sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Olli Rehn: Myrskyn silmässä

 


Olli Rehn: Myrskyn silmässä, Eurokriisistä eteenpäin, Otava 2012, sivumäärä 320.

Sain tämän vihdoin luettua, on ollut 10 vuotta kirjahyllyssä ja kaapissa.

Olli Rehn (s. 1962) on ilmoittautunut presidenttiehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Hän on toiminut 6 vuotta kansanedustajana, runsaan vuoden ministerinä, josta siirtyi Suomen Pankin johtokuntaan ja Suomen Pankin pääjohtajaksi 2017. Olli Rehnin kovimmat paikat ovat olleet EU-komissaarina vuosina 2004 - 2014, ensin laajentumiskomissaarina, ja eurokriisin aikana talouskomissaarina, ja siitä ajasta tämä kirja kertoo.

Tämä kirja on minusta varsin perinpohjainen ja varmasti tärkeä dokumentti Olli Rehnille, mutta lukijalle se oli alkuun varsin unettava ja pitkäveteinen kirja vuosikymmenen takaisesta eurokriisistä. Eurokriisin jälkeen paneudutaan valuuttasysteemin historiaan ja euroalueen sääntöihin. Kokonaisuus alkaa tuntua yhä mielekkäämmältä, kun "tarina etenee".

Alla kerron jonkin verran kirjan tekstistä omin sanoin, ja aloitan historiasta, jota Olli Rehn käsittelee kirjan loppuosassa.

Kirjassa on kaavio Suomen noudattamasta valuuttajärjestelmästä (s.141), sen mukaan markka oli Suomen valuuttana vuodesta 1865 lähtien. Suomen markkoja oli jo vuodesta 1860 alkaen, mutta sen arvo oli sidottu ruplaan. Vuosina 1865 - 1878 oli hopeakanta, kultakanta oli vuosina 1878-1915 ja 1926-1931. Kultakanta kaatui luultavasti samasta syystä kuin "vahva markka 1980-luvulla" eli palkat eivät jousta alaspäin laman aikana. Markka kellui vuosina 1931-1933 ja 1992-1996. Valuutansäännöstelyä oli vuosina 1939-1957, Bretton Woodsin mukana markkaoli vuosina 1957 - 1973, jonka jälkeen valuuttakori-systeemissä 1991 asti. ERM-kytkentä oli vuosina 1996-1998 ja yhteisvaluutta-euroon siirryttiin 1999, markat poistuivat eurojen tieltä 2002. Ylläoleva aika sisältää monenlaista myllerrystä, rahapoliittisia päätöksiä tehdään aina edellisen kriisin pohjalta. Uusia kriisejä tulee aika ajoin. Olli Rehn oli pääministeri Esko Ahon avustajakaartissa 1993, kun markkaa kellutettiin ja se oli laman syvimpiä vaiheita. Suomen taloshistoriassa devalvaatiot toistuvat, euro toi vakautta, mutta esti omat devalvaatiot, joten kustannuskilpailukyvystä olisi pitänyt pitää huolta. Euron alkuvaiheeessa oli alhainen inflaatio, alhaiset korot ja hyvä työllisyys. Suomessa euron alkuaikoina Nokialla meni erityisen hyvin. 

Oma kommentti: Nyt nämä eväät on syöty, on isot vajeet, kasvava työttömyys, ikääntyvä väestö, paikallaan polkeva talous (jo 15 vuotta), liian iso ja liian nopeasti kasvava valtionvelka ja sen nousevat korot, ja siihen päälle viikkotolkulla kestävä "poliittinen lakkoilu", joka on pysäyttänyt viennin, josta Suomi saa elantonsa. Lisäksi kuten 1991 jälkeen idänkauppa on pysähtynyt. Outoa, että  enemmistö 46%  kyselyssä ei rajoittaisi  poliittisia lakkoja mitenkään  ja 41% sallisi jonkin näköiset rajat (STT:n uutinen). Luultavasti mielipide muuttuu, kun työttömyys edelleen nousee (nyt 11%) tuotannon ulkomaille siirtymisen ja konkurssien vuoksi. Sote-alueiden vajeet ovat miljardiluokkaa, eikä edes lakisääteisiä palveluja pystytä joutuisasti hoitamaan. Vaikka hallitus sanelee, sen toimet ovat pikku puuhastelua ison kuilun reunalla, jota ei haluta nähdä. Kun pudotus alkaa, sitä ei voi enää estää.

Euroopan integraatio alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja on taloudellisen yhdentymisen mukana myös rauhan projekti. Yhteinen valuutta oli pitkään haaveena. Euroon liittyi aluksi 11 maata, ja viime hetkellä myös Kreikka, josta eurokriisi alkoi 2010, taustalla oli Kreikan tilastojen kaunistelu, ja säännöistä joustaminen. Siitä alkoi Olli Rehnin silloisen EU:n talouskomissaarina alkoi vapaapalokunnan letkumiehenä, kuten Olli Rehn itse kuvailee. Kreikalla oli ollut ohjelma pienentää  budjettialijäämää, mutta markkinat eivät uskonut siihen, kriisi kesti pitkään ja levisi Irlantiin, Portugaliin, Espanjaan ja Italiaan, vaikka monia toimia tehtiin. Pahin kriisi kesti pari vuotta. Euroryhmän  puheenjohtaja oli tuolloin tuleva komission puheenjohtaja Luxenburgin Jean-Claude Juncker, ja Ranskan valtiovarainministeri oli  Christine Legard. Kreikka tarvitsi rahoítusta, mutta euroalueelle tarvittiin Euroopan rahoitusvakausväline ERVV, jota piti säätää ja suurentaa. Kreikka tarvitsi monta pakettia. Kaikesta huolimatta Irlanti pyysi apua marraskuussa 2010. Irlanti oli hyötynyt EEC:n jäsenyydestä ja eurosta, mutta Irlannin kiinteistömarkkinat olivat ylikuumenneet. Irlannin pankit selvisivät stressitesteistä, mutta romahtivat, ja Irlannin luottoluokitus aleni, valtiolainan korot nousivat. Samalla alkoi keskustelu Irlannin alhaisesta yritysveroprosentista (12,5 %), myös sijoittajavastuusta ja sanktioista puhuttiin. Seuraavaksi "tauti" levisi Portugaliin. Suomikin kritisoi 2010 kriisin hoitoa, etenkin Rehn mainitsee demarit. Suomessa oli tulossa presidentinvaalit, Rehn sanoi Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemelle, että ei lähde tavoittelemaan ehdokkuutta 2012, koska sitoutui euro-kriisin hoitoon. Italiassakin oli hankalaa, pääministeri Berlusconi ei sitoutunut ja erosi marraskuussa 2011. Uusi pääministeri Mario Monti teki monia uudistuksia. Kriisi etenee, Espanjassa paljastuu vuonna 2012 kiinteistökupla, ja sen pankkeja piti pääomittaa. Kreikassa on hankalaa, pääministeri Papandreu erosi, Papademos tilalle, uudistukset jatkuvat.

Euro on ideana hyvä mutta sisälsi valuvikoja, järjestelmässä ei ollut puuttumismekanismia julkisiin velkoihin, eikä yksityiseen velkaantumiseen (joka vaikuttaa esim. pankkisektoriin ja talouteen). Suomelle kritiikistä huolimatta euro on  ollut hyvä kuten EU- ja Nato-jäsenyyskin pelkästään maantieteen perusteella. Vaikka eurossa oli valuvikoja ja maiden välillä oli paljon epäsymmetriaa, niin kriisiä joudutti Amerikasta lähtenyt finanssikriisi 2008, josta tuli valtioiden velkakriisi, tai ainakin Suomi valtiona on sen jälkeen velkaantunut yhä enemmän (eikä loppua näy koko hyvinvointiyhteiskunta tulee tällä trendillä romahtamaan  Ennen tehtiin devalvaatioita, mutta euro estää ne. Vuosikymmenen päästä tilanne on kurjistunut edelleen).

Rehn pohtii myös länsimaiden väestön ikääntymistä, myös Kiinan väestöpyramidi on yhden lapsen politiikan mukaan haastava. Rehn tunnisti jo vuosikymmen sitten vihreän talouden pakon. Nyt tilanne on pahentunut, sillä ilmakehän hiilidioksidimäärä kasvaa, keskilämpö nousee, (tätäkään ei ehditä eikä edes haluta globaalisti pysäyttää).

Lisäksi nyt on käynnissä sekä Ukrainan että Gazan sodat. (Suomen vähistä rahoista yhä suurempi osuus tulee menemään asehankintoihin, joista lentokoneet ovat tärkeimmät ja kalleimmat. Ukrainan puolustus tulee romahtamaan vuoden sisällä, ikävä todeta, mutta tältä se näyttää).

Presidenttiä Ollista ei tullut  (2024), eikä edes toisen kierroksen ehdokasta (ensimmäisellä kierroksella neljäs sija 15,3% äänistä), mutta joka tapauksessa hänellä on upea ura ja sain kirjankin luettua vuosikymmenessä.

Olli Rehn on koulutukseltaan filosofian tohtori, hän kotiutui intistä reservin vänrikkinä. Olli Rehn pelasi nuorempana pelannut jalkapalloa MP:ssä, hän kuvaa Mikkelin kaupunkilehdessä pelaajauraansa (klik

"Pelasin MP:n junnarit läpi ja sen jälkeen pari vuotta edustusjoukkueessa vuosina 1979-81. Nousimme ykkösestä SM-sarjaan vuonna 1980 ja pudottiin takaisin vuonna 1981 ... ".

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Isaac Bashevis Singer: Orja

 


Isaac Bashevis Singer: Orja alkuteos The Slave 1962, suomentaja Kaj Kauhanen, Koko Kansan Kirjakerho 1983, sivumäärä 272.

Nobelisti Isaac Bashevis Singerin romaani Orja kertoo Jaakobin ja Saaran uskomattoman rakkaustarinan 1600-luvulta. Rakkaus on aitoa ja syvää, mutta täynnä vaikeuksia, uhrauksia, epäilyjä, kasvamista ja menetyksiä. Alempana enemmän henkilöistä ja juonesta.

Pidempi oppimäärä
Jaakobin juutalaisperhe: vaimo Zelda ja lapset on tapettu kasakoiden hyökkäyksessä ja Jaakob on myyty orjaksi sivistymättämälle talonpojalle Jan Bzikille. Jaakob hoitaa vuorilla laiduntavia lehmiä  ja majoittuu ulkona, missä hän harjoittaa uskontonsa tapoja ja rukoilee. Kyläläiset suunnittelevat jatkuvasti hänen tappamistaan. Bzikin perheen nuori leskitytär Wanda rakastuu Jaakobiin, joka yrittää vastustaa kiusausta, hän ei saisi olla kristityn kanssa suhteissa. Kristitty on sikäli huono ilmaus, että kylässä on paljon taikauskoa. Wanda (25 v) on siveä ja pyrkii hyvään, mutta kylässä rehottaa juoppous, irstaus ja rutsa ja "pappikin oli siittänyt puoli tusinaa äpäriä". Tämä tapojen alkeellisuus, takapajuisuus, varuillaanolo ja synnissä eläminen on yksi kirjan teema. "Puolalaiset voudit olivat juoppoja ja varkaita. Juutalaisetkin pistivät omiin taskuihinsa aina kun tilaisuus salli, mutta heidän yllään saattoi kartanon antaa ruoskansa vinkua". s. 130.  

Kylään saapuu juutalaisia, jotka ovat kuulleet Jaakobista ja ostavat hänet vapaaksi. Jaakob joutuu lähtemään näkemätttä Wandaa. Kirjaa on minusta hyvin raskasta lukea, koska siinä on jatkuvasti yhä uusia vastoinkäymisiä, kuitenkin myöhemmin Jaakob "noutaa" (salaa) Wandan ja he asettuvat asumaan Pilitziin. Koska Wanda on kristitty, hän leikkii kuuromykkää Saaraa, jotta ei paljastuisi. Kristityt eivätkä juutalaiset hyväksy tällaista avioliittoa. Jaakobin oppineisuus kantaa, hän opettaa koulussa ja pääsee paikallisen porhon kartanon tilanhoitajaksi. Kaikki käy vastoinkäymisten kautta. Saara odottaa Jaakobin lasta. Synnytys on vaikea, ja huutaminen ja avun pyytäminen aiheuttavat paikallisissa taikauskoa, luullaan hänen olevan riivattu. Saara ei selviä synnytyksestä, mutta lapsi jää eloon. 

Kirja viimeinen osa kuvaa tilannetta 20 vuoden kuluttua, eli Jaakobin paluuta Pilitziin Israelista. Israelissakin on ollut vastoinkäymisiä, kuivuutta ja heinäsirkkoja, mutta Jaakobin ja Saaran poika Benjamin on löytänyt paikkansa. Jaakob haluaisi viedä Saaran luut pyhään maahan. Saaraa ei ole kuitenkaan haudattu hautausmaalle, eikä Jaakob löydä hautaa. Hänellä ei ole varaa palata poikansa luo Israeliin, vaan hän jää paikkakunnalle, missä pian menehtyy.

Isaac Bashevis Singer oli juutalainen, ja (luullakseni) tämä kirja kertoo paljon juutalaisuudesta ja heidän tavoistaan, ja kertoo "laista". En käsittele uskontoa ellei se ole kirjassa pääteemana, ja tässä se minusta on, yksi kantavista teemoista. Kirjassa kuvataan Jaakobin unia, mihin Saara ilmestyy, ja matkaa Israeliin, lisäksi lopussa kerrotaan suurin ihme.

Orjuus on kirjan yksi pääteema. Jaakob on alkuun Jan Bzikin orja, mutta on ajatuksissaan vapaa. Hän taistelee pitkään Wandan rakkautta vastaan. Wanda on kirjan mukaan kuuliainen ja oppivainen, ja hän oppii juutalaiset tavat, ja jiddishin kielenkin. Wanda on kuitenkin kastettu, kun taas Jaakob on ympärileikattu. Jaakobin uusi orjuus on salailu, hän on fyysisesti vapaa, mutta valheen orja. Kirjassa lautturi Waclaw mainitsee Jaakobille, ettei mihinkään kannata kiintyä, koska kaiken kuitenkin menettää. 

*****
Isaac Bashevis Singer (21.11.1902 - 24.7.1991) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1978. Singer syntyi ja varttui Varsovassa, mutta muutti Yhdysvaltoihin 1935 Euroopan juutalaistilanteen vuoksi.
Isaac Bashevis Singerin teosten bloggauksiani: Moskatin sukuVihassa ja rakkaudessa ja Lublinin taikuri.  

tiistai 19. maaliskuuta 2024

Minna Canth: Kovan onnen lapsia

 


Minna Canth: Kovan onnen lapsia, näytelmä 1888, kansikuva on otettu doria.fi -palvelusta, jossa "aineisto on vapaasti saatavissa". Näytelmän kantaesitys oli 8.11.1888.

Minna Canthin kolmiosainen näytelmä Kovan onnen lapsia on ankeista ankein, se alkaa Vaarasen tuvasta, jossa äiti Silja tuudittaa Villeä, jolla on tuskia ja äiti hyräilee,  Maiju-tytär  tähyilee, koska työmies Antti-isä saapuu. Villellä särkee pää ja on kuumetta. Maiju on nähnyt Villestä enkeliunta. Äidillä ei ole maitoa, ainoastaan vettä. Isän pitäisi tuoda rohtoja.

Matleena Mehtonen  tulee Vaarasille. Kyselee veljestään Mikosta, koska Mikko ja Antti viipyvät. Matleena tietää, että rautatiellä on ollut kahakoita työläisten ja herrojen välillä. Matleenan mielestä Antti on rauhallinen, mutta Topra-Heikki on hurjempi ja Mikko menee helposti Heikin perässä vaikeuksiin. Näytelmässä on uskonnollisuus yksi teema. Silja rukoilee, mutta se ei paranna olosuhteita lainkaan, ei ole ruokaa, eikä maitoa, sisältä kuuluu yskintää ja ulkoa kuuluu huutoja.

Antti tulee ja tuo leipää, mukana on myös resepti Villelle, mutta rohtoihin ei riittänyt rahaa. Antin työt lakkautettiin rautateillä. Topra-Heikki otti yhteen insinöörin kanssa, kun Heikki suuttui "insinyöri vaaleni kuin palttina" ja otti asetta esille, Topra-Heikillä oli vasara, muttei lyönyt, mutta poliisi tuli väliin. Topra-Heikki ja Mikko tulevat Antin luo. Topra-Heikki ei pidä siitä, että heistä puristetaan mehut pois kesällä ja talvella he ovat työttömiä. Heikki uhkaa nousta vastarintaan, naiset toppuuttelevat. Mutta yleinen totuus on "rikkaita nostetaan köyhiä poljetaan".  Nimismies etsii Mikkoa ja Heikkiä. Poliisi tulee kartanolta, Mikko ja Topra menevät piiloon.  Antti vakuuttaa, että miehiä ei ole näkynyt.

Mikko, Kunnari ja Jaara toisessa näytöksessä lyövät korttia ja juovat viinaa, Mikkoa haittaa syrjäytyminen. Topra-Heikki tulee ja kertoo torpparien asemasta ja häädöistä. Topra-Heikki aikoo ojentaa Ruohomäen isäntää, jonka riihi aiotaan tuikata tuleen ja sen aikana ryöstetään asunto. He tajuavat tekevänsä väärin. Jaara on lähdössä pois, kun he tapaavat Matleenan ja Antin...

Tarina jatkaa ankeilla urilla lopussakin. Riihi sytytetään tuleen ja kartano ryöstetään. Topra-Heikki haluaisi lähteä Amerikkaan Matleenan kanssa, mutta hänet pidätetään Jaaran murhasta, odotettavissa on kuolemantuomio, myös Antti ja Mikko pidätetään. Siljan tilanne on ankea, Ville menehtyi lääkkeen puutteeseen tai tautiin, ja myös Maiju on kuolemassa. Antti joutuu vähintään vankilaan.

Näytelmässä naisen paikka on kotona aika passiivisessa rooolissa. Silja ja Antti hakevat köyhäinapua, mutta se evätään, sillä he ovat työiässä. Avustuksen yhteydessä mainitaan, että heillä olisi kolme lasta, toisaalta puhutaan vain Villestä ja Maijusta. Köyhän osa on tyytyä rikkaiden murusiin, ja naisen osa on hoitaa kotia ja odottaa, että mies tulee kotiin. Antti juopottelee yhdessä Mikon ja Heikin kanssa. Matleena on naimaton, eikä hän ole sidottu lasten hoitoon. 

Kansallisbiografian (SKS) mukaan: "näytelmän Kovan onnen lapsia (1888) vallankumoukselliset ja anarkistiset ajatukset nostivat paheksunnan myrskyn"

Hyvää Minna Canthin päivää kaikesta huolimatta. Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi liputetaan 19.3. Tasa-arvo (eikä yhdenvertaisuus) ei ole koskaan valmis teema. Yhdenvertaisuutta on se, että ihmisiä ei kohdella henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan eri tavalla, ja ihmisiä ei aseteta ilman perusteltua syytä eri arvoiseen asemaan. 

****
Minna Canth (1844-1897) käsittelee teoksissaan usein naisen asemaa perheessä, lapsena, aviolitossa ja sen ulkopuolella sekä  köyhyyttä. 

Minna Canth bloggauksiani: Anna LiisaPapin perheRoinilan talossaKöyhää kansaaMurtovarkausHannaSalakari ja Työmiehen vaimo.

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Rex Stout: Liian monta naista

 


Rex Stout; Liian monta naista, alkuteos Too Many Women, 1947, suomentaja Reijo Lehtonen, Sapo 209. WSOY 1977, sivumäärä 243, Nero Wolfe #10.

Rex Stoutin dekkari Liian monta naista on alkuun hyvin hauska dekkari. Naylor Kerr yhtiön pääjohtaja Jasper Pine haluaa palkata Nero Wolfen tutkimaan, oliko yrityksen kirjeenvaihdon tarkkailija auton alle jäänyt Waldo Wilmont Moore murhattu. Yliajo oli tapahtunut 5.12.1947 keskiyöllä. Yliajaja on kateissa, auto oli varastettu ja löytynyt hylättynä.

Kun Jasper Pine tulee Nero Wolfe toimistoon, hän tapaa ensin Nero Wolfen apulaisen Archie Goodwinin: "kerroin että olin Archie Goodwin  Nero Wolfen etsivätoimiston sydän, maksa, keuhkot ja mahalaukku, Wolfe oli vain aivot". Nero Wolfe on mielentilassa, jossa ei halua rasittaa (edes) aivojaan, mutta suostuu ottamaan tehtävän vastaan, koska Archie Goodwin pestautuu Naylor-Kerrille henkilöstökonsultiksi, nimellä Peter "Pete" Truett. Hän tapaa toisen omistajan pojan hyvin erikoisen herran nimeltä Kerr Naylor, joka syö eksoottisia kasvisruokia ja on lahjoittanut osakkeensa työläisille. Kommunikaatio Archie Goodwinin  kanssa on hyvinkin hauskaa, lisäksi herra Naylor kertoo Goodwinille, että epäilee, mahtaako konekirjoittajissa olla yhtään neitsyttä. (Tässä eletään 1940-lukua!). Goodwin aloittaa kirjeenvaihto-osastolla naisten kuulemiset, neiti Hester Livsey  oli kihloissa auton alle jääneen Waldo Mooren kanssa. Mooresta oli kiinnostunut liuta neitejä, ja Moore oli pyörittänyt näitä nättejä naisia. Gwynne Ferrisin vuoksi firman apulaisjaostopäällikkö oli aloittanut tappelun murhatun Mooren kanssa. Gwynne haluaisi lopettaa konekirjoitusosastolla, sillä hän ei hallitse oikeinkirjoitusta. Rosa Bensonilla, jota Archie kutsuu krooniseksi nymfiksi, on aviomies. Kun Archie vie Rosan syömään, Rosan aviomies alkaa tapella Archien kanssa. Kerr Naylorin sisar rouva Cecily Pine pitää nuoremmista miehistä, hän on käskenyt palkata Waldo Mooren töihin. Mooren työnteko jäi vähemmälle, kun hän pörräsi kukasta kukkaan.

Naylor Kerr yllättää Archie Goodwinin, ja hän on arvannut kuka Goodwin on ja miksi hän on firmassa. Herra Kerr uhoaa tietävänsä, kuka Mooren murhasi. Goodwin kirjoittaa tämän raporttiinsa, raportti vohkitaan, ja seuraavaksi Naylor Kerrin päälle ajetaan. Toinen murha.

Koska kyse on isosta yrityksestä, lehdistö kohisee, tarkastaja Cramer on tyytymätön Archien toimintaan.

Hauskuus loppuu Kerr Naylorin yliajoon. Loppu on tutkintaa, mutta lopussa Nero Wolfella on vastaukset klassisiin kysymyksiin, kuka ja miksi.

Archie Goodwin kuulustelee ihmisiä Nero Wolfen puolesta. Hän on taitava pikakirjoittaja ja rustaa raportit valmiiksi pikakirjoituksen pohjalta kirjoituskoneella.

Koska Lily Rowan on sairaana, Archie järjestää lopussa triplatreffit Rosa Bendinin, Hester Livseyn ja Gwynne Ferrisin kanssa Rustermanin ravintolaan.

Moni nykyaikana varmasti leimaa tämän sovinistiseksi dekkariksi, mutta minusta se ei ole sitä, sillä tämä irvii myös miehisiä ominaisuuksia ja Kerr Naylor  on eittämättä suurin pässinpää, joskin viaton. Rex Stout oli itse naimisissa, ja hänen toinen vaimonsa Pola ainakin oli itsenäinen nainen ja huippu suunnittelija. Archie laskee leikkiä kaikista, naisistakin, mutta ei uskalla antautua avioliittoon. Nero Wolfe vierastaa naisia ja minusta jollain tasolla pelkää.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Tulen bloggaamaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Don DeLillo: Omegapiste

 

Don DeLillo: Omegapiste, alkuteos Point Omega 2010, suomentaja Helene Bütsow, Tammi 2011, sivumäärä 124.

Yhdysvaltalainen Don DeLillo (s. 1936) on laatukirjailija, jonka läpimurtoteos oli Valkoinen kohina (1985), hänelle veikkailtiin aiemmin Nobelia, mutta sitä hän ei ole saanut. Tammen keltainen kirjasto on julkaissut DeLillolta kymmenen teosta, jotka kaikki on suomentanut Helene Bütsow.

Omegapisteessä ei ole normaalia juonta, jonka selvitettyään lukijalle olisi annettu kaikki vastaukset (tai edes kysymykset) valmiiksi pureskeltuna, vaan päin vastoin, mitä pidemmälle lukee, sen sekavammaksi kaikki muuttuu.

Kirja alkaa ja loppuu galleriassa, missä näytetään Alfred Hitchcockin Psykoa hidastettuna kuva kerrallaan, filmi kestää  näin näytettynä 24 h (normaalisti 1 h 49 minuuttia). Nimetön mies katsoo lumoutuneena Psykon kohtauksia, missä Norman Bates puukottaa suihkussa olevaa Janet Leighiä, jonka roolihahmon nimi on kirjan mukaan Janet Leigh, (wikipedian mukaan Marion Crane, filmi Psycho perustuu Robert Blochin kirjaan, jossa hahmo on nimeltään Mary Crane).

Toisessa tarinassa toimittaja  Jim Finley menee Kalifornian autiomaahan tekemään yhden oton filmiä Richard Elsteristä, joka laati Yhdysvaltain sotaväelle aatteelliset perusteet. Miehet asuvat mökissä, puhuvat keskenään, juovat ja istuvat kuistilla. Aika pysähtyy. Asetelma muuttuu kun Elsterin aikuinen tytär lähetetään mökille.

Omegapiste on kryptinen pienoisromaani, joka kuvaa vanhuutta, pisteessä, missä aika pysähtyy.

Pidempi oppimäärä (hieman enemmän juonesta)
Elster viettää aikaa  Kalifornian Anza-Borregossa (klik). Elster ja Finley eivät saa filmiä eteenpäin, mutta he viettävät aikaa yhdessä Omegapisteessä, missä ajatukset kääntävät kaiken sisäänpäin (s. 77) , mutta toisaalta ihminen haluaa mullistusta. Elsterin aikuinen tytär Jessie saapuu paikalle. Elster on eronnut (ja lisäksi Jessica on miehen toisesta avioliitosta). Luultavasti Jessie on autiomaassa paossa ongelmallista miesystäväänsä Dennistä? Joka tapauksessa Jessie katoaa mökiltä, eikä hänestä kuulu mitään. Talveksi Elster ja Finley lähtevät pois. Lukija ei saa lainkaan vastauksia, kuten eivät Elster eikä Finleykään.

Kirja päättyy "uuteen ottoon" hidastetusta Psyko-elokuvasta. Galleriassa tapaavat ensimmäistä kertaa tuntematon mies ja nainen. Pienellä päättelyllä he ovat Jessie ja hänen (ongelmallinen?) miesystävä.

Psykossa mies tarkastelee, kun etsivä Milton Arbocastia puukotetaan. Hän havaitsee, kun "aikaa hidastetaan" havaitaan, että Arbocastilla on  haavoja otsassaan, missä niitä ei pitäisi olla. Samalla pohditaan, millä nopeudella havaitsemme todellisuutta.

*****
Don DeLillo (s. 1936)  on poiminut teokseensa Douglas Gordonin näyttelyn "24 Hour Psycho", alun alkaen vuodelta 1993. Laitan pari youtubeklippiä teoksesta. 
Tässä oli kuuluisa suihkukohtaus, jossa henkilö, jota katsoja  luulee päähenkilöksi, murhataan.


Tässä toinen klippi. Aika outoa.

torstai 7. maaliskuuta 2024

Virpi Pöyhönen: Noidankehästä pois

 

Virpi Pöyhönen: Noidankehästä pois. Voiko koulukiusaamisen kierteen katkaista Tammi 2021, sivumäärä 208.

Virpi Pöyhönen (s.1977) on tutkinut psykologian väitöskirjassaan kiusatun oppilaan puolustamista ja tukemista. Tämä kirja valottaa koulukiusaamista laajasti tutkimusten kautta, mitä koulukiusaminen on, kuinka yleistä se on, mitä vaikutuksia koulukiusaamisella on, mitä tiedämme muita kiusaavista koululaisista. Miten ryhmä vaikuttaa kiusaamiseen sekä mitkä ovat koulukiusaamisen vastavoimat? Sitten on yhteenvetoa sekä pohditaan, voidaanko koulukiusaamisen kierre katkaista. 

Laitan muutamia tulkintoja kirjasta, olen vetänyt ehkä joitain mutkia suoraksi, siksi kannattaa lukea kirja.

Koulukiusaaminen on toistuvaa käytöstä, jossa toiselle tulee paha mieli. Koulukiusaamisessa on valta-asetelma läsnä. Kiusaaminen voi olla fyysistä, sanallista tai epäsuoraa, jolloin kiusattava jätetään ryhmän ulkopuolelle. Huonoin asema  on niillä oppilailla, joita kiusataan sekä koulussa että somessa, eikä heillä ole ystäviä.

Sekä kouluterveyskyselyjen ja KiVa-koulu-kyselyjen mukaan kiusaaminen kouluissa on vähentynyt

Koulukiusaajalla voi olla joko puutteellinen empatian kyky, tai sitten toisen kärsimys ei vaikuta, usein kiusaaja voi olla sosiaalisesti taitava.

Lapset eivät hyväksy kiusaamista, mutta isossa ryhmässä he eivät tunne keinoja, miten puuttua kiusaamiseen, tai pelätään, että itseä aletaan kiusata. Jos on paljon "yleisöä", sivusta seuraajat tulkitsevat kiusaamisen ehkä lievemmäksi kuin se todellisuudessa on. 

Kiusaaja on usein ryhmässä suosittu, mutta ei pidetty. Kiusaaja voi oikeuttaa tekojaan, eri selityksin, se aloitti, muutkin kiusasivat, syyllistetään tai epäinhimillistetään uhria. Ryhmän normit voivat sallia kiusaamisen? Jokaisessa ryhmässä on valta ja hierarkia. Pohjalla olevia kiusataan.

Koulukiusaamista voidaan vähentää, mutta ei ole yhtä tehokeinoa, jolla kiusaaminen voidaan lopettaa. Kyse voi olla ryhmän normeista, tällöin pitää vaikuttaa koko  ryhmään. Joskus voidaan harjoitella empatiaa, mutta pelkkä empatia ei auta vaan kiusatuille tarvitaan myös "välineitä" selviytyä ja pärjätä vuorovaikutustilanteissa. 

Koululla on suunnitelma, missä on kurinpitokeinot ja lain mukaan "koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta oppimisympäristössä tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta, syrjinnästä tai väkivallasta niistä epäillyn ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle."

On hankala, jos mikään ei auta kiusaamiseen? Yleensä kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Teoksessa kuitenkin annetaan ohjeita eri osapuolille.

Minusta Virpi Pöyhösen kirja on  Noidankehästä pois kokonaisuudessaan hyvä, vaikka ei tarjoakaan joka tilanteeseen tepsiviä lääkkeitä.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Rex Stout: Missä on testamentti

 



Rex Stout: Missä on testamentti alkuteos Where There's a Will 1940, suomentanut Eila Pennanen, WSOY 1993, Sapo 371. Kasettikirja, lukija Lars Svedberg, kasetteja 6. Nero Wolfe #8

Tämä oli ensimmäinen äänikirja, jonka itse kuuntelin.


Tämä on vielä kasettiversio kuudella c-kasetilla. Lapsillamme oli kylläkin c-kasettikirjoja. 

Rex Stoutin dekkari Missä on testamentti  alkaa testamenttiriidalla, mutta päätyy murhamysteeriksi. Archie Goodwin, Nero Wolfen apulainen ja tarinoiden ironinen kertoja, on huolestunut typötyhjästä Nero Wolfen pankkitilistä.  Positiivista, että Hawthornen sisarukset tulevat testamenttipulmassa Nero Wolfen tyköön. Huonoa on, että Nero Wolfe inhoaa testamentteja, ja niistä riitelyä. 

Noel Hawthorne on kuollut upporikkaana ampumisonnettomuudessa. Noelin sisarukset: April, May ja June, väittävät Noelin luvanneen heille, että he saavat rahaa, mutta kukin sisarus on saanut vain yhden hedelmän! Pääosa rahoista on testamentattu Naomi Karnille, joka oli Noelin tyttöystävä. Vaimo-Daisy inhoaa kaikkia Hawthorneja, sillä Noel on (vahingossa) ampunut nuolella Daisya kasvoihin, ja hän käyttää huntua (kirjan kansikuva). Naomi Karn ei aio tinkiä perintöosastaan.

Vyyhti alkaa purkautua. Ilmenee, että Noel Hawthorne on murhattu. Murhapaikalla oli ruiskaunokki.  April oli poiminut ruiskaunokkeja. April on myös huippunäyttelijä. 

Tutkimusten aikana ilmenee myös, että April on näytellyt hunnullista Daisya ja jututtanut Naomia. Poliisi pidättääkin Aprilin.

Tapahtuu vielä yksi murha. Lopulta Nero Wolfe selvittää murhaajan ja kukka on todisteena. 

Pidempi oppimäärä
Hawthornen sisaruksista June on vanhin, hänellä on aviomiehensä John Dunnin kanssa kaksi lasta poika Andrew  ja tyttö Sara, joka valokuvaa, mutta on hyvinkin sekaisin. May johtaa Varney Collegea, joka odotteli myös Noelin testamentista rahaa miljoonan dollarin verran, sekä kaunis April, joka on siis taitava näyttelijätär. Lakifirmasta osakkaista testamentin kanssa ovat puuhastelleet Glenn Prescott ja Eugene DavisNaomi Karn on herättänyt monen miehen kiinnostusta.

Tarina etenee noir-tyylisenä. Hiljalleen todisteita putkahtaa pintaan, mutta myös panokset kasvavat ja tapahtuu yksi lisämurha.

Ratkaisevaksi todisteeksi nousee ruumiin vierellä ollut kukka, tai oikeastaan, se miksi kukka oli jätetty sinne. Koko sotkun selvittämiseksi Nero Wolfe joutuu lähtemään asunnostaan. Wolfe on ainoa, joka löytää ratkaisevan todisteen Sara Dunnin valokuvista. Lisätodisteen Wolfe tuo ilmi, kun kertoo Lucille Adamsin poismenosta.

Tässäkin tarinassa minulle tuli mieleen Matlock-sarja ja sen jakso Reunion, jossa Matlock päättelee valokuvista, kuka on murhaaja. Matlock on kiinnostunut isoista shekeistä, kuten Nero Wolfe, joka käyttää rahansa Fritz Brennerin valmistamiin ruokiin, lisäksi hänellä on 10 000 orkidean kokoelma kasvihuoneessaan. Jo tuolloin sen arvo oli yli miljoona dollaria. Orkideoilla on oma hoitaja Theodore Horstmannn.

Tämä oli ensimmäinen kokonainen äänikirja, jonka kuuntelin. Lars Svedberg oli hyvä lukija. Kiintoisa juttu kaiken kaikkiaan. C-kasetit eivät olleet enää kovinkaan kuunneltavia, minulla oli vain vanha kasettinauhuri, mutta hienoa, että Suomessa on kirjasto, josta saa vanhoja kirjoja, minulla ei olisi varaa hankkia koko Nero Wolfe-sarjaa itselleni. Osaa kirjoista saa vain 30-50 euron  myyntihinnalla.  Tätä myytiin hintahaitarilla 18 - 40 euroa.
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit Nero Wolfe -bloggauksiini. Tulen bloggaamaann  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.