Laulumaja

Laulumaja, kuva ja tekstit Usko Laukkanen Tammen Kultaiset kirjat 53, Tammi 1978.

Laulumaja lasten kuvakirja kertoo vaaksan mittaisista Pikkaraisista, jotka ajavat vieteriautolla. He leiriytyvät, katoksi laitetaan lauluvihko, mistä aletaan laulamaan. Korkean hiekkakasan päällä peltipurkissa asuvat peikot eivät pidä kuulemastaan ja alkavat laulaa vielä kovempaa.

Kuten kansikuvasta ilmenee Pikkaraisilla on piippu, ja tulitikkulaatikko. Peikot kierivät alas törmäävät piippuun, joka aikaansaa tulipalon, jonka sammuttaa innokas palokunta.

Peikot ja Pikkaraiset tekevät sovinnon ja rakentavat uuden talon

Uusi hienoa asunto on rakennettu rummuista, rumpukapuloista, symbaalista ja haitarista, ja asumukseen mahtuvat niin Pikkaraiset kuin peikotkin ja laulu raikaa

Mukava tarina, ja vähän jännäkin, ja lapselle hyvä. OPetuksia on paljon, pitää ottaa  toinen huomioon. Ikäviä asioita tapahtuu, mutta toimimalla niistä selvitään, ja yhteistyössä ja sopuisuudessa on hyvän elämän avaimet.

Kirjakansibingo kuuluu hyvän kirjablogikesän avaimiin, osallistun myös Kirjankansibingoon täällä. Saan täyteen vaaka- ja  pystybingon, mutta en koko ruudukkoa, kiva haaste kuitenkin oli :)

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset, alkuteos Elefantpassernes børne 2010, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen, Tammi 2011, sivumäärä 513.

Tarinan päähenkilö 14-vuotias Peter Finø asuu Tanskassa Finøn saaren pappilassa yhdessä isosiskonsa Tilten kanssa, koira Basker III on myös perheenjäsen. Saarella on perheen terhakka 93-vuotias isomummo. Perheen esikoinen Hans opiskelee astrofysiikkaa Kööpenhaminassa, ja hankkii tienestejä vossikkakuskina turisteille. Eletään nykyaikaa. Eriskummalliset vanhemmat pappi-isä Konstantin ja urkuri-äiti Clara ovat kadonneet, eivätkä ensimmäistä kertaa. Kirja kertoo maagisen Finøn saaren uskomattomasta elämästä sekä vanhempien etsimisestä, josta ei käänteitä puutu.

Peter Høegin romaani Norsunhoitajien lapset rönsyää runsaasti. Norsuilla viitataan ihmisen sisäisiin intohimoihin ja heikkouksiin, tämä tuntuu tekaistulta teemalta, kuten oikeastaan kaikki muutkin tapahtumat. Romaani kiinnosti minua aivan alussa, mutta se on ylipitkä ja rönsyinen ja sisältää liikaa kummallisia käänteitä minun makuuni.

Tarinasta, juonesta, henkilöistä
Tarina alkaa, kun Peter, Tilte ja Basker ovat Hansin vaunuissa Kööpenhamissa. Nuori kaunis nainen Ashanti hyppää hääpuvussaan vaunuihin, perässä vihaisia miehiä ensin juosten ja sitten hurjastellen diplomaatti-Mersulla. Nainen pääsee pakoon.
Juonta on hyvin vaikea ellei mahdotonta kuvata tai kertoa, sillä teksti kiemurtelee eri aikatasoissa. Finøn saaressa kaikilla on erikoinen nimi, ja ihmiset ovat hyvin omalaatuisia. Peterin isä on ahkera pappi, ja äiti on urkuri. Isä kokkailee ja tekee kotityöt, äiti nikkaroi teknisiä vempaimia, kuten rannekelloja. Seurakuntaan tehdään usein piispantarkastuksia. Kunnan johtaja Bodil Virtahepo on huolestunut lapsista ja ottaa heidät Kööpenhaminassa kiinni ja vie heidät Finøn saareen ja lukkojen taakse, kun muuta paikkaa ei ole niin Finøn huumevierotusyksikköön, jota ylläpitää aatelinen ja entinen narkkari ja nykyinen kreivi Richardt Kolme Leijonaa. Huostaanoton syy on vanhempien katoaminen, he eivät ole lomamatkalla La Gomerassa vaan jossain Tanskassa. Lapsia haluavat kuulustella piispa Anaflabia Borderrud ja psykiatri Thorkild Thorlacius-Drobert. Peterin sisko Tilte on hyvin aikaansaava. Hän keplottelee heidät vapaaksi, ja viranomaiset pidätetyiksi ja niin Peter, Tilte, ja Basker ovat vapaina tutkimuksiin pappilassa. Äidillä ja isällä on yllättäen kassakaappi, ja salahuone, jonka johdosta sisarukset ottavat yhteyttä hakkeriin ja Finøn buddhalaisen yhteisön johtajaan lootusasennossa istuvaan Leonora Ganefrydiniin. Se taas johtaa laivanvarustaja Poul Belleradiin ja räjähteiden jäljille. Saarella ajetaan Finøn kätilön ja hautajaisurakoitsija Bermuda Merilokki Janssonin ruumisautolla, sitten tyhjennetään vanhempien pankkiholvi luvatta. Koko ajan vanhemmista ilmenee uutta ja outoa, menemättä yksityiskohtiin, niin isä ja äiti ovat huijareita ja rikollisia. Edellisen kerran heidän poissaolonsa johtui tutkintavankeudesta. Lasten tutkiessa löytyy todisteita siitä, että vanhemmat ovat jonkun ison jäljillä. Matka Kööpenhaminaan ja  kaikkien uskontokuntien  Suureen synodiin on pitkä ja matkalla mukana on kummallisia henkilöitä eläviä ja yksi jäädytetty vainaja. Tilte on satutäti, joka valehtelee kaikesta. Kirjan huumoria edustavat ruumiin siirrot, ja Tilten valheet, että Peterillä on vesipää, johon asennetaan hana, ja että Peter on huumeiden orja ja hän on pian psykoosissa. Lisäksi jatkuvasti puhutaan lasten huostaanotosta ja sijoittamisesta lukkojen taakse, on huumevierotusyksikköä ja seksipuhelinta...

Peter Finø  mainitsee olleensa kaksi kertaa onnellinen, kun hänet oli valittu Finøn miesten edustusjoukkueeseen 14-vuotiaana, ja se, kun hän oli oluttynnyrissä alastomana yhdessä nuoruuden ihastuksen Connyn kanssa halimassa toisiaan kuusivuotiaana. Sisaruksilla on sydänsuruja. Tilten nuoruuden ihastus Jakob Aquinas Bordurio Madsen on myös lähtenyt saarelta, kuten elokuvissa lapsinäyttelijänä esiintyvä Connykin. Itse olin onnellinen kirjaa lukiessani vain kerran viimeisellä sivulla.

Norsunhoitajien lapset on ylipitkä, tekohauska ja rönsyinen romaani.

****
Peter Høeg (s.1957) on tanskalainen kirjailija, hänen loistavasta teoksestaan Lumen taju olen blogannut täällä.

Sofokles: Oidipus Kolonoksessa

Sofokles: Oidipus Kolonoksessa, suomentanut Esa  Kirkkopelto, Like Helsinki 1994, sivumäärä 126.

Sofokleen Oidipus Kolonoksessa on hänen näytelmistään viimeinen. Näytelmän tapahtuma-aika Kuningas Oidipuksen ja Antigonen välillä.

Oidipus on traaginen hahmo. Kuningas Oidipus on selvittänyt ruttoepidemian aikana Thebassa, kuka surmasi vanhan kuningas Laioksen. Totuus on musertava, Oidipus on surmanut kimppuun käyneen Laioksen itsepuolustukseksi.  Oidipus ei olekaan Polybosin ja  Meropemin lapsi, vaan Laioksen ja Iokasteen poika. Oidipus on syyllistynyt isän murhaan ja tultuaan Thebaan hän on nainut thebalaisten lahjana  kuningatar Iokasteen, äitinsä. Totuuden selvittyä Iokaste tappaa itsensä, ja Oidipus puhkoo silmänsä.

Näytelmän alussa Oidipus harhailee Ateenan lähellä Eumenidien kostonjumalattarien uhrilehtoa Kolonoksessa saattajana uskollinen tytär Antigone. Oidipuksen matka katkeaa, kun kyläläinen kieltää etenemisen. Paikallisten kuultua, kuka kulkija on, he yrittävät karkoittaa Oidipuksen matkoihinsa. Oidipus puolustautuu, sillä että ihminen ei voi välttää kohtaloaan ja että on tehnyt tekonsa tietämättömänä itsepuolustuksesta ja vahingossa. Ihmiset säälivät Oidipusta, mutta pelkäävät jumalia. He menevät kertomaan asiasta Ateenan kuningas Theseukselle. Oidipus haluaa uhrilehtoon ennustuksen vuoksi. Antigone toimii Oidipuksen silminä, mutta antaa myös neuvoja, että  Oidipus on  vieraana vieraassa maassa, jossa pitää olla kuin muutkin, vihata ja rakastaa paikallisten lailla.

Theseus Ateenan kuningas saapuu, hän uskoo Oidipuksen perustelut tietämättömyydestä, itsepuolustuksesta, lahjasta ja kohtalosta, ja Oidipus on kärsinyt riittävästi. Vaikka Oidipus on karkoitettu Thebasta, paikalle tulee  kuningas Kreon joukkoineen, ja imartelee Oidipusta ja aikoo käyttää tätä pelinappulana. Oidipus ei pääsisi kotiin vaan olisi ihmiskilpi. Kreon kaappaa Oidipuksen tyttäret, Theseus vaatii tyttärien palauttamista. Tyttäret saadaan palautettua. Seuraavaksi Oidipuksen vanhempi poika Polyneikos tulee pyytämään isänsä apua hyökkäykseen Thebaa vastaan. Polyneikos on joutunut nuoremman veljensä Eteoklesin syrjäyttämäksi, ja kruunu on päätynyt heidän enolleen Kreonille. Polyneikos on paennut Argokseen ja mennyt naimisiin. Polyneikos ei pysty käsittelemään nöyryytystä ja häpeää, vaan sotajoukon kerättyään aikoo hyökätä Thebaan (ja siinä käy huonosti, mikä kerrotaan näytelmässä Antigone).

Tämän näytelmän lopussa Oidipus menee kuolemaan, haluaa tuntemattoman haudan, joka suojaa Ateenaa theboslaisilta juonittelijoilta.

Minä pidin Sofokleen näytelmistä miltei eniten tästä, johtuen siitä, että itse olen pitänyt Oidipusta olosuhteiden uhrina, isompien tapahtumien sijaiskärsijöinä. Sofokleen tragedia käyttävät paljon kuoron ja jonkun päähenkilön vuoropuhetta, pelkkää kuoroa, tai kahden henkilön dialogia. Moni ongelma johtuu siitä. että ihminen toimii ennustusten pelossa.

Oidipus on vilpitön, kun hän mainitsee, että ken kohtaloaan voi karata, ei kukaan?

******
Sofokles (n.496 eKr - 406 eKr), joka oli antiikin yksi suurimmista näytelmäkirjailijoista, hän on kirjoittanut näytelmät myös Oidipuksesta ja Elektrasta. Ateena, Argos ja Theba ovat kaikki pieniä valtioita nykyisen Kreikan alueella.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär, Bildhuggarens dotter 1968, suomentanut Kristiina Kivivuori. WSOY 2008. Sivumäärä 127.

Tove Janssonin kypsällä iällä kirjoittamat muistikuvat ja tunnelmatuokiot käsittelevät lapsuuden herkkiä tunnelmia. Teos Kuvanveistäjän tytär sisältää 19 tarinaa lapsuuden liepeiltä kodin piiristä ja meren ääreltä. Eniten koetaan isän ja äidin kanssa, mutta muistakin henkilöistä kirjoitetaan ja tunnelmia välitetään.

Avaustarinassa ukki saarnaa, ja Tovekin leikkii tekevänsä kultaisen vasikan, ja odottaa jotain tapahtuvaksi. Aika monessa tarinassa kuvitellaan asioita, joita ei oikeasti ole olemassa. Äitikin on viehtynyt tarinoihin Mooseksesta.

Joissain tarinoissa mielikuvitus tekee asioista isoja. Huomasin jäävuoren ennen kuin tulin rantaniitylle s.39, luolasta puhutaan ja "nyt minun salainen ystäväni hiipii aukosta esiin...", toisaalta kertoja pelottelee poikaa, jolla on nuha, ja kiusaa Annaa, jolla on miehiä.

Äiti on vähemmän kertomuksissa kuin isä, mutta hän on turvallinen. "Minun äidilläni on iso tumma tukka, se valahtaa ympärille kuin pilvi ja se tuoksuu hyvälle, se tuo mieleen kirjan surulliset kuningattaret". s. 18. "Isä soitti balalaikkaa ja Cawan kitaraa ... äiti ei ole mukana juhlimassa". ss26 - 27. Toven äiti oli töissä Suomen Pankissa graafikkona, ja teoksessa setelipaino mainitaan.

Toven isä oli kuvanveistäjä Viktor Jansson, ja veistoksia syntyy:
Isän veistokset liikkuivat ympärillä hiljaa tulen hohteessa, hänen surulliset valkeat naisensa, ...  ...  isä tuli aina vaan synkemmäksi ... ja kaikkein kauheinta oli että he antoivat hänelle aiheita... Ateljee on täynnä veistoksia, suuria valkoisia naisia....
Isä on kuvattu taiteilijaksi, joka veistää rouvista naisia, eikä pidä ohjailusta. Isällä oli teoksen mukaan lemmikkiapina Poppolino.

Meri ja purjehtiminen ovat paljon esillä. Merioikeutta on se, että löytäjä saa pitää, vaikka konjakkikanisterit, myös pirtu mainitaan: "Kanistereita oli neljä, ja niissä oli 10 litraa pirtua".

Viimeinen juttu Joulu päättää kirjan tyylillä: "Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee. " s.120. Joulu on kuvattu lämpimäksi tapahtumaksi kuusen hakuineen, ja koristuksineen. Kuusen oksat poltetaan, mutta runko säästetään seuraavaan jouluun asti.

Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär antaa tuokiokuvia taitelijan tunnelmista. Taide on läsnä, vaikka siitä ei koko ajan puhutakaan, maalaamisesta tosin on osuva huomio "oikein maalatussa metsässä kaikki on suunnilleen samanväristä", tämä on totta, tässä kirjassa kaikki tarinat ovat suunnilleen samanvärisiä, eikä räikeitä värejä ole käytetty.

*****
Tove Jansson (9.8.1914 - 27.6.2001) oli taiteilija, taidemaalari, sarjakuvataiteilija, ja mistä hänet parhaiten tunnetaan muumikirjailija.

Olen blogannut 19 kertaa Tove Janssonista, hänen kirjoistaan ja taiteestaan, linkki TÄÄLLÄ.

Leif Hamre: Operaatio Arktis

Leif Hamre: Operaatio Arktis, alkuteos Operasjon Arktis, suomentanut Erkki Hämäläinen, WSOY 1973 NTK 209, sivumäärä 155.

Leif Hamren nuortenkirja Operaatio Arktis käynnistyy Andenesin Andoylla pohjois-Norjassa. Hintelä ja kalpea 14-vuotias Torgeir Solheim joutuu Arne Halvorsenin hakkaamaksi jääkentän laidalla syyttä ja pikkuveli Terje kopauttaa hakkaajaa jääkiekkomailalla takaraivoon.

Solheimin perhe asuu armeijan lentokentän lähellä, mutta isä on töissä Solessa etelässä, minne perhe on muuttamassa. Torgeir ja nuoremmat kaksoissisaret 8-vuotiaat Terje ja Lise päättävät mennä isän tyköön kysymään neuvoa ja piiloutuvat lentokoneeseen, jonka on määrä mennä isän palvelupaikkaan. Lentokoneiden paikkaa vaihdetaan ja lasten kone meneekin Huippuvuorille, hakemaan pois sairastunutta pyyntimiestä. Lapset tulevat lentokoneesta pois ja etsivät rakennuksia ja isän työpaikkaa, missä he eivät ole koskaan käyneet. Kun lentokone lähtee, Torgeir tajuaa, että kaikki ei ole kunnossa. He löytävät jahtimiehen asumuksen, jossa on peruselintarvikkeita, mutta ei sähköä eikä viestintävälineitä.

Kirjan juoni jakautuu kahteen osaan, toisaalla lasten etsintään ja toisaalta lasten selviämiseen Huippuvuorten talvessa.

Seikkailun kuluessa Torgeiristä karaistuu vastuunkantaja. Hän joutuu taistelemaan myrskyn kourissa, tekemään ruokaa pienemmille sisaruksille, onkimaan Terjen jääsohjosta, hoivaamaan häntä. Jääkarhu pentuineen hakeutuu lssten harmiksi, lisäksi lumi- ja jäätilanne on vaikea.

Kirja päättyy pelastumiseen, kun tajutaan, missä lapset voivat olla, sää on tehdä laskeutumisesta ja paikannuksesta mahdotonta. Torgeirin nuotiosta on hyötyä.

Alun tappelua ei setvitä, muuta kun, että Arne sai aivotärähdyksen ja toipui, ja suhtautui asiaan rakentavasti. Torgeirin vanhemmat ymmärtävät, että muut lapset alkavat kiusata lapsia, joilla on vaikeaa. Tuntuu julmalta, mutta ihmiset ovat julmia toisilleen, koulukiusaamistakin harrastavat lapset!

Kirjan asenne on, että lapsen pitää oppia pitämään puolensa, selviämään ja reseptinä on "pienessä seikkailussa karaistuu, mutta isossa kasvaa mieheksi".

Huippuvuoria runtelee ilmastonmuutos hyvin nopeasti. Jäätiköitä sulaa, ja kesällä on jopa lämmintä (linkki MTV-uutiseen). Suomen Luonto -lehden suhteellisen tuore juttu kertoo samaa (linkki). Saarella louhitaan hiiltä, ja siellä käy risteilyturisteja. Molemmat toimintoja, jotka nopeuttavat globaalisti ilmastonmuutosta: turismi ja hiilenpoltto.

*****

Leif Hamre (1914 - 2007) oli norjalainen nuortenkirjojen kirjoittaja ja lentoupseeri, hän siirtyi reserviin everstiluutnanttina. Hän siirtyi maanpakoon natsien valtaamasta Norjasta ja kouluttautui lentäjäksi Skotlannissa, ja toimi lentäjänä Kanadassa. Sodan jälkeen hän toimi Norjan "lennostossa" upseerina. Leif Hamre syntyi 9.8 eli ylihuomenna 105 vuotta sitten.

Tämäkin kirja kuului lapsuuteeni. Aikuisuuteen kuuluu kirjablogi, ja huoli ilmaston lämpenemisestä. Arktinen luonto on uhanalainen ja hauras, ja hiilidioksidipölläytyket ilmakehöän ovat sulattamassa jäätä arktisesta luonnosta.
Leif Hamren Lentokone kadoksissa on blogattu täällä
Leif Hamren Hyppää Petter on blogattu täällä.

Margaret Atwood: Oryx ja Crake

Margaret Atwood: Oryx ja Crake 2003, suomentanut Kristiina Drews, Otava Seven-pokkari 2010, sivumäärä 487.

Oryx ja Crake on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia. Kirja tapahtuu kahdessa aikatasossa, ennen tuhoa ja tuhon jälkeen, missä mystinen yksinäinen Lumimies elää yksin rujossa maailmassa antaen lapsenomaisille crakelaisille neuvoja. Lumimiehen elämä on viheliäistä, ja hän muistelee yltäkylläistä lapsuuttaan Jimmynä. Jimmyn lapsuus on kuitenkin pohjimmiltaan onneton, ja yhteiskunta on vääristynyt. Maailma on  jakautunut rikkaisiin ja köyhiin.

Jimmyn isä on töissä BioYhtymässä huippugeenitutkijana. BioYhtymä kehittää rikkaille elimiä varaosiksi siasta jalostetuissa Gemakoissa. Jimmyn perhe asuu yleellisesti geeniteknologiayrityksen omistamassa yksityisasuntolassa, alueella, jota turvallisuuspoliisi TurPo valvoo, kuten muitakin vastaavia yltäkylläisyyden saarekkeita. Rikkaat ihmiset suojautuvat mikrobeilta, epäpuhtauksilta, ja levottomuuksilta, joita aiheuttaa köyhien laumat rahvaan alueilla, mutta myös vinksahtaneet vauraat. Jimmyn isä vaihtaa töihin NeoKudokseen, joka kehittää ihmiselle uutta aivokuorta Gemakoissa. Kotona on riitoja. Jimmyn  äiti Sharon on jäänyt pois mikrobiologin töistä. Äiti on morkkaava masentunut moralisti, joka häipyy kotoaan. Jimmyn äiti ottaa mukaansa vielä poikansa kymmenvuotislahjaksi saaman geenimuunnellun pesunäädän Killerin, jonka hän vapauttaa luontoon.  Jimmyn isä löytää uuden kumppanin sihteeristään Ramonasta.

Katastrofin jälkeisessä maailmassa Lumimies (siis aikuinen Jimmy) on kontaktissa ihmisenkaltaisiin crakelaisiin, joille Crake ja Oryx ovat jumalia, ja Lumimies on heidän edustajansa.

Margaret Atwoodin Oryx ja Crake on uskottavasti kerrottu dystopia ja osoittaa kuinka pelottavan lähellä tuhoa voimme olla.

Juoni ja henkilöt (älä lue jos aiot lukea kirjan, mahdollisia juonipaljastuksia ei kuitenkaan mitään lopullisia juonenkäänteitä)

Lapsuudessa Jimmyn luokalle tulee erikoinen kaveri Glenn, jonka kanssa pojat pelaavat nettipeli Sukupuutiota, jossa Glennin nimimerkkinä Crake. Peliä hallitsee MaddAddam -yhteisö. Crake on älykäs nörtti, hän kohoaa suurmestariksi.

Näistä asetelmista alkaa tapahtumasarja, joka lopulta aiheuttaa katastrofin. Jimmy ja Crake alkavat  katsella tv:stä ensin teloituksia ja myös pornoa MiniMisuja. Oryx on noin kahdeksanvuotias tyttö, joka esittää osaa irvokkaassa ns. jättiläinen ja kääpiöt kuvaelmassa. Crakenkin perhe on onneton. Isä on tipautettu kaiteelta alas. Välit äitiin ja tämän uuteen mieheen ovat viileät. Crake on  huippuälykäs ja hänet ostetaan Watson Crickin huippuyliopistoon, Jimmy joutuu tyytymään Martha Grahamin  opinahjoon. Martha Graham (1894 - 1991) oli nykytanssin uran uurtaja, kuvitteellinen college on jäänyt 1900-luvulle. Crake pätee myös huippujen joukossa. Pojat valmistuvat, Jimmy pääsee rähjäiseen  UusiOlo -yritykseen tekemään mainoslauseita. Crake taas tekee salaista tutkimusta NuoRenesanssissa, hän on palkannut seurakseen biohakkereita MaddAddaM -yhteisöstä. Tavoitteena on kehittää SuperOnni -pilleri, jota myydään rahvaalle. Lääke tekee seksistä nautinnollista, pilleri lisäänuoruutta ja terveyttä. Lääkeellä on salainen sivuvaikutus, se alentaa syntyvyyttä. Toinen kehittelyn kohde on Paradis, jossa Oryx hoivaa Craken kehittämiä geenimuunneltuja rauhantahtoisia olentoja, jotka ovat pienen ihmisen kaltaisia kasvissyöjiä, heidät on ristitty Craken lapsiksi tai crakelaisiksi. Crake on jäljittänyt Oryxin, joka on tehnyt vaikutuksen myös Jimmyyn. Oryxin äiti on myynyt hänet parittajalle. Oryxin kohtalo on ankea, mutta pinnaltaan hän on herttainen. Oryx luo kolmiopaineita Craken ja Jimmyn välille.

Kirja huipentuu katastrofiin ja sen jälkeiseen elämään, kirjan päätös on monitulkintainen.

Teemat
Oryx ja Crake sisältää monta teemaa ja varoituksia. Maailma on ylikansoitettu ja saastunut. Rikkaat ovat eristäneet itsensä suljettuihin alueisiin. Lapset ovat pitkälti tv-ohjelmien kasvatettavina. Suljetuilla alueilla kehitetään uusia lääkkeitä, geeniteknologialla varaosia ihmisiin. Yrityksille voitontavoittelu aiheuttaa turhia tuotteita. Ihmisten moraalinen selkäranka katkeaa. Maailman ihmisten polaarisaatio aiheuttaa kitkaa, kurjuutta, levottomuuksia, mutta myös massiivisia hakkerointeja ja ei-toivottua geenimanipulaatiota. Firmat kehittävät sairauksia, jotta heidän lääkkeitään tarvittaisiin.

Kirjassa kolmion jännitteet heijastuvat. Yritys, yhteisö ja yksilö. Myös henkilötasolla, eli Crake, Oryx Jimmy, Jimmyn isä, äiti Sharon ja isän sihteeri Ramona, lisäksi Craken isä, äiti ja Pete-setä. Perheet ovat rikkonaisia ja onnettomia, myös rahvaanmailla köyhien keskuudessa. Oryxin äiti myy lapsiaan rikkaille ihmiskauppaa varten. Vanhemmista toinen on kuollut ja  toinen on henkisesti kaukainen, Jimmy ja Crake ovat ainoita lapsia.

Nerouden ja hulluuden tasapaino. Usea huippututkija vinksahtaa. Crake on systemaattinen, ja nero, mutta  maaninen ja hullu. Jimmy on keskinkertainen ja lopulta jossain tolkuissaan. Kukaan ei valvo geenitutkimuksen etiikkaa, ja lajien leviämistä luontoon ei pystytä estämään.

Onnellisuus kirjassa loistaa poissaolollaan. Ehkä crakelaiset ovat onnellisia. Lumimies on onnellisempi kurjuudessa crakelaisten mentorina, ja geeniteknologian hirviöiden maalitauluna ja nälkäisenä kuin kultaisessa kuplassa. Jimmyn äiti oli onneton yltäkylläisyydessä. Hän karkasi mellakoimaan, ja lopulta teloitettiin, ja jota teloitusta TurPo myös Jimmylle näytti,

Yhtymätekijät muihin kirjoihin
Tässä kirjassa on jännityskirjoista tuttuja aineksia. Se, mitä tapahtuu tulee aika yllätyksenä. Dystopia on esitetty hyvin. Maailma on liikakansoitettu, eikä ongelmia ole pystytty globaalisti ratkaisemaan,
Kertojana on Jimmy, joka on tavallinen takarivin tarkkailija, ja Crake ja Oryx ovat hänen ihailunsa kohde, tai häntä välkympiä.
Lopun moniselitteisyyden aiheuttaa osittain jalanjäljet hiekassa. Lumimies reagoi niihin kuten Robinson Crusoe, samalla tajuten, että maailmassa on muitakin ihmisiä. ,,,

Margaret Atwoodin Oryx ja Crake on vaikuttava lukukokemus. Sarja jatkuu sisarteoksella Herran tarhurit ja trilogia päättyy teokseen Uusi maa. Tässä kirjassa puhutaan Herran tarhureista, se on on uskonnollinen lahko, joka on aiheena trilogian toisessa osassa.


Ulla bloggasi tästä näin.
Osallistun tällä Kirjasähkökäyrän Kirjahyllyn aarteisiin.
*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Atwoodin kuuluisin romaani on Orjattaresi

Sofokles: Elektra

Sofokles: Elektra, suomennos Vesa Vahtikari. Kustannusosakeyhtiö Teos 2018.

Sofokleeen Elektra on tragedia. Sen ensi-esitys on ollut likimain 410 eaa, eli noin 2430 vuotta sitten. Tragedian ainekset ovat Sofokleelle ominaiset, pääosin dialogia, ja kuoro vie asioita eteenpäin.

Troijan sota on päättynyt jo kymmenen vuotta sitten. Agamemnon on murhattu. Agamemnonin ovat murhanneet vaimo Klytaimnestra  ja hänen rakastajansa Aigisthos, jotka ovat valtaistuimella.  Agamemnonin poika Orestes on maanpaossa. Oresteen isosiskot Elektra ja Khrysothemis elävät äitinsä ja tämän rakastajan  pahan silmän alla.

Näytelmä alkaa, kun Orestes, hänen ystävänsä Pylades, ja vanha uskollinen palvelija saapuvat kostoretkelle.

Elektra pohtii isänsä pään halkaisua. Kuoro toteaa, että Elektra ei voi saada isäänsä Haadeksen järvestä. Elektra valittaa myös, että kuihtuu pois ilman lapsia ja ilman suojaavaa puolisoa, pelkkänä palvelijana.  Elektran sisar Khrysothemis on ottanut äitiinsä toisen lähestymistavan, myönnytyspolitiikan, jota Elektra irvistelee. Sisar varoittaa Elektraa, että kun äidin rakastaja Aigisthos saapuu, Elektra lähetetään paikkaan, missä aurinko ei paista.

Kuoro vihjaa tragedian alkusyyhyn eli isoisän isään Pelopsiin. Vahtikari selittää, että Pelops sai vilpillisessä hevoskilpailussa vaimokseen Hippodameian. Pelops viskaa lahjomansa Myrtiloksen mereen, ja Myrtilos kiroaa Pelopsin ja tämän jälkeläiset.

Elektra tapaa äitinsä  Klytaimnestran. Äiti perustelee Agamemnonin murhaa sillä, että tämä uhrasi jumalille kolmannen tyttärensä Ifigeneian. Elektra kertoo puolestaan äidilleen Artemiksen toimista, joka oli johtanut Agamemnonin rankkaan ratkaisuun. Äiti ja tytär sylkevät sappea toistens' päälle, eikä sopua synny.

Vanha palvelija tuo hoviin viestin, että Orestes on kuollut, Elektra murtuu. Elektran sisar Khrysothemis luulee, että Orestes olisi hengissä, sillä Agamemnin haudalle oli tuotu koristeita. Elektra todistelee toisin. Kuoro kertoo Elektralle, että kaikkien kuolevaisten osa on kuolema ja kuolema on velka, mitkä pitää maksaa (elämästä). Elektralla ja hänen sisarellaan on kipakaa sananvaihtoa. Elektra on ehdoton, mutta Khrysothemis ei pidä kuolemaa hyvänä vaihtoehtona.
Kun (elossa kokoajan ollut) Orestes paljastaa itsensä, on näytelmän loppu varsin suorasukainen, hän surmaa äitinsä, ja kun Aigisthos saapuu, luulee hän rakkaansa ruumista Oresteen raadoksi. Orestes päättää teloittaa Aigisthoksen isänsä kuolinpaikalla, ja näytelmä päättyy.

Minusta näytelmän ydin on minusta Elektran ja äitinsä välinen keskustelu Agamemnonin murhan oikeutuksesta, lisäksi Elektra käy keskustelun sisarensa kanssa. Tässä kuten Sofokleen useimmissa näytelmissä kohtalon taakka tai kirous näyttelee suurta osaa. Huono-osaisuus, kauna, kiroukset johtuvat aikoja sitten tapahtuneista asioista. Troian sotakin johtui lopulta jumalten eripuraisuudesta-

Elektra -näytelmä on julkaistu Sofokles -teoksessa, jonka on toimittanut Kustannusosakeyhtiö Teos, Koneen säätiön tukemana.

Teos (klik) sisältää myös näytelmät Traakhiin neidot, Filoktetes ja Aias.  Näytelmät on käännetty ja pohjustettu erinomaisesti.

******
Sofokles (n.496 eKr - 406 eKr), joka oli antiikin yksi suurimmista näytelmäkirjailijoista, kirjoitti myös Oidipuksesta, joka surmaa itsepuolustuksena isänsä, ja nai äitinsä tietämättä. Sekä Oidipus että Elektra toimivat näytelmässä aikuisena, Oidipus tietämättä, Elektra tietäen. Myöhemmin Sigmund Freudin teorioi poikien Oidipus-kompleksista, hän pohti vastaavaa myös tytöillä, ja Elektra-kompleksin nimen lienee keksinyt Carl Jung. Freudin mukaan Oidipus-kompleksinen 3-6-vuotias poika rakastuu äitiinsä, ja kadehtii isäänsä, vastaava tytöillä on siis Elektra-kompleksi. Sofokles tarkasteli siis aikuisia ihmisiä. Elektrasta on kirjoittanut näytelmän myös Euripides (480 eKr - 406 eKr).

Osallistun tällä Tuntemattoman lukijan Klassikkohaaste 9:ään