torstai 11. tammikuuta 2018

Freeman Wills Crofts: Punainen sirppi


Freeman Wills Crofts: Punainen sirppi, alkuteos The Box office murders 1929, WSOY, Riksin sarja 66, 1957, sivumäärä 211.

Freeman Wills Croftsin  dekkari Punainen sirppi alkaa, kun Scotland Yardin rikososaston tarkastajan Joseph Frenchin luo saapuu peloissaan oleva elokuvateatterin kassa, 25-vuotias Thurza Darke, joka kertoo toisen elokuvateatterin kassan Eileen Tuckerin itsemurhasta. He ovat asuneet samassa täysihoitolassa. Neiti Tucker on pelännyt miestä, jolla on ranteen sisäpuolella punainen sirpin muotoinen arpi (katso kantta, siinä arpi on väärällä puolella). Mies on esittäytynyt Stylesiksi. Neiti Darke on tavannut junassa Gwen Lestrangen, joka on houkutellut hänet herra Westinghousen pelisysteemiin. Thurza Darke on ensin voittanut, sitten hävinnyt, velkaantunut, ja nyt häneltä vaaditaan palveluksia, häntä painostaa mies, jolla on punainen sirpinmuotoinen arpi ranteessa. Joseph French päättää mennä Darken ja 'Stylesin' tapaamiseen. Darke ei saavu paikalle, hän on kadonnut ja löydetään hukkuneena merestä. Koska French epäilee murhaa, tehdään ruumiinavaus huolella, ja keuhkoista löytyy makeaa vettä, joten Tucker on viskattu mereen vasta hukkumisen jälkeen. Kuolemansyyntutkimuksen jälkeen French käynnistää poliisin rattaat. Ilmenee, että aiemmin on hukkunut myös elokuvateatterin kassalla työskennellyt nainen Agatha Frinton.

Laatudekkari, jonka lukemisesta todella pidin.

Enemmän pohdiskelua dekkarista, jossa syyllisistä ei ole epäselvää, vaan siitä, miten heidät saadaan satimeen. Freeman Wills Croftsin dekkareiden nautittavuus tulee Frenchin tutkimusten järjestelmällisyydestä ja miljöön kuvauksesta, sekä salapolisiin mutkattomasta persoonasta. Tässä dekkarissa hän kuitenkin ajautuu umpikujaan, josta hänen vaimonsa Emily auttaa ulos. Vaimo käskee hankkia liput Palladium teatteriin, ja he katsovat näytännön, josta Frenchin vaimo  "ei erikoisemmin välittänyt, vaan  tunsi syvää äidillistä hellyyttä tuota suurta lasta kohtaan, johon koko hänen elämänsä keskittyi". ss 66-67. Tästä voi nykyisin olla toistakin mieltä, vaimon ei ole syytä jäädä kotiin elämään miehensä kautta, mutta tässä vaimo on terävä, kuten naiset yleensäkin, eli Emily käskee tarkkailemaan elokuvateatterien kassaneitejä, käyttäytyykö heistä joku epätavallisesti. French keskittää tutkimukset tälle sektorille, ja pian löytyy Molly Moran, joka käyttäytyy hyvin hermostuneesti. Hän ei myönnä mitään Frenchin jututtaessa häntä, mutta on säikky. Frenchin täytyy tehostaa tutkimusta ja kerätä todisteaineistoa, mistä on oikein kysymys. Hän tietää syylliset tai ainakin kolme heistä kaksi miestä ja nainen, joita varjostetaan, hän tietää, että tytöt tulevat autoon.

French tutkii konnien autotallin ja pihat, josta kirjassa on kaavakuvia.

Tonttikuva sivulla 146 näyttää tältä.

Molly Moran joutuu samaan kiipeliin kuin kolme aiempaa tyttöä, sillä myös liiga on varjostanut tyttöjä.

Varo juonipaljastuksia.
Toinen miehistä on tekeytynyt kirjailijaksi, jolloin selittyy hänen yksinolemisensa ja muut puuhat. Frenchillä on miltei ylivoimainen tehtävä selvittää, mistä on kysymys ja kerätä tarvittavat todisteet. Kysymys on rahanväärennöksestä. Liiga painaa hopearahoja, jotka ovat vääriä. Niiden levittämiseen tarvitaan elokuvakassoja. Toiminta on naamioitu hopeasepän verstaaksi. Katsoin niin Ebayssa kaupitellaan 1920-luvun hopeakolikoita, shillingin kolikot ovat saattaneet olla hopeaa.

Motiivi kolmeen murhaan pelkkien hopeakolikoiden vuoksi tuntuu nyt isolta. (En tiedä rinnastetaanko hopearahoja petokseen ja kuolemaan, mutta Juudas sai 30 hopearahaa kavalluksestaan, jotka hän viskasi takaisin). Autossa oleva kuvan mukainen säiliö on ollut hopearahojen varasto.

Dekkarissa murhattiin kolme naista, mutta kovat on rangaistuksetkin, kaksi liigasta sai kuolemanrangaistuksen, oikeassa maailmassa viimeinen kuolemanrangaistus Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimeenpantiin 1964, ja hirttämällä. Molly Moran sen sijaan pelastuu, ja French tunnistaa ja tunnustaa hänen neuvokkuuteensa "jos olisin satasen vuotta nuorempi eikä rouva Frenchiä olisi olemassa, saisittepa kuulla avioliittotarjoustani" s.206.

***
Rautatieinsinööri Freeman Wills Crofts (1879 - 1957) oli erittäin tuottelias dekkaristi. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain yhdeksän teosta, "romaaneja" eli minusta dekkareita hän julkaisi 37, ja päälle kokoelmia. Olen lukenut niistä joitain, ja niissä päähenkilönä on ollut tarkastaja French.

Olen blogannut teoksista
Groote-puiston murha
Kiristäjä
Wight-saaren arvoitus
Kuin varas yöllä

5 kommenttia:

  1. Kansikuvitus ainakin näyttää kiintoisn kohtalokkaalta ja kohtalokkaalta kirja vaikuttaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Croftsilla on murhia, ja niihin ankarat rankaisut. Hyvä ja paha ovat erotettuja, ja näissä on kyllä jotakin vanhaa aikaa, kuten tuossa kohtalokkaassa kannessa.

      Poista
  2. Voi että mikä kiinnostava postaus tyystin tuntemattomasta suuruudesta ja mikä nostalginen kansi! Tähän dekkaritaituriin on ehdottomasti tutustuttava, joten varasin tuon "Groote-puiston murhan", sillä "Punaista sirppiä" ei ollut kirjastossa saatavilla. Kiitos tästä vinkistä ja odotan innolla tulevaa lukukokemusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti kirja tarjoaa elämyksiä :)

      Poista