P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

 

P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia, alkuteos Mistletoe Murder and Other Stories  2005, suomentaja Jaakko Kankaanpää, Otava 2016, sivumäärä 124

P. D.  Jamesin novellikokoelma  Mistelimurha ja muita kertomuksia sisältää neljä kertomusta: Mistelimurha, Hyvin tavallinen murha, Boxdalen perintö ja Joulun kaksitoista johtolankaa. Kaksi viimeistä ovat komisario Dalgliesh -tarinoita.

Alkupuheessa P. D. James (1920 - 2014) mainitsee, että alkuun salapoliiskertomukset olivat novelleja (Sherlock Holmes -tarinat, Agatha Christien lyhyet jutut), mutta pidempi ilmaisu valtasi alaa ja Agatha Christie muistetaan nimeenomaan pitkistä dekkareistaan. Pidempi muoto antoi sijaa psykologiselle tarkastelulle ja ihmisten välisten suhteiden tarkalle kuvaukselle, mitä Jamesilla itsellään on. P. D. James mainitsee, että novellin rajat ovat ahtaammat ja novellit ovat suoraviivaisempia.

Mistelimurha, Mistletoe Murder. Julkaisuvuosi 1995, sivumäärä 29.
Rikoskirjailija kertoo murhasta vuonna 1940, jonka todistajana oli sukujuhlissa jouluna 1940. Kertoja oli menettänyt miehensä sodassa. Paikalla olivat kertoja, hänen serkkunsa Paul, antiikkikauppias Rowland Maybrick, isoäiti ja eräitä muita henkilöitä. Rowland murhataan ja kirjailija näkee lattialla mistelinmarjoja ja vesiläikän. Poliisi ei pysty selvittämään murhaa, mutta kirjailija antaa vihjeen, kuka oli lopulta murhaaja. 

Hyvin tavallinen murha, A Very Commonplace Murder. Julkaisuvuosi 1969, sivumäärä 26.

Ernest Gabriel palaa 16 vuoden jälkeen katsomaan asuntoa, jossa murhattiin Eileen Morrisey ja teosta tuomittiin syytön Denis Speller. Tarinaan liittyy aikuisten lukemiset ja salaiset tapaamiset ja lopulta lukijalle selviää, kuka on tehnyt murhan. Iljettävä tarina.

Boxdalen perintö, The Boxdale Inheritance. Julkaisuvuosi 1979, sivumäärä 34

Adam Dalgieshin isä oli kirkkoherra. Kaniikki Hubert Boxdale oli isän ystävä ja Adamin kummisetä. Hubertin isotäti Allie oli jättänyt Hubertille 50 000 punnan  perinnön. Isotäti oli railakas henkilö, mutta kaniikkia huoletti se, oliko Allie murhannut miehensä 1902, josta syytteestä hänet oli vapautettu. Iäkäs ja äveriäs aviomies oli kuollut arsenikkiin joulun aikana. Isoisänsä Augustus Boxdalen avioituminen nuoren varieteetanssijattaren kanssa oli ollut suvulle sensaatio ja häpeä.

Tapauksesta on 67 vuotta, eli eletään ehkä vuotta 1969. Adam Dalgliesh puhuu murhasta  kriminologi Aubrey Glattin kanssa, joka suunnitteli aiheesta kirjaa, mutta jätti hankkeen kesken, kun kukaan läsnäolleista  ei suostunut haastatteluihin. Dalgliesh selvittää, että yksi paikalla olijoista on vielä hengissä, mutta kuolinvuoteellaan. Dalgiesh jututtaa häntä ja selvittää, kuka murhan teki, miksi ja mitä siitä seurasi. Dalgliesh pitää yksityiskohdat omana tietonaan. Kaniikki ottaa perinnön vastaan, mutta lahjoittaa sen varietee- ja sirkustaiteen edistämiseen isotädin muiston kunnioittamiseksi.

Joulun kaksitoista johtolankaa, The Twelve Clues of Christmas.  Julkaisuvuosi 1996. sivumäärä 23. 

Adam Dalgliesh on nimitetty ylietsiväksi ja hän on joulun pyhiksi ajamassa Jane-tätinsä luo joulun viettoon MG Midgetillä (autoa valmistettiin 1961-1979 ja on avoauto, jossa talvisin kuomu), kun  hänet pysäytetään ja mies huutaa:"setäni on tehnyt itsemurhan". Alan lähtee Harkervilleille ja myös paikalliset poliisit tulevat paikalle. Kaikki näyttää epäillyttävältä ja tutkimusten jälkeen Adam Dalgliesh luettelee 12 johtolankaa, jotka osoittavat, että kyseessä oli murha, ei itsemurha. Dalgiesh sanoo tädilleen, että "se oli silkkaa Agatha Christietä".

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.

Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Yksityispotilas

 

P. D. James: Yksityispotilas, alkuteos The Private Patient 2008, Otava 2009, suomentanut Kristiina Savikurki, sivumäärä 489. Komisario Dalgiesh #14.

P. D. Jamesin viimeinen komisario Dalgiesh -dekkari Yksityispotilas tapahtuu Lontoossa ja Dorsetin yksityiskliniikalla, jonne tutkiva journalisti Rhoda Gradwyn (47 v) menee korjauttamaan juopon isänsä lapsena aiheuttamaa arpea poskessa. Plastiikkakirurgi George Chandler-Powellin leikkaus onnistuu, mutta toipuva potilas murhataan. 

Paikalle kutsutaan Scotland Yardista tutkimaan etsivätrio komentaja Adam Dalgliesh, etsiväkomisario Kate Miskin, ja ylietsivä Francis Benton-Smith. Peribrittiläisen salapoliisidekkarien perinteiden mukaan miltei kaikilla on motiivi murhaan, alibeja valehdellaan ja asioita salataan, mutta lopussa murhaaja on kiikissä.

Yksityispotilas on laadukas päätös P. D. Jamesin komisario Dalgieshin tutkimuksille.

Pidempi oppimäärä (älä lue, juonipaljastuksia, mutta ei paljasteta murhaajaa eikä tarkkaa motiiviakaan)
Kuten sarjan edellisessä osassa (Majakka) kaikki keskeiset henkilöt pohjustetaan ja taustoitetaan hyvin. Murha tapahtuu, kun takana 130 sivua ja edessä 350 sivua, jonka aikana Dalgliesh saa murhaajan satimeen.

Rhoda Gradwynin lapsuus oli ankea, isä oli juoppo, äiti heikko. Kun Rhoda ensimmäisen kerran uskalsi puolustaa äitiään, isä rikkoi viskipullon ja löi Rhodaa kasvoihin. Tyttöä ei viety lääkäriin, ja haava selitettiin onnettomuudella. Rhodan isä on sittemmin kuollut ja äiti on avioitunut uudestaan. Kirjan laveassa kerronnassa on kuvattu äidin häitäkin. Ensimmäisessä luvussa Rhoda lounastaa nuoremman miehen näyttelijä Robin Boytonin kanssa. Robin Boytonin lapsuus on ollut ankea. Hän kuuluu rikkaan suvun hyljeksittyyn haaraan. Isä on muuttanut Australiaan ja äiti on kuollut. Robinin serkut Westhallin sisarukset Candace  ja  Marcus ovat töissä klinikalla. Marcus  on kirurgi ja Candace talouspäällikkönä. Kliniikasta on vastuussa George Chandler-Powell. Westhallien sukuhaaroista osa on köyhtynyt, osa rikastunut, ja asiaan liittyy testamentteja ja niistä riitelyä. Helena Cresset, jolla on lämpimiä tunteita kliniikan johtajaa kohtaan, on sukua Westhalleille. Helena on kliniikalla töissä.  Kliniikan kirjanpitäjänä on Letitia Frensham ja ylihoitajana Flavia Holland.

Murhaa tulevat Dorsetiin  tutkimaan etsivätrio komentaja Ada. Dalgliesh, etsiväkomisario Kate Miskin, ja ylietsivä Francis Benton-Smith New Scotland Yardista. Myös poliiseja taustoitetaan, esimerkiksi Kate Miskin on avioton lapsi, jonka, äiti kuoli, ja annettiin isoäidille, jolle Kate oli pelkkä taakka. Myös Katen suhdetta Piers Tarrantiin kuvataan. Robin Boyton pelmahtaa klinikalle, kun Rhoda on tutustumassa laitokseen ja myös kun on on leikattavana. 

Ensin siis hiljennetään Rhoda ja tutkimusten alettua Robin Boyton. 

Laitoksella on vierastettu sitä, että Rhoda oli tutkiva journalisti.  Adam Dalgliesh käy Rhodan papereita läpi, hän on ollut upporikas, omaisuus, joka koostuu pääosin arvopapereista, on yli 2 miljoonaa puntaa. Adam Dalgliesh etsii viitteitä siitä, onko Rhoda tutkinut kliniikan asioita? Hän on tutkinut myös plagiointia ja tapausta, jossa lapsi on surmannut pikkusisarensa kateudesta. Langanpätkiä on todella monta, mutta vain yksi johtaa syyllisen luo.

Teoksessa Adam Dalgliesh pyytää rakastettunsa Emma Lavenhamin kättä tämän isältä, eläköityneeltä professori Lavenhamilta, joka on brittiläisen jäykkä, (mutta hauska) ja hän  hyväksyy Adamin kosinnan. Häät pidetään Cambridgessa. Vieraana on myös Kate Miskin,  jolla on avecina Piers Tarrant, kun heidän polkunsa ovat taas yhdistyneet. 

****

P. D. James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa, joista tämä on viimeinen.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja
Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.

Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Majakka

 

P. D. James: Majakka, alkuteos The Lighthouse 2005, suomentaja Jaakko Kankaanpää, Otava 2006, sivumäärä 490. Komisario Dalgliesh #13.

P. D. Jamesin romaani Majakka on ihmissuhdevyyhdin selvittelyä ja murhamysteeri suljetulla saarella. Tämä on myös komisario Dalgliesh -sarjan 13 ja toiseksi viimeinen osa. Kirjailijan korkeasta iästä (85 vuotta) huolimatta tämä on todella korkeatasoinen ihmissuhdetutkielma. P.  D. James esittelee perinpohjaisesti henkilöt ja heidän taustansa, miljöön ja tilanteen.

Cornwallin edustalla oleva (fiktiivinen) Comben saari on paikka, johon yhteiskunnan hyväosaiset vastuunkantajat menevät lataamaan akkujaan muutamaan vuokrattavaan mökkiin. Saaren asioista vaietaan ja asukkaat saavat olla rauhassa. Saaren omistaa Holcomben säätiö. Saarella asuu vakituisesti Holcomben suvun viimeinen jäsen 80-vuotias Emily Holcombe ja hänen palkollisiaan.  Säätiön asioita pyörittää lakimies Rubert Maycroft. Maycroft luopui lakitoimiston osakkuudestaan vaimonsa kuoltua. Henkilökuntaan kuuluu myös lääkäri Guy Staveley. Staveleyn uralla on ikävä hoitovirhetapaus tai laiminlyönti, joka johti lapsen kuolemaan. Staveley hyysää Adrian Boydea, joka on entinen anglikaanipappi, joka juopotteli virkansa. Saarella on venekuski Jago Tamlyn, ja yleismies Daniel Padget, joka tuli saarelle töihin muutamia vuosia sitten äitinsä kanssa. Äiti on sittemmin kuollut syöpään.

Saarella on vaihtuvia vakioasiakkaita, nyt paikalla ovat romaanikirjailija Nathan Oliver, saksalainen Raimund Spiegel, ja tutkijatohtori Mark Yelland. 

Saarella, jonka pitäisi olla rauhan tyyssija, on yllättäviä kitkatekijöitä. Nathan Oliver on 68-vuotias ja kuuluisa. Hän kiertää maailmaa apunaan  tytär Miranda ja kustannustoimittaja Dennis Tremlett, jotka ovat saarella häntä palvelemassa. Oliver halveksii tytärtään ja kustannustoimittajaansa, joka osin kirjoittaa hänen teoksensa. Nathan Oliver  pimahtaa, kun hänelle selviää, että Mirandalla ja Denniksellä on suhde ja he aikovat mennä naimisiiin. Oliver piikittelee Mark Yellandia, joka on koe-eläinaktivistien maalitauluna. Oliver, joka on syntynyt saarella, herättää närää säätiössä ja Emily Holcombessa, kun hän ilmoittaa aikovansa asettua pysyvästi saarelle asumaan, joka on säätiön sääntöjen mahdollistama, sillä hän on saarella syntynyt.

Ensimmäisen osan päätteeksi Nathan Oliver löydetään majakasta hirttoköydessä riippumassa. Asiasta ilmoitetaan Lontooseen. Kuolemaa tulevat helikopterilla tutkimaan etsivätrio komentaja Adam Dalgliesh, etsiväkomisario Kate Miskin, ja ylietsivä Francis Benton-Smith New Scotland Yardista. Myös poliiseja taustoitetaan, esimerkiksi Kate Miskin on avioton lapsi, jonka äiti kuoli, ja annettiin isoäidille, jolle Kate oli pelkkä taakka. Myös Katen suhdetta Piers Tarrantiin kuvataan. Benton-Smithinkin tausta kerrotaan.

Tutkimukset alkavat, mutta tutkintaan tulee yllättäviä elementtejä ja hidasteita, mutta lopulta komisario Dalgiesh onnistuu tajuamaan majakkamurhan kuvion ja konna jää kiinni.

Pidempi oppimäärä
Nathan Oliver on kuuluisa, mutta hankala, ilkeä ja helposti suuttuva. Myös Raimond Spiegelillä on ollut asiaa kirjailijalle. Sodan aikana hänen isänsä on saapunut saarelle, mutta kadonnut. Tällöin Nathan on ollut vielä poika, mutta hänen isänsä on ollut saarella. Spiegel ja Oliver ovat sopineet tapaamisen majakalle. Tutkimuksia hidastaa Spiegelin sairastuminen kuumetautiin. Myös Dalgiesh saa oireita, hän on hyvin sairas. Saarelle on tullut SARS, ja koko poppoo on karanteenissa.

Nathan Oliverin romaanin oikovedokset on poltettu. Miranda valehtelee poliiseille, hänen mukaansa isä oli onnitellut kihlauksesta. Loppusuoralla myös pappi Adrian Boyde löydetään murhattuna.

Tautivuoteella horkkainen Dalgiesh näkee ihmissuhdepalapelin aivan uudella tavalla ja kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.

Adam Dalgiesh pohtii saarella suhdettaan Emma Lavenhamiin, jota on kosinut kirjeitse. Emma työstää asiaa Lontoossa ystävättärensä kanssa.

Nathan Oliver on syntynyt saarella ja käy säännöllisesti 4 kertaa vuodessa ja verinäytesähläyksen jälkeen hikeentyy ja uhkaa jättää säätiön pois testamentista ja aikoo muuttaa saarelle pysyvästi. Kihlauksen vuoksi hän aikoo jättää Mirandan rahoitta. 

Comben saari on ryteikköinen ja sieltä löytyy kalliota, saarella on myös teitä. Poliisitrio käyttää liikkumiseen polkupyöriä.

Murhan juuret ovat menneisyydessä,ja kirjassa siteerataan W. H. Audenin runoa September 1, 1939

Ne jolle on pahaa tehty/ pahaa tekevät vuorostaan. 

What all school children learn/ Those to whom evil is done/ Do evil in return

****

P. D. James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa, joista tämä on 13.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Murhahuone

 

P. D. James: Murhahuone alkuteos The Murder Room, 2003. Suomentanut Jaakko Kankaanpää  Otava 2011, sivumäärä 527. Komisario Dalgliesh -sarja #12. 

Tarinan alussa komisario  Adam Dalgliesh käy Dupaynen museossa katsomassa maailmansotien välistä murhahuonetta.

Hän tapaa juorulehden päätoimittajaa ja ystävänsä Conrad Ackroydin. Conradin vaimo Nellie kerää ensi painoksia Angela Brazilin (1868-1947) koulutyttökirjoista, jotka olivat siis briteissä suosittuja.

Näyttelyssä Adam ja Conrad puhuvat Edith Thompsonista,  joka tuomittiin miehensä murhasta hirtettäväksi. Aviomiehen puukotti miesystävä ja Edith pyysi, että mies ei puukottaisi. Thompsonia vastaan näyttönä oli kuitenkin miesystävän hallusta löydetyt kirjeet. Tapaus oli tehnyt  Dalglieshistä kuolemanrangaistuksen vastustajan.

Edesmennnyt Max Dupayne oli halusi perustaa säätiön ja sille museon, joka tallensi ajan Flanderin kauhujen jälkeen jonne sukupolvi miehiä hukkui tai muuttui. Museo on rajoittunut maailmansotien väliseen aikaan. Museon toiminta on kuitenkin vaakalaudalla, kun Maxin lapset Neville, Marcus ja Caroline ylläpitävät säätiötä. Uusi vuokrasopimus pitää allekirjoittaa. Dupaynen säätiössä kaikkien kolmen sisaruksen pitää olla samaa mieltä. Marcus on saanut kenkää työstä ja avioliitto Alisonin ksnssa vetelee viimeisiään. Hän haluaisi museon jatkavan. Alison haluaa olla sukuriidassa miehensä puolella. Caroline Dupayne on Swathling-collegen apulaisrehtori. Hän aloitti sihteerinä, mutta uudisti koulun ja on yksi rehtoreista. Caroline nosti koulun tasoa, eikä kouluun päässyt enää vain rahalla. Caroline haluaa jatkaa museon vuokrasopimusta.

Neville Dupayne on lääkäri, eikä aio jatkaa vuokrasopimusta. Isä oli kiusannut häntä. Äiti oli kuollut jo aiemmin. Museon lopettaminen vaikuttaa tietenkin henkilökuntaan vakavasti sairaaseen kuraattoriin James Calder-Haleen, Tally Cluttoniin ja Muriel Godbyyn. Säätiön säännöt edellyttää, että museotoiminnan loppuessa taideteoksia tarjotaan lahjoituksena muille museoille. Marcus on suunnitellut joukon uudistuksia, mutta Neville ei aio allekirjoittaa uutta vuokrasopimusta.

Sitten Neville murhataan, hän palaa autonsa sisällä parkkihallissa.

Scotland Yardin trio Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Piers Tarrant vastaavat tutkimuksista. Rikollinen saadaan niiden kuluessa kiinni. Motiivi on kaksitahoinen, mitä en paljasta, mutta eheä dekkari.

Adam Dalgliesh haluaa virallistaa suhteensa naisystävänsä Emma Lavenhamin kanssa, vaikka he ovat tavanneet vasta muutamia kertoja. Suhde etenee hitaasti Adamin töiden vuoksi. Mutta etenee kuitenkin, mutta vasta sarjan viimeisessä osassa tanssitaan häitä. Tässä osassa Emman työtä Cambridgessa avataan, hän on tohtori. Emman ystävä on naisista pitävä Clara. Clara on vain ystävä Emman kanssa, vaikka tuntee vetoa tähän. Clara yrittää estää Dalglieshiä liehittelemästä Emmaa, vaikka jo poliisikomisarion työt rajoittavat pariskunnan tapaamisia. 

****

P. D. James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Usko ja epäilys

 

P. D. James: Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001. Suomentanut Jaakko Kankaanpää, Otava 2001, sivumäärä 617. Komisario Dalgliesh #11

P. D. Jamesin dekkari Usko ja epäilys alkaa, kun St Anselmin pappisseminaarissa opiskeleva miljonäärin Sir Alred Treevesin adoptiopoika Ronald Treeves löytyy rantatörmän hiekkaan hautautuneena. Ruumiin löytänyt iäkäs sairaanhoitaja Margaret Munroe kuolee viikon sisällä. Molemmat kuolemat tulkitaan luonnollisiksi, ja ruumiit on jo polttohaudattu, kun sir Alred tulee reklamoimaan Scotland Yardiin kuolemansyyn tutkimuksesta (hän oli itse Kiinassa liikematkalla). Komisario Adam Dalgliesh on menossa Suffolkiin ja hän saa tehtäväksi kartoittaa tilannetta. Samana viikonloppuna  visiitin aikovat tehdä arkkidiakoni Crampton, jonka perimmäinen tavoite on lopettaa pappisseminaari. Poliisista saapuu ylirasittunut Roger Yarwood, joka tulee lepäämään. Lisäksi herra Stannard saapuu tutkimaan kirjastoa sekä Cambridgestä Emma Lavenham luennoimaan. Pappisseminaaria pyörittää johtaja Sebastian Morell eli isä Sebastian. Hänellä on apunaan kolme muuta pappia, isä Martin, Isä John ja isä Peregrine. Muinaiskreikkaa ja hepreaa opettaa George Gregory. Lisäksi seminaarissa on muita työntekijöitä.

Illallisella on hyvin kireä tunnelma. Se johtuu siitä, että arkkidiakoni Cramptonilla on kitkaa miltei kaikkien kanssa. Illallinen jää Cramptonin viimeiseksi. Crampton löytyy murhattuna kirkosta. Paikalla oleva komisario Dalgliesh ottaa tutkimukset hallintaansa. Avuksi hänelle tulee Scotland Yardista Piers Tarrant ja Kate Miskin. Dekkarin antoisin osa on miljöön kuvaus ja tilanteen kehittely.  Cramptonin murha tapahtuu vasta sivulla 270.

P. D. Jamesin romaani Usko ja epäilys on todella perinteinen brittidekkari, jossa pahuus pääsee vallalle pappisseminaarissa. 

Pidempi oppimäärä
St Anselmin pappisseminaarin rakennukset, ja arvotaulut ovat Arbuthnot'n suvun "perintöä". Jos arkkidiakoni Crampton onnistuu aikeessaan lopettaa pappisseminaari, omaisuus jaetaan seminaarin pappien kesken, koska Arbuthnottien testamentissa vain aviollinen perillinen voi periä suvun omaisuutta. Seminaarissa opiskelee Raphael Arbuthnot, joka oli neiti Clara Arbuthnotin avioton lapsi. Isän nimeä äiti-Clara ei ole kertonut. Clara on kuollut 1988 (13 vuotta sitten). 

Arkkidiakoni Crampton haluaa lopettaa seminaarin, mutta hän vihaa ajatusta, että neljä pappia rikastuu. Crampton on ollut todistajana oikeudenkynnissä, jossa isä Johnia oli syytetty kuoropoikien ahdistelusta. Isä John sai kolmen vuoden vankeustuomion. Isä John eli John Betterton asuu erikoisen naimattoman siskonsa Agathan kanssa. Crampton inhoaa myös isä Sebastiania, ja tunne on molemminpuolinen. Crampton ei ole ylin ystävä muidenkaan pappien kanssa. Isä Peregrine Glover ja isä Martin Petrie välttelevät Cramptonia, joka on alemmasta luokasta. Isä Sebastianin isä ja isoisä ovat olleet piispoja.

Arkkidiakoni Matthew Cramptonin ensimmäinen vaimo kuoli viinan ja pillerien seurauksena. Poliisi Roger Yarwood kuulusteli Cramptonia, ja Crampton teki virallisen valituksen Yarwoodista.

Crampton uhkaa välitöntä häätöä seminaarin talonmiehelle Eric Surteesille. Surteesilla on salaisuus. Hän on tavannut sisarpuolensa vasta isänsä hautajaisissa. Nyt heillä on säännöllisiä sänkyhommia, kun sisar Karen vierailee seminaarilla. Karen on kärkäs ja häikälemätön henkilö. hän on lisäksi tutkiva journalisti.

Kappelissa on on van der Weydenin mittaamattoman arvokas teos sekä maalaus Viimeinen tuomio sekä arvokas pergamentti.

Viha purkautuu. Viimeinen tuomio on töhritty ja  Crampton on murhattu. Tästä asetelmasta poliisit jauhavat tutkimuksiaan yli 300 sivua, ja sitten syyllinen on kiikissä. 

Trio Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Piers Tarrant alkavat kuulustelut ja tutkimukset. Piers Tarrant on opiskellut kolme vuotta teologiaa Oxfordissa. Trio puhuu Macphersonin raportista. Etsin tietoja siitä ja raportin laatimisen syy oli  tummaihoisen Stephen Lawrencen  murha vuonna 1993. Rasistisessa veitsi-iskussa linja-autopysäkillä valkoihoisten joukko kävi Lawrencen kimppuun. Lawrence koitti juosta pakoon, mutta kuoli ilmeisesti verenhukkaan. Poliisi viivytteli todisteiden keräämisessä ja epäiltyjen pidätyksessä. Oikeudenkäynnissä syytetyt vapautettiin, mutta suku palkkasi yksityisetsvän ja myöhemmin poliisi tutki asiaa, mutta vasta 2012 syylliset tuomittiin. Macphersonin raportti laadittiin Lawrencen murhan jälkeen, ja osoitti että rakenteellista rasismia on. Raportin perusteella laadittiin toimenpidelista. Dekkari on julkaistu 2001, ja tuomio annettiin kahdelle vasta vuonna 2012.

Dekkarissa on monia käänteitä, mutta itse luin 617 sivua mielelläni.

Dekkarissa komisario Adam Dalgliesh tapaa ensi kerran  Cambridgen englanninkirjallisuuden lehtorin  tohtori Emma Lavenhamin. Pari ei ehdi tutkimusten keskellä kuherrella tai  karkeloida, mutta tapaaminen poikii treffit. St Anselm on tuttu paikka Adam Dalglieshille, jonka isä oli kirkkoherra. Adam Dalgliesh vietti nimittäin kolme kesää nuorena teininä St Anselmissa. Adam tapasi yhtenä kesänä tytön Sadien, joka ei ollut ymmärtänyt Adamin loppusoinnitonta runoa. Sadie yllyttää Dalglieshiä hyppäämään aallonmurtajalta, Adam selviää  virtauksista ja pääsee Sadien kanssa juttusille (ja vain juttusille) hänen majaansa.  Tässä opuksessa Adam Dalgliesh ja Emma Lavenham tapaavat siis ensimmäistä kertaa. Suhde kehittyy seuraavissa osissa. Emma on työssä lehtorina Cambridgessä. Emman isä Henry on jäänyt eläkkeelle. Henryllä on kaksi tytärtä. Vaimo ollut  nuorempi ja kuollut rintasyöpään, kun Emman pikkusisko on ollut pieni. Henry on antanut kaiken rakkautensa Emman pikkusiskolle. Nyt Emma on kolmissakymmenissä. Hänellä on suhde työkaveriinsa Gillesiin, mutta Emma on kyllästynyt miehen omistushaluun ja aikoo jättää tämän. Tulevissa osissa suhde etenee ...

Komisario Dalgliesh ottaa murhaajaa kiinni aallonmurtajalla ja loukkaantuu. Dalglieshille St Anselm on tärkeä paikka ja Dalgliesh tuntee murhaajaa kohtaan henkilökohtaista kaunaa sillä myös murhaajan, kuten Cramptonin yhtenä tavoitteena on sulkea St Anselm. Dalgliesh pitää murhaajaa röyhkeänä, koska suoritti tekonsa Dalglieshin silmien edessä. 

****

P. D. James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa, joista tämä on viimeinen.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Oikeus on sokea

 

P. D. James: Oikeus on sokea, alkuteos A Certain Justice, 1997, suomentanut Jaakko Kankaanpää. Otava 2013, sivumäärä 503. Komisario Dalgliesh #10.

P. D. James kehittelee tilannetta romaanin Oikeus on sokea ykkösosassa, mutta heti paljastetaan, että puolustusasianajaja Venetia Aldridge murhataan. Oikeudessa Venetia puolusti Garry Ashea (21 v), jota syytetään tätinsä murhasta. Ashe on syyllinen, minkä Venetia tietää. Venetia kuitenkin saa Ashen vapaaksi, ristikuulustelemalla ovelasti syyttäjän todistajaa, jolla on huono näkö.

Venetialla on paljon vihamiehiä niin lakitoimistossa kuin muuallakin. Lakitoimiston johtaja 72-vuotias Hubert Langton on jäämässä eläkkeelle ja Venetia varmastikin valitaan pomoksi ohi Drysdale Laudin. Nuori Catherine Beddington on Venetian hampaissa ja on saamassa kenkää. 

Venetialla on 17-vuotias luostarikoulua käynyt tytär Octavia. Ashen oikeusjutun jälkeen Venetia tapaa Octavian ja Ashen yhdessä. Octavia ilmoittaa heidän menevän kihloihin. Venetia ilmoittaa, että ei käy, ja lisää, että Octavialla ei ole lainkaan itsesuojeluvaistoa. 

Octavian isä on eronnut ja asuu muualla.

Venetia aikoo viedä eteenpäin Simon Caldvellin jutun, jossa Simon oli lahjonut valamiehistön jäseniä. Simon ja vaimonsa Lois vannovat kostoa Venetialle.

Venetia löydetään puukotettuna verinen peruukki päässään. Etsivätrio Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Piers Tarrant saavat murhan tutkittavakseen. Tutkinnassa tulee uusia mutkia matkaan. Saavatko poliisit selvitettyä Venetian murhaajan? 

Teos on erittäin rankka. Etenkin Garry Ashen lapsuus on ollut rankka, mutta niin on nuoruuskin. Täti on myynyt itseään ja poika on joutunut kuvaamaan. Rankkuutta riittää loppuun asti.

Loppuun laitan Venetian viisauden koskien ristikuulustelua: "Älä koskaan kysy, jos et tiedä vastausta etukäteen".

P. D. Jamesin dekkari Oikeus on sokea on sarjan rankimmasta päästä.

****

Phyllis Dorothy James (1920 - 2014) kirjoitti 14 Adam Dalgliesh -kirjaa.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Pahuuden palkka

 

P. D. James: Pahuuden palkka, 1995,  alkuteos Original Sin, suomentanut Jaakko Kankaanpää, Otava 1994. Seven pokkari 2010, sivumäärä 448.

Tapahtumien keskipiste on 1792 perustettu kunnianarvoisa kustantamo Peverell Press, jonka pääkonttori Innocent House jököttää Thames-joen varrella kuin venetsialainen palatsi.

Tapahtumat alkavat, kun vuokratyötekijä neiti Mandy  Blackett (19 v) saapuu työhaastatteluun neiti Claudia Etiennen luo. He löytävät Sonia Clementsin ruumiin, jonka vieressä on itsemurhakirje. Claudian veli toimitusjohtaja Gerard Etienne oli antanut tälle 53-vuotiaalle vanhemmalle toimittajalle kenkää.

Scotland Yardin rikostarkastaja  Adam Dalgliesh lounastaa ystävänsä Conrad  Ackroydin kanssa. Ackroyd on Kalma-klubin jäsen ja toimittaa juorulehti The Paternoster reviewiä, Acroyd esiintyy myös dekkareissa Kuoleman maku ja Murhahuone.  Ackroydin mielestä Peverell Pressissä on jotain outoa. Esimerkiksi hän nostaa lordi Stilgeonin saaman tappouhkauksen sen jälkeen, kun hän oli toimittanut kustantamoon muistelmansa. Kustantamosta on kadonnut Guy Fawkes-kirjan kuvitus.

Peverell Pressissä on ollut henkilömuutoksia vanha Henry Peverell on saanut työhuoneessaan sydänkohtauksen ja myöhemmin  kuollut, ja vanha Jean-Philippe Etienne on väistynyt. Gerard Etienne on toimitusjohtaja ja suurin osakkeen omistaja. Muita johtoryhmäläisiä ovat Claudia Etienne, Frances Peverell, runoilija Gabriel Dauntsey ja James de Witt. Neiti Blackett on johtokunnan sihteeri.

Johtokunnan kokouksessa uusi toimitusjohtaja Gerard Etienne höykyttää ja haukkuu muita, hän ajaa pois sihteerin neiti Blackettin. Hän on katkaissut kirjailijoiden sopimuksia, kuten suositun  Esme Carlingin. Hän aikoo myydä yhtiön toimitilat Innocent Housen, jota Frances vastustaa. Gerard haukkuu de Wittin liian pehmeäksi. Oikeastaan kaikkien kanssa on kitkaa. Kokous päättyy riitaisesti ja tämän jälkeen George Etienne löytyy kuolleena samettikäärme tungettuna kurkkuun.

Tästä alkaa komisario Dalglieshin tiimin tutkinta, jossa on monia vaiheita ja umpikujiakin. Ruumiita tulee lisää, mutta tutkinta johtaa yllättävään suuntaan, kaikki huipentuu hienosti dekkarin loppuosissa.

Pahuuden palkka kuvaa konservatiivisen kustantantamon rämpimistä nykyaikaan ja tuo mutkikkaan murhamysteerin Dalglieshin ratkaistavaksi.

Pidempi oppimäärä.
Murhaa tutkii trio: Adam Dalgliesh, Kate Miskin ja Daniel Aaron. Kate Miskin pohtii synnytyksen jälkeen kuollutta äitiään  ja hänet kasvattanutta isoäitiään, isää hän ei tiedäkään. Miskinillä on uusi miesystävä.

George Etienne on suoraviivainen ja karkea, mutta hän on päättänyt tuoda kustantamon 1900-luvulle. Hän haluaa laskea joka kirjasta katteen, saada talousraportteja. Hän haluaa irtisanoa työntekijöitä, joiden työsuoritus ei vastaa vaatimuksia. Hän haluaa myös lopettaa kirjailijoiden sopimuksia.
P. D James kuvaa Thamesin rantaa tarkasti  ja Innocent Housea, joka on tosin mielikuvitusta. 

Original Sin, joka on kirjan alkuperäinen nimi viitannee perisyntiin? Siihen liittyy tuo käärme. Minusta tässä ei ketään karkoiteta paratiisista, mutta murhan motiivi on vahva, ja juontuu vuosien takaa tehdystä rikoksesta.

Pisin oppimäärä

Kirjan vimmainen loppuosa osoittaa se, että kosto ei ratkaise ongelmia, ja se asetelma, joka on toisen päässä, ei vastaa todellisuutta. Murhan motiivi juontuu, kuten joissain muissakin britti-dekkareissa toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin tällä kertaa Vichyn Ranskaan.

*****

Laadukas englantilainen naisdekkaristi P.D. James (1920-2014) kirjoitti laadukkaan Adam Dalgliesh -sarjan, joka on myös filmattu tv-sarjaksi.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Todistajan kuolema

 

P. D. James: Todistajan kuolema, alkuteos The Death of an Expert Witness 1977 suomentanut Jaakko Kankaanpää, Otava 2010, sivumäärä 399. Komisario Dalglieshin tutkimuksia #6.

P. D. Jamesin dekkari Todistajan kuolema tapahtuu kuvitteellisessa Chevishamissa, jossa löydetään auton etupenkiltä kuristettu nainen. 

Lähellä on East Anglian rikostutkimuslaboratorio, jonka henkilökunta on tukkanuottasilla ja jokaisen elämässä on ratkaisemattomia ongelmia. Laitosta johtaa juuri valittu Maxim Howarth, joka syrjäytti haussa oikeusbiologien osastonjohtajan Edwin Lorrimerin. 

Lorrimer on riidoissa lähes jokaisen kanssa. Hänen serkkunsa Angela Foley on jäänyt isoäitinsä testamentissa nuolemaan näppejään ja asuu naiskirjailijan Stella Mawsonin kanssa, Foley on töissä laitoksessa.  Angelan pitäisi saada isoäitinsä perinnön rippeet, kun Lorrimer kuolee. Angela tarvitsee rahat nyt, jotta hän saa lunastettua talon, jossa kyyhkyläiset kaksin asuvat.

Lorrimer yrittää erottaa osastoltaan Cliff Bradleyn, koska tämä on hänen mielestään epäpätevä. Cliff on naimisissa Susanin kanssa ja pienen Debbie-vauvan isä ja on tilanteestaan hyvin ahdistunut. Asiakirjaosaston johtaja Paul Middlemas riitelee myös Lorrimerin kanssa ja antaa myös Lorrimerille nyrkistä.

Lähistöllä asuu oikeuslääkäri Henry Kerrison, jolla on huoltajuustaisto menossa. Hänellä on suhde Domenica Schofieldin kanssa. Domenica on laboratorion johtajan Maxim Howarthin sisarpuoli ja Lorrimer kärkkyy Domenicaa petiinsä. Laboratorion turvapäällikkö Doyle on myös varuillaan Lorrimerin suhteen. Claire Easterbrook on Lorrimerin "sijainen".

Oikeastaan kaikki henkilöt ovat riidoissa jonkun kanssa ja yleensä myös Lorrimerin kanssa. Lorrimer katoaa ja löytyy murhattuna biologian laboratoriosta. Löydön tekee vastaanottoapulainen Brenda Pridmore. Vainajan kallo on lyöty murskaksi.

Adam Dalgliesh ja etsiväkomisario John Massingham viedään Lontoosta helikopterilla paikalle. Massingham on terävä kaveri, erikoisuutena se, että hän on päärin poika. Dalgliesh muistaa hänen isänsä lordi Dungannonin, joka ylähuoneessa vaahtosi nuorisorikollisuudesta, vaahtosi nimeenomaan asiantuntemuksella, koska oli joskus ollut nuori ja auttanut joskus jopa nuorisoleirillä.

Komisario Dalgiesh käynnistää tutkimukset kuulusteluin ja käynnein, mutta uhriluku kasvaa, kun (taas) Brenda Pridmore löytää ruumiin kappelista. 

Lopulta tulee läpimurto, syyllinen selviää.

P. D. Jamesin Todistajan kuolema on taattua brittidekkari-laatua, jossa syvennytään runsaaseen henkilökatraaseen. Tästä on tehty kaksi osainen tv-toteutus, yhteensä noin parituntinen versio, jossa syyllinen on sama. Jostain syystä pidin ehkä tästä kirjasta vähiten koko kirjasarjassa  TV-toteutus on minusta kuitenkin asiallinen. 

*****

Phyllis Dorothy  James  (1920-2014) kirjoitti 14  Adam Dalgliesh -dekkaria ja tämä on niistä kuudes. 

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Dalgliesh ja kuolema

 

P. D. James: Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975. Suomentanut Kirsti Kattelus. WSOY-pokkari. Sivumäärä 426.  Komisario Dalgliesh #5.

Scotland Yardin rikoskomisario Adam Dalgliesh on sairaalassa, hänellä on vain keuhkokuume ja mononukleoosi, ei leukemiaa, minkä diagnoosin hän ensin sai. Adam Dalgliesh pääsee toipumislomalle ja pohtii, voiko hän  jatkaa poliisina, riittääkö hänellä enää motivaatio.

Adam Dalgliesh on saanut kirjeen isä Baddeleyltä, jossa hän haluaisi Dalglieshin ammatillista asiantuntemusta. Baddeley, joka oli Dalglieshin kirkkoherra-isän apulaispappi, on nyt lähes kahdeksankymppinen ja vaikuttaa Toynton Grangen kappalaisena.

Kun Dalgliesh pääsee lokakuun alussa toipilaana paikalle, ilmenee, että Baddeley on kuollut 77-vuotiaana ja polttohaudattu kirkkomaahan. Toynton Grange on hoitokoti, jota ylläpitää ihmeisiin uskova Wilfred Ansten. Hän väittää parantuneensa pyhinvaellusmatkalla MS-taudista. Nyt hoitolan potilaat pyhinvaeltavat  kahdesti vuodessa ulkomaille.

Adam Dalglieshin saapuessa paikalle on tunnelma jäykkä. Hoitolan asukeista yksi, Victor Holroyd on suistunut jyrkänteeltä veteen pyörätuoleineen. Tapaus on kuitattu itsemurhaksi. 

Adam Dalgliesh aikoo käydä papin hänelle jättämät teokset läpi ja lähteä. Samalla hän huomaa joukon merkillisiä asioita. Koko asetelma muuttuu hiljalleen oudommaksi. Lopulta  Dalgliesh taistelee hengestään moninkertaisen murhaajan kanssa.

P. D. Jamesin romaani Dalgliesh ja kuolema alkaa verkkaisesti mutta kiinnostavasti, lopussa taistellaan ylikierroksilla mahdollisuudesta elää.

Pidempi oppimäärä
Adam Dalgliesh saapuu paikalle liian myöhään, isä Baddeley on kuollut ja polttohaudattu, kuolema ei ollut luonnollinen, joka kuten muutkin asiat selviävät kirjan loppuosissa. 

Wilfred Anstey omistaa parantolan, jonka Ridgewellin säätiö haluaa ostaa. Parantolassa potilaat ovat pyörätuolissa ja laitoksessa hoitajat ja lääkärit asuvat alueella. Paikka on Englannin etelärannikolla Dorsetissa, lähin kaupunki on Wareham, jossa on nykyään noin 6000 asukasta.

Wilfred Ansteyn sisar leskirouva Millicent Hammitt asuu veljensä luona. Ylihoitajana on Dot Moxon. Paikan lääkäri on Eric Hewson, jonka kiimainen Maggie-vaimo on entinen sairaanhoitaja, mutta ei tee yhteisössä mitään työtä. Sairaanhoidosta vastaavat Helen Rainer ja Dennis Lerner. Entinen linnakundi Albert Phillby on paikan yleismies.

Potilaista Grace Willison näki isä Baddelyn viimeisenä. Myöhemmin Grace ihmettelee, miksi papilla oli stola yllään, kun hän lähti, pappi oli ottanut sen pois? Muita potilaita ovat Ursula Hollis, George Allan, Jenni Pegram, Henry Carwardine  ja jo edesmennyt Victor Holroyd, joka on rikkaasta  suvusta. Lähellä asuu myös rikas entinen diplomaatti Julius Court.

Asetelmaa kehitellään aika pitkään, ennenkuin karmea tilanne alkaa selvitä komisario Dalglieshille, kuolemantapaukset jatkuvat ja Dalgliesh joutuu taistelemaan murhaajan kanssa hengestään.

Parantolan lähellä rannalla on Musta torni, josta tulee kirjan englantilainen nimi. 

Adam Dalgliesh on vaihtanut autoa Cooper Bristolista Jensen Healeyhyn, molemmat ovat minusta nopeita urheiluautoja.

Kirja alkaa komisario Dalglieshin ollessa sairaalassa, ja päättyy samoin, syy on toki eri.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Valepotilas

 

P. D. James: Valepotilas, alkuteos Shroud for a Nightingale 1971, suomentanut Kristiina Savikurki, Otava 2013, sivumäärä 397. Komisario Dalgliesh -sarja #4.

Nightingale Housen sairaanhoitajakoulussa murhataan oppitunnilla potilasta esittävä oppilas Heather Pearce. Seuraavaksi kuolee oppilas Josephine Fallon. Scotland Yard ottaa tutkimukset harteilleen. Adam Dalgliesh matkustaa paikalle yhdessä ylikonstaapeli Charles Mastersonin kanssa ja parivaljakko alkaa kuulla oppilaita ja opettajia.

Sairaanhoitajaoppilaitoksen oppilailla ja opettajilla on yllättävän paljon salaisuuksia. Ensin selviää, että Heather Pearce on kiristänyt muita oppilaita ja Josephine Fallon oli raskaana, henkilökunnan ja oppilaiden välillä on ollut intiimiä kanssakäymistä.

Dalglieshin pitää löytää murhan motiivi ja tekijä ja kasata riittävät todisteet. Onnistuuko se?

P. D. Jamesin rikosromaani Valepotilas tonkii terveydenhoito-oppilaitoksen synkkiä salaisuuksia peribrittäiläisellä pieteetillä kunnes osuus todelliseen kipupisteeseen. Kelpo dekkari.

Pidempi oppimäärä

P. D: James on julkaissut tämän 1971, mutta tapahtuma-aika voi olla hieman aiempikin. Nightingale Housen sairaanhoitajakoulun yhteydessä on myös sairaala. Koulun sairaanhoitajaoppilaat ovat naisia, ja lääkärinä toimivat ovat miehiä. Heidän välillään on intiimejä  kontakteja, joihin ei aina liity rakkautta. Myös saman sukupuolen välillä on suhteita, joka paljastuu tutkimusten edetessä, kuten monta muutakin "salaisuutta". Tekopyhä julkisivu ja henkilökohtaiset salaisuudet luovat ilmapiirin, jossa kiristys on mahdollista, mutta osa salaisuuksista on kuolettavia?

Oppilas Pearcen murha tapahtuu tammikuussa demonstraatiotunnilla, kun hän on letkuruokinnassa. Oppituntia seuraa sairaanhoito-oppilaitoksia tarkastava Muriel Beale (47 v), joka asuu Lontoossa yhdessä opiskelutoverinsa Angela Burrowsin kanssa. Heidän asumisjärjestelynsä ovat käytännöllisiä ja suhteensa "viaton". Tällä ilmeisesti halutaan alleviivata, että tietyt "ei-viattomat" suhteet ovat salattuja. Muriel Beale käy vuosien jälkeen kirjan lopussa oppilaitoksessa, joka joutuu tulipalon kouriin  tarinan loppuosissa, mutta on rakennettu uudestaan ja oppilaitos on aloittanut uuden ajan puhtaalta pöydältä. Paikaksi mainitaan Heatheringfield, joka on kuvitteellinen paikka Sussexin ja Hampshiren rajalla. Oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtaja on Marcus Cohen, jonka juutalaistaustaa korostetaan. Ylihoitaja on tehokas Mary Taylor, kirurgi-tohtorina toimii Stephen Courtney-Briggs. Yliopettaja on Hilda Rolfe, sairaanhoitajia on liuta kuten Ethel Brumfett, opettaja Mavis Gearing ja sairaalan proviisori Leonard Morris. Oppilaita on murhatut Heather Pearce ja Josephine Fallon sekä kaksoset Maureen ja Shirley Burt, Madeleine Goodale, Christine Dakers, Diane Harper ja Julia Pardoe. 

Oppilaitosta koettelee talvinen influenssaepidemia, ja Fallonin piti olla ruokintapotilaana, ei Pearcen. Oppilas Dakers kertoo vapaaehtoisesti, että Pearce on kiristänyt häntä, koska hän löysi rahaa, mutta ei palauttanut sitä. Muut paljastukset eivät ole vapaaehtosia, mutta paljon motiiveja löytyy. Fallon on orpo, hänen vanhempansa ovat kuolleet Lontoon pommituksissa, myös murhattu Pearce oli orpo.

Vielä pidempi oppimäärä, avaan asetelmaa vielä hieman enemmän

Oppilaitoksessa syy halutaan sysätä murhat Fallonin niskaan, eli selitetään, että hän olisi tappanut Dakersin, ja sitten itsensä. Adam Dalgliesh löytää kuitenkin oppilaitoksesta nikotiiniliuosta, jolla on tapettu Fallon.

Tutkinnassa selviää yhä synkempiä salaisuuksia, joita hän kuulee Lontoossa edesmenneen potilaan äidiltä. Jokaisella hoitajaoppilaalla on oma potilas, jonka hoitoa he seuraavat... 

Sitten Dalgliesh joutuu itse murhaajan hyökkäyksen kohteeksi... 

Komisario Dalgliesh pääsee selville, kuka on syyllinen ja mikä on motiivi, mutta miten kerätä todisteet?

Nightingalen laitos on siis varsinainen paheiden pesä, eikä se ole saanut nimeään Florencen mukaan vaan Thomas Nightingalen mukaan. Thomas ei ollut kovinkaan empaattinen, vaan oli sadisti, joka kohdistui hänen omaa perhettään kohtaan..

Minusta P. D. Jamesin romaani Valepotilas on sarjan parhaimmistoa.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Murhaajan mieli

 

P. D. James: Murhaajan mieli, alkuteos  A Mind to Murder 1963, suomentanut Jaakko Kankaanpää, Otava 2011, sivumäärä 271. Komisario Dalgliesh sarja #2.

P. D. Jamesin dekkari Murhaajan mieli, on toinen komisario Dalgliesh -sarjassa, jossa ilmestyi  46 vuoden aikana 14 dekkaria. Dekkarisarjasta on tehty tv-toteutuksia.

Steen klinikka on kansallistettu psykiatrinen terapiakeskus, jossa ihmiset käyvät saamassa erilaisia terapioita. Avioliittoterapiaa antaa eronnut ja naimaton henkilö, taideterapiassa tehdään keramiikkatöitä, masentuneille annetaan sähköshokkeja, psykoterapiaa annetaan niin ikään. Kliniikalla on myös osastoja. Potilasarkisto on kellarissa. Kirja on julkaistu 1964, jolloin tehtiin vähintään 6-päiväistä viikkoa eli perjantai-iltana paiskitaan normaalisti töitä, Kello 18.20 hallintopäällikkö neiti Enid Bolam löydetään arkistosta murhattuna, häntä on lyöty asiakkaan taideterapiassa tekemällä patsaalla ja sen jälkeen lyöty taltalla sydämeen  (taltta on kansikuvassa).

Scotland Yardista kutsutaan paikalle etsivärikoskomisario Adam Dalgliesh, joka on runokustantamonsa cocktail-tilaisuudessa. Hän alkaa tutkia murhaa apunaan on George Martin. Tämä edustaa klassista brittiläistä dekkaria, kuten Agatha Christien tai Dorothy L. Sayersin dekkarit. Tämä ilmenee dekkarin rakenteesta, ensin kuvataan tilannetta, tämän jälkeen tapahtuu murha, sen jälkeen kuulustetellaan henkilöitä, ja asioita tutkitaan. Perinteen mukaan murhattu on varsin epäsuosittu, ja monella on kaunoja ja motiivikin. Sitten Dalgiesh luulee ratkaisseensa murhan, mutta ensimmäinen on vain arvaus, mutta johtaa murhaajan kiinniottoon. Tämä on minusta kelpo dekkari, jossa on hyvin ajankohtaisia teemoja, joita käsittelen alempana.

Pidempi oppimäärä

Adam Dalgliesh on sarjan päähenkilö. Tässä dekkarissa hän on murhan päätutkija. Alun cocktail-tilaisuudessa hän tapaa kustantamossa töissä olevan Deborah Riscoen. Loppusivuilla Adam Dalgliesh pyytää tätä illastamaan. Molemmat ovat leskiä. Dalglieshin vaimo ja lapsi kuolivat synnytyksessä. Deborahin mies kuoli polioon. (Eletään toisen maailmansodan päättymisen jälkeistä aikaa).

Kirjan miljöö on psykiatrinen hoitola, jonka eräitä henkilökunnan jäseniä kuvataan ironisesti. Toisaalta nostetaan esiin huoneiden äänieristys. Kirjassa on hyvin ajankohtainen juonilanka (joka ei ole kuitenkaan murhan motiivi). Potilaita kiristetään terapiassa käymisestä. Jos potilas ei lähetä rahaa joka kuukausi, tiedot uhataan paljastaa. Tuolloin 60 vuotta sitten psykiatrinen hoito leimasi niitä saavia. Potilasasiakirjoja säilytetään kirjassa kellarin arkistossa. Asiakirjat on järjestetty numeroin, eli jokaisella potilaalla on oma numero, mutta asiakirjoja ei tietenkään ole salattu. Tuolloin kaikki perustui konekirjoitukseen, tai käsin kirjoitukseen.

Fiktiivinen Steenin klinikka oli alkuun yksityinen, mutta kirjassa valtiollistettu, jonkun lakimuutoksen vuoksi. Onko tuolloin Englannissa ollut "sote"-uudistus?

*****

Phyllis Dorothy  James  (1920-2014) kirjoitti 14  Adam Dalgliesh -dekkaria ja tämä on niistä toinen. P. D. James on halunnut juonen lisäksi kuvata ihmisiä, ihmissuhteita ja ajan ongelmiakin. 

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.

P. D. James: Sally-rukka, kultatukka

 

P. D. James: Sally-rukka, kultatukka, alkuteos  Cover her face 1962, suomentanut Pirjo Latvala, WSOY 1990,  Sapo 244, sivumäärä 239.

P. D. Jamesin dekkari Sally-rukka, kultatukka on ensimmäinen komisario Dalgliesh -sarjassa, jossa ilmestyi  46 vuoden aikana 14 dekkaria. Dekkarisarjasta on tehty tv-toteutuksia, MTV Katsomossa on tämä kaksi-osainen tv-toteutus, joka autoista ja lankapuhelimesta päätellen tapahtuu minusta 1960-luvulla. Henkilökatras on minusta hieman toisenlainen kuin kirjassa, eikä tämä tv-toteutus  ole kaikkien kirjan lukeneiden suosiossa?

Tässä kuva Adam Dalglieshistä, jota näyttelee Bertie Carvel.

Alkuperäiseen dekkariin siis: Martingalessa tapahtuu murha.  St Mary suojakoti majoittaa naimattomia äitejä. Vanhapiika Alice Liddell on laitoksen johtaja. Lukiolainen Sally Jupp on vauvoineen laitoksen asukki. Sally Jupp pääsee kuitenkin sisäköksi Maxien perheeseen. Perheen äiti Eleanor järjestää päivälliskutsuja, johon osallistuu vieraita, kuten Eleanorin aikuiset lapset kirurgi Stephen Maxie, leskeytynyt Deborah Riscoe, sekä neiti Liddell, Catherine Bowers, joka haluaisi avioitua Stephenin kanssa ja kustantaja Felix Hearns, joka katselee Deborahia sillä silmällä. Felix on sotasankari, jota Gestapo on armottomasti kiduttanut. Deborahin aviomies kuoli jo ensimmäisen aviovuoden aikana polioon. Eleanorin mies Simon on vanhuuden ja muistisairauden vuoksi vuodepotilas. Tohtori Epps hoitaa häntä. Sally Jupp sopeutuu talouteen hyvin. Hänen Jimmy-poikansa varttuu. Lasta hoitaa myös perheen palvelija Martha Bultitaft. Sitten myyjäispäivän päivällisten jälkeen yöllä Sally kuristetaan kuoliaaksi. Scotland Yard kutsutaan paikalle. Etsivärikoskomisario Adam Dalgliesh alkaa tutkia murhaa apunaan on George Martin.

Tämä edustaa klassista brittiläistä dekkaria, kuten Agatha Christien tai Dorothy L. Sayersin dekkarit. Tämä ensimmäinen dekkari edustaa tätä perinnettä parhaiten, sen jälkeen P  D. James muutti kirjojaan romaanin suuntaan, että ihmisuhdeasiaa on enemmän ja dekkareiden mitta tuplaantui.

Pidempi oppimäärä
Ennen murhaa Sallyyn liittyi ristiriitoja tai hän aiheutti niitä, usea ilmenee vasta tutkinnassa. Myyjäisissä Sally esiintyi varsin avonaisessa asussa, joka herätti pahennusta (kirjoitusajankohta  ja maalaiskylä!). Sally nimitteli neiti Liddeliä seksinnälkäiseksi vanhaksipiiaksi, ja sanoi, että hän voisi kertoa meheviä juttuja. Sally myös kertoi, että Stephen Maxie oli kosinut häntä.

Kun uusia asioita ilmenee, putkahtaa tarinaan vielä lisähenkilöitä, joiden liikkeitä poliisi tutkii, Sally ei ollut keinoton alistettu nainen vaan suurpeluri.

Teoksen lopussa Deborah Riscoe ja Adam Dalgliesh tapaavat ja heidän jälleennäkemistä ounastellaan. Tämä tapahtuu myöhemmissä dekkareissa, molemmat ovat leskiä. Komisario Dalglieshin vaimo ja vastasyntynyt poika kuolivat synnytyksessä. Deborahin mies kuoli polioon (eletään toisen maailmansodan päättymisen jälkeistä aikaa). Tätä ei tv-toteutuksessa ole, sillä jakso on kolmannella kaudella. Adam tv-toteutuksessa on jo nähnyt Emman, josta on tuleva hänen toinen vaimonsa.

*****
Phyllis Dorothy  James  (1920-2014) kirjoitti 14  Adam Dalgliesh -dekkaria. P. D. James on halunnut juonen lisäksi kuvata ihmisiä, ihmissuhteita ja ajan ongelmiakin. Tämä ensimmäinen on etupäässä klassinen dekkari.

Adam Dalgliesh: pitkien dekkarien sarja

Sally-rukka, kultatukka, 1980, alkuteos Cover Her Face, 1962.
Murhaajan mieli, 2011, alkuteos A Mind to Murder, 1963.
Rikoskirjailijan kuolema, 1980 , alkuteos Unnatural Causes, 1967.
Valepotilas, 2013, alkuteos Shroud for a Nightingale, 1971.
Dalgliesh ja kuolema, 1986, alkuteos The Black Tower, 1975.
Todistajan kuolema, 2010, alkuteos Death of an Expert Witness, 1977.
Kuoleman maku, 1989, alkuteos A Taste for Death, 1986.
Totuus ja toiveet, 1990, alkuteos Devices and Desires, 1989.
Pahuuden palkka, 1995, alkuteos Original Sin, 1994.
Oikeus on sokea, 1998, alkuteos A Certain Justice, 1997.
Usko ja epäilys, 2001, alkuteos Death in Holy Orders, 2001.
Murhahuone, 2004, alkuteos The Murder Room, 2003.
Majakka, 2006, alkuteos The Lighthouse, 2005.
Yksityispotilas, 2009, alkuteos The Private Patient, 2008.

Kokoelmat

Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuolema joulupäivänä.