Rex Stout: Löytölapsi, The Mother Hunt 1963, suomentanut Sauli Sipilä, WSOY SaPo 75, sivumäärä 231. Nero Wolfe #26
Rex Stoutin dekkareiden salapoliisi on New Yorkin asunnossaan viihtyvä iso ja lihava Nero Wolfe, joka ratkaisee kerättyjen tietojen ja älykkyytensä avulla rikokset. Dekkareiden kertojana ja kenttätyössä olevana 'salapoliisina' on Archie Goodwin, joka hoitaa myös Wolfen talousasiat. Wolfella on kaksi intohimoa orkideoiden ihaileminen ja kulinaristiset nautinnot. Wolfen orkideoita hoitaa Theodore Horstmann ja keittiössä herkkuja tekee sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Brenner vie aamiaisen Wolfelle kello 8.15, Wolfe menee hissillä kasvihuoneeseen kello 9 ja viipyy siellä kahdensadan erilaisen orkideamuunnelman kanssa kello 11 asti, jonka jälkeen Nero Wolfe siirtyy toimistoonsa.
Kirjan alussa Lucy Valdon tulee Nero Wolfen luo. Lucy Valdon kertoo että hänen kotinsa eteiseen tuotiin neljän kuukauden ikäinen lapsi, viestillä, että tämä on Lucy Valdonin kuolleen miehen lapsi. Lucyn mies dekkarikirjailija Richard Valdon oli hukkunut yhdeksän kuukautta aiemmin uima-altaaseen. Leskirouva haluaa selvittää, kuka on lapsen äiti. Archie Goodwin tutkii vauvan vaatteet, ja puvun napit ovat erikoiset. Tutkimuksissa selviää, että ne on tehty valkoisesta hevosenkarvasta, ja nappien tekijä löytyy, hän on neiti Ellen Tenzer. Nainen ei suostu yhteistyöhön ja lähtee New Yorkiin, myöhemmin Ellen Tenzer löydetään autosta narunpätkällä kuristettuna.
Dekkari koostuu Wolfen ideoimista, sekä Archie Goodwin organisoimista järjestelmällisistä tutkimuksista, jota syyttäjä yrittää haitata. Ensin kartoitetaan Richard Valdonin lähipiiristä miehet, ja naiset. Lisäksi selvitetään ketkä ovat synnyttäneet tiettynä ajankohtana lapsen. Apuna tutkimuksissa on kolme muutakin yksityisetsivää Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Cather.
Menemättä tutkimusten käänteisiin, niin loppu on sikäli yllättävä, että Nero Wolfe joutuu lähtemään talostaan evakkoon, mitä ei kaiketi useinkaan tapahdu. Lopuksi Nero Wolfe kertoo mysterin ratkaisun, eli kuka on murhien takana.
Rex Stoutin Nero Wolfet ovat hieman erilaisia, kuin brittidekkarit, mutta viihdyttäviä.
Nero Wolfe -teosten bloggaukset
Liian monta asiakasta
Kadonnut ääni
Löytölapsi
Samppanjaa yhdelle
****
Yhdysvaltalaisen Rex Stoutin (1886 – 1975) Nero Wolfe -sarjaan kuului yhteensä peräti 47 dekkaria, jotka oli kirjoitettu pääosin vuosien 1934 ja 1975 välillä.
Osallistun tällä Kirjapinon Yhdysvallat lukuhaasteeseen.
Osallistun tällä Kirjapinon Yhdysvallat lukuhaasteeseen.
Tämä kuulostaa aiheensa puolesta aika kiinnostavalta. Muistan Cannon O'Connorin esittäneen Wolfea ja sitten on tämä italialaissarja uudempi. Persoonan rakentaminen kirjoissa taitaa olla aika vaativaa, luoda hahmo, joka elää. Wolfe on varmasti persoona omalla laillaan.
VastaaPoistaNero Wolfen hahmo varmasti rekentuu hiljalleen, Archie Goodwin on se toiminnan mies ja dekkarien kertoja. En ole yhtään tv-sarjaa nähnyt.
PoistaVoi miten kiva nalle kannessa 💛Minulla oli lapsena ihan tuon näköinen nalle.
VastaaPoistaKatselin Nero Wolfea italialaissarjana aika monta jaksoa. Orkideat ja ruuat olivat kiva ekstra juoneen ja tykkäsin kovasti siitä kun Wolfe aina lopussa paljasti rikoksen yksityiskohdat. Niistä vanhoista Rex Stoutin dekkareista en muistanut enää mitään eli saatoin häiriintymättä katsella "Italian Neroa". Faija on lukenut varmaan kaiken Stoutilta eikä halunnut nähdä Italia-versiota.
Kiitos kommentistasi :)
PoistaNalle on kiva, ja näissä on oma tunnelmansa. Näitä tv-sarjoja en ole katsonut.
Rex Stout on jäänyt lukematta, dekkarpuolella ovat eniten maistuneet kotimaiset ja skandinaavit ja ajoittain muut eurooppalaiset. Näihin voisi olla nostalgista(kin) tutustua, ja kävisi vaihtelusta. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaLuin kaikki Agatha Christiet, Dorothy L. Sayersit, Wallanderit, niin piti keksiä jotain muuta :)
Poista