Riikka Smolander-Slotte: Awak Kuier

 

Riikka Smolander-Slotte, Awak Kuier, Otava 2022, sivumäärä 192.

Awak Kuier (s. 2001) on suomalainen huippukoripalloilija, joka pelasi kaudella 2025-2026 Turkissa Galatasarayn joukkueessa ja on lähtenyt keväällä 2026  toistamiseen WNBA:han Dallas Wingsiin. 

Kirja on kuitenkin neljän vuoden takaa, ja se päätyi käsiini euron alelaarista. Riikka Smolander-Slotte on (tai on ollut) Ylellä urheilitoimittajana ja aiemmin kirjoittanut Jari-Matti Latvalasta.

Awak Kuier on ollut uranuurtaja Suomessa, sillä hän oli ensimmäinen nainen, joka pelasi WNBA:ssa. Lea Hakala pelasi 1980-luvulla Yhdysvaltain yliopistosarjassa ja myöhemmin 1980-luvulla Italiassa ja Espanjassa. Awak Kuier ei pelannut yliopistosarjoissa vaan debytoi suoraan WNBA:ssa, mutta pelasi nuorena pieniä minuutteja. Kuier on siis nyt neljän vuoden päästä saanut uuden pestin Dallas Wingsiin. Turkin ja Yhdysvaltain lisäksi Kuier on pelannut Italiassa ja luonnollisesti Suomessa ja Suomen maajoukkueessa.

Kirja kertoo Kuierin elämänvaiheista ja urasta. Kuier on sudanilaistaustainen, mutta syntynyt Egyptissä. Perhe muutti Suomeen, ja kotiutui sangen hyvin. Tietenkin erilaisuudesta saa myös "kärsiä", mutta tukijoitakin oli. Kotkassa etenkin Roope Mäkelä antoi paljon koripallossa kehitysvinkkejä, joihin kuului myös muutto pääkaupunkiseudulle urheilulukioon. Helsingistä Awak muutti Vantaan Koivukylään. Sitten koittivat vuodet Italiassa, WNBA-varaus ...

Teos on tehty oikeasta pelaajasta, jota kirjassa pidetään Suomen parhaana. Minusta häntä kummallisesti verrataan Lauri Markkaseen, joka pelasi vuoden Arizonan yliopistossa, NBA-ura alkoi 2017 ja ura on kestänyt NBA:ssa jo yhdeksän vuotta. Pelaajat ovat aivat eri tasolla. Lauri Markkanen (s. 1997) oli ensimmäisellä NBA-kaudellaan 2017-2018 aina avausviisikossa ja pelasi 29,3 minuuttia ottelussa, teki 15,3 pistettä ja repi 7,5 levypalloa. Awak Kuier samanikäisenä avauskaudella ei ollut avauksessa kertaakaan ja pelasi keskimäärin 10,3 minuuttia, teki 2,6 pistettä ja otti keskimäärin 2,5 levypalloa. Naisten WNBA:ssa on 12 joukkuetta, miesten NBA:ssa on 30 joukkuetta. 

Katsoin WNBA:n sivuilta eilen 30.5.2026 kauden 2026 tilastot.
Kausi 2026:
Awak Kuier 5 ottelua, 6,6 pistettä ottelussa, 3,0 levypalloa ottelussa, ja syöttöjä keskimäärin 0,9.
Ottelussa 28.5.2026 Las Vegas Aces'ia vastaan Kuier pelasi 21 minuuttia, teki 12 pistettä, eli upotti 2 kolmosta 3 yrityksestä, 3 kakkosta viidestä yrityksestä, puolustuslevypalloja 4, blokkeja 2, menetyksiä 1, ja tuomittiin 1 henkilökohtainen virhe.  Dallas Wings voitti tuon ottelun 95-87.

Kirjan suurin ongelma minusta on se, että se on tehty liian nuoresta urheilijasta, Awak Kuierilla on juuri  toinen mahdollisuus WNBA:ssa, seurataan sitä.

Kirjassa avataan turhaan koripallon historiaa, sääntöjä ja taktiikoita, se hajanaistaa kokonaiskuvaa, eikö Kuierista saatu enempää tarinaa. Sääli, sillä Awakin tarina on lukemisen arvoinen.

Toivon, että uusi yritys WNBA:ssa on menestyksekäs. Vaikka ei olisikaan, Kuier on ehkä paras suomalainen naiskoripalloilija tähän asti mitenkään Lea Hakalaa ja Taru Tuukkasta aliarvioimatta. Turkulainen Tiina Sten pelasi nelisen vuotta USA:n yliopistosarjoissa, ja kolme vuotta Espanjassa, kauden Kreikassa, ja neljä kautta Saksassa. Alla heidän maaottelutilastojaan.

Maaottelut / pisteet
Lea Hakala, 252 maaottelua, 4160 pistettä, keskimäärin 16,5 pistettä ottelussa.
Taru Tuukkanen 165 maaottelua, 2523 pistettä, 15,3 pistettä ottelussa.

Auli Nyman, 133 maaottelua, 1514 pistettä, 11.4 pistettä ottelussa

Terhi Airas-Järventaus, 138 maaottelua, 1471 pistettä, 10,7 pistettä ottelussa

Leena Martin, 165 maaottelua, 1223 pistettä, 7,4 pistettä ottelussa
Tiina Sten  102 maaottelu 1028 pistettä, 10,1 pistettä ottelussa

...

...
Awak Kuier  28 maaottelua, 455 pistettä, 16,25 pistettä ottelua kohti.

Lähde Kuierin kohdalla Wikipedia, ja etsin muut Koripalloliiton tilastoista, ja laskin ottelua kohti luvut itse.

George Eliot: Rehdin miehen rakkaus

 

George Eliot: Rehdin miehen rakkaus, alkuteos Adam Bede 1859 suomentanut Aune Brotherus, WSOY 1946, sivumäärä 512.

George Eliotin klassikkoromaani Rehdin miehen rakkaus alkaa Jonathan Burgen puusepänverstaalta heinäkuussa 1799. Verstaalla ovat töissä  Beden veljekset Seth ja Adam. Sethin rakastumisen kohde on Dinah Morris, joka asuu kylässä herra ja rouva Poyserin luona. Dinah on 25-vuotias ja orpo. Hän saarnaa metodistien kokouksissa. Seth on myös metodisti. Seth tunnustaa rakkautensa Dinahille, mutta Dinah vastaa, että ei ole rakastunut ja noudattaa kutsumustaan. Romaanin päähenkilön Adam Beden ihastumisen kohde on 17-vuotias Hetty Sorrell, joka on piikana Poysereilla. Hetty täyttää heinäkuussa 18 vuotta ja hän on monien miesten katseiden kohteena.

Kirjassa kuvataan laajasti ja rakkaudella kyläyhteisöä, maisemia ja yhteisön jäseniä. Kylän kirkkoherra Adolphus Irwine on rauhallinen ja suhtautuu neutraalisti metodistien herätysjuhliin. Beden veljekset ovat järkeviä ja siivoja, mutta heidän isänsä Thias suistuu kännipäissään virtaan ja kuolee. Dinah Sorrel tulee auttamaan perheen äitiä Lisbethiä hautajaisjärjestelyissä.

Hetty tietää, että Adam on ihastunut häneen. Paikallinen aatelinen kapteeni Arthur Donnithorne flirttailee Hettyn kanssa ja heillä on treffejä metsässä. Arthur tietää, että erisäätyinen avioliitto on mahdottomuus. Dinah näkee Hettyn turhamaisuuden ja aavistaa vaikeudet ja yrittää vedota Hettyn järkeen. Turhaan. Dinah on lähdössä takaisin kotiseudulleen Snowfieldiin.

Romaani kuvaa toisaalta Hettyn kohtaloa ja toisaalta Adamin ratkaisuja. Romaanina Rehdin miehen rakkaus on erittäin hyvä ajankuva, mikä on köyhän asema yhteisössä ja mikä on naisen paikka.

Alempana pidempi oppimäärä kirjasta juonenkäänteineen.
Romaanin keskeiset naishenkilöt ovat Hetty Sorell ja Dinah Morris. Naiset asuvat Poyserien luona, toinen on sukua rouvalle toinen herralle. Perheessä on kolme lasta. Dinah tulee lasten kanssa toimeen, Hetty ei. Dinah (25v) on myös metodistisaarnaaja. Hetty on nuorempi, turhamaisempi ja vielä hyvin lapsellinen. Kapteeni ja tilallinen Arthur Donnithorne flirttailee Hettyn kanssa. He tapaavat metsässä ja heidän suudelmiaan kuvaillaan. Kapteenilla ei ole aikomustakaan mennä naimisiin Hettyn kanssa. Myös Adamilla on tunteita Hettyä kohtaan. Adam pyörittää Burgen pajaa, ja hoitaa Donnithornejen metsää. Hän on opetellut sekä lukemaan että kirjoittamaan, kylässä Bartle Massey pitää aikuisille koulua kuudella pennyllä viikossa osallistujaa kohti. Hän opettaa alkeet ja kannustaa itseopiskeluun. Seth, joka on myös metodisti, kosii useaan kertaan Dinahia, mutta tämä kieltäytyy. Dinah palaa ensin Snowfieldiin ja sitten menee saarnaamaan Leedsiin.

Heinäkuussa on suuret juhlat, joka ajoittuu Hettyn 18-vuotisjuhliin. Hettyn unelma toteutuu: kapteeni tanssittaa häntä ja tapaamiset jatkuvat. Adam näkee heidän suutelevan ja vaatii selitystä kapteenilta. Vastauksia saadaan Adamin nyrkiniskun jälkeen: kapteenille Hetty on ollut pelkkä pelinappula. Kapteeni palaa rykmenttiinsä  ja Hetty suostuu Adamin kosintaan (luettuaan kapteenin kirjeen). Kun häät lähestyvät Hetty lähtee kylästä. Hän on menossa Windsoriin, missä luulee kapteenin olevan. Rykmentti on siirretty Irlantiin. Hetty harkitsee itsemurhaa ...

Adam etsii Hettyä Snowfieldistä, hän kuulee, että Hettyä ei ole näkynyt ja Dinah on Leedsissä. Adamin palatessa kotiin kirkkoherra kertoo, että Hetty on pidätetty lapsenmurhasta.

Sikäli lapsi on yllätys, kun kirjassa kuvataan vain suudelmia, joskin erään sanan nykymerkityksillä asia kerrotaan: "Mutta kun näen että sinua rakastelee herrasmies, joka ei koskaan  voi naida sinua eikä ajattelekaan sinun naimistasi, tunnen velvollisuudekseni puuttua asiaan sinun takiasi". s. 305.

Romanin loppu on hyvin dramaattinen, sillä Hetty tuomitaan hirtettäväksi, myöhemmin tuomio muutetaan vankeudeksi, Hetty "vain" hylkäsi lapsen, mutta palasi sen luo, mutta vauva oli viety menehtyneenä pois. Ajassa siirrytään 1800-luvulle ...

Lopun imelyyskäänne on se, että Adam ja Dinah löytävät toisensa, avioituvat ja saavat lapsia.

Henkilökatras

Romaanin päähenkilöt loppuratkaisun näkökulmasta ovat Adam Bede ja Dinah Morris.

Adam Bede on kunnollinen ja pyrkii kouluttautumaan ja pääsemään eteenpäin. Adamin on vaikeaa ymmärtää kapteenin tekosia ja myös Hettyn ratkaisua.

Dinah Morris on rohkea ja uudenaikainen, hän saarnaa kokouksissa. Hänen kielellinen ilmaisu on monipuolista ja vahvaa. Dinah auttaa muita. Hän lohduttaa Lisbeth Bedeä (Beden veljesten äiti) ja menee tapaamaan vankilaan Hetty Sorellia, joka tunnustaa lapsen murhan. 

Hetty Sorrel on hyvin kaunis, pinnallinen ja itsekäs, mutta joutuu kohtuuttomaan välikäteen. 

Kapteeni Arthur Donnithorne luulee olevansa "hyvä mies", kirjassa hän on tragedian alulle panija. 

Kirkkoherra Aldophous Irwine on hyväntahtoinen ja salliva,

Seth Bede, Adamin veli, on metodisti ja tarinan "hyvis". Seth luopuu rakkaudestaan, jotta Adam voi avioitua Dinahin kanssa. Dinah on monesti torjunut Sethin kosinnat. 

Rachel Poyser on hyvä äiti ja valmiina puolustamaan perhettään ja niitä asioita, jotka kokee oikeaksi. Rouva Poyser varoittaa Hettyä turhamaisuuden vaaroista.

Bartle Massey on opettaja ja Adamin ystävä. Massey ansioituu koulunpidossa ja neuvoo Adamia vaikeilla hetkillä.

Gyp Adamin uskollinen koira, 

*****

George Eliot oikealta nimeltä Mary Ann Evans (1819 - 1880) oli englantilainen kirjailija, runoilija, toimittaja ja kääntäjä.

Jarkko Sipilä: Takamäki 11-13: Muru, Suljetuin ovin ja Valepoliisi

Jarkko Sipilä:  Muru, Crime Time 2011, #Takamäki 11

Tarina  tapahtuu joulukuussa 2011, jolloin lievästi kehitysvammainen yksin asuva 26-vuotias  Laura Vatanen murhataan. Takamäen tiimi selvittää murhan. 

Jutun alussa Vatasen tuttu Korpikari tunnustaa murhan. Hänen asianajajansa Nea Lind tajuaa, että tunnustus ei ole totta. Nea Lind tonkii asiaa yhdessä toimittaja Sanna Römpötin kanssa. Lauran luona on ollut paljon miehiä, ja sanoivat häntä Muruksi, mistä kirjan nimi.

Takamäen pojista Kalle on Vaasassa opiskelemassa ja Joonas on armeijassa. Takamäki aikoo myydä rivariasuntonsa Leppävaarasta.

Eero Salmela, Suhosen lapsuuden kaveri, on saanut pahan sydäninfarktin. 

Loppuosissa asianajaja Lindin henkilökohtainen koskemattomuus on vaarassa.

Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin, Crime Time 2012. Sivumäärä 304. Takamäki #12

Takamäki-sarjan tyyliin loppuräjähdys koostuu monesta sytytyslangasta.

Konna Jose Saarnikangas on veloissa Thaimaassa, missä hän on ollut hotellin pyörittäjä. Hän päättää palata Suomeen.

Asianajaja Nea Lind on oikeustalolla puolustamassa Raisa Mäenpäätä, joka oli tavannut Veikko Sandströmin Kulmapubissa. Iltaa oli jatkettu yhdessä ja Raisa oli lopulta raiskattu. Sandström selviää ehdollisella. Lind pettyy ja nostaa asian mediaan Sanna Römpötin kautta...

Takamäen vaimo Kaarina on kuollut ja Takamäki asuu yksin Leppävaarassa rivarissa. Vanhempi poika Kalle  opiskelee Vaasassa kauppatieteitä ja nuorempi poika Joonas on armeijassa. Marraskuun lopussa murharyhmä viettää kosteaa iltaa, samaan aikaan Takamäen rivari poltetaan. Takamäki muuttaa Suhosen luo. Suhosella on ongelmia vinkkimiehensä Salmelan kanssa. Salmela raahaa tämän huumekämppään, jossa on KRP:n tutkijat. Suhonen joutuu sisäiseen tutkintaan.

Lopussa Takamäki, Lind, Römpötti ja Joutsamo houkutellaan ansaan .... 

Jarkko Sipilä: Valepoliisi Crime Time 2013, sivumäärä 271. Takamäki #13

Hermanninrantatiellä löytyy pahoinpidelty mies, joka paljastuu Ari Nurmimaaksi. Itäkeskuksen parkkipaikan lumikasasta löytyy amerikkalainen Michael Dunigan murhattuna. Hänen otsassa on luodinreikä. 

Murhaa tutkii Kari Takamäen murharyhmä, mutta asia kiinnostaa myös KRP:tä ja Supoa, sekä FBI:tä, sillä todellisuudessa jenkki on Michael Franks, joka on Yhdysvaltain valtiovarainministeriön virkamies.

Takamäki selvisi edellisosan räjähdyksestä, mutta asianajaja Nea Lind kuoli. Myös Anna Joutsamo on toipunut, hän oli räjähdyksen jälkeen teholla. Takamäki on muuttanut Kruunuhakaan  kerrostaloon, jonka alakerrasta asuu kiinnostava  kuvaamataidon opettaja.

Vasikka Eero Salmela on tavannut nuoruuden rakkaansa ja on kuullut olevansa aikuisen tytön isä. Suhosen peitetehtävät Suikkasena johtaa hänet kuolemanvaaraan.

Valepoliisi nimi viittaa poliisin tiedotteisiin jutusta. Kaikkea ei kerrota julkisuuteen.

Nämäkim kolme Takamäki-dekkaria meneevät eteenpäin kuin HSL:n joukkoliikenne, säännöllisesti ja luotettavasti, mutta mitään mullistavia muistijälkiä lukemisesta ei jää, mutta perille päästään.

*****

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

Anni Polva: Tiinaa harmittaa

 

Anni Polva: Tiinaa harmittaa, Karisto kuudes painos 1982, alkuperäinen julkaisuvuosi 1968, sivumäärä 167. Kansi Maija Karma.

Anni Polvan (1915-2003) Tiina-kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta. 

Uusia painoksia otetaan, tälläkin hetkellä Suomalainen kirjakauppa myy ensimmäisen Tiina-kirjan selkomukautusta vuodelta 2022

Kansikuvan tyyli on  kuudessakymmennessäkuudessa vuodessa muuttunut, ensimmäisen kannen on tehnyt Anna-Stina Ketonen (lähde: Kirsin kirjanurkka sekä Lastenkirjainstituutti) ja toisen kannen on suunnitellut Anne Muhonen. Samalla on myös maailma muuttunut. Tiinan perheellä ei ole edes tv:tä, nyt jokaisella on lapsella älykännykkä ja some. Kirjassa taloissa on talonmiehet, lapsia kuritetaan, lauantaisin käydään koulua, viisipäiväinen kouluviikko "alkoi" syksyllä 1971, kirja julkaistiin 1968.

Tiinaa harmittaa kannen on tehnyt Maija Karma (1914-1999). Kansikuvassa ihmetyttää se, että lapset ovat noin nuoria, Tiinahan käy oppikoulua. 

Kirjan pauloissa-blogissa on selvitetty juonta ja arvioitu kirja ja pidetty kovasti.

Juoni on yksinkertainen. Hiihtoloman ajaksi äiti on päättänyt lähettää Tiinan serkkunsa Emman luo. Tiinalle Emma-täti on siivousintoinen nipottava vanhapiika. Tuleva matka rassaa Tiinaa, joka on aivan suunniltaan. Tiinaa harmittaa. Tätä harmitusvaihetta kestää puolet kirjasta, ja Tiinalle sattuu aika paljon kommelluksia, ja Tiinan kissakin saa niistä kärsiä. Tiina tuittuilee ja myöhästyy koulusta. Lähtöpäivänä Tiina pääsee ystäviensä Elvin ja Juhan saattamana linja-autolle, ja Emma ottaa hänet kirkonkylän asemalla vastaan. Emman luona Tiina pelastaa pienen Heikki-pojan ja tämän koiran Rakin tulvivasta ojasta. Kevät on tulossa, sillä leskenlehden kukkia on tien pientareilla. Heikki on isätön, eli hän ei itse tiedä, kuka hänen isänsä on. Häntä kutsutaan m-sanalla, nykyilmaisu on romani.

Heikki ja Tiina karkeloivat ulkosalla. Kun Heikin yksinhuoltaja-äiti joutuu sairaalaan umpisuolen tulehduksen vuoksi, Tiinan onnistuu majoittaa Heikki Emma-tädin luo. Kun lapset syövät leipää ilman lupaa, Emma syyttää heitä varkaiksi, ja huutaa Tiinalle omia romani-ennakkoluulojaan ("sehän on mu5talain3n"). Lapset lähtevät käpälämäkeen ...

Tiinaa harmittaa on Tiina-sarjassa 13 osa, ja minusta se ei ole aivan kärkiteoksia, mutta kuten mainitsin Kirjan pauloissa se oli saanut hyvät arviot. Minusta juonen käänteitä tekaistaan tyhjästä. Oudoin on Emman lapsuuden ystävän Martin tulo vieraisille. Lasten perässä juokseminen saa parin lähentymään ...  Luin ehkä huonosti, mutta minulle ei selvinnyt, mistä Emma sai elantonsa.

Emma käy apteekissa ja siivoaa ahkerasti. Tiinaa kuvataan monesti puolinuhaiseksi. Tiinan ystävä Elvi joutuu hoitamaan yh-äitinsä kaksosia. Äidillä on kiire, rahahuolia ja hän ilmeisesti pieksää Elviä. Tiinan mukaan  Tiina puhuu "nykyaikaisesta kasvatuksesta" ja luonnehtii sitä henkiseksi kidutukseksi, jota ilmeisesti edustavat Tiinan luettelemat keinot: sisäll määrääminen, katuminen ja virkkaamiset.

Heikin koiralla ei ole veromerkkiä, joka tuolloin oli kaulapannassa. Tuskin sitä oli rokotettukaan? Sama pätee hänen kissapoikaiseen.

Tiina löytää hopeamarkan tieltä, kirjan ilmestymisvuosi 1968 oli viimeinen vuosi, kun markassa oli hopeaa, vuoden 1964-1968 olivat seosta, jossa oli hopeaa, vuoden 1969 markka oli nikkeliä, näitä kolikkoja painettiin 1993 asti. 

Yhden markan seteleihin painovuodeksi laitettiin 1963.

Sote näytti toimivan kirjassa hyvin. Kun Heikin äiti oli sairas, haettiin terveyssisar, joka ajoi polkupyörällä (paikattuaan ensin polkupyörän kumin) kotikäynnille. Hän tutki potilaan, Tiinan avustuksella lievitti kipuja, sitten potilas siirrettiin sairaalaan ja leikattiin.

Tiinan mielitiettynä pörrää edelleen Juha, joka on tällä kertaa sivuosissa.

Oppilaat jaksoivat koulussa, vaikka ei ollut kuin opettajat ja rehtori, ei ollut kuraattoria,  psykologia, psykiatrista sairaanhoitajaa, laumaa nuorisotyöntekijöitä, uraohjaajia, yhteisöpedagogeja, oppilaskunnan ohjaajia, opinto-ohjaajia, koulunkäynnin ohjaajia eikä edes etsiviä nuorisotyöntekijöitä. Oli rajat, eikä sitä rajatonta vapautta, kuten nyt. Jos harmitti, niin harmitti, eikä sitä sanallistettu erilaisissa viranomaispalavereissa. 

Tiina menee ja tekee, vaikka harmittaa ja Tiina selviää.

*****

Olen lukenut nyt 8 Tiina-kirjaa, sarjassa on peräti 29 osaa.

Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus

 

Ellery Queen: Sormenjälkijauheen arvoitus alkuteos The French Powder Mystery 1930, suomentanut Aulis Rantanen, WSOY 1978, SaPo-sarja 223, sivumäärä 336.

Sormenjälkijauheen arvoitus on Ellery Queen -sarjan toinen dekkari ja sarjan parhaimmistoa.

New Yorkin French-tavaratalon näyteikkunasta löytyy ruumis. Ruumis retkahtaa näkyviin keskipäivällä, kun siivooja avaa seinällä olevan sängyn mekanismin. Vainajaa on ammuttu kahdesti revolverilla. Tästä alkaa murhaajan jahti. Murhattu on tavaratalon omistajan upporikkaan Cyrus Frenchin vaimo Winifred Marchbanks French. Frencheillä on asunto tavaratalorakennuksen ylimmässä kerroksessa. 

Paikalle singahtaa ensin tavaratalon etsiviä ja sitten New Yorkin poliisi mukanaan Richard Queen ja hänen poikansa Ellery Queen. Ellery havaitsee näyteikkunan esittelytilasta monta ratkaisevaa johtolankaa. Poliisin tutkimukset alkavat, ja jokaista kuullaan, tarkastetaan alibeja ja lopussa Ellery Queen selittää kaikki johtolangat ja niistä seuraavat päätelmät. Tietenkin rikollinen jää kiinni. 

Sormenjälkijauheen arvoitus -dekkari on varsin yllättävä ja kuten mainitsin sarjan parhaimpia.

Alla enemmän dekkarista sen juonesta ja ratkaisustakin, syyllistä enkä motiivia en kuitenkaan paljasta.

Teos alkaa 1930 päivätyllä esipuheella, jossa selvitetään, että Richard Queen on  ollut New Yorkin poliisissa. Ellery kirjoittelee dekkareita salanimellä  ja ratkoo rikoksia. Tämä tarina on siis jo tapahtunut.

Teoksen alussa johtokunta on koolla, French valmistelee fuusiota. Koska johtokunnan jäsenet ovat paljon tavaratalossa ja asunnossakin, heitä epäillään, kuten vainajan aviomiestä, tytärtä, veljeä ja johtokunnsn jäseniä, kaikista on esittely dekkarin alkulehdillä.

Ellery Queen kerää johtolankoja ja tajuaa oikeastaan heti, että ruumis on siirretty näyteikkunan sänkymekanismiin, ja murhapaikka on muualla, itse asiassa Frenchin asunnossa. Sieltä löytyy paljon uusia johtolankoja, kuten onyx-kirjatukien tahrat ja sormenjälkijauhe, josta tulee dekkarin nimi. Huulipunapuikko on tärkeä johtolanka. Lisäksi asunnossa on kokoelma erikoisia kirjoja. Missä tai kenellä on asunnon kuudes avain?

Loppuluku on 37 sivua pitkä, ja siinä Ellery Queen käy läpi kaikki johtolangat ja niistä tekemänsä päätelmät, deduktiivisen päättelyn seurauksena murhaaja jää kiinni aivan lopussa, viimeisessä lauseessa.

Tämä on 1930-luvun klassinen dekkari, mutta amerikkalainen. Keskiössä on murha, jonka salapoliisi selvittää omalla älyllään. Rikoksen motiivia ja syyllistä ei alkuasetelman perusteella voi arvata, eli johtolankoja kertyy. 

Kirjoitusajankohdasta ja suomennoksen ajankohdasta johtuen kieli on alussa varsin rasistista. Siistijä on musta, ja hänestä käytetään sekä nimitystä n33k3risiivooja ja lyhyemmin n3kru, ja hänen hysteriaansa liioitellaan ja kuvataan hyvinkin paljon epäedullisessa valossa.

Tavaratalon kirjaosastoa johdetaan huonosti. Johtokunnan sihteeri nuori Ellery Queenin tuttu Westley Weaver oli saanut Frechiltä tehtävän tutkia, miksi kirjaosaston tuotot olivat vähentyneet. Westley havaitsee tutkimuksissaan outojen kirjojen ilmestyvän tiettyyn hyllyyn. Hän kerää  viisi kirjaa talteen ja vielä kuudennenkin. Mikä on kirjojen tarkoitus? 

No. Siinä on viestijärjelmä ennen tor-verkkoa ja telegrammia, joilla levitetään huumeita. Cyrus French on muuten Paheiden vastustajien puheenjohtaja. Kirjan aivan alussa poliisit ja syyttäjä Samson pohtivat huumesyndikaatin röyhkeää toimintaa. Tavaratalon kirjaosasto toimi syndikaatin viestijärjestelmän solmukohtana. Valitut kirjat ovat eksoottisia ja fiktiivisiä, tai en löytänyt niitä, kuten Stani Wedjowski: 1300-luvun kaupankäynti, A. I. Thoromorton Hassutusten antologia ....

Minusta lajityypissään oiva teos.

*****
Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, tämä Sormenjälkijauheen arvoitus on vuodelta 1930.

Alkusanojen mukaan Queenit, myös Elleryn poika ja vaimo, ovat Italian vuoristokodissa ja nämö ovat kertojan kirjoittamia. Taloudessa ahertaa Djuna, joka on  kokki ja  palvelija. Ellery Queen puolestaan dekkareita omalla nimelln. 

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten bloggamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos.

Jarkko Sipilä: Takamäki 9-10 Prikaatin kosto ja Katumurha

Takamäki 9-10

Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto, Gummerus 2009, sivumäärä 340.

Pääkalloprikaatin kakkosmies Tapani Larsson pääsee vankilasta hovioikeuden lyhennettyä tuomiota. Larsson ottaa Pääkalloprikaatin johdon. Prikaatin pitää huolta vankilassa olijoiden perheistä. Larsson sanoo että pitää tarvittaessa uhrata itsensä Prikaatin puolesta. Todellisuudessa Prikaati harrastaa huumekauppaa, ihmisten pahoinpitelyä ja tappamista.

Myös Eero Salmela on päässyt linnasta ja on velkaa Prikaatille. Hän yrittää tuoda piriä Virosta, mutta epäonnistuu ja on lisää velkaa. Salmela soluttautuu Prikaatiin. Alkaa iso poliisioperaatio, jossa on monia vaiheita.  Prikaati saadaan aisoihin, ja osa konnista linnaan, mutta Suhonen ja Salmela joutuvat tulilinjalle, ja kiipeliin.

Jännittävä ja viihdyttävä dekkari. 

Tarina tapahtuu lokakuun lopussa 2009. Vakiokaarti on ennallaan. Poliisesita Kirsi Kohonen lomalee Australiassa. Joutsamo puurtaa asemalla. Kari Takamäki on 48-vuotias, ja on naimisissa Kaarinan kanssa. Vanhempi poika Kalle keskityyy kouluun. Joonas käy lätkäharjoituksissa, mutta ei pelaa junnujen ykkösjoukkueessa. Joonas haluaisi iPhone 3G:n ja käy isänsä kanssa filosofisia keskusteluja. Varastettuja iPhoneja saisi ostettu koulukaverilta. Taklamäellä on Nokia Communicator eli kommari. 

Rikostoimittaja Sanna Römpötti on ollut neljäs Tanssii Tähtien Kanssa. Prikaatilainen Sami Rahja haluaisi hänet sänkyynsä, mutta Römpötti onnistuu  välttämään sänkyilyn.

Kulmapubissa soi Happoradion Che Guevara, joka on julkaistu 2008.

Jarkko Sipilä: Katumurha, Gummerus, 2010, sivumäärä, sivumäärä 275. Takamäki #10.

Dekkari alkaa rajusti ja rujosti: moottoripyöräilijä ampuu iltapäiväruuhkassa mersua ajavan Mikael Nymanin. Takamäen velvollisuus on viedä Raakel-vaimolle suruviesti. Parilla on lapsi Jonathan, Takamäen mukana on myös  pappi Kaarina Silvennoinen.

Takamäki on kokenut suuren menetyksen itsekin. Vaimo Kaarina on kuollut auto-onnettomuudessa toukokuussa ajaessaan työmatkaa. Porintiellä oli tapahtunut nokkakolari vastaantulijan kanssa. Kaarina kuoli, toisen auton ajaja sai vaikean aivovamman. Keväällä oli hautajaiset ja vanhempi poika Kalle pääsi ylioppilaaksi ja lähti opiskelemaan Vaasaan. Joonas asuu isänsä luona kotona.

Nymanin murhaajan etsintä kulkee sipiläismäisiä uria, eli Joutsamo penkoo puhelintieoja (paikkoja, kontakteja ja ajankohtia), muut  etsivät puurtavat eri tehtävissä. Suhonen on saatellut vinkkimies Salmelan turvaan Ouluun Pääkalloprikaatin kostotoimien vuoksi. Salmela on kuullut nuoruuden rakasteltultaan Marika, että Salmela on 20-vuotiaan Sallan isä. Salmelan poika Lauri kuoli vuonna 20006 vain 18-vuotiaana.

Mikael Nyman on syntynyt Amerikassa ja alkuperäiseltä nimeltä Michael Newman, Yhdysvallatkin on kiinnostunut murhasta. Mikael on kaksoiskansalainen. Hänellä oli perheen lisäksi rakastajatar. Tutkinta on kuitenkin aika tyypillinen. Teoksesa on konnia moneenlähtöön ja niin myös poliiseja. Yksi pidätys tapahtuu Vantaan Koivukylässä. Myös Tapiolaa kuvataan. Kauppakeskus oli jo tuolloin kulahtanut. Stockmannilla oli kahvila, jossa oli varsin hulppeat hinnat.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)
9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Ellery Queen: Silinterihatun arvoitus

 

Ellery Queen: Silinterihatun arvoitus alkuteos The Roman Hat Mystery, A Problem in Deduction.  Frederick A. Stoke Company, New York, MCMXXIX, suomentanut Leena Karasjärvi, Saga Egmont, sivumäärä 369.

Silinterihatun arvoitus on ensimmäinen dekkari Ellery Queen -sarjassa, joka jatkui aina vuoteen 1971 asti. Sarjan avausosassa Silinterihatun arvoituksessa on vanhan klassisen  kulta-ajan dekkarien patinaa. Selvitettävä murha tapahtuu vuonna 1921 teatterinäytöksen aikana. Poliisi saapuu paikalle, myös isä ja poika eli poliisipäällikkö Richard Queen ja hänen älykköpoikansa Ellery Queen. Teatteri suljetaan, suoritetaan henkilöiden alustava kuuleminen, kerätään henkilötiedot ja ihmisten hallussa olevat tavarat kirjataan ylös. Yllätys on se, että mitään epäilyttävää ei löydy. 

Murhattu mies on kiero lakimies Monte Field. Hänen vihamiehiään on samassa näytöksessä monia. Poliisi haparoi pimeässä, murha tuntuu "täydelliseltä". Ellery Queen kuitenkin löytää joukon johtolanganpätkiä, joita pitkin päättelemällä hän ratkaisee mysteerin. Ratkaiseva vihje on vainajan kateissa oleva silinterihattu.

Silinterihatun arvoitus on Ellery Queen sarjan avausosa, ja perinteisten dekkarien aatelia.

Enemmän murhasta, ja sen ratkaisusta, mutta en paljasta motiivia, enkä murhaajaa, mutta asetelmaa avaan.

New Yorkin Broadwayn Roomalaisessa teatterissa esitetään syyskauden sensaatiota loppuunmyydylle yleisölle, näytelmää nimeltä Pyssyleikki, joka kertoo gangstereista. Sen toisen väliajan jälkeen murhataan rikollinen lakimies. Poliisi aloittaa heti tarmokkaat tutkimukset. Ovet laitetaan kiinni. Ensin kuulustellaan teatterin henkilökuntaa, vahtimestareita, paikannäyttäjiä, juomien myyjiä. Kukaan ei ole poistunut teatterista. Kuolinsyyksi paljastuu myrkytys. Ainoa johtolanka on vainajan puuttuva silinterihattu.

Dekkari on julkaistu 97 vuotta sitten ja kertomus tapahtuu 105 sitten. Tavat ovat erilaiset. Jokaisella katsojalla on paperilippu. Miehillä asuun kuuluu hattu esimerkiksi silinteri tai knalli. Ellery Queen saa selville murhaajan, ratkaisemalla ensin silinterihatun arvoituksen. Miksi hattu oli varastettu? Missä hattu on? Kuka sen otti ja miksi? Tätä arvoitusta en avaa lainkaan, koska se on dekkarin ydin.

Kun Elleryllä on selvillä kenellä hattu voisi olla, tutkintaa suunnataan motiiviin, ja murhatapaan. Tyypillisen dekkarin tapaan kartoitetaan väärien henkilöiden taustoja ja tekemisiä. Monte Field oli varsinainen mätämuna.

Perimmäinen motiivi on hyvin yllättävä, mutta 105 vuotta sitten hyvin ymmärrettävä.

 *****

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee,  salanimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky,  loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, Ellery Queen -dekkareita alettiin julkaista 1929 ja ensimmäinen oli Silinterihatun arvoitus. Pitkiä tarinoita julkaistiin 33 ja lisksi lyhyt juttuja.  

Kirjoissa Ellery Queen on salapoliisi, joka merkitsee seikkailunsa "ylös". Hänen isänsä on poliisi Richard Queen. Alkuosan kirjoissa Queenit asuvat Italiassa, Richard on jäänyt eläkkeelle ja Elleryllä on vaimo ja poika. Ellery on kirjannut tapahtumia ylös ja tämäkin julkaistaan kustantajan Italian matkan jälkeen, kun hän on saanut Elleryltä muistiinpanot. Ellery taas kirjoittaa itsekin dekkareita omalla nimellään, joka ei ole Ellery Queen, minusta monimutkaista. Sarjan edetessä Ellery tuntuu olevankin poikamies ja isä on taustalla.

Olen blogannut sarjan myöhemmistä osista Kymmenes rikos ja Vastapeluri jotka minusta eivät kuitenkaan yllä aivan alkupään tasoon.