Konrad Lehtimäki: Ylös helvetistä

 

Konrad Lehtimäki: Ylös helvetistä WSOY 1917, Helmivyö 2022, sivumäärä 417.

Yle valitsi Suomen täyttäessä sata vuotta, jokaiselta itsenäisyytemme vuodelta yhden kirjan (täällä), myös vuodelta 1917. Itsenäistymisvuoden kirja oli Konrad Lehtimäen Ylös Helvetistä.

Konrad Lehtimäki (1883-1937) oli ensimmäisiä työläiskirjailijoita Suomessa. Hän oli SDP:n kansanedustaja vuosina 1911-1917. Vuonna 1918 Konrad Lehtimäki oli Kansan Lehden toimittajana. Esitelty kirja on Lehtimäen pääteos, se on sekä raaka sotaromaani, vallankumouskirja ja utopistinen teos.

Lehtimäen kirjassa on taustalla utopia, että vallankumousten jälkeen, jossa yleislakkojen ja muiden keinojen avulla saadaan valta työläisille, kaikki maat yhtyisivät ja sitten perustetaan antimilitaristinen puolustusliitto. Päästäisiin ylös ankeudesta ja suunnattaisiin kohti utopiaa, johon ei kuitenkaan koskaan päästä, mutta olot kohenesivat. Kilpavarustelu ja militaristinen laajentumispoliitiikka, ihmisten urkinta, vankeus ja teloitukset eivät olleet tuolloin valitettavasti vain kapitalistisissa yhteiskunnissa, vaan myös ylipäätään yksinvaltaisissa maissa, missä seurataan ihmisiä, kuulustellaan toisinajattelijoita, vangitaan ja jopa teloitetaan, näitä on ja on ollut monessa kommunistimaassa. Historiassa usea diktaattori on luvannut ihanneyhteiskuntaa, mutta on johtanut valtionsa dystooppiseen yhteiskuntaan.

Alla kirjaan romaanin päähenkilöitä ja juonta, eli jos haluat lukea kirjan, älä lue alla olevaa.

Päähenkilö on Marcus (30 v), joka on lentokoneiden kehittäjä ja lentäjä. Marcus on kehittänyt tavan naamioida lentokone "näkymättömäksi" selluloosalevyjen ja valaisimien avulla. Marcuksen isä on kokenut maailmansodan kauhut, menettänyt jäsenensä, kärsinyt ja lopulta ammuttu kadulle. Marcuksen ystävä Antonius on hyvästä perheestä, mutta on työläisten kapinan pääsuunnittelijoita. Antonius on kokenut veljiensä menetyksen. Koneisto on surmannut heidät. Maailmansodan jälkeen Marcuksen kotimaassa on perustettu palkka-armeija. Kapitalismi ruokkii militarismia. Työläisiä sorretaan. Ihmisiä urkitaan, laitetaan vankilaan ja teloitetaan. Marcus tapaa pianonsoittajan Aurelian, johon rakastuu, he tapailevat. Aurelia on ylimyssuvusta, ja hänellä on hehkeä sisat Julia. Sekä Marcus että Aurelia vangitaan, heitä kuulustellaan ja Aurelia kohdellaan huonosti ja raiskataan. Aurelia tekee itsemurhan vankilassa, mutta Marcus pääsee ystävien avulla pois vankeudesta. Hän kostaa Aurelian kohtalon ja tappaa raiskaajakapteenin kaksintaistelussa. Hallitus on suunnitellut hyökkäystä naapurimaahan, ja se on toteuttanut yleisen liikekannalle panon. Kapinan suunnittelijat kehottavat passiiviseen vastarintaan, johon hallitus vastaa joukkoteloituksin. Kapina on kuitenkin alkanut, ja pieni osa hallituksen armeijasta siirtyy kapinallisten puolelle. Hallituksen keinot ovat brutaalit, ja mielenosoittajat, naiset ja lapset ammutaan ja kapina alueet poltetaan sytyttämäll tulipaloja. Kansikuvan lentokoneilla on oma roolinsa. Presidentti julistaa sodan naapurimaalle, mutta he ovat saaneet vihiä kapinallisilta, ja he hyökkäävät ensin. Kapinan tiimellyksessä Antonius kuolee. Marcus ja Julia lyövät hynttyynsä yhteen, ja lopulta kapinalliset voittavat.

Loppuosa kirjaa kuvaa eri sosialistien, sosiaalidemokraattien ja anarkistien kokousta, jossa he suunnittelavat Euroopan Yhdysvaltoja ja uskovat, että sodat ovat päättyneet.

Kirja kuvaa sodan ja kapinan kauhuja, naisten ja lasten tappamista, palovammoja, pommien tuhojen seurauksia, urkintaa, kuulusteluja, ja jopa teloituksia. Kirjalla on ansionsa, mutta kommunismi ei tuonut rauhaaa, tasa-arvoista yhteiskuntaa eikä hyviä oloja, sitä ei myöskään mikään muu järjestelmä ole tuonut, mutta useassa maassa tilanne on kommunismin ikeen katkettua sentään paljon parantunut.

Lehtimäellä on monia hyviä havaintoja. Vallankumous vaatii paljon uhreja, ja on raaka tapahtuma. Hän oli aikaansa edellä kuvaillessaan joukkotuhoaseita ja kehittyneitä lentokoneita. Hänen mukaansa rakkaus ei voi yhdistää kuin kaksi ihmistä, ja sekin rakkaus voi loppua. Viha yhdistää. Viha vallanpitäjiä vastaan. Entä kun vallanpitäjät on syrjäytetty, mihin viha kohdistuu?

Sodan kauhut tulee hyvin kuvatuiksi. Henkilöitä pohjustetaan takaumilla, jossa tapahtuu aina ankeita. 

Olen alkanut lukea Suomen satavuotisvuonna julkaistua  Ylen 101-kirjalistaa jossa jokaiselta itsenäisyysvuodelta oli valittu yksi kirja.

Tässä 101-listan 12 ensimmäistä kirjaa

1917 Konrad Lehtimäki: Ylös helvetistä

1918 Eino Leino: Vapauden kirja

1919 Frans Emil Sillanpää: Hurskas kurjuus

1920 Juhani Aho: Muistatko?

1921 Olli: Mustapartainen mies herättää pahennusta

1922 Anni Swan: Pikkupappilassa

1923 Kaarlo Hänninen: Kiveliön karkurit

1924 Maria Jotuni: Tohvelisankarin rouva

1925 Edith Södergran: Maa jota ei ole

1926 Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili

1927 Unto Seppänen: Taakankantajat

1928 Aino Kallas: Sudenmorsian

Jens Lapidus: Rahalla saa

 

Jens Lapidus: Rahalla saa, alkuteos Snabba cash 2006, Stockholm noir -trilogian ykkösosa, suomennos Anu Koivunen, Like Miki-minikirja sivumäärä 1127. (Jossain normaalipainoksessa on 614 sivua).

Ruotsalainen lakimies ja dekkaristi Jens Lapidus (s. 1974) nousi huipulle tällä trilogialla  jonka ykkösosa on Rahalla saa, jatko-osat ovat Siisti kosto ja Luksuselämää. Itse olen lukenut Lapiduksen myöhemmin ilmestyneen Top-dog -sarjan kolme ensimmäistä osaa, joten tiesin mitä odottaa.

Rahalla saa kertoo monta tarinaa, joita yhdistää jet set-huume kokaiinin myynti ja käyttö ja sen lieveilmiöt. Kokaiinia kirjassa käyttää yläluokka ja alamaailma myy. Tarinaa viedään eteenpäin päähenkilöiden näkökulmin ja juonilankojen yhdistyessä kipinöi, nyrkit heiluvat ja jotakin sattuu.

Päähenkilöitä on useita

Johan Westlund eli JW on köyhistä oloista lähtöisin oleva ahkera kauppakorkean opiskelija, joka häpeää köyhyyttään ja ajautuu huumekauppiaaksi, JW:llä on pintaliitokavereita, joiden perheet rypevät rahassa. JW:n isosisko on kadonnut neljä vuotta sitten. JW leikkii salapoliisia, hän haluaa selvittää siskonsa kohtalon.

Jorge Salinas Barrio saa pitkän vankeustuomion, kun hänet syötetään kytille. Jorge aikoo paeta. Serbialaistaustainen Mrado Slovovic on rikollispäällikkö Radovan Kranjicin palveluksessa. Mrado haluaa isomman roolin rikollisorganisaatiossa ja enemmän rahaa. Radovan on eri mieltä.

JW on lyöttäytynyt nuorten juppien seuraan, pääjuppi on Jet-Set Carl. Heidän juhlissaan vedetään kolaviivoja, ja hyväksikäytetään naisia (lyhyesti ilmaistuna).

Juoni etenee kuin autoletkat ruuhkaisella moottoritiellä. Asiat menevät eteenpäin varmasti, mutta välillä madellaan.

JW hakeutuu myyntiorganisaatioon, määrät kasvavat, ja JW alkaa pestä rahaa. Mrado saa Radovanilta "alennuksen" organisaatiossa. Natsat menettänyt Mrado hautoo kostoa Radovanille. Jorge pakenee vankilasta ja naamioituu, mutta joutuu Radovanin jengin höykyttämäksi. Jorgekin haluaa Radovanille vaikeuksia. JW:n ja Jorgen tiet yhtyvät.

Poliisi on ylläolevien rikollisten perässä, jugojengin rikolliset puuhat on hajautettu, ravintoloiden ovivartiointiin, huumekauppaan ja naiskauppaan ja kaikkea tätä esitellään, eikä rikokset ole oikeasti mukavia...

Osa konnista jää kiinni, osa pääsee pakenemaan, kaikkien kohtaloista selviää lisää kahdessa jälkimmäisessä osassa.

Rahalla saa  -kirja alkoi mielenkiintoisesti ja todentuntuisesti. Tarinat olivat minusta liiankin perusteellisesti esiteltyjä. Jatko-osiin jää paljon pureskeltavaa, ja kakkososa on minusta paljon mielenkiintoisempi. Koko trilogia vaikka on fiktiota, käsittelee ruotsalaisen kansankodin ongelmia, sen kaksinaismoraalia, rikkaita valkeita jalosukuisia ruotsalaisia ja lähiöiden tummempia maahanmuuttajataustaisia, joista kirjassa he kutsuvat itseään nimillä, joita en voi Suomen normien mukaan edes kirjoittaa.

****

Jens Lapidus (s.1974) on lakimiestaustainen ruotsalainen kirjailija, olen blogannut Lapiduksen teoksista

Vip-rummet  

STHLM delete

Top Dog

Ainakin äiti yritti 

Reijo Mäki: Sateenvarjomies

 

Reijo Mäki Sateenvarjomies, Otava 2027, sivumäärä 366. 

Reijo Mäen (s. 1958 Siikainen) Vares-kirja on ilmestynyt joka vuosi, vuodesta 1997:stä lähtien, jolloin ilmestyi 9:s osa Pimeyden tango, Vares-sarja alkoi teoksesta Moukan peli (1986). 

Sateenvarjomies (37:s Vares) ei tee sarjan vakiokaavaan poikkeusta, siinä on useita juonenpätkiä. Jussi palkataan selvittämään liikemies Jalmari Puustisen katoamista Turun Itäharjulla sekä Iisa Isabella Luceniuksen itsemurhaa. Lisäksi Jussi ajelehtii juottoloissa ja puhuu vakiokavereidensa kanssa. 

Edellisen kirjan Tyynysotamiehen sänkyseuralainen Nanna Tapuli ja hänen tyttärensä Kerttuli ovat Iisan jutussa toimeksiantajia. Nanna Tapuli on myös Jalmari Puustisen ex-vaimo.

Minulla on hiljalleen paheneva asenneongelma. Minusta kirjasarja toistaa itseään. Vareksella on sänkyseuraa, hän luuhaa vakioremminsä (Luusalmi, Ruuhio, Moilanen, pastori Alanen, Kyypakkaus) kanssa Uudessa apteekissa tai jossain muussa random-juottolassa. Sitten hän saa yksi, kaksi tai kolme toimeksiantoa, jotka selviävät kuin itsestään. Yleensä ammuskellaan tai kaivetaan vainajia esiin Turun saarilta tai Piikkiöstä tai Paraisilta. Neljä ensimmäistä Varesta oli alle 300-sivuista, sen jälkeen sivumäärä on ollut yli 300 sivua ja pisin on ollut Valkovenäläinen oli 480 sivua.

Iisan kuoleman taustat saadaan selville. Jalmarin katoaminenkin selviää. Kolmas toimeksianto on oikeastaan kiinnostavin ja liittyy toimittaja Jean-Jacques Toissaintin seuraamiseen, joka paljastaa suuren luokan huijauksen, en lähde paljastamaan rikostapausten juonia.

Mäki on hyvä keksimään nimiä ja lempinimiä, niitä tulee liukuhihnalta, ja itse en enää pysy vauhdissa.

Nimiä (lempinimi): Nanna Tapuli, Kerttuli (Kertsi), Veke Esikko (Blomma), Rain Karumägi (Sademies), Harry Kuusama (Dirty Harry), Vettenranta (Vatten biitsi). Lucy Lumikolla on ohjelma The Lucy Show, joka on oikeasti Lucille Ballin legendaarinen ohjelma, jota esitettiin CBS:lla 1962-1968.

Kirjasta minulla ei ole mitään muuta sanottavaa, avaan alla romaanin paikkoja. Siitäkin olen huolissani, koska sivulla 72 lukee Korppolaismäelle kiipeämisestä: "Mutkainen ja kovin kapoinen tie kipusi mäen huipulle". 

Minun mielestäni Maununtyttärenkatu ei ole erityisen mutkainen, eikä edes  erityisen kapoinen.

En löytänyt myöskään Bar Kansleria Patterinhaasta, vaan netissä samassa osoitteessa Kanslerinkatu 10 on nykyään Bar Piilo. Google Mapsissa 2024 juottolan ikkunassa lukee kylläkin Kansleri.

Uusi esitelty ja toimiva juottola on Bar Semafori Juhannuskadulla, alempana kuvia siitä-

Itäharju

Itäharju on ollut yhä enemmän Vareksissa esillä. Turussa voimakkaan muutoksen kourissa. Suuri osa vanhasta Itäharjun rakennuskannasta on purettu. Itäharjulla oli metalliverstaita, autokorjaamoja, lautatarhoja ja puusepän pajoja. Nyt osa rakennuksista on purettu ja uutta on jo rakennettu, kuten Lidl, Turku Energian pääkonttori. Parhaillaan tehdään joukkoliikennekantta ja ammatillisen koulutuksen Taito-kampusta. Kalevanraitin vieressä on IF:n pääkonttori ja siihen tulee yksityissairaala Itäharjulla. Itäharjua todellisuudessa kaavoitetaan "loppuun" ja alue on jo muuttunut "siistiksi", ja suuri osa huonokuntoisista rakennuksista on jo purettu. 

Turussa pääsee ratapihan yli Humaliston siltaa pitkin, eli se on ollut vuosikymmeniä. Miksi Turkuun tehtiin Logomon silta yli 20 miljoonalla?

Humalustonsilta on aivan perumuotoinen kävelysilta.

Silta sopii jopa maisemaan.

Bar Semafori

 Juhannuskatu on hyvin rauhallista seutua.

Vareksista enemmän täällä.

Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani

 

Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani, Maria Kallio- sarjan ensimmäinen osa. 1993 Tammi, sivumäärä 251.

Leena Lehtolainen (s. 1964) ensimmäinen Maria Kallio seikkailu Ensimmäinen murhani ilmestyi vuonna 1993, Maria Kallio on seikkailljut 17 dekkarissa 33 vuoden aikana.

Ensimmäinen murhani dekkarissa oikiksessa opiskeleva Maria Kallio, punapäinen sinkkutyttö on ottanut pestin poliisiin. Pian Maria Kallio on tutkinnan ytimessä, koska Helsingin Vuosaaressa mökin laiturin vieressä kelluu hengettömänä kirveellä tapettu osakunnan kuorolainen naistenmies Jukka Peltonen. Kuorolaiset ovat olleet mökillä. Murhaa tutkintaa sekä hyödyttää että haittaa se, että Maria Kallio tuntee useimmat epäilyksen alaiset, kuten sivari Antti Sarkelan, jonka sormenjäljet komeilevat kirveessä. 

Irveessä on Marian suu, ennenkuin murha ratkeaa. Motiivi ei ole rakkaushuolet eikä mustasukkaisuus vaan useahkot myyntipuuhat. Epäilyillä on hyvä tausta, mutta aborttia tehdään ja seksuaalista toimintaa harrastetaan. Sivistys ei ole muuttanut juppeja. 

Maria Kalliota verrataan (minusta taas ja edelleen virheellisesti) neiti Marpleen. Neiti Marple on vanha vanhapiika, äärimmäisen älykäs, mutta ei poliisi. Ensimmäisessä neiti Marplen jutussa Murha maalaiskylässä, neiti Marplea  sanotaan "rypistyneeksi vanhaksipiiaksi" ja "tuoksi kaameaksi neiti Marpleksi". Neiti Marple sanotaan myös pahimmaksi kissaksi, joka tietää kaiken mitä tapahtuu ja tekee siitä pahimmat mahdolliset johtopäätökset. Neiti Marplen mukaan "pahin on tavallisesti totta". Neiti Marplen viimeisessä jutussa, Marple kertoo, että ei usko, mitä ihmiset sanovat ja se on myös vaarallista. "No, said Miss Marple. You believed what he said. It really is very dangerous to believe people. I never have for years".

Antti Sarkela ja Maria Kallio lähenevät tarinassa toisiansa. Maria jää lopussa Einstein-kissan ja Antin väliin, sillä Antilla on Henry Parlandin teos (oletettavasti siis runokirja) ja pontikkaa.

*****

Sarjan ensimmäinen kirja on tärkein, kakksoosaa ei julkaista, jos ykkönen ei myy. Kuusi ensimmäistä Maria Kallio -kirjaa julkaistiin 1990-luvulla, ja ensimmäinen TV-sarja näytettiin 2003. Sarjassa Mina Haapkylä esitti Maria Kalliota, ja Petteri Summanen Antti Sarkelaa. Ensimmäinen jakso oli Kuolemanspiraali. Toinen sarja julkaistiin vuonna 2021, siinä Maria Kalliota esitti Elena Leeve. Sarja alkoi sarjan ykkösosasta.

Kun kirjasarja täytti 20 vuotta, julkaistiin Maria Kallio extra-kirja. Se olivat toimittaneet  Hannu Harju ja Ismo Loivamaa. Opuksessa on kaksi ennen julkaisematonta novelliakin. Siinä on myös Maria Kallion henkilötiedot, kirjojen henkilöitä ja termejä, kirja-arviot kirjoista kansikuvineen ja paljon muuta analyysia ja eri ihmisten arvioita kirjasta ja ilmiöstä. 

Maria Kallio meni naimisiin Antti Sarkelan kanssa, perheessä on kaksi lasta Iida ja Taneli.

*****

Maria Kallio -sarja
Ensimmäinen murhani (1993)
Harmin paikka (1994)
Kuparisydän (1995)
Luminainen (1996)
Kuolemanspiraali (1997)
Tuulen puolella (1998)
Ennen lähtöä (2000)
Veren vimma (2003)
Rivo Satakieli (2005)
Väärän jäljillä (2008)
Minne tytöt kadonneet (2010)
Rautakolmio (2013)
Surunpotku (2015)
Viattomuuden loppu (2017)
Jälkikaiku (2020)
Pimeän risteys (2024)
Lähtölaukaus (2026)

Kirjan ja Ruusunpäivän 2018 kirjana oli Turman luoti.

Satu Rämö: Disa

 

Satu Rämö: Disa, WSOY 2026, sivumäärä 438.

Islannissa asuva suomalainen Satu Rämö on päässyt Hildur-sarjassa jo kuudenteen osaan. Sarjan kirjoja on myyty ennen tätä osaa 1,5 miljoonaa ja käännösoikeudet oli myyty 29 maahan. 

Kuudes osa on Disa. Disa seikkaili jo kakkososassa ja edellisessä viidennessä osassa. Disa on hieman samanlainen hahmo kuin Stieg Larssonin Lisbeth Salander eli päähän potkittu tyttö, joka taistelee oikeaksi kokemiensa asioiden puolesta väärin ja laittomin menetelmin. 

Pääjuonessa on  Suomesta Islantiin tulevan Veli K. Lehdon raaka murha, jota sarjan päähenkilö rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir tutkii parinsa Einarin kanssa. Suomalainen Jakob Johansson on saanut Islannissa juristin paperit ja on kohonnut poliisipäälliköksi. Jakobin avovaimo Guðrún on raskaana. Jakobin poika Matias on sopeutunut Islantiin. 

Koska kirja on alle kuukausi sitten julkaistu en käsittele juonta, mutta alla pohdintaa tässä ja muissa kirjoissa esiinnousevista asioista.

Sarjan perusvire on hyvin pessimistinen. Hildurilla on pahat traumat. Hildurin 1994 kadonneet kaksoissisaret Rosa ja Björk ovat löytymisensä jälkeen jatkuvasti vaikeuksissa, nyt Björk istuu kakkua rikoksista, joita ei tehnyt. Jakob, joka on minusta vastenmielinen hahmo, sössii säännöllisesti asiansa. Rikolliset kirmaavat vapaina, eikä Islannin poliiseilla ole tehokkaita pakkokeinoja. Saattaa olla, että (oikeankin) Islannin henkirikokset ovat kasvussa. Ennen koronaa maassa oli vuosittain vain muutama henkirikos, sen jälkeen keskimäärin neljä, ja vuonna 2024 peräti 8 henkirikosta. Islannissa on 400 000 asukasta. Minulla kirjoista tulee käsitys, että lintukotoon hiipivät huumeet, vierastyövoimaa kohdellaan huonosti, ja liikemiehet polkevat ihmisten oikeuksia ja pilaavat luontoa. Kiinteistöjen hinnat nousevat, elinkustannukset ovat korkeita ja turismi tuo hotellikiinteistöjä joka vuonon pohjaan painanteeseen.

Vastoinkäymiset lienee yksi sarjan suola. Kukaan ei halua lukea tarinaa, missä kaikilla menee hyvin, sillä niin ei tapahdu reaalimaailmassakaan. Toinen vakiokäänne sarjassa  on jonkun vakiohenkilön epäonni, tai kuolema.

Sarjassa on moninkertainen traumalataus, osalla menee huonosti. Poliisi on rehellinen ja tehokas mutta konnat jäävät harvoin haaviin. Rikollispariskunta Arni ja Maria ovat rötöstelleet aiemmissa osissa ja ovat kunnioitettuja yrittäjiä. Disakaan ei kulje kaitaa tietä.

Uskon, että sarjan ystävät ottavat tämän hyvin vastaan.

Kirjailija oli kirjan ilmestyessä kirjastokiertueella Suomessa. Häntä haastateltiin myös YleTV1:n puoli seitsemässä. Hän vihjaili, että sarja saattaa jatkua. Kannattaa etsiä ohjelma, sillä siinä on miltei puoli tuntia sekä Islannista että kirjoittamisesta.

*****

Satu Rämö ( s. 1980 ) on suomalainen Islannissa asuva dekkaristi. 
Hildur-sarja
1. Hildur
2. Rósa & Björk
3. Jakob
4. Rakel
5. Tinna
6. Disa

Neloselta tuli TV-sarja ykkösosasta.  Hildur Rúnarsdóttir’ia näyttelee Ebba Katrín Finnsdóttir, Jakob Johansonia Lauri Tilkanen. Poliisiasemalla on myös toinen poliisiharjoittelija Rick Okon Saksasta, häntä näyttelee Florian Herrmann Hildurin pomoa Betaa näyttelee Nína Dögg Filippusdóttir. Jakobin uusi tyttöystävä on muutettu suomalaiseksi Anna Virtaseksi, jota näyttelee Oona Airola. Norjalainen Lena on muuttunut Iina Kuustosen myötä suomalaiseksi Leena Pesoseksi, jonka siskoa Saritaa näyttelee Iinan sisko Minka. Freysiä näyttelee Oddur Júlíusson ja Tinnaa Halldóra Geirharðsdóttir. Freysin ammatti on vaihtunut, eikä sarjassa ole koronaa.

Johannes Lahtela: Samuli Edelmann

Johannes Lahtela: Samuli, pimeydestä valoon, Otava 2021, sivumäärä 272.

Samuli Edelmann (s. 1968) suosittu laulaja ja näyttelijä syntyi Porissa, mutta perhe muutti Helsinkiin, jossa Samuli tutustui vanhempien töiden kautta sekä teatteriin että musiikin tekemiseen. Lapsuus oli onnellinen. Tämä kerrotaan Johannes Lahtelan kirjassa, mutta kirjan vahvana pohjavireenä ovat päihteet tai alkoholi, addiktioiden tunnistaminen ja usko.

Olin luonnollisesti tietoinen Samuli Edelmannin muusikon urasta, tv-sarjoista, elokuvista ja alkoholin käytöstäkin. Sen sijaan se oli yllätys, kuinka paljon uran alkuun liittyivät päihteet, mutta vielä yllättävämpää oli minulle se, kuinka kauan Samuli on ollut ilman päihteitä.

TV-sarjoista parhaiten tiedän Irtiottoja sarjan (2003), jossa Samuli Edelmann näyttelee alkoholistinäyttelijä Eero Malmbergiä. Edelmann oli tuolloin jo raitistunut. Hahmo ei ole aivan päähenkilö, mutta loistava suoritus. Sarja oli erinomainen, siinä pääosissa olivat Mikko Kouki, Vera Kiiskinen, Laura Malmivaara, Matleena Kuusiniemi, Auni Tuovinen, Matti Ristinen, Susanna Anteroinen ja Janne Virtanen. Sivuhenkilöinä käsikirjoittaja Paavo Wesrerberg, Hannele Lauri, Jasper Pääkkönen ja Peter Franzen.

Edelmann oli pääosissa Minä ja Morrison -elokuvassa, jossa on myös päihdevire.

Kirjan on kirjoittanut Johannes Lahtela, joka tuntee Samulin hyvin.

En lähde kertomaan kenenkään yksityiselämästä, mutta kirjan sisällöstä löytyy netistä aivan riittävästi tietoa. Minulle kirja oli sekä valaiseva että ahdistava. Kirja on syntynyt varmastikin keskusteluiden pohjalta. 

Kirjan lopussa on Samulin "CV", komea ura. Valokuva-osio on myös erittäin hyvä.

Kirjassa puhutaan Spiritus fortuksesta. Pirtu on Spiritus fortis, eikä Spiritus Fortus.

Kirja löytyi kahden euron laatikosta.

*****

Johannes Lahtela on kirjoittanut muutamia elämänkertoja, olen blogannut näistä vain Redramasta.

V. Tarkiainen: Minna Canth

 

V. Tarkiainen: Minna Canth, Otava 1921, sivumäärä 109.

Viljo Tarkiainen (1879-1951) oli professori ja kirjallisuuden tutkija. 

Minna Canth (1844-1897) on kuuluisa näytelmäkirjailija, hän edustaa realismia ja hän toi teoksissaan esiin naisten aseman ja epätasa-arvon. Hän myös kirjoitti köyhistä ja arvosteli rikkaita. Canthilla on lisäksi kepeitä näytelmiä.

Minna Canthin isä Gustaf Vilhelm Johnson (1816-1877)  oli mestarina Finlaysonin puuvillatehtaalla Tampereella. Äiti Loviisa (1811-1893) oli ilmeisesti kotona. Minna kävi Tampereella Finlaysonin koulua, jossa opetettiin ruotsiksi. Perhe muutti työtilanteen vuoksi Kuopioon ja Minna kävi työväen tyttökoulua. Opetusta annettiin suomeksi. Neiti Johnson ei halunnut mennä naimisiin vanhempiensa suositteleman miehen kanssa, vaan meni 1863 Jyväskylän seminaariin. Minnan aviomieheksi "seuloutui" seminaarilehtori Juhana Ferdinand Canth. Aviomies toimi myöhemmin lehtimiehenä, mutta kuoli 1879. Parilla oli seitsemän lasta, jotka jäivät Minnan hoidettavaksi. Minna Canth kuoli 1897 sydänkohtaukseen. 

Viljo Tarkiainen on kirjoittanut Minna Canthin elämäkerran, jossa mainitaan yllä olevat asiat. Lisäksi analysoidaan Minna Canthin julkaisuja, ja liitetään ne Minna Canthin elämän eri vaiheisiin. Tosin Tarkiainen pohtii alkuun Euroopan kirjallisuutta 1800-luvun  loppu vuosikymmeninä. Romantiikka vaihtuu realismiin. Suomi oli Tarkiaisen mukaan "Norjan kirjallinen alusmaa". Canth luki esimerkiksi  Bjørnstjerne Bjørnsonin (1832 – 1910) teoksia. 

Minna Canth oli jo avioaikana raittiusaatteen puolella, ja kirjoitti lehtijuttuja niin, että hänen miehensä erotettiin Keski-Suomi lehdestä. Lehti perustettiin 1871 ja se lienee pisimmin ilmestynyt yhtäjaksoisesti nykyisinkin olemassa olevista suomenkielisistä lehdistä. Lehden nimi on nyt Keskisuomalainen. Canthin aviomies oli sen päätoimittajana vuosina 1874- 1875.  Potkujan jälkeen Canthin aviomies siirtyi Päijänteeseen. Lehti muuten toimi vain viisi vuotta 1877-1882 ja levikki 600 eli kokoluokaltaan Keski-Suomen kaltainen. Minna Canthin kirjoitukset jatkuivat Päijänteessä. Minna Canth sai siellä kaunokirjallisia töitä, hän suomensi  Bjørnstjerne Bjørnsonin Päivärinteen Synnöven. (s. 21). Tätä suomennosta en ole lukenut vaan linkissä oleva lienee eri suomennos ja nimi on Synnöve Päiväkumpu. Sivujuonteena totean, että Suomessa 1870-luvulla ilmestyi parisenkymmentä lehteä, joita oli suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä. Hufvudstadbladetin levikki oli suurin noin 2000 - 3000.

"Perheenäitinä" Minna Canth tajusi "naiskasvatuksen pintapuolisuuden sekä huomasi elämässä muitakin epäkohtia ja puutteellisuuksia, vaikkei persoonallisesti kovin kirpelöinä". ss 16-17

Leskenä hän huomasi, että useat ansiolähteet ovat naiselta suljetut (s. 17). Minna Canth muutti lapsineen Jyväskylästä  Kuopioon 1880 ja sai julkaistua ensimmäisen näytelmänsä Murtovarkauden. Se on Canthin tuotannossa varsin kepeä. Sama tunnelma on näytelmässä Roinilan talossa. Canthin tuotanto oli alkuun jopa romanttis-ihanteellista. Tarinoissa on onnellinen loppu. Uskonto pelastaa, ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Tämä vaihe loppui 1884. Tähän vaiheeseen viattomuuden aikaan kuului myös nippu novelleja.

Kuopiossa Canthia kiinnosti edelleen raittius ja naisasia. Ibsenin näytelmät "saapuivat" Suomeen. Nukkekoti oli Suomessa teatterissa jo 1880. Tästä alkoi Canthin "aatteiden kausi". Näytelmä Työmiehen vaimo esitettiin vuonna 1885, se on raju tilitys, jossa juoppo mies selviää, perheenäiti ei. 

Hanna ilmestyi vuonna 1886. Hanna kuvaa naisen riutumista, nuori nainen jää vanhaksi piiaksi. Miesten kaksinaismoraali kukkii. Samana vuonna ilmestyi Köyhää kansaa, jossa perheen äiti kuormittuu ja viedään mielisairaalaan köyhyyden viheliäisyyden ja lapsen kuoleman vuoksi. Salakari ilmestyi 1887, siinä hyväosainen vaimo Alma antaa miehensä ystävälle "pesää", mutta hänen käy huonosti, koska saa tulirokon ja kuolee. Kauppa-Lopo (1889) on jo dostojevskimäinen tarina. Kauppa-Lopo on kaupustelija, joka lähinnä juoppouden ja pikkurikosten vuoksi joutuu yhtenään vankilaan. Hän kuitenkin vapauduttuaan auttaa hädässä olevaa rouva Kortmania, joka kuitenkin on hänelle kylmäkiskoinen. Näpisteltyään Kauppa-Lopoa viedään taas vankilaan. Tarinan lyttäsivät Tarkiaisen mukaan sekä Arvi Jännes että Jac Ahrenberg. Noihin aikoina Canthia järkytti myös ystävänsä Eljas Erkon kuolema 1888 ja tyttärensä Hannan kuolema 19-vuotiaana oli kova isku. Canthin muut lapset elivät 1900-luvulle asti, Lyyli Augusta kuoli heistä viimeisenä vuonna 1969.

Canthin loppu-ura irtautuu aiemmista teemoista eli alkoholin kiroista ja köyhyydestä. 

Papin perhe (1891) on enemmän psykologinen katsaus sukupolvien törmäyksestä ja se päättyy sopuun. 

Novelli Agnes on kolmiodraaman tynkä, jossa Pietarin seurapiireissä liikkuva Agnes koittaa vampata entisen koulutoverinsa Liisin aviomiestä. 

Näytelmän Sylvi (1893) Minna Canth kirjoitti ruotsiksi ilmeisesti Kauppa-Lopon palautteen vuoksi. Näytelmä perustuu todelliseen perhesurmaan, jossa nuori aviovaimo tappaa vanhemman aviomiehensä.

Spiritistinen istunto (1894) on hauska hupailu.

Sen sijaan Anna Liisa (1895) on todella rankka kertomus lapsenmurhasta.

Minna Canthin päivää vietetään 19.3. jolloin myös liputetaan. 

Kirjabloggarit ovat aina hienosti huomioineet tämän päivän bloggaamalla Canthin tuotannosta. 

Itse bloggaan 19.3.2027  näytelmästä Hän on Sysmästä, joka on leppoinen pariutumiskomedia.

Puolentoista vuoden päästä 19.3.2028 bloggaan Laulaja-novellista, joka kuvaa ottopojan kiittämättömyyttä ottoperheen vaikeuksissa.

Tämä voi olla myös haaste kaikille canthilaisille kirjabloggareille.