Freeman Wills Crofts: Poliisi ei hellitä

Freeman Wills Crofts: Poliisi ei hellitä alkuteos Inspector French's Greatest Case, suomentanut Sakari Saarikivi, WSOY 1951, sivumäärä 211. (Kirjaston kirja)

Freeman Wills Croftsin  dekkari Poliisi ei hellitä  alkaa, kun konstaapeli Alcorn hälytetään Duke & Peabodyn jalokiviliikkeeseen, jossa on surmattu pääkirjanpitäjä Gething, kassakaappi on auki ja tyhjä, timantit ovat poissa. Alcorn soittaa Scotland Yardiin, josta paikalle tulee tarkastaja French, jota kutsutaan Siirappi-Joeksi ystävällisen käytöksensä vuoksi, tosin selän takana uskalletaan kutsua. Omistajan eli herra Duken mukaan kaikki on viety, setelit ja 33 000 punnan timantit, jotka on alivakuutettu 19 000 puntaan asti. Kassakaappi on avattu avaimella.

Tästä käynnistyvät tarkastaja Frenchin järjestelmäliset tutkimukset.
Charles Gething on asunut sairaalloisen vaimonsa kanssa, hänellä on kaksi tytärtä, joista toinen on naimisissa. Gething saa palkkaa vuodessa 450 puntaa. Hän on ollut kiihtynyt edeltävinä viikkoina, ja puhunut "ristiin". Gethingin tyttäret ovat avoimia, ja reippaita, vaimon sairauksiin mennyt Gethingin rahat.
Orchard on hakenut murhapäivän aamuna kirjastosta kirjan, jota on poikennut hakemaan toimistoon illalla. French määrää Orchardin varjostettavaksi.
Reginald Ainsley Duke on osakas, joka kantaa suurimman vastuun liikkeestä. Hänen vaimonsa sairastelee ja tytär seurustelee.
Peabody toinen omistaja on sairaalloinen, ei käynyt toimistossa, kolmas osakas Sinnamond on ulkomailla.
Neiti Prescottia, konekirjoittajaa vastaan ei löydy mitään epäilyttävää, Duke halveksii näppärää juoksupoikaa Billy Newtonia.
Toimistossa on uusi liikeharjoitteleija Stanley Harrington, joka on mennyt kihloihin Duken tyttären Sylvian kanssa. Isä Duke  on ottanut Harringtonin osakasharjoittelijaksi. Harringtonin eno on Jan Vanderkemp, joka on Hollannin toimistossa sekä liikkeen edustaja.
Varastetuista seteleistä (yhteensä 1000 puntaa) French hankkii 50 ja 10 punnan setelien numerot.
Kassakaappi on avattu avaimella, French päättelee, että joku  on ottanut vahakopion avaimesta.
Vanderkemp ilmoitetaan kadonneeksi.
Tarkastaja French matkustaa Amsterdamiin etsimään Vanderkempiä, myöhemmin setelien takia Chamonixiin, ja Ranskan kautta Barceloonaan.

Alkuasetelma on hyvin selvä, ja tutkimukset ovat suoraviivaisia, mutta tutkinta ei johda läpimurtoon. Sylvia Duken häät siirtyvät, ja kaikki junnaa paikallaan. French alkaa tutkia pimeiden jalokivien kauppoja. Monta aivan uskomatonta käännettä on luvassa ennen kuin tutkimus johtaa lopulta ratkaisuun ja tässä ratkaisu on hyvin hyvin yllättävä ja dekkari on ehkä kuten englanninkielinen nimi tarkastaja Frenchin suurin juttu.

Freeman Wills Crofts kertoo asiat Frenchin näkökulmasta, eikä lukijalta pimitetä tietoa. Lukija on Frenchin asemassa, käänteet tulevat Frenchillekin yllätyksenä. Tässä kuten eräissä muissa Croftsin dekkareissa nykymaailma ei enää mahdollistaisi rikoksien tämän kaltaista peittelyä, eikä ratkaisuakaan. Tässäkin rikolliset ovat monta askelta poliisia edellä, mutta sinnikkäällä työllä konnat saadaan kiinni.

***
Rautatieinsinööri Freeman Wills Crofts (1879 - 1957) oli erittäin tuottelias dekkaristi. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain yhdeksän teosta, "romaaneja" eli minusta dekkareita hän julkaisi 37, ja päälle kokoelmia. Olen lukenut niistä osan, ja niissä päähenkilönä on ollut tarkastaja French.

Tämä on ilmestynyt Riksin sarjassa, vuonna 1951 painoksessa hinta on 100 mk, ja vuoden 158 painoksessa 150 mk.

Olen blogannut teoksista
Groote-puiston murha
Kiristäjä
Punainen Sirppi
Wight-saaren arvoitus
Kuin varas yöllä

Salaperäinen laatikko
S/S Jane Vosperin haaksirikko

Freeman Wills Crofts: S/S Jane Vosperin haaksirikko

Freeman Wills Crofts: S/S Jane Vosperin haaksirikko alkuteos, The Loss of Jane Vosper 1936, suomentanut Marja Hildén, Kustannus Oy Jalava 1987, sivumäärä 315.

Freeman Wills Croftsin  dekkari S/S Jane Vosperin haaksirikko alkaa räjähdyksillä höyrylaiva Jane Vosperin ruumassa, josta seuraa aluksen uppoaminen Madeiran lähellä. Lastina laivalla oli aggregaatteja, joita oltiin viemässä Buenos Airesiin. Maissa uutiset otetaan vastaan tyrmistyksellä, ja se herättää huolta etenkin Land & Sea  -vakuutusyhtiön toimistossa, sillä heillä on ollut korvattavia vahinkoja paljon, ja yhtiön taloudellinen tila on heikko. Myös neljästä muusta vakuutusyhtiöstä on otettu vakuutuksia. Maissa tutkitaan haveria. Kapteeni Hassell kertoo räjähdyksistä, tulipalosta ja vuodosta. Asiaa käsitellään merioikeudessa. Vakuutusyhtiö on palkannut tutkija John Suttonin selvittämään räjähdystä, sillä he epäilevät vakuutuspetosta. Sutton esittää kyselyitä sekä varustamolta että toimittajilta, mutta katoaa. Land & Sea  -vakuutusyhtiön johtaja Jeffrey ottaa yhteyttä Scotlandin ylikomisario Joseph Frenchiin, joka tuntee Suttonin, tämän vaimon ja kaksi tytärtä.

Freeman Wills Croftsin  dekkareissa tutkimukset on selostettu varsin yksityiskohtaisesti. Crofts oli itse siviiliammatiltaan insinööri. Tarkastaja French paneutuu asiaan, ja tutkii kaikki johtolangat. Southern Ocean -varustamo oli romuttamassa laivaa, ja Weaver Bannister Engineering Company oli aggregaattitoimittaja. Yhtiön oli tarkoitus saada jalansijaa Etelä-Amerikassa. Laitteilla oli tarkoitus tuottaa sähköä bensiinimoottorin avulla. French haastattelee toimijoita, tutkii tavaroiden liikkeitä, ja seuraa Suttonin jälkiä. Menemättä tutkimusten yksityiskohtiin ja läpimurtoon, niin Sutton löytyy surmattuna.

Crofts kuvaa rikosta, ahneutta ja pahuutta, joka on ikuista. Sen sijaan maailma, jossa ulkomaille matkustaneet henkilöt voidaan etsiä passitoimiston listoista, on mennyttä aikaa. French koluaa paljon listoja, etsii yhtäläisyyksiä, joita nykyisin voitaisiin ajaa tietokoneella millisekunnissa, jos vain yksilön oikeudet eivät olisi niin suuria tietojen keräämisessä ja tietojen vertailussa. Epäiltyjen pankkikirjojakin kartoitetaan, ja valokuvia tarkkaillaan. Nykyään pankkisalaisuus hunnuttaa monen monta vilppiä.

Freeman Wills Croftsin S/S Jane Vosperin haaksirikko on kelpo kultakauden dekkari, jossa ratkaisu tulee enemmän työvoittona ja pieninä älynvälähdyksinä kuin yhtenä isona yllätyksenä. Crofts mainitsee usein tuomiot. Tässä kaksi henkilöä saa kuolemanrangaistuksen, joka poistettiin Iso-Britanniasta lopullisesti vuonna 1969 ja viimeinen kuolemanrangiastus toimeenpantiin viittä vuotta aiemmin. Croftsin dekkareissa on miljöö ja aikakauden ajatukset tarttuneet hyvin paperille ja ne on kuvattu varsin realistisesti, ja minä pidän herran dekkareista ja tarkastaja Frenchistä.

***
Rautatieinsinööri Freeman Wills Crofts (1879 - 1957) oli erittäin tuottelias dekkaristi. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain yhdeksän teosta, "romaaneja" eli minusta dekkareita hän julkaisi 37, ja päälle kokoelmia. Olen lukenut niistä joitain, ja niissä päähenkilönä on ollut tarkastaja French.

Olen blogannut teoksista
Groote-puiston murha
Kiristäjä
Punainen Sirppi
Wight-saaren arvoitus
Kuin varas yöllä
Salaperäinen laatikko
Poliisi ei hellitä

Freeman Wills Crofts: Salaperäinen laatikko

Freeman Wills Crofts: Salaperäinen laatikko, alkuteos The Sea Mystery 1928, suomentanut Aune Suomalainen, SaPo n:o 15, WSOY, sivumäärä 211.

Freeman Wills Croftsin  dekkari Salaperäinen laatikko alkaa Walesin etelänrannikon Burryn lahdelta, missä kalastamassa olevat herra Morgan ja hänen poikansa löytävät meren pohjaan juuttuneen salaperäisen laatikon. Laatikosta löytyy isokoisen miehen ruumis. Kuolinsyy on takaraivoon osunut isku, ja kasvot on nuijittu olemattomiin. Juttu annetaan Scotland Yardille, ja rikososaston tarkastaja Joseph French saapuu paikalle. Tutkimukselle ei ole lähtökohtia paitsi laatikko ja sen sisältö, koska ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksikaan.

French alkaa tutkia laatikkoa tarkoin. Hän päättelee sen koosta, painosta ja rakenteesta, että sitä ei ole heitetty laivasta vaan luultavasti nousuveden aikana rannikolta. Mereen heittämisen syy on salata ruumis, ja piirteet on tuhottu, jotta ruumiin henkilöllisyys ei paljastuisi. French tutkii, mittaa ja laskee. Laatikossa on ovelasti poratut reiät, joista vettä tulee hiljalleen sisälle, ja uppoaminen ei tapahdu laskupaikassa. Laatikossa on painona rautaa, jotta laatikko ei nousisi pinnalle.

Pian French tajuaa, että laatikko on heitetty sillalta veteen pakoveden aikana yöllä. Kannen kuvassa on sillan rakenteita, en tajunnut sitä heti, mutta alkuperäisessä SaPo -sarjan kannesta ymmärsin tämän. Sitten jälkeen jäljitetään auto, ja siten päästään laatikon jäljille. Menemättä lainkaan henkilötasolle, niin laatikon lähettäjä ja vastaanottaja pystytään selvittämään, tosin nimet osoittautuvat vääriksi. Kun laatikon reitti on selvä tarkastaja Frenchille, tulee umpikuja vastaan. Hän ei pysty ratkaisemaan, koska, ja missä ruumis on pistetty laatikkoon, eikä luonnollisesti, kuka sen on tehnyt. Vainajasta on jo aavistus. French alkaa järjestelmällisesti haastatella ihmisiä, 'asianosaisia', jotka liittyvät tarinaan. Ratkaisu on varsin monimutkainen ja yllättävä ja rikollinen on ovela, ja French saa kamppailla hengestäänkin.

Tunnelma tiivistyy, ja ratkaisu alkaa hahmottua. Dekkarissa on monta riittävän yllättävää käännettä. Frenchin tapa lähestyä ongelmia, analysoida, ja ratkaista ne häkeltymättä, on tässä maailmassa lisäksi lohduttavaa. French arvioi kaikkia jututtamiaan ihmisiä myös psykologiselta kannalta, ovatko he luotettavia, tekevätkö he yhteistyötä, salaavatko jotain ja valehtelevatko he. Kun henkilötasolla tulee pysähdys, laatikon tutkiskelu jatkuu. Kyse on negatiivisesta varastamisesta. Laatikko on tyhjennetty tehtaalla, ja ruumis on laitettu tilalle ja tavarat on palautettu varastoon. Lähetyslistat on sen vuoksi väärennetty. Kunnon salapoliisidekkarin tapaan Crofts sekoittaa kuviota kunnolla. French kuitenkin selvittää rikoksen ja  selviää, vaikka loppukahinoissa Frenchille on käydä huonosti, hän selviää, rikos ratkaistaan ja tuomio on ankara.

Freeman Wills Croftsin  dekkari Salaperäinen laatikko on nerokas murhamysteri jonka tarkastaja French ratkaisee älyllään ja järjestelmällisillä ja laajoilla tutkimuksilla, lopputulos hämmästyttää häntä itseäänkin.

***
Rautatieinsinööri Freeman Wills Crofts (1879 - 1957) oli erittäin tuottelias dekkaristi. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain yhdeksän teosta, "romaaneja" eli minusta dekkareita hän julkaisi 37, ja päälle kokoelmia. Olen lukenut niistä joitain, ja niissä päähenkilönä on ollut tarkastaja French.

Olen blogannut teoksista
Groote-puiston murha (ei ole tarkastaja French-tarina)
Kiristäjä
Punainen Sirppi
Wight-saaren arvoitus
Kuin varas yöllä
S/S Jane Vosperin haaksirikko
Poliisi ei hellitä

Freeman Wills Crofts: Punainen sirppi

Freeman Wills Crofts: Punainen sirppi, alkuteos The Box office murders 1929, WSOY, Riksin sarja 66, 1957, sivumäärä 211.

Freeman Wills Croftsin  dekkari Punainen sirppi alkaa, kun Scotland Yardin rikososaston tarkastajan Joseph Frenchin luo saapuu peloissaan oleva elokuvateatterin kassa, 25-vuotias Thurza Darke, joka kertoo toisen elokuvateatterin kassan Eileen Tuckerin itsemurhasta. He ovat asuneet samassa täysihoitolassa. Neiti Tucker on pelännyt miestä, jolla on ranteen sisäpuolella punainen sirpin muotoinen arpi (katso kantta, siinä arpi on väärällä puolella). Mies on esittäytynyt Stylesiksi. Neiti Darke on tavannut junassa Gwen Lestrangen, joka on houkutellut hänet herra Westinghousen pelisysteemiin. Thurza Darke on ensin voittanut, sitten hävinnyt, velkaantunut, ja nyt häneltä vaaditaan palveluksia, häntä painostaa mies, jolla on punainen sirpinmuotoinen arpi ranteessa. Joseph French päättää mennä Darken ja 'Stylesin' tapaamiseen. Darke ei saavu paikalle, hän on kadonnut ja löydetään hukkuneena merestä. Koska French epäilee murhaa, tehdään ruumiinavaus huolella, ja keuhkoista löytyy makeaa vettä, joten Tucker on viskattu mereen vasta hukkumisen jälkeen. Kuolemansyyntutkimuksen jälkeen French käynnistää poliisin rattaat. Ilmenee, että aiemmin on hukkunut myös elokuvateatterin kassalla työskennellyt nainen Agatha Frinton.

Laatudekkari, jonka lukemisesta todella pidin.

Enemmän pohdiskelua dekkarista, jossa syyllisistä ei ole epäselvää, vaan siitä, miten heidät saadaan satimeen. Freeman Wills Croftsin dekkareiden nautittavuus tulee Frenchin tutkimusten järjestelmällisyydestä ja miljöön kuvauksesta, sekä salapolisiin mutkattomasta persoonasta. Tässä dekkarissa hän kuitenkin ajautuu umpikujaan, josta hänen vaimonsa Emily auttaa ulos. Vaimo käskee hankkia liput Palladium teatteriin, ja he katsovat näytännön, josta Frenchin vaimo  "ei erikoisemmin välittänyt, vaan  tunsi syvää äidillistä hellyyttä tuota suurta lasta kohtaan, johon koko hänen elämänsä keskittyi". ss 66-67. Tästä voi nykyisin olla toistakin mieltä, vaimon ei ole syytä jäädä kotiin elämään miehensä kautta, mutta tässä vaimo on terävä, kuten naiset yleensäkin, eli Emily käskee tarkkailemaan elokuvateatterien kassaneitejä, käyttäytyykö heistä joku epätavallisesti. French keskittää tutkimukset tälle sektorille, ja pian löytyy Molly Moran, joka käyttäytyy hyvin hermostuneesti. Hän ei myönnä mitään Frenchin jututtaessa häntä, mutta on säikky. Frenchin täytyy tehostaa tutkimusta ja kerätä todisteaineistoa, mistä on oikein kysymys. Hän tietää syylliset tai ainakin kolme heistä kaksi miestä ja nainen, joita varjostetaan, hän tietää, että tytöt tulevat autoon.

French tutkii konnien autotallin ja pihat, josta kirjassa on kaavakuvia.

Tonttikuva sivulla 146 näyttää tältä.

Molly Moran joutuu samaan kiipeliin kuin kolme aiempaa tyttöä, sillä myös liiga on varjostanut tyttöjä.

Varo juonipaljastuksia.
Toinen miehistä on tekeytynyt kirjailijaksi, jolloin selittyy hänen yksinolemisensa ja muut puuhat. Frenchillä on miltei ylivoimainen tehtävä selvittää, mistä on kysymys ja kerätä tarvittavat todisteet. Kysymys on rahanväärennöksestä. Liiga painaa hopearahoja, jotka ovat vääriä. Niiden levittämiseen tarvitaan elokuvakassoja. Toiminta on naamioitu hopeasepän verstaaksi. Katsoin niin Ebayssa kaupitellaan 1920-luvun hopeakolikoita, shillingin kolikot ovat saattaneet olla hopeaa.

Motiivi kolmeen murhaan pelkkien hopeakolikoiden vuoksi tuntuu nyt isolta. (En tiedä rinnastetaanko hopearahoja petokseen ja kuolemaan, mutta Juudas sai 30 hopearahaa kavalluksestaan, jotka hän viskasi takaisin). Autossa oleva kuvan mukainen säiliö on ollut hopearahojen varasto.

Dekkarissa murhattiin kolme naista, mutta kovat on rangaistuksetkin, kaksi liigasta sai kuolemanrangaistuksen, oikeassa maailmassa viimeinen kuolemanrangaistus Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimeenpantiin 1964, ja hirttämällä. Molly Moran sen sijaan pelastuu, ja French tunnistaa ja tunnustaa hänen neuvokkuuteensa "jos olisin satasen vuotta nuorempi eikä rouva Frenchiä olisi olemassa, saisittepa kuulla avioliittotarjoustani" s.206.

***
Rautatieinsinööri Freeman Wills Crofts (1879 - 1957) oli erittäin tuottelias dekkaristi. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain yhdeksän teosta, "romaaneja" eli minusta dekkareita hän julkaisi 37, ja päälle kokoelmia. Olen lukenut niistä joitain, ja niissä päähenkilönä on ollut tarkastaja French.

Olen blogannut Croftsin teoksista
Groote-puiston murha
Kiristäjä
Wight-saaren arvoitus
Kuin varas yöllä

Salaperäinen laatikko
S/S Jane Vosperin haaksirikko
Poliisi ei hellitä

Freeman Wills Crofts: Wight-saaren arvoitus

Freeman Wills Crofts: Wight-saaren arvoitus, alkuteos Mystery on the Southampton Water 1934 suomentanut Aune Suomalainen WSOY, Riksin sarja, 1959, 247 sivua.

Freeman Wills Croftsin dekkarit henkivät vanhaa aikaa. Dekkarit kuvaavat hyvin tarkoin silloista miljöötä, ja poliisitutkimukset vaikuttavat realistisemmalta kuin monissa muissa maailmansotien välissä kirjoitetuissa. Croftsin useimmissa dekkareissa sankarina on Scotland Yardin rikoskomisario Joseph French, jonka järjestelmälliset ja kekseliäät menetelmät vievät aina perille.

Wight-saaren arvoitus -dekkarissa pikasementtiä valmistava Joymount Oy on menettänyt lyhyessä ajassa markkinoita, koska  kilpaileva Chaylen yhtiö  on tehnyt innovaation ja pystyvät tekemään pikasementtiä enemmän ja halvemmalla. Chayle ei paljasta uutta menetelmää, eivätkä edes patentoi sitä, sillä he haluavat yksinoikeuden (patentista olisi voinut ostaa Englannissa lisenssin). Joymont Oy:n avainhenkilöt yrittävät ensin rehellisillä tutkimuksilla keksiä uuden valmistusmenetelmän niksit. Tämän jälkeen siirrytään epärehellisiin keinoihin, eli aiotaan murtautua kilpailijan Wight-saarella sijaitsevaan tehtaaseen. Tehtaan avaimista on teetetty tiirikat vahakopioiden avulla ja on vakoiltu yövartijan liikkeitä. Yövartija yllättää kuitenkin konnakaksikon, mutta saa nyrkiniskun leukaansa, ja kaatuessaan lyö päänsä kiveen ja kuolee. Konnat kuljettavat ruumiin mantereelle (kansikuva) ja lavastavat kuoleman auto-onnettomuudeksi. Tämä kaikki kerrotaan lukijalle dekkarin alussa, eli tämä ei ole juonipalastus, sillä tämä ei  "kuka sen teki" -dekkari, vaikka lopussa rikoksesta selviää paljon uutta, mitä alussa ei kerrota.

Paikallispoliisi pyytää apua Scotland Yardilta ja niin rikoskomisario Joseph French matkustaa Southamptoniin. Frenchin tutkimukset paljastavat auto-onnettomuuden lavastukseksi. Tutkimukset junnaavat paikallaan, koska Chaylen omistajakaksikko Havilland ja Mairs tajuavat, kuka tehtassa on käynyt ja tekevät sopimuksen Joymountin kanssa lisenssin käytöstä. Pääkonna on ovelampi ja ilkeämpi. Pian Frenchillä on kaksoismurha tutkittavana.

Kiintoisaa tässä on se, että alibin rakennuksessa on käytetty samaa esinettä kuin Agatha Christien  dekkarissa Roger Ackroydin murha (joka julkaistiin jo vuonna 1926), eli varta vasten äänitettyä äänilevyä ja gramofonia (Christiellä nimi oli diktafoni myös Edisonin keksimä fonofrafi tallensi ääntä, tässä oli teetetty äänilevy!).

Täytyy sanoa, että viihdyn Joseph Frenchin seurassa, Wight-saaren arvoitus sisälsi alkuasetelmastaan huolimatta monia yllättäviä seikkoja, jotka eivät ilmene tässä lyhyehkössä postauksessa.

***
Rautatieinsinööri Freeman Wills Crofts (1879 - 1957) oli erittäin tuottelias dekkaristi. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain yhdeksän teosta, "romaaneja" eli minusta dekkareita hän julkaisi 37, ja päälle kokoelmia. Olen lukenut niistä joitain, ja niissä päähenkilönä on ollut tarkastaja French.

Olen blogannut teoksista
Groote-puiston murha
Kiristäjä
Kuin varas yöllä
Punainen sirppi
Salaperäinen laatikko
S/S Jane Vosperin haaksirikko
Poliisi ei hellitä

Freeman Wills Crofts: Kiristäjä

Freeman Wills Crofts: Kiristäjä, WSOY, Riksin sarja, 1956, alkuteos Inspector French and the Starvel Tragedy, 283 sivua, kirja ostettu kirpputorilta. Suomentajaa ei ole mainittu, mutta kirja suomennettu varsin hyvin.

Freeman Wills Crofts: Kiristäjä tapahtuu syksyllä 1926 Thirsbyssä Yorkshiressä. Ruth Averill on kaksikymmentä vuotias orpo, jonka erakoitunut setä on rikas ja saita. Ruth on asunut nelivuotiaasta asti sedän luona. Tytön ollessa vierailulla Starvelissä sedän talossa on tulipalo, jossa kuolee setä ja palvelijapariskunta Roper. Kassakaapissa olleet setelit yli 30 000 puntaa ovat hiiltyneet käyttökelvottomiksi. Kuolemansyyntutkimus toteaa tapauksen onnettomuudeksi. Ruth, joka on ainoa perillinen saa lopulta vain palossa säästyneet kultakolikot.

Kiristäjä -dekkari on varsin jännittävä tarina, jonka Scotland Yardin ylietsivä Joseph French lopulta ratkaisee. Ratkaisu on yllättävä niinkuin muissakin lukemissani Croftsin dekkareissa. Näiden dekkareiden suola on tapahtumaketju, jota ei voi ennalta aavistaa ja Joseph Frenchin rauhalliset ja määrätietoiset tutkimukset jotka johtavat yhä uusiin havaintoihin. French on vanhan ajan etsivä. Hän kuulee epäiltyjä, ja seuraa näiden reaktioita. Hän antaa epäilyksen alaisten olla vapaana. Tämä on kolmas lukemani Croftsin dekkari, ja jokaisessa syyllinen on ollut varsin yllättävä henkilö.

Juonen kannalta olennaisia henkilöitä ovat Ruthiin ihastunut Pierce Whymper leedsiläinen kirkkoarkkitehdin apuri, jolta löytyy kahdenkymmenen punnan seteleitä, herra Roper, joka on kiristänyt nykyisin paikkakunnalla olevaa lääkäri Herbert Philpotia, syystä, että tämä olisi murhannut vaimonsa. Roper oli Ransomen mielisairaalassa hoitajana ja Philpot lääkärinä. Asiasta löytyy tunnustuskirje, mutta se on väärennetty, tulipalon aikoihin on kuollut (tai murhattu) myös maailmansodassa kaasua saanut hyönteistutkija herra Giles.

Frenchin tutkimukset ovat vuoroin järjestelmällistä kenttätyötä asioiden tarkastusta, henkilöiden kuulemista ja teorioiden rakennusta. Henkilön kuulemisessa French seuraa ilmeitä ja eleitä, joiden avulla hän päättelee puhuuko toinen totta. Syyllisen kohdalla hän ei kuitenkaan tajua tämän valehtelevan. Kassakaappi ja setelit tuovat erään läpimurron. French tutkii hiiltyneet paperit, ja tajuaa, että ne ovat sanomalehteä. Jos setelit olisivat olleet sanomalehtien sisällä, olisi pitänyt olla myös setelipaperin jäämiä, toisekseen sanomalehdet olivat varsin tuoreita, kolmanneksi vastaavat muut kassakaapit olivat kestäneet tulipalon. Koska osan setelien sarjanumerot olivat selvät, voidaan niiden ilmestymistä seurata. Kun loppuvaiheessa dekkaria syyllinen hankkii käteistä ostamalla seteleillä kihlasormuksia, mutta heittäen sormukset Thamesiin. Näin hän saa itselleen vaihtorahoina noin 18 puntaa. Kultasepän liikkeistä hänestä saadaan tärkeä tuntomerkki, joka edesauttaa rikollisen pidätystä. Samaa järjestelmällisyyttä French noudattaa ruumiiden tunnistamisessa, ja eräs hauta avataan, ja nummella tehdään kaivauksia erään saven palan vuoksi.

Tässä eletään 1920-luvun Yorkshiressä Croftsin tyyliin kuuluu, että kirjeillä hoidetaan asioita, osaamalla väärentää käsialoja voidaan suurtakin orkesteria liikuttaa. Lopulta kuitenkin konna jää kiinni, ja silloiseen tapaan rikollinen joutuu vastaamaan elämällään rikoksista.
***
Tarkastaja French ratkoo useampaa murhaa täällä. Murhia on myös Wight-saarella, Punainen sirppi askarruttaa täällä. French tutkii myös murhia dekkarissa nimeltä Salaperäinen laatikko sekä S/S Jane Vosperin haaksirikko ja  Poliisi ei hellitä

Freeman Wills Crofts: Kuin varas yöllä

Freeman Wills Crofts: Kuin varas yöllä, WSOY, 1958 neljäs painos, Riksin sarja n:o 6. Dekkarin sivumäärä on 295, suomentanut Heikki Seppälä, alkuteos Sudden death, kirjan sisäkannessa lukee tekijän nimi muodossa Grofts,

Kuin varas yöllä alkaa Anne Day saadessa pestin Ashbridgeen  asianajaja Severus Grinsmeadin palvelukseen emännöitsijäksi ja pitämään "vainoharhaiselle" rouvalle Sybil Grinsmeadille seuraa. Talossa on kotiopettajatar Edith Cheame, keittäjänä rouva Meakin, puutarhuri Hersey, ja palvelijoita. Anne Day on itse orpo, joka on kituutellut Lontoossa pienen elinkorkonsa ja vähäisten työtulojen varassa. Grinsmead maksaa 28-vuotiaalle Annelle paljon jopa 120£ vuodessa. Hiljalleen Anne havaitsee merkkejä, että kaikki ei ole kunnossa. Puolisoilla on omat makuuhuoneet ja rouvalla on sähkösalpa ovessa, miehellä tuntuu olevan suhde "tilapäiväisleski" Irene Holt-Lancingin kanssa, vaikka perheessä on kuusi- ja viisivuotiaat tyttö ja poika. Irenen mies on merikapteeni, tilapäisleski on termi, jota kirjassa käytetään. Ilmapiiri kiristyy edelleen, kun anoppi tulee vierailulle, ja Holt-Lancing, ja eräitä muita, ja bridgeä pelataan. Hermostunut emäntä bridgeillanistujaisten jälkeen lääkitsee itseään unilääkkeellä ja menee nukkumaan viimeisen kerran. Huone on lukittu sähkösalvalla, Anne tuntee aamulla kaasun hajun, mutta kun ovi saadaan murretuksi auki, on jo liian myöhäistä.  Tohtorikin "yritti vielä keinotekoista hengitystä", mutta turhaan. Kun poliisi saapuu huomataan, että ikkunat, jotka normaalisti ovat auki, ovat nyt kiinni. Kuolemansyyn tutkimuksen vetää herra Smallpiece, mutta kuolema julistetaan luonnolliseksi.

Epäilysten herätessä Scotlandin Yardin tarkastaja herra Joseph French tulee paikalle tekemään lisätutkimuksia ja kuulemisia. French on perinpohjainen herrasmies, joka tekee teknisiä tutkimuksia kaasuverkoston salaisuuksien selvittämisessä. Hän havaitsee, että ulkopuolelta nyörillä, vieterein ja suuttimet tukkimalla saadaan kaasu virtaamaan jos halutaan, hän testaa itse teoriaa ja toteaa tempun tepsivän. Kun vielä rouvan sormenjäljet viittavat kaasuhanan sulkemiseen ei avaamisen, on murhatutkinta virallisesti alkanut.  French selvittää myös vietereiden ostajia, ja kaikenlaisten juorujen totuuspohjan. Seuraavaksi tapahtuu pääepäillyn "itsemurha" käsiaseella suljetussa huoneessa. Frenchin pitää selvittää kaksi lukitun huoneen mysteeriä ennen kuin kaksoismurhaaja on selvillä. Monta piipullista on palanut, ennen kuin French keksii miksi ja kuka, lopulta miten oli helpoin selvittää.
***
Vaikka dekkari alkoi Anne Dayn elämäntarinalla, ja pohjustus rikokseen oli pitkähkö, itse rikokset ja syyllinen olivat sangen yllättäviä ja kirja viihdyttävä ja jännittävä. French edustaa perinpohjaista sivistynyttä tutkijaa, joka etenee loogisesti ja määrätietoisesti kohti ratkaisua. Dekkari on jaettu viiteen osaan, jotka ovat joko Anne Dayn silmin nähtynä tai poliisitarkastaja Frenchin silmin. Anne Day tajuaa lopulta kuka on murhaaja ja miksi, ja toiseen murhaan myös miten. French ennättää onneksi loppuselvittelyihin.

Juoni jakaantuu alkulämmittelyyn, rikoksiin ja sen selviämiseen, jonka yhteydessä käydään mittelö mielenvikaisen murhaajan kanssa. Kirja kirjoitusajankohtaansa nähden varsin moderni, rouva Grinsmead ehdottaa Annelle golfin pelaamista vapaa-aikana läheisellä klubilla, ja avioerosta puhutaan eräänä mahdollisuutena ratkaista avio-ongelma.


Olen blogannut Croftsin teoksista
Groote-puiston murha
Kiristäjä
Wight-saaren arvoitus
Kuin varas yöllä
Punainen sirppi
Salaperäinen laatikko
S/S Jane Vosperin haaksirikko
Poliisi ei hellitä
****

Freeman Wills Crofts: Groote-puiston murha

Freeman Wills Crofts: Groote-puiston murha, WSOY, 1955 toinen painos, Riksin sarja n:o 11. Dekkarin sivumäärä on 293, suomentanut Werner Anttila, alkuteos The Groote park murder. Kirja ostettu kirppikseltä, se on huonokuntoinen, alun alkaen hinta ollut 100 markkaa, siis vuonna 1955. Kirjassa on 20 lukua, ja se tapahtumat on jaettu kahteen erilliseen osaa. Edellinen osa tapahtuu Etelä-Afrikassa Middeldorpissa, jälkimmäinen Skotlannissa.

Etelä-Afrikassa Groote puistossa löytyy "junan ruhjoma" ruumis, joka "tunnistetaan" Albert Smithiksi. Pian ilmenee, että hänet on murhattu. Läheltä löytyy tainnuttamiseen tarvittu hiekkapussi ja kansikuvan mukainen vasara. Ylikonstaapeli Vandam aloittaa määrätietoiset tutkimukset. Albert Smith oli riidoissa samassa yrityksessä töissä olleen Swaynen kanssa, joka on lähtenyt Smithin kuoleman aikoihin Englantiin. Smithin "kihlattu" Jane Loudon väittää taas Smithillä olleen 47 raakatimanttia. Tutkimukset etenevät sekä Hopen veljesten yritykseen, missä Smith on ollut töissä ja riitoja on ollut Smithin lääpittyä Marion Hopea, että timanttikauppiaiden jäljille. Ensimmäinen osa päättyy oikeudenkäyntin, jossa syytetty Hopen firman johtaja ja Marion Hopen sulhanen Albert Crawley todetaan syyttömäksi, mutta epäilyn varjo jää vahvana leijumaan.

Toisessa osassa Albert Crawley ja Marion Hope ovat matkustaneet Skotlantiin mutta erikseen. Rikokset jatkuvat Skotlannissa kopion omaisesti: uhrin houkuttelu tapaamiseen ja syntipukin lavastus. Ylikonstaapeli Ross johtaa määrätietoisia tutkimuksia ja lopullinen selvyys saadaan erittäin jännittävien vaiheiden jälkeen.

Freeman Wills Croftsin tyyli on ovela: suhteellisen arkisella kerronnalla pystytään jännitystä kasvattamaan. Tapahtumat etenevät lineaarisesti ja loogisesti, mutta sisältävät yllätyksiä. Tuomalla lisävaloa tapahtumiin saadaan paradoksaalisesti itse rikosta epäselvemmäksi lukijalle. Tässä oikeat vihjeet annetaan, mutta lukija kuten Vandamkin harhautuvat väärille jäljille, koska motiiviin ei päästä käsiksi. Motiivi ja tekotapa olisi kuitenkin arvattavissa ja selviääkin mutta vasta kun rikollinen on pidätetty.

Etelä-Afrikassa kuvataan lähinnä valkoisten elämää, vain Scalan teatterin ovimies kuvataan mustaksi. Tässä nimenomaisessa dekkarissa on osin samoja elementtejä kuin joissain Christien dekkareissa eli osa henkilöistä on ottanut valehenkilöllisyyden. Baskervillen koira -teokseen on myös yhtymäkohta, valehenkilöllisyyden ottamisen motiivi on osin sama, eli sukulaisuus. Koska kirjan tapahtuma-aikaan tietojen vaihto Euroopasta Afrikkaan tapahtui lähinnä kirjeitse, tapahtumat ovat jopa uskottavia, ja se on eräs dekkarin vahvuus. Myöskään etsiviä ei ole kuvattu erinomaisiksi, vaan lähinnä tarmokkaiksi.

Olen blogannut Croftsin teoksista
Groote-puiston murha
Kiristäjä
Wight-saaren arvoitus
Kuin varas yöllä
Punainen sirppi
Salaperäinen laatikko
S/S Jane Vosperin haaksirikko
Poliisi ei hellitä