Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja.
Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua.
Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin.
Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
Karl Ove Knausgård: Taisteluni viides kirja, alkuteos Min kamp, femte bok 2010, suomentaja Katriina Huttunen, LIKE 2015, sivumäärä 683.
Karl Ove Knausgårdin (s. 1968)romaanisarjan Taisteluniviides kirja kattaa vuodet 1988 - 2002. Edellinen osa päättyi Karl Oven Roskilden festivaaleihin, jossa hänen unelmansa täyttyi (hän sai ensimmäistä kertaa pesää). Neljäs kirja kertoi vuodesta jolloin ylioppilas Karl Ove toimi opettajana vuoden pohjoisessa. Nyt alkavat opinnot Bergenin kirjoittaja-akatemiassa. Karl Oven isoveli Yngve opiskelee myös kaupungissa. Vanhemmat ovat eronneet, äiti asuu vanhempiensa lähellä Keski-Norjassa, ja isä avovaimo Unnin kanssa pohjoisessa. Karl Ove on minusta jumissa, opiskelut eivät etene, parisuhteissa tökkii ja hän liehuu Yngve-isoveljensä luona ja hengaa hänen kaverinsa kanssa. Kirjan kannessa on katkenut lyijykynä, eli esikoisromaanin kirjoittaminenkin tökkii. Eronnut isä tekee pohjoisessa viinalla hidasta itsemurhaa, ja lopulta isä kuoleekin. Karl Ovella on omat haasteensa, eikä viinanjuonti niitä ratkaise, vaan aiheuttaa hankalia tilanteita.
Karl Ove Knausgårdin viides nide Taistelustaan on johdonmukainen kertomus nuoruudesta, jossa mies etsii tietään hapuillen, välillä kännissä hortoillen. Isä on kaukana ja sitten poissa, mutta poika pelkää vielä isää. Kirja oli hyvin luettava ja informatiivinen, mutta jätti minut jotenkin ulkopuoliseksi.
Pidemmässä oppimäärässä käsittelen teosta laveammin: Karl Ove saapuu Norjaan liftausmatkaltaan, ja ajattelee Ingvildiä, johon on "rakastunut". Karl Ove tapailee Ingvildiä muutaman kerran, mutta Ingvild tutustuu isoveli Yngveen, ja alkaa seurustella hänen kanssaan. Asia käy pikkuveljen tunteisiin. Karl Ove on hyväksytty Bergenin Kirjoittaja-akatemiaan, jossa on kuuluja opettajia kuten Jon Fosse (s. 1959) ja Ragnar Hovland (s. 1952). Karl Ove on vuosikurssinsa nuorin ja kärsii alemmuuskompleksista, ja lintsaa paljon.
Elämä jatkuu, ja Karl Ove löytää kiltin, rauhallisen ja fiksun tyttöystävän Gunvorin, suhde kestää aikansa ja näivettyy. Karl Oven kännipanot vieraissa eivät edistä suhdetta, mutta Gunvor luultavasti ei aavista niitä. Myöhemmin Tonje astuu kuvioihin, pari seurustelee ja avioituu, mutta avioliitto ei kestä.
Veljeksillä on bänditouhua. Karl Ove paukuttaa bändissä rumpuja, hän myöskin tekee sanoituksia.
Karl Ove opiskelee sekalaisia aloja yliopistoissa, ja tekee myös sekalaisia töitä Sandvikenin sairaalassa psykiatrisessa osastolla. Myöhemmin hän on sivarissa radiohommissa.
Geir Gulliksen uskoo kuitenkin Karl Oveen ja hänen esikoisnovellinsa on lupaava. Lopulta myös romaani saadaan julkaistua. Samaan aikaan kuolee isä, ja lama alkaa.
Bloggaan päättöosasta 23.10.2022. Päättyykö K-O:n taistelut voittoon, häviöön vai ratkaisemattomaan?
Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa) Taisteluni -sarja
Reijo Mäki: Valkovenäläinen, Otava 2009, 480 sivua.
Reijo Mäen 20:s Jussi Vares -seikkailu Valkovenäläinen oli ilmestyessään Suomen ostetuin kirja, sitä myytiin kesä-heinäkuussa 2009 enemmän kuin Sofi Oksasen Puhdistusta samaan aikaan, tosin Puhdistus oli hallinnut myyntilistoja jo pitkään 2008 Finlandia-voiton jälkeen.
Valkovenäläisen tapahtuma-aika on kevät-kesä 2008 ja kirja alkaa apeasti: kirjailija Juhani Oxbackan hautajaisilla. Vareksen ystävä on löytynyt Aurajoesta likoomassa, päässä lyönnin jälki. Jussi Vares saa toimeksiannon Oxbackan kustantajalta Oskari Pohjoiselta, Vareksen pitää selvittää, miten Oxbacka kuoli ja kuka hänet tappoi.
Kerronnassa vuorottelevat Vareksen tutkimukset, tapahtumat Turussa ja Oxbackan Vienan Karjalan reissun kuvaus. Juoneen sekoittuu muitakin konnia, ja rikosvyyhtejä, ja yllätykset seuraavat toisiaan.
Reijo Mäki on onnistunut dekkarissaan Valkovenäläinen alla avaan enemmän dekkaria, ja kerron, miksi bloggaan tästä.
Pidempi oppimäärä
Vares ja Luusalmi kävelevät Oxbackan viimeisen illan reitin ja kyselevät Oxbackasta kuppiloissa, viimeisen illan reitillä oli monta välietappia Old Bank, pari Hesburgeria, Hunters Inn ja Oxbacka oli joutunut veteen Yliopistonkadun päässä Kutomokadun seudulla. Vares asuu yhdessä Pernillan kanssa. Suhde loppuu satiaisiin, mutta yhteisymmärryksessä, sillä molemmat ovat käyneet vieraissa. Tutkimuksissa Vares haastattelee Oxbackan entistä vaimoa Elleniä, tyttöystävää Vanilja Viitasta, jonka kanssa touhutaan intiimistikin. Vares lukee Oxbackan päiväkirjaa.
Turussa juoneen sotkeutuvat paikalliset isot ja pikku gangsterit Icke Istid, Samuli Sekametsä ja Amigo ja Vemppa, jotka taistelevat Venäjältä lähetetystä munasta, jonka sisällä on arkaa tietoa. Asiaan sekaantuu myös ulkolaisia konnia, sillä kuriirilla, tuhkan vaalealla venäläisellä (="valkovenäläisellä") onkin kaksi pakettia tai paremminkin munaa hallussaan. Lisäksi Portsan talonvaltausta ja asumiskuvioita valotetaan. Kamakauppias Tzepolla on käärme, jonka outohemnmo Red haluaa itselleen. Mäki kuvaa eri juonirihmoja ja konnien keskinäisiä välien selvittelyjä. Lopulta pääkonnat ovat Vareksen kintereillä. Vauhdikas seikkailu.
Pisin oppimäärä
Teoksen tekee kiinnostavaksi Juhani Oxbackan Vienan Karjalan kokemukset, joita on joka osan alussa. Oxbacka löytää kirjassa vanhan Neuvostoaikaisen tukikohdan ja sieltä suunnitelmia Suomen miehitystä koskien, meno on varsin vaarallista. Vuonna 2009 tämä tuntui hauskalta fiktiolta, nyt vähemmän hauskalta, eikä tunnu enää edes fiktiolta, vaikka Oxbacka siis on fiktiota, kuten kirjakin.
Kaikki synnit tulevat ilmi, myös Oxbackan murhaaja saadaan selville ja hyvä niin.
Varekset ovat hyviä Turun kuvaajia. Tässä puhutaan Forumin ja Kauppatorin Hesburgerista kumpaakaan ei ole enää.
Toriparkin yhteydessä tehdyn remontin myötä. Myös Torin Kallun grilli on historiaa. Kuva torista 28.4.2022
**** Reijo Mäki (s. 12.10. 1958) on reipas ja sanavalmis kirjailija, joka on syntynyt Siikaisissa ja asuu Turussa. Ensimmäinen Vares Moukanpeliä julkaistiin vuonna 1986, sen jälkeen on ilmestynyt 31 varesta.
Luettelo Reijo Mäen Vareksista, ja tarinaa Varesten maisemista on täällä. Reijo Mäen esikoisteos Enkelipölyä ja se on blogattu NÄIN. Roivas-trilogia Kruunun vasikan TÄÄLLÄ Liian kauniin tytön TÄÄLLÄ Slussenin TÄÄLLÄ.
Varoitus: tulen lähitulevaisuudessa bloggaamaan Vareksista. Ne on hyviä harvoin nautittuina, mutta niissä on hyvin sama kaava, kuin näissä bloggauksissakin. Valitan voi aiheuttaa yliherkkyyttä.
Linda Boström-Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan, alkuteos Välkommen till Amerika, suomentanut Petri Stenman, Like 2016, sivumäärä 96.
Ruotsalaisen Linda Boström-Knausgårdin (s.1972) pienoisromaani Tervetuloa Amerikkaan kertoo pienestä 11-vuotiaasta tytöstä Ellenistä, joka on lopettanut puhumisen isänsä kuoleman jälkeen, mutta kertoo ajasta ennen ja jälkeen isän kuoleman. Teos alkaa: "ON JO KAUAN SIITÄ, kun lakkasin puhumasta. Kaikki ovat tottuneet. Minun äitini, minun veljeni. Isäni on kuollut, joten en tiedä mitä hän sanoisi".
Äiti on näyttelijätär, jonka osat vaihtuvat, kun hän esitti Vapauden patsasta, hän huusi näyttämöltä "Tervetuloa Amerikkaan", josta kirjan nimi tulee. Teos on kaunista kieltä, ei yhtään turhaa sanaa. ja kertoo perhen traagisista minusta psyykkisistä ongelmista, jotka ovat tarttuneet isän lisäksi ainakin Elleniin, ja tämän veljeen, eikä äitikään aivan rationaalisesti ja tasapainoisesti käyttäydy.
Lukija odottaa vastauksia, tai selvityksiä, mutta niitä on tarjolla niukalti, eivätkä ongelmat hälvene oikeassa elämässäkään minnekään, ehkä muuntuvat tai peittyvät. Ehkä perheen tragedia johtui isän ja äidin erilaisuudesta. Isä oli pohjoisesta, piti kalastamisesta. Äiti halusi etelään estradille. Isän talous petti ensin, sitten hänet täytti pimeys, ja se oli murhenäytelmän alkutahteja?
Luin huippubloggareiden ja kirjailijoiden arvioita tästä teoksesta (klik, klak, klok), ja olen varsin eri mieltä näistä arvioista, lisäksi minua haittaa viitteet Lindan ex-mieheen ja Lindan oletettuun elämään, eikö kirjaa voi lukea ja arvioida vain ja ainoastaan kirjana, sen sisältönä eikä minään muuna.
Reijo Mäki: Lännen mies, Otava 2008, sivumäärä 398.
Reijo Mäen Lännen mies on onnistunut Jussi Vares -seikkailu, joka totuttuun tapaan koostuu monesta juonilangasta.
Juonilanka 1: Martin kaupunginosassa tapahtuu kolme peräkkäistä murhaa. Tarinan kuluessa Pizzaketjun yrityskaupalla rikastunut Danny Boxberg pestaa Vareksen tutkimaan murhia.
Juonilanka 2: Länsi-Berliini 1982. RAF:n Punaisen armeijakunnan "taistelijat" kaappavat ministerin ja tämän lapsen.
Juonilanka 3: Jussi Vares eksyy Margareetan asuntoon, jonne jumppahetkien jälkeen saapuu aamusella aviomies. Margareetalle tulee ero, mutta Jussi välttelee Margareettaa, joka on aiemmissa osissa esiintyneen raivotar Elisabeth Ekbergin kaksoissisar. Elisabeth seurustelee moottoripyörägangsterin Taco Puuntaan kanssa, joka antaa opetuksen Varekselle, joka kostaa. Jussi vuokraa oman kerrostalonsa putkiremontin vuoksi asunnon Martista. Jussi asuu Krister Sulanderin kuolinpesän asunnossa yhdessä Lenin-papukaijan kanssa. Asunnossa on Humphrey Bogartin kuvia ja elokuvajulisteita, ja paljon punakirjallisuutta. Lenin-papukaijan jälkeen asuntoon tulee vielä Kristerin sisarentytär Irma, joka on paossa eroprosessiaan väkivaltaisesta hollantilaismiehestään.
Nämä kolme juonilankaa etenevät, uusia yhteyksiä alkaa näkyä. Miten Länsi-Saksan ministerin kaappaus 1982 ja puna-aate vaikuttavat 2000-luvun Turkuun? Lopulta tapahtuu Martissa neljäs murha. Saadaanko maaninen murhaaja kiinni?
Reijo Mäki on onnistunut minusta hyvin tuossa Punaisen armeijakunnan kidnappauksen (ja sen epäonnistumisen) kertomisessa ja sen kuvaamisessa, miten joukkio jatkoi elämäänsä. Mäki valottaa kutakin juonen palasta, ja aivan kirjan lopussa palaset alkavat loksahdella paikalleen ja sitten näkyy rikosten ja petosten irvokas kuva. Kun juonilangat yhdistyvät, alkaa kipinöinti ja sitten kipuilu.
Pidempi oppimäärä (poimintoja) 1.Punaisen armeijakunnan RAF:n terroristi Bunuel kirjoittaa päiväkirjaa kidnappauksesta, päiväkirjamerkintöjä on aina joka osan alussa. Bunuel on suomalainen, kuten operaatioon osallistuvat Bardot, Bonanza, Brando ja Bogart. Teosta jää kiinni saksalainen Karlheinz Mensch, joka saa elinkautisen vankeustuomion. Hänet vapautetaan 25 vuoden kakun jälkeen hyvän käytöksen vuoksi. Tämä ei ole "kuka sen teki" -dekkari, vaan ehkä ketkä murhaavat ja miksi, en paljasta suoraan motiivia, enkä edes uhreja, mutta alusta saakka on selvää, että Mensch on tullut kostamaan.
Jussin vuokraama kämppä on Martissa Tervahovinkadun ja Vilhonkadun risteyksessä. Asunnossa on valokuva 1970-luvun lopulta, jossa on ihmisiä pukeutuneina intiaaneiksi ja Lännen mieheksi.
2. Moottoripyöräkonna Taco Puuntaka on ollut Saksassa vankilassa. Karlheinz Mensch on ollut samassa vankilassa, ja tuntee Tacon. Mensch on opiskellut vankilassa ahkerasti suomea, mihin on oma motiivinsa.
Kirjassa kuvataan suomalaisia, jotka lähtivät puna-aatteesta kiiluvin silmin DDR:ään opiskelemaan ja sitten RAF:iin. Todellisuudessa RAF:ssa oli ymmärrykseni mukaan vain länsisaksalaisia jäseniä, joista osa kuoli ja osa vangittiin. Kirjan kirjoittamista ennen alkuvuodestasta 2007 vapautettiin ehdonalaiseen yksi RAF-terroristi (Kalevan linkki). Seuraava vapautus tapahtui 2008 lopussa (Suomen kuvalehden linkki), viimeinen vapautus tapahtui 2011 (ylen linkki). Kirjassakin mainitaan Rosenholz-aineisto, joka kuten Tiitisen lista on salattu. Aineistosta on ilmeisesti pääteltävistä DDR:n vakoilun ulkomaisia vakoojia tai tietolähteitä?
3. Reijo Mäki on onnistunut olemaan ajan hermolla, ja teos, joka sisältää aika ajoin voimakasta väkivaltaa, on kuitenkin hyvin luettava. Kirjassa on huumoria, ja hieman erilaista kuin yleensä nämä juoppojen kännihorinat.
4. Varekset kuvaavat aina Turkua, ja tässä Marttia ja Kakolan rinteitä.
Tuolloin Kakolan vankitoiminta loppui ja siirtyi Saramäkeen. Nyttemmin Kakola on hotelli, alueella on kerrostaloja.
Ylös ei pääse Funikulaarilla, sillä se on aina rikki.
Ranta on nykyisin upean näköinen.
Martinkirkko näkyy ja Föri.
Martinkirjasto on kirjassa vielä auki, se suljettiin 13.3.2009, sen paikalla on Sale-kauppa.
Varoitus: tulen lähitulevaisuudessa bloggaamaan Vareksista. Ne on hyviä harvoin nautittuina, mutta niissä on hyvin sama kaava, kuin näissä bloggauksissakin. Valitan voi aiheuttaa yliherkkyyttä.
Jouni K. Kemppainen: Kaija Koo Taipumaton, WSOY 2021, sivumäärä 363.
Jouni K. Kemppainen (s.1962) on kirjoittanut Kaija Koon (s.1962) elämänkerran, jossa käydään kronologisesti läpi Kaija Koon elämää ja uraa. Isä on diplomi-insinööri, ja Kaija (mitä ei kirjassa tuoda esiin) meni oppikouluun, ja valmistui ikäluokkansa mukana ylioppilaaksi.... tästä kirjasta on bloggauksia, jossa on referoitu ihmisten (isä. äiti, poikakaveri, aviomies ja poika) henkilökohtaisia asioita, niitä et tästä bloggauksesta löydä. Kaija Koo paljastaa tapahtumia murrosiästään, minusta kaikki menee tuon aikaiseen normaaliin nuoruuteen.
Lapsuuskin oli varmasti tyypillinen sodan aikana eläneiden vanhempien lapsen lapsuus 1960-luvulla. vanhemmilla oli ammatit, he eivät näytä tunteitaan, eivät kannusta lapsiaan, mutta toisaalta, koska ikätovereita on paljon, lapsilla on kavereita. Kaijalla oli bändejä, ja pian hän oli Steel Cityn laulaja. Hän lauloi myös Euroviisukarsinnoissa, ja oli kaksi kertaa kisoissa Kirkan ja Sonja Lumpeen taustakuorossa, ja tuliaisina kaksi yhdeksättä sijaa.
Elämään tuli vaikeuksia ja musiikkitouhu hyytyi, mutta avioelämä alkoi, mutta taloudellisia vaikeuksia oli. Pariskunta päätti tehdä levyn vaikeista lähtökohdista huolimatta, ja alettiin valmistella levyä, jonka nimeksi tuli Tuulten viemää, joka on Suomen kaikkien aikojen seitsemänneksi myydyin levy. Levylle ei löydetty aluksi julkaisijaa, mutta Warner lopulta julkaisi sen 1993.
Tuulten viemää levyä myytiin peräti 175 144 kpl. Siinä on monta Kaijan suurimmista hiteistä: Kuka keksi rakkauden, Viimeinen lento, Niin kaunis on hiljaisuus, Kylmä ilman sua, ja Matkalla kotiin. Oikeastaan levyllä ei ole yhtään biisiä, joka ei olisi hitti. Julkaisua seurasi kiertue. Helmikuussa 1995 julkaistiin kakkoslevy Tuulikello, samalla reseptillä eli Markku Impiö sävelsi ja soitti ja pääosin sanoitti, ja Kaija lauloi.
Tuulikello levyä myytiin yhteensä 107 732 kpl. Siellä on hitit Seuraavassa elämässä ja Viimeiset hitaat. Levy on hyvä, mutta ei yltänyt hiteissä eikä myynnissä ykköslevyn lukemiin. Levyn jälkeen taas kiertue ja ensi esiintyminen Provinssi-Rockissa. Kaijalla oli hieman "iskelmä"-leimaa, jota karisteltiin pois.
Kolmaslevy on hyvin erilainen, ja itse pidän siitä. Unihiekkamyrsky julkaistiin 9.4.1997 ja se möi hyvin eli 52 796 kpl, mutta vähemmän kuin edelliset. Levy sai nihkeitä arvioita.
Operaatio jalokivimeri julkaistiin vuonna 23.4.1998 ja myi taas vähemmän eli 37 981 kpl. Levyllä on loistava biisit Operaatio jalokivimeri ja Maraton ja levyn päättää Hyviä öitä. Sen jälkeen lähdettiin keikoille, ja laivakeikoille. Kaija Koo kertoo vaikeuksista kiertueilta, joka minun tulkintani mukaan johtui alkoholin käytöstä, joka tapauksessa kiertueella juhlittiin.
Kaija Koo vaihtoi levy-yhtiötä, ja seuraava levy oli Tinakenkätyttö, jonka nimikkobiisi on Kaijan suurin hitti. Levyllä on minusta hyviä biisejä kuten Ex-nainen, Isä ja Uni ei tuu. Levyn myynti oli taas huonompi vain 27 004 kpl. Levyn jälkeen julkaistiin kokoelma Tuuleen piirretyt vuodet, jonka myi hieman paremmin 40 000 kpl. Tietenkin 27 000 levyn myynti on hyvä, mutta trendi oli laskeva, kuten avioparin "onnellisuus" parisuhteessa.
Mikään ei riitä levy julkaistiin vuonna 2002 ja se myi taas vähemmän eli 22 460 kpl. Levy on tummempi ja kyynisempi, eikä sisällä hittejä, eikä Kaija Koo esitä biisejä nykyään keikoillakaan.
Vuonna 2004 ilmestyi Viiden minuutin hiljaisuus, joka jatkoi trendiä myynnin suhteen. Levyllä on muidenkin kuin Impiön sävellyksiä, esimerkiksi Huone kahdelle on Maki Kolehmaisen sävellys.
Kuten 2005 julkaistu Joulukirkossa levy. Se julkaistiin ja unohdettiin.
Vuonna 2007 ilmestynyt H-Hetki oli viimeinen jossa Markku Impiö oli mukana. Levyä myytiin 22 000 kpl. Tältä levyltä ei minusta olen kappaleita Kaija Koon keikkaseteissä.
Seuraava levy Irti oli käänteen tekevä. Täysin uusi levy-yhtiö Päijät-Hämeen Sorto ja Riisto Oy ja moni teki biisejä, vielä myös Markku Impiö. Levyltä on jäänyt soimaan avausraita Vapaa. Levyä myytiin enemmän kuin edellistä eli 26 000 kpl ja Vapaa on nousi sinkkulistojen kärkeen.
Kuka sen opettaa ilmestyi vuonna 2014, sitä myytiin 18 633 kpl. Vuonna 2014 levymyynti oli yleisesti jo pudonnut, eli myynti ei täysin kerro levyn suosiosta. Kuka sen opettaa oli levyn nimibiisi, mutta suurin hitti on luullakseni avausraita Supernaisia, joita keikalla esitetään ja (nais)yleisö laulaa.
Sinun naisesi ilmestyi vuonna 2016, sen tunnetuin biisi on Nää yöt ei anna armoo, fiittajana Cheek.
Taipumaton julkastiin 2021, ja sen nimibiisi on hyvin soitettu.
Kuten yllä luki, Tinakenkätytön jälkeen julkaistiin kokoelmia.
Tuuleen piirretyt vuodet 1980 - 2000 myi 40 795. Siinä on biisit Kaikki vanhat filmit ja Seis, vanhempaa tuotantoa.
Kaija Koon 30 Suosikkia julkaistiin vuonna 2010, siinä on kaksi Risto Asikaisen biisiä Kevään ensilunta ja Jotakin tärkeää, muut 28 ovat Impiön säveltämiä
Kaija Koon kokoelma Kaunis, rietas onnellinen- Parhaat 1980 - 2011, sitä myytiin 46 394 kpl. Nimibiisi oli Syksyn sävel kilpailuissa 2011. Jari Sillanpää esitti sen Satulinnassa 2012. Kaija Koota oli houkuteltu kauan Vain elämää ohjelman ensimmäiselle tuotantokaudelle, jonne osallistui vuonna 2012. Kaija tunsi ennestään Jare Tiihosen, mutta oppi tuntemaan muutkin. Cheek veti Kaijan Tinakenkätytön ja Cheek esitti sitä myös keikoillaan, myös päättökeikallaan.
Ohjelmasarjan levyä myyntiin 177 972 kpl. Artistit ideoivat myös konsertin, joka traditio päättyi koronaan. Kaija Koo oli myös Vain Elämää ohjelman ensimmäisellä All Stars kaudella, eli kaudella 7. Siellä veti mm. Sannin Että mitähän vittua.
Olen nähnyt Kaija Koon keikalla festareilla useammankin kerran, ja CheekEndissä Cheekin jäähyväis-konsertissa Valot sammuu Kaija Koo veti Nää yöt ei anna armoo yhdessä Cheekin kanssa, sekä Tinakenkätytön.
Kaija Koolla on ollut kolme Hartwall-keikkaa, joita hän myös kirjassa muistelee.
Kaija Koon Taipumaton, on minusta sujuvasti kirjoitettu artistielämänkerta, jonka näkökulma on minusta hyvin subjektiivinen. Niin subjektiivinen, että jätän kaiken henkilökohtaisen tästä postauksesta pois. Sen sijaa Heidi P. on kirjoittanut Taipumattomasta näin. Siellä on bloggaus, jossa on muutamia "lisäpaljastuksia", sitä en omaani linkkaa. Luultavasti kaikki lukijat ovat jo häipyneet, mikä oli levyjen esittelyn tarkoituskin.
Näin Kaija Koon viimeksi 10.7.2022 Ruisrockissa, ja yllä youtube-video läpimurtobiisistä Kuka keksi rakkauden.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni -kolmas kirja, alkuteos Min kamp tredje bok, suomentanut Katriina Huttunen. Like, Miki minikirja 2013. Sivumäärä 933 sivua.
Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen sarja Taisteluni, on jo kolmannessa osassa. Vuosi on 2009, kun Karl Ove palaa Malmössa kirjoituspöydän ääressä lapsuuteensa Norjaan. Perhe isä, äiti ja isoveli Yngve ja pikkuveli Karl Ove ovat muuttaneet Tromoyan saarelle uuteen taloon 1970. Isä opettaa yläasteella, ja äiti on sairaanhoitaja. Karl-Ove elää pikkupojan elämää, kaikki on uutta, jännittävää ja pelottavaakin. Toisaalta Karl Ove kuvaa alakoulun käyntiä, kaverisuhteita, ihastumistaan Anne Lisbetiin. Pojat harrastavat jalkapalloa, ja tutkivat ympäristöä. Tulitikuilla leikitään, luonnossa touhutaan kaikkea, myös ulostellaan ja virtsataan sinne ja tänne. Paikasta toiseen kävellään, juostaan tai pyöräillään. Karl Oven äiti Sissel hoitaa kehitysvammaisia, on rauhallinen ja rakastava nainen, samoin isovanhemmat välittävät Yngvestä ja Karl Ovesta.
Elämä voisi olla idyllistä, mutta kaikki ei ole kunnossa.
"Vihasin isää mutta olin hänen käsissään, hänen vallastaan ei ollut poispääsyä. Hänelle oli mahdotonta kostaa". s.712. Voimakkaasti sanottu, mutta romaanissa isä on kotona ja kasvatuksessa määräilevä, kostonhaluinen, ja sadistinen. Isä on ulkoisesti asiallinen, koulussa tyttöjen seurassa suosittu. Ulkoisesti hän on rauhallinen, kerää postimerkkejä ja osallistuu kunnallispoliitiikkaan. Äidillä on ystäviä, isällä ei ole. Isä rankaisee lapsia useimmista asioista: pikku virheistä, siitä että asiat eivät suju. "Isän silmissä paistoi raivo, raivokohtaukset tulivat yllättäen. Pelkäsin raivoa, halusin kuolla". Isällä on tapana väännellä Karl Oven korvia. Lisäksi hän pilkkaa poikaansa, ja irvii "ärrä-viasta". Karl Ove on varpaillaan isän käytöksen vuoksi. Äiti menee vuodeksi Osloon jatko-opintoihin. Vuosi ei ole idyllinen, onneksi sen jälkeen isä menee lukemaan maisterin pahvit Bergeniin, ja myöhemmin Karl Ovelle selviää, että isällä on ollut suhde islantilaiseen vosuun, ja hän on alkanut juoda.
Muuten Karl Ove kertoo suhteista tyttöihin. Ihastumisia on paljon, jotka muuttuvat, kun pojat vanhenevat. Ensimmäinen suhteellisen viaton seuriustelu kesti ikuisuuden eli 5 päivää, ja huipentuu kielisuudelmiin. Kotibileissä hyväillään tyttöjen rintoja, ja housujen verhoamia reisiä. Kirja päättyy yläkouluaikaan, jolloin perhe muuttaa Kristiansandiin, isän saadessa lukiosta töitä. Neljäs osa, jonka olen lukenut aiemmin, kertoo Karl Oven ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä vuodesta, jolloin hän on opettajana pohjoisessa, mutta hänen tärkein tavoitteensa on saada ensimmäistä kertaa pesää, mikä lopulta onnistuukin. Asia on KO:lle suuri. Tässä kolmososassa pojat ovat hyvin kiinnostuneita pornolehdistä, joita miltei koko ajan katsellaan.
Karl Ove kertoo myös lukemisestaan, ja hän on lukenut lapsena samoja kirjoja kuin itse, esimerkiksi Tohtori Tattinen, Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä, Alexsandre Dumasin Musta tulppaani, Peter Pan, ja Ursula Le Guinin Maameren velho, jonka juonta selittää. Merkityksellistä on yhteys nimiin. Äiti on päättänyt vaihtaa nimensä, tai ottaa tyttönimensä Hatloy takaisin. Isovanhemmat eivät halua olla enää yhteydessä perheeseensä. Maameren velho Ged päästää ylpeydessään varjon vapaaksi. Varjo yrittää tappaa hänet, ja Ged pakenee. Hän pystyy voittamaan varjon vain tietämällä tämän tosinimen. Lopulta hän tietää, että varjo on Ged. Karl Ove tajuaa: ""Varjo oli hän itse" s.641.
Pornolehtien, lukemisten, ja tyttöjen lisäksi jalkapallo näyttelee suurta osaa. Harjoituksiin mennään polkupyörällä. Isäkin on kiinnostunut jalkapallosta. Hän katsoo lauantaisin Englannin liigaa. Poikien on myös katsottava, vaikka ei aina haluattaisikaan, ja isän tarjoamat karkitkin on syötävä mukisematta, muuten tulee vaikeuksia.
Knausgård kertoo tuntemuksista mitä öljynporauslautan Alexander Kiellandin traaginen onnettomuus herätti. Onnettomuus tapahtui maaliskuussa 1980.
Karl Ove Knausgårdin Taisteluni kolmas kirja kuvaa pojan lapsuutta, ja isän ongelmallisuutta. Kirja on sen verran kiinnostava, että päätin lukea koko sarjan eli vielä kirjat 5 ja 6, joista bloggaan syksymmällä (25.9 ja 23.10).
*****
Norjalainen Karl Ove Knausgård (s. 1968) on tunnettu etenkin tästä kuusiosaisesta Min kamp -sarjasta.
Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen teossarja Taisteluni, kertoo Korl Oven lapsuudesta, nuoruudesta, Ruotsissa olosta uusperheessä.
Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, alkuteos vuonna 1981 What We Talk When We Talk About Love, suomentanut Seppo Lahtinen, Sammakko 2015. Sivumäärä 159.
Raymond Carver (1938 -1988) oli merkittävimpiä amerikkalaisnovellisteja ja -runoilijoita. Carver syntyi Oregonissa sahatyöläisen ja tarjoilijan perheeseen. Hän avioitui 1956, mutta erosi. Hän eli viimeiset vuodet runoilija Tess Gallagherin kanssa, jolle kokoelma on omistettu.
Novellikokoelmassa on 17 novellia. Niminovelli Mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta on toiseksi viimeisenä, se on pisin ja kahteenkymmeneen sivuun Carver on saanut tiivistettyä paljon. Kaksi uusiopariskuntaa naukkailee giniä, ja puhuvat rakkaudesta, joka saa tarinoissa erikoisia muotoja, kun kyseessä on entisten puolisoiden maaniset kostoyritykset. Melin uusiovaimon Terrin mielestä hänen exänsä Ed, oli rakastanut niin, että yrittänyt tappaa hänet retuuttaamalla jaloista, ja huutamalla "rakastan sinua huora". Ed on sittemmin kuollut oman käden kautta. Mel sen sijaan kertoo toisenlaisesta rakkaudesta, kun iäkäs pariskunta jouduttuaan auto-onnettomuuteen alkoi toipua vasta, kun tiesivät toisen selvinneen hengissä, ja näkivät toisensa. Kun gini loppuu, huone pimenee. Tarina jää ilmaan väreilemään tunnelmana, kuten monissa muissakin kokoelman novelleissa.
Luin arvion tästä, ja siellä mainittiin, että giniä kuluu paljon, totta muutamassa tarinassa, mutta se ei ole hallitseva teema, joita minusta ovat parisuhde, ero, suhteet ex-puolisoon ja lapsiin, väkivalta ja toisen aiheuttama kuolema motiivina himo, häpeä, tai mustasukkaisuus. Myös pettäminen on teemana useammassa tarinassa.
Tämä kokoelma kertoo paljon miehen vaikeuksista pysyä järjissään ja erojen ja takaiskujen tullessa tolkuissaan.
Miljööt vaihtuvat pihakirppiksistä, motelliin, rautatieasemalla isä ja poika puivat isän syrjähyppyä ja eroja. Monessa tarinassa kalastetaan tai metsästetään, usein ollaan asunnoissa, joissa tosiaan naukkaillaan giniä ja poltetaan tupakkaa. Traagisia tarinoita on paljon, on taistelua lapsista, jopa murhia.
Useammassa novellissa mennään toisen asuntoon tai talolle, katsomaan myytäviä tavaroita, kädetön mies tulee myymään talosta kuvia. Naapuri piipahtaa käymään.
Yhdessä novellissa leski-äidillä on poikakaveri, jonka oli löytänyt AA:sta. Mies kuvataan ontuvaksi työttömäksi avaruusinsinööriksi, jolla on elatusriitoja ja sivusuhteita. Toisessa novellissa kirjamyyjä tapaa isänsä, joka kertoo oman versionsa, miksi lankesi rekkamiehen vaimoon.
Kylpy-novellissa äiti tilaa pojalleen Scottylle 8-vuotispäivän kunniaksi syntymäpäiväkakun. Scotty jää koulumatkalla auton alle...
Eniten pidin kuitenkin novellista "Kolmas juttu joka nitisti isäni". Isää harmitti Pearl Harbour, mutta hänet romahdutti Dummyn juttu, joka novellissa kerrotaan. Dummy istuttaa bassi-kaloja lampeensa. Hän alkaa käyttäytyä omituisesti, eikä anna kenenkään kalastaa niitä vaan lammikosta tulee hänen elämänsä keskipiste. Syystulvien tultua Dummyn kalat huuhtoutuvat lammesta ja mies sekoaa. Vaimo lähtee toisen matkaan. Dummy tarttuu vasaraan ...
Raymond Carverin novellikokoelma Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta on mojova pläjäys elämän sivuraiteilta, sisältää hyvin karheita tarinoita, mutta on ehyt kokoelma ja hyvin suomennettu, suosittelen.
