Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
sunnuntai 7. helmikuuta 2021
Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani, alkuteos The Clan of the Cave Bear 1980, suomentanut Erkki Hakala, WSOY 2011, sivumäärä 596.
Kirja kuvaa aikaa tuhansia vuosia sitten ennen maanviljelyksen alkamista, mannerjää on väistymässä pohjoiseen Euroopasta, jota asuttaa vanttera Neandertalinihminen sekä uudempi tulokas Cro Magnonin ihminen.
Tarina alkaa maanjäristyksestä, ja siitä kun Ayla jää yksin ollessaan viisivuotias, tyttö on maanjäristyksen aikana uimassa ja perhe on kuollut. Ayla harhailee kunnes toisen heimon Luolakarhun klaani päättää ottaa mukaansa luolaleijonan raapiman tiedottoman tytön. Joukon johtaja Brun antaa sisarensa Izan ottaa tytön mukaansa, vaikka hekin ovat kokeneet maanjäristyksen korkeampien voimien rangaistuksena, ja etsivät omille toteemihengilleen uutta kotiluolaa. Aikansa vaellettuaan sopiva luola löytyy ja klaani asettuu luolaan asumaan.
Klaanin jäsenet ovat lyhyitä (140 cm - 150 cm), vantteria, ja pitkäkätisiä. Miesten ja naisten työt ovat eriytyneet, miehet hallitsevat ja naisten on pakko totella. Vain miehet saavat koskea aseisiin kuten keihäisiin ja linkoihin, jolla heitetään kiviä. Klaani pitää Ursusta Luolakarhua päähenkenään, jokaisella yksilöllä on lisäksi joku eläin toteemihenkenään. Kommunikaatio perustuu alkeelliseen puheeseen, johon yhdistyy viittomia. Tiedott siirtyvät perimätietona lapsille ja nuorille. Luoliin ei maalata. Heimo käyttää kiviveitsiä, metallia ei osata käyttää. Tuli on keksitty, ja siirryttäessä hiillosta kuljetetaan suojattuna. Klaani on Neandertalin ihmisiä ja Ayla Cro Magnon.
Luolakarhun klaani on avausosa Maan lapset -kirjasarjalle. Aylan kohtalo on jatkossa olla omiensa Cro Magnonin ihmisten kanssa. Alla huomioita tämän kirjan juonesta ja teemoista.
Juoni (ei lopullisia juonipaljastuksia)
Päällikön vanhempi veli Creb on rujo, ja hän on mahtava tietäjä ja heimon samaani Mog-ur, joka järjestää samanistisia rummutuksella aloitettuja transsiinkin johtavia kokoontumisia. Crebillä ei ole perhettä, ja hän on samalla nuotiolla Izan siskonsa kanssa. Iza on tullut raskaaksi väkivaltaiselle miehelleen, joka kuoli maanjäristyksessä. Iza pitää Aylaa kuin omaa lastaan, ja Creb opettaa hänet puhumaan ja viittomaan. Iza on parantaja, jota taitoa siirtää Aylalle, joka on nopea oppimaan. Iza synnyttää tytön Uban, jota myös Ayla hoitaa. Mog-urille on kaavailtu jatkaja eli nuori Goov.
Ebra on päällikön eli Brunin puoliso, jotka jakavat saman nuotion. Ebran poika Brood on lapsi, mutta varttumassa miehuuteen, hänestä on tulossa päällikkö. Brood ennen miehuusriittiään kaataa uuden luolan lähellä ensimmäisen biisonin, on siitä hyvin ylpeä, ja syö biisonin maksan raakana. Hän läpäisee siirtymäriitin mieheksi, mutta on hyvin kateellinen Aylalle, joka hänen mielestään vie sädekehän häneltä pois. Broodin ja Aylan välillä on vihaa, Brood hyökkää Aylan kimppuun ja hakkaa tämän henkihieveriin. Tämä on heimon normien vastaista, ja päällikkö antaa Broodille varoituksen, että tunteet pitää hillitä, jos haluaa johtaa heimoa. Creb ohjeistaa Aylaa, että naisen pitää totella miestä. Oikeastaan kirjan suurin jännite, ja koko pääasiallisten tapahtumien pääpaino on Broodin ja Aylan välisen vihan ja kateuden kuvaamisessa.
Brood vihaa Aylaa, mutta pystyy pitämään tunteet kurissa, mutta kahnauksia on. Ayla näkee, kun Brood ja nuorukaiset harjoittelevat lingolla. Turhautunut Brood paiskaa lingon maahan ja häipyy saadessaan palautetta, ja piilossa ollut Ayla kokeilee salaa linkoa. Heimon naiset eivät saa käyttää asetta. Ayla kuitenkin tekee hirven nahasta oman lingon ja harjoittelee. Hänestä tulee taitavin (eräiden vastoinkäymisten jälkeen). Hän joutuu toimimaan ja linkoaa hengiltä heimoa uhkaavat petoeläimet. Aylan salaisuus paljastuu vasta mammutin metsästysmatkalla. Hyeena nappaa lapsen, ja Ayla linkoaa kahdella kivellä hyeenan kallon murskaksi, ja lapsi pelastuu. Ayla on rikkonut heimon ikivanhaa normia ja joutuu tutkintaan, ja Creb joutuu päättämään Aylan kohtalosta. Aylalle annetaan kuoleman kirous mutta määräaikaisena. Aylan vaatteet, tavarat ja yrtit hävitetään ja Ayla karkotetaan klaanista 30 kuunkierroksi keskellä kylmää ja lumista talvea. Ayla selviää toteeminsa suojaamana ja siksi että osaa metsästää tehdä ruokaa ja valmistaa nahasta vaatteita... ja hän palaa. Ayla saa jatkaa heimossa, ja saa olla parantaja, ja käyttää linkoa, mutta ei muuta asetta. Aylalla on jatkuva ylämäki, kun hän kasvaa naiseksi Brood raiskaa hänet, syntyvä lapsi on eri näköinen ja määrätään tapettavaksi. Ayla karkaa ja selviää tästäkin ja takaisin lapsi nimetään Durciksi. Seuraava haaste on voittaa muiden klaanien hyväksyntä.... Brun, Creb ja Iza vanhenevat. Vanhat astuvat syrjään tai menehtyvät. Kun Brood on päällikkö, Aylan on lähdettävä yksin ja uusista seikkailuista kertoo loput kirjasarjan viisi osaa.
Kirjan kerronta on kaunista, ja juonta viedään selkeästi eteenpäin. Jean M. Untinen-Auel osaa huipentaa tapahtumat, ja on varmasti selvittänyt historiallisia tosiasioita jääkauden jälkeisestä ajasta noin 30 000 vuotta sitten. Klaani palvoo luolakarhua, Ursusta, joka sana tarkoitti vasta latinassa karhua. Klaanin johtaja, parantaja ja poppamies paljon erittelevät ja ilmaisevat ajatuksia ja tunteita, aivan kuin nykyajan saippuasarjoissa, vaikka kieli on neandertalilaisilla aika kehittymätön. Varsinkin Ayla pystyy ratkomaan ja oivaltamaan hyvin monimutkaisia ajatus- ja päättelyketjuja.
Klaani joutuu Aylan tulon vuoksi törmäykseen. Klaanin normeista ja säännöistä kiinnipito, vai niiden hylkääminen, siinä klaanin ongelma. Kirjoitustaito kehittyi 5000 vuotta sitten, kirjojen painaminen runsaat 500 vuotta sitten, ja internet 50 vuotta sitten (Arpanet 1969), Twitter 15 vuotta sitten (2006).
Itse pidin kirjaa hyvin viihdyttävänä ja helppolukuisena, ja kirja tarjosi erittäin miellyttävän ja mieleenpainuvan lukukokemuksen.
*****
Jean Marie Untinen-Auel (s.1936) on yhdysvaltalainen kirjailija, hän on tunnetuin tästä upeasta Maan lapset -sarjasta. Tämä kirja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla. Täyttää Helmet-lukuhaasteen kohdan 12 ollaan metsässäkin sekä Kirkko ja kaupunki -lukuhaaste kohdan 2, kirja, jossa joku kuolee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nämä kirjat löytyivät ennen hyllystäni, mutta ovat nykyään tyttöni asunnossa. Molemmat ihastuimme näihin kirjoihin.
VastaaPoistaEn tykännyt kirjasta tehdystä elokuvasta.
Kiitos kommentista. Luin tämän kirjan tuon listan takia, mutta kirja oli hyvä, en ole nähnyt elokuvaakaan. On varmasti hyvä sarja.
PoistaTämä sarja on yksi suosikeistani ja ansaitsisi ehdottomasti uusintaluvun. Tosin viimeisin osa Maalattujen luolien maa oli kovin toisteinen ja luolia sekä luolamaalauksia käsiteltiin puuduttavuuteen asti.
VastaaPoistaKiitos. Tämä sarja on mennyt minulta ohi, mutta oli kyllä lukemisen arvoinen. Korona on hankaloittanut kirjastossa käyntejä.
PoistaLuin tämän vasta ja tykkäsin. Pitää lukea muutkin osat.
VastaaPoistaMinäkin luin nyt vasta, ja oli kyllä jännittävä ja koukuttavakin.
PoistaTämä kirjailija osaa totisesti taidon kutoa luijansa sisään tarinaan, jolloin aika ja paikka unhettuvat. Arvioisi lukeminen herätti lämpimiä muistoja vahvasta lukukokemuksesta ja ihastuksesta sekä historiallisesta aikamatkasta, jotka Luolakarhun klaani tuoreeltaan luettuna herätti.
VastaaPoistaEtenkin Aylasta muodostui sankaritarhahmo rajojen rikkomisine, sinnikkyyksine ja miksei omapäisyyksineenkin:)
Kiitos, Ayla tosiaan on sankari, ja kiinnostaa koko sarja, selvitin hieman miten sarja menee.
PoistaMontakaan Untinen-Auel kirjaa en ole kahlannut läpi, mutta tämän olen viheriäisessä nuoruudessa lukenut, en tainnut jaksaa muita osia. Hienosti esittelit kirjan.
VastaaPoistaKiitos, oli upea avausosa
Poistalöydät aina kivoja mielenkiintoisia kirjoja
VastaaPoistaKiitos :)
Poista