sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Herman Melville: Billy Budd



Herman Melville: Billy Budd matruusi, alkuteos Billy Budd, Sailor (An Inside Narrative), suomentanut Antero Tiusanen, Pequod Oy, sivumäärä 151.

Billy Budd on Herman Melvillen viimeinen romaani, ja romaani jota hän ei elinaikanaan julkaissut. Se julkaistiin ensimmäisen kerran 1920-luvulla, mutta vasta vuonna 1962 Harrison Hayword ja Merton M. Sealts Jr saattoivat Billy Buddin sellaiseen asuun, joka on lähinnä Melvillen kirjoittama versio. Käsikirjoitus oli juoneeltaan täydellinen, mutta reunahuomautuksia oli aiemmin  tulkittu väärin.

Romaanin päähenkilö on Billy Budd, joka värvätään pakolla 70 tykin sota-alus HMS Bellipotentiin kauppa-aluksesta vuonna 1797, samana vuonna, jolloin englantilaisissa aluksissa oli laajalti kapinahenkeä. Kapina on saatu tukahdutettua.

Billy Budd on 21-vuotias, sopusuhtainen, ja kaunis mieheksi, hänellä on siniset silmät. Hän on mutkaton, ja miehistö pitää hänestä. Billy Budd on löytölapsi. Budd alkaa änkyttää, jos hän hermostuu.

Laivan kapteeni on 40-vuotias Edward Fairfax Vere. Pätevä merimies ja hyvä sotatoimissa. Hän lukee paljon ja hänellä on mukanaan laatukirjoja. Mies on sivistynyt, mutta vertaistensa merikarhujen parissa vieroksuttu, sillä hän ei ole huumorimiehiä, eikä kujeile.

Laivan asemestarina on 45-vuotias John Claggart. Miehen varhaisvaiheista ei kerrota, eikä luultavasti laivassakaan kukaan niitä tiedä. Hän ei ole komea.

Tarinan alussa vanhempi tanskalainen merimies kertoo, että Billy Buddille, että Claggart inhoaa häntä (Billy Buddia). Claggart on ottanut Billy Buddin silmätikukseen, ja usuttanut toisen henkilön tarkkailemaan ja raportoimaan tästä. Claggartia vaivaa ainakin kateus ehkä hänellä on muitakin mielenterveysongelmia. Claggart on hyvin häiriintynyt, mutta pystyy peittämään epänormaaliutensa. Claggartin kätyri toimitti Buddin kokoukseen, missä pakolla värvätyt kokoontuivat, mutta Budd ei osallistunut kokoukseen, vaan poistui heti.

Välimerellä sotalaiva pääsee taisteluetäisyydelle, mutta tilanne ei johda läpimurtoon. Tämän jälkeen Claggart menee kantelemaan kapteeni Verelle siitä, että Billy Budd olisi muka yllyttänyt muita pakolla otettuja matruuseja vesittämään hyökkäystä. Väite on perätön, ja kapteeni Vere arvelee, että Claggart valehtelee. Vere kutsuu Buddin kuultavaksi hyttiinsä. Claggart esittää perättömiä väitteitä. Budd häkeltyy täysin eikä saa sanaa suustaan. Tilanne pahenee, ja Budd lyö Claggartia otsaan. Claggart paiskautuu maahan ja kuolee.

Kapteeni Vere perustaa "sotaoikeuden", jossa käsitellään Claggartin kuolemaa ja mahdollisia kapinahankkeita, mistä Claggart Billy Buddia syytti. Buddia syytetään myös salahankkeesta. Sääntöjen mukaan hänen olisi pitänyt kertoa luvattomasta kokouksesta, johon hän ei osallistunut. Menemättä kuvailuihin, niin oikeuden päätös on kuolemantuomio. Painavin peruste kuolemantuomiolle oli kapina, jota osoitti se seikka, että Billy Budd oli käynyt sotilasarvoltaan ylemmän kimppuun. Sotilaskurin ylläpitämiseksi tuomiota ei voitu lieventää, ja siksi William Budd hirtettiin isoon mastoon.

Teemoja ja tulkintoja
Kirja käsittelee minusta kahta aihetta tai teemaa, kateuden aiheuttamaa vainoamista sekä kuolemantuomiota. Itse asiassa Claggartin toiminta kaikessa karmeudessaan on kuvattu hyvin osuvasti. Kateus ja kiusaaminen ovat ikiaikaisia. Mistä Claggart on kateellinen Buddille, jäi hieman epäselväksi, mutta luultavasti kateus kumpuaa omasta keski-ikäisestä tympeydestä, nähdä nuori positiivinen ihminen, hauskannäköinen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa, ja josta kaikki pitävät. Armeijassa noudatetaan ohjesääntöä, ja kuri on ehdoton. Ranskan Suuren vallankumouksen jälkeen perustettiin liittokunnat, sotia oli paljon ajanjaksolla 1892 - 1802. Kun taustalla oli Noren laivastokapina, on selvää, että kapinayritykset tukahdutetaan, eikä kurista tingitä. Budd kiistämättä löi Claggartin kuoliaaksi, mutta ei osallistunut kapinaan, mutta hän siis löi kuolettavasti ylempää upseeria, eikä ilmoittanut laittomasta kokouksesta. Luultavasti oikeampi menettely olisi ollut siirtää käsittely maihin, mutta kapteeni on tehnyt päätöksen sotatilan aikana. Kirja kuitenkin minusta tuomitsee kuolemantuomion, sillä perusteella, että Budd oli joutunut syyttömänä vainon kohteeksi. Kateus ja mielensäpahoittaminen näyttää olevan ikuista. Claggart vakoilee Buddia, kaikki hänen tekemisensä tulkitaan vääristävän kateuden kautta. Minusta myöskin pakkovärväys armeijaan on nykymittapuun mukaan väärin.

Muita tulkintoja.
Sopranos tv-sarjassa Anthony Sopranos Junior tekee kirjaesitelmän Billyn Buddista. Hän saa siitä huonon arvosanan, koska opettajan mukaan keskeistä on homous. Amerikkalainen Eve Kosofsky Sedgwick (1950 - 2009) selitti Billy Buddia sarjan ilmestymisajankohtana niin, että Claggart olisi -sanon sen suoraan anteeksi- "homo".

Ilmeisesti omituinen väite perustuu vain yhteen kirjan kohtaan, eli luvun 17 alkuun "Claggartin silmissä pysyi mietteliäs surumielinen ilme hänen katsellessaan iloista merten Hyperonia. Yllättäen silmiin alkoi nousta kuumia kyyneleitä. Claggart näytti silloin kuin kipujen mieheltä. Välillä surumieliseeni ilmeeseen tuli hiljaisen kaipauksen vivahde, ja se tuntui ilmaisevan että Claggart olisi voinut jopa rakastaa Billyä elleivät kohtalo ja kielto olisi ollut esteenä". s.75

Sedwickillä on muitakin hyvin rajuja artikkeleja esim. Jane Austen and ... , tässä linkkaus hänestä tehtyyn wikipedia-sivuun, missä artikkelin nimi on, mutta en kehtaa sitä tähän kirjata.

Minusta miesten välinen ihastus Billy Buddissa ei  ilmene missään muussa kohdassa, eikä kateus johdu tästä seikasta (minun mielestäni), vaan kirjan ytimen muodostaa simputus, pahansuopuus, ja mitä se aiheuttaa, sekä kuolemantuomion oikeutus. Itse vastustan kuolemantuomiota ehdottomasti, mutta murhaajien pitäisi minusta suorittaa tuomiostaan pidempi aika vankeudessa vähintään 30 vuotta. Amerikassa esimerkiksi Robert Kennedyn murhaaja istuu edelleen tuomiotaan.

****
Herman Melville (1819 - 1891) syntyi New Yorkissa, taloudellisen ahdingon vuoksi hän lähti merille. Melville oli valaanpyytäjänä, ja joutui merimatkoilla myös polynesialaisten vangiksi. Melvillen tunnetuin teos on Moby Dick.

torstai 12. syyskuuta 2019

Richard Carpenter: Kaksnoukka ja taivaanmerkit



Richard Carpenter: Kaksnoukka ja taivaanmerkit, alkuteos Catweazle and the Magic Zodiac 1971, suomentanut Marikki Makkonen, WSOY 1975 NTK 228, sivumäärä 180.

Kaksnoukka ja taivaanmerkit on jatko-osa teokselle Kaksnoukka ja Porkkana, jossa velho Kaksnoukka omaksi ällistyksekseen pakenee normannisotilaita yhdeksänsataa vuotta ajassa eteenpäin. Tässä Kaksnoukka ja taivaanmerkit jatko-osassa on sama juonikuvio, eli Kaksnoukka on palannut omaan aikaansa ja on vankina. Normanniherra William de Collynforde velvoittaa Kaksnoukkaa muuttamaan lyijyä kullaksi. Kaksnoukka taikoo taivaanmerkkien kautta itsensä lentämään pois tornissa olevasta tyrmästä. Lento päättyy vallihautaan, mutta Kaksnoukka on lentänyt nykyaikaan, jossa Killinkihovin linna on turistirysä. Kaksnoukka saa seuraa perheen pojasta Sidistä. Cedric eli Sid on löytänyt talosta salakäytävän ja Kaksnoukan asuttaman tyrmän, jossa on taivaan merkkejä. Cid etsii Collingfordien aarretta, joka  on kadonnut Sidin isoisoisältä Alfrediltä, joka yritti ratkaista lentämisen arvoitusta, turhaan sillä hän mätkähti maahan ja kuoli. Sid siis etsii aarretta, ja Kaksnoukka taivaanmerkkejä.

Kirja on luultavasti oikealla asenteella hyvä lukukirja lapsille. Jokainen luku on erillinen pieni tarina, jossa on hauskoja tapahtumia, kun Kaksnoukka etsii kahtatoista eläinradan merkkiä, jotka ovat oinas, härkä, kaksoset, krapu, leijona, neitsyt, vaaka, skorpioni, jousimies, kauris, vesimies, kalat ja tarvitaan vielä 13 merkki. Kirjassa on alkuluku ja 13 lukua.

Kaksnoukka tulkitsee maailmaa erikoisesti ja se ilmenee myös taivaanmerkeissä. Oinas on perheen koristeena oleva pässinpää, jossa on sarvet, härän merkki on ravintolan kyltti. Kaksoset  on taikurin pienoisnuket. Mustepulloista muodostuu kravun merkki.

Teoksessa on varsin hyviä teemoja, jotka on viety hauskasti lapsen tasolle. Itku-Bill niminen mies on murtovaras,  joka luultavasti tekee parannuksen. Killinkihovin linnaa kuitenkin uhkaa tonttikeinottelija, joka haluaisi rakentaa noin 300 000 ihmisen kerrostaloalueen kartanon maille. Kaksnoukan toiminta saa miehet toisiin aatoksiin. Tonttikauppojen peruunnuttua, uhkaa Sidin isää konkurssi.  Muissa tarinoissa käsitellään taideteosten pystyttämistä, Kaksnoukka parantaa erään miehen heinänuhan, ja varjelee harvinaista rupisammakkoaan "sukupuutolta".

Kolmastoista taivaanmerkki löytyy tornikellosta, ja sieltä löytyy myös aarre, joka pelastaa perheen taloudelliselta romahdukselta.

Hyvä lasten kirja, jossa on hyviä teemoja ja vastakkainasettelua nykyaika vanha aika. Tämä on kuitenkin minusta vain lastenkirja, eli tässä ei ole enää aikuisen tasoa, mutta laadukas lastenkirja, jolle pitää antaa aina suuri arvo.

*****
Richard Carpenter (1929 - 2012) oli englantilainen kirjailija ja tv-käsikirjoittaja. Richard Carpenter oli kuuluisampi tv-käsikirjoittajana, hän on muun muassa käsikirjoittanut Uljas Musta tv-sarjan, lasten tv-sarjan Dick Turpin, ja tv-sarjan Robin of Sherwood. Myös Kaksnoukasta on tehty tv-sarja.

(Sen sijaan Carpenters yhtyeen Richard Carpenter on syntynyt 1946.).

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Anssi Kela: Aukio



Anssi Kela: Aukio, Sony Music, kesto 41:22.

Anssi Kelan neljäs levy Aukio, julkaistiin tasan kymmenen vuotta sitten, eli 090909 eli 9.9.2009. Levy täyttää siis kymmenen vuotta.

Aukio on tarinaltaan hyvin ehyt ja se on myös erittäin hieno levy, jonka levyvihko täydentää sanomaa, levyvihon kuvituksen  on tehnyt Sami Makkonen, jonka oletan olevan tämä ansioitunut taiteilija (klik).

Itse omistan kaikki Anssi Kelan CD-äänitteet, ja tämänkin, pidin tästä paljon, mutta myynti oli alle 5000 kappaletta, kun Nummelaa myytiin yli 150 000 kappaletta, minulla levyjä on kaksi sekä alkuperäinen Nummela, että se, jossa on Milla-sinkku.

Aukio -levy kertoo kaivos-paikkakunnalla asuvasta avioparista,tai oikeastaan nuoresta mainariperheenisästä. Avausraidasta eli Huuto -biisistä voi päätellä hänen olevan kolmissakymmenissä, ja nuorena hän on kapinoinut kaivostyötä vastaan, mutta rakastunut postinkantajaan. Elämä on raiteillaan, intti on käyty, häävalssi on takana, oma talo on, ja vaimo odottaa esikoista, mutta nyt alkavat taloudelliset paineet motivoida miestä.

Menin töihin kaivokseen, nyt olen kaikkea mitä ennen halveksin
Viime vuonna rakensin
Talon metsän kupeeseen


Velkaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin
Töissä kuulee juttuja: väkeä ehkä karsitaan
Vaimokin on pieniin päin

Mies kokee että hänen kaltaisten ääni jää kuulumatta.

Aukio-levyn tapahtumat voi kuvitella muutamaan päivään. Tapahtumat etenevät nopeasti, mutta levyyn on kytketty unenomaisia kappaleita, ja vanhaa legendaa. Kappaleiden tempo, ja laulutapa vaihtelee seesteistä, vimmaan. Ensimmäinen kappale on "sähköinen", ja seuraava akustinen.

Kakkosbiisi Uni on hyvin taianomainen ja lyhyt kappale, jossa päädytään auringossa kylpevälle aukiolle. 

Aamu -biisi jatkaa kertomusta, uni haihtuu ja taloudelliset realiteetit vyöryvät radiosta: 
Avaan radion // Väkeä on taas sanottu irti. // Valtavia firmoja kaatuu. 
Biisissä korostetaan kaunista kiiintymystä:
Vierellä hiuksesi tuoksuvat kesältä, Sillä sinä olet syy, joka saa minut heräämään ja lähtemään, ja sinä olet syy, joka saa minut palaamaan. (tarkoittaa varmasti kaivsta).
Biisi on hyvin enteellinen, sillä jokapäiväinen lappu kirjoitetaan, mutta todetaan, että mitään ei ole tapahtunut vuosiin. Lisäksi mainitaan, että "toinen meistä lähtee, toinen jää//Valkoisia tulppaaneja//Aion tänään tuoda sinulle".

Tulppaani symboloi täydellistä rakkautta, valkoinen symboloi viattomuutta, puhtautta, mutta myös kuolemaa. Kappale on hyvin reipas ja optimistinen.

Tässä biisi Allas Sea Poolissa Anssin ja bändin esittämä (Deekoo 311:n lataus)

Paikkakunta elää kaivoksesta. Biisi Kaivos selittää sen merkitystä ihmisille, jotka päivittäin laskeutuvat kaivoksen syvyyksiin. He ovat syntyneet mainareiksi, ja kirkossa rukoillaan kuparin puolesta. Olisi ollut mahdollisuus valita toisin, mutta täällä tie vie kaivokseen. Biisissä pohditaan unohdetetuista, pimeyden lapsista, jotka kuuluivat syvyyksiin. Kappale soitettuna on surumielinen. Täällä olen, ja tänne jään.

Albin Stenman oli kaivoksen esimies, jonka syyksi sälytettiin aikoja sitten kaasuvuodon aiheuttama räjähdys. Albin Stenman kuoli sen mukana. Huhutaan, että hänen aaveensa kulkee kaivoskäytävillä. Albin Stenman biisiä soitetaan keikoillakin harvakseltaan. Kuten myös Aamu -biisiä.

Haaveilu -biisi syventää miehen kaipuutta vaimoonsa, ja rakkautta. Hän haaveilee jo aiemmin mainituista tulppaaneista. "Voin kuvitella ilmeesi kun saat tuomani tulppaanit// Vain yhtä en voi kuvitella//Elämää ilman sua." Biisi on akustinen, henkii rakkautta.

On olemassa vastoinkäymisiä, joillekin romahdus on taloudellinen, toisille se on kaivoskuilun romahtaminen. Romahdus -biisissä, johtaja on saanut merten takaa viestin, että kaivosta ylläpidetään vain vuoden loppuun. Työnvuoroon menevät mainarit pohtivat ahdistuneina, kuinka talot maksetaan. Mies toteaa:
Rakensin juuri talon//Jonka pankki omistaa//Laskettu aika lähestyy//
Ja nyt kaukana täältä joku tekee päätöksen//Tietääkö hän edes mitä tuhoaa?


Ja kaikki romahtaa: Kallio vapisee, valot pimenee, katto romahtaa. Biisi on hyvin pahaenteinen, ahdistuneen maaninen, se alkaa kosketinsoitolla ja rummutuksella, sitten alkaa laulu..

Sitten ollaan Loukussa. Kappale alkaa pianon soitolla. Kauanko ilma riittää? Tuleeko apua, liu'un toiseen maailmaan, kuvittelen olevani luonasi? Tapahtuuko Ihme? Tunnelin perältä tulee lyhtyä kantava mies. Onko mies Albin Stenman, itse olen aina luullut:
Sen ei pitäisi olla mahdollista//Mutta kun seuraan vanhaa miestä// Jotenkin tie vain avautuu// Tunnen raittiin ilman kasvoillani//Tarvitsen ihmeen// Kappale on "akustinen".

Ja saan mitä tarvitsen. Sitten on Paluu, joka on kauniin traaginen kappale. 
"Vedän ulko-oven auki... Laitan valot// Huomaan että olet hankkinut// Valkoisia tulppaaneja lasimaljakkoon".
Rakkaus korventaa, ja surun näkeminen, ja tajuaminen että ulottuvuus on toinen, tämä biisi kannattaa kuunnella. Levy loppuu Aukio -biisiin.

Uni biisissä päädyttiin Aukiolle, biisi alkaa kiransoitolla ja naisen "hyräilyllä".

Astun puiden joukkoon
Laulu houkuttelee syvemmälle
... 


Jota Aukio siis jatkaa ja päättää tarinan.
Astun aukiolle
Muutun tuhanneksi perhoseksi
Myös levyvihkon kuvassa on perhosia.

Ja päästän irti
Lähden laulun matkaan
****
Anssi Kela (s.1972) on hieno artisti ja  laurulyriikoistaan ja levyistään, mutta on hän romaaninkin kirjoittanut.
Kesä Kalevi Sorsan kanssa on blogattu TÄÄLLÄ
Mutta olen blogannut Anssi Kelan Matkamuistoja kirjasta TÄÄLLÄ.
Jean Ramsayn ja  Kalle Björklidin teoksesta Anssi Kela -Kosketusetäisyydellä on bloggaus TÄÄLLÄ.


Pata-symboli (pata-ässä?) on jokaisessa Anssi Kelan levyssä, tämän levyn takakannesta se löytyy, (näkyy kuvan vasemmassa reunassa).

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruununhaka



Henrik Tikkanen: Mariankatu 26 Kruununhaka, alkuteos Mariegatan 26 Kronohagen, suomentanut Elvi Sinervo, WSOY 1977, sivumäärä 158.

Henrik Tikkasen osoitetrilogian kolmas osa Mariankatu 26 Kruununhaka, jatkuu Majavatie 11:n tunnelmista. Kertojan rakastama nainen on mennyt tahollaan naimisiin, mutta rakastavaisten keskeistä naimista tapahtuu edelleen, molemmista avioliitoista huolimatta. Edessä on päätöksiä, niiden perumista ja sitten ratkaisu. Sen ratkaisun seurauksena omaisuus jää, mutta rakkaus voittaa. Elämä uusioperheessä Mariankadulla ei kuitenkaan ole edelleenkään helppoa. Kirjailijan mukaan suvun yllä leijuu kirous. Minusta kirous on alkoholinkäyttö, alkoholismi, joka saa yhä enemmän tilaa tässä. Kakkososan teema oli konjakki, ku??i ja kynä. Tässä jo puhutaan paljon konjakkiku??ista. "Mikäpä olisi petollisempaa kuin konjakkiku??i" s.32  Tässä kirjassa se  kyllä toimii, mutta konjakki alkaa haitata koko elämää. Uusioavio ei tuo rakkaudesta ja vaimon hyvyydestä huolimatta rauhaa eikä onnea, vaan yllä vaanii maskuulininen kontrollin ja mustasukkaisuuden leima. Kirjassa summataan myös lapsuuden ankeus, ja viimeinen perheenjäsen liikemieskaksonen kuolee. Kirjailijan vatsahaava pahenee varmasti konjakista, mutta on alunperin se on aiheutunut rintamapalveluksesta, jonne vielä palataan tummissa tunnelmissa.

Teos päättyy Venetsian matkaan, jossa nähdään unia, ja on jopa miestenvälistä eroottista unta tai kuvittelua, joten minulle tuli tässä mieleen Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa. Tämä ei pääty kuolemaan, mutta sairaskohtaukseen.

Kirjan nimi tulee uusioperheen kodista, joka sijaitsee Kruunuhaassa Mariankatu 26:ssa ja tämä teos on trilogian paras, tässä puretaan syyllisyyttä ensinnä rakastetusta, jota hän kutsuu langenneeksi Luciaksi, eli näkee viattoman tytön vetämistä omaan vaikutuspiiriin. Tässä podetaan huonoa omaatuntoa myös oman avioliiton särkymisestä, ja lasten jättämisestä, uuden vaimon kohtelusta, ryyppäämisestä. Moni asia nostetaan uudelleen esiin, isän juominen ja kohtalo, ja verrataan sitä omaan juomiseen ja avioeroon, samoin kertoja kokee sodan kauhuja uudestaan Pohjois-Irlannissa. Sen sijaan kynä sauhuaa seksi stimuloi, ja aforismit pulppuavat, ja viiva luo karikatyyrinsä.

Minusta kirja muuten on pahansuopa, johtuen siitä, että useista tapahtumasta tai ihmisestä esitetään joku puoli, kuvataan lyhyesti, painetaan leima, ja siirrytään seuraavaan asiaan.  Varsinkin suomenruotsinkielisiä piirejä esitellään, usein vähemmän maireasti, positiivisimman kohtelun saa Jörn Donner (s. 1933) ja Claes Andersson (1937 - 2019). Työpaikoista tulee kumma kuva, mainostoimistosta, ja Hufvudstadbladetista, jonka hän sanoo liukuneen RKP:n  haltuun. Erästä päätoimittajaa (tai lehteä yleensä?) kuvatessaan hän toteaa "taloudellinen ja älyllinen nollapiste yhtyivät". Kertoja ilmoittaa saaneensa potkut lehdestä, minusta on kyse siitä että hänen vaatimuksiinsa ei suostuttu, ja hän vaihtaa Helsingin Sanomiin. Oletettavaa on, että hän ei ole kovin johdettavissa oleva toimittaja, ja ehkä joku on kokenut hänet hankalaksi alaiseksi?
Sama pätee varmasti myös aviomiehenä oloon, kirjan minä esimerkiksi väittää vaimolleen, että  'muistaa joka ainoan pi??un vaikken tyttöjä'. Herttaisesti sanottu, eikö totta?

Henrik Tikkasen osoitetrilogian päättöosa Mariankatu 26 Kruununhaka, on kaikkein inhimillisin, se käsittelee rakkautta, syyllisyyttä, siinä puhutaan menettämisestä ja tuskastakin. Kuitenkin kirjan tyyli on edelleen nihilistinen, vähättelevä ja yksipuolinen.

****
Georg Henrik Tikkanen (1924 - 1964) oli suomenruotsalainen kirjailija, taiteilija, piirtäjä ja pakinoitsija.

Osoitetrilogia
1. Kulosaarentie 8. Kulosaari puh. 35
2. Majavatie 11, Herttoniemi, puh. 78 035.
3. Mariankatu 26. Kruununhaka

Jatko-osat ovat Yrjönkatu sekä Henrikinkatu. Yrjönkatu kirjassa todetaan (Osoitetrilogiasta), että "lehdet olivat myös olleet auliita kehujen antamisessa ja oltuaan tarpeeksi auliita ne olivat katsoneet oikeudekseen hieman jarruttaa ja kunnioittaneet minua arvonimillä juopporatti, huoripukki, potenssikerskuri, paljastaja ja oman pesän likaaja",

Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata on blogattu NÄIN ja Vuosisadan rakkaustarina NÄIN.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä



Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi, kaksiosainen näytelmä Harry Potter and the Cursed Child, 2016, pohjautuu J. K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thornen tarinaan, suomentanut Jaana Kapari-Jatta, Tammi 2016, sivumäärä 446. 

Näytelmä alkaa siitä, mihin Harry Potter ja Kuoleman varjelukset päättyy. Harry Potterin ja Ginny Weasleyn nuorempi poika Albus menee ensimmäistä kertaa Tylypahkaan ja pelkää, että hänet lajitellaan Luihuseen. Albus nousee junaan Hermionen ja Ronin tyttären Rosen kanssa. Junassa Albus tapaa Draco ja Astoria Malfoyn  pojan Scorpiuksen.

Velhomaailma on edelleen eripurainen juorukerho. Harry Potter on ylimielinen Taikaministeriön virkailija, joka inhoaa edelleen Draco Malfoyta, Hermione Granger valitaan taikaministeriksi. Osa taikaväestä kaipaa Voldemortia takaisin. Näytelmän nimi viittaa epäilyihin Voldemortin lapsesta. Draco ja Astorian Malfoyn poikaa Scorpiusta huhutaan Voldemortin pojaksi, joka olisi saatu jatkamaan Malfoyn puhdasveristä sukua ajankääntäjällä. Draco pyytää Harrya kumoamaan huhut, tai niin, että ministeriö ne kumoaisi. Harry ei tee asialle mitään, eikä myöhemminkään kun Cedric Diggoryn isä pyytää Harrya takavarikoidulla ajankääntäjällä pelastamaan poikansa Cedric Diggoryn.

Tylypahkassa Hermionen ja Ronin tytär Rose lajitellaan Rohkelikkoon, hän on hyvä huispaaja, mutta Albus lajitellaan Luihuseen, toisin kuin Harry, Ginny, ja isoveljensä James ja serkkunsa Rose. Albus on huono koulussa ja eristäytyy. Hän kaveraa vain Scorpiuksen kanssa. Vuosi vuodelta Albuksen ja Harryn välit huononevat, ja Albusta Tylypahka tympii enemmän. Neljäntenä vuotena Albus yllyttää Scorpiusta poistumaan kanssaan Tylypahkan junasta. Mukana suunnitelmissa on Amos Diggoryn hoitajatar Delphi. Monijuomaliuoksen avulla he varastavat ministeriöstä ajankääntäjän, jolla pääsee kymmeniä vuosia menneisyyteen. Ajankäännössä he menevät Kolmivelhoturnajaisiin "pelastamaan" Cedricin. Ensimmäinen koetus ajankääntäjällä epäonnistuu, ja Albus palaa rampana takaisin. Hänet hoidetaan kuntoon, mutta hän valehtelee Harrylle. Yritykset jatkuvat, ja aina maailma nyrjähtää oudommaksi ja kolmivelhoturnajaisten kulkuun vaikutetaan, ja tulevaisuus eli kirjan nykyisyys muuttuu paljonkin. Jätän jokaisen tutututtavaksi, että miten. Näitä ajankääntöjä tapahtuu myös eräisiin muihin tapahtumiin. Varsin tylyä toimintaa, mitä koulun nimikin Tylypahka luonnollisesti symboloi.

Teemat
Syvin teema on olla isänä, isän ja pojan -suhde. Harry ei pohjimmiltaan pysty hyväksymään, sitä että Albus on erilainen, kuin hän isänä haluaisi. Epäluottamuksesta kasvaa kierre, joka velhomaailmassa on tyypillistä. Tyypillistä on myös se, että Tylypahkan seitsemän vuotta ratkaisevat velhon elämän uran, ja ensimmäinen lajittelu on ratkaisevaa. Albusta ärsyttää, että häntä verrataan sankari-isään. Harrylla on itse ollut onneton lapsuus, ja isä on puuttunut. Albus inhoaa Harrya ja inhoaa myös Harryn ruikutusta ankeasta lapsuudesta. Albuksen suhde Ginnyyn jää myös taka-alalle, mutta on parempi, Harryn äiti kuoli suojatessaan Harrya Voldemortilta, ja tähän tapahtumaan palataan hyvin konkreettisesti. Albus Dumbledore, jolla ei ollut lapsia, ymmärtää isyyttä paremmin kuin Harry. Albus neuvoo, että nuorta ei voi suojella harmeilta, mutta nuorta pitää opettaa kohtaamaan elämä.  Kun asiat menevät huonosti Harry tiukentaa otetta, hän määrää ja haluaa, että Albus tottelee. Hän haluaa erottaa Albuksen ja Scorpiuksen. Harrykin oppii, ja yhteinen sävel löytyy, pulmat vaan kasvavat niin suuriksi, että luottamusta ja ymmärrystä tarvitaan.

Toinen teema on kuten kaikissa väkisin tehdyissä "jatko-osissa" eli vanhan vellin lämmitys. Tässä tarkastellaan kaikkia vanhoja tapahtumia eri näkökulmista, ja eletään eri aikajanoja ja tarkastellaan eri vaihtoehtoja. Välillä Kalkaros on elossa, Pimento on rehtori. Hermione ja Ron ovat erillään. Varsin tympäisevää toimintaa, joka jakaa fanit, osa pitää uudelleen lämmitetystä vellistä, osa, kuten minä en pidä uusista  mausteista

Kolmas teema ja juonipaljastus
Kolmas teema on pahan nouseminen aika ajoin. Harryn arpea kivistää, ja kuolonsyöjien aktiivisuus nousee, kentauri Bane ennustaa pimeyttä. Kirjan nimessä oleva Kirottu lapsi ei ole Scorpius vaan (varo  juonipaljastusta) on Saatanan kakara eli lordi Voldemortin ja Bellatrix Lestrangen salattu tytär Delphiina, jolla on omat aikeensa hilata isä taas henkiin ja valtaan.

Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä ei tuo velhogenreen mitään uutta, mutta antaa hyvän tarkastelukehikon ankean lapsuuden kokeneiden vanhempien kasvatusmetodeihin, kasvatus ei saisi olla liian suojaavaa eikä liian kontrolloivaa. Teoksessa tarkastellaan Draco Malfoyn ja Harry Potterin ongelmallista suhdetta. Eri aikajanojen käsittely on omasta mielestäni turhaa henkistä pieriskelyä, näytelmä nimittän on pitkä katsottavaksi yhden päivän aikana, vaikka olisi kuinka Harry Potter -fani. Lukukokemus oli kuitenkin antoisa tämän isä-poika tarkastelun vuoksi. Mikä on ankea lapsuus? Pitääkö ankeasta lapsuudesta rehvastella lapsilleen. Jokaisen pojan pitäisi päästä kukoistamaan ilman isän varjoa.
*****
Alkuperäiset Harry Potterit on kirjoittanut on  Joanne Kathleen Rowling. J.K Rowling on syntynyt kuten Harry 31.7.
Ensimmäisen ja viimeisen Potterin kansi
Kirjat on hienosti suomeksi kääntänyt Jaana Kapari (nyk Jaana Kapari-Jatta), ja suomalaiset kansikuvat on tehnyt Mika Launis.

Olen blogannut aiemmin:
Harry Potter ja Viisasten kivi
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Harry Potter ja Feenixin kilta
Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Harry Potter ja Kuoleman varjelukset