keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu -kovaa menoa kiskoilla

 





Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu -kovaa menoa kiskoilla, Otava 2020, sivumäärä 48.

Tatu ja Patu -kuvakirjat ovat suosittuja. Ensimmäisessä teoksessa Tatu ja Patu olivat Helsingissä.

Vuonna 2020 sarjakuvajulkaisussa -kovaa menoa kiskoilla Outolasta kotoisin olevat veljekset Tatu ja Patu menevät junalla Simo-sedän tyköön Hääppölään.

Tatu ja Patu saavat tiedon Simon remontin valmistumisesta. Veljeksiä alkaa tuleva junamatka jännittää, mitä pakataan, mitä junassa syödään, ja voiko siellä käydä vessassa. Juna-asemalla pitää ostaa lippu oudosta automaatista. Kapsäkit on pakattu, eväät on, ja banaanit on suoristettu. Liput saadaan ostettua automaatista, ja yritetään etsiä oikeaa laituria. Tämä on hyvin kuvattu, ja piirretty. Aikuisena varsinkin ulkomailla kokee samanlaisia tunteita, miten lippu ostetaan, mistä löytyy oikea laituri, pysähtyykö juna oikealla asemalla, onko peräti valinnut väärän junan.

Tatulle ja Patulle on kaikki junassakin uutta, konduktöörin tulo, lippujen "katsominen", ja mitä junassa voi tehdä ja harrastaa. Tatu ja Patu ovat aika hermona, kommelluksia tapahtuu, mutta he selviävät kaikesta, ja pääsevät lopulta perillä. Tuliaiset unohtuivat, mutta he saavat junasta mukaansa sopivan tuliaisen Simolle, mikä se on selviää lukemalla tämän lapsille sopivan hyvin piirretyn kirjan.


Tatu ja Patu -kovaa menoa kiskoilla on vauhdikas lasten seikkailu, jonka myös aikuinen lukee mielellään.


sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

J.M.G Le Clesio: Autiomaa



J.M.G Le Clézio: Autiomaa, alkuteos Désert 1980, suomentaja Marjatta Ecaré, Otava Seven-pokkari sivumäärä 368.

Ranskalaisnobelisti Jean-Marie Gustavo Le Clésion romaani Autiomaa on kuin runoa, joka ylistää autiomaata, sen karua kauneutta, ja tuulen muovaamia hiekkadyynejä. Autiomaa -teos kertoo Lallan orpotytön tarinan, mutta rinnakkaistarinassa  nuoren pojan Nur'in silmin tarkkaillaan matkaa aavikon läpi. Nur matkaa karavaanien mukana vuosina 1909 - 1910, matka päättyy vuonna 1912 ranskalaisten siirtomaajoukkojen voittoon resuisista karaavaaneista. Lalla ja Nur ovat samankaltaisia hahmoja, nuoria herkkiä tarkkailijoita, jotka havainnoivat autiomaata, vettä, tuulta ja valoa. Molemmat kuuntelevat tarinoita, jotka ovat myyttisiä, niissä tapahtuu ihmeitä.

Lallaa kasvattaa täti Aamma. Lalla aistii maailmaa eri tavoin kuin tavallinen lapsi. Hän tuntee tuulen, valon ja aavikon elämän.

Nurin suhde aavikkoon on toisenlainen. Hän matkaa ensin karavaanin kanssa etelään. Karavaanin kärjessä on miehet ja dromedaarit, lopussa naiset, lapset ja vuohet. Nur havainnoi eri heimojen miesten kokousta. Kristityt ovat iskeneet orjakaravaaniin, ja vapauttanut orjia, ottaneet lapset mukaansa. Karavaanissa Ma el Ain joutuu tekemään päätöksiä ja joukkio lähtee kohti pohjoista. Nurin tarina tapahtuu vuosina siis 1909 - 1912, ja se taustoittaa nykyajassa tapahtuvaa Lallan tarinaa. Nuori Nur todistaa kun, resuinen karavaani etsii turvaa pohjoisesta mutta kaupungit karttavat aavikon sinisiä miehiä. Nur myöskin näkee, kun hengellinen johtaja sheikki Ma el Ainin parantaa sokean.

Lalla varttuu Citén kylässä ja hän kuuntelee kalastaja Namanin tarinoita. Lalla on paljon yksin aavikolla  tai on yhdessä vieraan pojan Hartanin kanssa. Hartan on aavikon orpolapsi, joka ei osaa puhua, mutta näyttää aavikolla olevat luolastot. Lallan ja Nurin tarinaa viedään eteenpäin hienovaraisesti, ja nuoret kuulevat paljon myyttisiä tarinoita. Nur näkee paljon kärsimystä aavikolla. Lallan aavikko on armeliaampi. Hartan näyttää luolien onkalot. Hartan tutustuu myös Lallan sopukoihin ja nipukoihin. Aamma lähtee Marseilles'hin siivoamaan sairaalaan, ja Lalla seuraa perässä. Lalla tutustuu kaupunkiin kuin aavikkoon. Marseilles on kuitenkin ankea paikka, siellä on kerjäläisiä, taskuvarkaita, huoria ja rikollisia. Lalla pestautuu rähjäiseen siirtolaisten hotelliin siivoojaksi, ja tutustuu kerjäläiseen Radickiin, joka selittää kaiken kerjäämisen olevan järjestäytynyttä. Radicz kerjää, mutta on pian liian vanha siihen. Pian Radicz pakotetaan autovarkaaksi. Lallan huomaa valokuvaaja, joka ottaa hänestä kuvia eri miljöissä, kuvat julkaistaan aikakausilehdissä (ei siis alastonkuvia). Lalla antaa rahansa kerjäläisille.

Kirjan loppu on kahtalainen. Nurin silmin katsotaan aavikon miesten kuolemaa. He eivät saa suojaa mistään kaupungista. Ranskalaiset siirtomaajoukot  (sotilaat ovat afrikkalaisia) ajavat heitä takaa ja ampuvat miehet. Lalla palaa Citeen ja synnyttää lapsen, hän oli Marseilles'ssa raskaana (Hartanille), ja hän synnyttää yksin aavikolla meren rannalla lapsen. Kuvaus on hyvin runollinen. Runollisuuden lisäksi kirjassa on paljon raadollisuutta. Lallan täti Aamma lähtee kuten moni muukin Marokosta siirtolaiseksi Espanjaan ja Ranskaan. Aamma lähtee Marseilles'hin, ja toimii nälkäpalkalla siivoajana, ja asuu slummissa. Lallan paperit tutkitaan tarkasti. Siirtolaisia uhkaa karkoitus, jos ei ole työpaikkaa. He pelkäävät viranomaisia. Kerjäläiset tekevät töitä, jokaisella on oma alue, ja myös taskuvarkaat ovat "työsuhteessa" isommalle varkaalle.

Kirja on erinomainen kaunokirjallinen teos. Se linkittyy Länsi Saharan alueelle ja Marokkoon, vaikka paikkoja ei tarkoin nimetäkään. Nur'in näkemä teurastus liittyy 1900-luvun alun siirtomaasotiin, jota ilmeisesti etenkin Ranska ja Espanja kävivät. Sotiin liittyy Osmannien valtakunnan heikkeneminen, ja myös uskonto tai uskonnot, mutta paljolti sodan syy on reviirit, ja valta.  Koska kirjassa on myös uskonnollisia viittauksia, pidättäydyn lisäanalyysistä, ja kehotan lukemaan teoksen tai Elizabeth Hawesin New York Timesiin kirjoittaman arvion ja se löytyy täältä.
Olen lukenut aiemmin Le Clesiolta teoksen Kaupunki nimeltä Onitsha 
*****
Jean-Marie Gustavo Le Clésio voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2008. Le Clésio on syntynyt 1940 Nizzassa, ja asunut Nigeriassa. 

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Henry James: Mitä Maisie tiesi



Henry James: Mitä Maisie tiesi, alkuteos What Maisie Knew 1897, suomentaneet Kyllikki Villa ja Sinikka Kurikka, Gummerus 1974, sivumäärä 335.

Henry Jamesin (1843 - 1916) romaani Mitä Maisie tiesi alkaa huoltajuusoikeudenkäynnistä, jonka lopputuloksena kuusivuotias Maisie Farange joutuu asumaan vuorotellen puolivuotta isänsä Bealen ja  äitinsä Idan luona. Vanhemmilla ei ole juurikaan varoja, mutta Maisien kasvatukseen on kummitädin jättämän perinnön tuotto. Bealella on muhkea parta, ja Ida on isokokoinen, ja varsinainen haka biljardissa.

Isä palkkaa Maisien kotiopettajaksi neiti Overmooren, ja äiti rouva Wixin, jonka oma lapsi oli menehtynyt. Maisie saa kuulla vanhempiensa jatkuvaa piikittelyä toisesta osapuolesta. Hiljalleen Maisie turtuu kaunapuheeseen.

Neiti Overmoore menee naimisiin Maisien isän Beale Farangen kanssa, ja hänestä tulee Maisien äitipuoli ja kirjassa jatkossa hän on rouva Beale. Äiti Ida Farange  menee naimisiin sir Clauden  kanssa, josta tulee Maisien isäpuoli.

Sir Claude välittää lapsesta enemmän kuin vaimonsa, joka on siis Maisien äiti. Maisien isä ei ole erityisen "kiltti", eikä ole  parempi vanhempi kuin oikukas Ida.

Kirja koostuu 31:stä luvusta. Kerronta on tiivistä, luvut ovat kohtauksia, joissa Maisie on läsnä kuulijana, kuin yleisö teatterissa. Luvut muuttavat asetelmaa. Maisien äiti- ja isäpuoli alkavat tapailla toisiaan.

Maisie on todistamassa kahta samanlaista kohtausta. Ensin Sir Clauden kanssa he näkevät, että Ida, jonka pitäisi olla biljardikilpailussa, tapailee Kapteenia. Toiseksi Maisien silmät todistavat kun Beale Farange tapailee tummaihoista amerikkalaista kreivitärtä, ja isä ilmoittaa Maisielle lähtevänsä Amerikkaan.

Maisie on aikuisten suhdesopassa pelkkä rasite. Lähimmät välit Maisiella on isäpuoleensa sir Claudeen, jonka kanssa hän lähtee Ranskaan, mukana rouva Wix. Pian pelmahtaa paikalle rouva Beale, joka on saanut itsensä vapaaksi Beale Farangesta. Maisien äiti Ida suunnittelee lähtevänsä Etelä-Afrikkaan. Sir Claude tekee oikeussalissa sopimuksen, että hänen ei tarvitse elättää Idaa, jos hän ottaa Maisien elatuksen kontolleen. Maisie haluaisi varttua sir Clauden kanssa. Sir Claude valitsee rouva Bealen, ja Maisie valitsee rouva Wixin, joka ihmettelee lopussa "mitä kaikkea Maisie tiesi".

Kirjassa on monia teemoja lapsuus, viattomuus, avioero, koulutus, vanhempien panettelu ja raha.

Maisie on vanhempien välikappale, ja saavi, mihin kaikki törky kaadetaan. Vuoroin Maisien isä ja vuoroin äiti haukkuvat poissaolijoita, ja solvaavat näitä. Molemmat sekä äiti että isä nimittävät Maisieta myös "pikku lurjukseksi", isä puhuu Maisiesta sir Clauden ja rouva Bealen verukkeena, ja mainitsee tämän hirviöksi, hirviöksi, joksi sir Claude ja  rouva Beale ovat Maisien tehneet.  Äiti sanoo Maisieta kamalan surkea säälittäväksi pikku otukseksi. Sir Claude kohtelee Maisieta siedättävästi, mutta varsinainen tukipilari on rouva Wix, joka ottaa lapsen kasvatuksen ja hoidon lopulta kontolleen.

Maisie ei ole pikku hirviö, vaan viaton, ja hänen viattomuutensa säilyy läpi kirjan. Se minkälaisia vammoja pahan puhuminen aiheuttaa Maisiessa, ei kirjassa ilmene.

Kirjassa raha on tärkeä asia. Maisien huolto puolitetaan Beale Farangen rahapulan vuoksi. Kumpikaan vanhempi ei halua panostaa Maisien koulutukseen, koska se maksaa. Molemmilla Bealella ja Idalla on krooninen rahapula, ja jonka vuoksi he etsivät kumppaneita, joilta voisi herua rahaa. Rahasta tulee koko ajan riitaa, ja sitä on koko ajan liian vähän. Maisieta koulutetaan kotona, koska se on halpaa. Sir Claude on ainoa, joka sijoittaa varoja Maisien koulutukseen.

Henry Jamesin Mitä Maisie tiesi on mainio romaani. Sitä on vaikea luokitella. Jos se olisi näytelmä, en osaisi sanoa, onko se farssi, komedia vai tragedia. Mitä Maisie tiesi on uniikki kertomus, miten pieni lapsi kokee aikuisten panettelut, pettämisen ja hylkäämisen, Maisie säilyttää viattomuutensa, kiltteytensä ja mielenmalttinsa.

Näin onnellisia eivät ole kaikki kipeän avioeron, vanhempien panettelun ja vieraannuttamisen kokeneet avioerolapset.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Mary Shelley: Frankenstein



Mary Shelley: Frankenstein or The Modern Prometheus julkaistu ensimmäisen kerran 1818, Penguin popular classics 1994, sivumäärä 215.

Mary Shelleyn Frankenstein on kuuluisimpia kauhuromaaneja, pelkän kauhun lisäksi Mary Shelley käsittelee tieteen etiikkaa, elämän ja kuoleman rajaa, erilaisuutta, vierautta, pohjatonta yksinäisyyttä ja pahuutta.

Kirjan juoni on tunnettu. Victor Frankenstein - vimmainen tiedemies- onnistuu kokoamaan kehonpalasista olennon, jonka herättää henkiin. Tiedemies ei ole kykenevä eikä valmis kantamaan tekonsa seurauksia, eikä ota vastuuta olennosta, joka aiheuttaa pelkoa ja murhetta ja alkaa murhailla Frankensteinin lähipiiriä. Frankenstein tapaa luomuksensa, joka valittaa yksinäisyyttä, ja haluaa kumppanin. Frankenstein pohtii, punnitsee ja suostuu tekemään tälle puolison, jonka kuitenkin tuhoaa. Frankenstein joutuu kokemaan uuden murhaaallon  eikä onnistu suitsimaan synnyttämäänsä "pahaa" ja päättää tuhota hirviön ja lähtee jahtaamaan tätä. Frankensteinin voimat hiipuvat, ja elämä sammuu, ja olento häipyy jäälautan mukana unholaan.

Teoksesta Frankenstein uusi Prometheus on Paavo Lehtosen suomennos Gummeruksen painamana.

Kirja juoni (älä lue jos haluat lukea romaanin)
Eletään 1700-lukua. Richard Walton on naparetkellä pohjoisessa  laivalla, ja kirjoittaa Arkankelistä sisarelleen. Laiva on jäälauttojen saartama heinäkuun viimeisenä päivänä. Miehistö näkee valtavan ihmisen kaltaisen olennon menevän koiravaljakossa. Myöhemmin jäälautalla on reen jäännökset, yksi henkiin jäänyt koira ja hyvin rasittunut mies joka nostetaan laivalle. Mies on geneveläinen  Victor Frankensteinin, joka ajaa olentoa (Frankenteinin hirviötä) takaa. Viktor alkaa kertoa tarinaa:
Victorin lapsuus on onnellinen, hänellä on äiti ja isä, sisaruksia, ja perheessä on ottotytär (myös serkusta puhutaan, Shelley muutti serkun ottotyttäreksi 1831 painokseen) hyveellinen Elizabeth Lavenza, ja ystävä Henry Clerval, joka on kiinnostunut ilmiöiden moraalisista suhteista, sankareiden hyveistä, ja ihmisten teoista.

Victor varttuu, ja ainoa takaisku lapsuudessa on hänen äitinsä kuolema tulirokkoon. Frankenstein aloittaa opiskelut Ingolstadtin yliopistossa. Frankenstein on kiinnostunut Parcelsuksen ja muiden  tiedemiesten tutkimuksista, ja hän alkaa kiinnostua elämästä, ja kuolemasta sekä niiden rajasta. Victor alkaa  tehdä mystistä kokeita ja luuhaa hautausmaalla, ja lopulta hän tekee kauhistuttavan läpimurron ja saa luotua kehon palasista koostuvan  elävän olennon. Frankentein nukkuu nähden painajaisia, ja ryntää sitten kadulle, jossa hän kohtaa ystävänsä Henryn. He palaavat asunnolle mutta Hirviö on poissa. Viktor sairastuu kuumetautiin.

Tarina koostuu luvuista, ja aika kuluu välillä nopeasti. Kaksi vuotta on kulunut ja Frankenstein on toipumassa Clervalin hoidossa, kun kirjeitse tulee tieto että nuorin veli William on murhattu kuristamalla. Victor menee kotiinsa Genevaan, ja matkalla hän näkee luomansa hirviön ja arvaa, että hirviö on murhannut Williamin. Murhasta epäillään perheen palvelijaa Justine Moritzia varastetun medaljongin vuoksi. Justine joutuu oikeuteen ja tunnustaa murhan mitä ei tehnyt, jotta voisi saada syntinsä anteeksi. Kun Justinekin on kuollut, Victorin syyllisyys on entistä musertavampi, ja hän vetäytyy vuoristoon ja loikkii lumihuipuilla. Näillä matkoilla hän kohtaa luomansa hirviön, jonka on päättänyt tappaa.

Sitten kirjassa tapahtuu käännekohta, koska Hirviön kertoessa tarinaansa sen motiivit tulevat tietoon. Hirviö on luomisensa jälkeen jätetty yksin, heitteille ja epätietoisuuteen, Frankenstein pakeni ja sairastui. Rujon näköinen hirviö on kaikkien hyljeksimä, maailmassa ei ole ketään sen kaltaista ja hirviö on kokenut vieroksuntaa ja asunut vajassa, ja tarkkaillut lähitalon elämää. Sisarukset Felix ja Agatha hoitavat vanhusta, he ovat köyhiä ja kuuliaisia. Hirviö saa selville perheen tarinan. Vanhus on on aatelinen de Lacey, joka on joutunut maanpakoon. Felix on ollut rakastunut turkkilaiseen kristittyyn Safieen, jonka isän on Felix pelasti kuolemantuomiosta. Felix ja de Lacey ovat Ranskan etsintäkuuluttamia. Hirviö kuuntelee perheen puheita, ja Felixin oppitunteja Safielle, ja oppii kieltä, historiaa ja maantietoa Lukutaitokin kehittyy ja Hirviö lukee löytämiään kirjoja. Hän tutkii Plutarkhoksen filosofiaa, jonka yksi ulottuvuus on mielenmaltti. Hän pitää myös Goethen teoksesta  Nuoren Wertherin kärsimykset (julkaistu 1774) ja kaikken eniten John Miltonin Kadotettua paratiisia. Kadotettu paratisi kertoo ihmisen luomisesta, ja etenkin syntiinlankeemuksesta. Adam oli ollut yksinäinen, kunnes Jumala loi Eevan. Hirviö on lukenut myös Frankensteinin muistiinpanot kokeista, "hirviön" luomisesta, ja  Victorin sekavista ajatuksista, sekä perheestä. Olio on yrittänyt päästä yhteyteen ihmisten kanssa. Hän pelasti tytön hukkumasta, mutta sitten häntä ammutaan. Hän esittäytyy de Laceylle, mutta Felix käy hänen kimppuunsa. Williamin hän oli kohdannut sattumalta, ja joutunut sanaharkkaan ja hirviö on murhannut tämän tietäessään, että William oli Frankenstein. Hirviö oli kohdannut myös Justine Moritzin, ja laittanut medaljongin tämän taskuun.

Hirviö anelee luojaansa tekemään hänelle oman "Eevan". Olento lupaa vetäytyä Etelä-Amerikan aarniometsiin, mutta haluaa itselleen oman Eevan huojentamaan suruja jakamaan ajatuksia. Yksin on  yksinäinen, ajatukset ahdistavat jotka muuttuvat ikäviksi teoiksi. Victor punnitsee asiaa ja päättää tehdä hirviölle Eevan.

Yhdessä Henry Clervallin kanssa hän suuntaa Orkneyn saarille, ja alkaa kammottavan työnsä ja tekee naishirviön, mutta päättää sitten tuhota sen. Hirviö on seurannut kokeita ja murhaa Clervallin. Victor Frankenstein luhistuu ja hänet pidätetään. Oikeus vapauttaa syyttömän, ja Victor suuntaa kotiin, ja avioituu Elizabethin kanssa. Hirviö murhaa Elizabethin hääiltana. Victorin isä sekoaa ja menehtyy. Victor alkaa vimmaisen takaa-ajon, ja aikoo tuhota luomuksensa.

Hänet siis poimitaan Waltonin laivaan, missä hän kertoo tarinansa. Laiva on juuttunut jäihin, ja Victorin elämä päättyy. Hirviö tajuaa tämän ja lähtee pohjoiseen jäälautalla ja uppoaa sohjoon.

Mary Shelleyn Frankenstein imee vaikutteita John Miltonin Kadotetusta paratiisista, koska Hirviö motivoi Frankensteinia tekemään tälle Eevan, lisäksi olio puhuu langenneesta enkelistä, josta on tullut paholainen.

Victor Frankensteinin tutkimukset ovat ylittäneet tutkijan eettisen rajan, eli  ei ole hyvä luoda sellaista, josta ei pysty kantamaan vastuuta, ja jonka luonnetta ei tunne. Teos näyttää sen, että sosiaalinen elämä ja elämän mielekkyys tulevat yhteydestä toisiin ja sosiaalisista verkostoista.


*****
Mary Shelley (1797 - 1851) oli kuulu kauhukirjailija. Mary Goodwin syntyi 1797, ja tutustui äveriääseen Percy Shelleyhyn 1814. Shelley oli naimisissa, mutta Percy ja Mary menivät Ranskassa naimisiin. Mary synnytti ensin kuoleen lapsen, ja sitten elävän. Lisäksi lähipiirissä oli itsemurhia, joten syntymän ja kuoleman ristitulessa syntyi tämä teos.

Luin tätä myös Gutenbergissä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen.

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Arthur Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus

 

Arthur Conan Doyle: A Study in Scarlet, 1887 suomeksi eri nimillä kuten Kosto, KostajaTulipunainen tutkielma ja Punaisten kirjainten arvoitus.

Teos on mitaltaan pitkähkö noin 80 täyttä A4-sivua, tunnetuimmat Sherlock Holmes -seikkailut ovat lyhyitä noin 20 sivua. Luin tämä Gutenbergistä ensin englanniksi mutta myös suomeksi.

Punaisten kirjainten arvoitus -tarinan kertojana on Afganistanin sodassa haavoittunut lääkäri John H. Watson, joka vuonna 1878 palaa raihnaisena Lontooseen ja väittelee lääketieteen tohtoriksi Lontoon yliopistossa. Arthur Conan Doyle (1861-1930) oli itse yleislääkäri, joka erikoistui silmälääkäriksi, mutta muistetaan parhaiten näistä hyvistä Sherlock Holmes tarinoista.


Tohtori Watson on vähissä rahoissa ja etsii asuntoa. Ystävä esittelee Watsonin Sherlock Holmesille, joka on opiskellut yliopistossa ja ollut kiinnostunut kemiasta. Holmes ei suorita loppututkintoa. Holmes harrastaa ammuntaa, nyrkkeilyä ja miekkailua. Sherlock Holmes päättelee Watsonin tulleen Afganistanista päivettyneen ihon, laihuuden ja haavoittumisen vuoksi. Watson on vailla asuntoa ja muuttaa Baker Street 221B:hen Holmesin luo. Watson hämmästelee Sherlockin henkisiä kykyjä, mutta havaitsee myös, että Sherlock Holmes ei ole kiinnostunut kaikesta. Holmesin tiedot kirjallisuudesta, tähtitieteestä ovat olemattomat, politiikasta hatarat ja kasveista vaihtelevat, puutarhan kasveista Holmes ei ole kiinnostunut, mutta myrkyistä ja nautintoaineista kyllä. Maantiedosta tiedot ovat käytännölliset, maaperästä hän tietää kaiken olennaisen, eli osaa sanoa, mistä mikin maanäyte on peräisin. Kemiasta tiedot ovat syvälliset, anatomiasta tarkat, mutta eivät systemaattiset. Holmesia kiinnostaa sensaatiokirjallisuus valtavasti. Holmes soittaa viulua. Hän osaa nyrkkeillä ja miekkailla. Holmesilla on käytännölliset tiedot Englannin laista.

Itse tarinassa on tapahtunut murha. Murhapaikka on punainen verestä, mutta uhrissa ei ole haavoja. Uhri on amerikkalainen Enoch Drebber, joka  on murhattu jollakin myrkyllä. Murhapaikalla on Scotland Yardin Gregson ja Lestrade. He hapuilevat pimeässä. Seinästä löytyy verellä kirjoitettu viesti RACHE. Lestrade epäilee, että pitää etsiä Rachel-nimistä henkilöä, mutta Sherlock Holmes huomattaa, että Rache on saksaa, ja tarkoittaa kostoa. Sherlock Holmes myös tarkastaa rikospaikan ja löytää monta johtolankaa. Myöhemmin ilmenee, että myös Drebberin kumppani Joseph Stangerson on myös murhattu. Tapaus tuntuu lukijalle mystiseltä, mutta Sherlock Holmes pidättää rikollisen noin puolessa välissä tarinaa. 

Juonipaljastuksia älä lue
Lopputarina selvittää kostomurhan syitä. Koston siemenet kylvetään Utahissa, jossa murhaaja Jeferson Hope on kosinut naista Lucy Ferrieriä, jota kuitenkin vaaditaan toisaalle naimisiin. Jeferson Hope, Lucy ja tytön isä John Ferrier lähtevät pakoon, mutta takaa-ajajat saavuttavat karkulaiset. Lucy naitetaan Utahin tapaan, mutta hän kuolee luultavasti elämänhalun puutteeseen. Hänen isänsä tai paremminkin ottoisänsä John on tapettu jo aiemmin. Katkeroitunut Jeferson Hope jää kostamaan. Hope antaa uhreilleen mahdollisuuden, hänellä on kumpaakin uhria varten kaksi pilleriä, toinen on myrkkyä ja toinen vaaraton. Uhri ottaa toisen ja Hope toisen. Koston uhrit kuolevat, kuten myös Hope, joka on vakavasti sairas. Valtava verimäärä rikospaikalla on hänen omaa vertaan, jota on suihkunnut hänen nenästään. Takaa-ajoa on kestänyt parisenkymmentä vuotta ja Hope on seurannut kaksikkoa Pietariin, Kööpenhaminaan ja Pariisiin ennen Lontoota. Eräs johtolanka on Lucyn sormus, jonka Hope on ottanut Lucyn kuoltua ja jonka hän pudottaa tekopaikalle näytettyään sitä Dreberille.

Tarina on minusta varsin hyvä, ja siinä on pohjustettu Holmesin ja Watsonin luonteita. Murhien motiivin liittyvä osio on minusta liian pitkä. Syyllisen kertomuksella on varsin merkittävä rooli, kuten myös toisessa Conan Doylen Sherlock tarinassa eli Neljän merkissä, josta bloggaan keväämmällä.

Sherlock Holmesia verrataan tässä Edgar Allan Poen Dubiniin, Poe kirjoitti salapoliisijuttuja, ennen Arthur Conan Doylea (Olen blogannut Poen Kultakuoriaisesta). Sherlock Holmes ja siis Arthur Conan Doyle kumoaa tämän, vaikka kyse on vasta ensimmäisestä tarinasta. 

Sherlock Holmesin ystävyys tohtori Watsonin kanssa on sarjan kantavia voimia, tai päin vastoin, mutta Watson ihailee Holmesia. Osassa Watsonin kirjaamista tarinoista eletään Watsonin poikamiesaikaa, osassa ollaan naimisissa. Tarinat eivät muodosta täydellistä kronologista Holmesin ja Watsonin yksityiselämän tarinaa, vaan näissä Arthur Conan Doyle itsekin hapuilee. Sherlock Holmes asuu ensin Watsonin kanssa ja sitten yksin aviottomana ja ihailee ensimmäisen lyhyen jutun (1891) naista eli Irene Adleria, joka onnistui seuraamaan valeasussa Sherlock Holmesia.

Arthur Conan Doyle kyllästyi kirjoittamaan Sherlock Holmesin seikkailuja ja kirjoitti Viimeiseen tapaukseen professori Moriartyn, jonka kanssa Sherlock Holmes katosi 1893. Sittemmin Arthur Conan Doyle osallistui tiettävästi Buurisotaan ja kirjoitti pitkän  Baskervillen koira -tarinan (1901 -1902), siinä tohtori Watson muistelee Holmesin ratkaisevan Baskervillen sukukirouksen. Syyllinen on ihminen, joka on valjastunut sekarotuisen koiran murhaajaksi. Sherlock Holmesin paluu tapahtui 1903 tarinassa Autio talo. Tarinat jatkuivat sen jälkeen. Kronologisesti viimeisessä tarinassa His Last Bow vuodelta 1917, jossa Sherlock Holmes esiintyy chicagolaisena Altamontina, joka kauppaa saksalaiselle von Borkille salaista aineistoa, ja saa miehen käpälälautaan yhdessä Watsonin kanssa. Tarinan mukaan Sherlock on vetäytynyt mehiläisten hoitajaksi, mutta pääministeri on houkutellut miehen "palvelukseen". Tämä on kirjoitettu ensimmäisen maailmansodan aikana, missä Saksa oli sodassa Britannian kanssa. Novellissa viitataan myös Irlannin sisällissotaan, jossa Saksalla oli sormet pelissä (tämän mukaan), Altamontilla on irlantilaistausta, vaikka oli siis amerikkalainen. Tämä tarina on suomennettu nimillä Viimeinen kumarrus sekä Sherlock Holmesin sotapalveluksessa. 

Kaikista lyhyistä Sherlock Holmes -tarinoista minulla on bloggaus täällä.

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Keskisuomalaisen sadan kirjan lista ja blogi 10 vuotta


Sanomalehti Keskisuomalainen julkaisi sadan kirjan listan runsaat 10 vuotta sitten, aiemmin BBC oli julkistanut oman sadan listan, missä oli luonnollisesti Charles Dickensiä, eikä Väinö Linnaa.

Keskisuomalaisen sadan kirjan listan sivua en internetistä löytänyt, mutta Keskisuomalainen on täällä ja kirjalista MTV3:n sivulla täällä 

Oman blogin alkuvaiheessa luin Keskisuomalaisen listan mukaan, mutta aika on tuonut uusia luettavia. Vuosi sitten haastoin itseni ja mukavat kirjabloggarit lukemaan listaa uudestaan.

Haaste oli yksinkertainen: piti blogata joko koko lista tai osia siitä seuraavan vuoden aikana ja tehdä koostepostaus 31.3.2021 mennessä ja linkata se.

Nyt on blogini kymmenvuotispäivä  2.4.2021, kukaan ei osallistunut määräaikaan mennessä, joten  en arvo Keskisuomalaisen jonkin mittaista tilausta. Onni onnettomuudessa Keskisuomalainenkaan ei ole vastannut yhteydenottopyyntöihini, jotka tein omalla nimelläni, eikä lehti ole halunnut olla missään tekemisissä asian kanssa, eli ei ole vastannut mitään (pyysin listaa, tai kuvaa lehdestä, tilauksen olisin maksanut, eli en kerjännyt). 

Tässä alla on Keskisuomalaisen sadan kirjan lista ja nimessä linkki bloggaukseeni.

1. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien:  Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna:  Tuntematon sotilas 
4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna : Täällä pohjantähden alla
6. Agatha Christie: 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank:  Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling: Harry Potter -sarja (bloggaus Viisasten kivestä, ja linkit muihin osiin)
13. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell – Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot:  Kalevala
17. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen: Puhdistus
19. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach: Lokki Joonatan
22. Umberto Eco: Ruusun nimi
23. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm: Grimmin sadut I - III
25. Dan Brown: Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton: Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
28. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
29. Goscinny – Uderzo: Asterix-sarja
30. John Irving:  Garpin maailma
31. Louisa May Alcott: Pikku naisia
32. Victor Hugo: Kurjat
33. C.S. Lewis: Narnian tarinat, kaikki
34. A.A. Milne:  Nalle Puh
35. Henri Charriere: Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas :Kolme muskettisoturia
37. Brontë  Emily: Humiseva harju
38. William Golding: Kärpästen herra
39. Juhani Aho: Rautatie,
40. Leo Tolstoi: Anna Karenina
41. Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001 + jatkot
43. J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa
44. Brontë Charlotte:  Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
46. Isaac Asimov:–  Säätiö-sarja 7 teosta ja  Säätiö -bloggaus
47. Aapeli: Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi: Sota ja Rauha
49. Mauri Kunnas: Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell: Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol : Kuolleet sielut
52. Albert Camus: Sivullinen
53. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu
54. Hergé: Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes – DonQuijote I ja II
56. Eduard Uspenski:  Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo:  Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse:  Lasihelmipeli
60. Günther Grass: Peltirumpu
61. Jostein Gaarder: Sofian maailma
62. Leon Uris –  Exodus
63. Lucy M. Montgomery: Pieni runotyttö, trilogia
64. Ilmari Kianto: Punainen viiva
65. Franz Kafka: Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni: Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll: Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck: Eedenistä itään 
69. Kari Hotakainen:  Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho: Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
7. Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio: Decamerone
75. Orcar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros: Odysseia
78. Peter Høeg: Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
80. William Shakespeare: Hamlet
81. Eino Leino:  Helkavirsiä
82. Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko: Pessi ja Illuusia
84. Thomas Harris:  Uhrilampaat
85. Raymond Chandler: Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel:  Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen: Nancy
88. Stephen King: Hohto
89. Laura Ingalls Wilder: Pieni talo Preerialla
90. Laila Hietamies: Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola:  Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn: Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka:  Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen:  Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran,
97. Veijo Meri: Manillaköysi
98. Maria Jotuni: Huojuva talo
99. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou: Pahuus

Kymmenen vuoden kirjakimara
Jokken kirjanurkka täyttää tänään klo 10.24 tasan 10 vuotta. Bloggauksia on nähtävillä 1303, katsojia niille on ollut 1,92 miljoonaa, ja kommentteja 7650.  

Kymmenen suosituimman bloggaukseni joukossa on  7 on tuolta Keskisuomalaisen listalta, yllättäen myös Sota ja Rauha. Teemestarin kirjan bloggaus on ollut suosittu, kirja on julkaistu vasta 2012 ja bloggaus 2016. Hieno kirja jossa on ekologinen näkökulma.

Blogillani on hienot lukijat. Kirjoittaja ja blogi nyt ei ole niin hienoja, mutta jatketaan tätä hommaa nyt kuitenkin. En osaa sanoa, mikä on paras bloggaukseni tai huonoin. Huonoimpana nettikeskustelussa on pidetty Humisevan harjun bloggausta ja twitterissä Sartren Inhon bloggausta. Humiseva harjun bloggaus on totta vie kuraa, mutta Inhon bloggauksen jokaisen sanan takana seison, pidän bloggauksesta, en kirjasta. On hyvin vaikea blogota kirjoista, joita inhoaa.
 
Sen sijaan Koulupoikia -bloggauksesta pidän itse, tai kirja merkitsee minulle paljon, siinä puhutaan kunniasta, isänmaasta, itsenäisyydestä, petturuudesta ja lopulta markkinavoimat voittavat.

Vuodet 2011 - 2013, olivat blogini parhaat, tai itse koen niin. Kesäkuussa 2013 alkoi uusi työ, joka on vaatinut paljon panostusta, sen jälkeen myös lapset aikuistuivat, ja piti sitten selvittää vanhempien ja pesä, joten on tässä ollut muutoksia. Viimeinen vuosi on mennyt koronasähläyksessä, joka varsinkin töissä on vaatinut ympäripyöreitä päiviä keväällä ja syksyllä. Usea ilmestynyt bloggaus on aiemmin ohjelmoitu, eli luen kirjoja, mutta vauhti on hiipunut. Nyt ajoitettuna on 51 bloggausta.

Mitä olen saanut bloggaamisella ja listakirjojen lukemisella?
Bloggaamisella olen saavuttanut todella paljon. Olen oppinut alustat, käytän lisäksi twitteriä ja instagrammia. En ole missään netissä omalla nimellä, vaan bloginimellä. Hyvin järkevää käytöstä minusta, koska en hae mitään henkilökohtaista kunniaa tai etua. 
Lukijat, joita minulla on 241 ovat kirjatuttuja, ja Twitterissä minulla on vain 1127 seuraajaa, ja monen kanssa on hyviä, joskin ei niin vakavia keskusteluja. Instan aloitin vasta äsken, ja siellä on "vain" kuvia ja vasta 144 seuraajaa. Vaikka kirjaan lukemia, minulle on tärkeä vain se, että somessa on mielenkiintoista sisältöä, ja varsinkin twitterissä oppii olemaan kommentoimatta oikeastaan mitään, paitsi sitä mikä itselle on tärkeitä, eli perhe, koti, isänmaa, itsenäisyys, omatoimisuus, koulutus, sivistys, lapsen asema, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, ja valtion terve talous.

Kirjalistojen lukeminen on ollut hyvin antoisaa, sillä niihin on valikoitunut hyvin erilaisia kirjoja ja kattavat erilaisia osa-alueita, joita muuten en lukisi. Kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen tiivistyy koko ihmisen historia. Lukeminen on tärkeää.

Marile on myös luultavasti lukenut tämän listan läpi, vaikka hänen blogissaan viitataan 1001-kirjan listaan. Olen lukenut itse myös 501-listaa, josta bloggaan keväällä romaanit Frankenstein ja  Talo Jalavan varjossa, lisäksi bloggaan Arthur Conan Doylen kahdesta ensimmäisestä pitkästä Sherlock Holmes -seikkailusta Punaisten kirjainten arvoituksesta ja Neljän merkistä. Jamesin romaanista Mitä Maisie tiesi? Tatun ja Patu junamatkasta, Huovisen Lampaansyöjistä, Martelin Piin elämästä, nobelisteista Le Clesion Autiomaa, Claudio Simonin Akaasiasta, Asko Sahlbergin romaanista He, ja Dumas juniorin Kamelianainen blogataan 30.5.2021.

Suuri kiitos kaikille lukijoille, osa on ollut mukana jo vuodesta 2011 ensimmäisinä Kirsi ja kaikille mukaville kommentoijille, jotka ovat tämän homman suola, kirjat on se pääruoka, mutta kommentit ovat hienoja.