sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Rex Stout: Liian monta asiakasta



Rex Stout: Liian monta asiakasta, Too Many Clients 1960, suomentanut Reijo Lehtonen. SaPo 265, WSOY 1981, sivumäärä 254.

Rex Stoutin dekkareiden salapoliisi on New Yorkin luksuslukaalissa viihtyvä massiivinen Nero Wolfe, joka ratkaisee kerättyjen tietojen ja älykkyytensä avulla rikokset. Dekkareiden kertojana ja kenttätyössä olevana 'salapoliisina' on Archie Goodwin, joka hoitaa myös Wolfen talousasiat. Wolfella on kaksi intohimoa orkideoiden ihaileminen ja kulinaristiset nautinnot. Wolfen orkideoita hoitaa Theodore Horstmann ja keittiössä herkkuja tekee sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Tällainen elämä maksaa, ja rahat tulevat toimeksiannoista. Kirjan alkaessa Nero Wolfen pankkitili hupenee, sillä huippukokki ja orkidea-ansarin hoito maksavat, pankkitilillä on enää  14 194, 62 dollaria. Silloin Archie Goodwinin luo tulee nukkavieru hahmo. Mies väittää olevansa Continental Plasticsin toimitusjohtaja Thomas G. Yeager. Mies luulee, että häntä varjostetaan. Hän palkkaa Goodwinin varjostamaan varjostajiaan sadan dollarin tuntihintaan. Varjostus ei ehdi edes alkaa, kun Goodwinille selviää, että Yeager on murhattu.

Goodwin erilaisten palkkioiden toivossa alkaa selvittää murhaa. Ensinnäkin ilmenee, että Goodwinin puheilla ollut mies ei ollut oikea Yeager, jota jäivät suremaan vaimo ja kaksi aikuista lasta. Toimitusjohtaja Yeager löydettiin katukaivannosta, mutta Goodwin saa selville, että hänet oli murhattu eräässä asunnossa, joka vaikuttaa toimarin lemmenpesältä, siellä on alusvaatteita, silkkiä ja marmoria, jääkaappi pullottaa kaviaaria. Talon isännöitsijä herra Cesar Perez, hänen vaimonsa ja tyttärensä Maria  herättävät epäilyksiä, he tarjoavat toimeksiannosta rahaa Goodwinille, kuten myös asunnossa ollut näyttelijätär Mey Duncan. Yeagerin vaimo oli valitettavan tietoinen miehensä ylikiimaisuudesta, hän on yksi epäilyksenalainen, mutta myös toimeksiantaja.

Goodwin palkkaa yksityisetsivä Fred Durkinin päivystämään, tuleeko vielä joitain tipusia lemmenpesään. Sinne piipahtaa Yeagerin sihteeri muodokas 29-vuotias Julia McGee. Sihteeri väittää tulleensa Continental Plasticsin pääjohtaja Benedict Aikenin pyynnöstä, ja myös Aiken tulee paikalle, ja antaa myös toimeksiannon Wolfelle, jotta muovimiehen lemmenpesä pidetään yrityksen maineen vuoksi poissa julkisuudesta.

Selvittelyt etenevät, ja yksi murha tehdään vielä lisää. Loppuselvittelyssä Nero Wolfe kertoo kaikkien läsnäollessa, miten kaikki tapahtui ja miksi.

Nero Wolfe oli varsin mukava tuttavuus, saatan lukea myöhemmin näitä lisää. Kirjoittamisajankohtaan nähden tämä lemmenpesä oli varsin rohkea aihe. Lisäksi kieliasu on ajoittain sangen vulgääri, esimerkiksi kun murharyhmän johtaja Cramer sylkee sappea Nero Wolfen päälle "... näytätte minulle pitkää nenää ja käskette nuolla persettänne ... " s.250.

****
Yhdysvaltalaisen Rex Stoutin (1886 – 1975) Nero Wolfe -sarjaan kuului yhteensä peräti 47 dekkaria, jotka oli kirjoitettu pääosin vuosien 1934 ja1975 välillä. OLen blogannut dekkarin Löytölapsi TÄÄLLÄ.

4 kommenttia:

  1. Luulen että isälläni on kaikki Rex Stoutit. Otin puheeksi kun katsoin italialaista Nero Wolfe - TVsarjaa. Isä ei sitä halunnut katsoa kun se ei tuntunut oikealta. Minä kyllä tykkäsin kun en kirjoja enää muista jos olen joskus lukenut. Tuo on aina dekkareissa paras huipennus kun päähenkilö kertoo miten kaikki tapahtui ja miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä Nero oli uusi tuttavuus ja miellyttävä. Katsoin netistä niin on tosiaan tv-sarja myös italiaksi, kun kirjoitin tähän tutustuin youtube-klippeihin vuoden 1981-sarjasta, jossa William Conrad oli pääosissa.
      Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Tätä en ole lukenut, muutaman muun olen, ovat olleet hyvin tasalaatuisen viihdyttäviä ja mahdollisia lukea satunnaisessa järjestyksessä, eli just hyviä silloin tällöin lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin tämän parilla eurolla Turun kirjamessuilta, ja olen pari napannut lisää kierrätyspisteistä ja luinkin toisen jonka nimi oli Löytölapsi, ihan hyvä tosiaan sekin, kolmaskin odottelee jo, joskus luettavaksi.

      Poista