torstai 7. joulukuuta 2023

Jarkko Sipilä: Syy tappaa

 


Jarkko Sipilä: Syy tappaa, Takamäki sarjan 20:s nide, 2020, tämä painos Crime Time 2021, sivumäärä 326.

Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti Takamäki-dekkareita, sarjassa ilmestyi 22 kirjaa.  Syy tappaa käsittelee rankkaa aihetta. Itä-Helsingistä Puotilasta löytyy murhattuina kaksi kadonneeksi ilmoitettua teinityttöä. Sofia Rautamaa ei ole halunnut lähteä viikonlopuksi leski-isänsä kanssa mökille, vaan meni kaverin luo. Kotimatkalla hänet oli yritetty raiskata ja nuijittu hengiltä. Sofian luokkakaveri Henna Kallio löytyy myöhemmin vähän matkan päässä raiskattuna ja myös tapettuna.

Poliisi käynnistää tutkimukset ripeästi, mutta  läpimurtoa ei tapahdu. Vaikka rikokset lopulta selvitetään nopeasti eli vain neljässä päivässä, murha ehtii herättää ennen näkemättömän somemyrskyn. Somessa epäillään maahanmuuttajaa teosta, ja se on myös kuulemisten  perusteella yksi mahdollinen tutkintalinja eli poliisi ei voi kiistää sitä lehdistöllekään, tietyt ryhmät saavat lisäsytykettä raivoonsa...

En lähde avaamaan sisältöä sen enempää, mutta tämä on laadukas dekkari, jossa käsitellään hyvin tutkinnan kulkua, ja teon reaktioita.

Kirjasarja on nimetty rikoskomisario Kari Takamäen mukaan, vaikka muilla poliiseilla on suurempi rooli kirjassa. Takamäen poika Joonas on järjestyspoliisissa. Ataripoliisi Suhonen on murharyhmän käytössä ja kerää tietoja kuppiloissa ja jopa vankilasta. Ylikonstaapeli Anna Joutsamo haastattelee ihmisiä ja tekee rankkaa kenttätyötä kuten myös Mikko Kulta. Toimittaja Sanna Römpötti utelee murhatietoja poliisilta. 

Kirjassa on kuvattu traagisen hyvin uhrin isän ajatukset, tyhjyyden tunteet ja koston ajatukset. Lehtijuttu asiasta herättää kansalaisissa raivoa. Poliisilla on täysi työ löytää murhaaja, mutta pitäisi myös hillitä lieveilmiötä.

Jarkko Sipilän Syy tappaa -dekkari osuu ajankohtaiseen maaliinsa ja lopun läpimurto on yllättävä.

*****
Jarkko Sipilä (1964 - 2022) oli asiallinen rikostoimittaja. Hänestä on verkossa oiva haastattelu Elsa Newsissä 1/2014 (jota ei enää verkossa) 

Jarkko Sipilä oli ollut MTV:n rikostoimituksen päällikkö ja Sipilä oli ollut raportoimassa keskeisistä henkirikoksista. Sipilä vaikuttaa hyvin terävältä.
Sipilä suunnittelee jutun mukaan juonta miltei kauemmin kuin kirjoittaa tarinaa. Itse kirjoitustyö vie aikaa yhdestä kahteen kuukauteen. Juoni hahmottuu parissa kuukaudessa kirjoittamisen jälkeen viimeistely vie aikaa. Kuten arvata saattaa Takamäki ei ole Sipilän alter ego. 

Olen blogannut sarjasta dekkarit Luupuisto ja Syvälle haudattu sekä Uhripeli.

sunnuntai 3. joulukuuta 2023

Reijo Mäki: Hotel California

   


Reijo Mäki: Hotel California, Otava 2022, sivumäärä 359.

Hotel California on Reijo Mäen 33:s Jussi Vares -seikkailu.

Kirja alkaa verkkaisesti. Jussi on dokumenttikuvaaja Fränk Wrångin turvamiehenä vuonna 2016 Kaliforniassa Lake Piru -järven rannalla. Matkan mainittavin anti on se, että mukaan änkeytynyt Luusalmi, osallistuu tyhjentäytymisriittiin, missä juotetaan huumaavaa ainetta. Ensin tyhjenee Luusalmen mieli, sitten hän uneksii jatkosodasta ja sitten tyhjenee herran suoli. Kaliforniassa riehuvat maastopalot keskeyttivät matkan ja kööri palaa Turkuun. Sitten tarinassa siirrytään elokuuhun 2017. Fränk Wrång näkee Turun terrori-iskijän syövän jäätelöään Kauppatorilla. Seuraavalla viikolla Fränk katoaa asunnostaan. Seuraavana vuonna 2018 Jussi saa Fränkin ystävältä Daniel Lundilta toimeksiannon etsiä Fränk tai selvittää hänen kohtalonsa. Yllätysloppuratkaisu tulee täysin Turun Pikisaaren puskista. 

Reijo Mäen Hotel California on kuten Vares-sarjan ilmestymisnumero eli 33, tarina käynnistyy hitaasti ja viipyilevästi, mutta pääsee loppuun minusta pohjustamattomalla loikalla.

Pidempi oppimäärä ja Turun paikkoja.
Vares lähtee aluksi Kaliforniaan, episodilla ei ole muuta seurausta kuin sieltä random-konna Buenanotta pullahtaa loppuselvittelyihin. Luusalmen tyhjentymisrituaali (ayahuasca) ja Vareksen lettukestit Suzie Strawberryn kanssa ovat vain sivuntäytettä. 
Muusta vakiokööristä tarinassa piipahtavat baarimikko Hatsa, ruumiskuski Moilanen, pastori AlanenKyypakkaus,  Janita Hihnala,  he tarinassa ovat siksi, koska he kuuluvat varesten lavastukseen. Sen sijaan juoneen kytkeytyvät Daniel, Fränk, Danielin tyttöystävä Maritza Melkonen, hänen mustasukkainen on-off poikaystävä Kaius Kiuas ja konna Buonanotte.
Turun terrori-isku tapahtui perjantaina 18.8.2017. Vares tulee Kaarinasta bussilla aamulla, ja terroristi on bussissa. Kerronnassa ihmetyttää se, että edellisenä päivänä torstaina oli Turussa Taiteiden yö, sitä Vares ei mainitse lainkaan. Minusta terrori-iskun kuvaus oli "päälle liimattu" täyteteksti. Tekijä esimerkiksi oli syömässä jäätelöä ratikan mallisen kioskin ulkopuolella. Tapahtuman jälkeen Turun kauppatori on remontoitu Toriparkin rakentamisen yhteydessä.

Turun tienoota kuvataan. Maritza Melkonen asuu 

Hirvensalossa Pikisaaressa, jonka matkan varrella on Ankkuri Pubi. Uudessa Apteekissa juopotellaan, mutta kahvia ryystetään Kahvila Paawossa.

Hotel Californian lukukokemus oli jo liiankin tuttu ja turvallinen, ehkä se on yksi Varesten suosion salaisuus.

Reijo Mäen (s. 1958) Vareksista lisää täällä, ja linkit kaikkiin postauksiini.

keskiviikko 29. marraskuuta 2023

Heikki Kulta: Mika Salo Elämäni

 


Heikki Kulta: Mika Salo, elämäni, readme.fi 2019, sivumäärä 302.

Heikki Kulta (s. 1955) oli pitkään Turun Sanomien urheilutoimittajana. Heikki Kulta erikoistui Formula ykköseen Keke Rosbergin voitettua maailmanmestaruuden F1:ssä 1982. Kulta lähetettiin paikan päälle GP-viikonloppuihin ja hän on ollut yli 300 kisaviikonloppua varikkoaluueilla. Kulta on kirjoittanut myös F1-teoksen Iceman Kimin matkassa

Mika Salo (s.1966) on entinen F1-kisakuski, jolla on 111 F1 GP:n ja 109 startin kokemus Lotuksella, BAR:lla, Arrowsilla, Ferrarilla, Sauberilla ja Toyotalla vuosina 1994 - 2002. Lisäksi Salo on jatkanut uraa muissa luokissa.

Tässä Mika Salo, elämäni -kirjassa on 262 tekstisivua ja keskellä 40 sivua kiinnostavia valokuvia Mika Salon elämän varrelta.

Salot asuivat  Vantaalla Martinlaaksossa, ja Mika viihtyi nuoruudessa Keimolan moottoriradalla ja pelasi junnulätkää. Lätkä jäi, kun autoilu vei, kilpaura alkoi pikkuluokista, silloin puhuttiin mikroautoista (ei kartingista). Mika Salo suoritti asepalveluksen ja oli amiraalin autokuskina. Sitten jatkui kisaura, autojen tehot suurenivat ja ajohommia alkoi olla ulkomailla. Formula Fordissa tuli vuonna 1988 menestystä eli EM-sarjan kulta. Seuraavaksi vuodeksi tie vei Brittien F3-sarjaan. Vuoden 1990 kausi oli Mika-Mika - sarja, jossa nuorempi vantaalainen Mika eli Häkkinen lopulta oli parempi, ja sai superlisenssin ja suuntasi F1:iin.

Mika Salo ei ollut rikas, mutta hänellä oli uskollisia sponsoreita Teräsjousi ja Euroopassa Rettig. Kun 1990-kausi päättyi, Salo suuntasi erinäisten yhteensattumusten vuoksi Japaniin F3000-sarjaan, jossa hän vietti neljä vuotta ilman mainittavaa menestystä kehnon kaluston vuoksi. 

Formula 1
Vuonna 1994 hän sai ajaa Formula 1:ssä Lotuksella kaksi kisaa. Sen jälkeen Tyrrelillä meni kolme vuotta. Salon 50:stä Tyrrell-GP:stä 22 päättyi keskeytykseen. Viidessä kisassa Salo pääsi pisteille eli kuuden parhaan joukkoon. Yksi niistä Monacossa. Arrows-kaudesta lohkesi yksi nelossija. Vuonna 1999 Salo tuurasi Ferrarilla loukkaantunutta Michael Schumacheria sangen hyvin eli oli kerran kolmas, ja kerran olisi voittanut, mutta päästi tallimääräyksellä Eddie Irvinen ohi, kun Eddie Irvine taisteli MM-tittelistä Mika Häkkisen kanssa, jonka Häkkinen voitti. Mika Salon F1-uran loppuvuodet meni Sauberilla ja Toyotalla. F1-kisat loppuivat 13.10.2002.

Sen jälkeen Salo ajoi aika hyvällä menestyksellä muita sarjoja, Maseratilla GT-sarjaa, ja Mika ylsi LeMansin 24:lla oman sarjansa luokkavoittoon. Mika Salo on toiminut myös F1:ssä tuomaristossa ja ollut tv:ssä F1-asiantuntijana.

Kirja luotaa myös läheisten näkemyksiä Mikasta, puhutaan myös Mikan harrastuksista kitaransoitosta, metsästyksestä ja lentämisestä.

Koska kirja on julkaistu "jo" 2019 on yksi luku "Venäjällä - urheilujohtajana", eli Mika on toiminut SMP racingilla itärajan takana pomon hommissa. Nyttemmin sekin on loppunut.

Kaiken kaikkiaan hyvä kertaus Mika Salon upeasta urasta, joka ei johtanut  maailmanmestaruuteen eikä F1-osakilpailuvoittoon, mutta on ansiokas. Teoksessa on Mika Salon F1-tulokset. kuvasivut ovat myös kiinnostavia.

sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Ilkka Remes: Kotkanpesä

 

Ilkka Remes: Kotkanpesä, WSOY 2020, sivumäärä 405.

Ilkka Remes kirjoittaa Kotkanpesä-romaanissa vaihtoehtohistoriaa.

Natsi-Saksa voitti toisen maailmansodan, se hallitsee Eurooppaa, vastapoolina Yhdysvallat, näillä mailla on ydinaseita. Saksa lietsoo Yhdysvalloissa rotumellakoita ja sekaantuu sen presidentinvaaleihin. Saksassa Stasi valvoo ihmisten sometusta ja puhelinliikennettä. Suomi on Saksalle lojaali, ja koittaa pitää itsenäisyydestään kiinni.

Teoksen alussa suomalainen ohjelmistoasiantuntija Erika Manner on tuomittu kuolemaan. Hän saa kuitenkin myrkkupiikin sijasta tehtävän, jolla voi päästä vapaaksi, hänen pitää löytää algoritmeillaan Berliinin hallinnosta CIA:n kätyri.

Juoni on remesmäinen enkä paljasta sitä. Olennainen kysymys on, miksi Erika on tuomittu kuolemaan? Erikan veli Tuomo alkaa tutkia isoisänsä "itsemurhaa" ja saa peräänsä Valpon etsivät. Tarinan tiimellyksessä Gestapo etsii Erikaa. Lisäksi CIA:n agentti on hengenvaarassa. 

Kotkanpesä on paluu vaihtoehtohistoriaan, jossa Remes tarkastelee hyvin ajankohtaisia asioita, kuten kansalaisten somevalvontaa, asioiden salaamista, demokratian tilaa sekä ikuista vallanhimoa.

Pidempi oppimäärä
Eletään siis vaihtoehtotodellisuudessa, jossa Saksa voitti toisen maailmansodan, Hitler kuoli vanhuuteen 83-vuotiaana. Maailmassa on kaksi ydinasevaltiota Saksa ja Yhdysvallat. Gestapo ja Stasi häärivät rajoittamassa kansalaistensa perusoikeuksia. Saksassa vallassa on kansleri Ursula Sauer. Saksa on salannut rotutouhunsa ja keskitysleirinsä.

CIA:n kätyri paljastetaan lukijalle kirjan alkuvaiheessa, hän on korkeassa asemassa kanslerin virastossa oleva Martin Richter. Erika työskentelee hänen kanssaan.

Tapahtumat vyöryvät Berliinin olympiastadionin lähellä, Berliinissä, Alpeilla ja Lapissa.

Minua kiinnosti enemmän vaihtoehtomaailma, kun sota-aikojen pöyhintä. Toisia ehkä juoni koukuttaa.

Ilkka Remeksen (s.1962)  Pääkallokehrääjä romaanissa historia meni toisin päin, Suomi hävisi totaalisesti jatkosodan ja siitä muodostui SDR. Tässä Saksa voitti sodan, ja "rauha" on palannut. Minusta on epäuskottavaa, että Hitlerin vallanhimo olisi sammunut rauhaan. Sen sijaan on aiheellista pohtia siihen, mihin diktatuurien somevalvonta voi mennä.
Tässä linkki Ilkka Remes -bloggauksiini (KLIK), joita on 16 kpl.

sunnuntai 19. marraskuuta 2023

Jo Nesbø: Valtakunta

 


Jo Nesbø: Valtakunta, alkuteos Kongeriket 2020, suomentanut Outi Menna, Johnny Kniga 2020, sivumäärä 592.

Norjalaisen Jo Nesbøn romaani Valtakunta kertoo veljesrakkaudesta ja halusta suojella perhettä pahalta. Kulissina on norjalainen Os, luonnonkaunis pikkukylä, jossa on ahtaat piirit ja upeat tunturimaisemat. Jyrkillä teillä on äkkijyrkkiä mutkia, veljesten Royn ja Carlin  vanhemmat ovat suistuneet autoineen jyrkänteeltä alas.

Valtakunta-romaanin hienous on kerronnassa ja siinä, että vaikka kertoja pysyy samana, lukija saa koko ajan uusia näkökulmia tapahtumiin, joista useimmat ovat traagisia. Alusta saakka lukijalle on selvää, että tämä ei pääty hyvin, mutta lukija ei aavista käänteitä, eikä lopputulosta.

Valtakunta on lumoava kertomus ihmisen jatkuvista pahoista teoista, salailusta perheissä, häpeästä, kunnianhimosta, ja siitä, mitkä kammottavat seuraukset näillä on.

Pidempi oppimäärä
Kertoja on hiljainen ja kovanyrkkinen Roy Opgaard, jonka eloisa pikkuveli Carl Opgard saapuu barbadoslaisen vaimonsa Shannonin kanssa Kanadasta, aikeenaan tehdä tunturin päälle hulppea hotelli. 

Roy on huoltoasemaa pyörittävä jurohko vanhapoika. Pikkuveli Carl on veljeään eloisampi ja ailahtelevampi. Hän on lähtenyt paikkakunnalta naissotkujen takia ja muuttanut rapakon taakse sössittyään opiskelunsa. Nyt tuhlaajapoika palaa nuorikkonsa kanssa. Shannon on arkkitehti ja on opetellut norjaa, joten hänkin pääsee osalliseksi takapajulan juoruista.

Hotelliprojekti on Carlille syy tulla paikkakunalle ja hän puhuu paikkakuntalaisia mukaan. Nesbø paljastaa jatkossa muitakin motiiveja.

Kyläläisten sosiaaliset suhteet ovat solmussa, ja pikkupaikkakuntaa vaivaavat juoruilu, kateus ja hyväksikäyttö, jotka muodostavat sytykkeen konflikteille. Kuvitteellista (?) Osia lähinnä kaupungeista on Nodden. Osissa on huonot tiet, ja veljesten alueille johtavan tie mutka osoittautuu vaaralliseksi paikaksi, jossa nimismies saa rampata useaankin otteessen.

Minua kirja piti otteessaan.

Pisin oppimäärä

Kirja on kuin kaleidoskooppi, kuva on kaunis, vaikka siinä on jotain outoa. Kun  vaihtaa tarkastelukulmaa, kuvio muuttuu aivan toisenlaiseksi, hyvin toisenlaiseksi. Ensimmäisen sadan sivun jälkeen lukija luulee tietävänsä, miten asiat ovat, mutta kun kuvaa kierretään, se näyttää aivan toisenlaiselta ja Nesbø pyörittää lukijaa aivan viimeisille sivuille asti, mutta jo alussa lukija aavistaa, että on huono idea palata kotikonnuille.

Minulle tämä oli vuoden 2023 paras lukukokemus.

*****
Jo Nesbø (s.1960) on norjalainen dekkaristi, tämä on ollut suositun Harry Hole -sarjan ensimmäinen teos. Olen blogannut teoksen LepakkomiesJo Nesbø on syntynyt Oslossa, ja asunut nuorena Moldessa. Hän on nykyaikaistanut myös näytelmän Macbeth.

torstai 16. marraskuuta 2023

Jarkko Sipilä: Uhripeli

 


Jarkko Sipilä: Uhripeli, 2019, Takamäki-sarjassa dekkari 19. Crime Time 2019. sivumäärä 317.

Alkukohtauksessa 2016 Julia Rask joutuu miesystävänsä tai entisen miesystävänsä raivohullun Mika Kososen pahoinpitelemäksi. Poliisien väliintulo hädintuskin pelastaa Julian hengen, häntä viillettiin kaulaan. Parilla on kolmevuotias tytär Elli. Mika Kososta ei tuomita rangaistukseen vaan passitetaan vankimielisairaalaan.  Kosonen pakenee 8.9.2019 Kuopion Niuvanniemen vankimielisairaalasta nuijittuaan vartijan ja suuntaa pääkaupunkiseudulle. 

Pian Koskelantieltä löytyy kuoliaaksi kidutettu nainen. Hän oli ollut Julian ystävä Maija Malmberg. Mika Kosonen haluaa päästä käsiksi ex-naiseensa. Julia taas haluaa paeta. Poliisi haluaa suojella Juliaa ja hänen lastaan ja saada Mikan kiinni.

Tarina on piinaava ja iljettävä, eikä juonen osalta mukava lukea, mutta maailma on myös tätä. Poliisin tutkimusten lomassa päivitetään Helsingin historiaa.  Aleksis Kiven katu oli vuoteen 1928 asti Fredriksbergsgatan (suomeksi Fredriksperinkatu). Nimi juontaa juurensa Pasilasta (Fredriksberg), jonne Aleksis Kiven katu suuntaa.

Julia pakenee, mutta kuten arvaatte Kosonen tapettuaan lisää, haluaa päästä käsiksi Juliaan? Loppu on piinaavan jännittävää Karhu-ryhmineen.

Teos on enemmän Takamäen tiimin toiminnan kuvausta. Ataripoliisi Suhonen on siirtynyt järjestyspoliisiksi, mutta Takamäki haluaa hyvän poliisin tiimiinsä. Takamäen poika Joonas on myös rikospoliisissa, loppuvaiheessa hän joutuu seuraamaan Kososen kostoa liiankin läheltä.

Jarkko Sipilän Uhripeli on hyvä kuvaus raivohullusta miehestä, jonka harhat kohdistuvat naisiin.

****
Rikostoimittaja Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti Takamäki-dekkareita, ja sarjassa ilmestyi 22 kirjaa.
Jarkko Sipilä oli ollut MTV:n rikostoimituksen päällikkö ja Sipilä oli ollut raportoimassa keskeisistä henkirikoksista. Sipilä vaikuttaa hyvin terävältä.

Sipilä suunnitteli kirjan juonta miltei kauemmin kuin kirjoitti tarinaa. Itse kirjoitustyö vie aikaa yhdestä kahteen kuukauteen. Juoni hahmottuu parissa kuukaudessa kirjoittamisen jälkeen viimeistely vie aikaa. Kuten arvata saattaa Takamäki ei ole Sipilän alter ego. Olen blogannut sarjasta dekkarit Syy tappaa Luupuisto ja Syvälle haudattu.

lauantai 11. marraskuuta 2023

Iida Rauma Hävitys

 

Iida Rauma: Hävitys, Tapauskertomus, Silta 2022, sivumäärä 400.

Iida Rauman (s.1984) romaani Hävitys voitti vuoden 2022 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, valitsijana toimi Turun piispa Mari Leppänen, joka perusteli valintaa: "Kyseessä on kirja, joka kysyy, miksi lapseen kohdistuva vääryys ei ole kenestäkään mitään. Kirja muistuttaa, miten kaikki olisi toisin, jos olisi edes kerran joku, joka vaan kuuntelisi ja uskoisi". (Lähde yle täällä).

Hävitys -romaanin alussa päähenkilö A asuu Turun ylioppilaskylässä, päivisin A on historian opettajan sijaisena ja juoksee öisin. Aluksi A pohtii Turun (rakennusten) muuttumista tai lähinnä rakennusten purkamista. A stalkkaa lisäksi Iraa. Asteettain poraudutaan kirjan ytimeen: peruskoulun kauhuihin, A on kokenut opettajan ja oppilaiden vuosikautisen kiusaamisen.

Lopussa A ja Ira pelaavat peruskoulunsa raunioille ja alkaa vimmainen, mutta sekava loppukähinä.

Hävitys on hyvin kantaaottava romaani. Koulukiusaaminen on vakava asia ja aiheuttaa vammoja. Minusta romaanin rakenne on ongelmallinen ja liian subjektiivinen, ja se jostain syystä toimi kohdallani päinvastoin kuin ehkä muilla, eli se jätti ulkopuoliseksi ja traagiset tapahtumat jäivät etäisiksi.

Romaanin rakenne
Romaanissa ajankohdat pomppivat, Teurastamo 5:n aikahyppelevään Billy Pilgrimiin viitataan, romaanissa Billy tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja hän hyppii ajassa. Pilgrim nuorena (oikeastaan lapsena) kokee Dresdenin pommituksen, jota ei voi kuvata.  Tässä romaanissa hypellään vuosissa 1993,  1995, 2000 sekä nykyhetkessä, jossa henkilö juoksee öisin, seuraa Iraa ja naukkailee närästyslääkkeitä.

Turun paikkoja kuvaillaan, eniten Ylioppilaskylän nurkkia, Nummenpakkaa ja Lemminkäisenkadun liepeillä olevia Teknogiakiinteistöjen rakennuksia (Data City,  Bio City ja Pharma City), muutenkin Turun historiaan viitataan. A ja Ira puhuvat keskenään Turun murretta? Tai ehkä Kaarinan? Asenne on se, että vanhaa puretaan ja uutta tehdään, mutta 2000-luvulla ja oikeastaan jo 1980-luvun lopulta Turku on säilyttänyt elinkelpoiset talot (täällä kuvia romaanin maisemista).

Teos on fiktiivinen, romaani kritisoi voimakkaasti Kaarinan kouluoloja.

Kouluterveyskyselyn tuloksissa Kaarinassa on edelleen koulukiusaamista. Nykyisin tosin myös Piikkiö kuuluu Kaarinaan. (Piikkiön koulutkin ovat päässeet otsikoihin).

Koulukiusaamisesta ja leirikoulusta
A:n koulukiusaamista kuvataan varsin seikkaperäisesti. Kyse on musiikkiluokasta, jota opettaa Anna-Maija eli Ansku, jota A inhoaa ja päinvastoin. Yhteenottoja on opettajan kanssa luokassa ja jatkuvaa nälvimistä oppitunneilla, välitunneilla A:ta haukutaan ja lyödään. Pahalta tuntuu ja teos antaa hyvin huonon kuvan koulun reagoinnista kiusaamista vastaan. Minua ihmetytti kuudennen luokan Viron leirikoulun kuvaaminen, leirikoulussa nimittäin oli opettajan lisäksi myös huoltajia, luulisi, että meno olisi ollut aivan toisenlaista.

Olen itse sitä mieltä, että peruskouluun eivät leirikoulut kuulu, eivätkä ainakaan ulkomailla. Edelleen olen sitä mieltä, että kouluaikana koulu vastaa turvallisesta oppimisympäristöstä ja laittaa vähintään opettaja-kiusaajat kuriin ja yrittää parhaansa oppilaiden hyvien suhteiden rakentamisessa.
*****
Ida Rauma (s. 1984) on käynyt peruskoulua Kaarinassa ja Ylen jutussa: "Tarina ja henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, mutta päähenkilön kokemukset ovat totta ", lukion hän kävi jo lakkautetussa Turun Juhana Herttuan lukiossa ja myöhemmin opiskeli Turun yliopistossa.

Tämä oli viimeksi valittu Finlandia, joten Finlandia-haaste on suoritettu (saa taputtaa, oli aika savotta). 

Finlandia-voittajat
1984: Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma
1985: Jörn Donner: Far och son (Isä ja Poika)
1986: Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Shebarunoteos
1987: Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta, runoteos
1988: Gösta Ågren: Jär (Tääl) runoteos
1989: Markku Envall: Samurai nukkuu runoteos
1990: Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi
1991: Arto Melleri: Elävien kirjoissa, runoteos
1993: Bo Carpelan: Urwind (Alkutuuli) 
1994: Eeva Joenpelto:Tuomari Müller, hieno mies 
1995: Hannu Mäkelä: Mestari 
1996: Irja Rane: Naurava neitsyt
1997: Antti Tuuri: Lakeuden kutsu
1998: Pentti Holappa: Ystävän muotokuva 
1999: Kristina CarlsonMaan ääreen
2000: Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
2001: Hannu Raittila: Canal Grande
2002: Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
2003: Pirkko Saisio: Punainen erokirja 
2004: Helena Sinervo: Runoilijan talossa
2005: Bo Carpelan: Berg (Kesän varjot
2006: Kjell Westö:Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran)
2007: Hannu Väisänen: Toiset kengät
2008: Sofi Oksanen: Puhdistus
2009: Antti Hyry: Uuni
2010: Mikko Rimminen:Nenäpäivä 
2011: Rosa Liksom: Hytti nro 6
2012 Ulla-Lena Lundberg: Jää
2013: Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme 
2014: Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät 
2015: Laura Lindstedt: Oneiron. Fantasia kuoleman jälkeisistä sekunneista 
2016: Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
2017: Juha Hurme: Niemi 
2018: Olli Jalonen Taivaanpallo

2019: Pajtim Statovci: Bolla
2020: Anni Kytömäki: Margarita
2021: Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto
2022: Iida Rauma: Hävitys, tapauskertomus
2023: