Isaac Asimov: Robotit ja imperiumi

Isaac Asimov: Robotit ja imperiumi, alkuteos Robots and Empire 1985, suomentanut Pekka Markkula, WSOY 1989, sivumäärä 475.

Robotit ja imperiumi on vauhdikas ja jännittävä scifi-seikkailu joka on kirjoitettu yhdistämään Isaac Asimovin  Robotit- ja Säätiö-sarjat toisiinsa ja jatkaa romaania Aamunkoiton robotit.

Robotit ja imperiumi tapahtuu Linnunradalla. Maasta on aikoinaan asutettu maailmoja, joiden ihmiset ovat jalostaneet itsensä pitkäikäisiksi ja sivistyneiksi avaruuslaisiksi. Avaruuslaisten 50 planeettaa pitävät avaruutta ja avaruusmatkailua tiukasti hallussaan ja hallinnassaan. Avaruuslaiset ovat pakottaneet teknisellä ylivallallaan muun ihmiskunnan jäämään maahan, joka on ylikansoitettu ja asuu teräsluolissa maan alla. Avaruuslaiset ovat valjastaneet robotit palvelemaan itseään, avaruuslaiset eristäytyvät, heidän on vaikea kohdata ihmisiä, koska he pelkäävät tarttuvia tauteja, joihin heillä ei enää ole vastustuskykyä. Aiemmissa osissa tilanne on muuttunut, ja maan asukkaista osa on päässyt ulos teräsluolistaan, ja asuttavat uusia maailmoja. Siirtolaismaailmojen ja avaruuslaisten välillä on kasvavia ristiriitoja, joita teoksen päähenkilöt yrittävät liennyttää ja ratkoa. Asimov tempaa lukijansa mukaan huikeille matkoille Aurorasta hylättyyn Solariaan, siirtolaisten Baleyn maailmaan, ja lopulta Maahan. Asimovilla on kyky luoda uskomattomia seikkailuja, poliittisia vastakkainasettelua, härskejä juonitteluja. Näkökulmat vaihtuvat ja jännitys nousee. Tarina päättyy lopulta Maassa, jossa lukijalle selviää tarinan suurin sankari.

Robotit-sarjasta
Kaksi avausosaa tähän sarjaan kirjoitettiin 1950-luvulla. Sarjan avausosa oli Teräsluolat, siinä auroralainen Han Fastolfe pyytää maalta apua murhatutkimuksessa. Ihmisen kaltainen robotti R. Daneel Olivaw ja maan etsivä Elijah Baley ratkaisevat murhan Maassa. Teräsluolat on kirjoitettu 1950-luvulla kuten sen jatko-osa Alaston aurinko, missä Elijah Baley ratkaisee murhan Solariassa, avaruuslaisten planeetalla, missä eristäytyminen on pisimmällä. Matkalla mukana on Daneel. Baleyn tutkimukset vapauttavat syytteistä Gladia Delmarren, joka muuttaa Auroraan.

Asimov kirjoitti 1980-luvulla kaksi lisäosaa. Aamunkoiton robotit jossa maan ihmiset Han Fastolfen politiikan, Elijah Baleyn neuvokkuuden, ja robottien Daneelin ja Giskardin toiminnan seurauksena pystyivät aloittamaan siirtolaisuuden Linnunradalla.

Juoni ja henkilöitä (älä lue sisältää juonipaljastuksia)

Robotit ja imperiumi -teoksessa Gladia on asunut Aurorassa 200 vuotta. Han Fastolfe on kuollut ja testamentannut tilansa ja kaksi robottiaan Daneelin ja Giskard Reventlovin Gladialle. Daneel on ihmisenkaltainen pitkälle suunniteltu robotti, (lähes) täydellinen luomus. Giskard on ollut Fastolfen lapsen Vasilian robotti, Giskard on metallinhohtoinen, huomaamaton ja syrjässä.

Auroralaiset ovat pitkäikäisiä, mikä ei ole pelkästään siunaus. Koska heidän ei tarvitse tehdä mitään robottitaloudessa, he ovat alttiita keskinäiselle kinastelulle, ja masennukselle. Poliittiset riidat jatkuvat vuosisatoja. Han Fastolfen vastustaja Kelden Amadiro hautoo kostoa, ja hänen luokseen tulee Levular Mandamus, jolla on uhkarohkea suunnitelma Maan tuhoamiseksi. Levular Mandamus on Gladian jälkeläinen viidennessä polvessa, ja haluaa tietää Gladialta, oliko Gladian tyttären isä Elijah Baley. Gladian elämään tulee säpinää, sillä siirtolaiset haluavat Gladian matkalle Solariaan. Aluksen kapteeni on DG (eli Daneel Giskaard) Baley. DG on Elijah Baleyn jälkeläinen viidennessä polvessa myös. Solaria, joka vaikuttaa hylätyltä planeetalta, mutta Solariaan laskeutuvat avaruusalukset tuhotaan. Gladia viedään entisen tilansa alueelle, paikalla on vain robotteja sekä niiden valvoja vähäpukeinen "nainen", valvoja on kuitenkin ihmisen näköinen robotti, joka tottelee vain Solarian murretta puhuvaa Gladiaa. Retkikunta pääsee pinteestä, mutta samaan aikaan auroralaisten alus tuhotaan toisaalla planeettaa. Daneel ja Giskard tajuavat, että solarialaisia robotteja on uudelleen ohjelmoitu. sillä robotiikan päälait ovat:
1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä tai laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä, paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan, niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen ja toisen pääsäännön kanssa.
Aurorassa, joka on vanhin avaruuslaisten planeetta ja johtava mahti, ihmisten suhde robotteihin on 1:50, Solariassa, joka nuoresta iästään huolimatta haluaa valtaa, suhdeluku on 1:100000. Solariassa on robotiikan lait  kierretty vain niin, että ihminen on määritelty solarialaiseksi.

Gladia viedään Baleyn maailmaan, maailmaan, jonka Elijah Baleyn Bentley poika oli perustamassa kaksivuosisataa sitten, ja jossa Elijah kuoli. Planeetalla vihataan avaruuslaisia ja robotteja. Gladia lupaa kuitenkin esiintyä heille ja  saa yleisön valtaansa. Hän vetoaa tunteisiin korostamalla Elijah Baleyn ystävyydestä Daneelin kanssa, ja Elijah Baleyn kuolemasta, jota oli todistamansa Daneel. Hän vetoaa siirtolaisiin, että menneisyyden vääryyksiä ei tulevilla omilla vääryyksillä voida hyvittää. Kuitenkin poliittinen kuvio on epäselvä, ja siirtolaisplaneettoja on muitakin. Onnistuuko Maan tuhoaminen? Vasilia haluaa kiihkeästi takaisin Giskardin ... en lähde kertaamaan juonta enempää.

Robotit- ja Säätiösarja (sisältää juonipaljastuksen )
Kirja yhdistää Robotit sarjan Säätiö-trilogiaan, johon Asimov kirjoitti alkuun kaksi kirjaa ja loppuun kaksi kirjaa, ja sarjan päättää Säätiö ja Maa jossa selviää totuus Solariasta. Itse olisin ollut "onnellisempi", jos sarjoja ei olisi yhdistetty. Minusta on lapsellista, että -varo juonipaljastus- yksi auroralainen robotti pyörittää koko universumia. Tämän kirjan loppu petaa tulevan tilanteen. Daneelin robotti ystävä Giskard omaa kyvyn lukea ihmisen tunteita ja säädellä niitä. Tämän kirjan sankari on Giskard Reventlov. Teoksessa on hyvin paljon Daneelin ja Giskardin pohdinnoista ihmiskunnan kehityksestä, poliittisesta tilanteesta, ja robotiikan pääsäännöistä.  Vasilia Fastolfe on edellisessä osassa tahattomasti suunnitellut Giskardille kyvyn lukea ja säädellä ihmisen ajatuksia. Vasilia tulee vaatimaan Giskardia itselleen, koska tajuaa, että se on telepaattinen robotti.
Robotiikan pääsäännöt hillitsevät ajatusten säätelyä, ja se koituu lopulta Giskardin tuhoksi. Hän siirtää kykynsä Daneelille, ja samalla he ovat kehittäneet nollannen pääsäännön, jossa ihminen on korvattu ihmiskunnalla.

Asimov julkaisi ensin novellikokoelman Robotit 1982 sekä jatkoi 1983 Teräsluolia ja Alastonta aurinkoa  teoksella Aamunkoiton robotit 1983 ja tämä Robotit ja imperiumi päättää sarjan. Asimov kirjoitti teoksen Säätiö ja Maa 1986, ja teos päättää Säätiön tarinan, mutta viimeisenä Asimov kirjoitti teokset Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä näissä kaikissa "robotti-romaaneissa" on R. Daneel Olivaw.

Hän (Daneel)  oli yksin - ja hänen oli huolehdittava koko Linnunradasta.

****
Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut Teräsluolista, Alastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensin, ja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat

Isaac Asimov: Aamunkoiton robotit

Isaac Asimov: Aamunkoiton robotit, alkuteos The Robots of Dawn  1983, suomentanut Pekka Markkula, WSOY 1987, sivumäärä 473.

Aamunkoiton robotit on Isaac Asimovin kirjoittama jatko-osa teoksille Teräsluolat, ja Alaston aurinko. Linnunrataa hallitsevat avaruuslaiset, jotka ovat asuttaneet maasta 49 planeettaa, ja omista planeetoistaan yhden, Solarian. Avaruuslaisten mahtavin planeetta on Aurora, joka asutettiin ensiksi. Avaruuslaiset ovat kehittyneet geenitekniikan avulla pitkäikäisiksi ja voivat elää neljäsataakin vuotta. Heillä on ylimielinen asenne. Avaruuslaisten planeetoissa on vähän asukkaita ja paljon robotteja. He eristäytyvät ja pelkäävät tarttuvia tauteja, mikä on 2020 hyvin ajankohtainen teema juuri nyt.

Tarinan sankari on Maan etsivä Elijah Baley, joka Teräsluolissa ratkaisi Maassa avaruuslaisen murhan, ja Alastomassa auringossa solarialaisen murhan Solariassa. Osittain siksi Maan poliittinen eristäminen on lientynyt, ja avaruuslaisten tukikohta on poistunut. Lisäksi nuoret, esimerkiksi Elijah Baleyn poika Bentley harjoittelevat asumista sään armoilla ulkona ja aikovat lähteä asuttamaan uusia planeettoja.

Tarina alkaa maasta, missä etsivä Elijah Baley on joutunut kateuden kohteeksi. Häntä kuitenkin arvostetaan Aurorassa, jonne hän saa kutsun. Avaruusaluksessa Elijah Baley tapaa vanhan kumppaninsa ihmisen kaltaisen robotin Daneel Olivawin, ja toisen robotin Giskard Reventlovin, molemmat ovat Han Fastolfen robotteja. Tällä kertaa ratkaistava murhamysteeri on hyvin outo, joku on murhannut ihmisenkaltaisen robotin Jander Panellin tai paremminkin lamauttanut sen aivot. Oikeastaan on vain yksi epäilty eli robotin suunnitellut Han Fastolfe, koska vain hänellä on tekniset edellytykset saada robotin positroniset aivot hyytymään. Fastolfen naapurimaatilalla asuu Baleyn Solariasta pelastama Gladia, jonka hallussa Jander Panelli oli.

Baleyn tehtävä on mahdoton. Jander Panelli on niin monimutkainen ihmisenkaltainen robotti, että vain huippuluokan robotikkoon voinut halvaannuttaa sen. Han Fastolfe on ainoa joka on onnistunut kehittämään ihmisen kaltaisen robotin, nyt hänen asemansa Auroran johdossa järkkyy epäilyjen vuoksi. Fastolfe on pitänyt omana tietonaan positroniaivojen matemaattisen ja teknisen osaamisen. Robotiikan instituutti on perustettu samaa tarkoitusta varten kehittämään ihmisenkaltaisia robotteja, ja saamaan Han Fastolfen tiedot.

Auroralaiset elävät 400 vuotta ja saavat hankkia kaksi lasta. Perhesiteet ovat löyhät, ja lapset kasvatetaan kodin ulkopuolella. Sukulaisuus ei ole tärkeä. Fastolfella on ollut kaksi lasta, joista toisen Vasilian hän tapojen vastaisesti on kasvattanut itse. Myöhemmin syistä, joita en avaa, Vasilia-tytär on riitautunut isänsä kanssa.

Baley haluaa kuulustella kaikkia asianosaisia, joita tutkimusten edetessä tulee lisää. Baleyn valttina on nopea äly, ja rohkeus. Häntä saattavat Aurorassa robotit Daneel ja Giskard, jotka näyttelevät tarinassa hyvin suurta osaa. Vasilian jälkeen Baley kuulustelee Gladiastakin kiinnostunutta hiustaiteilijaa Santirix Gremionis'a. Yhä enemmän tutkimukset suuntautuvat politiikkaan ja Robotiikan instituuttiin, jossa valtikkaa heiluttaa Kelden Amadiro. Aurorassa Fastolfen vastustajat haluaisivat kahlita maan, ja asuttaa itse uusia planeettoja, mutta niin, että ne lähettäisivät planeettaa kesyttämään ihmisenkaltaisia robotteja. Ongelma on se, että vain Han Fastolfe hallitsee positroniaivojen matematiikan ja tekniikan. Daneelin tekemiseen osallistui myös Sarton, joka teki hänet omaksi kuvakseen, Sarton murhattiin Teräsluolissa. Avaruuslaiset ovat pitkäikäisyydessään ja tautien pelossa liian mukavuuden haluisia.  Avaruuslaiset eivät voi laiskuutensa ja pelkonsa vuoksi kesyttää enää uusia planeettoja. Maan asukkailla on lyhytikäisyydessään ja dynamiikassaan kyky kestää vastoinkäymisiä ja muuttuvia oloja, he ovat toisaalta painuneet maan alle luoliinsa ja ahdistuvat ulkoilmassa ...

Sarja jatkuu teoksessa Robotit ja imperiumi kaksi vuosisataa myöhemmin Aurorassa Baylen planeetalla ja Maassa. Ihmiset ovat alkaneet valloittaa Linnunrataa, Baleyn poika Bentleyn johdolla. Gladia elää ja samoin Kelden Amadiro. Fastolfe on kuollut, mutta testamentannut robottinsa Daneelin ja Giskardin Gladialle. Vasilia haluaa robotit omakseen.

Aamukoiton robotit on rikostutkimus ja dekkari, joka toimii hyvin scifi-maisemassa ja samalla se jatkaa Robotit -sarjaa ja yhdistää sen Säätiö-sarjaan. Teos on kuitenkin itsenäinen, eli sen voi lukea ja nauttia kasvavasta jännityksestä, ja pohtia samalla yhteiskunnallisia asioita, ja eri yhteisöjen tapoja. Kirjan päätös on yllättävä ja haikea ja ilmenee että  psykohistorian siemenet on jo kylvetty. Tässä bloggauksessa en ole kerro kirjasta enkä sen juonen käänteistä  paljoakaan, vaan olen kertonut tarinan kehyksistä.

Isaac Asimov jatkoi Robotit-sarjaansa romaanilla Aamunkoiton robotit, joka on vauhdikas ja jännittävä ja antaa alkusävelet myös psykohistorialle.

****
Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut Teräsluolista, Alastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensin, ja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat

Isaac Asimov: Tähdet kuin tomua

Isaac Asimov: Tähdet kuin tomua, alkuteos The Star Like Dust, suomentanut Matti Rosvall, Kustannus Jalava 2011, sivumäärä 232.

Biron Farrill 23-vuotias yliopisto-opiskelija joutuu Maassa ovelan murhayrityksen kohteeksi. Hän saa apua Sander Jontilta ja kuulee, että hänen isänsä Widemosin tilallinen on vangittu ja luultavasti teloitettu. Hän kuulee tämän Maassa. Biron matkustaa salanimellä Nebulan tähdistöön Rhodiaan, mutta peiterooli vuotaa, mutta valtaa pitävä Tyrannia ei halua lisää marttyyreja, joten Biron saa olla vapaana, mutta tarkkailussa.

Rhodiassa Biron käy keskusteluja  Direktorin tyttären Artemisian kanssa, Tyrannia haluaa naittaa tytön vanhalle miehelle, joka on saattanut jo kolme vaimoa hautaan. Artemisia ei halua olla neljäs. Rhodia on 200 vuotta sitten asutettu  planeetta, jossa tasapainoillaan Tyrannian kanssa, planeettaa hallitsee hölmö, mukautuvainen ja heikko  Hinrik. Tyranniaa edustaa planeetalla sotaherra Simok Aratap, joka osallistuu juonitteluun. Itse asiassa koko kirja on juonittelua, pakoa, salaliiton keskuspaikan etsimistä, lisäksi kateissa on maapallon esihistoriasta oleva vaarallinen tai arvokas asiakirja. Matka, joka on pakomatka jatkuu Bironin varastettua Aratapin aluksen. He hyppäävät hypeavaruudessa Linganen planeettaan. Siellä puhekumppaniksi seuloutuu planeetan hallitsija Autarkki, joka osoittautuu Bironin tuntemaksi Sander Jontiksi....

Kuulostaa sekavalta, ja on sekavaa, mutta Asimovin kirjaamana kaikki selviää, kuka puhuu totta, ja kuka on konna, missä on kapinan tukeva keskus, ja mikä asiakirja se on.  Englanninkielisessä wikipediassa, juoni on avattu TÄÄLLÄ. Suomalaisessa wikipediassa selviää hyvin dokumentti TÄÄLLÄ, ja osa juonesta.

Itse arvasin kapinakeskuksen sekä sen, että Biron ja Artemisia yhdistävät hynttyynsä, mutta, että dokumentti oli USA:n itsenäisyysjulistus, oli minulle suuri yllätys, ideana ilmeisesti se, että kansa voi hallita, oletan, että nykyään Yhdysvaltoja hallitsee harvat ja valitut ihmiset, ja etupäässä raharikkaat, ja suuryhtiöt, jos olen väärässä voi twiitata tunnisteella #Jokkeväärässä.

Asimovin galaksi
Olen lukenut Asimovilta paljon, ja siksi luin tämänkin. Tässä galaksi on samantyyppinen kuin Säätiö- ja robotti-sarjassa, eli ihmiset asuttavat Linnunrataa. Ihmisten alkukoti on Maa, jossa on ongelmia radioaktiivisuuden kanssa. Planeettoja muokataan asuttavaksi, ihminen sopeutuu jonkin verran poikkeaviin olosuhteisiin, mutta mitä enemmän planeetta on maan kaltainen sen parempi. Asuttuja planeettoja on ainakin yli 1000 ja asumiskelpoisia on miljoonia.
Matkustus suoritetaan hyperavaruushypyin. Kuten olen aiemminkin todennut kirjoissa on tahatonta huumoria liittyen matematiikkaan: "jonka säde olisi jäljellä olevien hyppyjen vektorien summa".
Hyperavaruuden läpi on mahdollista siis hyppiä (summavektoria pitkin :) ja alieetterin läpi on mahdollista jäljittää aluksia ja välittää viestiä. Muuten katsellaan kirjafilmejä.

Isaac Asimovin Tähdet kuin tomua sain joululahjaksi, ja on Asimov-fanien lukulistalla. Teoksena en pidä sitä Scifin mestarin parhaimmistona, mutta sisältää monta hyvää juonikulkua, joita on myöhemmin käytetty kirjoissa.

Kuin tomua tähdet ympärilläin,
elävien valojen usva ja utu -
avaruuden kaiken siinä näin
kun tuo näky silmiini avautuu
s.37 Bironin itsensä 19-vuotiaana kirjoittama runo, ei minusta niin hieno runo, mutta on runo.

****

Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut Teräsluolista, Alastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensin, ja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat

Isaac Asimov: Robotit

Isaac Asimov: Robotit, alkuteos I, Robot, Kirjayhtymä 1985, suomentanut Matti Kannosto, sivumäärä 277.

Robotit sisältää osan Isaac Asimovin kirjoittamia robotti-aiheisia novelleja. Ennen blogiaikaa olen lukenut laajemman kokoelman englanniksi. Isaac Asimovin ensimmäinen julkaistu Robotti-romaani on Teräsluolat, jota seurasi romaani Alaston aurinko.  Säätiö ja Maa päättää Säätiön tarinan, mutta viimeisenä Asimov kirjoitti teokset Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä näissä kaikissa "robotti-romaaneissa" on R. Daneel Olivaw, joka esiintyy tässäkin kokoelmassa yhdessä tarinassa.

Asimov muodosti robotiikan pääsäännöt (jotka Kannoston käännöksen mukaan ovat)
1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä tai laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä, paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan, niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen ja toisen pääsäännön kanssa.

Näitä sääntöjä ei ole vielä ensimmäisessä tarinassa, jonka nimi on Sally (Sally, 1953). Tarinan minäkertojalla Jacob Folkersilla on viitisen kymmentä positronista "automaattiautoa", eli autoa, jotka ajavat itse, ajattelevat itse ja omaavat tahdon. Sally on yksi Folkersin positroni-autoista, ja eläkkeellä. Gellhorn niminen öykkäri tulee tekemään kauppaa vanhojen autojen moottorista, hän haluaisi moottoreita linja-autoihinsa. Gellhorn ei usko puhetta, ja ajaa väkisin Sallylla, laittaa sen manuaaliohjaukseen. Kun Gellhorn ei saa tahtoaan läpi, hän anastaa autoja aseella uhaten. Lopulta Gellhorn kuolee oman linja-autonsa päälle ajamana. Päähenkilö Folkers pohtii novellin lopussa positroniautojen asemaa, ja kommunikaatiota, ja on jopa peloissaan tulevaisuudesta. Sama teema jatkuu tarinassa Jonain päivänä (Someday, 1956), siinä pohditaan älykkäiden "robottien" käytöstä, jos ne ymmärtävät olevansa sorrettuja.  Rotuerottelija (Segregationist, 1967) tarina kertoo senaattorin sydämensiirrosta. Hän haluaa metallisen sydämen, siksi, että robotit ovat kestäviä ja ovat metallisia.

Robotin ja ihmisen  suhdetta pohditaan myös tarinassa Robbie (Robbie, 1940). Tarinassa eletään vuotta 1998. Perheen tytär leikkii Robbie-robotin kanssa. Suhde on välitön ja välittävä. Perheen äiti hankkiutuu Robbiesta eroon, ja hankkii lapselle koiran. Gloria suree robottia, mutta tarinan kuluessa näkee robotin. Robbie pelastaa Glorian traktorin alta, ja se pääsee uudelleen talouteen.

Liittykäämme yhteen (Let's Get Together, 1958) kertoo Idän ja Lännen vastakkainasettelusta. Itä on valmistanut kymmenen humanoidirobottia, jotka  yhdessä olisivat tuhovoimaisia. Ne on tehty jonkun tietyn ihmisen näköiseksi, ja niiden psyyke on kopioitu. Tämä tematiikka on lähellä Asimovin pitkiä romaaneja, tai niissä käsitellään ihmisen kaltaisia robotteja.

Peilikuva (Mirror Image, 1972) tarinassa ovat pääosissa newyorkilainen poliisi Elijah Baley  ja Asimovin sankari auroralainen robotti R. Daneel Olivaw, joka tuo "uransa alkuvaiheissa" ongelmansa Baleyn ratkaistavaksi, sillä R.Daneelia tuolloin kahlitsee kolme pääsääntöä (R. Giskaard kehittää nollannen pääsäännön, jossa puhutaan ihmiskunnan kehityksestä ja se vapauttaa Daneelin, mutta koituu R.Giskaardin kohtaloksi). Daneelin ongelma on seuraava: kaksi matemaatikkoa ovat julkaisseet mullistavan tutkimuksen. Matemaatikkojen kertomukset ovat pelikuvia toisilleen. Eli jompi kumpi on kopioinut toisen idean. Kumpi, sen maan ihminen saa selvittää. Aurora on yksi avaruuslaisten maailmoista, siellä ihmiset elävät vanhoiksi, toinen matemaatikoista on yli 200-vuotias, toinen vasta 50-vuotias. Avaruuslaiset, vaikka ovat alkujaan lähtöisin maasta, halveksivat maan ihmisiä, ja pitävät heitä "saastaisina". Baley kuitenkin kuulustelee matemaatikkojen robotteja, ja identtisillä kysymyksillä toisen robotti menee jumiin. Baley on koko ajan arvannut, kumpi matemaatikoista on syyllinen. Robotti voi valehdella monestakin syystä, esimerkiksi toisen pääsäännön mukaan ihminen voi määrätä sen valehtelemaan, ja robotti valehtelee, jos se ei ole ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa...

Välikohtaus kolmesataavuotisjuhlissa (The Tercentenary Incident, 1976)
Tarina on kirjoitettu USA:n 200-vuotispäivänä, ja tarinassa eletään kolmesatavuotisjuhlaa 4.7.2076. USA on osa maanlaajuista liittovaltiota, johon kuuluvat myös Kuussa ja avaruusasemilla olevat siirtokunnat. Juhlissa presidentti räjäytetään, mutta ilmenee, että kyseessä on ollut androidikopio. Tarinan jännitteenä on kuitenkin se, räjähtikö oikea presidentti, ja robotti johtaa maata, hallinnon taso on nimittäin parantunut ...

Senkin valehtelija! (Liar!, 1941)
Tämä on merkittävä tarina sen ilmestymisajankohdan huomioiden. Positronirobotti Herbie on vahingossa saanut vahingossa kyvyn lukea ihmisten ajatuksia. Pääsääntöjen mukaan robotti ei voi vahingoittaa ihmistä, tämän vuoksi Herbie joutuu "puhumaan" muunneltua totuutta, ja työ- sekä lemmenasioissa tämä myös vahingoittaa ihmistä. Se taas vahingoittaa ensimmäisen pääsäännön mukaan robottia...

Tyytyväisyys taataan (Satisfaction Guaranteed, 1951)
Uutta ihmisenmuotoista robottia koitetaan Claire Belmontin luona sillä aikaa kun hänen miehensä on Washingtonissa töissä. Tony osoittautuu hyväksi keskustelijaksi, lohduttajaksi ja tekee tapetointitehtäviä. Eräiden juhlien alkaessa luullaan Tonyn halivan Susania. Robottipsykologi, joka oli myös edellisessä jutussa mukana tajuaa, että robotti pitää valmistaa niin, että nainen ei voi rakastua siihen.

...että pidät hänestä huolen (...That Thou Art Mindful of Him, 1974)
Tässä tarinassa kuulu robottipsykologi Susan Calvin on jo ollut sata vuotta hologrammina. Avaruutta on alettu valloittaa. Robotit herättävät pelkoa ihmisissä. Ajattelevista tietokoneista on luovuttu, tai ne ovat sammuttaneet itse itsensä. Robottiyhtiön viimeiset tuotteet ovat George Ten ja George Nine, jotka pohtivat, mitä tapahtuu, jos kolmesta pääsäännöstä luovuttaisiin. Robotti-Georget jopa suunnittelevat tulevaisuudessa ylivallan ottamista, eli juuri sitä, mitä Maan ihmiset ovat pelänneet.

Kaksisataavuotias ihminen (The Bicentennial Man, 1976)

Tarinan päähenkilö on Andrew Martin, jonka leikkaa robotti vasta, kun Martin kertoo itsekin olevansa robotti ei ihminen.  Itse tarina kertoo NDR-robotin kasvamisesta ihmiseksi ja sen tuomasta vapaudesta ja ongelmista sekä syrjinnästä ja inhimillisyyden "mitasta". Kaksisataa vuotta aiemmin Andrew Martin on ollut Gerald Martinin perheessä palvelijana, hovimestarina ja kamaripalvelijansa. Robotti on alkanut leikkiä perheen lasten Neidin ja Pikku-neidin kanssa. Hän on alkanut suunnitella ja valmistaa hienoja puuesineitä ja huonekaluja. Hän on saanut rahaa. Lapset ovat varttuneet isoiksi, ja Pikku-neidillä on oma lapsi. Andrew on tajunnut, että ihmisyyteen kuuluu vapaus. Gerald Martin on vastustanut robotin vapautta, mutta Pikku-neiti on ollut sen kannalla. Oikeus päättää vapauttaa robotin, ei tietenkään kolmesta pääsäännöstä, mutta asumaan yksin ja hallitsemaan puuesineiden valmistuksesta saamiaan rahoja. Vanha Andrew kuolee, ja Pikku-neidin lapsi Gerald (jr) aikuistuu ja valmistuu juristiksi. Robotti inhimillistyy, alkaa pukeutua vaatteisiin, hän kokee syrjintää mennessään kirjastoon. Kaksi ihmistä aikoo anastaa hänet itselleen, ja purkaa. Positronirobotin on pakko noudattaa ihmisen hänelle antamia käskyjä. Tapaus johtaa prosessiin, jossa ihmisiä kielletään antamasta robotteja vahingoittavia käskyjä. Päätöksen jälkeen iäkäs Pikku-neiti kuolee, mutta robottien "tasa-arvo" ei ole juurikaan edennyt. Andrew haluaisi tavata Yhdysvaltain robotti- ja koneihmisyhtymän johtajan, tämä ei halua olla missään tekemisissä robotin kanssa. Yhtymä ei enää valmista Andrewin tapaisia joustavia ja yksilöllisiä robotteja. Yhtymä tekee sarjatuotantona 25 vuotta kestäviä malleja, jotka hajotetaan tämän jälkeen tehtaalla. Andrew säilyttää persoonallisuutensa eli positroniaivot, mutta muuten korvaa ruumiinsa ihmiskehon kaltaisilla "osilla". Andrew saa tahtonsa tosin läpi vasta oikeudellisen prosessin kautta. Ihmisen kaltaisena on helpompi myös pukeutua vaatteisiin. Kertomuksen loppu on jatkuvaa taistelua ihmisyyden määritelmien ja robottien oikeuksien puolesta. Andrew on lopulta inhimillinen ja ihminen, hän nimittäin kuolee fyysisesti, ja selittää, että kuolee mielummin fyysisesti, kun antaa unelmiensa kuolla. Se, että Andrew kuolinvuoteellaan miettii rakkaitaan, on minusta myös syvintä inhimillisyyttä.

Robotit -kokoelma on minusta varsin hyvä otanta kaikista Asimovin novelleista, jotka pohdiskelevat inhimillisyyden rajoja sekä ihmisen ja "tekoälyn" konflikteja. Älykkäiden vimpainten lisääntyessä ja tietoyhteiskunnan laajetessa ihmisen ja 'robotin' suhteita kannattaisi yleisemminkin pohtia.

Tästä kirjasta on blogattu Tahattomassa lueskelijassa  
****
Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut Teräsluolista, Alastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensin, ja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat

Isaac Asimov: Säätiö

Isaac Asimov: Säätiö. Alkuteos ilmestynyt 1940-luvulla jatkokertomuksena ja kirjana Foundation, vuonna 1951, suomentanut Tuulikki Lahti   wsoy-pokkari 3 p, ensimmäinen suomenkielinen painos 1976, sivumäärä 337.

Säätiö -trilogian ykköskirjan olen kirjoista lukenut useimmin, jos ei lasketa sarjakuvakirjoja. Siinä on ollut jotain sellaista, joka on kiehtonut minua pikkupojasta lähtien. Bloggaus kuitenkin käsittää koko alkuperäisen Säätiö-trilogian. Jokainen kirja on jaettu osiin ensimmäinen viiteen.

Varo mahdollisia juonipaljastuksia, eli mahdollisuus lopettaa tähän.

Psykohistorioitsijat aloittaa trilogian ykkösosan. Eletään 12 000-luvulla Imperiumin ajanlaskua. Linnunradan imperiumi, joka sisältää miljoonia aurinkokuntia ja triljoonia ihmisiä, on mahtavimmillaan. Psykohistorioitsija Hari Seldon (11988 - 12 069) on kehittänyt uuden ihmismassojen liikkeitä analysoivan tieteen eli psykohistorian, se käsittelee ihmisjoukkojen reaktioita yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin virikkeisiin. Malli ei ole julkinen, eikä ennustettava ihmisjoukko saa tietää mallista. Hari Seldonin malli ennustaa varmasti, että Imperiumi tulee tuhoutumaan ja edessä on 30 000 vuoden kaaos. Teoksen alussa uusi matemaatikko Gaal Dormick tulee Seldonin projektiin Imperiumin keskusplaneetalle Trantorille. Trantor on  40 miljardin asukkaan kaupunki, joka levittäytyy koko jättiläisplaneetalle, suurin osa planeetoista on kuvun ja maankin alla. Näennäisestä suuruudestaan huolimatta Seldon ennustaa, että Trantor ja koko Imperiumi tuhoutuu, koko ajan on  lisää kapinoita ja salamurhia, "syynä olivat lisääntyvä virkavaltaisuus, aloitekyvyn väheneminen, luokkajaon jähmettyminen, tiedonhalun tukahtuminen  ja sadat muut tekijät" s.43. Tämä rappeutumismalli on luultavasti peräisin (Länsi-) Rooman rappiosta ja nopeasta tuhosta. Asimov tai Seldon siis näkee historian tapahtumat isojen aaltojen aiheuttamina. Kirjoissa kuitenkin tapahtumat nähdään yksittäisten sankarien kautta. Hari Seldon on alkuperäisen trilogian yksi sankareista, mutta sankarin viitta kiertää, eli keskeisiä henkilöitä on monia. Antiikkiin Roomaan on muitakin viittauksia, Imperiumissa on ollut Pax Imperium aikanaan 2000 vuotta, asimovilainen rauhan jakso oli kymmenkertainen roomalaiseen verrattuna.

Hari Seldonin pidetään vaarallisena kansankiihottajana ja häntä vastaan nostetaan oikeudenkäynti. Kuulusteluja on aikansa ja Hari Seldon hyväksyy maanpaon kaukaiselle Terminus-planeetalle. Mukaan hän haluaa joukon tiedemiehiä tekemään ensyklopediaa. Kun Imperiumi hajoaa, kirjastot tuhotaan, kirjat katoavat ja tiede rappeutuu. Keräämällä tieto yhteen paikkaan ja kopioimalla sitä rappiosta tulee lyhyempi. Alkaa Säätiön aika

Ensyklopedistit -osassa tarkastellaan tiedemiesyhteisön elämää ensyklopedian parissa. Säätiön 50-vuotispäivänä aukeaa Hari Seldonin Aikaholvi. Hari Seldonin hologrammi ilmestyy aikaholviin, se paljastaa että ensyklopedia oli pelkkää huijausta ja keino harhauttaa nyt jo reunoilta rapautunutta Imperiumia sallimaan sadantuhannen ihmisen muuton Terminukselle. Terminuksen tie on viitoitettu, se joutuu kriiseihin ja niistä on vain yksi ulospääsytie. Lisäksi paljastuu, että Toinen Säätiö on perustettu Tähdenpäässä. Myöhemmin selviää, että ilmoitus on osittain huijausta. Toinen säätiö perustuu ajatusten muovaamiseen ja mentaalisiin kykyihin ja sen pääpaikka on Trantorissa. Seldon oli suunnitellut Säätiön taipaleen. Aika ajoin ne joutuvat Seldonin kriisiin, josta on yksi ulospääsytie. Terminus Säätiön kotiplaneetta on metalliton köyhä planeetta, seikka jolla on paljon merkitystä. Tässä kriisissä se on Anakreonin saartama. Anakreonin aateliset haluavat maata Terminuksesta ja perustaa sotilastukikohdan. Säätiön sisällä käydään poliittista kädenvääntöä jonka voittaa ovela Salvor Hardin. Salvor Hardin on peluri. Hän on kolmannen osan Pormestarit päähenkilö. Ratkaisuunsa Salvor Hardin käyttää aikaa ja oveluutta. Koska Terminus on köyhä planeetta, siellä ei ole metalleja, jonka vuoksi koko Säätiön kehittää teknologiaa. Sillä on ainoana enää ydinvoimaa, Hardin on niin ovela, että hän ei luovuta teknologista tietoaan muille planeetoille vaan ydinvoima on näennäisesti pappien pyörittämää. Muista maista tulee koulutukseen ihmisiä, mutta parhaat voimat jäävät Terminukseen. Ulospääsytie ensimmäisestä kriisistä on siis teknologis-uskonnollinen, joka teema toistuu myös viimeisessä kirjassa Säätiö ja Maa. Teknologia ratkoo asimovilaisessa imperiumissa ongelmat, ja uskonto on hölynpölyä. Missään vaiheessa ei tarkoin avata, mikä osuus Toisen säätiön ajatuksia muovaavalla toiminnalla on, mutta luultavasti työ on käynnissä muuallakin kuin Trantorissa, jossa Toinen Säätiö pitää majaansa, mikä selviää vasta päättöosassa ja laajennusosissa. Tarina jatkuu ja Säätiön 80-vuotis hologrammiesitys kertoo ratkaisun olleen uskonnollinen. Säätiö on verhonnut uskonnon galaktisen hengen huiputukseen, ja Hari Seldonin sen tulkitsijana. Taantumista on tapahtunut ympäröivien maailmojen teknologia rapautuu voimalat sammuvat ja  ydinvoimalat uhkaavat pysähtyä. Anakreon yrittää saada pommitetuksi Säätiön, mutta valtionvierailulla kruunajaisissa oleva Hardin on suunnitellut kaiken. Anakreonin energiahanat suljetaan, pommituksia pyhää Säätiötä vastaan ei tehdä. Hardin neutraloi sijaishallitsija Wienis'n atomiaseiden suihkut, jotka tappavat lopulta Wienis'n. Seldon viittaa uusiin ongelmiin, joita ei enää ratkota uskonnollisena höpinällä. Neljännessä ja viidessä osassa Kauppiaat ja Kaupparuhtinaat käsitellään tähtien välistä kauppaa. Säätiö on metallittomana planeettana kehittänyt pieniä tavaroita ja henkilökohtaisia generaattoreita. Kauppiaat toimivat Säätiön ylivallan edelläkävijöinä. Uskonnollinen valta muuntuu rahavallaksi. Smyrnolainen Hober Mallow, kaupparuhtinas, jonka uskonto on raha, tajuaa seuraavan laajenemiskeinon eli vapaakaupan, joka hyödyttää ja sitoo aurinkokuntia Säätiön liittoon. Hober Mallowia vastaan vehkeillään, mutta hän perii lopulta voiton.

Säätiö tunkeutuu yhä lähemmäs Imperiumin alueita, yhteenottoja on odotettavissa.

Isaac Asimov: Säätiö ja Imperiumi. Wsoy 2012. Alkuteos ilmestynyt 1940-luvulla jatkokertomuksena ja kirjana Foundation and Empire, vuonna 1952, suomentanut Tuulikki Lahti   wsoy-pokkari 3 p, ensimmäinen suomenkielinen painos 1977, sivumäärä 284 ja sisällys.

Alkuperäiseen Säätiö-trilogiaan kuuluu toisena teoksena Säätiö ja Imperiumi, kirja alkaa Imperiumin kenraali Ben Riosen tiedustelumatkasta, häntä kiinnostavat avaruuden taikurit ja säätiöläisten pikku generaattorit. Keisari Cleo II:n käskystä Bel Riose aloittaa sotatoimet aikeena kukistaa säätiö tai säätiöt.  Sota-alukset lähestyvät Säätiötä. Lathan Devers ja siwennalainen ylimys Durann Barr pakenevat vankeudesta Trantoriin. Trantor on taantumassa ja korruptoitunut ja byrokraattinen. Keisari lopettaa sodan, sillä hän pelkää omaa kenraaliaan. Useimmat keisarit ovat joutuneet vallankumouksen tai salamurhan uhriksi. Säätiö tuudittautuu asioiden sujumiseen "Seldonin kuolleen käden" (vertaa Adam Smithin näkymätön käsi)  ohjaamana. Aika kuluu ja Säätiön pormestarin virka muuttuu perinnölliseksi, tuloerot kasvavat ja tulee yhteiskunnallista kuohuntaa. Tapahtumia seurataan nuoren avioparin Toranin ja Baytan kanssa, joista Bayta on vaimo. He ovat häämatkalla Kalganilla, jossa törmäävät ilveilijä Magnificioon, joka väittää olevansa Muulin uhri. Muuli on kuuluisa sotapäällikkö, joka sai haltuunsa Kalganin taisteluitta. Tämä on käänne koko Seldonin suunnitelmassa. Muulilla on mentaalisia voimia, jolla hän pystyy kontrolloimaan muita ja lopettamaan vastarinnan. Säätiössä on käsillä viides Hari Seldon -kriisi. Hologrammi selittää kumouksellisista voimista. Säätiö on itsevaltaistunut ja yritteliäisyys vähenee. Todellisuudessa Muuli on vallannut verettömästi Säätiön päästen kiinni sen atomiteknologiaan. Seldonin kuollut käsi näyttää olevan todella kuollut. Loppuosa kirjasta seurataan kumouksellisia sekä Bayta, Torania, Magnificiota ja psykologi Ebeling Mis'ä, joka koittaa selvittää Toisen Säätiön sijaintia. Kerronta on äärimmäisen jännittävää ja huipentuu lopussa. Toinen Säätiö jää piiloon, mutta Muuli hallitsee suurta osaa galaksia. Trantorissa käydään useasti. Se on tuhoutunut Suuressa ryöstössä. Planeetan kuori on purettu ja siellä harjoitetaan maanviljelystä. Yliopistoalue on rauhoitettu. Tämä on hyvin merkityksellistä.

Isaac Asimov: Toinen säätiö, Wsoy 1977 1.p, alkuteos Second Foundation 1953, suomentanut Tuulikki lahti 284 sivua ja sisällys.
Toinen Säätiö -kirja on jaettu kahteen osaan. Ensin etsii Toista Säätiötä Muuli sitten Säätiö. Molemmat luulevat sen löytävänsä, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Muuli kesytetään ovelalla juonella. Muulin kesyyntyminen paljastaa epäsuorasti Toisen Säätiön vaikutuksen , joka toimii kuten Muuli ajatuksia muuntelemalla. Ensimmäinen Säätiö aikoo tuhota toisen Säätiön ja luulee onnistuvansa. Toinen Säätiö jää kuitenkin pääpaikkaansa tuhoutuneeseen Trantoriin harhautettuaan Ensimmäistä Säätiötä.

Säätiö-sarjassa tapahtumat koetaan yksilöiden kautta. Loppuosan sankari on Arcadia "Arcady" Darrell, Bayta Darrellin lapsenlapsi vuosi on osapuilleen 377 S.a . Isoäitinsä Bayta Darrell esti Muulia saamasta selville Toisen Säätiön sijaintia. Hän on ensimmäinen nainen Säätiön tarinassa. Hänen lapsenlapsensa Arcady on vasta toinen nainen, joka osallistuu tapahtumien keskiöön. Muulin kukistumisesta on kulunut viitisenkymmentä vuotta ja Seldonin suunnitelma on pian 400 vuotta vanha. Toinen Säätiö on pahoissa ongelmissa, sillä Muulin aiheuttamat poikkeamat ovat huomattavia. Isompi ja vakavampi ongelma on se, että Säätiö sai vihiä Toisen Säätiön luonteesta ja heidän kyvystään kontrolloida ajatuksia. Linnunradan asukas ei ole valmis tällaiseen toimintaan. Ensimmäinen Säätiö haluaa tuhota toisen, Toinen Säätiö haluaa vakauttaa suunnitelman ja häivyttää itsensä näkymättömäksi ja palauttaa rohkeuden Ensimmäiselle Säätiölle.

Trantorilainen maanviljelijä Preem "Pappa" Palver on myös keskiössä, hän on, kuten lopussa selviää, Ensimmäinen puhuja, jonka tehtävä on vaalia Seldonin suunnitelmaa. Kuolonuhreilta ei kirjassa vältytä, jo psykopaattinen Muuli tappoi miljoonia, mutta lisäuhreja tulee. Yksilöt siis toteuttavat historian suuret linjat, linjoihin sortuu vainajia.

Säätiö-sarjassa kuolleet kuitataan ilmoituksina sivulauseessa ja niitä lukemattomissa sodissa tulee. Kauppiaat ovat monesti keskiössä, he ovat rohkeita ja yrittävät pysytellä poissa ammusten tieltä. Linnunradan talous perustuu tekniseen osaamisen ja pienuuden ylistämiseen, mutta toisaalta atomivoimaan, jota ei määritellä, mutta tuskin on enää fissiota. Ihmiset kaiken kaikkiaan toimivat sangen rationaalisesti, aivan kuten järkevät ihmiset nyt. 1940-luvun alussa on hahmoteltu tietokoneita, puheella toimiva kirjoitusjärjestelmä, kirjafilmit ja televisori. Muuli pystyy säätelemään jopa tunteita alieetterissä, muut pystyvät lähettämään viestejä planeetalta toiselle. Avaruusmatkailu perustuu avaruuden rakenteen ymmärtämiseen ja hyppyihin avaruusaluksilla hyperavaruuden läpi". Ihmiset elävät varsin terveesti, viinaa ei juoda, mutta useimmat polttavat tupakkaa tai sikaria.

Seldonin suunnitelmassa on merkittävää aika. Aikaa on aina riittävästi. Salvor Hardinkin odotti 30 vuotta. Muulin kukistamista suunniteltiin viisi vuotta. Itse asiassa kirja esittelee Toisen Säätiön toiminnan. Seldon on tallentanut suunnitelman perusradianttiin (myöhemmin käännetty perussäteilijäksi), siinä pystytään käsittelemään malleja ja yhteiskunnallisia virtauksia, jotka ovat mahdollisia. Malliin tehdään korjauksia tapahtuneiden tosiasioiden mukaan. Tulevaisuudessa on aina useita vaihtoehtoja ja näille todennäköisyyksiä. Malli elää jatkuvasti ja sitä työstetään. Minusta on lapsellista puhua mallin derivoinnista. Derivaatta lähinnä kertoo muutosvauhdin, muutossuunnan tai ääriarvot. Jos koko Linnunradan maailmoja koskeva malli todella voisi olla olemassa, sitä ei voisi tai kannattaisi derivoida. Varsin lapsellista. Derivaatasta on sekä puhetta ykkös- että kolmososassa. esim. Osa I s.26 "Sillä ehdolla, että saan myöhemmin tarkastaa funktion derivaatan. (Ole hyvä vain :)

Pidin kirjoista edelleen paljon. Välillä tarina imee. Seldonin suunnitelma tosin on lapsellinen. Aikuisella iällä ymmärtää, että Seldonin suunnitelma ei ole lopultakaan hyvä. Jos yhteiskunnan rauha perustuu Toisen Säätiön kaltaiseen ajatuksia kontrolloivaan eliittiryhmään, tai teknologiaan perustuvaan Ensimmäiseen Säätiöön, voisiko olla joku kolmas linja. Tätä tarinaa käsitellään Säätiön laajennuksissa.


Säätiön laajennukset
Asimov laajensi trilogiaansa molemmista päistä kahdella teoksella. Alkupäähän kertovat teokset Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä murtavat myyttiä Hari Seldonin psykohistoriasta. Suunnitelmassa on monin tavoin mukana Teräsluolissa ja Alastomassa auringossa esiintynyt auroralainen robotti R. Daneel Olivaw. Lisäksi sattumalla on paljon osuutta asiassa. Säätiö-trilogian loppuun kirjoitetut Säätiö veitsenterällä ja Säätiö ja Maa, joista alla lisää.

Isaac Asimov: Säätiö veitsenterällä, Foundation Edge, 1982, suomentanut Pekka Markkula, 453 sivua.

Säätiön kohtalo määrätään trilogian loppuun kirjoitetussa Säätiö veitsenterällä -teoksessa.

Säätiöllä on pian puolivuosituhat-juhlat ja vuonna 498 S.a (Säätiön aikaa) on ollut Seldonin kriisi ja Hari Seldonin hologrammi on ilmestynyt kertomaan, että 92,5% todennäköisyydellä Säätiön pääkaupungiksi on jäänyt Terminus City, minkä puolesta naispormestari Harla Branno on taistellut. Valtuutettujen joukossa on epäilijä Golan Trevize, jonka mukaan suunnitelmassa on jotain kummaa, kaikki menee aivan lian hyvin. Harla Branno syyttää häntä maanpetoksesta, mutta lähettää etsimään Toista Säätiötä. Toiminta naamioidaan ihmisen alkukodin Maan etsimiseksi. Matkalle Kaukotähti -nimisen aluksen kanssa lähtee vanha tiedemies Janov Pelorat.

Ensimmäinen Säätiö kuplii, ja niin myös Toinen. Quindor Shandess on 25:s puhemies, Seldonin suunnitelma etenee ja Toisen säätiön 40 000 jäsentä ahertavat Trantorissa, Linnunradassa asuttuja aurinkokuntia on 30 miljoonaa. Minusta tässä eivät mittasuhteet toimi, eikä matemaattinen mallikaan.

Toinen Säätiö pohtii paljon Seldonin suunnitelmaa, sen yhtälöitä ja poikkeamia, joista suurin on Muulin aiheuttama. Nuoret ovat radikaaleja Terminuksessa Golan Trevize ja Trantorissa Stor Gendibal, jonka mielestä Seldonin suunnitelma etenee liian hyvin. Muulin aiheuttamat poikkeamat ovat korjautuneet liian hyvin. Gendibalin päätelmä on, että on olemassa joku taho, joka harmonisoi suunnitelmaa. Gendibal joutuu ovelan väijytyksen kohteeksi, josta syyttää Toisen Säätiön johtoon haluavaa naista Delora Delormia. Gendibal joutuu syytteeseen huonosta käytöksestä ja uhkana on karkoitus. Aikaa valtataisteluun ei ole, koska Gendibal tajuaa ensimmäisen säätiön Trevizen pahimmaksi suunnitelman ja Toisen Säätiön uhkaksi. Hyökkäys ei ole tullut sisältä vaan ulkoa Gaiasta. Gaia on asettanut maalaisnaisen Sura Novin ansaksi. Gaia on planeetta, jonka idea on sulauttaa kaikki toimimaan yhdessä samalla idealla kuin Avatarissa. Gaia on sidottu robotiikan pääsääntöihin.

Kaikki haahuilevat pimeässä, kunnes päädytään kolmoiskohtaamiseen jossa Ensimmäinen Säätiön tekninen voima vastaan Toisen Säätiön mentaalinen voima ja kolmas ja voimakkain tekijä on Gaia, jonka päätöksenteko kykyä haittaa robotiikan ensimmäinen pääsääntö, eli ei voi tehdä Linnunradan elämän puolesta haitallista päätöstä. Linnunradan puolesta päätöksen joutuukin tekemään arvaamaton Golan Trevize.

Kirja on hyvä tai huono, riippuu mistä näkökulmasta sitä katsotaan. Moni asia selviää tai selitetään. Minusta selitykset ontuvat (tai kulkevat kuten Hari Seldon vanhana rullatuolilla). Muulin väitetään olleen steriili karkulainen Gaiasta. Monia muita uskomattomia asioita selviää tai selvitetään. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, mutta auttamattomasti liian pitkä jaarittelu ja sisältää alkuperäisen trilogian ja robotit sarjojen loputonta kertausta ja uudelleen määrittelyä (kuten myös tämäkin bloggaus). Naiset nousevat kirjan juonessa enemmän esille ja tupakan tupruttelu jää vähemmälle.

Kaikella kunnioituksella, minusta tämän jatko-osan julkaiseminen oli virhe.

Isaac Asimov: Säätiö ja Maa, WSOY 1991, alkuteos Foundation and Earth, 1986, suomentanut Pekka Markkula, sivumäärä 490.

Säätiö ja Maa (erillinen bloggaus nimen alla) päättää Säätiö-sarjan ajallisesti, vaikka matkataan eri planeettojen kautta Maahan. Golan Trevizen päätös hylätä psykohistoria ja molemmat säätiöt pysyy ja koko tarina loppuu radioaktiiviseksi muuttuneen Maan Kuuhun, jossa R.Daneel Olivaw tunnustaa ohjailevansa hyperavaruuden yli ajatuksia, ja olevansa sekä psykohistorian että GAIA:n takana, minusta todella outo loppu.

Säätiö ja Maa -kirja sen sijaan on minusta itsenäinen kirja ja yhdistää tämän Robotit-sarjaan. Siinä käsitellään universaaleja teemoja, kuten vanhenemista, lähestyvää kuolemaa. erilaisia yhteiskuntien tai ekosysteemien häiriötiloja.

Säätiö-trilogian kannalta jatko-osat ovat minusta "huiputusta". Koko ajanhan alkuperäisen trilogian aikana on lainauksia Ensyklopediasta, ikäänkuin se oli valmis esim. Säätiö -kirjassa viitataan Galaktisen ensyklopedian painokseen 1020 S.a eli yli tuhat vuotta Säätiön jälkeen. Tässä annetaan voimakkaasti ymmärtää, että Säätiön synnytys onnistui ja Linnunrata saatiin niin vakautettua. Miksi siis Isaac Asimov hylkäsi psykohistorian ja synnytti GAIA:n, se jää arvoitukseksi.

Ensimmäisen osan (sivulla 39) Hari Seldonin kuulusteluissa on seuraava kysymys ja vastaus.
K: Toimitteko jonkun toisen henkilön asiamiehenä
V: En ole kenenkään palveluksessa
Myöhemmin kirjoitettujen teosten mukaan siis oli R Daneel Olivawin palveluksessa!

Alkuperäinen Säätiö-sarja oli jännittävä scifi-seikkailu, josta pidin edelleen. Säätiön idea joko teknokraattisena vallantaisteluna tai ajatuksia kontrolloivana salaseurana tai näiden yhdistelmänä ei ole länsimaisen ihmisoikeus- ja demokratia -käsityksen mukainen, eli ehkä tämä kuvaa myös Asimovin ajatusten muutosta. Kuinka syvällisiä tai harkittuja  oli alkuperäiset ajatukset toisen maailman sodan aikaisessa jatkokertomuksessa?

*****
Luultavasti jok'ikinen bloggauksen silmäilijä on uupunut matkalle, mutta osallistun tällä Jonnan Kirjakaapin avain -blogin Nostalgiset nuorten kirjat -haasteeseen. Alkuperäistä Säätiötä nuorena usein luin.

Isaac Asimovin Säätiön etkot: Säätiön alkusoitto ja Kohti säätiötä

Isaac Asimov: Säätiön alkusoitto, alkuteos Prelude to Foundation 1988, suomentanut Anu Niroma, WSOY, 1994. Sivumäärä 384.

Säätiö-trilogian (bloggaus tulossa sunnuntaina 23.11.14) alkuun on kirjoitettu kaksi kirjaa, ne täydentävät Säätiö-sarjan ja yhdistävät Robotit-sarjaa Säätiön tarinaan. Varo mahdollisia juonipaljastuksia, joskin näissä ennakkoteoksissa kumotaan paljon itse trilogian alussa olevia tunnelmia ja tapahtumia. Alkuperäinen trilogia kirjoitettiin 1942 alkaen ja julkaistiin kirjona 1950-luvulla, ja nämä kirjat julkaistiin 1988 ja jälkimmäinen 1992 tai 1993. Scifi-kirjallisuuden aatelia edustava Isaac Asimov kuoli 72:n vuoden iässä vuonna 1992, kuolemaa luultavasti nopeutti sydänleikkauksessa saatu verensiirto (esim. wikipedia täällä).

Säätiön alkusoitto -kirja kertoo Hari Seldonista ja psykohistoria -tieteen synnystä, johon legendaarinen Säätiö-sarja perustuu. Nuori 32-vuotias Hari Seldon saapuu kotiplaneetta Heliconilta Imperiumin pääplaneetalle Trantorille luennoimaan kehittelemästään ideaansa psykohistoriasta. Keisari Cleon I on kiinnostunut Harista ja ennustavasta tieteestä. Kirja on varsin tyypillinen Säätiö-trilogian laajennus. Asioita kerrataan ja selitetään uudestaan. Samoin kuin teoksessa Säätiö ja Maa  huikeat juonenkäänteet aiheuttaa auroralainen robotti R. Daneel Olivaw, joka esintyy kirjassa kahdessa roolissa Cleon I:n esikuntapäällikkö Eto Demerzelinä, joka "ajaa takaa" Hari Seldonia, sekä "hyvänä lehtimiehenä" Chetter Humminina, joka auttaa Hari Seldonia pakenemaan Eto Demerzeliä. Hummin luennoi Imperiumin rappeutumisesta teknologian taantumisesta ja "tökkii" Hari Seldonia kehittämään psykohistoriaa ja analysoimaan Linnunradan Imperiumia.

Asimovilaiseen tyyliin kuuluu, että kaikki tapahtumat koetaan avainhenkilöiden kautta. Vaikka psykohistoria käsittelee massoja ja historia toteutuu suurina linjoina, kuitenkin kerronnassa kaikki koetaan yksilöiden kautta ja yksilöt viime kädessä tekevät valinnat.

Hari Seldon kiertääkin eri Trantorin muutamia sektoreita (joita on yhteensä 800) ja joutuu aina vaikeuksiin, kuten Säätiö ja Maa -teoksen päähenkilö Golan Trevize. Trantorin hallintokeskuksesta Seldon "karkaa" Humminin kanssa Streelingin yliopistoon, jossa hän tapaa historian tohtori Dors Venabilin. Kaiken tarkoitus on perehdyttää Seldon Linnunradan asuttamismyytteihin, robotti-ihmis -dilemmaan ja Maa-myyttiin, tuttuja, loppuun jauhettuja aiheita Asimovilla. Kiinnostavaa on ainoastaan "lainaukset" Galaktisesta Ensyklopediasta, sitä mitä siis tuskin edes asimovilaisessa Galaksissa edes julkaistiin. Joka tapauksessa Venabili valottaa Seldonille historiaa ja pelastaa Seldonin paleltumasta. Seldon on joutunut eksyksiin planeetan kuvun katolle ja uhkaa paleltua. Seuraavaksi Hari Seldon tutustuu Mycogen-sektoriin, joka tuottaa hiivaravinteita planeetalle. Mycogenilaiset ovat historiansa palvelijoita. He ovat mallintaneet hiivatuotantonsa, heillä ei ole uskontoa, vaan ylvästelevät historiallaan, mutta palvovat vanhaa robottia, mycogenilaiset ovat uskomuksensa mukaan Auroralta paenneiden avaruuslaisten jälkeläisiä. Seldonin matka jatkuu Lämpönieluun, jossa hän tapaa älykkään Yogo Amarylin, hän on kiinnostunut matematiikasta sekä nuoren rohkean Raychin. Eri sektoreita kierretään kunnes on tilinteon aika. Hummin-Demerzel paljastuu Linnunrataa pyörittäväksi robotiksi R. Daneel Olivawiksi, Asimovin jokapaikan höyläksi ja lempilapseksi! Ihmiset hylkäsivät robotit ja robottitalouden, mutta galaksia, triljoonia ihmisiä ja kymmeniä miljoonia asuttuja aurinkokuntia pyörittää yksi robotti. Kertana kielon päälle vielä Hari Seldonin rakastama Dors Venabili on naisrobotti, ja tämä tarina on paketissa. Tästä kirjasta pidin vuosikymmen sitten erittäin paljon, nyt hieman vähemmän.

Isaac Asimov: Kohti Säätiötä, alkuteos Forward the Foundation 1993, suomentanut Jorma-Veikko Sappinen, WSOY, 1995, sivumäärä 357. Varo mahdollisia juonipaljastuksia!

Edellisestä osasta on kahdeksan vuotta. Cleon I ja Eto Demerzel ovat enemmän liemessä jatkuvien kumousyritysten kanssa. Joranumin populistinen liike on valtavan suosittu, Eto Demerzel ei.

Hari Seldon on hautautunut Streelingin yliopiston matematiikan tiedekunnan johtajaksi. Todellisuudessa hän kehittää Yuko Amarylin kanssa psykohistoriaa. Dors on hänen vaimonsa, liitto on luonnollisesti lapseton, mutta Hari on adoptoinut Raychin, jota käyttää apunaan juonittelujen vastajuonitteluissa.

Eto Demerzel luopuu politiikasta ja Hari Seldonista tulee pääministeri, kunnes keisari Cleon I murhataan. Psykohistorian tutkimus etenee, mutta Dors tuhoutuu, puolustaessaan projektia. Tässä vaiheessa lukijalle ja Hari Seldonille selviää, että Dors on ihmisen kaltainen robotti, minkä tajusin jo edellisessä osassa. (Dorsin kommenteista Harin rakkauden tunnustuksiin, luulin, että asia oli loppuun asti kaluttu, lisäksi robotiikan pääsäännöt vaikuttavat robotin toimintakykyyn).

Raychin tytär Wanda omaa mentaalisia kykyjä, jotka havaitsee ja hän perustaa aviomiehensä Stettin Palverin kanssa Toisen Säätiön, jota käytetään hyväksi suunnitelmassa. Lopulta aika riitti Säätiöiden perustamiseen.

Kohti Säätiötä -kirja on tarkoitettu päättämään puuttuva aukko. Aukon täyttäminen horjuttaa kuvaa ensimmäisen osan Hari Seldonista. Vaikea uskoa, että alkuperäisen Säätiön Hari Seldon olisi ollut robotin kanssa naimisissa ja pääministerinä kymmenen vuotta. Sen jälkeen tyyli muuttuu, lopussa on vain murheen alhoa, olot jatkuvasti huononevat, Seldonin läheiset kuolevat. Seldonia syytetään nuorisorikollisten pahoinpitelystä toistuvasti. Kirjan loppuosa olisi pitänyt tiivistää ja karsia, toisaalta näen tässä kirjailijan itsensä ajatuksia ja tunnelmia ennen lähestyvää kuolemaa.

Kirja koostuu episodeista, joiden välillä on hyppäyksiä. Tarina on rakennettu huolellisesti, mutta se on juonivetoinen juonittelu ja salamurhaeepos ja tarkoitettu muut kuusi teosta lukeneille Asimov- ja/tai Seldon-faneille, kuten minulle.

Viihdyttävä kirja, joka syö alkuperäisen trilogian taianomaista tenhoa, jota yritän välittää TÄÄLLÄ.

Isaac Asimov: Säätiö ja Maa

Isaac Asimov: Säätiö ja Maa, WSOY 1991, alkuteos Foundation and Earth, 1986, suomentanut Pekka Markkula, sivumäärä 490.

Säätiö kirjallisena ideana syntyi vuonna 1941. Isaac Asimov (1920 - 1992) ja Astounding-lehden päätoimittaja John Campbellin ideoivat psykohistoria-tiedettä, joka on kirjasarjan perusideoita. Psykohistoriassa voidaan ennustaa ihmisjoukkojen käyttäytymistä, yhteiskuntien nousua ja rappiota. Tavallaan psykohistoria on mallinnettu tilastollinen moniuloitteinen yhtälöryhmä, joka ennustaa tietyllä todennäköisyydellä tapahtumat, mallissa ihmisiä käsitellään joukkoina.

Asimov kirjoitti Säätiö -tarinaa Astouding-lehteen, ensimmäinen osa ilmestyi toukokuussa 1942. Alkuperäinen Säätiö-trilogia julkaistiin kirjoina vuosina 1951, 1952 ja 1953. Asimov suostui jatkamaan sarjaa kustantajan ja lukijoiden vaatimuksesta 1980-luvulla. Säätiö veitsenterällä ilmestyi vuonna 1982 ja Säätiö ja Maa -teos siis 1986. Tämän jälkeen Asimov kirjoitti vielä Säätiö-trilogian alkuun pari teosta. Näin sekä Säätiö-sarja että Robotit-sarja yhdistyvät.

Säätiö ja Maa päättää siis ajallisesti Säätiö-sarjan. Se on yleisön pyynnöstä kirjoitettu kirja. Juoni on jännittävä ja monipolvinen. Golan Trevize, joka teki edellisessä osassa valinnan GAIA:n ja Galaksian puolesta haluaa vahvistusta valinnalleen. Golan Trevize on kotoisin Terminukselta, hän on (ensimmäisen) Säätiön kansalainen ja valtuutettu. Trevizen valinta edellisen osan pattitilanteessa hylkäsi Hari Seldonin psykohistoriaan perustuvan suunnitelman ja samalla molemmat säätiöt, myös toisen, jonka pääpaikka on Trantorissa, entisellä Imperiumin keskusplaneetalla. Säätiön alkuideana oli se, että psykohistoria ennusti mahtavan imperiumin romahduksen ja kaaoksen vuosituhannet (30 000). Perustamalla kaksi säätiötä "Linnunradan molempiin päihin" kaaosaika pienenee ennustuksen mukaan noin tuhanneksi vuodeksi. Ensimmäinen Säätiö perustuu teknologiseen ylivaltaan, Toinen Säätiö taas henkiseen. Toisen Säätiön jäsenet käsittelevät psykohistorian kaavoja käytännössä ja "tökkivät" asioita oikeaan suuntaan muovaamalla ajatuksia hienovaraisesti. Heillä on myös kyky pyyhkiä muistoja ja muistia. Poikkeusyksilö Muulin takia Ensimmäinen Säätiö sai vihiä piilossa olevasta Toisesta Säätiöstä. Ensimmäinen Säätiö hyökkäsi Toisen kimppuun ja uskoi tuhonneensa sen, luulo oli väärä. Todellisuudessa Toinen Säätiö jäi pesäpaikkaansa tuhoutuneeseen Trantoriin. Koska Seldonin suunnitelmaan oli tullut useita poikkeamia, herätti ihmetystä Seldonin aikaholvin ennustusten täydellinen onnistuminen Muulin aiheuttamasta isosta poikkeamasta huolimatta. Onnistumisen takana oli planeetta Gaia, ei henkiin jäänyt Toinen säätiö. Gaian idea on siinä, että se on superorganismi, jossa kaikki elolliset ja elottomat olennot ovat "symbioosissa". Se on voimakas tekijä, mutta on sidottu "robotiikan pääsääntöihin", jonka vuoksi tarvittiin Golan Trevizeä tekemään päätös Linnunradan tulevaisuudesta. Golan Trevize haluaa siis vahvistusta päätökselleen, mutta sekä Golan Trevize että terminuslainen historioitsija Janov Pelorat haluavat löytää myyttisen (myyttien) Maan, ihmisen alkukodon, josta Linnunrata on asutettu. Bliss gaialainen nainen ja siis osa GAIA:a lähtee Peloratin ja Golan Trevizen kumppanina mukaan. Matka on täynnä seikkailuja ja vastoinkäymisiä, painovoima-alus Kaukotähti-avaruusalus hyppii hyperavaruudessa eri maailmoihin päämääränä myyttien Maa. Ympyrä sulkeutuu, sillä tätä ihmisen alkukotoa pohditaan jo alkuperäisessä Säätiö-kirjassa. Samassa kirjassa Hober Mallow'n kaupparuhtinaan ja Terminuksen pormestarin aluksen nimi oli juuri Kaukotähti.

Toinen tärkeä osa Säätiö ja Maa -kirjassa on vastausten saaminen tai vastausten antaminen Säätiö-ja Robotit -sarjojen lukijoille. Miten Linnunrata on asutettu, mitä on tapahtunut Maalle, mitä Maassa lopulta on? Mitä avaruuslaisten maailmoille esimerkiksi Auroralle ja Solarialle on tapahtunut?

Mikä osuus on auroralaisella ihmisenkaltaisella robootilla R.Daneel Olivawilla?
Teräsluolat on ensimmäinen teos, missä esiintyy R Daneel Olivaw, jonka  Sarton -niminen auroralainen ihminen suunnitteli omaksi kuvakseen. Elijah Baley on Teräsluolien etsivä, joka menee tutkimaan murhaa myös Solariaan kirjassa Alaston Aurinko, Yhdessä Daneelin kanssa he pääsevät ehjin nahoin pois Solariasta. Tässä ilmenee, että Solariassa jatkettiin valittua eristäytymistä ja robotteihin perustuvaa taloutta. Solarialaisia on nykyisellään arviolta 1200 ja he ovat hermafrodiitteja ja heillä on transduktiokykyjä. Eli ei ole erikseen miehiä tai naisia. Solarialainen päättää itse, koska lisääntyy ja hän pystyy muokkaamaan geenejään. Ulkopuoliset he tappavat. He määrittelevät vapauden siten, että jokainen voi omalla alueellaan tehdä, mitä huvittaa, mutta kaikki tulijat pitää tappaa. Kolmikko laskeutuu planeetalle. Alueen herra Sarton Bander tekee poikkeuksen, hän ei tapa tulijoita heti, vaan haluaa kerskailla erinomaisuudellaan. Solarialainen ohjaa tilaansa ja robottejaan tranduktio-nystyröillään, kaikki energia saadaan planeetan lämpötilaeroista. Lämpötilaerosta saatavalla energialla toimi myös Trantorin hissit aluperäisessä Säätiö-kirjassa. Sarton kerskailee aikansa, jonka jälkeen yrittää surmata tulijat. Kolmikko pääsee ehjin nahoin planeetalta, mutta Sarton oli pakko tappaa. He ottavat mukaan tämän jälkeläisen Fallomin. Solarialaisen etunimi Sarton on sama kuin R. Daneel Olivawin suunnittelijan, se on tuskin sattuma. Varsinkin kun Sartonin jälkeläinen Fallom jää Maan Kuuhun, hänellä on tehtävä, sillä Daneelin positronisten aivojen kestokyky on äärirajoilla. Fallom viihtyy kuussa. Hän ei kaipaa Solariasta vanhempaansa, jota tuskin on tavannutkaan, vaan hän kaipaa kasvattajaansa robotti Jembyä. Tässä on jotain pelottavaa, koska tällainen kehitys on nyky-Maassakin tulevaisuudessa mahdollinen. Maa on asumaton, koska sen radioaktiivisuus nousi paljon (selvitetty muissa kirjoissa) ja kaikkien ihmisten oli lopulta jätettävä Maa, viimeiset pakenivat Uuteen Maahan, joka oli siis vihamielinen planeetta.

Vielä tämän kirjan jälkeen jälkeen on kirjoitettu teokset Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä Säätiö-sarjan alkuun. Teoksissa ilmenee, että psykohistoria ei olisi ollutkaan Hari Seldonin keksimää vaan pitkälti R.Daneel Olivawin. Minusta kummallinen ratkaisu Isaac Asimovilta. Koko universumia pyörittää robotti, joka on myös Imperiumin johtotehtävissäkin.

Säätiö ja Maa -kirjassa avaruuden planeetat ovat vihamielisiä, tämän ymmärtää, sillä Imperiumin ja Trantorin kukistumisen jälkeen vallitsee anarkia. Jokainen planeetta on joko ekosystemiltään sekaisin tai yhteiskuntarakenteiltaan sairas. Käynti Auroralla on päättyä huonosti. Avaruuslaiset ovat kuolleet ja planeetta on villien koirien vallassa. Melpomeniassa avaruuslaisten planeetalla kasvaa sammalta, joka tukahduttaa avaruuspukujen ilmajohtimet. Alfa Kentaurilla sijaitseva Uusi Maa ei tee poikkeusta, vähälukuisat asukkaat näyttelevät vieraanvaraisia, mutta tappavat kaikki planeetalle saapuvat. Retkikunnan nelikon pelastaa paikallinen nainen Hiriko, hän tuntee sääliä ja empatiaa lähinnä Fallomin herkkyyden vuoksi. Hiriko on tartuttanut Trevizeen seksissä tappavan viruksen, ja se odottaa aktivointia, mitä ei ehdi tapahtua. Trevize pohtii aktivoituuko virus koskaan. Tämä on myös merkittävä yksittäinen teema, koska nettitietojen mukaan Asimov olisi saanut sydänleikkauksen aikana saastunutta verta, eräät lähteet mainitsevat vuodeksi 1983, ennen kirjan kirjoitusajankohtaa. Tämä tieto tekee ymmärrettäväksi, miksi sarjat päätettiin kirjoittaa loppuun, oli päätös tietoinen tai alitajuinen

Vanheneminen on yksi kirjan piiloteemoista. Janov Pelorat on vanha, mutta todellinen vanhus on R. Daneel Olivaw, jonka täytyy keksiä keino pysyä hengissä vielä tovi, että hänen uusin projektinsa saadaan päätökseen. Vanhuus tulee myös ilmi Daneelin omien "tekeleiden" psykohistorian ja evakuointitoimien kriittisenä tarkasteluna. Kaikki ei mennyt niin kuin suunniteltiin. Daneel haluaa saada yhden tekeleensä Gaian ja Galaksian valmiiksi, mikä voi olla monen aikaa vastaan taistelevan toiveena. Janov Pelorat on myös vanha, hänellä on suhde nuorempaan kaunottareen Blissiin. Bliss näkee Peloratin uhrautuvaisuuden ja epäitsekkyyden ei niinkään fyysistä ikää. Golan Trevize ei ole empaattinen eikä sympaattinenkaan, mutta omaa kyvyn tehdä ratkaisuja, kuten alkuperäisen Säätiö kirjan legendaariset Terminus Cityn pormestarit Salvor Hardin ja Hober Mallow, jotka olivat tosin vielä kylmähermoisempia omissa Hari Seldonin -kriiseissäan.

Säätiö ja Maa on Asimov- ja Säätiö-fanien kirja, se on varsin jännittävä juonivetoinen seikkailu. Se myös sitoo pakettiin Säätiön saagan. Ensimmäisellä lukukerralla muistan syvän pettymyksen loppuratkaisun vuoksi, Hari Seldonin suunnitelma romuttui.  Toisella lukukerralla ymmärtää, että tulevaisuuden yhteiskunta ei voi perustua Toisen Säätiön mentaaliseen hallintaan, eikä Ensimmäisen Säätiön puhtaasti teknokraattiseen johtamiseen, pitää olla joku parempi keino, varsinkin kun Linnunradalla soditaan varsin paljon.

Säätiö ja Maa -kirjassa etenkin Solarian kuvaus on loistavaa, mihin rodunjalostus, eristäytyminen ja robottitalous lopulta johtavat.

Lisäksi vanheneminen on yksi tärkeä teema, joka tavallaan voi olla vain tallentunut kirjaan "sattumalta" alitajuisesti. Kohti Säätiötä on minusta myös hyvin apea kirja, aika on loppumassa kesken. Teos on julkaistu vuonna 1992, Asimovin kuolinvuotena se antaa kuitenkin vastauksia vielä lisää ja esittelee Hari Seldonia ja varsinkin Toisen Säätiön syntyä.

Myönnän, että tämä bloggaus varsinkin sarjaa lukemattomalle näyttäytyy huonona ja sekavana, olen kuitenkin kasvanut Säätiö-sarjan kanssa ja lukenut teoksia varsin monta kertaa. Uusintalukukerroilla kirjoitan hajanaisia ajatuksia sarjan tiimoilta. Tämän bloggauksen jälkeen luin
Säätiön etkoista eli kirjoista Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä  TÄÄLLÄ
koko Säätiö-trilogiasta (Säätiö, Säätiö ja Imperiumi sekä Toinen säätiö) TÄÄLLÄ.

Isaac Asimov: Alaston aurinko

Isaac Asimov: Alaston aurinko, Uusi Kirjakerho, Helsinki, 1975, alkuteos The Naked Sun, 1957, suomentanut Matti Kannosto. Sivumäärä on 276,  lukuja on 18.

Elijah Baley newyorkilainen poliisi tasolla C5 saa alivaltiosihteeri Albert Minnimiltä tehtävän. Palkinnoksi Baley pääsee tasolle C7, tason nosto tuo enemmän elämän edellytyksiä Baleyn perheelle Jessie-vaimolle ja Bentley-pojalle elää ahtaassa maailmassa. Avaruuslaiset haluavat apua murhatutkimukseen Solarian planeetalla. Elijah Baley ratkaisi murhan myös Asimovin teoksessa Teräsluolat, joka tapahtui maassa. Tämä on jatko-osa teokselle, mutta minusta monilta osin parempi, sillä se sisältää yhteiskunnallista pohdiskelua enemmän.

Kosmopoliittinen tilanne on seuraava. Avaruuslaisten hallitsemat 50 planeettaa pitävät avaruutta hallussaan. Avaruuslaiset ovat maasta lähteneiden ihmisten jälkeläisiä, jotka ovat valloittaneet avaruuden, mutta saatuaan yhteiskunnat jaloilleen, pakottaneet teknisellä ylivallallaan muun ihmiskunnan jäämään maahan, joka on ylikansoitettu ja elää teräsluolissa maanpinnan alla. Maan ihminen kokee suurta ahdistusta ja menettää tajuntansa ulkoilmassa alastoman auringon alla.

Avaruuslaisten yhteiskunnat perustuvat robottitalouteen. Aurorassa, joka on vanhin avaruuslaisten planeetta ja johtava mahti, ihmisten suhde robotteihin on 1:50, Solariassa, joka nuoresta iästään huolimatta haluaa valtaa, suhdeluku on 1:100000. Solariassa on ihmisiä 20 000 ja robotteja 200 miljoonaa. Robotit ovat avaruuslaisten palvelijoita ja orjia, niitä on eri tasoisia. Niihin on ohjelmoitu robotiikan pääsäännöt, joista ensimmäinen on tärkein: Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan. Muut pääsäännöt ovat alisteisia tälle, robotin on toteltava ihmistä, mutta se ei saa asettaa ihmistä vaaraan, robotin pitää suojella itseään, mutta sen pitää suojata etupäässä ihmistä.

Solarian yhteiskunta on sen nuoresta iästään huolimatta sairas. Luultavasti  ensin on asutettu Aurora ja sitten 49 planeetan asuttaminen on tapahtunut ensin Aurorasta sitten muista planeetoista. Solaria on kolmensadan vuoden ikäinen planeetta, joka on asutettu Nexuksesta.  Kun Nexuksen asukasluku on miljoonia, Solariassa on ihmisiä vain 20 000. Avaruuslaiset elävät satoja vuosia, koska he ovat estäneet taudit, ja jalostaneet rotua, jokaiselle parille tehdään geenianalyysit ja päätetään koska he lisääntyvät. Solariassa ihmiset eivät halua elää yhdessä eikä tavata toisiaan, mutta lapsen saamiseksi on pakko. Solariassa on monta salaista kehitysohjelmaa, kohdun ulkoisia raskauksia hoidetaan kasvattamoissa ja tekeillä on ihmisen uusi määritelmä. Ihmiset kommunikoivat kuvien avulla, yhteys voidaan katkaista milloin tahansa. Solarian hedelmällinen alue on jaettu maatiloihin, joilla jokaisella on herra.

Aurora on rauhan kannalla, sen johtaviin ajattelijoihin kuuluu Han Fastolfe. Aurora on kehittänyt ihmisen kaltaisen robotin Daneel Olivawin. Fastolfe, joka tässä kirjassa ei esiinny - Asimovin muissa kirjoissa kyllä, lähettää Daneelin tarkoituksella Baleyn kumppaniksi. Solarialaiset eivät ymmärrä, että on kyse R.Daneel Olivawista, robotista. Sekä Fastolfella että Minnimillä on halu saada poliittista tietoa Solariasta. Jos lukee läpi Asimovin tuotannon niin kirjassa Säätiö ja maa tavataan Olivaw kuusta, ja hänellä on tällöin kehittynyt kyky hyperavaruuden yli säädellä tunteita. Tässä kirjassa Daneel on vain älykäs robotti, jonka toimintaa sitoo ensimmäinen pääsääntö. Säätiö ja Maa -kirjassa käydään Solariassa ja solarialaiset ovat kehittäneet kyvyn hallita energiaa ja ohjata robottejaan aivonystyröiden avulla. Lisäksi ei ole enää erikseen naisia ja miehiä, on vain hermafrodiitteja solarialaisia. Väestö on entistä vähäisempää, eivätkä he pidä yhteyttä muihin, eivätkä he pidä muita ihmisiä ihmisinä. Aurora on silloin jo tuhoutunut ja Linnunrata maan ihmisten jälkeläisten asuttama.

Alastomassa Auringossa Solariassa on murhattu sikiötutkija Rikaine Delmarre, ja teosta epäillään hänen vaimoaan Gladia Delmarrea, Asimovin myöhempien kirjojen sankaritarta, joka muuttaa Auroraan ja suunnittelee tunteita hallitsevan robotin R. Giscaardin, joka kuolleessaan siirtää kyvyn Daneelille. Itse asiassa Baley ennakoi robottitalouksien ongelmia ja kiinnittää huomiota pitkän eliniän ongelmiin kehityksen hidastuessa.

Alaston aurinko -kirjan suurin kysymys ei ole se, kuka on murhannut Rikainen vaan miksi Elijah Baley on kutsuttu tutkimaan murhaa. Selviää, että Solariassa on omituista poliittista liikehdintää, ja turvallisuuspäällikkö Gruer myrkytetään. Murhat Solariassa pitäisi olla mahdottomia, sillä ihmiset eivät näe toisiaan, ja robotteja sitoo ensimmäinen pääsääntö, ne eivät voi siis vahingoittaa ihmistä eivätkä ainakaan solarialaista.

Kirja onkin paljolti ihmisyyden ja eri tapojen pohdiskelua. Elijah Baleyn kumppani Daneel Olivaw on ihmisenkaltainen robotti, seikkaa, mitä solarialaiset eivät ymmärrä. Solariassa kuulustelut tapahtuvat aluksi kuvayhteyden avulla. Solarialaiset eivät pidä "näkemisestä" eli siis henkilökohtaisesta kontaktista. Tätä heikkoutta Baley käyttää hyväksi. Toisaalta normaali robotti ei voi tehdä murhaa, ja näkemällä hän saa paremman tuntuman, voiko henkilö tehdä murhan.

Kyseessä on peli: Baley ei voi olla avoimessa tilassa, Daneel on robotti ja sitä sitoo robotiikan säännöt, solarialaiset eivät voi tavata ihmisiä, eivätkä he poliittisen tilanteen vuoksi pääse tutkijoista eroon.

Baley käy keskusteluja Solarian ainoan sosiologin Anselmo Quemotin kanssa, nämä keskustelut ovat minusta valaisevia. Hän kuulustelee turvallisuusviranomaisia, robotiikan asiantuntijaa ja sikiöfarmin pitäjää. Solariassa sikiöitä hoidetaan "kuukauden ikäisestä alkaen"  ... Sikiöt? Niin. Nainen rypisti kulmiaan. Me saamme ne kuukauden kuluttua hedelmöittymisestä". Yhdestoisa luku s.166.
Sikiöt kasvavat farmilla lapsiksi, joiden hoitamisessa normaalit robotit eivät ole hyviä, sillä lapsille sattuu herkästi haavereita. Lapset kasvatetaan pois kiintymyksestä ja yhteisöllisyydestä, kunnon solarialaisiksi.

Tämän kirjan ratkaisua en paljasta, mutta Elijah Baley ratkaisee ongelmat, välttää murhayrityksen ja pääsee ehjänä maahan. Myöhemmistä Robotit -sarja kirjoista, jotka ovat kirjoitettu kolmisenkymmentä vuotta tämän jälkeen tiedämme, että asimovilaisessa maailmassa ihminen pääsi pois teräsluolista alastoman auringon alle ja asutti linnunradan, josta kertoo esimerkiksi Säätiö- kirjasarja.

Alaston aurinko on minusta loistava kirja ja luin sen kolmannen kerran.

En ole enää niin varauksettomasti kaikkien asimovilaisten huomioiden kannalla. Tässäkin Baleyn päätöksiä voi arvioida kriittisesti.

Mutta yhteisöllisyyden puolesta kyllä liputan, siinä on blogimaailmankin voima.


***
Postauksen kunniaksi suunnittelin kirjan kansia, jokainen suunnittelemani kansi on kamala, olen siis itse ne muokannut eivätkä ole teoksen mukainen, teoksen paperikansia minulla ei ole, mutta onneksi itse teos oli luettavana. Tässä pari muuta versiota näyttämään kuinka tärkeää on oikea kunnon kansisuunnittelu, eikä harrastelijamainen puuhastelu. Valokuva, jota olen käyttänyt on otettu normaalilla kännykällä. Vaihtoehto 1 ei ole teoksen mukainen, eikä siinä ilmene alastoman auringon aiheuttamaa pahaa oloa. Kuvan muodossa ei ole käytetty kultaista leikkausta, joten mielikuva on outo. Vaihtoehto 2 ei minusta värimaailmaltaan sovi, sen etuna on paahteen tuntu. Luultavasti yläreunassa pitäisi olla kuvottavampi väri.

Vaihtoehto 3, jossa kannen väri on sama kuin oikean kirjan sekä teksti on skannattu sisäkannesta.

Tässä en lähtenyt leikkimään värien kanssa, viesti luultavasti meni perille, en ole kansitaiteilija, eikä ilmainen paint-ohjelma ole väline jolla saa isoja muokkauksia aikaan. Emme asu onneksi Solariassa, jossa jokainen voi olla taiteilija. Maassa ei näin ole, sillä yleisö täällä päättää, mikä on hitti ja mikä on shitti.

*****

Löysin kesällä 2014 kirjan painoksen jossa kansipaperit tallella

Mutta alkuperäinen kansi on 

tälläinen Kirjayhtymän painoksessa

Isaac Asimov: Teräsluolat

Isaac Asimov: Teräsluolat, Kirjayhtymä, Gummerus 1974, sivumäärä 259, alkuteos The Caves of Steel, 1953-1954, suomentanut Matti Kannosto,

Isaac Asimovin legendaarinen Teräsluolat aloittaa Elijah Baleyn ja auroralaisen robotin Daneel Olivawin yhteisen taipaleen.

Eletään tulevaisuudessa, jossa maasta lähteneet pioneerit ovat valloittaneet avaruuden ja perustaneet siirtokuntia. Heidän viidessäkymmenessä maailmassaan asuu silti vähemmän ihmisiä kuin ylikansoitetussa Maassa, joka koostuu 800 kaupungista ja 8 miljardista ihmisestä. Ihmisten tarpeita ei pystytä tyydyttämään, ja kaikkea säännöstellään, myös lisääntymistä. Kaupungit ovat rakennettu umpeen, ja ihmiset eivät siedä ulkoilmaa eivätkä kestä suoraa auringon paistetta. Avaruuslaiset ovat voittaneet taudit, mutta eivät siedä väkijoukkoja ja pelkäävät Maan ihmisten tauteja. Avaruuslaisilla on tekninen ylivalta, heidän tavoitteena on luoda omien maailmojen kaltainen robottitalous Maahan. Maassa on vastalauseita ja protesteja avaruuslaisia ja robotteja vastaan. Avaruuslaiset suunnittelevat ihmisen kaltaisia robotteja, joita ujutetaan maahan. Heidän johtava sosiologinsa Roj Nemenmuh Sarton murhataan New Yorkin yläpuolella sijaitsevassa avaruuslaisten kaupungissa.

Elijah Baley on newyorkilainen poliisi, etsivä tasolla C5. Hän saa entiseltä luokkatoveriltaan poliisipäällikkö Julius Enderbylta tehtävän ratkaista murha, jotta diplomaattisilta selkkauksilta vältytään. Murhatutkimus etenee kirjan myötä, mutta mielenkiintoista on Asimovin sosiologinen pohdinta. Murhaaja on varsin ilmeinen ja arvasin sen varsin alkuvaiheessa, mutta se ei ole lainkaan kirjan olennaisin sisältö ja rikos on sivuasia.

Avaruuslaiset eivät ole maan ihmisten kanssa tekemisissä. Vierailijat alistetaan desinfiointitoiminnoille ja verikokeisiin, niin Elijahkin, joka menee tapaamaan myöhemmissä Asimovin kirjoissa esiintyvää Han Fastolfea. Varotoimet eivät ole ylimielisyyttä vaan itsepuolustusta. Avaruuslaisten maailmoissa ei ole taudinaiheuttajia, joten avaruuslaisilla ei ole luonnollista vastustuskykyä. Maan ihmisten lyhyempi elämä aikaansaa muutosta, avaruuslaisten yhteiskunnat syntyvyyden säännöstelyineen aikaansaa staattisen yhteiskunnan, jossa ihmisen elämän arvo on maksimoitu. Elinikä voi olla miltei 400 vuotta. Tämä on aikaansaatu osin "rodunjalostuksella", geenianalyysillä sekä vastasyntyneiden "harventamisella". Kuulostaa hyvin raa'alta.

Maassa on 8 miljardia ihmistä, se on jaettu 800 kupukaupunkiin. Elijah asuu omassa pienessä kodissa. Pyhin paikka on Yksityinen eli vessa, jonka käytössä ollaan erityisen tarkkoja. Liha ja kasvikset ovat etuoikeutettujen ruokaa, ravintona käytetään erilaisia hiivoja, joiden valmistusprosessia tarkkailee Elijahin vaimo Jessie (os. Navodny). Pari saa hankkia kaksi lasta, joista tällä hetkellä ainoa eli Bentley on kuusitoistavuotias.

Teknologian kehitystä Asimov ei kaikilta osin ole osannut ennakoida. Hän puhuu useissa teoksistaan kirjafilmeistä.

Maa on epästabiili paikka. Avaruuslaisia vastaan kapinoidaan ja napinoidaan. Monesti puhutaan muurimellakoista. Maassa on kasvava kapinoiva ryhmä eli medievalistit, jotka haluavat murtautua vapaaseen maailmaan ja palata maan päälle pois luolista. Robotteja erityisesti vastustetaan, vaikka positroniaivoinen robotiikan pääsääntöjen avulla toimiva robotti on keksitty Maassa. Varsinkin kirjassa Alaston aurinko avaruuslaisten robottitaloutta on tarkasteltu. Positronirobotteihin on ohjelmoitu robotiikan pääsäännöt, joista ensimmäinen on tärkein: Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan. Muut pääsäännöt ovat alisteisia tälle, robotin on toteltava ihmistä, mutta se ei saa asettaa ihmistä vaaraan, robotin pitää suojella itseään, mutta sen pitää suojata etupäässä ihmistä. Poliisilaitoksella puhutaan nuorukaisesta nimeltään Vince Barret, joka on korvattu robotilla (R.Sammy).

Murhattu mies Sarton loi robotin omaksi kuvakseen. Tähän tartutaan, sillä avaruuslaiset ovat ateisteja, mutta Maan ihmiset lukevat Raamattua, mistä on paljon havaintoja esimerkiksi Jessien oikean nimen Jezebel, (joka tulee Raamatun nimestä Iisebel, joka esiintyy Ensimmäisessä Kuninkaitten kirjassa 21 mutta hänen loppunsa kuvataan toisessa Kuningasten kirjassa), Jezebelin asemaa ja luonnetta pohditaan paljonkin. Jeesuksen suhtautumista aviorikokseen myös kommentoidaan. Sen näen linkittyvän myöhemmin mainittuun avaruuslaisten ateismiin ja koko Säätiö-sarjaan. Myös Han Fastolfen visio on Maan asukkaiden siirtyminen ei avaruuslaisten maailmoihin vaan sadoille miljoonille muille Linnunradan asuttaville (asutettaville) planeetoille. Ainoa ongelma on Maan asukkaiden linnoittautuminen teräsluoliinsa ja heidän avoimen tilan pelkonsa. Fastolfe toteaakin Baleylle, että murhan ratkaisu on vähemmän tärkeä asia. Kirjan ratkaisuna mahdollistetaan ihmiskunnan murtautuminen teräsluolistaan.

Murhan motiivi (tai miksi Sarton tapettiin, kyseessä oli tappo) liittyy tähän "loi omaksi kuvakseen" ja löytyy se murhaajakin. Tässä teoksessa on paljon uskonnollistakin pohdintaa. Kirjan keskiosa on myös varsin jännittävä takaa-ajoineen. Baleyn tutkintamenetelmänä tuntuu olevan poissulkeminen. Ennen loppukahinoita R.Sammysta lähtee "henki" myös tälle "murhalle" saadaan selvitys.

Teräsluolissa on monia Asimoville tyypillisiä teemoja.
Sosiologista pohdiskelua on paljon, ja tässä miltei teologista, viimeinen repliikki kirjassa on "mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
Asimoville tyypillistä on myös juonen kuljetus ja yllätyskäänteet ja jännittävä loppuratkaisu.
Hiiva ihmisen ravintona on myös usein toistuva teema.

Loistava kirja, jonka kirjan suomenkielisestä ensipainoksesta saa myös ensiluokkalaisen hinnan. Tämä kirja oli valitettavasti kirjaston ja varsin resuiseksi luettu.

Isaac Asimov: Itse jumalat

Isaac Asimovin romaanin Itse Jumalat. WSOY 1974, 308 sivua, Alkuteos The Gods Themselves 1972, kääntänyt suomeksi Ari Koskinen.

Isaac Asimovin romaanin Itse Jumalat. -teoksen lähtökohta on Plutonium-186. Plutonium on alkuaine, jonka järjestysluku on 94 ja atomipaino yli 240. Ollakseen stabiili alkuaineet tarvitsevat yleensä paljon neutroneita, joita kuvaa massaluvun ja järjestysluvun erotus. Siksi Plutonium 186 on mahdoton, koska esimerkiksi lyijyatoimin ytimessä on 82 protonia ja ainakin 125 neutronia jotta se pysyy koossa. En ole fyysikko, mutta jotenkin näin se lukion tiedoilla opetettuna menee.

Plutonium liittyy ydinreaktioihin ja se on radioaktiivinen aine.

Isaac Asimovin romaanin Itse Jumalat -kirja sen sijaan ei juurikaan kerro ydinreaktioista, mutta Universumin energiataseet ovat siinä aivan keskeisessä osassa. Tarkastellaan kolmea paikkaa maata vuonna 2070, eli meidän Universumia ja Parauniversumia, jossa on älyllistä elämää mutta kovin toisenlaista sekä Kuuta.

Teoksen alussa ollaan maassa ja kerrotaan elektronipumpun keksimisestä, miten vaihtamalla alkuaineita universumien välillä saadaan energiaa. Selviää, että kyseessä onkin ongelmallinen vaihtokauppa, joka uhkaa meidän universumia. Varoitus tulee yllättäen parauniversumin puolelta.

Toisen universumin eli Parauniversumin elämää esitellään. Se olennot ovat kovin toisenlaiset kuin me.  Siellä esitellään Dua, Odeen ja Tritt, joiden toiminta perustuu ”aikuisena” näiden kolmen symbioosiin. Yksi kolmesta pyörästä kapinoi …

Maassa on kitkaa maan ja kuun asukkaiden välillä, josta kirjan kolmannessa osassa. Asimoville tyypilliseen tapaan ratkaisut löytyvät tai ne löydetään yllättäen.

Itse jumalat -kirjan idea ei välttämättä vanhene, varsinkin parauniversumin kuvaus on minusta hienoa eli on kiistämättä erilaista asimovia ja scifiä. Asimovin scifi ei minusta kyllä muutenkaan vanhene.

Kirjan osat muodostavat lauseen: Tyhmyyttä vastaan...itse jumalatkin....taistelevat turhaan?

Kirjaa on ollut huuto.netissä myynnissä, Isaac Asimovin (1920- 1992) kirjojen suomenkielisetkin ensipainokset ovat varsin kalliita, mutta tämä irronee 25-30 eurolla.

Varsin toisenlainen teos tämä on kuin  Asimovin Säätiö