Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut

Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut, novellikokoelma 1918, SKS 1995, sivumäärä 128.

Joel Lehtosen novellikokoelma Kuolleet omenapuut on toinen teos Putkinotko-sarjassa, trilogian aloittaa Kerran kesällä, sarjan päättää romaani Putkinotko. Kuolleet omenapuut  -novellikokoelmassa moni tarina tarkastelee kirjakauppias Aapeli Muttista, ja myös Juutas Käkriäinen esiintyy novelleissa ensi kertaa. Joel Lehtosen Putkinotko keskittyy Juutas Käkriäiseen ja siitä bloggaan vielä tänä vuonna.

Ensimmäinen novelli on nimeltään Muttisen onni. Muttisen onni on raskaan aherruksen jälkeen viettää ensimmäiset kesäpäivät Saimaan rannalla olevalla tilallaan, johon hän raskaan työvuoden jälkeen voi asettua makaamaan. Muttinen kuvaillaan lihavaksi poikamieheksi, joka on peruspessimisti. Muttinen nauttii kesäpäivän vienoudesta ja Saimaalla soutelusta Lyygia-neidin kanssa. Muttinen ei halua enempää Lyygialta, eikä Lyygiasta, kun hetken tunnelmoinnin, sillä Muttinen tajuaa, että  "autuimmat päivät menevät kuin armas kevätkesän päivä" s.10. Onnenhetket ovat niin harvassa, ettei niitä ole oikeutta antaa toisille.

Herra ja Moukka -novelli kuvailee Aapeli Muttisen ja Juutas Käkriäisen suhteen. Muttinen on hankkinut itselle Saimaan rannalta Putkinotkon tilan, ja reilulla kontrahdilla hän on saanut ahkeraksi luulemansa Juutas Käkriäisen pitämään sitä asuttuna ympäri vuoden. Käkriäisen pitäisi hoitaa Muttisen metsää, peltoja ja puutarhaa, mutta Käkriäinen ei ole ahkera, Juutas yrittää tehdä hallaa omenapuille ja laiminlyö tehtävänsä, lisäksi Käkriäinen polttaa viinaa. Juutas Käkriäinen pettyy, kun ei saa tilaa omakseen, ja vielä enemmän kuin joutuu tekemään kivimuurin Muttisen maan rajoille. Niminovelli Kuolleet omenapuut syventää kuvaa Muttisen ja Käkriäisen suhteesta. Aapeli Muttinen haaveilee suuresta omenatarhasta Putkinotkossa, jossa olisi 600 -700 omenapuuta. Aapeli hellittelee ajatuksella, hän on istuttanut tosin vain 50 taimea, mutta hoivanut niitä rakkaudella, lannoittanut ja kastellut niitä. Vuokralainen Juutas Käkriäisenkään ilkivalta ei ole pystynyt niihin. Aikainen talvi, pakkaset kuitenkin ovat tehneet omenapuut elottomiksi. Paikalliset ovat vihjailleet omenatarhan elinmahdollisuuksista ja suosittaneet perunaa, ja novelli päättyy Muttisen Aapelin hymähdykseen. "Hm, miksi ei tosiaan perunoita? s. 86.

Kansa ajautui sisällissotaan, ja Lehtosen analyysi on minusta oikea. Hän näkee kansainvälisen puna-aatteen saaneen joukot liikkeelle, ja venäläisiltä on saatu aseita. Kapinan alettua osalla valkoisilla on keittänyt yli, ja lopulta Muttisen Aapelikin oli sodassa valkoisten puolella, mutta lähinnä varamiehenä. Sen verran koville otti tapahtumat, että Aapeli viedään Niuvanniemeen hoitoon. Kokoelmaan päättää lakimies Oiva Tommolan käynti morsiamensa kanssa valkoisen vouhottajan Väinö Bongmanin haudalla. Tommola on aiemmin parantaa terveyttään urheilemalla. Novelleissa käsitellään myös taiteilija Lauri Falkin edesottamuksia.

Joel Lehtonen piirtää hyviä karikatyyrejä eikä vältä arkojakaan asioita sisällissodasta.

****
Joel Lehtonen (1881 - 1934) kuuluu Suomen eturivin kirjailijoihin, vaikka ei koskaan ole saanut sitä arvostusta, mutta tuotanto puhuu puolestaan. Putkinotko on blogattu täällä.