Isaac Bashevis Singer: Orja

 

Isaac Bashevis Singer: Orja alkuteos The Slave 1962, suomentaja Kaj Kauhanen, Koko Kansan Kirjakerho 1983, sivumäärä 272.

Nobelisti Isaac Bashevis Singerin romaani Orja kertoo Jaakobin ja Saaran uskomattoman rakkaustarinan 1600-luvulta. Rakkaus on aitoa ja syvää, mutta täynnä vaikeuksia, uhrauksia, epäilyjä, kasvamista ja menetyksiä. Alempana enemmän henkilöistä ja juonesta.

Pidempi oppimäärä
Jaakobin juutalaisperhe: vaimo Zelda ja lapset on tapettu kasakoiden hyökkäyksessä ja Jaakob on myyty orjaksi sivistymättämälle talonpojalle Jan Bzikille. Jaakob hoitaa vuorilla laiduntavia lehmiä  ja majoittuu ulkona, missä hän harjoittaa uskontonsa tapoja ja rukoilee. Kyläläiset suunnittelevat jatkuvasti hänen tappamistaan. Bzikin perheen nuori leskitytär Wanda rakastuu Jaakobiin, joka yrittää vastustaa kiusausta, hän ei saisi olla kristityn kanssa suhteissa. Kristitty on sikäli huono ilmaus, että kylässä on paljon taikauskoa. Wanda (25 v) on siveä ja pyrkii hyvään, mutta kylässä rehottaa juoppous, irstaus ja rutsa ja "pappikin oli siittänyt puoli tusinaa äpäriä". Tämä tapojen alkeellisuus, takapajuisuus, varuillaanolo ja synnissä eläminen on yksi kirjan teema. "Puolalaiset voudit olivat juoppoja ja varkaita. Juutalaisetkin pistivät omiin taskuihinsa aina kun tilaisuus salli, mutta heidän yllään saattoi kartanon antaa ruoskansa vinkua". s. 130.  

Kylään saapuu juutalaisia, jotka ovat kuulleet Jaakobista ja ostavat hänet vapaaksi. Jaakob joutuu lähtemään näkemätttä Wandaa. Kirjaa on minusta hyvin raskasta lukea, koska siinä on jatkuvasti yhä uusia vastoinkäymisiä, kuitenkin myöhemmin Jaakob "noutaa" (salaa) Wandan ja he asettuvat asumaan Pilitziin. Koska Wanda on kristitty, hän leikkii kuuromykkää Saaraa, jotta ei paljastuisi. Kristityt eivätkä juutalaiset hyväksy tällaista avioliittoa. Jaakobin oppineisuus kantaa, hän opettaa koulussa ja pääsee paikallisen porhon kartanon tilanhoitajaksi. Kaikki käy vastoinkäymisten kautta. Saara odottaa Jaakobin lasta. Synnytys on vaikea, ja huutaminen ja avun pyytäminen aiheuttavat paikallisissa taikauskoa, luullaan hänen olevan riivattu. Saara ei selviä synnytyksestä, mutta lapsi jää eloon. 

Kirja viimeinen osa kuvaa tilannetta 20 vuoden kuluttua, eli Jaakobin paluuta Pilitziin Israelista. Israelissakin on ollut vastoinkäymisiä, kuivuutta ja heinäsirkkoja, mutta Jaakobin ja Saaran poika Benjamin on löytänyt paikkansa. Jaakob haluaisi viedä Saaran luut pyhään maahan. Saaraa ei ole kuitenkaan haudattu hautausmaalle, eikä Jaakob löydä hautaa. Hänellä ei ole varaa palata poikansa luo Israeliin, vaan hän jää paikkakunnalle, missä pian menehtyy.

Isaac Bashevis Singer oli juutalainen, ja (luullakseni) tämä kirja kertoo paljon juutalaisuudesta ja heidän tavoistaan, ja kertoo "laista". En käsittele uskontoa ellei se ole kirjassa pääteemana, ja tässä se minusta on, yksi kantavista teemoista. Kirjassa kuvataan Jaakobin unia, mihin Saara ilmestyy, ja matkaa Israeliin, lisäksi lopussa kerrotaan suurin ihme.

Orjuus on kirjan yksi pääteema. Jaakob on alkuun Jan Bzikin orja, mutta on ajatuksissaan vapaa. Hän taistelee pitkään Wandan rakkautta vastaan. Wanda on kirjan mukaan kuuliainen ja oppivainen, ja hän oppii juutalaiset tavat, ja jiddishin kielenkin. Wanda on kuitenkin kastettu, kun taas Jaakob on ympärileikattu. Jaakobin uusi orjuus on salailu, hän on fyysisesti vapaa, mutta valheen orja. Kirjassa lautturi Waclaw mainitsee Jaakobille, ettei mihinkään kannata kiintyä, koska kaiken kuitenkin menettää. 

*****
Isaac Bashevis Singer (21.11.1902 - 24.7.1991) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1978. Singer syntyi ja varttui Varsovassa, mutta muutti Yhdysvaltoihin 1935 Euroopan juutalaistilanteen vuoksi.
Isaac Bashevis Singerin teosten bloggauksiani: Moskatin suku, Vihassa ja rakkaudessa ja Lublinin taikuri.  

Isaac Bashevis Singer: Vihassa ja rakkaudessa

Isaac Bashevis Singer: Vihassa ja rakkaudessa, Sonim di Geshichte fun a Liebe, Jukka Kemppisen suomennos englanninkielisestä teoksesta Enemies, A Love Story. Tammi 1991, sivumäärä 280.

Isaac Bashevis Singerin Vihassa ja rakkaudessa on asetelmaltaan, teemoiltaan ja näkökulmiltaan ainutlaatuinen romaani.

Lähtökohta ja henkilöt
Hermann Broder on tarinan "sankari" tai oikeastaan "konna". Hermann on selviytynyt Puolasta natsien vainoista. Perheen palvelijatar Jadwiga on piilottanut Hermannin heinälatoon (ja välillä kellariin). Hermann on kuullut sodan jälkeen, että hänen lapsensa on tapettu, ja vaimonsa Tamara ammuttu. Hermann ja Jadwiga ovat olleet pakolaisleirillä vuoden ja saaneet viisumin Amerikkaan, jossa he asuvat Coney Islandilla Brooklynissä. Herman ja Jadwiga ovat ottaneet siviilivihkimyksen. Jadwiga on aito ja välittävä nainen, mutta lukutaidoton, Hermann on kiertävä kirjamyyjä ja paljon poissa kotoa. Jadwiga nauttii, kuten Hermann Amerikan mukavuuksista, mutta Jadwigaa kärsii yksinäisyydestä ja eristäytyy Hermanninkin kannustamana asuntoonsa.

Hermann ei suinkaan ole kirjamyyjä vaan tekee kirjoitustöitä rabbiini Lambertille (tai tämän nimissä). Hermannilla on suhde keskitysleiriltä pelastuneen Mashan kanssa. Matkoilla hän on Brooklynissä Mashan luona, ei suinkaan myymässä kirjoja Philadelphiassa.

Hermann tuntee huonoa omaatuntoa vaimostaan Tamarasta, jonka kanssa hän ajautui naimisiin opiskeluaikana Tamaran tultua raskaaksi. Parilla oli lopulta kaksi lasta, tyttö ja poika, jotka kuolivat natsien vainoissa. Hermann on lähdössä Mashan kanssa lomalle, kun hän saa tietää, että hänen vaimonsa Tamara on selviytynyt ampumisesta, neuvostoliittolaiselta vankileirltä ja on saapunut Amerikkaan.

Hermann on kolmen naisen loukussa ja kun Masha väittää olevansa raskaana, Hermann ja Masha hankkivat rabbiinin siunauksen liitolleen.

Arviointia
Kirja on hyvin inhimillinen, se nimittäin osoittaa ihmiset inhimillisen raadollisina, iloineen, pelkoineen aitoina, ja syntisinäkin. Kirjassa ei kuitenkaan ole humoristisia aineksia, mutta sen luki mielellään, joskin kirjan lukemisesta jäi apea olo.

Kirja on ehkä saanut ristiriitaisen vastaanoton, sillä kirjassa on nostettu esille asioita, joista yleensä vaietaan:
Hermann on ajautunut naimisiin Puolassa Tamaran kanssa, koska Tamara on tullut raskaaksi, eikä hän halua ottaa aborttia. Hermann on ottanut siviilivihkimyksen Jadwigan kanssa. Jadwiga on kristitty, Hermann siis juutalainen. Hermann tuntee ulkopuolisuutta, eikä pysty puhumaan kenellekään totta. Hän ei pysty lukemaan keskitysleirien kauhuista, hänen on pakko sulkea aistinsa, kun ei kykene tekemään itsemurhaa. Masha on sisäisesti rikki keskitysleirikokemustensa vuoksi. Vaikka hän asuu Amerikassa, kauhut ovat läsnä painajaisissa. Mashan mies on "tohtori", ilmenee, että todellisuudessa, hän ei ole. Hän on katkera ihminen.  Myöskään Hermannin työnantaja ei kirjoita tekstejään itse. Keskitysleirien kuolonuhrit nostavat epäuskon tuntemuksia useassakin henkilössä. Hermann, joka elää valheessa tyhjän päällä, on menettänyt uskonsa myös itseensä, hän on "hedonisti, joka viettää aikaansa itsemurhaa ennakoivassa synkkyydessä", hän selviää kuolettamalla tietoisuutensa.

Selvinneillä on erityisen vaikeaa, kauhut eivät ehkä koskaan lopu. Hermann kärsii uutisista, joissa on uusia sotia, uusia kauheuksia, uutisista, jossa "pikku natsit", joita on kirjan mukaan miljoona, on "armahdettu". Tamara on ollut neuvostoleirillä, missä hän on kokenut kauhuja, joita ei enää koettelemusten jälkeen edes muista, hän on sisäisesti kuollut. Sodan jälkeen kaikki on toisin, mutta ei paremmin, ja öisin kauhut jatkuvat.

Juoni kulkee yllätyksellisesti ja kiinnostavasti. Hermann ja muut pohtivat Jumalan olemassa oloa, ja keskitysleirejä, ja uutta aikaa, jossa  kauheudet jatkuvat.

Masha on naisista oikullisin, ja hänen menneisyytensä on miehien värittämä, ja tarinat ovat satua kuten Hermanninkin. Jadwiga  on hyvä, kiltti, ja uskoo pitkään Hermannin tarinoihin. Jadwiga kääntyy juutalaiseksi ja käy synagogassa. Tamara ei tuomitse Hermannia, eikä muitakaan.

Kirja ei mässäille natsien keskitysleirien eikä neuvostoleirien kauheuksilla, vaan toteaa ne. Leireiltä selvinneet ovat rikkinäisiä ihmisiä, muut ovat hyviä ja pahoja.

Isaac Bashevis Singerin Vihassa ja rakkaudessa on korkeatasoinen romaani juoneltaan, teemoiltaan ja kerronnaltaan.  Suomalaisena en pysty sitä ymmärtämään syvällisesti, mutta näinkin se oli vaikuttava teos.

*****
Isaac Bashevis Singer (1902 - 1991) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1978. Singer syntyi ja varttui Varsovassa, mutta muutti Yhdysvaltoihin 1935 Euroopan juutalaistilanteen vuoksi.
Vaikka tätä arvotetaan erilailla Singerin teoksissa, niin
Moskatin suvusta olen blogannut NÄIN.
Lublinin taikurista  bloggaus 10.6.2018.
Kaikissa näissä ihmiset esitetään vikoineen ja hyveineen, on kiistoja, mutta lopulta pidetään yhtä kuten tässäkin. Teoksissa joku päähenkilöistä on kadottanut yhteytensä Jumalaan ja "uskoonsa".