Isaac Asimov: Robotit

Isaac Asimov: Robotit, alkuteos I, Robot, Kirjayhtymä 1985, suomentanut Matti Kannosto, sivumäärä 277.

Robotit sisältää osan Isaac Asimovin kirjoittamia robotti-aiheisia novelleja. Ennen blogiaikaa olen lukenut laajemman kokoelman englanniksi. Isaac Asimovin ensimmäinen julkaistu Robotti-romaani on Teräsluolat, jota seurasi romaani Alaston aurinko.  Säätiö ja Maa päättää Säätiön tarinan, mutta viimeisenä Asimov kirjoitti teokset Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä näissä kaikissa "robotti-romaaneissa" on R. Daneel Olivaw, joka esiintyy tässäkin kokoelmassa yhdessä tarinassa.

Asimov muodosti robotiikan pääsäännöt (jotka Kannoston käännöksen mukaan ovat)
1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä tai laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä, paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan, niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen ja toisen pääsäännön kanssa.

Näitä sääntöjä ei ole vielä ensimmäisessä tarinassa, jonka nimi on Sally (Sally, 1953). Tarinan minäkertojalla Jacob Folkersilla on viitisen kymmentä positronista "automaattiautoa", eli autoa, jotka ajavat itse, ajattelevat itse ja omaavat tahdon. Sally on yksi Folkersin positroni-autoista, ja eläkkeellä. Gellhorn niminen öykkäri tulee tekemään kauppaa vanhojen autojen moottorista, hän haluaisi moottoreita linja-autoihinsa. Gellhorn ei usko puhetta, ja ajaa väkisin Sallylla, laittaa sen manuaaliohjaukseen. Kun Gellhorn ei saa tahtoaan läpi, hän anastaa autoja aseella uhaten. Lopulta Gellhorn kuolee oman linja-autonsa päälle ajamana. Päähenkilö Folkers pohtii novellin lopussa positroniautojen asemaa, ja kommunikaatiota, ja on jopa peloissaan tulevaisuudesta. Sama teema jatkuu tarinassa Jonain päivänä (Someday, 1956), siinä pohditaan älykkäiden "robottien" käytöstä, jos ne ymmärtävät olevansa sorrettuja.  Rotuerottelija (Segregationist, 1967) tarina kertoo senaattorin sydämensiirrosta. Hän haluaa metallisen sydämen, siksi, että robotit ovat kestäviä ja ovat metallisia.

Robotin ja ihmisen  suhdetta pohditaan myös tarinassa Robbie (Robbie, 1940). Tarinassa eletään vuotta 1998. Perheen tytär leikkii Robbie-robotin kanssa. Suhde on välitön ja välittävä. Perheen äiti hankkiutuu Robbiesta eroon, ja hankkii lapselle koiran. Gloria suree robottia, mutta tarinan kuluessa näkee robotin. Robbie pelastaa Glorian traktorin alta, ja se pääsee uudelleen talouteen.

Liittykäämme yhteen (Let's Get Together, 1958) kertoo Idän ja Lännen vastakkainasettelusta. Itä on valmistanut kymmenen humanoidirobottia, jotka  yhdessä olisivat tuhovoimaisia. Ne on tehty jonkun tietyn ihmisen näköiseksi, ja niiden psyyke on kopioitu. Tämä tematiikka on lähellä Asimovin pitkiä romaaneja, tai niissä käsitellään ihmisen kaltaisia robotteja.

Peilikuva (Mirror Image, 1972) tarinassa ovat pääosissa newyorkilainen poliisi Elijah Baley  ja Asimovin sankari auroralainen robotti R. Daneel Olivaw, joka tuo "uransa alkuvaiheissa" ongelmansa Baleyn ratkaistavaksi, sillä R.Daneelia tuolloin kahlitsee kolme pääsääntöä (R. Giskaard kehittää nollannen pääsäännön, jossa puhutaan ihmiskunnan kehityksestä ja se vapauttaa Daneelin, mutta koituu R.Giskaardin kohtaloksi). Daneelin ongelma on seuraava: kaksi matemaatikkoa ovat julkaisseet mullistavan tutkimuksen. Matemaatikkojen kertomukset ovat pelikuvia toisilleen. Eli jompi kumpi on kopioinut toisen idean. Kumpi, sen maan ihminen saa selvittää. Aurora on yksi avaruuslaisten maailmoista, siellä ihmiset elävät vanhoiksi, toinen matemaatikoista on yli 200-vuotias, toinen vasta 50-vuotias. Avaruuslaiset, vaikka ovat alkujaan lähtöisin maasta, halveksivat maan ihmisiä, ja pitävät heitä "saastaisina". Baley kuitenkin kuulustelee matemaatikkojen robotteja, ja identtisillä kysymyksillä toisen robotti menee jumiin. Baley on koko ajan arvannut, kumpi matemaatikoista on syyllinen. Robotti voi valehdella monestakin syystä, esimerkiksi toisen pääsäännön mukaan ihminen voi määrätä sen valehtelemaan, ja robotti valehtelee, jos se ei ole ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa...

Välikohtaus kolmesataavuotisjuhlissa (The Tercentenary Incident, 1976)
Tarina on kirjoitettu USA:n 200-vuotispäivänä, ja tarinassa eletään kolmesatavuotisjuhlaa 4.7.2076. USA on osa maanlaajuista liittovaltiota, johon kuuluvat myös Kuussa ja avaruusasemilla olevat siirtokunnat. Juhlissa presidentti räjäytetään, mutta ilmenee, että kyseessä on ollut androidikopio. Tarinan jännitteenä on kuitenkin se, räjähtikö oikea presidentti, ja robotti johtaa maata, hallinnon taso on nimittäin parantunut ...

Senkin valehtelija! (Liar!, 1941)
Tämä on merkittävä tarina sen ilmestymisajankohdan huomioiden. Positronirobotti Herbie on vahingossa saanut vahingossa kyvyn lukea ihmisten ajatuksia. Pääsääntöjen mukaan robotti ei voi vahingoittaa ihmistä, tämän vuoksi Herbie joutuu "puhumaan" muunneltua totuutta, ja työ- sekä lemmenasioissa tämä myös vahingoittaa ihmistä. Se taas vahingoittaa ensimmäisen pääsäännön mukaan robottia...

Tyytyväisyys taataan (Satisfaction Guaranteed, 1951)
Uutta ihmisenmuotoista robottia koitetaan Claire Belmontin luona sillä aikaa kun hänen miehensä on Washingtonissa töissä. Tony osoittautuu hyväksi keskustelijaksi, lohduttajaksi ja tekee tapetointitehtäviä. Eräiden juhlien alkaessa luullaan Tonyn halivan Susania. Robottipsykologi, joka oli myös edellisessä jutussa mukana tajuaa, että robotti pitää valmistaa niin, että nainen ei voi rakastua siihen.

...että pidät hänestä huolen (...That Thou Art Mindful of Him, 1974)
Tässä tarinassa kuulu robottipsykologi Susan Calvin on jo ollut sata vuotta hologrammina. Avaruutta on alettu valloittaa. Robotit herättävät pelkoa ihmisissä. Ajattelevista tietokoneista on luovuttu, tai ne ovat sammuttaneet itse itsensä. Robottiyhtiön viimeiset tuotteet ovat George Ten ja George Nine, jotka pohtivat, mitä tapahtuu, jos kolmesta pääsäännöstä luovuttaisiin. Robotti-Georget jopa suunnittelevat tulevaisuudessa ylivallan ottamista, eli juuri sitä, mitä Maan ihmiset ovat pelänneet.

Kaksisataavuotias ihminen (The Bicentennial Man, 1976)

Tarinan päähenkilö on Andrew Martin, jonka leikkaa robotti vasta, kun Martin kertoo itsekin olevansa robotti ei ihminen.  Itse tarina kertoo NDR-robotin kasvamisesta ihmiseksi ja sen tuomasta vapaudesta ja ongelmista sekä syrjinnästä ja inhimillisyyden "mitasta". Kaksisataa vuotta aiemmin Andrew Martin on ollut Gerald Martinin perheessä palvelijana, hovimestarina ja kamaripalvelijansa. Robotti on alkanut leikkiä perheen lasten Neidin ja Pikku-neidin kanssa. Hän on alkanut suunnitella ja valmistaa hienoja puuesineitä ja huonekaluja. Hän on saanut rahaa. Lapset ovat varttuneet isoiksi, ja Pikku-neidillä on oma lapsi. Andrew on tajunnut, että ihmisyyteen kuuluu vapaus. Gerald Martin on vastustanut robotin vapautta, mutta Pikku-neiti on ollut sen kannalla. Oikeus päättää vapauttaa robotin, ei tietenkään kolmesta pääsäännöstä, mutta asumaan yksin ja hallitsemaan puuesineiden valmistuksesta saamiaan rahoja. Vanha Andrew kuolee, ja Pikku-neidin lapsi Gerald (jr) aikuistuu ja valmistuu juristiksi. Robotti inhimillistyy, alkaa pukeutua vaatteisiin, hän kokee syrjintää mennessään kirjastoon. Kaksi ihmistä aikoo anastaa hänet itselleen, ja purkaa. Positronirobotin on pakko noudattaa ihmisen hänelle antamia käskyjä. Tapaus johtaa prosessiin, jossa ihmisiä kielletään antamasta robotteja vahingoittavia käskyjä. Päätöksen jälkeen iäkäs Pikku-neiti kuolee, mutta robottien "tasa-arvo" ei ole juurikaan edennyt. Andrew haluaisi tavata Yhdysvaltain robotti- ja koneihmisyhtymän johtajan, tämä ei halua olla missään tekemisissä robotin kanssa. Yhtymä ei enää valmista Andrewin tapaisia joustavia ja yksilöllisiä robotteja. Yhtymä tekee sarjatuotantona 25 vuotta kestäviä malleja, jotka hajotetaan tämän jälkeen tehtaalla. Andrew säilyttää persoonallisuutensa eli positroniaivot, mutta muuten korvaa ruumiinsa ihmiskehon kaltaisilla "osilla". Andrew saa tahtonsa tosin läpi vasta oikeudellisen prosessin kautta. Ihmisen kaltaisena on helpompi myös pukeutua vaatteisiin. Kertomuksen loppu on jatkuvaa taistelua ihmisyyden määritelmien ja robottien oikeuksien puolesta. Andrew on lopulta inhimillinen ja ihminen, hän nimittäin kuolee fyysisesti, ja selittää, että kuolee mielummin fyysisesti, kun antaa unelmiensa kuolla. Se, että Andrew kuolinvuoteellaan miettii rakkaitaan, on minusta myös syvintä inhimillisyyttä.

Robotit -kokoelma on minusta varsin hyvä otanta kaikista Asimovin novelleista, jotka pohdiskelevat inhimillisyyden rajoja sekä ihmisen ja "tekoälyn" konflikteja. Älykkäiden vimpainten lisääntyessä ja tietoyhteiskunnan laajetessa ihmisen ja 'robotin' suhteita kannattaisi yleisemminkin pohtia.

Tästä kirjasta on blogattu Tahattomassa lueskelijassa  
****
Isaac Asimov (1920 - 1992) oli yksi nerokkaimmista ja tuotteliaimmista scifikirjailijoista
Olen blogannut Teräsluolista, Alastomasta auringosta, Säätiö-sarjasta ensin, ja vielä uudestaan. Säätiö ja maa -kirja päättää Säätiö-sarjan, ja viimeiseksi ennen kuolemaansa Asimov kirjoitti Säätiön etkot eli Säätiön alkusoitto ja Kohti Säätiötä. Aivan erilaista Asimovia edustaa teos Itse Jumalat