Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut, And Then Were None, Wsoy,  suomentanut Helka Varho, sivumäärä on 299

Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut on hänen parhaita dekkareitaan ja nimi kertoo loppuratkaisusta liikaa.

Henkilöinä ovat  herra ja rouva Rogers, Vera Claythorne, tuomari Wargrave, Philip Lombard, neiti Emily Brent, kenraali Macarthur, tohtori Armstrong, herra Marston ja Blore. Heidät kaikki on houkuteltu kirjein autiolle saarelle miljönäärin huvilaan. Herra Owen eli U.N.OWEN, joka on kutsuja mutta "loistaa" poissaolollaan, mutta kontrolloi tilannetta, on sen herra. U. N. Owen on äänneasultaan un known eli tuntematon.

Paikka on suljettu saari, joten henkilöitä ei saarelta poistu eikä sinne lisää tule.

Kirjan kertoja on kaikkitietävä.

Tapahtuma-aika on 1930-luvun Englanti.

Teos on varsin melodramaattinen, ja murhaaja pitää pihdeissään koko porukkaa. Koska henkilöt ovat vieraita toisilleen ja jokaisella on omat salaisuutensa murhaaja napsii yhden kerrallaan, siinä järjestyksessä, kuinka paha rikos hänen mielestään  on. Kaikki on siis suunniteltu. Suunnitelma menee "sotilaspoikarunon" mukaan. Rogersit tarjoilevat ruokailut ja pian syytökset läsnäolijoille soitetaan levysoittimella. He kaikki ovat julistuksen mukaan syyllisiä jonkun kuolemaan.

Lastenloru "sotilaspojista" esitetään luvussa 2, jossa ensimmäinen säkeistö.
Kävi kymmenen sotilaspoikaa yhdessä pöytähän
vaan yksi ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän

Luvun neljä lopussa Anthony Marston tukehtuu ruokaansa, tai siis myrkytetään, hän on ensimmäinen uhri, ja yksi nukke kymmenestä katoaa.

Viimeisen säkeen jälkeen
Vaan yksi pieni sotilaspoika ei kestänyt yksinään

Tapahtuu välintilipäätös, mutta loppuratkaisu on Agatha Christien tuotannossa poikkeava: tunnustus. Poikkeavaa on myös se, että kirjassa ei ole salapoliisia, eikä poliisia, ei siis Hercule Poirotia eikä neiti Marplea, mutta arvoitus selviää lukijalle.

Kirjaa on Suomessa kahdella nimellä, toinen nimi on Kymmenen pientä neeke?ipoikaa Ten Little Ni??ers. Loru kertoo juuri neeke?ipojista ja tapahtumapaikka on Neeke?isaari, lisäksi huvilassa on mustia nukkeja. Uusimmassa käännöksessä puhutaan sotilaspojista.

Vanha kansi kertoo, mistä lorussa on ollut kyse, minusta varsin mauton nimi ja kuva. Uuteen painokseen runo ja kuvat ovat siis siivottu. Tässä uusimman painoksen kuva

***
Älä lue juonipaljastusten pelossa, mutta luettuasi kirjan voit analysoida tätä esseessä, en suoraan paljasta tässä ratkaisua enkä syyllisen nimeä eikä sinunkaan tarvitse.
Jos olet lukenut kirjan ja tiedät "syyllisen" ja loppuratkaisun, tee seuraava juttu
1. Lue henkilöiden esittelyt uudestaan. Katso kuka on allekirjoittanut kenenkin kutsukirjeet, eli kenellä on U.N.O kenellä UN Owen, kenellä jotakin muuta. Tässä on ero.
2. Vertaa ihmisten tietoja saaresta, kenellä on parhaat tiedot saaresta, ja sen mahdollisesta omistajasta. Tässä on merkitsevä ero.
3. Vertaa ihmisten esittelyjärjestystä. Kuka esitellään ensin?
4. Mieti ihmisten ammatteja. Tässä on ero.
5. Lue "syyllisen" esittely alkuluvusta. Huijaako Agatha Christie? Minusta ei. Teksti on aseteltu niin, että syyllinen katselee kirjettään, miettii saarta, mutta kerrontatyyli on ovela.
6. Motiivi on mielenvikaisuus, mutta näkyykö se sinusta henkilön esittelyssä? Mieti, toteutuuko tässä kuitenkin oikeus? Voiko se toteutua näin? Tunnustuksessa mielenvikaisuus minusta näkyy.
7.  Teoksesta on tehty useita filmejä, joista yhden olen nähnyt, siinä juonta on jalostettu niin, että kirjan loppuratkaisu muuttuu "onnellisemmaksi", ja otsikon nimi ei siis siihen päde. Itse olisin pitänyt enemmän toisenlaisesta ratkaisusta. Näytelmä versiossakin kaksi "uhria" liittoutuu ja lopussa menevät naimisiin.
8. Lopun tunnustus tuli siis pullopostina. Tapahtumaa selitetään viisitoista lopun sivua. Viisitoista sivua vinksahtaneen vesselin valitusta ja valistusta. Loogisempaa olisi ollut postittaa kirje etukäteen tai tehdä muunlainen järjestely, pullonpostin löytyminen on minusta sattumaa, pullo olisi voinut hajota, tunnustus liota olemattomiin. Syyllinen avaa rikoksensa täysin ja allekirjoittaa kirjeensä. Lapsuudessa ja nuoruudessa olisi kannattanut hankkia harrastuksia tai kavereita. Samaten kirja kannattaa lukea, eikä vain kirjan loppua, joka avaa rikoksen, ja allekirjoituksesta näkee syyllisen.
*****
Agatha Christie (1890 - 1976) oli varsin tyytyväinen tähän kirjaansa. Sen kirjoittaminen oli hänelle haaste. Vaikeus on siinä, miten saa ylläpidettyä jännitteen ja lukijoiden mielenkiinnon.

Joulukuussa 2016 näytetään neliosainen MTV3:ssa, sarjan avausosa oli varsin hyytävä tunnelmaltaan. Olisi hienoa, jos loppuratkaisu olisi näytelmän mukainen. Sarja on katsottavissa Katsomossa. Lasten päälle ajanut Marston kuolee syanidiin, sitten miehensä murhan salannut rouva Rogers lääkitään kuoliaaksi, vaimonsa rakastajan ampunut kenraali MacArthur ammutaan. Porukka alkaa muodostua vainoharhaiseksi kun Rogers kuolee ja sitten Emily Brent on nukahtanut ikiuneen.

Lääkäri Armstrong puhuu tuomari Wargraven kanssa, hän on ollut katsomassa hirttäjäisiä. Lombard ja Claythorne tekevät sinun kaupat ja melkein muutakin. Poliisia Blorea sanotaan kyyläksi. Tästä viisikosta löytyy syyllinen.

Nyt on niin vähän porukkaa, että kaikilla on pinna kireällä. Lombard ja Vera ovat lyöneet hynttyynsä yhteen. Poliisi ja lääkäri ovat yhdessä. Murhaaja napsii seuraavaksi Armstrongin  ... loppu on huono, lopulta murhaaja elvistelee Veralle. Elokuvaversiossa Lombard ja Vera liittoutuvat, tässä ei riittänyt Veran maltti.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.