tiistai 28. elokuuta 2018

Eric Knight: Lassie palaa kotiin



Eric Knight: Lassie palaa kotiin, Lassie Come-Home 1940, suomentanut T.J Kivilahti, WSOY 1961 NTK 114, sivumäärä 198.

Eric Knightin kirjan Lassie palaa kotiin nimi kiteyttää hyvin kirjan teeman ja juonen. Lassie, joka on Skotlannin paimenkoiranarttu, on Sam Carracloughin kasvattama koira, jonka seudun kärttyisä ja rikas Rudlingin herttua haluaa ostaa. Lassie odottaa joka päivä perheen 12-vuotiasta Joe-poikaa aina koulun ulkopuolella, ja on esimerkillinen koira. Perhe asuu Yorkshiressä Greenall Bridgellä. Perheen isä Sam on töissä kaivoksella, joka lopetetaan, muuta työtä ei ole tarjolla, ja Lassie joudutaan myymään Herttualle. Lassie livahtaa Herttuan tiluksilta yhä uudestaan, ja siksi koira viedään Skotlannin pohjoiskolkkaan Herttuan tiluksille. Herttua on ilkeydellään karkoittanut sukulaiset läheltään, ainoa joka sietää Herttuan ylimielistä käytöstä on hänen pojantyttärensä Priscilla.

Priscilla ja Herttua ovat Skotlannissa, mutta Lassie karkaa sieltä, alkaa uskomaton matka kotiin. Lassiesta on luvattu löytöpalkkio, joten ihmiset yrittävät sitä pyydystää. Lassie joutuu myös puolustautumaan vihaista saksanpaimenkoiraa vastaan, mutta matka vie kohti etelää: "Varhain seuraavana aamuna Lassie lähti jälleen matkaan. Se ravasi eteenpäin tuolla nopealla, sujuvalla tavallaan, jolla se jätti kilometrin toisensa jälkeen taakseen. Sen lihakset toimivat samassa keskeytymättämässä tahdissa ylös ja alas mäkiä. Se ei pysähdellyt eikä jäänyt epäröimään. .... s. 76.

Matka, joka linnuntietä on 600 kilometriä, ja kuljettuna miltei 1500 kilometriä, on vaikea ja vaivalloinen. Lassieta nälkä vaivaa, ja vaisto ajaa metsästämään jäniksiä. Matkan aikana ihmisistä on kuitenkin eniten harmia, milloin ovat metsästyskoirat perässä, ja milloin ahneet tai tietämättömät ihmiset, milloin ollaan rankkurilla. Lassie saa luodista naarmun, sen kylkiluu murtuu, mutta halu päästä kotiin ei katoa. Osa ihmisistä on hyviä, yksi heistä on kiertävä kauppias ja temppuilija Rowlie, jonka vankkureita Lassien seuraa, ja saa ruokaa ja suojaa. Rowlien vankkureita tullaan ryöstämään ja Lassie puolustaa Rowlie'ta.

Lopulta Lassie saapuu kotiin, laihtuneena, keuhkokuumeessa. Kotiin saapuu myös  herttua. Miten asiat järjestyvät?

Carracloughin perheessä on käyty keskusteluja. Joen näkökulma on otettu huomioon. Sam tuo heikkokuntoisen koiran Herttuan nähtäville. Sam on umpirehellinen, hän ei halua valehdella, mutta Sam on korostanut Lassien joitain piirteitä, lisäksi Lassien tassut ovat naarmuilla, ja koira ontuu, ja on haavoilla. Herttua tajuaa, että koira on Lassie, mutta hän sanoo, että koira ei ole hänen. Herttua ei ole häviäjä, sillä hän pestaa työttömän Sam Carracloughin itselleen koiranhoitajaksi. Tässä nuorikin lapsi tajuaa, että eläimen luottamusta ei voi ostaa, mutta ihmisen työpanoksen saa ostettua helpommin muutamalla punnalla. Loppu on kaikin puolin onnellinen. Priscilla ja Joe ihailevat Lassien seitsemää koiranpentua, joista koulutetaan uusia laatukoiria. Herttuan koirafarmi kukoistaa. Joen kotona isä on saanut työnsä ja itseluottamuksensa takaisin, äidillä on helpompi olla, kun perheessä on rahaa, ja pojalla on lemmikki ja miehellä työ.

Kirjassa on mustavalkoisia kuvia, ne on piirtänyt Marquerite Kirmse.

Eric Knightin Lassie palaa kotiin on minusta varsin laadukas nuorten kirja ja kirja lemmikkieläimen ja ihmisrodun suhteesta. Kehystarinan avulla on käsitelty montaa ihmiselämän teemaa, joitain piikikkäitä huomioita esitetään: "Monet ihmiset tekevät sairauksistaan tai loukkaantumisistaan suuren numeron, puhuvat niistä ja näyttelevät niitä muille saadakseen myötätuntoa. Luonnon tilassa elävien eläinten keskuudessa asia on päinvastainen...." s.93. Tämä on totta ainakin joskus, ja nykyään tilanne on muuntunut, että loukkaantuneita villieläimiä kuvataan mediaan ja tehdään juttuja, ja joita netissä tai tv:stä voi katsella, surkeita ihmisiä, joilla on hätä, ei ehkä niin hanakasti kuvata. Toisaalta ihmisiä, joilla on asiat mallillaan vaikeroivat kuin pikkuvauvat pienimmänkin vastoinkäymisen tullessa eteen, esim perhe matkailee Thaimaassa, mutta itkee itselle ilmaisia päivähoitomaksuja tai itketään lukiokirjojen kalleutta, kun vesa ajaa  lukioon tuliterällä mopoautolla.

*****
Eric Knightin Lassie palaa kotiin on ainoa Lassie-kirja. Eric Knight kuoli vuonna 15.1.1943 Hollannin Surinamissa lento-onnettomuudessa toisen maailmansodan aikana. Knight oli syntynyt 1897, ja oli syntynyt Yorkshiressa Englannissa.

Luulin, että kirjoja olisi enemmän, koska tv-sarjoja ja filmejä on useampia. Ensimmäinen on juuri tästä kirjasta tehty Lassie palaa kotiin vuodelta 1943. Sen jälkeen vuoteen 1951 asti tehtiin viisi lisäfilmiä. Vuoden 1946 filmissä Courage of Lassie näytteli koiran lisöksi Elizabeth Taylor ja Frank Morgan. Sen jälkeen on tehty eri formaatilla vielä kuusi filmiä, viimeisin vuonna 2005. Lassiesta on tehty tv-sarjaa kuuluisin ehkä ajanjakso 1954 -1957, mutta sarja jatkui vuosina 1957-1964, 1964 - 1970, 1970-1971 ja 1971 -1973.

perjantai 24. elokuuta 2018

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä


Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä, Otava 2016, sivumäärä 412.

Sirpa Kähkösen Tankkien kesä on seitsemäs osa hänen Kuopio-sarjastaan. Tarina alkaa lauantaina 17.8.1968 Hertta Miettisen pienistä hautajaisista, jonne saapuu Helsingistä sotaorpo ja lääkäri Johan Kelon kasvattipoika arkkitehti Juho Tiihonen. Hautajaisissa ovat myös kätilö ja aviotonta lasta odottava Mari  Martiskainen ja hänen äitinsä Helvi, Hilda Tuomi ja hänen saattajanaan Stella Mertanen.

Tapahtuma-aika on viikko alkaen lauantaista 17.8.1968 eli viisikymmentä vuotta sitten. Viikkoon osuu Tsekkoslovakian miehitys 21.8.1968. Tarina etenee ja kertojan vuoro vaihtuu jatkuvasti, kertojia on toistakymmentä. Juho Tiihonen on ehkä eniten äänessä, mutta vuoro vaihtuu useasti ja eräät elottomat esineet, ja pihapuutkin saavat suunvuoron. Kertojat tarkkailevat nykytilaa, ja ehkä pohtivat tulevaisuuttakin, mutta päähuomio on omissa ratkaisuissaan.

Juho Tiihonen palaa kotikaupunkiinsa, ja katselee myös miljöötä. Hänen kasvatti-isänsä lääkäri Johan Kelo pohtii paljon parisuhderatkaisuja. Tuomien perhe on keskiössä. Hilda  ja hänen veljensä kommunisti Lassi Tuomi ja hänen aatetoveri Eino Tiikkainen. Lassi Tuomi ja Eino Tiikkainen ovat joutuneet istumaan vankeudessa Tammisaaressa aatteensa vuoksi 1930-luvulla, ja vankeus on jättänyt jälkensä. Lassin luona on hänen tyttärentyttärensä Hilla, joka on eloisa ja viisas lapsi, ja jonka kanssa Lassi viihtyy. Lassi on hyvä isoisä, mutta vankila-ajat ovat jättäneet jälkensä, mutta myös käynnit Neuvostoliitossa aiheuttaa välillisesti stressiä. Lassi vatsa reistalee, ehkä jo lopullisesti. Myös Johan Kelon vapina viittaa Parkinsonin tautiin. Liikemies Ensio Mertasella on terveysongelmia ja pohtii Ruotsiin muuttanutta tytärtään Ullaa. Eino on Stellan isä, ja hänen vaimonsa on Edith. Hilda Tuomi pohtii veljiensä kohtaloa itärajan takana. Lassi, joka on ollutkin itarajan takana, miettii vankeusaikaansa, ja muuta punatoimintaansa.

Viikon aikana Tsekkoslovakiassa tilanne kärjistyy ja "Varsovan liiton tankit ylittävät Tsekkoslovakian rajan". Kaikki luultavasti tietävät kenen tankkeja loppujen lopuksi ne olivat, tai kenen käskystä raja ylitettiin. Lassi on kirjan henkilöistä varmastikin ainoa, joka on uskollinen Neuvostoliitolle, ja on varmasti sitä mieltä, että Prahan keväässä ylitettiin raja, jonka takia rajan ylitti neuvostoarmeija. TV-uutisista vyöryy olohuoneisiin myös Biafran lasten hätä, joka järkyttää. Varsovan liiton ratkaisukin säikäyttää, ja joukolla pohditaan Ruotsiin muuttoa, ja kaksi sinne lähteekin.

Kirjan suurin anti on kuitenkin henkilöiden pohdiskelut. Mari Martiskainen pohtii lasta ja sen syntyä, ja häpeääkin. Mari, Juho, Stella tuntevat rakkautta, ja haluaisivat saada sitä. Stella on edelleen ihastunut Juhoon, joka taas on ihastunut Saaralottaan (Charlottaan), joka on lähtenyt Saksaan äitinsä kanssa. Mari taas tuntee vetoa Arvi Hujaseen, joka asuu Eskilstunassa ja on perheellinen, mutta on käynyt hieman aiemmin Kuopiossa. Lääkäri Johan Kelo taas pohtii Mizziä, Charlottan strippariäitiä.

Ihmisten välillä on myös kitkaa. Toimittaja Ilmari Lehtivaara, jolla oli sodan aikana natsisympatioita, kostaa nyt kynällä, vaikka Johan Kelo on hänet itsemurhayrityksen jälkeen saanut kuiville.

Hilla edustaa nuoruutta. Hänen asenteensa on avoin ja ihmettelevä. Hänen suhteensa Lassiin on myös kuvattu hyväksi. Suhteessa on paljon lämpöä ja herkkyyttä. Lassin tarinassa on paljon samaa kuin Kähkosen teoksessa Vihan ja rakkauden liekit. Olen blogannut Kuopio-sarjan teoksesta Jään ja tulen kevät, jossa eletään välirauhan aikaa.

Kirjasarjan lukeneille tässä on varmasti selityksiä, päätepisteitä ja nostalgiaa,. Stella kerää muistoja ääninauhoille. Kuopio ja koko Suomi on muuttumassa, vanhoja taloja jyrätään, uusia rakennetaan.

Tankkien kesästä ovat bloganneet myös  Arja, ja Liisa.

Sirpa Kähkönen (s.1964) on kirjoittanut Tankkien kesästä hyvän päättöosan Kuopio-sarjaan, mutta voihan tarinaa vielä jatkaa Hilla on nuori, Mari on saamassa lasta. Menevätkö Stella ja Juho tahoillaan avioon?
*****

tiistai 21. elokuuta 2018

Henning Mankell: Ennen routaa


Henning Mankell: Ennen routaa, alkuteos Innan frosten 2002, suomentanut Laura Jänisniemi, Otava 2003, sivumäärä 553.

Teoksen epilogi tapahtuu marraskuussa 1978 Guyanan viidakossa Jonestownissa, missä Jim Jonesin toteuttama 'itsemurha' tuhosi miltei tuhat Kansan temppelin lahkolaista, mutta kirjan ruotsalaista maanikkokonnaa eivät luodit tavoittaneet vaan hän menee kokoamaan ajatuksia ja rahaa USA:han toisen huijarin luo ja lopulta tulee Ruotsiin ja Ystadiin. Ystadin liepeillä havaitaan 21.8.2001 palavia joutsenia, ja seuraavaksi palava sonnin mullikka. Kaikki tehdään Raamattua lukien ja ohjeita ylhäältä saaden. Toiminta poikii rikoksia ja kuolleita, jotka ovat kirjan rikosjuoni, jota en alla käsittele.

Henning Mankellin Ennen routaa -kirjan päähenkilö on kuitenkin täysissä järjissä oleva Linda Wallander, joka on vihdoin löytänyt kutsumuksensa ja valmistunut poliisiksi Tukholmassa. Linda aloittaa syksyllä Ystadin poliisiasemalla. Linda tapaa vanhan teiniaikojen ystävänsä Anna Westinin, joka opiskelee lääkäriksi Lundissa. Annan isä Erik Westin on kadonnut jo 1970-luvun lopussa, kuitenkin Anna uskoo nähneensä isänsä. Seuraavaksi 27.8.2001 Anna katoaa. Linda alkaa sekä ajan kulukseen että kiinnostuneena selvittämään Annan katoamista, josta puhuu sekä isälleen, että Annan äidille. Lindan tutkimusmetodit ovat sangen merkillisiä, hän tiirikoi Annan asunnon oven, ja lueskelee tämän päiväkirjaa, jossa on maininta "ilkeistä sotilaista, jotka ärjyvät". Rikokseen ja rikollisiin liittyy minusta eräitä hieman epäuskottavia piirteitä, mutta teoksessa on pääkonnien ajatukset esitelty kiinnostavasti.

Virallinen poliisi saa tutkittavaa, kun vanhoja ruotsalaisia polkuja tutkinut nainen Birgitta Medberg murhataan. Hän seurasi polkua, ja kohtasi oman elämänsä polun pään. Murha on hyvin raaka ja verinen. Poliisia tarvitaan rikosjuonen selvittämisessä paljonkin. Linda otetaan mukaan jopa tutkimusryhmään, sillä hänellä on monesta tapahtumasta eniten tietoa.

Kirjassa Linda käy läpi omaa elämäänsä, eli Kurtin ja Monan avioliittoa tarkastellaan toisesta näkökulmasta. Kurtilla ja Monalla oli riitoja, mutta Mona oli Kurtin suuri ja ainoa rakkaus (Lindan mielstä, traagista, kun Mona oli itsekäs ja ilkeä). Tässä teoksessa Mona asuu "kamreerinsa kanssa". Irvokkain on kohtaus, jossa Linda menee äitinsä luo, joka on alasti ja juo votkaa pullon suusta. Lindalla on ammattihaaveet ja poikaystävät vaihtuneet. Tässä teoksessa kiinnostaa Boräsista kotoisin oleva poliisi Stefan Lindman, joka ei tule olemaan Lindan lapsen isä eikä aviomies. Linda tapaa pian saattohoitoon keuhkosyövän takia menevän Stefan Widenin, joka on ainoa Kurt Wallanderin ystävä, johon hän pitää yhteyttä. Kurt on minusta työnarkomaani, hän yrittää hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin, eikä hän ole koskaan laskenut työtuntejaan, eikä pystynyt erottamaan työtä ja vapaa-aikaa. Hän on osittain siksi aina myöhässä, ja ymmärrän Monan ärtymyksen tästä asiasta. Kurt kävi pelaamassa isänsä luona korttia ja puhumassa. Isä oli joustamaton ja jäykkä, eikä pitänyt poikansa uravalinnasta. Linda piti isoisästään, ja päinvastoin. Lindakin tunnustaa, että isoisä oli hankala.

Kurt, joka  etsii uutta asuntoa, muistelee kuolleita, myös murhaajia. Irene Ander ja Stefan Fredman ovat molemmat tehneet itsemurhan, mutta ovat jääneet Wallanderin muistiin. Irene Ander kosti äitinsä ja muiden naisten murhat, samoin Stafan Fredman omassa psykoosissaan kosti sisarensa kohtalon. Molemmissa tapauksissa virallinen oikeusjärjestelmä ei ole pystynyt estämään, eikä edes tutkimaan rikoksia, saati antamaan rangaistusta rikolliselle. Tämä asetelma tuntuu olevan Mankellille tyypillinen. Kurtin suhde Baibaan on lopullisesti katkennut. Baiballa on uusi mies, saksalainen insinööri.

Ajallisesti kirja päättyy 11.9.2001, ja teemallisesti sen ajan alkuun, jossa terrori-iskuista on tullut vitsaus, joka kuin virus muuntuu, mutta iskee ajoittain mutta toistuvasti.

Teoksen nimi tulee siitä, että Wallanderit pohtivat, onko oikein sanoa ennen pakkasta vai ennen pakkasia. Isoisän toisen vaimon Gertrudin sisar äidinkielenopettaja Elvira pitää oikeana muotoa ennen pakkasia, tai muotoa ennen routaa Innan frosten. Tällaisia asioita pohtimalla saadaan kirjasta 550-sivuinen tiiliskivi.

Henning Mankellin Ennen routaa on pitkä summaus siihenastiselle Wallander-sarjalle.  Teos on laadukas, ja teemoiltaan hyvin ajankohtainen, se puhuu järjettömästä väkivallasta ja fanatismista.
*****
Henning Mankell (1948 - 2015) oli ruotsalainen kirjailija, jonka tuotanto oli erityisen laaja.
Kirsten Jacobsen on kirjoittanut Mankellista haastatteluihin perustuvan kirjanMankellin esikoisteos oli nimeltään Panokset.

Wallander-sarja:
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)

Tanssinopettajan paluu (kertoo poliisi Stefan Lindmanista, joka alkaa seurustella Lindan kanssa, Linda on Rauhattomassa miehessä toisen miehen "oma")

lauantai 18. elokuuta 2018

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen



Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen, Siltala 2018, sivumäärä 269.

Kirjailija Kari Hotakainen on voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2002, vuonna jolloin kilpa-ajaja nuori Kimi Räikkönen ajoi ensimmäistä kauttaan McLarenilla. Tässä kirjassa yhdistyy paljon suomalaisuutta Hotakainen osaa kuvata suomalaista yksinäistä miestä missiossa. Juoksuhaudantie on siitä loistava esimerkki. Omaa tietä on kulkenut Kimi Räikkönen, alkuun isän ja äidin avittamana karting-radoilla, sitten isommissa sarjoissa, ja F1:ssä 2001 alkaen. Kimi Räikkönen on yksi suosikeitani, olen oikeastaan lukenut kaikki kirjat, ja lehtijutut hänestä. Tämä on ensimmäinen, jossa KImin panos on merkittävä. Kimi on oman tiensä kulkija, ja todellista juoksuhautaa se on välillä Suomessa ollut, kun media heittää kuraa, ja kanssakilpailijat itkevät ja vouhottavat, mutta Kimi menee omia ajolinjojaan, välillä ralliinkin poiketen. Kimissä on minusta yksi piirre ylitse muiden "asenne", hän ei spekuloi, arvostele muita, eikä itke ja vaikeroi kaiken aikaa epäoikeudenmukaisuudesta. Kirja kertoo tavallaan vaikeasta tiestä huipulle, varattomuus ei ollut este, kielitaidottomuuskaan ei ollut, pitää olla rohkeutta yrittää.

Hotakainen on loistava kirjoittaja, ja Kimi on loistava ajaja, se ei kuitenkaan takaa hyvää kirjaa. Hotakainen on viettänyt Kimin kanssa aikaa, ollut kilpailuissa, ja kotona. Luultavasti nämä kaksi julkisuuteen nähden ujot miehet ovat tulleet keskenään toimeen, sillä kirja on aivan loistava. Sain tämän yllättäen lahjaksi Kimin ja Hotakaisen nimmareilla perheenjäseneltä, joka oli jonottanut sen Kampista, ja luin koko kirjan perjantai-illalla ja lauantaina ennen Paavo Nurmi Maratonia.

Olen lukenut näitä toimittajien tekemiä henkilökuvia, ne ovat usein teennäisen makeita, mutta tämä on tolkullinen, puhutaan jonkin verran kisoista, paalutetaan lapsuuden valintoja, ilmenee uran alku, mutta ei kehuta itseä ja haukuta muita. Tämä sopii myös sellaisille, jotka eivät ehdi lukea kirjaa kerralla loppuun, vaan siellä on tunnettuja kohtia ja lopussa on tilastot, ja tokaisut, ja kuvakavalkadi on aivan upea.

En uutuuskirjasta halua paljastaa oikeastaan mitään, mutta minulle uutta oli isän kuoleman tummat taustat, jotka on jo raportoitu Ilta-Sanomissa, Kimin pitkä ja kiinteä yhteys Toni Vilanderin kanssa. Eniten nauratti ja yllättikin Kimin inttikokemukset "punttikselta". Kimi kuten Kari Hotakainen ovat eri planeetalta kuin nyky F1-kuskit ja kirjailijat. Uudemman polven kuskit katsovat, onko tukka hyvin, ja puhuvat täysin mainoskieltä, poikkeuksena ehkä Max Verstappen, joka ärsyttää, mutta joka on tänä vuonna minusta henkisesti kehittynyt ja peitonnut tallikaverinsa niin, että tämä vaihtaa tallia, jossa voi juoda sukkamehujaan. Myös Alonso sai tarpeekseen, tai sitten Alonson jatkuvasta itkemisestä saatiin tarpeeksi. Arvostan myös Kimin kanssakulkijoita ja myös manageri Robertsoneja. Hotakainen vertaa Kimiä vuoden 1976 maailmanmestari James Huntiin (1947 -1993), jonka asenteessa ja elämäntavoissa oli samaa kuin Kimin raikulivuosissa.

Tämä kirja on kaunokirjallisestikin hyvä, se paljastaa oikeasti tosi Kimin Kimi-Matiaksen, jota ei siloitella, ja on tiivistetty sivulla 234: "Kimi on hyväsydäminen mulkku", tätä tosin vielä rikastetaan sanomalla, että hän on lapsirakas ja huumorintajuinen, varautunut, ujo, suora, hauska ja rakas. Kirjan herkkä ydin on Kimin kasvu seestyneeksi isäksi.
12.9.2018
Tämän jälkeen Monzan viikonloppuna Kimi saavutti paalupaikan, ja oli kisassa kakkonen. Ferrari ei jatka sopimusta, vaan Kimi siirtyy F1:ssä mistä aloittikin, eli Sauber-talliin.

perjantai 17. elokuuta 2018

Liisa Vuoristo: Villikot ja vieras Olli



Liisa Vuoristo: Villikot ja vieras Olli. WSOY, Lasten Toivekirjasto 1959, sivumäärä 133.

Liisa Vuoriston lastenkirja Villikot ja vieras Olli kertoo lämpimästä kesästä, jossa lapset kirmaavat ilman koulu- ja somehuolia. Rahalla on arvoa, lapsilla on sadan markan kolikoita, hevoset vetävät kärryjä, ja järvissä saa ja voi uida ja harjuilla telmitään.

Tarina alkaa, kun Maijan ja Laren naapuriin tulee hevosen vetämä muuttokuorma. Kovaääninen ja riitainen Virtaska muuttaa vuokralle. Virtaskan huudon kohteena ovat kaikki lähellä olevat. Isoimman desibelimäärän saa Olli, jonka juorutaan olevan Virtaskan veljenpojan. Ollin tarina aukeaa hiljalleen. Hän elää kurjissa olosuhteissa, äiti on kuollut ja isä on merillä radiosähköttäjänä. Virtaska itse syö kuppiloissa, mutta Olli ei saa kunnon ruokaa. Kämppä on täynnä rojua, ja on kuin pommituksen jäljiltä. Muut lapset auttavat Ollia. Lapset nuuskivat Virtaskan asioita, ja lopulta paljastuu, että hän on varastetun tavaran kätkijä, ja poliisi vie Virtaskan ja hänen mieskumppaninsa. Ollin isä onneksi ilmaantuu paikalle ja ottaa Ollin mukaansa. Ollin tarina on lopulta aika pieni osa kirjasta.

Tytöillä on oma salaseura Esmeraldan Oikeuden Miekka, ja pojilla omansa. Tytöt ovat tässä kirjassa viisaampia ja vikkelämpiä kuin pojat. Tytöt käyvät uimassa, ovat ulkona, ja salaseuransa avulla pistävät poikia ruotuun. Pojat myyvät juhannuskoivuja naapureille, mutta vohkivat aina koivun itselleen ja myyvät sen uudestaan. Tytöt laittavat pojat kuriin.

Miljöön kuvaus on hienoa, lehmiä on ja niitä lypsetään, lapset vievät maitoa veneellä. Yhdellä naapurilla on sikoja. ...

Liisa Vuoriston Villikot ja vieras Olli on minusta varsin realistinen ja syvällinenkin lastenkirja. Lapset ovat aivan tavallisia lapsia, kuten aikuisetkin. Kirjan tuokiokuvat heijastavat omaa aikaansa hyvin. Vaikka televisiota ei ollut, oli kuitenkin haaveita. Tytöt harjoittelevat näyttelemistä ja haluaisivat olla filmitähtiä, he eivät kuitenkaan jumitu haaveilemaan. Syvällisyyttä on minusta se, että vanhemmat esitetään hyvinä ja huonoina, rötöksiä ja köyhyyttä oli jo tuolloin. Usein mennyt aika koetaan vain hyvänä. Minusta kirjan perusvire on hyvinkin pirteä, ja mikä tärkeintä se esittää lapset tasa-arvoisina. Tytöt osaavat ja pystyvät siinä kuin pojatkin ja paremminkin. Kansi tosin edustaa tyttöjen peruskuvaa, eli tytöillä on keltaiset ja punaiset mekot, tukka letitettynä, siinä ei tosin ole minusta mitään pahaa, tytöllä tai pojalla voi olla hame, vaikka ei ole pakko, tai housut tai ihan mitä vaan lettejä ja rusetteja.

****
Liisa Vuoristo (1927 - 2009) oli ahkera kirjoittaja, ja myös kirjoittanut aikanaan suosittua radiokuunnelmasarja Kantolan perhettä, joka alkoi jo 1976, ja jota tehtiin yli 500 jaksoa aina 2000-luvun alkuun asti. Liisa Vuoristo syntyi Tampereella. En tunne Tamperetta kuin turistina, mutta ainakin siellä on järvi ja harjuja, lisäksi nykyisin raitiovaunutyömaa.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Reijo Mäki: Keltainen leski



Reijo Mäki: Keltainen leski, Otava 1999.

Keltainen leski on pesunkestävä Vares-seikkailu. Juonen kehittely on hidastempoista, mutta tapahtumia riittää ja tämä on minusta hyvinkin laadukas varestelu.

Jussi Vares täyttää kesällä 40 vuotta, hän pohtii elämän rajallisuutta. Jussi ajattelee kaiholla myös armeija-aikaansa. Petri Jakonen on Vareksen inttikaveri, joka epäilee vaimonsa käyvän vieraissa. Todellisuudessa hän käy kokeeksi miehen tutuissa, eli on yön Jussin kanssa. Kapteeni Jakonen sijoittaa kuulan kalloonsa. Hautajaisten jälkeen Jussi vetäytyy setänsä sotaveteraani Valtteri Vareksen luo maalle murjottamaan. Jussin uniin tulee myös Kuoleman kapellimestarissa tapettu entinen kihlattu Krista.

Eeva Sunila on yläkoulun historian opettaja. Kun Eevan kihlattu ekonomi Antero Kraft sai pitkän vankilatuomion talousrikoksista, Eeva lähti suorittamaan ensimmäisten naisten joukossa vapaaehtoista asepalvelusta. Sen jälkeen Eeva Sunila palaa töihin opettajaksi, mutta hänellä pyyhkii huonosti. Hänen veljensä on tehnyt mittavat velat, ja häipynyt. Takaajana Eeva saa maksaa veljensä velkoja yli puoli miljoonaa markkaa.

Talousrikollinen K.E Miesmann konnailee Helsingissä. Hän lahjoo atari-poliisi Mikko Koiteretta. Mikko Koitereella on perhe, vaimo ja lapsi, mutta Mikko hakee viihdykettä pornoluolista.

Antero Kraft haluaa pois vankilasta, hän höynäyttää Eeva Sunilaa. Hän kertoo, että jemmassa on 13 miljoonaa markkaa. He menevät naimisiin, ja karkaavat häistään tai Kraft siis vankilasta.Kraftilla ei todellisuudessa ole tunteita Sunilaa kohtaan, vaan häntä kiinnostaa ja kiihottaa Ifegenia Multanen, joka taas viihtyy hyvin K.E Miesmannin sängyssä. Miesmann haluaa puolestaan Kraftin rahat, Miesmannin apuna on dynamic-duo eli Tetsuo Sinkkonen ja Jari 'Hillosilmä' Munck. Eeva Sunila epäilee Anteroa, ja katsoo tämän kännykkää, hänelle selviää, että Antero soittelee Ifegenialle

Tässä on ainekset yhteenottoon, jokaisella on omat halut, mutta he ovat salanneet todelliset motiivinsa. Kaikkia kiinnostaa ainakin 13 miljoonaa markkaa.

Jussi Vares poikkeaa Mynämotelliin, jossa ovat sekä Kraft ja Sunila, sekä heidän autonkuljettaja Hurme. Tetsuo ja Hillosilmä, tulee tappamaan heitä. Paikalle pelmahtaa myös petollinen Ifegenia Multanen. Jussi Vares on ollut kertausharjoituksissa samaan aikaan kuin Sunila on ollut asepalveluksessa. Jussi on ollut Sinisten vänrikki, ja Sunila keltaisten kersantti. Vänrikki on jäänyt harjoituksissa kersantti Sunilan vangiksi. Koitere on ollut Vareksen ja Sunilan kanssa samoissa kertausharjoituksissa sotapoliisina

Konnat ovat tappaneet Kraftin autonkuljettajan Jarmo Heinon. kun Jussi tulee kenttälapiolla tilanteeseen. Kun tilanne on ohi, konnat nuolevat kuhmujaan, ja Jussi vie Eevan asunnolleen Turkuun. Heillä synkkaa hyvin yhteen. Kraftin viisari ei värähdä sen sijaan Ifegenian kanssa.

Kirjan loppuosa antaa ratkaisun, miten käy rahojen, Eevan, Jussin, Koitereen ja konnien. Eevan ja Jussin pitää selvittää, missä rahat ovat, löytää ne ja saada mukaansa. Miesmannilla on toimeksiantajansa, jotka haluavat massinsa takaisin ....

Vares-genressä Keltainen leski osoittautuu hyvin pohjustetuksi vauhdikkaaksi seikkailuksi. Tämä on sarjan parhaimmistoa.

*****
Reijo Mäki (s. 1958) on isojen painosten kirjailja ja yhteiskuntamme avokätinen tuloveronmaksaja. Vares-sarja on hänen tavaramerkkinsä, ja tämä on aivan ensimmäinen. Reijo Mäen esikoisteos on Enkelipölyä.

Kaikkiin Reijo Mäen kirjabloggauksiini voi tutustua tästä linkistä.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Toni Morrison: Paratiisi


Toni Morrison: Paratiisi,  Paradise 1997, suomentanut Seppo Loponen, 2010, sivumäärä 414.

Toni Morrisonin Paratiisi -kirja alkaa vuonna 1976  kun yhdeksän miestä hyökkää Oklahomassa Rubyn kaupungin lähellä olevaan entiseen luostariin puhdistaakseen paikan viidestä naisesta ja lopettaakseen jumalattoman menon  ja he ampuvat ensin valkoisen tytön....

Romaani on jaettu osiin ja ensimmäisessä osassa Rubyssa asuvat miehet tunkeutuvat maaseudulla naisten asuttamaan yhteisöön, jota he pitävät jumalattomana. Romaanin osat on nimetty naisten mukaan, joista pääosa on kommuunin jäseniä. Tarinat liikkuvat eri aikatasoissa, ja tarkastelevat tilannetta eri ihmisten näkökulmasta ennen väkivaltaista hyökkäystä. Entisten orjien jälkeläiset, yhdeksän miehen jälkeläiset ovat perustaneet ensin Havenin kaupungin ja sitten Rubyn. Suvut arvostavat aviolittoja sukujen kesken. Teoksessa selviää  olennainen Rubyn ja Havenin kaupungin synnystä, historiasta, ja Morganin kaksosten Deaconin ja Stewardin elämästä.

Romaanin ensimmäinen osa Mavis esittelee Mavis Albrightin. Mavisin mies laiskottelee ja juopottelee päivin ja käpälöi öin, perheessä on liuta lapsia, joista Mavisin vastuu on liian suuri. Kun Mavisin pienet kaksoset kuolevat Cadillacin takapenkille. Mavis pakenee pois Cadillacilla Los Angelesiin. (Kaksoten kuolema? Onko kyse piittaamattomuudesta vai tarkoituksesta?)
Pakomatkalla bensa loppuu ja Mavis päätyy isolle rakennukselle, jossa tapaa Connien. Paikka on entinen arapaho-intiaanien koulu, ja luostari, jonka puutarhoja Connie viljelee. Paikassa on Äiti, vanha nainen. Mavis on luostarissa, kun verilöyly tapahtuu 1976, hän on huomannut välien kiristymisen.

Grace on kakkososan nimi. Grace eli Gigi esitellään epäsuorasti, kun hän saapuu Rubyyn. Hänet huomaa K.D, joka läpsäisee tyttöystäväänsä Arnette Fleetwoodia, joka huomauttaa poikien olevan kiinnostuneita naisten rinnoista. Oletettavasti K.D:tä on kiinnostanut muukin, sillä Arnette on ollut raskaana hänelle. Arnette ei halua aborttia eikä mennä naimisiin. Gigi on ollut yksissä Mikeyn kanssa. Tiet ovat eronneet Mikeyn kolmen kuukauden linnareissun vuoksi. Gigi saa kyydin ruumisautolta Luostariin, kun entisen Luostarin Äitiä haetaan viimeiselle matkalle. KD käy telmimässä Gigin kanssa Luostarissa, kunnes Gigi heittää KD:n pellolle.

Kaikki luostarin hahmot ovat kokeneet kovia, on ollut hankalat kotiolot, ja on hyväksikäytetty. Myöhemmissä luvuissa Seneca ja Pallas saapuvat Luostariin muuttaa yhteisöön. Kommuunia pitää kasassa Consolata, joka on raiskattu katulapsi Brasiliasta. Luostarin abbedissa Mary Magna otti Consolatan mukaansa ja toi luostariin, jossa pidettiin intiaanien koulua. Intiaanien lapset ilmeisesti otettiin kouluun pakolla. Penny ja Clarissa olivat viimeiset intiaanioppilaat. Koulu loppuu lahjoitusrahojen puutteeseen, ja siihen, että koulu opettaa intiaanit pois ikiaikaisista tavoista, ja olemaan ylimielisiä sille, mitä ennen intiaanit pitivät elämässä arvokkaana, tämä kyynismi on Morrisonin kirjasta, ei oma tulkintani, mutta varmasti pitää paikkaansa.

Pääosa kuvailusta kohdistuu kaupunkilaisiin. Entiset orjat ovat perustaneet kaupunkeja Oklahomaan ensin Havenin ja 1950 Rubyn. Maat on ostettu intiaaneilta. Asioista päättävät yhteisön tukipilarit, joista vaikutusvaltaisimpia ovat Morganin kaksoset Deacon ja Steward. Kaksoset menevät toisen maailmansodan jälkeen naimisiin. Deaconin vaimo on Soane ja Stewardin vaimo on Dovey. Kumpikaan avioliitto ei ole onnellinen. Deaconin pojat kuolevat Vietnamin sodassa, Stewardin avioliitto on lapseton. Steward pohtii yhä enemmän nuorten kapinaa vanhoja kohtaan. Uskonnolliseen keskukseen Uuniin on ilmestynyt nuorten kirjoituksia. Luostarin Consolatalla oli vuonna 1954 suhde Deaconin kanssa. Se loppuu, kun Deaconin vaimo Soane tulee käymään yhteisöön. Soane ystävystyy Consolatan kanssa, sillä tämä pelastaa Soanen pojan Scoutin hengen.

Kirjassa on paljon ristiriitoja. Miesten ja naisten välillä on jännitteitä. Intiaanit on näkymätön alistettu joukko. Rubyn miehet näkevät nuorten arvojen nousun, mutta eivät hyväksy niitä. He ovat kyvyttömiä käymään keskustelua ja näkemään omaa vastuutaan. KD:n toiminta on täysin vastuutonta, hän pölyttää naisia, ja vierailee Gigin luona luostarissa. Hän on kuitenkin saattanut Arneten jo 15-vuotiaana raskaaksi. KD ei kanna vastuuta, eikä hänen syykseen laiteta mitään. Kaksoset ovat KD:n enoja.

Kirjassa on sisäkkäin tarinoita tai novelleja, jotka punovat värikkään ja irvokkaan tarinan. Yhteisö on hyvin sisäänpäin lämpenevä. Patricia Cato on opettaja koulussa. Hän on tutkinut yhdeksän suvun tarinoita, hän on liittänyt tarinoita sukupuun oksille. Patricia on ensimmäinen, jonka äiti on valkoinen, hänen asemansa on yhteisössä alempi. Hänen tyttärensä Billie Delia käyttäytyy ongelmallisesti, mutta se yllättäen laitetaan Luostarin syyksi.

Kaikki huipentuu verilöylyyn.

Verilöylyn motiivi
Verilöylyn motiivia on vaikea ymmärtää, miksi Rubyn johtavien perheiden edustajat ottavat lain omaan käsiinsä ja miksi etunenässä ovat kaksoset, jotka ovat rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Stewardin vaimo Dovey pohtii miehestään, 'että luuliko että he ovat valkoisen lain ulkopuolella, koska elävät kaukana siitä'? s. 375. Tätä kohtaa ihmettelin, mutta oletan valkoisen lain tarkoittavan liittovaltion lakia. Tappaminen on kaikkien lakien vastaista.
Rubyn miesjoukkio on ilmeisesti eristynyt omaan erinomaisuutensa, eivätkä hyväksy erilaisuutta, ja näkevät sen uhkana ja syyttävät Yhteisön naisia kaikista tapahtumista.
Deaconilla oli suhde Consolatan kanssa. Pitääkö Deacon Consolataa syyllisenä omaan aviorikokseensa?
Näkeekö Steward oman lapsettoman avioliittonsa yhteisön syynä?
Billie Delian omalaatuinen käytös ei johdu Luostarin väestä, vaikka Billie Delia karkasi Luostariin.
Koska Deaconin pojat ovat kuolleet, ja Stewardin avioliitto on lapseton, heidän sisarensa poika K.D on suvun perinteen jatkaja. Luostarin naisten keimailu ja kekkulointi häissä oli viimeinen pisara. Sen sijaan väitteet siitä, että Luostarissa olisi tehty abortti Arnetelle eivät pidä paikkaansa. Tosin Arnette pakeni luostariin, mutta hakkasi vatsaansa nyrkillä ja eräillä muilla tavoin yrittäen surmata sikiötä. Lapsi syntyy kuitenkin elävänä mutta menehtyy.
Jälkiselvittelyissä nostetaan valkoisten laki uudelleen esiin. Ihmetellään, että virkavalta ei saavu, vaikka valkoinen tyttö on surmattu (kuka, se ei koskaan selviä). Yhteisössä todetaan, että valkoisten lain he välttivät, mutta ei lopullista tuomiota.

Toni Morrisonin romaanit sisältävät maagisia elementtejä niin tässäkin, ja magiaa liittyy veriyön tapahtumiin, eikä kaikille naisille käy huonosti.

Miesyhteisössäkin Deacon tajuaa, että ei tunnekaan veljeään, eikä hyväksy hänen tekojaan. Sama tapahtui kaksosten isoisälle legendaariselle Zechariahialle, jonka oikea nimi on Coffee. Coffee joutui eroamaan virasta sisällissodan jälkeen. Hän ei kuitenkaan suostu tanssimaan valkoisten laukausten tahdissa, kuten hänen veljensä Tea. Zechariah eli silloin Coffee lähti  lähti yksin (ilman Tea:ta) ja oli valmistamassa Uunia ja sen tekstejä. Uuni kuvaa pyhää Raamattua, joka on yhteisön keskus.

Toni Morrisonin Paratiisi on kirja, jossa rotuasia on äärimmäisen tärkeä, vaikka välillä tuntuu, että sen päähenkilöt olisivat valkoisia, koska he hallitsevat yhteisöä ja ovat rikkaita. He ovat ylpeitä historiastaan ja rodustaan. He ovat tulleet (on tuotu)  Amerikkaan 1700-luvulla. Patricia on ensimmäinen lapsi, joka on syntynyt avioliitosta, jossa molemmat vanhemmat eivät ole mustia. Patricia tutkii perheiden sukupuita ja yhdistää tarinoita niihin. Kanta-isä Zechariah Morgan ja muut tervakannot pitivät huolta, että avioliittoja ei solmita ulkopuolisiin. Morganin kaksoset hallitsevat yhteisöä ja ovat vauraita. Sotien yhteydessä, ja kun perheistä on lähtenyt ihmisiä ulkopuolelle, on ollut järkytys huomata, että samat ennakkoluulot ovat voimissaan.  Martin Luther Kingin murha nousee esiin tekstissä monta kertaa yhä uudelleen ja uudelleen. On myös heittoja, jotka osoittavan ihmisen värin. "Mitäs väkeä nuo on? Eksyneitä ihmisiä vai eksyneitä valkoisia?"

Paratiisi -romaani muistuttaa kerronnaltaan ja teemoiltaan toisen nobelistin William Faulknerin romaania Kun tein kuolemaa. Paratiisi -kirjan ristiriita ei ole pelkästään rodullinen vaan sukupolvinen ja sukupuolinen. Olen hyvin huolissani Suomessa vallitsevasta kaksinapaisesta keskustelusta, jossa molemmilla ääripäillä on lähinnä oma napa. Twitteriin tulee tekstiä, mutta asioista ottaa vastuun hyvin harva, jos kukaan.
****
Toni Morrison (s.1931) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1993. Toni Morrisonin nimi on alun perin Chloe Anthony Wofford. Hän on siis musta ja nainen, ja tietää siis yhteiskunnasta sellaista, mitä valkoinen mies ei ole voinut kokea. Morrison on ollut ainakin toimittajana, tämä on hänen kolmas romaaninsa.

Nobel-palkinnon perusteluissa mainitaan, että "romaanit ovat visionäärisiä ja runollisia ja antavat näkemyksensä amerikkalaiseen todellisuuteen", käännös ei ole ollenkaan sanatarkka, mutta minusta ajatus jotenkin välittyy tästä.

Olen blogannut Toni Morrisonin Solomonin laulusta ja Jazzista

lauantai 11. elokuuta 2018

Selkokirja: A Room With a View



Luin huomisen Klaaran päivän haasteen selkokirjaksi E.M Forsterin A Room With a View, eli suomeksi tämä on käännetty nimellä Hotelli Firenzessä. Kirja on krjoitettu 1908, ja se tarkastelee englantilaisen yhteiskunnan onttoja avioliittoja. Bloggaus perustuu tähän lyhennettyyn ja helpotettuun teokseen ei filmiin, eikä täyspitkään Forsterin romaaniin, jotka meillä on ollut, mutta en ole vaivautunut lukemaan. Luultavasti kirja on oiva, sillä Forsterin romaani Matka Intiaan on loistokirja.

Tarina alkaa, kun nuorineiti  Lucy Honeychurch menee lomalle Firenzeen. Joko laivalla tai junalla, lentoliikennettä ei tuolloin 1900-luvun alussa ollut. Matkaseurana hänellä on vanhempi neiti Charlotte Bartlett. Neidit kirjautuvat Bertolinin hotelliin, ja huoneessa pitää olla näkymä (A room with a view), mutta Lucyn huoneessa sitä ei ollut. Hotellissa on herra Emerson ja hänen poikansa George, heidän huoneessaan on ikkuna ja hieno maisema. He tarjoutuvat vaihtamaan, ja lopuksi neidit vaihtavat huoneen. Hotellissa on myös kirjaa kirjoittava neiti Vanish.
Emersonit eivät kuulu muiden englantilaisten juorupiireihin Heitä vältellään, ehkä siksi, että he ovat käyneet töissä. Lucy kävelee yksin kaupungilla ja näkee miehen puukottavan toista miestä, joka kuolee. Lucy pyörtyy, onneksi George Emersonin käsivarsille. Myöhemmin George suutelee Lucya, mutta neiti Bartlett näkee tämän, ja vie Lucyn Roomaan, missä lomailee rikas perheen arvostama poikamies Cecil Vyse.

Englannissa Honeychurchien Windy Cornerissa seurapiiripuuhat jatkuvat ilman Emersoneita. Kolmanteen Cecilin kosintaan Lucy myöntyy, ja jokusen ajan kuluttua Vyse suutelee kömpelösti Lucya.

Emersonit muuttavat Surreyhyn lähelle Lucya, joka yrittää vältellä Georgea, ja kihnuttaa Vysen vieressä, joskaan Vyse on kiinnostuneempi kirjoista. Kun Lucy, Lucyn äiti ja Cecil ovat kävelyllä, niin Lucyn veli, herra Beeby ovat uimassa yhdessä Georgen kanssa, tai uimisen sijasta he telmivät vähissä vaatteissa. Kolmikot kohtaavat toisensa.

Seuraavaksi  George kutsutaan pelaamaan tennistä, ja Lucy joutuu kohtaamaan Georgen, johon hän on oikeasti ihastunut, mutta ei  ymmärrä tätä. Cecil ei pelaa tennistä vaan lukee kirjaa, joka tapahtuu Firenzessä. Siinä tapahtuu murha ja poika suutelee tyttöä, Cecil esittää kirjan juonesta kirpeitä kommentteja. Neiti Vanish on kirjoittanut sen salanimellä. Lucylle Georgen selittää, että Cecilin kanssa ei tuleva avio-onni kukoista. Muut pelaavat lisää tennistä, mutta Cecil hautautuu kirjaansa, joka oli hänen mielestään siis huono. Todellisuudessa Cecil ei uskalla kohdata ihmisiä. Tennisotteluiden jälkeen Lucy kertoo tunteistaan Cecil Wyselle ja ettei hän oikeasti rakasta tätä, ja Cecilin pitää valita nokkela nainen, joka osaa keskustella taiteesta ja kirjoista. Lucy kokee että on menettänyt rakkauden, rahaa ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Lucy tapaa Georgen isän. Isä selittää Georgen masennuksesta. Lucy kulkee eri tietä, kuin perhe haluaa ja normit ovat. Lucy ja George menevät naimisiin ja köllivät kahdestaan Firenzessä hotellissa jonka ikkunasta on ihanat tulevaisuuden näkymät?

En ole lukenut pitkää versiota, tämä selkoversio oli sangen yksinkertaista kieltä, jossa oli hyvin tavallisia sanoja. Sana clever alkoi ärsyttää, sillä kaikki henkilöt miltei olivat sitten nokkelia, älykkäitä, ja ainakin hienoja ihmisiä, vaikka Emersoneita ja neiti Vanishia lukuun ottamatta kukaan ei tehnyt yhtään mitään, eikä ainakaan töitä. Pidän kirjoista, mutta jostain syystä olen inhonnut jo tämän filmiversiota niin paljon, että en ole sitä katsonut, kun meillä on telkkari auki.

Osallistun tällä siis Tuijatan Klaaran päivän selkokielihaasteeseen täällä. Tässä on minusta selkokielen idea siinä, että sanasto on pidetty suppeana,ja lauserakenteet ovat selkeitä.

torstai 9. elokuuta 2018

Warren Murphy ja Richard Shapir: Remo


Warren Murphy ja Richard Shapir loivat kioskikirjasarjan The Destroyer, ja jota myytiin Suomessa nimellä Remo.

Olen lukenut aiemmin armeija-aikana muutamia Remo -albumeja, joista ensimmäinen ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1971.

Remo Williams oli tavallinen amerikkalainen poliisi Newarkissa, hänen kuolema lavastetaan, oikeammin hänet tuomitaan kuolemaan narkkarin kuolemasta, jota Remo Williams, rehti poliisi ei tehnyt. Sähkötuoli "ei toimi", Remon kasvot leikataan ja hänet palkataan erittäin salaisen poliisin CURE:n palvelukseen. Remo pääsee tai joutuu Sinanjun mestarin 80-vuotiaan Chiunin oppipojaksi, jonka oppien avulla Remo pystyy käyttämään kehoaan tehokkaammin.

Erittäin salaista poliisia CURE:a tarvitaan, koska demokratia on mennyt ”liian pitkälle” suojellessaan rikollisia poliiseilta. Poliisin salainen haara on perustettu 1960-luvulla. Tehtävät tulevat ylhäältä. Tehtävät välittää Harold W. Smith, jota Chiun sanoo keisariksi, sillä Sinanju, joka on Pohjois-Korean alueella oleva (kuvitteellinen) paikka,  palvelee aina keisareita. Vaikka CURE on todellinen ja olemassa, niin virallisesti mitään järjestöä ei ole olemassa. Smithillä on jättitietokone, josta tulee mielenkiintoista dataa. Eli tietokone suodattaa ja kerää kaikenlaista materiaalia datavirrasta, rikoksista, tutkimuksista ja rekistereistä ja yhdistelee ja käsittelee niitä tietoja.

Remo -albumeissa länsimaisen systeemin avointa ja piiloarvostelua sekä varsin omalaatuista huumoria, joka välillä naurattaa, aina ei. Toinen Remo-kirjasarjan taso arvostelee itämaisia taistelu- ja mietiskelylajeja ja amerikkalaista saippuaoopperan onttoutta, mutta niiden houkuttelevuutta. Chiun on ihastunut saippuaopperoihin ja mainoksiin. Ihanteena esitetään yhteiskunta, jossa rikolliset saadaan kiinni ja tuomituksi. Remo ottaa juuri kiinni terroristeja ja sellaisia henkilöitä, jotka suunnittelevat terroritekoja. Sinanju ei käytä aseita, koska Sinanjun opeilla pystyy puolustautumaan ja hyökkäämään paljain käsin. Remo ja Chiun syövät riisiä ja joskus ankkaa, mitään nautintoaineita eikä muuta voi nauttia ettei aineenvaihdunta kärsi.

Tästä ideasta on tehty filmikin, Remo aseeton ja vaarallinen. Filmissä Remo (Fred Ward) kiipeää Vapauden patsaassa, hän väistelee luoteja. Mestarillisista taidoista huolimatta useassa tarinassa on Remolla joku heikkous, jota konnat käyttävät hyväksi.

Chiun opettaa Remoa, koska se on hänen mielestään ennalta määrätty. Hänen aiempi oppilas Nuihc on kääntynyt pahaksi ja eräässä albumissa he joutuvat kamppailemaan tätä pahista vastaan.

Ostin kirppikseltä yläkuvan albumin Puuttuva lenkki, alkuteos Missing Link 1980, suomentanut Karin Blomén, sivumäärä 155.

Remo estää Smithin määräyksestä voimalaitoksen räjäytyksen. Hiilivoimalan luona on 5000 mielenosoittajaa, muutama kiihkoilija aikoo provosoida poliiseja, ja sen jälkeen räjäyttää voimalaitoksen. Mielenosoituksen syytä en ymmärrä. Taustalla on Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuuden jälkimainingit, jolloin ydinvoimaa ei rakenneta, tässä on kyseessä kuitenkin hiilivoimalaitos, jota silloin ei pidetty huonona, mutta nykytietämyksen mukaan on kasvihuoneilmiön voimistumisen vuoksi haitallinen. Remon otteet ovat sanget tehokkaat. Alkujaksossa Remon listaa maailman tilannetta, jossa Yhdysvallat on keskeyttänyt Vietnamin sodan, Kambodja on Pol Potin kriisiyttämä ja ihmisiä on tapettu, lukutaito on olematon, Iranissa on ollut vallankumous, Formosalla (Taiwan) on ollut ongelmia, Rhodesia (nykyinen Zimbabwe) haluaa itsenäistyä. Tietty vähemmistö panettelee Yhdysvaltoja imperialistiseksi, rasistiseksi ja sotaa lietsovaksi maaksi.

Päätehtävässä Remon pitää etsiä presidentin kadonnut lanko Bobby Jack Billings, joka on maanläheinen heppu, joka juo koko ajan olutta, ja haukkuu toimittajia, on hyvin öykkärimäinen ja karkea sanavalinnoissan, lisäksi hän solvaa vähemmistöjä. Billings myy palveluja ulkomaalaisille, koska hänellä on vaikutusvaltaa presidenttiin. Nyt hän yrittää myydä plutoniumia Pohjois-Afrikkaan. Kun lanko menee tyhjentämään kaljan turvottamaan rakkoaan, hän katoaa jäljettömiin. Billingsiä kutsutaan Lenkiksi, joten nyt käsillä on Puuttuvan lenkin arvoitus. Puuttuvan lenkin tai paremmin puuttuvan langon perässä on Remon ja Chiunin lisäksi myös monta entistä agenttia, jotka yrittävät saada Billingsin kiinni ja päästää ilmat Remosta pihalle. Tarinan lopputulema on sangen lohduton, Billingsin katoamisen syy on pakoilla vaalirahatutkijoita.

Tämä opus oli lukematon, kun ostin sen 50 sentin hintaan kirpparilta. Tämä oli minusta varsin hyvä ja paikoin nauratti, ja absurdeja tasoja on paljon, ikävää on, että ruumiitakin tulee, mutta tässä on paljon huomioita, jotka valitettavasti pätevät nykymaailmaankin. Tässä albumissa Chiun ei katso saippuasarjoja vaan urheilua. Hän haluaisi Remon osallistuvan, ja hän haluaa olla manageri, joka kerää kaikki mainosrahat. Tässä myös irvaillaan lehdistön toimintaa, vaalirahoitusta, tietojen myymistä ja salaliittoteorioita.

En kuitenkaan suosittele sarjaa tosikoille. Jossakin albumissa tarkasteltiin nuorisorikollisuutta. Kasvatustieteen tohtorit selittivät nuorison rajattoman rikollisen toiminnan Remolle parhain päin, ja samalla pelkäsivät itse kuollakseen asiakkaitaan, jotka ovat täysin rajattomia, käyvät koulussa vai ostamassa tai myymässä aineita...

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät


Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät, Otava 2004, Seven-pokkari 2008. sivumäärä 382.

Sain Sirpa Kähkösen Jään  ja tulen kevät luettavakseni. Se on seitsenosaisen Kuopio-sarjan kolmas osa, ja kertoo välirauhan 1940 - 1941 ajasta, jota leimasi Euroopassa riehuva sota. Suomessa vallitsi elintarvikepula ja epävarmuus, mutta toisaalta kansallinen eheytyminen ja kansallisuhon nousu.

Kirjaa ja sarjaa on kehuttu. Sirpa Kähkönen kertoo omilla webbisivuillaan: "Synnyin Kuopiossa perheeseen ja sukuun, joita 1900-luvun historia oli koetellut ankarasti. Toinen maailmansota ja sitä edeltänyt Suomen sisällissota olivat haavoittaneet sukulaisiani ja jättäneet jälkeensä raskasta hiljaisuutta ja puhumattomia sanoja". Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit kertoo 1930-luvun Tammisaaren vankilasta oman isoisänsä kokemusten kautta.

Jään ja tulen keväässä eletään siis välirauhan aikaa Kuopiossa. Anna Tuomi siivoaa herrasväkien asuntoa. Hänen miehensä Lassi Tuomi on ollut vankilassa ja rintamallakin, mutta nyt hän on kotona. Parilla on pieniä lapsia. Hilda Tuomi, Lassin sisar pyykkää. Kirja käynnistyy verkkaisesti, joskin heti alussa tarjoilija Helvi Martiskainen ryöstetään työvuoron jälkeen, ja hänen kukkaronsa varastetaan. Helvi joutuu myöhemmin sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi, ja hänen tyttärensä Mari majoitetaan Tuomen perheeseen. Mari on samanikäinen kuin sotaorpo Juho Tiihonen, joka tutustuu Arvi Hujaseen.

Oikeastaan pääsin kirjan huumoriin ja tunnelmaan sisälle vasta sian teurastuksen yhteydessä, jonka kuvaus alkaa sivulta 113: "Pihalla seisoivat lahtarin rattaat ja liiterissä kiljui sika". Huomautettakoon, että olen ollut läsnä sian teurastuksessa maatalossa, joten miellyttävästä tapauksesta ei ole kyse, mutta jo sana lahtari on tässä  yhteydessä monimerkityksellinen. Punainen Lassi on puhunut yleisen ilmapiirin muuttumisesta, ja isänmaallisuuden noususta, ja talvisota on hitsannut kansan rivejä yhteen. Lassi on lusinut kommunistina kymmenisen vuotta, ja takaraivossa on varmasti lahtariviha, tämä lahtari on kuitenkin työläinen. Sika pääsee puremaan lahtaria, ja isokokoinen talvisodan vapaaehtoinen englantilainen Michael Mulligan pyydetään apuun. Lopulta sika on hengetön, ja se tuodaan sisälle. "Keittiössä oli verenhuuruinen ilmapiiri. Kalle oli palannut siististi paloiteltuna ja palat säkkikankaisiin käärittynä"  s.119. Sialla on tosiaan ollut nimi Kalle. Sika-Kallesta käytetään hyödyksi, veri, sisäelimet, ja siitä tehdään lisäksi makkaraa. Sivulla 122 Anna kehottaa "maistelkaapa tätä mahhoo". Seuraavalla sivulla "Hilda nosti pehmenneen sianpään kattilasta, laski sen pöydälle ja alkoi kuoria nahkaa sen päältä levyinä". s.123. Tämän tapahtuman jälkeen lukeminen sujui kuin lentäen, henkilöt kirjassa ovat hyvin eläviä ja inhimillisiä.

Anna siivoaa Lehtivaaroilla. Rouva Lehtivaara käy Tuomilla kylässä ja näkee Mulliganin ja apteekkarin kaupantekoa. Mulligan vierailee usein rouva Lehtivaaran luona. Toimittaja Lehtivaara puolestaan tapailee Katria.

Lassi Tuomi on siis on kova kommunisti, ja ollut vankilassa monia vuosia Tammisaaressa, mutta nyt hän on ollut sodassa, vaikka muut toverit  ovat olleet turvasäilössä. Hilda ja Lassi puhuvat taustastaan, yksityisomistuksesta ja Neuvostoliitosta jäällä rysiä kokiessa. Pohjana on varmasti aiemmin kuvatut tapaukset, mutta osa perheestä on mennyt Neuvostoliittoon, ja kadonnut siellä (tapahtunut varmastikin aiemmissa osissa).

Hildan ja Lassin yhteenoton vuoksi Hilda ottaa ensi askeleita pois proletariaatista, hän ostaa mankelin, ja aikoo muuttaa mankelin viereen asumaan. Anna ei tiedä sisarusten Lassin ja Hildan välirikon syystä, mutta tajuaa, että tämä on seurausta rysäreissusta, jonka jälkeen Hilda oli ollut influenssassa. Herrahissiin on pääsemässä myös Juho, joka käy oppikoulua.

Helvi Martiskainen pääsee sairaalasta, ja ottaa Mari hoteisiinsa, ja asustaa Hyvösillä. Evakon asema on hankala, eikä se ollut helppo Sortavalassa "äpärä-asian" vuoksi. Helvi oli pääsemässä hyviin asemiin Sortavalassa päätarjoilijaksi, kun lähtö koitti. Helvi pestautuu ravintola Tatraan päätarjoilijaksi. Kun keittiöapulainen saa häkämyrkytyksen, hän ehdottaa tilalle Annaa. Lassi on ollut jäätöissä, jotka ovat kuitenkin loppuneet. Anna ei alkuun haluaisi töihin ravintolaan, mutta rahan takia on pakko. Työ ei kuitenkaan ole mitenkään epämiellyttävää, ja välillä Anna pääsee sairastapausten vuoksi pois juureksia kuorimasta saliin tarjoilijaksi. Menneisyys on kuitenkin Kuopiossa läsnä, Ohranan mies kerää tietoja kommunistista ja tämän vaimosta, Annalle yllätys on se että tietoja antaa hänestä ja Lassista Helvi ja vain hienojen sukkien vuoksi. Helvillä on omat riidat Marin kanssa. Mulliganin vierailut rouva Lehtovaaran tykönä on havaittu, ja miestä epäillään vakoilijaksi. Hilda hoitaa lapset, ja Anna ja Lassi saavat laatu- tai peräti lakana-aikaa kahdestaan.

Sota jatkuu Euroopassa, Saksan liput liehuvat Suomessa yhä enemmän. Uho on nousemassa, ja Helvi haluaa Sortavalaan.

Jäät lähtevät viimein, ja silloin ruumis pulpahtaa pintaan, kyse oli Helvin ryöstäjästä. Helvi saa kolikkokukkaronsa takaisin, mutta siihen on sullottu myös seteleitä. Helvi antaa kolikot ja setelitupon Hildalle, Marin elatukseen, Helvi lähtee Sortavalaan, Marin hän jättää Kuopioon.

Hilda Tuomi on pikkuporvari oman mankelin omistaja, ja sen hän sisimmässään tajuaa: "Minä oon sittenkii porvari"  s. 378. Tämä on kuvattu myös Hectorin kappaleessa Liisa Pien: "i-piste uuteen porvariin". Anna jää hoitamaan lapsia ja anoppia, kun Lassi joutuu taas rintamalle, jatkosota on alkanut.

Sirpa Kähkönen on loihtinut hyvän ajan ja elämän kuvauksen Jään ja tulen keväässä. Sarjan toistaiseksi viimeinen osa  Kuopio-sarjaan on Tankkien kesä.
****
Anna lukee Minna Canthin Työmiehen vaimoa, jonka lieromainen Risto ei ole työmies vaan työtä tekemätön juoppo. Kaiken kaikkiaan ajankuvasta tuli mieleen Väinö Riikkilän kirjat. Väinö Riikkilä (1906 - 1969) Pertsassa ja Kilussa on samaa kuin Juhossa ja Arvissa, jotka ovat tässä sivuhenkilöitä. Pertsan perhe on työläisperhe, ja heillä on pula rahasta, heillä on sika ...

perjantai 3. elokuuta 2018

Louis Masterson: Morgan Kane


Morgan Kane Kosto, norjankielinen alkuteos Hevn! 1967, suomentanut Arvi Tamminen, Otava 1983, sivumäärä 122.

Morgan Kane -albumeja ilmestyi yhteensä 81 kappaletta, osa tupla-albumeina. Aluksi Morgan Kane oli Texasissa ratsupoliisin palveluksessa, mutta Kane palkataan liittovaltion sheriffiksi. Joka albumissa olevan tiivistelmän mukaan Morgan Kane on syntynyt 1855, eli albumeissa eletään aikaa 1800-luvun loppupuolelta ja lopussa vuosisadan vaihdetta. Kanella on tähdenmuotoinen arpi kämmenselässä, ja oikean käden nimetön on halvaantunut ja  yhdistetty nahkatupella keskisormeen. Kane vetää aseen 1/5 sekunnissa.

Morgan Kanet on ammattitaidolla kirjoitettu, kioskikirjan koko on A5 ja sivuja oli noin 130, mitään nobelkirjallisuutta on turha odottaa, mutta laadukasta kioskikirjallisuutta kylläkin. #Pojatlukee ehkä tällaista, tai siis 1980-luvun pojat, jotka kaiketi osasivat lukea paremmin kuin nykypojat keskimäärin. Olen itse lukenut pikkupoikana luultavasti useimmat osat sarjasta, vaikka tietnkään näitä kotona ei ollut, eikä olisi saanutkaan olla.

Morgan Kane on minusta varsin hyvä sheriffi, ja tehokas, mutta hän ei ole sinut itsensä kanssa. Morgan Kane on nopea ampumaan, sinnikäs, mutta yksinäinen, ja alkoholisti, ja uhkapeluri. Kane on hyvä korttipelissä. Hän hioo sormenpäänsä kvartsihiekalla, jotta aistisi merkityt kortit. Kanella on tähden muotoinen arpi kädessä ja nahkatuppi kahdessa sormessa. Joka albumissa naisiin on kontakteja, tunteet purkautuvat hyvin fyysisesti. Kane menee kylläkin naimisiin ja on uskollinen ja hyvä aviomies, mutta avioliitto Lindan kanssa päättyy traagisesti, Lindan murhaan, jonka Kane kostaa. Kane jatkoi sen jälkeen sheriffin töitä, mutta ajautui lopulta Pinkertonin etsiväksi. Kane luisuu alaspäin sarjan kuluessa, mutta loppualbumeissa esitellään myös Kanen nuoruutta. Lennätinlinjojen keksiminen lyhentää välimatkoja, ja tekee Kanen tapaiset miehet tarpeettomiksi.

Morgan Kanen Kosto -albumi alkaa traagisesti. Kanen kollega Pete Grossman on murhattu. Eletään vuotta 1886. Hän on joutunut kolmen vankikarkurin tappamaksi. Morgan Kane lähtee jäljittämään kolmikkoa. Hän saa miehet pyssynkantaman päähän, ampuu kaksi hevosta ja miestä, mutta vaarallisin eli Johnny Vulcan eli Vulture karkaa.

Meksikossä pienessä kylää kaunis gringonainen Allison MacKay tunnustaa isä Doohanille, että vihaa erästä miestä, ja haluaa kostaa tälle. Mies on Morgan Kane, joka ei ole huolinut häntä vaan passittanut vankilaan. Myöhemmin ilmenee, että tässä on taustalla joku vanhemmista jutuista, joissa Kane on hajottanut pelikoplan. Allison on houkutellut miehen ansaan. Miehet ovat ampuneet Kanen oikean käden läpi, josta seurauksena on tähdenmuotoinen arpi, ja nahkatuppi halvaantuneessa nimettömässä. Lisäksi Kane on heitetty junasta pois. Allison hautoo kostoa Kanelle ja hoivaa Vulturen kuntoon ja Vulture kerää kolme miestä, ja Allison laatii suunnitelman Kanen kiinnisaamiseksi. Suunnitelma onnistuu ja Kane tapaa Allisonin ensin hotellihuoneessa, ja Allison pääsee Kanen kanssa lakanoiden väliin, jota hän on niin kovin odottanut. Seuraavana päivänä hän haluaa romanttiselle ratsastukselle. Romantiikka on tosin kaukana, kun Allison heittää happoa Morgan Kanen kasvoihin ja kädelle, samalla kun miehet alkavat tulittaa Morgan Kanea. Kanen pelastaa vaisto tai luontainen epäluulo. Kane aavistaa pullon olevan vaarallinen ja pystyy torjumaan osittain happoiskun, ja neutraloimaan sitä vesipullollaan.

Tulitaistelun jälkeen Allison ja Vulture, ja Matt yksi koplan haavoittunut jäsen suuntaavat Isä Doohanin hallinnoimaan meksikolaiskylään, jossa loppuselvittelyt tapahtuvat köysin ja revolverein. Vulturen ja MacKayn tarina päättyi tähän osaan, mutta Kanen seikkailut jatkuivat. Varsin voimakkaita kohtauksia, mutta henkilöt voimakkaista tunteistaan huolimatta jäävät ohuiksi. Hahmoja liikuttaa ahneus, kiima, viha ja pelko. Monilla hahmoilla on pakkomielteitä ja he ovat hyvin maanisia.




Morgan Kane Tappajasheriffi, norjankielinen alkuteos Morder og Marshall! 1967, suomentanut Kari Hynninen, Otava 1983, sivumäärä 128. Sarjan teos n:o 6.

Morgan Kane on rekrytoitu Liittovaltion seriffiksi. Hänen päällikkönsä William Shane tekee työpaikkahaastattelun, ja Ed Zachary näyttää Fort Leavenworthin linnaketta, jossa Kane ei juurikaan ehdi aikaana viettämään. Senaattori Weston antaa Kanelle tehtävän, vuoden aikana on tehty tukku postivaunu- ja junanryöstöjä. Junanryöstöt on toteutettu uskaliaasti. Vaunuja on räjäytetty, ja irrotettu. Veturinkuljettaja ja lämmittäjä on tapettu, ja rahat ja arvoesineet on ryöstetty. Morgan Kane lähetetään tutkimaan juttua ja hän pääsee jäljille. Kopla käyttää syöttinä Miss la Sallea, sirkuksen primadonnaa. Koplan aivot on sirkuksen tarkka-ampuja Miles Rudyard. Kanen epäilykset heräävät. Hän saa naisen vaihtamaan puolta. Kansikuvassa la Salle on jäänyt kiinni, ja hänet on sidottu veturin etuosaan, josta Morgan Kane hänet pelastaa, ja lopuksi Morgan Kane kaksintaistelee mustasukkaisen ja narsistisen hullun Miles Rudyardin kanssa, jonka Kane kirjan nimen mukaisesti hoitaa hautaan asti.
*****

Morgan Kanet on kirjoittanut norjalainen Kjell Halbing (1934 - 2004). Kjell Halbing kirjoitti  Morgan Kanet salanimellä Louis Masterson, ja ne olivat hänen tuotanossaan suosituimmat. Wikipedia mainitsee, että hän on myyntimäärällä mitattuna Norjan suosituin kirjailija!

Kirjasarja, jota Häräntappoaseen tv-versiossa Allu lukee, on juuri Morgan Kane.

Löysin tällaisen linkin, josta löytyy jokaisen Kane-albumin nimi ja kansikuva.