tiistai 19. huhtikuuta 2011

Christina Nord Wahldenin Liian lyhyt hame

Christina Nord Wahldenin Liian lyhyt hame on eräiden yläkoulujen kahdeksannen luokan pakollinen lukukirja, olen lukenut kirjastossa teoksen!

Kaivoin perustiedot googlesta hakusanoilla: Liian lyhyt hame? Kirjoittaja on ruotsalainen toimittaja Christina Nord Wahlden (s.1965),  ja löytyi juoni (joten tämä ei paljasta siitä sen enempää), teema ja nimen selitys. Lukukerran jälkeen totesin, että googlen tiedot olivat valitettavan oikein  eli extrarankka kirja, mutta juoni ei ole olennainen vaan miten siitä raiskauksesta selviydytään ja jos tämä estää yhdenkin vastaavan tapahtuman niin teoksella on paikkansa...

Miksi yläkoulun lukukirjat ovat liian usein tällaisia?  Liika on aina liikaa kerronnassakin, tässä on se vika, että on nuorille liikaa yksityiskohtia, eli teko tapahtuu kahdesti ja toisen kerran vielä ..., sitten asia käsitellään poliisin ja lääkärin näkökulmasta aika yksityiskohtaisesti ja sitä vatkataan kaikilta puolin, kun tulee sukupuolitautikin ja parsimista ja kaikkea ja pahin on ympäristön suhtautuminen, tämähän on tarkoitettu asian kokeneille aikuisille, ei minusta lapsille eikä nuorille, kirjanhan on kirjoittanut ruotsalainen rikostoimittaja.

--Juonipaljastus---

Kaiken kauimpana kohtaavat taivas ja meri. … Näin näkee maiseman päähenkilö eli Myran. Hän katselee maisemaa katolta, maatilan katolta. Hän on mennyt kesäksi maatilalle pois Tukholmasta. Hän katselee maatalon pojan puuhia, kun hän tulee hevoskärryjen kanssa...
Pian kerronnassa otetaan  takauma Tukholmaan, jossa traumat kerrotaan, ja millä tavalla koulubileiden jälkeen raiskaus tapahtui, tutkimukset, oikeudenkäynti... Liian lyhyt hame on punainen, mutta se ei saa olla yllyke mihinkään, tärkeää teemaa siis tarkastellaan.

Kirja on äärimmäisen hyvin kirjoitettu, aihe on minusta liian rankka yläkoululaiselle tai ainakin yksityiskohtia on kerrottu liikaa ja liian moneen kertaan. Toisaalta kirja on varmaan puhutteleva niille, joilla on kokemuksia puolin tai toisin ja varmasti estää tapauksia.

Se kirjassa on hyvin esitetty, mikä parantaa traumoista (jos parantaa edes sekään): aika ja ymmärrys. Myranin (päähenkilö) annetaan istua Saran katolla ja kelata, ja olla maatilalla, ja työ on terapiaa. Aikaa, empatiaa ja ymmärrystä, kun omassa koulussa saa vaan vinoilua, virnuilua ja vähättelyä sekä syyllistämistä.

Kirjan pahikset ovat tietenkin raiskauksen tehneet Uffe ja Bergström, mutta ensin mainittu enemmän, mutta teon jälkeen kiusaajat tekevät todella lisätuhoa, joiden tietoa teosta tietenkin raiskaajakaksikko kartutti valheellisesti. Uffen koko nimi on muuten Ulf Hämäläinen ja toinen raiskaaja on Tjornbjörn Bergström. Uffen äidillä on muuten vielä suomalainen seuralainen.

Hyvikset ovat asianajaja, kaverin Cillan äiti, Sara, Svinto ja tietenkin teon traumatisoima Myran, hänessä ei  ole ollut eikä ole mitään vikaa, eikä hame ollut liian lyhyt.

Parantamisen varaa olisi Myranin äidissä, kyllä asioihin pitää tarttua ja viedä eteenpäin.

Eli hyvin kirjoitettu kirja ikävästä aiheesta aikuisille, ei siis koululaisille eikä alle 18-vuotiaille, vinkkinä lukuohjelmia laativille ja koulujen kirjanhankkijoille. Minusta koulukirjoissa ei pidä esitellä esim. viiltelyä, joka sekin vielä oli kirjassa, nämä asiat pitää käsitellä ammattilaisen kanssa läpi vaikka terveystiedossa ja lakitiedon tunnilla, mutta ei näin omaehtoisesti. Nykyään tarjotaan de-briefingejä, tai jotain purkutilanteita trauman kokeneille. Ihmettelen. Kirjasta voi joltain mennä vaikka yöunet, ja onko debriefingia tarjolla yläkoulun puolesta: ei ole. Vanhempien kannattaisi lukea myös nämä kirjat, tietää asioista enemmän ja osaavat kotibileisiin ja koulunpäättäjäisjuhliin suhtautua. Hyvät vanhemmat ymmärtävät ja kuuntelevat, Myranin äiti ei pystynyt kumpaankaan

Loppukaneettina voisi todeta, että kirjalla on paikkansa, jos se lisää yleistä hyväksymistä rikoksen uhreille ja suhtautumisesta sukupuolista väkivaltaa kokeneille, ja estäisi näitä ikäviä tapahtumia.

Olen naiivi, mutta minusta maailma olisi parempi päihteettömänä.
--
Ruotsinkielisessä laitoksessa on hyvää se, että puhutaan lyhyestä hameesta (kort kjol), eli ei lähdetä syyllistelemään, kuvassa on puolet kasvoista   ja ehkä punaista hametta, etsin netistä kuvan.

--
Sofi Oksanen:  Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä -laululyriikkakirja .

Kirja on lyhyt 63 sivua. Kirja on suunnattu läheisväkivaltaa vastaan ja osa tuotosta lahjoitetaan Ensi- ja turvakotien liitolle.

Teoksen alku on hieman tavanomaisempaa parisuhteen ongelmakenttää. Koska kyseessä on laulujen lyriikat ne eivät tunnu kovinkaan lyyrisiltä luettuina, pakettiin kuuluu CD, mutta sitä minulla ei ole.

Liian lyhyt hame ja väärät kengät ovat teemana laululyriikassa sivulla 37 "sinä yönä mulla oli väärät kengät ja väärä hame" alkaa karmiva kertomus...  Lyriikan alla on pienellä teksti "Kaksi kuukautta ehdollista ja 40 tuntia yhdyskuntapalvelua"

Kirjan loppu pureutuu samaan teemaan Hääkengät sekä Itkin koko ajan ovat kertomuksia parisuhdeväkivallsta ja vihan tunteista. Lopussa on karmiva kertomus väkivallan pahimmasta ja lopullisimmasta muodosta, sekä tilastoja ja faktoja parisuhdeväkivallasta.

En suosittele yläkouluiässä. Sen jälkeen kyllä, myös miehille.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

J.K Rowling: Harry Potter -sarja



J. K Rowlingin seitsenosaionen Harry Potter -kirjasarja on luetuimpia nuorten kirjasarjoja ja kirjoja ylipäätään. Brittiläinen J.K Rowling on loihtinut kokonaisen jännittävän maailman, jossa velhot ja noidat ovat piilossa tavallisten ihmisten (jästien) seassa. Päähenkilö Harry Potter on aluksi 11-vuotias pikku poika, jolla on traumaattinen lapsuus. Isä ja äiti ovat kuolevat lordi Voldemortin hyökkäyksessä Harryn ollessa 1-vuotias ja Harry Potter joutuu asumaan tätinsä ja setänsä luona, jotka ovat emäjästejä. Hänet kutsutaan 11-vuotiaana Tylypahkaan velhojen ja noitien kouluun, jossa hän on lukukausien ajan. Harry Potter on kuuluisa (vain) velhomaailmassa, koska hän kimmotti takaisin pahan Voldemortin kirouksen. Kaikki velhot ja noidat tuntevat hänet salamanmuotoisen arven perusteella.

Rowlingin sanankäyttö on ainutlaatuista, josta osa-ansio kuuluu Suomessa suomentaja Jaana Kaparillekin. Tarinat ovat soljuvia ja perusrakenteeltaan samanlaisia. Kirjat alkavat Likusteritiellä Harryn jästikodissa. Tarinan kerronta on tällöin yliampuvan humoristista, osuus sisältää kulutusyhteiskunnan oravanpyörän analyysiakin. Tämän jälkeen kirjoissa seuraa matka Tylypahkaan yleisimmin junalla, ja sitä ennen kirja- ja tarvikeostokset Viistokujalla. Tässä osuudessa taustoitetaan sankareita ja konnia. Kouluvuoden aikana sitten opiskellaan ja toimitaan salapoliiseina ja sankareina ja pelastetaan maailma Voldemortilta tai tämän käskyläisiltä. Tämä osuus on varsin jännittävä. Lopuksi alkaa kesäloma päättäjäisjuhlilla ja junamatkalla kotiin.

Eräs kirjojen vahvuus on se, että kirjoissa kuvataan tunteita aidosti. Potter tuntee vihaa, epävarmuutta, kiintymystä, ihastusta ja inhoa, samoja tunteita, joita nuoretkin tuntevat. Teoksissa viedään sopivassa tempossa henkilöitä ja asioita eteenpäin.

Velhomaailmassa on  sisällissota. Pimeyden ruhtinas lordi Voldemort yrittää paluuta, ja aikoo surmata ennustuksen vuoksi Harry Potterin. Jokaisen osan nimessä on linkki kirjan pidempään arviointiin.

1. Harry Potter ja Viisasten kivi
Viisasten kivestä se saaga alkoi vuonna 1997, ja se oli raikasta kerrontaa, varsin viatonta, mutta paha oli jo läsnä. Harry aloittaa  Tylypahkan koulun, ja koulussa oppilaat lajitellaan neljään tupaan koulun perustajien mukaan. Tupia ovat Luihunen. Puuskupuh, Korpinkynsi ja Rohkelikko. Kirjasarjan sankarikolmikko Harry Potter, Hermione Granger ja Ron Weasley lajitellaan Rohkelikkoon. Rohkelikot tekevät ensin ja miettivät vasta sitten, he punnitsevat oikeaa ja väärää, ja ovat oikean puolella, vaikka säännöistä ei toiminnan tiimellyksessä aina pidetä kiinni.

Kun Harry jäi eloon hänet sijoitettiin Dursleyn perheeseen, jossa viettää aikana kunnes koulu alkaa. Tylypahkan riistanvartija  Hagrid vie Harryn Lontooseen taikaostoksille Viistokujalle. Vuotavassa noidankattilassa Harrya ihmetellään, siellä Harry tapaa uuden pimeydeltä suojautumisen professorin, Oraven, jolla on turbaani päässä ja mies änkyttää. Harryllä on maahisten ylläpitämässä velhopankki Irvetassa riittävästi kultaa vanhempien perintönä.  Harry törmään nyrpeään vaaleaan poikaan, jonka mielestä koulu on tarkoitettu vain puhdasverisille. Penska osoittautuu Draco Malfoiksi. Ollivander myy taikasauvoja, ja taikasauvan valinta on tiedettä, Harrylle sopii piikkipaatsamasauva, jossa on feenikslinnun sulka ytimenä, sama ydin kuin Voldemortilla.

Tylypahkan juna lähtee King's Crossin asemalta laiturilta 9 3/4, jonne pääsy on hankala. Professori McGarmiwa opettaa muodonmuutoksia ja on Rohkelikkojen johtaja, professori Lipetit opettaa taikaloitsuja, ja on Korpinkynsien johtaja. Harry tuntee vihlontaa arvessaan ja luulee taikajuomaopettaja Severus Kalkaroksen aiheuttavan ongelmia hänelle. Kalkaros on Luihusten johtaja. Puuskupuhien johtaja on professori Verso, joka opettaa yrttitietoutta. Vahtimestari Argus Voro on Tylypahkan vahtimestari, hänellä on kissa nimeltä Norriska. Henkilökunta antaa pisteitä tupakilpailuun, ja mikä kohdistuu Potteriin myös vähentää niitä.

Rohkelikkojen ja luihusten välit ovat huonot. Koulussa pelataan myös mestaruudesta myös huispauksessa. Huispaus on luudilla tapahtuva jännittävä peli, joka kestoltaan muistuttaa englantilaisen yläluokan suosikkilajia krikettiä ja vauhdikkuudeltaan hevospooloa. Pelissä on neljä palloa, kaato, kaksi ryhmyä ja etsijöiden kohteena oleva kultainen sieppi. Peli päättyy kun jomman kumman joukkueen etsijä saa kiinnin siepin. Siepin kiinniotosta saa 150 pistettä. Kaadosta metallirenkaan läpi saa kymmenen pistettä, ryhmyt ovat polttopalloja. Ykkösluokan opiskelijoille lentämisen opetus alkaa Matami Huiskin opastamana. Kun Malfoy varastaa Nevillen muistipallon, ja Harry hakee taiturimaisesti sen, niin Harry pääsee Rohkelikkojen Huispausjoukkueen etsijäksi. Hänelle hankitaan Nimbus 2000 luuta.

Viisasten kivi -kirjan näkökulma on ykkösluokkalaisen. Mahtitaikoja ei vielä tehdä, ja taikamaailma aukeaa hitaasti. Juonessa on myös mysteeri. Mitä on yritetty varastaa tai varastettu Irvetasta? Hagrid möläyttelee vahingossa Tylypahkan asioita. Varsinkin Harry aloittaa yölliset salaretket jo ykkösluokalla. Harry ja Ron saavat selville, että Hagridin lemmikki kolmepäinen koira Pörrö vartioi kielletyllä käytävällä lattialuukkua. Käytävällä, jolle Kalkaros rientää, kun joku laskee kouluun peikon, joka on tehdä hakkelusta Hermionesta. Ron ja Harry tainnuttavat yhteistyöllä peikon. Kun Hermione valehtelee poikien puolesta, kolmikko hitsautuu yhteen. He pohtivat kuka on Hagridin mainitsema Nicolas Flamel. Huipaus-ottelussa Harryn luuta vikuroi, ja Hermione ja Ron epäilevät Kalkarosta.

Lordi Voldemort on ilman ruumista, ja on hankkiutunut  professori Oraven loiseksi. Harry, Ron, ja Hermione ratkaisevat kirjan aikana, että Voldemort tavoittelee Viisastern kiveä, he myöskin estävät varkauden. Kirja päättyy junamatkaan kotiin.

Viisasten kivessä tavataan ensimmäisen kerran sauvataituri Ollivander, ja ilmenee, että Harry Potterin ja Lordi Voldemortin sauvojen ydin on identtinen. Irvetan maahinen Lujahaka esiintyy lopputaisteluissa. Kentauri Firenze joutuu kielletyssä metsässä epäsuosioon, ja pestautuu Tylypahkaan ennustamisen opettajaksi. Ennustuksista puhutaan viidennessä kirjassa. Kalkaroksen ja James Potterin sekä Lily Evansin väleistä puhutaan paljon jatkossa. Ronin rotta Kutka, saa uuden hahmon kolmososassa.

Hahmot kehittyvät kirjojen myötä. Omat suosikkini ovat sankarikolmikon ulkopuolelta, ja ovat Weasleyn kaksoset Fred ja George, jotka suuntaavat myöhemmin kaupalliselle alalle. Hagridin erottamisen syy Tylypahkassa selviää jo kakkososassa, ja hänet vapautetaan käyttämään taikasauvaa. Muutama avainhenkilöistä tulee sarjaan myöhemmin


2. Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Kirja julkaistiin 1998, ja tarina alkaa Likusteritie 4:stä Dursleyn isän päivällisillä, jossa Dursleyn perheenisä yrittää myydä poria. Harry, jolla on syntymäpäivä, on ollut yksin koko kesän ja Potterin koppiin tuppautuu Malfoyn kotitonttu Dobby, joka aikoo estää Harryn kouluun paluun. Hän tietää salajuonesta, jossa Harry on tähtäimessä. Dobby taikoo Harryn taikasauvalla, ja Harry saa ministeriön vihat päälleen, alaikäiset eivät saa taikoa koulun ulkopuolella. Potter viettää lopun loman Ronin kanssa Weasleyn rähjäisessä mutta kodikkaassa talossa Kotikolossa, jossa koulun aloittava Ginny punastelee. (Ginnystähän tulee lopuksi Harryn vaimo). Weasleyn suurperhe on köyhä, mutta onnellinen. Ron ja Ginny kuitenkin sisimmässään kärsivät köyhyydestään ja tuntevat häpeää, jota varsinkin Draco Malfoi käyttää hyväkseen kiusatessaan Ronia. Hermione Granger taas on jästien lapsi, ja joutuu Luihusten pohjasakan hampaisiin. Harry Potteria koulukiusataan moninaisista syistä.

Koulun uusi pimeyden voimilta suojautumisen professori Gilderoy Lockhart on varsinainen narsisti. Dracon isä  Lucius Malfoi ujuttaa Tom Valedron päiväkirjan Ginny Weasleylle Säilä & Imupaperissa. Ginnyn koko lukuvuosi menee pilalle. Ginny avaa Salaisuuksien kammion. Usea koulun oppilas kangistuu, lopulta myös Hermione.
Dobby estää Harryn (ja myös mukana olleen Ronin) menon kouluun junalla. Ron varastaa isänsä lentävän Ford Anglian, ja matka päättyy kolariin koulun lähellä Tällipajun kanssa ja rangaistuksiin. Jästit ovat nähneet lentävän auton, ja myös Ronin isä saa harmia ministeriössä. Auto on pojille pakopaikka, lihanhimoisia hämäkäkin jälkeläisiä vastaan Kielletyssä metsässä kirjan puolen välin jälkeen. Harry on saanut Voldemortin kyvyn ymmärtää kärmeskieltä ja hän kuulee Salaisuuksien kammion basiliskin tappohalut. Pian paljastuu Potterin kärmeskielen taito muille opettajille ja oppilaille. Harrya aletaan pelätä, ja luullaan, että hän on Luihusen perillinen, joka on avannut kammion.

Salaisuuksien kammio -kirja taustoittaa lordi Voldemortia. Hän on jästi-isän ja synnytykseen kuolleen noidan Merope Kolkon lapsi, joka on ollut orpokodissa, jonne hän ei tahdo palata. Tom Valedro, joka oli tuolloin jo paha, vieritti syyn Salaisuuksien kammion avaamisesta Hagridin niskaan, joka oli tuonut Hämäkäkin linnaan. Murjottava Myrtti oli kuollut viisikymmentä vuotta sitten basiliskin hyökkäyksessä. Valedron piti saada syyllinen (ettei koulua suljeta) ja se oli sis Hagrid. Hagrid on siis hieman yli kuudenkymmenen, kuten muutama vuotta vanhempi Tom Valedrokin.

Myös velhomaailman yksi vetelys eli taikaministeri Cornelius Toffee suorittaa ensiesiintymisensä tässä kirjassa ja tekee tapansa mukaan vääriä johtopäätöksiä. Hagrid joutuu uudestaan vaikeuksiin. Lucius Malfoy tulee kukkoilemaan ja hätistelemään rehtori Dumbledorea pois.

Gilderoy Lockhartille käy lopulta huonosti. Hän yrittää pyyhkiä Harryn (ja Ronin) muistia, mutta taika kapsahtaa omaan muistiin, Ronin rikkinäisen taikasauvan vuoksi. Ronin tavarat ovat aina hieman "kuluneita" tai epäkuntoisia. Myös Ronin kulahtanut rotta Kutka mainitaan. Kutka on todellisuudessa Matohäntä eli Peter Piskuilan, animaagi, jonka vuoksi Harry Potterin kummisetä Sirius Musta kärsii vankeusrangaistusta Azkabanissa (vankila mainitaan ensimmäisen kerran tässä osassa). Peter Piskuilan on vakiohahmo loppukirjoissa.

Valedron päiväkirja on voimakas taikaesine. Voldemort ohjailee Ginnyä sen kautta, se on myös hirnyrkki. Ensimmäinen hirnyrkki, joka mainitaan ja myös tuhotaan. Myös toinen hirnyrkki mainitaan, eli Voldemortin "sielun pala" Harryssa, jonka vuoksi Harry on kärmessuu, luultavasti ominaisuus poistui Harrysta Voldemortin sielun palan Harryssa kuoltua.

Salaisuksien kammiossa Harry puhuu Valedron muiston kanssa ja käy vimmaisen taistelun elämästään. Harry tappaa Lajitteluhatusta vetämällään Rohkelikon miekalla basiliskin ja todistaa olevansa oikeassa tuvassa. Basiliski pureman hän hoitaa Fawkesin (Feenikslinnun) kyyneleellä. Basiliskin torahampaalla hän tuhoaa ensimmäisen hirnyrkin eli Voldemortin päiväkirjan. Fawkes on puhkonut aiemmin basiliskin silmät.

Harry vapauttaa myös kotitonttu Dobbyn Lucius Malfoylta. Dobby näyttelee Kuoleman varjeluksissa isoa roolia, joskin uhraa henkensä. Harry kaivaa Dobbyn haudan käsin. Teko jota maahinenkin arvostaa.

3. Harry Potter ja Azkabanin vanki
Azkabanin vanki on kolmas osa Harry Potter -kirjasarjassa, ja on ainoa, missä Lordi Voldemort ei esiinny.  Azkabanin vanki viittaa Harry Potterin kummisetään Sirius Mustaan, joka on karannut Azkabanin vankilasta. Sirius Musta on tuomittu jästien joukkomurhasta, ja samalla velho Peter Piskuilan on kadonnut. Sirius Mustaa pidetään Lordi Voldemortin kätyrinä. Asia on juuri päin vastoin. Peter Piskulan on tehnyt joukkomurhan, ja muuttanut itsensä rotaksi. Sirius Musta ja Peter Piskuilan ovat animaageja, eli voivat ottaa eläimen hahmon. Azkabanin vankilan vartijat ankeuttajat etsivät Sirius mustaa. Ankeuttajia tulee Tylypahkan junaa, ja Harry opettelee lukuvuoden aikana tekemään suojeliuksen. Kirjassa on paljon tapahtumia, ja lopulta totuus Sirius Mustasta selviää, mutta velhomaailma on niin jakautunut, että Sirius Musta joutuu jatkossakin piiloutumaan.
Pimeydeltä suojautumisen professoriksi on tullut nukkavieru ja sairasteleva Remus Lupin, joka on ihmissusi, mutta on hyvien puolella. Hänenkin kautensa on vuoden mittainen.


Harry Potter ja Liekehtivä pikari

Liekehtivä pikari on Harry Potter -sarjan neloskirja ja hyvinkin tummasävyinen. Tarina alkaa Valedron kartanossa Pikkuhirttivaarassa, missä edellisessä osassa paennut animaagi Peter Piskuilan hoivaa heikkoa lordi Voldemortin henkiriepua.Voldemort aikoo ottaa ihmisen hahmon ja tappaa samalla Harry Potterin. Frank Bryce -jästi kuuntelee oven takana, mutta Voldemortin käärme Nagini yllättää Brycen, ja Voldemort tappaa jästin Avadra kevadra-loitsulla. Vasta kuudennessa osassa Puoliverisessä prinssissä selviää, miksi Voldemortia ei ole voinut lopullisesti tappaa. Hän oli tehnyt itsestään hirnyrkkejä. Voldemortin eli Tom Valedron isä oli komea jästi Tom Valedro, ja äiti Salazar Luihusen suvun aito jälkeläinen Merope Kolkko, joka lumosi jästimiehensä lemmenjuomalla. Jästi jätti Kolkon naisen, ja Merope kuoli synnytyksessä ja tuleva Voldemort joutui lastenkotiin, josta Dumbledore haki hänet Tylypahkaan kouluun, yksi Dumbledoren monista virheistä, joista muut saivat ja saavat maksaa hengellään.

Lukukausi alkaa. Harry pääsee pitkästä aikaa Tylypahkan lajitteluseremoniaan. Lajitteluhatun laulusta ilmenee eri tupien "arvot" Rohkelikoilla rohkeus, Korpinkynsillä älykkyys, Puuskupuhilla ahkeruus ja Luihusilla valta.

Koulun uudeksi pimeydeltä suojautumisen opettajaksi tulee Villisilmä Vauhkomieli. Kaveri on vauhko, ja häneen kimppuunsa hyökätään jo ennen lukukautta. Voldemort on kironnut oppiaineen. Vauhkomielen opetusmenetelmät ovat rajuja, hän harjoittaa oppilaita vastustamaan komennuskirousta, näyttää hämähäkille kidutuskirousta sekä tappaa hämähäkin avadra kedavralla, hänen metodinsa järkyttää varsinkin Neville Longbottomia, jonka vanhempia kuolonsyöjät kiduttivat, ja he ovat muistamattomina mielisairaalassa.

Lukuvuonna ei ole huispausta, sillä on päätetty elvyttää koulujen väliset Kolmivelhoturnajaiset, joiden historia ulottuu 700 vuoden päähän. Liekehtivä pikari on kirja, jossa lopulta selviää, että Voldemort palaa. Ihmisiä tapetaan ja kaikki asiat menevät huonompaan suuntaan. Kertomus osoittaa minusta taikamaailman lopullisesti epäoikeudenmukaiseksi, epärehelliseksi, epäloogiseksi ja jopa sairaaksi. Kirjan alussa Pikku Hirttivaarassa Voldemort tappaa jästin ja lopussa luusoppa kiehuu ja poreilee Poitterin veren kanssa, ja Voldemort ottaa ihmisen hahmon.

Juoni ja käänteet ovat huikeita, ja kaikki huipentuu 24.6 kolmivelhoturnajaisten viimeiseen osioon labyrinttiin. Kilpailu on kovaa, mutta epäreilua. Kisojen järjestäjä Ludovic Bagman on huijari, epärehellinen ja vielä paljastanut salaisia tietoja kuolonsyöjille. Lisäksi hän huijaa Weasleyn kaksosilta kaikki näiden rahat, eli sellainen velho. Jätän kilpailun ja sen jälkimainingit kommentoimatta, huikea ja jännittävä loppu.

Harry Potter kohtasi teoksessa ihmisruumiissa olevan lordi Voldemortin, molemmat jäivät henkiin yhteenoton jälkeen. Tieto Voldemortin paluusta jää kuitenkin taikaministeri Cornelius Toffeelta, tuolta pehmeäpäiseltä mieheltä, ymmärtämättä. Avaintodistajalle juotetaan totuusseerumia, ja sitten teloitetaan.


5. Harry Potter ja Feenixin kilta
Harry Potter ja Feenixin kilta alkaa Likusterintiellä Harryn kesälomalla, missä ankeuttajat hyökkäävät ja yrittävät suudella Dudleytä hengiltä. Harry Potter joutuu taikaministeriöön kuulusteltavaksi tilanteessa, jossa Voldemort on kehollistanut itsensä ja Potter on taikomalla pelastanut itsensä ja Dudleyn. Tuleva sota tulee olemaan pitkälti Dumbledoren Feenixin killan jäsenten sekä Voldemortin kannattajien Kuolonsyöjien välillä. Feenixin killan toimissa on aktiivinen edellisen lukuvuoden arkussa ollut Alastor Vauhkomieli, lisäksi ovat koulusta Dumbledore veljineen, professorit McGarmiwa ja Kalkaros, Hagrid, lisäksi Kingsley Kahlesalpa, Remus Lupin, Nymfadora Tonks, ja Weasleyn perhe lukuunottamatta Percy Weasleytä, joka on riidoissa perheensä kanssa ja ministeriön tekotärkeä virkamies. Tylypahkassa on edessä viides vuosi, jolloin suoritetaan V.I.P -tutkinnot. Lukuvuoden aikana Harry näkee Voldemort-unia ja tarinan loppupuolella käydään raivoisat taistelut Ministeriössä Voldemortin ydinjoukon, ja Harryn ja hänen ystäviensä välillä, johon tulevat mukaan Dumbledore ja hänen lähipiiri. Voldemort haluaa jotakin ministeriöstä. Sirius Mustan hullu sisar Bellatrix Lestrange on karannut muiden kuolonsyöjien kanssa Azkabanista, ja ministeriön kamppailussa Bellatrix tappaa Siriuksen. Voldemort sen sijaan ei saa Harrya hengiltä.

Kirjassa käsitellään ihastumiskuvioita ja viatonta seurustelua, joka teininoidilla ja -velhoilla aiheuttaa tunnekuohuja. Ginnyn seurustelukuviot ärsyttävät Ronia, kuten myös Hermionen kirjoittelut Viktor Krumille. Harry yrittää kömpelösti seurustella Cho Changin kanssa, mutta Cedrik Diggoryn kuolema varjostaa suhdetta, ja seurustelu katkeaa. Velhomaailman taivaanrannan tummuessa Neville alkaa keskittyä puolustautumaan pimeyden voimia vastaan. Ginnystä tulee Rohkelikkojen etsijä Harryn pelikiellon vuoksi. Ronin ja Ginnyn pelatessa Rohkelikko voittaa tupamestaruuden. Ginny ja Neville muutenkin murtautuu estradille, he tulevat myös loppukahinoihin taikasauvat tanassa.


6. Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Kuudes osa Puoliverinen prinssi alkaa, kun erotettu taikaministeri Cornelius Toffee ruikuttaa jästien pääministerille, että homma on livennyt hanskasta. Voldemort on palannut, ja se myönnetään. Tylypahkan koulun lukuvuosi alkaa ja Dumbledore rekrytoi eläkkeeltä turhamaisen Horatius Kuhnusarvion taikajuomien professoriksi. Harryn inhoama Severus Kalkaros saa pimeyden voimilta suojautumisen professuurin.

Tylypahkan rehtorin Albus Dumbledoren toinen käsi on mustunut, ja hän on kuolemassa. Dumbledoren aikomus on mahdollistaa pimeyden ruhtinas Lordi Voldemortin kukistaminen, mutta se ei onnistu ennen kuin Tom Valedron eli Voldemortin tekemät hirnyrkit on tuhottu, sen jälkeen tosin pitää kukistaa vielä itse velho. Hirnyrkit ovat "sielun palasia", joita Voldemort on sijoittanut hänelle merkityksellisiin tavaroihin ja paikkoihin. Pimeyden ruhtinaan käärmeessä Naginissa on varmasti yksi hirnyrkki, ja toisessa osassa tuhoutunut päiväkirja oli yksi hirnyrkki. Ongelma on siinä, että mihin muihin esineisiin hirnyrkit ovat sijoitettu, missä esineet ovat ja miten ne tuhotaan. Dumbledore kertoo Potterille (ja lukijalle) Tom Lomen Valedron varttumisesta. Tom on Salazar Luihusen jälkeläinen, mutta lopulta suku, vaikka on "puhdasverinen," on serkkuavioliittojen syystä näivettynyt. Voldemortin äiti on surkki (tai kehno noita) Merope Kolkko ja isä on lemmenjuomalla huumattu jästi Tom Valedro. Merope kuolee synnytyksen jälkeen, ja Tom viettää lapsuutensa ja nuoruuden kesänsä orpokodissa, josta Dumbledore noutaa hänet Tylypahkaan. Tylypahka on Voldemortille tärkeä, ja yksi hirnyrkki on piilotettu sinne. Pimeyden ruhtinaan lapsuutta ja nuoruutta, kouluaikoja, ensimmäisiä murhia Harry Potter katsoo yhdessä Albus Dumbledoren kanssa ajatusseulassa. 

Puoliverinen Prinssi viittaa kuitenkin Luihusten tuvan johtajaan Severus Kalkarokseen, joka ei pidä Harry Potterista henkilökohtaisista syistä. Tässäkin osassa on kitkaa. Harry saa Kuhnusarviolta kirjan, jossa on oivia lisäyksiä liemien tekoon, mutta myös taikoja. Kirjassa lukee, että sen omistaa Puoliverinen prinssi. Kaikesta kaunasta huolimatta Kalkaros ja Potter ovat kuitenkin samalla puolella Albus Dumbledoren vedellessä naruista.

7. Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Kuoleman varjelukset on seitsenosaisen Harry Potter -sarjan päättöosa. Harry täyttää 17 vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi ja Petunia-tädin "antama" suoja häviää. Edellisen osan Puoliverisen prinssin lopussa Kalkaros on tappanut Dumbledoren, ja Kalkaros spekuloi Voldemortille Harryn siirtämistä. Feenixin kilta ei taas pysty tappamaan Voldemortia ellei kaikkia hirnyrkkejä ensin tuhota. Hermione organisoi Ronin, itsensä ja Harryn paon. Heidän täytyy pysyä hengissä löytää ja tuhota hirnyrkit ja kukistaa Voldemort, eli urakka, joka on täysin mahdoton. Lontoossa he törmäävät Kuolonsyöjiin, he piiloutuvat Kalmanhanaukiolle.

Juoni on monipolvinen ja moniuloitteinen, ja jätän sen jokaisen itse luettavaksi.

Harry paneutuu Albus Dumbledoren elämään. Dumbledore on asunut Godrickin notkossa, paikassa, jossa myös Harryn vanhemmat asuvat. Harry ja Hermione käyvät siellä, mutta joutuvat Naginin yllättämäksi. Päättöosassa selviää myös Kalkaroksen tarina, sekään ei ole onnellinen, mutta Kalkaroksella on suuri rooli Pimeyden ruhtinaan voittamisessa. Kalkaros on tuntenut Harryn äidin lapsuudesta asti, ja kaipaa tätä, vaikka Lily Evans kuoli vain 21-vuotiaana 31.10.1981. Kalkaros antaa Harrylle muistoja, jonka perusteella lukija saa selville koko tarinan. Kalkaroksen suojelius on Naarashirvi, häntä on pitänyt Dumbledoren puolella ihastus ja rakkaus Lily Evansiin.

Kuoleman varjelukset -kirja kertoo velhomaailman sisällissodasta, ystävyydestä, erilaisuuden sietämisestä, itsensä uhraamisesta ja luottamuksesta. Kirja on myös hyvin yllätyksekäs. Albus Dumbledoren elämä on ollut lapsuudessa traaginen. Taistelussaan Voldemortia vastaan Dumbledore on hajauttanut tietonsa, ja ollut hyvin salamyhkäinen. Harry, Hermionen ja Ron saavat ponnistella yksin eteenpäin hirnyrkki kerrallaan. Siriuksen veljen omistaman kotitontun Oljon kertomuksesta Harry päättelee, että hirnyrkki medaljongissa on vielä tuhoamatta. He saavat medaljongin uskaliaasti ministeriöstä, ja lopulta Ron, joka on jo kerran jättänyt Harryn ja Hermionen, tuhoaa sen Rohkelikon miekalla. Puuskupuhin kupin Hermione onnistuu saamaan Bellatrixin holvista Irvetasta, mistä "varkaat" lähtevät livohkaan lohikäärmeellä. Hermione tuhoaa hirnyrkin basiliskin myrkyllä. Pimeyden ruhtinas lopulta tajuaa, että hänen salaisuutensa on paljastettu, ja hirnyrkkejä tuhotaan. Harryn on pakko palata Tylypahkaan, sillä hän tajuaa, että siellä on yksi hirnyrkeistä, joka pitää tuhota.

Voldemortin vallankaappauksessa koko taikamaailman valta on kaapattu. Taikaministerinä Pius Sakia toimii komennuskirouksen alaisena. Tylypahkan koulu on alistettu ministeriölle. Voldemort on kuliseissa, sillä ennustuksen mukaan hänen pitää tappaa Harry Potter, jos haluaa elää.

Ankeuden ja taisteluiden lisäksi kirjassa on paljon tarinoita. Kuoleman varjelukset perustuu tarinaan, jossa kolme veljestä saavat Kuolemalta varjeluksia. Ensimmäinen saa Seljasauvan, jonka valtias saa taikasauvasta tappavaa voimaa. Ikävä vaan, että vanhin veli murhataan nukkuessa, ja sauva saa uuden omistajan. Toinen veljes saa elpymiskiven, joka herättää kuolleista. Toinen veljes kutsuu nuoruuden rakastettunsa, mutta kuollut ei voi kokonaan palata, ja toinen veli tekee itsemurhan. Viisain ja varovaisin veljes saa näkymättömyysviitan, jolla hän onnistui piiloutumaan ennenaikaiselta kuolemalta. Tarinassa Voldemort ei tunne tarinaa kokonaisuudessaan, ja haluaa olla Seljasauvan valtias, hän hakee sauvan Dumbledoren haudasta, mutta sauva ei toimi halutusti. Harryn sauva taas katkeaa puuosiltaan, mutta Harry riistää Draco Malfoyn sauvan, voittamalla tämän. Harryn näkymättömyysviitta on aito, sitä ei pysty taikomaan "esille" eikä pois.

Voldemort haluaa tuhota taikamaailmasta kuraveriset ja sekaveriset, vaikka hänen oma murhaamansa isä oli jästi. Voldemort ei myöskään luota kehenkään. Harry osoittaa kypsymisen merkkejä. Hän toimittaa vapauttamansa kotitonttu Dobbyn avulla sivullisia turvaan Malfoyn kartanolta. Harry suree Dobbyn kuolemaa, kaivaa haudan, ja osoittaa monessa kohtaa suurta uhrautuvaisuutta. Kohtelemalla Oljoa kunnioittavasti he saavat selville medaljongin tarinan. Harry uhrautuu myös myöhemmin ...

Harry Potter ja Kuoleman varjelukset on minusta kuitenkin hyvä päättöosa, ja juonipaljastus, tarina päättyy hyvin, eli 19 vuotta tapahtumien jälkeen Harry ja Ginny ovat saattamassa nuorempaa poikaansa Albusta Tylypahkan pikajunaan, ja ovat siellä Ron ja Hermione jälkikasvunsa kanssa, kuten myös Draco Malfoikin Scorpius-poikansa kanssa. Tylypahkassa Neville Longbottom on yrttitiedon opettaja, ja Ronilla on jästien ajokortti.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Vaarallinen Juhannus, Tove Jansson

Tove Janssonin Vaarallinen Juhannus sisältää 140 tekstisivua, joissa on kuvia esimerkiksi legendaarisen, missä Pikku Myy on ompelukorissa. Viimeinen kuva on pieni kaarnajolla.

  -Juonipaljastuksia-

Vaarallinen Juhannus, Farlig Midsommar,
Tapahtumat ovat juhannuksen aikaan ennen ja jälkeen  tapahtuu kaikenlaista luonnonkatastrofista teatteriesitykseen. Teoksen alussa Muumimamma veistää kaarnalaivaa muumipeikolle, mutta jolla unohtuu. Tapahtuu maanjäristys, maa halkeilee, ja nousee tsunami. Vesi nousee muumitaloon ja perhe siirtyy ohi lipuvaan teatteriin, joka on muumeille tuntematon kaikkine ihmeellisyyksineen. pelokas Miska ja rohkea Homssu tulevat mukaan. Muumit kummastelevat outoa taloa, ja tutustuvat siivoojarotta Emmaan, joka kertoo teatterin tiukat normit. Muumipeikko viheltää teatterissa, ja Muumipappa laittaa kuiskaajankoppiin kävelykepin, mistä mlemmista Emma raivostuu. Yöllä pedantti pöyhkeilijä siivoojarotta Emma irrottaa kuiskaajankopissa kiinni olevan kävelykepin ja kiinnitysnarun ja Muumipeikko ja Niiskuneiti jäävät puuhun missä he yöpyvät. Pikku Myy, joka tässä kirjassa on "pikku" putoaa teatterista ja kelluu pois. Myy ajautuu Nuuskamuikkusen tyköön, jolla on missio puistonvartijan kieltotaulua vastaan ja saa huollettavakseen liudan mukuvia vintiöitä, jotka pakenevat pakkovaltaa puistossa. Toisaalla Viljaana, joka on viettänyt juhannusta yhdessä Muumipeikon ja Niiskuneidin kanssa haikailee sukulaisten perään. Kolmikko polttaa löytämänsä kyltit ja joutuvat vankilaan. Juhannuskokko kun tarvitsee polttoainetta. Virkaintoinen lainvartija vangitsee heidät vastaväitteistä huolimatta. Teatterissa Muumipappa kirjoittaa näytelmää, jonka toivoo yhdistävän perheen ...

Juonen jokainen muumivideoitakin katsonut tietää, mutta kirja on enemmän ja syvällisempää, ja surullisempaa, mutta loppu on onnellinen :)

Lapsena kirja jopa hieman pelotti, ensin talo täyttyy vedellä. Teatterissa tapahtuu kummia, Emma on outo, sitten kaksi lasta jää teatterista pois, nukkuvat puussa yön ja  Emma irrottaa kiinnityksen, joka on kuiskaajan kopissa ja Emma manaa huonoa onnea.  Toisaalla Nuuskamuikkunen repii kieltotaulut Niissä kielletään nauraminen, ja oleskelu. Nurmikot on tarkkaan leikattu. Nuuskamuikkunen aiheuttaa anarkiaa kylvämällä puistoon hattivatin siemeniä. Toisaalla Viljaana ja juhannuskokkoilijat joutuvat julisteiden polttamisesta vankilaan, eli vankilaan voi joutua syyttömät, tämä kyllä lapsena kummastutti ja pelotti...

Kirja itse asiassa on hyvä kuvaus Tove Janssonin ajatusmaailmasta, jonka luulen olevan hieman sovinnaisuudesta poikkeavaa. Puistonvartija ei minunkaan mielestä ole mikään yhteiskunnan tukipylväs, ja suvaitsevaisuutta lisäävä henkilö, eikä hänellä ole julkisen viranomaisen oikeutta puuttua toisten vapauteen. Emma taas on tärkeilevä pikkusielu, joka imee kunniatonta arvonnousua näyttelijöistä ja laiminlyö läheisiään. Miska taas on hieman rikki. Muumiperhe "häpäisee" Emman mielestä teatterin ja sen tunnelman, mutta Pappa kirjoittaa näytelmän ja pienellä improvisaatiolla siitä tulee jymymenestys. Tässä näen kannanoton taiteen ihailuun ilman kritiikkiä, ei teatteri sinäänsä ole hienoa, esitys voi olla, ja usein ovatkin, mutta se vaatii hyvän käsikirjoituksen ja itsensä likoon laittamista. Tätä keskustelua taiteesta on aina hyvä käydä. taiteen pitää myös puhuttaa yleisöä eikä vain taiteen tekijöitä, mutta yleisön kosiskelu ei saa mennä liian pitkälle, tässä vaikea raja. Kirja päättyy Muumimamman tekemään kaarnaveneen jollaan, jonka antaa pojalleen ja kehä on sulkeutunut.

Kirjassa on vanhempana lukien paljon huumoria kaikissa näissä tapahtumissa, jotka ehkä 10-12-vuotiasta voivat pelottaa. Suosittelen, mutta en ihan pienelle lapselle.
***
Aikuisena löytää aina jotain uutta, kuten minulla vuonna 2013 seuraavat:

Enteet, säännöt ja niiden rikkomisesta

Ensimmäinen luku nimeltään "Tulta syöksevä vuori on harmillinen" on hyvinkin enteellinen. Muumimamma veistää kaarnalaivaa, Muumipeikko toivoo, että jollalla, mutta on ilman, tämän jollan Muumipeikko saa lopuksi, kun itse seikkailu on koettu. Muumimamma antaa kaarnalaivan Muumipeikolle, ensimmäinen laiva annetaan henkilölle, josta välittää eniten. Tämä on tärkeä tulevan erossa olon vuoksi.
Mymmelin tytär on saanut Pikku Myyn kaitsettavaksi. Mymmeli on antanut kasvatuksessa kaikessa periksi, ja jättänyt Pikku Myyn ja kasvatusvastuun tyttärelleen, joka huutaa Myylle vain oman omantuntonsa vuoksi.
Muumipeikko kaipaa Nuuskamuikkusta, joka ei ole palannut keväällä. Hän pohtii suuren maailman vaaroja, ilkeää puistonvartijaa, Mörköä ja poliisia ja muita onnettomuuksia. Tämä kaikki on enteellistä, sillä vain Mörköä ei tavata itse seikkailussa.
Niiskuneiti haluaa tulla ryöstetyksi, tai ehdottaa sitä Muumipeikolle. Tämäkin on enteellistä, kuten nokihaituvat, joita lentelee ilmassa. Maa tärisee ja halkeilee, ilma on poikkeava. "Hyökylaine sähähtää" yli Muumilaakson ja vesi nousee.

"Miten saa aamiaisen sukeltamalla" on kakkosluvun nimi, ja sen aamiaisen  saa tietenkin sukeltamalla. Vesi on noussut Muumitaloon asti, ja aamiaisaineet haetaan sukeltamalla. Luku osoittaa Muumien boheemisuuden, he eivät välitä säännöistä eivätkä normeista. Marmeladia syödään suoraan purkista, ja tunne on helpottava. Huonekaluista tehdään polttopuuta. Hiirirouva sen sijaan on moraalin vartija. Hän valittaa, että ajat ovat toiset, ja nuoriso kuritonta. Hän kampaa itseään, mutta arvostelee samasta asiasta Niiskuneitiä ja rutisee Muumien syövän aamupalaa, mutta ei ota tarjottua apua vastaan. Homssu sen sijaan analysoi lainetta. Kuinka voi olla laine ilman tuulta. Miska taas on tunneihminen, ja tunnetta ei voi selittää.

Kolmas luku on nimeltään "Miten tutustutaan kummitustaloon".
Seikkailun kannalta seuraava vuoropuhelu on enteellistä vedenpaisumuksen keskellä.
-Minusta tuntuu, että selviämme (sanoo Muumipappa)
-Tietenkin me selviämme, vastasi Muumimamma.
Miska ja Homssu tulevat Muumitalolle, Miska kysyen saako tulla vierailulle, mutta Miska toteaa, että minua ei ole kutsuttu. Muumitaloon saa tulla ilman virallista kutsua, ja myös ohi lipuvaan taloon, josta laine on nähtävästi vienyt etuseinän, he menevät kutsumatta. Lisäksi Muumipeikon äiti toteaa, että "miksi kaiken pitäisi olla samanlaista". Samanlaista ei olekaan, rekvisiitta ei ole kotona, lattia pyörii, ruokaa ei voi syödä ja talosta kuuluu kolkkoa naurua.

Neljäs luku kertoo "Turhamaisuudesta ja yön vaaroista". Naiset kampaavat itseään, ja Niiskuneidin mukaan "Miskan pitäisi olla karvainen", Miskan mukaan taas "minä en ikinä kulkisi ilman vaatteita". Tämäkin hahmottaa, mitkä ovat kenenkin normit (ja arvot). Niiskuneiti löytää pukuvaraston, jossa "liikaa pukuja, jotta olisi voinut valita". Tässä luvussa teatterin siivooja Emma-rotta tulee oikomaan muumien käsityksiä teatterista. Muumipeikko viheltää, joka tietää Emman normistossa onnettomuutta, ja kuiskaajan koppia ei saa vahingoittaa esimerkiksi laittamalla siihen kävelykeppiä, jossa on kiinnitysnaru.

"Kuinka käy, kun viheltää teatterissa" Teatterirotta Emman irroittaman kepin seurauksena teatteri lähtee lipumaan. Muumipeikko ja Niiskuneiti jäävät puuhun, mutta jatkavat aamulla matkaa jalan, sillä vesi on laskenut, ja näkevät kokon, ja pohtivat juhannusperinteitään. Muumipeikon äiti on surullinen ja murheellinen lasten puolesta, mutta Miska itkee vain, koska on hyvä tilaisuus itkeä. Muumimamma piikittää Emmaa, ja kysyy kivistääkö varastettu sokeri vatsaa. Teatteri karahtaa karille ja Pikku Myy tippuu veteen.

Kuinka puistonvartijalle kostetaan, Pikku Myy asettautuu virran vietäväksi ja ottaa veneekseen Muumipeikon äidin ompelukorin, ja Nuuskamuikkunen "onkii" korin ja Myyn. Nuuskamuikkunen aikoo peläyttää vanhan konnan, puistonvartijan ja hänen rouvansa hattivattien siemenillä ja repiä irti kieltotaulut, jotka hän on koko elämänsä ajan halunnut repiä alas ja hän aloittaa Tupakanpoltto kielletty -kyltistä, nykyisin ymmärrettävä kyltti, mutta hän repii kaikki muutkin kyltit, jotka edustavat maailmaa, mitä hän inhoaa. Hän inhoaa myös puiston aidoitettuja loppuun asti leikattuja nurmikenttiä. Puistoon pakotetaan joka päivä kaksitusinaa lasta olemaan aiheuttamatta "haittaa" puistolle. Kirjan kuvassa olevassa kieltotauluissa lukee "puistoalueelle tuleminen ankarasti kielletty" ja kielletään nauraminen ja viheltäminen.

Juhannusyön huolista ja vaaroista luvussa Viljaana on yksin ja hän kysyy "eikö jokaisen velvollisuus ole kutsua juhlina sukua päivällisille". Muumipeikko kutsuu itsensä ja Niiskuneidin päivällisille. Viljaana oivaltaa, että ei tarvitse kutsua sukulaisia, ja "ihanaa, että kaikki on sallittu". He polttavat kokossa kieltotauluja, joissa kielletään kukkien poiminen, nurmella istuminen ja laulaminen. Tässä on monta tärkeää asiaa teeman kannalta. Normi on tiukimmin omassa mielessä, kuinka vapauttavaa on oivallus siitä, että on sallittu, ja kiellot pitää polttaa (symbolisesti). Ikävää on, että heidät pidätetään kieltotaulujen repimisestä ja polttamisesta, eli yhteisön rakkikoirat vartioivat normin rikkojia.

Kuinka näytelmä kirjoitetaan, niin miten? Muumipappa kirjoittaa, mutta Emma miettii, että siinä pitää olla loppusoinnut ja heksametri, eli siis tässä tarkoitetaan rytmiä. Emman mukaan teatteri on tärkein asia maailmassa, teatteri kertoo millaisia voisivat olla, millaisia tahtoisivat olla, vaikka eivät uskalla ja millaisia ovat. Muumipapan mukaan siis teatteri on kasvatuslaitos. Emman mukaan "vanhan hyvän ajan" murhenäytelmässä on kaikkien oltava sukua toisilleen. Eli normi on lähinnä Emman korvien välissä, kahleena kaikelle uudistumiselle.

Erään onnettoman isän huolista -luvussa Nuuskamuikkusella on isän velvollisuudet. Hän päätyy Viljaanan tyhjään asuntoon ja syöttää lapset pavuilla.

Miten vartijaa vedetään nenästä -luvussa vanginvartijahemulin lapsuusmuistot heräävät henkiin teatterin mainoksen vuoksi, tämä toive ei toteudu. Sen sijaan Viljaana, Muumipeikko ja Niiskuneiti saavat istua vankilassa, kunnes ovat tunnustaneet, mitä ovat tehneet ja "saatte tehdä uudet julisteet ja kirjoittaa viisituhatta kertaa "kielletty"". Suomessa pohditaan pitäisikö tunnustamisen vaikuttaa alentavasti tuomioon, nykyisin se ei vaikuta tuomion pituuteen. Tässä kirjassa ei ole minusta järjestetty oikeudenkäyntiä tai kuulemista, jossa syytetyillä ei olisi alisteinen asema. Kun vanginvartijan kiltti serkku päästää heidät kaltereiden takaa, he kyllä ilmoittavat, etteivät tule takaisin vankilaan ja ovat syyttömiä. Serkku ihmettelee, miksette sanoneet sitä heti. Heitä ei asianmukaisesti kuultu!

Mitä ensi-illassa voi tapahtua -luvussa, velvollisuusteemaa edustaa lasten toive Nuuskamuikkuselle lukea lentolehtinen, ja se, että teatterin pääsymaksuksi on oltava jotakin. Muumimamma tietää, että vaikka Muumipeikkoa ajetaan takaa, hän ei ole tehnyt mitään, mitä hän ei voisi hyväksyä. Heitä syytetään kaikkien julisteiden polttamisesta, ja siitä, että saivat puistonvartijan hohtamaan. Hehän kyllä polttivat julisteet, mutta eivät repineet niitä, eivätkä tienneet, että niitä ei olisi saanut polttaa. Nuuskamuikkunen tunnustaa repimisen.

Rangaistuksesta ja palkinnosta
Serkun viisituhatta kielletty-sanaa riittää rangaistukseksi.

Enteet toteutuvat monella tapaa. Näytelmä kirjoitettiin alun alkaen siksi, että teatteriin tulee katsojia ja myös kadonneet lapset ja näin tapahtui. Myös hiilihaituvat enteilivät luonnonmullistusta. Samoin poliisin kanssa jouduttiin tekemisiin. Myös onnettomuuksia tapahtuu. Kuitenkin Muumipeikon äidin viisautta oli se, että hän tiesi ja korosti "me selviämme"

Vaarallinen Juhannus -kirja on minusta hyvä kuvaus Tove Janssonin ajatusmaailmasta, jonka luulen olevan hieman sovinnaisuudesta poikkeavaa. Puistonvartija ja vanginvartija eivät minunkaan mielestäni ole lainkaan yhteiskunnan tukipylväitä. He eivät lisää suvaitsevaisuutta. Pidätys ja vangitseminen eivät ole laillisia, paikalla ei ole toimivaltaista viranomaista, jolla olisi oikeutta puuttua toisten vapauteen, pidätys saattoi olla laillinen, mutta vangitseminen ei ollut.

Teatteri, maailma jota en tunne, on myös eräs kantava teema. Kirja on omistettu Vivicalle, lienee Vivica Bandler, teatteriohjaaja ja -johtaja, joka toi uusia ajatuksia teatteriin 1950-luvulta alkaen ja jo ennenkin. Teatterin merkitystä monesti korostetaan. Teatterin ainut paikalla oleva työntekijä Emma taas on tärkeilevä pikkusielu, joka imee kunniatonta arvonnousua näyttelijöistä ja teatterin ilmapiiristä  ja laiminlyö läheisiään. Muumiperhe "häpäisee" Emman mielestä teatterin ja sen tunnelman, mutta Pappa kirjoittaa näytelmän ja pienellä improvisaatiolla siitä tulee jymymenestys, vaikka heksametri ei olekaan kohdallaan, tuskin loppusoinnutkaan. Sillä ei ole väliäkään, Emman mukaanhan yleisö ei ymmärrä teatteria. Minäkään en aina ymmärrä enkä sitä seikkaa, miksi kuiskaajankoppi on niin tärkeässä roolissa itse teoksessa, se on kuvattu jopa Emman hahmottelemaan "kaavakuvaankin".

Teatterin vaikutusta tai ei, mutta ihmiset kasvavat. Emma löytää missionsa, kuten Miska, joka on hieman rikki ja saa "kodin" murhenäytelmistä ja itkee itsensä ehjäksi. Homssukin jää teatteriin. Viljaana rikkoo sisäisen pakkonsa ja vapautuu.

Vaarallinen Juhannus päättyy perheen paluuseen Muumilaaksoon. Kaarnalaiva löytyy, ja Muumimamma tekee siihen puuttuvan jollan, se on täydellinen.

Kehä on sulkeutunut.

Nietos, Intro, Riffi ja Fade out Hämeen-Anttila Virpi ja Maria



Virpi ja Maria Hämeen-Anttila: Nietos: Intro, sivumäärä 333.

Nietos teoksen osassa Introssa on 333 sivun verran koulu-bänditouhua on vuonna 2007 julkaistussa nuorten kirjassa, jossa toinen kirjoittaja on nuori!


-Voi sisältää juonipaljatustuksia-
Kristian (Vaara) muuttaa vanhempien avioeron vuoksi Lontoosta Keravalle äidin kanssa, joka on taiteilija. Kristianilla on ollut Lontoossa bändi: Angelic Circus. Kokoaa vapaaehtoisen musiikin porukoista bändin, jonka nimeksi tulee Nietos, joka on siis kinos, ja espanjaksi lastenlapset.Laitan juonesta hieman enemmän, kun on monta osaa ja tämä on vasta ensimmäinen.
Bändissä ja takakannessakin
Kristian säveltää, soittaa kitaraa,
Aino, laulu, ja hänen veli Antti
Aleksi, toinen kitaristi, "ei osaa sinejä", mutta asuu hienossa talossa
Timo, köyhä basisti, asuu "äidin ja sisarusten kanssa" 
Siiri, sanoittaa laulut, soittaa kosketinsoittimia
Milla: rumpali, eläinten ystävä
--myöhemmin--
Sara: Aleksin riparifrendi
Jykä: Tuottaja
Marco: tuottaja

Kristian käy Riippalan yhteiskoulun 8 a:ta, kun bändi kootaan. Ekat treenit, eka keikka jne, myös vastoinkäymisiä. Koulun opettajat Otso musan ope, Matroona äikän ope kannustavat alkutaipaleella. Kristian kelaa vanhaa Lontoon bändiään Angelic Circuitia, jossa rivijäsen ja frendejään Ericiä ja Mikea. Koululatuja tallataan, Kiasmassa käydään, biletystä, Aleksi ja Kristian tappelevat, sopivat, Milla ja Timo kävelevät kotiin näkevät juopon, selviää, että Timon isällekin soppa maittaa ...Timon isä tulee ottamaan matsin Timon kanssa, sinänsä traagista. Eka keikka, ja tarina päättyy kesälomaan, suositan kyllä lukemista, varsin helppolukuinen.

Kirjassa on minusta  aluksi huonoa se, että siinä on liikaa päähenkilöitä, ja luulisin bänditouhussa luulisi olevat enemmän kiihkoa, intoa ja rosoa, joten aika "pullantuoksuinen" kirja. Nyt kun olen lukenut kaikki kirjat, niin päähenkilöillä on käyttöä, mutta joku jää aina hieman paitsioon, varsinkin tässä ensimmäisessä osassa.

Minusta on hyvä nuorten kirja :)

-

Omistamani kirjat, ykkösosa oli kirjastosta



Riffi on Nietos -kirjasarjan kakkososa, jossa ovat Keravan kaverukset pääosissa.

Kerava on pääradan varrella, olen joskus pyöräillyt sinne Koivukylästä, mutta itse kirjaan. Kirja alkaa asioiden kertaamisella. Nosturin keikka meni huonosti, ja jengi kelaa kaikkea. Tarinan edetessä selviää kaikkea mm. Kristian ollut Lontoossa ja Angelic Circus on siirtynyt enkelikuoroon, ja joutunut tekemään tilaa "Levottomille jaloille", eli My restless feet -bändille. Siiri harrastaa joogaa, Milla tanssia ... ja bändi touhu etenee ..., mutta tarinan edetessä, henkilöiden "paljous" on voimavara, koska on monta näkökulmaa. Ysiluokan lukio- ja amisvalinnat käydään läpi, ei pojat ainakaan näin puhu asioistaan. Minusta tämä on kaiken kaikkiaan hyvää luettavaa, pojat ovat pullantuoksuisia ja tytöt lähentelevät enkeleitä, jos kaikki ihmiset olisivat tällaisia, maailma olisi parempi paikka, mutta ehkä tylsä.

Teokset ovat saaneet netissäkin paljon hyvää palautetta, ja on niissä tosi paljon hyvääkin, esim. opon tuntien kuvaamista. Eivät kaikki halua paljastaa tulevaisuuden suunnitelmiaan koko luokalle. Myökin äidinkielen opettajien tapa lukea toisten kirjoituksia on opetusmenetelmä, jota en ole koskaan ymmärtänyt.

Yksi kohta, joka kuvaa esimerkiksi Ainoa :

Riffi s.123 "Täydet ääliötkin vetelivät kokeista kutosia ja seiskoja", no kyse oli Yhteiskuntaopista, joka on ysiluokan aine.

Samassa kirjassa Kristian vie demon linja-autolla Keravalta Stadiin, itse olisin käyttänyt junaa. Kun Ainon kanssa menevät levy-yhtiöön matkustavat metrolla Herttoniemeen, mutta talo pitää katsastaa, eli minne demo alun alkaen vietiinkään :)

Sivulla 222 kerrotaan, että Aleksi derivoi yhtälöitä siinä kuin muutkin. Yläkoulussa ei derivoida, lukion pitkän ja yleisen  matematiikan kursseista sen verran, että  derivointi tulee vasta lukion toisella, eikä yhtälöitä derivoida, ne ratkaistaan. Funktioita derivoidaan jonkun muuttujan suhteen esimerkiksi f(x) = xlnx, tämän voi derivoida x:n suhteen, ja tulee f '(x)= lnx +1 (jos nyt meni oikein)

Henkilöistä selviää lisää, eli samat soittajat on mukana.
Käydään Peijas-Rekolan sairaalassakin, ja nyt on Rekolan asema uutisissa, joten hieman maamerkkejä, missä seikkaillaan eli Vantaalla lähellä Koivukylän juna-asemaa. Itse asiassa minulle hyvinkin tuttuja maamerkkejä, olen asunut Koivukylässä. Millan pitää saada tasapaino syömisen ja liikunnan suhteen, tärkeä teema. Pitää syödä ja nukkua, tärkeämpiä kuin juoda ja kukkua.
--
Fade out on viimeisin tuotos Nietos -kirjasarjassa. Bänditouhu etenee, lukio ja amis on alkanut, vaikka on juhlaa on myös arkea ja arkihuolia. Tästä en viitsi kirjoittaa muuta kuin, että jos olet tänne asti päässyt, tykkäät kirjoista. Bändissä tapahtuu muutosta, ja tuottajiakin esitellään, ja seukkaavia pareja. Pullantuoksuisuus jatkuu ja sellainen kyllä tämä tästä henki, ihan kunniotettava asenne.

Se täytyy sanoa, että kirjat ovat helppolukuisia ja jotenkin harmittoman huolettomia. Ongelmat ovat kuitenkin käsityskyvyn rajoissa ratkaistavissa ja ratkotaankin.

Kirjoissa on kieltämättä positiivinen pohjavire tällainen tyttöjen "pertsakilu" -henki, vaikka muutama poikakin on mukana  :)

Kari Hotakainen: Näytän hyvältä ilman paitaa

Kansi voisi esittää kaveria, joka näyttää hyvältä ilman paitaa

Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa on 111 sivun mittainen novellikokoelma, jonka seitsemäntoista tarinaa porautuu nuorten kasvuympäristöön. Kokoelma on  julkaistu vuonna 2001. Novelleissa on se hyvä puoli, että huonoimmankin jutun lukeminen kestää vain vähän aikaa.

Kun kyse on Hotakaisesta, jutut eivät ole huonoja, jos nimittäin pitää Hotakaisen huumorista. Kyse on nuorten kirjasta, jonka on kirjoittanut aikuinen ja se näkyy sekä hyvänä että huonona, harvemmin tosin nuoret kirjoittavat nuorille :)

Rakenne on nuorille sopiva, lyhyitä hauskoja novelleja, välillä sivun mittainen ”koneella kirjoitettu runollinen tutkielma nuorista”, ja tyhjiä sivuja. Teoksen kertoja voi olla Pete eli Ilari Purontakanen, joissain on minäkertoja. Yhdistävä tekijä on slangi, pääosin viihdytään Korson ja Puistolan maisemissa. Novellin päähenkilö taitaa olla joka kerta poika, paitsi kerran isä. Nuorten ongelmia käsitelty huumorilla tai "huumorilla", tässä voi mennä sarkastisen ironian kyyniseen koukkuun.

Teos alkaa Ilari Purontakasen tylytyksellä. Hän on vaihtanut nimensä Peteksi. Ilarin se työns Parkanon roskikseen. Parkano onkin yks’ mesta Korson ja Puistolan lisäks’. Pete kertoo, että saatte 17 tarinaa  .. olla samanlainen selvin päin Suomessa, sitä ei Pyykkö ja se Kyttä-TV:n Pelli tajua.

Toosa- novelli tarinoi tv-riippuvaisesta nuoresta Latesta, 15 v Vantaan Korsosta, jolle säämimmi oli iskenyt silmää. Lea Saukkonen (meteorologi) ja säätiedotukset kiinnostavat hieman liikaa.

Koukussa Jusa diilaa kamaa: kahvia: irtokarkkeja: vanhuksia koukutetaan kahviin, eskarilaiset ovat  koukussa sokeriin, jäätelöön ja muroihin. Pertsa ja Kilu (Riikkilän?) ostavat puoli kiloa karkkia, lahjoo rehtorinkin asiat kun ovat aina neuvottelukysymyksiä. Aikansa tienattuaan pääsee katkaisuun, Nutipääjärven rannalle. Jusa rakastuu Janitaan, joka on koukussa Urpo Martikaiseen ..

Usein iltaisin menen peilin eteen ja katselen itseäni.  s.25 ”Silmät ovat siniset, toinen tosin musta, koska Late ei lainannut tyttöystäväänsä” …Nuori on kokonaisuus, jossa 20 muuttujaa, ikä sukupuoli, asuinpaikka, koulu … vanhemmat, isä- ja äitipuolet eli tokahimasysteemit  s25-26..Kertoja sanoo näyttävänsä hyvältä ilman paitaa.
Aina aamuisin. Aina aamuisin, kun minulla ei ole muuta tekemistä niin totean, ”näytän hyvältä ilman paitaa” (s.107). .. Aikuiset ei osaa vanheta tyylikkäästi, korvis killuun, poninhäntä,  yrittävät miellyttää nuoria.  Toivon, että vanhana naavakorvana voin sanoa, että ”näytän hyvältä ilman nuoruutta” s.110
Helsingin juhlaviikot mentiin Peran kanssa keskustaan putsaavat aikuisia, ja ovat kuumina, kun joiltain saa rahat liian helposti, ei tarvii rehkii niiden eteen…
Elokuun yössä Urpo piipittää. Vellu on taajamatyöläinen, joka kerää tavaroita ja rahaa urpoilta, jotka notkuvat, on sitä mieltä, että keskiluokan täytyy käyttää taksia. Vellu harrastaa myös sukututkimusta.
Keski-Euroopan mäkiviikko Kun mä olin neljä putosin likakaivoon, ja kerronta jatkuu, jonnekin aina pudotaan. …
Kouvolan maatalousnäyttelyssä käydään, silitetään lehmää. Kertoja kuvittelee … lue itse!
Suomen etäisät värikuvina kertoo Kalen, Pirin, Pertsan ja Kilun isät elää yksin, syövät väärin avioeroisien asuvan Parkanossa ja kasvavat erilleen,  lasten tapaamista esim. hotellissa, kun äidit asuvat yksikseen. ”Nuorten pitäisi olla järjissään, kun vanhemmat ei ole” (s.53). Tämä minusta oli hauska novelli, ja hieman surullinen.

Huumeeton elämä kertoo malliperheen seesteisestä elämästä, joka on liian seesteistä kaikkine valistuksineen.
Löytö. Poika löytää ”äidin” Keskuspuistossa. Molemmat ovat rapajuoppoja. Mirja on merkonomi joutunut työttömäksi. Perustevat kioskin Pohjois-Haagaan  ..s 64 ”ainoa ero entiseen on, ettemme käytä alkoholia, vaan myymme sitä
Vanhuus. Mä haluisin olla erilainen nuori, en nössönnössö (s.69), muut ovat  nuorin isä, Jyrkkis on narkkis (s.70) .. muutti elämäntavat, kuoli, taivaseen, juttelee kimmojen kanssa.
Catch and release. Tässä isä vie pojan Lapin matkalle, … lue itse mitä, henkilökohtaisesti en pitänyt, tässä käännettiin roolit sekaisin?
Mikään ei ole niin likaista kuin mielikuvitus. Radanvarret spreijataan.. Sitten öisin maalatut talot, jotta Jaren faijan puhdistusfirma sais duunia ja pysytään poissa kaduilta. Kyynistä!
Minkä kanssa vietän loppuelämäni. Kertojalla tulee näppylä, joka kasvaa isoihin mittoihin. Sitä voi kiittää, että tuntee erilaisuuden.
Pizzeria 2037. Uussuomalaiset pyörittävät pizzeriaa, pizzoja 35:lla ei vaihtoehdolla, ja ongelmia tulee, kun ottavat eiralaisia valkoisia töihin. Uussuomalaisilta vaaditaan loputonta ymmärrystä kalpeille helsinkiläisille. Tämä oli hyvä novelli, ajatus oli minusta suvaitsevaisuutta lisäävä.
Mitä meidän pitäisi tehdä ton Mikan suhteen Mika on ollut kriminaali jo pennusta. Päiväkodissa pölli jo kura-asuja, .., nyt työllistää poliisit, sossut… jutun juju on siinä, että kysyjä on Mikan faija :).

Suositan lukemista ja saanut aikoinaan Topelius-palkinnonkin, eli hyvä nuorten kirja, ja sopii aikuisellekin.

 Näytän hyvältä ilman paitaa  puolustaa nuoria ja isiä omassa sarkastisessa salakaavussaan. Yksitoista yllätystä lähiön luusereista. Sivistynyt Hotakainen viljelee sarkasmiaan, kuin konsanaan talonpoika vainioillaan leipäviljaa. Hotakainen lappaa lähiön luuserien laumasta luomulannoitteet lätinöilleen.

Ei huonoin kirja :)

Mikael Niemi: Kirkon piru

Mikael Niemi: Kirkon piru,  alkuteos Kyrkdjävulen 1994, suomentanut Tuula Kojo, SCHILDTS 2002, sivumäärä 233.

Varoitus: Juonitiivistelmä voi sisältää juonipaljastuksia

Juoni lyhyesti ja henkilöt
Kirkonpiru on maaginen kauhutarina, jonka tapahtumapaikka on Pajala, Pohjois-Ruotsissa. On olemassa paha kivi, joka on löydetty 1930-luvulla. Tapahtumat kuitenkin alkavat seiskaluokkalaisten kirkkokäynnistä. Historianopettaja Hirvi näyttää kirkossa "pirun", joka on hapertunut patsas, tai jotain muuta. Simon koskee siihen, ja on seuraavana päivänä sairas. Hirvi on pahoinvoiva luokassa ja oksentaa jonkun olion ja joutuu sairaalaan. Kirjan päähenkilö Matti Vanhakoski näkee olion. Hän menee Jupukkavuorelle, josta löytää pieniä könttejä, joista alkaa muodostuu karvaisia olentoja, jotka karttavat valoa. Matti on sulkenut ne pulloon. Hän näyttää niitä sijaisopettaja Billylle, joka selittää fossiileista, Matti tajuaa, että olennot ovat pahoja.

Matti on suomalaista sukua Pajalassa, hän ei kuitenkaan osaa suomea, monikin kehottaa häntä opettelemaan. Tobbe ja Fransi kiusaavat Mattia koulussa nimittelevät pieruksi, ja yrittävät repiä Matin housuja pois. Matti saa klönttipullosta voimaa vastustaa kiusaajia. Matti kertoo pullosta myös
 Malinille, tyttöystävälleen. Simon Matin ystävä on sairastunut koskettaessaan kirkossa ollutta "pirua", sekä Matti että Simon näkevät outoja unia. Opettaja Hirvi kuolee Uumajassa, Matti on saanut soiton Kreikasta, että pitää etsiä punainen laatikko. Kirja on maaginen kauhutarina, soittaja on ollut kuollut Hirvi. Matti menee Hirven asuntoon, Simon ja Malin joutuu odottamaan ulkona. Matti joutuu tappamaan puukollaan pikkupiruja puukolla (katso kirjan kansikuvaa). Hän ottaa punaisen laatikon ja Hirven laskelmia, ja listauksia  päivämääristä, eräs on 14.12.1906.

Matti saa selville, että Anders Gammelfors, hänen isoisänsä veli oli 1930-luvulla löytänyt pahan kiven Kreikasta ja kuollut. Pahasta kivestä tulee pahoja olentoja. Tarina menee yhä oudommaksi. Matti syö saunassa jäljelle jääneen ötökän ja kotona ulostaa olion, nyt kiltin ja uskollisen, jolle antaa nimen Otso.

Matin suomalainen Bertha-täti sanoo, että kivi on turvassa hänen kaivossaan. Matti, Malin ja Simon tutkivat, mitä on tapahtunut 14.12.1906 ja silloin on pudonnut meteoriitti Muonionalustaan (oikeasti tuolloin putosi meteoriitti ei ehkä juuri 14.12, mutta 1906,  toinen osa löydettiin vuonna 1946). Matti puhuu suomenkielisten sukulaistensa kanssa, lentävät oliot seuraavat häntä, mutta ne pelkäävät hänen puukkoaan. Hiljalleen pahan kiven salaisuus alkaa selvitä. Se ovat pahan voimat takoneet, hyvät ovat lähettäneet sen avaruuteen, josta se on singonnut takaisin. Kiveä ei voi hävittää, mutta sillä on vartija. Simon on nähnyt, missä kivi on. Tobbe ja Fransi saavat Simonilta tietää kiven olinpaikan, se on kirkossa olevan hahmon sisällä. Opettaja Billy selittää Matille, olevansa tuleva kiven vartija ja on kovin kiinnostunut kivestä. Matti haluaa selvittää Bertan kaivon salaisuuden, hän laskeutuu sinne, ja menee sen läpi. Matin luullaan kuolleen, ja hänelle pidetään muistotilaisuus, jonne hän saapuu. Matti selittää ystävilleen saaneensa vastauksia. Syyskuun 30:s päivä on tulossa komeetta, jonka sisällä on valo-olento, jonka pahat haluavat tuhota. Taistelu tai tuleminen tapahtuu Jupukkavuorella. Matti, Malin ja Simon menevät puolustamaan maailmaa pahaa vastaan aseinaan Matin puukko, ja Otso, joka on maaginen karhu. Billy tulee raivoamaan, ja paljastaa itsensä, hän on todellisuudessa paha "örkki", myös Tobbe ja Fransi ovat pahan pauloissa. Jupukkavuorella pahan joukot käyvät hyvien kimppuun, mutta kolmikkoa suojaa jonkin näköinen kupla. Komeetta tulee ja Billy ja örkkilauma käy taistoon. Hyvä voittaa pahan. Matti sipuloi puukolla pahoja, ja myös komeetan hyvä henki voittaa Billyn. Lisäksi Otso kasvaa tosikarhuksi, ja taistelun jälkeen poistuu metsään.

Koulu jatkuu normaalisti, paitsi että Tobbe ja Fransi muuttuvat kilteiksi. Loppukohtauksessa Matti saunoo vanhan miehen Heikin kanssa, hän on nykyinen kiven vartija. Heikin loppuviisaus on seuraava: "Maasta voima ja vitusta väki!"

Kirkon piru on vauhdikas seikkailu ja jos pitää huimista jutuista, voi pitää tästäkin. Ehkä hieman liian pitkälle maagiseen maailmaan mennään ..

Suomen kielestä ja kirjan teema
Matti ei osaa suomea, eikä hänen vanhempansa ole sitä opettaneet. Hänen isänsä mukaan he asuvat Ruotsissa, ja silloin puhutaan ruotsia. Matti menee vapaaehtoiseen ruotsin ryhmään. Hänellä on käsitys, että suomen kielessä on voimaa. Ruotsin opettajan mukaan Tornionjokilaaksossa puhuttiin suomea ennen kuin ruotsalaiset tulivat. "Mutta ruotsalaiset olivat vahvoja ja heillä oli valta, ja he pakottivat meidät opettelemaan heidän kielensä". s.116.

Kirjassa nousee yhä uudestaan teemaksi se, että tunnistetaan ja tunnustetaan omat juuret, eli suomalaisuus, ja puhutaan suomea (kirjassa puhutaan myös vastaavaa saamen kielestä). Anders Gammelfors on ruotsinnos nimestä Vanhakoski. Suomen kieleen viitataan siis monesti ja sen maagisuuteen. Suomi on vahva kieli, valitettavan harva sitä vain puhuu aionakin alle 10 miljoonaa. Kaikki kielet ovat tärkeitä.





Mikael Niemen  Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä on blogattu täällä

Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä




Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä, Otava 1989, kolmas painos 2011,  sivumäärä 237.

Päähenkilöt: Tinni eli Timo Apila, 16-vuotias poika, Riitta-äiti, Signe-täti, Putte, Boss (=Martti), Muska, Kymmenottelija, Ella, Mauri Mykkänen äidin "poikakaveri", Kristiina (Maurin veljen tytär, Tinnin ikäinen), sekalaista jengiä kuten Tikua ja Takua, Vippiä ja muuta viipeltäjää.
Tapahtumapaikka: ensin maaseutu ja sitten Vantaa, lopussa Kainuu.
Teema: Kasvaminen, selviäminen ja nuoruuden kipeys. Siivet varpaiden välissä on keskeinen. Tinni luulee, ettei selviydy ja että hänellä on siivet varpaiden välissä. Hän kuitenkin räpiköi, mutta selviytyy. Kaikki muut eivät selviydy. Signe-täti antaa Tinnille aikuisen mallin, ja se myös kantaa sekä Tinniä että myös äitiä, vaikka Signe kuolee, aivan loppuun asti Signe on Tinnin ajatuksissa mukana.

----Juonipaljastuksia---
Tinni on avioton lapsi. Tinnin äiti on tarjoilija, jolla on ollut suhde hotelliasiakkaan kanssa. Tinni ja äiti asuivat  Signe-tädin luona. Signe on Tinnin isoäidin sisko. Tinni tuntee syntyneensä siivet varpaiden välissä, huonoissa merkeissä.
Signe on naimaton ompelija ja elättää perhettä, mutta halvaantuu ja kuolee. Tinni ja äiti muuttavat Signen perinnön turvin maalta Vantaalle kerrostalon yhdeksänteen kerrokseen Tinnin rippijuhlien jälkeen. Lähiössä on jengi, jonka johtaja on Boss, ja jota Tinni katselee aluksi kauempaa, mutta pian ostarilla lähempääkin. Koulukavereista Ella eli Juha "Ella" Eronen asuu lähimpänä. Tinni kuvaa kaveria repalesilmäksi, Ella on sympaattinen kaveri, mutta hajalla. Ostariporukassa on mukana Bossin lisäksi, kymmenottelija, joka havittelee Muskaa Bossin siskoa. Kymmenottelija on väkivaltainen ja hakkaa Tinnin. Tinnin äiti löytää eronneen Ladallaan ajavan 38-vuotiaan eronneen Mauri Mykkäsen, jonka kanssa seurustelee. Tinni on ihastunut Muskaan. Mutta Tinni seurustelee korvikkeeksi Sarin kanssa. Sari on asiallinen tyttö, mutta Tinni jättää hänet ja tapailee myöhemmin Muskaa. Suhde ja 'sekin' tapahtuu Muskan ehdoilla. Muskalla on koira Leo, ja Tinnillä on kilpikonna Iines. Muskalla on myös A.Kivi ja tapa antaa korviksia. Ella on Tinnin kaveri. Hän seurustelee Eeva-Liisan kanssa, mutta Ella on outo, ja jää yksin, Eeva-Liisa jättää. Ellalla on kummia matkoja milloin Moskovaan milloin Tukholmaan. Boss on jättänyt Piritan. Boss antaa Tinnille korvakorun.

Maalta tuttu Putte pyörähtää Vantaallekin, joskaan ei Tinni Puten kanssa sillä lailla seurustele. Putte hakataan. Hakkaajana on kymmenottelija, karski amiskaveri, sen sijaan Boss on erilainen kuin päältä näyttää, onkohan kiinnostunut tyttöystävästään Piritasta lainkaan? Miksi antaa korviksen Tinnille, ja kuka oli Mikki, jolla korvis oli. Bossin ja Kymmenottelijan "suuntautumisesta" vihjaillaan. Boss kutsuu Tinninkin lumileirille, mutta Muska kertoo, että Boss pitää pojista. Boss lähtee lopussa Ruotsiin. Ella se sijaan lähtee lentoon melkein, eli hyppää parvekkeelta ja kuolee ...

Monessa kohtaa Tinni ajattelee Signen opetusten kautta. Äitinsä on luuseri. Äiti tarjoilee ravintolassa (kunniallinen ammatti), mutta ottaa kotona napanderia ja vetää röökiä, mutta Signen opetukset ovat äidinkin takaraivossa, ja ehkä saa elämänhallinnan rekkamies Maurin kainalossa. Tinni on landelta ja sinne poistuu, Mauri vie uusioperheensä Kainuuseen.

Kirja hiihtää näitä tuttuja nuorten kirjojen latuja: äidillä on kaupungissa uusi poikaystävä, maalla ei ollut. Nuoriso tappelee kaduilla, uusien ja vanhojen seurustelusuhteiden takia tulee turpaan, päihteitä käytellään, ja loppuhuipentumana porukkaa on entistä vähemmän, koska parvekkeelta hypitään alas. Kirjassa on aivan liikaa henkilöitä, tapahtumia ja ankeutta. Kirjan teksti kosiskelee nuoria slangilla ja koviksilla, Tinnillä menee lujaa ja muilla lujempaa. Minusta slangi ei ihan väänny, tupakat, päihteet ja ysiluokkalaisten kaljanvedot lähinnä tympivät, Muskan ja Tinnin suhde oli minusta epärealistinen. Minusta kirjan asenteet eivät ole nykypäivää, enkä usko että olivat edes vuonna 1989 mitenkään realistisia. Minusta tämä ei ole Vantaata, jossa asuin silloin, tosin en ollut ysiluokalla. Tämä on teennäinen teinitarina, johon on ympätty kaikki mahdolliset kliseet, minusta tälle kirjalle pitäisi asettaa jopa ikäraja K16.

Kirjan teemaankin saatiin liian varhaisessa vaiheessa selvitys, tämä juttu sanotaan ainakin kolme kertaa, joten Tuija Lehtinen taitaa ainakin toiston voiman, jos on siivet varpaiden välissä eipä lennä pitkälle...

Tästä kirjasta en syttynyt, mutta yläkoulukategoriassa siinä keskivälissä -ei paras,  ei huonoin -, toisaalta kyllä joku kehui kirjaa hyväksikin, mahtoiko olla itse lukenut? Tuskin.

*****
Lainaus s.47
"Olkkari, joka oli mutsin makkari samalla, oli sen kotona ollessa täynnä tupakansavua. Vaikka mä joskus poltin itekin, niin liika oli liikaa"
Tästä selviää, että Tinni on minäkertoja. Äiti ei ole kovinkaan tiukka kasvattaja, ja polttaa kotona. Aiemmin Tinni on pyytänyt päästä itsepuolustuskurssille. Äidin mielestä se on tarpeetonta, sillä ei pidä mennä Espalle yöllä. Vantaan lähiössä asuneena ja myös Espalla yöllä kävelleenä turpaan saanti on yhtä todennäköistä lähiössä kuin Espallakin. Minusta Vantaasta ei annettu superhyvää kuvaa, minusta Vantaa, vaikka muutin sieltä pois, on ok-mesta. Vantaan Koivukylässä asuin kerrostalossa sen ylimmässä kerroksessa (muistaakseni 13. kerros), mutta parveketta ei onneksi ollut, mutta hyvät näköalat sieltä oli Keravan suuntaan, ja joskus oli hissi ja käytävän valot rikki. Ellan tyttökaveri Eeva-Liisa on "prinsessa", joka asuu Kauniaisissa.

Katsoin netistä Tuija Lehtinen on syntynyt 1954, eli ollut 35-vuotias, kun julkaissut tämän, joka on neljäs nuorten romaaninsa, muuten Lehtinen on ollut todella tuottelias. Vaikka Tuija Lehtinen on syntynyt Helsingissä ja asuu Espoossa, hän on kirjoittanut Kuopiossa ylioppilaaksi, ja opiskellut Oulussa ja kirjoittaa Vantaasta.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Aino Kontula: Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! Oppilaan päiväkirja


Aino Kontula: Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! Oppilaan päiväkirja, Ajatus kirjat 2007, sivumäärä 222. 

Luin Aino Kontulan kirjan  Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! Oppilaan päiväkirja. Kontula on raisiolaisen emeritiusopettaja. Teos oli helppolukuinen,  mielestäni sangen sarkastinen, mutta asiallinen ja aika koskettavakin, sopii luettavaksi yläkoulun aloittaville ja heidän vanhemmilleen.

Teos on siis oppilaan päiväkirja seiskaluokasta eli mopovuodesta. 

Päähenkilö on arka ja sympaattinen Niko Nyyssönen, joka on kiltti luuseri, hän on 145 cm pitkä ja painaa 40 kg ja häntä haukutaan pätkäksi, hukkaputkeksi ja klonkuksi, koska ontuu. jolla on kovis-isoveli Robert. Katkeroitunut yksinhuoltajaäiti naukkailee eikä anna lapsia tapaamisiin isälle. Äiti juhlii, Robert rötöstelee ja Niko joutuu selviytymään yksin. Naapurissa asuu rouvat Kirkunen ja Kurkanen. Niko käy isoa yläkoulua ”Tyrannosaurusta”. 

Lauseet ovat lyhyitä, ajatukset iskevät perille.

Tapahtuma-aika
Elokuusta 2000 - elokuuhun 2001, tämä ilmenee siitä että on elokuussa 2000 upposi Kursk sukellusvene, syyskuussa pidettiin Sydneyn olympiakisat, jossa Arsi Harju nappasi kultaa kuulantyönnössä tuloksella 21,29, Häkkinen jää toiseksi F1-sarjassa, Lahdessa hiihdon MM-kisoissa 2001 on Hemohes-käryt.

Juoni
Kerronta alkaa prologilla yläasteesta Tyrannosauruksesta, jonne Niko Nyyssönen menee ja päätyy 7 i-luokalle. Päiväkirjan omaisesti tarkastellaan koko lukuvuosi ja epilogissa Niko, joka selviää, aloittaa kasiluokkaa. Seiska-luokka on tuskien taivalta. Kotona äiti juopottelee, Robert rötöstelee, joten Niko ei saa edes syötävää. Alakerran rouvat tuovat ruokaa ja Niko syö koulussa. Hän on koulukiusattu, ja ainoa kaveri on satakiloinen maahanmuuttaja "Kepappi", joka on asiallinen kaveri. Koulua käydään, on kokeita, sählätään. Nikoa kiusataan ja Kepappia nimitellään. Äiti alkaa käydä risteilyillä ja pubissa. Isä saa tapaamisoikeuden, jota äiti yrittää vesittää. Kevät ei ole onnellinen. Rötöstelevä Robert pakenee autolla poliiseja ja joutuu teholle. Äiti joutuu hoitoon. Koulua yritetään polttaa. Eräs oppilas joutuu Pohjanmaalla, eräällä on syöpä. 
Kirjan päätös antaa myös toivoa, Nikon isä tulee kotiin kokkailemaan ja lupaa hoitaa Nikon jalankin kuntoon. Kasvanut Niko on valmis aloittamaan kasin.

Kännykät tuntuivat jo silloin olevan ongelma. Lainaus sivulta.22 "Luokanvalvoja Kurki takavarikoi Riina Rinzu Mäen kännykän päivähoitoon, koska Rinzu oli yrittänyt soittaa oppitunnilla Tiina Tinzu Vuorelle, joka istui hänen vieressään". Asiaan palataan sivulla 94: "Rinzu ja Tinzu eivät ehtineet kouluun ... seisoskelivat kauppaoppilaitoksen kulmalla  ... molemmat puhuivat innokkaasti kännykkään. Toisilleen?"


Henkilöt
Perhe ja naapurit
Niko Nyyssönen, 145 senttinen selviytyjä
Robert Nyyssönen pikku rikollinen ja luuseri, hänelle valitettavasti käy huonosti.
Rouva Nyyssönen, hermoheikko, viinaa naukkaileva äiti, joutuu hoitoon. Kehuskelee sairaudella 3098X:llä, katsoin, että se on traumaperäinen stressihäiriö.
Isä Matti Nyyssönen, ottaa vastuun
Rouva Kirkunen ja Kurkanen, naapureja.
Koulun henkilökuntaa, sukunimet ovat "lintuja":
Lehtori Kurki 7i:n luokanvalvoja, rehtori Haukka, biologian lehtori Ilves, lehtorit Hyyppä, Räyskä (=iso tiira), Teeri ja Sipi, joka opettaa uskontoa sekä Kalle Sorsa, opo Kuikka ja voimistelun opettaja Rastas.

7i:n oppilaita (i:tä haukutaan imbesilleiksi)
Marko Mörgö Lahtinen, kouluhaluton lintsari.
Nita Missi Hohtamo, haluaa hiusmalliksi, sairastuu ehkä leukemiaan ja päätyy sairaalaan.
Riina Rinzu Mäki, luokan "pissis"
Tiina Tinzu Vuori, luokan toinen pissis
Sirja Zimuli Saarinen, kuutamolla "näkee harhoja", yrittää polttaa koulun.
Jussi Muussi Järvi
Johanna Pilleri Peltonen, pummaa opettajilta buranaa, joutuu  Pohjanmaalle.
Metsämarja Manzikka Aho, luokan priimus, äo 141 tähtäin Harvard.
Mikko Ylömummo Aaltonen, jääkiekkoilija, tavoite NHL
Aki Anaali Haapa, on aloitteleva muusikko
Kai Kaakeli Koivu, on edellisen bändikaveri
Aleksi Axu Saari, kumma kaveri, ihmeellistä vessakäytöstä
Aleksi Rolexi Kari, luokan rikkain kaveri, käy Karibialla, Luxorissa, Floridassa ja Thaimaassa, on silti luokan toiseksi paras.
Elina Elza Puro, on suurimman osan vapaa-ajastaa hevostalleilla
Zdravko Zdradzick, luokkatoverit haukkuvat Kepapiksi, asiallinen kaveri, joka on Niko Nyyssösen ainoa koulukaveri.

Niko kerää listaa asioista, joita ei tiedä, tietämättömyyslistassa on asioita 21:een asti, numero 18 on kahteen kertaan eli Hovi ja Impulssin siirto. Muita ovat järjestyksessä: Ekosysteemi, sadisti, kasvien hengitys, ruska, Aleksis Kivi ja hänen tuotantonsa, seurustelu toisen sukupuolen kanssa, sen asenne, isän tapaamisen malli, Päätalo ja Pahkasika (Kalle Päätalo kuoli vuonna 2000 ja Pahkasika päätettiin lopettaa), lippuamiraali, proosa, harkinta-aika, portaali, opettajan kannustuslisä, hemohessi, mobiilisisältö, hovi, impulssin siirto, Omertan laki, pykäläpankki, sekä Gaussin käyrät.

Kirja oli minusta suhteellisen realistinen, mutta yhdellä luokalla ei ehkä tapahdu näin paljoa vuoden aikana, koulussa ehkä. Loppuratkaisut olivat minusta liian dramaattisia.

***
Aino Kontulan (s. 1941) teoksesta Rexi on homo ja opettajat on hullui! olen blogannut TÄÄLLÄ. Siinä on sama idea tarkastella yhtä kouluvuotta, siinä näkökulma on opettajan.

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut, And Then Were None, Wsoy,  suomentanut Helka Varho, sivumäärä on 299

Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut on hänen parhaita dekkareitaan ja nimi kertoo loppuratkaisusta liikaa.

Henkilöinä ovat  herra ja rouva Rogers, Vera Claythorne, tuomari Wargrave, Philip Lombard, neiti Emily Brent, kenraali Macarthur, tohtori Armstrong, herra Marston ja Blore. Heidät kaikki on houkuteltu kirjein autiolle saarelle miljönäärin huvilaan. Herra Owen eli U.N.OWEN, joka on kutsuja mutta "loistaa" poissaolollaan, mutta kontrolloi tilannetta, on sen herra. U. N. Owen on äänneasultaan un known eli tuntematon.

Paikka on suljettu saari, joten henkilöitä ei saarelta poistu eikä sinne lisää tule.

Kirjan kertoja on kaikkitietävä.

Tapahtuma-aika on 1930-luvun Englanti.

Teos on varsin melodramaattinen, ja murhaaja pitää pihdeissään koko porukkaa. Koska henkilöt ovat vieraita toisilleen ja jokaisella on omat salaisuutensa murhaaja napsii yhden kerrallaan, siinä järjestyksessä, kuinka paha rikos hänen mielestään  on. Kaikki on siis suunniteltu. Suunnitelma menee "sotilaspoikarunon" mukaan. Rogersit tarjoilevat ruokailut ja pian syytökset läsnäolijoille soitetaan levysoittimella. He kaikki ovat julistuksen mukaan syyllisiä jonkun kuolemaan.

Lastenloru "sotilaspojista" esitetään luvussa 2, jossa ensimmäinen säkeistö.
Kävi kymmenen sotilaspoikaa yhdessä pöytähän
vaan yksi ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän

Luvun neljä lopussa Anthony Marston tukehtuu ruokaansa, tai siis myrkytetään, hän on ensimmäinen uhri, ja yksi nukke kymmenestä katoaa.

Viimeisen säkeen jälkeen
Vaan yksi pieni sotilaspoika ei kestänyt yksinään

Tapahtuu välintilipäätös, mutta loppuratkaisu on Agatha Christien tuotannossa poikkeava: tunnustus. Poikkeavaa on myös se, että kirjassa ei ole salapoliisia, eikä poliisia, ei siis Hercule Poirotia eikä neiti Marplea, mutta arvoitus selviää lukijalle.


Kirjaa on Suomessa kahdella nimellä, toinen nimi on Kymmenen pientä neeke?ipoikaa Ten Little Ni??ers. Loru kertoo juuri neeke?ipojista ja tapahtumapaikka on Neeke?isaari, lisäksi huvilassa on mustia nukkeja. Uusimmassa käännöksessä puhutaan sotilaspojista.

Vanha kansi kertoo, mistä lorussa on ollut kyse, minusta varsin mauton nimi ja kuva. Uuteen painokseen runo ja kuvat ovat siis siivottu. Tässä uusimman painoksen kuva



***
Älä lue juonipaljastusten pelossa, mutta luettuasi kirjan voit analysoida tätä esseessä, en suoraan paljasta tässä ratkaisua enkä syyllisen nimeä eikä sinunkaan tarvitse.
Jos olet lukenut kirjan ja tiedät "syyllisen" ja loppuratkaisun, tee seuraava juttu
1. Lue henkilöiden esittelyt uudestaan. Katso kuka on allekirjoittanut kenenkin kutsukirjeet, eli kenellä on U.N.O kenellä UN Owen, kenellä jotakin muuta. Tässä on ero.
2. Vertaa ihmisten tietoja saaresta, kenellä on parhaat tiedot saaresta, ja sen mahdollisesta omistajasta. Tässä on merkitsevä ero.
3. Vertaa ihmisten esittelyjärjestystä. Kuka esitellään ensin?
4. Mieti ihmisten ammatteja. Tässä on ero.
5. Lue "syyllisen" esittely alkuluvusta. Huijaako Agatha Christie? Minusta ei. Teksti on aseteltu niin, että syyllinen katselee kirjettään, miettii saarta, mutta kerrontatyyli on ovela.
6. Motiivi on mielenvikaisuus, mutta näkyykö se sinusta henkilön esittelyssä? Mieti, toteutuuko tässä kuitenkin oikeus? Voiko se toteutua näin? Tunnustuksessa mielenvikaisuus minusta näkyy.
7.  Teoksesta on tehty useita filmejä, joista yhden olen nähnyt, siinä juonta on jalostettu niin, että kirjan loppuratkaisu muuttuu "onnellisemmaksi", ja otsikon nimi ei siis siihen päde. Itse olisin pitänyt enemmän toisenlaisesta ratkaisusta. Näytelmä versiossakin kaksi "uhria" liittoutuu ja lopussa menevät naimisiin.
8. Lopun tunnustus tuli siis pullopostina. Tapahtumaa selitetään viisitoista lopun sivua. Viisitoista sivua vinksahtaneen vesselin valitusta ja valistusta. Loogisempaa olisi ollut postittaa kirje etukäteen tai tehdä muunlainen järjestely, pullonpostin löytyminen on minusta sattumaa, pullo olisi voinut hajota, tunnustus liota olemattomiin. Syyllinen avaa rikoksensa täysin ja allekirjoittaa kirjeensä. Lapsuudessa ja nuoruudessa olisi kannattanut hankkia harrastuksia tai kavereita. Samaten kirja kannattaa lukea, eikä vain kirjan loppua, joka avaa rikoksen, ja allekirjoituksesta näkee syyllisen.
*****
Agatha Christie (1890 - 1976) oli varsin tyytyväinen tähän kirjaansa. Sen kirjoittaminen oli hänelle haaste. Vaikeus on siinä, miten saa ylläpidettyä jännitteen ja lukijoiden mielenkiinnon.


Joulukuussa 2016 näytetään neliosainen MTV3:ssa, sarjan avausosa oli varsin hyytävä tunnelmaltaan. Olisi hienoa, jos loppuratkaisu olisi näytelmän mukainen. Sarja on katsottavissa Katsomossa. Lasten päälle ajanut Marston kuolee syanidiin, sitten miehensä murhan salannut rouva Rogers lääkitään kuoliaaksi, vaimonsa rakastajan ampunut kenraali MacArthur ammutaan. Porukka alkaa muodostua vainoharhaiseksi kun Rogers kuolee ja sitten Emily Brent on nukahtanut ikiuneen.

Lääkäri Armstrong puhuu tuomari Wargraven kanssa, hän on ollut katsomassa hirttäjäisiä. Lombard ja Claythorne tekevät sinun kaupat ja melkein muutakin. Poliisia Blorea sanotaan kyyläksi. Tästä viisikosta löytyy syyllinen.

Nyt on niin vähän porukkaa, että kaikilla on pinna kireällä. Lombard ja Vera ovat lyöneet hynttyynsä yhteen. Poliisi ja lääkäri ovat yhdessä. Murhaaja napsii seuraavaksi Armstrongin  ... loppu on huono, lopulta murhaaja elvistelee Veralle. Elokuvaversiossa Lombard ja Vera liittoutuvat, tässä ei riittänyt Veran maltti.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit Vanha Hyvä aikani bloggauksen lopusta.