sunnuntai 25. marraskuuta 2018

J.K Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari


J.K Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari, Harry Potter and the Goblet of Fire 2000, suomentaja Jaana Kapari, Tammi toinen painos 2001, sivumäärä 768.

Liekehtivä pikari on  Harry Potter -sarjan neloskirja ja hyvinkin tummasävyinen. Tarina alkaa Valedron kartanossa Pikkuhirttivaarassa, missä edellisessä osassa paennut animaagi Peter Piskuilan hoivaa heikkoa  lordi Voldemortin henkiriepua, kuten Sibylla Punurmio edellisosassa ennusti. Voldemort aikoo ottaa ihmisen hahmon ja tappaa samalla Harry Potterin. Frank Bryce -jästi kuuntelee oven takana, mutta Voldemortin käärme Nagini yllättää Brycen, ja Voldemort tappaa jästin Avadra kevadra-loitsulla. Vasta kuudennessa osassa Puoliverisessä prinssissä selviää, miksi Voldemortia ei ole voinut lopullisesti tappaa. Hän oli tehnyt itsestään hirnyrkkejä. Voldemortin eli Tom Valedron isä oli komea jästi Tom Valedro, ja äiti Salazar Luihusen suvun aito jälkeläinen Merope Kolkko, joka lumosi jästimiehensä lemmenjuomalla. Jästi jätti Kolkon naisen, ja Merope kuoli synnytyksessä ja tuleva Voldemort joutui lastenkotiin, josta Dumbledore haki hänet Tylypahkaan kouluun, yksi Dumbledoren monista virheistä, joista muut saivat ja saavat maksaa hengellään.

Harry näkee Voldemortin tekemän jästin murhan näkynä kesälomalla Dursleyn luona, ja arpea vihloo. Weasleyt hakevat Harryn, ja Harry ja Hermione pääsevät Weasleyn perheen mukana Huipauksen MM-kisojen loppuotteluun Irlanti vastaan Bulgaria. Ottelun salaamiseksi on tehty paljon töitä. Tässä osassa tulevat ilmi velhojen liikkumismuodoista hormiverkko ja porttiavaimet. Irlanti voittaa loppuottelun 170 - 160, vaikka Bulgarian etsijä Viktor Krum nappaa siepin. Kisojen jälkeen kuolonsyöjät Voldemortin kannattajat leijuttavat jästejä, ja loihtivat taivaalle pimeän piirron. Teosta epäillään Barty Kyyryn kotitonttua Winkyä, jolla on Harry Potterin taikasauva. Taikalehdistön tyrkkytoimittaja Rita Luodiko repii otsikkoja Taikaministeriön toiminnasta. Taikaministeriön noita Bertha Jorkins on kadonnut Albaniassa, jästejä leijutellaan ja pimeän piirtoa heijastellaan.

Lukukausi alkaa. Harry pääsee pitkästä aikaa Tylypahkan lajitteluseremoniaan. Lajitteluhatun laulusta ilmenee eri tupien "arvot" Rohkelikoilla rohkeus, Korpinkynsillä älykkyys, Puuskupuhilla ahkeruus ja Luihusilla valta.

Koulun uudeksi pimeydeltä suojautumisen opettajaksi tulee Villisilmä Vauhkomieli. Kaveri on vauhko, ja häneen kimppuunsa hyökätään jo ennen lukukautta. Voldemort on kironnut oppiaineen. Vauhkomielen opetusmenetelmät ovat rajuja, hän harjoittaa oppilaita vastustamaan komennuskirousta, näyttää hämähäkille kidutuskirousta sekä tappaa hämähäkin avadra kedavralla, hänen metodinsa järkyttää varsinkin Neville Longbottomia, jonka vanhempia kuolonsyöjät kiduttivat, ja he ovat muistamattomina mielisairaalassa.

Lukuvuonna ei ole huispausta, sillä on päätetty elvyttää koulujen väliset Kolmivelhoturnajaiset, joiden historia ulottuu 700 vuoden päähän.Lokakuussa tulee Beauxbatonsin koulusta Ranskasta rehtori Madame Maxime ja joukko oppilaita, Durmstrangin koulusta rehtori Irkoroff ja oppilaita. Ludo Bagman, ja Percy Weasleyn  esimies Bartemius Kyyry. Likehtivään pikariin voi jokainen yli 17-vuotias ilmoittautua. Liekehtivä pikari seuloo kolmen kilpailijan lisäksi neljännen eli Durmstrangista kilpailee  Viktor Krum, Beauxbatonsista kisaa Fleur Delacour, ja Tylypahkasta ovat mukana Cedric Diggory, ja ylimääräisenä Harry Potter. Koitoksia on kolme pisin lukuvuotta ja niissä koulitaan taikataitoja, rohkeutta, ja kykyä voittaa vaarat. Harrya epäillään huijariksi, koska hän on alaikäisenä päässyt kilpailemaan, häntä hyljeksitään, jopa Ron kiukuttelee ja mykkäkouluilee Harrylle.

Liekehtivä pikari on vedenjakajakirja (älä lue jos et ole lukenut kirjaa, juonipaljastuksia)
Liekehtivä pikari on kirja, jossa lopulta selviää, että Voldemort palaa. Ihmisiä tapetaan ja kaikki asiat menevät huonompaan suuntaan. Kertomus osoittaa minusta taikamaailman lopullisesti epäoikeudenmukaiseksi, epärehelliseksi, epäloogiseksi ja jopa sairaaksi. Kirjan alussa Pikku Hirttivaarassa Voldemort tappaa jästin ja lopussa luusoppa kiehuu ja poreilee Poitterin veren kanssa, ja Voldemort ottaa ihmisen hahmon. Eikö taikaministeriö kontrolloikaan taikomista? Taikaministeriön toiminta vaikuttaa byrokraattiselta, ja tehottomalta, virkamiehet ovat ammattitaidottomia, oman edun tavoittelijoita ja huijareita. Tylypahkan koulussa Albus Dumbledoresta huolimatta rehottaa epäoikeudenmukaisuus, opettajien mielivalta, koulukiusaus, kyräily, väärä kilpailuhenki ja kummat kuppikunnat. Kolmivelhoturnauksessa huijataan ja vedetään kotin päin, jopa tuomarit yrittävät auttaa kilpailijoita. Eläimiä rääkätään kirjoissa , lohikäärmeitä kuskataan turhaan, ja kukaan ei pysty niitä kunnolla suitsimaan saati hoitamaan.
Azkabanin velhovankila on täydellistä pelleilyä. Ankeuttajia huijataan, ja vankilasta paetaan. Syyttömiä on vankilassa, ja rikolliset remuavat vapaana. Ministeriö ei usko mitään, eletään valheessa, ja totuutta ei uskota. Velhojen yhteiskunnassa ei tunnu olevan toimivia lakeja, ei mitään sosiaaliturvaa, ei verotusta eikä kattavaa oikeusjärjestelmää. Virkamiehet pohtivat jästien tavaroita, ja hormiverkkojaan, mutta mitään  palveluja ei ole. Rikkaat ovat rikkaita, ja köyhät köyhiä. Päivän profeetta taikaväen tidning, se suoltaa valheita, joita kirjoittaa tässä osassa Rita Luodiko, oikeasti salainen animaagi. Kaikki eri taikaolennot tuntuvat tappelevan keskenään. Syntyperän mukaan syrjitään, eri tupalaisia, jästiverisiä, tonttuja, jättiläisiä, muun maalaisia, köyhiä, tämähän on pahempaa kuin Apartheid, lisäksi kuolonsyöjät tappavat jästejä ja velhoja. Toisella puolella on käytössä kuolemanrangaistus, ja sen suorittaa ankeuttaja suudelmalla joka imaisee sielun, mikä tässäkin kirjassa tapahtuu. Outo maailma, ja tuskastuttava kirja keskiosiltaan.

Jästien lapsi Hermione Granger sentään yrittää parantaa SYLKY-kampanjallaan kotitonttujen asemaa. Mammuttikirjassa Harry selviää huijaamalla lohikäärmehaasteesta, tai hän saa riittävästi ennakkovinkkejä ja apuja. Myös ulkomaalaiset kilpailijat ovat saaneet ennakolta tietää tehtävän, ja Harry kertoo sen Cedricille. Ennen joulua on tanssit, joita pohjustetaan liian pitkään. Sitten vatuloidaan seuraavaa tehtävää veden alla. Siinä Dobby varastaa Harrylle kidusruohoa, ja hän saa rakkaansa veden alta- Harry hakee Ronin, ei siis Ginnyä, joka vilahtaa muutamassa kohdassa kirjaa. Kun Harry pohtii tanssikumppaniaan, Ginny mainitaan, mutta Harry ei edes pohdi häntä. Kun Cho Chang tanssii Cedricin kanssa, Harry tanssii Parvati Patilin kanssa. Ginny tanssii Neville Longbottomin kanssa.

Teoksessa on tutut vastakkainasettelut Potterin ja Kalkaroksen välillä. Lukijalle selviää, että Irkoroff on ollut kuolonsyöjä, kuten Kalkaroskin. Dumbledore on taannut Kalkaroksen "viattomuuden" oikeudenkäynnissä, Irkoroff on päässyt Azkabanista, koska on laulanut monen kuolonsyöjän nimen. Kaverilta menee löysät housuun, kun kuolonsyöjätatuointi alkaa voimistua. Kalkaroksen yrttikaapilla käydään, ja Kalkaros epäilee Potteria. Lopulta kirjan avainhenkilö on Bartemius Kyyry. Bartemius Kyyry vanhempi on Percyn pomo ministeriöissä. Kaveri on kunnianhimoinen virkamies, besserwisser, huono aviomies, väitetään tosiaan rakastaneen vaimoaan, mutta teot puhuvat toista, ja ainakin hän on kelvoton isä. Miltei kaikkien noitien ja velhojen perhe-elämä on surkeaa. Hermionea kiusataan jästitaustasta. Harry on "puoliverinen" ja orpo, kuten Tom Valedro. Kalkaros on myös puoliverinen. Malfoyt ovat ylimielisiä öykkäreitä, jotka halveksivat muita, ja lellivät ainoaa lastaan. Weasleyt ovat köyhiä, mistä heitä haukutaan. Nevillen vanhemmat ovat siis Pyhän Mungon parantolassa. Albus Dumbledore sallii koulussa sakin hivutuksen, koulukiusaamisen ja kuppikunnat. Hän myöskin salaa asioita ja manipuloi lähimpiään. Tylypahkassa ei ole mitään etiikan opetusta, eikä mitään inhimillisiä sääntöjä. Opettajat voivat simputtaa oppilaitaan mielin määrin, vähentää tupapisteitä ja toimia opetustyössään miten huvittaa tai olla huvittamatta.

Toimittaja Rita Luodiko on kuten Sirius Musta, ja Peter Piskuilan rekisteröitymätön animaagi, joka koppakuoriaisena kuuntelee mehevimmät juorut. Ainoa tolkun aikuinen taikaihminen (Molly Weasleyn lisäksi) on Sirius Musta, joka on ollut Azkabanissa vankina 12 vuotta syyttömänä, syytön mies joutuu edelleen elämään henkipaton elämää koirana ja syömään rottia, myös hevoskotka Hiinokka on kertalleen kuolemantuomittu, ja paennut teloituspaikalta. Rotta ja moninkertainen murhaaja Peter Piskuilan sen sijaan saa huidella vapaana, ja tekee tässäkin monenmoista pahaa.

Juoni ja käänteet ovat huikeita, ja kaikki huipentuu 24.6 kolmivelhoturnajaisten viimeiseen osioon labyrinttiin. Kilpailu on kovaa, mutta epäreilua. Kisojen järjestäjä Ludovic Bagman on huijari, epärehellinen ja vielä paljastanut salaisia tietoja kuolonsyöjille. Lisäksi hän huijaa Weasleyn kaksosilta kaikki näiden rahat, eli sellainen velho. Jätän kilpailun ja sen jälkimainingit kommentoimatta, huikea ja jännittävä loppu.

Harry Potter kohtasi teoksessa ihmisruumiissa olevan lordi  Voldemortin, molemmat jäivät henkiin yhteenoton jälkeen. Tieto Voldemortin paluusta jää kuitenkin taikaministeri Cornelius Toffeelta, tuolta pehmeäpäiseltä mieheltä, ymmärtämättä. Avaintodistajalle juotetaan totuusseerumia, ja sitten teloitetaan.

Harry Potter ja Liekehtivä pikari on minusta liian rankkaa luettavaa lapsille, ja aikuisille.
Omat suosikkini ovat sankarikolmikon ulkopuolelta, ja he ovat Weasleyn kaksoset Fred ja George, jotka joutuvat tässä kirjassa huijatuksi vedonlyönnissä, mutta eivät nytkään masennu. He saavat kuitenkin Harrylta kolmivelhoturnajaisten palkintorahat. Muut suosikkini sarjassa ovat vaikeuksista nouseva vaatimaton Neville Longbottom, ujo suurperheen tyttö Ginny Weasley, joka jaksaa odottaa kuulun Harry Potterin huomaavan vihdoin todellisen helmen sekä suurperheen äiti Molly Weasley, jonka sydämessä on tilaa myös muiden ongelmille, nöyrä noita-akka. Oikeastaan monet muut henkilöhahmot ovat joko narsistisia noitia, tai vinoonvarttuneita velhoja.

***
Harry Potterit on kirjoittanut on  Joanne Kathleen Rowling. J.K Rowling on syntynyt kuten Harry 31.7.
Ensimmäisen ja viimeisen Potterin kansi
Kirjat on hienosti suomeksi kääntänyt Jaana Kapari (nyk Jaana Kapari-Jatta), ja suomalaiset kansikuvat on tehnyt Mika Launis.

Olen blogannut aiemmin:
Harry Potter ja Viisasten kivi
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Harry Potter ja Feenixin kilta



6 kommenttia:

  1. Mahtava kirjasarja verhoista ja taikamaailmasta. Ihastuin heti ensimmäisestä kirjasta sarjan maailmaan ja luin yhtä soittoa viisi sarjan kirjaa, jotka olivat siihen mennessä ilmestynyt. Suomennos on huikean hyvä. Kirjat sopivat lapsille, jotka ovat kiinnostuneita velhomaailmasta. Jo eskari-ikäisille on luettu sarjan kirjoja ja ovat tykänneen. Lapset ilmaisevat nopeasti mikä pelottaa, jännittää tms. Ja mistä he eivät pidä. Lasten mielipiteitä kannattaa kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, lapsia kannattaa kuunnella, ja nämä ovat monen lapsen lempilukemista.

      Poista
  2. Minulle ei Tylypahkan (?) ovi yrityksestä huolimatta avautunut, mutta tuohon Main kommenttiin: nyt 10-vuotias nti Elohopea löysi pian opittuaan lukemaan Potterit ja on tähän mennessä tietääkseni kahlannut koko sarjan läpi, tykännyt ja mieluusti myös kertonut miksi: mielikuvitusta kutkuttelevaa,jännää muttei liian pelottavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kymmenvuotiaalle ei varmastikaan ole liian jännittävää, Potterin ensimmäisessä osassa Harry täyttää 11 vuotta.

      Poista