Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet

 

Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet alkuteos Skvoznaja linija, 2002, suomentanut Arja Pikkupeura, Siltala 2011, sivumäärä 207.

Venäläisen Ljudmila Ulitskajan (s. 1943) Naisten valheet alkaa esipuheella, jossa kirjailija toteaa miesten valehtelevan ja ottaa esimerkin Odysseuksesta ja Penelopesta, jossa Odysseus oli pukki ja valehtelija. Penelope taas ei, eikä saanut kunnioitusta koska ei osannut valehdella. Odysseus ja Penelope ovat legendaa, mutta onhan historia täynnä miesten valehtelua ja sotimista tekaistuin perustein. 

Naisten valehtelulla on kirjailijan mukaan usein toiset motiivit.

Tämä teos koostui kuudesta luvusta, mutta tätä teosta on ilmeisesti julkaistu eri mittaisena. 

Tarinoiden päähenkilö on nainen Ženja, joka kuuntelee ajan  kuluessa naisten tarinoita ja loppua kohti on yhä tärkeämpi  hahmo yhteisössään. Hänellä on kustantamo, joka työllistää ihmisiä. 

Teoksessa aika rientää eteenpäin, alkuun ollaan neuvosto-ajassa, mutta lopussa tukevasti Neuvostoliton hajoamisen jälkeisessä ajassa. Teoksessa on myös eri kansalaisuuksia, alla lyhyet luonnehdinnat novelleista.

Diana. 
Ženja ja hänen poikansa Saša (3 v) ovat lomapaikassa. Lomapaikkaan saapuu räväkkä Irene pikkupoikansa ja äitinsä kanssa. Hänellä on iltaisin uskomattomia tarinoita ulkomaisista miehistä, vakoilijoista, ja menetetyistä lapsista. Ženja herkistyy ja vielä lisää, kun kuulee, että tarinat ovat kaikki palturia. 

Jura-veli.
On kulunut joitain vuosia ja Ženjalla on jo neljä lasta, kaksi omaa, lisäksi kaksi muuta. Joukkio on maalla, missä omat lapset  Saša ja Griša kummipoika Petja, sekä ystävättären lapsi Timoša, pojat ovat ikähaarukassa  8 - 13 v. Pojat leikkivät Rolf Setonin kirjojen oppien mukaan, rakentavat majoja ja ovat ulkona. Vuokrahuvilan omistajan tytär Nadja saapuu paikalle. Nadja on huomion keskipisteenä, kun tarinoi espanjalaisesta koulustaan ja muista ihmeistä. Hän kertoo myös Jura-veljestään. Kun tytön diplomaatti-äiti tulee Moskovasta paikalle, juttuja tarkistellaan. Äiti myöntää koulujutut, mutta punastuu ja raivostuu, kun puhutaan Jura-veljestä. Sen sijaan itkuinen Nadja pitää veli-tarinasta kiinni. Lukija saa päätellä, kuka valehtelee ja miksi.

Tarinan loppu

Zenjan 13-vuotiaas sukulaistyttö Ljalja kuvittelee romanssin aikuisen miehen kanssa.  Ženja selvittää asiaa, mies jonka Ženja tuntee, luulee Ženjan viittaavan hänen täysi-ikäiseen rakastajattareen. Zenjakin kokee romanssin, mutta palaa yhteen toisen miehensä kanssa. Vuosia myöhemmin Ljaljalla on lapsi, joka selittää olevansa prinsessa.

Luonnonilmiö, entinen eläkkeellä oleva runouden professori Anna Veniaminovna lausuu runojaan suojateilleen myös eräälle naisinsinoööriopiskelijalle Mašalle. Anna kuolee ja hänen "runopiirinsä kokoontuu". Maša lausuu Annan runoja. Selviää, että Anna on ominut muiden runoja, hän luulee proffan omiksi runoiksi. Kun professori on kuollut, selviää kaikille, että omia ne eivät olleet.

Mašalle tulee paha mieli, kun ensimmäinen hänen tuntemansa sivistynyt ihminen huijaa ja Maša aikoo jatkaa insinööriksi lukujaan, oli  vaihtamassa jo runouteen.

Onnekas sattuma

Ženja tekee 1990-luvulla tv-töitä ja hänet pyydetään Sveitsiin valmistelemaan käsikirjoitusta prostituoiduista. Valhe on täss se, että kaikki naiset kertovat saman tarinan, miksi he ovat ajautuneet Sveitsiin. He myös kertovat, että aikovat mennä naimisiin sveitsiläisen pankkiirin kanssa. Eräs naisista on Tamar, joka on Harkovista kotoisin, ja  ollut Helsingissä, nyt Sveitsissä. Lähtenyt Ukrainasta 14-vuotiaana, sveitsiläinen poikaystävä. Tarinat siis toistuvat,  ikäviä kohtaloita. Myös miesten elämissä ilmenee valheellisuutta.

Elämän taito on pisin novelli, missä on paljon henkilöitä ja tapahtumia. Ženjalla on kustantamo, ja hän on yhteisön tukipilari. Hän avittaa Liljaa entistä proviisoria (jonka tyttönimi on Aptekman!). Tarinassa Zenjan äiti on sairas, Zenja muistelee myös kuollutta isoisäänsä ja perhettään. Galja etsii elämässään asioita, mihin hurahtaa, tällä kertaa hän on lähdössä Israeliin ja on opetellut hepreaa ja lukenut tooraa. Aikanaan hän tulee takaisin. Tarinassa on myös perhe Groznysta, ja Zenja joutuu auto-onnettomuuteen, ja toisten avun varaan, kun toipuu ja pääsee leikkaukseen ...

Ljudmila Ulitskajan novellikokoelma  Naisten valheet on yhtenäinen kokonaisuus, joka tarkastelee yhteisöä myötätunnolla. Etenkin neuvostoaika nähdään (tai minä näin) sangen valoisana.

*****

Ljudmila Ulitskajasta on tietoa lisää Suomi-Venäjä seuran sivuilla täällä.

Pasi Kostiainen: Apulanta, Maalin alta

 

Pasi Kostiainen: Apulanta, Maalin alta, WSOY 1998, sivumäärä 126.

Pasi Kostiainen (s. 1967) on tietokirjailija, joka on kirjoittanut tämän hyvän kirjan Apulannasta vuonna 1998, hän on kirjoittanut myös muita tietokirjoja.

Apulanta on heinolalainen alkuun punk-yhtye, jota olivat perustamassa Toni Wirtanen ja Antti Lautala vuonna 1991, vuonna1992 mukaan tuli  Sipe Santapukki. Vuonna 1992 bassoa soitti yhdysvaltalainen vaihto-oppilas Mandy ja vuonna 1993 bassoon siirtyi Tuukka Temonen.

Kirjassa tarkasteluvuosi on 1998 ja sitä aiempi aika. Apulanta oli kirjoitushetkellä 1998 kokoonpanossa: Toni Wirtanen (kitara, ja laulu) Tuukka Temonen (basso) ja Sipe Santapukki (rummut). Toni Wirtanen on ikäluokkaa 1975, Sipe Santapukki 1977, ja Temonen 1975. Vuonna 1998 bändi oli hajoamisen partaalla tai se on kirjan alkuasetelma. 

Teos on minusta erinomainen, suora ja suurimmalta osin (tai ehkä kokonaankin) rehellinen.

Heinolassa asui tuolloin noin 20 000 ihmistä, nykyään alle. Lahteen on matkaa 30 km. Kirjassa on mainintoja suurista levymyynneistä. Tuolloin tilastoitiin levymyyntiin vain tietyn hintaiset levyt (ei "ale-levyjä"). Musiikkituottajien sivulla ifpi.fi on platina- ja kultalevyiksi luokiteltu Apulannan kulta- ja platinalevyiksi 2000-luvun levyjä kuten Ei Vielä Ole Edes Ilta, Heinola 10 ja Hiekka, mutta 1990-luvun levyjä ei ole tässä listassa. Tehosekoittimella ja Apulannalla on oma levy-yhtiö, joka myi levyjä edullisesti. Apulanta otti kantaa  esimerkiksi Systeemi kusee, mutta otti etäisyyttä tankimpaan punkkin. Läpimurto tapahtui biisillä Mitä kuuluu. Kolmannella levyllä on hitti Anna mulle piiskaa. Neljännellä levyllä on hitti  Teit meistä kauniin. Apulannan alkutaivalta värittivät  Temosen ja Wirtasen näkemyserot. Temonen koki, että hänen mieliteitään ei oteta huomioon. Se on tuon 1998 kriisin pääasia? Riidat sovittiin ja Temonen oli bändissä 2005 saakka. Temonen on ohjannutr vidoita ja elokuvia, esimerkiksi mainion Presidentin tekijät ja Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin.

Kirjassa bändiä kutsutaan Suomen suosituimmaksi alle ravintolaikäisten bändiksi. Biist on Toni Wirtasen tekemiä. Toni Wirtanen on osallistunut kahdesti Vain Elämää ohjelmaan kauteen 3 ja kauteen 7. Toni on kulkjenut eri poluja kuin yleensä rokkarit, hän on käynyt armeijan ja kotiutunut alikersanttina, ylioppilaskirjoituksista hän sai kuusi ällää. Toni Wirtasen taustaa tuodaan kirjassa esille paljonkin. Perhe muutti Heinolaan isän kuolleman jälkeen. Toni päätti tulla rokkariksi W.A.S.P:n videon . I want be somebody nähtyään. Bändissä oli erilaisia ihmisiä. Sipe on ollut jo tuolloin kasvissyöjä. Temonen oli kallellaan Kokoomukseen tuolloin.

Kirjassa on paljon suoria tarinoita seurustelusta, treenikämpästä, rumpujen hankinnasta, käytännön piloista ja asenteista yleensä.

Kirjan kuvakavalkadi 1990-luvulta on myös erinomaisen kiinnostava.

Toni Wirtanen toteaa "että katuu  Mato-biisin tekemistä

Tässä pätkä siitä, minusta on hyvä Apulanta biisi,

Armo on Apulannan 2000-luvun tuotantoa

P. D. James: Sally-rukka, kultatukka

 

P. D. James: Sally-rukka, kultatukka, alkuteos  Cover her face 1962, suomentanut Pirjo Latvala, WSOY 1990,  Sapo 244, sivumäärä 239.

P. D. Jamesin dekkari Sally-rukka, kultatukka on ensimmäinen Alan Dalgliesh -sarjassa, jossa ilmestyi  46 vuoden aikana 14 dekkaria. Dekkarisarjasta on tehty tv-toteutuksia, MTV Katsomossa on tämä kaksi-osainen tv-toteutus, joka autoista ja lankapuhelimesta päätellen tapahtuu minusta 1960-luvulla. Henkilökatras on minusta hieman toisenlainen kuin kirjassa, eikä tämä tv-toteutus  ole kaikkien kirjan lukeneiden suosiossa?

Tässä kuva Alan Dalglieshistä, jota näyttelee Bertie Carvel.

Alkuperäiseen dekkariin siis: Martingalessa tapahtuu murha.  St Mary suojakoti majoittaa naimattomia äitejä. Vanhapiika Alice Liddell on laitoksen johtaja. Lukiolainen Sally Jupp on vauvoineen laitoksen asukki. Sally Jupp pääsee kuitenkin sisäköksi Maxien perheeseen. Perheen äiti Eleanor järjestää päivälliskutsuja, johon osallistuu vieraita, kuten Eleanorin aikuiset lapset kirurgi Stephen Maxie, leskeytynyt Deborah Riscoe, sekä neiti Liddell, Catherine Bowers, joka haluaisi avioitua Stephenin kanssa ja kustantaja Felix Hearns, joka katselee Deborahia sillä silmällä. Felix on sotasankari, jota Gestapo on armottomasti kiduttanut. Deborahin aviomies kuoli jo ensimmäisen aviovuoden aikana polioon. Eleanorin mies Simon on vanhuuden ja muistisairauden vuoksi vuodepotilas. Tohtori Epps hoitaa häntä. Sally Jupp sopeutuu talouteen hyvin. Hänen Jimmy-poikansa varttuu. Lasta hoitaa myös perheen palvelija Martha Bultitaft. Sitten myyjäispäivän päivällisten jälkeen yöllä Sally kuristetaan kuoliaaksi. Scotland Yard kutsutaan paikalle. Etsivärikoskomisario Alan Dalgliesh alkaa tutkia murhaa apunaan on George Martin.

Tämä edustaa klassista brittiläistä dekkaria, kuten Agatha Christien tai Dorothy L. Sayersin dekkarit. Tämä ensimmäinen dekkari edustaa tätä perinnettä parhaiten, sen jälkeen P  D. James muutti kirjojaan romaanin suuntaan, että ihmisuhdeasiaa on enemmän ja dekkareiden mitta tuplaantui.

Pidempi oppimäärä
Ennen murhaa Sallyyn liittyi ristiriitoja tai hän aiheutti niitä, usea ilmenee vasta tutkinnassa. Myyjäisissä Sally esiintyi varsin avonaisessa asussa, joka herätti pahennusta (kirjoitusajankohta  ja maalaiskylä!). Sally nimitteli neiti Liddeliä seksinnälkäiseksi vanhaksipiiaksi, ja sanoi, että hän voisi kertoa meheviä juttuja. Sally myös kertoi, että Stephen Maxie oli kosinut häntä.

Kun uusia asioita ilmenee, putkahtaa tarinaan vielä lisähenkilöitä, joiden liikkeitä poliisi tutkii, Sally ei ollut keinoton alistettu nainen vaan suurpeluri.

Teoksen lopussa Deborah Riscoe ja Alan Dalgliesh tapaavat ja heidän jälleennäkemistä ounastellaan. Tämä tapahtuu myöhemmissä dekkareissa, molemmat ovat leskiä. Alan Dalglieshin vaimo ja vastasyntynyt poika kuolivat synnytyksessä. Deborahin mies kuoli polioon (eletään toisen maailmansodan päättymisen jälkeistä aikaa). Tätä ei tv-toteutuksessa ole, sillä jakso on kolmannella kaudella. Alan tv-toteutuksessa on jo nähnyt Emman, josta on tuleva hänen toinen vaimonsa.

*****
Phyllis Dorothy  James  (1920-2014) kirjoitti 14  Adam Dalgliesh -dekkaria. P. D. James on halunnut juonen lisäksi kuvata ihmisiä, ihmissuhteita ja ajan ongelmiakin. Tämä ensimmäinen on etupäässä klassinen dekkari.

Adam Dalgliesh -sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Rex Stout: Homicide Trinity

 

Rex Stout: Homicide Trinity, 1962, Bantam Books 8:s painos, 1983, sivumäärä 186. Novellikokoelma#12

Suomeksi otsikko lienee murhan kolminaisuus ja sisältää kolme Nero Wolfe tarinaa. Ensimmäinen on  Eeny Meeny Murder Mo, joka on sivuilla 1-62.

Tarinassa Nero Wolfe ratkaisee tavoiltaan poiketen murhan ilmaiseksi. Lakiyhtiön sihteeri Bertha Aaron (42 v) tulee huolineen vastaanotolle ja Wolfen apuri Archie Goodwin kuulee tarinan. Bertha Aaron oli nähnyt avioerojutun toisen osapuolen puhuvan lakiyhtiön nuoremman osakkaan kanssa. Hän ei kerro lakimiehen nimeä, ja nuorempia osakkaita on kolme Frank Edey, Milo Heydecjer ja Gregory Jett ja yksi vanhempi osakas Lamont Otis (75 v). Yritys edustaa miljonääri Morton Sorellia avioerokäräjillä, jossa rouva Rita Sorell vaatii siipaltaan 30 miljoonaa dollaria. Archie Goodwin käy puhumassa Wolfen kanssa poikkeuksellisesti kasvihuoneessa. Nero Wolfe ei halua osallistua avioerojuttuihin. Kun Archie palaa, on Bertha kuristettu Wolfen kravattiin, jossa on kastiketahra, mikä kirjan alussa oli iso ongelma.  Nero Wolfe päättää ratkaista murhan ilmaiseksi, ja kutsuu etsiväkolmikon Saul Panzerin, Fred Durkinin ja Orrie Catherin töihin. Nero Wolfe tajuaa turkimusten jälkeen  kuka on murhaaja, jota kuulustelee lopussa, ja kertoo murhaajan tekemistä virheistä.

Toinen tarina on nimeltään Death of a Demon sivuilla 63 -125 = 62 sivua, Demonin kuolema
On tammikuu ja Lucy Hazen, saapuu Nero Wolfen toimistoon saamaan opastusta. Lucylla, joka on rouva Barry Hazen, on ongelma, kaksivuotisen avioliiton eväät on syöty, pariskunta asuu eri makuuhuoneissa, ja rouva haluaa eron, jota ei tule saamaan. Hän pelkää miestään ja haluaisi ampua tämän. Hänellä on ase mukana, jonka Archie Goodwin ottaa talteen. Barry Hazen on ollut Lucyn (kuolleen) isän Titus Postelin asiakkaan Jules Khouryn sihteeri. Nero Wolfe ottaa Lucyn orkideakierrokselle, jonka jälkeen Lucy lähtee ja ase jää Archielle, joka kuulee radiosta, että Barry Hazen on ammuttu. Poliisi pidättää Lucyn, koska Lucyn aseeen kaliberi on sama kuin murha-aseen. Nero Wolfe alkaa tutkia murhaa ja antaa Lucyn käyttöön lakimiehensä Nathaniel Parkerin. Parker on yksi niistä kahdeksasta henkilöstä, joiden kanssa Nero Wolfe kättelee.

Tutkinnassa päähuomioon saavat päivälliset, jotka olivat päivää ennen murhaa, siellä olivat paikalla leskirouva Victor Oliver, rouva Henry Lewis Talbot, pankkiirin vaimo, Theodore Weed, Ambrose Perdis laivanvarustaja ja keksijä Jules Khoury. Barry Hazen hoitaa PR-asioita, ja päivällisillä olleet ovat hänen asiakkaitaan. Todellisuudessa Barry Hazen oli nilkki, joka kiristi "asiakkaitaan". Nero Wolfe ratkaisee tapauksen nopeasti 36 tunnissa ja samalla hän kertoo, että myös Lucyn isä murhattiin ja tekijä oli sama.

Counterfeit for Murder, (= väärennetty murhaa varten) on kolmas ja viimenen juttu.

Nero Wolfe on päivittäisellä aamuisella orkideahetkellä. Ovikello soi ja Nero Wolfen oikea käsi Archie Goodwin avaa oven. Nainen pyytää päästä sisälle toteamalla "Look , Buster, I'm no Eskimo, Let the lady in." s. 128. 

Neiti Hattie Annis omistaa täyshoitolan, huoneita hän vuokraa nuorille näyttelijöille ja alalle pyrkiville, Hattien isällä oli ollut teatteri.  Neiti arvaa Archien ajatukset ja sanoo, että hän on ollut hemaiseva 30 vuotta sitten. Hän haluaa tavata Nero Wolfen, joka on orkideojen luona. Neiti lupaa palata myöhemmin ja jättää paketin. 

Seuraavaksi ovelle tulee täyshoitolan asukki Tammy Baxter, joka kyselee Hattieta, sillä hän ei poistu rähjäisestä asunnostaan täysihoitolastaan. Tammy  lähtee ja Hattie palaa, mutta on huonossa kunnossa. Auto on töytäissyt häntä. Hän tointuu Nero Wolfen kokin Fritz Brennerin tarjottua kahvia. Hattie on löytänyt siivotessaan paketin, jossa on paljon kaksikymppisiä. 

Tarinan alkutahdit ovat nämä. Nero Wolfen luona piipahtaa myös valtiovarainministeriön tutkija, hän tutkii rahan väärentämistä. Seuraavaksi Tammy Baxter murhataan, ja teosta epäillään täyshoitolan asukkaita.

Nero Wolfe ratkaisee ongelman, ja väärentäjä on myös murhaaja, joka vastannee tarinan nimeä.

Sujuva tarina, jossa Nero Wolfe odottaa "orkideametsästäjältä" orkideoja Venezuelasta.

Tämä oli ensimmäinen lukemani englanninkielinen Nero Wolfe kirja, sen jälkeen ostin lisää englanninkielisiä novellikokoelmia huuto.netistä, amazonista ja adlibriksestä, joista olen jo bloggannutkin. Kieli on minulle hankalaa, sillä kertoja Archie Goodwin käyttää värikästä kieltä, paljon kiertoilmauksia, ja tekstissä on paljon ironiaa ja huumoria, mikä tietenkin on tarinan suola. 

Nero Wolfe tarinoita (pitkät ja lyhyet) on kaiken kaikkiaan 73, joista yksi ilmestyi Rex Stoutin kuoleman jälkeen. Se on kuitenkin jo julkaistujen tarinoiden toisia versioita, joita Stout ei julkaissut. Mainittu eepos saa bloggauksensa 2.4.2025 eli Sarja on loppumetreillä, raha ja kielitaito ei riitä koko sarjan hankkimiseen ja bloggaamuseen.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Ingerid Stenvold: Voittajan sydän Marit Bjørgenin tarina

 

Ingerid Stenvold: Voittajan sydän Marit Bjørgenin tarina, alkuteos Vinnerhjerte; historien om Marit Bjørgen 2021, suomentanut Terhi Width, Otava 2022, sivumäärä 256. 

Marit Bjørgen (s. 1980) on uransa kilpahiihtäjänä 2018 lopettanut norjalainen alkujaan maatalon "tyttö". Hiihtäjä saavutukset: Olympiakisoista 8 kultaa, 4 hopeaa ja 3 pronssia, kultamitaleista 5 on henkilökohtaisia. MM-kisoista 18 kultaa, 5 hopeaa sekä 3 pronssia. Maailman Cupissa 114 voittoa, neljä kertaa kokonaiscupin voitto ja yksi Tour de Skin voitto. Kirja kertoo, kuka Marit Björgen on, ja miten hän nousi huipulle. Hän saavutti 114 maailman cup kilpailun voittoa ja oli  184 kertaa podiumilla.

Marit Björgen on kotoisin kylästä lähellä Rørosia ja Trondheimia. Marit teki tilan töitä, esimerkiksi kun lampaat haettiin laitumelta niin kävelyä tuli 30-40 km päivässä. Lisäksi tallityöt, halkojen hakkuu, heinän teko ja koulumatkat ilman koulukyyditystä. Alakoulussa oli 30 oppilasta, ja Maritin luokalla 4. Marit harrasti useita lajeja ja käsipalloa varsin pitkään. Hän alkoi kilpailla myös hiihdossa. Hän hävisi ensimmäisen kerran 14-vuotiaana Ruotsissa. Hän siis opetteli myös häviämään. Marit ei mennyt urheilulukioon vaan jäi kotiin asumaan ja kävi Gauldalin lukion urheilulinjan, valmistui ylioppilaaksi. Ensimmäinen avomies oli lukiokaveri. Toinen avomies ilmaantui kuvioihin myöhemmin, kun Marit oli tunnettu. Paikalliset juorulehdet revittivät asiasta otsikoita, jotka painoivat Maritia.

Maritin huippuhetket osuvat 2000-luvun puolelle. Lahti 2001 näytti Maritille, että dopingin käyttäjiä on mukana. Ura oli nousujohteinen, Salt Lake Cityn olympiakisoista tuli viestihopea, seuraavana vuonna tuli MM-kisoista kultaa sprintissä. Uran alku toi mitaleita, kultaakin, mutta suurta läpimurtoa ei tullut. Vuoden 2009 MM-kisoista tuli sijat 16, 19, 9 ja 4. Asiaan vaikutti lehtikohut, isoisän kuolema ja liian kova ja yksipuolinen harjoittelu. Marit laittoi asiat uusisksi ja lähti alhaiselta tasolta vetämään perustaksi matalasykkeisiä harjoituksia. Maritilla todettiin myös rasitusastma, johon hän sai luvan käyttää lääkkeitä. Asiasta eräät kilpakumppanit antoivat lehdille lausuntoja. Myös Maritin lihaksia ihmeteltiin. Joka tapauksessa Marit palasi maailmancupin osakilpailuvoittajaksi, ja saalisti kultaa Vancouverin kisoista 2010. Hän jäi kolmella kympillä Justyna Kowalczykin taakse hopealla, Aino-Kaisa Saarinen oli kolmas. Vuonna 2011 Therese Johaug nousi voittajaksi. Vuonna 2014 Marit päätti valloittaa Tour de Skin, jonka voittoa hän juhlisti vuonna 2015. Hiihtoura päättyi 2018.

Maritilla ja hänen puolisolla on kaksi lasta. Kirja päättyy vuoden 2021 Vasa Loppetin tunnelmiin, missä Marit oli naisten sarjan toinen.

RESULTS Vasaloppet 2021, women
1 Lina Korsgren, (SWE), Åre Längdskidklubb, 3.52.08
2 Marit Björgen, (NOR), Norway, 3.52.50
3 Ida Dahl, (SWE), Sweden, 3.57.07

Matka on ymmärrykseni mukaan 90 km.

Kirjassa on puhetta urheilijoiden ravinnosta ja syömisestä. Marit ei ole koskaan jättänyt jälkiruokia väliin, vaan söi järkevästi. Kun treenaa kovaa, tarvitsee myös "rakennusaineita". Lisäksi kirjassa on listattu sääntöjä maajoukkueurheilijoille, eli harjoitellaan yhdessä, ei puhuta "jostakin" vaan "jollekin", eli erimielisyydet ratkaistaan, eikä levitellä asiaa. Kilpailun jälkeen murjotetaan enintään puoli tuntia. Treeneihin tullaan valmistautuneena ja motivaatio kohdallaan. Otetaan vastuuta yhteisistä asioista.

Ingerid Stenvoldin kirja Voittajan sydän Marit Bjørgenin tarina löytyi kahden euron laarista, mutta oli oikein oiva kirja.

Satu Rämö: Hildur

 

Satu Rämö: Hildur  WSOY 2022, sivumäärä 364.

Suomalaisen Islannissa asuvan Satu Rämön (s. 1980) Hildur-sarjasta on tullut Suomessa erittäin suosittu. Sain lahjaksi paketin, jossa oli kolme ensimmäistä osaa nyt jo neljänteen osaan ehtineeseen Nordic Blue -sarjaan.

Tämän dekkarin päähenkilö on Hildur Rúnarsdóttir, islantilainen syrjäseudun poliisi, jonka traumaattinen lapsuus on ajanut hänet poliisiksi syrjäseudulle. Parikseen Hildur saa suomalaisen poliisiharjoittelija Jakob Johanssonin, joka on keskellä hävittyä huoltajuuskiistaa. Jakob on pika-avioitunut norjalaisen Lenan kanssa, pariskunnalla on Matias-poika, jonka äiti on ominut itselleen. Jakob on pitkä ja maskuliininen, mutta kutoo villapaitoja.

Hildurin taakkana ja traumana ovat 25 vuotta sitten marraskuussa 1994 kadonneet 6- ja 8 - vuotiaat sisarukset Björk ja Rosa. Lasten menetysten jälkeen Hildurin vanhemmat kuolivat pian auto-onnettomuudessa ja Hildur varttui tätinsä Tinnan luona. Hildur ei ole avioitunut, mutta hänellä on suhde naapurissa asuvan opettajan Freysin kanssa.

Hildurin poliisipiiri on tuulen tuivertamilla Länsivuonoilla  kaukana Reykjavikin hälinästä.

Satu Rämö on rakentanut uskottavan miljöön  mutta hahmoille tapahtuu minusta "liikaa". Sarja on luokiteltu Nordic Blueksi, vaikka vakiintunut nimi on Nordic Noir, joka yhdistää monia pohjoismaisia dekkarisarjoja. Hildur on tasapainoisempi kuin Åsa Larssonin Rebecka Martinsson. eikä hänellä ole yhtä rankkaa taustaa kuin Björlindien Olivia Rönningillä. Nordic noirin aloitti Beck-dekkarisarja, jota Mankellin Wallander-sarja aika uskollisesti päähenkilön kehityksen kannalta seuraili. Hildurilla on näkemys asioiden tärkeysjärjestyksestä ja tekee toisinaan asioita toisin kuin hänen pomonsa Beta edellyttää, mikä yhdistää kaikkia näitä sarjoja.

Dekkari alkaa Hildurin ratkoessa perheriitoja, huoltajuusasioita, ja käy ojentamassa paikallista pikku rikollista Jon Jonssonia. Jakob kotiutuu hyvin poliisiharjoittelijaksi. Hän saa sänkyseuraa paikallisesta villalankayrittäjästä reippasta Gudrunista. 

Luonto on Islannissa läsnä ja on armoton. Lumivyöryn jälkeen löytyy Jon Jonsson murhattuna, murhakarkelot jatkuvat, reykjavikalainen asianajaja ja Hildurin naapuri Freysi löytyvät kuolleina ...

Tutkinta on alkuun hidasta, mutta lopulta tapahtuu läpimurto ja Reykjavikissakin käydään. Murhakarkeloiden syy ja tekijä selviävät. Oikeassa Islannissa henkirikokset ovat äärimmäisen harvinaisia

Islenfingabok tietokanta mainitaan, olen aiemmin (täällä) kirjoittanut:

Islanti on pieni kansakunta. Teoksesta ilmenee, että väestötietoja on kerätty "Islendingabökiin", joka löytyy löytyy netistä (englantilainen summary täällä), islantilaisilla on tunnukset tietokantaan, jonka esittelyssä sanotaan sen yltävän jopa 1200 vuotta taaksepäin. Tietokannassa on mahdollista tehdä hakuja eri ajanjaksolla syntyneistä ja monella muulla tavalla. Lisäksi teoksessa puhutaan Kansallisarkistosta.

Satu Rämön Hildur on sujuva dekkari, joka on hurmannut suomalaiset. Miljöö on aito ja kiinnostaa suomalaisia. Hildur on suora ja oikeudenmukainen, mutta hänellä on omat traumansa, kuten Jakobillakin. Sarja jatkuu Hidurin ja Jakobin traumavellejä hämmentäen. Traumavelliä maustetaan lisää joka osassa.

Hildur-sarja

1. Hildur

2. Rósa & Björk

3. Jakob

4. Rakel

Ellery Queen: Vastapeluri

 

Ellery Queen: Vastapeluri, alkuteos The Player on The Other Side 1963, suomentaja Antero Tiusanen, Gummerus Book Studio 2002, sivumäärä 240.

Ellery Queenin dekkari Vastapeluri  miljöö on puisto, jossa jököttää neljä kivilinnaa. Kivilinnoissa asuvat äveriäät Yorkin serkukset. Ensin kirjeitse kuoleman merkin saa Robert York, ja pian hänet tapetaan. Emily York on seuraavana vuorossa  ...

Ellery Queen kohtaa hyvin pulmallisen ihmisshakkiasetelman ja itse ratkaisu, kuten takakansi  mainitsee, "on kuitenkin niin mieletön, ettei kukaan osaa kuvitella sitä".

Henkilökohtaisesti en pitänyt ratkaisusta, mutta en myöskään osannut sitä ounastellakaan. Netissä on tietoja, että kirjan todellisuudessa olisi rustannut Theodore Sturgeon (1918-1985). 

Jo alussa lukijalle selviää, että syyllinen lähettää viestejä puutarhuri Waltille, joka toimii ilkiön käsikassarana. 

Juonirakennetta, jota en paljasta, on käytetty Matlock tv-sarjassa ainakin yhdessä jaksossa. (Matlockissa on 193 jaksoa). 

*****
Ellery Queen -tarinoita alettiin julkaista 1928 ja ensimmäinen dekkari Silinterihatun arvoitus julkaistiin 1929, bloggaamani Ruumiskirstun arvoitus vuodelta 1932 on mainittu yhdeksi parhaista. Kirjoissa Ellery Queen on salapoliisi, joka merkitsee seikkailunsa "ylös". Hänen isänsä on poliisi Richard Queen.
Ellery Queenia kirjoittivat amerikkalaiset serkukset Frederick Dannay ja Manfred Bennington Lee, ilmeisesti nimillä Daniel Nathan ja Manford Lepofsky, dekkareita on kymmeniä, ja loppuvaiheessa muut kirjoittivat loppuun tarinoita, tämän siis Theodere Sturgeon.