sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Karl Ove Knausgård: Taisteluni neljäs kirja



Karl Ove Knausgård: Taisteluni neljäs kirja, Min kamp Fjerde bok 2010,  suomentanut Katriina huttunen, Like-pokkari 2016 sivumäärä 534.

Karl Ove Knausgårdin (s. 1968 Norjassa)  Taisteluni -sarja on jatkunut jo neljänteen osaan,.
Ensimmäisessä kirjassa (bloggaus) ilmenee, että norjalainen kirjailija on toista kertaa naimisissa, nyt ruotsalaisen Lindan kanssa ja parilla on kolme lasta, ja isä on kuollut, ja käsitellään vanhempien eroa, isän kuolemaa, sekä lukio-aikaa. Toisessa osassa pääpaino on kirjailijan muuttamisella Ruotsiin, ja Lindan ja hänen pariutumisessa, ja ensimmäisen lapsen saannissa, sekä lapsiperheen arjessa. Kolmatta osaa en ole lukenut. Tässä neljäs teoksessa käydään taas läpi lukioaikaa, vanhempien eroa, isän uutta avioliittoa, juomista, mainitaan isän kuolema, sekä nyt uutena asiana vuosi nuorena opettajana. Kirjasarja tuntuu tallaavan samoja aineksia yhä hienommaksi ja hienommaksi, joka kerta tulee muutama uusi kirjallinen viinirypäle, jota tallotaan entisten päälle. Vauhti kirjoittamisessa on ollut kova, tätä kirjoitetaan 25.11.2009, kirjailija on 40-vuotias ja  asuu edelleen Malmössä ja perheessä on vaimo Linda, lapset Vanja, Heidi ja John. Tapahtumia läpikäydään yhä uudestaan, ja kirjallinen liemi naputetaan paperille ilman turhaa kypsyttelyä.

Tämän teoksen alussa Karl Ove on 18-vuotias ja lähtee Pohjois-Norjaan pikkukylään Håfjordiin opettajaksi. Karl Ovea eivät kiinnosta jatko-opinnot eikä armeijaan meno, ja hän kirjoittaa olevansa vasemmistolainen, anarkisti ja ateisti. Hänen isänsä on muuttanut myös Pohjois-Norjaan lukioon opettajaksi, pohjoiseen töihin menevät saavat verohelpotuksia. Håtford on pieni paikkakunta, lähellä on Finnsves ja Tromssa (en löytänyt Håtfordia kartasta), ja siellä on kalankäsittelylaitos, ja koulu, johon palkataan etelästä nuoria sijaisopettajia (muita ei saada?).

Karl Ove opettaa peruskoulussa yhdysluokkia, ja on yhden yhdysluokan luokanvalvoja. Opettajahuoneessa on rehtori, muutama pätevä opettaja, ja nuoria ylioppilaita, jotka viihtyvät seudulla vuoden ja lähtevät pois. Seudulla ihmiset hyväksytään sellaisina kuin ovat, vaikka kaikista ei ehkä pidetä. Kynnystä vierailuihin ei ole,ja oppilaat käyvät myös opettajien luona. Knausgård ei ole opettanut päivääkään, mutta suhtautuu alussa pedagogiikkaan ja tuntien valmisteluun vakavasti. Rehtori paimentaa Knausgårdia, joka asiasta ei erityisemmin pidä. Lisäksi on kiertävä pedagoginen tuki saatavilla, mutta ilmeisesti se ei kaikkitietävälle Karl Ovelle sovi. Suhteellisen varhaisessa vaiheessa hänen opetuksensa supistuu vain luokassa oloon, tunteja ei valmistella, vaan Knausgård, juo, kirjoittaa öisin novelleja tai on nuoressa naisseurassa. Knausgårdilla on sama päämäärä, kuin koulukaverillaan Jøggellä: "haluan panna naista, mitään muuta en halua". s 338.

Opettajavuoden kuvailu katkaistaan hyvinkin pian, ja tarkastellaan taas Karl Oven lukioaikaa, Knausgårdin levyjen kuuntelua, lehtikirjoittelua, jalkapalloharrastusta, ja pelimatkoja. Tanskassa Knausgård pääsee melkein tavoitteeseensa Lisbethin kanssa. Lisbeth on syvästi ihastunut Knausgårdiin, ja kirjoittelee, mutta ei saa vastakaikua eikä vastaa kirjeisiin. Knausgård viihtyy lukioaikana Hannen kanssa, joka siirtyy toiselle paikkakunnalle, on uskovainen ja seurustelee toisen kanssa, eikä edes välitä Knausgårdista kuin ystävänä. Pohjoisessa on omanlaiset naiset, ja etelässä ilmenneet Knausgårdin intiimit pulmat pahenevat, enkä niitä tässä lähde puimaan, ne voi jokainen itse bongata moneen kertaan kirjasta. Kaikki tapahtuu liian nopeasti Karl Ovelle, noin lyhyesti ilmaistuna, useimmin on vaatteet vielä päällä.

Isän ottama avioero, uusio-avio, ja viinan juonti ovat tässäkin tapetilla. Uutta ovat isä tilaamat tietyt kuvalliset lehdet, joita poika paheksuu, mutta ilmenee että poika on tutustunut alan julkaisuihin itsekin. Äiti lunastaa perheen talon, puskee kahta työtä, ja selviytyy.

Pohjoisessa Knausgårdilla on nuoresta iästä johtuen vaikea pitää välimatkaa oppilaisiinsa, josta rakennetaan draamaa. Toisin kuin Marile vihjailee näin bloggauksessaan, minusta mitään ei oikeasti tapahdu. Pusu diskossakin on luultavasti juopuneen unta.

Tiettyjä intiimejä miehen ongelmia siis kuvataan, mutta teksti on minusta asiallista, ainoa tarkempi alapään kuvaus on sivulla 409:"avasin sepaluksen ja aloin kusta. Suuntasin suihkun posliinia vasten, jotta opettajanhuoneessa olijat eivät kuulisi lorinaa". Tyypillistä, niin tämä ei vie mitään eteenpäin, onpahan vain elämisen kusista kuvaamista.

Lukuvuosi loppuu, ja Håfjord jää taakse, seuraavan kesän Roskilden festivaalit tarjoavat Knausgäårdin haaveiden täyttymyksen.

Olen lukenut ykkösosan lisäksi kakkososan, ja tilanteet tuntuvat toistuvan hieman eri näkökulmasta tarkateltuna.

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

C.S Lewis: Taikurin sisarenpoika

C.S. Lewis: Taikurin sisarenpoika, alkuteos The Magigian Nephew 1955, suomentanut Kyllikki Hämäläinen, Otava 1959, sivumäärä 160.

Taikurin sisarenpoika on  Narnian tarinoiden kronologisesti ensimmäinen osa, mutta joka on kirjoitettu jälkikäteen avausosaksi näin Lewis sai sopivan lähtökohdan myös Narnian tarinoiden päättöosaan Narnian viimeinen taistelu.

Kirja alkaa "Tämä on hyvin tärkeä kertomus koska tästä käy selville, kuinka yhteys meidän maailmamme ja Narnian maan välillä sai alkunsa". s.3

Taikurin sisarenpoika -tarina ajoittuu 1890- ja 1900-luvun vaihteeseen, koska "noina päivinä Sherlock Holmes vielä asui Baker Streetin varrella". Olen aina pitänyt Taikurin sisarenpojasta, se on sävyltään eniten lastenkirja, ja siinä henkii aikakauden tuulahdus.

Kirjan päähenkilöllä Digory Kirkellä on vaikeaa, sillä hänen isänsä on Intiassa hankkimassa rahaa ja äitinsä Mabel on kuolemansairas. Digory ja äiti ovat enonsa ja tätinsä hoivissa. Leikkiessään ullakolla ystävänsä Polly Plummerin kanssa lapset menevät tyhjän asunnon ullakolle, jossa onkin Digoryn enon Andrewin salahuone. Eno on taikuri, joka on saanut kummitädiltään mystistä pölyä Atlantiksesta, josta hän on tehnyt keltaisia ja vihreitä sormuksia, jotka siirtävät eläimiä ja ihmisiä maailmojen välillä. Digoryn eno pakottaa heidät kokeisiin antamalla ensin sormuksen Pollylle, Polly katoaa. Eno pakottaa Digory hakemaan Pollyn pois. Lapset tutkivat paikkaa maailmojen välillä, jossa jokaista maailmaa vastaa lammikko.  Lapset matkaavat Charniin, joka on autioitunut. Charnin palatsissa on vahanuken tapaisia ylhäisiä ihmisiä, Pollyn vastustelusta huolimatta Digory soittaa kumistinta ja herättää pahan velhon Jadiksen (tämä velho on nainen toisin kuin Harry Pottereissa). Ilmenee, että kuningatar Jadis tuhosi koko planeetan sanomalla "tuhoavan sanan" (lienee vertaus 1950-luvun kilpavarusteluun ja atomipommiin). Jadis kuulustelee lapsia ja lyöttäytyy heidän mukaansa Englantiin, missä hänen loitsunsa eivät toimi, mutta muut voimat ja röyhkeys aiheuttavat mellakoita.  Digory saa sormuksilla Jadiksen pois Lontoosta, mutta lammikkopaikassa he hyppäävät väärään lammikkoon. ja niin he vievät Velhon vahingossa Narniaan, jossa Aslan on juuri luomassa maailmaa laulamalla. Ensin syttyvät tähdet, sitten Aurinko nousee, ruoho ja kasvit muotoutuvat sitten eläimet, joista osa luodaan puhuviksi ja kääpiöt, satyyrit, faunit, puhuvat puut, veden jumalat. Digoryn, Pollyn, Jadiksen lisäksi Narniaan joutui Andrew-eno, Mansikka-hevonen ja ajuri.

Aslan on luonut Narnian puhuville eläimille. Koska maan lapsi toi pahan soittamalla kumistinta kuolleella planeetalla, niin pahan pitämiseksi loitolla Aslan lähettää Digoryn hakemaan maailman ääreltä hedelmän. Digory ottaa mukaansa Pollyn, ja Mansikka, josta on tehty  puhuva siivekäs hevonen kantaa heitä selässään. Matka on vaivalloinen, Digory joutuu kestämään kylmää, janoa ja nälkää. Kun Digory on puutarhassa, Jadis on jo siellä, hän on syönyt omenan. Jadis houkuttelee Digorya syömään omenan, joka toisi hänelle ikuisen elämän tai viemään sen äidille, jotta tämä paranisi. Tällä kertaa Digory pysyy lujana ja vie omenan Aslanille. Omena istutetaan ja omenapuu suojaa Narniaa. Velho on saanut kuolemattomuuden, mutta ei voi sietää puuta eikä sen tuoksua. Aslan antaa puusta yhden omenan Digorylle, ja saattaa lapset (ja enon) takaisin ja äiti paranee oikein annetusta omenasta. Digory Kirke istuttaa siemenistä puun kotipihaansa, joka kaatuu aikanaan, ja josta Digory tekee vaatekaapin, ja josta tulee Lucylle ja hänen sisaruksilleen portti Narniaan.

C.S Lewis kirjoitti tämän teoksen  siis Narnia-sarjan alkuun, ja tämä johtaa myös Narnian viimeiseen taisteluun, jossa kirjassa myös Digory ja Polly esiintyvät. Narnia luotiin eläimille, puille, veden hengille, kääpiöille, ja muille olennoille. Digory toi maahan pahan. Aslan valitsee ajurin ja hänen rouvansa valtiaiksi, ja pariskunta kruunataan Narnian ensimmäiseksi kuninkaaksi ja kuningattareksi (nimellä Frank ja Helena).

Kirjassa on voimakkaita ennustuksia. Aslan näyttää lapsille Charnin kuivuneen lammikon, ja ennustaa, että ihminen tulee tuhoamaan maapallon ja kehottaa vastuuseen.

*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjalija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 

Narnia -sarja:
Velho ja leijona 1950
Prinssi Kaspian 1951
Kaspianin matka maailman ääriin 1952
Hopeinen tuoli 1953
Hevonen ja poika 1954
Taikurin sisarenpoika 1955
Narnian viimeinen taistelu 1956

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Margaret Atwood: Uusi maa




Margaret Atwood: Uusi maa, alkuteos MaddAddam 2013, suomentanut Kristiina Drews, Otava  2015, sivumäärä  559.

Uusi maa päättää MaddAddam -trilogian.

Aiemmissa osissa Oryx ja Crake ja Herran tarhurit on koettu globaali katastrofi, kun hulluksi tullut narsistinen nero Crake päästi tappavan viruksen vapaaksi. Hän on suunnitellut oman kuolemansa, Jimmy  - Craken yksinkertainen ystävä -  jää pitämään huolta Craken suunnittelemista ihmisenkaltaisista alastomina laiduntavista olennoista. Jimmy eli Lumimies on loukkaantunut ja koomassa.

Ennen katastrofia sikoihin on tehty geenisiirtoja tai geenimanipulaatiota siten, että niissä kasvatetaan varaosia ihmiseen, ns. gemakoihin on siirretty myös ihmisen isoa aivokuorta. Gemakot ovat päässeet vapaaksi.

Pandemian jälkeen maailmassa on hyvin vähän ihmisiä, crakelaiset, muutamia jäseniä Herran tarhurit lahkosta,  MaddAddam -biohakkeriyhteisön jäseniä, sekä muutama Verikuulan veteraani, eli hyvin paatuneita rikollisia, jotka crakelaiset päästävät vapaaksi. Luontoa asuttavat lisäksi geenimuunnellut ja geenimanipuloidut elikot. Virus on tappanut miltei koko ihmiskunnan, yhteiskunta ja kaikki muukin on romahtanut.

Tarina alussa eloonjääneet hyvikset kokoontuvat yhteen. Toisesta osasta tutun Tobyn silmin katsotaan uutta maailmanjärjestystä, ja Jimmyn sairastaessa Toby joutuu kaitsemaan crakelaisista, ja kertomaan heille tarinoita. Näistä Tobyn tarinoista kasvaa crekelaisten tietoisuus maailmasta ja tavat.  Crakelaiset ovat paljolti lastenkaltaisia, ja kertomukset heistä pehmentävät tunnelmaa. Jimmy herää koomastaan  ja painajaisistaan, ja kiroilee Voi vittu, hän samalla tunnustaa, että Oryx ja Crake ovat kuolleet. Crakelaiset eivät hahmota tilannetta, ja kysyvät kuka tämä Vittu on. Toby selittää, että Vittu on Craken ja Lumimies-Jimmyn ystävä. "Vittu on taivaassa! Mustaparta julistaa voitonriemuisesti, Craken kanssa" s.206. "Ne uskovat, että  on olemassa näkymätön olento nimeltä Vittu. Craken pelastus hädän hetkellä.... Ne tahtovat kuulla tarinan Vitusta." s.230.

MaddAddam-yhteisö on selviytynyt viruksesta ja he vihaavat Crakea, joka teetti heillä pääosan työstä, ja petti kaikki. He eivät pidä myöskään Craken juoksupojasta Jimmystä, joka on sairas ja sekaisin.  Aiemmista kirjoista tuttu Amanda on kokenut verikuulamiesten brutaaleja raiskauksia, ja on masentunut, mutta odottaa lasta. Turvapaikkaan tulevat tarhureista tutut Zeb ja Rebecca. Toby on rakastunut Herran tarhureista tuttuun Zebiin. Toby pohtii paljon suhdettaan Zebiin, kokee rakkautta ja mustasukkaisuutta.

Menneisyyteen luodataan Zebin tarinoiden kautta. Herran tarhureiden Aatami ensimmäinen ja Zeb ovat varttuneet ankaran (ja hullun) pastori-isän kotona. Pastori on pyörittänyt kaupallista PetrOleumin kirkkoa, joka on ollut öljyfirmojen rahoittama markkinointijärjestö, joka on verhottu hölynpölyllä. Zebin kertomissa tarinoissa lähestytään katastrofia kolmannesta näkymästä.  Zeb joutuu pakenemaan kotoaan, ja häntä siirretään tekaistujen henkilöllisytensä kanssa Zeb on myös TerveysTehtaassa töissä, jossa on myös nuori Glenn, ja Pilar. Glennin isä saa selville TerveysTehtaan epäeettisen huijauksen, se tartuttaa tauteja, jotta voi parantaa niihin. Glennin isä tyrkätään kaiteelta kuolemaan. Zeb on ollut myös MaddAddam -yhteisiössä kuten hänen puoliveli Aatami ensimmäinen Herran tarhureiden johtaja.

Katastrofin jälkeen sikalaiset eli gemakot hakevat yhteistyötä ihmisten ja crakelaisten kanssa, verikuulamiehet uhkaavat kaikkien hyvinvointia, ja elonjäämistä. Voimat yhdistetään ja verikuulamiesongelma on ratkaistava....

Toby kertoo tarinoita crakelaisille, joista nuori Mustaparta seuraa intensiivisesti Tobya, ja opettelee kirjoittamaan. Crakelaisten kulttuuri ja uskonto alkavat muotoutua, tarinoiden kautta. Tarinoiden kertomiseen liittyy kertojalla oleva punainen Red Soxin lippis, ja kalan syönti, joka on crakelaisille hankalaa, sillä  crakelaiset tulevat toimeen pelkällä lehdillä ja ruoholla.

Margaret Atwoodin MaddAddam -trilogia on vaikuttava lukukokemus. Dystopia osoittaa, mihin yritysten voitontavoitteluja geenimanipulaatio voivat johtaa. Narsistiset nerot ovat yhä isompi ongelma. Trilogia ei anna vastausta Craken toimintaan, eikä ratkaisua muuhunkaan, mutta Uusi maa antaa sentään toivoa tuhon keskelle, mutta uudet uhat odottavat oven takana.

*****
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Atwoodin kuuluisin romaani on Orjattaresi

Osallistun tällä scifi-haasteeseen.

tiistai 19. toukokuuta 2020

Fred & Geoffrey Hoyle: Viides planeetta



Fred & Geoffrey  Hoyle: Viides planeetta, Alkuteos Fifth Planet 1963, suomentanut Kalevi Nyytäjä, WSOY 1975. sivumäärä 238.

Fred ja Geofrey Hoylen Viides planeetta vie meidät 2000-luvulle. Linnunradan liikkeet tunnetaan paremmin, ja aurinkokuntaamme lähestyy Helios-tähti. Kirjan päähenkilö Hugh Conway löytää Helioksen viidennen planeetan Akhilleuksen, jossa on ilmakehä.

Professori Hugh Conway on naimisissa kauniin Cathyn kanssa, jota rakastaa syvästi. Cathy on rahanahne lumppu, Cathy palaa kotiin Hughin luo vain syrjähyppyjensä jälkeen, pari on ollut yhdessä vuosikymmenen. Nyt Cathyllä on suhde astronautti  Mike Fawsettiin.

Viides planeetta on kirjoitettu aikana, jolloin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kilpajuoksu kuuhun oli alkanut. Kirja heijastelee 1960-luvun asetelmia. Länsi lähettää oman raketin planeetalle, ja Neuvostoliitto omansa. Kirjassa kuvaillaan paljon rakettimoottoritekniikkaa, ja avaruudessa oloa. Neuvostoliitto lähettää yhdeksi astronautiksi naisen Tara Iljanan, jolle kehkeytyy menomatkalla suhde kapteeni Pitojanin kanssa. Yhteydet maahan katkeavat täysin. Neuvostoraketti saapuu ensin planeetalle, mutta lasku epäonnistuu pahasti ja he pyytävät apua, lännen miehistöltä, joka saapuu muutamia päiviä myöhemmin.

Akhilleus on kaunis planeetta, ruohoa, ja lammikoita, suotuisa ilmasto. Miehistö alkaa kuitenkin käyttäytyä hyvin oudosti. Mike Fawsett näkee hallusinaatioita Cathystä, ja sekoaa. Osa miehistöstä eksyy ja ajaa ympyrää. Puolet miehistöstä pääsee rakettiin, ja yksin seonnut kuolee raketissa. Tara Iljana on lyöttäytynyt aluksen amerikkalaisen kapteenin Fisken kanssa.

Jos et halua tietää juonipaljastuksia, voit lopettaa lukemisen tähän.
Raketti laskeutuu Yhdysvaltoihin Fiske, Iljana, Pitojan ja pahasti sairas Fawsett. Fiske ja Iljana jäävät Yhdysvaltoihin, he peittelevät matkan todellisia vaikeuksia, mutta kertovat likipitäen totta. Neuvostoliittoon kiidätetty kapteeni Pitojan valehtelee kaiken, hän väittää amerikkalaisten hyökänneen heidän kimppuunsa. Suurvaltiot alkavat uhitella toisilleen ja maailma on ydinsodan partaalla.

Kirjan yllätys ja syvin sanoma on kuitenkin, mitä planeetalla tapahtuu, ja miksi. Planeetalla on elämää, vaikka astronautit ja kosmonautit näkevät vain ruohoa. Fawsettin mukana tulee vieras olento maahan, samasta syystä kuin ihminen meni Akhilleukseen, uteliaisuudesta. Cathy menee katsomaan kuolevaa Fawseetia, ja olento siirtyy Cathyyn.

Kirja on heijastaa minusta sovinismia. Iljana on kosmonautin salarakas, ja astronautin avokki, ja Cathy on miehiin menevä typerä nainen. Koska Cathy ei oikeastaan ajattele mitään, akhilleuslainen sulautuu häneen eikä Cathy halua vastustella. Olennolla on tiettyjä voimia. Loppu, jota en paljasta, on hyvinkin jännittävän yllättävä ja monta juonenkäännettä tapahtuu ennen loppua.

Fred ja Geoffrey Hoylen Viides planeetta kuvaa kilpajuoksua avaruuteen, mutta jää muistiin lopulta syvän ja ikuisen rakkauden kuvauksena.

*****
Fred Hoyle (1915 - 2001) oli brittiläinen tähtitieteilijä ja kirjailija, Geoffrey (s. 1941) on hänen poikansa. Hoylet visioivat tulevaisuutta. Englanti jää pois yhdistyneestä Euroopasta, johon Sveitsikin on liittynyt. Saksa on onnistunut yhdistymään 1990-luvulla. Neuvostoliitto on lännen vastapuoli, ja Hoylet esittävät sen propagandaa suoltavana ihmisoikeuksia rajoittavana maana.

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

C.S. Lewis: Hevonen ja poika


C.S. Lewis: Hevonen ja poika, alkuteos The Horse and His Boy, 1954, suomentanut Kaarina Helakisa, Otava 1977, sivumäärä 188

Hevonen ja poika on suhteellisen itsenäinen osa Narnian tarinoissa ja on hyvin erityylinen mutta opettavainen seikkailuromaani, joka tapahtuu, kun Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat Narnian hallitsijoita Cair Paravelin linnassa (teoksessa Velho ja leijona). Narniassa eläimet osaavat puhua mutta maan kuningas / kuningatar on ihminen tai lapsi ja Narnian todellinen jumala ja luoja on iso puhuva leijona Aslan.

Hevonen ja poika -kirja esittelee paljon Kalormenian elämää, kalormenialaiset kuvataan tummempi ihoisiksi, sotaisiksi, ja he palvovat eri jumalaa, tätä teemaa käsitellään Narnia-sarjan päättöosassa Narnian viimeinen taistelu enemmän.

Hevonen ja poika -tarinan sankari on Sastra, joka asuu köyhän kalastajan luona Kalormeniassa, jota johtaa yksinvaltainen Tisrok. Kalastaja on myymässä Sastraa orjaksi tarkaanille, kun tarkaanin hevonen ori Riia alkaa puhua Sastralle. Riia haluaa paeta Sastran kanssa ja Riian määränpää on Narnia. Riia opettaa ensin Sastran ratsastamaan, ja matka etenee. Pakomatkan aikana pariksi tulee puhuva tamma Hvinna sekä nuori tarkaanitar Aravis joka on määrätty pakkoavioon vanhan irstailija tarkaani Ahostan kanssa, lisäksi Araviksen äitipuoli vihaa Aravista. Tasbanin kaupungin ohittaminen on iso haaste, kaupunki on  muureilla ympäröity eivätkä retkikunnan uimataidot paikan kiertämiseen.

Sastra poimitaan Tasbanin kadulta Narnian kuninkaallisten seurueeseen, ja häntä luullaan Arkkimaan kruununprinssi Kooriniksi. Tasbanissa ovat Susan, Edmund ja fauni Tumnus. Susania yritetään pakkonaittaa Tisrokin vanhimmalle pojalle prinssi Rabadasille, joka tekisi Susanista lähinnä orjan. Sastra on narnialaisten kanssa kunnes oikea Koorin palaa, ja Sastra suuntaa sitten kaupungin ulkopuolelle tapaamispaikkaan, joka on hautakummut. Samaan aikaan narnialaiset ovat vankeina, mutta Tumnus keksii, että he kutsuvat Rabadasin juhliin heidän laivalleen. Narnialaiset kuitenkin puikahtavat juhlavalmistelujen lomassa laivaan, ja suuntaavat kohti Narniaa

Aravis on puolestaan joutuu tarkaanitar Lasaraleenan vaunuihin. Myöhemmin Aravis kuulee Tisrokin, Rabadasin, ja tarkaani Ahostan sotasuunnitelmia. Tisrok haluaisi vallata Arkkimaan ja Narnian, mutta pelkää edelleen Narniaa sen taikavoimien vuoksi. Rabadas tajuttuaan joutuneensa huijatuksi haluaa hyökätä ensin Arkkimaahan ja sieltä Narniaan, ja kaapata Susanin itselleen. Tisrok antaa poikansa toteuttaa tämän, jos poika kuolee, on hänellä vielä 18 omaa poikaa,. Tisrokin mielestä Rabadas on liian vallanhaluinen, jos taas Rabadas voittaa, pystyy Kalormenia ja Tisrok laajentumaan ja hallitsemaan Arkkimaata ja Narniaa. Narnialla rauhantahtoisena maana on omat puolustushaasteensa. Ylikuningas Peter on pohjoisrajalla taistelemassa jättiläisiä vastaan. Kalormeniassa jumalana on Tars ja valtiaana Tisrok, jonka nimen yhteydessä pitää sanoa -iäti hän eläköön. Hyökkäys Narniaan voi onnistua vain meritse tai autiomaan halki. Vain harvat tietävät kulkukelpoisen salareitin aavikon läpi.

Sastra odottelee hautakummuilla Aravista, kun välillä kissa pitää hänelle seuraa, ja välillä murisee leijona. Aravis onnistuu pääsemään hevosten kanssa kummuille, ja pakomatka jatkuu, ja sitä vauhdittaa lopussa leijona. Joukkio päätyy erakon luokse, mutta Sastran on jatkettava matkaa Arkkimaahan varoittamaan kuningas Lunusta, ja edelleen matka jatkuu Narniaan, jossa Sastra lähettää sanan Cair Paravelliin, jossa joukot järjestetään puolustukseen ...
*****
Juonesta alla vielä enemmän.

Sastra on todellisuudessa Arkkimaan krunnunprinssi Koor, jonka kaksoisveli on Koorin. Leijona,  joka on ohjannut matkaa, on Aslan. Aslan kurittaa Aravista, koska tämä karatessaan oli saattanut palvelijattarensa ruoskittavaksi. Aslan osaa olla ankara epäuskoisille tai jos on tehnyt väärin. Kentauri oli ennustanut Koorin ja Koorinin syntyessä, että Koor pelastaa Arkkimaan suuresta vaarasta. Ennustus on vuotanut, ja Kalormenian kätyri oli yrittänyt päästä Koorista eroon. Aslan on ohjannut Koorin veneen kalastajan luo.

Hevonen ja poika -tarina on vauhdikas, ja nuorille opettavainenkin. Tarinan merkitys koko Narnian tarinoiden kannalta se, että siinä esitellään Kalormenia, jossa palvotaan sotaista jumalaa Tarsia, jota käsitellään enemmän Narnian viimeisessä taistelussa. Asiat tapahtuvat niin kuin on ennustettu, ovatko tapahtumat ennalta määrättyjä, vai tapahtuvatko ne Aslanin ohjailussa, jää lukijan pohdittavaksi.

Pevensin lapsista Lucy uskoo Aslaniin varauksetta, ja rakastaa tätä. Edmund on ottanut opiksi virheistään, ja on Aslanille kuuliainen kuten Peter. Tässä kirjassa Susan ei osallistu taisteluun, sillä hän on aikuisen kaltainen. Susan on lisäksi Pevensin lapsista turhamaisin. Tosin tässä kirjassa Susan kuten Narniakin säilyttää alueellisen koskemattomuutensa ahdisteluista huolimatta.
*****
Clive Staples Lewis (1898 - 1963) oli Belfastissa syntynyt kirjailija, joka julkaisi romaaneja aikuisille esimerkiksi teoksen Paholaisen kirjeopisto 
Ensimmäinen Narnia -teos Velho ja leijona julkaistiin (vasta) 1950. jatko-osia, joita oli 6 julkaistiin kirja vuodessa tahtiin. Prinssi Kaspian julkaistiin toisena  sitten Kaspianin matkat maan ääriin, Hopeinen tuoli,  ja tämä on sarjan viides osa, julkaistiin vuonna 1954, Lewis meni naimisiin vuonna 1956.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Margaret Atwood: Herran tarhurit



Margaret Atwood: Herran tarhurit, alkuteos The Year of  The Flood 2009, suomentanut Kristiina Drews, Otava Seven-pokkari 2014, sivumäärä 523. (Kannen kuva Corbis / SKOY, yläkuva skannattu vinoon ja rajattu).

Herran tarhurit on Margaret Atwoodin Oryx ja Crake -romaanin sisarteos, joka sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen. Maailma on suuryritysten kontrolloima paikka, jossa rikkaat asuvat omissa kuplamaailmoissaan, köyhät alistettuina rahvaan mailla. Yhteiskunnassa ei ole demokratiaa eikä perusoikeuksia. Kirjan nykyhetkessä kaikki on romahtanut, kun  vedetön tulva ( =pandemia) on tappanut ihmiset. Kirjassa kaksi selvinnyttä naista Toby ja Ren kertovat tarinaansa jonka keskiössä on uskonnollinen lahko Herran tarhurit, joka on myös voimaton, muttei neuvoton  tuhon edessä. Herran tarhurit on pelottavan ajankohtainen dystopia.

Älä lue eteenpäin, ellet ole lukenut Oryx ja Crake tai tätä Herran tarhurit teosta (voisisältää juonipaljastuksia).
Herran tarhureiden kertojina tai kokijoina vuorottelevat naiset vuoroin nuori Ren ja aikuisempi Toby. Herran tarhurit on uskonnollinen yhteisö, joka elää luontaistaloudessa pilvenpiirtäjien katoilla. He ovat saaneet karrelle palaneet paikat vihertämään, he kasvattavat myös sieniä, ja tarhaavat mehiläisiä. Hartaushetkiä järjestetään usein. Järjestön perimmäinen oppi nojaa Raamattuun ja lahkoa johtaa Aatami ensimmäinen. He odottavat vedetöntä tulvaa Nooan lailla. Järjestön vastuuhenkilöt nimetään aatameiksi ja eevoiksi, ja jokaisella eevalla on joku oma erityis osaamisalueensa, ja vastuu. Herran tarhurit viettävät usein pyhimysten päiviä pyhimyksiä ovat esimerkiksi kuulu gorillatutkija Dian Fossey (1932 - 1985) merentutkija Jacques Cousteau (1910 - 1997)  ja Euell Gibbons (1911 - 1975), joka oli terveellisen ruuan puolesta puhuja.

Ympäröivä maailma on valtavien yritysten ja korporaatioiden hallinnassa. Korporaatioilla on oma poliisi TurPo. Päähenkilöistä Tobyn äiti on sairastunut ollessaan TerveysTehtaalla töissä. TerveysTehdas järjestää potilaalle kalliit hoidot, koska TerveysTehdas ei halua vaivojen alkusyyn selviävän. Äiti kuolee, ja isä on menettänyt rahansa hoitomaksuihin, ja kun töistä tulee kenkää, isä ampuu itsensä. Toby joutuu pakenemaan. Hän ajautuu töihin SalaBurgeriin, jossa joutuu brutaalin omistajan Blancon mielitietyksi, joka tarkoittaa väkivaltaisia raiskauksia. Toby pelastetaan tarhureihin, jossa hän elää lahkon normien mukaan, ja kohoaa opettajaksi, ja lopulta Eevaksi.

Ren puolestaan on tullut Herran tarhureihin äitinsä Lucernen rakastuttua Zebiin, joka on karismaattinen lahkon jäsen. Ren saa ystävän Texasista paenneesta Amandasta, jolla on hurja tausta. Joidenkin vuoden päästä Lucerne riitautuu Zebin kanssa, ja palaa takaisin Renin kanssa TerveysTehtaalle ja palaa miehensä luo, sanoo, että hänet on kaapattu. Ren ristimänimeltä Brenda menee paikalliseen kouluun, jossa ovat Oryxista ja Crakesta tutut Glenn alias Crake  ja Jimmy alias Lumimies. Ren on pihkassa Jimmyyn, mutta teinirakkaus särkyy Jimmyn menohaluihin.

Teoksen Oryxin ja Craken lukeneet tietävät, että Craken kehittelemä virus on tappanut miltei kaikki maailman ihmiset. Virus levitettiin SuperOnni pillerien avulla, rutto pyyhki ihmiset kuoliaaksi.

Ren ja Toby kertovat tarinaansa vuodessa 25, kun tuho on tapahtunut. Blanco ei jättänyt rauhaan Tobya, joka joutui jättämään tarhurit, ja työskenteli UusiOlo -hoitolassa. Ren on ajautunut eroottiseksi tanssijaksi Pyrstömaailmabordelliin ja toimi myös prostituoituna. Kun tuho alkaa sekä Toby että  Ren selviävät. Kirja kertoo paloittain ja vuorotellen Tobyn ja Renin tarinaa, ja nykyhetkessä Amanda, Toby ja Ren joutuvat taistelemaan villiintyneiden gemakoiden, ja varsinkin paenneiden verikuulamiesten myös Blancon kanssa. Teos päättyy samaan kohtaan, kuin Oryx ja Crake.

Tarinaa jatkaa trilogian päätös osa Uusi maa.

Maailma on epäoikeudenmukainen ja viheliäinen paikka
Herran tarhureita ympäröivä yhteisö on jakautunut. Suuryritykset ovat perustaneet alueita, jotka ovat rahvaalta suojattuja ja suljettuja. Yritykset ovat perustaneet oman turvallisuusorganisaation TurPo:n, joka vakoilee yritysten työntekijöitä, ja pitää järjestystä yllä rahvaan mailla. Yritysten tuotteet perustuvat geenimuunteluun ja geenitekniikkaan. Voiton tavoittelu on mennyt äärimmilleen. Tuotteita testataan köyhillä, mutta myös omilla työntekijöillä. Lääkefirmat kehittävät tauteja ja sitten niihin lääkkeitä. Juppikuplissa eletään täysillä ja suoritetaan, pelataan tietokonepelejä, katsotaan tv:tä vapaa-aikana, ja paiskitaan töitä omatunto turrutettuna, elämällä ei lopulta ole mitään sisältöä. Jos kuplan asukki herää todellisuuteen, hän masentuu, tai alkaa pullikoida. Pullikoinnista seuraa ikävyyksiä, TurPo järjestää onnettomuuden. Opiskelupaikoista on kova kilpailu, että ei tipu oravanpyörästä. Geenimuuntelulla ja geenisiirroilla synnytetään uusia lajeja, niillä on hyvin arvaamattomia vaikutuksia.

Naisen asema
Naisen asema on alisteinen. Kuplissa naiset ovat työelämässä, mutta kuplien ulkopuolella naiset ovat alttiina hyväksikäytölle, raiskauksille ja väkivallalle. Kirjassa tämä tulee karusti ilmi. Toby on joutunut myymään munasoluja elääkseen, ja Tobyn lisäksi Ren ja Amanda on joutunut moneen hyväksikäyttötilanteeseen

Herran tarhurit on hyväntahtoinen lahko
Herran tarhurit on pohjimmiltaan uskonnollinen lahko, joka elää luontaistaloudessa kerrostalojen raunioituneilla katoilla, he kutsuvat paikkaa Eedenin puutarhaksi. Tarhurit syövät kasvisruokaa, kierrättävät, eivätkä tarvitse yhteiskunnan apua eikä yritysten tuotteita. Lahko värvää jäseniä, järjestössä voi edetä opettajaksi, eevaksi tai aatamiksi. Järjestö uskoo vedettömään tulvaan. Maailmassa on muitakin lahkoja, jotka useat ovat anarkistisia, ja jotka taistelevat korporaatioita vastaan.  TurPo alkaa hajottaa lahkoja, ja myös Herran tarhurit joutuu painumaan maan alle. Aatami ensimmäinen johtaa lahkoa yhä uusiin piilopaikkoihin.

MaddAddaM
MaddAddam on hakkerijoukko, joka kommunikoi Sukupuutio nimisen pelin kautta. Crake on yksi pelin suurmestareista, mutta lahkon piirissä Geb on myös (muut eivät tiedä tätä) yhteisön jäsen. Mikä MaddAddam on ja mikä sen rooli on? Järjestö on höynäytetty avittamaan Craken suunnitelmaa, MaddaAddam osallistui myös geenimuunteluun ja innovoin Craken lapset. Mutta Crake petti heidät ja koko maailman.

Glenn ja Jimmy
Oryxin ja Craken päähenkilöt Glenn alias Crake ja Jimmy eli Lumimies esiintyvät tässäkin. Molempien koti kärsii yritysten moraalittomuudesta. Jimmyn äiti lähtee moraalisista syistä pois, ja hän on Tarhureiden suojassa jonkun aikaa. Glennin isä on tapettu tämän saatua selvyyden yritysten toiminnasta. Ilmenee, että Craken äiti ja Pete-setä olisivat ilmiantaneet Craken isän? Tämä tuo Craken motiiveja henkilökohtaiselle tasolle. Crake käy myös Tarhureiden luona, sillä hän tunsi yhden järjestön Eevan. Crake kuitenkin näyttää olevan narsistinen oman erinomaisuuden vallassa oleva joukkotuhontaja. Kirjassa kuvataan Jimmyn sekoilua koulussa, Martha Graham collegessa ja Paradise-projektissa ollessaan NuoRenesanssissa töissä. Craken suunnittelema SuperOnni -pillerin piti tehdä ihmisistä äärimmäisen onnellisia, seksistä nauttivia immuuneja ihmisiä. Lääkkeeseen istutettiin tappava hidasvaikutteinen virus. Samalla Crake kehitti geenimuunneltuja rauhantahtoisia olentoja, jotka ovat pienen ihmisen kaltaisia kasvissyöjiä, heidät on ristitty Craken lapsiksi tai crakelaisiksi.

Teemat
Herran tarhurit sisältää monta teemaa ja varoituksia. Maailma on ylikansoitettu ja saastunut. Rikkaat ovat eristäneet itsensä suljettuihin alueisiin. Suljetuilla alueilla kehitetään uusia lääkkeitä, geeniteknologialla varaosia ihmisiin. Yrityksille voitontavoittelu aiheuttaa turhia tuotteita. Ihmisten moraalinen selkäranka katkeaa. Maailman ihmisten polarisaatio aiheuttaa kitkaa, kurjuutta, levottomuuksia, mutta myös massiivisia hakkerointeja ja ei-toivottua geenimanipulaatiota. Viruksilla tehdään laboratorioissa salaisia kokeita.

Margaret Atwoodin Herran tarhurit kertoo vaihtoehdosta elää dystooppisessa kulutusyhteiskunnassa, se kertoo naisten alistamisesta, mutta myös selviämisestä.

Margaret Atwoodin MaddaAddam-trilogia
Oryx ja Crake
Herran tarhurit
Uusi maa

Scifi-kirjallisuudessa ennustetaan globaalia ekokatastrofia ja tässä lisäksi pandemiaa, joka tuhoaa sivilisaatiota. Jokainen voi miettiä, onko yhtäläisyyksiä, missä ollaan ja pandemian jälkeen varmaan juostaan entiseen suuntaan yhä nopeammin.
*****
Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalainen kirjailija, joka on pitkän uransa aikana kirjoittanut yli 40 teosta ja saanut useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Tunnetuin Atwoodin teos on  Orjattaresi .

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Frederik Pohl, CM. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet


Frederik Pohl, CM. Kornbluth: Avaruuden kauppamiehet, alkuteos The Space Merchants 1952, suomentaja Ari Koskinen, WSOY 1975, sivumäärä 206.

Avaruuden kauppamiehissä eletään lähitulevaisuutta. Maailma on ylikansoittunut ja suuryritysten hallinnassa. Mainostoimistot manipuloivat ihmisiä kuluttamaan, tuotteissa on riippuvuutta aiheuttavia ainesosia. Sanoilla hallitaan ihmisiä.

Alkutilanne
Päähenkilö Mitchell Courtney on hyväpalkkaisessa työssä Fowler Shockenin johtamassa mainostoimistossa, jonka alkaa uusin projekti saada houkuteltua 1800 aikuista asuttamaan Venus-planeettaa. Yllättäen Mitch nimitetään projektin johtoon. Samalla Mitch kuulee, että projekti on kaapattu toiselta mainostoimistolta Tauntonilta. Mainostoimistojen ja yritysten välillä on ollut verisiä sotia, ja Fowlerilla ollut taistelu Tauntonin kanssa Antartiksesta. Venus-diiliin kuuluu asuttamisen lisäksi täysi verotusoikeus. Yhtiön pääpaikka on New Yorkissa. Toimiluvan on myöntänyt senaatti, jossa valtaa käyttävät yhtiöiden edustajat.

Mitchillä on solmittu järjestetty koeavioliitto kirurgi Kathy Nevinin kanssa. Kathy ei lämpene Mitchin kuherteluille. Mainostoimistosta käsin yhteiskunnan suurin uhka on  Konsukat, järjestö joka vastustaa nykymenoa.

Juonen alkuasetelma, en paljasta mitä monipolvisessa juonessa lopulta tapahtuu
Itsekeskeinen, kunnianhimoinen ja ahkera, mutta myös pohjimmiltaan rehellinen  Mitch Courtney paneutuu projektiin, ja suunnittelee kampanjaa, ja pyytää siihen mukaan Venuksessa käyneen lyhytkasvuisen (87 cm, 30 kg) Jack O'Shean, joka on Venuksessa käytyään naisten suuri lemmikki. Mitch huomaa projektissa laiminlyöntejä, ja lähtee niitä selvittämään San Diegoon ja  Antarktikselle, jossa hän joutuu yllätetyksi. Mitch herää orjalaivalla matkalla Costa Ricaan, jossa hän joutuu leväplantaasille orjaksi. Hänen henkilökohtainen tatuointinsa on muutettu ja hän on William Groby alemman tason kuluttaja ja  täysin leväyhtiön armoilla. Hän joutuu maksamaan jokaisesta palveluksesta, ja elintarvikkeesta, ja vaikka työläiset saavat palkkaa palvelukset, ja riippuvuutta aiheuttavat tuotteet maksavat enemmän, joten velka yhtiölle ja nokkamiehille kasvaa. Mitch alkaa tajuta, että yritysten hallitsema maailma ei olekaan niin hyvä ...

Teemoja, aiheita ja analyysia
Maapallo on pahoin saastunut, ylikansoittunut, energiavarat ja ruokamulta on vähissä. Yritykset hallitsevat kokonaisia valtioita. Leväyhtiö Chlorella maksaa koko Costa Rican valtion budjetin, ja määrää kaikesta, yhtiö on senaatissa, ja oikeuslaitos tekee yhtiön edun mukaisia päätöksiä.
Yhtiöille sopimukset on pyhiä, niiden rikkomisesta ei saa puhua. Alalla on kuitenkin verisiä sotia. Mainosyhtiöt luovat ihmisille tarpeita kuluttaa, se tehdään niin että ihminen ei itse ymmärrä sitä. Tuotteissa on ainesosia, jotka aiheuttavat riippuvuutta.
Maailma on oikeasti rujo paikka. Kuitenkin yritysten tasolla suurin ongelma on Konsukat, järjestö, joka pohjimmiltaan ajaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, ja luonnonvarojen järkevää käyttöä. Maa on ylikansoittunut, ja saastunut.
Kuussa on siirtokunta, nyt halutaan asuttaa Venus, jotta maa saisi sieltä energiaa, ja raaka-aineita.
Mitch on sanaseppo, mainostoimistojen ykkösluokkaa, hän pitää itseään hyvin älykkäänä ja terävänä. Monessa kohtaa hän joutuu toteamaan, että hän ei tajua eikä näe, mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Kirja on perusteemoiltaan hieno, ja varsinkin sen alkuosasta pidin. Minun makuuni juonenkäänteitä on liikaa, ja ne ovat huikeita. Kirja on hyvin tiivis ja koko ajan tapahtuu, lisäksi se sisältää varoituksen ekokatastrofista ja yritysten vallasta ja siitä kuinka helppo ihmisten mieltä on manipuloida.

Korona-pandemian aikana on kylmäävä lukea scifiä, jossa hmiset ovat ylikansoittaneet ja pilanneet planeettansa.

****
Frederik Pohl (1919 - 2013) oli amerikkalainen kuulu tieteiskirjailija, jonka ensimmäisiä tuotoksia tämä loistava romaani on. Pohl toimi sodan aikana mainos copyrighterinä.

Cyril M. Kornbluth (1923 - 1958) oli kuuluisa scifi-kirjailija, joka menehtyi sairaskohtaukseen  1958. Kornbluth oli rintamalla toisessa maailmansodassa. Sekä Pohl että Kornbluth kuuluivat Futurians -ryhmään, jonka tunnetuin jäsen oli Isaac Asimov, jonka kanssa Pohl teki kaksi julkaisua.

Pohlilla oli idea kirjaan ja hän oli kirjoittanut alun, mutta hylkäsi sen. Pohl kirjoitti uudestaan alun. Kornbluth kirjoitti keskimmäisen osan ja loppuosa kirjoitettiin yhdessä. Teos julkaistiin ensin osina Galaxy Science Fiction lehdessä ja sittemmin romaanina.

Osallistun tällä scifi-haasteeseen.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Stanislaw Lem: Solaris


Stanislaw Lem: Solaris, suomentaja Matti Kannosto,  Kirjayhtymä 1981, sivumäärä 250.

Psykologi Kris Kelvin saapuu avaruusaluksella Maasta Solaris-planeetan läheiselle avaruusasemalle. Maasta on löydetty runsas sata vuotta sitten kaksoisaurinkoa kiertävä Solaris-planeetta, joka on musteen näköisen plasmameren peitossa. Maan ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, onko planeetalla elämää. Tutkimuksia on tehty, mutta yhteyttä mihinkään älylliseen ei ole saatu. Planeetta on kuitenkin hyvin outo ja kiehtova. Solaris kiertää kaksoisaurinkoja, ja sen rata on epäsymmetrinen ja radan pitäisi muuttua epävakaaksi. Planeetan plasmameri "estää" kaikki  tutkimusyritykset.

Kelvinin tullessa asemalla pitäisi olla kolme tohtoria Shaut, Giberian ja Sartorius. Giberian on kuitenkin kuollut, Shaut on kauhuissaan ja Sartorius sekaisin. Kelvin tutkii aluksen ja Giberianin huoneessa musta nainen. Kelvinin huoneeseen ilmestyy nainen Harey, joka teki maasa kymmenen vuotta sitten itsemurhan. Kelvin arvelee olevansa hullu, mutta tutkii Hareytä, hänen ihonsa on liian nuorta ja tämä tietää uusia asioita. Kelvin lukitsee naisen rakettiin, jonka lähettää pois. Pian nainen on tullut takaisin.

Tiedemiestrio tajuaa olevansa vankeja. Matka maahan kestää puolitoista vuotta, he ovat yksin ja oudon planeetan ilmiöiden kuristamia. Päähenkilö Kelvin ei paljasta ajatuksiaan Hareylle, ja neuvottelee Shautin kanssa. Hän tutustuu raportiin, jossa on kirjattu ylös kuolemantapauksia, plasmameren purkauksia ja harhanäkyjä. Kelvin tutkii myös Hareyn verta, se ei näytä koostuvan molekyyleistä eikä atomeista, vaan neutriinoista ja valosta.

Kirjan teemat ovat Stanislaw Lemille tyypillisiä, ihminen tulee ja haluaa valloittaa avaruuden, levittää reviriään, ja arvojaan. Planeetalla on  mystinen voima, elämänmuoto, ihmiskunta kokee sen ongelmaksi ja uhaksi ja koettaa päästä siitä perille sen herraksi, valjastaa plasmameren energian. Näin ihmiskunta toimii, pitää päästä luonnon herraksi ja hyötyä siitä.

Stanislaw Lemin Solaris on hyvin ajankohtainen, moderni ja perustematiikaltaan iätön teos.

Jos haluat lukea kirjan, lopeta tähän, en tosin paljasta juonta, enkä lopputulosta, vaan pohdin kirjan teemoja ja hieman tapahtumiakin.

Kris Kelvin on ymmällään, ei erityisen peloissaan. Hän tajuaa pian, että Harey on hänen ajatustensa ilmentymä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Koska alkuperäinen Harey on päätynyt itsemurhaan, eivät uudessakaan hahmossa Hareyn kaikki ajatukset ole myönteisiä. Ajatusten kopio tarvitsee isäntäänsä. Kelvin opiskelee koko Solaris-projektin vaiheet. Tutkimus on ollut aluksi innokasta, mutta kun lopullista läpimurtoa ei ole saavutettu, siitä on tullut epäsuosittua, myös sen takia, että planeetasta ei ole voinut hyötyä mitenkään.

Ihmiskunnan historia ei ole maassa mairitteleva, ja varmasti se olisi avaruuden herrana vielä ongelmallisempi.  Sartorius suunnittelee antimateriaheittimen käyttöä, tuhoamaan plasmamerta. Snautilla on omat tuhosuunnitelmat, ja Kris haluaa olla entisen vaimon uuden ruumiillistuman kanssa. Näistä koostuu yhtälöryhmä, jolla ei ole onnellista ratkaisua.

Kirjan lopussa pohditaan myös jumaluutta, elämän syntymistä, evoluutiota ja jumalia, kirjan hienouteen kuuluu se, että kaikki jää auki, eikä oikeastaan mihinkään kysymyksiin anneta vastauksia. Meilläkään ei ole vastauksia galaksimme syntyyn, alkuräjähdykseen, pimeään aineeseen, toisiin universumeihin,  eikä kuoleman jälkeiseen elämään....

Vaikuttava teos.


*****
Stanislaw Lem (1921 - 2006) oli puolalainen kirjailija, joka on kuuluisin scifi-teoksistaan. Suomennettuja teoksia on 12, aiemmin bloggasin Voittamaton teoksesta, joka on minusta scifi kirjana voittamaton.