Jules Verne: Höyrytalo

 

Jules Verne: Höyrytalo, alkuteos La maison à vapeur. Voyage à travers l'Inde Septentrionale 1880, suomentaja Pentti Kähkönen, WSOY 1980 sivumäärä 396.

Ranskalaisen Jules Vernen (1828 - 1905) romaani Höyrytalo, matka Pohjois-Intian halki on matkakertomus ja historiallinen seikkailuromaani. Retkikunnan johtokvartetti on kertoja Mauckler, rautateitä suunnitteleva insinööri Banks, tiikerin metsästyksestä pitävä kapteeni Hod ja eversti Munro. Kertomus alkaa maaliskuussa 1867, kun Mauckler on saapunut Intiaan. Insinööri Banks on kehittänyt höyrykone-vetoauton Bhutanin radjalle. Sen runko on tehty norsun malliseksi. Kapine on saatu retkikunnan käyttöön, kun radja oli vaihtunut. Mekaaninen norsu vetää kahta vaunua tiellä, jossa on asunnot. Höyrynorsu pystyy ylittämään myös matalia jokia.

Romaanin taustalla on  Sepoy-kapina (1857-1858), jonka selvittelyihin eversti Munro on osallistunut. Eversti haluaa löytää kapinan nokkamiehiin kuuluvan Nana Sahibin, joka on kateissa, mahdollisesti jo kuollut. Munro pitää Shahibia vastuussa vaimonsa kuolemasta Cawnporessa.

Lukijalle paljastetaan heti alussa, että Nana Shahib elää ja on naamioitunut fakiiriksi. Hän piileskelee miestensä kanssa Elloran luolissa. Väliluvuissa paljastetaan asioita Nana Sahibin kapinan lietsomisesta, mitä retkikunta ei tiedä, samalla kun joukko matkaa Intian halki höyrykone-norsulla mutta jännittävien vaiheiden jälkeen lopussa rypyt oikenevat.

Jules Vernen Höyrytalo kuvaa 1800-luvun lopun Intian nähtävyyksiä, eläimiä ja länsimaiden asenneilmastoa siirtomaissa. Samalla sen juoni on jännittävä ja yllättävä.

Pidempi oppimäärä 

Sepoy-kapina (1857-1858)
Sepoyt, Bengalin brittihallinnon palveluksessa olevat intialaiset sotilaat rupesivat kapinaan.  Sotilaille viimeinen pisara oli huhut, että kiväärin panoksiiin olisi lisätty naudan ja sian rasvaa (papereista tehty patruuna piti laittaa suuhun). Hinduille lehmä on pyhä eläin ja islamilaisille sika on saastainen eläin. Kapina oli verinen ja kapinalliset iskivät Cawnporiin (suomeksi Kanpur). Kapinalliset tappoivat siivilit. Myöhemmin brittijoukot iskivät takaisin tappaen myös siviilejä. Eversti Munro osallistui brittijoukkojen kanssa takaisin valtaukseen. Hänen vaimonsa kuoli tai katosi. Naisten ja lasten ruumiit olivat Vernen teoksen mukaan "osina" kaivossa. Kapinaan osallistuneet, jos jäivät kiinni, teloitettiin. Munro haluaa saada vangittua kapinallisjohtaja Nana Sahibin, jonka ristimänimi oli  Dhondu Pant. Dhondu Pant syntyi 1820 ja oli hinduylimys. Hän katosi kapinan jälkeen.
Jules Verne ei käynyt koskaan Intiassa, mutta hänen poikansa oli vieraillut Intiassa, Vernen poikaa edustaa kirjassa kertoja Mauckler. Kirjassa Nana Sahib pakenee Nepaliin, mutta nähdään vuosikymmenen päästä Intiassa 1867, herra on naamioitunut fakiiriksi. Kirja tarjoilee Nana Sahibin motiiviksi sen, että Intiaa hallinnut Itä-Intian kauppakomppania ei maksanut hänelle 2 miljoonan frangin eläkettä vallansiirron yhteydessä. 

Sepoy-kapinan jälkeen Intian hallinta siirtyi Kauppakomppanialta Yhdistyneelle kuningaskunnalle, kuningatar Victoria oli muodollinen hallitsija, ja Intiaan asetettiin varakuningas.
Löytöretkien jälkeen Portugali oli saanut jalansijan Intian Goaan, myöhemmin maustekaupan yleistyessä Hollanti, Ranska ja Britannia perustivat kauppakomppaniansa,  joista lopulta britit saivat  Intian hallintaansa. Intiaa siis kontrolloi Sepoy-kapinan aikana Itä-Intian kauppakomppania. Intiassa oli monia paikallisia hallitsijoita ja monia uskontoja.

Höyrykone keksittiin 1784, höyrylokomobiili eli höyrykäyttöinen vetolaite keksittiin 1800-luvulla. Kirjassa matkaan tällä höyryvetoisella norsulla  lähdetään toukokuussa 1867. Matkareitti oli Kalkutasta Allahabadiin, josta Tiibetin Nepalin seuduille josta Bombay'hin. Keväällä Intiassa oli (on) eli kirjan mukaan 41 astetta. Matkalla höyrynorsua kuljettaa englantilainen Storr ja lämmittäjänä on intialainen Kaluth. Eversti Munron adjutanttina on kersantti McNeill (suomalaisessa käännöksessä Mac Neil), kapteeni Hodin adjutantti Fox. Ruokahuollosta vastaa ranskalainen tumma Parazard, joka osaa tehdä esimerkiksi antiloopista maittavaa ruokaa. Matkalla syödään riistaa ja säilykkeitä. Itse asiassa eläinten metsästyksestä puhutaan paljonkin, milloin matkaajia haittaa apinalauma, antiloopit, tiikerit tai hurjistunut norsulauma. Kapteeni Hod on tykästynyt tiikerinmetsästykseen ja on kaatanut 37 tiikeriä, Fox on muutaman taljan jäljessä. Ennen lähtöä Eurooppaan Hod aikoo saada 50 tiikeriä kaadetuksi. Tiikereitä ammutaankin matkalla. Joukkio tapaa Mathias van Guittin, joka oli astunut omaan ansaansa. Hän on entinen eläintieteen professori, joka potkujen jälkeen haalii villieläimiä häkkiin ja ne viedään eurooppalaisiin eläintarhoihin.

Eversti Munro on erakoitunut vaimonsa katoamisen jälkeen. Lady Munro on kuollut tai ainakin kadonnut sepoy-kapinassa oltuaan Cawnporessa. Eversti Munro aikoo selvittää
Nana Sahibin olinpaikan. Myös Nana Sahib haluaa teloittaa Munron ja laittaa oman miehensä retkikuntaan.

Juoni koostuu upeiden ja eksoottisten paiķojen esittelystä, on historiallisia tapahtumia ja villieläinten metsästystä. 

Dhaulagiri-vuori mainitaan. Se on maailman seitsemänneksi korkein vuori, 8167  m, jonka ensimmäisenä "valloitti"  Maurice Herzog 1950. Retkikunta pitää huippua saavuttamattomana, sillä ihmisen fysiologia asettaa rajoja. Suomalainen Veikka Gustafsson kiipesi huipulle ilman lisähappea vuonna 1993. Hän on kiivennyt kaikki kasitonniset vuoret ilman lisähappea.

Romaani huipentuu Nana Shahibin ja eversti Munron yhteenottoon. Myös lady Munro löytyy.

*****

Jules Verne (1828 - 1905) oli seikkailukirjoistaan kuuluisa. Verne julkaisi peräti 63 romaania, ja häntä pidetään osaltaan science fictionin edelläkävijänä.

Olen blogannut seuraavista Jules Verne kirjoista:
Kapteeni Hatteras -trilogia
Kapteeni Grantin löytyminen
Maailman ympäri 80:ssä päivässä 
Sukelluslaivalla maapallon ympäri (lisänä Salaperäinen saari, missä on myös Kapteeni Nemo)

Matka maan keskipisteeseen

Tsaarin kuriiri

Jules Verne: Matka maan keskipisteeseen

Jules Verne: Matkustus maan keskipisteeseen, Voyage au centre de la Terre 1864, suomentanut Arvo Airio Kustannusosakeyhtiö Kirjalle, Helsinki, 1917. Kuva myöhemmästä WSOY:n Scifi-sarjan painoksesta, jota myös luin, suomentaja Pentti Kähkönen, sivumäärä 290, WSOY 1975.

Jules Vernen Matka maan keskipisteeseen on Vernen alkupään teoksia, kolmas julkaistu romaani. Siinä matkustetaan Islannista maan keskipisteeseen ja takaisin. Nykyisin tiedetään, että maapallolla on kiinteä kuorikerros, sitten on  vaippa. Vaipan uloin osa on kivikehä eli litosfääri, sitten on astenosfääri ja sitten mesosfääri. Litosfäärissä on laattoja, jotka liikkuvat toistensa suhteen. Maapallon ydin koostuu kiinteästa ulkoytimestä ja sulasta sisäytimestä. (Lähde osittain geologiasivut, vastaan itse väärin ymmärryksistä ja puutteista).

Nykyfaktat eivät  lainkaan vähennä kirjan kiinnostavuutta, tämä on The 501 Must-Read Books -listalla. Tapahtumat alkavat 24.5.1863, kun hampurilainen minearologian professori Otto Lidenbrock on hyvin kiihtynyt. Professori on tyypillinen akateemikko, pitää luentoja itselleen, ja saa raivonpuuskia. 

Kirjan kertojana on professorin orpo ja reipas veljenpoika Axel, ja seikkailu alkaa, kun professori löytää Snorre Sturlasonin riimukirjaimisen käsikirjoituksen, jossa kerrotaan alkemisti islantilaisen Arne Saknussemmin matkasta maan keskipisteeseen, joka on alkanut Snæfellsjökullin rinteeltä. Käsikirjoituksessa on ohjeet valita oikea "kraatteri", ja paikalla pitää olla oikeana päivänä. Axel jättää hyvästit vaaleaveriselle salarakkalleen (ovat salakihloissa) Graübenille, joka on myös professorisedän holhouksessa. Axel on keksinyt tavan tulkita käsikirjoitusta, joka on kirjoitettu 1500-luvulla latinaksi. Lidenbrock ja Axel purjehtivat Islantiin, missä ihmetellään ruokalajia nimeltä skyr. Tuolloin se oli jonkinlaista juustomaitoa, johon oli sekoitettu kuivattua leipää ja katajanmarjamehua. Islannissa tavataan tanskalainen pappi, joka kuvauksen mukaan oli "maallistunut".

Matka maan alle alkaa maanantaina heinäkuun 1 päivänä vuonna 1863. Matka on yksityiskohtaisesti kuvattu. Professori käyttää maan alla kompassia ja keskipistettä kohti mennään, mutta veden puute uhkaa lopettaa alaspäin menon. Opas islantilainen linnustaja Hans löytää maanalaisen virran, vettä, joskin kuumaa löytyy ja sitä jäähdytetään ja käytetään juomavetenä. Arne Saknussemmin nimi löydetään muutamaan otteeseen. "Alhaalta" löytyy kokonainen meri, jossa on peräti muinaisia hirviöitä:"teräväleukainen, suippopäinen, ja hampaat kuin krokodiililla, eli kalalisko, Ichtyosaurus, vaarallisin Jura-merien matelijoista. Kalalisko ottaa yhteen joutsenliskon eli Plesiosauruksen kanssa

"Voinpa erottaa Ichtyosauruksen verisen silmän, joka on ihmisen pään kokoinen". "Täydellä syyllä saattaa sitä sanoa sisiliskojen valaaksi, sillä sillä on valaan suuruus ja nopeus. Se on vähintään kymmenen metriä pitkä. Plesiosauruksella, joka on pyöreäruumiinen lyhytpyrstöinen käärme, on

airontapaiset jalat; vatsan peitteenä on kilpikonnan kuoren tapainen suojus ja kaula, joka on notkea, kuin häntä, kohoaa kolmekymmentä jalkaa vedenpinnan yli.

 Nämä pedot hyökkäävät toisiansa vastaan äärettömällä vimmalla, viskaavat ylös kokonaisia vesivuoria, joiden synnyttämät hyökyaallot saapuvat lautalle asti, ja parikymmentä kertaa olemme

kaatumaisillamme. Erittäin kimeitä ääniä kuuluu; pedot kietoutuvat toistensa ympärille, enkä voi enää erottaa niitä toisistansa....." (Airion suomennoksesta).

Kolmikko seikkailee Lidenbrockin merellä, josta on tarkka lokikirja:
"Herään pitkällisestä tajuttomuudesta. Ukkosmyrsky jatkuu. Salamat sähisevät kuin ilmaan heitetty käärmeparvi. Olemmeko yhä merellä? Kyllä ajelehtien tavatonta vauhtia. Olemme kulkeneet Englannin, Kanaalin ja Ranskan ja kenties koko Euroopan alitse!" s.222 (Kähkösen suomennos).

Seikkailut jatkuvat "maalla" vielä tovin, ja kvartiäärikauden ihmisen ruumis löydetään, ja lopulta retkikunnan jäsenet pullahtavat ulos maan pinnalle Strombolin saaren kraatterin kautta elokuun lopussa, Stromboli on Tyrrhenanmerellä, eli Stromboli on yksi Liparisaarista Välimeressä  lähellä Sisiliaa.

Matka maan keskipisteeseen päättyy kuten Vernen tarinat yleensäkin onnellisiin jälkitunnelmiin. professori paistattelee kuuluisuudessa, ja Axel avioituu rakkaansa kanssa.

*****

Jules Verne (1828 - 1905) oli seikkailukirjoistaan kuuluisa. Verne julkaisi peräti 63 romaania, ja häntä pidetään osaltaan science fictionin edelläkävijänä.

Jules Vernen Kapteeni Hatteras -trilogiasta olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen Kapteeni Grantin löytymisestä olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Maailman ympäri 80:ssä päivässä on blogattu TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Sukelluslaivalla maapallon ympäri TÄÄLLÄ

Jules Vernen kirjasta Höyrytalo TÄÄLLÄ

Jules Verne: Tsaarin kuriiri

Jules Verne: Tsaarin kuriiri, alkuteos Michel Strogoff 1876, suomentaja Pentti Kähkönen, WSOY Suuret Seikkailut 1990, sivumäärä 366.

Tsaarin kuriiri tapahtuu tsaari Aleksanteri II:n (1818 - 1881) aikana Venäjän Siperiassa. Tsaariksi Aleksanteri II tuli vuonna 1855. Vernen tsaari on saanut huonoja uutisia Moskovaan, kapinoiva natsat menettänyt eversti Ivan Ogarev kapinoi, vaikka hänen Siperiaan karkoitus oli jo päättynyt. Tsaarin mukaan Ogarev uhkaa myös hänen veljensä suuriruhtinaan henkeä. Oikealla Aleksanteri II:lla oli kolme aikuisikään varttunutta veljeä Konstantin, Mihail ja Nikolai. Ogarev on matkalla Irkutskiin ja aikoo valheellisin todistuksin toimia suuriruhtinaan nimissä. Lennätinyhteys Siperiaan on katkaistu. joten tsaarin kuriiria tarvitaan oikean tiedon välittämiseksi.

Kuriirina on kapteeni Mihail Strogov, Strogov on vanttera, vahva ja vaatimaton omskilainen erämies ja kaatanut ensimmäisen karhunsa jo neljätoistavuotiaana, hän pystyy liikkumaan lakeuksilla ja osaa suunnistaa.

Kirjassa "juoni" jakaantuu sekä haastavaan maantieteelliseen matkaan, että vaaralliseen tehtävään: Strogovin pitää toimittaa kirje Tsaarin veljelle suuriruhtinaalle kapinallisten alueiden läpi Moskovasta Irkutskiin yli 5000 kilometrin matka siis (kartta kertoo osapuilleen, kuinka vaikeasta matkasta on jo maantieteellisesti kyse..

Matka alkaa Moskovasta 16.7, tuolloin rautatietä on päässyt vain Nizni Novgorodiin asti, Mihail Strogov matkustaa nimellä Nikolai Korpanov. Junassa on nuori neiti Nadja Fedor, lisäksi junassa ovat ranskalainen Alcide Jolivet sekä englantilainen Harry Blount. Nizni Novgorodissa kuohuu, mutta kuriiri pääsee jatkamaan matkaa Volgaa "ylös" kohti Permiä, Mihail ottaa Nadjan mukaansa "siskona", sillä Nadja on menossa tapaamaan Irkutskiin karkoitettua lääkäri-isäänsä. Jo ennen Kazania Mihail tajuaa, että tsaarin kuriirista tiedetään ja matka yritetään estää. Ulkomaiset lehtimiehet osoittautuvat lopulta hyviksi ja auttavat myöhemmin Mihailia. Omskissa Mihail paljastuu, koska hänen äitinsä tunnistaa hänet. Mihail pääsee vielä pakoon, mutta joutuu kiinni.

Tarinan ainoa heikkous on minusta siinä, että Verne on keksinyt kapinan ja sepitellyt siihen rönsyjä. En löytänyt historiasta tällaista Siperian kapinaa, enkä näitä taisteluja Omskissa ja Irkutskissa, teoksessa kapinallisarmeija on 250 000 miehen vahvuinen ja ovat pääosin tataareja, joita johtaa kaanit ja emiiri. Tarinassa on paljon käänteitä, ja eri ryhmien raakuuksia.

Varo juonipaljastuksia
Joka tapauksessa Ivan Ogarev saa vihiä, että Tsaarin kuriiri on vangittu, ja äitiä ruoskimalla Ogarev saa pojan paljastamaan itsensä. Mihail joutuu kapinallisten tuomitsemaksi Tomskissa ja hänet sokaistaan kuumalla raudalla. Tästä huolimatta Nadja ja Mihail pyrkivät Irkutskiin, ja lokakuussa he purjehtivat kaupunkiin jäälauttojen keskellä Baikal-järvellä. Ogarev on särkenyt öljysäiliöitä ja on päättänyt polttaa koko kaupungin. Ogarevilla on tsaarin kirje, jonka hän on kylläkin avannut ja murtanut sinetin, mutta hän aikoo esiintyä kuriirina suuriruhtinaalle. Nadja ja Mihail estävät tämän. Mihail saa revanssin Ogarevista, hän on kahdesti kohdannut konnan, ensimmäisellä kerralla hän joutui nielemään loukkaukset, toisella kerralla hän oli vankina, mutta kolmas kerta sanoo toden, hän voittaa Ogarevin kaksintaistelussa.

Vernen kirjan suurin yllätys on se, että Mihail Strogov näkee, sillä häntä oli itkettänyt äitinsä Marfa Strogovan kohtalo, ja silmien näkö oli siksi säästynyt!

Loppu on onnellinen Nadja ja Mihail saavat toisensa, Mihailin äiti voi hyvin. Tataarit lyödään, ja taistelussa kunnostautunut Nadjan isä muuttaa Pietariin, missä Mihail saa Pyhän Yrjön ristin. Tarina sisältää siis hieman samoja ainesosia kuin Vernen Maailman ympäri 80:ssä päivässä.

Jules Vernen Tsaarin kuriiri on kaksi-osainen ja siinä on 32 lukua, luvut ovat hyvin jännittäviä, ja sisältävat maantietoa ja paljon juonenkäänteitä. Joidenkin mielestä kirja on Vernen paras. Minustakin koettelemusten kuvaus on upeaa, mutta minusta kapina tuntui väkisin keksityltä. Muita levottomuuksia oli Aleksanteri II:n hallituskaudella, ja lopulta tsaari joutui salamurhaajan uhriksi.

*****

Jules Verne (1828 - 1905) oli seikkailukirjoistaan kuuluisa. Verne julkaisi peräti 63 romaania, ja häntä pidetään osaltaan science fictionin edelläkävijänä.

Jules Vernen Kapteeni Hatteras -trilogiasta olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen Kapteeni Grantin löytymisestä olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Maailman ympäri 80:ssä päivässä on blogattu TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Sukelluslaivalla maapallon ympäri TÄÄLLÄ

Jules Verne: Sukelluslaivalla maapallon ympäri

Jules Verne: Sukelluslaivalla maapallon ympäri, alkuteos Vingt mille lieues sous les mers, 1870, suomentanut Martta Tynni, WSOY 1970, Nuorten Toivekirjasto 62. Sivumäärä on 320. Lukuja on 45 joten luvut ovat lyhyitä.

Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri on ollut lapsuuteni yksi tärkeimmistä kirjoista.

Teoksen alussa etsitään salaperäistä laivojen upottajaa. Yhdysvaltain armeijan fregatti Abraham Lincoln varustetaan etsimään "hirviötä". Etsijöissä ovat Pariisin Luonnonhistoriallisen museon professori Pierre Aronnax, harppuunamies Ned Land ja professorin palvelija Conseil. Japanin lähellä neljän kuukauden etsinnän jälkeen 2.11 "miekkavalas" löytyy. Jahdissa laiva saa vaurioita ja kolmikko putoaa mereen ja he  "pääsevät" itse upottajan eli Kapteeni Nemon sukellusveneen Nautiluksen matkaan. Nemo tutustuu kolmikkoon, mutta ei aluksi paljasta henkilöllisyyttään. Tilanne muistuttaa Ian Flemingin Tohtori Ei:tä jossain määrin, mutta kapteeni Nemo ei varsinaisesti upota aluksia rahan toivossa ennemmin syynä on pettymys tai pako maailmasta veden alle omien uskollisten miesten joukkoon. Nemon tavaroissa lukee N ja motto Mobilis in Mobili. "Liikkuva liikkuvassa" eli sukellusvene liikkuu liikkuvassa vedessä.  Nemo tarkoittaa Ei kukaan. Kapteeni Nemo ja Tohtori Ei molemmat ovat ylpeitä rakennelmistaan. Nemon sukelluslaivalla Nautiluksella on pituutta 75 metriä ja "teräslieriön" halkaisija on 8 metriä. Alus käy sähköllä, jonka tuottamistapa jäi minulle mysteeriksi. Sähköä saadaan kuitenkin 'rajattomasti' meriveden suolasta ja hiilestä. Nautiluksessa on sähkövalo, lämmin ja kylmä vesi sekä paineilmaa. Aseet ja sukellusilma "toimivat" paineilmalla.

Nautiluksen osat on tilattu ympäri maailmaa, keula Ruotsista Motalasta (perustettu vapaakauppalana 1823). Asennukset Nemo teki itse miestensä kanssa. Nautiluksessa on upea sisutus, oma merimuseo, jossa on paljon simpukoita ja helmiä, mittava kirjasto, jossa on 12 000 nidettä ja lisäksi taideaarteita. Professori Aronnax pitää Nemoa kauneimpana näkemänään ihmisenä Nemo arvostaa tiettyyn rajaan asti Aronnaxia, hänellä on professorin teos merentutkimuksesta. Aronnax suhtautuu Nemoon hyvin arvostavasti, vaikka ei hyväksy tämän laivanpuhkomisia, joista ensimmäinen oli vahinko, toinen ehkä vielä itsepuolustusta, mutta kolmas on jo kostoteurastus.

Professori Aronnax on kirjan minäkertoja eli tapahtumia tarkastellaan hänen silmin. Nemo aloittaa omien sanojensa mukaan viimeisen maailman ympäri matkansa. Kolmikko Aronnax, Ned Land ja Conseilon matkustavat Nautiluksella seitsemän kuukautta (6.11.1866 - 22.6.1867) ja matka kattaa 20 000 peninkulmaa. Japanista matkataan Tongalle, Samoalle, Fidzille ja sieltä Papua-Uusi Guineaan, jonka koralliriuttoihin Nautilus jää laskuveden vuoksi 'karille'. Papualaisia Nemo ei pidä "villeinä" verrattuna ihmisiin yleensä, mutta karkottaa alukseen tunkevat uteliaat sähköistämällä sukellusveneen. Kansikuvan tapaus sattuu Ceylonin saaren läheisyydessä. Nemo näyttää luolassa kookospähkinän kokoisen helmen matkustajilleen, ja samalla hai hyökkää erään paikallisen helmenkalastajan kimppuun. Nemo menee pelastamaan miestä. Lopulta Ned Land pelastaa Nemon. Nemo pelastaa myöhemmin Nerd Landin jättiläismustekalan lonkeroista. Nemo esittelee Aronnaxille,  Nautiluksen sataman sammuneessa tulivuoren kraatterissa.

Jännittävin seikkailu on Etelänavalla, minne Nautilus pääsee, ja Aronnax ja Nemo valloittavat navan. Takaisin tullessa Nautilus jää jättiläisjäävuoren sisään, mutta pääsee jännittävien vaiheiden jälkeen pois käyttämällä kuumia vesisuihkuja ja puskemalla itsensä vapauteen. Etelämanner on manner, joten sinne ei minusta pääse sukellusvenellä niin kuin pääsee Pohjoisnavalle, jonka alitti ydinkäyttöinen sukellusvene nimeltä USS Nautilus vuonna 1958.

Kapteeni Nemo pakenee myös musiikin maailman, hän soittaa ajoittain urkujaan, myös silloin kun kolmikko onnistuu karkaamaan Nautiluksesta Lofoottien lähellä.

Nemo on erakko, hänen terävä järkensä on kostonhimon vääristämä. Merenalaisella matkalla kapteeni Nemo tutustuttaa matkailijat omaan näkökulmaansa ja esittelee sukellusveneensä Nautiluksen kaikki hienoudet ja meren alaisen upean maailman, ja paljastaa menneisyydestäänkin jotain. Kirja oli nuoruudessa varsin vaikuttava lukukokemus, koska siinä seikkaillaan meren alla, ja napajäätiköissä. Vanhempana kirjan alku ja loppu toimi, mutta keskiosa kirjasta tuntui kelluvan paikallaan.

Jules Vernen Salaperäinen saari. (L’Île mystérieuse, 1874) päättää Kapteeni Nemon tarinan. Kapteeni Nemo, tuo eskapistinen erakko asuu muiden miehistön jäsenten kuoltua autiosaarella Nautiluksen satamassa, ilmeisesti samassa kuin yllä on kerrottu,

Nemo auttaa sinne kuumailmapallolla Amerikan sisällissodan aikana paenneita miehiä sekä koiraa. Kapteeni Nemo antaa myös vihjeitä haaksirikkoisille ja eräs haaksirikkoinen tuodaan saarelle. Saarella sattuu kaikennäköistä … Nemo jää saarelle ja hän paljastaa lopulta salaisuutensa: "Kapteeni Nemo oli intialainen, Dakkarin prinssi, Intian sankarin Tippu Sahibin veljenpoika", joka pettyi siirtomaameininkiin ja tuntee katkeruutta Englantia kohtaan, Nemo sai koulutuksensa Euroopassa. Hän osallistui Sepoy-kapinaan englantilaisia vastaan 1857. Nemon vanhemmat, vaimo ja lapset saivat surmansa kapinassa, Nemo käänsi selkänsä maailmalle, keräsi uskolliset miehet ja tutustui merenalaiseen maailman. Mobilis in mobili on edelleen Nemon motto. Hänellä on Nautiluksessa edelleen urut, taideaarteita ja jalokiviä, jotka hän antaa Cyrus Smithille ja neuvoo häntä poispääsyssä vulkaaniselta saarelta.

****
Jules Verne (1828 - 1905) oli ranskalainen tuottelias kirjailija, joka kirjoitti sekä omaan aikaansa liittyviä seikkailukertomuksia, mutta häntä pidetään myös Scifin "isänä".
Jules Vernen Kapteeni Hatteras -trilogiasta olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen Kapteeni Grantin löytymisestä olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Maailman ympäri 80:ssä päivässä on blogattu TÄÄLLÄ.

Osallistun tällä (ja ehkä muillakin) Lapsuuteni kirjasuosikit lukuhaasteeseen TÄÄLLÄ.

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä, ranskankielinen alkuteos Le tour du monde en quatre-vingts jours, julkaistiin 1872.


Jules Vernen Maailman ympäri 80:ssa päivässä on Vernen tunnetuimpia teoksia, ja todella hyvä. Kirjan alussa esitellään romaanin päähenkilöt Phileas Fogg  ja Jean Passepartout. Phileas Fogg on Reformiklubin jäsen. Hänestä ei tiedetä juuri mitään. Hän viettää hyvin säännösteltyä ja tarkkaa elämää. Hänen rahojensa alkuperää ei tunneta, mutta tiedetään hänen olevan aito herrasmies. Phileas Fogg on hyvin tarkka tavoissaan. Hänen palvelijansa James Forsterin työsuhde päättyi kun hän toi hieman liian kylmää partavaahtoa Foggille. Partavaahdon olisi kuulunut olla 30 Celsius-asteista, mutta se oli vain 29 asteista. Tämän vuoksi Phileas Fogg palkkaa palvelijakseen Passepartoutin, joka on viettänyt kirjavaa elämää, ratsastanut sirkuksessa, ollut nuorallatanssija, toiminut palomiehenä ja lopulta kamaripalvelijana. Passepartout on 30-vuotias.

Tarina alkaa toinen lokakuuta 1872, kun Fogg asuu Saville-row 7:ssä. Reformiklubissa Phileas Fogg pelaa vistiä viiden miehen kanssa, jotka ovat insinööri Andrew Stuart, pankkiirit John Sullivan ja Samuel Fallentin, panimon omistaja Thomas Flanagan sekä Englannin Pankin johtaja Gauthier Ralph. Seurueella on kaksi puheenaihetta. Englannin Pankista on 29.9.1872 anastettu 55 000 puntaa, sillä aikaa kun virkailija on kirjannut ylös kolmen shillingin ja kuuden pennin summaa (First things first:). Toinen puheenaihe on maailman avartuminen, joka vaikeuttaa pankkirosvon pakoa. Phileas Fogg lupaa matkata maailman ympäri 80:ssä päivässä ja lyö vetoa siitä näiden viiden "herrasmiehen" kanssa. Matkareitti luonnostellaan klubilla ja on seuraava: Lontoosta matkustetaan Sueziin, jonne saavutaan viikossa laivalla, sieltä laivalla Bombayhyn (13 päivää), edelleen junalla ja norsulla Kalkuttaan (3 päivää), sieltä Hongkongiin laivalla (13 päivää), sieltä Jokohamaan laivalla (6 päivää), San Franciskoon (22 päivää), junalla New Yorkiin (7 päivää), sekä laivalla ja junalla Lontooseen (9 päivää). Fogg sanoo, että tämä aikataulu ottaa huomioon kaikki viivästykset.

Passepartout on kummissaan, kun Fogg ilmoittaa, että illalla on lähtö. Fogg nostaa pankista 20 000 puntaa eli puolet omaisuudestaan matkakassaksi. "Hienot vetokumppanit" ovat saattamassa Foggia, jonka lähtö aikaansaa mediamyrskyn, jonka kuluessa Foggia aletaan epäillä pankkiryöstäjäksi, ja hän saa peräänsä poliisi Fixin. Vanha lordi Albermale on ainoa, joka luottaa Foggiin ja  lyö hänen puolestaan 5000 punnan vedon. Tämä pankkiryöstöepäilys on monessa kohdin hidastamassa ja estämässä Foggin matkustamista, mutta muitakin vastoinkäymisiä on.

Matka taittuu siis laivalla Sueziin, jossa Fix yrittää turhaan pysäyttää Foggia. Bombayhin saavutaan etuajassa Mongolia-laivalla, josta jatketaan junalla Kalkuttaan. Intiassa tapahtuu vastoinkäymisiä ja onnenpotkukin. Passepartout menee temppeliin kengillä, josta joutuu pakenemaan kengittä. Fix yrittää saada heitä Kalkuttassa heidät vankilaan ja onnistuukin. Passepartoutille tuomitaan 30 päivää vankeutta ja Foggille 15 vuorokautta, sillä hän vastuussa palvelijastaan. Fogg maksaa takuut yhteensä 2000 puntaa. Junamatka Kalkuttaan on päättyä huonosti. Junarata ei ole vielä valmis, mutta Fogg ostaa norsun 2000 punnalla. Hän hankkii myös hyvän norsun hoitajan, jolle lahjoittaa lopulta norsun. Tässä kohtaa sattuu merkittävin tapaus koko kirjassa. Ystävykset päättävät pelastaa rajahin lesken roviolta. Roviolta ruhtinattaren hakee Passepartout. Leski nimeltään Aouda on kauppiaan tytär, nykyisin orpo ja leski, hän on saanut englantilaisen kasvatuksen. Fogg lupaa viedä hänet sukulaisten luo Hongkongiin. Intian osuudessa on paljon huomioita paikallisista tavoista ja uskonnoista, mutta kiinnitän huomiota erään matkustajan ammattiin, hän oli indigon ja oopiumin kauppias, tuolloin laillista jälkimmäinen siis ja tuottoisaa.

Rangoonilla Hongkongiin tullaan myrskyn vuoksi myöhässä. Yokohamaan liikennöivä Carratic on kuitenkin vielä satamassa. Passepartout ostaa liput ja hytit. Aoudan sukulainen muuttanut Hollantiin, joten Aouda matkustaa Eurooppaan. Fix haluaa viivästyttää Foggia, ja vie Passepartoutin oopiumluolaan ja huumaa tämän. Passepartout toimitetaan kuitenkin satamaan ja Carnaticiin. Laiva lähtee etuajassa eikä Fogg ehdi siihen. Fogg ei tiedä palvelijastaan ja antaa Hongkongissa ohjeet lähettää hänet Englantiin, ja vuokraa Tankadere -nimisen veneen ja matkustaa myrskyssä Shanghaihin, josta viime tipassa pääsee nousemaan Yokohaman laivaan. Fix, joka on saanut Yokohamasta vangitsemismääräyksen, lyöttäytyy Foggin matkaan. Tarkoituksena on jatkaa edelleen San Franciscoon.  Yokohamassa Passepartout pestautuu sirkuksen klovniksi. Fogg ja Aouda ovat katsomassa esitystä ja ottavat palvelijansa mukaansa ja matkustavat  yhdessä General Grantilla San Fraciscoon oikeassa ajassa eli saapuvat 3.12.1872 aamulla ja lähtevät illalla junalla kohti New Yorkia. San Franciscossa vietetään päivän verran, siellä pöyhkeilee eversti Proctor, joka kukkoilee junassakin, ja Fogg aikoo kaksintaistella hänen kanssaan. Kaksintaistelu keskeytyy intiaanien hyökkäyksen vuoksi. Passepartout otetaan vangiksi, ja Fogg lähtee intiaanien perään. Passepartout saadaan vapaaksi, mutta juna on jo mennyt. Foggin mukana pysyvä Fix ehdottaa kulkuvälineeksi lumella kulkevaa rekeä, jossa on purje. Reet kulkevat nopeasti ja he vaihtavat junaan Omahassa, mutta myöhästyvät New Yorkista lähteneestä laivasta 45 minuuttia.

Fogg ostaa paikat nelikolle Speedy -nimisestä aluksesta ja matka Liverpooliin alkaa, mutta matka etenee liian hitaasti, ja Fogg ostaa koko laivan ja alkaa polttaa laivan puuosia ja he pääsevät Irlantiin ja sieltä laivalla Liverpooliin, jossa Fix vangitsee Foggin. Fogg luulee, että on 21.12.1872 ja määräaika umpenee klo 20:45. Joten kaikki on lopussa, tai veto on käytännössä hävitty. Oikea varas James Strand  on otettu kiinni kolme päivää sitten ja Fogg myöhästyy määräajasta 5 minuuttia.

Henkilöt
Tarinan keskeiset henkilöt ovat toisilleen outoja. Fogg palkkaa Passepartoutin aamupäivällä, kun jo illalla lähdetään matkaa.  Fix, joka elää omaa fantasiaansa mestarisalapoliisista ja palkkiosta, tapaa Passepartoutin vasta Suezilla, ja Foggin tätä myöhemmin. Rouva Aouda pääsee joukkoon matkalla Kalkuttaan. Matka ja varsinkin tällainen matka osoittaa kuitenkin ihmisen luonteen.

Phileas Fogg on periksi antamaton, kuten Vernen "sankarit" (kapteeni Nemo ja kapteeni Hatteras) yleensäkin hänen ajatuksistaan ei anneta juuri tietoa, mutta Fogg on hyvin periaatteellinen, nopea päätöksissään ja järkähtämätön. Fogg on englantilainen herrasmies. Häntä kutsutaan monesti herrasmieheksi. Mikä on englantilainen herrasmies? Moitteettomat käytöstavat, sivistynyt, kohtalaisissa varoissa eikä tee rahvaanomaisesti työtä? Luultavasti Fogg on käynyt sisäoppilaitoksen, rikastunut joko siirtomaissa tai saanut perintöä. Englantilaisen herrasmiehen ympäristö on miehinen, sisäoppilaitokset ovat vain pojille, armeija on ollut miehille, ja Reformi-klubissa kuhnuroi vain miehiä.

Jean Passepartout on hyvinkin hyvä ihminen ja ranskalainen. Hän pelastaa pyyteettömästi ruhtinatar Aoudan roviolta.  Aouda on leski, hän on kuitenkin Foggia nuorempi. Vernen kirjoissa ei hempeillä, eikä näytetä rakkautta.  Ruhtinatar rakastaa Foggia, Fogg taas ei välitä lainkaan siitä, että Aouda on leski. Vaikka Foggin tiedot ja kokemuksista naisista vaikuttavat vähäisiltä, hän englantilaisena herrasmiehenä tietää, että avioliitossa hän selviää, ja varmasti selviääkin. Fogg on nimittäin todellinen herrasmies, toisin kuin muut kerhon kuhnurit. Aouda on hyvin vahva nainen, hän on mukana matkalla täysin siemauksin, eikä valita eikä rutise. Kun "vedon häviämisen" jälkeen Fogg on alamaissa, Aouda tekee tuohon ajankohtaan nähden yllättävän ratkaisun, hän kosii Phileas Foggia, joka on menettämässä omaisuutensa 20 000 puntaa. Fogg otti matkalle mukaan toiset 20 000 puntaa ja kulutti niistä 19 000 puntaa. Passepartout muuten jätti kaasuhanan päälle, mutta vain 79 päiväksi, sillä  kiertäessään itään hän on voittanut tuon yhden päivän. Tämä ilmenee kuulutuksista. Reformiklubille tulee kiire, ja kaikkia koirien ystäviä ehkä kirpaisee tieto, että kaksi "kirjakoiraa" kuolee Foggin rynnistäessä vaunuilla "kerhoystäviensä" eteen juuri oikeaan aikaan. Alttarille astellaan sitten seuraavana päivänä, koska Aouda suostuu ottamaan Foggin rikkaana miehenäkin.

Tällaista on suuri kirjallisuus, uskomatonta seikkailua, käännekohtia, ja onnellisia loppuja. Kirjamaailmassa pitää hyvän voittaa paha.

Jules Vernen Maailman ympäri kahdeksassakymmenessä päivässä on loisto kirja.

****
Ranskalaista kirjailijaa Jules Verneä (1828 - 1905) pidetään seikkailu-  ja scifi-kirjailijana, koska hänen ajatuksensa tekniikasta oli aikaansa edellä. Tässä ei varsinaisesti ennustettu mitään uutta, vaan kaikki oli jo olemassa. Maailma kylläkin suppeni varsin nopeasti, lennätin yleistyi, polttomoottori ja puhelin keksittiin. ...

Jules Vernen Kapteeni Hatteras -trilogiasta olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen Kapteeni Grantin löytymisestä olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Sukelluslaivalla maapallon ympäri TÄÄLLÄ

Maailman ympäri 80:ssa päivässä oli myös mukava piirrossarja, johon kommenteissa viitataan, tässä VHS-videon kansi. Sarjaan oli lisätty kaksi henkilöä, eli Tico Passepartoutin kaveriksi, sekä paha Transfer, joka yritti kaikin keinoin sabotoida Fogin matkantekoa.

Jules Verne: Kapteeni Hatteras -trilogia

Jules Verne:  Pohjoista kohti, Talvi napajäissä sekä Kapteeni Hatteras, alkuteos Voyages et aventures du Capitaine Hatteras, 1866, suomentanut V. E. Hämeen-Anttila, Karisto, 1978.

Suomessa Kapteeni Hatteraksen seikkailut on julkaistu kolmena kirjana, jotka aivan pienenä luin. Sarja kertoo Hatterasin halusta valloittaa Pohjoisnapa ensimmäisenä.

Jules Verne: Pohjoista kohti, kapteeni Hatteras-sarjan osa 1, Les Anglais au Pôle Nord

Kirjan alku on salaperäinen, priki Forwardia varustetaan matkaan. Aluksella on teräskeula ja se on tehty tiikistä, siinä on purjeiden lisäksi 120 hevosvoiman höyrykone, joka tuolloin oli iso prikiin. Perämies Shandon on saanut tehtäväksi varustaa laivan.  Laivaan pakataan kuuden vuoden varusteet sahoja, työkaluja, muonaa, kahvia teetä, laivakorppuja, suolattua ja kuivattua lihaa sekä "intiaanien säilykettä" eli pemmikaania. Kapteeni pysyttelee piilossa, hän astuisi laivaan vasta myöhemmin ja tarkka määränpää on epäselvä.

Forward lähti eteenpäin kohti pohjoista huhtikuussa 1860 mukanaan 17 miehistön jäsentä. Laivaa ohjasi perämies Shandon, sillä salaperäinen kapteeni loistaa poissaolollaan. Miehistöön kuuluvat lähtiessä perämies Richard Shandon, hänen varamiehensä James Wall, tohtori Clawbonny,  pursimies Johnson, harppunamies Simpson, kirvesmies Bell, koneenkäyttäjät Brunton ja Plover, jäämestari Foker, seppä Wolsten, matruusit Bolton, Clifton, Gripper, Pen ja Garry, lämmittäjä Warren sekä kokki Strong. Miehistö on protestanttista, mikä erikseen mainitaan, sekä kokki on musta, joka sekin mainitaan n-sanalla, lisäksi laivassa on kapteeni koira Duk. Lisäksi hankitaan matkalla vetokoiria.

Kerronnassa puhutaan muista retkikunnista. Pohjoisessa oli ollut usea retkikunta, osa oli etsimässä vuonna 1845 kadonnutta sir John Franklinin retkikuntaa. Sir John Franklin oli syntynyt 1786 ja kuoli 1847. Hän etsi laivoillaan Erebus ja Terror Luoteisväylää, mutta juuttui kohtalokkaasti jäihin.

Forward menee kohti pohjoista, ja napapiirikin ylitetään. Pakastaa ja jäävuorista ja railoista on haittaa. Taikauskoiset (protestantit?) merimiehet luulevat, että koira on kapteeni. Koiran nimi on Duk ja merimiesten raivon ja pelon kasvaessa se tungetaan Penin toimesta hylkeen avantoon, joka peitetään. Koira kuitenkin selviää ja saapuu laivaan ja oikea kapteeni eli kapteeni Hatteras astuu ylväänä esiin. Hatteras on esiintynyt matruusi Garrynä. Hatteras on olutmiljonäärin poika, ja naparetkeilijä. Kymmenen vuotta sitten hän yritti pohjoiseen, hän purjehti Huippuvuorten kautta, mutta laiva juuttui jäihin. Hatteras käveli "etelään" ja oli ainoa, joka selvisi. Nyt hän yrittää ilmeisesti Grönlannin ja Kanadan itäosien välistä, Kevät on kylmä. Hatteras on rohkea, ylpeä englantilaisuudestaan, mutta minusta kärsimätön. Hän motivoi miehiä rahalla, jokaisesta 72 leveysasteen jälkeisestä "leveysasteesta" jokainen miehistön jäsen saisi tuhat puntaa kotisatamassa. Matka edistyy suotuisasti, mutta takapakkeja tulee. Retkikunta saapuu magneettiselle pohjoisnavalle, joka teoksen mukaan on ollut 70 astetta ja 51 minuuttia pohjoista leveyttä, sekä 96 astetta 46 minuuttia itäistä pituutta, joka voi pitää paikkaansa, sillä magneettinen pohjoisnapa on "liikkeessä".

Laivalla on syttyä kapina, kun Hatteras ei pääse eteenpäin, ja hän määrää sytytettäväksi tulen laivaan "koneisiin". Miehistö pelkää hiilen loppuvan. Pen kieltäytyy jatkamasta ja on syntyä kapina. Se päättyy Penin vangitsemiseen, ja edelleen jatketaan eteenpäin kohti pohjoista ....

Jules Verne: Talvi napajäissä, kapteeni Hatteras-sarjan osa 2,  
Forward ankkuroidaan paikkaan, jonka koordinaatit ovat 76° 57' leveysastetta ja 99° 20' pituusastetta. Kapteenilla on teoria, että Pohjoisnavan lähellä oli sula meri (mannerta ei ole, mutta minusta meri lienee jäässä?). Ainoa paikka, jonka itse löydän, on Victorian saari, joka on Kanadan pohjoisosassa, se on maailman kahdeksanneksi suurin saari, siellä asuu 1700 ihmistä, tuolloin tuskin yhtään, minusta koordinaattitieto johtaa Bathurstinsaarelle. Maailmassa ei tuolloin ollut kartoitettu napa-alueita, eikä karttoja ollut. Hatteras tutkii kirjoja. Sir John Franklinia etsivät ainakin Sir James Rossin alukset Enterprise ja Investigator  vuonna. 1848 etsi Franklinia. Sir Edward Belcher (1799 -  1877) etsi Franklinia viidellä laivalla.

Forwardin talvehtimispaikka on hyvä, ja ruokaa ja varusteita on, mutta hiili loppuu, sen jälkeen poltetaan spriitä, ja eläinten rasvaa. Ulkona on pakkasta -40 astetta Celsiusta, miehet kärsivät kylmästä ja keripukista. Kirjan mukaan Hatteras talvehtisi kylmyysnavalla, mikä lienee väärä tieto, sillä se on Venäjän luoteisosissa nykyisin ja varmasti myös tuolloin.

Hatteras päättää lähteä hakemaan koiravaljakoilla hiiliä Belcherin haaksirikkoutuneesta aluksesta (siis yksi viidestä ilmeisesti haaksirikkoutui), Hatteras on itse liikkeellä vain yhdellä aluksella. Matkaan lähtevät Hatteras, Clawbonny, Bell, Simpson ja Duk. Matka on erittäin raskas, eivätkä he pääse "hiilivarastolle". Sen sijaan he löytävät paikan, missä on paljon kuolleita, mutta yksi vielä elävä, jonka retkikunta ottaa mukaan. Takaisin päästään, mutta laiva on tuikattu tuleen, ja se räjähtää. Tohtori kerää muonan rippeet, ja kamiinan. Miehet olivat alkaneet juopotella, ryhtyivät kapinaan perämies Shandonin johdolla. Lähtiessä Pen tuikkasi laivaan tuleen. Ainoa kapteenille uskollinen mies Johnson jäi odottamaan retkikuntaa. Pelastettu mies on Porpoisen amerikkalainen kapteeni Altamont, joka lienee etsinyt Luoteisväylää. Laiva on tehnyt haaksirikon, mutta se on jäällä, ja täynnä varusteita. Jäljelle jääneet kapteeni Hatteras, tohtori Clawbonny, Bell, Johnson ja Duk sekä Altamont taivaltavat uuvuttavan ja matkan Porpoiselle lopussa ilman muonaa ja ammuksia. He tekevät Porpoiselle linnoituksen, pitävät pakkasta. Retkikunnassa on jännitteitä kahden kapteenin välillä. Altamontin maat löytämät maat nimetään Uudeksi Amerikaksi ja Washingtonin niemeksi. Hatteras ei halua omaa nimeään näihin paikkoihin.

Jules Verne: Kapteeni Hatteras

Tohtori on tasoittava henkilö, ja luo optimismia. Retkikunta tarinoi ja taistelee karhujen piiritystä vastaan. Hatteras suunnittelee edelleen Pohjoisnavan valloitusta. Hän ei haluaisi käyttää "uuteen laivaansa" Porpoisen materiaalia (sen sijaan hän syö koko ajan Porpoisen muonaa :). Hatteras ei myöskään halua paljastaa suunnitelmiaan Altamontille. Kireä tilanne laukeaa, kun Altamont pelastaa Hatterasin hengen, ja miehistä tulee "veljiä". Kesäkuussa on yötön yö, ja lämpötila on plussalla. Retkikunta lähtee reellä pohjoiseen ja saavutaan avoimen meren rantaan, ja lähdetään purjehtimaan. Lopulta Hatteras katoaa, mutta löytyy ja 11.7.1861 hän kirjaa saapuneensa "Kuningattaren saarelle" ja kiipeää tulivuoren laelle. Tavoite "Pohjoisnapa" siis saavutettiin, mutta Hatteras menettää järkensä. Muut retkikuntalaiset hoitavat paluumatkan. He purjehtivat Porpoiselle, jonka muonavarat eläimet ovat syöneet. Talvi on tulossa (vaikka on vasta elokuu), joten retkikunta purjehtii etelään, ja jatkaa reellä. Paluumatkalla selviää kapinallisten kohtalo, he ovat kuolleet jäätikölle. Retkikunta jatkaa etelään päin, missä pääsevät valanpyytäjien alukseen purjehdittuaan itse jäälautalla, ja oltuaan ilman ruokaa jo kaksi päivää. Lopulta saavutaan Englantiin. Hatteras päätyy Liverpoolin lataamoon, mutta muu retkikunta on ystävystynyt ja pitää yhtä.

Kapteeni Hatteras -trilogia oli yksi lapsuuteni hienoja lukukokemuksia. Vaikka olen nyt iältäni aikuinen, tämä trilogia vetosi minuun edelleen. Jääkenttien puristus, kylmyys, miehistön napina ja kapina, laivan palaminen sekä ylivoimaiset vaikeudet ovat kuvattu uskottavasti ja hienosti. Matkalla Porpoiselle luodit loppuivat. Lopulta muonaa saatiin jäädyttämällä elohopeaa luodiksi. Karhut saatiin häädettyä tekemällä ketun nahkaan "miina", joka räjäytetään paristolla, tuli saadaan sulattamalla lunta ja tekemällä vedestä ensin jäätä ja siitä linssi eli kirjassa on paljon yksittäisiä pulmatilanteita, jotka onnistutaan ratkaisemaan.

*****

Ranskalaista kirjailijaa Jules Verneä (1828 - 1905) pidetään scifi-kirjailijana, koska hänen ajatuksensa tekniikasta oli aikaansa edellä. Jokke on samaa mieltä.

Oikeasti napaseutujen "Hatteras" oli norjalainen Roald Amundsen (1872 - 1828), joka "löysi" Luoteisväylän vuonna 1906, Amundsen oli Etelänavalla ennen Scottia 14.12 1911 ja pääsi elävänä takaisin vuonna 1912. Amundsen lensi Pohjoisnavan yli ensimmäisenä vuonna 1926. Amundsen katosi Jäämerellä 1928. Luoteisväylää etsi myös tanskalainen Jens Munk niinkin aikaisin kuin 1619 -1620. Turhaan etsinyt Munk kuoli vuonna 1628.

Olen blogannut Jules Vernen Kapteeni Grantin löytymisestä täällä.
Jules Vernen kirjasta Maailman ympäri 80:ss.ä päivässä on blogattu TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Sukelluslaivalla maapallon ympäri TÄÄLLÄ

Jules Verne: Kapteeni Grantin löytyminen

Jules Verne: Kapteeni Grantin löytyminen, Karisto 1979, alkuteos Les Enfants du Capitaine. L'Ocean Pasifique. 1868, suomentanut Eino Woionmaa, sivumäärä 217.

Minulla oli hyvä syy lukea Jules Vernen Kapteeni Grantin löytyminen, sillä se päättää trilogian, jossa aiemmat osat ovat Kapteeni Grantin lapset ja Kapteeni Grantia etsimässä. Itse luin pienenä jomman kumman, ja minua on jäänyt vaivaamaan, minne katosi Kapteeni Grant ja löytyikö koskaan. Olen pystynyt elämään epätietoisuudessa, mutta ostin kirjan antikvariaatista, jotta asia vihdoin selviäisi. Teoksen kansikuva vaikuttaa pahaenteiseltä, ettei vain kallo kuuluisi Kapteeni Grantille.

Itse asiassa olisin saanut vastauksen joko google-bookseista tai gutenbergistä, molemmissa on nämä kirjat, tosin gutenbergin suomennos on selvästi lyhennelmä.

Kapteeni Grant, skotti on uudisraivaaja, joka on kadonnut laivansa haaksirikon jälkeen, neuvokas mies on laittanut pullopostia. Ykkösosassa Kapteeni Grantin lapset  löytyy vasarahain vatsasta pulloposti, jossa on kolme asiakirjaa. Asiakirjat ovat hankalasti tulkittavia (oikean asun löydät Gutenbergistä täältä):

Kolme asiakirjaa ovat veden vaurioittamia ja eri kielisiä, niissä on hapertuneita sanoja kuten

I: 62 Bri gow     sink stra   aland    skipp Gr this monit of lond    and ssistance    lost

II: 7 Juni Glas        zwei atrosen graus bringt ihnen

III:  trois ats tannia gonie austral abor contin pr cruel indi             jete ongit    et 37° 11' lat

  

Tässä on oikeita ja vääriä vihjeitä, olennaista on kuitenkin leveysaste 37 ja päivämäärä 7.6.1862, Australiaan viittaus, mutta toisaalta puhutaan julmista intiaaneista. Ennen viimeistä osaa on haravoitu maita ja meriä ja vastoinkäymisiä on koettu. Etsintäretkikuntaan kuuluvat lordi Edward Glenarvan ja vaimonsa lady Helena sekä Mary Grant, kapteeni John Mangles ja Paganel. Lordin laiva Duncan on kateissa tai kaapattu. He ostavat laivaliput levottomaan Uuteen Seelantiin, koska sieltä on jatkoyhteys emämaahan Englantiin.

Seuraavaksi on hyytävää historiatietoa Uudesta Seelannista, teoksen mukaan Uudessa Seelannissa kävi ensimmäisenä eurooppalaisena Abel  Tasman 1642, mutta myös kapteeni Cook seuraavalla vuosisadalla 1769. Historian kertauksessa painotetaan vihamielisiä ja julmia alkuasukkaita, jotka syövät maahantulijat. Tätä aihetta pohditaan monta lukua. Käy niin, että laivan kapteeni on juoppo ja alus karahtaa kiinni särkkään. Petollinen kapteeni häipyy. Seurue tekee lautan ja yrittää päästä Uudessa Seelannissa turvalliseen satamaan. Seurue päätyy Uuteen Seelantiin, mutta joutuvat miltei heti paikallisten saartamiksi ja vangeiksi.

Historiasta tiedämme, että maori-sota oli käynnissä. Uudessa Seelannissa maorit sotivat englantilaisia vastaan. Englantilaisilla oli kirjan mukaan siirtokuntia maassa, edelleen kerrotaan, että Cookin aikana alkuasukkaita 490 000 vuonna 1845 enää 109 000, maoreja oli kuollut sodissa, mutta myös taudit ja alkoholi harvensivat väestöä. Maariidat olivat varmaankin yksi sodan syistä. Retkikunta joutuu siis alkuasukkaiden vangiksi ja päällikön nimi on pelottava Kai-Kumu "hän joka syö vihollisensa". Kirjan mukaan alkuasukkaat käyttävät tatuointeja eli mokoja. Niitä voidaan tehdä niille, jotka ovat käyttäytyneet kunniallisesti. Päälliköillä on tatuoituna eläinten kuvia. Tabu -sana on peräisin Polynesiasta, tässä kirjassa maorit käyttävät tätä tabu -termiä, päällikkö voi julistaa jonkun asian tai henkilön tabuksi, joka omalta osaltaan myös suojaa kohdetta.

Peribrittäiläiseen tapaan miehet puolustavat naistensa kunniaa, ja pääsevät pakenemaankin, ennen kuolemantuomioidensa täytäntöönpanoa. Paganel joutuu erilleen ja löytyy viidakosta harhailemasta. Kaveri on tapahtuneesta kumman hiljainen. Paganel on ollut paikallisen toisen heimopäällikön "vieraana". Paganelin johdolla kiivetään vuorelle, jossa aiheutetaan tulivuoren purkaus ja päästään pakoon, läpi laavakenttien ja rikkilähteiden. Kirjassa ihastellaan myös Ikana-Mauin saaren luontoa ja näkevät moa -linnunkin, Moat kuolivat sukupuuttoon, 1800-luvulla saattoi olla enää pieniä yksilöitä jäljellä, moat kuolivat luultavasti maorien metsästykseen.

Loppuosa Uuden Seelannin seikkailusta menee paremmissa merkeissä. He päätyvät kanoottiin ja löytävät oman laivansa Duncan.

Lukukokemukseni oli palkitseva, koska loppuosassa kapteeni Grant löytyy autiolta saarelta, jossa hän on elänyt kuten Robinson  Crusoe. Koti-Skotlantiin päädytään. Monia häitä vietetään. Iki-poikamies- Paganelkin purjehtii avioliiton satamaan. Samalla selviää, että maorit ovat tatuoineet kaverin kehon täyteen kuvia, heraldinen kiwi nokkii hänen sydäntään. Oliko tämä maorien rangaistus vai palkinto? Aiemman tekstin mukaan se oli kunnianosoitus, sillä kiwi on eläin ja sen tatuoiminen osoittaa suurta kunnioitusta.

Tämä on  ensimmäinen tatuointitarina Uudesta Seelannista.

*****
Jules Verne (1828 - 1905) oli ranskalainen tuottelias kirjailija, joka kirjoitti sekä omaan aikaansa liittyviä seikkailukertomuksia:

Jules Vernen Kapteeni Hatteras -trilogiasta olen blogannut TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Maailman ympäri 80:ss.ä päivässä on blogattu TÄÄLLÄ.
Jules Vernen kirjasta Sukelluslaivalla maapallon ympäri TÄÄLLÄ

Hyvä akateeminenkin tutkimuksen aihe olisi kuinka tarkka oli Vernen kuvaus 1800-luvun oloista. Tässäkin on maorien tapoja varsin suorasukaisesti kerrottu. Oma kulttuurintuntemukseni ei riitä asian analysoimiseksi. Kirjassa on kohtaus, jossa Edward Glenarvan surmaa maorin, joka ahdistelee lady Helenaa. Maori-päällikkö julistaa eurooppalaiset "tabuksi", ja kuollut maori haudataan perinteiden mukaan. Hautajaisissa lyödään nuijalla kuoliaaksi hänen vaimonsa ja orja-palvelijansa, jotka laitetaan samaan hautaan. Orjat jatkavat herransa palvelemistaan tuonpuoleisessa. Samanlainen kohtaushan on Maailman ympäri 80:ssä päivässä, jossa prinsessa Aoudaa ollaan polttamassa rovioilla, koska hänen miehensä on kuollut.

Teoksessa ilmenee ihmissyönti monessa kohdin, sitä selitetään eri tavoin, mutta yllättävälläkin syyllä, eli riistan vähyydellä. Myös silmien ja aivojen syönnistä puhutaan. Kannibalismikuvauksia olen lukenut enemmänkin Polynesiasta kuin Uudesta Seelannista ja tabu -sana on minusta polynesialaista perua. Mutta onko Vernen antama kuva nykytutkimuksen mukainen? Vai onko hän ollut legendojen vallassa. Minusta tämä kirja oli toki jännittävä, mutta monessa kohdin varsin pöyristyttävä ja etova.