Vergilius: Aeneis, suomentanut Alpo Rönty Loki-Kirjat 2000, sivumäärä 490.
Aeneis on roomalaisten kansalliseepos. Se on käännetty suomeksi kokonaan kolme kertaa. Kuvan mukainen opus on Alpo Röntyn (s. 1941) vuonna 2000 kääntämä. Ensimmäinen joka tiettävästi suomensi eepoksen kokonaan oli kirkkoherra Konstantin Siitonen (1851-1925). Gutenbergissa tämä on suomeksi nimellä Aeneidi, julkaisuvuosi oli 1888.
Publius Vergilius (70 eaa - 19 eaa) kirjoitti Aeneis-eepoksen vuosina 29 - 19 eaa. Keisari Augustus etsi kirjoittajaa Homeroksen Ilias- eepoksen tapaiselle teokselle. Lopulta työ lankesi Vergiliukselle, joka kirjoitti Aeneisin heksametriin. Teos koostuu kahdestatoista laulusta. Augustus julkaisi eepoksen Vergiliuksen kuoleman jälkeen. Vergilius sai työn loppuun tai tiettyyn vaiheeseen, mutta ei ehtinyt stilisoimaan sitä valmiiksi. Vergilius nojautui kirjallisiin lähteisiin. Sairastuessaan ja kuollessaan Vergilius oli tiettävästi etsimässä lisäaineistoa. Konstantin Siitosen mielestä teos oli tärkein länsimainen teos 1500 vuoden ajan.
Useilla kansakunnilla (ja valtioilla) on oma kansalliseepoksensa, ne ovat yleisesti tunnettuja ja toimivat kansallistunteen vahvistajana. Usein ne ovat kirjoitettu runoelmiksi. Ne ovat myyttisiä. Aeneis liittää kreikkalaisten Ilias-eepokseen, ja muovaavat käsitystä siitä, että roomalaiset ovat antiikin jumalaista alkuperää ja polveutuvat troijalaisesta Aeneaksesta.
Aeneis sijoittuu Välimeren tienoille. Kirjan päähenkilö on Aineias, josta itse käytän latinalaista muotoa Aeneas. Teoksen alussa Aeneas harhautuu (tai Juno harhauttaa hänet) Karthagoon. Rooma oli käynyt eepoksen ilmestyttyä puunilaissotia (264 -146 eaa) Karthagon kanssa. jossa Rooma laajeni ensin välimeren seudulla. Rooma sai haltuunsa Sisilian, sitten Iberian ja lopulta Karthago tuhottiin kokonaan.
Troijan sodan loppuvaiheet kerrataan teoksen toisessa laulussa Didon luona. Teoksessa on siis menneisyyttä, mutta myös leikkauksia Rooman myöhempiin tapahtumiin.
Aeneas liitetään saagassa myös susinaaraan imettämään Romulukseen ja siten Juliusten dynastiaan ja myös Zeukseen, joka roomalaisille oli Iuppiter (jatkossa tässä bloggauksessa Juppiter, koska Rönty käyttää sitä muotoa, ei muotoa Jupiter).
Aeneas oli troijalainen sotapäällikkö. Aeneas oli Juppiterin tyttären Venuksen ja Ankhiseen poika. Aeneaan oli määrä löytää "luvattu" maa (Rooma). Aeneaan matkaan tulee heti mutka, ja retki Roomaan kestää ja vaatii ponnistuksia. Ponnistuksia oli myös tällä bloggaajalla teoksen lukemisessa ja bloggauksen kirjoittamisessa. Tämä on hajanainen bloggaus.
Transsissa ennustava Sibylla ohjaa Aeneaan Manalaan. Hautaamattomat eivät ole päässeet kuolemanvirran Styxin yli. Aeneas tapaa matkallaan Didon ja näin saa varmuuden tämän kuolemasta. Hän sanoo vihastuneelle Didolle, että jumalien käskystä hän lähti. Manalassa kärsitään rangaistuksia. Vehreällä niityllä Aeneas tapaa Ankhisen isänsä, joka näyttää Aeneaalle hänen tulevat lapsensa ja sukunsa. Lisäksi hän kertoo Romuluksen kohtalon perustaa Rooman ja vetää sukulinjat myös Caesariin ja Augustukseen: "Katsos, poikani, johdattaessa sen mainio Rooma vallassa maill' ylenee, ylevyydessäkin Olympolle; yhdellä muurillaan tuo seitsemän kumpua kiertää, urhoja tuotteliast': ihan kuin Berekynthia äiti kaupungein Frygian läpi ajaa kruunuhikkaana, kun, iloten jumalaissuvustaan, syleääpi lapslaumaans': kaikk' ovat taivahikkait', asekkait' ylä-ilmojen kaikki. Luoppas katseesi tähän, katsellen tätä heimoo, Rooman kansaas! Tää on Caesar ja kaikki Julon heimoa on, avaran joka taivaan kannelle nousee. Täss' on mies, jota sie usehin luvatuks olet kuullut, keisari Augustus, jumalain sukulainen, mi saattaa kultaiset ajat taas Latioon, jotk' maill' on Saturnon ennen vallinneet; levittää Garamantiahan tää valtans' ja Indiahan sekä maahan, mi ulkona tähtein, ulkona auringon radan on, joss' taivahan pönkkää, tähtihin kiilteleviin sovitettua, kantavi Atlas hartehillaan" (Konstain Siitosen suomennos).
Manalan retken jälkeen Aeneas onnistuu purjehtimaan Tiberin suulle. Latinus kihlaa tyttärensä Lavinian leskeksi jääneelle Aeneaalle. Ylijumala Juno sekaantuu vihassaan taas Aeneaan tehtävään. Juno pyytää avukseen Allekton Manalan raivottaren, jonka seurauksena Turnus Rutulien kuningas aloittaa sodan. Turnukselle oli luvattu Lavinia puolisoksi. Aeneas ei ole valmiina sotaan, ja alkaa kerätä liittolaisia itselleen. Juno usuttaa Turnusta hyökkäämään, koska Aeneas on poissa. Sota syttyy. Juppiter yrittää lopettaa jumalien puuttumisen sotaan, turhaan. Juno houkuttelee Turnuksen pois, koska Aeneas on raivostunut, koska Turnuus surmasi Pallaksen, kuningas Evanderin nuoren pojan.
Lopulta pystytään solmimaan aselepo, ja asia aiotaan ratkaista kaksintaistelulla Aeneaan ja Turnuksen välillä. Aselepo ei pidä, sillä Juno yllyttää rutuleita hyökkäykseen. Aeneas haavoittuu, mutta Venus tuo lääkeyrttejä. Lopulta kaksintaistelu alkaa, ja siinä on dramaattisia vaiheita, mutta Aeneas surmaa lopulta Turnuksen.
Juppiter saa Junon rauhoittumaan sillä, että Aeneaan joukko omaksuu latinan kielen ja uuden identiteetin, he eivät ole enää troijalaisia.
Otan tekstinäytteet teoksen alusta, voitte verrata Siitosen ja Röntyn tyylejä.
Konstantin Siitonen: "Taistelust' ynn' urohosta ma laulan, jok' ensinnä Troijan rannoilt' Italiaan, Lationkin äärille saapui, Salliman käskystä; paljonpa hän samos maita ja merta, tahdost' ylhäisten, vihan kantavan Junonki vuoksi: paljon kärsiä sai sodan aikana, siks kuni laittoi kaupungin sekä toi jumalat, Lation suku jost' on, albalais-isät, niin myös Rooman korkeat muurit.
Alpo Rönty: Taistelut kerron ja sen, mikä mies pakolaisena Troijan mailtaan Italiaan tuli kohtalon tuomana ensin, paljon kärsiä sai ulapalla ja maissa, kun taivas vaati ja leppymätön oli Junon kauhea kiukku, joutui myös sotimaan, kun toi jumalansa ja tänne toi Laviniumin; niin nousi latiinien kansa, Alba ja sen isien suku, tehtiin mahtava Rooma.
Teoksen on suomentaneet myös Päivö ja Teivas Oksala, valitettavasti minulla ei ollut tätä teosta käytössäni.
Rönty ja Siitonen ovat kääntäneet eri tavalla myös luonnehdinnan Minotauruksesta:
Rönty: "tuo rivon rutsauksen rivo muisto" s.146
Siitonen "tuon pimeän parituksen ilkeämuotoinen taimi".
