille luettuaan kirjoja, ja tajuaa kenen tyylillä valekäsikirjoitukset on rustailtu.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Erkki Liikanen: Komissaari

 

Erkki Liikanen: Komissaari, Siltala 2021, sivumäärä 384.

Taustaa: 
Erkki Liikanen (s. 1950)  oli  SDP:n kansanedustaja (1972 -1990) ja Holkerin hallituksen valtiovarainministeri (1987-1990), ja vuosina 1990 -1994 Suomen suurlähettiläänä EU:ssa ja kun Esko Ahon hallitus oli erimielinen Suomen ensimmäisestä EU-komissaarista, demaripresidentti Ahtisaari nimitti demari Erkki Liikasen 1994 komissaariksi  Suomen liittyessä EU:n jäseneksi 1995. Erkki Liikanen aloitti legendaarisen Jacques Delorsin (komission puheenjohtaja 7.1.1985 -24.1.1995)  komissiossa, jonka jälkeen hänet nimitettiin  Jacques  Santerin komissioon, jossa Liikanen vastasi budjetti - ja henkilöstöasioista vuosina 1995- 1999. Liikanen toimi myös komissaarina vuosina 1999-2004 Manuel Marinin komissoissa, vastaten  yritystoiminta- ja tietoyhteiskunta-asioista.

Tämä on sarjaa kahden euron ale-laarikirja.

Liikasen mukaan Brysselissä olo oli helpompaa kuin Suomessa, kun kadulla kukaan ei häntä tunnistanut. Komissaari ei edusta jäsenmaata, mutta Liikanen aloitti kuukausittaiset Suomen komissaarin tapaamiset suomalaisten meppien kanssa Myös presidentti Ahtisaaren kanssa oli tapaamisia.

Tuona aikana linjattiin talous- ja rahaliiton perusteet ja siirryttiin euroon. Vuonna 1996 Britanniassa oli BSE eli hullun lehmän tauti, josta oli sotkua. Maatalousasioissa oli (jo tuolloin) paljon setvittävää, myös "maatalousreformi oli hankalassa vaiheessa". Lisäksi komission ja parlamentin välillä oli aika ajoin luottamuspulaa. Parlamentilla oli tuolloin vähemmän päätösvaltaa.

1990-luvun lopulla puhuttiin Puolan, Tsekin ja Unkarin liittymisestä Natoon (joka lopulta toteutui 1999), myös Baltian maat halusivat Natoon. Samat maat olivat EU:n porstuassa, ja kaikki ovat nykyään Natossa ja EU:ssa. Venäjä ei halunnut Natoa rajoilleen, mikä ei trion liittyessä toteutunut.

Isoja asioita yritettiin linjata tai edistää: Euroopan kilpailukyky, tietoyhteiskunta, kemikaalivirasto ...

Ikäviä asioita olivat Kosovon kriisi, kaksoistorni-isku, joka ajassa on omat kriisinsä.

Tekstissä ilmenee myös  että Liikanen lenkkeili ja juoksi maratonin aikaan 4:03. Lisäksi on mainintoja perheestä, jotka sivuutan bloggauksessani.

Erkki Liikasen kirja Komissaari on hyvä kirja Brysseliin EU-asioissa menijöille, mutta minulle se oli liian kuiva ja pikkuasioihin tarttuva, ansiokas työ kuitenkin.

Rex Stout: Jos kuolema uinahtaa

 

Rex Stout: Jos kuolema uinahtaa, alkuteos If Death Ever Slept, 1957, suomentaja Reijo Lehtonen, kasettiäänikirja 1992, lukija Lars Svedberg. Nero Wolfe #20. (c) Rex Stoutin oikeudenomistajat ja WSOY.

Jos kuolema uinahtaa -dekkari alkaa sanaharkalla salapoliisi Nero Wolfen ja hänen uskollisen apurinsa Archie Goodwinin välillä. Sanat sinkoilevat, kun Wolfen hiekkakivilinnaan saapuu miljonääri Otis Jarrel, joka on Kuka on kukin -teoksen mukaan kapitalisti, hän ostaa ja myy (mitä vaan). Herra Jarrel tahkoaa rahaa ja asuu 20 huoneen kattohuoneistossa. Tehtävä on hänen mielestään yksinkertainen, hän haluaa päästä eroon miniästään, joka on käärme. Miljonääri tarjoaa 10 000 taalan ennakkomaksun. Hän pestaa Archie Goodwinin yksityissihteerikseen pois potkitun tilalle. Archie esiintyy nimellä Alan Green.

Jarrell raivoaa, että "joku  tärvelee liiketoimiani". Hän epäilee miniäänsä Susania, hän on käärme, "liukas kuin läski". Jarrell on hävinnyt miljoonakaupat, hän on erottanut entisen sihteerinsä James L. Eberin, vaikka epäilee myös miniäänsä, jota nimittelee koko ajan käärmeeksi.

Tämä on minusta hauska ja hyvä dekkari. Kun Archie menee Jarrelin luksuskämppään, hän kuulostelee, kuuluuko sihinää tai kalkkarokäärmeen kalinaa. Hän kuvailee Jarrelin kattohuoneistossa asuvia erikoisia henkilöitä. Heitä on  Otis Jarrell, hänen toinen vaimonsa Trella, tytär Lois, poika Wyman ja tämän vaimo Susan (joka ei Archien mukaan sihise eikä kalise), pikakirjoittaja Nora Kent, joka on ollut Jarrelin palveluksessa 22 vuotta. Lisäksi kirjassa esiintyy Trellan veli Roger Foote, ja perheystävä ja Jarrelin kilpailija Corey Brigham.

Goodwinin tarkoitus on ajaa takaa käärmettä. Hän oleskelee talossa ja käy keskusteluja henkilöiden kanssa, ja kuvailee vuolaasti näkemäänsä. Otis Jarrell on epäluuloinen, hänellä on jo vuonna 1957 valvontakamera, joka ottaa valokuvan tiettyyn tilaan tulevasta henkilöstä. Vipinää syntyy, kun joku saapuu tilaan iso matto edessään. Pian huomataan, että Jarrelin .38  ase on hävinnyt. Goodwin kaipaa Nero Wolfen luo, jonne menee käymään. Orrie Cather tuuraa Archieta Nero Wolfen talossa. Archie antaa raporttinsa ja Nero Wolfe pyytää miestä takaisin "kotiin", mutta Archie sinnittelee talossa ja tulee vasta kun murhia alkaa tapahtua. Ensin ammutaan entinen sihteeri Eber ja sitten Brigham. Nero Wolfe laittaa ison vaihteen silmään ja Archie, Orrie, Saul Panzer, Fred Durkin, ja naisetsivät Col  Bonner ja Sally Colt tekevät kenttätutkintaa, etsivät esimerkiksi surmaluoteja ja myöhemmin asetta. Molempia vainajia oli ammuttu samalla aseella.

Tätä oli aika ajoin mukava kuunnella, ongelma oli, että tämä oli kasettiäänikirja, ja kasetit olivat elinkaarensa päässä, mutta Vaski-kirjastoissa tätä ei ollut paperikirjana, eikä e-kirjana. Kirjaa oli myynnissä käytettynä, alin hinta oli 25 euroa. Nero Wolfe dekkareiden hinnat vaihtelevat netissä  yhdestä eurosta 60 euroon. Ostin paperikirjan (25€) ja luin sen kokonaan uudestaan. Kunnon harrastuksiin kannattaa satsata myös rahaa.

Lopuksi kirjaan hajanaisia asioita, joihin itse kiinnitin huomiota.

Jos kuolema uinahtaa on lainaus Lois Jarrelin Jyrsijän sielunmessu -runosta, jonka hän 9-vuotiaana kirjoitti ammuttuaan oravan.

Jarrellilla oli kattohuoneistossaan studiohuoneessa televisio. Jarrelin huoneen ovella on valvontakamera joka pystyy ottamaan yhden kuvan filmille ja tekemään hälytyksen valvontafirmaan.

Goodwin havainnoi syömistä Jarrelilla. Ruuaksi on alkuun lampaanreittä, jota syödään kuin kuorma-auton kuljettajat, ja jopa kuin mierolaiset. Goodwin päätyy erään perheenjäsenen kanssa Marko Vuckicin perustamaan Rustermanin ravintolaan. Goodwin tekee järjestelyjä, ettei paljastuisi. Toive on turha, sillä pikakirjoittaja Nora Kent on kerännyt lehtileikkeitä kirjaansa, yhden Archie Goodwinista, tämä horjuttaa Orrie Catherin esiintymistä Archiena, kun Kent tulee vaahtoamaan Nero Wolfen luo.

Mainio opus, jonka lopussa selviää, oliko Jarrelin miniä käärme.

*****

Ajankuvana on baseball-seura Giantsin muutto San Franciscoon. Seura perustettiin 1883 nimellä New York Gothams ja pelasi vuodet 1885-1957 New Yorkissa nimellä New York Giants.

Archie havannoi Susania: 

"Hänessä ei ollut mitään matelijamaista","käärmeenpyynti", "vetäytyisikö onkaloonsa",  "Käärmeen myrkyllistä vaikutusta".

Suomalaista kansikuvaa ihmettelin, sillä siinä on Abloy-avaimia. Yhdysvalloissa tuolloin 1957 on tuskin ollut suomalaisia lukkoja. Yleensä puhutaan Yale-lukoista.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Leena Lehtolainen: Antti Ruuskanen, Rätingin paikka

 

Leena Lehtolainen: Antti Ruuskanen, Rätingin paikka, Tammi 2022, sivumäärä 362.

Antti Ruuskanen (s. 1984)  on suomalainen keihäänheittäjä, joka saavutti urallaan olympiahopeaa Lontoon kisoissa 2012 ja EM-kultaa 2014 ja EM-pronssia 2016. Hänen ennätyksensä on 88,98. Tämä on bloggaussarjaani "2 euron alelaarikirja". Kirja on tässä sarjassa aatelia, siinä on paljon tietoa ja sen luki mielellään.

Antti Ruuskanen muistetaan parhaiten Ronssi-Ruuskasena Lontoon olympiakisoista. Rion 2016 olympiakisojen alla Ruuskasen pronssi kirkastui hopeaksi ukrainalaisen keihäsmiehen dopingkäryn vuoksi. Rion kisoissa Ruuskanen oli kuudes.

Antti Ruuskanen syntyi helmikuussa 1984  Pielavedellä 3-lapsisen perheen kuopukseksi. Perheellä oli lehmiä ja Antti teki talon töitä, meni pyörällä koulun, harrasti monipuolisesti eri lajeja ja oli etevä etenkin pallonheitossa. Antti Ruuskasen ensimmäinen keihäsvalmentaja oli kansakoulunopettaja  Tenho Raatikainen (1928-2000). Ruuskanen luki Kuopion urheiluammattikoulussa itsensä automaatioasentajaksi. Kuopiossa treenattiin paljon ja Puijon portaat tulivat tutuiksi.

Ruuskanen oli Pihtiputaalla ensimmäisen kerran leirillä 1990-luvulla, myöhemmin heittäjänä keihäskarnevaaleilla. Ruuskasella oli urallaan viisi valmentajaa. Ensimmäinen kansakoulunopettaja Tenho Raatikainen, joka oli aiemmin Juha Laukkasen valmentaja. Aki Parviainen tuli remmiin 2011, ja Lontoosta tuli olympiamitali. Ruuskanen voitti tämän jälkeen keihään EM-kultaa 2014 ja pronssia 2016.  Menestys ei tullut helpolla.

Ruuskanen valittiin moniin kisoihin varamieheksi ja uraa jarrutti lukuisat vammat ja niiden leikkaukset. Suurheittäjä Tero Pitkämäki oli huipulla pitkään ja hän on syntynyt 1982, kun 1984 syntyneitä olivat Teemu Wirkkala, joka saavutti MM-kullan alle 18-vuotiaissa ja EM-kultaa alle 20-vuotisissa, ennätys oli  87.23, ja Tero Järvenpää, jonka ennätys oli 86,68, hän oli 2008 olympianelonen. 

Teoksessa on avattu myös urheilijan saamaa julkisuutta, palautetta ja apurahasysteemiä. Urheilusponsorointia on myös valotettu hyvien ja huonojen kokemusten pohjalta.

Rätinki -asia nousee aivan kirjan lopussa, kun urheilu-uraa, joka loppui 2021, analysoidaan.

Tämä kirja oli sarjassa 2 euron alelaarikirja aivan loistava ja on varmasti myös kirjoittaja Leena Lehtolaisen (s.1964) ansiota. Lehtolainen on tutumpi Maria Kallio - sarjasta.