Jarkko Sipilä: Murharyhmä Takamäki 4-6,

 

Jarkko Sipilä: Murharyhmä, Takamäki 4-6 sisältää Takamäki-dekkarit: Todennäköisin syin, Likainen kaupunki ja Mitään salaamatta, yhteisnide.

Jarkko Sipilä: Todennäköisin syin. Gummerus 2004, Loisto-pokkari 2006, sivumäärä 252.

Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan yhden osan vuodessa -vauhdilla. Todennäköisin syin on sarjan sujuva nelososa, joka vie rikostapausten ohella myös Takamäen ja hänen lähipiirinsä tarinoita eteenpäin.

Takamäen ryhmän tutkittavaksi tulee 17-vuotiaan irakilaistaustaisen Ibrahimin porttikongissa tapahtunut murha. Ibrahim on kotoutunut hyvin, hän on käynyt lukiota, pelannut namikassa korista ja hänellä on ollut suomalainen tyttöystävä. Tekijän tuntomerkit viittavat "maahanmuuttajaan". Vuonna 2004 tilanne Suomessa oli hyvin toisenlainen kuin nyt. Maahanmuuttajia oli vähemmän, eikä Irakista tulleita ollut vielä paljon. Arabikeväästä ei ollut kuultukaan ja vuoden 2015 pakolaisaaltoa ei ollut edes ennustettu. Sipilä kuvaa ihmisten mielipiteitä ja raadollisuutta tutkimusten edetessä eli teema on esillä ja tällöin elettiin Kaksoistorni-iskujen jälkeistä aikaa, Al-Qaida oli "voimissaan". 

Kerronnassa vuorottelevat Takamäki, Anna Joutsamo ja ataripoliisi Suhonen, joka nuohoaa baareja ja hengaa rikollisten kanssa, mutta saa arvokasta tietoa poliisille. 

Murhan motiivit ovat aiemmissa tapahtumissa, jotka ovat tapahtuneet Irakissa, enkä puutu bloggauksessa tähän tutkintaan, joka kiinnostaa myös Supoa.

Kirjan alussa on tapahtumakuvia, jotka eivät liity kovinkaan paljon käsiteltävään tapaukseen. Rikosylikonstaapeli Anna Joutsamo kuuntelee puheluja autossa, joka pöllitään.  Anna on kolmikymppinen sinkku. Loppukahinoissa hänen pitää käyttää asettaan ja ampuu erästä henkilöä olkapäähän.

Takamäki on ollut mukana ratkaisemassa vuonna 1977 tapahtunutta murhaa. Murhaaja tosin oli tullut tunnustamaan ja todisteet osoittavat miehen syylliseksi. Takamäki on 44-vuotias. Kirjan mukaan vatsa on litteä mm. lenkkeilyn takia. Kaarina-vaimo on tottunut (tai turtunut)  yöllisiin puhelinsoittoihin töistä. Perhe asuu rivarissa Espoon Leppävaarassa. Hääpäivänä  pariskunta on syömässä G.  W. Sundsmanissa. Kaarina on ylihoitaja. He olivat tavanneet opiskelijabileissä, jossa sairaanhoitajaopiskelijoita ja poliiseja. Poliisit ja sairaanhoitajat tekevät vuorotyötä, tosin ylihoitaja on päivätyötä. Parilla on kaksi poikaa: Joonas (13 v) ja Kalle (11 v). Perhe on selvinnyt rivariyhtiön rakennusvirheestä mutta lomaillut Turun Caribiassa. 

Ataripoliisi Suhonen on 36-vuotias poikamies. Rikostoimittaja Sanna Römpötti on siirtynyt televisioon toimittajaksi.

Teoksen mukaan muslimeja olisi ollut 2004 noin 25000 - 30000, nyt jo enemmän, oikeaa lukua en tiedä, mutta yli 100 000.

Jarkko Sipilä: Likainen kaupunki  Loisto-pokkari 2006, Sivumäärä 294. Takamäki #5.

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-dekkarisarjan viides osa Likainen kaupunki alkaa heinäkuun neljäntenä päivänä 2005 tai oikeastaan yöllä rekkapalosta. Sammutuksen jälkeen rekasta löytyy heroiinin yliannokseen kuollut virolainen rekkakuski Ivo Martinsoni. Miehen tekemisiä aletaan selvitellä ja rekisterimerkinnät eivät täsmää tutkinnan kanssa.

Murharyhmää vetää Kari Takamäki, 45-vuotias rikosylikomisario, jonka loma on alkamassa. Perheen pitäisi suunnata Kreetalle.  Vaimo Kaarina on HUS:n hallintopäällikkö, ja lapsista Joonas on menossa kasille ja Kalle kutoselle. He harrastavat jääkiekkoa. Takamäki on hyvässä kunnossa, hän juoksee 20 kilometrin lenkkejä. Takamäen ryhmään kuuluu edelleen  Anna Joutsamo (32 v), joka kipuilee ammatin henkisen rankkuuden kanssa. Ataripoliisi Suhonen on neljissäkympissä, hänellä on edelleen pitkätukka ponnarilla ja nyt lisäksi koko parta. Suhosella on tietolähteensä, yksi on lapsuuden ystävä Salmela, joka toimii luukuttajana. Kirsi Kohonen on toinen naispoliisi ryhmässä. Hän on Joutsamon ikäluokkaa. Ryhmässä puurtavat lisäksi Strand, Nurmi ja Kannas. Rikostoimittaja Sanna Römpötti on siirtynyt TV:n puolelle.

Konnia on monessa kategoriassa, eniten kuvataan moottoripyöräkerholaista Mika "Remo" Kahmaa, jonka lähipiiriin ujuttautuu outo Tiina Wallin. Tutkimuksissa selviää, että Ivo Martisoni on ollut virolainen peitepoliisi,  Anders Tammerk, joka on murhattu. lisäksi hänen vaimonsa ja lapsensa on ammuttu. Tutkimuksiin tulee outoja yhteensattumia KRP:n kanssa, myös Supo tulee kuvioihin mukaan. Loppujen lopuksi kyse on isoista asioista. Loppuselvittelyt uhkaavat Takamäen lomaa, ehtiikö hän lentokentälle?

Ajankuva puhelinlokien ja paikannustietojen osalta välittyy hyvin. Takamäki muistelee 1978 Ruisrockia, jossa esiintyi Uriah Heep. Tai Ruisrock muistuu Jussi Raittisen Kesäduunibluesista, missä lauletaan aiheesta. Kallion Kulmapubin Jukeboxissa sen sijaan soi Maija Villkumaan Ei.

Jarkko Sipilä: Mitään salaamatta, Gummerus 2006, sivumäärä 348. Takamäki #6.                            

Jarkko Sipilän (1964-2022) Takamäki-sarjan kuudennessa osassa Mitään salaamatta käsitellään todistajan asemaa. Syyskuun 17. päivä on tapahtunut raaka murha 18-vuotiasta Lauri  Salmelaa on ammuttu keskelle otsaa. Ampuja Iiro Nyberg (23 vuotta) on kiinniotettu, ja dekkarin alussa häntä kuulustelevat poliiseista Anna Joutsamo ja Mikko Kulta, mutta Nyberg ei kerro mitään. Murharyhmä johtaa Takamäki, joka on 46-vuotias lommoposki. Miehelle maistuu pitkät juoksulenkit. Vaimo Kaarina on Hussilla töissä hallintopuolella. Parilla on pojat Kalle ja Joonas. Murharyhmässä on Joutsamon lisäksi toinen nainen eli Kohonen. Ryhmään kuuluu myös Atari-poliisi Suhonen. Ammuttu Lauri Salmela on Suhosen koulukaverin Salmelan poika. Salmela luukuttaa ja on Suhosen tietolähde. Suhonen seurustelee vakuutusyhtiössä työskentelevän Raijan kanssa.

Iiro Nyberg on tuotu ja haettu murhapaikalta Porvoonkadulta Alppilasta, poliiseja kiinnostaa, kuka oli kuljettaja. Poliisin kiikarissa on huumeliigaa pyörittävä Jari Korpi, jolla on organisaatio kilpimiehineen. Porvookadulla asuva kolmikymppinen yksinhuoltaja Mari Lehtonen on nähnyt auton sen rekisterinumeron ja kuskin. Lehtonen tunnistaa Korven ja todistaa oikeudessa, mistä Lehtosen ja hänen tyttärensä ongelmat alkavat. Onnistuuko poliisin suojella Mari Lehtosta ja hänen 12-vuotiasta tytärtä?

Mitään salaamatta oli minusta napakka dekkari, joka poikkeaa virkistävästi muista alkupään Takamäki-sarjan kirjoista.

*****

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)

4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)

7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022).

Sipilän kotisivuilla (linkki) on vähintään takakansiteksti jokaisesta dekkarista.

László Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia

 

László Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia, alkuteos Az ellenallas melankoliaja 1989, suomennos Minnamari Pitkänen, Kustannusosakeyhtiö Teos, sivumäärä 367. Kannen suunnittelu Miika Immonen.

"Se kuluu, muttei käy loppuun" on kirjan aloitusmotto.

Kirjan tapahtumapaikka on unkarilainen (kuvitteellinen) pikku kaupunki, jonne on tullut sirkus, jonka ainoa vetonaula on sinivalaan raato. Sirkuksen  liepeillä maleksii outoa porukkaa. Outo on myös sirkuksen lihava johtaja, kannattajia haluava Prinssi jää arvoitukseksi.

Vastarinnan melankolia, vaikka on erinomainen  monella tavalla, on sekava ja hämärä kuvatessaan tuhoisaa vaellusta läpi kaupungin. Vakavia levottomuuksia tukahdutetaan pyytämällä paikalle armeija. Katalimmat käyttävät tilannetta hyväkseen, ja hamuavat valtaa ja totuus muuntuu.

Ennenkuin päästään edes sirkukseen, esitellään kaupunkilaisia, jotka näyttelevät pääroolia kummallisissa tapahtumissa.

Kaiken kaikiaan vuoden 2025 Nobelin kirjallisuuden nobelistin László Krasznahorkain romaani Vastarinnan melankolia oli  hyvin kiinnostava ja erilainen lukukokemus, välillä siinä on hyvin apokalyptisia jaksoja. Pidän romaaneista, jossa kaikkea ei valmiiksi pureskeltu. Tämä oli minusta huomattavasti parempi kuin aiemmin lukemani Saatanatango, vaikka se sisälsi samoja elementtejä, kuten se, että kaikki menee entistä heikommin, junat eivät kulje, kaikki rappeutuu, palinkaa juodaan mielummin kuin tehdään jotain. Aiheita ovat myös ihmisten eripuraisuus ja se, että ihmisillä on halu hurahtaa outoihin asioihin.

Pidempi katsaus, henkilöistä ja hieman tapahtumista
Rouva Pflaum on ollut sisariensa luona, ja matkaa junalla kotikaupunkiinsa. Junamatka on epämiellyttävä, häntä yritetään väkisinmaata vessassa. Rouva on pieni, rehevärintainen ja vanha. Kotikaupungin ilmapiirin hän aistii oudoksi. Hän saa kotiinsa vieraan rouva Eszterin, joka on muuttanut miehensä Gyorgu Eszterin luota. Tämä on pettänyt vaimonsa luottamuksen eroamalla musiikkikoulun rehtorin virasta. Rouva Eszter haluaa päteä miehensä asemalla. Rouva Eszterillä on suhde leskeksi jääneeseen poliisikapteeniin.

Rouva Pflaum on haudannut kaksi miestään ja hän on leski. Hänen poikansa Janos Valuska on nahjus, jonka rouva Pflaum on heittänyt asunnosta, mies on pian 40 vuotta ja hän  jakaa postia. Hän tiirailee taivasta ja on kiinnostunut kosmoksesta. Hän auttaa myös herra Eszteriä, joka makaa irtisanoutumisensa jälkeen pääosin sängyssä. Kaikki nämä henkilöt ovat vuorollaan tarinan päähenkilöitä ja he muuttuvat tarinan kuluessa ratkaisevasti.

Kaupungissa on uhkaava tunnelma. Sirkukseen ja sen sinivalaan raatoon liittyy jotain painostavaa. Oikeastaan mikään ei toimi, Villikissalaumoja on kaupungissa, ja ventovieraita. Paine purkautuu  amok-marssina, missä rynnäköidään ja tuhotaan. Mitään tarkkoja tietoja mellakoista ei anneta, eli lukija on samojen huhujen armoilla, kun tavallinen kaduntallaaja.

Armeija selvittää, mutta totuus kaikkoaa yhä kauemmas ja valta halutaan ja hamutaan.

Paikoin erinomainen, paikoin puuduttava kirja, saldo jäi kuitenkin plussalle.

Jon Fosse: Vithet

 

Jon Fosse: Vithet, alkuteos Kvitleik, ruotsintanut Lars Andersson, Albert Bonniers förlag 2025, sivumäärä  64.

Norjalainen Jon Fosse (s. 1959) on kuuluisa ja arvostettu näytelmäkirjailija. Tämä uusnorjaksi kirjoittava kirjailija palkittiin vuoden 2023 Nobelin kirjallisuuden palkinnolla.

Vithet (Valkoisuus) on pienoisromaani tai pitkä novelli, joka on julkaistu Nobel-palkinnon jälkeen. Tarina alkaa, kun nimetön henkilö on tylsistynyt ja ajaa auton päämäärättömästi metsän keskelle ja auto jää jumiin. Hän kävelee metsään, alkaa sataa lunta, on kylmä. Mies pohtii hölmöyttään ja tietää, että kannattaisi palata ihmisten ilmoille.

Päähenkilölle tulee lämmin. Hän näkee valkean hahmon kuulee tämän puhuvan. Jo aiemmin kuolleet isä ja äiti puhuttelevat häntä ...

Teos koostuu yhdestä nimettömästä luvusta. Virkkeet ovat pitkiä, lauseissa samat asiat toistuvat.

Tämä uutuus on lukemistani Fossen teoksista heikoin, siinä lämmitetään samaa velliä. Teemoina ovat ainakin elämän ja kuoleman raja, mitä tapahtuu kuoleman hetkellä ja  jälkeen, isoja teemoja, jotka eivät minulle avautuneet tästä kirjasta.

Ruotsalaisissa arvioissa ihmetellään käännöksen ilmauksia mor min, far min, jotka toistuvat tekstissä esim. Jag ser mor min och far min komma närmre och närmre ... s.41. Tässä närmre on kirjoitettu kuten teoksessa, eli sitä ihmetellään, että miksi mor min eikä min mor.

Suomenkieli on loistava siinä, että sanajärjestystä voi vaihdella vapaammin.

Jon Fossen teos Valkoisuus toistaa kirjailijan tuttuja monia kertoja pureskeltuja teemoja. Se on hänen uutuusjulkaisujaan.

*****

Olen blogannut myös Fossen teoksista Sonen,  Det är Ales och Sömlösa ja Aamu ja ilta.

Sinclair Lewis: Valtakatu

 

Sinclair Lewis: Valtakatu, Carol Kennicottin tarina, alkuteos Main Street 1920, suomentaja Helmi Krohn, Otava 1937, sivumäärä kahdessa kirjassa yhteensä 314+302 = 616. 

Yhdysvaltalainen nobelisti Sinclair Lewis  (1885-1951) on tunnettu erinomaisista romaaneistaan, joiden sävy on lievästi ironinen mutta todenmukainen. Babbitt  on hänen tunnetuin teoksensa. Tämä Valtakatu on hänen läpimurtoteoksensa ja kertoo Minnesotan pikkukaupunki Gopher Prairien ahtaista kuvioista, jonne päähenkilö Carol Milford muuttaa avioiduttuaan lääkäri Will Kennicottin kanssa. Will on puolisoaan vanhempi ja vanhapoika. Carol on jäänyt orvoksi ja käynyt collegen loppuun isänsä perinnön turvin. Hän on kouluttautunut ja ollut kirjastossa töissä. Carolilla on paljon ihanteita, hän haluaisi uudistaa Minnesotalaisen pikkukaupungin. Aie ei onnistu, koska hän törmää asukkaiden haluttomuuteen. Epäonnistuminen vaikuttaa Caroliin ja myös hänen avioliittoonsa. 

Gopher Prairien esikuva on Sinclair Lewisin oma kotikaupunki Sauk Centre, jossa on kirjailijan lapsuuden koti, mikä on nyt museo. Vuonna 2020 kaupungissa asui 4555 asukasta (lähde Wikipedia).

Carol on miestään nuorempi ja sen lisäksi ennakkoluuloton. Hän herättää huomiota mielipiteillään ja "tempauksillaan" ja muut rouvat juoruavat hänestä, mikä satuttaa Carolia. 

Teos piirtää oivan ja osin nuivan kuvan pikkukaupungin asukkaista, ja muutoksen vaikeudesta. 

Pääosa tarinasta kuvaa Carolin kamppailua ihanteidensa puolesta realismin törmätessä kaikeen uuteen. Carolin pahaolo nousee aallottain.

Sinclair Lewis sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1930.

Kirjan miljöö, ajankohta, henkilöt ja juoni "lyhykäisyydessään"
"Kukkulalla Mississippin rannalla, miksi kaksi sukupolvea sitten chippewas-intiaanit pystyttivät leirinsä seisoi tyttö ruiskukan sinistä pohjoista taivasta vasten ja St. Paulin pilvenpiirtäjien välkkyviä ikkunoita"
Näin alkaa kaksi osainen romaani Valtakatu. Collegen jälkeen Carol on kolmisen vuotta töissä kirjastossa ja suostuu lääkäri Will Kennicottin kosintaan ja muuttaa preeriakaupunki Gopher Prairie, joka on unohtanut kaksi sukupolvea sitten tapahtuneen uudisasutuksensa (= intiaanit häädettiin pois). Carol on räväkkä ja haluaa muutosta, mutta kerta toisensa jälkeen hän törmää näkymättömiin esteisiin, ihmisten juurtuneisiin ennakkoluuloihin.
Gopher Prairien asujaimisto, jonka kuvailu ei kerro olennaisinta eli Carolin ajatuksia heistä.
Ajankohta on 1900-luvun alku ja pääosin 1910-luku.

Henkilöitä

Carol Kennicott, romaanin päähenkilö, nuori collegen käynyt räväkkä nainen, jolla on ihanteita ja tarmoa laittaa niitä toimeen. Hänen yrityksensä kilpistyvät pikkukaupungin ahtaisiin mutta jähmeän pysyviin kulisseihin.

Will Kennicott, Carolin aviomies, lääkäri ja kirurgi, sopeutunut pikkukaupunkiin. Perusluonteeltaan kiltti. Kennicotilla on kaksi kilpailevaa kollegaa.

Bea Sorenson, ruotsalaisten uudisasukkaiden lapsi. Kaupunki syrjii maanviljelijöitä ja skandinaaveja, joita pitää "kommunisteina".  Bea saapuu kaupunkiin samaan aikaan kuin Carol ja on myöhemmin Carolin uskollinen palvelija ja ystävä.

Miles Bjornstam, skandinaavi ja työmies. On itsenäinen ajatuksissaan ja hyljeksitty, kannattaa demokraatteja, leimataan kommunistiksi. Hän avioituu Bean kanssa, elää onnellisena jonkun aikaa ennen perhetragediaa. Vaimo ja pieni Olaf poika kuolevat lavantautiin.

Vida Sherwin, naimaton opettaja, joka avioituu aliarvostetun Raymond "Raymie" Wutherspoonin kanssa, joka työskentelee kenkäkaupassa. Raymie on oikeastaan ainoa, joka lähtee ensimmäiseen maailmansotaan, vaikka moni puhuu siitä. Hän kotiutuu majurina ja alkaa pyörittää  firmaa. Vida on Carolin ystävä, joka koittaa estää pahimmat törmäykset. Will yritti seurustella ennen Carolia myös Vidan kanssa, mutta Vida antoi rukkaset Willille.

Rouva Bogart, Kennicottien ongelmallinen naapuri, tienoon pahin juoruakka, ilkeä ihminen, joka verhoutuu uskonnon taakse, hänen hulttiopoikansa Cy aiheuttaa paljon ongelmia, jotka äiti tietenkin kiistää.

Dave Dyer, apteekkari, ja vaimonsa Maud, joka hakee hoivaa Will Kennicotilta vaivoihinsa vedoten.

Harry Haydock ja vaimonsa Juanita. Harry omistaa Muoti-Aitan ja Muotinapin.

Jackson Elder omistaa Myllyn ja sahan. Hänellä on vaimo.
Guy Pollock, sivistynyt lakimies, mutta perusluonteeltaan varovainen nynny.
Sam Clark pitää rautakauppaa, Ethel on hänen vaimonsa.

Chester Dashaway omistaa huonekalukaupan, jonka yhteydessä on hautaustoimisto.
Frederick F. Ludelmeyer maustekauppias.
Nat Hicks, räätäli

Eric Valborg Hicksin firman tulokas, joka haluaa suunnitella naisten vaatteita New Yorkissa. Häntä sanottiin Elizabethiksi.

Bessie Smail Kennicotin täti ja aviomiehensä Whittier Smail, 

Fern Mullins, nuori opettajatar, joka tulee paikalliseen kouluun opettajaksi.

Luke Dawson rikas rahanlainaaja ja maanomistaja. Hän on naimisissa. 

George Edwin Mott, koulutarkastaja, hän on naimisissa.

Leonard Warren, pastori, hänen vaimonsa on naisten Thanatopsis-kerhon johtaja.

Chester Dashaway, huonekalukauppias.

Elleth Villets, kaupungin kirjaston hoitaja.

Lisäksi on iso joukko Carolin koulukavereita, sisaren ystäviä ...

Juonesta
Carol törmää yhteisön normeihin, jotka tekee näkyväksi Guy Pollock (47-vuotias vanhapoika), joka on muuttanut suurkaupungista verkkaisemman elämän pariin. Guy sanoo, että saanut kaupungin basillin, eli on vailla kunnianhimoa muuttaa asioita. Carol on tuolloin 26-vuotias ja Will on "12-13 vuotta vaimoaan vanhempi".

Tämän jälkeen myös Will Kennicott avautuu Carolille. Carol on sisustanut huoneensa muualta ostetuilla huonekaluilla, josta paikallinen huonekalukauppias ei pidä. Kaupungin kerma kokoontuu toistensa luona, joten mööbeleitä ei voi piilotella. Kaupungin lääkäreillä on kullakin omat asiakkaat, eikä kilpailevan lääkärin asiakkailta osteta tavaraa. Esimerkikisi vanhin lääkäreistä tohtori Westlake opiskeli maaseutuopiston Pennsylvaniassa, hänen tietonsa lääketieteestä ovat hyvin vanhoja.

Carol palkkaa Bean palvelijaksi, ja yhteisö pitää Carolin suhdetta Beaan epäsopivana, sillä palvelijat ovat alempiarvoisia. Carol on ainoa, joka puhuu Miles Bjornstamin kanssa.

Carolilla on kokemusta kirjastotyöstä, hän haluaisi hankkia lisää kirjoja kirjastoon, mutta yhteisö ei halua antaa lisää rahaa kirjoihin. Carol haluaisi että kirjasto olisi kaikkien paikka, mutta Elleth Vilets pitää sitä kirjavarastona, missä säilytetään hienoja kirjoja, hän ajaa köyhät ja lapset pois. Kirjasto auki kolmena iltapäivänä ja neljänä iltana.

Carol huomaa, että lampaat ovatkin susia. Sosiaalinen arvostus perustuu bridgenpeluuseen ja autoihin. Willille on tärkeää metsästys ja ylipäätään elokuvat, pyssyt ja autot. Carol liittyy kaupungin Thanatops-kerhoon ja Carol yrittää "sivistää" kaupunkilaisia, mutta oikeastaan kaikki yritykset kilpistyvät ja kaupunki palaa uniseen arkeensa ja Valtakatuun, jonka kävelyyn Carolilta meni ensimmäisen kerran 32 minuuttia. Valtakadulla on puoteja paljon: Muoti-Aitta, räätäli, on kauppa, jossa  kenkiä, maanviljelystavaraa, autokauppa, tupakkakauppa, taidekauppa, lounaspaikka, maito- ja perunakauppa, teurastamo, parturi, biljardisali, elokuvateatteri, hotelli, rautatieasema, posti, luterilainen kirkko ja kaksi pankkia. Miehet käyvät ritarien ja vapaamuurarien kokouksissa.

Carolin sosiaalinen asema ja uudistusten onnistuminen vaikuttaa suoraan hänen avioliittoonsa. Uudistusten alussa, rakkaus kukoistaa, vesitysvaiheessa se lakastuu. Parempien aikojen aikana Carol tulee raskaaksi ja synnyttää pojan Hughin. Vaikeimpien aikojen koittaessa Carol muuttaa omaan makuuhuoneeseensa. Will antaa hänen olla sellainen kuin on, mutta kertoo hänelle, miksi ihmiset inhoavat häntä, Carol ei tätä ymmärrä. Carol nuoruudestaan huolimatta on täti tärkeilijä, joka tulee heristämään sormea ja kertoo ylhäältä, miten pitäisi elää. Yhteisö on kyllä täynnä jästipäitä, mutta Carolin tapa muuttaa heitä ei toimi. Myös Carolilla on kummia ihanteita, hän on aivan hullaantunut Venäjän vallankumouksesta. Carol ei pidä myöskään miehensä lukutottumuksista, Will lukee salapoliisikirjoja.

Eri ihmiset etenkin muualta tulleet muovaavat Carolin mieltä ja lisäävät halua muuttaa pois. Maailmansodan aikana kouluun tulee uusi vastavalmistunut nuori opettajatar Fern Mullins (21 v). Hän on Carolin kaltainen, hänenkin nilkat näkyvät, hän tanssii ja pitää hauskaa. 

Carol asuu omassa makuuhuoneessaan, aviomiehellä on suhde rouva Dyerin kanssa (oletan näin, että hän antaa muutakin hoitoa, kuin perinteistä lääketieteellistä, kirja ei puhu makuukammarin tapahtumista).

Carol ihastuu nuoreen räätäliliikkeen apulaiseen Erik Valborgiin, jolla on suuria suunnitelmia. Carolin kävelyretkiä ei katsota kaupungissa hyvällä. Aviomies ei puutu käyskentelyyn, joka tuskin johtaa peiton heilutukseen, sillä Erik on nynny, ei uskalla edetä.

Fern Mullins joutuu maksamaan tanssiaisista kovan hinnan, hän tuo kotiin Cy Bogartin, joka on varastanut viskipullon ja juonut itsensä räkäkänniin. Cy yrittää kähmiä Ferniä, joka pitää puolensa. Rouva Bogart savustaa Fernin kaupungista väittäen hänen turmelleen hänen kultamussukka-poikansa.

Tämä on Carolille kova pala, kuten ihastuminen Erikiin. Will Kennicott vie Carolin Kaliforniaan, ja he lomailevat kolme kuukautta. Pikkukaupunki ei tietenkään muutu lainkaan, ja pian Carol ottaa Hughin ja muuttaa Washington D. C:hen. Hän menee töihin Sotavakuutusyhtiöön ja asuu yksin (poikansa Hughin kanssa). Carol kasvaa henkisesti. Will tulee tapaamaan häntä, eikä aseta Carolille paineita. Muutaman kuukauden jälkeen Carol päättää palata Gopher Prairieen. Nyt kaupunki on erilainen, koska Carol hyväksyy ihmiset sellaisena kuin ovat.

Sinclair Lewis kertoo asiat Carolin näkökulmasta, lukija tietää Carolin ajatukset. Luvussa 25 asetelma kääntyy, sillä se kerrotaan Will Kennicottin näkökulmasta, hänen on vaikea ymmärtää Carolin tapaa kritisoisa kaikkea ja koko ajan. Luku 21 on kirjoitettu Vida Sherwinin näkökulmasta, joka antaa toisenlaisen peilin. Luvussa kerrotaan, että Will hyöri Vidan ympärillä vuonna 1911, ja avioitui Carolin kanssa 1912.

Teos esittelee sangen hyvin mutta pisteliäästi pikkukaupungin piirejä. Eräs vaihe kaupungissa on "konsulttivetoinen uudistaminen", johon kaupunki hurahtaa. Tarkoitus on rakentaa tehtaita ja kesäasuntoja. Asia vesittyy.

Käännös on minusta hyvä, joskin ajankohtaan nähden käytetään vanhaa kieltä, telefoonata (soittaa puhelimella), omenapai (omenapiirakka).  Sivulla 75 on tyypillinen käännösvirhe, eli  "Sen kirjoittaja on täydellisesti perehtynyt pesäpallopelin kieleen". Alkuteoksessa puhutaan baseballista.

"Once--only once--the presence of the alien Carol was recognized. Chet Dashaway leaned over and said asthmatically, “Say, uh, have you been reading this serial 'Two Out' in Tingling Tales? Corking yarn! Gosh, the
fellow that wrote it certainly can sling baseball slang!”"

*****

Jarkko Sipilä: Elinkautinen, Takamäki 1-3

 

Jarkko Sipilä: Elinkautinen, sisältää  Takamäki-dekkarit 1-3, Kosketuslaukaus, Tappokäsky ja Karu keikka. Ne on alla arvioitu.

Jarkko Sipilä: Kosketuslaukaus, Gummerus 2001, Seven-pokkari 2006, sivumäärä 254. Takamäki #1

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan. Kosketuslaukaus on sarjan sujuva avausosa. Dekkari alkaa rutiiniratsialla Mannerheimintiellä. Haaviin jää varastettu Hiace, jonka tavaratilasta löytyy ruumis, joka paljastuu eduskunnan pääsihteeriksi demaritaustaiseksi Teuvo Hassiseksi.

Murhan tutkinta lankeaa sarjan päähenkilö rikoskomisario Kari Takamäelle. Tämä on tosiaan ensimmäinen osa 22-osaisesta Takamäki-sarjasta, joka päättyi kirjailijan äkillisen kuoleman takia 2022. Avausosassa Takamäki on kirjassa 41-vuotias rikoskomisario, joka nukkuu tutkinnan aikana poliisiasemalla. Perhe, vaimo ja kaksi poikaa asuvat Espoon Leppävaarassa, tiilisessä rivitalossa. Takamäen ja Kaarina-vaimon välit ovat kireät, sillä taloon kohdistuu pommiuhka, ja vaimo on peloissaan, mutta Takamäki priorisoi tutkinnan ykköseksi, mutta hoitaa perheensä turvaan.

Tutkinta lähtee ripeästi käyntiin, Takamäen apuna on rikoskonstaapeli Nykänen, jota ammutaan tutkinnan edetessä. Hiacen kuljettaja ja apumies pidätetään ja kuulustellaan, Hassisen lähipiiriä kuullaan, puhelimen lokitiedot selvitetään. Takamäki ja Nykänen penkovat yhä syvemmältä ja tutkinnalla on monta linjaa, perhe, hulttiotyttö, Hassisen idänsuhteet ja eräiden konnien kiristysbisnes videoinnilla. En halua pilata lukukokemusta avaamalla enempää itse juonesta, mutta vyyhti tavallaan tulee sotkuisammaksi ja myös Supo astuu kuvioon.

Myös murharyhmän päällikkö Karhuvuori ärisee Takamäelle, ja uhkaa siirtää tutkinnan KRP:lle  Atari-poliisi ylikonstaapeli Suhonen on jo mukana tässä ensimmäisessä kirjassa, Suhonen on usein keskeinen tekijä tutkinnassa.

Ajankuva on tallentunut sivuille, puhutaan Kasarminkadun Carrolsista. Carrols myytiin Hesburgerin omistajayhtiölle vuonna 2002.

Kirjassa "Takamäkeä vitutti". Tutkinnan aikana "vieraillaan" Ratakadulla Supossa, ja Tehtaankadulla, ja todetaan, että

-On hyvä, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat luottamukselliset ja yhä vahvalla pohjalla - melkein kuin ennen vanhaan, Mihailov sanoi. s. 217.

Sipilän kotisivuilla (linkki) on teksti "Kirjassa murhan uhri on eduskunnan pääsihteeri, mutta eihän sillä ollut mitään sen kanssa tekemistä, että olin saanut porttikiellon eduskuntaan syksyllä 1999.

 

Jarkko Sipilä: Tappokäsky, Book Studio, 2002, sivumäärä 317, Takamäki-sarja #2.

Dekkarin alkutahdit antaa Tauno "Tango" Kaasalainen, joka murtautuu öky-omakotitaloon, ja saa torpedon peräänsä. Toisaalla Anna Joutsamo 28-vuotias Espoon huumepoliisin ylikonstaapeli rekisteröi tappokäskyn puhelinkuuntelussa. Poliisilla on  kaksi ongelmaa, kuka on antanut tappokäskyn ja kuka aiotaan murhata. 

Takamäen ryhmä saa asian selvitettäväksi ja pian alkaa ruumiita tulla. Mutta miten selvittää ja todistaa, kuka on tappokäskyn antaja.

Tämä on poliisitutkintaa hyvin kuvaava Takamäki-dekkari, josta alla enemmän.

Kari Takamäellä (42 v) on onnistunut loma Lanzarotella, perhe, vaimo Kaarina sekä lapset  Kalle (9 v), ja Joonas (11 v), ovat mukana. Perheonni kukoistaa. Arkeen tulee haasteita, ensin Takamäkien rivariyhtiöstä löytyy hometta ja rakennusvirhe. Rakentaja on konkurssissa, joten osakkaat saavat 70 000 euron laskun kukin, ja lisäksi asunnosta on lähdettävä evakkoon. Lisäksi tarinan loppuosissa Takamäki saa pääkonnalta uhkauksia koskien perhettään, rikollisilla on tiedot perheen jäsenistä ja rivarin osoitteesta.

Puhelinten paikannusten perusteella pääepäilty on Eero Pesola, joka kärsii Sörkän vankilassa 13 vuoden tuomiota. Hänellä on käskyläisiä ottamassa tappokäskyjä vastaan. Miten Pesola on onnistunut saamaan puhelimen vankilaan, ja miten hän pystyy sillä soittamaan?

Ataripoliisi Suhonen tekee kenttäkierrosta, mutta joutuu puukotetuksi. Tarinan toinen sankari säilyy hengissä. Vakiohahmo Hesarin rikostoimittaja Sanna Römpötti kynäilee juttuja.

Rahoista puhutaan. Konnilla on veroparatiisiyhtiöitä, joiden tytäryritykset pyörittävät pornopuhelimia, ja myös hyväntekeväisyyspuhelinten avulla pestään rahaa. Rahaa tehtaillaan huumekaupalla. Tutkinnan aikana Takamäki piipahtaa Sveitsissä pankissa.

Ajankuvassa on vielä levyautomaatti, joka varmaan tuolloin toimi CD-pohjaisena. Kallion Kulmapubin jukeboxissa soi edellisen vuoden hitti, Milla, jonka täytyy muuttuu.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan. Tappokäsky on sarjan kakkososa. 

 

Jarkko Sipilä: Karu keikka, Gummerus 2003, Loisto-pokkari 2004, sivumäärä 282. Takamäki #3

Jarkko Sipilän kolmas Takamäki-dekkari alkaa rouva Sommarbergin cockerspanielin Robertin haistaessa kerrostalossa kalman, ja niin löytyy Juha Grönberg puukotettuna omasta asunnostaan. Grönberg on sisäministeriön virkamies. Grönberg on ollut Takamäen kanssa samaan aikaan poliisikoulussa, mutta he eivät ole olleet juurikaan tekemisissä. Ruumis on alaston, paikat on siivottu. Tutkinnalle ei ole mitään lähtökohtaa. Ainoat konkreettiset johtolangat ovat sormenjälki wc-istuimen kannen alla ja seksibaarin kuitti.

Dekkari on poliisitutkinnan kuvauksen kannalta laadukas. Tarinassa itsessään rikospoliisien, konnien, lehdistön ja Supon askeleet ovat pahasti solmussa. Sipilän dekkareissa kuvataan oivasti pääkaupunkiamme Helsinkiä.

Hieman enemmän dekkarista
Rikoskomisario Kari Takamäki on 43-vuotias, hänen ryhmäänsä kuuluvat 30-vuotias sinkkuna asuva rikosylikonstaapeli Anna Joutsamo ja tutkinnassa  on mukana kolmikymppinen Kirsti Kohonen, niinikään rikosylikonstaapeli ja sinkku. Tutkinnassa on mukana tietenkin boheemi ataripoliisi Suhonen. 

Sormanjälki on Meeri Elorannan. Eloranta etsintäkuulutetaan, mutta nainen on askeleen edellä. Atari Suhonen menee asioimaan seksiravintola Sweet Loveen  ja alkaa tapailla Andrea Saarikangasta, joka tuntee hyvin Meerin. Juoneen ymppäytyy mukaan eräs suurkonna Huhta ja Supon kadonnut lista, mutta en mene juonen yksityiskohtiin  Koska Supo osoittaa suurta kiinnostusta tutkimukseen, on Takamäellä monta yllätystä edessään. Loppuratkaisukaan ei ole hänelle mieleen?

Vuonna 2003 Suomessa elettiin Nokian kulta-aikoja, kännykkänä monella oli Nokia 3310 tai Nokian Communicator, jossa oli kirjan mukaan erillinen muistikortti. Operaattoreina olivat tuolloin Sonera ja Radiolinja. Tuolloin tutkinnassa selvitettiin puhelulokit  ja tukiasemat. 

Tietokoneessa oli kovalevy C ja diskettiasema A. 

Kiintoisa dekkari kaiken kaikkiaan, jossa sivutaan myös poliisin tuolloin salaista tietolähdetoimintaa.

Kari Takamäki haravoi lehtiä Espoon 1980/1990-luvun vaihteessa rakennetussa rivitalossa. Vaimo Kaarina oireilee taas, kun Takamäki hälytetään töihin vaikka Takamäen Joonas-pojalla (12 v) on peli.

Suhosen taustasta ilmenee se, että hän on varttunut Lahdessa, mutta muuttanut teini-iässä Helsinkiin.

*****

Helsinkiläinen rikostoimittaja  Jarkko Sipilä (1964 - 2022) kirjoitti 22-osaisen Takamäki-sarjan. Karu keikka on sarjan sujuva kolmososa. 

Sipilän kotisivuilla (linkki) on vähintään takakansiteksti jokaisesta dekkarista.

Takamäki-dekkarit oikeassa järjestyksessä:

1. Kosketuslaukaus (Book Studio, 2001)
2. Tappokäsky (Book Studio, 2002)
3. Karu keikka (Book Studio, 2003)
4. Todennäköisin syin (Gummerus, 2004)
5. Likainen kaupunki (Gummerus, 2005)
6. Mitään salaamatta (Gummerus, 2006)
7. Kylmä jälki (Gummerus, 2007)
8. Seinää vasten (Gummerus, 2008)

9. Prikaatin kosto (Gummerus, 2009)

10. Katumurha (Gummerus, 2010)

11. Muru (Crime Time, 2011)

12. Suljetuin ovin (Crime Time, 2012)
13. Valepoliisi (Crime Time, 2013)

14. Luupuisto (Crime Time, 2014)
15. Mies kuumasta (Crime Time, 2015)
16. Valheen kasvot (Crime Time, 2016)
17. Syvälle haudattu (Crime Time, 2017)
18. Häikäilemätön (Crime Tie, 2018)
19. Uhripeli (Crime Time, 2019)
20. Syy tappaa (Crime Time, 2020)

21. Pelontekijät (Crime Time, 2021)

22. Kahdesti tapettu (Crime Time, 2022)

P. D. James: Kuolema joulupäivänä

 

P. D. James: Kuolema joulupäivänä, alkuteos Sleep no more; six murderous tales 2017, Otava 2019. Sivumäärä 184.

Kuolema joulupäivänä -nide sisältää kuusi P.D. Jamesin (1920-2014)  lyhyttä murhamysteeriä, kokoelma on julkaistu postuumisti, eikä sisällä komisario Dalgliesh-tarinoita.

Jojo tarinassa eläkkeelle jäänyt tuomari muistelee murhaa, joka tapahtui hänen koulumatkallaan joulun tienoilla. Lukija saa pohdittavaa murhan oikeutuksen ja tosiasioiden salaamisen parissa. Jojo on yksi todistuskappale, josta valehdellaan. Oikea murhaaja ei jää kiinni, mutta kuolee toisen maailmansodan rintamalla.

Uhri -tarinassa murhaaja kertoo tekemästään murhasta. Murhaaja on Ilsa Mancellin  filmitähden ja prinsessan  ensimmäinen julkisuudelta salattu aviomies, mitätön ja nimettömäksi jäävä. Herra on apulaiskirjaston hoitaja. Hän kertoo avioliitostaan: hän meni naimisiin 17-vuotiaan Elsie Bowmanin kanssa. Onnea kesti runsaan vuoden, jonka jälkeen Elsie suuntasi pomon sihteerinä miljoönäärin Rodney Collingfordin sänkyyn ja avioon ja vaihtoi sekä etunimensä ja sukunimensä.  Apulaiskirjastonhoitaja päättää murhata Rodney Collingfordin ja punoo murhasuunnitelmaa. Tarina kertoo kostosta ja mihin se johtaa. Se kertoo myös siitä, että murhaajakin jättää tahtomattaan käyntikorttinsa. Apulaiskirjastonhoitaja kirjoittaa uhkauskirjeitä, jossa tekee saman kirjoitusvirheen.

Kolmannen tarinan nimi on Joulupukkimurha. Teini-ikäinen Charles Mickledore viettää setäpuolensa kartanossa joulua. Upporikas setä on kutsunut Charlesin lisäksi majuri Turvillen vaimoineen, ottopoikansa Henry Caldwellin ja neiti Gloria Belzinen. Tapahtumia ennakoi paukkukarkissa oleva uhkaus. Jouluyönä joulupukki tuo joululahjat vieraiden huoneissa roikkuviin sukkiin. Aamulla isäntä löytyy murhattuna joulupukin asussa. Tässäkin lukijalle paljastetaan murhaaja, mutta poliisilta mysteeri jää ratkaisematta. Itseasiassa nuori Charles ratkaisee murhan, mutta salaa sen. Motiivi olisi monilla. Yksi vieraista on pikkutytöistä kiinnostunut ja isäntä tietää sen. Toisaalta isäntä itse on ajanut pikkutytön päälle ja paennut paikalta. Lisäksi hän on ajanut toisen vaimonsa itsemurhaan. Motiivi olisi siis monella.

Tyttö joka rakasti hautausmaita tarina on hyvin ankea. Tytöllä on myös kissa, joka on osa salaisuutta, jota tyttö ei muista. Nuoruuden ankeus paljastuu tarinan lopussa.

Aivan ihastuttava talo tarinassa Harold Vinson saa vankeustuomion oikeudenkäynnissä, jossa Haroldia syytetään vaimonsa  murhayrityksestä. Tässäkään tarinassa tuomio ei ole oikea...

Herra Millcroftin syntymäpäivä.
Sisarukset Rodney ja Milred Millcroft suuntaavat isänsä Augustuksen 80-vuotispäiville Meadowsweet Croftii'n vanhainkotiin. Upporikas isä haluaisi vaihtaa kalliimpaan Maitland Croftiin. Vanhus sepittää murhannensa veljensä, koska tämä oli muuttamassa testamenttia Australian serkkujen hyväksi. Näin hän saa lapset vaihtamaan hänen vanhainkotiaan. Myöhemmin lukija saa vanhuksen selityksistä aihetta pohtia, oliko tarina sepitettä.

P. D. Jamesin Kuolema joulupäivänä -novellit ovat erilaisia murhamysteerejä, jo siksikin, että niissä ei ole salapoliisia, ja poliisilta kuolemat jäävät selvittämättä Lisäksi loppuratkaisut saavat lukijan pohtimaan moraalisia kysymyksiä.

P.D Jamesin Adam Dalgliesh -pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.

Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

Mai on blogannut näin.

Anna Jansson: Kuolon kosketus

 

Anna Jansson: Kuolon kosketus, alkuteos Dödslistan 2020, suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom, Gummerus 2021, sivumäärä 375.

Anna Janssonin (s. 1958) suosittu  Maria Wern -kirjasarja on edennyt jo osaan 21, yhtään kirjaa en olen ollut aiemmin lukenut, mutta katsonut TV-sarjaa, joskaan tätä jaksoa ei ole filmattu, eikä ainakaan näytetty Suomessa. Kirja on hyvin rankka ja iljettävä, käsittelee seksuaalista väkivaltaa, murhia ja muuta ankeutta.

Teos alkaa, kun tuntematon henkilö lisää Keritsimet Facebook-ryhmään uuden iljettävän rikoksen. Keritsimet-ryhmästä seksuaalisen väkivallan uhrit jakavat kertomuksiaan. Ruotsinkielisen nimen (Dödlistan) mukaan joku alkaa listan mukaan murhata ja silpoa miehiä, jotka ovat raiskanneet naisia.

Murhasarja tapahtuu Gotlannin Visbyssä, missä Maria Wern asuu ja on poliisina. Paikallinen poliisi aloittaa tutkimukset ja epäiltyjä on sangen paljon. Tutkimusten edetessä Maria Wernin ja  hänen perheensä kestokykyä venytetään äärimmilleen.

Anna Janssonin Kuolon kosketus on jännittävä dekkari, mutta aihepiiriltään iljettävä mutta tärkeä.

****
Suhtauduin tähän kirjaan kaksijakoisesti aihe on tärkeä, mutta tässä aihetta pursotettiin koko ajan lisää, että iljettää ja paljon. Yksi päähenkilöistä ja uhreista on Agnes Mellgren (20 v), jonka isä on kuollut vuosia sitten yliajossa. Agnesilla on motiivi murhiin. Agnesin äiti Bea on synnytyslääkäri ja isoäiti on asianajaja, joka puolustaa raiskauksen uhreja, yksi heistä on Maria Wernin kollega Jarita. Käy niin, että Jaritan raiskaaja vapautetaan hovioikeudessa ja hänet murhataan. Jaritaakin epäillään, kuten Agnesia. Keritsimet Facebook-ryhmään tulee yhä uusia tapauksia, ja samoin murhasarja jatkuu....

Loppu on karmiva.

Teoksessa kuvataan hyvin, minkälaisia jälkiä seksuaalinen väkivalta jättää. 

****

Maria Wern -sarjan avausosa Vaitelias jumala ilmestyi vuonna 2000, sarjassa on 25 osaa, sarja jatkaa aina Maria Wernin perheen tarinaa. Maria Wern on sarjan ensimmäisessä osassa naimisissa ja hänellä on kaksi lasta ja anoppi, nyt hän asuu uusioperheessä, jossa hänellä on kaksi lasta Emil ja Linda, ja hänen uusiokumppani Björnillä Hampus-poika. Tämän kirjan jälkeen perheeseen voi tulla uusia ongelmia.