Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Terroristit Martin Beck #10

 

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Terroristit, Martin Beck #10, alkuteos Terroristerna 1975, suomentaja Margit Salmenoja, Karisto 2005, sivumäärä 332.

Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön kymmenosainen Martin Beck -sarja päättyy pitkään Terroristit teokseen, jossa Martin Beck lähipiireineen vastaa amerikkalaisen kohusenaattorin vierailun turvajärjestelyistä. Terroristijärjestö ULAG on tehnyt vastaavilla vierailuilla pommiattentaatteja, jolloin huippupoliitikkoja ja sivullisia on saanut surmansa. Beckin ryhmä yrittää estää terroristeja iskemästä, ja pyrkimys on pitää vieras koskemattomana.

Terroristit -dekkarissa on poliittisen väkivallan ja terrorismin lisäksi useita juonirihmoja, pornofilmien tuottajan raaka murha, yksinhuoltajaäidin oikeudenkäynti ja turhautuminen yhteiskunnan pompotukseen. Lisäksi kirjassa pohditaan, mihin maailma ja Ruotsi ovat menossa, ja mikä on poliisilaitoksen tehtävä, 

Martin Beck - sarjan päätösosa Terroristit huipentaa sarjan ja näyttää kansainvälisen terrorismin armottomuuden ja uhkan. Samalla Sjöwall ja Wahlöö pitävät tarkastelupisteen tavallisen poliisin, uhrin ja rikollisen tasolla, he syyllistävät rikollisuudesta vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta. Samalla Terroristit on haikeat jäähyväiset Martin Beckille ja hänen kanssaan työskenteleville poliiseille.

Tästä alkaa pidempi oppimäärä, missä tarkastelen teoksen merkitystä, ja juontakin jonkin verran.

Terrorismin uhka ja turvajärjestelyt

Kirjan kirjoitushetkellä ei tarvinnut perustella terrorismin uhkaa. Syyskuussa 1972 Musta syyskuu iski  Münchenin olympialaisissa, jolloin 11 israelilaista siepattiin ja murhattiin. IRA teki iskuja 1973, 1970-luvun alussa oli monia lentokonekaappauksia, yksi myös Göteborgissa. Myös ETA teki iskuja Espanjassa, elettiin hyvin levotonta aikaa.
Teos alkaa neuvonpidolla, joka valmistelee amerikkalaisen kiistellyn oikeistolaisen senaattorin vierailun  turvajärjestelyjä. Gunvald Larsson lähetetään tarkkailemaan presidentin vierailua latinalaiseen amerikkaan. Flunssainen Beck nimittäin ehdotti Gunvald Larssonia, siksi, että hän on yläluokasta, taitaa etiketin ja osaa monia kieliä, myös espanjaa. Stig Malm haluaisi lähteä, mutta on varmasti tyytyväinen, kun hänet jätettiin Ruotsiin. Presidentti onnistutaan murhaamaan voimakkaalla autopommilla, ja Gunvaldkin saa siipeensä. Attentaatista vastuun ottaa ULAG-terroristijärjestö (fiktiivinen). Kyseisen valtion kuvaus on hyvin kyynistä, sillä Larssonin mukaan kaikista eroavaisuuksistaan huolimatta, maa oli "Ruotsin tavoin näennäisdemokratia, jota hallinnoi kapitalistinen elinkeinoelämä ja poliitikot, jotka loivat sosialistisen illuusion". Larssonin matka on hyödyllinen. Hän tajuaa, miten isku tehtiin, pommi oli kaupungin kaasujohdossa, terroristit olivat olleet maassa pitkään. Pommi laukaistiin radiolla, ja kulkueen etenemistä seurattiin suorasta tv- ja radiolähetyksestä. Beck on määrätty turvallisuusryhmän johtajaksi. Hän kerää ympärilleen ryhmän, jossa ovat Gunvald Larsson, Fredrik Melander, Einar Rönn, ja Benny Skacke. He saavat estettyä terroriteon. Lisäksi edellisen osan (Poliisimurha) poliisi Herrgot Nöjd on komennettu turvaamaan osaltaan senaattorin vierailua. 

Tämän jälkeen tulee myös juonipaljastuksia, jotka ovat kylläkin jo internetissä, mutta jos aiot lukea kirjan, jatkoa ei ehkä kannata lukea, ei ehkä muutenkaan.

Teoksen alussa selostetaan pitkälti oikeudenkäyntiä, jossa pankkiryöstöjen syyttäjä Sten "Bulldozer" Olsson syyttää 18-vuotiasta yksinhuoltajaa Rebecka Lindiä pankkiryöstöstä. Hän oli ollut lapsen kanssa hakemassa lainaa, mutta puukko mukana. Puolustusasianajaja Theobald Braxen saa Rebeckan vapaaksi. Rebeckan lapsen isä on Nato-joukoista karannut Jim Cosgrave, joka on pakoillut Ruotsissa, ja jota kehotettiin poistumaan kotimaahansa. Myöhemmin Rebecka häädetään kotoaan ja sosiaaliviranomaiset uhkaavat tämän lasta huostaanotolla. Rebecka saa kuulla kirjeitse Jimin vanhemmilta, että Jim on saanut karkuruudesta neljän vuoden vankilatuomion.

Kirjan alussa Beck, Åsa Torell ja Benny Skacke tutkivat Rotebron esikaupunkialueella tapahtunutta raakaa murhaa. Walter Petrus (62 v) on murhattu rakastajatterensa luona. Mies on pornofilmien tuottaja. Petrus asuu toisaalla upeassa talossa, hän on ollut 28 vuotta naimisissa, hänellä on vaimonsa kanssa kolme lasta, jotka ovat hyvissä asemissa.  Murha selviää, sen oli tehnyt Petruksen talon puutarhuri Hellström. Motiivi on voimakas. Petrus oli houkutellut Hellströmin koulukiusatun tytön elokuviinsa, totuttanut tytön huumeisiin ja hyväksikäyttänyt tyttöä ja tämä oli ollut "elokuvissa". Nyt Hellströmin tytär myy itseään heroiinikoukussa Kööpenhaminassa. Beckin hiostaessa Hellström tunnustaa, sillä myös tytön äiti ja Hellströmin vaimo oli tappanut itsensä synnytyksen jälkeisessä masennuksessaan. Hellström ei näe elämäänsä minkään arvoisena, kun Petrus porskuttaa. Rebecka Lind oli myös joutunut Walter  Petruksen houkutteluiden kohteeksi. Rebecka Lind kuten Hellström on aivan loppu, ja Rebeckan viha suuntautuu kuitenkin yhteiskuntaa kohtaan.

ULAG-terroristijärjestö jää irralliseksi, enkä ymmärtänyt sen motiiveja, muuta kuin, että yritetään saada epäsopua ja kauhua, joskin pääosa uhreista oli "taantumuksellisia". Järjestö soluttaa pitkän ja ankaran koulutuksen saaneet henkilöt maahan erikseen. Terroristi Reynhardt Heydt  puhuu monia kieliä, myös tanskaa, joka oli hänen äitinsä äidinkieli. Hän on syntynyt Etelä-Afrikassa ja koulutettu terroristileireillä Rhodediassa ja Angolassa. Heydt saapuu Tanskan kautta lautalla Malmöhön väärällä passilla. Kaksi japanilaista saapuu Tukholmaan Suomesta laivalla tai kuten teoksessa ilmaistaan "Maarianhaminasta juoppolaivalla". Pohjoismaat ovat olleet "passivapaata" aluetta. Ranskalainen radiospesiaali Levallois tulee yksin. Rajatarkastukset eivät johda kiinniottoihin, mutta Gunvald Larsson arvaa oikein, että terroristit ovat jo maassa. He ovat hankkineet sähkö- ja kaasuverkostojen kuvat, asentaneet voimakkaat pommit. He ovat saaneet tietoa myös kaksoisagentilta. Pohjoismaiseen avoimuuteen kuuluu, että vierailijan reitit ja aikataulut julkistetaan lehdessä, ja tilaisuus lähetetään TV:ssä ja radiossa. Poliisit estävät pommiräjähdyksen. He kartoittivat, mihin pommi on luultavimmin asennettu. Suorat lähetykset eivät olleet suoria, vaan "nauhoitettuja". Poliisiradio, mitä terroristit kuuntelivat, oli mykistetty.

Senaattori ei halua nähdä Vasa-laivaa, vaan laskea seppeleen Kustaa VI Aadolfin (1882 - 1973) haudalle. Juhlallisuuksien aikana paikalle tulee Rebecka Lind ja ampuu Ruotsin pääministerin. Kyse ei ole vahingosta, vaan Rebecka oli saanut kuulla, että lapsensa isä Jim Cosgrove on tehnyt itsemurhan vankilassa. Seuranneessa oikeudenkäynnissä Rebecka todetaan syylliseksi ja mielisairaaksi, ja passitetaan mielisairaalaan, jossa hän tekee itsemurhan. Tällä Wahlöö ja Sjöwall paneutuvat mieliteemaansa siihen, että  rikosten syy olisi yhteiskunnan aiheuttama syrjintä. Tätä itse hieman vierastan. Yhdysvaltain lakien mukaan tuomittu sotilaskarkuri ei ole Ruotsin oikeuspiiriin liittyvä asia, eikä poliitikoilla ole minusta oikeasti tuollaista vastuuta, sillä asioihin vaikuttaa moni asia, ja on vain pysyttävä tolkuissaan.

Terroristeista vain Levallois pääsee maasta.  Japanilaiset pidätetään yllättävässä iskussa. Heydt jää kiinni matkatessaan Tanskaan, tai Heydt kuten japanilaiset puolustautuvat asein, mutta hänet ammutaan. Hänestä oli julkaistu interpolin kuva, hänet oli tunnistettu.

Kirja on hyvin lavea, ja rönsyää, kuten tämä blokkaus. Siinä on ikäviä tapahtumia. Ruotsin pääministeri oikeastikin ammuttiin 11 vuotta kirjan julkaisun jälkeen palatessaan elokuvateatterista, murha on selvittämättä. Myös Ruotsin ulkoministeri sai surmansa 2003 tavaratalossa tapahtuneessa puukotuksessa.  Vaikka kirjassa on paljon hyvää, en allekirjoita kirjassa henkilöhahmojen viljelemiä lausuntoja, kuten : "näennäissosialistisen hallitus" s. 171,  "Sosiaalidemokraatit eivät sosialistisia eikä demokraattisia". Minusta sosialismi on osoittanut olevan huonompi vaihtoehto kuin esim. sosiaalidemokratia. Juuri tähän nuivaan kuvaan porautuu bloggari Kyösti Salovaara bloggauksessaan toukokuussa 2019.

Ajankuvaa esitellään, Barsebäckin ydinvoimalaitos avataan, Barsebäck 1 käynnistettiin 1975, ja suljettiin 1998. Barsebäck kakkonen tuotti sähköä vuosina 1977 - 2005. Kuten kirjailijat toteavat "rojalismi ei ole myötätuulessa" Kaarle XVI Kustaa kruunattiin kuninkaaksi 19.9.1973, isoisänsä Kustaa VI Aadolfin kuoltua. Ruotsin kuningas riisuttiin viimeisestäkin poliittisesta "vallasta" perustuslakiuudistuksessa 1975. Kuninkaan sanasokeus minusta aivan turhaan mainitaan, miksi, sitä en ymmärrä. Kaarle XVI Kustaa on ollut hyvä kuningas, vaikka rapaa lentää edelleen. Myös Natosta puhutaan. Ulkoministeriössä ollessaan Dag Hammarskiöld oli kirjailijoiden mielestä suuntautunut pois Neuvostoliitosta, jonka kokee uhaksi ja lähenee siksi Yhdysvaltoja. Tämä voi kirjan mukaan johtaa siihen että Ruotsi liittyy antisosialistiseen paktiin Natoon. 

Poliisikunta ja Beckin läheiset

Gunvald Larsson on 49-vuotias, pituutta on edelleen 192 cm, mutta painoa on tullut taas lisää. Hänellä on yksi ystävä, Einar Rönn, joka on kaikessa Larssonin vastakohta. Larsson on perheetön. Rönnillä on saamelainen vaimo Unda ja poika Mats. Larsson teettää pukunsa, Rönn pukeutuu maalaisesti.

Kahdeksannessa osassa ollut pankkiryöstöjen syyttäjä  Sten "Bulldozer" Olsson on tässäkin osassa. Ruotsissa syyttäjä johtaa esitutkintaa, toisin kuin Suomessa. Bulldozerista on tehty minusta liian koominen hahmo.

Lennart Kollberg erosi siis viime osassa poliisista ja on osapäivätöissä armeijan museon aseiden hoitajana. Hän on Martin Beckin hyvä ystävä. Beck pyytää häneltä lausuntoa. Lennartilla on vaimo Gun ja kaksi lasta. Lennart tutustui vaimoonsa vasta 41-vuotiaana. Lennartin ero poliisista on tappio, sillä hän on yksi Ruotsin parhaista tutkijoista.

Lennartin tilalle hakeutui Benny Skacke (35 v). Skacke oli jo Stenströmin kuoltua murharyhmässä, mutta oli välillä virassa Malmössä. Hän on naimisissa lääkintävoimistelija Monican kanssa, parilla on yksi lapsi. Skacke on oppinut tutkijan taitonsa Beckin ja Kollbergin yhteistyöstä.

Åsa Torell  (Åke Stenströmin (avo) leski) on rikostutkija ja edelleen sinkku. Suhde Beckiin oli yhden yön mittainen. Beck ja Torell ovat kuitenkin hyvissä väleissä.

Martin Beck (52v) on toipunut rintaan ampumisesta, hän oli pitkään hoidettavana ja terapiassa. Beck asuu Vanhassa kaupungissa Köpmangatanilla. Beck on edelleen useasti flunssainen, mutta vatsaoireet katosivat, kun hän lähti pois huonosta avioliitosta. Tytär Ingrid on 22-vuotias ja seurustelee. Beck asuu Vanhassa kaupungissa Köpmangatanilla. Hän on löytänyt elämäänsä uuden rakkauden Rhea Nielsenin (39 v). Rhea esiintyi ensimmäisen kerran kahdeksannessa osassa. Hän oli jo silloin eronnut tanskalaisesta miehestään ja hänellä on lapsia. Suhde on vakiintunut Beckiin kolmen vuoden jälkeen, mutta intohimoa on paljon. Beckin avioliitto kesti 18 vuotta, poika Rolf on 17-vuotias. Beck tunnistaa, että hänen huono suhde Rolfiin on osittain myös hänen oma vikansa. Beckin luona vierailee edellisen osan poliisi Herrgot Nöjd, hän kertoo, että Folke Bengtsson on käyttäytynyt moitteettomasti (Bengtsson oli Roseannan murhaaja, joka on päässyt vapaaksi, ja muuttanut eteläiseen Ruotsiin).

*****

Maj Sjöwall (1935 - 2020)  ja Per Wahlöö (1926-1975) loivat loivat Martin Beck sarjan ja uuden Nordic-noirin. Maj Sjöwall saattoi tämän kirjan loppuun avomiehensä kuoleman jälkeen. Dekkareita ilmestyi  vain nämä kymmenen, ja tämä oli viimeinen. 

Roseanna oli sarjan ensimmäinen osa, uhri USA:sta, tekijä Ruotsista, viimeinen osa Terroristit, attentaattia suunnittelivat kansainväliset terroristit.

Martin Beck -sarja
1. Roseanna,1965
2. Mies joka hävisi savuna ilmaan, 1966
3. Mies parvekkeella, 1967
4. Bussimurha, 1968
5. Kadonnut paloauto, 1969
6. Missä viipyy poliisi, 1970
7. Komisario Beck tähtäimessä, 1971
8. Suljettu huone, 1972
9. Poliisimurha, 1974
10. Terroristit, 1975

WSOY:n pokkaripainoksessa on yhdysvaltalaisen kirjailijan Dennis Lehanen (s.1965) esipuhe. Hän kiinnittää huomiota ruotsalaisen poliisin epäpätevyyteen, ja Beckin ryhmän pätevyyteen, jonka myös terroristit huomaavat, ja ihmettelevät "Ruotsin kaltaisessa maassa". En tiedä, onko Ruotsin poliisi ollut oikeasti epäpätevä, mutta Suomessa on ihmetelty sitä, että keskeisellä paikalla tapahtunut pääministeri Palmen murha (1986) jäi selvittämättä. Dennis Lehane pitää Rebecka Lindiä uhrina, jota yhteiskunta ei ole pystynyt suojelemaan. Lehane kiittelee vuolaasti myös alun terroriteon kuvausta, ja sanoo että siitä tulee mieleen Jack Ruby ja Lee Harvey Osvald.