Olga Tokarczuk: Styr din plog över de dödas ben

Olga Tokarczuk: Styr din plog över de dödas ben, alkuteos Prowadź swój pług prez kości umarłych 2009, Ariel Förlag 2010, kääntänyt ruotsiksi Henrik Swahn, sivumäärä 287.

Olga Tokarczukin romaani Aja aurasi kuolleiden luiden yli on rikosromaani, joka juoni pitää pihdeissä, romaani on kuitenkin myös puolalaisen maaseudun ja elämänmenon kuvaus. Kirjassa on voimakkaana eläintenoikeudet. Kannessa on peura, joita lähimetsässä asustaa.

Puolan maaseudulla Plaskowyzin kylässä asuva iäkkään insinöörin ja opettajan Janina Duszejkon naapuri Isojalka on kuollut. Kuolleen on löytänyt toinen naapuri Tröger, joka hipsii lumessa otsalamppu päässä. Tröger ja Janina siirtelevät ruumista, ja he pukevat ruumiin, epäilevät hänen tukehtuneen luuhun. Tsekin ja Puolan rajalla on matkapuhelinkentät ovat ailahtelevaisia, mutta poliisille soitetaan ja hautajaiset pidetään.

Janina menee Trögerin asuntoon, jonne tulee Isojalan narttukoira. Isojalka on ollut ympeä ja epämiellyttävä naapuri, joka on syntynyt ja asunut kylässä. Elannokseen käyttää metsänantimia sieniä marjoja ja ampumiaan eläimiä. Janinaa ärsyttää miehen omavaltaisuus, joka ilmenee myös nuotion polttaminen rutikuivassa metsässä.

Tätä kirjaa ei ole käännetty suomeksi, enkä sen takia lähde ruotimaan juonta. Poliisit kutsutaan paikalle. Tämä kuolema ei jää ainoaksi, vaan poliisipäällikön ruumis löytyy kaivosta ja ruumiita tulee lisää, horoskooppeja tutkiva Janina epäilee eläinten salaliittoa, ja kirjoittaa poliisilaitokselle ja epäilee murhaa, vasta loppuluvuissa selviää että miksi ja miten ja kuka on kuolemista vastuussa.

Kertoja on kuusissa kymmenissä oleva Janina Duszejko. Opetraja ja siemmin siltainsinööri Lähi-Idäs. Janina joka inhoaa etunimeään  kääntää puolaksi William Blaken runoja, hän myös pitää huolta kylän taloista talvella. Talvet ovat lumisia ja kylmiä, moni asuu kaupungissa lokakuusta huhtikuuhun. Kylässä asuu naiskirjailija, joka ei ole ulkoilmaihmisiä. Tapahtumat alkavat talvella, lumesta pystyy päättelemään ihmisten ja eläinten liikkeestä. Kylässä harjoitetaan maataloutta, mutta ihmiset elävät paljolti EU-tukien varassa. Kylänmiehet harrastavat metsästystä. Tšekin raja on lähellä ihmisiä käy töissä Tsekissä. Janina tekee myös horoskooppeja, ja laatii ennustuksia. Hän käyttää unilääkkeitä ja elää kriisiä. Janina luona vierailee säännöllisesti 30-vuotias Dyzio, joka on ollut hänen oppilaansa. Janina mielestä Dyzio on häntä parempi. Kirjaan on laitettu William Blaken (1757 - 1827) Auguries of Innocencet -runon kohta:
Every night and every morn
Some to misery are born,
Every morn and every night
Some are born to sweet delight
Tätä kohtaa runosta Agatha Christie on käyttänyt dekkarissaa Ikiyö, missä viaton nainen tapetaan.

Tokarczukin -kirjan teemaan olisi minusta voitu laittaa Auguries  of Innocence -runon kohta:
The wild deer, wand'ring here and there,
Keeps the human soul from care.
The lamb misus'd breeds public strife,
And yet forgives the butcher's knife.

Runohan päättyy:
God appears, and God is light,
To those poor souls who dwell in night;
But does a human form display
To those who dwell in realms of day.

Blaken säkeitä on myös jokaisen luvun alussa.

Kertojan luokse eksyy myös kovakuoriaisia tutkiva Boros. Hän on kiinnostunut punaisten verijäärien esiintyvyydestä. Kirjassa nousee voimakkaasti esille eläinten oikeudet. Tunteista useimmin nousee esiin vrede eli viha toisaalta myös rakkaus eläimiä kohtaan, tai tasa-arvoisuus. Myös yksi turkistarhaisku koetaan.

Kirjaa on mainostettu myös feminismillä. Janina ja Dyzio kääntävät  Mental traveler -runoa, joka alkaa:
I Travel'd throa Land of Men
A land of  Men and Women too...

Janina on nainen, mutta feminismi-teema ei minusta ole kovinkaan voimakas. Åsa Larssonin kirjoissa feminismi on minusta voimakkaammin läsnä ja dekkarien motiivit sisältävät samaa alkukantaista oikeudenmukaisuudella naamioitua viha-motiivia surmiin.  Vanhojen miesten sielunelämää kirjassa myös ruoditaan, heidän jurouttaan ja puhumattomuuttaan kuvataan termillä testosteroninen autismi.

Avaan kirjaa enemmälti, kun se on suomennettu ja se on pokkarimyynnissä. Kirjassa on aika paljon vivahteita, ja joidenkin eläinten nimet jouduin etsimää sanakirjastakin. Miljöön kuvaus tuo mieleen Sofi Oksasen Puhdistuksen Viron maaseudun.

Styr din plog över de dödas ben on vaikuttava teos, jossa yhdistyvät dekkari, trilleri, ja perinteinen romaani.

Kirjassa on upeita mustavalkoisia kuvia, lähinnä eläimistä, ne on piirtänyt Jaromir 99. Kuva tarkoituksella epäselvä.
*****
Olga Tokarczuk (s. 1962) on puolalainen kirjailija, joka voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2018. Palkinto jaettiin vasta vuotta myöhemmin. Tokarczuk on puolalainen teräväkynäinen kirjailija, joka on nostanut kipeitä asioita esiin, ja keskustelua on riittänyt, ja riittää Nobelin palkinnon jälkeenkin.

Peter Handke: Barnberättelse

Peter Handke: Barnberättelse, Kindergeschichte 1981, ruotsintanut Margaretha Holmqvist, Bonnier 1984, sivumäärä 101.

En framtidstanke hos den uppväxande var att senare leva tillsammans med  ett barn... alkaa Peter Handken Lapsitarina -kirja. Teos kertoo lapsen syntymästä nimettömälle naiselle, ja miehelle joka ei ehdi synnytykseen. Miehen side lapseen muodostuu läheiseksi, muistoja tulee omasta lapsuudesta.  Handken kirjan kertoo lapsen ja isän suhteesta kymmenen vuoden ajalta, siinä ei ole juonenkäänteitä, eikä mitään normaali vauva-arkea imetyksineen, hampaiden saamisine, eikä kävelemisen opettelemisena, siinä on hienovireistä kerrontaa, mielenliikkeistä, siitä kun lapsi kasvaa vähitellen erilliseksi, leikit muuttuvat ja lapsi alkaa sosiaalistua. Nainen haihtuu taustalle, ja varmasti muuttaa pois. Myös isän ja lapsen elämään kuuluvat toistuvat muutot, uudet maisemat ja jopa uusi kieli. Koulun aloitus muuttaa lapsen asemaa ja isän ja lapsen suhdetta.

Kirjan kieli on ajoittain haastavaa, en pysty aistimaan ruotsiksi kaikkia vivahteita, mutta kouluun liittyy jotain tummaa, hahmotonta. Lapsi on erilainen, hän kokee myös syrjintää. Nimetön kirje, joka on osoitettu tytölle uhkaa kuolemalla. Mitään ei tapahdu, mutta tunnelma ei palaa arkiseksi tai huolettomaksi (tämä on minun tulkintani) ja  kerrontaa liittyy myös opettajan kuolema ja hautajaiset, sekä kesällä äidin luona asuminen.
Kirja kuitenkin päättyy siihen, että isän ja lapsen välillä on kuitenkin vahva side, vanhemman ja lapsen rakkaus, vaikka tämä ei juuri näin käännykään "förevigande kärlekens fullhet och varje lidelsefull lycka".

Olen itse kolmen lapsen isä, ja varsinkin kahden ensimmäisen lapsen alkuvuosissa olin mukana hyvin paljon, hoidin,leikin, mutta työasioiden vuoksi kolmannen lapsen vauva-ajassa en pystynyt olemaan kovinkaan paljon mukana kuormittavan työn vuoksi, sen huomaa kun lapset ovat isoja, pelkkä ilta-aika ei välttämättä riitä, joskin opettajana ollessani kesällä oli enemmän aikaa olla perheen kanssa. Kirjoitan tämän siksi, että Handke on saanut jotain kuvattua, mitä on lapsen ja isän välillä. Isähän ei synnytä, eikä imetä, mutta saa läsnäolollaan vahvan siteen lapseen.Yleensä lapsuuden kuvaus keskittyy vaipanvaihtoon, hampaiden puhkeamiseen, ja sukulaisten höösäykseen, ja vanhempien kiireeseen ja väsymykseen, ja lapsen sairasteluun, tässä oli tyystin toinen lähestymistapa.


Handken isä on saksalainen sotilas ja pankkivirkailija ja äiti sloveeni vähemmistöä. Peter Handke asui vuodet 1944 - 48 Berliinissä, ja siinä osassa, joka oli 1945 lähtien Neuvostoliiton valvonta-aluetta. Handke muutti sittemmin Itävaltaan. Handken äiti kuoli vuonna 1971.

****
Peter Handke (s. 6.12.1942) on itävaltalainen kirjailija, joka voitti vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Handkelta on suomennettu yhteensä 11 teosta, mutta ei tätä.

Peter Handke on monipuolinen taiteilija, ja kirjoittanut myös runoja, joista yksi on  Lied Vom Kindsein eli Lapsuuden laulu, jossa on kymmenen säkeistöä, jokainen alkaa Als das Kind Kind war, kun lapsi oli lapsi .

Lied Vom Kindsein
Als das Kind Kind war,
ging es mit hängenden Armen,
wollte der Bach sei ein Fluß,
der Fluß sei ein Strom,
und diese Pfütze das Meer.

En osaa saksaakaan (enkä ruotsia, enkä edes suomea) kovinkaan hyvin, mutta ensimmäisen säkeistön ideana on, että lapsena lapsi haluaa, että virta on joki ... runo toistaa motttoa "kun lapsi on lapsi"  Runossa on samoja ideoita kuin kirjassa, eli miten lapsi tajuaa asioita, lapsi ei lapsena tajua olevansa lapsi, eikä hänellä ole erillisyyttä. Lapsella ei ole mielipiteitä, ei tapoja, eikä hän teeskentele. Kysymysten aika tulee "Warum bin ich ich und warum nicht du? " jossain vaiheessa lapsi tajuaa erillisyytensä. Miksi minä olen minä, enkä sinä?

Miksi minä olen bloggari, olen ihmetellyt sitä monesti? Ehkä sen takia, että saa toteuttaa itseään.

Aleksis Kivi: Nummisuutarit

Aleksis Kivi: Nummisuutarit, julkaistu 1864, Otava, Seven 2011, sivumäärä 170

Aleksi Kiven näytelmä Nummisuutarit on  komedia viidessä näytöksessä. Minusta tarina on hyvä, mutta nauratti minua varsin vähän.

Suutarimestarin 20-vuotias Esko-poika on lähdössä häihinsä. Puolisoksi on katsottu Kreeta. Esko asuu isänsä suutarimestari Topiaksen ja äitinsä Martan huushollissa, jossa asuvat myös Eskon viinaan menevä veli Iivari, sekä merille "kadonnut"  Nikon lapsi Jaana. Kummallinen korpraali on tehnyt testamentin, kumpi  nuorista Esko tai Jaana menee naimisiin ensin on saava 500 riksin perinnön. Jaanan sulhanen nuori seppä Kristo, joka ei ole tervetullut suutarimestarin taloon, pyörii siellä, kunnes Martta hänet häätää pois.

Eskolle tehdään paperit kuntoon aviolittoa varten, Esko laittaa isän puvun päälleen, ja isä sanoo: " Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu mailma, Eskoni." (yleensä sanonta on nykymuotoisena kuuluu "niin muuttuu maailma Eskoseni").
Sepeteus lukkari väsää papereita, johon tarvitaan isän puumerkki, ei Eskon puumerkkia, jonka kovasti hän haluaisi laittaa. Esko lähtee Mikko Vilkastuksen kanssa Kreetan luo. Kun he saapuvat  Karrin Kreetan kasvatti-isän luo, on Kreetan, ja Eskon inhoaman puusuutari Jaakon häät käynnissä Hätylän kylässä. Esko tuntee tulleensa petetyksi, mutta ei ilmaise harmiaan, mutta se kuplii alkuun hieman ja lopussa paljon yli. Esko haastaa riitaa viuluniekka Teemun kanssa, myöhemmin sulhasen kanssa. Esko harmistuu kuultuaan, että Kreetan naimapuheet olivat olleet vain leikkiä. Esko hajottaa Teemun viulun, ja hajottaa ikkunoita, ja poistuu paikalta.

Iivari, Eskon juoppo veli, ja Eskon eno Sakeri ovat Hämeenlinnassa hakemassa tavaraa häihin. He ovat juoneet rahansa, ja suunnittelevat tekosyitä, miksi matka meni mönkään. He päätyvät ryöstötarinaan. Jaanan todellinen isä Niko on saapunut Suomeen, ja kärsinyt rangaistuksensa Turussa. Hän näkee kulkijat ja haluaa höynäyttää heitä, ja saada matkan kotiin. Niko naamioituu etsityksi rosvoksi, josta saa 700 riksin palkkion. Iivari ja Sakeri kiikuttavat Nikoa kotikyläänsä.

Mikko Vilkastus ja Esko taapertavat kotiin. Mikko kertoo Kristolle, että häät olivat, mutta Kreeta nai puusuutarin. Esko pelkää äitiään ja ainakin äidin tervapamppua, ja hän kerää äidille riisiä (?). Sepeteus ja Topias jättävät kraatari Antreaksen odottamaan kotiin tulijoita. Mikko Vilkastus juottaa Eskolle ensi kännit, jonka harhoissa Esko löylyttää Antreaksen luullen jopa tappaneensa tämän. Antreas on hengissä.

Esko on ylpeä, sillä hän  on piirtänyt puumerkkinsä naimalupaan, mutta päättää olla poikamiehenä. Iivari ja Sakeri ovat juoneet rahat, jolla kylään piti tuoda nuuskaa, ja amputarvikkeita.
Niko paljastaa olevansa Jaanan isä. Jaanan ja Kriston kihlajaisia vietetään Eskon hääjuhlan sijasta. Niko, Jaana, Tobias ja Esko tekevät sovinnon.

Aleksi Kiven Nummisuutarit on lopulta ehjä näytelmä, näyttämölle siirrettynä en sitä ole nähnyt, näin luettuna se ei ole erityisen komediallinen, mutta jotain hauskaa tietenkin Eskossa, Nikossa, Sakerissa, ja Iivarissa on.

Eskon puumerkki
Esko olisi halunnut, että naimalupaan olisi tullut isän puumerkin sijasta hänen   oma puumerkki.
Esko "Puumerkkini täytyy löytyä kirjassa".

Myöhemmin kotiin tullessaan:

Esko: Enpä tarkoittanut muuta kuin saada piirretyksi puumerkkini lupauskirjaan, jonka täytyy siellä löytyä; mutta tehtyäni tämän, miksi emme jatkaneet kohta taasen tietämme morsius-taloa kohden?
Myöhemmin isä Topias katsoo Eskon naimalupaa.
Topias:  Ja ota myötäs, mitä sinulle kuuluu. Tässä on lakkis. (Viskasee lakin päästään Eskon jalkoihin, Esko kääntyy ympäri, ottaa sen ylös ja panee sen päähänsä). Sinustako naimisiin! Köntti!—Annappas takaisin valtuuskirja; lupauskirjani tänne! (Esko antaa hänelle kirjan, Topias katsoo siihen). Mikä on tämä variksen-jalka?—Ei vastausta. Tämä variksen-jalka? kysyn minä.

Esko; Kyllä se on minun puumerkkini. Sen luulin siinä tarvittavan laillisuuden tähden.
Topias repii lopulta paperin, jossa on Eskon puumerkki

Topias ei pidä Eskon kovinkaan viisaana, ja se ilmenee jo alussa, tässä lainauksessa on sana "vihapuhe"
Topias: Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut. »Olenko minä hullu, vaikka minä hulluksi huuttaan», lauletaan Sionissa. —Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin, minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin puolesta. Hän ei ole tyhmä, vaan vähän itsepäinen, ja sen taitaa tukastansakin nähdä, joka on valkoinen ja harjaskankea, niinkuin ukolla itse tässä. Sanalla sanoin: hän on oikea isän poika, hän on kuvani elävä. (Esko tulee puettuna häävaatteisin).

*****

Aleksis Kivi (10.10.1834 - 31.12.1872) oli tunnettu Seitsemästä veljeksestä, joka on blogattu TÄÄLLÄ.

Maurice Maeterlinck: Haudattu temppeli

Maurice Maeterlinck: Haudattu temppeli, alkuteos Le temple enseveli 1902, suomentanut Armas Hämäläinen, Kustannusosakeyhtiö Kirja 1924, sivumäärä 203.

Nobelisti Maurice Maeterlinckin Haudattu temppeli sisältää kuusi nykymittapuun mukaan varsin lennokasta esseetä.

Oikeus -essee tarkastelee 'yllättäen' oikeutta. Jos Jumala ei olekaan tuomari, niin mitä siitä seuraa. Tämä on hyvä kysymys, ja siihen kaiketi perustuu koko länsimainen oikeusjärjestelmä. Teksti on hyvin monipolvista:
"Irstailutoimitus voi olla hirveä moraalin kannalta katsoen, sitä ovat mahdollisesti valmistelleet hirveät salajuonet ja siihen on mahdollisesti sekaantuneet vallan väärinkäyttöä, epätoivoa ja kyyneleitä". s.13. Raiskaukset ja lasten hyväksi käyttö ovat edelleen ajankohtaista, ja niitä on edeltäneet salajuonet, ja toiminta on vallan väärinkäyttöä ja aiheuttaa epätoivoa ja kyyneitä, ja suuressa yleisössä raivoa ja johon virallisen oikeuden on puututtava. Suomessa puututaan, ja toisinaan tekijä selviää ehdollisella vankeudella, harvemmin tulee yli neljän vuoden tuomiota.

Nobelistilla on varsin yleisiä huomioita, eli onni ja onnettomuus eivät seuraa suoraan teoista. Pohditaan lisäksi tilannetta, jossa kahdella on samanlainen pelto, toinen kylvää ja kyntää, toinen laiskottelee. Nykyehdotus tähän olisi tietenkin tukiaiset ja perustulo, tätä tulevalla nobelistilla ei ole mielessä.

Toinen essee on nimeltään Mysteerion kehitys. Ihmisellä on tarve ymmärtää maailmaa, kuitenkin osa maailmasta on suuri mysteerio. Uskomme joihinkin asioihin, mutta välillä menetämme uskomme.
Ensimmäisessä esseessä Maeterlinck oli sitä mieltä, että ihmiselämässä ei jaloimmat ajatukset nouse valtavirtaan, tai niitä ei toteuteta, silti oikeuden pitäisi olla ihanteiden ytimenä. Tässä esseessä päätellään, että on tiettyjä periaatteita, joiden varassa pitkälti ollaan.
-Sankarillinen velvollisuus
-Näkemys siitä, että paha saa palkkansa
-Anteeksianto sekä
-Toive siitä, että korkeampi olento puuttuu asioihin

Seuraava essee Aineen valinta on lyhyesti summattu. Materialla on yhä suurempi merkitys ihmisille ja ihmiskunnalle.

Menneisyys -essee tarkastelee menneisyyden kohtaamista ja menneisyyttä. Menneisyyden taakka on raskaimpia riippoja väärin kannettuna. Täytyy opetella elämään nykyhetkessä. Tämä sama teema toistuu yhä uudestaan, että nykyhetkessä pitää elää, menneisyyden opit mukana ja tulevaisuuden päämääriä kohti.

Onnen vaihteessa -essee palaa aloitusesseen ajatukseen, että onni riippuu sattumasta ja kohtalosta, toiset ovat onnekkaampia kuin toiset, eikä onnea aina voi ansaita.

Päättöessee on nimeltään Tulevaisuus. Tässä tarkastellaan "Tulevaisuusennustelutieteen tilaa" s.191. Tulevaisuutta kohti menemme, ja sitä pitää ennakoida, mitä pidemmälle luotaamme, sen epävarmemmaksi tietomme käyvät.

Haudattu temppeli oli suhteellisen nopealukuinen esseekokoelma. Kirja-Aitassa tämä on myös luettu ja blogattu.
****
Maurice Maeterlinck (1862 - 1949) on belgialainen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja vuodelta 1911. Olen aiemmin lukenut hänen teoksensa Mehiläisten elämä, josta bloggaus täällä.

John Milton: Kadotettu paratiisi

John Milton: Kadotettu paratiisi,  alkuteos Paradise Lost 1667, suomentanut Yrjö Jylhä, WSOY toinen painos 1952, sivumäärä 352.

John Miltonin Kadotettu paratiisi on upea teos, sitä avaa Eino Railo (1884 - 1948) avauspuheessaan. John Milton (9.12.1608 - 8.11.1674) luki itsensä maisteriksi Cambridgessä, ja alkoi kirjoittaa runoja. Milton alkoi toimia puritaanien hallituksen latinasihteerinä. Miltonin vaimo kuoli ja Milton sokeutui, mutta meni uudelleen naimisiin. Sokeana hän syventyi syntiinlankeemukseen. Vuosina 1658 - 1664 Milton kirjoitti pääteoksensa Kadotettu paratiisi, joka julkaistiin vuonna 1667. Kirjoitustyöstä hän sai 5 puntaa, ja puolentoista vuoden kuluttua 5 puntaa, kun 1300 nidettä oli myyty.  Milton on teoksessaan luonut aivan uuden maailman, mihin kuuluvat Taivas, Helvetti, Kaaos, Maa, jossa on ihmisiä.

Kadotettu paratiisi alkaa:
"Miks ammoin lankes ihminen ja kuinka,
kun maistamalla kielletystä puusta
hän toi kuoleman ja vaivat
pois jouituin Eedenistä, jonka onnen
suo meille Vapahtaja takaisin:

Kyy Hornan; hän se petoksellaan vihan
 ja kateuden siittämällä, ansaan
sai ihmissuvun äidin; hän, ken syöstiin
pois Taivaast' enkeljoukkoineen jotka
hän oli yllyttänyt kapinaan,"

John Miltonin Kadotettu paratiisi jakaantuu kahteentoista kirjaan ja pohtii, miksi ihminen lankesi syntiin, ja siinä kerrotaan paljon Paholaisen juonista. Taivaassa oli alkanut Luciferin kapina, ja Jumala oli ajanut kapinoitsijat Helvettiin. Saatanan johdolla pahat pohtivat, miten saisivat Taivaan valloitettua, tai ainakin päästä pois Helvetistä. Keinoksi keksitään se, että luotu ihminen aiotaan houkutella syntiin. Kokouksen jälkeen itse Saatana päättää yrittää päästä pois. Helvetin porteilla hän havaitsee nielun, mutta pontevana kulkee Syvyyden läpi. Toisessa kirjassa tavataan Kuolema, Yö, Kaaos, Sattuma, Hämminki, Huhu, Melske ja Anarkia.

Kolmannen kirjan aluksi Milton kirjoittaa valosta:
Oi Valo, Taivaan esikoisen luoma!
vai Ikuisuuden alkusäde onko
Sun mimes? koska Jumala on valo
luopääsemättömässä - sinuss' asuin,
oi kirkas tulva luomattoman aineen!

Tai lienet ehkä eteerinen virta, ...
Tämä on kiinnostavaa, koska valon duaalinen luonne aalto - hiukkasmalli löi läpi vasta Einsteinin aikoihin ja tutkimuksin.

Jumala näkee Saatanan lentelevän ja ennustaa Pojalleen, että ihmissuku onnistutaan viettelemään. Jumala tajuaa, että ihminen ei ole paha, koska hänet vietellään, toisin kuin Saatana, joka on itsessään paha. Saatana hankkiutuu merimetson hahmossa Paratiisiin. Ihmisen viekottelu alkaa, ja toisaalta suojaaminen. Jumala on luonut ihmisen vapaaksi, joka voi valita. Enkeli Rafael neuvoo useaan otteeseen Adamia, mutta Jumala tietää, että Pojan täytyy pelastaa ihmiskunta.

Siis olemuksees liitä olemus
sen, jonka pelastaa voit yksin sinä
niin ihmisenä keskell' ihmisten
maailman ihmeeks synny neitsyestä s.71

Saatana kyttää merimetson hahmossa Elämän puussa, jonka ei tiedä olevan mahtava puu. Enkeli Rafael kertoo Mikaelin ja Gabrielin taistelusta Saatanaa vastaan, hän kertoo myös maailman luomisesta. Rafaelin mukaan Jumala loi maan ja sinne ihmisen, että he voivat raivata tien Taivaaseen. Saatana menee käärmeen hahmoon ja saa tunnetusti Eevan maistamaan kiellettyä hedelmää, ja myös Aadamin.

Kadotetun paratiisin loppuosissa enkeli Mikael ennustaa tulevat tapahtumat: vedenpaisumuksen, Mooseksen ja Aaronin toimet Eksoduksessa, mutta myös sen, että Joosua lopulta vei kansan perille.  ja Vapahtajan vaiheet. Mikael ohjaa Aadamin ja Eevan pois paratiisista.
... Mikael 
vei epäröivät vanhempamme suoraan
luo itäportin, alas jyrkännettä
ja jätti tasangolle - katos sitten.

John Miltonin Kadotettu paratiisi on vaikuttava runollinen klassikko syntiinlankeemuksesta.

Riikka Pulkkinen: Totta

Riikka Pulkkinen: Totta, Otava 2010, Miki minikirja, sivumäärä 631.

Martti ja Elsa ovat vanha aviopari. Elsa on yllättäen sairastunut, ja nyt kuolemassa syöpään. Syöpähoidot on lopetettu, ja saattohoito tapahtuu kotona. Saattoon osallistuvat Elsan läheiset ja samalla jokainen käy läpi menneitä.

Elsa on toiminut psykologian professorina, ja Martti on taiteijija ja  maalannut tauluja. Eleanoora-tytär on nykyisin lääkäri. Tyttärentyttäriä on kaksi, Maria on  aloittanut lääkiksessä ja Anna  opiskelee ja masentuilee kotimaassa ja Pariisissa.

Eleonoora näkee äitinsä sairauden lääkärin silmin, lapsenlapset näkevät hänet isoäitinä. Kirja siis rakentuu saattoväen muistoista. Teos  porautuu myös vuosina 1964-1968 tapahtuneeseen Elsan miehen Martin ja perheeseen palkatun lastenhoitaja Eevan suhteeseen. Eeva on opiskelija, joka on pestautunut perheeseen hoitamaan Eleonooraa. Elsa viihtyy matkoilla, ja Martti viihtyy Eevan kanssa.

Pulkkinen ei suoraan kirjoita Martin ja Eevan suhteesta, ja muutenkin häivyttää tunteet kirjoitustyylillään. Eeva matkustaa Ranskaan, jossa tapaa yhden opiskelijavouhottajan, jonka kanssa hän kokee suuria eroottisia kokemuksia sängyssä: "Minä heittäydyin  Marcin asunnossa Maraisissa. Kaikki olisi rumaa - äiti varmasti sanoisi niin, mitä rumuutta! - ellei se olisi niin kaunista. Tätä sanotaan nautinnoksi, Marc sanoo. Marcilla on kaksi tummaa litteää nänniä kuin ystävällistä silmää. Tehdessäni matkaa häneen tuijotan niitä kuin orvokkeja. Hän on hellempi kuin kukaan, hiukan yllättynyt kuin löytää sisätilani". Marc löytää sisätilassa Eevan sisätilat! Nykyajassa Anna löytää päiväkirjamerkintöjä, ja alkaa tutkia Eevan arvoitusta. Teksti menee limittäin eteenpäin, kohti tarinoiden päätepistettä.

Kirsin kirjanurkassa ei olla pidetty varauksettomasti tästä Totta -kirjasta, arvio on  TÄÄLLÄ. Kirsi vertaa tätä alkuasetelmaltaan Helvi Hämäläisen Säädylliseen murhenäytelmään, jossa tohtori Tauno kiimailee toisen perheen lastenhoitajaa, joka tulee raskaaksi. Perheen vaimo Elisabet on hyvin henkevä. Tässä on aivan erilainen kuvio (minkä Kirsikin kertoo). Elsalla on matkustukseen omat syynsä. Martti ei ole keski-ikäisen setämiehen kiimassa, eikä Eeva ole avuton lastenhoitaja, vaan valmistuu maisteriksi, mutta eksyksissä hän minusta kylläkin on. Martin motiivit suhteeseen jäivät minulle epäselväksi, sillä Martti saa pesää myös Elsalta, ehkä Elsa ei pönkitä Martin egoa, kun käy omilla kongressimatkoillaan. Pohjimmiltaan Martti ja Säädyllisen murhenäytelmän  Tauno ovat jääneet vaimojensa varjoon.

Riikka Pulkkisen (s.1980) toinen romaani Totta on minusta kiinnostava, sen jännite kasvaa hiljalleen. Vaikka kysymys on lopulta kuolemasta, niin ankeus pystytään pitämään loitolla kauniilla kielellä. Minulta meni pitkään päästä kirjan aaltopituudelle, johtuen ehkä siitä, että luin tätä kahteen otteeseen ensin odottaessani Anssi Kelan keikalle Turussa, ja sitten jonottaessani Musen keikalle Suvilahteen  enkä välissä lukenut teosta.

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä, 1941, WSOY 1982, sivumäärä 409.

Säädyllisen murhenäytelmän kulissit ovat upeat mutta kankeat. Päähenkilöt tohtori Tauno sekä hänen vaimonsa Elisabet, joilla on kaksi poikaa Pekka (16 v) ja Leo (10 v). Tohtori toimii museonjohtajana, jonka ajatukset ovat hyvin yleviä, mutta kirjan alussa herra tiirailee kiikarilla vastapäisen talon tyttöä.

Tohtorin sisar Naimi oli avioitunut vuonna 1916 Arturin kanssa, joka oli komea metsänhoitaja. Avioliitto päättyi kolmen vuoden jälkeen, kun Artur oli alkanut hoidella myös tarjoilijaa. Murhenäytelmän alkaessa vuonna 1938 Naimi on muuttanut Italiasta, parin vuosikymmenen jälkeen Suomeen, kun hänen äitinsä oli kuollut.

Elisabet on hyvin hieno ihminen, hän puhuu korrektisti yleviä asioita, soittaa pianolla klassikoita. Tohtorilla ja Elisabetillä  on tärkeitä ystäviä. Naimi kirjoittaa taidearvosteluja lehtiin. Elisabetin ja Tohtorin suhde on hyvin ylevällä tasolla, mutta heillä on omat huoneet. Heidän hienoon kotiinsa ei voi mikään rahvaanomainen koskea. Poika Pekka on tosin hairahtua, hän kirjoittaa runoja ja vaihtaa niitä ikätoverinsa Sirkan kanssa. Kerran hän suutelee tätä valkovuokkojen keskellä. Pekalla on pahe, tupakointi, isä sopii sivistyneesti kolmen savukkeen rajasta päivässä.

Rahvaanomaisuus ryntää Elisabetin idylliin kiiman kautta. Tohtori tiirailee vastapäisen talon tyttöä Jennyä, joka on lapsen piikana. Tohtori kirjoittaa 60-sivuisen tunnustuksen tiirailustaan ja antaa vaimolleen. Elisabet on järkyttynyt, hän näyttää sitä myös Naimille. Elisabet päättää antaa anteeksi miehelleen, ja niin myös Naimi, joka hankkiutuu väleihin entisen miehensä narsistisen Arturin kanssa, joka asuu oikukkaan vanhan äitinsä kanssa kartanossa.

Tohtori siirtyy käsitteelliseltä tasolta toimintaan. Hän viettelee tytön ja kuutamon valossa puutarhassa kielletyn hedelmän tuoksu hullaannuttaa Tohtorin joka karkeloitsee Jennyn kanssa päärynäpuun alla, ja on siis "sillai".

Naimi avioituu uudestaan ja kärsii oikullista äitiä, joka vaatii rakkautta pojaltaan Arturilta. Artur rakastaa itseään ja äitiään. Artur ohjeistaa kukkeuttaan menettänyttä Naimia punaamaan huuliaan, ehostamaan itseään ja värjäämään hiuksiaan, jota hieno Elisabet kavahtaa. Elisabet kummastelee myös uudelleen avioitumista. Naimin ja Arturin suhde on myös fyysisellä tasolla.

Elisabet saa kuulla mieheltään, että on tällä ollut TEKO ja teko on saanut aikaan seurauksia. Elisabet pohtii jopa abortin mahdollisuutta, jos vaikka tämä alemman yhteiskuntaluokan nainen omaisi jonkin sairauden. Elisabet pönkittää kotinsa kulisseja, ja pitää makuuhuoneensa ovea vielä tiukemmin kiinni. Tohtori on hieman enemmän tolkuissaan, hän aikoo huolehtia lapsestaan. Hän tapaa Jennyä, joka on nyt tehtaassa töissä. Tohtori lupaa tälle rahaa, ja Jenny lopettaa työt. Lopulta Tohtorille ilmoitetaan, että lapsi syntyy. On huhtikuu, ja kevät on aluillaan. Lapsi syntyy, mutta äiti kuolee ja haudataan, ei sukuhautaan, mutta haudataan. Tohtori käy katsomassa tyttö-vauvaa, Elisabet ei suvaitse perheen ulkopuolisia tunteita, ja niin vauva otetaan perheeseen, vauva on kesäpaikassa saman päärynäpuun alla, jossa äitinsä antoi rakkauden hedelmän tohtorille, joka pohti kirjan alussa, "erotiikan noidankattilaa, josta syntyy elämä, noidankattilaa, josta on poissa kaikki ylevyys, kaikki kunniallisuus, kaikki henkinen"! s. 22. Tohtorin Jennyä kuvataan sivulla 49. "Parkinvärinen tukka peitti kuin huntu pääkuoren luita ja onnellisena tietämättömiä aivoja, joihin kulttuurin kirurgia ei ollut luonut vielä mitään käytäviä henkisyydelle."

Säädyllisen murhenäytelmän teho on sen tarkkuudessa. Perheiden tavat, antiikkiset huonekalut ja yläluokan miljöö on loistavasti kuvattu. Hyvin on pohjustettu myös hairahdus. Tohtori ei itsekään ymmärrä uskottomuutta. Tohtorin mielestä "Elisabet silitti elämää kuin se olisi ollut suuri kissa." s.17 Tätä en ihan ymmärrä, mutta Elisabet on perheen pää, hän määrää mistä puhutaan, mitä ajatellaan. Tohtorilla ei voi olla mitään, hänen tunteensa tukahtuvat. Helvi Hämäläisellä on ollut "oikeat esikuvat", jotka on mainittu wikipedian sivuilla (jota en tähän linkkaa, mutta googlehaulla löytyy). Olen lukenut Helvi Hämäläisen päiväkirjat, ja Hämäläinen muistaakseni perusteli asiaa, sillä, että hän ei voinut jättää aihetta käyttämättä. Hämäläinen ei itse kuulunut yläluokkaan, eikä hän ymmärtänyt minusta kohun suuruutta eikö sen jälkeen viileitä välejä.

Kirjassa ulkomaailmasta kantautuu Hitlerin toimista tietoja, vuonna 1938 on ostettu aikaa myönnytyksillä, mutta syyskuussa 1939, jolloin tarina päättyy, taistellaan jo Danzigin hallinnasta.

****
Helvi Hämäläinen (1907 - 1998) oli kuuluisa suomalainen kirjailija ja runoilija, joka sai Pro Finlandia mitalin vuonna 1959, ja kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1987.

Sokeat lähteet runokirja blogattu näin