Amitav Ghosh: Järjen piiri, alkuteos The Circle of Reason 1986, Weilin+Göös 1988, suomentanut Saara Villa, sivumäärä 544.
Järjen piiri on intialaisen Amitav Ghoshin (s. 1956) esikoisromaani. Se kertoo Nachiketa Bosen eli Alun lapsuudesta ja karkumatkasta pois kotimaastaan, koska häntä aiheetta epäillään terrorismista. Kirja on hyvin runsas sekä henkilöiltään että teemoiltaan. Kirja on maagista realismia, jota on maustettu huumorilla ja hyvin oudoilla hahmoilla.
Alu on syntymästään asti erilainen, hänellä on kuhmuinen perunapää. Alun vanhempien kuollessa, Alu muuttaa 8-vuotiaana setänsä rationalisti Balaram Bosen luo Lalpukuriin, joka on takapajuinen kyläpahanen. Balarem Bose ihailee tiedettä ja erityisesti Louis Pasteuria. Balaram harrastaa myöskin frenologiaa, eli päättelee kallonmuodosta ihmisen ominaisuuksia. Kylässä Balaram edustaa edistystä ja korruptoitunut Bhudep Roy taantumusta, kieroilua ja korruptiota. Roylla on vaimo ja viisi poikaa. Alu käy koulua, mutta hyvästä järjenjuoksusta huolimatta lopettaa koulun ja opettelee kankaankudonnan. Alu opettelee myös kieliä. Bhudeb Roy on myös ilmiantaja ja hän raportoi (valheellisesti) Alun olevan terroristi. Alu karkaa Kalkuttaan ja kakkososassa Al-Ghaziraan (Lähi-Itään Persianlahden tienoille) ja kolmososassa El Ouedin kaupunkiin (Pohjois-Afrikkaan) lähelle Algeriaa.
Kirja on jaettu kolmeen osaan Satwa, Rajas sekä Tamas, jotka kuulu(ne)vat hindulaiseen "perinteeseen", suomeksi ne on käännetty Järki, Intohimo ja Kuolema. Ne lienevät hindulaisen filosofian mukaan luonnon ja mielen kolme perusominaisuutta, ja ne vaihtelevat tilanteen mukaan. Tämän selityksen "googlasin". Länsimaissa hahmotetaan asiat rationaalisesti ja lineaariseti, mutta idempänä elämällä on toisenlainen kiertokulku ja se ilmenee tässä romaanissa.
Kirjan jokaisessa osassa on runsas henkilökatras ja miljöö. Vaikka Alu on päähenkilö, hän jää täysin varjoihin ja hän on hyvä hahmo, joka ajautuu virran mukana, jotenkin taustalla. Juoni on minusta osittain "maaginen", eli sitä ei kannata ajatella järjen kautta
Kirjassa on paljon tietoa postkolonialismista. Balaram on syntynyt 1914 Dhakassa, joka on nykyisessä Bangladeshissä, joka syntyi 1971 sodan jälkeen. Lalpukuriin tulee paljon pakolaisia Itä-Pakistanista nykyisestä Bangladeshistä. Bhudeb Roy rahastaa pakolaisia (ei kuitenkaan rakasta) esimerkiksi kurjista mökeistä. Valtaosa kylän asukkaista on itsekin evakkoja Brittien Intian "jakaannuttua" Intiaksi ja Pakistaniksi 1948. Alu on syntynyt vuonna 1956, ja tarina etenee 1980-luvulle.
Teemoina ovat pakolaisuus, siirtolaisuus, sen syyt ja siirtolaisten kohtelu. Uskoisin, että romaanissa on teemoja, joita en ymmärrä enkä sen takia halua avata, että kukaan ei pahoita mieltään. Suomalaisia vaivaa yletön mielensä pahoittaminen, eli ei kannata lukea tätä kirjaa, jos pahastuu helposti.
Lopetan kirjan bloggauksen lyhyen version toteamalla että Järjen piiri on aika maaginen pläjäys ja henkii monituhatvuotista Intialaista ajatusmaailmaa.
Alun sedän Balaram Bosen tausta ja toiminta täyttävät romaanin ykkösosan. Hän ihailee tiedettä ja tiedemiehiä, jousta ykkönen on mikrobisti Louis Pasteur (1822-1895). Balaram on hurahtanut mikrobien desinfiomiseen. Hän perustaa Järjen koulun kilpailemaan Bhudeb Royn takapajuisen koulun kanssa. Järjen koulu on jaettu kahteen osaan puhtaan järjen osastoon, joka opettaa lukemista, kirjoittamista ja laskemista sekä käytännön järjen osastoon, jossa opetetaan ompelua ja kudontaa. Koulu kerää vain pienen lukukausimaksun, valtaosa tuloista saadaan kankaiden myynnillä. Alu on erittäin taitava kutoja.
Balaramilla on Royn kanssa yhä pahenevia riitoja, lopulta Balaramin koulu räjäytetään ja Alu, joka on leimattu terroristiksi lähtee pakomatkalle. Suuntana on kuvitteellinen Al-Ghazira, joka sijaistee Persianlahdella. Venematka on pitkä, vaarallinen ja vaivalloinen. Porukka hitsautuu yhteen. Laivamatkalla syntyy myös vauva, joka ristitään Pomoksi. Katraan vallitseva hahmo on nainen Zinda at Tiffaha. Zinda ottaa Alun ja muut pakolaiset siipensä suojaan ja majoittaa heidät ja hankkii heille töitä, hän hoitaa myös Pomoa. Zinda on jäänyt lapsettomaksi. Poppoo on töissä pilvenpiirtäjän rskennustyömaalla. Talo romahtaa ja Alu, joka auttaa muita pois, jää loukkuun. Alu selviää, mutta se kestää useita vuorokausia. Toisessa osassa käsitellään työläisten oikeuksia ja poliitisia liikehdintöjä, taas "saastaa", likaa sen puhdistamista sekä rahaa. Periksi antamaton poliisi Jyoti Das, joka tiirailee mielellään lintuja on joukon perässä ja karkulaiset kutsuvat häntä lintumieheksi.
Dramaattisen pakomatkan jälkeen rippeet joukosta saapuu Saharan kupeeseen El Ouedin kaupungiin. Joukkio sopii peitetarinasta, sillä "lintumies" on aivan kintereillä. Intialaistaustainen bengali mikrobiologi Uma Verma tutustuu heihin. Hän on kaivannut maanmiehiään tai tarvitsee heitä "näytelmään". Hänen miehensä on lääkäri. Uma Verma on kaivannut bengalilaisia, hindin kieltä ja omaa kulttuuriaan (ja uskontoaan?). Hän viittaa vuoden 1913 kirjallisuuden nobelisti Rabindranath Tagoreen, joka kirjoitti bengaliksi, jota äidinkielenään puhutaan nykyisin Bangladeshissa ja Intiassa, yhteensä 190 miljoonaa.
Lopussa lintumieskin kesyyntyy ...
Laitan loppuun lainauksen: "Intia näyttää elävän monella vuosisadalla yhtä aikaa". s. 542. Kirjassa annetaan ymmärtää, että "Intian karnevaali ei ole helposti hallittavissa", Intia on moninainen, nykyisin Intiassa on 1,47 miljardia ihmistä (arvio). Intia on moninainen. Tässä puhutaan Kalkutasta, jonka nimi on nykyisin Kolkata, siellä asukkaita on arviolta 22,5 miljoonaa. Etnisä ryhmiä tuhansia, kieliä satoja (wikipediassa 447). Maa koostuu osavaltioista ja maassa on 22 tunnustettua kieltä. Maa on demokratia, käytännössä pääministeri johtaa maata, mutta hallintomuoto on liittotasavalta, eli Intialla on myös presidentti.
*****
Amitav Ghosh (s. 1956) syntyi Kalkutassa, mutta varttuessaan asui Intiassa, Bangladeshissa ja Sri Lankassa, hän opiskeli Englannissa, palasi Intiaan, mutta asuu nykyisin New Yorkissa. Ghosh on hyvin palkittu kirjailija.
