perjantai 7. helmikuuta 2025

Thomas Pynchon: Painovoiman sateenkaari

 


Thomas Pynchon: Painovoiman sateenkaari alkuteos Gravity's Rainbow 1973, suomentanut Juhani Lindholm, Teos 2014, sivumäärä 983, jälkisanojen kera 1000 sivua.

Thomas Pynchonin romaani Painovoiman sateenkaari on postmoderni rönsyävä tarina toisen maailmansodan loppuvaiheilta ja juonen tukirankana on Saksan ampumat ääntä nopeammat V2-raketit ja kiinnostus niihin. Juoneen on ympätty psykologiset tutkimukset, yliluonnolliset asiat, seksi tai jopa porno ja todella moni muu asia. Muualla romaania on luokiteltu apokalyptiseksi Moby Dickiksi, satiiriksi tai hätähuudoksi. Se on vielä monta astetta sekavampi kuin Kurt Vonnegutin Teurastamo V ja edustaa postmodernismia sen kaikkein sekopäisimmässä muodossa. Norman Mailerin sekopäinen Amerikkalainen unelma ei yllä rivoudessaan tämän kirjan seksuaalisiin "perversioihin", joita en lähde todellakaan avamaan. Joseph Hellerin Catch 22 Me sotasankari kirjaa se muistuttaa sotilaiden asenteen osalta ja myös mustan pörssin kauppojen osalta.

Henkilökatrasta tässä tuhannen sivun tiiliskivessä on nelisen sataa, mutta päähenkilö on Yhdysvaltain armeijan luutnantti  Tyrone Slothrope, joka on sijoitettu Lontooseen. Kirjan lähtökohta on Tyronen sukupuolinen touhuttelu, joka on yhteydessä saksalaisten V2-rakettien maalipaikkoihin, se kiinnostaa liittoutuneiden tiedustelun psykologista haaraa.

Lainasin tämän kirjastosta toinen päivä heinäkuuta. Ensimmäisenä päivänä luin 10 sivua ja toisena 11 sivua, kirja on hauskakin, mutta erittäin haastava ja, sekava ja rivo. Kahden päivän lukemisen jälkeen pakotin itseni lukemaan vähintään 40 sivua päivässä jotta saisin kirjan luettua laina-ajassa. Kirja on sanojen, teemojen ja tapahtumien hämärä labyrintti, jossa joskus syttyy ymmärryksenkin lamppu. Labyrinttiin kuuluvat kaikki umpikujatkin. Päiväannokset nousivat ja teksti vei mukanaan. Teos on niin sokkeloinen ja lonkeroinen, että minulla ei ole lopullisia vastauksia juonilankoihin. Bloggausta kirjoittelin myös pitkään, eikä sekään ole kovin onnistunut.

Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari on kryptinen romaani, jossa päähenkilö Tyrone Slothrope harharetkeilee V2-raketin liepeillä. Painovoiman sateenkaari on postmodernismia sen parhaimmassa tai pahimmassa muodossa. Romaani on pohdituttanut lukijoita ympäri maailmaa ja kirjan henkilöistä on tehty oma wiki-saitti.

***
Kirjassa on Tiina Käkelä-Puumalan teksti, joka avaa kirjan teemoja ja historiallista raamia.  Käkelä-Puumala on kirjallisuuden tutkija, hän julkaissut ainakin 6 tutkimusraporttia Thomas Pynchonin töistä ja hänen väitöskirjansa nimi on Other side of this life: value and social being in Thomas Pynchon's fiction. Käkelä-Puumala vertaa myös Slothropin harharetkiä Odysseukseen ja minustakin siinä on yhtäläisyyttä, joskaan Slothropella ei ole Penelopea eikä kirjassa selvästi ilmene, palaako Slothrope kotiinsa. Itse asiassa kirjan loppuosissa Slothrope "haihtuu tai hajoaa".

Avaan alla hieman enemmän teosta. Se on jaettu neljään osaan, josta kolmas osa Vyöhykkeellä on ylivoimaisesti pisin (429 sivua) ja rönsyisin. Viimeinen neljäs osa palaa alun henkilöihin, mutta itse en saanut vastauksia, miten heille kävi, mutta se ei ole tämän kirjan tarkoituskaan ei nykyajan sekopäisessä maailmassa ole enää lopullista totuutta tai vastauksia edes yksinkertaisiin kysymyksiin. Kirjan keskiössä on S-Gerät, eli V2-raketti jonka sarjanumero 00000. Sen perässä miltei kaikki laukkaavat. 

Summittaistakaan juonta on  vaikea kuvailla. Tässä kuitenkin yritän hahmottaa:

Osa 1. Nollan tuolla puolen
Teos alkaa V2-raketti-iskulla Lontooseen. Lontoossa on paljon tiedustelua, pakolsishallituksia, saksalaisia ja muuta sekalaista porukkaa. 
Toisen maailmansodan lopulla liittoutuneilla on monia salaisia projeketeja ja tutkimuksia. Firma organisoi tilastollisia ja psykologisia tutkimuksia. Roger Mexico on tilastotieteilijä, hän on havainnut, että V2-rakettien osumapaikat noudattavat Poisson-jakaumaa. Merirosvo Prentice organisoi myös tutkimuksia. Suurin osa on pavlovilaisia psykologisia tutkimuksia, joissa käytetään koiria ja muita eläimiä, kuten mustekaloja. Amerikkalainen luutnantti Tyrone Slothrop on sijoitettu Lontooseen. Slothropin seksuaalinen aktivisuus osuu yhteen rakettien osumakohtien kanssa. Roger Mexicolla on kartta. Tohtori Edward W. Pointsman on saanut selville, että Slothropelle on tehty lapsena ehdollistamiskokeita. jotka organisoi  Laszlo Jamf. Pointsman johtaa salaista KALA-projektia (alkutekstissä PISCES). Projektilla on pääpaikka entisessä mielisairaalassa Valkoisessa vitsauksessa (englanniksi White Visitation). Ykkösosassa kuvataan Roger Mexicon ja Jessica Swanlaken seksuaalista suhdetta, he asuvat luvatta evakuoidussa talossa. 

Merirosvo Prentice ja Teddy Bloat pistävät tuulemaan ja  Tyrone Slothropia kuulustellaan, ja oudossa kohtauksessa hän päätyy huuliharpun mukana vessanpönttöön ja menneisyyteen Yhdysvaltoihin. Slothrope ajelehtii viemärin ulostemassassa ja sitten avautuu isoja seikkailija  Bostonissa mustien ja kanssa ja myöhemmin intiaanien parissa. Kuvauksen kieli on hyvin rasistista.

Lisäksi ykkösosassa kuvataan  Bliceron eli natsikapteeni Weissmanin seksiorjia eli Katje Borgesiusta ja nuorta  sotilasta  Gottfriedia sekä Saksan siirtomaista kotoisin olevaa mustaa Enziania. Katje  on hollantilainen ja joutunut Bliceron armoille. Toisaalta hän on kaksoisagentti. Enzian on neuvoliittolaisen Tšitšerinin velipuoli, sillä hänen isänsä, joka oli neuvostoliittolainen merimies, vieraili nykyisessä Namibiassa ja Enzian syntyi Windhoegissa. Tšitšerin on myös kiinnostunut V2-raketista. 

Osa 2  Un Perm' au Casino Hermann Göring. 
Projekti on siirtynyt Ranskan Rivieralle Herman Göringin kasinolle, jonne Tyrone Slothrope on houkuteltu. Slothrope pelastaa Katjen mustekalan kynsistä. Kaikki on kuitenkin järjestetty mustekala on  laboratorion koe-eläin Grigori. Katje ja Slothrobe rakastelevat, jota projektin puolesta seuraa sir Stephen Dodson-Truck. Sir Stephenillä on huono viinapää ja juomapelin tuoksinassa hän paljastaa Slothropelle, että kaikki on järjestetty. Slothropen epäilykset kasvavat.  Osassa kuvataan myös rankkoja intiimejä touhuja, jotka on järjestetty kenraali Ernest Puddingille, lisäksi on hasis-touhuja. Slothrobe ottaa hatkat, ja pääsee livahtamaan varjostajilta toimittajan valeasussa, mutta varjostajia on useita, ja ovat kintereillä. Slothrope tuntee jatkuvaa vainoharhaisuutta, joka suurelta osin on todellista, kaikki on järjestetty. Slothrope saa selvile 0000 S-Gerät raketin olemassaolon. Raketti on merkityksellinen? Lisäksi tuodaan esille Impolex G ihme-aine, jota myös tohtori Laszlo Jamf on ollut kehittämässä. Impolex on muokkautuvaa muovia, jossa on erityisiä  ominaisuuksia. Muilla henkilöhahmoilla menee myös vainoharhaisemmin. Tohtori Edward Pointsman ajattelee, että hänen pitää päästä eroon Jessicasta, jotta Roger Mexico keskittyisi työhönsä. Jessica on Pointsmanin toimesta määrätty Mexicon tyttöystäväksi, tätä Mexico ei tiedä.

Osa 3 Vyöhykkeellä
Slothrobe on päässyt pakoon ja on Vyöhykkeellä eli vallatun Saksan aluella, eletään kevättä 1945, olot ovat sekavat. Slothrobella on lukuisia valeasuja ja vääriä henkilöllisyystodistuksia (kuten varmaan muillakin). Slothrobe kohtaa monia ihmisiä, kuten Odysseuskin. Hän viettää eri paikoissa aikaa, ja päätyy naisten kanssa vällyjen väliin. Ensimmäinen "etappi oli  "pikkunoita" Geli Trippingin luona. Geli on kuitenkin alkuun poissa, mutta törmäilee Slothroben kanssa juonessa useastikin, Tšitšerin on tuonut turkkilaiset aakkoset  Neuvostoliiton Kazakstaniin.  Slothropin harharetket tuovat hänet Nordhauseniin Mittelwerkiin, jossa V-2-raketit koottiin. Kokoamisen suorittivat Doran keskitysleirin vangit. Doran keskitysleirin tapahtumia vapautuksen jälkeen myös käsitellään.  Oma lukunsa on jenkkimajuri Marvy, joka jahtaa Slothropea. Kun Marvy pukeutuu sika-asuun, projekti luulee häntä Slothropeksi. Marvy otetaan kiinni ja kastruoidaan, operaatio on kuvattu, ja on vastenmielinen.  Matkallaan Slothrop tapaa Schwarzkommandot jotka ovat hereroja Saksan afrikkalaisten ryhmä, jotka ovat olleet mukana rakettitouhussa. Ryhmästä halutaan päästä eroon, mutta Enzian haluaa, että he valmistavat ensimmäisen afrikkalaisen raketin 00001:n. Enzian on siis Tšitšerinin velipuoli. Enzian ja hererot asuvat hylätyssä kaivoksessa. Heillä on raketti, joka on jäänyt suutariksi.
Slothropen matka menee monesti Beliiniin. Hän on välillä elokuvatähti Max Schlepzigin valeasussa, tai hän pukeutuu viikinkiasuun, joka löytyy oopperasta. Kypärästä poistetaan tosin sarvet. Berliinissä juoneen liittyy Bodine, jolla on hassis-hommia. Reissu suuntautuu Potsdamiin, jossa  Slothrop tapaa Margherita Erdmannin, eli Gretan, joka näytteli saksalaisissa mykkäelokuvissa. Slothropa sänkyilee Gretan tyttären Biancan kanssa. Bianca kuolee äitinsä kädestä, eli juoni on varsin rankkaa tavaraa. Kolmannessa osassa kerrotaan myös Franz Pökleristä. on kommunisti (tai näin ymmärsin) ja on Doran keskitysleirinä vankina. Perheen tytär Ilse tapaa isäänsä vain kerran vuodessa. Pöklerillä on suhde Ilsen kanssa! Kyvottava kirja. Pöklerin elämää kontrolloi aiemmin mainittu Blicero.
Slothropen seuraava etappi on loistojahti Anubis. Anubiksella on kansainvälistä vakeä ja meno on hyvinkin värikästä. Ilmi tulee uusia asioita rakettiprojketista, raketista ja Imipolexista. Loppuosa kolmannesta osasta on uusien paikkojen koluamista ja ihmisten kohtaamista. Slothrope saa informatiota perheensä ja Jamfin yhteydestä, ja kirjassa vihjataan suuryritysten ja natsien yhteyksistä.

Osa 4 Vastavoima

Neljäs osa palaa alun hahmoihin. Merirosvo Prentice ja Katje Borgesius alkavat organisoitua vastavoimaryhmäksi. Pointsman on epäsuosiossa, koska käski kastruoida väärän henkilön. Mexicon ja Jessican välit katkeavat, ja Jessica palaa poikaystävänsä luo? Vastavoima yrittää etsiä Slothropa, josta on havaintoja, joita lopussa yhä vähemmän. Vastavoima ei pysty vaikuttamaan kehitykseen. Slothropn personaalisuus hajoaa, ja mies hajoaa, ja viimeinen (ehkä)-kuva on The Fool yhtyeen levyn kannessa?

Weissman-Blicero ampuu raketin  0000 ja hän on sijoittanut Gottfriedin matkustajaksi. Kirja on loppuun asti mystinen, kerronta vaihtuu Los Angelesiin, jossa elokuvateatteriin ammutaan raketti.

Oikeastaan minulla on hyvin vähän järkevää sanottavaa Thomas Pynchonin romaanista Painovoiman sateenkaari. Postmodernismi on genre, jota tulee luettua paljon, mutta ei ole välttämättä  lajityyppi, josta pitäisin tai jota ymmärtäisin. Maailma on kuitenkin nykyisin sekä sekopäinen että myös sellainen, että valta, raha ja jotkut piirit ovat yhteydessä toisiinsa. Koska en voi vaikuttaa tähän, en pohdi sitä, osa ihmisistä on rakastunut tälläisien yhteyksien pohtimiseen.

Kirja on ajoin hauskakin, joskin sen osoittaminen vaatisi pitkiä lainauksia, mutta tämä sivun 62 tokaisu on lyhyt: "Roger, Roger sanoo". Alussa selitetään pavlovilaisia kokeita, ja ikävä kyllä koiria otetaan kiinni ja yritetään huumata eetterillä, siitäkin tulee kommelluksia. Ehdollistamistutkimusten lisäksi projektilla on meedioita ja harrastetaan parapsykologista tutkimusta. Geli, joka väittää olevansa  noita, omaa joitain "noitataitoja". Koirien käyttäminen koe-eläiminä ei ole nykymittapuun mukaan oikein, eikä tietenkään Slothropen. Hän oli lapsi, kun hänet ehdollistettiin, palkinnoksi hän pääsi  Harvardiin. Japanilaisen sotilaan nimi on Morituri, joka taas on latinaa ja viittaa kuolevaan.

Olot Vyöhykkeellä ovat hyvin sekavat. Herra nimeltä Waxwing järjesti väärät paperit. Slothrope vaihtaa useasti valeasua. Odysseiassa Pallas Athene muutti Odyysseuksen kerjäläiseksi suojatakseen Odysseusta. Slothrope on myös rakettimies. Raketti on hyvin tärkeä kirjassa, joka luotaa hyvin laajalta ja väittää, että "Benjamin Franklin vapaamuurari"s. 856. Pynchon kirjoittaa, että "luomistapshtumassa Jumala on lähettänyt ryhjyyteen energiasysäyksen". Juonessa vilahtaa myös elokuvateatteri la Orpheus.

Pynchon kirjoittaa auki yleisen totuuden, että ensimmäisessö maailmansodassa tuhoutui englantilainen sukupolvi ja tietty elämäntapa tuhoutui. Kuvaus on toisen maailmansodan loppuvaihetta, jossa kaikki haluavat raketteja. Mihin? Tietenkin varustautumiseen. Teoksen loppuosiin on "välähdyksiä" Nixonin  ajasta, ja avaruuskilvasta, jossa käytettiin hyväksi myös saksalaisten rakettiosaamista.

****

Thomas Ruggles Pynchon Jr. (s. 1937)  on yhdysvaltalainen postomodernismia edustava kirjailija, jonka pääteos tämä on. Selailin myös teosta Against the Day, mutta ruotsiksi Mot Dagen, romaanissa on miltei 200 henkilöhahmoa, ja lukuisia juonilinjoja 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun eri puolilla maailmaa. Päähenkilö on anarkisti Webb Travers
Pynchon on kirjoittanut myös herroista Charles Dixonista ja Jeremiah Masonista romaanin Mason & Dixon, jota  ei myöskään ole suomennettu.

perjantai 31. tammikuuta 2025

Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta

 


Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta, alkuteos Im Westen nichts Neues 1929, suomennettu 1930ja suomentaja Armas Hämäläinen 1930, pokkaripainos 2022, sivumäärä 223.

Erich Maria Remarquen romaani Länsirintamalta ei mitään uutta on sotakirjojen klassikko, se kuvaa Ensimmäisen maailmansodan kauhuja. Yksi kokonainen sukupolvi uhrataan juoksuhaudoissa, nuoret elämät menevät hukkaan. Päähenkilö Paul Bäumerin kerronta tuo sodan lähelle.

Taustaa ensimmäisestä maailmansodasta
Ensimmäinen maailmansota käytiin 28.7.1914 - 11.11.1918 Keskusvaltojen ja ympärysvaltojen välillä. Saksa kuului Keskusvaltoihin. Saksa julisti sodan Venäjälle 1.8.1914, mutta halusi kukistaa ensin Ranskan ja hyökkäsi siksi Belgiaan. Saksa ei päässyt (edes) Pariisiin ja hävisi sodan Yhdysvaltojen liityttyä sotaan. Aselepo alkoi 11.11.1918. Saksassa kaatui sodassa 1,8 miljoonaa- Länsirintamalla Saksan joukkoja vastassa olivat Ranskan, Britannian ja Belgian joukkoja ja lopuksi Yhdysvaltalaisia. Sota oli asemasotaa, ja joukkoja oli juoksuhaudoissa, missä oli kuten kirrja kertoo rottia ja täitä. Joukot ampuivat tykistökeskityksiä, oli kaasuhyökkäyksiä ja lentokoneet olivat tuolloin jo "keksitty".

Syvempää tarkastelua (varo juonipaljastuksia)
Teos alkaa: "Olemme yhdeksän kilometriä rintaman takana. Eilen meidät vaihdettiin toisiin". Kirjan kertoja on saksalainen nuorukainen Paul Bäumer, joka on yksi 150 miehen joukosta, Joukkueessa on monta Paulin luokalta, sillä opettaja Kantorek oli houkutellut nuorukaisia lähtemään rintamalle vapaaehtoisena. Heitä koulutettu kasarmilla, ja pahin simputtaja oli 10 viikon peruskoulutusjaksolla korpraali Himmelstoss, joka joutuu myöhemmin itsekin rintamalle käytettyään liian voimakkaita otteita herrojen lapsiin. Paulin perhe on aivan tavallinen, joka tulee ilmi teoksen keskivaiheilla, missä Paul saa kolmen viikon loman. Hän huomaa vieraantuneensa täysin siviilielämästä, eivätkä siviilit voi lainkaan kuvitella, millaista on rintamalla. Rintamalla Bäumer on oppinut tavoille eikä enää hätkähtele kranaatteja kuin alokkaat. Hänen ikätovereitaan ja luokkakavereita kuolee ja haavoittuu, ja yksi on joutunut mielisairaalaan. 
Alkuluvuissa kuvataan, kun nuoret menevät kenttäsairaalaan katsomaan Franz Kemmerichiä, jolta on amputoitu jalka, he tietävät, että hän kuolee.  Müller hänen ystävänsä yrittää saada kuolevan saappaat käyttöönsä. Franzin kello on jo varastettu, kun hän on ollut tajuttomana. Rintamalla syömisestä ja vessasta käymisestä on tullut sosiaalisia tapahtumia. Rintamalla on myös bordelli, johon etenkin Leer on tykästynyt. Myöhemmin Leer, Bäumer ja muut uivat paikallisten nuorten naisten luo, ja myöhemmin Bäumer kertoo tytölleen, että on menossa lomalle. Tyttö ei välitä, sillä joku toinen tuo hänelle ruokaa, jota paikallisella siviiliväestöllä ei ole. Bäumer vie ruokaa myös kotiin, hänen äitinsä on vuoteen oma. Lääkäri epäilee syöpää. 
Rintamalla Paul on ottanut esikuvakseen 40-vuotiaan suutarin Stanislaus Katczinskyn eli Katin. Kati hommaa heille hevosenlihaa, ja osaa valmistaa sen maukkaaksi. He käyvät myös varastamassa hanhia esikunnan hanhitarhasta, ja syövät ne.
Paul on ollut jo niin kauan rintamalla, että realismi ja kyynisyys ovat  murentanut ihanteet,niin opettaja Kantorekin vaahtoamisen ja vanhemman ikäpolven auktoriteetin. Kantorekin rintamalle houkuttelema  mukava Josef Behm oli ensimmäisiä kaatuneita. Paul kirjoittaa, että emme ole nuorisoa, me olemme vanhoja miehiä. He ovat loukussa. Rintama on häkki. s.81. Sattuma sinkoo vihollisen kranaatteja ja niiden sirpaleita, välillä tulee kaasua, naamari pitää olla aina käsillä. Haavoittuneet jäävät rintamalinjojen väliin. Mieskato on suuri, täydennysmiehiä tulee, kun osastosta on jäljellä 32 miestä. Himmeltoss oli simputtanut kasarmilla Tjadenia ja Knoppia, ja he ottavat yhteen myös etulinjassa, josta Tjadenia ja Knoppia myös rangaistaan. Himmeltoss taistelujen kauhuissa tulee järkiinsä ja he sopivat riitansa. Kuvaus ei ole näin idyllistä vaan kauheaa. Seuraavaksi Paulin ystävistä kuolee Haie Westhus.

Loman loppuessa Paul käy kasarmilla, missä luokkatoverinsa Mittelstaedtin on palveluksessa. Sotahullu opettaja Kantorek on kutsuttu nostomiehenä sotapalvelukseen. Mittelstaedt maksaa potut pottuina. Paul käy  Kemmerichin äidin luona. Äiti on hermoraunio. Paul valehtelee, että kuolema oli nopea ja tuskaton. Paul suuntaa leirille, jossa on venäläisiä sotavankeja nälissään ja osalla on punatauti. Hän antaa tupakkaa näille ja äitinsä tuomia perunapaistoksia. Isä ja sisar tuovat tuliaisia ennen "lomanloppua"  ja puhuivat äidistä jonka hoito maksaa paljon (liikaa?). Eturintamalla Paulia on odottamassa Tjaden, Muller, Kropp ja Leer. Paul tarjoilee heille äidin paistoksia. Keisari tulee jakamaan rautaristejä, jonka jälkeen Tjaden pohtii, että kun saksalaiset ja ranskalaiset puolustavat isänmaataan, kummat ovat oikeassa? Tjaden pohtii, miten sodat ylipäätään saavat alkunsa? Ranskassa on tavallisia ihmisiä ja Saksassa. Muut päättelevät, että joku hyötyy sodasta, kenraalit, keisari. Albert pohtii, että sota on kuin kuume, joka leviää. (Paul alkaa käytää Kropista etunimeä Albert).

Paul pakotetaan eturintamalle tiedustelemaan ja reissu on verinen ja vaarallinen ... Paul joutuu tappamaan ranskalaisen sotilaan Gerard Duvalin. Tekoa pohditaan paljon, Paul yrittää elvyttää ja hoitaa Duvalia, joka kuolee.

Leiri perusteaan uuteen paikkaan ja se on vallatussa kylässä, jota sotilaat ryöstelevät. Toisaalta kylää tulitetaan. Kun Paul ja Albert lähtevät seuraavaan (vallattuun) kylään, he haavoittuvat ja joutuvat sairaalaan. Albert Kropilta amputoidaan jalka, heidät siirretään  katoliseen sairaalaan, jonka jälkeen Albert Kropp luultavasti pääsee siviiliin (jalka amputoitu) ja Paul joutuu toipumisloman kautta rintamalle, jossa sotaan turtuneet sotilaat taistelevat kranaattien ristitulessa ja kaasuhyökkäysten aikana ja  yksi toisensa jälkeen kuolee: Müller, Leer ja vielä Katczinsky kuolevat, vaikka Paul yrittää pelastaa Katiaja lopuksi on Paulin vuoro. "Hän kaatui lokakuussa 1918, päivänä, joka oli koko rintamalla niin rauhallinen ja hiljainen, että tilannetiedotus rajoittui lauseeseen:  'Länsirintamalta ei ole ilmoitettava mitään uutta'".

Romaani  Länsirintamalta ei mitään uutta kuvaa sodan traumoja, peloa, turtumusta. Ihanyteet karisevat, sota traumatisoi ja vaikuttaa myös henkiin jääneiden elämään. He ovat kadonnut sukupolvi. Elämässä vallitsee sattuma. 

****

Erich Maria Remarque (1898-1970) oli saksalainen kirjailija, jolta on suomennettu kymmenkunta teosta. Hän osallistui Länsirintamalla taisteluihin ja vuonna 1917 haavoittui. Saksa oli yksi ensimmäisen maailmansodan häviäjiä.

sunnuntai 26. tammikuuta 2025

Satu Rämö: Rósa & Björk

 


Satu Rämö: Rósa & Björk, WSOY 2023, sivumäärä 360.

Satu Rämön (1980) Islantiin sijoittuvan Hildur-sarjan toisen osan nimi Rósa & Björk viittaa Hildurin lapsena kadonneisiin pikkusisaruksiin. Rosa ja Björk katosivat vuonna 1994, he olivat tällöin 6- ja 8-vuotiaita. Tyttöjen jäljet katosivat rakenteilla olleeseen tunneliin. Myöhemmin Hildurin vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa. Hildur jäi sokeutuvan tätinsä Tinnan hoitoon. Täysi-ikäisenä Hildur opiskeli yliopistossa, kunnes kouluttautui poliisiksi, ja palasi kotiseudulleen hoitamaan poliisin virkaa. Hildurin pomo on Beta. Hildurin poliisipari on Jakob, joka on poliisiharjoittelija Suomesta. Hän käy huoltajuustaistelua entisen vaimonsa norjalaisen Lenan kanssa. Lena vieraannuttaa Matias-poikaa Jakobista.

Hildurin ja hänen suomalaisen apulaisen Jakobin tutkittavaksi tulee paikallisen kunnallispampun Hermann Hermanssonin murha hiihtoladulle. Tutkinnan yhteydessä Hildurille selviää sukunsa asioita ja hän pääsee myös Rósan ja Björkin "jäljille". Lisäksi tekstiin on siroteltu Hildurin äidin Rakelin ajatuksia ja tekoja sekä narkkari Disan tarinaa. 

Sarjan ystävät varmasti pitävät tästä osasta. Kriittisemmin suhtautuvat löytävät uskomattomia juonenkäänteitä, mistä he eivät pidä.

Tapahtumat alkavat helmikuussa 2020, ja päättyvät toukokuussa 2020, Beta Hildurin pomo saa mieheltään koronan, jonka kynsissä riutuu. Betan mies sai sen työkaveriltaan, joka toi sen Itävallasta, Betan mies oli sänkyillyt työkaverinsa kanssa.

Jakob käy edelleen huoltajuustaistelua lapsestaan Matiaksesta. Jakob on löytänyt seuraa Gudrunista, joka opettaa Jakobille islantiakin.

Islannin lisäksi pipahdetaan Fär-saarilla.

Näppärä dekkari, jossa yllätyksiä riittää. Sarjan perusvire tuntuu olevan se, että asiat jäävät selvittämättä perin juurin. Aina rikollisetkaan eivät saa ansaitsemaansa rangaistusta.

Hildur-sarja
1. Hildur
3. Jakob
4. Rakel

Olen lukenut koko sarjan, ehkä pidin tästä osasta vähiten. Seuraavissa osissa lisää kadonneista siskoksista.

torstai 23. tammikuuta 2025

P. D. James: Murhaajan mieli

 


P. D. James: Murhaajan mieli, alkuteos  A Mind to Murder 1963, suomentanut Jaakko Kankaanpää, Otava 2011, sivumäärä 271. Komisario Dalgliesh sarja #2.

P. D. Jamesin dekkari Murhaajan mieli, on toinen Alan Dalgliesh -sarjassa, jossa ilmestyi  46 vuoden aikana 14 dekkaria. Dekkarisarjasta on tehty tv-toteutuksia.

Steen klinikka on kansallistettu psykiatrinen terapiakeskus, jossa ihmiset käyvät saamassa erilaisia terapioita. Avioliittoterapiaa antaa eronnut ja naimaton henkilö, taideterapiassa tehdään keramiikkatöitä, masentuneille annetaan sähköshokkeja, psykoterapiaa annetaan niin ikään. Kliniikalla on myös osastoja. Potilasarkisto on kellarissa. Kirja on julkaistu 1964, jolloin tehtiin vähintään 6-päiväistä viikkoa eli perjantai-iltana paiskitaan normaalisti töitä, Kello 18.20 hallintopäällikkö neiti Enid Bolam löydetään arkistosta murhattuna, häntä on lyöty asiakkaan taideterapiassa tekemällä patsaalla ja sen jälkeen lyöty taltalla sydämeen  (taltta on kansikuvassa).

Scotland Yardista kutsutaan paikalle etsivärikoskomisario Alan Dalgliesh, joka on runokustantamonsa cocktail-tilaisuudessa. Hän alkaa tutkia murhaa apunaan on George Martin. Tämä edustaa klassista brittiläistä dekkaria, kuten Agatha Christien tai Dorothy L. Sayersin dekkarit. Tämä ilmenee dekkarin rakenteesta, ensin kuvataan tilannetta, tämän jälkeen tapahtuu murha, sen jälkeen kuulustetellaan henkilöitä, ja asioita tutkitaan. Perinteen mukaan murhattu on varsin epäsuosittu, ja monella on kaunoja ja motiivikin. Sitten Dalgiesh luulee ratkaisseensa murhan, mutta ensimmäinen on vain arvaus, mutta johtaa murhaajan kiinniottoon. Tämä on minusta kelpo dekkari, jossa on hyvin ajankohtaisia teemoja, joita käsittelen alempana.

Pidempi oppimäärä
Alan Dalgliesh on sarjan päähenkilö. Tässä dekkarissa hän on murhan päätutkija. Alun cocktail-tilaisuudessa hän tapaa kustantamossa töissä olevan Deborah Riscoen. Loppusivuilla Alan Dalgliesh pyytää tätä illastamaan. Molemmat ovat leskiä. Dalglieshin vaimo ja lapsi kuolivat synnytyksessä. Deborahin mies kuoli polioon. (Eletään toisen maailmansodan päättymisen jälkeistä aikaa).
Kirjan miljöö on psykiatrinen hoitola, jonka eräitä henkilökunnan jäseniä kuvataan ironisesti. Toisaalta nostetaan esiin huoneiden äänieristys. Kirjassa on hyvin ajankohtainen juonilanka (joka ei ole kuitenkaan murhan motiivi). Potilaita kiristetään terapiassa käymisestä. Jos potilas ei lähetä rahaa joka kuukausi, tiedot uhataan paljastaa. Tuolloin 60 vuotta sitten psykiatrinen hoito leimasi niitä saavia. Potilasasiakirjoja säilytetään kirjassa kellarin arkistossa. Asiakirjat on järjestetty numeroin, eli jokaisella potilaalla on oma numero, mutta asiakirjoja ei tietenkään ole salattu. Tuolloin kaikki perustui konekirjoitukseen, tai käsin kirjoitukseen.
Fiktiivinen Steenin klinikka oli alkuun yksityinen, mutta kirjassa valtiollistettu, jonkun lakimuutoksen vuoksi. Onko tuolloin Englannissa ollut "sote"-uudistus?

*****

Phyllis Dorothy  James  (1920-2014) kirjoitti 14  Adam Dalgliesh -dekkaria ja tämä on niistä toinen. P. D. James on halunnut juonen lisäksi kuvata ihmisiä, ihmissuhteita ja ajan ongelmiakin. 

Adam Dalgliesh -sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.

Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

sunnuntai 19. tammikuuta 2025

Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet

 


Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet alkuteos Skvoznaja linija, 2002, suomentanut Arja Pikkupeura, Siltala 2011, sivumäärä 207.

Venäläisen Ljudmila Ulitskajan (s. 1943) Naisten valheet alkaa esipuheella, jossa kirjailija toteaa miesten valehtelevan ja ottaa esimerkin Odysseuksesta ja Penelopesta, jossa Odysseus oli pukki ja valehtelija. Penelope taas ei, eikä saanut kunnioitusta koska ei osannut valehdella. Odysseus ja Penelope ovat legendaa, mutta onhan historia täynnä miesten valehtelua ja sotimista tekaistuin perustein. 

Naisten valehtelulla on kirjailijan mukaan usein toiset motiivit.

Tämä teos koostui kuudesta luvusta, mutta tätä teosta on ilmeisesti julkaistu eri mittaisena. 

Tarinoiden päähenkilö on nainen Ženja, joka kuuntelee ajan  kuluessa naisten tarinoita ja loppua kohti on yhä tärkeämpi  hahmo yhteisössään. Hänellä on kustantamo, joka työllistää ihmisiä. 

Teoksessa aika rientää eteenpäin, alkuun ollaan neuvosto-ajassa, mutta lopussa tukevasti Neuvostoliton hajoamisen jälkeisessä ajassa. Teoksessa on myös eri kansalaisuuksia, alla lyhyet luonnehdinnat novelleista.

Diana. 
Ženja ja hänen poikansa Saša (3 v) ovat lomapaikassa. Lomapaikkaan saapuu räväkkä Irene pikkupoikansa ja äitinsä kanssa. Hänellä on iltaisin uskomattomia tarinoita ulkomaisista miehistä, vakoilijoista, ja menetetyistä lapsista. Ženja herkistyy ja vielä lisää, kun kuulee, että tarinat ovat kaikki palturia. 

Jura-veli.
On kulunut joitain vuosia ja Ženjalla on jo neljä lasta, kaksi omaa, lisäksi kaksi muuta. Joukkio on maalla, missä omat lapset  Saša ja Griša kummipoika Petja, sekä ystävättären lapsi Timoša, pojat ovat ikähaarukassa  8 - 13 v. Pojat leikkivät Rolf Setonin kirjojen oppien mukaan, rakentavat majoja ja ovat ulkona. Vuokrahuvilan omistajan tytär Nadja saapuu paikalle. Nadja on huomion keskipisteenä, kun tarinoi espanjalaisesta koulustaan ja muista ihmeistä. Hän kertoo myös Jura-veljestään. Kun tytön diplomaatti-äiti tulee Moskovasta paikalle, juttuja tarkistellaan. Äiti myöntää koulujutut, mutta punastuu ja raivostuu, kun puhutaan Jura-veljestä. Sen sijaan itkuinen Nadja pitää veli-tarinasta kiinni. Lukija saa päätellä, kuka valehtelee ja miksi.

Tarinan loppu
Zenjan 13-vuotiaas sukulaistyttö Ljalja kuvittelee romanssin aikuisen miehen kanssa.  Ženja selvittää asiaa, mies jonka Ženja tuntee, luulee Ženjan viittaavan hänen täysi-ikäiseen rakastajattareen. Zenjakin kokee romanssin, mutta palaa yhteen toisen miehensä kanssa. Vuosia myöhemmin Ljaljalla on lapsi, joka selittää olevansa prinsessa.

Luonnonilmiö, entinen eläkkeellä oleva runouden professori Anna Veniaminovna lausuu runojaan suojateilleen myös eräälle naisinsinoööriopiskelijalle Mašalle. Anna kuolee ja hänen "runopiirinsä kokoontuu". Maša lausuu Annan runoja. Selviää, että Anna on ominut muiden runoja, hän luulee proffan omiksi runoiksi. Kun professori on kuollut, selviää kaikille, että omia ne eivät olleet.
Mašalle tulee paha mieli, kun ensimmäinen hänen tuntemansa sivistynyt ihminen huijaa ja Maša aikoo jatkaa insinööriksi lukujaan, oli  vaihtamassa jo runouteen.

Onnekas sattuma
Ženja tekee 1990-luvulla tv-töitä ja hänet pyydetään Sveitsiin valmistelemaan käsikirjoitusta prostituoiduista. Valhe on täss se, että kaikki naiset kertovat saman tarinan, miksi he ovat ajautuneet Sveitsiin. He myös kertovat, että aikovat mennä naimisiin sveitsiläisen pankkiirin kanssa. Eräs naisista on Tamar, joka on Harkovista kotoisin, ja  ollut Helsingissä, nyt Sveitsissä. Lähtenyt Ukrainasta 14-vuotiaana, sveitsiläinen poikaystävä. Tarinat siis toistuvat,  ikäviä kohtaloita. Myös miesten elämissä ilmenee valheellisuutta.

Elämän taito on pisin novelli, missä on paljon henkilöitä ja tapahtumia. Ženjalla on kustantamo, ja hän on yhteisön tukipilari. Hän avittaa Liljaa entistä proviisoria (jonka tyttönimi on Aptekman!). Tarinassa Zenjan äiti on sairas, Zenja muistelee myös kuollutta isoisäänsä ja perhettään. Galja etsii elämässään asioita, mihin hurahtaa, tällä kertaa hän on lähdössä Israeliin ja on opetellut hepreaa ja lukenut tooraa. Aikanaan hän tulee takaisin. Tarinassa on myös perhe Groznysta, ja Zenja joutuu auto-onnettomuuteen, ja toisten avun varaan, kun toipuu ja pääsee leikkaukseen ...

Ljudmila Ulitskajan novellikokoelma  Naisten valheet on yhtenäinen kokonaisuus, joka tarkastelee yhteisöä myötätunnolla. Etenkin neuvostoaika nähdään (tai minä näin) sangen valoisana.
*****
Ljudmila Ulitskajasta on tietoa lisää Suomi-Venäjä seuran sivuilla täällä.

torstai 16. tammikuuta 2025

Pasi Kostiainen: Apulanta, Maalin alta

 



Pasi Kostiainen: Apulanta, Maalin alta, WSOY 1998, sivumäärä 126.

Pasi Kostiainen (s. 1967) on tietokirjailija, joka on kirjoittanut tämän hyvän kirjan Apulannasta vuonna 1998, hän on kirjoittanut myös muita tietokirjoja.

Apulanta on heinolalainen alkuun punk-yhtye, jota olivat perustamassa Toni Wirtanen ja Antti Lautala vuonna 1991, vuonna1992 mukaan tuli  Sipe Santapukki. Vuonna 1992 bassoa soitti yhdysvaltalainen vaihto-oppilas Mandy ja vuonna 1993 bassoon siirtyi Tuukka Temonen.

Kirjassa tarkasteluvuosi on 1998 ja sitä aiempi aika. Apulanta oli kirjoitushetkellä 1998 kokoonpanossa: Toni Wirtanen (kitara, ja laulu) Tuukka Temonen (basso) ja Sipe Santapukki (rummut). Toni Wirtanen on ikäluokkaa 1975, Sipe Santapukki 1977, ja Temonen 1975. Vuonna 1998 bändi oli hajoamisen partaalla tai se on kirjan alkuasetelma. 

Teos on minusta erinomainen, suora ja suurimmalta osin (tai ehkä kokonaankin) rehellinen.

Heinolassa asui tuolloin noin 20 000 ihmistä, nykyään alle. Lahteen on matkaa 30 km. Kirjassa on mainintoja suurista levymyynneistä. Tuolloin tilastoitiin levymyyntiin vain tietyn hintaiset levyt (ei "ale-levyjä"). Musiikkituottajien sivulla ifpi.fi on platina- ja kultalevyiksi luokiteltu Apulannan kulta- ja platinalevyiksi 2000-luvun levyjä kuten Ei Vielä Ole Edes Ilta, Heinola 10 ja Hiekka, mutta 1990-luvun levyjä ei ole tässä listassa. Tehosekoittimella ja Apulannalla on oma levy-yhtiö, joka myi levyjä edullisesti. Apulanta otti kantaa  esimerkiksi Systeemi kusee, mutta otti etäisyyttä tankimpaan punkkin. Läpimurto tapahtui biisillä Mitä kuuluu. Kolmannella levyllä on hitti Anna mulle piiskaa. Neljännellä levyllä on hitti  Teit meistä kauniin. Apulannan alkutaivalta värittivät  Temosen ja Wirtasen näkemyserot. Temonen koki, että hänen mieliteitään ei oteta huomioon. Se on tuon 1998 kriisin pääasia? Riidat sovittiin ja Temonen oli bändissä 2005 saakka. Temonen on ohjannutr vidoita ja elokuvia, esimerkiksi mainion Presidentin tekijät ja Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin.

Kirjassa bändiä kutsutaan Suomen suosituimmaksi alle ravintolaikäisten bändiksi. Biist on Toni Wirtasen tekemiä. Toni Wirtanen on osallistunut kahdesti Vain Elämää ohjelmaan kauteen 3 ja kauteen 7. Toni on kulkjenut eri poluja kuin yleensä rokkarit, hän on käynyt armeijan ja kotiutunut alikersanttina, ylioppilaskirjoituksista hän sai kuusi ällää. Toni Wirtasen taustaa tuodaan kirjassa esille paljonkin. Perhe muutti Heinolaan isän kuolleman jälkeen. Toni päätti tulla rokkariksi W.A.S.P:n videon . I want be somebody nähtyään. Bändissä oli erilaisia ihmisiä. Sipe on ollut jo tuolloin kasvissyöjä. Temonen oli kallellaan Kokoomukseen tuolloin.
Kirjassa on paljon suoria tarinoita seurustelusta, treenikämpästä, rumpujen hankinnasta, käytännön piloista ja asenteista yleensä.

Kirjan kuvakavalkadi 1990-luvulta on myös erinomaisen kiinnostava.

Toni Wirtanen toteaa "että katuu  Mato-biisin tekemistä



Tässä pätkä siitä, minusta on hyvä Apulanta biisi,



Armo on Apulannan 2000-luvun tuotantoa

sunnuntai 12. tammikuuta 2025

P. D. James: Sally-rukka, kultatukka

 


P. D. James: Sally-rukka, kultatukka, alkuteos  Cover her face 1962, suomentanut Pirjo Latvala, WSOY 1990,  Sapo 244, sivumäärä 239.

P. D. Jamesin dekkari Sally-rukka, kultatukka on ensimmäinen Alan Dalgliesh -sarjassa, jossa ilmestyi  46 vuoden aikana 14 dekkaria. Dekkarisarjasta on tehty tv-toteutuksia, MTV Katsomossa on tämä kaksi-osainen tv-toteutus, joka autoista ja lankapuhelimesta päätellen tapahtuu minusta 1960-luvulla. Henkilökatras on minusta hieman toisenlainen kuin kirjassa, eikä tämä tv-toteutus  ole kaikkien kirjan lukeneiden suosiossa?


Tässä kuva Alan Dalglieshistä, jota näyttelee Bertie Carvel.

Alkuperäiseen dekkariin siis: Martingalessa tapahtuu murha.  St Mary suojakoti majoittaa naimattomia äitejä. Vanhapiika Alice Liddell on laitoksen johtaja. Lukiolainen Sally Jupp on vauvoineen laitoksen asukki. Sally Jupp pääsee kuitenkin sisäköksi Maxien perheeseen. Perheen äiti Eleanor järjestää päivälliskutsuja, johon osallistuu vieraita, kuten Eleanorin aikuiset lapset kirurgi Stephen Maxie, leskeytynyt Deborah Riscoe, sekä neiti Liddell, Catherine Bowers, joka haluaisi avioitua Stephenin kanssa ja kustantaja Felix Hearns, joka katselee Deborahia sillä silmällä. Felix on sotasankari, jota Gestapo on armottomasti kiduttanut. Deborahin aviomies kuoli jo ensimmäisen aviovuoden aikana polioon. Eleanorin mies Simon on vanhuuden ja muistisairauden vuoksi vuodepotilas. Tohtori Epps hoitaa häntä. Sally Jupp sopeutuu talouteen hyvin. Hänen Jimmy-poikansa varttuu. Lasta hoitaa myös perheen palvelija Martha Bultitaft. Sitten myyjäispäivän päivällisten jälkeen yöllä Sally kuristetaan kuoliaaksi. Scotland Yard kutsutaan paikalle. Etsivärikoskomisario Alan Dalgliesh alkaa tutkia murhaa apunaan on George Martin.

Tämä edustaa klassista brittiläistä dekkaria, kuten Agatha Christien tai Dorothy L. Sayersin dekkarit. Tämä ensimmäinen dekkari edustaa tätä perinnettä parhaiten, sen jälkeen P  D. James muutti kirjojaan romaanin suuntaan, että ihmisuhdeasiaa on enemmän ja dekkareiden mitta tuplaantui.

Pidempi oppimäärä
Ennen murhaa Sallyyn liittyi ristiriitoja tai hän aiheutti niitä, usea ilmenee vasta tutkinnassa. Myyjäisissä Sally esiintyi varsin avonaisessa asussa, joka herätti pahennusta (kirjoitusajankohta  ja maalaiskylä!). Sally nimitteli neiti Liddeliä seksinnälkäiseksi vanhaksipiiaksi, ja sanoi, että hän voisi kertoa meheviä juttuja. Sally myös kertoi, että Stephen Maxie oli kosinut häntä.
Kun uusia asioita ilmenee, putkahtaa tarinaan vielä lisähenkilöitä, joiden liikkeitä poliisi tutkii, Sally ei ollut keinoton alistettu nainen vaan suurpeluri.

Teoksen lopussa Deborah Riscoe ja Alan Dalgliesh tapaavat ja heidän jälleennäkemistä ounastellaan. Tämä tapahtuu myöhemmissä dekkareissa, molemmat ovat leskiä. Alan Dalglieshin vaimo ja vastasyntynyt poika kuolivat synnytyksessä. Deborahin mies kuoli polioon (eletään toisen maailmansodan päättymisen jälkeistä aikaa). Tätä ei tv-toteutuksessa ole, sillä jakso on kolmannella kaudella. Alan tv-toteutuksessa on jo nähnyt Emman, josta on tuleva hänen toinen vaimonsa.

*****
Phyllis Dorothy  James  (1920-2014) kirjoitti 14  Adam Dalgliesh -dekkaria. P. D. James on halunnut juonen lisäksi kuvata ihmisiä, ihmissuhteita ja ajan ongelmiakin. Tämä ensimmäinen on etupäässä klassinen dekkari.

Adam Dalgliesh -sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.

Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.