Walter Scott: Talismani

 

Walter Scott: Talismani, tarina ristiretkien ajalta,  alkuteos Talisman julkaistu 1825, suomentaja Toivo Wallenius WSOY 1918, sivumäärä 374.

Taustaa
Sir Walter Scott (1771 - 1832) oli skottikirjailija, joka oli kirjoitti suosittuja historiallisia romaaneja, ja tunnetuimpana Ivanhoe. Scott uppoutui ritarihyveisiin ja henkeen, ja näki ratsuväen hyveet monen ritarikunnan perustana. 

Talismani on tarina kolmannen ristiretken (1189 - 1192) ajalta. Päähenkilö nukkuvan leopardin ritari tavataan ensiksi Syyrian paahtavan auringon alla Kuolleen meren kupeessa, missä ympäristö  oli kuten Mooseksen aikana "suolaa ja tulikiveä, missä ei kylvetty eikä leikattu, ja ruohoa kasvanut se ei. Maisemaa samoin kun merta saattoi kuolleeksi kutsua, sillä se ei tuottanut mitään kasvullisuuden tapaista ja itse ilmakin oli tavallisista siivekkäistä asujamistansa tyhjä; nämät kai kammoksuivat niitä tulikivi- ja maapihkahöyryjä, jotka paahtava aurinko säteillään nostatti merestä paksuina pilvinä, jotka välin muodostuivat vesipatsaitten kaltaisiksi. Mustalla, värähtelemättömällä vedenpinnalla väikkyi kuin verhoina naphta-nimistä tulikivensekaista limaskaa ainetta, joka yhä vain kasvatti noita ilman myrkyllistä huuruja ja siten kauhealla tavalla näytti todistavan Mooseksen vanhan historian todenperäisyyttä". Ratsastaessaan ritari törmää saraseeniemiiriin, jonka kanssa hän taistelee ja voittaa, mutta ei surmaa eikä haavoita miestä. Kamppailijat ystävystävät, vaikka he ovat Pyhässä sodassa vastapuolilla. Kirjan alku on hyvin idyllistä, ja ritarin ja saraseenin dialogissa selviää asetelmat, ja historia. Itse kirja on täynnä dramaattisia tapahtumia, rakkauttakin, ja talismania käytetään. 

Walter Scottin romaani Talismani on minusta ritariajan komea kuvaus, ja kertoo jotain olennaista myös ristiretkistä. Teloituksista ei juuri puhuta, mutta länsimaisten johtajien keskenään kukkoilu ja kinastelu, miehistön irstailu ja löyhä moraali kyllä mainitaan. 

Jos et halua tietä juonesta niin lopeta tähän. 

Alkukohtaus on tarinan kannalta hyvin tärkeä, sillä ritari on todellisuudessa Huntingdonin kreivi ja skottilaisten prinssi David, joka selviää Richard Leijonamielelle ja lukijalle vasta lopussa. Englantilaisylimys Edith Plantagenet rakastuu leopardin ritariin tarinan alkuvaiheessa, mutta avioaikeet vaikuttavat mahdottomilta,  koska Edith on kuninkaallinen. Skotlanti oli tuolloin itsenäinen kuningaskunta. Ristiretkellä skottiritarit toimivat Rickhardin Englannin alaisuudessa Pyhällä maalla. Länsimaisten kuninkaiden välillä on jatkuva valtataistelu, eikä Englannin Richard Leijonamieli, Ranskan Filip ja Itävallan Leopold pysty tekemään yhteistyötä. 

Walter Scottin sankareilla on monia nimiä, ja Leopardin ritari esiintyy alkuu sir Kennethinä. Sir Kennethin tavoite on päästä Jerusalemiin Pyhälle haudalle. Tavattuaan emiirin hän menee ristiretkeläisten leiriin, jossa  Richard Leijonamieli on sairas. Meneillään on 30 päivän aselepo, ja sir Kenneth hakee paikallisen parantajan Hakimin, joka parantaa Richardin yrttejä ja  talismania käyttämällä.  Saraseeniparantaja on alun emiiri, joka todellisuudessa on suuri hallitsija ja sotapäällikkö Saladin, jota vastaan Richard taistelee ja huonoin tuloksin. Saladinin joukot ovat kevyesti aseistettuja, mutta liikkuvat ketterästi. Helle ja taudit verottavat eurooppalaisten joukkoja, taistelumoraali on laskemaan päin.  Richard paranee, mutta eripuraa aiheuttaa Filipin ja Leopoldin liittoutuminen Richardia vastaan.

Saladinin kanssa on solmittu välirauha, mutta Saladin on valloittanut miltei koko Palestiinan.  Länsimaisten kuninkaiden välit kiristyvät äärimmilleen, kun Leopold on laittanut maansa lipun väärään paikkaan. Tervehtynyt Richard sijoittaa Englannin lipun kunniapaikalle. Leopardin ritari vartioi lippua, mutta kääpiö Nectabanus välittää viestin prinsessa Gueneviriltä ja Edith Plantagenelta. Kenneth jättää koiransa Rosvaldin vartioon. Ilmenee, että Edith Plantagenet aiotaan naittaa saraseeneille, uhka on olemassa. Kennethin tullessa takaisin vartiopaikalle,  lippu on revitty ja poissa. Koira on yritetty tappaa, mutta vielä elossa.  Sir Kenneth tuomitaan mestattavaksi. Hakim saa  neuvoteltua Kennethin orjakseen, todellisuudessa Kenneth ja Saladin ovat ystävät.

Ennen loppuhuipennusta Richard riitelee perheen naisten kanssa, ja lisää ruhtinaiden kanssa. Leiriiin sir Kenneth tekee comebackin etiopialaiseksi naamioituneena. Hänen koiransa Roswald on jäänyt henkiin, ja tunnistanut lipun repijän, hän on Montserrat'n markiisi Conrad. Kenneth ja Conrad kaksintaistelevat, Kenneth peittoaa Conradin. 

Lopussa Kenneth paljastaa olevansa Skotlannin prinssi ja kihlaa Edith Plantagenetin. Ristiretki päättyy eurooppalaisten tappioon, eli Pyhälle haudalle ei päästä. Talismaani matkaa Skotlantiin, ja toimii parantavana esineenä.

Lainauksia lopputulemasta

"Jalo Englannin kuningas", hän (Saladin) sanoi, "iäksi päiväksi me nyt eroamme. Että teidän liittonne on niin hajonnut, ettei sitä enää koskaan voida solmita yhteen, ja että te oman maanne sotavoimilla ette voi yritystä loppuun saattaa, sen te tiedätte yhtä hyvin kuin minä. Minä en voi teille jättää tätä Jerusalemia, jonka omistamista niin hartaasti haluatte. Se on meille, niinkuin teille, pyhä kaupunki. Vaan mitä muuta hyvänsä Richard Saladinilta pyytää, annetaan yhtä mielellään, kuin tuo lähde tuossa vettänsä antaa. Niin, ja samaa Saladin yhtä alttiisti tarjoaisi, jos Richard seisoisi erämaassa ainoastaan kaksi joutsimiestä seurassansa!

Seuraava päivä näki Richardin palaavan omaan leiriinsä, ja vähän aikaa sen perästä nuori Huntingdonin kreivi naitettiin Edith Plantagenet'n kanssa. Sulttani lähetti tähän tilaisuuteen kuuluisan Talismanin morsiuslahjaksi; mutta vaikka monta parannusta toimitettiin sen avulla Europassa, ei yksikään voinut menestymisen ja maineen suhteen vetää vertoja niille, jotka sulttani itse suoritti. Talismani on vielä olemassa; sillä Huntingdonin kreivi testamenttasi sen urholliselle skotlantilaiselle ritarille sir Mungo of the Lee'lle, jonka vanhassa ja korkea-arvoisessa suvussa se vielä säilytetään, ja vaikka tenhovoimalla varustetut kivet jo aikoja ovat poistetut uudemmasta farmakopeasta, käytetään talismania kuitenkin vielä verenjuoksun tyrehyttämiseen". 

Walter Scottin Talismani on upea ritarihenkinen kertomus, kun Pyhän maan omistuksesta taisteltiin.

Walter Scott: Ivanhoe

 

Walter Scott: Ivanhoe, alkuteos julkaistu 1820, suomentaja Kirsti Suonio ja Olli Nuorto WSOY 1992, sivumäärä 350.

Taustaa
Sir Walter Scott (1771 - 1832) oli skottikirjailija, joka oli kirjoitti suosittuja historiallisia romaaneja, ja kruununa tämä Ivanhoe. Tarina  sijoittuu 1190-luvulle, jolloin Richard Leijonamieli (1157 - 1199) oli Englannin kuninkaana Richard I:nä (1189-1199). Takana on tappiollinen kolmas ristiretki (1189 - 1192),  Saladinin kanssa on solmittu välirauha. Normannikuningas Richard Leijonamieli oli Itävallassa Leopoldin vankina veljensä Juhanan ja Ranskan kuninkaan Filip II:n juonimana.  Englanti oli ollut normannivallan alla Vilhem Valloittajan ajoista alkaen, Vilhelm voitti sodan ja kruunattiin 1066. Saksilaiset tuntevat olevansa alempaa kastia. Normannit ovat ottaneet läänityksiä, ja virallisesti puhutaan ranskaa. Juhana on vallanhaluinen, mutta pelkää veljeään. Ristiretkeläiset palaavat takaisin Englantiin. 

Tarina alkaa, kun saksiruhtinas Cedric  Rotherwoodin orjat sikopaimen Gurth ja klovni Wamba tapaavat normannin ja temppeliherra Brian de Bois-Guilbertin ja maallistuneen Aymer-apotin. Miehet seurueineen aikovat osallistua turnajaisiin, ja haluavat yöpyä Cedricin luona. Cedric on vanhoillinen saksiruhtinas, mutta ottaa vastaan normannit. Normannit ovat kiinnostuneita myös Cedricin kasvatista kauniista Rowenasta, vielä alaikäisestä tytöstä. Cedrikin luo tulee juutalainen Isaak York, jota sorretaan. Yorkilla on kaunis ja käytännöllinen tytär Rebekka.  Rowenaa ei kiinnosta normannikosijat, sillä hän on rakastunut Wilfred Ivanhoe'hun, joka on Cedrikin poika. Cedrik on katkaissut välit, sillä Ivanhoe on lähtenut ristiretkelle normannikuningas Richardin kanssa. Ivanhoe ei ole palannut Palestiinasta.

Turnajaiset ovat kaksipäiväiset ja niitä isännöi sijaishallitsija Juhana, Richardin veli. Ensimmäisen päivänä karkelot voittaa Perinnötön ritari mustalla oriilla. Ritari valitsee Rowenan kekkeriden kuningattareksi. Toisena päivänä on jousiammaunta ja joukkotaistelut. Jousiammunnassa Locksley eli kuulu Robin Hood voittaa. Joukkotaistelussa Perinnöttömän ritarin joukot ovat häviöllä, mutta Perinnöttömän ritarin ja "Tyhjän toimittaja" -ritarin voimin he voittavat. Perinnöttömän ritarin henkilöllisyys paljastuu, hän on Ivanhoe, pahasti haavoittuneena. Prinssi Juhanaan iskee ahdistus, milloin Richard vapautuu ja palaa. Normannit haluavat ryöstää Rowenan, naittaa jollekin normannille, myös Ivanhoe halutaan ottaa kiinni.

Tämä bloggaus ei kuvaa kirjan alkua juuri lainkaan, sillä se matelee eteen päin kuvatessaan asuja, kasvon ja luonteen piirteitä, ja turnajaisia. Kirja saa turnajaisten jälkeen vauhtia, jonka jälkeen on taisteluja, ja yllättäviä käänteitä on joka luvussa.

Rebekka hoivaa Ivanhoen kuntoon, ja rakastuu tähän. Ivanhoe taas haluaa naimisiin Rowenan kanssa. Cedrik haluaa naittaa Rowenan Athelstanelle, joka on viimeisen saksikuningas Edvard Tunnustajan sukua. Cedrik haluaa saksien rivit yhtenäiseksi, jolloin voitaisiin aloittaa kapina normanneja vastaan. Normannit taas haluavat naittaa ylhäistä saksisukua olevan Rowenan normanniaatelille.

Cedric joukkoineen joutuu normanniylimysten yllättämäksi, ja heidät vangitaan normannilinnaan, pääsyynä Rowenan kaappaus. Myös Rebekka joutuu taistelemaan kunniastaan  Brian de Bois-Guilbert haluaa raiskata Rebekan, joka uhkaa tornista hyppäämisellä. Bois-Guilbert lupaa kunnioittaa Rebekan kunniaa, ja luopuu aikeistaan, mutta rakastuu Rebekkaan.

Toisaalla Cedrikin maaorjat Gurth ja Wamba, lyöttäytyvät Robin Locksleyn metsäsissien kanssa yhteen ja lähtevät vapauttamaan Cedrikiä. Kun he piirittävät linnaa, Wamba pukeutuu munkiksi ja saa Cedrikin pois linnasta. Normannit uhkaavat tappaa vankinsa. Loppuosassa kirjaa on vimmaista taistelua, edelleen vangitun Rebekan oikeudenkäyntiä sekä Ivanhoen ja Bois-Guilbertin välien selvittelyä. Richard Leijonamieli saapuu maahan, ja alkaa taistella vallasta.

Kirjassa ritarien kuolleisuus ankarista taisteluista huolimatta on sangen vähäistä.  Ritarit, varsinkin saksit, kunnioittavat vastustajaa, ja jättävät vastustajansa henkiin. Robin Hoodin joukot kurmoottavat maallistunutta kirkonmiestä. 

Kirjan lopputulema (älä lue jos haluat säilyttää lukunautinnon) on aika konservatiivinen ja lässähtävä. Gurth ja Wamba saavat vapautensa. Richard Leijonamieli palaa valtaan, mutta ei rankaise veljeään eikä normanniylimyksiä. Saksien ja normannien välit lientyvät. Ivanhoe valitsee Rowenan, eikä intohimoista ja aktiivista Rebekkaa, joka muuttaa isänsä kanssa pois Englannin sortavasta ilmapiiristä.

Ivanhoe oli aikansa best seller, ja Scott kirjoitti paljon muita ritarikirjoja. Talismani, joka minulla on kirjahyllyssä, kertoo ristiretkistä. Walter Scott aateloitiinkin. Ivanhoe koki renesanssin myös tv:ssä, kun Roger Moore näytteli Ivanhoeta, ja Robert Brown Gurthia. Moore oli myöhemmin elokuvien James Bond ja Robert Brown oli Bondin pomo M. Ivanhoe tv-sarjaa tehtiin vuosina 1958 - 1959, ja on ilmeisesti mustavalkoinen (ainakin youtube-klipit).

Ivanhoe kuvaa samaa Englannin normanni-aikaa kuin  Robin Hood 

Aino on blogannut Ivanhoen näin.