sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Rex Stout: Mustan vuoren varjossa

 

Mustan vuoren varjossa. alkuteos The Black Mountain 1954, suomentanut Olli-Pekka Rönn, Viihdeviikarit 1987, sivumäärä  189. Nero Wolfe #17. 

Mustan vuoren varjossa -kirja vie Nero Wolfen juurilleen Montenegroon, joka tuolloin oli osa Titon (1892-1980) Jugoslaviaa ja Wolfe matkaa keskelle itsenäisyyspyrkimyksiä, jotka olivat tuolloin hentoja Titon  ja Neuvostoliiton painostuksessa. Montenegro itsenäistyi kansanäänestyksen jälkeen 3.6.2006.

Teoksen alussa Nero Wolfen montenegrolainen ystävä ravintoloitsija  Marko Vuckic ammutaan New Yorkissa kadulle. Wolfe joutuu tunnistamaan ruumiin. Marko Vuckic, joka oli Wolfen läheisin ystävä, söi kerran kuussa Nero Wolfen luona ja kerran kuussa syötiin Vuckicin omistamassa Rustermanin ravintolassa. Nero Wolfe on kansallismielinen. Vaikka yhdessä kirjassa hän mainitsee, että on syntynyt Yhdysvalloissa, hän on montenegrolainen ja syntynyt Montenegrossa. Nero Wolfe osaa serbo-kroatiaa (luultavasti Montenegrossa puhutaan montenegroa?). Nero Wolfe on asunut lapsuutensa Montenegrossa ja palvellut ensimmäisessä maailmansodassa maan armeijassa vuoteen 1916 asti, kunnes nälkiintyi ja liittyi Yhdysvaltain armeijaan.

Nero Wolfe lopettaa kaikki muut tutkimukset, ja varojaan säästämättä alkaa tutkia ystävänsä murhaa. Marko Vuckic on lahjoittanut rahaa järjestölle, jotta Montenegro itsenäistyisi, joka tuolloin oli siis osa Jugoslaviaa. Jugoslavia oli kallellaan Neuvostoliittoon, Tito oli kommunisti ja kirjassa  Neuvostoliitolla on vahva (mutta epäselvä) jalansija maassa. Tutkimusten kuluessa Wolfen luo tulee hänen omapäinen adoptiotyttärensä Carla Britton, joka on avioitunut ja jo leskeytynytkin. Carla ja Nero ovat molemmat itsepäisiä, ja heidän on vaikea tulla toimeen keskenään. (Carla esiintyi dekkarissa Yli kuolleen ruumiini nimellä Carla Lovchen).

Carla Britton on toiminut Montenegron itsenäisyysliikkeessä, jota puolestaan Nero Wolfe ei ole rahoittanut. Nero Wolfe on kuitenkin toiminut toisen organisaation kautta tai  lähettänyt rahaa. Kirjassa on paljolti kyse, kehen voi luottaa, ja kaikki pelkäävät pettureita. Nero Wolfe pohtii, oliko Vuckicin organisaatiossa Titon tai Neuvostoliiton agentteja. Vuckic oli itse lahjoittanut 60 000 dollaria ja  kerännyt puoli miljoonaa dollaria, joka 1950-luvulla oli suuri summa rahaa. 

Nero Wolfe tajuaa, että ratkaisu on Montenegrossa, kirjan nimessä Musta vuori viittaa Montenegroon. Ilmenee, että Carla on kadonnut, ja on murhattu.  Nero Wolfe saapuu maahan ilman passia tai henkilöllisyystodistusta salanimellä Tone Stara, ja Archie esiintyy hänen Yhdysvalloissa syntyneenä poikana. Montenegrossa Wolfe luovii salaliitoissa, kehenkään ei voi luottaa täysin. Nero Wolfe suuntaa syntymäpaikkaansa Galicniciin Albanian rajalla (tässä on siis ristiriita, kun yhdessö dekkarissa kerrotaan hänen syntyneen Yhdysvalloissa). Wolfe saa selville murhaajan, mutta joutuu huijaamaan Titogradin (nykyinen Podgorica) viranomaisia, jotta saa konnan pois maasta. Laivamatkalla Yhdysvaltoihin tapahtuu välienselvittely, ja konna jää kiinni. 

Mustan vuoren varjossa on hyvin erilainen Nero Wolfe -dekkari, mutta avaa yksityisetsivän juuria. Teos mainitsee, että Jugoslaviasta olisi tullut paljon pakolaisia Yhdysvaltoihin. Archie Goodwin kertojana toteaa, että "etteivät serbit pahemmin välitä bosnialaisista ja vielä vähemmän kroaateista"  sekä  "Jugoslaviasta kotoisin olevat newyorkilaiset ovat melko nihkeitä avautumaan muukalaiselle ja taipuvaisia lyömään hanat tiukasti kiinni, jos heistä alkaa tuntua, että  heiltä urkitaan tietoja." sekä "Ylivoimainen enemmistö New Yorkin jugoslaaveista on Titon vastustajia ja käytännöllisesti kaikki neuvostovastaisia". 31.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Osallistun tällä Kirsin kirjanurkan dekkariviikkoon 10-16.6.2024. 

Tutustu myös dekkariseura ry:n toimintaan täällä. Tulen itse bloggaamaan vielä lopuistakin Nero Wolfe -dekkareista ja osasta lyhytjuttuja ja sen jälkeen P. D. Jamesin Alan Dalgliesh dekkareista.

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Marko Kilpi: Undertaker Kuolemankauppiaat

 


Marko Kilpi: Undertaker Kuolemankauppiaat, Crime Time 2023, Undertaker 6, sivumäärä 511.

Kuolemankauppiaat on kuudes osa Marko Kilven  maanista Undertaker-sarjaa
Taktinen ydinlataus on räjäytetty kaupungin keskustassa. Tuomiokirkko, Yliopisto ja Valtioneuvoston linna ovat säpäleinä, ihmisiä on kuollut. Tämä on kuin tv-sarjasta 24.

Kuudes teos kertaa paljon päähenkilöille tapahtunutta. Päähenkilö hautausurakoitsija ja outo kaikkivoipa rikollinen Kivi on kohdannut saksalaisen Wulfin Tuomiokirkossa. Kiven oletetaan kuolleen, mutta hän on hengissä.

Kiven kilpimies Tuomas ja Tuomaksen tyttöystävä Maria eivät tiedä mitä tehdä. Järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivat poliisit ovat ymmällään. Poliiseista Tiina Koskelan kulissit romahtivat edellisissä osissa, kun hänen miehensä ryhmänjohtaja ampui itsensä (koska pelkäsi). Tiina elää, koska Kivi varoitti Tiinaa  ydinlatauksesta, ja Tiina hyppäsi mereen. Mitä tekee Tiina? Entä rikospsykologi Milla, joka on ihastunut Tiinaan, tunne on molemminpuolinen.

Kaupungin keskusta on pyyhiytynyt pois, pääministeri, Supon johto ja poliisijohto pohtivat kuka ja miksi ja mitä seuraavaksi. On isommasta kuviosta kysymys? Euroopan pankkisektori on kaatumassa. Velkaiset EU-maat eivät myöskään kestä, kaikki romahtaa korttitalon tavoin ja aiheuttaa levottumuuksia. EU:n rajoilta tulvii yhä uusia pakolaisaaltoja, vastaanottokeskuksissa on levottomuuksia. Seuraavaksi tietoliikenne takkuaa ja sitten bioase aktivoidaan. 

Vimmaisessa päättöosassa Undertaker-sarja hurjastellaan päätepisteeseensä.

******
Viimeisessä osassa selviää Jarmo Kiven tausta, edellisessä osassa ilmeni, että Kivi oli jättänyt työt Korporaatiossa, ja piileskeli. Hänen perheensä vaimo ja kaksi lasta huuhtoutui tsunamin mukana, ja "Kivi" otti hukkuneen Jarmo Kiven henkilöllisyyden. Hän on piileskellyt hautausyrittäjän valeasussa. Neljännessä osassa terroristit tappoivat hänen uusioperheensä. Tässä osassa Kivi yrittää pysyä hengissä, ja se tapahtuu kuten aiemmin, tappamalla muita ihmisiä. Viereltä lakoaa ihmisiä, mutta naisenergiaa puskee loppuun asti.  Jarmo Kivi hyvittää syntejään lopussa tuhoamalla järjestön, jota on ollut itse perustamassa.

Juonesta en kerro sen enempää, mutta meno on hengästyttävää ja pelottavaa, mutta tarinana tämä ei yllä alkuosien tenhoon, sillä tässä on liian isot kuviot kyseessä ja taistot ovat jo liian uskomattomia.

Olin huojentunut kun saaga päättyi. Koukuttavaa lukemista, mutta raakaa ja hurjaa.


Tervaleijona maistuu.


Tässä nykyinen rasia.

Marko Kilven (s. 1969) Undertaker-sarja on vimmainen, mutta hyvä.
1. Kuolemantuomio
2. Kuolemanenkeli
6.  Kuolemankauppiaat

Osallistun tällä Kirsin kirjanurkan dekkariviikkoon 10-16.6.2024. 

Tutustu myös dekkariseurs ry:n toimintaan täällä.

torstai 6. kesäkuuta 2024

Marko Kilpi: Undertaker Kuolemanpelko

 


Marko Kilpi: Undertaker Kuolemanpelko, Crime Time 2021, pokkaripainos 2022, sivumäärä 347.

Kuolemanpelko on viides osa Marko Kilven Undertaker-sarjaa: Edellisen osan jäljiltä Tuomiokirkon vieressä on räjäytetty pieni ydinlataus ja hautausurakoitsija Kivi on kadonnut (kuollut?). Kiven kilpimies Tuomas ja hänen tyttöystävänsä Maria eivät tiedä mitä tehdä. Poliisitkin ovat ymmällään. Poliiseista Tiina Koskelan kulissit romahtivat edellisessä osassa. Kivi varoitti häntä ja Tiina hyppäsi ennen räjähdystä mereen. Mitä tekee Tiina? Entä muut poliisit, jotka Kivi lavasti rikollisiksi. Ulkomaiset terroristit tappoivat Kiven perheen ja räjäyttivät ydinlatauksen. Heidän pakonsa päättyi lentokoneen alasampumiseen.

Keskustasta on pyyhiytynyt pois Tuomiokirkko, Valtioneuvoston rakennus ja Yliopisto. Levottomuudet leviävät muihin EU-maihin. Kuka on vastuussa räjähdyksestä? Poliisi tutkii pienkoneen alasampumista, ydinräjähdystä ja poliisien erikoisryhmän virkavelvollisuuksien rikkomista.

Tuomas löytää Kiven metallisen Leijona tervalakritsipastilli rasian, jossa on muistitikku. Se käynnistää tietokoneen, missä on Kiven turvatalojen osoitteita. Tuomas ja shokissa oleva Maria menevät yhteen näistä asunnoista, johon yleisen kaaoksen turvin hyökkää kaksi piriveikkoa.


Tuomas ja Maria ovat hyökkääjien armoilla, miten heidän käy?

Kaikki tarinat menevät kirjassa rinnan, mutta lisäksi takaumissa seurataan tuntemattoman miehen pakenemista ja  erään Jussin vankilakeikkaa.  Tarinat yhtyvät tsunamia ennen Thaimaassa. Miten tämä liittyy Kiveen?

Missä on Kivi? Elossa vai kuollut?

Tämä Undertaker-sarjan viides osa Kuolemanpelko oli minusta sarjan osista ehkä huonoin, tässä tapahtui yllättävän vähän, tarina Suomessa polki tyhjää. Sen sijaan suolana oli katsaus Kiven pakomatkaan tsunamin aikana, miten hän menetti perheensä ja miten hän hankki uuden henkilöllisyyden.

Tämän jälkeen on julkaistu vielä kuudes osa, joka päättää Kiven tarinan?

5. Kuolemanpelko

sunnuntai 26. toukokuuta 2024

Rex Stout: Kultaiset hämähäkit

 


Rex Stout: Kultaiset hämähäkit, alkuteos The Golden Spiders, 1953, suomentanut Reijo Kalvas, Jännityksen mestarit 40 Book Studio 1990, sivumäärä 222, Nero Wolfe #16

Tarina alkaa, kun Nero Wolfe on huonolla tuulella, hän olisi halunnut kottaraisten kanssa salviaa, ei sahramia ja rakuunaa, kuten hänen yksityiskokkinsa Fritz Brenner oli laittanut. Kottaraiset pistetään pois, tosin  Archie Goodwin syö pari niistä. Nero Wolfe syö kananmunia ja paahtoleipää. Nero Wolfen luo pyrkii naapurustossa asuva 12-vuotias Pete Drossos. Hän puhdistaa liikennevaloissa autojen tuulilaseja. Hän on puhdistanut Cadillacin ikkunaa, kun  naiskuljettaja, jolla on korvakoruinaan kultaiset hämähäkit, anelee poliisia paikalle. Pete on ottanut ylös rekisterikilven tiedot: Connecticut YY 9432. Wolfe puhuu pojan kanssa etsivän työstä ja elämästä, ja tiedustelee poliisilta autosta.
Seuraavana päivänä ylikonstaapeli Purly Stebbins kertoo, että Cadillac on ajanut pojan yli, hänet on viety sairaalaan, jossa Pete on kuollut. Pete testamenttasi rahansa 4 dollaria 30 senttiä Nero Wolfelle.  Wolfe aloittaa tutkimukset, jotta Peten murhaaja selviää. Tutkimusten aikana tulee kaksi ruumista lisää, mutta konnat saadaan kiinni.
Erilainen Nero Wolfe dekkari, jossa lapsi on yksi uhreista ja etsiväkolmikko Fred Durkin, Saul Panzer, Orrie Cather sekä Archie Goodwin tekevät kaiken kenttätyön.

Pidempi oppimäärä 
Peten antamasta auton rekisterinumerosta ei ole apua, sillä kilvet on varastettu, myös auto on varastettu. Tutkimuksissa selviää, että Matthew Birch pakolaisavussa töissä oleva mies on myös yliajettu. Cadillac löytyy hylättynä. Upporikas leski Laura Fromm kyselee Nero Wolfelta jutusta ja palkkaa hänet. Nainen on pukeutunut kultaisiin hämähäkkikorvakoruihin. Frommilla on miljoonien omaisuus ja hän on pakolaisavun hallituksessa ja on  suuri hyväntekijä. Fromm antaa 10000 dollarin  shekin Wolfelle. Pian Fromm löytyy kuolleena.  Wolfe haluaa ansaita rahat selvittämällä murhat.
Wolfe lähettää etsivät kentälle ja Fred Durkin on peiteroolissa Leopold Heim. Archie hyödyntää Lon Cohenin Gazetten toimittajan tietolähteitä, palkinnoksi Goodwin antaa hänelle juttuja.
Nero Wolfe käy läpi Frommin lähipiirin. Fromm oli pakolaisavussa hyväntekijänä (oikeana hyväntekijänä). Birch oli töissä pakolaisavussa, mutta kuului kiristysrenkaaseen, joka käytti saamiaan arkaluonteisia tietoja hyväkseen laittomasti maahantulleita vastaan.

Erilainen Wolfe, mutta en pitänyt siitä, että tässä oli lapsi uhrina. Kirjan nimi tuli siitä, että hämähäkkikultakorvakoru oli avaintodiste, millä Wolfe pääsi konnan jäljille.
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

perjantai 24. toukokuuta 2024

Paavo Arhinmäki: Kaiken se kestää

Paavo Arhinmäki: Kaiken se kestää, Maajoukkuekannattajan tunnustukset, WSOY 2021, sivumäärä 288.

Kirjakaupoissa on oma kategoriansa "kahden euron alekirja", joka lojuu kaupan alelaarissa yleensä ulko-oven vieressä. Yleensä siellä on suhteellisen uusia kirjoja, joista on otettu iso painos, kertoo yleensä jostain henkilöstä. Tulen bloggaamaan jatkossa myös näistä kirjosta.

Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Paavo Arhinmäki on sangen tunnettu henkilö oltuaan kansanedustajana, puolueensa puheenjohtajana ja ministerinä. Tämä kirja kertoo kuitenkin Arhinmäen innokkaasta jalkapallofanituksesta. Arhinmäki on seurannut Huuhkajien eli Suomen maajoukkueen arvokisakarsintoja vuosikymmeniä. Kirjan takaosassa on lista Paavo Arhinmäen paikan päällä näkemistä Suomen otteluista ja niitä 14.10.2024 mennessä oli 122 (jos laskin oikein).

Huuhkajat pääsivät viimeinkin arvokisoihin, eli EM-kisoihin 15.11.2019 voittamalla Liechtensteinin 3-0, EM-lopputurnaus lopulta pelattiin kesällä 2021. Suomi tuli alkulohkossaan kolmanneksi eikä päässyt jatkoon, Suomi voitti kisoissa Tanskan 1-0, mutta hävisi Belgialle 2-0 ja Venäjälle 1-0.

Paavo Arhinmäen kirja alkaa käsittämättömästä MM-karsintalohkon päätösottelusta Suomi  - Unkari Helsingissä 11.10.1997, missä Unkari tasoittaa sähellyksessä vesisateessa 1-1 lisäajalla, Suomen MM-jatkokarsintahaavet kariutuivat kuten sitä ennen ja sen jälkeen monta kertaa, kirjan nimi kaiken se kestää -viittaa siihen. Käsittämätön on ehkä väärä termi, sillä lisäajalla hyvät joukkueet tekevät usein ratkaisumaaleja.

Kirjassa Paavo kertoo lisäksi jalkapalloharrastuksestaan, ensimmäisistä näkemistään jalkapallo-otteluista,  Arhinmäellä oli nuorena Pasilasta lyhyt matka harjoituskentille ja hän pelasi futista  Ponnistuksessa, Kullervossa, Käpylän Pallossa ja lopuksi SaVassa. 

Kirja on paljolti kuitenkin karsintaotteluiden selostusta, mutta sisältää  mielenkiintoisia huomioita turvatoimista, hulinoinnista ja matkajärjestelyistä. Sen sijaan pidin kirjan sisältöön huonosti sopivana katsausta Kataisen hallituksen "hajoamisesta".

Kyllä tästä kirjasta maksoi mielellään 2 euroa, mutta täyttä hintaa en tästä maksaisi. Tiedän olevani pihi pummi, kun koluan alelaareja. Kirjan valokuvasivut ovat mukavia, valokuva esimerkiksi Sarajevon talviolympialaisten 1984 hylätyistä mäkitorneista on puhutteleva. 

Kirjassa on myös hyvä henkilöstöhakemisto. 

****

Taustatietoa asian tiimoilta:
Jalkapallon EM-kisat ja MM-kisat pidetään joka neljäs vuosi. MM-kisoihin karsitaan eri maanosittain lohkoissa. 
MM-kisoja on järjestetty vuosina 1930, 1934, 1938 ja 1950 siitä lähtien joka neljäs vuosi. MM-kisat alkoivat siis vuonna 1930 jolloin maita oli 13, ja  vuoteen 1978 asti oli 16 loppukilpailujoukkuetta, 24 joukkuetta oli vuosien  1982, 1986, 1990 ja 1994 kisoissa. Sen jälkeen  32 maata. Euroopan kiintiö on ollut kisoissa hieman yli 10 riippuen isäntämaasta ja jatkokarsinnoista. Vuoden 2022 kisoissa Euroopasta oli 13 maata.
Jalkapallon EM-kisat pidettiin ensimmäisen kerran Ranskassa 1960 ja lopputurnauksessa oli neljä maata. Neljän maan systeemi kesti vuoteen 1976. Vuosina 1980-1992 joukkueita oli 8, vuosina 1996-2012 joukkuemäärä oli 16, nyt 24. Uefalla on 55 jäsenmaata, mukana myös Wales, Skotlanti, Pohjois-Irlanti ja Färsaaret, jotka eivät ole itsenäisiä valtioita. sekä maita Euroopan ulkopuolelta kuten Israel, Kazakstan ja Azerbaijan. 
Suomen maajoukkueen päävalmentaja oli Unkari-ottelun aikana Richard Möller Nielsen, ja sitten Antti Muurinen, Jyrki Heliskoski, Roy Hodgson, Stuart Baxter, Mixu Paatelainen, Hans Backe ja Markku Kanerva.

1.5.2024 Suomen FiFa-ranking oli 61, ja sijoitus Euroopan maiden joukossa oli 30:s. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Thomas Hardy: Pormestarin tarina


Thomas Hardy: Pormestarin tarina, alkuteos The life and death of the mayor of Casterbridge 1886, suomentanut Kristiina Kivivuori, Kirsi Kunnas (runot), WSOY 1955, sivumäärä 344.

Englantilaisen Thomas Hardyn (1840 -1928) romaani Pormestarin tarina on juonivetoinen hyvin dramaattinen romaani.

Tarina alkaa, kun nuori kiertävä heinänsitoja Michael Henchard naukkailtuaan rommia Weydonin markkinoilla, myy vaimonsa Susanin ja samalla tyttärensä Elisabeth-Janen merimies Richard Newsonille viiden guinean hintaan. Aamulla Michael alkaa etsiä vaimoaan, mutta turhaan. Etsinnän jälkeen Michael suuntaa raittiuslupauksen tehtyään Casterbridgeen. Toisessa luvussa 18 vuoden päästä Susan tallustaa mustassa surupuvussa Weydon-Priorsiin. Merimies Newsonin huhutaan hukkuneen. Vellikojun muori muistelee, että Michael olisi suunnannut Casterbridgeen. Lapsi Elisabeth-Jane on tietämätön vaimokaupasta, eikä Susan halua valottaa sitä jälkikasvulleen. Näillä askelmerkeillä alkaa taloudellisten ja romanttisten asioiden sekava suhdesoppa, jossa on sattumia tulee miltei joka luvussa ja edessä on hyvin traagisia juonen käänteitä. 

Thomas Hardyn Pormestarin tarina on 1800-luvun dramaattinen klassikkoromaani, jonka huikeiden juonenkäänteiden parissa on helppo viihtyä vielä 2000-luvullakin.

Alla avaan teosta hieman enemmän:
Thomas Hardyn romaani sijoittuu Casterbridgeen, joka on keksitty paikan nimi, mutta sen esikuva DorchesterThomas Hardy kirjoitti teosta hieman yli vuoden (1884 - 1885), ja se julkaistiin osina tammikuussa 1886, ja kokonaan maaliskuussa 1886. Tämä on hyvin viihdyttävä romaani sen vuoksi että siinä on niin monta juonen käännettä, jotka muistuttavat nykyisiä saippuasarjojen käänteitä tv:ssä. 

Juonen käänteissä tämä on maatuska, eli aina aukeaa uusi taso. Michaelin vaimo Susan suuntaa Newsonin kadottua Casterbreekiin. Hän  havaitsee, että entinen juopporetku Michael Henchard on nyt raivosraitis pormestari, joka harjoittaa menestyksellisesti kauppaa viljalla, heinällä ja juureksilla. Koska kateus on ikuista, ihmiset napisevat itäneestä viljasta. Henchart palkkaa isännöitsijäksi  skotti Donald Farfraen, paikkaan, joka on luvattu Joshua Joppille. Farfrae kehittää toimintaa ja saa kaupan vielä paremmin kukoistamaan. Miesten välillä tulee kitkaa, koska Michaelia ärsyttää Fairfraen menestys, ja kiinnostus Elizabeth-Janeen. Fairfrae saa kenkää, mutta hänestä tulee Henchardin kilpailija. 
Susan kuolee ja Henchardille selviää, että "hänen" Elisabeth-Jane on kuollut ja elossa oleva Elisabeth-Jane on Newsonin ja Susanin yhteinen lapsi. 

Elisabeth-Jane ja Donald Fairfrae lähenevät, joka entisestään ärsyttää Henchardia. Hän haluaa lydä Fairfraen myös viljakaupoissa, ja palkkaa katkeroituneen Joppin. Henchard joutuu tappiolle, ja joutuu irtisanomaan taas Joppin ja realisoimaan omaisuutta. Kaksivuotinen pormestarikausi lähenee loppuaan.

Kirja on sarja tapahtumia, jossa Michael Henchard menettelee epäviisaasti ja yllimielisesti. Hän on vastuussa kaikista vaikeuksistaan. Henchard räyhää myös Elisabeth-Janelle, joka menee seuraneidiksi naapuriin muuttaneen Lucetta Templemanin luo. Lucetalla on ollut Jerseyllä suhde Henchardin kanssa. Susan on ilmestynyt väliin, mutta Susanin kuoltua. Nyt Lucetta haluaisi avioliittoa Henchardin kanssa. Henchard suhtautuu penseästi Lucettaan, joka on saanut tädiltään perinnön ja on upporikas. Lucetta ja Fairfrae rakastuvat ja menevät naimisiin. Lucetta pyytää Henchardilta rakkauskirjeitään. Henchard patistaa Joppin ne hakemaan. Jopp avaa kirjeet, ja sen seurauksena Lucettaa irvitään, ja pidetään huonona naisena. Raskaana olevalle Lucetalle menee tunteisiin, ja hän saa sairauskohtauksen ja kuolee, myös sikiö kuolee,

Juonen käänteet jatkuvat. Henchardin salaisuus on vuotanut, eli vaimon myynti, häntä ei valita pormestariksi, vaan Fairfrae. Henchard on alkanut taas juoda viinaa ja rähisee ja öykkäröi. Herra Newson saapuu kaupunkiin ihkä elävänä, mutta Henchard valehtelee, että Elisabeth-Jane on kuollut. Newson kuitenkin kuulee asian todellisen laidan, ja pääsee Fairfraen ja Elisabethin häihin. Öykkäröivälle Henchardille tämä on liikaa, hän poistuu kaupungista ja kuolee, ja esittää viimeisenä  toiveena ettei häntä haudata siunattuun maahan.

Thomas Hardyn Pormestarin tarina on lähes liian uskomatonta lööperiä.

torstai 16. toukokuuta 2024

Miki Liukkonen: Vierastila

 


Miki Liukkonen: Vierastila, WSOY 2023, sivumäärä 554.

Miki Liukkonen (1989-2023) oli romaanikirjailija, joka elämänsä aikana julkaisi kolme runokokoelmaa ja viisi romaania, joista tämä Vierastila on viimeinen ja ilmestyi postuumisti, mutta on Liukkosen loppuunsaattama. Kirjassa on  Liukkosen kustannustoimittaja Samuli Knuutin tunteikkaat loppusanat, jotka selittävät kirjan syntyprosessia.

Teoksen alussa päähenkilö keksijä Ren Dawn on kolmansilla treffeillä naisen kanssa.  Renin on vaikea saada yhteyttä treffikumppaaniinsa, jonka nimeä ei edes tiedä tai ei tiedä, onko hän Anne vai AnneliRen kelaa omasta mielestään epäonnistunutta elämäänsä terapiakäynteineen ja jopa kaljuuntuvaa terapeuttia Poulpoulia, jota tuntuu vihaavan.  

Kirjan tarina on rönsyävä. Juonta on turha analysoida, sillä se on absurdi ja hajanainen, mutta terapeutti murhataan. Ren lähtee matkalle Cancuniin Meksikoon, jossa koetaan omituisia tapahtumia. Anneli on formulakuskin kanssa. Ren tapaa alkoholisoituneen Senjan, kaikki jää kesken, ja Saksan kautta palataan kotiiin. Ren on keksijä, mutta keksinnöt ovat vähissä, toimivia tuskin lainkaan. ksiharvoista keksinnöistä vedenahmaisija aiheuttaa vesivahingon...

Juoneen pelmahtaa random-henkilöitä kuten Renin manageri Dufuette, Natsi-Saksaa ihaileva (?) Matias "Make" Liike, joka leikkaa  Kim-nimisen henkilön siskonsa Gwynin näköiseksi, jolla on sisar Gwyn, eli Gwynejä on kaksi.  ...

Suurin juonenkäänne on Renin naapurissa asuva kirjailijan paljastukset. Hän tietää Renistä kaiken, hän on asentanut kameroita ja kuuntelulaitteita Renin asuntoon, terapiatilaan ...

Minulta puuttuu asiantuntemus ja motivaatiokin arvioida tätä romaanina. Totean kuitenkin, että toisin kuin eräissä muissa arvioissa en nähnyt tässä teoksessa huumoria. Kirjaan on kylläkin siroteltu "ajatuksia", joita pulppuaa päähenkilöiden suusta tai he ajattelevat niin...

Kirjailijat ovat pystyynkuolleita ääliöitä. s.64
Kärsii uupumuksesta, vaikka ei tee mitään.
Ren epäilee kokemiensa tapahtumien todenperäisyyttä.
Ren: olen tyhjentynyt kaikista ideoista s. 278
"Väsytettävä itsensä sairaalloisella käyskentelyllä jotta saisi edes  hivenen unta palloon. Uni pitää ansaita. Ja Unettomuutta vihaan enemmän  kuin mitään Tai en edes varsinaisesti vihaa vaan pelkään". Kirjailijaa ahdistaa ja ahdistuslääkkeetkin lisäävät ahdistusta. Renin mielen rauhaa häiritsee Dufuetin alituinen positiivisuus. Kirjailija mainitsee, että "13-vuotiaana maailma oli minulle jo silloin liikaa". Hän ei pidä enää kirjaillisuudesta. Hän lopetti kokeilevat kirjansa, Yle lopetti hänen ohjelmansa. 

"Kilistellyt kollegoiden kanssa", se on "narsismia ja peiteltyä kateutta".

Onnenjahti sytyttää ihmisen sisälle alati harhaanjohtavan toivon ja siten myös tyytymättömyyden kipinän. s. 301.

Kirja päättyy ja sen jälkeen on Samuli Knuutin koskettavat jälkisanat.