sunnuntai 29. syyskuuta 2019

John Milton: Kadotettu paratiisi





John Milton: Kadotettu paratiisi,  alkuteos Paradise Lost 1667, suomentanut Yrjö Jylhä, WSOY toinen painos 1952, sivumäärä 352.

John Miltonin Kadotettu paratiisi on upea teos, sitä avaa Eino Railo (1884 - 1948) avauspuheessaan. John Milton (9.12.1608 - 8.11.1674) luki itsensä maisteriksi Cambridgessä, ja alkoi kirjoittaa runoja. Milton alkoi toimia puritaanien hallituksen latinasihteerinä. Miltonin vaimo kuoli ja Milton sokeutui, mutta meni uudelleen naimisiin. Sokeana hän syventyi syntiinlankeemukseen. Vuosina 1658 - 1664 Milton kirjoitti pääteoksensa Kadotettu paratiisi, joka julkaistiin vuonna 1667. Kirjoitustyöstä hän sai 5 puntaa, ja puolentoista vuoden kuluttua 5 puntaa, kun 1300 nidettä oli myyty.  Milton on teoksessaan luonut aivan uuden maailman, mihin kuuluvat Taivas, Helvetti, Kaaos, Maa, jossa on ihmisiä.

Kadotettu paratiisi alkaa:
"Miks ammoin lankes ihminen ja kuinka,
kun maistamalla kielletystä puusta
hän toi kuoleman ja vaivat
pois jouituin Eedenistä, jonka onnen
suo meille Vapahtaja takaisin:

Kyy Hornan; hän se petoksellaan vihan
 ja kateuden siittämällä, ansaan
sai ihmissuvun äidin; hän, ken syöstiin
pois Taivaast' enkeljoukkoineen jotka
hän oli yllyttänyt kapinaan,"

John Miltonin Kadotettu paratiisi jakaantuu kahteentoista kirjaan ja pohtii, miksi ihminen lankesi syntiin, ja siinä kerrotaan paljon Paholaisen juonista. Taivaassa oli alkanut Luciferin kapina, ja Jumala oli ajanut kapinoitsijat Helvettiin. Saatanan johdolla pahat pohtivat, miten saisivat Taivaan valloitettua, tai ainakin päästä pois Helvetistä. Keinoksi keksitään se, että luotu ihminen aiotaan houkutella syntiin. Kokouksen jälkeen itse Saatana päättää yrittää päästä pois. Helvetin porteilla hän havaitsee nielun, mutta pontevana kulkee Syvyyden läpi. Toisessa kirjassa tavataan Kuolema, Yö, Kaaos, Sattuma, Hämminki, Huhu, Melske ja Anarkia.

Kolmannen kirjan aluksi Milton kirjoittaa valosta:
Oi Valo, Taivaan esikoisen luoma!
vai Ikuisuuden alkusäde onko
Sun mimes? koska Jumala on valo
luopääsemättömässä - sinuss' asuin,
oi kirkas tulva luomattoman aineen!

Tai lienet ehkä eteerinen virta, ...
Tämä on kiinnostavaa, koska valon duaalinen luonne aalto - hiukkasmalli löi läpi vasta Einsteinin aikoihin ja tutkimuksin.

Jumala näkee Saatanan lentelevän ja ennustaa Pojalleen, että ihmissuku onnistutaan viettelemään. Jumala tajuaa, että ihminen ei ole paha, koska hänet vietellään, toisin kuin Saatana, joka on itsessään paha. Saatana hankkiutuu merimetson hahmossa Paratiisiin. Ihmisen viekottelu alkaa, ja toisaalta suojaaminen. Jumala on luonut ihmisen vapaaksi, joka voi valita. Enkeli Rafael neuvoo useaan otteeseen Adamia, mutta Jumala tietää, että Pojan täytyy pelastaa ihmiskunta.

Siis olemuksees liitä olemus
sen, jonka pelastaa voit yksin sinä
niin ihmisenä keskell' ihmisten
maailman ihmeeks synny neitsyestä s.71

Saatana kyttää merimetson hahmossa Elämän puussa, jonka ei tiedä olevan mahtava puu. Enkeli Rafael kertoo Mikaelin ja Gabrielin taistelusta Saatanaa vastaan, hän kertoo myös maailman luomisesta. Rafaelin mukaan Jumala loi maan ja sinne ihmisen, että he voivat raivata tien Taivaaseen. Saatana menee käärmeen hahmoon ja saa tunnetusti Eevan maistamaan kiellettyä hedelmää, ja myös Aadamin.

Kadotetun paratiisin loppuosissa enkeli Mikael ennustaa tulevat tapahtumat: vedenpaisumuksen, Mooseksen ja Aaronin toimet Eksoduksessa, mutta myös sen, että Joosua lopulta vei kansan perille.  ja Vapahtajan vaiheet. Mikael ohjaa Aadamin ja Eevan pois paratiisista.
... Mikael 
vei epäröivät vanhempamme suoraan
luo itäportin, alas jyrkännettä
ja jätti tasangolle - katos sitten.

John Miltonin Kadotettu paratiisi on vaikuttava runollinen klassikko syntiinlankeemuksesta.

torstai 26. syyskuuta 2019

Riikka Pulkkinen: Totta


Riikka Pulkkinen: Totta, Otava 2010, Miki minikirja, sivumäärä 631.

Martti ja Elsa ovat vanha aviopari. Elsa on yllättäen sairastunut, ja nyt kuolemassa syöpään. Syöpähoidot on lopetettu, ja saattohoito tapahtuu kotona. Saattoon osallistuvat Elsan läheiset ja samalla jokainen käy läpi menneitä.

Elsa on toiminut psykologian professorina, ja Martti on taiteijija ja  maalannut tauluja. Eleanoora-tytär on nykyisin lääkäri. Tyttärentyttäriä on kaksi, Maria on  aloittanut lääkiksessä ja Anna  opiskelee ja masentuilee kotimaassa ja Pariisissa.

Eleonoora näkee äitinsä sairauden lääkärin silmin, lapsenlapset näkevät hänet isoäitinä. Kirja siis rakentuu saattoväen muistoista. Teos  porautuu myös vuosina 1964-1968 tapahtuneeseen Elsan miehen Martin ja perheeseen palkatun lastenhoitaja Eevan suhteeseen. Eeva on opiskelija, joka on pestautunut perheeseen hoitamaan Eleonooraa. Elsa viihtyy matkoilla, ja Martti viihtyy Eevan kanssa.

Pulkkinen ei suoraan kirjoita Martin ja Eevan suhteesta, ja muutenkin häivyttää tunteet kirjoitustyylillään. Eeva matkustaa Ranskaan, jossa tapaa yhden opiskelijavouhottajan, jonka kanssa hän kokee suuria eroottisia kokemuksia sängyssä: "Minä heittäydyin  Marcin asunnossa Maraisissa. Kaikki olisi rumaa - äiti varmasti sanoisi niin, mitä rumuutta! - ellei se olisi niin kaunista. Tätä sanotaan nautinnoksi, Marc sanoo. Marcilla on kaksi tummaa litteää nänniä kuin ystävällistä silmää. Tehdessäni matkaa häneen tuijotan niitä kuin orvokkeja. Hän on hellempi kuin kukaan, hiukan yllättynyt kuin löytää sisätilani". Marc löytää sisätilassa Eevan sisätilat! Nykyajassa Anna löytää päiväkirjamerkintöjä, ja alkaa tutkia Eevan arvoitusta. Teksti menee limittäin eteenpäin, kohti tarinoiden päätepistettä.

Kirsin kirjanurkassa ei olla pidetty varauksettomasti tästä Totta -kirjasta, arvio on  TÄÄLLÄ. Kirsi vertaa tätä alkuasetelmaltaan Helvi Hämäläisen Säädylliseen murhenäytelmään, jossa tohtori Tauno kiimailee toisen perheen lastenhoitajaa, joka tulee raskaaksi. Perheen vaimo Elisabet on hyvin henkevä. Tässä on aivan erilainen kuvio (minkä Kirsikin kertoo). Elsalla on matkustukseen omat syynsä. Martti ei ole keski-ikäisen setämiehen kiimassa, eikä Eeva ole avuton lastenhoitaja, vaan valmistuu maisteriksi, mutta eksyksissä hän minusta kylläkin on. Martin motiivit suhteeseen jäivät minulle epäselväksi, sillä Martti saa pesää myös Elsalta, ehkä Elsa ei pönkitä Martin egoa, kun käy omilla kongressimatkoillaan. Pohjimmiltaan Martti ja Säädyllisen murhenäytelmän  Tauno ovat jääneet vaimojensa varjoon.

Riikka Pulkkisen (s.1980) toinen romaani Totta on minusta kiinnostava, sen jännite kasvaa hiljalleen. Vaikka kysymys on lopulta kuolemasta, niin ankeus pystytään pitämään loitolla kauniilla kielellä. Minulta meni pitkään päästä kirjan aaltopituudelle, johtuen ehkä siitä, että luin tätä kahteen otteeseen ensin odottaessani Anssi Kelan keikalle Turussa, ja sitten jonottaessani Musen keikalle Suvilahteen  enkä välissä lukenut teosta.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä


Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä, 1941, WSOY 1982, sivumäärä 409.

Säädyllisen murhenäytelmän kulissit ovat upeat mutta kankeat. Päähenkilöt tohtori Tauno sekä hänen vaimonsa Elisabet, joilla on kaksi poikaa Pekka (16 v) ja Leo (10 v). Tohtori toimii museonjohtajana, jonka ajatukset ovat hyvin yleviä, mutta kirjan alussa herra tiirailee kiikarilla vastapäisen talon tyttöä.

Tohtorin sisar Naimi oli avioitunut vuonna 1916 Arturin kanssa, joka oli komea metsänhoitaja. Avioliitto päättyi kolmen vuoden jälkeen, kun Artur oli alkanut hoidella myös tarjoilijaa. Murhenäytelmän alkaessa vuonna 1938 Naimi on muuttanut Italiasta, parin vuosikymmenen jälkeen Suomeen, kun hänen äitinsä oli kuollut.

Elisabet on hyvin hieno ihminen, hän puhuu korrektisti yleviä asioita, soittaa pianolla klassikoita. Tohtorilla ja Elisabetillä  on tärkeitä ystäviä. Naimi kirjoittaa taidearvosteluja lehtiin. Elisabetin ja Tohtorin suhde on hyvin ylevällä tasolla, mutta heillä on omat huoneet. Heidän hienoon kotiinsa ei voi mikään rahvaanomainen koskea. Poika Pekka on tosin hairahtua, hän kirjoittaa runoja ja vaihtaa niitä ikätoverinsa Sirkan kanssa. Kerran hän suutelee tätä valkovuokkojen keskellä. Pekalla on pahe, tupakointi, isä sopii sivistyneesti kolmen savukkeen rajasta päivässä.

Rahvaanomaisuus ryntää Elisabetin idylliin kiiman kautta. Tohtori tiirailee vastapäisen talon tyttöä Jennyä, joka on lapsen piikana. Tohtori kirjoittaa 60-sivuisen tunnustuksen tiirailustaan ja antaa vaimolleen. Elisabet on järkyttynyt, hän näyttää sitä myös Naimille. Elisabet päättää antaa anteeksi miehelleen, ja niin myös Naimi, joka hankkiutuu väleihin entisen miehensä narsistisen Arturin kanssa, joka asuu oikukkaan vanhan äitinsä kanssa kartanossa.

Tohtori siirtyy käsitteelliseltä tasolta toimintaan. Hän viettelee tytön ja kuutamon valossa puutarhassa kielletyn hedelmän tuoksu hullaannuttaa Tohtorin joka karkeloitsee Jennyn kanssa päärynäpuun alla, ja on siis "sillai".

Naimi avioituu uudestaan ja kärsii oikullista äitiä, joka vaatii rakkautta pojaltaan Arturilta. Artur rakastaa itseään ja äitiään. Artur ohjeistaa kukkeuttaan menettänyttä Naimia punaamaan huuliaan, ehostamaan itseään ja värjäämään hiuksiaan, jota hieno Elisabet kavahtaa. Elisabet kummastelee myös uudelleen avioitumista. Naimin ja Arturin suhde on myös fyysisellä tasolla.

Elisabet saa kuulla mieheltään, että on tällä ollut TEKO ja teko on saanut aikaan seurauksia. Elisabet pohtii jopa abortin mahdollisuutta, jos vaikka tämä alemman yhteiskuntaluokan nainen omaisi jonkin sairauden. Elisabet pönkittää kotinsa kulisseja, ja pitää makuuhuoneensa ovea vielä tiukemmin kiinni. Tohtori on hieman enemmän tolkuissaan, hän aikoo huolehtia lapsestaan. Hän tapaa Jennyä, joka on nyt tehtaassa töissä. Tohtori lupaa tälle rahaa, ja Jenny lopettaa työt. Lopulta Tohtorille ilmoitetaan, että lapsi syntyy. On huhtikuu, ja kevät on aluillaan. Lapsi syntyy, mutta äiti kuolee ja haudataan, ei sukuhautaan, mutta haudataan. Tohtori käy katsomassa tyttö-vauvaa, Elisabet ei suvaitse perheen ulkopuolisia tunteita, ja niin vauva otetaan perheeseen, vauva on kesäpaikassa saman päärynäpuun alla, jossa äitinsä antoi rakkauden hedelmän tohtorille, joka pohti kirjan alussa, "erotiikan noidankattilaa, josta syntyy elämä, noidankattilaa, josta on poissa kaikki ylevyys, kaikki kunniallisuus, kaikki henkinen"! s. 22. Tohtorin Jennyä kuvataan sivulla 49. "Parkinvärinen tukka peitti kuin huntu pääkuoren luita ja onnellisena tietämättömiä aivoja, joihin kulttuurin kirurgia ei ollut luonut vielä mitään käytäviä henkisyydelle."

Säädyllisen murhenäytelmän teho on sen tarkkuudessa. Perheiden tavat, antiikkiset huonekalut ja yläluokan miljöö on loistavasti kuvattu. Hyvin on pohjustettu myös hairahdus. Tohtori ei itsekään ymmärrä uskottomuutta. Tohtorin mielestä "Elisabet silitti elämää kuin se olisi ollut suuri kissa." s.17 Tätä en ihan ymmärrä, mutta Elisabet on perheen pää, hän määrää mistä puhutaan, mitä ajatellaan. Tohtorilla ei voi olla mitään, hänen tunteensa tukahtuvat. Helvi Hämäläisellä on ollut "oikeat esikuvat", jotka on mainittu wikipedian sivuilla (jota en tähän linkkaa, mutta googlehaulla löytyy). Olen lukenut Helvi Hämäläisen päiväkirjat, ja Hämäläinen muistaakseni perusteli asiaa, sillä, että hän ei voinut jättää aihetta käyttämättä. Hämäläinen ei itse kuulunut yläluokkaan, eikä hän ymmärtänyt minusta kohun suuruutta eikö sen jälkeen viileitä välejä.

Kirjassa ulkomaailmasta kantautuu Hitlerin toimista tietoja, vuonna 1938 on ostettu aikaa myönnytyksillä, mutta syyskuussa 1939, jolloin tarina päättyy, taistellaan jo Danzigin hallinnasta.

****
Helvi Hämäläinen (1907 - 1998) oli kuuluisa suomalainen kirjailija ja runoilija, joka sai Pro Finlandia mitalin vuonna 1959, ja kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1987.

Sokeat lähteet runokirja blogattu näin

torstai 19. syyskuuta 2019

Henrik Tikkanen: Yrjönkatu



Henrik Tikkanen: Yrjönkatu,  alkuteos Georggatan, suomentanut Kyllikki Härkäpää, WSOY 1980, sivumäärä 138.

Yrjönkatu jatkaa ja täydentää Henrik Tikkasen Osoitetrilogiaa, se on edeltäjistään poiketen eniten nykyhetkessä, vaikka poimii edelleen asioita menneisyydestä. Teos alkaa vertailemalla vuotta 1939 ja 1979, ja hän mainitsee, että vuonna 1939 oltiin paremmin varustauduttu katastrofiin kuin vuonna 1979.

Kirjailija on tajunnut, että vaimo ei häntä enää rakasta. Samalla hän tunnustaa, että hän on esittänyt vanhempansa epäedullisessa valossa Osoitetrilogiassa, josta on saanut arvostusta, mutta on nyt inhottu. "Lehdet olivat myös olleet auliita kehujen antamisessa ja oltuaan tarpeeksi auliita ne olivat katsoneet oikeudekseen hieman jarruttaa ja kunnioittaneet minua arvonimillä juopporatti, huoripukki, potenssikerskuri, paljastaja ja oman pesän likaaja." s.50

Hän pohtii miehenä elämistä, 1930-luvulla mies ei saanut itkeä, 1940-luvulla mies ei saanut pelätä, 1970-luvulla miehen tuli tiskata, itkeä, istua kotona odottamassa vaimoa kotiin, ja todeta  tyynesti, että hän on liian väsynyt nussimaan. Oma vaimonsa on kesyttänyt lukiolaiset, ja tantit Työväenopiston rehtorina, lapsia on kasvatettu, mutta myös runoteos paljastava Vuosisadan rakkaustarina on jo kirjoitettu.

Kirjan pysäyttävin uutinen, ja pääasia on kuitenkin kyhmy kirjailijan kaulassa, ja sitä seuraavat tutkimukset sekä diagnoosi, eli leukemia, ja elinaikaodote enintään 120 kuukautta. Diagnoosi saadaan Yrjönkadulla, samalla kadulla on ollut lapsuuden koulu. Yrjönkadulla on myös näyttely ja kirja päättyy kuvaukseen Yrjönkadulta.

Henrik Tikkasen kirjoja on hankala kuvata, sillä suhtautuminen tapahtumiin on vähättelevä, ilkeä, ja hyvin pelkistävä ja paljas. Loppuosassa kirjaa kuvataan juominkeja mökillä, mihin kuuluu rivoja ehdotuksia ja ku11itusten yritystä, mutta siihen samaan on paketoitu traaginen oman tyttären sairastuminen, ja sen vertailu omaan tilanteeseen, ja siihen, aiheutuiko isän juomisesta stressiä, joka laukaisi sairauden. Se, kuinka autenttinen kuvaus kirja on, en tiedä. Näin kuvattuna kirjoittajalla on minusta hyvin huono itsetunto, jota hän kompensoi ivalla ja kylmyydellä ja kullijutuilla, näin kuvattuna sietämätön mies, joka tässä lyttää myös suomalaista kulttuurikenttää, eli myös muita kuin omia pesiä liataan. Mies juo yleensä yksin kotona, mutta käy toisinaan Kosmoksessa: "Sillä kertaa Kosmoksessa ei näkynyt suuruuksia. Ainakaan ei ketään niistä jotka olivat käsittääkseni suuruuksia ... Kosmoksen "suuruudet" kuuluivat minua nuorempaan polveen. Siitä huolimatta he olivat jo huonossa jamassa. Heillä reistaili paikka jos toinenkin, maksa, haima, aivot ja ku11i. Pahiten reistaili luomiskyky, ..." s.71 Kuvailua jatkuu luvun verran...  kaipasivat kritiikitöntä ihailua itsensä ja keskinkertaisuutensa väliin s.74. Kuvauksesta päätellen Kosmoksessa oli paljon miehiä. Sivulla 79 naiskirjailija syyttää syövästään deodorantteja, väriaineita, ehkäisyvälineitä ja televisiota, ja sivulla 80 nainen sanoo "että hänen syöpänsä oli miesten syytä, miehet eivät pesseet jalkoväliään kunnolla" .. "siinä hän oli oikeassa. Minäkin useimmiten jätin ku11in pesemättä yhdynnän jälkeen ..."

Kaiken tämän jälkeen kirja on omalla tavalla mestariteos ja kuvaa jostain hieman vinksahtaneesta kulmasta tätä vinksahtanutta maailmaa. Kirjan teemoja ovat siis  kulli, konjakki, kuolema ja kynä, jonka vedoista tässä teokseessa on ehkä hieman enemmän kuin aiemmissa. Näissä neljässä kirjassa mainitaan useasti Oscar Wilden teos Dorian Grayn muotokuva: Rakkaus on ahdistuksen sukua siinä että sekin pysäyttää ajan vaatiessaan rakastetun kuvalta muuttumattomuutta. Oscar Wilde ymmärsi tämän kirjoittaessaan Dorian Grayn muotokuvan, siinä esiintyvät kauhu ja itserakkaus kaksosina". s.123.

Kirjan loppu tekee - kirjan sivuilla ja siis ajatuksissaan - sovinnon äidin kanssa, hän lähetti kirjeitä rintamalla joka päivä, ja ne auttoivat kestämään sen kaiken. Kaikista näistä Tikkasen kirjoista minusta henkii tragedian syyt, vanhempien perheriidat, alkoholin käyttö ja ero, sekä traumaattinen rintamapalvelus.

*****
Georg Henrik Tikkanen (1924 - 1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija.

Osoitetrilogia
1. Kulosaarentie 8. Kulosaari puh. 35
2. Majavatie 11, Herttoniemi, puh. 78 035.
3. Mariankatu 26, Kruunuhaka

Jatko-osat ovat  tämä Yrjönkatu sekä Henrikinkatu.

Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on blogattu NÄIN ja Vuosisadan rakkaustarina NÄIN.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Herman Melville: Billy Budd



Herman Melville: Billy Budd matruusi, alkuteos Billy Budd, Sailor (An Inside Narrative), suomentanut Antero Tiusanen, Pequod Oy, sivumäärä 151.

Billy Budd on Herman Melvillen viimeinen romaani, ja romaani jota hän ei elinaikanaan julkaissut. Se julkaistiin ensimmäisen kerran 1920-luvulla, mutta vasta vuonna 1962 Harrison Hayword ja Merton M. Sealts Jr saattoivat Billy Buddin sellaiseen asuun, joka on lähinnä Melvillen kirjoittama versio. Käsikirjoitus oli juoneeltaan täydellinen, mutta reunahuomautuksia oli aiemmin  tulkittu väärin.

Romaanin päähenkilö on Billy Budd, joka värvätään pakolla 70 tykin sota-alus HMS Bellipotentiin kauppa-aluksesta vuonna 1797, samana vuonna, jolloin englantilaisissa aluksissa oli laajalti kapinahenkeä. Kapina on saatu tukahdutettua.

Billy Budd on 21-vuotias, sopusuhtainen, ja kaunis mieheksi, hänellä on siniset silmät. Hän on mutkaton, ja miehistö pitää hänestä. Billy Budd on löytölapsi. Budd alkaa änkyttää, jos hän hermostuu.

Laivan kapteeni on 40-vuotias Edward Fairfax Vere. Pätevä merimies ja hyvä sotatoimissa. Hän lukee paljon ja hänellä on mukanaan laatukirjoja. Mies on sivistynyt, mutta vertaistensa merikarhujen parissa vieroksuttu, sillä hän ei ole huumorimiehiä, eikä kujeile.

Laivan asemestarina on 45-vuotias John Claggart. Miehen varhaisvaiheista ei kerrota, eikä luultavasti laivassakaan kukaan niitä tiedä. Hän ei ole komea.

Tarinan alussa vanhempi tanskalainen merimies kertoo, että Billy Buddille, että Claggart inhoaa häntä (Billy Buddia). Claggart on ottanut Billy Buddin silmätikukseen, ja usuttanut toisen henkilön tarkkailemaan ja raportoimaan tästä. Claggartia vaivaa ainakin kateus ehkä hänellä on muitakin mielenterveysongelmia. Claggart on hyvin häiriintynyt, mutta pystyy peittämään epänormaaliutensa. Claggartin kätyri toimitti Buddin kokoukseen, missä pakolla värvätyt kokoontuivat, mutta Budd ei osallistunut kokoukseen, vaan poistui heti.

Välimerellä sotalaiva pääsee taisteluetäisyydelle, mutta tilanne ei johda läpimurtoon. Tämän jälkeen Claggart menee kantelemaan kapteeni Verelle siitä, että Billy Budd olisi muka yllyttänyt muita pakolla otettuja matruuseja vesittämään hyökkäystä. Väite on perätön, ja kapteeni Vere arvelee, että Claggart valehtelee. Vere kutsuu Buddin kuultavaksi hyttiinsä. Claggart esittää perättömiä väitteitä. Budd häkeltyy täysin eikä saa sanaa suustaan. Tilanne pahenee, ja Budd lyö Claggartia otsaan. Claggart paiskautuu maahan ja kuolee.

Kapteeni Vere perustaa "sotaoikeuden", jossa käsitellään Claggartin kuolemaa ja mahdollisia kapinahankkeita, mistä Claggart Billy Buddia syytti. Buddia syytetään myös salahankkeesta. Sääntöjen mukaan hänen olisi pitänyt kertoa luvattomasta kokouksesta, johon hän ei osallistunut. Menemättä kuvailuihin, niin oikeuden päätös on kuolemantuomio. Painavin peruste kuolemantuomiolle oli kapina, jota osoitti se seikka, että Billy Budd oli käynyt sotilasarvoltaan ylemmän kimppuun. Sotilaskurin ylläpitämiseksi tuomiota ei voitu lieventää, ja siksi William Budd hirtettiin isoon mastoon.

Teemoja ja tulkintoja
Kirja käsittelee minusta kahta aihetta tai teemaa, kateuden aiheuttamaa vainoamista sekä kuolemantuomiota. Itse asiassa Claggartin toiminta kaikessa karmeudessaan on kuvattu hyvin osuvasti. Kateus ja kiusaaminen ovat ikiaikaisia. Mistä Claggart on kateellinen Buddille, jäi hieman epäselväksi, mutta luultavasti kateus kumpuaa omasta keski-ikäisestä tympeydestä, nähdä nuori positiivinen ihminen, hauskannäköinen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa, ja josta kaikki pitävät. Armeijassa noudatetaan ohjesääntöä, ja kuri on ehdoton. Ranskan Suuren vallankumouksen jälkeen perustettiin liittokunnat, sotia oli paljon ajanjaksolla 1892 - 1802. Kun taustalla oli Noren laivastokapina, on selvää, että kapinayritykset tukahdutetaan, eikä kurista tingitä. Budd kiistämättä löi Claggartin kuoliaaksi, mutta ei osallistunut kapinaan, mutta hän siis löi kuolettavasti ylempää upseeria, eikä ilmoittanut laittomasta kokouksesta. Luultavasti oikeampi menettely olisi ollut siirtää käsittely maihin, mutta kapteeni on tehnyt päätöksen sotatilan aikana. Kirja kuitenkin minusta tuomitsee kuolemantuomion, sillä perusteella, että Budd oli joutunut syyttömänä vainon kohteeksi. Kateus ja mielensäpahoittaminen näyttää olevan ikuista. Claggart vakoilee Buddia, kaikki hänen tekemisensä tulkitaan vääristävän kateuden kautta. Minusta myöskin pakkovärväys armeijaan on nykymittapuun mukaan väärin.

Muita tulkintoja.
Sopranos tv-sarjassa Anthony Sopranos Junior tekee kirjaesitelmän Billyn Buddista. Hän saa siitä huonon arvosanan, koska opettajan mukaan keskeistä on homous. Amerikkalainen Eve Kosofsky Sedgwick (1950 - 2009) selitti Billy Buddia sarjan ilmestymisajankohtana niin, että Claggart olisi -sanon sen suoraan anteeksi- "homo".

Ilmeisesti omituinen väite perustuu vain yhteen kirjan kohtaan, eli luvun 17 alkuun "Claggartin silmissä pysyi mietteliäs surumielinen ilme hänen katsellessaan iloista merten Hyperonia. Yllättäen silmiin alkoi nousta kuumia kyyneleitä. Claggart näytti silloin kuin kipujen mieheltä. Välillä surumieliseeni ilmeeseen tuli hiljaisen kaipauksen vivahde, ja se tuntui ilmaisevan että Claggart olisi voinut jopa rakastaa Billyä elleivät kohtalo ja kielto olisi ollut esteenä". s.75

Sedwickillä on muitakin hyvin rajuja artikkeleja esim. Jane Austen and ... , tässä linkkaus hänestä tehtyyn wikipedia-sivuun, missä artikkelin nimi on, mutta en kehtaa sitä tähän kirjata.

Minusta miesten välinen ihastus Billy Buddissa ei  ilmene missään muussa kohdassa, eikä kateus johdu tästä seikasta (minun mielestäni), vaan kirjan ytimen muodostaa simputus, pahansuopuus, ja mitä se aiheuttaa, sekä kuolemantuomion oikeutus. Itse vastustan kuolemantuomiota ehdottomasti, mutta murhaajien pitäisi minusta suorittaa tuomiostaan pidempi aika vankeudessa vähintään 30 vuotta. Amerikassa esimerkiksi Robert Kennedyn murhaaja istuu edelleen tuomiotaan.

****
Herman Melville (1819 - 1891) syntyi New Yorkissa, taloudellisen ahdingon vuoksi hän lähti merille. Melville oli valaanpyytäjänä, ja joutui merimatkoilla myös polynesialaisten vangiksi. Melvillen tunnetuin teos on Moby Dick.

torstai 12. syyskuuta 2019

Richard Carpenter: Kaksnoukka ja taivaanmerkit



Richard Carpenter: Kaksnoukka ja taivaanmerkit, alkuteos Catweazle and the Magic Zodiac 1971, suomentanut Marikki Makkonen, WSOY 1975 NTK 228, sivumäärä 180.

Kaksnoukka ja taivaanmerkit on jatko-osa teokselle Kaksnoukka ja Porkkana, jossa velho Kaksnoukka omaksi ällistyksekseen pakenee normannisotilaita yhdeksänsataa vuotta ajassa eteenpäin. Tässä Kaksnoukka ja taivaanmerkit jatko-osassa on sama juonikuvio, eli Kaksnoukka on palannut omaan aikaansa ja on vankina. Normanniherra William de Collynforde velvoittaa Kaksnoukkaa muuttamaan lyijyä kullaksi. Kaksnoukka taikoo taivaanmerkkien kautta itsensä lentämään pois tornissa olevasta tyrmästä. Lento päättyy vallihautaan, mutta Kaksnoukka on lentänyt nykyaikaan, jossa Killinkihovin linna on turistirysä. Kaksnoukka saa seuraa perheen pojasta Sidistä. Cedric eli Sid on löytänyt talosta salakäytävän ja Kaksnoukan asuttaman tyrmän, jossa on taivaan merkkejä. Cid etsii Collingfordien aarretta, joka  on kadonnut Sidin isoisoisältä Alfrediltä, joka yritti ratkaista lentämisen arvoitusta, turhaan sillä hän mätkähti maahan ja kuoli. Sid siis etsii aarretta, ja Kaksnoukka taivaanmerkkejä.

Kirja on luultavasti oikealla asenteella hyvä lukukirja lapsille. Jokainen luku on erillinen pieni tarina, jossa on hauskoja tapahtumia, kun Kaksnoukka etsii kahtatoista eläinradan merkkiä, jotka ovat oinas, härkä, kaksoset, krapu, leijona, neitsyt, vaaka, skorpioni, jousimies, kauris, vesimies, kalat ja tarvitaan vielä 13 merkki. Kirjassa on alkuluku ja 13 lukua.

Kaksnoukka tulkitsee maailmaa erikoisesti ja se ilmenee myös taivaanmerkeissä. Oinas on perheen koristeena oleva pässinpää, jossa on sarvet, härän merkki on ravintolan kyltti. Kaksoset  on taikurin pienoisnuket. Mustepulloista muodostuu kravun merkki.

Teoksessa on varsin hyviä teemoja, jotka on viety hauskasti lapsen tasolle. Itku-Bill niminen mies on murtovaras,  joka luultavasti tekee parannuksen. Killinkihovin linnaa kuitenkin uhkaa tonttikeinottelija, joka haluaisi rakentaa noin 300 000 ihmisen kerrostaloalueen kartanon maille. Kaksnoukan toiminta saa miehet toisiin aatoksiin. Tonttikauppojen peruunnuttua, uhkaa Sidin isää konkurssi.  Muissa tarinoissa käsitellään taideteosten pystyttämistä, Kaksnoukka parantaa erään miehen heinänuhan, ja varjelee harvinaista rupisammakkoaan "sukupuutolta".

Kolmastoista taivaanmerkki löytyy tornikellosta, ja sieltä löytyy myös aarre, joka pelastaa perheen taloudelliselta romahdukselta.

Hyvä lasten kirja, jossa on hyviä teemoja ja vastakkainasettelua nykyaika vanha aika. Tämä on kuitenkin minusta vain lastenkirja, eli tässä ei ole enää aikuisen tasoa, mutta laadukas lastenkirja, jolle pitää antaa aina suuri arvo.

*****
Richard Carpenter (1929 - 2012) oli englantilainen kirjailija ja tv-käsikirjoittaja. Richard Carpenter oli kuuluisampi tv-käsikirjoittajana, hän on muun muassa käsikirjoittanut Uljas Musta tv-sarjan, lasten tv-sarjan Dick Turpin, ja tv-sarjan Robin of Sherwood. Myös Kaksnoukasta on tehty tv-sarja.

(Sen sijaan Carpenters yhtyeen Richard Carpenter on syntynyt 1946.).

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Anssi Kela: Aukio



Anssi Kela: Aukio, Sony Music, kesto 41:22.

Anssi Kelan neljäs levy Aukio, julkaistiin tasan kymmenen vuotta sitten, eli 090909 eli 9.9.2009. Levy täyttää siis kymmenen vuotta.

Aukio on tarinaltaan hyvin ehyt ja se on myös erittäin hieno levy, jonka levyvihko täydentää sanomaa, levyvihon kuvituksen  on tehnyt Sami Makkonen, jonka oletan olevan tämä ansioitunut taiteilija (klik).

Itse omistan kaikki Anssi Kelan CD-äänitteet, ja tämänkin, pidin tästä paljon, mutta myynti oli alle 5000 kappaletta, kun Nummelaa myytiin yli 150 000 kappaletta, minulla levyjä on kaksi sekä alkuperäinen Nummela, että se, jossa on Milla-sinkku.

Aukio -levy kertoo kaivos-paikkakunnalla asuvasta avioparista,tai oikeastaan nuoresta mainariperheenisästä. Avausraidasta eli Huuto -biisistä voi päätellä hänen olevan kolmissakymmenissä, ja nuorena hän on kapinoinut kaivostyötä vastaan, mutta rakastunut postinkantajaan. Elämä on raiteillaan, intti on käyty, häävalssi on takana, oma talo on, ja vaimo odottaa esikoista, mutta nyt alkavat taloudelliset paineet motivoida miestä.

Menin töihin kaivokseen, nyt olen kaikkea mitä ennen halveksin
Viime vuonna rakensin
Talon metsän kupeeseen


Velkaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin
Töissä kuulee juttuja: väkeä ehkä karsitaan
Vaimokin on pieniin päin

Mies kokee että hänen kaltaisten ääni jää kuulumatta.

Aukio-levyn tapahtumat voi kuvitella muutamaan päivään. Tapahtumat etenevät nopeasti, mutta levyyn on kytketty unenomaisia kappaleita, ja vanhaa legendaa. Kappaleiden tempo, ja laulutapa vaihtelee seesteistä, vimmaan. Ensimmäinen kappale on "sähköinen", ja seuraava akustinen.

Kakkosbiisi Uni on hyvin taianomainen ja lyhyt kappale, jossa päädytään auringossa kylpevälle aukiolle. 

Aamu -biisi jatkaa kertomusta, uni haihtuu ja taloudelliset realiteetit vyöryvät radiosta: 
Avaan radion // Väkeä on taas sanottu irti. // Valtavia firmoja kaatuu. 
Biisissä korostetaan kaunista kiiintymystä:
Vierellä hiuksesi tuoksuvat kesältä, Sillä sinä olet syy, joka saa minut heräämään ja lähtemään, ja sinä olet syy, joka saa minut palaamaan. (tarkoittaa varmasti kaivsta).
Biisi on hyvin enteellinen, sillä jokapäiväinen lappu kirjoitetaan, mutta todetaan, että mitään ei ole tapahtunut vuosiin. Lisäksi mainitaan, että "toinen meistä lähtee, toinen jää//Valkoisia tulppaaneja//Aion tänään tuoda sinulle".

Tulppaani symboloi täydellistä rakkautta, valkoinen symboloi viattomuutta, puhtautta, mutta myös kuolemaa. Kappale on hyvin reipas ja optimistinen.

Tässä biisi Allas Sea Poolissa Anssin ja bändin esittämä (Deekoo 311:n lataus)

Paikkakunta elää kaivoksesta. Biisi Kaivos selittää sen merkitystä ihmisille, jotka päivittäin laskeutuvat kaivoksen syvyyksiin. He ovat syntyneet mainareiksi, ja kirkossa rukoillaan kuparin puolesta. Olisi ollut mahdollisuus valita toisin, mutta täällä tie vie kaivokseen. Biisissä pohditaan unohdetetuista, pimeyden lapsista, jotka kuuluivat syvyyksiin. Kappale soitettuna on surumielinen. Täällä olen, ja tänne jään.

Albin Stenman oli kaivoksen esimies, jonka syyksi sälytettiin aikoja sitten kaasuvuodon aiheuttama räjähdys. Albin Stenman kuoli sen mukana. Huhutaan, että hänen aaveensa kulkee kaivoskäytävillä. Albin Stenman biisiä soitetaan keikoillakin harvakseltaan. Kuten myös Aamu -biisiä.

Haaveilu -biisi syventää miehen kaipuutta vaimoonsa, ja rakkautta. Hän haaveilee jo aiemmin mainituista tulppaaneista. "Voin kuvitella ilmeesi kun saat tuomani tulppaanit// Vain yhtä en voi kuvitella//Elämää ilman sua." Biisi on akustinen, henkii rakkautta.

On olemassa vastoinkäymisiä, joillekin romahdus on taloudellinen, toisille se on kaivoskuilun romahtaminen. Romahdus -biisissä, johtaja on saanut merten takaa viestin, että kaivosta ylläpidetään vain vuoden loppuun. Työnvuoroon menevät mainarit pohtivat ahdistuneina, kuinka talot maksetaan. Mies toteaa:
Rakensin juuri talon//Jonka pankki omistaa//Laskettu aika lähestyy//
Ja nyt kaukana täältä joku tekee päätöksen//Tietääkö hän edes mitä tuhoaa?


Ja kaikki romahtaa: Kallio vapisee, valot pimenee, katto romahtaa. Biisi on hyvin pahaenteinen, ahdistuneen maaninen, se alkaa kosketinsoitolla ja rummutuksella, sitten alkaa laulu..

Sitten ollaan Loukussa. Kappale alkaa pianon soitolla. Kauanko ilma riittää? Tuleeko apua, liu'un toiseen maailmaan, kuvittelen olevani luonasi? Tapahtuuko Ihme? Tunnelin perältä tulee lyhtyä kantava mies. Onko mies Albin Stenman, itse olen aina luullut:
Sen ei pitäisi olla mahdollista//Mutta kun seuraan vanhaa miestä// Jotenkin tie vain avautuu// Tunnen raittiin ilman kasvoillani//Tarvitsen ihmeen// Kappale on "akustinen".

Ja saan mitä tarvitsen. Sitten on Paluu, joka on kauniin traaginen kappale. 
"Vedän ulko-oven auki... Laitan valot// Huomaan että olet hankkinut// Valkoisia tulppaaneja lasimaljakkoon".
Rakkaus korventaa, ja surun näkeminen, ja tajuaminen että ulottuvuus on toinen, tämä biisi kannattaa kuunnella. Levy loppuu Aukio -biisiin.

Uni biisissä päädyttiin Aukiolle, biisi alkaa kiransoitolla ja naisen "hyräilyllä".

Astun puiden joukkoon
Laulu houkuttelee syvemmälle
... 


Jota Aukio siis jatkaa ja päättää tarinan.
Astun aukiolle
Muutun tuhanneksi perhoseksi
Myös levyvihkon kuvassa on perhosia.

Ja päästän irti
Lähden laulun matkaan
****
Anssi Kela (s.1972) on hieno artisti ja  laurulyriikoistaan ja levyistään, mutta on hän romaaninkin kirjoittanut.
Kesä Kalevi Sorsan kanssa on blogattu TÄÄLLÄ
Mutta olen blogannut Anssi Kelan Matkamuistoja kirjasta TÄÄLLÄ.
Jean Ramsayn ja  Kalle Björklidin teoksesta Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä on bloggaus TÄÄLLÄ.


Pata-symboli (pata-ässä?) on jokaisessa Anssi Kelan levyssä, tämän levyn takakannesta se löytyy, (näkyy kuvan vasemmassa reunassa).

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruununhaka



Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruununhaka, alkuteos Mariegatan 26 Kronohagen, suomentanut Elvi Sinervo, WSOY 1977, sivumäärä 158.

Henrik Tikkasen osoitetrilogian kolmas osa Mariankatu 26 Kruununhaka, jatkuu Majavatie 11:n tunnelmista. Kertojan rakastama nainen on mennyt tahollaan naimisiin, mutta rakastavaisten keskeistä naimista tapahtuu edelleen, molemmista avioliitoista huolimatta. Edessä on päätöksiä, niiden perumista ja sitten ratkaisu. Sen ratkaisun seurauksena omaisuus jää, mutta rakkaus voittaa. Elämä uusioperheessä Mariankadulla ei kuitenkaan ole edelleenkään helppoa. Kirjailijan mukaan suvun yllä leijuu kirous. Minusta kirous on alkoholinkäyttö, alkoholismi, joka saa yhä enemmän tilaa tässä. Kakkososan teema oli konjakki, ku??i ja kynä. Tässä jo puhutaan paljon konjakkiku??ista. "Mikäpä olisi petollisempaa kuin konjakkiku??i" s.32  Tässä kirjassa se  kyllä toimii, mutta konjakki alkaa haitata koko elämää. Uusioavio ei tuo rakkaudesta ja vaimon hyvyydestä huolimatta rauhaa eikä onnea, vaan yllä vaanii maskuulininen kontrollin ja mustasukkaisuuden leima. Kirjassa summataan myös lapsuuden ankeus, ja viimeinen perheenjäsen liikemieskaksonen kuolee. Kirjailijan vatsahaava pahenee varmasti konjakista, mutta on alunperin se on aiheutunut rintamapalveluksesta, jonne vielä palataan tummissa tunnelmissa.

Teos päättyy Venetsian matkaan, jossa nähdään unia, ja on jopa miestenvälistä eroottista unta tai kuvittelua, joten minulle tuli tässä mieleen Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa. Tämä ei pääty kuolemaan, mutta sairaskohtaukseen.

Kirjan nimi tulee uusioperheen kodista, joka sijaitsee Kruunuhaassa Mariankatu 26:ssa ja tämä teos on trilogian paras, tässä puretaan syyllisyyttä ensinnä rakastetusta, jota hän kutsuu langenneeksi Luciaksi, eli näkee viattoman tytön vetämistä omaan vaikutuspiiriin. Tässä podetaan huonoa omaatuntoa myös oman avioliiton särkymisestä, ja lasten jättämisestä, uuden vaimon kohtelusta, ryyppäämisestä. Moni asia nostetaan uudelleen esiin, isän juominen ja kohtalo, ja verrataan sitä omaan juomiseen ja avioeroon, samoin kertoja kokee sodan kauhuja uudestaan Pohjois-Irlannissa. Sen sijaan kynä sauhuaa seksi stimuloi, ja aforismit pulppuavat, ja viiva luo karikatyyrinsä.

Minusta kirja muuten on pahansuopa, johtuen siitä, että useista tapahtumasta tai ihmisestä esitetään joku puoli, kuvataan lyhyesti, painetaan leima, ja siirrytään seuraavaan asiaan.  Varsinkin suomenruotsinkielisiä piirejä esitellään, usein vähemmän maireasti, positiivisimman kohtelun saa Jörn Donner (s. 1933) ja Claes Andersson (1937 - 2019). Työpaikoista tulee kumma kuva, mainostoimistosta, ja Hufvudstadbladetista, jonka hän sanoo liukuneen RKP:n  haltuun. Erästä päätoimittajaa (tai lehteä yleensä?) kuvatessaan hän toteaa "taloudellinen ja älyllinen nollapiste yhtyivät". Kertoja ilmoittaa saaneensa potkut lehdestä, minusta on kyse siitä että hänen vaatimuksiinsa ei suostuttu, ja hän vaihtaa Helsingin Sanomiin. Oletettavaa on, että hän ei ole kovin johdettavissa oleva toimittaja, ja ehkä joku on kokenut hänet hankalaksi alaiseksi?
Sama pätee varmasti myös aviomiehenä oloon, kirjan minä esimerkiksi väittää vaimolleen, että  'muistaa joka ainoan pi??un vaikken tyttöjä'. Herttaisesti sanottu, eikö totta?

Henrik Tikkasen osoitetrilogian päättöosa Mariankatu 26 Kruununhaka, on kaikkein inhimillisin, se käsittelee rakkautta, syyllisyyttä, siinä puhutaan menettämisestä ja tuskastakin. Kuitenkin kirjan tyyli on edelleen nihilistinen, vähättelevä ja yksipuolinen.

****
Georg Henrik Tikkanen (1924 - 1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija.

Osoitetrilogia
1. Kulosaarentie 8. Kulosaari puh. 35
2. Majavatie 11, Herttoniemi, puh. 78 035.
3. Mariankatu 26. Kruununhaka

Jatko-osat ovat Yrjönkatu sekä Henrikinkatu. Yrjönkatu kirjassa todetaan (Osoitetrilogiasta), että "lehdet olivat myös olleet auliita kehujen antamisessa ja oltuaan tarpeeksi auliita ne olivat katsoneet oikeudekseen hieman jarruttaa ja kunnioittaneet minua arvonimillä juopporatti, huoripukki, potenssikerskuri, paljastaja ja oman pesän likaaja",

Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on blogattu NÄIN ja Vuosisadan rakkaustarina NÄIN.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä



Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi, kaksiosainen näytelmä Harry Potter and the Cursed Child, 2016, pohjautuu J. K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thornen tarinaan, suomentanut Jaana Kapari-Jatta, Tammi 2016, sivumäärä 446. 

Näytelmä alkaa siitä, mihin Harry Potter ja Kuoleman varjelukset päättyy. Harry Potterin ja Ginny Weasleyn nuorempi poika Albus menee ensimmäistä kertaa Tylypahkaan ja pelkää, että hänet lajitellaan Luihuseen. Albus nousee junaan Hermionen ja Ronin tyttären Rosen kanssa. Junassa Albus tapaa Draco ja Astoria Malfoyn  pojan Scorpiuksen.

Velhomaailma on edelleen eripurainen juorukerho. Harry Potter on ylimielinen Taikaministeriön virkailija, joka inhoaa edelleen Draco Malfoyta, Hermione Granger valitaan taikaministeriksi. Osa taikaväestä kaipaa Voldemortia takaisin. Näytelmän nimi viittaa epäilyihin Voldemortin lapsesta. Draco ja Astorian Malfoyn poikaa Scorpiusta huhutaan Voldemortin pojaksi, joka olisi saatu jatkamaan Malfoyn puhdasveristä sukua ajankääntäjällä. Draco pyytää Harrya kumoamaan huhut, tai niin, että ministeriö ne kumoaisi. Harry ei tee asialle mitään, eikä myöhemminkään kun Cedric Diggoryn isä pyytää Harrya takavarikoidulla ajankääntäjällä pelastamaan poikansa Cedric Diggoryn.

Tylypahkassa Hermionen ja Ronin tytär Rose lajitellaan Rohkelikkoon, hän on hyvä huispaaja, mutta Albus lajitellaan Luihuseen, toisin kuin Harry, Ginny, ja isoveljensä James ja serkkunsa Rose. Albus on huono koulussa ja eristäytyy. Hän kaveraa vain Scorpiuksen kanssa. Vuosi vuodelta Albuksen ja Harryn välit huononevat, ja Albusta Tylypahka tympii enemmän. Neljäntenä vuotena Albus yllyttää Scorpiusta poistumaan kanssaan Tylypahkan junasta. Mukana suunnitelmissa on Amos Diggoryn hoitajatar Delphi. Monijuomaliuoksen avulla he varastavat ministeriöstä ajankääntäjän, jolla pääsee kymmeniä vuosia menneisyyteen. Ajankäännössä he menevät Kolmivelhoturnajaisiin "pelastamaan" Cedricin. Ensimmäinen koetus ajankääntäjällä epäonnistuu, ja Albus palaa rampana takaisin. Hänet hoidetaan kuntoon, mutta hän valehtelee Harrylle. Yritykset jatkuvat, ja aina maailma nyrjähtää oudommaksi ja kolmivelhoturnajaisten kulkuun vaikutetaan, ja tulevaisuus eli kirjan nykyisyys muuttuu paljonkin. Jätän jokaisen tutututtavaksi, että miten. Näitä ajankääntöjä tapahtuu myös eräisiin muihin tapahtumiin. Varsin tylyä toimintaa, mitä koulun nimikin Tylypahka luonnollisesti symboloi.

Teemat
Syvin teema on olla isänä, isän ja pojan -suhde. Harry ei pohjimmiltaan pysty hyväksymään, sitä että Albus on erilainen, kuin hän isänä haluaisi. Epäluottamuksesta kasvaa kierre, joka velhomaailmassa on tyypillistä. Tyypillistä on myös se, että Tylypahkan seitsemän vuotta ratkaisevat velhon elämän uran, ja ensimmäinen lajittelu on ratkaisevaa. Albusta ärsyttää, että häntä verrataan sankari-isään. Harrylla on itse ollut onneton lapsuus, ja isä on puuttunut. Albus inhoaa Harrya ja inhoaa myös Harryn ruikutusta ankeasta lapsuudesta. Albuksen suhde Ginnyyn jää myös taka-alalle, mutta on parempi, Harryn äiti kuoli suojatessaan Harrya Voldemortilta, ja tähän tapahtumaan palataan hyvin konkreettisesti. Albus Dumbledore, jolla ei ollut lapsia, ymmärtää isyyttä paremmin kuin Harry. Albus neuvoo, että nuorta ei voi suojella harmeilta, mutta nuorta pitää opettaa kohtaamaan elämä.  Kun asiat menevät huonosti Harry tiukentaa otetta, hän määrää ja haluaa, että Albus tottelee. Hän haluaa erottaa Albuksen ja Scorpiuksen. Harrykin oppii, ja yhteinen sävel löytyy, pulmat vaan kasvavat niin suuriksi, että luottamusta ja ymmärrystä tarvitaan.

Toinen teema on kuten kaikissa väkisin tehdyissä "jatko-osissa" eli vanhan vellin lämmitys. Tässä tarkastellaan kaikkia vanhoja tapahtumia eri näkökulmista, ja eletään eri aikajanoja ja tarkastellaan eri vaihtoehtoja. Välillä Kalkaros on elossa, Pimento on rehtori. Hermione ja Ron ovat erillään. Varsin tympäisevää toimintaa, joka jakaa fanit, osa pitää uudelleen lämmitetystä vellistä, osa, kuten minä en pidä uusista  mausteista

Kolmas teema ja juonipaljastus
Kolmas teema on pahan nouseminen aika ajoin. Harryn arpea kivistää, ja kuolonsyöjien aktiivisuus nousee, kentauri Bane ennustaa pimeyttä. Kirjan nimessä oleva Kirottu lapsi ei ole Scorpius vaan (varo  juonipaljastusta) on Saatanan kakara eli lordi Voldemortin ja Bellatrix Lestrangen salattu tytär Delphiina, jolla on omat aikeensa hilata isä taas henkiin ja valtaan.

Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä ei tuo velhogenreen mitään uutta, mutta antaa hyvän tarkastelukehikon ankean lapsuuden kokeneiden vanhempien kasvatusmetodeihin, kasvatus ei saisi olla liian suojaavaa eikä liian kontrolloivaa. Teoksessa tarkastellaan Draco Malfoyn ja Harry Potterin ongelmallista suhdetta. Eri aikajanojen käsittely on omasta mielestäni turhaa henkistä pieriskelyä, näytelmä nimittän on pitkä katsottavaksi yhden päivän aikana, vaikka olisi kuinka Harry Potter -fani. Lukukokemus oli kuitenkin antoisa tämän isä-poika tarkastelun vuoksi. Mikä on ankea lapsuus? Pitääkö ankeasta lapsuudesta rehvastella lapsilleen. Jokaisen pojan pitäisi päästä kukoistamaan ilman isän varjoa.
*****
Alkuperäiset Harry Potterit on kirjoittanut on  Joanne Kathleen Rowling. J.K Rowling on syntynyt kuten Harry 31.7.
Ensimmäisen ja viimeisen Potterin kansi
Kirjat on hienosti suomeksi kääntänyt Jaana Kapari (nyk Jaana Kapari-Jatta), ja suomalaiset kansikuvat on tehnyt Mika Launis.

Olen blogannut aiemmin:
Harry Potter ja Viisasten kivi
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Harry Potter ja Feenixin kilta
Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Harry Potter ja Kuoleman varjelukset