sunnuntai 9. joulukuuta 2018

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä



John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä, Of Mice and Men 1937, suomentanut Jouko Linturi, Tammi Keltainen kirjasto 1995 (10:s painos), sivumäärä 134.

Hiiriä ja ihmisiä -teos alkaa päähenkilöiden pienikokoisen ja kärttyisän George Miltonin ja suuren, mutta vajaamielisen Lennie Smallin keskustelulla. George on suuntaamassa seuraavalle maatilalle töihin, edellisestä on pitänyt poistua pikaisesti ja piileskellen. Georgen puhuessa Lennie kuuntelee, mutta unohtaa pian mitä on sanottu. Lennie paijalee ja silittää hiiriä, jotka hän on epähuomiossa rutistanut kuoliaaksi, ja George ottaa niitä häneltä pois.
-Älä viitsi Lennie! George sanoi - En minä sitä ilkeyksissäni pois ottanut. Hiiri ei ollut tuore enää. Lennie, ja sinä rutistit sen rikki, kun sitä silittelit. ss. 14 - 15.
Lennien Claire täti on antanut hiiriä Lennielle, mutta hän on ne kaikki rutistanut hengiltä. George kiukuttelee Lennielle, edellisestä paikasta he lähtivät kun Lennie rutisteli ja silitteli naisen leninkiä, joka oli naisen päällä.

Juoni ja henkilöanalyysi, juoni on internetissä oikein wikipediassa ja väärin Maijan postauksessa, älä lue, jos et ole lukenut kirjaa.
George puhuu heidät uudelle farmille töihin. Farmilla on  pieni nokkamies Curley, jolla on hemaiseva vaimo. Vaimo tuntuu viruvan puutteessa. Curley juoksee pitkin tilaa etsimässä vaimoaan ja on mustasukkainen. Slim hoitaa hevosia, tallirenkinä on musta Crooks, Candy on vanha haiseva mies, jolla on käsi ranteesta poikki, Candyllä on vanha pahanhajuinen koira, joka joudutaan vanhuuden vuoksi lopettamaan.

George ja Lennie on yksissä. Se kiinnittää muiden huomion, moni kysyy syytä, ja vaikenee merkitseväksi. Kyse ei ole minusta rakkaudesta, vaan samasta syystä, miksi Lennie silittelee hiiriä, ja haluaa hoitaa kaneja, ja poikasia. Tarpeesta hoitaa jotain avutonta. Georgella ja Lenniellä on unelma omasta muutaman eekkerin maatalosta, jossa Lennie voi hoitaa kaneja, ja silitellä niitä. Lennie silittää tilalla koirapentuja, ja pian ne ovat hengettömiä. Koiran menettämisen jälkeen Candy haluaa olla mukana maatalohankkeessa. Romaani on loistava, näin lyhyeksi kirjaksi aivan loistava, siinä ei ole mitään liikaa, mutta siitä ei myöskään puutu mitään. George näkee tuhon tulevan, kun Curley kukkoilee miehilleen mustasukkaisuuden puuskissa. Hän käy Lennien kimppuun, kun luulee tämän virnuilevan. Curley hakkaa Lennietä aikansa, mutta George käskyttää Lennietä puolustautumaan, ja Lenniä rusentaa Curleyn käden murskaksi.

Maatyöläisten palkkarahat menevät pitkälti bordelliin, ja viinaan. Kaikki muut miehet ovat kaupungissa paitsi Lennie, musta ja syrjitty Crooks ja vanha Candy, kun Curleyn vaimo tulee kiehnäämään miesten luo. Curleyn vaimo on kiinnostunut, kuka on murskannut Curleyn käden. Curleyn vaimo on pettynyt haaveissaan, hänelle on lupailtu Hollywoodia illalla, ja aamulla lupailijat ovat poissa. Hän on pika-avioitunut Curleyn kanssa, jota ei rakasta vaan inhoaa. Ilmeisesti makuuhuoneessa ei tapahdu ainakaan Curleyn vaimon haluamia asioita, tai hänen haluamalla tavalla, koska ensinnäkin miehet puhuvat, että Curleylla on kusiaisia housuissaan, lisäksi he pohtivat patenttilääkkeiden tarvetta, ja kolmanneksi Curley pitää toisessa kädessä hanskaa, jossa on vaseliinia, jotta käsi on hyvässä kunnossa iltaa ja vaimoa varten.(Tämä ennen kuin käsi rusentui). Candy valehtelee Curleyn vaimolle Curleyn teloneen itse käden. Curleyn vaimo suuttuu, ja uhkailee mustaa Crooksia, sillä että jos hän haluaisi, Crooks lynkattaisiin. Curleyn vaimo arvaa, että Lennie on musertanut käden. Myöhemmin kaikki miehet paitsi Lennie heittävät hevosenkenkää, Lennie hellii koiranpentua heinäkasalla tallissa. Koiranpennun niska on katkennut vahingossa, ja Lennie pelkää, että George on vihainen. Curleyn vaimo lähentelee Lennietä, joka lopulta tapansa mukaan silittelee naisen hiuksia, Curleyn vaimo alkaa huutaa, ja sitten Curleyn vaimon niska katkeaa. Lennie arvelee, että George tulee vihaiseksi ja poistuu ennalta sovittuun paikkaan odottamaan Georgea.

Lennie lähtee siis käpälämäkeen, kuten ilmeisesti ennenkin. Tilalla Candy löytää ruumiin ja varoittaa Georgea kuolleesta naisesta. George ottaa aseen, ja löytää Lennien ensin. Hän lupaa Lennielle maatilan. Lennie toistelee yhä uudestaan, että he elävät maan lihavuudesta, ja hän voi hoitaa kaneja. Lopulta George ampuu Lennietä niskaan, jotta Curley ei saisi Lennietä elävältä kiinni ja Lennie joutuisi kidutettavaksi.

Psykologiselta kannalta kirja on mielenkiintoinen. Mikä on Georgen ja Lennien suhde? Muut epäilevät sitä miesten rakkaudeksi, josta ei ole minusta kysymys. Lennien vanhemmat ovat kuolleet, ja häntä kasvatti ja hoiti Clara-täti, joka antoi hiiriä. Se, mihin Clara kuoli, jäi minulle hieman epäselväksi. George ja Lennie ovat olleet koulukavereita, ja Clara on kannustanut Lennien ja Georgen kumppanuutta, joka on siis viaton. George on pienikokoinen ja on joko psyykkisesti riippuvainen Lennien hoitamisesta tai saa siitä tyydytystä. Hän kokee myös velvollisuudekseen pitää Lenniestä huolta, ja rasittava Lennie on, mutta hän on myös syyntakeeton kuolemiin.
Curley tappelee rahasta, hän on pienikokoinen ja hänellä on terävät nyrkit. Ilmeisesti avioliitto Curleyn vaimon kanssa ei luonnistu. Curleyn vaimo tunnustaa Lennielle, että hän haaveilee Hollywoodista. Se, onko sänkymarissa tapahtumia, jää jokaisen itse pääteltäväksi. Luultavasti suhde ei tyydytä ei Curleyta, eikä Curleyn vaimoa. Curleyn maaninen mustasukkaisuus aiheuttaa pahaa verta. Koska hän on pomon poika, kukaan ei uskalla harata vastaan. Curleyn vaimoa ei myöskään kukaan rajoita, mutta hän saa neuvoja pysytellä kotosalla.
Crooks on kouluja käynyt musta, joka lukee iltaisin kirjoja, pikku läävässä, joka on lantakasan vieressä. Häntä ei huolita muiden tiloihin. Lennie ja Candy ovat ensimmäiset, jotka menevät Crooksin huoneeseen, myös Curleyn vaimo tulee sinne. Crooks on niin syrjitty, että hän tietää oman paikkansa, on hiljaa, ja mukautuu oloihinsa. Crooks on minusta koko joukon älykkäin.
Lennie pitää pehmeistä asioista, joita voi silitellä ja paijata. Paijauksen kohteet kuolevat. Steinbeck ei kerro, kuinka monta ihmistä Lennie on paijannut hengiltä, mutta vähintään siis yhden, ehkä enemmänkin, mahdollisesti kolme.

Elina on blogannut tästä TÄÄLLÄ, siellä on lisälinkkejä.
*****


Youtubesta löytyy kirjasta vuonna 1940 tehdyn filmin trailer (ja itse filmikin). Filmin ohjasi Lewis Milestone, Georgea näytteli Burgess Meredith, joka oli Batman tv-sarjan Pingviini, Lennie oli Lon Chaney Jr, sekä Men roolissa Betty Field.
*****
John Steinbeck (1902 - 1968) on amerikkalainen Nobel-voittaja, ja voittovuosi oli 1962.
Olen lukenut monia John Steinbeckin kirjoja ja blogannutkin niistä.
Oikutteleva bussi on blogattu täällä
Torstai on toivoa täynnä on blogattu täällä.
Helmi on blogattu näin
Ystävyyden talo on blogattu näin
Vihan hedelmät on loistava ja blogattu näin.
Eedenistä itään on yksi Steinbeckin pääteoksista


6 kommenttia:

  1. joskus koulus oli pakko lukea, pitäis yrittää uudestaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varsin lyhyt kirja, kuten mone Steinbeckin teokset :)

      Poista
  2. Kiinnostava ja lukumuistoja avaava postaus! Laatukirjailija Steinbeck ja rinnalla Hemingway liittyvät vahvasti siihen elämänvaiheeseen, kun nuorena aloittelin kirjallisuuden polun kulkemista ja olin matkalla idästä länteen.

    Tekstisi nosti voimakkaasti pintaan sen pysäyttäneen säälin- ja myötätunnon tunnerypäyksen, joka kohdistui ristiriitaisesti sekä rutistettuihin että rutistajaan.
    Hiiriä vai ihmisiä? Hyvä kysymys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutustuin Hemingwayhin ja Steinbeckiin vasta aikuisena, totta rutistajaa käy sääliksikin. Tämäkin teos todistaa kuten Steinbeckin Helmi, että hyvän kirjan ei tarvitse olla pitkä.

      Poista
  3. Tämä kirja mainittiin pari päivää sitten yhdellä taholla ja olisin kauheasti halunnut kuulla lisää ja muistaa enemmän kuin rippusen juonesta. Luin tämän kauan sitten mutta niinhän jutut häipyvät muistista... Kyllä ilostuin kun huomasin että olet tehnyt postauksen 😀 Outo tarina, peräti outo. Tämän kirjan yksi anti onkin se että sitä jää pohtimaan. Hyvää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A. kommentista, mukavaa, että bloggauksesta oli hyötyä. Kirjabloggaajia on niin paljon, että saa varsin hyvän käsityksen kirjoista. Joskus jos ei muista kirjaa, niin voi kurkata jonkun blogia, tai vaikka omaa :)

      Poista