tiistai 5. huhtikuuta 2011

Mikael Niemi: Kirkon piru

Mikael Niemi: Kirkon piru,  alkuteos Kyrkdjävulen 1994, suomentanut Tuula Kojo, SCHILDTS 2002, sivumäärä 233.

Varoitus: Juonitiivistelmä voi sisältää juonipaljastuksia

Juoni lyhyesti ja henkilöt
Kirkonpiru on maaginen kauhutarina, jonka tapahtumapaikka on Pajala, Pohjois-Ruotsissa. On olemassa paha kivi, joka on löydetty 1930-luvulla. Tapahtumat kuitenkin alkavat seiskaluokkalaisten kirkkokäynnistä. Historianopettaja Hirvi näyttää kirkossa "pirun", joka on hapertunut patsas, tai jotain muuta. Simon koskee siihen, ja on seuraavana päivänä sairas. Hirvi on pahoinvoiva luokassa ja oksentaa jonkun olion ja joutuu sairaalaan. Kirjan päähenkilö Matti Vanhakoski näkee olion. Hän menee Jupukkavuorelle, josta löytää pieniä könttejä, joista alkaa muodostuu karvaisia olentoja, jotka karttavat valoa. Matti on sulkenut ne pulloon. Hän näyttää niitä sijaisopettaja Billylle, joka selittää fossiileista, Matti tajuaa, että olennot ovat pahoja.

Matti on suomalaista sukua Pajalassa, hän ei kuitenkaan osaa suomea, monikin kehottaa häntä opettelemaan. Tobbe ja Fransi kiusaavat Mattia koulussa nimittelevät pieruksi, ja yrittävät repiä Matin housuja pois. Matti saa klönttipullosta voimaa vastustaa kiusaajia. Matti kertoo pullosta myös
 Malinille, tyttöystävälleen. Simon Matin ystävä on sairastunut koskettaessaan kirkossa ollutta "pirua", sekä Matti että Simon näkevät outoja unia. Opettaja Hirvi kuolee Uumajassa, Matti on saanut soiton Kreikasta, että pitää etsiä punainen laatikko. Kirja on maaginen kauhutarina, soittaja on ollut kuollut Hirvi. Matti menee Hirven asuntoon, Simon ja Malin joutuu odottamaan ulkona. Matti joutuu tappamaan puukollaan pikkupiruja puukolla (katso kirjan kansikuvaa). Hän ottaa punaisen laatikon ja Hirven laskelmia, ja listauksia  päivämääristä, eräs on 14.12.1906.

Matti saa selville, että Anders Gammelfors, hänen isoisänsä veli oli 1930-luvulla löytänyt pahan kiven Kreikasta ja kuollut. Pahasta kivestä tulee pahoja olentoja. Tarina menee yhä oudommaksi. Matti syö saunassa jäljelle jääneen ötökän ja kotona ulostaa olion, nyt kiltin ja uskollisen, jolle antaa nimen Otso.

Matin suomalainen Bertha-täti sanoo, että kivi on turvassa hänen kaivossaan. Matti, Malin ja Simon tutkivat, mitä on tapahtunut 14.12.1906 ja silloin on pudonnut meteoriitti Muonionalustaan (oikeasti tuolloin putosi meteoriitti ei ehkä juuri 14.12, mutta 1906,  toinen osa löydettiin vuonna 1946). Matti puhuu suomenkielisten sukulaistensa kanssa, lentävät oliot seuraavat häntä, mutta ne pelkäävät hänen puukkoaan. Hiljalleen pahan kiven salaisuus alkaa selvitä. Se ovat pahan voimat takoneet, hyvät ovat lähettäneet sen avaruuteen, josta se on singonnut takaisin. Kiveä ei voi hävittää, mutta sillä on vartija. Simon on nähnyt, missä kivi on. Tobbe ja Fransi saavat Simonilta tietää kiven olinpaikan, se on kirkossa olevan hahmon sisällä. Opettaja Billy selittää Matille, olevansa tuleva kiven vartija ja on kovin kiinnostunut kivestä. Matti haluaa selvittää Bertan kaivon salaisuuden, hän laskeutuu sinne, ja menee sen läpi. Matin luullaan kuolleen, ja hänelle pidetään muistotilaisuus, jonne hän saapuu. Matti selittää ystävilleen saaneensa vastauksia. Syyskuun 30:s päivä on tulossa komeetta, jonka sisällä on valo-olento, jonka pahat haluavat tuhota. Taistelu tai tuleminen tapahtuu Jupukkavuorella. Matti, Malin ja Simon menevät puolustamaan maailmaa pahaa vastaan aseinaan Matin puukko, ja Otso, joka on maaginen karhu. Billy tulee raivoamaan, ja paljastaa itsensä, hän on todellisuudessa paha "örkki", myös Tobbe ja Fransi ovat pahan pauloissa. Jupukkavuorella pahan joukot käyvät hyvien kimppuun, mutta kolmikkoa suojaa jonkin näköinen kupla. Komeetta tulee ja Billy ja örkkilauma käy taistoon. Hyvä voittaa pahan. Matti sipuloi puukolla pahoja, ja myös komeetan hyvä henki voittaa Billyn. Lisäksi Otso kasvaa tosikarhuksi, ja taistelun jälkeen poistuu metsään.

Koulu jatkuu normaalisti, paitsi että Tobbe ja Fransi muuttuvat kilteiksi. Loppukohtauksessa Matti saunoo vanhan miehen Heikin kanssa, hän on nykyinen kiven vartija. Heikin loppuviisaus on seuraava: "Maasta voima ja vitusta väki!"

Kirkon piru on vauhdikas seikkailu ja jos pitää huimista jutuista, voi pitää tästäkin. Ehkä hieman liian pitkälle maagiseen maailmaan mennään ..

Suomen kielestä ja kirjan teema
Matti ei osaa suomea, eikä hänen vanhempansa ole sitä opettaneet. Hänen isänsä mukaan he asuvat Ruotsissa, ja silloin puhutaan ruotsia. Matti menee vapaaehtoiseen ruotsin ryhmään. Hänellä on käsitys, että suomen kielessä on voimaa. Ruotsin opettajan mukaan Tornionjokilaaksossa puhuttiin suomea ennen kuin ruotsalaiset tulivat. "Mutta ruotsalaiset olivat vahvoja ja heillä oli valta, ja he pakottivat meidät opettelemaan heidän kielensä". s.116.

Kirjassa nousee yhä uudestaan teemaksi se, että tunnistetaan ja tunnustetaan omat juuret, eli suomalaisuus, ja puhutaan suomea (kirjassa puhutaan myös vastaavaa saamen kielestä). Anders Gammelfors on ruotsinnos nimestä Vanhakoski. Suomen kieleen viitataan siis monesti ja sen maagisuuteen. Suomi on vahva kieli, valitettavan harva sitä vain puhuu aionakin alle 10 miljoonaa. Kaikki kielet ovat tärkeitä.



Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä lyhyesti.
Kirjaan tähän tämän teoksen. Kirjassa on 267 sivua, ja kertoo päähenkilön (Matti, sama kuin Kirkon pirussa) silmin Pajalan Vittulan tai Vittulanjänkän tarinan.

Kirjan miljöö on siis sama kuin Kirkon pirussa, Pohjois-Ruotsista Torniojokilaaksosta, ja kertoo meän kieltä puhuvien kyläläisten elämästä.

Juoni ja teema: Kasvutarina, jossa kertojan kanssa varttuu Niila lestadiolaislapsi. Tarina painottuu lapsuuteen ja nuoruuteen ja sukujuhliinkin: Niilan kodin ja isoäidin hautajaisten kuvaukseen ja perinnönjakoon, kertojan sedän häihin, isoisän syntymäpäiväjuhliin ja niiden rajuun viettoon ja poikien touhuihin ilmakiväärisodista ja rotan tapoista, tulipaloista eli aitoa ja lämmintä nuoruuden kuvausta.

Hautajaisissa sukulaispojat tuovat Beatlesin vinyylin Niilalle, jonka seurauksena pop-musiikki astuu kuvioon. Tätä bändihommaa on kyllä aika vähän, ja suurin ansio on Pajalan miljöön kuvauksella, ja vaikka ankeutta on, se on kuvattu minusta saarnaamatta, syyllistämättä, mutta sellaisessa muodossa, että välillä hymyilyttää.

Kertomus on hyvä, luvut ovat lyhyitä, ja alussa ja lopussa on terävää ironiaa, ja annetaan mielikuvituksen laukata, ehkä liikaakin. Tilannetta kehitellään ja usein siitä muodostuu joko absurdi tai yliluonnollinen. Toisaalta päähenkilö ehkä pystyy kokemaan näitä, joskin joskus on humalassa, kuumeessa, ...

Hieman samoja teemoja siis kuin Kirkon pirussa, esim. Ryssi-Jussi -juttua en juuri ymmärtänyt. Pajalan Jupukkavuorikin mainitaan. Pidin tästä kirjasta enemmän kuin Kirkon pirusta, vaikka osin samoja aineksia on käytetty. Tässä päähenkilö muistelee opettajana lapsuuttaan ja nuoruuttaan Pajalassa. Paljon on huomioita etelän "vallasta", vähättelystä, uskovaisuudesta ja monesta muusta teemasta. Vittulan nimi tulee paikasta, ja se tulee paljosta lapsiluvusta, joskin Pajalan pojat ja pimut lähtevät etelään ja tulevat haudattaviksi pohjoiseen. Tämän V-sanahan on Kirkon pirun lopussakin, eli voimasana, vaikka suomessa on enää välimerkki (jonkun mielestä v-sana on  enää piste tai pilkku puhekielssä virkkeen tai lauseiden välissä. esim. miss on mun juttu vttu heitä huge vttu mennään stadikalle vttu)

Hyvä kirja, josta "näyte"
 s.227 "Yhtä lailla perverssiä joukkoa ovat torniojokilaaksolaiset talonrakentajat. Syrjäänvetäytyvät miehet, keskustelutilanteissa poissaolevat, levottomat   ... vasta kun saavat vasaran käteensä, he muuttuvat tavallisiksi ihmisiksi, silloin he saattavat puhua vaimolleen ystävälliseen sävyyn suupielet nauloja täynnä.  ... Suunnilleen siinä vaiheessa, kun rakennuslautakunta alkaa olla sitä mieltä, että tontti on rakennettu täyteen. Ja silloin miehen käytös alkaa muuttua hallitsemattomaksi ..." tällaista kuvailua on noin 1,5 sivua ja minusta kiinnostavaa, vaikka tästä lainauksesta sitä ei ehkä näe.

2 kommenttia:

  1. "Juuret kannattaa tunnistaa ja tunnustaa" :D Juu, kyllä kyllä. Musta tää on aika hauska juttu tuon Vanhakoski nimen kanssa. Meitä Vanhakoskia on nimittäin maailmassa reilu kymmenen plus tämä fiktio henkilö Matti Vanhakoski. Kiinnostaisi tietää miten kirjailija keksi valita juuri tämän nimen!?

    t: H.Vanhakoski :)

    VastaaPoista