keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Henning Mankell: Leopardin silmä



Henning Mankell: Leopardin silmä, alkuteos Leopardens öga1990, suomentanut Laura Jänisniemi, Otava 2004, Suuri Suomalainen kirjakerho, sivumäärä  319.

Leopardin silmä on tarina ruotsalaisen Hans Olofsonin unelmien murtumisesta Sambiassa ja matkasta itsensä löytämiseen ja afrikkalaisen elämäntavan ymmärtämiseen.

Leopardin silmä on Henning Mankellin tuotannossa ensimmmäinen romaani, joka tapahtuu osittain Afrikassa. Hans Olofson asuu kaksi vuosikymmentä Sambiassa. Olofson saapuu vuonna 1969 ja luulee vierailevansa vain Mutshatsan lähetysasemalla, jossa oli vaikuttanut karismaattinen ruotsalainen lähetyssaarnaaja Harry Johanson, joka on ilmeisen fiktiivinen mutta Sambian alueella vaikutti lähetyssaarnaajana kirjassa mainittu skotti  Fred Arnot (1858 - 1914). Sambia on itsenäistynyt vuonna 1964, maa on riippuvainen kuparista, ja maatilat ovat valkoisilla. Mankell käsittelee tapahtumien kautta tilannetta maassa. Wallander-sarjassa Valkoinen naarasleijona Mankell käsitteli Etelä-Afrikan siirtymistä enemmistövaltaan. Mankellin Comedia infantil (1995) tarkastelee puolestaan Mosambikin historiaa ja katulapsia. Mosambik itsenäistyi 1975.

Romaani Leopardin silmä alkaa ruotsalaisen Hans Olofsonin herätessä malariakohtaukseen maatilallaan Sambiassa, välillä kuumeisessa vainoharhaisessa päässä pyörivät lapsuusmuistot Härjedalenissa, välillä saapuminen Afrikkaan. Kirjassa kolme aikatasoa etenevät rinnan. Nykyhetki, lapsuus- ja nuoruusmuistot, saapuminen Afrikaan kietoutuvat todellisuudeksi, joka on sarja vastoinkäymisiä ja menetyksiä, mutta lopulta päähenkilö aloittaa kotimatkansa Ruotsiin itsensä löytäneenä.

Hans Olofson kasvaa Hjärdedalenissa yksihuoltajaisän kasvattamana. Äiti on lähtenyt, ja merimies-isä on metsuri, joka öisin joko juopottelee tai pesee puulattioita. Hans on yksinäinen, ja hän ystävystyy paikkakunnalle muuttaneen tuomariperheen pojan Sturen kanssa. Sturen kanssa he ystävystyvät lahkolaisten kokouksissa käyvän nenättömän naisen Janinen kanssa. Hans, Sture ja Janine ovat tahollaan kaikki yksinäisiä, eivätkä sulaudu joukkoon. Ensin Sturelle käy huonosti, ja jää vain Hans ja Janine. Janine opettaa Hansin tanssimaan, ja heidän suhde muuttuu vuosien kuluessa fyysiseksi. Hans jatkaa lukioon ja Janinelle käy huonosti. Hans päätyy  oikeustieteen opiskelijaksi, ja lähtee katsomaan Janinen unelmaa Mutshatsan lähetysasemaa. Jo Lusakassa Hans Olofson huomaa, että unelma on paikan päällä kovin toisenlainen. Hans saa kyydin asemalle tilallisilta Werner ja Ruth Mastertonilta, jotka ovat huomattavasti kyynisempiä kuin idealistinen Hans Olofson. Hans lähtee pian kotimatkalle, mutta se kestää kaksi vuosikymmentä. Hän aloittaa leski Judith Fillingtonin kanamuna-tilalla tilanhoitajana. Kun Judithin malariakohtaukset pahenevat, Hans jatkaa tilalla. Hans yrittää tuoda ruotsalaista motivointia tilalle. Hansin on lähes mahdoton ymmärtää, että valkoisen farmarin ajatukset eivät uppoa mustiin maatyöläisiin. Tilalla ramppaa viranomaisia, mutta herra Pihrin kanssa asiat sujuvat, leimat tulevat papereihin, eikä ongelmia synny. Pihri saa riittävästi kananmunia takakonttiinsa, välillä hän saa uuden auton, ja vaimo uuden ompelukoneen. Hans Olofson omaa tasa-arvon ajatuksia, mutta hän ei saa niitä juurtumaan, asiat menevät entistä huonommin. Olot alkavat muuttua levottomaksi, ja Hans luulee saaneensa ensimmäisen mustan ystävän Peter Motombwanen.

Malaria jäytää Hans Olofsonin ruumista, ja mieltä riivaavat painajaiset. Valkoisten tiloihin kohdistuu iskuja. Mastertonit Walter ja Ruth löytyvät tapettuina ja leikeltyinä. Olofsonin saksanpaimenkoira tapetaan, ja paljon muuta tapahtuu. .. mutta selviääkö Olofson hengissä, tai edes järjissään.

Kirjan kolmannessa osassa Leopardin silmä tapahtuu ratkaisuja, mitä osaa näyttelee poppamies Eisenhower Mudenda, toimittaja Peter Motombwane ja ruotsalainen kehitysapuyhteistyömies Lars Håkansson.

Hans Olofson vihdoin oppii luovimaan paikallisten avustuksella, ja tekemään oikeita ratkaisuja, ymmärtämään oman asemansa ja lopulta Hans matkustaa kotiinsa hyväntekijänä, ja hyväksyttynä.

Henning Mankellin Leopardin silmä on laadukas. Hans Olofsonin elämä on sarja menetyksiä ja epäonnistumisia. Äiti on lähtenyt lätkimään, isä katoaa alkoholismiin. Ystävä vammautuu, Janine hukuttautuu. Afrikassa unelmat  karkaavat, ideat vesittyvät, terveys ja kontrolli katoavat, valkoiset lähtevät maasta, tai murhataan. Pahin pohjakosketus on valkoisen hyväntekijämiehen pahantekeminen. Lopulta Olofson uskaltaa. Kirjan teemat ovat pysäyttäviä ja opettavaisia, tarina on jännittävä, mutta minusta pohjavire on melankolinen ja romaani on surullinen.

Olen ollut Mankell-fani, ja luin tämän nyt kolmannen kerran. Mankellin Kennedyn aivot kertoo myös Afrikasta, ja sekin on hyvin raadollinen tarina. Comedia infantil tapahtuu Mosambikissa.
Kirja rastittaa Helmet kohdan 4, joku kertoo muistoistaan, Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaasteen kohdan 18, kirja, joka kertoo isästä ja pojasta.
***
Ruotsalaiskirjailija Henning Mankell (1948 - 2015) on tunnetuin Wallander-sarjastaan
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)


Henning Mankellin kirjoista bloggauksia
Panokset (1973
Comedia infantil (1995)
Tanssinopettajan paluu (2000)
Tässä linkki Kristen Jacobsenin teokseen Mankell.

8 kommenttia:

  1. Laaja-alainen Mankell on yksi harvoista kirjailijoista, joka ei ole pettänyt koskaan. Tuo kannen leopardi kuvaa hyvin hänen persoonaansa paitsi kirjailjana, myös yrittäjänä, eri puolilla maailmaa asujana sekä hänen rooliaan hyväntekeväisyysprojekteissa.

    Kiitos kinnostavasta postauksestasi, joka nosti esille tämän puolen hänen tuotannostaan sekä mieliin useita mainioita lukutuokioita Mankellin seurassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Mankellin koko tuotanto on laadukasta, ja kestää uusintaluvunkin.

      Poista
  2. Onpa kiva lukea jokin Mankell-postaus. Ihan tulee nostalginen olo, paljon olen noista lukenut ja useimmista tykännyt. - Voisinpa vaikka lukea jonkin noista uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mankell ei enää ole muodissa, joskin Wallanderia pyörii tv:ssä, osa noista elokuvista ei perustu kirjoihin. Kyllä Mankell minusta kestää uusintaluvun.

      Poista
  3. On kyllä tosissaan erilainen ympäristö, mentaliteetti ja elintapa Afrikassa kuin täällä pohjoisessa. Hyvä että päähenkilö löysi itsensä ja pääsi hyväksytyksi vaikkakin rankkojen kokemuksien kautta. Kattava näkökulma kerronnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos kommentista, Mankell asui Mosambikissä ainakin taövet, eli tienoo oli tuttu.

      Poista
  4. en häntä lukenut, vielä, meilläkin tänåån -15°C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turussa oli aamulla -18°C ja nyt -12°C, ensi viikoksi on luvattu vielä kylmempää

      Poista