Don DeLillo: Omegapiste

 

Don DeLillo: Omegapiste, alkuteos Point Omega 2010, suomentaja Helene Bütsow, Tammi 2011, sivumäärä 124.

Yhdysvaltalainen Don DeLillo (s. 1936) on laatukirjailija, jonka läpimurtoteos oli Valkoinen kohina (1985), hänelle veikkailtiin aiemmin Nobelia, mutta sitä hän ei ole saanut. Tammen keltainen kirjasto on julkaissut DeLillolta kymmenen teosta, jotka kaikki on suomentanut Helene Bütsow.

Omegapisteessä ei ole normaalia juonta, jonka selvitettyään lukijalle olisi annettu kaikki vastaukset (tai edes kysymykset) valmiiksi pureskeltuna, vaan päin vastoin, mitä pidemmälle lukee, sen sekavammaksi kaikki muuttuu.

Kirja alkaa ja loppuu galleriassa, missä näytetään Alfred Hitchcockin Psykoa hidastettuna kuva kerrallaan, filmi kestää  näin näytettynä 24 h (normaalisti 1 h 49 minuuttia). Nimetön mies katsoo lumoutuneena Psykon kohtauksia, missä Norman Bates puukottaa suihkussa olevaa Janet Leighiä, jonka roolihahmon nimi on kirjan mukaan Janet Leigh, (wikipedian mukaan Marion Crane, filmi Psycho perustuu Robert Blochin kirjaan, jossa hahmo on nimeltään Mary Crane).

Toisessa tarinassa toimittaja  Jim Finley menee Kalifornian autiomaahan tekemään yhden oton filmiä Richard Elsteristä, joka laati Yhdysvaltain sotaväelle aatteelliset perusteet. Miehet asuvat mökissä, puhuvat keskenään, juovat ja istuvat kuistilla. Aika pysähtyy. Asetelma muuttuu kun Elsterin aikuinen tytär lähetetään mökille.

Omegapiste on kryptinen pienoisromaani, joka kuvaa vanhuutta, pisteessä, missä aika pysähtyy.

Pidempi oppimäärä (hieman enemmän juonesta)

Elster viettää aikaa  Kalifornian Anza-Borregossa (klik). Elster ja Finley eivät saa filmiä eteenpäin, mutta he viettävät aikaa yhdessä Omegapisteessä, missä ajatukset kääntävät kaiken sisäänpäin (s. 77) , mutta toisaalta ihminen haluaa mullistusta. Elsterin aikuinen tytär Jessie saapuu paikalle. Elster on eronnut (ja lisäksi Jessica on miehen toisesta avioliitosta). Luultavasti Jessie on autiomaassa paossa ongelmallista miesystäväänsä Dennistä? Joka tapauksessa Jessie katoaa mökiltä, eikä hänestä kuulu mitään. Talveksi Elster ja Finley lähtevät pois. Lukija ei saa lainkaan vastauksia, kuten eivät Elster eikä Finleykään.

Kirja päättyy "uuteen ottoon" hidastetusta Psyko-elokuvasta. Galleriassa tapaavat ensimmäistä kertaa tuntematon mies ja nainen. Pienellä päättelyllä he ovat Jessie ja hänen (ongelmallinen?) miesystävä.

Psykossa mies tarkastelee, kun etsivä Milton Arbocastia puukotetaan. Hän havaitsee, kun "aikaa hidastetaan" havaitaan, että Arbocastilla on  haavoja otsassaan, missä niitä ei pitäisi olla. Samalla pohditaan, millä nopeudella havaitsemme todellisuutta.

*****
Don DeLillo (s. 1936)  on poiminut teokseensa Douglas Gordonin näyttelyn "24 Hour Psycho", alun alkaen vuodelta 1993. Laitan pari youtubeklippiä teoksesta. 

Tässä oli kuuluisa suihkukohtaus, jossa henkilö, jota katsoja  luulee päähenkilöksi, murhataan.

Tässä toinen klippi. Aika outoa.