Simone Buchholz: Verikuu, alkuteos Beton Rouge, suomentaja Anne Kilpi, sivumäärä 272.
Saksalaisen Simone Buchholzin Hamburg Noir- dekkarisarjan seitsemäs osa Verikuu alkaa naisen yliajosta, sitten löytyy työpaikkansa kustantamo Mohn&Wolf edestä esimies Tobias Rösch alasti ja pahoinpideltynä häkistä.
Dekkarisarjan päähenkilön syyttäjä Chastity Rileyn poliisipariksi on tullut Ivo Stepanovic. He alkavat selvittää häkin arvoitusta. He kuulevat kustantamon henkilökuntaa, mutta mitään ei selviä. Kustantamo on karsinut toimintoja, ja irtisanonut ihmisiä, vaikka kannattavuus on ollut hyvä. Sitten toinen kustantamon esimies Leonhard Bohne löytyy häkistä vielä huonommassa kunnossa.
Sarjassa viedään eteenpäin Chastity Rileyn elämäntarinaa ja hänen ystäviensä kohtaloja. Chastityn isä oli amerikkalaisupseeri, jonka vaimo ja Chastityn äiti hylkäsi perheensä. Isä on kokenut tilanteen raskaaksi, ja kun Chastity tuli täysi-ikäiseksi, niin isä surmasi itsensä. Chastity asuu traumojensa kanssa yksin ja suhde naapuri Klatchen kanssa vetelee viimeisiään, kuten myös Carlan avioliitto Roccon kanssa, samasta syystä, miehet haluavat lasta, naiset eivät. Chastityn entinen pomo ja ystävä eläkeläinen Georg Faller lomailee Espanjassa. Chastity viettää tässäkin dekkarissa vapaa-aikaansa kapakoissa polttaen tupakkaa, ja juoden väkeviä, ja taitaa hän tässäkin heiluttaa peittoa.
Häkkien tutkimukset junnaavat paikallaan, mutta sitten kustantamon yksi johtajista Sebastian Schmidt on kuultavana yliajosta poliisilaitoksella. Schmidtillä on alibi, mutta hänkin on kustantamon johtoporrasta. Tällöin löytyy Schmidtiä ja aiempia uhreja yhdistävä tekijä...
Verikuu on loppua kohti tiivistyvä dekkari, jossa käsitellään moraalisesti tärkeitä asioita.
*****
Koska kyse on kustantamosta käydään sen liiketoimintamalleja läpi, eli internet muuttaa uutisten tekoa, miten alustataloutta voidaan käyttää hyväksi. Journalismi maksaa, ja helpointa on käyttää nuoria toimittajia, tai hankkia uutiset halvalla.
Kirjasta on huippudekkaribloggari Takkutukka on blogannut tästä näin.
6. Blaue Nacht 2016, suomennettu Krokotiiliyö 2019
En ole näitä lukenut, ei tosin ole ollut kirjastossa esilläkään (hyllyä en ole katsellut). Vähän kuulostavat liian hurjilta omaan makuuni. Saksasta tulee nyt suosittuja dekkareita.
VastaaPoistaDekkareiden valtavirta on nykyään tumman puhuva. Muita saksalaisia dekkareita en ole lukenutkaan.
PoistaAntoisa avaus! Tässä tulevat ruodituiksi ankeuttajat, kostonhimo ja kiusaaminen, tärkeitä negatiivisia moottoreita joillekin...
VastaaPoistaBuchholzin kerronta erotuu massasta edukseen värikkyydessän ja sitä tukee Anne Kilven näppärä käännös sekä paketin kruunaa Taina Värrin mainio kansi.
Odotan mielenkiinnolla Hotel Cartagenan suomennosta, joka ilmestynee syksyllä.
Lämmin kiitos linkityksen adjektiivista, hämilleenhän tässä vallan meni;)
:)
Poista"Kosto on suloinen" sanotaan mutta taitaa olla suloisuus kaukana tuosta häkistä. Siitä muistin heti että olen lukenut postin samasta teoksesta Takkutukan blogista. Vaikuttava tarina, alkaa olla tukka pystyssä ja selkäpiitä karmii jo tekstiäsi lukiessa. 😀
VastaaPoistaTakkutukka bloggaa monista dekkarisarjoista. Itse luin sattumalta ensimmäisen ja olen lukenut muutkin. Kiitos kommentista.
Poistauus kirjailija mulle
VastaaPoistaSuomessa tämä saanut huomiota ja Saksassa tietenkin.
Poista