Jarkko Sipilä: Rikospaikka Takamäki 7-8

 

Jarkko Sipilä: Rikospaikka, Takamäki 7-8, Gummerus 2013, sivumäärä 502. 

Sisältää Takamäki-dekkarit:  Kylmä jälki ja  Mitään salaamatta

Jarkko Sipilä: Kylmä jälki Gummerus, 2007, sivumäärä 261. Takamäki #7

Elinkautisvanki vaimonsa murhatuomiota istuva Timo Ruoste karkaa isänsä hautajaisten aikana Perhon ravintolasta.

Takamäen nuorempi poika Joonas joutuu auton yliajamaksi Espoon Sellon vieressä. Auto pakenee paikalta.

Suhonen tekee atari-poliisin hommia huumehörhö Jose Saarnikankaan ja vakiovasikka Eero Salmelan kanssa. 

Kylmä jälki on sujuva dekkari, joka käsittelee peruspoliisityötä sekä vanhempien ja lasten suhteita. Se valottaa myös tuomareiden julkisia mielipiteitä ja sitä, että heillä ei ole vastuuta vääristä tuomioista.

Tähän kirjaan enemmän juonesta ja tapahtumista... 

Kari Takamäki joutuu selvittelemään Joonaksen yliajajaa, hän yrittää hakea valvontakameran kuvia. Siitä tulee monenlaistakin kitkaa poliisien kesken, tutkintavastuu on Espoon poliisilla, jolla on paljon tehtäviä, ei Helsingin "murharyhmällä". Takamäen vaimo Kaarina haluaisi tekijän kiinni. Tekijä ajoi punaista päin, ja lanasi Joonaksen, joka pyöräili, ja piti pyöräilykypärää. Hänellä murtui käsi ja hän sai aivotärähdyksen. Lätkän harrastamiseen tulee tauko.

Kirjassa kuvataan Timo Ruosteen pakomatkaa, joka suuntautuu ensin futiskentälle, missä hänen huostaanotettu poika pelaa. Sitten Ruoste alkaa toteuttaa omaa kostoaan, joka suuntautuu tuomari Fredbergin asuntoon. Fredbergin mielestä "vankila ei paranna", mikä kaappaustilanteen kärjistyessä pitää hyvin paikkaansa. Timo Ruoste sekoittaa asioitaan. Toisaalla Anna Joutsamo huomaa paljon ristiriitaisuuksia  murhatutkinnassa....

Suhosen yhteiselo naisystävänsä Raijan kanssa on muuttunut hyvin kitkaiseksi.

 

Jarkko Sipilä: Seinää vasten, Gummerus 2008, sivumäärä 300. Takamäki #8.

Tarina alkaa kun Suikkanen alias ataripoliisi Suhonen on kiipelissä selvittäessään Pääkalloprikaatin kakkosmiehen Tapani Larssonin asioita. Larsson pidätetään ja joutuu linnaan. Linnassa on myös Suhosen lapsuuden ystävä ja vasikka Eero Salmela.

Rikollinen Jerry Rissanen ammutaan, ja rikollinen Jose Saarikangas määrätään hävittämään ruumis, Jose tunnistaa Jerryn, eli konna tuntee konnan ja Jose kutsuu poliisit paikalle.

Näistä aineksista keitetään mukiinmenevä Takamäki-seikkailu. Konnagalleriaan lisätään ekonomi Kalevi Kohlström ja hänen apukätensä Marko "Mörkö" Kylmäkoski, jonka konnailua yrittää rajoittaa vaimo ja poika. Jerry Rissaseen liittyy linkki tulliin, missä Rissanen kiristää tyttöystävänsä isää tullivirkamies Nyholmia. 

Henkilökatras on tuttu ja samoin heidän tapansa. Kari Takamäki juoksee 7-8 km:n mittaisia lenkkejä. Anna Joutsamo penkoo töissä teletietoja ja on korvaamaton osa tiimiä. Kirsi Kohonen ja Mikko Kulta tekevät enemmän kenttätöitä, joskin Joutsamo on myös kentällä. Työt tiimissä jaetaan oikeudenmukaisesti. Suhosen suhde Raijaan on katkennut. Raija vielä soittelee, mutta Suhonen ei vastaa. 

Kulta puhuu muille vaimoehdokkaastaan.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan. Mitään salaamatta on sarjan kakkososa. 

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

Ilkka Karisto: Vuosi ilman nettiä

 

Ilkka Karisto Vuosi ilman nettiä, WSOY 2021, sivumäärä 224.

Toimittaja ja kirjailija Ilkka Karisto huomasi, että internetin käyttö oli todellinen aikasyöppö. Ihmisiä koukutetaan klikkiotsikoilla, sähköpostitulva on loputon, lisäksi Karisto uppoutui twitter-ketjujen syövereihin.  Ilkka Karisto päätti olla vuoden 2020 ilman nettiä. 

Päiväkirjamuotoon kirjoitetut kirjat on helppo jakaa kahteen osaan: hyvät ja huonot. Tämä oli hyvä. Teoksessa oli omakohtaisia havaintoja ja mielenkiintoisia ilmiöitä, joita avattiin ja pohdiskeltiin.

Nyky-yhteiskunnassa ilman internettiä on hyvin vaikea selviytyä tai elää "helppoa elämää", koska miltei kaikki työelämässä toimii internetissä: sähköpostit, verkossa olevat foorumit, tiedostot. Palkka maksetaan pankkiin, ja kaikki laskut hoidetaan verkkopankissa, tai sitten jonotetaan tuntitolkulla pankin tiskille. Sama pätee verotoimistoon. Työtunnit raportoidaan internetissä, anomukset ja matkalaskut tehdään verkossa. Arjessakin ei pääse netistä. Lasten koulujen yhteydenpito on wilmassa. Lasten harrastustoiminnassakin on omat foorumit netissä. Myös liikkeiden aukioloajat, kartat eli miltei kaikki on netissä.

Netissä surffaillaan tunti tolkulla ja somea selaillaan. Jos se loppuu, ihmiselle jää paljon aikaa, jolloin voi tehdä jotain muuta: liikkua, lukea kirjoja, tehdä ristikoita, pelata ja leikkiä lasten kanssa tai puhua puolisolle. Aikaa voi kulua teksti-tv:n selailussa. Ylen teksti-tv on edelleen käytössä, mutta MTV3 luopui omastaan.

Vuosi 2020 oli toki hyvin erilainen, kun alkuvuonna alkoi kuulua oudoista tartunnoista, ja Suomessa alkoi Korona-sulku maaliskuussa 2020, joka siirsi lasten koulunkin Teamsiin.

Maailma on 1900-luvulta muuttunut. Kaikki on online. Ennen oli vain lankapuhelin. Ylen klo 20.30 uutisissa Heiiki Kahila, Arvi Lind ja Eva Polttila kertoivat maailman tapahtumat. Sanomalehti luettiin joka aamu. Nyttemmin on internet, jossa on myös outoja salaliittoteorioita. 

Ihmiset ostivat (ja lukivat?) tietokirjoja, nyt ihmisten tietokirja löytyy googlaamalla. Älypuhelimessa on kaikki. Jos verkko pätkii tai jonnekin ei pääse, ihmiset raivostuvat. Keikkalippujen jonotus on siirtynyt internettiin. Liput myydään muutamassa sekunnissa loppuun, mutta niitä tulee uudelleen myyntiin, kun "netti takkuilee". Jos puhelin ei toimi tai sitä ei voi hipelöidä, tulee vierotusoireita. Somen nopeus ja tykkäykset koukuttavat.

Kerroin yllä aika vähän kirjasta, koska en käsittele ihmisten henkilötietoja. Mutta yllä olevia aiheita pohditaan, ja pohditaan myös sanomalehden tulevaisuutta, ja somejättien kasvavaa valtaa.

Mielenkiintoinen kirja.

Heidi Köngäs: Hertta

 

Heidi Köngäs: Hertta, Otava 2015, sivumäärä 285.

Takakansi lupaa "säkenöivän romaanin palavan poliittisesta liitosta, sen noususta ja tuhosta sodan ja vaaran vuosina".

Romaani ei minusta säkenöi, on perusvireltään ankea, vaikka kuvaa rakastumista, rakkautta ja sen loppumista. Romaani on etenkin loppua kohti paraneva punatilitys kahden johtavan kommunistin liitosta ja sen nolosta lopusta ja Hertan todellisesta rakkaudesta, joka on kommunismi

Kirjan ymmärtämäksi on hyvä tietää ainakin kansalaissodan päävaiheet (ketkä olivat esimerkiksi Kullervo Manner, Hanna Malm, Edvard Gylling, Otto-Wille Kuusinen ja Arvo "Poika" Tuominen), lisäksi on hyvä tietää itsenäisen Suomen historiaa vuoteen 1948 asti. Pohjustan alla asetelmaa, mutta en käsittele juurikaan itse romaania.

Kirjan päähenkilöt 
Hertta Kuusinen (1904 - 1974) oli Otto-Wille Kuusisen tytär. Kirjan päähenkilöistä toinen, ja osa luvuista on kirjoitettu hänen näkökulmaansa (Hertta).

Yrjö Leino (1897-1961) oli sisäministeri toisen mailmansodan jälkeen 1945-1948 kolmessa hallituksessa. Hän joutui eroamaan, eduskunnan päätöksellä. Hänen näkökulmansa luvuissa, joissa lukee Leino.

Esko Riekki (1891-1973) on kolmas minä-kertoja. Riekki oli etsivä keskuspoliisin johtaja, joka teoksen mukaan oli saanut Leinon kätyrikseen Leinon vekselien vuoksi. Leino oli tuolloin toisissa naimisissa, ja hänellä oli kaksi lasta, yksi päättyneestä ja yksi sen jälkeisestä avioliitosta. Hertan ja Leinon avioliitto, jonka alusta ja lopusta esitetään kyynisiä huomioita, oli lapseton. 

Kuusisten perheessä oli kuusi lasta. Otto-Wille Kuusinen (1881-1964) oli sosialidemokraattien puheenjohtaja (1911-1913), joka pakeni kansalaissodan jälkeen Neuvosto-Venäjään. Otto-Wille kuului Suomen ja Neuvostoliiton kommunistisiin puolueisiin. Kuusinen kohosi NKP:n hierarkiassa, selvisi puhdistuksista. Hän oli Neuvostoliiton masinoiman Terijoen nukkehallituksen pääministeri 1939-1940. Hertta Kuusinen oli Moskovassa 1922-1934, josta tuli Suomeen "isän asioille" josta romaani alkaa. Hertta tuli pidätetyksi ja kärsi vankeusrangaistuksen, vapautui, kunnes otettiin uudelleen säilöön. Sodan jälkeen Hertta Kuusinen oli ministerinä ja kansanedustajana 1945-1972.
Yrjö Leino oli sisäministeri toisen maailmansodan jälkeen 1945-1948 kolmessa hallituksessa. Hän joutui eroamaan, eduskunnan päätöksellä, luovutti ihmisiä Neuvostoliittoon.

Romaani antaa oman äänen ja näkökulman kahdelle kommunistille. Riekki on porvari ja puolestaan juuri päinvastaista mieltä kuin Hertta ja Leino, mutta kirjan mukaan mukaan käyttää hyväksi Leinoa, ja asettaa hänet uuteen painetilanteeseen (saavatko kommunistit tietää hänen petturuudestaan?).

Hertta-romaani on kirjallisuuden lajia, josta en lähtökohtaisesti pidä. Faktaa fiktioidaan ja ihmisten ajatukset luotaavat menneisyyteen. Kirja kuitenkin yllätti minut, ja loppuun luettuna antaa paljon perspektiiviä ihmisten vaikeisiin elämäntilanteisiin, taistelua vallasta, hallinnasta ja henkilökohtaisista menetyksistä. Itse kirjan luettuani, ihmettelin, kuinka ihmiset pystyivät jatkamaan elämää toisen maailmansodan jälkeen ja mitä se on itse kuhunkin vaikuttanut.

Romaanin juonesta muutama sana
Teos alkaa, kun Hertta Kuusinen  35-vuotiaana pääsee pois vankilasta keväällä 1939. Kun Hertta lähti Otto-Willen asioille, poika Juri jää Moskovaan. Pojan kohtalo on yksi romaanin teema tai aihe. Hertta kuulee romaanin aikana Neuvostoliitosta asioita, joita ei alkuun usko, eli puhdistuksista. Romaanin mukaan Hertta on uskollinen isälleen.

Kirjan alkaessa Yrjö Leino on "hyvissä naimisissa" ja pariskunnalla on lapsi. Leinokin on kärsinyt punavankeuden 1930-luvulla. Leino on absolutisti. Leinon ongelma on yhä kiihtyvä vekselikierre, jota Esko Riekki käyttää hyväksi. 

Kommunistit ihmettelevät erityisesti 1939 Hitlerin ja Stalinin solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta. Eihän Hertan mukaan heillä ole mitään  yhteistä ainakaan ideologisesti, jälkikäteen ajatellessani oli ehkä paljonkin, eli valta ja diktaatuuri.
Kun suhde Hertan ja Leinon välillä alkaa, Hertta hommaa Leinon Hella Wuoliojan kartanoon pehtooriksi. Siellä pari lupsuttelee, kun Leinon vaimo puskee arkea kansakoulunopettajana Kirkkonummella poikansa kanssa. Leinon lapset vierailevat isänsä luona pehtoorin asunnossa.

Jatkosodan aikana Leino piileskelee ja Hertta on vangittu ja on kolme vuotta  päämäärättömässä vankeudessa. Leino on maanalaisten kommunistien johdossa.

Sodan aikana teloitettiin Martta Koskinen (1896 -1943), asiaa käsitellään teoksessa, kuten Leinon ministeriyyttä, Hertan ja Leinon avioitumisen syytä ja eroa, Leinon luisua alkoholismiin. Kremlin ja Otto-Willen vaikuttamiskeinoja. 

Teoksessa mainitaan, että Otto-Willellä olisi ollut oma datsa Mustalla merellä, uusi vaimokin oli, ilmesesti avioliitto ei ollut virallinen, sillä toinen vaimo Aino oli vankeudessa.

Hertta ei ole herttainen teos vaan apea kurkistus kommunistien arkeen. 

###

Kun Leinosta tuli sisäministeri, se sai oikeiston takajaloilleen. SKDL sai sodan jälkeen vaaleissa 49 kansanedustajaa.

Satu Rämö: Tinna

 

Satu Rämö: Tinna, WSOY 2025, sivumäärä 406.

Satu Rämön Islantiin sijoittuvan Hildur-sarja on ehtinyt jo viidenteen osaan.

Päähenkilö on Islannin Länsivuonoilla asuva rikosetsivä Hildur Runarsdottir. Hänen pomonaan on Elisabet Baldursdottir eli Beta. Hildurin apuna on suomalainen Jakob Johansson. Jakobilla oli huoltajuusriita norjalaisen ex-vaimonsa  Lenan kanssa. Lenalle käy huonosti ja poika Matias yrittää nyt sopeutua Islantiin isänsä kanssa.

Hildur on nelikymppinen sinkku ja kokenut syvän trauman, hänen pikkusiskonsa Rosa ja Björk katosivat vuonna 1994. Hildurin vanhemmat Runar ja Rakel kuolivat auto-onnettomuudessa ja Hildur kasvoi tätinsä Tinnan kanssa. Tinna on heikkonäköinen. Aiemmissa osissa Rosa ja Björk ovat löytyneet Färsaarilta, jossa Tinnan toinen täti Hulda asui. Traumaattiset tapahtumat perheessä jatkuivat. Rosa ja Björk joutuvat vaikeuksiin Islannissa ja nyt Björk istuu vankilassa syyttömänä. Lisävaloa on saatu Hildurin vanhempiin Runariin ja Rakeliin, joka piti perhettä pystyssä. Jokaisessa osassa käydään Hildurin ja myös Jakobin traumoja läpi.

Tämä kirja luotaa Tinnan elämän kipupisteisiin, joista selvittämättä on Huldan nopea lähtö kotoa. Lisäksi Tinnan sokeutumista käsitellään. 

Dekkarin alussa saksalainen valokuvaaja Paula Wolf murhataan vuorilla ja kuolema lavastetaan itsemurhaksi. Reykjavikissa Hildur tapaa Jamesin, joka oli hänen harjoitteluaikojensa mentori ja myös sänkyseuralainen. James jätti Hildurin kylmästi, mistä paljon traumoja kokenut Hildur ei ole päässyt yli. Hildur myös muistelee Jamesin kanssa tutkimaa murhaa, joka kuitattiin itsemurhaksi tai onnettomuudeksi.

Uutuuskirja kun Tinna on, niin en avaa oikeastaan lainkaan juonta, mutta siihen liittyy Paulan murha, omituiset uhkaavat kirjeet. Huumekaupasta Suomessa kiinni jäänyt Disa, joka esiintyi sarjan toisessa osassa, saa oman roolinsa. Jakob hakee tytön Islantiin. Samalla Jakob voisi auttaa äitiään, johon hänellä ei ole kovinkaan hyvät välit. Jakob asuu reippaan Gudrunin luona. Gudrunin biologinen kello tikittää, hän haluaisi perheenlisäystä. Jakob on nihkeä, koska ex-vaimon Lenan kanssa oli hyvin hankalaa.

Minusta teos oli sarjan paras. Tinnalle (ja Hildurille) selviää syy Huldan lähtöön.

Teoksessa on useita selvitettäviä rikoksia. Osan motiivit ja tekijät ovat yllättäviä, Tinna -teos toimii dekkarinakin.

Rikoksia on siis huumekaupasta, ja alaikäisten raiskauksista murhiin, eli rikoskimara on sinänsä ahdistava, mutta kirja ei kokonaisuudessaan ole ankea, koska syyllisiä jää kiinni.

Kirjassa oli tieto, että ulkomaisia alumiinitehtaita on runsaasti Islannissa halvan energian vuoksi. Alumiinitehdas on aika potentiaalinen saastuttaja. Tekstin mukaan Islannin pankkikriisin vaikutukset ovat piensijoittajien riesana edelleen.

Suuremmitta juonipaljastuksitta voin todeta, että pidin lukemastani. Varasin tämän kirjastosta, ja oli jonossa sijalla 2701. En odottanut omaa vuoroani, sillä sain tämän lahjaksi. Hyvä lahja, joskin ostos oli 30 euron suuruinen.

*****

Satu Rämö ( s. 1980 ) on suomalainen Islannissa asuva dekkaristi. 

Hildur-sarja

1. Hildur

2. Rósa & Björk

3. Jakob

4. Rakel

5. Tinna

Neloselta tulee TV-sarja ykkösosasta.  Hildur Rúnarsdóttir’ia näyttelee Ebba Katrín Finnsdóttir, Jakob Johansonia Lauri Tilkanen. Poliisiasemalla on myös toinen poliisiharjoittelija Rick Okon Saksasta, häntä näyttelee Florian Herrmann Hildurin pomoa Betaa näyttelee Nína Dögg Filippusdóttir. Jakobin uusi tyttöystävä on muutettu suomalaiseksi Anna Virtaseksi, jota näyttelee Oona Airola. Norjalainen Lena on muuttunut Iina Kuustosen myötä suomalaiseksi Leena Pesoseksi, jonka siskoa Saritaa näyttelee Iinan sisko Minka. Freysiä näyttelee Oddur Júlíusson ja Tinnaa Halldóra Geirharðsdóttir. Freysin ammatti on vaihtunut, eikä sarjassa ole koronaa.

Jarkko Sipilä: Murharyhmä Takamäki 4-6,

 

Jarkko Sipilä: Murharyhmä, Takamäki 4-6 sisältää Takamäki-dekkarit: Todennäköisin syin, Likainen kaupunki ja Mitään salaamatta, yhteisnide.

Jarkko Sipilä: Todennäköisin syin. Gummerus 2004, Loisto-pokkari 2006, sivumäärä 252.

Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan yhden osan vuodessa -vauhdilla. Todennäköisin syin on sarjan sujuva nelososa, joka vie rikostapausten ohella myös Takamäen ja hänen lähipiirinsä tarinoita eteenpäin.

Takamäen ryhmän tutkittavaksi tulee 17-vuotiaan irakilaistaustaisen Ibrahimin porttikongissa tapahtunut murha. Ibrahim on kotoutunut hyvin, hän on käynyt lukiota, pelannut namikassa korista ja hänellä on ollut suomalainen tyttöystävä. Tekijän tuntomerkit viittavat "maahanmuuttajaan". Vuonna 2004 tilanne Suomessa oli hyvin toisenlainen kuin nyt. Maahanmuuttajia oli vähemmän, eikä Irakista tulleita ollut vielä paljon. Arabikeväästä ei ollut kuultukaan ja vuoden 2015 pakolaisaaltoa ei ollut edes ennustettu. Sipilä kuvaa ihmisten mielipiteitä ja raadollisuutta tutkimusten edetessä eli teema on esillä ja tällöin elettiin Kaksoistorni-iskujen jälkeistä aikaa, Al-Qaida oli "voimissaan". 

Kerronnassa vuorottelevat Takamäki, Anna Joutsamo ja ataripoliisi Suhonen, joka nuohoaa baareja ja hengaa rikollisten kanssa, mutta saa arvokasta tietoa poliisille. 

Murhan motiivit ovat aiemmissa tapahtumissa, jotka ovat tapahtuneet Irakissa, enkä puutu bloggauksessa tähän tutkintaan, joka kiinnostaa myös Supoa.

Kirjan alussa on tapahtumakuvia, jotka eivät liity kovinkaan paljon käsiteltävään tapaukseen. Rikosylikonstaapeli Anna Joutsamo kuuntelee puheluja autossa, joka pöllitään.  Anna on kolmikymppinen sinkku. Loppukahinoissa hänen pitää käyttää asettaan ja ampuu erästä henkilöä olkapäähän.

Takamäki on ollut mukana ratkaisemassa vuonna 1977 tapahtunutta murhaa. Murhaaja tosin oli tullut tunnustamaan ja todisteet osoittavat miehen syylliseksi. Takamäki on 44-vuotias. Kirjan mukaan vatsa on litteä mm. lenkkeilyn takia. Kaarina-vaimo on tottunut (tai turtunut)  yöllisiin puhelinsoittoihin töistä. Perhe asuu rivarissa Espoon Leppävaarassa. Hääpäivänä  pariskunta on syömässä G.  W. Sundsmanissa. Kaarina on ylihoitaja. He olivat tavanneet opiskelijabileissä, jossa sairaanhoitajaopiskelijoita ja poliiseja. Poliisit ja sairaanhoitajat tekevät vuorotyötä, tosin ylihoitaja on päivätyötä. Parilla on kaksi poikaa: Joonas (13 v) ja Kalle (11 v). Perhe on selvinnyt rivariyhtiön rakennusvirheestä mutta lomaillut Turun Caribiassa. 

Ataripoliisi Suhonen on 36-vuotias poikamies. Rikostoimittaja Sanna Römpötti on siirtynyt televisioon toimittajaksi.

Teoksen mukaan muslimeja olisi ollut 2004 noin 25000 - 30000, nyt jo enemmän, oikeaa lukua en tiedä, mutta yli 100 000.

Jarkko Sipilä: Likainen kaupunki  Loisto-pokkari 2006, Sivumäärä 294. Takamäki #5.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-dekkarisarjan viides osa Likainen kaupunki alkaa heinäkuun neljäntenä päivänä 2005 tai oikeastaan yöllä rekkapalosta. Sammutuksen jälkeen rekasta löytyy heroiinin yliannokseen kuollut virolainen rekkakuski Ivo Martinsoni. Miehen tekemisiä aletaan selvitellä ja rekisterimerkinnät eivät täsmää tutkinnan kanssa.

Murharyhmää vetää Kari Takamäki, 45-vuotias rikosylikomisario, jonka loma on alkamassa. Perheen pitäisi suunnata Kreetalle.  Vaimo Kaarina on HUS:n hallintopäällikkö, ja lapsista Joonas on menossa kasille ja Kalle kutoselle. He harrastavat jääkiekkoa. Takamäki on hyvässä kunnossa, hän juoksee 20 kilometrin lenkkejä. Takamäen ryhmään kuuluu edelleen  Anna Joutsamo (32 v), joka kipuilee ammatin henkisen rankkuuden kanssa. Ataripoliisi Suhonen on neljissäkympissä, hänellä on edelleen pitkätukka ponnarilla ja nyt lisäksi koko parta. Suhosella on tietolähteensä, yksi on lapsuuden ystävä Salmela, joka toimii luukuttajana. Kirsi Kohonen on toinen naispoliisi ryhmässä. Hän on Joutsamon ikäluokkaa. Ryhmässä puurtavat lisäksi Strand, Nurmi ja Kannas. Rikostoimittaja Sanna Römpötti on siirtynyt TV:n puolelle.

Konnia on monessa kategoriassa, eniten kuvataan moottoripyöräkerholaista Mika "Remo" Kahmaa, jonka lähipiiriin ujuttautuu outo Tiina Wallin. Tutkimuksissa selviää, että Ivo Martisoni on ollut virolainen peitepoliisi,  Anders Tammerk, joka on murhattu. lisäksi hänen vaimonsa ja lapsensa on ammuttu. Tutkimuksiin tulee outoja yhteensattumia KRP:n kanssa, myös Supo tulee kuvioihin mukaan. Loppujen lopuksi kyse on isoista asioista. Loppuselvittelyt uhkaavat Takamäen lomaa, ehtiikö hän lentokentälle?

Ajankuva puhelinlokien ja paikannustietojen osalta välittyy hyvin. Takamäki muistelee 1978 Ruisrockia, jossa esiintyi Uriah Heep. Tai Ruisrock muistuu Jussi Raittisen Kesäduunibluesista, missä lauletaan aiheesta. Kallion Kulmapubin Jukeboxissa sen sijaan soi Maija Villkumaan Ei.

Jarkko Sipilä: Mitään salaamatta, Gummerus 2006, sivumäärä 348. Takamäki #6.                            

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-sarjan kuudennessa osassa Mitään salaamatta käsitellään todistajan asemaa. Syyskuun 17. päivä on tapahtunut raaka murha 18-vuotiasta Lauri  Salmelaa on ammuttu keskelle otsaa. Ampuja Iiro Nyberg (23 vuotta) on kiinniotettu, ja dekkarin alussa häntä kuulustelevat poliiseista Anna Joutsamo ja Mikko Kulta, mutta Nyberg ei kerro mitään. Murharyhmä johtaa Takamäki, joka on 46-vuotias lommoposki. Miehelle maistuu pitkät juoksulenkit. Vaimo Kaarina on Hussilla töissä hallintopuolella. Parilla on pojat Kalle ja Joonas. Murharyhmässä on Joutsamon lisäksi toinen nainen eli Kohonen. Ryhmään kuuluu myös Atari-poliisi Suhonen. Ammuttu Lauri Salmela on Suhosen koulukaverin Salmelan poika. Salmela luukuttaa ja on Suhosen tietolähde. Suhonen seurustelee vakuutusyhtiössä työskentelevän Raijan kanssa.

Iiro Nyberg on tuotu ja haettu murhapaikalta Porvoonkadulta Alppilasta, poliiseja kiinnostaa, kuka oli kuljettaja. Poliisin kiikarissa on huumeliigaa pyörittävä Jari Korpi, jolla on organisaatio kilpimiehineen. Porvookadulla asuva kolmikymppinen yksinhuoltaja Mari Lehtonen on nähnyt auton sen rekisterinumeron ja kuskin. Lehtonen tunnistaa Korven ja todistaa oikeudessa, mistä Lehtosen ja hänen tyttärensä ongelmat alkavat. Onnistuuko poliisin suojella Mari Lehtosta ja hänen 12-vuotiasta tytärtä?

Mitään salaamatta oli minusta napakka dekkari, joka poikkeaa virkistävästi muista alkupään Takamäki-sarjan kirjoista.

*****

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)

4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)

7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Sipilän kotisivuilla (linkki) on vähintään takakansiteksti jokaisesta dekkarista.

László Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia

 

László Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia, alkuteos Az ellenallas melankoliaja 1989, suomennos Minnamari Pitkänen, Kustannusosakeyhtiö Teos, sivumäärä 367. Kannen suunnittelu Miika Immonen.

"Se kuluu, muttei käy loppuun" on kirjan aloitusmotto.

Kirjan tapahtumapaikka on unkarilainen (kuvitteellinen) pikku kaupunki, jonne on tullut sirkus, jonka ainoa vetonaula on sinivalaan raato. Sirkuksen  liepeillä maleksii outoa porukkaa. Outo on myös sirkuksen lihava johtaja, kannattajia haluava Prinssi jää arvoitukseksi.

Vastarinnan melankolia, vaikka on erinomainen  monella tavalla, on sekava ja hämärä kuvatessaan tuhoisaa vaellusta läpi kaupungin. Vakavia levottomuuksia tukahdutetaan pyytämällä paikalle armeija. Katalimmat käyttävät tilannetta hyväkseen, ja hamuavat valtaa ja totuus muuntuu.

Ennenkuin päästään edes sirkukseen, esitellään kaupunkilaisia, jotka näyttelevät pääroolia kummallisissa tapahtumissa.

Kaiken kaikiaan vuoden 2025 Nobelin kirjallisuuden nobelistin László Krasznahorkain romaani Vastarinnan melankolia oli  hyvin kiinnostava ja erilainen lukukokemus, välillä siinä on hyvin apokalyptisia jaksoja. Pidän romaaneista, jossa kaikkea ei valmiiksi pureskeltu. Tämä oli minusta huomattavasti parempi kuin aiemmin lukemani Saatanatango, vaikka se sisälsi samoja elementtejä, kuten se, että kaikki menee entistä heikommin, junat eivät kulje, kaikki rappeutuu, palinkaa juodaan mielummin kuin tehdään jotain. Aiheita ovat myös ihmisten eripuraisuus ja se, että ihmisillä on halu hurahtaa outoihin asioihin.

Pidempi katsaus, henkilöistä ja hieman tapahtumista
Rouva Pflaum on ollut sisariensa luona, ja matkaa junalla kotikaupunkiinsa. Junamatka on epämiellyttävä, häntä yritetään väkisinmaata vessassa. Rouva on pieni, rehevärintainen ja vanha. Kotikaupungin ilmapiirin hän aistii oudoksi. Hän saa kotiinsa vieraan rouva Eszterin, joka on muuttanut miehensä Gyorgu Eszterin luota. Tämä on pettänyt vaimonsa luottamuksen eroamalla musiikkikoulun rehtorin virasta. Rouva Eszter haluaa päteä miehensä asemalla. Rouva Eszterillä on suhde leskeksi jääneeseen poliisikapteeniin.

Rouva Pflaum on haudannut kaksi miestään ja hän on leski. Hänen poikansa Janos Valuska on nahjus, jonka rouva Pflaum on heittänyt asunnosta, mies on pian 40 vuotta ja hän  jakaa postia. Hän tiirailee taivasta ja on kiinnostunut kosmoksesta. Hän auttaa myös herra Eszteriä, joka makaa irtisanoutumisensa jälkeen pääosin sängyssä. Kaikki nämä henkilöt ovat vuorollaan tarinan päähenkilöitä ja he muuttuvat tarinan kuluessa ratkaisevasti.

Kaupungissa on uhkaava tunnelma. Sirkukseen ja sen sinivalaan raatoon liittyy jotain painostavaa. Oikeastaan mikään ei toimi, Villikissalaumoja on kaupungissa, ja ventovieraita. Paine purkautuu  amok-marssina, missä rynnäköidään ja tuhotaan. Mitään tarkkoja tietoja mellakoista ei anneta, eli lukija on samojen huhujen armoilla, kun tavallinen kaduntallaaja.

Armeija selvittää, mutta totuus kaikkoaa yhä kauemmas ja valta halutaan ja hamutaan.

Paikoin erinomainen, paikoin puuduttava kirja, saldo jäi kuitenkin plussalle.

Jon Fosse: Vithet

 

Jon Fosse: Vithet, alkuteos Kvitleik, ruotsintanut Lars Andersson, Albert Bonniers förlag 2025, sivumäärä  64.

Norjalainen Jon Fosse (s. 1959) on kuuluisa ja arvostettu näytelmäkirjailija. Tämä uusnorjaksi kirjoittava kirjailija palkittiin vuoden 2023 Nobelin kirjallisuuden palkinnolla.

Vithet (Valkoisuus) on pienoisromaani tai pitkä novelli, joka on julkaistu Nobel-palkinnon jälkeen. Tarina alkaa, kun nimetön henkilö on tylsistynyt ja ajaa auton päämäärättömästi metsän keskelle ja auto jää jumiin. Hän kävelee metsään, alkaa sataa lunta, on kylmä. Mies pohtii hölmöyttään ja tietää, että kannattaisi palata ihmisten ilmoille.

Päähenkilölle tulee lämmin. Hän näkee valkean hahmon kuulee tämän puhuvan. Jo aiemmin kuolleet isä ja äiti puhuttelevat häntä ...

Teos koostuu yhdestä nimettömästä luvusta. Virkkeet ovat pitkiä, lauseissa samat asiat toistuvat.

Tämä uutuus on lukemistani Fossen teoksista heikoin, siinä lämmitetään samaa velliä. Teemoina ovat ainakin elämän ja kuoleman raja, mitä tapahtuu kuoleman hetkellä ja  jälkeen, isoja teemoja, jotka eivät minulle avautuneet tästä kirjasta.

Ruotsalaisissa arvioissa ihmetellään käännöksen ilmauksia mor min, far min, jotka toistuvat tekstissä esim. Jag ser mor min och far min komma närmre och närmre ... s.41. Tässä närmre on kirjoitettu kuten teoksessa, eli sitä ihmetellään, että miksi mor min eikä min mor.

Suomenkieli on loistava siinä, että sanajärjestystä voi vaihdella vapaammin.

Jon Fossen teos Valkoisuus toistaa kirjailijan tuttuja monia kertoja pureskeltuja teemoja. Se on hänen uutuusjulkaisujaan.

*****

Olen blogannut myös Fossen teoksista Sonen,  Det är Ales och Sömlösa ja Aamu ja ilta.