Jukka Parkkinen: Suvi Kinoksen seitsemän enoa

Jukka Parkkinen: Suvi Kinoksen seitsemän enoa,  WSOY 1995, sivumäärä 209.

Jukka Parkkisen nuortenkirja Suvi Kinoksen seitsemän enoa, "pikkutytön hulvattomat muistelmat" on vitsisikermä. Kirjan kannen kokonaisuus kertoo kirjan sisällöstä  paljon. Suvi Kinos menettää vauvana vanhempansa auto-onnettomuudessa, ja joutuu enojensa hoitoon. Enot ovat poikamies-tiedemiehiä. Enojen sukunimi on Turakainen, Rupu, Tenunenä, Kaksoset (Simo ja Leevi) ja Pikkuveli asuvat yhteistaloudessa, ja alkavat hoitaa pikkutyttöä kodissaan Villa Landella. Kaksi enoista on jo kuollut mutta toimivat Suvin suojelusenkeleinä.

Kirja on muistelmateos, ja sen tapahtumat liittyvät lapsiarkeen, Nallikallion kunnan sosiaaliviranomainen Kaisa Kotivalo eli Himatuikku käy vierailuilla. Enot pelkäävät alkuun Kaisaa, mutta yhteistyö alkaa toimia. Turakaiset palkkaavat hoitajia ja niitä tulee ja menee, Yksi hoitajista Helmi Kurikka on ankara, ja ahne lastenhoitaja, mutta myös salajuoppo.

Etsin netistä arvioita, ja Ahmu Vinttikamarissa on pitänyt tästä näin paljon. Kirja on kepeä, ja helppolukuinen, mutta minusta se taiteilee falskin ja hauskan ohuella nuoralla. Muutenkin lapsen kasvattaminen, huostaanotoista puhuminen kulkee hyvän maun rajamailla.

Oikealla asenteella kirja on hyvinkin helppolukuinen ja hauska.

Draamaa tuovat hampaiden puhkeaminen, vesirokko ja koulukypsyystestit, jossa Suvi päihittää tiedollaan testaajan. Lapsi on oppinut paljon enoiltaan. Lopussa käydään huoltajuustaistoa enojen ja Suvin tädin välillä. Täti oli alkuun neiti Kinos, joka oli Kaljunen Oy:llä töissä, joten hän ei voinut ottaa lasta itselleen, mutta siviilisääty muuttuu rouva Kaljuseksi ja hän haluaa Suvin huoltajuuden.

- Olen Kaljunen Oy:n sihteeri. Joudun matkustamaan paljon.
- Naisen paikka on kotona Rupu sanoi vakavasti
-ettehän ole isokuovi 
-en todellakaan, täti sanoi ja nosti  Nokkansa pystyyn. s 19.

Isokuovi-uros hoitaa muuten poikasia, kun ne ovat pieniä.

Suvi käy enojensa kanssa syvällisiäkin keskusteluja
Länsimaalaiset ihmiset vain ajattelevat usein että heidän kulttuurinsa on parempaa kuin toisten.
Se on kulttuurirasismia. 
Jokaisen pitäisi saada opetus omalla äidinkielellään. s. 93

Jukka Parkkisen Suvi Kinoksen seitsemän enoa on  hyvän maun rajoilla taiteleva hauska kasvutarina, joka tempaa mukaansa. Rattailta putoaa ne, jotka eivät osaa ummistaa silmiään tuonaikaisesta tavasta tehdä aroista asioista huumoria.

*****
Jukka Parkkinen (s.1948) on syntynyt Kuopiossa, ja opiskellut Turussa, jossa on ollut myös työssä.

Jukka Parkkiselta olen lukenut aiemmin Kaupungin kaunein lyyli, Onnenpoika ja pelienkelin, sekä Viekas mies tuli taloon. Parkkisella on sujuva kynä, ja paljon huumoria, mutta minusta hänen paras teos on dystooppinen Sinun tähtesi, Allstar

Parkkisesta on ollut tällainen juttu Aamusetissä, ja Elisa-kirjassa tällainen.

Jukka Parkkinen: Kaupungin kaunein lyyli

Jukka Parkkinen: Kaupungin kaunein lyyli, WSOY 1986,  sivumäärä 150.

Jukka Parkkisen Kaupungin kaunein lyyli tarkastelee poikakolmikon Sami, Jali ja Pelkonen elämää ja haaveita. Poikakolmikko asuu Untamon kaupunginosassa, kolmikon unelmien keskipisteessä on Hannele, jota he pitävät kaupungin kauneimpana lyylinä. Kaupungin kaunein lyyli on Parkkisen tyylikäs ja hyvä nuorten kirja.

Juonesta ja henkilöistä.
Pojat käyvät yläkoulua. Tarinan alussa tulee olo, että kolmikko olisi ongelmallinen, varsinkin kun Jali käy ostamassa kaljaa kaupasta, ja kiskoo sitä muiden katsellessa metsässä, ja Jali joutuu puliukkojen kanssa tappeluun. Jali menee humaltuneena kotiin. Äiti itkee, koska myös poislähtenyt isä oli juopotellut. Jali asuu kaksin äidin kanssa. Perheessä on ollut tragedia, Jalin pikkuveli Juha on kuollut pienenä. Isä on kuunnellut vaimon nalkutusta, lähtenyt, ja hänellä on uusi perhe.

Kolmikko on oikeasti nuoriksi hyvin vastuullisia ja aikaansaavia. Jali harrastaa nyrkkeilyä, ja treenaa säännöllisesti. Kolmikosta Juha Pelkonen omaa kirjallisia lahjoja, ja toimittaa kaupunginosalehteä, jota taittaa, ja painaa isän kirjapainossa. Sami tekee ohjelmia ja koodia isän yritykseen, ja bongailee lintuja.

Kolmikko tiirailee Hannelea. Ensiksi Pelkonen käy haastattelemassa Hannelea kotona, Hannele on lapsesta asti harrastanut balettia, Satubaletista harrastus alkoi, ja ainakin äidin tähtäin Kansallisbalettiin Helsingissä. Juttu julkaistaan kaupunginosalehdessä otsikolla Untamon perhonen. Pelkosta kiusoittelee pikkusisko Telle. Lisäksi Pelkonen kirjoittaa runoja teemalle Sonetteja Lyylille.

Sami on nörtti, joka tekee koodia isän yritykseen. Hän bongailee lintuja, ja vie Hannelen katselemaan vesilintuja.

Kolmikko suuntaa myös diskoon, jossa Hannele on. Suunnitelmat muuttuvat, kun Jali juo kotoaan pöllimäänsä konjakkia. Jali ja Hannele kävelevät yhdessä kotiin. Jali avautuu perhetragediastaan. Lisäksi pojat suuntaavat kaikki toisistaan tietämättä Hannelen balettiesitykseen teatteriin.

Pisimmän korren Lyylistä vetää Pelkonen? Joka kutsuu hänet pyöräajelulle. Pelkonen herää aikaisin, ja keittää pikkusiskolleenkin aamuteet. Sisarusten vuoropuhelu kuvaa kirjan tunnelmaa:
- Susta saa joku hyvän vaimon, Telle sanoi
- Mä taidan kyllä jäädä vanhaksipiiaksi, Pelkonen sanoi. -Teekin on näin laihaa. s.137

Hannelen (tai hänen äitinsä) haaveet toteutuvat, Hannele käy lukion Helsingissä ja kouluttautuu balettitanssijaksi. Myös Jalin elämä selkenee, hän on päässyt isän elämään ja tapaa pikkuveljensä Jarin.

*****
Jukka Parkkinen (s.1948) on syntynyt Kuopiossa, ja opiskellut Turussa, jossa on ollut myös työssä. Tämä kirja olisi helppo kuvitella Turkuun, puhutaan Untamosta, Kaarinanlaaksosta, keskustan  tavaratalosta Eklundista  ja Kaskimäestä. Turussa on nimittäin Uittamo, Katariinanlaakso, Wiklundin tavaratalo ja Kaskenmäki.

Puuropellon koulu voisi olla kuvan Puropellon koulu, Turun Kupittaankadun, Sepänkadun ja Purokadun rajaamalla alueella oleva yläkoulu.

Parkkisesta on ollut tällainen juttu Aamusetissä, ja Elisa-kirjassa tällainen.

Jukka Parkkiselta olen lukenut aiemmin Onnenpoika ja pelienkelin, sekä Viekas mies tuli taloon. Parkkisella on sujuva kynä, ja paljon huumoria, mikä ilmenee myös nuorten kirjassa Suvi Kinoksen seitsemän enoa.

Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar

Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar, WSOY, ilmestyi 1994, toinen painos 1996, sivumäärä 240.

Jukka Parkkinen on kirjoittanut nuorten dystopian, dystopian, koska eletään ydinsodan jälkeistä aikaa Uudessa-Australiassa, joka miljöön puolesta on varsin Pohjois-Suomen tapainen paikka ja hyvin samantapainen kuin Emmi Itärannan Teemestarin kirjassa. Myös veden käyttöä säännöstellään! Yhteiskunta on siis keskusjohtoinen, ihmisillä in ID-kortit, jotka rekisteröivät ihmisestä kaiken. Elintapa on ekologinen. Valtiolla on voimakas keskushallinto ja kontrolli. On tehtaita, on kirjastoja ja kouluja. Osa alueista on saastunutta, eikä sinne saa mennä. Historian kirjoja ei ole, mutta kirjastossa voi selailla sähköistä Ensyklopediaa.

Kirjan sankari on Johka Leammi eli Joe, joka kuuntelee Allstar-korvanapista DJ Rebelloa, jonkin näköistä kapinallista moottoriturpaa ja hänen ohjelmiaan. Allstar on ollut myös sodan osapuoli Eklogeja vastaan. Joe käy Luusuan luontokaupungissa koulua, ja haaveilee urheilijastipendistä pesäpallossa.Joe käy lenkeillä päivittäin. Joen ystävän Mikin isoveli Rami on saanut stipendin ja on muuttanut pois. Mystinen Joke ystävystyy Joen kanssa, hän on muualta kotoisin. Joke tulee myös tundralle Ullovarriin Joen vanhempien tyköön, Joke on kiinnostunut suuren sodan veteraanista, eli Joen isän isoisästä. Joke on hakkeri. Isoisä kuolee, mutta paljastaa sitä ennen Jokelle tietojaan.

Lenkkeillessään Joe törmää söpöön tyttöön Aliseen, ja jupahtavaa poikaan Jakiin, joka kyselee, onko Joe alkanut epäillä jotain. Alise ja ja Jak asuvat eliittialueella. Epäilyksiä maailman tilasta alkaa herätä Joen mielessä  ja epäilykset kasvavat pakollisessa työpalvelussa. Kaikki ei ole niin kuin he luulivat olevan. Joe alkaa tutustua sotaan, jossa Unioni ja ympäristöliike ovat ottaneet yhteen. Joe, Joke ja Miki tekevät retken kielletylle alueelle, ja sen jälkeen alkavat silmät avautua mutta systeemin silmukka alkaa tiuketa. Tämäkin juonen käänne on samantyypinen kuin Itärannan Teemestarin kirjassa.

Jukka Parkkinen (s.1948) on pyöräyttänyt hyvän ja jännittävän nuorten dystopian. En avaa juonta enempää, mutta Joelle selviää totuuksia. Jos hallitsijoillle selviää, että yksilö tietää liikaa, hän joutuu aivopesulaan, Joe on siis vaarassa. Osa lähipiiristäkään ei ole siltä miltä vaikuttaa. Dystoopisten kertomusten tapaan tässäkin hallitsijat jauhavat pullikoijat kasvatusmyllyssään.harmittomiksi haamuihmisiksi.

Joe taitaa pesäpallon salat ja siitä on loppuselvittelyissä hyötyä

Jukka Parkkiselta olen lukenut aiemmin Onnenpoika ja pelienkelin, Kaupungin kaunein  Lyyli  Suvi Kinoksen seitsemän enoa sekä Viekas mies tuli taloon. Parkkisella on sujuva kynä, ja paljon huumoria. Tässä hampurilaispaikan nimi on McScrooge, joka viittaa Roope-Ankkaan, eli hampurilaiset säännöstellyssä yhteiskunnassa eivät ole ehkä kovinkaan maittavia. Radiossa moottoriturpa Rebelli huutaa, "Ensimmäinen muuttolintu on nähty: valkoposkihanhi. Kyllä se tekeekin hyvää, varsinkin minttukastikkeella!"  s.206. Nykymaailmassa valkoposkihanhia on liiaksikin, mutta niitä ei saa syödä minttukastikkeella?

Rebellin radioasema toimii satelliitilta, joka kerää kuuntelijoista paikkatietoa. Kaikki "fakta" on todellisuudessa systeemin syöttämää ja käännetty päälaelleen, ei aivan vieras asetelma nykyisinkään.

Jukka Parkkinen: Viekas mies tuli taloon

Jukka Parkkinen: Viekas mies tuli taloon, WSOY 201, sivumäärä 192.

Jukka Parkkisen Viekas mies tuli taloon alkaa vauhdikkaasti, kun päähenkilö Satu ottaa pitkät koulusta ja liftaa Muman luo Saloon, ilmeisesti vanhempien ero rassaa. Takaisin tullaan myös liftaten Aknen ja Peten kanssa. Pojat ovat pikkurikollisia, jotka varastelevat autoja ja naukkailevat alkoholia.

Juoni
Kansikuva tiivistää hyvin kirjan juonen. Satun äidillä on uusi miesystävä Johnny Aaltonen, joka suukottelee äitiä ja lahjoo pikkuautoilla Satun pikkuveljeä Jannea. Satun (ei minusta Sadun) paidassa on kiva kuvio, muistuttaa hieman Zelda Majoras Maskin Keaton naamaria. Teksti on lennokasta ja meno vauhdikasta. Pääsiäisen aikaan lähdetään Saariselälle laskettelemaan.

Saariselällä äiti haluaa, että Satu hyväksyisi hänen uuden miesystävänsä  Johnny Aaltosen. Satulla on toiset tuumat. Hän löytää pusukaverin espoolaisesta Kallesta, lisäksi porukassa pörräävät viinaa vetävät Joni, Maria ja varastetulla autolla paikalle pelmahtaneet Akne ja Pete. Kun pojat varastavat auton, he ajavat tankin tyhjäksi ja vaihtavat sitten autoa.  Porukka laskee kännipäissään mäkeä kumiveneellä ja Satu joutuu Ivaloon parantelemaan lievää aivotärähdystään. Pojat tulevat paikalle yllätys yllätys varastamallaan autolla, joka tällä kertaa on Aaltosen Johnnyn...

Kirja on kepeä. Kaikki selviää. Aaltonen saa autonsa ja pikkuriidan jälkeen äidin ja Johnnyn suhde jatkuu. Isän uusi siippakin synnyttää ja Satu paapoo uusioperheen vanhoja lapsia, ja Pete kuljettaa heitä tällä kertaa perintörahoillaan ostamallaan omalla autolla.

Viekas mies taloon oli minusta paikoitellen hyvinkin hauska nuorten kirja. Satu Setälä on parkkismainen sankari, hän on kovin toimelias, piirtää Tonyn kanssa Sikanauta -sarjakuvaa, touhuaa nukketeatterissa ja meno on kovaa ja leuat louskuttavat vitsejä ja valheita, hän selittää esimerkiksi käyvänsä dialyysissä ja sairastavansa diabetestä. Ei minusta mukavia valheita.

Miljöö tökkii?
Kirjan miljöö oli yllättävä eli Turku. Satun sarjakuvakaveri Toni asuu Martinmäessä, paikkoja mainitaan Pläkkikaupungin automuseo (jota ei enää minusta ole), Turun Linna ja Hirvensalon Kallun grilli (jota muuten ei enää ole).

Kioskirakennus on uudella yrittäjällä (Pannu). Päättelin internetin tiedoista, että kirjailijan tytär on opiskellut Turussa.

Pahin Turku-virhe on minä-kertoja Satun kielen käyttö. Hän puhuu toisin kuin turkulaiset yleensä mutsista, faijasta, himasta ja daisareista. Laskettelumäkeä sanotaan Turussa joko Slalom-mäeksi tai useimmin Laskettelurinteeksi, virallinen nimi on nyt Hirvensalon hiihtokeskus. Nuoret tuskin kävisivät Kallun grillillä Hirvensalossa, luultavasti olisivat menneet Kaskenkadun tai Antintalon Heseen, tuolloin Förin vieressä oli myös jokilaivassa Hesburger.
Hirvensaloon ei mene Pitkänsalmensiltaa vaan Hirvensalonsilta. Googlenkin mukaan Hirvensalon sillalle löytyy 51 000 osumaa ja Pitkänsalmensillalle 723 osumaa, ja osa osumista tulee mahdollisesta uudesta sillasta, joka toivottavasti rakennetaan pian. Navigaattorissakin lukee Hirvensalonsilta.

Lennokkuuden alle jää paljon muitakin epäloogisuuksia. Perhe menee Saariselälle Pääsiäisviikolla. Kun tulee sunnuntai, joka on Palmusunnuntai, mennään virpomaan. Palmusunnuntai on ennen pääsiäistä ei pääsiäisviikon sunnuntai.

Alaikäisten autovarkaudet ja alkoholin käyttö ajaessa ihmetyttivät. Ennen pitkää pojat olisivat jääneet kiinni.

Kirjan alkupuolella isä ei kotona, kun Satu ja nelivuotias Janne menevät isän luo, jonka kotona on tapaamisvuoro. Satu vie junalla Janne Muman luo Saloon. Mumakaan ei ole kotona, jolloin lapset majoittuvat ensin hotelliin ja myöhemmin nuorten turvataloon. Luultavasti lapset olisivat joko päätyneet sosiaaliviranomaisille tai äidille olisi soitettu. Mistä Satu saa rahaa? Hän on 14-vuotias kirjan alussa.

Lisäksi kirjaan on tarinoitu Outista, jonka vihjaillaan olevan outo, ja oleilevansa Hautausmaan takana olevassa metsässä? Noin sadan hautakiven kaato yhdistetään Outiin. Asialle ei saada selvyyttä, eli miksi tämä on ympätty kirjaan.

Aikuisen mielestä lennokkuus on liian ilmavaa ja kovismaista. Satu on hyvin aikuinen hahmo, eikä käyttäydy kuin teini. Satu on minusta ärsyttävä teflonhahmo, jonka suu käy, mutta järki ei.

****
Jukka Parkkinen (s.1948) on kuulu nuorten kirjailija, ja teoksissa löytyy. Tämän ilmestyessä vuonna 2001 Parkkinen oli nuorekas 53-vuotias.
Jukka Parkkiselta olen lukenut myös Kaupungin kaunein lyyli, Suvi Kinoksen seitsemän enoa ja  Onnenpoika ja pelienkelin. Parkkisella on sujuva kynä, ja paljon huumoria, mutta minusta hänen paras teos on dystooppinen Sinun tähtesi, Allstar

Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli

Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli, wsoy, 2000 toinen painos, Sivumäärä on 188, lukuja 21.

Tapahtumapaikka: Kaupunki, nykyaika
Henkilöt on Mika Porttila on 15-vuotias koululainen, Minna edellisen sisko, toimistotyöläinen äiti, edustaja-isä, Mikki ja hänen Taimi-mummonsa, rappioalkoholisti ja hyväksikäyttäjä Aaro, Lasse Nurminen tietokonekauppayrittäjä, opettajia, kavereita ja Tomi Nykänen ja Noora
Teema: Päihteettä paras; paha, pahempi, perheväkivalta. Koita pysyä pinnalla, vaikka kaverit uppoavat. Nämä eivät kyllä tulleet mieleen, kun kirjaa luin, mutta jälkeenpäin.
Uskottavuus: Onko uskottavaa, että hemmo heiluu peliautomaateilla ja pelaa, ja ravivetää, ihmetyttää tällaiset nykäset ja noorat? Kyllä jossain vaiheessa voi heilua häkki, jos ovat yli 15-vuotiaita, muuten odottaa koulukoti tai muu vastaava.
Kansi: Kuvaa omalla tavallaan kirjan tapahtumia, markka sopii peliautomaattiin. Kuningatar-korttia ihmettelen, miksi sen kaverina on V eli ilmeisesti korttipakan jätkä (=sotilas). Mikki on myös kuvassa.

Minusta Jukka Parkkisen  Onnenpoika ja pelienkeli alkoi ihan mukavasti Mika Porttila tekee kirjallisuusesitelmää, ja katsoo netistä pelikertoimia, ja chatteja, hankkiutuu Nurmisen firmaan asentamaan monitoreja (=näyttö), menee pelaamaan linja-autoaseman baariin. Juonikudelma on alkuun hyvä, mutta teos kääntyy niinkuin moni muukin koulun "pakkokirja" ankeisiin ahdistaviin alakuloihin. Onnenpoika saa pelienkelin kanssa kirjassa voittoja, muuta onnea pelienkelillä ei ole eikä tule.

Päähenkilö on siis  Mika Porttila on 15-vuotias, joka käy yläkoulua. Mikalla on fillari ja tietokone, ja hän tekee opettaja-Mäkiselle kirjallisuusesseetä. Rahapeliretkillään hän "tutustuu" Mikkiin, josta kuoriutuu jotain muuta kuin aluksi luuli. Mikki asuu mummon tykönä, ja kirjassa selviää miksi. Taimi-mummo kuuluu kertomuksen hyviksiin, mutta ei saa Aaro-poikaansa kuriin. Taimilla on monen tonnin maksut maksamatta ja haastava elämäntilanne, kun hulttio-Aaro ottaa kaikki rahat ja ryyppää. Mika yrittää raapia rahaa kasaan, koska tajuaa, että Mikin eno Aaro vie kaikki Taimin rahat ja tekee vielä pahempaakin, lopussa tuhoaa Mikin seestymisen alun ja tappaa tämän henkisesti. Mikki on erityiskoulussa ja sielu on pahasti haavoilla.

Päihteitä, pahoinpitelyä, pahoinvointia, siinä mausteripaukset tähänkin kirjaan ja jotenkin tuntuu tapahtuuko tällaista, ja pitääkö siitä kertoa, oli kirjassa hyvääkin, eli Mika Porttila jotenkin koitti laittaa hanskaan tilanteensa. Kävi töissä, ei koukuttunut ruohoporukkaan. Ruohoneiti Noora ja Nykänen niminen roolihahmo joutuvat vaikeuksiin, mutta Mika saa velat kuitattua. Mutta miten, pelaamalla Mikin kanssa automaattipelejä, ravivetoa, eli annetaanko tässä hyvää mallia. Kirjan loppuratkaisu on aivan liian rankka yläkouluikäisille.

En väitä, ettäkö kirja olisi kokonaan huono, hyvin kirjoitettu, looginen, ehkä uskottavakin, ja koskettava, mutta en yksinkertaisesti pidä tällaisista kirjoista, koska Mikin kohtalo oli liian kova. Muutenkin Mikki oli tarinan ulkohenkilö, ja Mikin menneisyyden hahmot (haamut) vaan mainitaan lopussa ja tulevaisuuden tumma taival.

Kirjassa yrittää olla jotain sisäpiiri-huumoria, puhutaan Väkilannan (Apulanta) levyn polttamisesta ja muistaakseni teoksesta Lohkon  Kaupungin sinisilmäisin Lyyli tai sinne päin. ATK-opettajan lempinimi on Weepee, WP=WordPerfect tooosi vaanha tekstinkäsittelyohjelma ja on viruksen tekoa, ja minua ei edes naurattanut, imuroin kerran tai siis tietokoneeseen tuli oikea virus ja oli koko tietokone tyhjennettävä.

Kuten aina Mika Porttilalla on perusperhe, mikä aina koulun lukukirjoissa on: sisko, äiti ja isä. Luokalla on aina joku levoton hemmo: Nykänen, sitten on jokunen tyttö löysällä moraalilla, tässä Noora, sitten on joku sekoaikuinen, eli sekin löytyy ja löytyy eläkeläinen, joka muistamaton, aikuisista hyviksiä löytyy yleensä joku opettaja ja tässä vielä tietokonefirman omistaja.

Kirjailija Parkkinen luulee, että peruskoulun 8-luokalla kirjallisuusesseitä hierotaan kauan. Tuskin Mika Porttilan tasoinen koululainen näkisi näin paljon vaivaa. Tämän kirjan lukemiseen meni tältä heebalta kolmisen tuntia ja siinä ajassa keitin kasaan myös tämän arvion. Olkaa hyvä: Lohkolla tai ilman.

Opettajalle tästä nettijutusta ei kannata mainita :)

****
Parkkisen Jukan kirjoista bloggauksia
Suvi Kinoksen seitsemän enoa
Kaupungin kaunein lyyli
Viekas mies tuli taloon
Sinun tähtesi Allstar