Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö

 

Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö, Kultosaari 2025. Kannen ulkoasu Lasse Rantanen, taitto Noora Ohvo. Sivumäärä 343.

Seppo Jokinen (s. 1949) päättää teoksellaan Viimeinen vääntö komisario Koskinen sarjansa. Dekkari tarkastelee Koskisen ryhmän henkilöitä ja luotaa menneitäkin. Romaani soljuu alkuun hitaasti, mutta loppu on hyvin vauhdikas.

Viimeinen vääntö on nostalginen päätös 30-osaiselle dekkarisarjalle, jonka taso pysyi korkeatasoisena. 

Juonesta henkilöistä ja sarjasta
Eletään heinäkuuta 2024, Tampereella komisario Sakari Koskinen on jäämässä eläkkeelle ja perehdyttää Pirjo Purosta tiiminsä toimintaan. 

Osastolle tulee useita tehtäviä samaan aikaan: tuntematon mies nakkeli nuoria pesäpallotyttöjunioreita Tammerkoskeen ja toisaalla perheväkivaltatapaus. Lisäksi terapeutti ja näytelmäkirjailija Moona Helahovin olinpaikka on  tuntematon, minne hän on kadonnut? Sattuu toinenkin silmitön väkivallanteko. Seuraavaksi Moona Helahovin tuntema näyttelijä Vili Ruusuvirta tapetaan kotiinsa.  Heinäkuussa poliiseja on paljon lomalla. Rikososaston johtaja Risto-Matias Rusinpää peruu osaston lomat, mutta Sakari Koskinen ehtii suuntaamaan minilomallaan Australiaan ex-vaimonsa Raijan kanssa.

Näistä aineksista dekkari koostuu.

Kirjassa tarkastaellaan Tampereen rikospoliisi tiimejä, joiden johdossa ovat rikosylikonstaapelit Risto Pekki ja Ulla Lundelin. Ulla Lundelin oireilee aika vahvasti Koskisen eläkkeelle jääntiä ja sitä, että Koskinen  menee naimisiin Australiassa ex-vaimonsa Raijan kanssa. Koskinen -sarja 19. osa Mustat sydämet tapahtui Koskisen osalta Australiassa, ja häissä oli läsnä monia Australian suomalaisia tuttuja, kuten Soppakala, Kimmo Räikkönen ja Iso-Jorma. Koskinen juoksi  tällöin maratonin Sydneyssä Australiassa ja auttoi löytämään Valpuri Kiuruveden. Koskinen sai palkkioksi opaalin, joka oli hiottu ja koristi nyt vihkisormusta ja korvakoruja. Häät vietetään Bribien saarella.

Poliiseista Kaatio on edelleen innostunut jalkapallosta, ja viettänyt lomansa Saksassa EM-kisoja katsoen. Veli-Pekka Simo kuuluu poliisin vakiokaartiin arpineen. Anni Kanninen on edelleen parisuhteessa Susanna Perttulan kanssa. Ennen Koskista Riipinen ja Lehmus ovat jääneet eläkkeelle, Salmi ja Petäistö ovat eläköitymässä Kurjenaho on lonkan takia siirretty talousrikososastolle. Koskisen tiimi hajoaa. Poliisijohtaja Eini Passi aikoo yhdistää tiimejä ja vähentää henkilökuntaa. Koskisen toimia jatkaa Pirjo Puronen, jota vastaan Ulla Lundelin kapinoi. Teoksessa tutkimusapulainen Alli Leino on aika isossa osassa, tai hänen 80-kymppinen isänsä.

Oudot tapahtumat, pesäpallotyttöjen heittäminen veteen sillalta, terapeutin katoaminen ja näyttelijän kuolema, liittyvät toisiinsa, ja siinä on paljon eri henkilöitä ja tapahtumia, jonka jokainen voi lukea itse. Rikokset saadaan selvitettyä Koskisen miniloman aikana ja viimeinenkin Koskisen eläkejuhlapäivän iltana.

Kaikki päättyy onnellisissa, mutta haikeissa merkeissä.

Teemoja
Jokinen nostaa mielenkiintoisia asioita esiin. Eräästä rikollista Koskinen vertaa ensimmäisen tarina siimamieheen. Lapsuuden traumat nostavat todennköisyyttä syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin ja rikoksiin. Psykiatrinen hoito on laitoksessa lyhytkestoista ja sitten päästetään siviiliin selviytymään. Toisaalta Jokinen arvostelee sitä. että terapeutiksi voi julistautua kuka tahansa (vain psykoterapeutti on suojattu nimike).

Vankien perheiden leimautumista myös käsitellään.

Myös nuorten naisnäyttelijöiden käpälöintiä sivutaan. Vili Ruusuvirta käpälät ovat väärissä paikoissa. Hän on kuuluisa, sarjasta Sielun syvyydessä.

Julkisen sektorin säästöt etenevät poliisissakin. Rikososaston eläkkeelle jääneiden tilalle ei palkata uusia. Vakanssit joko "säästetään" tai siirretään muihin yksiköihin.

Huomio Leontes-hahmosta. Koskinen kysyy vaimoltaan, kuka on Leontes. Hän on Shakespearen näytelmästä Talvinen tarina. Raija tuntee näytelmän ja Leontesin hahmonkin, joka kilahtaa totaalisesti epäilessään vaimoaan Hermionea uskottomuudesta. Näytelmässä Leontes on Sisilian kuningas, jolla on vieraanaan Böömin kuningas Polyxenes, jonka haluaa jäävän hieman pidemmäksi aikaa. Kun hän ei onnistu suostuttelussa, pyytää vaimoaan Hermionea puhumaan. Kun Polyxenes jää,  Leontes joutuu hirvittävän mustasukkaisuuden valtaan, joka saa aikaan paljon. Tarinalla on osittain onnellinen loppu, että lopussa totuus selviää ja Leontes ja Hermione jatkavat pariskuntana, mutta Mamillius Leonteen poika kuoli suruun tapahtumien tuoksinassa.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:

Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025

Seppo Jokinen: Mustat sydämet

 

Seppo Jokinen: Mustat sydämet  Crime Time 2014, sivumäärä 330.

Seppo Jokisen komisario Koskinen -sarjan osa 19 tapahtuu Koskisen osalta Australiassa. Koskisen "tyttöystävä" ja kollega Ulla Lundelin ahertaa poliisin tehtävissä ja huolestuu kuopuksestaan Lotasta (20 v), Lotta on luultavasti jonkun miehen luona, eikä vastaa puhelimeen.

Koskinen, Anni Kanninen ja Havia osallistuvat Sydneyn maratonille. Kesken maratonin Koskinen kuulee avunpyynnön ja maalissa Loskinen tapaa Kathy Innesin, joka pyytää auttamaan äitiään Auli Kiuruvirtaa. Kathy on Airin ja Veikon tytär Katariina, joka avioituessaan "lyhensi" etunimeään. Airin veljentytär Valpuri on kadonnut.  Airin mies kuoli puoli vuotta sitten pudottuaan kalliolta Brisbanessa. Koskiselta ja Kanniselta surahtaa tapaukseen viikonloma, mutta he selvittävät rikokset ja myös löytävät Valpurin hengissä.

Koskisen Australiassa tapaamat suomalaiset ovat tiivis ja jo ikääntyvä joukko. Siihen kuuluvat kiuaskeisari Ari Hurtikka, Soppakala eli Pertti Säynävä, Kimmo Räikkönen, Iso-Jorma eli Jorma Möttölä ja Sutukka. Hyviksiin kuuluu myös Airin vävy Ron Innes.

Tutkimusten lomassa maratonilla kipeytynyt vasemman polven nivelkierukka repeää, edellisen maratonin jälkeen repesi oikea. Paikallisen lääkärin tuomio: maratonit on polvien osalta juostu.

Koskinen ja Kanninen saavat tuliaisina molemmat mustan opaalin, josta juontuu myös dekkarin nimi.

Mustat sydämet on erilainen ja erinomainen opus Komisario Koskinen -sarjassa. Tämän dekkarin maisemiin palataan viimeisessä Koskisdekkarissa Viimeinen vääntö.

Koskinen -sarja alkaa siis Kariston julkaisemilla teoksilla:

Koskinen ja siimamies,1996
Koskinen ja raadonsyöjä, 1997
Koskinen ja pudotuspeli, 1998
Koskinen ja taikashow, 1999
Koskinen ja kreikkalainen kolmio,  2000
Hukan enkelit, 2001
Piripolkka, 2002
Vilpittömässä mielessä, 2003
Suurta pahaa, Karisto 2004
Sana sanaa vastaan, 2005
Hiirileikki,  2006
Viha on paha vieras, 2007
Kuka sellaista tekisi, 2008
Lyöty mies (novellikokoelma), 2009
Räätälöity ratkaisu, 2010

Seuraavat ovat Crime Timen julkaisemia
Ajomies,  2011
Hervantalainen,  2012
Vihan sukua. Helsinki:  2013.
Mustat sydämet. Helsinki:  2014.
Kuolevaksi julistettu,  2015
Rahtari,  2016
Vakaasti harkiten,  2017
Lyödyn laki,  2018
Rottasankari,  2019
Pisara veressä, 2020
Siipirikkoiset, 2021
Pahasti tehty, 2022
Sen maksaa minkä tilaa, 2023

Kultosaari on julkaissut

Satuttamisten summa,  2024
Viimeinen vääntö, 2025

Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu

 

Jarkko Sipilä: Kahdesti tapettu, Crime Time 2022, sivumäärä 319.

Tämä teos päättää Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-sarjan. Kirjassa on Jarkko Sipilän tyttären Annikan esipuhe. Jarkolle oli mieluista kirjoittaa Takamäki-sarjaa ja hän ehti saamaan tämän miltei loppuun.  Annika Sipilä, joka oli editoinut Jarkon tekstejä, saattoi kirjan loppuun.

Kahdesti tapettu tiivistää hyvin yhden juonilangan. Vuonna 2013 Jyväskylässä kadonnut ja myöhemmin kuolleeksi julistettu Janne Honkanen löytyy Helsingin Paloheinästä tapettuna, mies on vaihtanut nimensä Janne Ylöseksi ja elänyt "yhteiskunnan ulkopuolella". Miten Paloheinän murhaan liittyy nuoremman Takamäen kiinniottama harhoissaan oleva Johan Stenmarck, on iso kysymys. Liittyvätkö siihen  eri huumeorganisaatiot?

Henkilökatras on suurinpiirtein entinen Väkivaltayksikön päällikkö on Karila. Karila on kypsähtänyt jatkuvasti lisääntyneeseen byrokratiaan. Rikoskomisario Kari Takamäki  asuu uuden vaimonsa kanssa edelleen Kruunuhaassa. Takamäen Kaarina-vaimo kuoli auto-onnettomuudessa. Nuorempi Takamäen pojista Joonas on vanhempi konstaapeli ja ottaa sekavan Stenmarckin maijan kyytiin Komisario Takamäki käy aamuisin Mustikkamaalla 7-8 kilometrin juoksulenkeillä. Anna Joutsamo on sinkku, mutta tapailee insinöörimiestä. Joutsamo on työmyyrä ja hyvä etenkin puhelimen lokitietojen kanssa. Kirsi Kohonen on edelleen ryhmässä. Kohonen on naimisissa ja perheessä on kaksi lasta. Mikko Kulta on naimisissa asuu Malmilla, hänelläkin on kaksi lasta. Nuorin tulokas Milka Mustavaara on vakiinnuttanut paikkansa Takamäen tiimissä, johon kuuluu myös ataripoliisi naimaton Suhonen.

Sanna Römpötti on vakiorikostoimittaja. Takamäki tulee Römpötin kanssa hyviin juttuun. Takamäki antaa ne tiedot, jotka voi. Toisaalla Römpötti haluaa julkisuuslain perusteella tietoja, jokainen voi pohtia, missä on asiakirjajulkisuuden "raja". (Julkisuuslaki 24§).

Janne Honkanen-Ylösen lisäksi jalkapallokentällä on ammuttu 15-vuotiasta Alban Skelaa polveen. Ervin Albanin isoveli on raivona, pikkuveli on ollut lupaava jalkapalloilija.  Kuvio liittyy erään jengin huumeiden tuontiin ja "markkinointiin". Huumemarkkinoilla taistelee markkinaosuuksista Pääkalloprikaati ja  huumekonna Paul Lindmanin poppoo. Huumekuvioon on sotkeutunut myös Suhosen vinkkimies Salmela, joka saa kokea markkinavoimien hengenvaarallista painostusta.

Paloheinän vainajaan liittyy yllättäviä kytkentöjä, mutta rikokset tulevat selvitetyksi. 

Jarkko Sipilän tekstissä kuvataan Helsingin rakennuksia, ja kerrotaan niiden historiaa.

Kahdesti tapettu päättää tyylillä Takamäki-sarjan.

Kirjasta lisää alla. mutta allaoleva teksti paljastaa erään henkilöhahmon kuoleman.

Ensin vakiopaikasta, jonka nimi kirjasarjassa on Kulmapubi, joka sijaitsee Helsinginkadulla Brahenkentän vieressä. Sitä ei todellisuudessa ole, vaan paikalla on Ravintola Roskapankki, se on ollut pystyssä kolmekymmentä vuotta.

Suhosen lapsuuden ystävä Eero Salmela on luukuttaja ja  vinkkimies. Salmela sai edellisessä osassa Pelontekijät vinkki-miesmuistitikusta 100 000 euroa. Salmela matkusti Brasiliaan, josta palasi ja asuu leveästi. Salmelan poika murhattiin, mutta pitkään salassa ollut tytär asuu miehensä kanssa Berlinissä ja heillä on kaksi lasta. Salmelan äiti kidnapattiin Pelontekijät osassa. Salmela sekaantuu isojen huumesalakuljettajien riitoihin ja hän saa surmansa. Suhonen menee lopussa hautaamaan Lahteen Eero Salmelan tuhkauurnan. Suhonen oli paljon Eeron äidin hoivissa ja he käyvät keskustelua Eerosta.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Halusin blogata koko Takamäki-sarjasta, kunnianosoituksena Sipilän urasta. Katsoin toisinaan Rikospaikka-ohjelmaa MTV3:lta (tulee aika myöhään).

Ellery Queen: Kiinalaisen appelsiinin arvoitus

 

Ellery Queen: Kiinalaisen appelsiinin arvoitus, alkuteos The Chinese Orange Mystery 1934, suomentanut Annika Eräpuro, Saga Egmont 2024, sivumäärä 293.

Ellery Queenin dekkari Kiinalaisen appelsiinin arvoitus tapahtuu New Yorkissa hotelli Chancellorin 22 kerroksessa, jossa tutkijatohtori reumatismin vaivaama ja kärttyinen Hugh Kirk (70 v) pitää majaa. Hughia hoitaa sairaanhoitaja neiti Diversey. Koko kerros on Kirkien hallussa sillä poika Donald Kirk hoitelee 22-kerroksessa Mandariini-kustantamon asioita. Hän kerää myös postimerkkejä ja kallisarvoisia kiviä. Donald Kirkin sihteeri James Osborne tuntee vetoa neiti Diversey'hin.

Kirkin hotellihuoneistossa tapahtuu murha. Tuntematon keski-ikäinen pulska mies on tapettu ja huoneessa kaikki on "nurin kurin", myös ruumiin vaatetus on puettu uudestaan nurinpäin. Lisäksi uhrille on aseteltu sarvet.

Huoneistossa oli tai "tuli" vielä seuraavat henkilöt-Salapoliisi Ellery Queen, joka hälytti murharyhmän (Richard Queen, tarkastaja Velie) paikalle. Marcella Kirk, Donaldin sisar. Huoneistossa ovat pyörineet aiemmin mainitut James Osborbe, neiti Diversey, Hugh Kirk ja Donald Kirk. Neiti Josephine "Jo" Temple pelmahtaa paikalle, hän on varttunut Kiinassa, ja hän on saanut kustannussopimuksen kirjastaan. Felix Berne, Donaldin yhtiökumppani, aliarvioi Jon kykyjä, ja epäilee hänen matkivan Pearl S. Buckia. Jo Temple on toinen Donald Kirkin "morsian-ehdokas". Toinen morsmaikkukandidaatti on diiva ja kaunotar Irene Llewes. Glenn Macgowan on Marcellan sulhanen. Lisäksi tarinassa esiintyy hotellin johtaja, lääkäri, etsivä ja siistijä. Monessa amerikkalaisessa dekkarissa hotellilla on oma etsivä, joka varmistaa turvallisuutta.

Ellery Queenin dekkareissa on usein hyvin ainutlaatuinen ilmapiiri ja nerokas erikoisesti suoritettu murha. Ellery Queen kerää paljon johtolankoja, ja käy päättelyketjuja läpi, niin tässäkin. Keskivaiheilla etsitään lisätodisteita ja lausuntoja, lopussa viimeisessä luvussa Ellery Queen käy kaikki päättelyketjut läpi ja lopussa syyllinen on selvillä. 

Kirjassa esitellään yhdysvaltalaisten käsityksiä Kiinasta. Ellery Queen puhuu Jon kanssa, joka kertoo kiinalaisista tavoista, en lähde kertaamaan, sillä ne ovat länsimaisten käsityksiä sadan vuoden takaa. Temple kylläkin mainitsee, että Kiina kehittyy nopeasti. 

Mysteerin ratkaisu löytyy, sitä ennen Ellery Queen päättelee uhrin ammatin vaatteiden nurinkurisuudesta huolimatta. Ammattikunta ei käyttänyt solmiota, joka ilmeisesti muilla läsnä olevilla miehillä oli.

En avaa mitään rikoksesta, tekijästä, dekkarin nimestä enkä loppuratkaisusta, sen sijaan mainitsen ihmisten kiinnostuksen kohteista. Ellery Queen kerää "erikoisia murhamysteerioita", nuorempi Kirk kerää postimerkkejä ja jalokiviä vanhempi Kirk harrastaa heprean ja kiinan kielisten teosten lukemista.

Kirjan erikoisuutena on se, että ruumiin henkilöllisyys jää arvoitukseksi, ammatti sen sijaan selvisi. Vaatteet on hyvin esillä, Ellery Queenin dekkareissa on tutustuttu jo silinterihattuihin ja kenkiin, nyt solmioihin.

*****

Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen pitkä dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, sitten Sormenjälkijauheen arvoitus  1930 ja  Kenkäparin arvoitus 1931.

Ellery Queenilla ja Richard Queenilla on palvelija Djuna, joka esiintyy myös tässä teoksessa.

Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, ja ehkä kokonaankin, kuten bloggamani Vastapeluri. 

Olen blogannut myös Ellery Queenin kirjasta Kymmenes rikos, joka on myös ilmestynyt uudestaan.

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön

 

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön, Crime Time 2018, sivumäärä 283. Takamäki #18.

Roskisdyykkari löytää roskiksesta ruumiin, minkä raportoi hätäkeskukseen. Mies on tapettu kosketuslaukauksella niskaan. Ainoa vihje on niskatatuointi venäjäksi "Häikäilemätön".  Takamäki ryhmineen lähtee selvittämään vainajan henkilöllisyyttä. Hän oli Sergei Kylmänen, Pääkalloprikaatista potkut saanut rikollinen.

Juoneen putkahtaa myös vuonna 2005 teoksessa Likainen kaupunki elinkautisen saanut Riutta. Riutta on päässyt pois kiven sisältä 13 vuoden kakun jälkeen.

Ataripoliisi Suhonen on muuttanut. Takamäki asuu Kruunuhaassa vaimonsa Iinan kanssa. Iina ei pidä, kun Takamäen toinen poika Joonas muuttaa asuntonsa putkirempan ajaksi lukaaliin.

Suhosen lapsuuden tuttu Salmela tuntuu olevan varoissaan.

Eniten dekkarissa suhailee Suhosen alter ego Suikkanen, joka ajautuu jopa Riutan autokuskiksi.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Häikäilemätön on Takamäki-sarjassa aika perusdekkari, luki mielellään, mutta ei ollut sarjan parhaita.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

Takamäki-sarjassa  voidaan mainita ohimennen Ariel Kafka. Hän on Harri Nykäsen luoma poliisi, joka myös mainittiin tässä opuksessa.

Monika Fagerholm: Eristystila, kapinoivia naisia

  

Monika Fagerholm: Eristystila, kapinoivia naisia, alkuteos Döda trakten / Kvinnor i revolt, suomentanut Hannimari Heino, Kustannusosakeyhtiö Teos 2025, sivumäärä 396 

Monika Fagerholmin (s. 1961) romaani Eristystila, kapinoivia naisia voitti vuoden 2025 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Lisäksi romaani voitti vuoden 2026 Runeberg-palkinnon. Se on saanut lehdissäkin erinomaiset arvioinnit: sukellus 1970-luvulle, huimaava romaani, näyttää naisen kapean roolin. Vahva romaani, näyttää tien taiteilijaksi. 

Koska tämä on uutuuskirja (ilmestyi 25.10.2025) voit hyvin lopettaa lukemisen tähän. Kaikki olennainen on jo tiedossasi. Alla omaa mielipidettäni kirjasta.

Romaani on monijuoninen ja se on kollaasi erilaisista tyyleistä. Päähenkilö on alkuun 18-vuotias Alice, joka muuttaa yh-äitinsä Friedan ja sisarpuolensa Lilijan luota pohjoisesta esikaupunkialueelle etelään  rivitaloon isän Maxin perheeseen, jossa asuu kaksi velipuolta Alicen ikäinen Michael ja muutamaa vuotta nuorempi perheen lellikki Jakob, jonka perheen äiti Siri on hemmotellut pilalle. Jakobia kutsutaan Prinssiksi, hänellä tulee olemaan prinssi Hamletin rooli harrastajateatterissa.

Romaani on keskivertolukijalle hajanainen ja samoja asioita uudelleen jauhava sanamylly, jossa ennakolta kerrotaan juonenkäänteet, joita on aika paljon. Minulle tuli mieleen Irvingin Garpin maailma, siinä onnettomuuksia "ennakoitiin". Kirjassa on todella paljon viitteitä, lisäksi siinä on laitettu lainauksia musiikkikappaleiden sanoista ja kirjoista ja yleisemmin englanniksi. Tiedän, että moni rakastaa tätä, itse en. 

Luultavasti teoksen päähenkilöt ovat suomenruotsalaisen yläluokan jäseniä, näin kuvattuna elämä on onttoa ja loppua kohden sekopäistä. Alicen isä Max on taipuvainen masennukseen ja "fotaa" koko ajan eli ottaa valokuvia, itselle tuli mieleen Missä kuljimme kerran romaani hahmo Eccu Widing. (Eccu oli minusta sympaattisempi kuin Max). Alice siis muuttaa isänsä perheen luo, ja tekstissä taloa kuvataan nukketaloksi, ja kritiikki kohdistuu lähinnä perheen äitiin YK-hommissa olevaan Siriin. Minusta Sirin tapaisissa naisissa ei ole kritisoitavaa. Uranaisen asema on ollut tuolloin vaikea. Ehkä teoksessa ei arvosteltu Siriä? 

Romaani on miltei  neljäsataa sivua pitkä ja se on aika ajoin hyvin kiinnostava ja imee mukaansa. Minun makuuni siihen  on kuitenkin ympätty liikaa:  vakoilua, esikaupunkialueen raiskausmurha, yläluokan lupsuttelukuvauksia, Alicen romaanin kirjoitusta, näytelmäharjoituksia. 

Ihmettelin romaanin sävyä kuvattaessa toisten taloihin tunnkeutumista "Creepy Crawling" ja Punaisen armeijakunnsa RAF:n vienoa esittelyä ja heidän vankeussajan arvostelua. Punainen armeijakunta (esim wikipedian mukaan) harjoitti terroristista toimintaa. Rote Armee Fraktion oli länsisaksalainen  äärivasemmistolainen terroristijärjestö, joka halusi kommunistisen yhteiskunnan. Heidän toimintansa alkoi pankkiryöstöin, jatkui sieppauksin ja murhin. Eritystila on luonnehdinta heidän vankeusajastaan (joka varmasti piti paikaansa). RAF tappoi poliiseja, ja teollisuusmies Schleyrin kidnappauksen jälkeen ja tappoivat ainakin yhden tuomarin. Olisiko heidät pitänyt päästää avovankilaan tai vapaaksi? 

Creepy Crawling taas liittyy Charles Mansoniin, joka yllytti murhiin ja oli paatunut raaka rikollinen. 

Ylipäätään pohdin, että onko suomenruotsi nykyään kieli, jossa pitää olla jatkuvasti englanninkielisiä ilmaisuja, kuten tässäkin teoksessa paljon oli, vaikka niillä on yhteys johonkin kirjaan, ilmiöön tai kappaleen sanoihin. (Asiaa selitetään "loppusanoissa", mutta huomioni liittyy myös Ylen radiokanava X3M lähetyksiin, jossa suomenruotsissa on paljon englantia ja suomea).

Kirjan naisista Frieda ja  Siri olivat vahvempia kuin ailahtelevainen Max, joka oli masentuvainen  välillä aktiivinen ja ajoin väkivaltainen. Sirin ystävät ovat hyvissä asemissa. 

Nyt todella kannattaa lopettaa lukeminen tähän, vaikka en paljasta käänne- enkä kiinnekohtia, mutta  avaan tiettyjä termejä.

Nukkekoti-termiä viljellään, mutta minulle tämä Nukkekoti-ilmiön syvempi sisältö  jäi hämäräksi. Yleisesti kirja antaa ymmärtää, että nuoriso oli tuolloin hyvin kuritonta, ja elämä vaikutti hyvin vapaalta. Perheen Prinssi eli Jakob on täysin rajaton, myös Alicen sisarpuoli Lilija on kuriton. Nuorillakin tuntuu olevan rahaa, ja matkustaminen onnistuu Portugaliinkin helposti. 

Alice lukee Lessingin Väkivallan lapsia, Siri tietenkin on ne jo lukenut. Minusta viite jää pinnalliseksi. Martha Quest Väkivallan lapsien päähenkilö, lähti maalta kaupunkiin, solmi avioliiton, saa lapsen, minusta Martha jättää lapsensa toisten kasvatettavaksi. Se on vapautta, Martha tekee uhrauksia, ei ole toisista riippuvainen, uskaltaa kulkea omaa polkua.

Kirjan alkuosassa on Timothy, joka kulkee Honeckerin kanssa. Honecker on supisuomalainen haihatteleva nainen. Timothy on yhdysvaltalainen tumma sotilaskarkuri, kuten Martin Beck sarjan viimeisessä osassa Terroristit henkilöhahmo nimeltä Jim Cosgrove on sotilaskarkuri Ruotsissa. Yhdysvalloissa hänet tuomitaan neljäksi vuodeksi vankilaan, jossa Jim tekee itsemurhan. Hänen vaimonsa ja lapsensa on Ruotsissa.

Alicen romaani on minusta huonosti kirjoitettu, eikä vetoa minuun.

Sitaatit ja kirjallisuusviitteet osiossa kirjailija kirjoittaa "tähtitoimittaja Ulrike Meinhof", en löytänyt ainakaan internet-hauilla termiä "tähtitoimittaja". Meinhof oli minusta rikollinen terroristi.

Kirjassa puhutaan Sex Pistolsista. Yhtye julkaisi vain yhden levyn lokakuussa 1977. Sinkku Anarchy in the U. K. tuli ulos 26.11.1976. Sex Pistolsin piti esiintyä Suomessa alkuvuodesta 1978, mutta moralistit alkoivat myllyttää eikä yhtye esiintynyt Suomessa.

Tässä on kaikkien pakko lopettaa, sillä postaus loppuu tämän jälkeen pisteeseen.

Jarkko Sipilä: Takamäki 15 ja 16: Mies Kuumasta ja Valheen kasvot

 

Jarkko Sipilä: Mies kuumasta,  Crime Time 2016, sivumäärä 235.

Heti osan 15 alussa paljastetaan kirjan sankari, joka on konna. Etniseltä taustalta hän on baski, entinen ETA-terroristi ja vasikka Aritz Goikurea Urrutia, (34 v), jonka täytyy poistua Espanjasta maaliskuussa 2012. Hän on saanut uuden henkilöllisyyden ja "elatuksen" kolmeksi vuodeksi. Herra saapuu Suomeen Artur Cortes Lopezina ja löytää kumppanin ja perheeseen syntyy lapsi.

Marraskuussa 2016 BMW ja pakettiauto kolaroivat Itäväylällä Helsingissä. Pakettiauton apumies pakenee, ja kuski Jussi Mertala viedään tajuttomana sairaalaan.  Virottuaan hän pakenee, ja löytyy myöhemmin kuolleena.

Pakettiautosta löytyy pieni määrä maria, ja sen lisäksi sileitä 50 euron seteleitä, jotka tarkoissa tutkimuksissa osoittautuvat väärennetyiksi. Atari Suhonen koittaa kentällä saada vinkkejä, mistä on kysymys. Kirjassa on muitakin juonilankoja. Takamäen vaimon koulussa on kouluhäirikkö Robert Ahola, jonka seikkailuja seurataan, todella turha lisä kirjaan.

Kun on terroristi-vasikka, joutuu elämään valheessa, niin se vaikuttaa perhe-elämään ja aina pitää olla valmiina katoamaan.

Takamäen ryhmän ydin on ennallaan: Suhonen, Kulta, Joutsamo ja Kohonen. Minttu Mustavaara on saanut siirron Hyvinkäälle, ja hänen tilalleen tulee Porista suupaltti Hans Lievonen.

Kari Takamäellä ollut häät, vihkiminen on maistraatissa, Suhonen bestmanina, vaimo Iina on peruskoulun kuvaamataidon opettaja. Takamäen poika Joonas ajaa maijaa, ja on enemmän esillä, kuin isänsä. Kaverina hänellä on Janne "Jack Bauer" Saarinen.

Tämä oli kiinnostava uuden asetelmansa vuoksi, mutta ei sytyttänyt mitään erityistä lamppua, mutta kuten  bloggari Kirsi toteaa osuvasti, Jarkko Sipilän kirjat vievät perille varmasti.

Jarkko Sipilä Valheen kasvot, Crime Time 2016, sivumäärä 275, Takamäki #16.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-dekkarisarjan kuudestoista osa Valheen kasvot alkaa 2.8.2016 Roosa Rasin pahoinpitelyllä, jonka jälkeen pahoinpitelijä piripää Mika Rantakallio viiltää Roosaa kaulaan. Rantakallio on ollut perimässä Subutex-rahoja. Rantakallio ei halua linnaan ja soittaa hätäkeskukseen, ja Roosa selviää. Mutta Rantakallio ei tiedä, että Roosa on gangsteripomo Norkolan tytär. 

Työmatkapyöräilijä Juha Mälkiä löytää autoon ammutut kaksi ruumista: Paavo Kesälahti ja Daniel Alho. Kesälahdella on Leppäsen paperit, mutta hän on KRP:n poliisi. Alho on 31-vuotias pikkurikollinen.

Tästä käynnistyy molemmat tutkinnat, jotka johtavat muutamassa päivässä lopputulokseen, mutta vaiheet ovat hyvin dramaattisia, sillä kaksi poliisia ammutaan, ja yhden poliisin tytär kaapataan.

Jarkko Sipilän dekkari Valheen kasvot käy ylikierroksilla, ja tilanne saadaan selvitettyä vasta hyvin erityisillä ja moraalisesti huterilla järjestelyillä.

Murharyhmää johtaa Karila. Takamäen ryhmässä ovat edelleen Joutsamo, Kulta, Kohonen ja ataripoliisi Suhonen, joka tapailee entistä koulukaveriaan ja nykyistä luukuttajavasikkaansa Salmelaa Kallion Kulmapubissa. Leskimies Takamäki on mennyt naimisiin Iinan kanssa, joka on kuvaamataidon opettaja. Takamäen nuorempi poika Joonas on valmistunut poliisiammattikorkeakoulusta ja on edelleen kentällä. Kirsi Kohosella on kaksi lasta 7-vuotias ja 2-vuotias, Mikko Kullalla on yksi lapsi. Sanna Römpötti on edelleen rikostoimittaja.

Suhonen ja Salmela muistelevat edelleen kouluaikojaan Lahdessa. He pelasivat Pac Mania baarissa, se oli 1900-luvulla kolikkopelinä baareissa. 

Tämäkin dekkari vei perille.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan.

Takamäki-sarja

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)

18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).