Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut

Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut, novellikokoelma 1918, SKS 1995, sivumäärä 128.

Joel Lehtosen novellikokoelma Kuolleet omenapuut on toinen teos Putkinotko-sarjassa, trilogian aloittaa Kerran kesällä, sarjan päättää  Putkinotko. Kuolleet omenapuut  -novellikokoelmassa moni tarina tarkastelee kirjakauppias Aapeli Muttista, ja myös Juutas Käkriäinen esiintyy novelleissa ensi kertaa. Joel Lehtosen Putkinotko keskittyy Juutas Käkriäiseen ja siitä bloggaan vielä tänä vuonna.

Ensimmäinen novelli on nimeltään Muttisen onni. Muttisen onni on raskaan aherruksen jälkeen viettää ensimmäiset kesäpäivät Saimaan rannalla olevalla tilallaan, johon hän raskaan työvuoden jälkeen voi asettua makaamaan. Muttinen kuvaillaan lihavaksi poikamieheksi, joka on peruspessimisti. Muttinen nauttii kesäpäivän vienoudesta ja Saimaalla soutelusta Lyygia-neidin kanssa. Muttinen ei halua enempää Lyygialta, eikä Lyygiasta, kun hetken tunnelmoinnin, sillä Muttinen tajuaa, että  "autuimmat päivät menevät kuin armas kevätkesän päivä" s.10. Onnenhetket ovat niin harvassa, ettei niitä ole oikeutta antaa toisille.

Herra ja Moukka -novelli kuvailee Aapeli Muttisen ja Juutas Käkriäisen suhteen. Muttinen on hankkinut itselle Saimaan rannalta Putkinotkon tilan, ja reilulla kontrahdilla hän on saanut ahkeraksi luulemansa Juutas Käkriäisen pitämään sitä asuttuna ympäri vuoden. Käkriäisen pitäisi hoitaa Muttisen metsää, peltoja ja puutarhaa, mutta Käkriäinen ei ole ahkera, Juutas yrittää tehdä hallaa omenapuille ja laiminlyö tehtävänsä, lisäksi Käkriäinen polttaa viinaa. Juutas Käkriäinen pettyy, kun ei saa tilaa omakseen, ja vielä enemmän kuin joutuu tekemään kivimuurin Muttisen maan rajoille. Niminovelli Kuolleet omenapuut syventää kuvaa Muttisen ja Käkriäisen suhteesta. Aapeli Muttinen haaveilee suuresta omenatarhasta Putkinotkossa, jossa olisi 600 -700 omenapuuta. Aapeli hellittelee ajatuksella, hän on istuttanut tosin vain 50 taimea, mutta hoivanut niitä rakkaudella, lannoittanut ja kastellut niitä. Vuokralainen Juutas Käkriäisenkään ilkivalta ei ole pystynyt niihin. Aikainen talvi, pakkaset kuitenkin ovat tehneet omenapuut elottomiksi. Paikalliset ovat vihjailleet omenatarhan elinmahdollisuuksista ja suosittaneet perunaa, ja novelli päättyy Muttisen Aapelin hymähdykseen. "Hm, miksi ei tosiaan perunoita? s. 86.

Kansa ajautui sisällissotaan, ja Lehtosen analyysi on minusta oikea. Hän näkee kansainvälisen puna-aatteen saaneen joukot liikkeelle, ja venäläisiltä on saatu aseita. Kapinan alettua osalla valkoisilla on keittänyt yli, ja lopulta Muttisen Aapelikin oli sodassa valkoisten puolella, mutta lähinnä varamiehenä. Sen verran koville otti tapahtumat, että Aapeli viedään Niuvanniemeen hoitoon. Kokoelmaan päättää lakimies Oiva Tommolan käynti morsiamensa kanssa valkoisen vouhottajan Väinö Bongmanin haudalla. Tommola on aiemmin parantaa terveyttään urheilemalla. Novelleissa käsitellään myös taiteilija Lauri Falkin edesottamuksia.

Joel Lehtonen piirtää hyviä karikatyyrejä eikä vältä arkojakaan asioita sisällissodasta.

****
Joel Lehtonen (1881 - 1934) kuuluu Suomen eturivin kirjailijoihin, vaikka ei koskaan ole saanut sitä arvostusta, mutta tuotanto puhuu puolestaan.

Markiisi de Sade: Sodoman 120 päivää, esipuhe

Markiisi de Sade: Sodoman 120 päivää, esipuhe, alkuteos Les 120 journées de Sodome ou l'école du libertinage v. 1782-1785, suomentanut Heikki Kaskimies, Like 2010, sivumäärä 118.

Tämä säädyllinen blogi, olen rajannut kirjan kannesta pois alaosan siveellisistä syistä ja kommentoinnissa käytän mahdollisimman siveellisiä ilmauksia tai en ilmaise mitään, joten bloggauksen voi minusta lukea kuka tahansa (joskin bloggauksessa käytetään sanoja irstailla, raiskaus, huora ja iljettävyys, ei muita).

Taustaa
Romaanin nimi viittaa ajanjaksoon, jossa kirjan irstailijat toteuttavat kaikkia ihmisoikeuksia häpäisevän ja alistavan sessionsa erään päähenkilön linnassa Sveitsissä. Raamatussa puhutaan Sodoman ja Gomorran hävittämisestä, Sodoma ja Gomorra olivat kaupunkeja, joiden asukkaat Jumala hävitti tulisateella. Sodoman miesten käytöksestä on mainittu lyhyesti (1. Mooseksen kirjassa 19 luvussa jakeessa 4).

Sodoman 120 päivää -"romaanin" kirjoitti de Sade ollessaan vankeudessa Bastiljissa ilmeisesti siveellisistä syistä, kirjan käsikirjoitus julkaistiin vasta 1900-luvun alussa, Tämä teos sisältää vasta teoksen johdannon, jonka  iljettävyys ja irstailut ylittävät jo oman käsityskykyni, mutta teoksen pystyy kyllä ilman tunnekuohuja lukemaan, sillä kerronta on kaikessa kauheudessaan yliampuvaa, mutta etovaa.

Johdannon alussa esitellään irstailijat. Pääirstailija on upporikas ja täysin häikäilemätön, moraaliton ja mittasuhteiltaan suuri ja elintavoiltaan hillitön herttua de Blangis. Blangisin veli on heiveröisempi, eikä hänen  nimeään paljasteta, mutta hän toimii  piispana,  (oikeuden) presidentti Curval ja Durcet ovat muut irstailijat. Alistavat murhaajat ovat miehiä ikähaarukassa 45 - 60, ja he ovat saattaneet vaimojaan ja vanhempiaan hautoihin myrkyllä, naineet toistensa tyttäriä. Nelikkoa kuvataan kirjan alkuosassa, niin ikään luetellaan heidän tekemänsä murhat, raiskaukset, erityiset tietyt fyysiset mitat sekä  erityisominaisuudet ja -mieltymykset. Piispa ei ole naimisissa, mutta hän on yhden tyttären isä. Nelikon rikollinen ja alistava toiminta on rajatonta, se kattaa myös oman perheen iästä riippumatta, eikä sukupuolellakaan ole väliä. Omat tyttäret on naitettu toisille irstailijoille, toiminnan jatkamiseksi. Herttuan tytär Julie on naitettu Curvalille, Curvalin tytär Adelaide on  Durcetin vaimo, jne, säästän tämän blogin lukijan enemmältä.

Sodoman 120 päivää on siis ulkomailla aiottujen orgioiden mitta, ja niiden järjestelyt ovat monimutkaisia, ja iljettävyydessä menevät yli oman käsityskykyni, vaikka pääosin irstailut ovat siis itse teoksesta, jota en aio lukea, mutta sessiot on jaettu neljään osaan. Yhteensä paikalle tulee 32 henkilöä, neljän rikollisen lisäksi, muut on pakotettu, useimmat raa'alla tavalla. Lisäksi on neljä irstailujen selittäjää, jotka ovat vanhoja huoria. Tietenkään mikään ei ole vapaaehtoista, joten ihmettelen takakannen tekstiä "murskaava kartoitus hallitsevien luokkien paheista: kuvaus orgioista, jossa lain, hallintopiirien, aateliston ja papiston edustajat ...". Minusta henkilöt ovat keksittyjä, ja tämä on enemmän houretta kuin joku läpileikkaus yleisistä käytöstavoista.

Kirjan aiheen liepeiltä voisin sanoa paljonkin, mutta tyydyn toteamaan, että tätä pläjäystä ei nykykirjatkaan iljettävyydessä ylitä, joskaan tässä ei itse tekoja juurikaan kuvata, vaan ovat siinä osassa, jota toivoakseni ei koskaan käännetä. Sen sijaan tämä nide päättyy papin ja kuolevan vuoropuheluun, jossa en juuri järkeä näe. Jos kuolevalle 'hekuma on  jumala', niin eikö se ole myös niille jotka tässä ovat valittu kidutettaviksi orjiksi. Tämä on teos täynnä nöyryyttämistä ja ihmisarvon kieltämistä ja ateismia.

Reijo Mäki: Rahan kääntöpiiri

Reijo Mäki: Rahan kääntöpiiri, Otava 1994, Seven-pokkari 2014, sivumäärä 332.

Pokkarin päähenkilö on kolmikymppinen pankkiiri Pauli Vetteenranta, joka toimii Kauppasäästöpankin pankinjohtajana, Vetteenrannan osastolla myydään rahoitusinstrumentteja, tuolloin vielä Reuterin päätteen antamilla tiedoilla markkoina ja valuuttana.

Suomessa eletään vahvan markan aikaa, tai siis todellisuudessa hyvin heikon markan.

Pauli asuu leveästi, ajaa Audilla, ja kotona on aviovaimo Anneli. Avioliitto on rakkaudeton ja lapseton. Komeat kulissitkin ovat ontot, Pauli Vettenrannan yritys Oy Daalia Invest Ab on konkurssikypsä, varoja on 1,5 miljoonaa ja velkoja 5 miljoonaa markkaa. Pauli paneskelee pankissa työskentevää Veera Dimitriosta (os. Moilasta), joka on blondattu 175-senttinen vaihtelunhaluinen vamppi. Pankissa perintäpäällikkönä toimii vanhapoika poikamies Launo Laitakivi, joka on salaisesti ihastunut Veeraan, ja inhoaa Paulia. Launo on hankkinut kalliit salakuuntelulaitteet, jonka avulla kuuntelee Paulin ja Veeran lemmenhetkiä.

Dekkarin käännekohdassa Paulin kotiin lauteille ilmaantuu entinen opiskelukaveri Ruotsista Matti Höök. Höök on vapautunut linnakundi, joka pakottaa Pauli Vettenrannan rahanpesuhommiin. Pauli pyytää rahanpesuun mukaan Veeran, aikomuksena viettää loppuelämä etelässä palmun alla. Paulille tulee paineita, eikä Paulin viisari ei toimi, ja Veera on vapaa etsimään sänkyseuraa muualta. Pauli pitää armeijasta maitojunalla siviliin lähetettyä Höökiä heikkona vastustajana, mutta Ruotsista saapuu Matti Höökin rahanpesun avuksi brutaali rikollinen, joka käyttää nimeä Sony S. Motion. Sony tappaa huvikseen lemmenhetkien jälkeen naisia, ensimmäinen uhri on pizzakuski Johanna Hentunen. Motion tapaa Veeran ravintolassa ja Veeralla on heti uutta sänkyseuraa.

Anneli Vettenranta ilmoittaa Paulille, että jälkikasvua on tulossa. Lukijalle selviää, että myös Annelilla on ollut salarakas Seppo.

Dekkarissa huumoria edustaa työteliäs ja neuroottinen Launo Laitakivi, joka sekavana saa selville rahanpesukuviot, ja kertoo ne omalle psykiatrilleen Rauno Haatajalle, joka pitää Launon lauseita lööperinä tai vainoharhaisen ihmisen harhoina.

Kuinka kaikessa käy?

Pauli on kuitenkin pelimies, mutta Sony on hyvin vaarallinen vastustaja. Mäen juonen kuljetus on tässä teoksessa herkullista ja hauskaa. Epilogissa poliisi pöyhii loput, ja joku tai jotkut saavat dollarit itselleen

Reijo Mäki on minusta parhaimmillaan dekkarissa Rahan kääntöpiiri. Tietenkin näitä heittoja on tässäkin. Eronneen pankinjohtaja Puskalan painajaisena on lasten tekemiset. Vanhin poika jätti ammattikoulun kesken, ja Puskala päivittelee että AMMATTIKOULUN, 17-vuotias poika haluaa mennä sivariin, ja asua kommuunissa, tyttärellä on algerialainen poikaystävä. Nykyään nämä ovat varsin tavanomaisia valintoja. Ammattikoulun keskeyttäminen on ainakin 25% eli keskimäärin joka neljäs keskeyttää. Sivariin menee ainakin 2500 nuorta.

****
Reijo Mäki (s.1958), turkulaistunut kirjailija, jonka juuret ovat Siikaisissa. Mäen kynä on ollut ja on terävä ja sujuva.

Vares-bloggauksiani:
Gekko 2018
Kakolan kalpea 2017
Hot Dog 2016
Tulivuori 2015
Cowboy 2014
Intiaani 2013
Seriffi 2012
Black Jack ja Valkovenäläinen
Nuoruustango 2005
Huhtikuun tytöt 2004
Mullan maku 2000
Keltainen leski 1999


Reijo Mäen Roivas-sarja
Slussen 2016
Kruunun vasikka 1994
Liian kaunis tyttö 1993

Reijon Mäen scifi:
Tatuoitu taivas, 1996

Noora Vallinkoski: Perno Mega City

Noora Vallinkoski: Perno Mega City, Lähiöromaani, Atena 2018, sivumäärä 350. Kansi Jussi Karjalainen, kannesta otettu kuva ja muut kuvat  -Jokke-

Perno Mega City on entisen turkulaisen Noora Vallinkosken (s.1981) esikoisteos. Kirjan tapahtumapaikka on  Perno, joka on lähiö Turusta, ja tämä on lähiöromaani Turun Pernosta, joka tarkoittaa, että pernolaisen päähenkilön Hannan elämää seurataan syntymästä kasiluokan loppuun. Hanna syntyy pernolaisperheen kolmanneksi lapseksi vuonna 1981. Vanhin veljistä tai velipuoli menestyy elämässään, käy lukion, intin, pääsee Tampereelle lukemaan diplomi-insinööriksi, ja menee naimisiinkin, nuoremmalla isolla veljellä tökkii, vaikka pääsee ammattikouluun sähköosastolle (minusta hyvä opiskelupaikka, ei huono). Hannan äiti pitää rajojaan lapsille, mutta kärsii henkisistä ongelmista, ja on välillä sairaalassa ("KOHTA ÄITI oli taas Kupittaalla."), Ladalla ajeleva Valmetilla työskentelevä reipas isä kärsii fyysisistä sairauksista. Kirjan päätösvaiheessa eletään likipitäen vuotta 1996.

Kuvauksen mukaan perhe asuu Tähkiönkadun taloissa, tämä kuvassa on yksi niistä. Minusta kirjassa kuvattu elämä on aivan tavallista lähiöelämää, töissä käydään, pikkusisko syntyy, perheellä on kesäpaikka Nousiasissa, etelään lennetään, on perheystäviä, ja tavalliset ja tolkulliset isovanhemmat. Vanhempien sairastelut varjostavat arkea.

                               

Aikanaan mennään Pansion ala-asteelle kouluun.

Palveluja saadaan omasta lähiöstä, ja muut Turusta, City Market mainitaan. Turussa ei silloin ollut City Marketia kuin Kupittaalla.

Hyrköistentielle Höveli rakennettiin 1990-luvulla, missä on nykyään kauppa, ja sosiaali- ja terveysasema, sielläkin kirjassa notkutaan (kuva otettu vastavaloon kännykällä).

Sitten siirrytään yläasteelle ja meno muuttuu villimmäksi. Kirja koostuu lyhyistä luvuista, jotka eivät jatku seuraavaan lukuun. Tapahtumat ovat varsin tyypillisiä nuorten elämässä, ja nuortenkirjoissakin usein kuvattuja sattumuksia kiljua juodaan, vastakkaista sukupuolta kosketellaan, eri päihteillä pönttöä sekoitetaan..

Äidilläkin on elämää. Hannan äiti ystävineen käy läheisellä Lumikontiellä, soittamassa pianoa ja laulamassa virsiä.

Jotkut ovat työssä Jalostajalla. Jalostajan naiset käyvät kirjan mukaan kampaamossa Pernossa, mikä minusta tuntuu todella kummalliselta. Jalostajalta kampaamoon olisi yli 2 kilometriä, ja on vielä pois päin keskustasta, joka on täynnä partureita ja kampaamoja.

Hanna varttuu siis teiniksi, ja silloin keskustan Hansakorttelissa hengataan, ollaan humalassa, sammutaan, joku sekoilee päihdepäissää, bileillään ja pöljäillään,kirjassa sosiaali-ihmisistä käytetään termiä "pillunaama".

En paljasta kirjasta tämän enempää, minua kirja ei juuri koskettanut eikä ainakaan hyvässä, lukijan päälle heitettiin sirpaleita todellisuudesta oudolla asenteella.

Muualla: Ompun bloggaus, Arjan bloggaus ja Main bloggaus.

Kirjan antaman Turku-kuvan oikeellisuudesta.
Teoksen ei siis tarvitse antaa ns. oikeaa kuvaa, mutta viisi huomiota
1. Hanna kertoo synnytyssairaala Heidekenistä, mutta kertoo itse syntyneensä TYKS:ssä. Äidin synnytyshuoneessa on ollut kuvauksen mukaan monta äitiä. Minusta Heidekenissä synnytettiin yhteistilassa, TYKS:ssä synnytys tietojeni mukaan on tapahtunut ja  tapahtuu yksityishuoneessa.
2. Kirjan mukaan Wärtsilän telakka oli muuttanut Aurajokisuulta Pernoon 70-luvun puolivälissä. Vasta laivojen runkotyöt alkoivat 1975 Pernossa, mutta laivat pääosin varusteltiin Aurajoessa. Turun telakka toimi vielä pikälti 1980-luvulle asti, mukaan lukien korjaustelakka.
3. Kirjassa mainitaan Osuuspankin säästöpossu, minusta Osuuspankin säästöpossu oli Hippopankki, eli virtahepo.
4. Hanna on ollut isän kanssa Paavo Nurmi stadionilla, kyse oli Urheilupuistosta, Paavo Nurmi stadion sai nimensä vasta 13.6 1997.
5. Eräät ihmiset oli savustettu ulos TVT:n asunnoista (1980-luvulla). TVT-asunnot muodostettiin vasta vuonna 1994.
Kyse on fiktiosta, mutta minusta, jos käyttää ympäristöä, niin perusfaktat voi varmasti tarkastaa.

Olen laatinut Pansio-Pernosta  bloggauksen, se on  TÄÄLLÄ.

Köyhyyden ilmeneminen?
Tätä Perno Mega City -kirjaa jotkut ovat netissä pitäneet köyhyyden kuvauksena, mitä se minusta ei missään tapauksessa ole. Etelään lennetään, perheellä on auto, ja oma kesäpaikka ja vielä toista vuokrataan, ja kolmannessa ollaan, itse en esimerkiksi ole koskaan ollut etelässä, eikä ole ollut ensimmäistäkään kesämökkiä. Ei voida puhua köyhyydestä.

Syrjäytyminen.
THL:n ja Me-säätiö ovat tehneet tutkimuksen 1987 syntyneiden syrjäytymisestä.
Kirjan perhe ei saa toimeentulotukea, eikä varmaankaan edes asumistukea. Perheen vanhin poika, pääsee Tampereen tekniseen yliopistoon, toinen poika suorittaa sähköasentajan tutkinnon, päähenkilö on jo selvinnyt kasilta, ja perheen kuopus saa perättäisinä (?) vuosina hymypatsaan. Ei kuulosta syrjäytyneiltä.

Syrjäytymisen riskitekijöitä ovat THL:n ja Me-säätiön tutkineet (linkki)
Syrjäytmisen taustalla dynamiikka, jossa on tiettyjä riskejä, riski tarkoittaa kohonnutta todennäköisyyttä, ei minusta kausaalisuhdetta, tai tulkitsin niin useamman tekijän olemassa olo lisää syrjäytymisriskiä.

Syyt riskitasoittain (raportin mukaan riskitaso noudattaa tätä suuruusjärjestyksessä)
1. Lastensuojelun sijoitus 12-16 vuoden iässä: Ei toteudu (kirja loppuu kun päähenkilö on 14-15 v)
2. Ei toisen asteen tutkintoa 25 vuoden iässä. Kumpikaan isoveli ei ole tässä ryhmässä, päähenkilö on vasta 15.
3. Lastensuojelun sijoitus ennen 6. ikävuotta: Ei toteudu
4. Mielenterveyslääkkeet 14-18 vuoden iässä; Ei luultavasti toteudu

5. Synnytti ennen 20. ikävuotta: Ei selviä kirjasta

6. Varhaisia käytöshäiriöitä: Ei toteudu.

7. Ei yhteishaussa, tuskin toteutuu

8. Vanhempi pitkäaikaisella toimeentulotuella, ei toteudu
9. Vähintään kolme kertaa yhteishaussa: Ei selviä kirjasta
10. Rikostuomio tai viisi rikettä: Ei vielä yhtään
11. Keskiarvo alle 7 yhteishaussa: Ei selviä kirjasta
12. Isä ei tiedossa: ei toteudu
13.  Yksinhuoltajaäiti: ei toteudu
14. Vanhemmilla ei toisen asteen tutkintoa: Toteutuu?
15. Vanhemman mielenterveyshäiriö: Toteutuu kirjassa, äidillä on hoitojaksoja.
16. -Muu kuin kahden ansaitsijan talous: Ei toteudu.
17. Vanhempi kuollut: Ei toteudu
18. Vanhemmat eronneet: Ei toteudu
Vanhemmat eivät ole toimeentulotuen varassa, joten tässä pernolais perheessä riskitaso syrjäytyä on pieni. THL:n ja Me-säätiön aineistossa en näe kohtia, jossa asumismuoto, tai -paikka sinänsä olisivat syrjäytymisen riskitekijöitä.
Datamallin päätelmiä on useita, ja myös se, että perheitä pitäisi tukea jo ennen kuin lapsia on. Lisäksi todetaan, että nuoren mielenterveyshaasteisiin pitäisi panostaa jo perusasteella.

J.K Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

J.K Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki, alkuteos Harry Potter and the Prisoner of Azkaban 1999, suomentaja Jaana Kapari,viides painos 1999 Tammi, sivumäärä 456.


Azkabanin vanki on kolmas osa Harry Potter -kirjasarjassa, ja on ainoa, missä Lordi Voldemort ei pörrää. Tämä postaus on sarjaa, jossa bloggaan koko sarjasta. Sarjan seitsemän osaa kertovat Harry Potterista ja hänen Tylypahkan kouluvuosistaan ja sodasta pimeyden ruhtinas lordi Voldemortia vastaan. Itse pidin ilmestymisen aikoina tästä kirjasta todella paljon.

Azkabanin vanki viittaa Harry Potterin kummisetään Sirius Mustaan, joka on karannut Azkabanin vankilasta. Sirius Musta on tuomittu jästien joukkomurhasta, ja samalla velho Peter Piskuilan on kadonnut. Sirius Mustaa pidetään Lordi Voldemortin kätyrinä.

Teos alkaa Harryn kesälomasta Dursleyn luona, jonne tulee ongelmallinen Marge-täti, joka sättii Harryn vanhempia. Harry paisuttaa Margea, ja karkaa Likusteritieltä ja hyppää velhobussiin Poimittaislinjaan. Harry olettaa saavansa Tylypahkasta potkut, mutta saakin suojelua taikaministeri Cornelius Toffeelta, sillä vankikarkuri Sirius Mustan koston kohteena oletetaan olevan Harry Potter. Harry viettää Viistokujalla aikaansa, ja lähtee junalla Tylypahkaan, jonka porteilla nuuskivat Azkabanin vartijat ankeuttajat. Harry menettää tajuntansa, ja jää paitsi jo toisen kerran lajittelusta.

Kirjojen tapahtumat rakentuvat lukuvuoden mukaan ja tapahtumat alkavat kesäloma-ajasta ja matkasta Tylypahkaan. Tylypahkalla on Potter-kirjoissa keskeinen merkitys. Tylypahkan kouluun on tullut ennustamisen opettaja Sibylla Punurmio, josta pedantti Hermione Granger ei pidä.  Hagrid on uusi taikaeläinten hoidon opettaja  Salaisuuksien kammiossa selvisi, että Hagrid oli syytön Myrtin kuolemaan. Draco Malfoi pitää Hagridin opetusta skandaalina. Pimeydeltä suojautumisen professoriksi on tullut nukkavieru ja sairasteleva Remus Lupin.

Weasleyt ovat voittaneet kesällä Päivän profeetan Kaljuuna-arpajaisissa ja kävivät Egyptissä, ja Ron saa uuden taikasauvan. Weasleyn perheen Egyptin matkasta on lehtijuttu kuvineen. Hermione ostaa kesällä  Koukkujalka-kissan itselle, Ronin Kutka-rotta voi huonosti.

Lukuvuosi alkaa, ja ensimmäinen onnettomuus sattuu Hagridin tunnilla, kun hevoskotka Hiinokka, joka antaa Harryn ratsastaa selässään, puree Draco Malfoita. Draco Malfoi on hemmoteltu pikku kakara, joka on jatkuvasti kantelemassa muista, ja isä on rikas pimeän puolella ollut velho. Lucius Malfoin painostuksesta Hagridia yritetään saada opetuksesta pois, ja Hiinokkaa hengiltä.
Kolmasluokkalaisille on uutta myös Tylyahon käynnit, joihin tarvitaan huoltajan suostumus, jota Harrylla ei ole. Weasleyn kaksoset auttavat Harrya, he antavat Vorolta pihistämänsä Kelmien kartan, joka oikein taiottuna näyttää salakäytävät  Tylypahkasta ja ketkä Tylypahkassa ovat. Kelmien kartan ovat signeeranneet Anturajalka, Kuutamo, Matohäntä ja Sarvihaara. Kelmien kartan ja näkymättömyysviitan avulla Harry pääsee Tylyahoon. Tylyahossa hän kuulee Sirius Mustasta ikäviä asioita. Sirius Musta on ollut Harryn isän Jamesin ystävä, ja Pottereiden salaisuuksien haltija. Väitetään, että Sirius Musta olisi paljastanut Potterien olinpaikan Voldemortille. Sirius Musta onnistuu tunkeutumaan kahdesti Tylypahkaan. Harry jää Kalkarokselle kiinni hiippailuistaan, ja Kelmien kartan ottaa Lupin.

Kouluvuosi etenee. Harry ja professori Kalkaros ovat huonoissa väleissä, eikä Harry menesty taikaliemien valmistuksessa. Huispaus sen sijaan onnistuu. Harry tosin putoaa luudan selästä, kun ankeuttajat tulevat katsomaan huispausottelua,  ja Tällipaju tekee selvää Harryn Nimbus 2000 luudasta. Harry saa joululahjaksi uuden Tulisalama-luudan, mutta keneltä? Luutaa ei ole kirottu, ja lopulta Rohkelikot voittavat tupamestaruuden kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Hermionella on valtava opiskelutaakka, ja luentoja on päällekkäin. Ennustamisen Hermione tosiaan jättää. Sibylla Punurmio hölisee tyhjänpäiväisyyksiä, mutta transsissa hän murisee osuvia ennustuksia, siitä että pimeyden ruhtinaan apulainen luikkii auttamaan mestariaan uuteen nousuun.

Hagrid saa pitää opettajuutensa, mutta hevoskotka Hiinokka aiotaan teloittaa. Teloituspäiväksi on päätetty 6.6 ja teloittaja on Walden Macnair (joka esiintyy myöhemmissä Pottereissa, on pimeän puolen velho). Harry, Ron ja Hermione menevät tukemaan Hagridia, ja ovat piiloutuneet näkymättömyysviitan alle. Ilta on koko kirjan huipennus. Sirius Musta hyökkää Ronin tai paremminkin hänen rottansa Kutkan kimppuun. Sirius Musta on asustanut Tällipajun alla, missä käydään vimmainen välienselvittely. Hermione on tajunnut, että Sirius Musta on animaagi. Hän pystyy muuttumaan mustaksi koiraksi. Taikaministeriö on listannut animaagit, professori McGarmiwa pystyy muuttamaan itsensä kissaksi. Sirius Musta ei ole listannut itseään viralliseksi. Paljastuu, että Remus Lupinia on purrut pienenä ihmissusi, ja täydenkuun aikaa hän muuttuu ihmissudeksi. Tällipaju on istutettu hänen kohtauksiaan varten. Tylypahkassa hän pysyy rauhallisena Kalkaroksen liemien ansiosta. Juuri tällöin 6.6 hänen liemensä on jäänyt juomatta. Kalkaros etsiskelee Lupinia, ja Harryn näkymättömyysviitan avulla Kalkaros pelmahtaa paikalle. Alkaa vimmainen välienselvittely, jonka kuluessa selviää koko joukko arvoituksia, Kalkaros on tainnoksissa, joten hän jää totuudesta osattomaksi.
Sirius Musta on ollut Azkabanissa vankina 12 vuotta syyttömänä, hän on selvinnyt vain koska on tiennyt olevansa syytön ja siksi, että on voinut mennä koiran muotoon. Ankeuttajat eivät näe, he aistivat onnellisia tunteita, ja imevät niitä. Sirius Musta on päätetty teloittaa antamalla ankeuttajien suudella häntä, eli imeä sielu pois. Jästien joukkomurhaan syyllinen on todellisuudessa Peter Piskuilan, rekisteröimätön animaagi hänkin, joka on leikannut itseltään sormen, räjäyttänyt jästit, ja kipittänyt viemäriin rottana. Piskuilan on hankkiutunut Weasleyn perheen rotaksi, ja havainnut lehdestä, että Sirius Musta on päässyt pakoon. Sirius Musta on taas paennut Weasleyn perheen lehtikuvan vuoksi, hän on tunnistanut Peter Piskuilanin. Harryn isä James Potter, Sirius Musta, Peter Piskuilan sekä Remus Lupin ovat opiskelleet samaan aikaan Tylypahkassa ja olleet rohkelikkoja. Lupin on kärsinyt ihmissutena olosta, ja James ja Sirius ovat opetelleet animagiuden, ja opettaneet sen myös Peterille. Eläiminä he ovat voineet pitää seuraa ihmissudelle kerran kuukaudessa. He ovat tienneet kaikki Tylypahkan reitit, ja laatineet Kelmien kartan. Peter Piskuilan on kuitenkin ajautunut Voldemortin vakoilijaksi ja pettänyt Potterit. Hän on lisäksi lavastanut Sirius Mustan syylliseksi. Vimmainen välien selvittely Tällipajun alla keskeytyy Kalkaroksen tuloon. Tilanne vaihtuu, kun taikaliemen unohtanut Lupin muuttuu ihmissudeksi, ja tällöin Piskuilan muuttaa itsensä taas rotaksi ja pakenee...

Taikaministeri Toffee ei usko Harryn ja Hermionen selityksiä. On odotettavissa kaksoisteloitus, ensin Hiinokka ja sitten Sirius Musta. Dumbledore ei voi saada puhumalla kumpaakaan vapaaksi, joten hän kehottaa Harrya ja Hermionea toimeen. Hermionella on ajankääntäjä, jolla hän on pystynyt kääntämään aikaa ja opiskelemaan enemmän. Hermione kääntää aikaa kolme tuntia taaksepäin. Huikeiden vaiheiden jälkeen Harry ja Hermione onnistuvat vapauttamaan Hiinokan, Harry karkoittamaan valoisalla hirvi-suojeliuksella ankeuttajat, ja vapauttamaan Siriuksen, joka poistuu Hiinokan kanssa.
Siriuksen mainetta ei saada puhdistettua, eikä Piskuilania saada kiinni, mutta Harrylla on kuitenkin kummisetä, seikka joka lohduttaa häntä kesäloman alkaessa.

Hahmogalleria siis täydentyy Remus Lupinilla, Sirius Mustalla ja Peter Piskuilanilla. Oppilaista mainitaan Korpinkynnen jahtaaja Cho Chang ja Cedric Diggory. Percy Weasley on  johtajaoppilas ja suorittaa S.U.P.E.R-tutkintoaan, hänen tyttöystävänään on Penelope Clearwater. Weasleyn kaksoset eivät pidä isoveljestään Percystä ja ovat James Potterin ja Sirius Mustan lailla varsinaisia velikultia, ja antavat Kelmien kartan Harrylle, seikka, mikä raivostuttaa Ronia. Ronin ja Hermionen välit ovat poikki, Hermionen kanneltua, ja Koukkujalan takia. Koukkujalka yrittää saada Kutkaa kiinni, ja Koukkujalka on Sirius Mustan koirahahmon kaveri. Ron ja Hermione tekevät pian sovinnon. Kalkaroksen kauna Harry Potteria kohtaan syvenee, mutta Harry ei pidä lainkaan Kalkaroksesta, ja epäilee tätä kaikesta.

Velhomaailma on vinksallaan. Kirjassa ilmenee, että Azkabanissa on syyttömiä, ja syyllisiä on kalterien ulkopuolella. Taikamaailma on edelleen paha, tai osa taikaväestä on pahaa ja tietämätöntä tosiasioista, eivätkä tosiasiat edes kiinnosta.

Hahmot kehittyvät kirjojen myötä. Omat suosikkini ovat sankarikolmikon ulkopuolelta, ja ovat Weasleyn kaksoset Fred ja George, jotka suuntaavat myöhemmin kaupalliselle alalle.

****
Harry Potterit on kirjoittanut on  Joanne Kathleen Rowling. J.K Rowling on syntynyt kuten Harry 31.7.

Ensimmäisen ja viimeisen Potterin kansi

Kirjat on hienosti suomeksi kääntänyt Jaana Kapari (nyk Jaana Kapari-Jatta), ja suomalaiset kansikuvat on tehnyt Mika Launis.

Olen blogannut aiemmin:
Harry Potter ja Viisasten kivi
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio

Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Harry Potter -Legenda
Harry Potter -sarja

F.M Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus

F.M Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus, alkuteos Djadjuskin son 1859, suomentaja Juhani Konkka, Seven-pokkari 2005.

Kirjan takakansi lupaa seuraavaa "Hulvaton klassikko, joka on oivallinen näyte Dostojevskin erikoislaatuisesta huumorista."

Vanhan ruhtinaan rakkaus -kirja on sangen hauska ja juonikuvio on hyvin yksinkertainen. Mordasovin kylässä Maria Aleksandrova Moskaleva haluaa naittaa tyttärensä Zinaida Afanasjevnan. Oivallinen tilaisuus tulee kun vanha ruhtinas K. saapuu kaupunkiin. Ruhtinas K. on elostelija, mutta hän on jo hieman raihnainen. Hän käyttää korsettia, tekotukkaa, keinotekoisia viiksiä ja partaa, tekohampaatkin miehellä on. Naimakauppoja halutaan, sillä huhutaan, että hän olisi perinyt omaisuuden eli 4000  sielua.

Maria Aleksandrova yrittää tyrkyttää tytärtään ruhtinaalle, ei siis rakkaudesta, vaan rahasta ja asemasta. Maria on itse naimisissa, mies Afanasi Matveits on ajettu syrjäiselle tilalle tämän menetettyä virkansa. Zinaidalla oli ollut sutinaa köyhän opettajan Vasjan kanssa, mies on rutiköyhä ja  makaa hökkelissään blininohuella patjalla ja kyhäilee onnettomia runoja. Maria on tehnyt lopun suhteesta, joka ei suo  tyttärelle rahaa eikä asemaa. Zinasta on ollut kiinnostunut ruhtinaan sukulaismies Pavel Aleksandrovits Mozgljakov. Maria Aleksandrovan taloudessa on vielä nuori leski  Nastasja Petrovna Zjablova, joka olisi kiinnostunut avioitumaan.

Kirjaa suosittelen sekä Dostojevskin että seurapiirifarssien ystäville.

Kuka saa ruhtinaan, miten käy sedän, ja miten Zinan avioaikeet onnistuvat, tyttö on jo 23-vuotias eli avioliitolla alkaa olla kiire.

Alussa kuvaillaan ruhtinaan ehostautumista: "Muumion pukemiseksi nuorukaiseksi. Peruukki, poskiparrat, viikset ja leukaparta ovat loistavan mustat väriltään ja peittävät puolet kasvoista. Kasvot on puuteroitu ja maalattu harvinaisen taidokkaasti... s.33, ruhtinas on saanut kolhuja naisseikkailuissaan hän käyttää monokkelia lasisilmässään, ja kylkiluiden katkeamisen vuoksi hänellä on korsetti. Houkuttelevuutta ei varmaankaan lisää ruhtinaan oma ilmoitus: "minua vaivaavat tavattomasti peräpukamat".  s..43.

Teos päättyy yllättävästi, mutta onnellisesti, Juhani Konkka on onnistunut käännöstyössä virtuoosimaisesti.

Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta olen blogannut TÄÄLLÄ
Dostojevskin Idiootista olen blogannut TÄÄLLÄ
Dostojevskin Pelureista olen blogannut TÄÄLLÄ
Dostojevskin Kellariloukko on blogattu TÄÄLLÄ

*****
Fjodor (tai Fedor tai F.M) Dostojevski (1821-1881) oli venäläinen kirjailija. Hän kirjoitti tämän teoksen vuonna 1859, Dostojevskin päätuotanto on julkaistu vasta 1860-luvulla Riivaajat 1872, ja Karamazovin veljekset 1880. Tiettävästi Dostojevski sairasti  epilepsiaa. Velkojat ahdistelivat häntä 1860-luvulla, 1850-luvulla Dostojevski oli poliittisesti valveutunut ja joutui siitä tuomiollekin.

William R. Cox: Bonanza, Mustaa hopeaa

William R. Cox: Bonanza Mustaa hopeaa, Bonanza Black Silver 1967, suomentanut Juhani Pietiläinen, Arvi A. Karisto 1968, sivumäärä 232.

Bonanza-kirja on tehty luultavasti suositun tv-sarjan siivittämänä. Tapahtuma-aika on 1860-luvulla Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen.

Bonanzan päähenkilöt Cartwrightit asuvat maatilallaan Ponderosalla. Perheen pää on Ben Cartwright, jolla on kolme poikaa. Vanhin poika on Adam, sitten Hoss ja nuorin on Little Joe, veljeksillä on eri äidit. Ponderosa on Nevadan Virginiassa, tila rajoittuu Tahoe-järveen. Kalifornia on lähellä. Kirjan lähtökohta on se, että kultaa ja hopeaa kaivetaan. Cartwrightit pitävät maatilaa, ja karjaa karkeloi laitumilla, lisäksi Cartwrightit myyvät puutavaraa kaivoksille.

Kirjan alussa Ben Cartwright todistaa ay-liikkeen myrskyisää kokousta. Seudulle on tullut "riitaisa leskimies" Paddy Mack, joka vaatii kaivosmiehille tapaturmavakuutuksia, kuolemantapausmaksua ja radikaalein kaikista vaatimuksista: osuuden bruttovoitosta. Ay-liikkeen-kokouksessa sukeutuu tappelu, sillä sinne on soluttautunut kaivosten omistajien edustajia, seriffi Coffee viilentää tunteita.

Benin vanhin poika Adam on Euroopassa ja nuorin paikalla oleva poika Joe on ihastunut Paddy Mackin tyttäreen Maureeniin, joka hoitaa isänsä taloutta ja kaitsee pienempiä sisaruksia. Joe vaikuttaa varsin kiihkeältä.

Karjavarkaita on liikkeellä Jack Chalmerin johdolla. Joukkio ottaa Benin siitossonnit itselle ja nappaavat riiumatkalta tulevan Joen kynsiinsä. Pienen pahoinpitelyn jälkeen Joe lähetetään neuvottelemaan Benin kanssa siitossonnien lunnaista. Jack Chalmer on katkera mies, joka on ollut jenkkien vankiloissa, hän haluaa rikastua nopeasti. Cartwrightien menestys on tullut huhuina hänen korviinsa. Chalmer olettaa, että rikkaat ovat laiskoja ja rappeutuneita, mutta Cartwrightit ovat varsin reippaita ja taisteluvalmiita.

Toisaalla Ben saa ehdotuksia tukea hanketta kaivaa tunneli hopean kuljettamiseksi. Kaivosten omistajilla on ankaraa kilpailua, jotkut aikovat kuljettaa malmin kiskoilla, ja toisaalla työläiset vaativat oikeuksiaan.

Paddy Mack on nähnyt Benin pojan Joen hiippailevan Maureenin lähellä ja osoittelee Beniä aseellaan. Lopuksi kapakassa nyrkkeillään ja Ben nuijii Paddyn hiljaiseksi. Seriffi Coffee tulee ihmettelemään jälkiä. Paddy Mack on  ay-pomo, vaikka hän ei ole ollut koskaan kaivoksessa töissä, mutta vaahtoaa senkin edestä.

Tässä kirjassa on todella paljon tapahtumia ja henkilöitä, ja on kirjoitettu Bonanza-sarjan ystäville.

Paddy Mack on periaatteen mies ja pohjimmiltaan oikeudenmukainen. Mack liittoutuu Benin kanssa, vaikka inhoaa Joe'ta. Mack, Ben ja toisaalla Joe ja Hoss kamppailevat konnalaumaa vastaan, jota johtaa petollinen Jack Chalmer. Vaikeudet voitetaan, konnat kukistetaan, mutta Cartwrightin miehet pysyvät ainakin toistaiseksi naimattomina. Ben ei avioidu riiaamansa Bethin kanssa, ja Maureen lähtee isänsä matkaan hoitamaan metsätyöläisten asioita kuntoon ja jättää Joen yksinäiseksi ratsastajaksi. Sen sijaan Sutro saa määrärahan tunnelia varten

****
Kirjailija William R. Cox (1901 - 1988) oli tuottelias herra, joka kirjoitti lännen juttuja. Tutkiskelin julkaisuluetteloita ja Cox kirjoitti kolme Bonanza tv-sarjan jaksoa, ja oli yhdessä "teleplay", luultavasti hän kirjoitti viisi Bonanza-romaania. IMDB:ssä mainintoja on 29.

Bonanza oli legendaarinen NBC:n tv-sarja, jota esitettiin 14 kaudella yli 400 jaksoa vuosina 1959 -1973. Ben Cartwrightiä esitti Lorne Greene. Joe'ta esittää Michael Landon, joka esiintyi myös sarjassa Pieni talo preerialla Charles Ingallsina eli perheen isänä. Kuvan olen kaapannut Bonanzan ykköskauden ykkösjaksosta, yhdistänyt ja muokannut youtubesta, mukavan oloinen sarja, jonka oikeudet lienevät NBC:llä? Sarjaa en ole koskaan katsonut.

Osallistun tällä Lukupinon Yhdysvallat lukuhaasteeseen. Tämä on hyvin kliseinen kirja, mutta varmasti hyvä. Meidän käsityksemme Villistä Lännestä on peräisin paljolti elokuvista ja tv-sarjoista.