perjantai 20. maaliskuuta 2015

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira



Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira, The Hound of Baskerville, julkaistu 1902, suomennos Yrjö Weilin 1904. Elisa-kirja (ilmainen) ja ilmainen se on myös Projekt Lönnrotissa.

Baskervillen koira on kirjoitettu 1902 aikana, jolloin Sherlock Holmes oli "kadonnut" taisteltuaan Moriartyn kanssa. Tarinan tapahtumavuosi on 1889.

Baskervillen koira on pidempi kuin Sherlock Holmes jutut yleisesti ovat, mutta lyhyt dekkariksi. Baskervillen koira alkaa tutunomaisesti, tohtori Watson arvailee, kuka on unohtanut kävelykepin vastaanotolle. Vastauksen kysymykseen "kuka" hän tosin tietää eli James Mortimer, koska se lukee kävelykepissä. Hän arvelee keski-ikäisen Mortimerin tehneen kirurgina palveluksia paikalliselle urheiluseuralle. Holmes todistelee miehen olevan nuoren lääketieteen ylioppilaan, joka on hajamielinen ja omistaa koiran ja saanut kepin sairaalasta lähdettyään maalle. Seuraavaksi nuorehko sairaalassa palvellut maalle muuttanut James Mortimer koirineen tulee Sherlock Holmesin luo ja selostaa Baskervillen kirouksen, jonka kohteeksi sir Charles Baskerville on joutunut. Charles on kerännyt mittavan 740 000 punnan omaisuuden Etelä-Afrikasta ja nyt Kanadasta on tulossa sir Henry Baskerville astumaan suvun päämiehen saappaisiin ja perii tilukset. Sir Henryn saapuminen tapahtuu epäsuotuisissa merkeissä. Häneltä varastetaan kaksi "suvun" saapasta ruskea ja musta, ja lisäksi hän saa omituisen uhkauskirjeen.

Mortimer selittää sukutraditiona kulkeutuneen Hugo Baskervillen kirouksen, jossa hirviökoira tappoi suvun päämiehen 1700-luvulla. Sir Charles on kuollut nummella sydänkohtaukseen kasvot vääristyneinä ja paikalla oli jättimäisiä koiran jälkiä.

Tarinan kertoja tohtori Watson lähtee (kuudennessa luvussa) Devonshireen Baskerville Halliin, jossa häärää hovimestaripariskunta Barrymore, naapurissa asuu herra Frankland, jonka intohimona on Englannin laki, ja jonka omaisuus on huvennut oikeudenkäynneissä. Franklandilla on huonoissa naimisissa oleva tytär Laura Lyons. Toisena naapurina asuvat Stapletonin sisarukset, hehkeä ja hiljainen Beryl ja hänen  vanhempi veljensä, joka on vetäytynyt   hyönteis- ja kasvitutkijaksi epäonnistuttuaan koulunpidossa.

Watson raportoi Holmesille havainnoistaan kirjeitse. Osa kerronnasta on Watsonin päiväkirjaa. Todellisuudessa Sherlock Holmes on asustanut nummella. Seutu on synkkää. Erityisesti Grimpenin suo on vaarallinen, lisäksi nummella on muinaishautoja, pääkalloja sekä kulmahampaiden tapaisia kiviä. Nummen uhkavuutta lisää Notting Hillin murhaaja eli vankikarkuri Selden.


Elisan kirjankansi on leppoisa, mutta googlen kuvahaulla  löytyy näin uhkaavia kuvia. Olen valinnut neljä kuvaa ja pienentänyt ja rajannut, aika amatöörimäinen viritelmä, mutta ajaa asiansa eli kammottava koira kuvastuu kanteen. Nummelta kuuluu todella  ulvontaa ja "lobosuden" arvoitus selviää, ja Grimpenin suo saa omansa ennen kuin Baker Streetin takkatulen ääressä paketoidaan tarina, mutta tarinan ihmishirviö on katalampi kuin hirviökoira eli Elisan kansi on minusta hyvä, koosteesta on yksi on filmin juliste ja yksi kuva on pelistä. Koira on sekarotuinen ja popsii suihinsa Mortimerin lemmikin. Eli ei mikään lutuinen lemmikki, mutta koira on usein isäntänsä tai emäntänsä luomus.

Baskervillen koirassa on hyvät dekkarin ainekset, kiinnostavat henkilöt ja uhkaava ilmapiiri. Minusta asetelmasta olisi voinut saada vielä enemmän irti. Tämä on silti varsin merkittävä kirja, sillä vastaavalla idealla on kirjoitettu monia jännäreitä esim. Freeman Wills Crofts on kirjoittanut Groote puiston murhat. Tässä kaikki henkilöt eivät ole mitä "sanovat" olevansa, henkilöiden välillä on yllättäviä yhteyksiä. Murhien motiivina on luonnollisesti raha, sen himo tai puute. Tämä siis uurtaa uraa, sillä tämä on kirjoitettu jo vuonna 1902.

Sherlock Holmes keksii murhaajan metkut, mutta ei pysty todistamaan epäilyjään. Hän huijaa taas kerran Watsonia ja asustaa seikkailun ajan nummella keräten todistusaineistoa.

Arvostelu: Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin seikkailu Baskervillen koira on alan perusdekkari ja pisin Sherlock Holmesin seikkailuista. Minusta Sherlock Holmesin lyhyt kertomukset ovat vielä parempia.

*****
Villis on lukenut saman teoksen täällä.

4 kommenttia:

  1. Elisa Kirjan kansi on tosiaan aika kesy verrattuna noihin sinun koosteessa oleviin, mutta ihan sopiva kirjan sisältämän jännityksen suhteen. Baskervillen linnan ympäristö nummineen ja soineen oli hienosti kuvattu. Mukava kirja, jota muistelen edelleen lämmöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei minusta koostekansien tasoinen piinaava jännitysnäytelmä.

      Luin bloggauksesi noin vuosi sitten ja nyt sain tämänkin kirjan luetuksi. :)

      Poista
  2. Tästähän pyöri radiokuunnelma siihen aikaan, kun televisiota ei ollut. Pappa asui pihapiirissä omassa mökissään ja hänen luonaan sitten kuunneltiin jokaviikkoinen jakso. Kotiin kipitys jakson tunnusulvontojen jälkeen oli tosi pelottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä varmasti toimii hyvin kuunnelmana hyvin, olisi mukava jos näitä uusittaisiin. Pekka Lipposia uusittiin Radio Mafiassa.

      Poista