keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Raymond Chandler, Syvä uni (The Big Sleep, 1939)




Raymond Chandler, Syvä uni (The Big Sleep, 1939) on legendaarinen romaani, jonka 2011 painoksessa on Kyösti Salovaaran oiva esipuhe, josta selviää, että Raymond Chandler (1888-1959) kirjoitti seitsemän romaania, joista tämä on esikoinen. Chandlerin kirjoitukset olivat kyynisiä, eli hän näyttää myös maailman kuonan, mutta myös kauneuden, ja ovat siksi ristiriitaisia, Chandlerin vanhemmat olivat irlantilaisia, hän syntyi Amerikassa, kasvoi äidin ja siskosten kanssa Englannissa, soti Kanadan armeijassa, meni naimisiin ystävänsä (eronneen) vaimon kanssa, joka oli 18-vuotta häntä vanhempi ja hän oli naimisissa yli 30 vuotta ennen leskeytymistään. Ennen romaanien kirjoittamista hän oli reportteri ja sekalaisissa ammateissa ja kirjoitteli runoja. Syvä uni on monella sadan klassikkolistalla.

Syvän unen päähenkilö on  yksityisetsivä Philip Marlowe, joka ei oikein usko asiakkaisiin, kanssaihmisiin, eivätkä poliisit aina luota Philipiin, joskin turvautuvat hänen tietoihinsa. Marlowen toimeksiantaja on ikivanha ja enää sisullaan lämpimässä kasvihuoneessa elävä kenraali Guy Sternwood, jolla on kaksi nuorta "riehakasta" tytärtä. Vivian Regan, jonka aviomies on kateissa, ja joka tekee pelivelkoja sekä nuorempi Eevan asussakin poseraava Carmen Sternwood, joka imee tiukan paikan tullen peukaloaan. Kun Vivian puhuu Marcel Proustista, niin Carmen taas uskoo Peter Panin olevan Doghouse Reillyn biljardikaverin. Philip Marlowe esittäytyy Carmenille Doghouse Reillyksi.

Teos sijoittuu Yhdysvaltojen länsirannikolle Los Angelesiin 1930-luvulla ja näyttää kyynisen kylmän kuvan kaupungista ja sen viihde-elämästä. Itse juonesta ei ole syytä puhua, muuta kuin  Marlowe joutuu yhä syvemmälle tapahtumiin, valheiden  ja voimakkaiden viettien verkkoon ja lopussa asiat selviävät tavallaan, hyvä dekkari lajityypissään. Jo alkukohtaus vertauskuvineen on tärkeä, Sternwoodin lasimaalaus, kasvihuone täynnä lahoavaa ainesta. Marlowe on kovaksi keitetty kyttä, joka polttaa juo whiskyä ja konjakkia ja kittaa kahvia, hänellä on kuitenkin selkärankanaan oikeudenmukaisuus ja vilpittömyys, kyynisyydestään huolimatta moraalisen rappion ja valheiden keskellä. Toisaalta kyynisyys on oiva apu ihmisviemärin masuunikuonaa käsiteltäessä. Pornokirja-ala, huumausaineet ja ruletti ovat taustalla teemoina.Marlowe ei tunnustaudu holmesilaiseksi salapoliisiksi, mutta bluffaa monesti. Loppuosa teoksesta on varsin nopeatempoinen rikoksille löytyy tekijät, mutta ...

Kirjassa Marlowe käy useassakin kirjakaupassa tekosyynään hankkia ensipainoksia tai muita harvinaisuuksia esimerkiksi Ben Hur vuodelta 1860 (on tässä mainittu kolmanneksi painokseksi, jota ei kuitenkaan ole sellaisenaan edes olemassa), lisäksi mainitaan kirjakaupan asiakkaasta ”paineli peukalon jälkiä uusiin päällysteisiin”. Eräs kirjakauppian myy taidekuvakirjoja, mutta "taidevalokuville" voi jokainen päätellä todellisen luonteen ja taidevalokuvissa se Carmenkin poseerasi. Itse asiassa degeneraatio, mädännäisyys, ja kaikenmoiset viemärit ovat kirjalle ominaisia teemoja ja orkideat. Syvä uni ei tarkoita rentouttavaa rem-unta, vaan lopullista uinumista lyijymyrkytyksen jälkeen. Kalmisto täydentyy ajoin maanisessa marssissa, kun Philip Marlowe sukeltaa onnenonkijoiden ohi hyveellisenä kohti ongelman mätää ydintä.

Teoksen verbaalinen kudelma sopii lajityyppiin. Käännös (tämä Seppo Virtasen) on minusta varsin hyvä, asiat sanottiin ajoittain sujuvasti, ja puhuttiin selvästi ja suoraan ja avautumisista, eikä käytetty kiertoilmauksia, jotka rikoksen motiivin ymmärtämiseksi ovat suotavia, teoksen vivahteet ovat hyvin nähtävissä.


Kerronta on siis tiivistä, lyhyttä lausetta, kyynistä dialogia ja kuvailua kuten
-Kai te sentään myytte kirjoja …
-No mitäs luulette näiden olevan grapehedelmiä vai? …
tai kuvailua
kaikkialla leijui kukkivien trooppisten orkideojen ällöttävä lemu   … lihakkaita lehtiä … muistuttivat kuolleen ihmisen vastapestyjä sormia …
Pidättekö orkideoista … ne ovat inhottavia kasveja. … ja niiden tuoksussa on prostituoidun mätää makeutta”.
"Yhtä lähellä totuutta kuin lehtikirjoitukset yleensä - yhtä lähellä kuin Mars Saturnusta"

Kuvailua
”takkinsa oli leikattu varsin räikeästä hevosloimesta”
”kaulansa kohosi kuin sellerin varsi”
"Istuin autossa ja myrkytin itseäni savukkeella ja kuuntelin sateen ropinaa ja ajattelin asiaa".
"Kumpikaan huoneessa olevista ihmisistä ei kiinnittänyt tulooni minkäänlaista huomiota, vaikka vain toinen heistä oli kuollut"

***
s.227 puhutaan nuolien heittämisestä tikkatauluun. Sivulla 233 heittävät jo tikkaa
Lisäksi teoksessa puhutaan luodittomista panoksista, lienevät muissa teoksissa paukkupatruunoita.
***
Tämä teos muistuttaa jo elokuvakytkentänsä (Humphrey Bogart) ja poikamiesyksityiskyttä teemansa ja juonen käänteidensä  kautta Dashiell Hammettin Maltan haukkaa, jonka postaus on täällä. Kerronta rikoksen osalta on hieman Kultahatun tyyppistä.

******




Dekkarista on tehty loistava filmi, jonka traileri on youtubessa, ja on hauska, koska päähenkilöt esiintyvät siinä: Humphrey Bogart ottaa The Big Sleep -kirjan kirjahyllystä, jota Lauren Bacall on suosittanut. Lisäksi haulla ”The Big Sleep, best scene ever”. Filmissä Bogart käy kirjastossa "Hollywood public Library" ja sitten Bogart menee kirjakauppaan "The Acme Book Shop", tämä pätkä on youtubessa, kuten luultavasti koko leffa. Ostin tämän DVD:nä, on WarnerBrosin DVD:n, josta  olen itse koostanut "kollaasin". Kaikki oikeudet WB.llä.

8 kommenttia:

  1. Moikka, tässä kyllä olet onnistunut kuvailemaan teosta paremmin kuin aiemmin. Mielenkiintoista tuo käännösten vertailu, ajatella, jos joskus lähtökohtaisesti hyvä kirja ei vakuuta huonon suomennoksen vuoksi. Kääntäjien ammattitaitoa osaa kyllä arvostaa, kun ajattelee, miten monimerkityksisiä sanoja ja sanontoja kirjailijat saattavat käyttäää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Varsinkin jos kyseessä on jonkun avainteon motiivi, olisi hyvä, että lukija sen ymmärtäisi. Tässä muidenkin henkilöiden "käyttäytymistä" avataan tarkemmin, tai niin, että minäkin sen ymmärsin.

      Poista
  2. Hei Jokke, minä innostuin muutama vuosi sitten lukemaan Philip Marlowe dekkareita. Olen tämänkin lukenut, mutta enemmän on jäänyt mieleeni Pitkät jäähyväiset, joka on hyllyssäni. Pidin Chandlerin kyynisestä tyylistä ja joskus voisi palata taas näihin. Voi, pitäisi katsoa tuo Syvä uni, sillä Bogart ja Bacall ovat niin hyviä! Oletko nähnyt Kirjavan sataman?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Ahaa Pitkät jäähyväiset on Marlowe-dekkari, pitää joskus lukea.

      Kirjavan Sataman kohtaus, jossa Bacall kohtaa ensi kerran Bogartin on legendaarinen. Filmi on minusta paras Bogartin filmi johtuen siitä väreilystä, joka välittyy valkokankaalta :)

      Poista
  3. Rakastan vanhoja mustavalkoisia elokuvia, ja ennen kuin katsoin tämän oli tietysti pakko lukea kirja. Yllätyin todella paljon, koska en yleensä lue dekkareita. Nykyään Chandler ja hänen aikalaisensa kiinnostavat enemmän, vaikka en edelleenkään lue nykyajan dekkareita. Näissä vanhemmissa on jotenkin enemmän hohtoa.

    Hienoa, että joku käsittelee myös käännöksiä! Varsinkin, kun itse en ikinä jaksa, vaikka kääntäminen noin yleisesti kiinnostaakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Syvä uni, Maltan haukka sekä Kirjava Satama ovat kaikki laatuelokuvia, kaksi ensimmäistä lienevät film noir -genreä :)

      Käännöksiä on mukava vertailla, täss minulla puuttui tosin alkuperäinen :)

      Poista
  4. Jokke, olen lukenut tämän ja Pitkät jäähyväiset, mutta jotenkin pidin Marlowea aina hieman liian kovaksikeitettynä ja koko tyyliä kuin amerikkalaisena poliisisarjana, jota en jaksa katsoa. Minulta puuttuu geeni tämän tyyppiseen kirjallisuuteen eli olen enemmän kallellaan runoja rustavaan, ontuvaan ja viskiä juovaan brittiläisene Morseen. Yritän kerätä kaikki Dexterin Morset, joten jos joku on valmis myymään kovakantisen Neidonmurhan, niin täällä olisi ottajaa.

    Postauksesi oli taas hieno ja perusteellinen ja osaat kirjoittaa kiinnostavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,

      Toivottavasti saat Dexterin Morset täyteen, itsekin luin aiemmin enemmän dekkareita, ja talvella varmaankin, kun on aikaa vähemmän :)

      Marlowelle kelpasi viski luultavasti kyllä maissi, ja tarjosipa kenraali konjakkia ja shampanjaa :)

      Poista