John Steinbeck: Vihan hedelmät

John Steinbeck: Vihan hedelmät, The Grapes of Wrath 1939, suomentanut Raimo Salminen, Tammi Keltainen kirjasto 2016 (uusintapainos :), sivumäärä 629.

Vihan hedelmät -teos alkaa Oklahomasta, ja eletään 1930-lukua ja lamakautta. John Steinbeck kuvaa taitavasti miljöötä. Kuivuus ja pöly pilaavat maissisadon. Vankilasta vapautunut Tom Joad taivaltaa isänsä "tilalle", joka kuitenkin on tyhjä. Ahneet maanomistajat puhuvat pahoista pankeista, mutta ovat ajaneet vuokraviljelijät matkoihinsa. Jotta köyhäinapukin säästyisi, heitä on kehotettu suuntaamaan Kaliforniaan. Idän asukkaiden omistamat traktorit kyntävät maan ja paikallisten on lähdettävä. Lähdetään aloittamaan alusta Kaliforniassa, jossa on luvattu olevan  töitä, hyvät oltavat, ja missä on hedelmiä käden ulottuvilla, tai tämä ihanuus ilmenee lentolehtisistä.

Vihan hedelmät on juonivetoinen kirja ja alla olevassa on pakko avata juontakin. Steinbeckin kerronta tekee kirjasta hyvän. Välillä Steinbeck suuntaa kerronnan ympäristöön, luontoon, autokauppiaisiin tai pankkeihin, pääosa tarinasta  on Joadien perheen näkökulmasta. Perheellä on positiivinen asenne, vaikka koko ajan menee huonommin, ja kaikki lopulta päättyy apean huonosti.

Tom Joad tapaa patikkamatkallaan entisen tulisieluisen saarnaajan Jim Casyn, mutta Casy ei ole enää uskossa. Hän 'joutui' makaamaan saarnaaja-aikoinaan uskovaisten tyttöjen kanssa. Ristiriita kalvoi ja Casy lähti matkoihinsa. Ilmenee, että Tom Joad on tuomittu taposta, hän on lyönyt humalassa häntä puukottaneet miehen hengiltä. Seitsemän vuoden tuomiosta hän istui neljä vuotta ja nyt Tom on päässyt ehdonalaiseen.

Pankit ovat ajaneet vuokraviljelijät matkoihinsa. Kylän oman poika Feeleyn Willy on yksi kolmen dollarin päiväpalkalla peltoja kyntävistä traktorimiehistä. Jos kyntää talon, saa lisää dollareita. Pankit ovat kaiken takana, idän asukkaat omistavat maat. Autokauppiailla on omat kikkansa myydä autoja. Joadien 16-vuotias Al tuntee autot, ja heillä on kohtuullinen kuorma-auto, mutta perhekin on suuri. Isä, äiti, mummo ja vaari, John-setä, Noah, Tom, Al, 12-vuotias Ruthie ja kymmenvuotias Wilson. Connie on nainut Rosaharnin, poikatytön, joka on raskaana. Ylimääräiset tavarat myydään. Kun kaikki myyvät, markkinat ovat ostajan. Perheen tavaroista saadaan vain 18 dollaria. Siat teurastetaan, lihat suolataan, ja tavarat pakataan kuorma-autoon, jota ajaa Tomin pikkuveli Al ja Tom vuorollaan. Tom ylittäessään osavaltion rajan on rikkonut ehdonalaissääntöjään.

Valtatie 66 on täynnä kuorma-autoja, matka on pitkä ja osa matkaajista nääntyy. Joadit tapaavat Wilsonit. Joadin perheen vaari kuolee, ja perheen on pakko hänet haudata autiomaahan. Matka jatkuu, autoissa on vikoja, ja niitä korjataan. Matkalaisiin suhtaudutaan penseästi, ja tienvarsilta nauretaan suuria suunnitelmia, ne ovat tuulen tupia. Poimijoita on liikaa, ja palkat poljetaan alas. Joadit eivät usko vaan jatkavat kohti länttä ajaen kuorma-autolla ja yöpyen teltassa. Vaikka Kaliforniasta tulee perheitä pois, unelma ei kuole. Noah jää Arizonaan, suunnittelee kalastelevansa joesta. Mummu kuolee seuraavaksi. Connie ja Rosaharn ovat haaveilleet kaupunkielämästä ja mukavuuksista. Ikävää vain, että Connie on häipynyt.

Kaliforniassa asutaan ensin suuressa Hoovervillen telttakylässä, jonne eräskin hedelmätarhuri tulee rekrytoimaan hedelmän poimijoita ilman lupausta palkasta, apulaisseriffi mukanaan. Asia menee rähinäksi, ja apulaisseriffi ampuu eräältä sivulliselta naiselta rystyset pois. Apulaisseriffi tyrmätään ja Casy tarjoutuu pidätettäväksi. Okieita (Oklahomasta lähteneitä) vihataan, ja yöllä telttakylä poltetaan.

Joadit pääsevät lähtemään leiristä ennen sen polttamista ja pääsevät valtion ylläpitämään leiriin. Tom saa töitä ojan kaivajana, ja Rosasharn menee leirin seimeen auttamaan. Valtion leirissä on itsehallinto, saniteettitilat eli vesivessat ja lämmin vesi. Leiri halutaan tuhota, sillä okieita ei pidä kohdella ihmisinä, eikä totuttaa lämpimään veteen. Ojan kaivajien palkat poljetaan alas, Kun kenelläkään ei ole töitä, lähdetään etsimään niitä töitä. Säilykefirmat ovat polkeneet hedelmien hinnat alas, farmit polkevat poimijoiden palkat. Ihmisiä on liikaa ja syntyy epäsopua. Hedelmien annetaan enemmin mädätä, kun annetaan nälkäisille, perunat heitetään virtaan. Nälkäisten silmistä paistaa kasvava viha. vihan hedelmät kypsyvät korjattavaksi.

Seuraava etappi on ankea Weedpatch. Perhe saa töitä persikkafarmilta. Laatikosta hellästi poimittuja ja aseteltuja persikoista saa poimija 5 senttiä. Leirissä on kauppa, jossa vois ostaa palkkakupongilla ruokaa, hinnat ovat pilvissä. Leirin ulkopuolella on lakkolaisia. Tom tapaa Casyn, hän on lakkolaisten johtaja. Lakkolaisia tullaan murskaamaan. Casy puolustautuu: "Te ette tiedä mitä teette. Lapsia nääntyy nälkään ja te autatte siinä. Vastaus on ärhäkkä Turpa tukkoon helvetin punikki". s. 536. Tämän jälkeen Casy lyödään kuoliaaksi. Tom joutuu puolustautumaan tappaa tai luulee tappaneensa miehen ja alkaa hänen piileskelynsä. Lakon loputtua työläisten urakkapalkka romahtaa puoleen, ja Joadit lähtevät eteenpäin, ja päätyvät puuvillan poimijoiksi. He asuvat hylätyissä junavaunuissa. Pienellä urakkapalkalla ei kerätä omaisuutta, ja lopulta kaikki romahtaa, joenpenkkakin, ja autot kastuvat ja juuttuvat mutaan. Rosasharnin lapsi on kuollut ja kaikki on lopussa.

Huumori kirjassa vähenee asteettain.Alkuun vitsaillaan lehmän astutuksella muutamaan kertaan. Perheeltä menee siis kotitalo, auto, rahat, terveys, isovanhemmat kuolevat, esikoispoika haahuilee autiomaassa, tyttären vävy katoaa, ja jättää raskaana olevan perheen vastuulle. Syntyvä lapsi kuolee. Kaiken keskellä äiti on koossa pitävä voima. Myös nuori Al on kiinnostunut autoista, niiden korjaamisesta ja tytöistä, aina on uuden kanssa kuhertelua, hän on selviytyjä.

Kirjan loppua pidetään muissa arvioissa inhimillisenä, Rosasharn, jonka lapsi on kuollut, rintaruokkii 50-vuotiasta miestä, itse pidin maidon lupsutusta omituisena tekona.

Vihan hedelmät on iätön ja raju teos. Se näyttää paikallisen asujaimiston suhtautumisen muuttajiin ensin on sääliä, sitten inhoa ja lopulta vain vihaa. Suurimmat syylliset löytyvät kuitenkin minusta Oklahomassa lentolehtisiä jakaneista tahoista, köyhille ei saa antaa katteettomia lupauksia. Ahneet pankit ja suurtilalliset hyväksikäyttävät ihmisten hätää. Vihan hedelmät on klassikko, jonka lukee ja muistaa, mutta ei ehkä lue uudestaan, se on raadollinen todellisen maailman irvokas kuvastin.

****

Vihan hedelmistä on blogannut Margit loisteliaasti  näin.

Youtubesta löytyy kirjasta vuonna 1940 tehdyn filmin trailer (ja itse filmikin). Filmin ohjasi John Ford, Henry Fonda on pääosassa, esittää siis Tom Joadia.
*****
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkailanen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962.
Olen lukenut monia John Steinbeckin kirjoja ja blogannutkin niistä.
Oikutteleva bussi on blogattu täällä
Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä.
Helmi on blogattu näin
Ystävyyden talo on blogattu näin (tästä en pitänyt)

Eedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista