Mikael Agricola ja Abckiria

 

Mikael Agricola ja Abckiria, toimittanut Aarni Penttilä, eri painosten säilyneistä katkelmista.

Mikael Agricolaa, joka syntyi Pernajasssa vuoden 1510 tienoilla, pidetään suomen kirjakielen luojana.

Mikael Agricolan alkuperäistä Abckiriaa (jatkossa Abc-kirja) ei ole säilynyt nykypolville. Kielitieteilijä ja professori Aarni Penttilä (1899-1971) on valottanut Abc-kirjan kohtaloa yllä olevassa Abc-kirjan näköispainoksessa. Kolmesta eri alkuvuosien painoksesta on kuitenkin säilynyt osia, joiden perusteella on pystytty päättelemään Abc-kirjan sisältö. Yksi näistä osista on löydetty Upsalasta 1851, toinen Tukholmasta 1904, ja kolmas Västeråsista vuonna 1966. Abc-kirja on julkaistu luultavasti 1543. Kaikki on epävarmaa, ja myös Mikael Agricolan syntymävuosikin on epäselvä. Mikael Agricolan päivää vietetään hänen kuolinpäivänään yhdeksäs huhtikuuta.  Mikael Agricola menehtyi vuonna 9.4.1557.

Abc-kirjan lukeminen on hankalaa. Kirjasin on outo. Lisäksi jotkut kirjainvalinnat ovat vanhahtavia. Latinassa käytettiin c-kirjainta, joka ääntyi k:na kuten sanassa Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää.

Latinassa ei ollut j-kirjainta vaan oli i, ja sananlaskussa "alea iacta est" i-kirjain ääntyy ainakin suomen kielessä j:nä. Nimessä Tiberius, luonnollisesti i:nä. Oheinen lainaus on Julius Caesarin Gallian sodasta: "Gallia est omnis divisa in partes tres, quarum unam incolunt Belgae, aliam Aquitani, tertiam qui ipsorum lingua Celtae, nostra Galli appellantur. Hi omnes lingua, institutis, legibus inter se differunt. ", josta näkee q-kirjaimen  käytön.

Yllä olevassa Abc-kirjassa parhaiten pääsee tekstistä kärryille, kun lukee Isä meidän -rukousta, joka Agricolalla on muodossa: "Se Rucus" "Ise meinen ioca olet taiuasa ...". Huomaa u- ja i-kirjaimen käyttö.

Suomen kieli on kehittynyt tästä ja Abc-kirjakin. Ilmeisesti 1800-luvulla alettiin käyttää Aapinen nimeä. Nykyään aapisissa on paljon värikuvia. Otavan Aapiskukon yhteydessä mainitaan myös Aarni Penttilä kirjoittajana. Aapiskukko on vanha symboli (1700-luvulta?)  lukemaan opettelemiselle ja oppimiselle.

M. Tela on kirjoittanut lyhyen katsauksen Mikael Agricolasta kirjassa Isien töitä: Piirteitä suurmiestemme elämästä (huomaa maskuliininen nimi). Teoksen on kustantanut WSOY vuonna 1916. Siinä oli ensimmäisenä kirjoitus Mikael Agricolasta. Mikael Agricolan elinajalle osuu uskonpuhdistus, sillä Martin Luther julkaisi 95 teesiään vuonna 1517.  Mikael Agricolan isä oli Telan mukaan köyhä kalastaja. Wikipediassa mainitaan, että Mikael otti sukunimekseen Agricola (=maanviljelijä), koska isä oli maanviljelijä. Joka tapauksessa Mikael kävi koulua Viipurissa. Hän muutti Turkuun opettajaksi ja pääsi piispa Martti Skytten sihteeriksi. Agricola oli vaikuttunut Pietari Särkilahden saarnoista. Piispa lähetti Agricolan Wittenbergiin yliopistoon. Agricola palasi maisterina ja nimitettiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Pesti päättyi, koska 1848 kuningas nimitti "toisen miehen" rehtoriksi. Agricola kuitenkin pääsi Turun piispaksi. Tela mainitsee Agricolan tuloista seuraavaa: Hänen tulonsa lienevät vähentyneet, ja olivat ne ennen piispan virkaan astumista 150 tynnyriä ruista, 57 tynnyriä ohria, 19 tynnyriä kauroja, vähän vehnää ja herneitä sekä 84 leiviskää voita.

Tela kirjoittaa, että Abc-kirjasta "Aakkosten lisäksi on siinä kymmenet käskyt, uskonkappaleet, Isämeidän rukous, enkelien tervehdys Maarialle sekä kasteen-, ripin ja alttarinsakramentit". 

Agricola työsti myös katekismuksen ja Rucouskirian, jossa Agricola neuvoo pappeja: "se on sangen heiy (=häijy) Pappi, ioca waan etzi watzans tarpet. Ja eij catzo HERRAS caria, jakain Opin Winja maria (=viinimarjaa) Quin Reeskan (=rieskan) Nahan ja Lihan wie ja sijtt eij Lauma wartioijtze.

Agricolan suurin ponnistus oli Uuden Testamentin suomennos.

Hyvää Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää.

15 vuotta kirjabloggausta, entä sen jälkeen?

 

Aloitin viisitoista vuotta sitten kirjabloggauksen.

Täsmälleen 15 vuotta sitten 2.4.2011 klo 10:24  julkaisin ensimmäisen blogitekstin , joka ei mullistanut blogimaailmaa, mutta se mullisti kirjojen lukemiseni.

Lyhyt kertaus 15 vuodesta. 

Vaikka keväällä 2011 oli monia kirjablogeja., perustin oman oikeastaan sattumalta tai vain hetken mielijohteesta. Olin lukenut kirjoja säännöllisesti, mutta en jäänyt niitä pohtimaan. Blogin perustaminen tuntui hyvältä ajatukselta, mutta en arvannut, kuinka hyvä se oli. Tiedän nyt paljon enemmän lukemisesta.

Viisitoista vuotta on pitkä aika, ja tässä jotain linjojani.

Ensimmäisenä bloggausvuonna (2.4.2011 - 1.4.2012)  aloin lukea Keskisuomalaisen sadan kirjan listaa. Koko blogitouhu ja lukuharrastus oli alkuun innostunutta hapuilua ja rönsyilyä, koska Keskisuomalaisen listassa oli joitain hyvin haastavia kirjoja, listasta lukeminen unohtui pitkäksi aikaa, mutta Keskisuomalaisen listan sain valmiiksi blogin kymmenvuotispäiväksi.

Toisena blogivuonna (2.4.2012 - 1.4.2013) aloin lukea nobelisteja. Erityisesti jäi mieleen Camus'n Sivullinen luin myös Solohovin Hiljaa virtaa Don trilogian, sekä ei-nobelisti Leo Tolstoita. Sota ja rauha on häneltä parasta. Dostojevskiltä luin Rikoksen ja rangaistuksen. 

Haasteet on osa blogitouhua, olen osallistunut moneen  ja 1.1.2013  lanseerasin oman ensimmäisen 13 haasteen, missä piti kirjoittaa bloggaukseen 13 sanaa, kuten tarttua, hykerryttävä, herkullinen, päälleliimattu. Haaste  ilahdutti, pelkäsin että kukaan ei osallistu, mutta osallistuttiin.

Kolmantena vuonna (2.4.2013 - 1.4.2014)  bloggasin Montgomeryn Runotyttötrilogiasta, ja aloin blogata Dorothy L. Sayersin dekkareista, projekti, joka kesti muutaman vuoden, osa kirjoista piti ostaa englanniksi. Ensimmäinen blogattu oli Kuolema vierailee kerhossa. Jatkoin nobelistien lukemista ja haastoin muutkin 14 haasteessa. Haaste oli suosittu.

Neljäntenä vuonna (2.4.2014 - 1.4.2015) aloin blogata järjestelmällisesti Agatha Christien dekkareista. Luin myös Volter Kilven Alastalon salissa.

Viidentenä vuonna (2.4.2015 - 1.4.2016)  bloggaus jatkui tutuin uomin ja sain Agatha Christie -projektin valmiiksi täällä.

Kuudentena vuonna (2.4.2016 - 1.4.2017) kaikki jatkui ennallaan, luin, bloggasin ja ohjelmoin bloggauksia sopiviin paikkoihin luin scifiä, ja ruotsiksi dekkareita esimerkiksi Lapiduksen Vip-Rummetin 

Uljas uusi maailma tuli luettua ensimmäisen kerran.

Seitsemäntenä vuonna (2.4.2017 -  1.4.2018) luin Arne Dahlin A-ryhmän kirjat, ja katsoin  tv-sarjaa ruotsiksi. Bloggaus oli jo urillaan, jotka olivat jo aika syvässä. Haastoin bloggarit mukaan hiilidioksidihaasteeseen (siis tarkoituksena vähentää hiilidioksidia tai pohtia miten asiaa on käsitelty kirjallisuudessa). Liityin twitteriin, ja tajusin kuinka eri mieltä ihmiset ovat kaikesta. Twitterissä lähdetään helposti laukalle. (Nykyisin Twitter on X ja rinnalle on tullut BlueSky, Threads, jonne vouhottajia on siirtynyt X:stä).

Kahdeksantena vuonna bloggasin uudestaan kaikista Harry Pottereista. 

Yhdeksäntenä vuonna bloggasin paljon Ursula Le Guinin kirjoista, ja Henrik Tikkasen Osoite-trilogiasta (5 kirjaa =). Haastoin bloggarit mukaan 75 vuotta Toisesta maailmansodasta. Tavoitteena oli  ymmärtää sodan pahuus ja turhuus, ja arvostaa rauhaa. Mitä nyt tapahtuukaan vuonna 2026, sotia ja ilmaiskuja todella monessa paikassa. Drooneja lentänyt jo Suomeenkin.

Liityin instagramiin, siellä on lähinnä kuvia, mutta myös kirjoista postauksia. Olen nyttemmiin lopettanut miltei kokonaan kirja-arviot Instagrammissa.

Kymmenes vuosi meni puuttuvien Keskisuomalaisen listan kirjojen hankkimiseen, lukemiseen, ja bloggaamiseen. Samalla haastoin muut mukaan täällä. Luin täyteen myös Karl Ove Knausgårdin Taisteluni sarjan.

Yhdennentoista vuoden kunniaksi haastoin bloggarit lukemaan Gutenbergistä. 

Kahdestoista vuosi kului joiden Nuorten toivekirjojen parissa, luin suomennettuja  Simone Buchholtzin dekkareita. Aloitin komisario Beck-sarjan, jonka sain seuraavana vuonna "valmiiksi".

Seuraavana vuonna aloitin lukea Nero Wolfe -dekkareita ja Finlandia palkinnon saaneita kaunokirjallisia teoksia (alkuun myös runot olivat mukana).

Neljästoista vuosi meni Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkarien parissa täällä, aloin lukea P.D. Jamesin komisario Dalgliesh sarjaa.

Viidestoista vuosi on mennyt P.D Jamesin ja Charles Dickensin parissa, toki olen lukenut muutakin.

Tulevana blogivuonna postaukset vähenevät, sillä olen alkanut lukea hyviä ja kiinnostavia kirjoja uudelleen, mm. Komisario Beck -sarjan, Agatha Christien dekkareita. Luen myös joitain palkittuja kirjoja ja Ellery Queenin alkupään dekkareita, joista postaankin. Hankin myös muutaman puuttuvan Nero Wolfe kokoelman, joita ei ole suomennettu.

Mitä blogin tulevaisuuteen tulee, jää itsellenikin arvoitukseksi, mutta en tietenkään lopeta lukemista enkä kirjoittamista mutta määrä ei ole merkitsevä, eikä tämän blogin kohdalla laatukaan. 

Bloggaaminen on hyvä harrastus, ja sääli, että, kirjojen luku on vaihtumassa kuunteluksi, blogien kirjoitus "podcasteiksi", asioita nousee ja laskee, mutta uskon, että lukeminen pitää pintansa ja kannattaa aina, vaikka olisi mitkä tekoälyt vallalla. Koitin muuten tekoälyllä tiivistää Tom Sawyerin seikkailut ja pelottavan hyvää tuli. Koska kirja on internetissä kokonaan, sen voi syöttää tekoälyyn ... kiinnostavaa nähdä, miten tekoäly vaikuttaa lukemiseen, kirjoittamiseen ja asioihin perehtymiseen.

Isot kiitokset kaikille lukijoilleni, kommentoijille, ja muille kirjabloggaajille vai pitääkö käyttää sanaa sisällöntuottajille, joka tapauksessa lukemisiin.

Minna Canth: Spiritistinen istunto

 

Minna Canth: Spiritistinen istunto, ilveily yhdessä näytöksessä, 1894.

Minna Canthin näytelmä Spiritistinen istunto on kevyt ja Canthin tuotannossa hauska, ei siis ankea.

Näytelmän keskuhahmo on nuori nainen neiti Helmi Vesterholm, joka asuu tätinsä rouva Tallqvistin luona. Helmi on mieltynyt ylioppilas  Renne Hammariin, josta täti ei pidä, koska tämä ei usko spiritismiin. Täti sen sijaan on hurahtanut istuntoihin, joita vetää Amerikasta tullut herra Orell. Näytelmä on lyhyt ja se alkaa, kun  Helmi ja palvelijatar Liisa leipovat. Liisa on näkevinään enteitä aviosta, mutta Helmi kertoo tädin penseydestä Renneä kohtaan. Täti haluaa naittaa Helmin meedio Orellille.

Spritististä istuntoa johtaa herra Orell ja joukkio koostuu emännän ystävistä. Istunnossa käsitellään kihloja. Helmin täti haluaa tietää, onko Helmi salakihloissa. Herra Orellilla on siis oma kiinnostus Helmiä kohtaan.  "Henki" tulee peliin ja antaa myönteisen vastauksen kihlaukseen  ja saa lupauksen, ettei täti vastusta sitä, kun henkilö tulee esittelemään itsensä.

Renne Hammar oli ilveillyt istunnon henkenä mutta saa helmen omakseen eli Helmin. Orell jää nuolemaan näppejään.

Hyvää Minna Canthin päivää.

*****

Minna Canth (1844-1897) oli kuuluisa näytelmäkirjailija, jota liputetaan tänään. Canth bloggauksiani löytyy täältä

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

 

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä, Otava 2024, sivumäärä 279.

Pajtim Statovci voitti toistamiseen kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2024 tällä teoksellaan Lehmä synnyttää yöllä. Ensimmäinen voitto tuli vuonna 2019 romaanilla Bolla. Bollan tapahtumat nivoutuivat Kosovon sisällissotaan, joka sota nivoutuu tähänkin tarinaan.

Lehmä synnyttää yöllä romaanin päähenkilö on Jugoslaviassa nykyisessä Kosovossa syntynyt kirjailija Kujtim. Kujtimin perhe pakenee Suomeen, mutta vierailevat aika ajoin Kosovossa, jossa asustavat isoisän kodissa, missä Kujtimille tapahtuu paljon eikä erityisen hyvää. Toisaalta Suomessa köyhänä pakolaisperheen lapsena ei elämä näytä parhaita puoliaan.

Romaani on sirpalemainen ruma mosaiikki, jonka tapahtumat ovat oikeastaan kaikki ongelmallisia. Päähenkilö Kujtim kokee ongelmia kaikissa aikatasoissa ja on aikamoinen antisankari. Teos on poikkeuksellinen sikäli, että se valottaa ongelmia kaikista suunnista, niin Kosovossa, Suomessa, pakolaisten ja valtaväestön piirissä. Meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka.

Lehmä synnyttää yöllä on rujoista paloista kokoon kursittu sisällissodan jälkimainkien likaviemäreistä ja sen liemissä marinoiduista perheistä. Kirjan Suomessa pakolaiset ovat kakkosluokan porukkaa, ja rasistien  päähänpotkimia. Varmasti aivan oikeassakin Suomessa.

Alla enemmän romaanin henkilöistä, tapahtumista ja teemoista.

Kirjan tapahtumat jakautuvat useille vuosille, mutta tärkeimmät aikatasot ovat 1996 ja nykyhetki, missä kirjailija Kujtim luovii labyrintissa, jossa seininä ovat kirjailijan työ, perhevelvoitteet, tilinteko menneisyyden mörköjen kanssa ja nykyisyyden mt-ongelmat. 

Vuonna 1996 perhe suuntaa isoisän tiluksille. Tilaa on riittävästi, mutta talo on suomalaisen mittapuun mukaan asumiskelvoton, mutta siellä kuitenkin asutaan. Navetassa on lehmä, jonka kanssa Kujtim puhuu. Mullistava tapahtuma on lehmän poikiminen (mikä minusta ei tapahdu yöllä). Isoisä osallistuu poikimiseen varsin väkivaltaisesti. Odotettu vasikka on kolmi-jalkainen, mikä saa isoisän raivoihinsa, ja johtaa vasikan väkivaltaiseen kuolemaan. Vastaavia rumia väkivaltaisia tapahtumia riittää ja niistä romaanin kerronta koostuu. Kirjassa on lisäksi päähenkilön kirjeitä kuolleelle isälle, ehkä kirjeet olisi pitänyt lähettää elävälle isoisälle?

Isoisän metsässä Kujtim tapaa Kimeerin. Kimeeri eli Khimaira on kreikkalaisessa mytologiassa oleva taruhahmo, jolla on leijonan pää, vuohen ruumis ja häntänä käärme. Teoksen nimi voisi Kimeeri isoisän ullakolla, jonne Kujtim sen kuvittelee. 

Koulussa Kujtim kokee suomalaisen rasismin monessa sen iljettävimmissä muodoissa, koulu tai Kujtimin opettaja saa tuta Kujtimin isäb väkivaltaiset purkaukset sen stereotyyppisimmissä muodoissa. Perhe-elämää vaikeuttaa isän poissaolot mutta myös läsnäolo hänen bisnesten ja väkivallan vuoksi. Juurtumiseen on vähän mahdollisuuksia. Köyhyys Suomessa leimaa ja eristää. 

Kosovossa sota loppuu, mutta ongelmat jatkuvat eri muodoissa. Lopussa on totuuden aika.

Romaanin eri aikatasot vaihtelevat, mutta menevät eteenpäin. Lisäksi poika kirjoittaa kuolleelle isälleen. Teoksessa on hyvin luettavia kohtia ja välillä on aika sumeaa, tai en ymmärtänyt kaikkien tapahtumien liittymistä kokonaisuuteen.

Olen vain kirjabloggari, joten jätän syvemmän analysoinnin ammattilaisille, mutta nostan joitain asioita, jotka kiinnostavat minua.

Kujtimin opettaja (tai yksi heistä) on rasisti. Hän ei osaa kohdata kosovolaista, ja ilkeys paistaa kaikesta toiminnasta. Lehmän synnyttämisestäkin hän suuttuu. Lehmä nimittäin poikii.

Kirja osoittaa, kuinka eri olosuhteita eri maissa on, uskonto, tavat, yhteiskunnan toiminta ja lasten kasvatus. Suomessa halutaan, että kaikki ovat "yhdenvertaisia", ja se tulkitaan, että kaikkien pitää olla samanlaisia. Vaikka erilaisuudesn hyväksymisestä  puhutaan, sitä erilaisuutta minusta aika huonosti Suomessa siedetään. Kirjassa mainitaan, että Suomessa koulutus on ilmaista, perheille maksetaan asumistukea. Lääkkeetkin on edullisia. Suomalaiset eivät ymmärrä tätä, kuinka hyvin meillä on (ja kaikki on maksettu 18 vuotta velalla).

Teoksen päähenkilö on kirjailija. Teoksessa käsitellään myös kirjailijan saamaa palautetta, mistä kirjoittaa ja miten.

Aivan yksittäinen heitto, on "kaltoinkohdeltujen velvollisuus anteeksiantoon". Miksi päähän potkitun pitää antaa anteeksi ihmisille, jotka ovat yhteiskunnan hyväosaisia, ja isolla kengällä on monotellut toista pannuun? Miksi?

****

Pajtim Statovci (s. 1990 Podujevo Jugoslavia) Statovci on muuttanut Suomeen 2-vuotiaana, ja saanut romaaneillaan positiivista huomiota ja palkintoja. Hän korostaa että tarinoidensa päähenkilöt eivät kuvaa häntä vaan ovat fiktiota.

Kosovossa käytiin sota 1998-1999. Jännitteet kasvoivat albaanien ja serbien välillä jo Jugoslavian hajottua 1991, alueen halutessa eroon Serbiasta. Sisällissota loppui Naton pommitettua Serbiaa. (Lähde: Kosovon sota Wikipediassa). Kosovo on julistautunut itsenäiseksi, mutta Serbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä, mutta Kosovon ja Serbian välillä on solmittu "sopimus".

Jarkko Sipilä: Rikospaikka Takamäki 7-8

 

Jarkko Sipilä: Rikospaikka, Takamäki 7-8, Gummerus 2013, sivumäärä 502. 

Sisältää Takamäki-dekkarit:  Kylmä jälki ja  Mitään salaamatta

Jarkko Sipilä: Kylmä jälki Gummerus, 2007, sivumäärä 261. Takamäki #7

Elinkautisvanki vaimonsa murhatuomiota istuva Timo Ruoste karkaa isänsä hautajaisten aikana Perhon ravintolasta.

Takamäen nuorempi poika Joonas joutuu auton yliajamaksi Espoon Sellon vieressä. Auto pakenee paikalta.

Suhonen tekee atari-poliisin hommia huumehörhö Jose Saarnikankaan ja vakiovasikka Eero Salmelan kanssa. 

Kylmä jälki on sujuva dekkari, joka käsittelee peruspoliisityötä sekä vanhempien ja lasten suhteita. Se valottaa myös tuomareiden julkisia mielipiteitä ja sitä, että heillä ei ole vastuuta vääristä tuomioista.

Tähän kirjaan enemmän juonesta ja tapahtumista... 

Kari Takamäki joutuu selvittelemään Joonaksen yliajajaa, hän yrittää hakea valvontakameran kuvia. Siitä tulee monenlaistakin kitkaa poliisien kesken, tutkintavastuu on Espoon poliisilla, jolla on paljon tehtäviä, ei Helsingin "murharyhmällä". Takamäen vaimo Kaarina haluaisi tekijän kiinni. Tekijä ajoi punaista päin, ja lanasi Joonaksen, joka pyöräili, ja piti pyöräilykypärää. Hänellä murtui käsi ja hän sai aivotärähdyksen. Lätkän harrastamiseen tulee tauko.

Kirjassa kuvataan Timo Ruosteen pakomatkaa, joka suuntautuu ensin futiskentälle, missä hänen huostaanotettu poika pelaa. Sitten Ruoste alkaa toteuttaa omaa kostoaan, joka suuntautuu tuomari Fredbergin asuntoon. Fredbergin mielestä "vankila ei paranna", mikä kaappaustilanteen kärjistyessä pitää hyvin paikkaansa. Timo Ruoste sekoittaa asioitaan. Toisaalla Anna Joutsamo huomaa paljon ristiriitaisuuksia  murhatutkinnassa....

Suhosen yhteiselo naisystävänsä Raijan kanssa on muuttunut hyvin kitkaiseksi.

 

Jarkko Sipilä: Seinää vasten, Gummerus 2008, sivumäärä 300. Takamäki #8.

Tarina alkaa kun Suikkanen alias ataripoliisi Suhonen on kiipelissä selvittäessään Pääkalloprikaatin kakkosmiehen Tapani Larssonin asioita. Larsson pidätetään ja joutuu linnaan. Linnassa on myös Suhosen lapsuuden ystävä ja vasikka Eero Salmela.

Rikollinen Jerry Rissanen ammutaan, ja rikollinen Jose Saarikangas määrätään hävittämään ruumis, Jose tunnistaa Jerryn, eli konna tuntee konnan ja Jose kutsuu poliisit paikalle.

Näistä aineksista keitetään mukiinmenevä Takamäki-seikkailu. Konnagalleriaan lisätään ekonomi Kalevi Kohlström ja hänen apukätensä Marko "Mörkö" Kylmäkoski, jonka konnailua yrittää rajoittaa vaimo ja poika. Jerry Rissaseen liittyy linkki tulliin, missä Rissanen kiristää tyttöystävänsä isää tullivirkamies Nyholmia. 

Henkilökatras on tuttu ja samoin heidän tapansa. Kari Takamäki juoksee 7-8 km:n mittaisia lenkkejä. Anna Joutsamo penkoo töissä teletietoja ja on korvaamaton osa tiimiä. Kirsi Kohonen ja Mikko Kulta tekevät enemmän kenttätöitä, joskin Joutsamo on myös kentällä. Työt tiimissä jaetaan oikeudenmukaisesti. Suhosen suhde Raijaan on katkennut. Raija vielä soittelee, mutta Suhonen ei vastaa. 

Kulta puhuu muille vaimoehdokkaastaan.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan. Mitään salaamatta on sarjan kakkososa. 

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

Ilkka Karisto: Vuosi ilman nettiä

 

Ilkka Karisto Vuosi ilman nettiä, WSOY 2021, sivumäärä 224.

Toimittaja ja kirjailija Ilkka Karisto huomasi, että internetin käyttö oli todellinen aikasyöppö. Ihmisiä koukutetaan klikkiotsikoilla, sähköpostitulva on loputon, lisäksi Karisto uppoutui twitter-ketjujen syövereihin.  Ilkka Karisto päätti olla vuoden 2020 ilman nettiä. 

Päiväkirjamuotoon kirjoitetut kirjat on helppo jakaa kahteen osaan: hyvät ja huonot. Tämä oli hyvä. Teoksessa oli omakohtaisia havaintoja ja mielenkiintoisia ilmiöitä, joita avattiin ja pohdiskeltiin.

Nyky-yhteiskunnassa ilman internettiä on hyvin vaikea selviytyä tai elää "helppoa elämää", koska miltei kaikki työelämässä toimii internetissä: sähköpostit, verkossa olevat foorumit, tiedostot. Palkka maksetaan pankkiin, ja kaikki laskut hoidetaan verkkopankissa, tai sitten jonotetaan tuntitolkulla pankin tiskille. Sama pätee verotoimistoon. Työtunnit raportoidaan internetissä, anomukset ja matkalaskut tehdään verkossa. Arjessakin ei pääse netistä. Lasten koulujen yhteydenpito on wilmassa. Lasten harrastustoiminnassakin on omat foorumit netissä. Myös liikkeiden aukioloajat, kartat eli miltei kaikki on netissä.

Netissä surffaillaan tunti tolkulla ja somea selaillaan. Jos se loppuu, ihmiselle jää paljon aikaa, jolloin voi tehdä jotain muuta: liikkua, lukea kirjoja, tehdä ristikoita, pelata ja leikkiä lasten kanssa tai puhua puolisolle. Aikaa voi kulua teksti-tv:n selailussa. Ylen teksti-tv on edelleen käytössä, mutta MTV3 luopui omastaan.

Vuosi 2020 oli toki hyvin erilainen, kun alkuvuonna alkoi kuulua oudoista tartunnoista, ja Suomessa alkoi Korona-sulku maaliskuussa 2020, joka siirsi lasten koulunkin Teamsiin.

Maailma on 1900-luvulta muuttunut. Kaikki on online. Ennen oli vain lankapuhelin. Ylen klo 20.30 uutisissa Heiiki Kahila, Arvi Lind ja Eva Polttila kertoivat maailman tapahtumat. Sanomalehti luettiin joka aamu. Nyttemmin on internet, jossa on myös outoja salaliittoteorioita. 

Ihmiset ostivat (ja lukivat?) tietokirjoja, nyt ihmisten tietokirja löytyy googlaamalla. Älypuhelimessa on kaikki. Jos verkko pätkii tai jonnekin ei pääse, ihmiset raivostuvat. Keikkalippujen jonotus on siirtynyt internettiin. Liput myydään muutamassa sekunnissa loppuun, mutta niitä tulee uudelleen myyntiin, kun "netti takkuilee". Jos puhelin ei toimi tai sitä ei voi hipelöidä, tulee vierotusoireita. Somen nopeus ja tykkäykset koukuttavat.

Kerroin yllä aika vähän kirjasta, koska en käsittele ihmisten henkilötietoja. Mutta yllä olevia aiheita pohditaan, ja pohditaan myös sanomalehden tulevaisuutta, ja somejättien kasvavaa valtaa.

Mielenkiintoinen kirja.

Heidi Köngäs: Hertta

 

Heidi Köngäs: Hertta, Otava 2015, sivumäärä 285.

Takakansi lupaa "säkenöivän romaanin palavan poliittisesta liitosta, sen noususta ja tuhosta sodan ja vaaran vuosina".

Romaani ei minusta säkenöi, on perusvireltään ankea, vaikka kuvaa rakastumista, rakkautta ja sen loppumista. Romaani on etenkin loppua kohti paraneva punatilitys kahden johtavan kommunistin liitosta ja sen nolosta lopusta ja Hertan todellisesta rakkaudesta, joka on kommunismi

Kirjan ymmärtämäksi on hyvä tietää ainakin kansalaissodan päävaiheet (ketkä olivat esimerkiksi Kullervo Manner, Hanna Malm, Edvard Gylling, Otto-Wille Kuusinen ja Arvo "Poika" Tuominen), lisäksi on hyvä tietää itsenäisen Suomen historiaa vuoteen 1948 asti. Pohjustan alla asetelmaa, mutta en käsittele juurikaan itse romaania.

Kirjan päähenkilöt 
Hertta Kuusinen (1904 - 1974) oli Otto-Wille Kuusisen tytär. Kirjan päähenkilöistä toinen, ja osa luvuista on kirjoitettu hänen näkökulmaansa (Hertta).

Yrjö Leino (1897-1961) oli sisäministeri toisen mailmansodan jälkeen 1945-1948 kolmessa hallituksessa. Hän joutui eroamaan, eduskunnan päätöksellä. Hänen näkökulmansa luvuissa, joissa lukee Leino.

Esko Riekki (1891-1973) on kolmas minä-kertoja. Riekki oli etsivä keskuspoliisin johtaja, joka teoksen mukaan oli saanut Leinon kätyrikseen Leinon vekselien vuoksi. Leino oli tuolloin toisissa naimisissa, ja hänellä oli kaksi lasta, yksi päättyneestä ja yksi sen jälkeisestä avioliitosta. Hertan ja Leinon avioliitto, jonka alusta ja lopusta esitetään kyynisiä huomioita, oli lapseton. 

Kuusisten perheessä oli kuusi lasta. Otto-Wille Kuusinen (1881-1964) oli sosialidemokraattien puheenjohtaja (1911-1913), joka pakeni kansalaissodan jälkeen Neuvosto-Venäjään. Otto-Wille kuului Suomen ja Neuvostoliiton kommunistisiin puolueisiin. Kuusinen kohosi NKP:n hierarkiassa, selvisi puhdistuksista. Hän oli Neuvostoliiton masinoiman Terijoen nukkehallituksen pääministeri 1939-1940. Hertta Kuusinen oli Moskovassa 1922-1934, josta tuli Suomeen "isän asioille" josta romaani alkaa. Hertta tuli pidätetyksi ja kärsi vankeusrangaistuksen, vapautui, kunnes otettiin uudelleen säilöön. Sodan jälkeen Hertta Kuusinen oli ministerinä ja kansanedustajana 1945-1972.
Yrjö Leino oli sisäministeri toisen maailmansodan jälkeen 1945-1948 kolmessa hallituksessa. Hän joutui eroamaan, eduskunnan päätöksellä, luovutti ihmisiä Neuvostoliittoon.

Romaani antaa oman äänen ja näkökulman kahdelle kommunistille. Riekki on porvari ja puolestaan juuri päinvastaista mieltä kuin Hertta ja Leino, mutta kirjan mukaan mukaan käyttää hyväksi Leinoa, ja asettaa hänet uuteen painetilanteeseen (saavatko kommunistit tietää hänen petturuudestaan?).

Hertta-romaani on kirjallisuuden lajia, josta en lähtökohtaisesti pidä. Faktaa fiktioidaan ja ihmisten ajatukset luotaavat menneisyyteen. Kirja kuitenkin yllätti minut, ja loppuun luettuna antaa paljon perspektiiviä ihmisten vaikeisiin elämäntilanteisiin, taistelua vallasta, hallinnasta ja henkilökohtaisista menetyksistä. Itse kirjan luettuani, ihmettelin, kuinka ihmiset pystyivät jatkamaan elämää toisen maailmansodan jälkeen ja mitä se on itse kuhunkin vaikuttanut.

Romaanin juonesta muutama sana
Teos alkaa, kun Hertta Kuusinen  35-vuotiaana pääsee pois vankilasta keväällä 1939. Kun Hertta lähti Otto-Willen asioille, poika Juri jää Moskovaan. Pojan kohtalo on yksi romaanin teema tai aihe. Hertta kuulee romaanin aikana Neuvostoliitosta asioita, joita ei alkuun usko, eli puhdistuksista. Romaanin mukaan Hertta on uskollinen isälleen.

Kirjan alkaessa Yrjö Leino on "hyvissä naimisissa" ja pariskunnalla on lapsi. Leinokin on kärsinyt punavankeuden 1930-luvulla. Leino on absolutisti. Leinon ongelma on yhä kiihtyvä vekselikierre, jota Esko Riekki käyttää hyväksi. 

Kommunistit ihmettelevät erityisesti 1939 Hitlerin ja Stalinin solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta. Eihän Hertan mukaan heillä ole mitään  yhteistä ainakaan ideologisesti, jälkikäteen ajatellessani oli ehkä paljonkin, eli valta ja diktaatuuri.
Kun suhde Hertan ja Leinon välillä alkaa, Hertta hommaa Leinon Hella Wuoliojan kartanoon pehtooriksi. Siellä pari lupsuttelee, kun Leinon vaimo puskee arkea kansakoulunopettajana Kirkkonummella poikansa kanssa. Leinon lapset vierailevat isänsä luona pehtoorin asunnossa.

Jatkosodan aikana Leino piileskelee ja Hertta on vangittu ja on kolme vuotta  päämäärättömässä vankeudessa. Leino on maanalaisten kommunistien johdossa.

Sodan aikana teloitettiin Martta Koskinen (1896 -1943), asiaa käsitellään teoksessa, kuten Leinon ministeriyyttä, Hertan ja Leinon avioitumisen syytä ja eroa, Leinon luisua alkoholismiin. Kremlin ja Otto-Willen vaikuttamiskeinoja. 

Teoksessa mainitaan, että Otto-Willellä olisi ollut oma datsa Mustalla merellä, uusi vaimokin oli, ilmesesti avioliitto ei ollut virallinen, sillä toinen vaimo Aino oli vankeudessa.

Hertta ei ole herttainen teos vaan apea kurkistus kommunistien arkeen. 

###

Kun Leinosta tuli sisäministeri, se sai oikeiston takajaloilleen. SKDL sai sodan jälkeen vaaleissa 49 kansanedustajaa.