Helena Sinervo: Runoilijan talossa, Tammi 2004, sivumäärä 240.
Helena Sinervon (s.1961) romaani Runoilijan talossa voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2004. Romaani on luotauskirjailija-runoilija Eeva-Liisa Mannerin ajatuksiin eri ajankohtina, tämä ei siis ole perinteinen elämänkerta, vaan hyvin epätavanomainen ja häivemäinen, mutta samoihin teemoihin palaava. Helena Sinervo otti projektin vastaan 2001 ja haastatteli Mannerin tunteneita, mutta tajusi, että he "tarjosivat kiiltokuvaa" edesmenneestä, siksi hän tutustui Manneriin muun aineiston kautta.
Eeva-Liisa Manner (1921 - 1995) oli Suomen johtavia modernisteja, lisäksi Manner käänsi, esimerkiksi nobelistien teoksia, Arosusi (Herman Hesse) ja Kioto (Yasunari Kawabata) ovat hänen kääntämiään, kuten Oscar Parlandin Lumottu tie ja Beatrix Potter kääntyi niin ikään. Mannerin lähipiirin kuuluivat Sara Hilden, Harri Kaasalaisen vaimo Marjukka, tamperelainen äidinkielenopettaja Anna-Liisa Mäenpää. Manner kirjoitti vaatimattomissa paikoissa Suomessa ja toisaalta Andalusiassa Espanjassa. Hän oli Tammen kirjailija, ja tässä viitataan usein Jalleen, joka lienee Tammessa vaikuttanut Jarl Helleman.
Helena Sinervo on kirjoittanut teokseensa 68 tuokiokuvaa, ja kirjan kirjoittamisen lähtökohdista. Yhden luvun mitaksi tulee näin runsaat 3 sivua, mutta se on riittävästi, jotta lukija hahmottaa Mannerin aseman, mielentilan, tapahtumat ja yhteydet. Helena Sinervo on onnistunut hyvin luodateessan Mannerin ajatuksia, ja kuvaamalla tuokioita runoilijan elämässä. Tuokiot eivät ole kronologisessa järjestyksessä, mutta lapsuus, ja sen ankeus, sota-aika, rakastumiset, pettymykset ja yksinolo ovat toistuvia tapahtumia.
Manner syntyi 5.12.1921. Äiti kuoli seuraavana päivänä, eikä isä ottanut lasta itselleen, vaan Eeva-Liisa varttui mamman ja papan luona. Kasvatusmetodeina oli kova kuri ja jatkuva piiskaus. Mamma oli lisäksi hyvin uskonnollinen ja uskollinen vitsan antaja, pappa oli veistetty samasta puusta. Sota muutti viipurilaisten elämän, Manner näki sodan kauhut. Manner koki ennen Espanjan aikaansa esimiehensä elimellistä ahdistelua ja onnettomia suhteita. Tuokioissa Anna-Liisa on eniten läsnä, mutta moneen muuhun ihmissuhteeseen viitataan.
Kirjassa jatkuva teema on myös Mannerin pulmat mökkien kanssa, kattoremontteja, huijaavia ihmisiä ja varkaita. Runoilijan talossa oli varmasti sitten ankeaa, isompi ongelma on yksinäisyys, katkenneet ihmissuhteet, joita tilitetään ja puidaan. Myös Eros ja Psykhe on monesti esillä, kuten Danten Helvetti.
"Elmirador on lääkettä haavoihini. Täällä minä elän kuin ansaan astunut ja jalkansa irti purrut kettu. Minun on kestettävä yksin, löydettävä parannus omasta lihastani ja verestäni". s. 233
Helena Sinervon teos Runoilijan talossa luotaa modernisti Mannerin sielunmaisemaa, jonka ankeus on lähes pohjatonta.
Kuulostaa aika synkältä kirjalta.
VastaaPoistaSynkkä, mutta pidin tästä silti.
PoistaHiljaiseksi vetävä avaus. Tuo "kuin ansaan astunut ja jalkansa irti purrut kettu" on ytimekäs syvälle koskettavuudessaan.
VastaaPoistaTaidanpa todeta, että postauksesi oli riittävä sukellus tähän teokseen, sillä niin elävä ja informatiivinen kuvaus se teoksesta oli:)
Olihan tämä raskas ja ankea, mutta kuten Lauralle totesin, on tämä paremmasta päästä näissä suomalaisissa kuvitteellisissa elämänkerroissa.
PoistaMinulle tästä jäi olo kuin tirkistelijälle. Olen siinä käsityksessä, että Manner oli hyvin yksityinen ihminen ja minua vaivasi koko lukemisen ajan ajatus, ettei hän olisi halunnut itsestään tällaista kirjaa. Sinänsä kirja oli kyllä hyvin kirjoitettu, ei siinä mitään.
VastaaPoistaTotta. En oikeastaan ajatellut tuota tirkistelyjuttua, mutta näinhän se on.
PoistaLuin tämän kirjan samana vuonna kun se sai Finlandian. Pidän juuri tällaisesta tuokio-metodista muistelmissa, koska se kuvaa parhaiten muistamista. Claes Anderssonilla on muistelmissaan samaa, ja monilla muillakin hyvillä muistelijoilla.
VastaaPoistaTässä Sinervo muistelee Mannerin puolesta, mutta se ei haittaa. Hieno runollinen teos!
Totta, tuokiot olivat hyvin valittuja ja "eläviä". En olisi tätä lukenut ilman tuota Finlandiaa, mutta hyvä että luin.
PoistaEeva-Liisa Manner löytyy Göteborgin kirjastosta 🙂
VastaaPoistaOli hyvä kirjailija ja runoilija ja kääntäjä.
PoistaOlen lukenut Sinervolta Tykistönkadun päiväperhon ja Armonrannan. Tämänkin voisin lukea.
VastaaPoista